Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Janchi

11.12.2017 22:24
LOMAKE:

Uskolliset alamaiset:

Hahmon perustiedot:


Nimi: Jeremy Gregory

Sukupuoli: Mies

Ikä: 23-vuotias

Asema: Kuninkaallinen metsästäjä

Ase(et): Jeremyn lempiaseet ovat kaksi suurta miekkaa, mutta mies käyttää myös paljon muitakin aseita. Välillä jousta, välillä heittoveitsiä ja joskus kirvestä. Onhan hän kuitenkin metsästäjä. Miekat ovat kuitenkin tärkeimmässä roolissa ja hän pystyy miekkailla siis kahdella kädellä yhtä aikaa.

Ulkonäkö:
https://janchihay.deviantart.com/art/Jeremy-Gregory-605422673
Jeremy on kalpeahko, pitkä nuori mies. Pituutta löytyy vähän yli 180cm. Mieheltä löytyy myös sopivasti lihaksia, ei liikaa eikä liian vähän. Ne ovat tulleet suurimmaksi osaksi miehen harrastaessaan ammattiaan, metsästystä. Tietenkin hän välillä kuntoilee pitääkseen yllä kuntoaan silloin, kun ei metsästä niin paljoa. Ylävartalo on lihaksikas, mutta harvoin kukaan näkee Jeremyä ilman paitaa, joten sitä ei siis huomaa niin helposti. Jeremyllä on punaruskeat silmät, jotka näyttävät joissakin valoissa punaisilta. Hänen silmiään korostavat kauniisti tummat ja tuuheat ripset, niin yläripset kuin alaripsetkin. Miehen kasvojen oikeaa puolta koristaa myös arpi, jonka hän on saanut metsästäessään, kun susi hyökkäsi hänen päälleen. Jeremyn paksut punaiset hiukset ylettyvät vähän yli olkapäiden. Niitä hän pitää yleensä auki, toki joskus metsästäessä ne ovat matalalla ponihännällä tai miehisellä nutturalla. Jeremy ei halua leikata hiuksiaan lyhyiksi, sillä on aina pitänyt niistä pitkinä ja ne ovat osa hänen olemustaan. Jaremy on myös punaisten hiustensa pariksi kasvattanut lyhyen, sievän leukaparran, vaikka ennen viihtyikin sileäkasvoisena. Mihen perusilme on vakava, mutta itse mies on melkein aina heittämässä jonkin sortin läppää tai lirkuttelemassa ihmisille, joten vakavaa perusilmettä kovin usein ei nähdä. Jeremyltä löytyy myös paljon tatuointeja, ja osa niistä on näkyviä. Käsivarsista löytyy suurin osa näkyvistä tauoinneista. Selässä miehellä on kuitenkin koko selän kokoinen kuva sudesta. Myös olkapäissä, rintakehällä, sekä vasemmassa pakarassa on tatuoituja kuvia. Kuvat liittyvät suurimmaksi osaksi miehen elämään ja niillä on tunnearvoa, vaikka saattavatkin näyttää muille vain abstraktilta söherrykseltä tai villipetojen kuvilta.


Mies pukeutuu yksinkertaisiin ja tylsän värisiin vaatteisiin, hän ei halua turhaan tuhlata rahaa pukeutumiseensa, koska käy kuitenkin metsällä ja erittäin harvoin juhlissa. Tietenkin mieheltä löytyy myös muutama juhlallisempi vaate hätätapauksia varten. Jeremy yleensä käyttää niin pitkähihaisia kuin lyhythihaisiakin paitoihin, jotka ovat hänestä mukavaa materiaalia ja tarpeeksi löysiä. Talvella mies käyttää turkiksesta ja nahkasta tehtyjä takkeja, jotta pysyy lämpimänä. Housujen täytyy olla sellaiset, joissa hän pystyy liikkumaan hyvin eivätkä ne saa kiristää liikaa. Miehen vaatteet ovat usein tehty hänen itse metsästämistään elänten nahoista ja turkeista.

Jeremyn päällä saatetaan myös nähdä erilaisia vyösommitelmia. Ne saattavat olla päällä ylimääräisten taskujen takia tai sitten miekkojen kantamisen helpottamiseksi.


Luonne:
Jeremy on viisas, neuvokas ja juonikas mies. Hän tykkää jaella neuvoja ja käskyttää muita, mies olisi hyvää johtajaainesta. Yleensä häneltä saatetaankin tulla kysymään neuvoa, ja joskus Jeremy jakeleekin tahallaan vääränlaisia neuvoja, sillä ihmisten tyhmyys on hänen mielestään huvittavaa seurattavaa ja siitä saa päivän naurut, koska ihmiset menevät lankaan niin helposti. Tietenkin mies antaa joskus ihan varteenotettavia ja kunnollisiakin neuvoja, joista voi olla paljon hyötyä. Ei tämä punatukkainen metsästäjä aina jaksa kaikkia juksuttaa, vaikka se hauskaa onkin.

Jeremy on sosiaalinen ja viihtyy hyvin muiden kanssa. Hänestä on hauska seurata ihmisten hölmöjä juttuja. Ja onhan noilla myös välillä ihan hyviä juttujakin. Jeremy tykkää lirkutella niin naisille kuin miehille, hän on siis sekä naisten että miesten mies. Miehelle onkin kertynyt hieman fanlaumaa. Mutta jos mies on parisuhteessa, hän käyttäytyy asiallisesti ja on uskollinen kumppanilleen. Jeremy tulee toimeen monien erilaisten henkilöiden kanssa ja huomaa myös jokaisessa jotain mielenkiintoista tai hyvää, ei vain pelkkiä huonoja puolia. Hän saattaa jäädä rupattelemaan ja vitsailemaan ihan vain tuntemattoman vastaantulijan kanssa pitkiksikin ajoiksi.

Miehellä on myös välillä, mutta aika harvoin ottaen huomioon seurallisen luonteensa, taipumus haluta olla yksin ja pohtia erilaisia asioita. Hiljaisuus on hänelle myös niin sanotusti kaunista musiikkia, aina ei tarvitse olla kauheaa hälinää ympärillä. Kun Jeremy haluaa olla yksin, saattaa hän lähteä metsään kävellylle tai yölliselle ratsastusretkelle, tai vaikka päivälläkin. Päivisin hän yleensäkin lähtee metsään, sillä hän on metsästäjä ammatiltansa. Tämä ammatti sopii hänelle hyvin ja mies onkin siinä hyvin taitava, koska oppi taidot yhdeltä kuningaskunnan parhailta metsätäjiltä, isältään.

Punatukkaisen yksi harrastus on keräillä teräviä esineitä, kuten veitsiä, puukkoja ja miekkoja. Niitä hän tykkää kiillotella ja teroittaa. Joskus hän saattaa käyttää niitä apuna metsästyksessä. Suurin osa näistä teräaseista kuitenkin on koristeita ja san niistä hän saattaa myydä hyvällä hinnalla eteenpäin saaden hieman ylimääräistä tienestiä, jota käyttää miten haluaa. Joskus mies saattaa myös löytää metsiin kadonneita korujakin ja ottaa ne talteen, myy tai pitää itsellään. Jeremyä voisikin kutsua harakaksi, koska keräilee kiiltäviä esineitä.

Muuta:
Jeremy asuu Canezhin pääkaupungissa Caenissa, omassa sopivankokoisessa poikamiesboxissa, eli pienehkössä kivitalossa. Kivitalo sijaitsee Jeremyn omistamalla maakaistaleella, joka ei ole mikään suuri, mutta juuri sopiva muutamalle laitumelle, hevostallille sekä 'työhuoneellee' eli erilliselle puutalolle, jossa nylkee riistaa ja leikkaa lihat sopiviksi paloiksi.
Vaikka Jeremy omistaakin talon ja pihaa, viettää hän aika paljon aikaa myös linnassa työnsä takia.

Jeremyllä ei ole muita perheenjäseniä kuin hänen vanha isänsä. Tuolta rakas punapäämme oppi kaikki taitonsa ja toivonmukaan elää niiden arvoiseksi. Jeremyn isä on jo eläkkeellä, hän joutui luopumaan työstään jo melkein 10 vuotta sitten, kun Jeremy oli vasta 13. Isän jalan nimittäin vei karhu, ja ilman jalkaa metsästäminen on erityisen hankalaa. Jeremy siis aloitti metsästyksen jo erittäin nuorena, teini-iässä, jotta voisi pitää isästään huolta sekä tietenkin saada itselleenkin ruokaa pöytään. Jeremy varmaan pääsi jo 16-vuotiaana kuninkaallisten omaksi metsästäjäksi, kun he huomasivat pojan olevan todella hyvä metsästäjä ikäisekseen ja he tiesivät, että hänestä tulee varttuessaan aina vain parempi.

Tällä hetkellä Jeremyn isä asustelee yksin pienessä mökissä jossain metsän laitamilla. Poikansa käy kerran pari kuussa kylässä, sillä ei jaksa nykyään enää kuunnella isänsä solvaavia kommentteja miehen työnarkomaaniudesta ja siitä, ettei tuolla ole vielä vaimoa tai lapsia.... Niitä ei edes välttämättä tule, sillä Jeremy on bi-seksuaali, eli kumpikin sukupuoli vetää puoleensa. Sitä ei moni tiedä eikä se olekaan julkista tietoa. Tällä hetkellä hänellä on meneillään vakava salasuhde erään toisen punatukkaisen nuoren herran kanssa. Shhh...
Jeremy tykkää juhlia ja juoda paljon alkoholia. Hän ei kuitenkaan tule kovin helposti känniin. Mies harvoin kieltäytyy kutsusta illanistujaisiin tai muihin mukaviin kemuihin.

Miehellä on myös yksin hieman suurempi pelko, jota ei miellellään jaa muille. Vain harva tietää siitä. Se nimittäin on tuli. Mies pelkää tulipaloja todella paljon. Hän joutui pienenä poikana todistamaan sellaista, kun hänen lapsuudenkotinsa paloi aivan maantasalle, äiti sen sisällä. Mies ei halua puhua tästä traumaattisesta kokemuksestakaan juuri kenellekään. Tässä on yksi syy, miksi miehen oma talo sekä talli ovat osittain kivestä tehty.

Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Caenezh


Ratsu: Jeremyn hevosena toimii mustan värinen ori, Aldavinur, joka muistuttaa hyvin paljon shirenhevosta. Mies ei siis omista Caenezhin omasta hevosrodusta olevaa pollea. Aldavinur on vahva hevonen, joka jaksaa ahkerasti auttaa miestä metsällä ja osaa olla hyvin erilaisissa maastoissa, se on siis erittäin hyvä työhevonen. Polle toimii hyvin ratsuna kuten myös vetohevosena. Hevonen on hyvin koulutettu, mutta tottelee yleensä vain Jeremyä.

Nimi: Par

29.11.2017 17:58
Nimi: Laucian
Sukupuoli: Mies
Ikä: 39, mutta näyttää 20-vuotiaalta
Ammatti ja asema: Herrasmiesrosvo
Ase(et): Säikeistetty kävelykeppi, joka siis toimii keppimuodossa kaksiteräisenä miekkana, ja voi hajota teritetyksi ruoskaksi. Keppi kuului alunperin Laucianin isälle. (http://bloodborne.wikia.com/wiki/Threaded_Cane?file=Transforming_Cane.png) varsijousi, kuusi tikaria, myrkkypakkaus, jonka avulla voi sekoittaa monia eri myrkkyjä

Ulkonäkö: https://drive.google.com/file/d/1GHpc7I33VPcnXn8S9oGsZbQQYCSwDP_w/view?usp= sharing
Laucianilla on hopeiset, hieman sinisenhohtoiset suorat hiukset, jotka ulottuvat hänen hartioillensa. Hiukset peittävät hänen normaalia suipommat korvansa, jotka hän on perinyt haltijaisältään. Hänen silmänsä ovat väriltään jäänsiniset kultaisilla laikuilla (eli pupillin ympärillä on kultaisia täpliä). Hänen kasvonsa ovat hieman feminiiniset ja kauniit, ja hänen ihonsa on vaalea. Laucian on 189 cm pitkä, ruumiiltaan jäntevä. Laucianin arkiasu koostuu vihreästä liivistä, jossa on punaisia kukkia, ja liivin alta löytyy sininen yksihihainen paita. Hiha ulottuu aina sormiin asti, normaalin hihansuun sijaan siinä on reiät jokaiselle sormelle. Toinen käsi peittyy ruskeaan nahkahanskaan, jonka ranne osa on vihreä, ja kyynärpään kohdalla on samaa settiä oleva vihreä-ruskea ranneke. Laucianin housut ovar harmaat, niitä on yhdestä kohdasta jo paikattu, ja vasemmassa jalassa on pari ohutta nahkaremmiä. Hän pitää vyötäisillään pitkää punaista huivia, joka on toiselta puolelta musta. Varkaissa ollessaan Laucian kietoo huivin peittämään kasvonsa ja hiuksensa, tietysti musta puoli ulospäin. Hänen kenkänsä ovat eriparia, toinen on polveen asti ulottuva saapas, toisen yltäessä vain vähän nilkan yläpuolelle. Kävelykeppi kulkee aina Laucianin mukana.
Luonne:: Laucian on aina rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa, eikä anna tunteidensa näkyä tai vaikuttaa hänen päätöksiinsä, minkä takia vaikuttaa helposti kylmältä ja väinpitämättömältä. Hän on hiljainen ja tarkkaavainen, aina perillä ympäristöstään, ja huomaa helposti, jos joku käyttäytyy epäilyttävästi tai vaikuttaa salailevan jotain, etenkin jos on tuntee henkilön ennestään. Vaikka Laucian onkin varas, hänen periaatteisiinsa kuuluu, että hän ei varasta ellei tarvitse lisää rahaa, tai ryöstö ei ole haaste, esimerkiksi hyvin vartioitu arvoesine rikkaan miehen kartanossa. Häntä ei kiinnosta ideologiat, vaan on uskollinen vain ystävilleen, muut ihmiset ovat hänelle samantekeviä. Laucian ei epäröi huijata, olipa kyseessä rahasta pelattu uhkapeli, muu keino saada itselleen toisen rahat, tai taistelu, etenkin jäädessään alakynteen turvautuu epäröimättä likaisiin temppuihin.
Muuta: Laucianin isä oli maailmanmatkaaja kaukaisesta maasta, joka kertoi rotunsa olevan haltija. Tästä syystä Laucianin elinikä on normaalia pidempi, saavutettuaan 18 vuoden iän hänen ikääntymisensä näytti pysähtyvän, jonka ansiosta hän näyttää 39-vuoden iässäkin parissakymmenissä olevalta nuorukaiselta. Laucianin isä seurusteli jonkin aikaa Laucianin äidin kanssa, joka työskenteli tuolloin laulajana satama-alueen kapakoita kiertävässä yhtyeessä. Laucianin äiti ihastui selkeästi eksoottiseen mieheen, ja saikin vieteltyä tämän itselleen. Saatuaan tietää rakkaansa olevan raskaana, Laucianin isä päätti jatkaa matkaansa, sanoen ettei kestäisi katsoa vaimonsa ja lapsensa vanhenevan samalla kun hän itse pysyisi pitkän ikänsä takia muuttumattomana. Äidin rukoilut eivät saaneet isän mieltä muuttumaan, ja äiti joutui huolehtimaan syntyneestä lapsesta yksin. Laucianin synnyttyä äiti joutui raatamaan pitkää päivää tavernassa, jättäen poikansa yksin kotiin, sillä kukaan ei halunnut olla tekemisissä kummallisen näköisen sekasikiön kanssa. Laucian oppi, että vaikka hän itkisi ja huutaisi kuinka paljon, ei siihen useimmiten vastata, joka johti siihen, että hän pitää kaikkia tunteen ilmaisuja voimien haaskaamisena, oppien hallitsemaan tunteensa niin hyvin, että vaikuttaa lähes täysin tunteettomalta. 9-vuoden ikäisenä hänen äitinsä sairastui vakavasti, ja Laucian yritti ansaita rahaa juoksupoikana ja kerjäämällä äitinsä lääkärikuluihin. Ikävä kyllä summa oli liian suuri pienen pojan kerättäväksi ennen äidin voimien ehtymistä. Äitinsä kuoleman jälkeen Laucian päätyi varastelemaan henkensä pitimiksi, ja huomasi omaavansa luontaisen kyvyn siihen. Eräänä päivänä hän yritti ryöstää varkaiden killan jäsenen, joka sai hänet tietysti verekseltään kiinni, ja raahasi tämän perässään sivukujalle. Hän ei kuitenkaan antanut Laucianille tämän odottamaa selkäsaunaa, vaan kertoi Laucianille varkaiden killasta ja tarjosi Laucianille jäsenyyttä. Laucian hyväksyi tarjouksen, eihän hänellä ollut mitään menetettävää. Varkaiden killassa Laucian koki ensimmäistä kertaa kuuluvansa jonnekin, ja oppi arvostamaan ystäviä, sillä jokaista jäsentä autettiin tarvittaessa. Täällä hän oppi kaikki varkaan tärkeät taidot, kuten varkaiden salaisen käsimerkkikielen.

Käyttää likaisia temppuja taistelussa, etenkin jos kokee vihollisen uhkana itselleen.

Perinyt isältään erinomaisen pimeänäön, nähden hämärässä yhtä hyvin kuin kirkkaassa valossa ja pimeässä kuin hämärässä.

Laucianin puheessa on outo aksentti, äänteet ovat normaalia pehmeämmät, esimerkiksi r-kirjain on ranskalaismaisen pehmeästi lausuttu, s-kirjain on myös aina pehmeä. Hänen äänensä on melodinen, joten hänen äitinsä suunnitteli pojalleen laujajan uraa, ja alkoikin opettamaan poikaansa laulamaan jo pienellä iällä. Osittain äitinsä muistolle, osittain sen suuren suosion (ja satunnaisten tienestejen takia) Laucian on jatkanut tätä harrastusta läpi vuosien, ollen nykyään erinomainen laujala.

Calderin Laucian tapasi Calderin ollessa pieni lapsi. Laucian auttoi piilottelemaan Vinemarin kuningatarta hulluksi tulleelta kuninkaalta vuoden ajan tämän odottaessa Liliania varmistaakseen kuninkaallissuvun jatkuvuuden siltä varalta, että kuningas onnistuisi tappamaan Calderin metsämökissä pääkaupunki Amirmoezin ulkopuolella. Kuningattaren palattua pääkaupunkiin ja tultua teloitetuksi, Laucianin yhteys kuningasperheeseen katkesi siihen asti, että Titukseksi naamioitunut 15-vuotias Calder aloitti kapinallisliikkeen kuningasta vastaan. Laucian oli kuningattaren kanssa viettämänsä vuoden aikana ystävystynyt kuningattaren kanssa, ja päätti liittyä vastarintaliikkeeseen. Hän pääsi nopeasti liikkeen korkea-arvoisimpien jäsenten joukkoon, kun Calder sai tietää hänen olevan se sama henkilö, joka oli kuningattaren ja prinssin seurana silloin vuosia sitten mökissä. Siitä lähtien Laucian on ollut läheisissä tekemisissä Calderin kanssa.

Ratsu: Klopraali Hopotin Hirnahdus Ruskoturpa Kolmastoista, ruunikko raskasrakenteinen tamma, tosin Laucian ei hevosen sukupuolta tiedä. Laucian varasti sen ensimmäiseltä vastaantulleelta tallilta lähtiessään Calderin kanssa Gilmarin laaksoon, ja hevosten kanssa vähän tekemisissä olleena ei osaa sen kummemmin rodusta sanoa mitään. Hevosen nimeäkään ei Laucian tiennyt, ja piti sen nimeämistä turhana, joten suuressa hyväntahtoisuudessaan Calder nimesi ratsun Laucianin puolesta. Nimi jäi näinkin lyhyeksi Laucianin keskeytettyä Calderin nimien latelun, jonka jälkeen Calder lisäsi numeron nimen perään.
Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Vinemar, kasvanut pääkaupungissa Amirmoezissa ja siellä viettänyt suurimman osan elämästään, välillä käynyt ryöstöretkellä kauempana.

Nimi: devi

27.11.2017 23:31
LOMAKE:
Hahmon perustiedot:
Nimi: Abdal Rauf Barakah
Sukupuoli: Mies
Ikä: 25

Asema: Toimii Estarin prinsessan eli Mireya Florencia Emerosin henkivartijana.

Ase(et): Raufin aseina toimii pitkä yhden käden miekka, jonka pitopää on valettu kullasta ja siinä kauniita kultakoristeluja. Rauf käyttää myös jousta ja nuolia aseenaan ja omaakin tarkan silmän jousiammuntaharjoitusten myötä. Harjoituksien myötä miehen voimakin on toki lisääntynyt, joten nuolen kantomatka on nykyisin melkoisen pitkä ja osuu myös kaukaa maaliinsa. Hänellä on myös veitsi kaiken varalta mukanaan. Veitsen kahva on kultaa myöskin.

Ulkonäkö: http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/Rauf.jpg
>Tehty Rinmarugame:ssa ja kuva(t) on ainakin sen aikaa, ellen saa tehtyä Raufistakin kuvaa itse

Sanallinen selitys>
Raufin iho on todella vaalea, vaikka Estarissa on yleensä totuttu näkemään hieman tummempihipiäisempiä ihmisiä. Hän myös palaa auringossa melko herkästi, mutta iho on vaalea, koska miehen vanhemmatkaan eivät ole tummaihoista porukkaa. Iho on kuitenkin hyvässä kunnossa, lukuun ottamatta paria arpea hänen kehossaan. Suunnilleen koko vatsan aluetta halkoo yksi pitkä arpi, jonka Rauf sai kerran suojellessaan Mireyaa hyökkäykseltä. Tai niin Rauf aina väittää, jos joku sattuu kysymään sitä, koska oikeasti arpi on peräisin hänen hurjasta nuoruudestaan eräässä kapakassa, jossa laittoi ranttaliksi ja sai elinikäisen porttikiellon kyseiseen paikkaan, jonne kuitenkin yritti vielä kerran sisälle, mutta Raufin harmikseen, hän ei päässyt sisälle. Toinen arpi sijaitsee miehen kasvoissa ja arpi, joka ulettuu vasemman posken alaosasta aina oikean puoleisen otsan puolelle. Kyseinen arpi tuli myöskin Mireyaa suojellessa tai aika kovin hän väittää tätäkin, vaikkei se ihan pidä paikkaansa. Hän nimittäin sai usutettua itse itsensä kimppuun kerran tylsyyttään kaksi katukissaa, jotka eivät selvästikään tykänneet siitä, että Rauf halusi jännitystä elämäänsä, jos sitä jännitykseksi voi laskea. Se, miksi Rauf väittää, että molemmat arvet tulivat henkivartijana hoidetuista velvollisuuksista, on se, että Estarissa ei yksinkertaisesti ole pahemmin tapahtunut mitään jotain pikku riitoja lukuunottamatta ja henkivartijana olisi kaiketi hieman noloa sanoa, että tappeli kapakassa ihan tarkoituksella tai haastoi kaksi oikukasta kattia tienposkesta jännityksen halusta tappeluun kanssaan. Vatsan alueella olevan arven Rauf kuitenkin saa hyvin piiloon paitojensa alle, vaikka hänellä olisikin päällään välillä todella outojakin paitoja tai paitaviritelmiä. Kasvojen arpea on taas vaikeampi peittää, ellei sitten kulje hiukset täysin silmillään tai side naamallaan. Arven lisäksi kasvoja koristaa myöskin kaksi luomea, joista toinen on suun oikealla puolella alahuulen alapuolella ja toinen luomi on vasemman silmän ulkosyrjällä. Lisäksi miehen yläkroppaa koristaa lohikäärmetatuointi, jonka iholle ottaminen oli yhtä tuskaa, mutta tuo samainen lohikäärme löytyy koko hänen suvultaan. Vasenta kättä puolestaan koristaa jonkunlainen piikkilankaa muistuttava tatuointi (http://aijaa.com/wzjgPp). Hänen kasvoissaan on myöskin tatuointi, joka on oikean silmän lähistöllä tai enemminkin ympärillä, mutta yleensä hiukset peittävät sitä hieman, koska sivu- ja etuhiukset ovat melko pitkät ja paksut. Rauf on pitkän puoleinen mies, mutta ei kuitenkaan ole mikään hujoppi. Hänellä on pituutta tarkasti sanottuna 178 senttiä ja painoa ihan sopivan verran pituuteen nähden, joten hän ei ole ali- eikä myöskään ylipainoinen vaan normaalipainoinen mies.

Raufin kasvojen malli on melko jyrkkä ja kasvot ovat aika kapean puoleiset. Hänen huulensa ovat melko ohuet, mutta eivät kuitenkaan olematon viiva naamassa, vaan sopivat täydellisesti hänen kasvoihin. Silmät taas ovat melko kapeat ja hänen vasen silmänsä on ruskea ja oikea sinertävä eli toisin sanoen silmät ovat heterokromiset eli eriväriset, joka taas on melko harvinaista ja Rauf on ainut suvussaan, jolla on tämän kaltaiset silmät. Kasvoja kehystää tumman magentan väriset hiukset. Pituuttakin hiuksilla on, koska ne on helppoa laittaa kiinni vaikkapa poninhännälle ja sillä tavalla mies yleensä pitää hiuksiaan kiinni. Myös letti olisi mahdollinen ja vaikka mikä muukin, mutta Rauf pitää ne mieluummin yksinkertaisella poninhännällä, koska ei osaa laittaa hiuksiaan toisella tavalla kiinni tai sitten ne ovat auki. Ylempää hiukset ovat lyhyet ja kerroksittain leikatut sekä aika sekaisin. Otsahiukset puolestaan ovat sen verran pitkät, että peittävät aika paljon miehen kasvoista, kuten taisikin tulla jo selville.

Pukeutumisesta>
Rauf tykkää eniten tummista väreistä ja suosiikin niitä vaatteissaan aikalailla ja onkin pukeutuneena yleensä mustaan. Mustan lisäksi vaatteista löytyy myös muitakin tummia sävyjä, kuten esimerkiksi eri harmaan sävyjä. Rauf pukeutuu aika ihonmyötäisiin vaatteisiin, ellei mustan paidan pussittavia hihoja oteta huomioon. Pääntiet ovat myöskin tiukanpuoleisia poolokauluksia tai sen tapaisia, joskus myös hieman antavampaakin mallia löytyy. Paidat eivät kuitenkaan ole yleensä mitään tavallisia vaan yleensä niissä on jotain niin sanotusti erikoisuuksia ja yksityiskohtaisia juttuja, kuten vaikka nyörityksiä tai jotain aukileikkauksia tai ihan vaan erikoisia saumoja. Narut, nyörit, ketjut, remmit ja vyöt ovat ns. lähellä miehen sydäntä, joten niitä hänen päällään näkee kyllä joka asussa. Housutkaan eivät ole mitään tavallista mallia ja niitäkin koristaa mm. nyöritykset, remmit tai vyöt. Housut ovat myös ihonmyötäistä mallia. Housujen päällä yleensä on ns. kietaisuhamemainen viritelmä, mutta ei Rauf myönnä sen olevan kuitenkaan hame, vaikka se sitä voisikin muistuttaa. Toki Raufilla kuitenkin on myöskin kengät jaloissaan ja ne ovat yleensä mustat ja niissä on vöitä tai nyörejä tai molempia - totta kai. Rauf tykkää kyllä myöskin korvalävistyksistä ja hänellä onkin korvissaan koruja jonkun verran. Tarkkaa määrää hän ei enää itsekään tiedä, mutta korvat ovat suhteellisen täynnä koruja. Rauf tykkää myös kaulakoruista.

Luonne:
Rauf on suhteellisen ystävällinen ja mukava persoona tutuille ja lähimmäisilleen ihmisille, mutta saattaa olla kovinkin töykeä tuntemattomille johtuen ainoastaan siitä, että ei tunne näitä kovinkaan hyvin. Hän on huono tutustumaan uusiin ihmisiin eikä hänellä ole juuri ollenkaan ystäviä. Hän kuitenkin onnistuin jotenkin ystävystymään suojeltavansa eli Mireyan kanssa, vaikka ei ehkä osaakaan pitää ketään parhaana ja luotettavimpana ystävänään, koska Rauf uskoo pärjäävänsä paremmin, jos ei kiinny keneenkään liikaa. Mutta Rauf ja Mireya nyt ovat kuitenkin olleet jo jonkun aikaa ystäviä tai ehkä paremminkin kavereita, koska Rauf aloitti henkivartijan pestin melko aikaisessa vaiheessa eli oikeastaan aika pian vanhempiensa kuoleman jälkeen. Hänen vanhempansa kuolivat, kun mies oli kahdentoista ja samana vuotena hän aloitti henkivartijana työskentelyn. Kyllä siinä pakostikin tutustuu toiseen, koska onhan henkivartija aikalailla melkein koko ajan läsnä.

Rauf tykkää enimmäkseen olla yksin ja on aika vetäytyväinen tuntemattomassa seurassa, mutta tuttujen kesken mies kuitenkin on aika avoimen puoleinen, vaikka ei menneisyytensä synkimpiä asioita juuri kenellekään paljastakaan, koska niissä ei ole Raufin mielestä mitään kerrottavaa ja ketään tuskin edes kiinnostaisi eikä kukaan menneisyyttään voi muuttaa. On parempi siis pitää tiedot ominaan. Mutta koska mies on henkivartija, niin eihän siinä nyt ole aikaa alkaa vuodattamaankaan sydämensä tuskia muille. Joka tapauksessa, vaikka Rauf yksin tykkääkin olla, niin kyllä hänelle seurakin kelpaa, kun sitä tarjotaan tai joku tulee juttelemaan. Hän ei kuitenkaan itse ole kovinkaan hyvä aloittamaan mitään jutunaihetta eikä tee usein itse aloitetta mennäkseen jonkun seuraan, mutta sekin on kuitenkin joskus tapahtunut, ei vaan kovinkaan usein, mutta välillä.

Vauhtiin päästyään mieheltä löytyy myös huumorintajua ja hän tykkää myös heitellä välillä sarkastisia kommentteja, mutta ei tarkoita niillä ainakaan yleensä pahaa tai ei ainakaan lähimmäistensä ja ystäviensä seurassa ja yleensä kanssaihmiset ovat kyllä vitsien heiton ymmärtäneet, vaikka vitsit saattaisivatkin joskus olla melko ronskia tekoa, mutta joka tapauksessa vauhtiin ja vitsituulelle pääsy vie aikaa melkoisen kauan eikä hän heitä vitsiä tuntemattomien seurassa. Silloin hän on asialinjalla ja vastaa vasta, kun puhutellaan tai ainakin, jos seurassa on ylempi arvoisia ihmisiä.

Raufin hermot ja kärsivällisyys ovat vantteraa tekoa, mutta rajansa kaikella. Kaikkea hänkään ei jaksa ja välistä raivostuu paljon helpommin kuin yleensä. Hän ei myöskään suutu kovinkaan helposti, mutta jos kaivamalla kaivaa verta nenästään, niin sitä kyllä saa, mitä tilaa. Kun tai jos niin sitten käy, niin sillä päällä Rauf jaksaa olla yleensä aika pitkänkin aikaa ja odottaa yleensä, että toinen osapuoli tulee pyytämään häneltä anteeksi, koska hän ei oikein itse aloitetta osaa tehdä tämänkään asian suhteen - paitsi silloin, jos vika todella on hänessä ja toinen osapuoli ansaitsee anteeksipyynnön. Kyllä hän kuitenkin osaa tunnistaa virheet ja puutteet itsessään. Ei se siitä kuitenkaan olisi kiinni, että Rauf luulisi olevansa täydellisyyden huippu, koska eihän kukaan ole. Rauf on myöskin yllättävän viisaan puoleinen ja kypsä mies, vaikka joskus käytös saattaa kuitenkin olla erittäin lapsellista ja ala-arvoista. Hän kuitenkin tähtää täydellisyyteen tai siis lähinnä vaan henkivartijana olemisen suhteen, koska haluaa olla hyvä työssään ja että kukaan ei voisi viedä hänen paikkaansa.

Rauf on kuitenkin enemminkin toiminnan miehiä ja haluaa vähän menevämpääkin tekemistä eikä pelkkää paikallaan olemista ja teen juomista ja mukavista juttelua. Rauf ei ehkä hakemalla hae verta nenästään tai hakeutumalla hakeudu taisteluihin ja vastaaviin tilanteisiin, mutta koska pitää toiminnasta ja taisteluista sekä vaaratilanteista ja ennen kaikkea haasteista, niin saattaa hän kuitenkin välistä haluta päästä sellaisiin osalliseksi. Eikä Rauf halua turhuuttaan taistelutaitojaan, kuten miekkailua ja muita lähitaistelutaitojaan sekä jousiammuntaa harjoittaa. Olisi taitojaan ihan kiva päästä toteuttamaankin aina välillä.

Muuta:
> Raufin perheeseen lapsena on kuulunut isä ja äiti, kuten varmastikin jokaisen ihmisen elämään. Hänen vanhempansa kuitenkin ovat tätänykyä kuolleet. Mutta kun he elivät vielä, niin Rauf asui saman katon alla vanhempiensa ja myös isovanhempiensa kanssa, jotka hekin ovat kyllä jo kuolleet, mutta isovanhemmat kuolivat normaalisti vanhuuteen, toisin kuin Raufin vanhemmat. Raufin vanhemmat puolestaan kuolivat sodan aikana. Kuolemaansa ennen he toimivat kuninkaallisina metsästäjinä. Lisäksi Raufilla on identtinen kaksonen, jonka nimi on Abdal Ra’id Barakah. Ra’id ei kuitenkaan ole elämänsä aikansa saanut juuri mitään aikaan ja on laiskan puoleinen tapaus, jota ei melkein mikään koskaan kiinnosta. Hän elää lähinnä juodakseen, tapellakseen ja haastaakseen riitaa turhista asioista. Rauf ei ole juuri, kun pakon edestä veljeensä yhteydessä, koska he eivät siedä toisiaan. Toisin sanoen nykyisin Raufilla ei oikeastaan ole minkäänlaista perhettä, ellei Mireyaa sellaiseksi lasketa. Mies nimittäin asuu Estarin valtakunnan linnassa, koska henkivartija on kuitenkin aikalailla henkilökohtainen vahti, joten henkivartijan pitäisi aina olla läsnä.
- Raufin isä: Abdal Altair Barakah
- Raufin äiti: Sabirah Barakah
+ kuva vanhemmista: http://aijaa.com/mnwXDO
- Raufin identtinen kaksonen: Abdal Ra’id Barakah: http://aijaa.com/0WeeBs
>> Vanhempien, sisaren kuvat on kaikki tehty Rinmarugames:ssa

> Raufin suvussa kaikkien miespuolisten nimen edessä on niin sanottu nimi eli Abdal, jota käytetään samaan tapaan kuten vaikka Herra, Rouva, Neiti, Lady jne. eli Abdal ei siis ole etunimi.

> Raufin harrastuksiin, jos niihin aikaa jää kaiken vartioinnin ohella, kuuluvat jousiammunta ja metsästäminen. Sanottakoot, että myös taistelulajit kuuluvat hänen harrastuksiinsa, vaikka hoitaakin sitä yksinään tai sitten jonkun tappelupukarin kanssa. Muita harrastuksia on jonkunlainen ajatuksien ylös kirjoittelu eli kaiketi jonkunlaisen niin sanotun päiväkirjan pito, vaikka ei Rauf sitä päiväkirjan pitämiseksi kyllä itse kuvailekaan. Rauf tykkää myöskin lukea ja piirtää, mutta oikeastaan harrastuksille ei paljoa ole ollut enää aikaa, koska henkivartijana aika menee vartiointiin aika pitkälti, mikä on Raufin mielestä välillä todella pitkästyttävääkin, vaikka ei sitä toki ääneen myönnäkään.


Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Estar
M
uuta:
Rauf asuu Estarin linnassa lähinnä työnsä takia ja muuta perhettä mies ei edes omista, koska ei ole vielä ehtinyt löytämään sitä oikeaa, jonka kanssa perhettä perustaa. Tosin henkivartijana sellaiseen ei edes olisi kamalasti aikaa, vaikka Rauf olisikin kyllä halukas perustamaan perhettä ja saada edes yksi jälkeläinen, mutta ehkä sillekin on joskus aikaa.

Ratsu:
Hevonen on tamma ja hevosen nimi puolestaan on Ayesha. Väriltään hevonen on musta. Harja ja häntäkin ovat väriltään mustat. Hevonen on kuitenkin melko kookas ja voimakasrakenteinen, joten siihen joutuu tosissaan kiipeämään, mutta ei se tietenkään mahdotonta kuitenkaan ole.

Nimi: Megohime

27.11.2017 22:22
Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Hahmon perustiedot:

Hahmon perustiedot:
Nimi: Dorian Nightingale
Sukupuoli: Mies
Ikä: 35

Ammatti ja asema: Sotilas, Tergaronin kaupungin päällikkö ja prinssi Farranin henkivartija.

Aseet: Puolentoista käden miekka ja kaksi pitkää, kapeateräistä veistä, joiden kärjissä on väkäset.

Ulkonäkö: http://aijaa.com/yBHWEK

Dorian on noin 180cm pitkä, lihaksikas ja voimakasrakenteinen mies. Hänellä on leveät hartiat ja suora ryhti ja hänen kuntonsa on erittäin kovaa tasoa. Vaikka hänellä lihasta onkin, hän on silti melko solakka, eikä kovinkaan massiivinen kooltaan. Dorianin iho on erittäin kalpea, sillä hän inhoaa auringon paistetta ja välttelee sitä melko taidokkaasti, vaikka ulkona suurimman osan ajastaan onkin. Kasvot ovat suoralinjaiset, raavaaksi mieheksi melko sirot, mutta voimakaspiirteiset ja hiukan kolhot. Nenä on suora ja melko pitkä, huulet kapeat ja suupielet yleensä alaspäin kääntyneet. Dorian ei hymyile koskaan ja nauraa hän ei osaa. Miehen kasvot ovat aika vähäilmeiset ja yleensä ilmeen vaihtumista ei juuri huomaa. Dorianin silmät ovat kapeat ja väriltään usvan harmaat, silmänaluset ovat yleensä melko tummat valvottujen öiden takia. Hänen hiuksensa ovat puolipitkät, suorat ja väriltään vaaleanruskeat. Kulmakarvat ovat tuuheat ja hivenen hiusten väriä tummemmat.

Dorian pukeutuu asemansa mukaisesti arvokkaasti ja kuhunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Hän panostaa mieluummin vaatteiden korkeaan laatuun kuin koristeellisuuteen, mutta sortuu välillä näyttävämpiinkin valintoihin. Yllensä vaatteet pohjautuvat arvokkuuteen, käytännöllisyyteen ja tummaan värimaailmaan, hän ei loista väripaljoudella ja yleensä mitä mustempi, sen parempi. Ainoa väri, mitä hän käyttää, on tummansininen, muuten vaatetus on mustan lisäksi yleensä hyvin tummaa harmaata tai ruskeaa. Vaikka Astoirwenin sotilasunivormut ovat silmiinpistävän räikeän punaiset, Doriania ei yleensä siinäkään värissä näe ja harvemmin kukaan uskaltaa hänelle siitä tulla huomauttelemaan. Jos punaista on pakko käyttää, sitä on yleensä todella vähän ja mieluiten mustan viitan alla.

Vaikka Dorian pyrkii kaikessa mahdollisessa, myös pukeutumisessa, käytännöllisyyteen, on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Hänet nähdään yleensä sonnustautuneena pitkään tummansiniseen takkiin, jossa on näyttävä korkea kaulus hopeareunuksilla ja melko näyttävät olkakoristukset niin ikään hopealangoin viimeisteltynä. Hihansuut ovat ylös käännetyt ja niin ikään hopealla silatut. Vaate kiinnitetään edestä ja takana on halkio, joka helpottaa ratsastamista. Takki kiinnitetään nahkavöillä edestä, joissa on hopeasoljet, ja leveällä nahkavyöllä, jossa on suuri hopeasolki niin ikään. Tätä asustusta ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa käytännölliseksi, mutta sitä käytetäänkin lähinnä virallisissa työtilaisuuksissa, joissa yleensä muut käyttäisivät sotilasunivormua. Haarniskana Dorian suosii enemmän kevyempiä suojuksia kuin massiivisia kokohaarniskoita.

Luonne:

Dorian sai yhdessä roolipelissä lempinimen ”Koko kansan kaamosmasennus”, joka kiteyttää miehen luonteen aika hyvin. Hänellä kun on paha tapa latistaa tunnelmaa jo pelkällä olemassaolollaan ja etenkin puhuessaan hänellä on ikävä taipumus olla erittäin pessimistinen. Omasta mielestään hän vain on realistinen ja varautuu kaikkeen mahdolliseen, eikä erityisemmin etsimällä etsi synkkiä asioita kaikesta mahdollisesta. Kunhan nyt vain huomauttaa ystävällisesti karusta todellisuudesta, jos joku sattuu sen unohtamaan. Dorian ei ole mikään seurapiirien suosituin henkilö juurikin melko masentavan seuransa takia, minkä johdosta seura ei erityisemmin viihdy Dorianin lähellä, onneksi Dorian ei myöskään ole maailman seurallisin, joten nämä kaksi pitävät mielellään välimatkaa toisiinsa. Mikään epäsosiaalinen erakko Dorian ei toki ole, hän on erittäin lahjakas puhuja, kun kokee tarpeelliseksi vain puhua ja yleensä hän puhuu asiaa lyhyesti ja ytimekkäästi, eikä löpise turhia. Jonninjoutava jutustelu ei yksinkertaisesti kuulu hänen luonteeseensa. Dorianilla ei ole juuri minkäänlaista huumorintajua, hän ei naura koskaan ja harva on nähnyt hänen edes hymyilevän. Dorian on melko totinen ja vakava mies joka ottaa asiat vakavasti eikä siedä sitä, että toiset hölmöilevät ja lyövät asiat leikiksi.

Työ ja uralla eteneminen on Dorianille tärkeää ja hän laiminlyö hyvin paljon muita elämän osa-alueita työnsä takia. Hän turhautuu, jos eteneminen pysähtyy ja hän jää liian pitkäksi aikaa samoihin tehtäviin tai kokee, ettei saa kehitettyä itseään ja osaamistaan. Hänellä on tavoitteet hyvin korkealla ja hän suuntaa niitä kohti hyvin määrätietoisesti, suunnitelmallisesti ja keinoja kaihtamatta. Vaikka hän saavuttaisikin tavoitteensa, hän ei jaksa siitä pitkään iloita, koska hänen on saatava heti uusi tavoite, johon pyrkiä. Dorian on hyvin ankara itselleen ja muille ja häneen on erittäin vaikea tehdä vaikutusta ja hänen arvostustaan on vaikea ansaita. Itseään korkeammassa asemassa olevia hän arvostaa vain näennäisesti, ellei henkilö ole oikeasti hänestä arvostuksen arvoinen, pelkkä hyvä suku ja rikkaus eivät Dorianin silmissä tee kenestäkään arvostettavaa, ei edes hänestä itsestään. Hän ei tahdo itseään arvostettavan pelkän aseman takia vaan itsensä ja saavutustensa takia, joten ei osaa sitä muillekaan heppoisin perustein antaa. Lisäksi muiden arvostus ei ole Dorianille mitenkään tärkeää, hän haluaa vain itse saavuttaa itselleen tärkeitä asioita ja olla oman arvostuksensa arvoinen.

Dorian ei alamaisena ole mitenkään helpoimmasta päästä johtuen juuri siitä, että Dorian ei arvosta ylempiään ehdoitta vaan hänen arvostukseensa vaaditaan perusteita ja tekoja. Dorian ymmärtää asemansa, mutta saattaa ylemmilleenkin olla paikoitellen röyhkeä ja suorapuheisuutensa takia hän ei kauheasti kaunistele sanomisiaan, mikä ei kaikkia tahoja miellytä. Hänellä on vahvoja näkemyksiä ja mielipiteitä ja hän tuo ne kyllä esille ja myös sen, jos muut ovat hänestä väärässä. Dorian on kuitenkin lahjakas puhuja suorasanaisuudestaan huolimatta ja osaa tuoda ehdotuksensa ja ideansa esille. Hänellä on osaamista ja hän mielellään ottaa kantaa asioihin, joista hän tietää ja joissa tietää olevansa hyvä. Hän ei ole turhan vaatimaton silloin kun tietää olevansa asiantuntija jonkin asian suhteen ja jos hän taas ei koe tietävänsä asiasta tarpeeksi, hän yleensä pitää mielipiteensä ominaan.

Muuta:

Suvun taustaa:

Dorianin suku ei ole lähtöisin Astoirwenista, vaan hänen isoisänsä Darren Nightingale tuli maahan Gildomeran ulkopuolelta ja kuului armeijaan, jota johtanut kenraali otti lopulta vallan Astoirwenissa ja ryhtyi maan kuninkaaksi. Suvulla ei aikaisemmin ollut erityisemmin vaikutusvaltaa, mutta Darrenin saavutukset Astoirwenin valtauksessa nostivat suvun arvoonsa ja Darrenin osaston päällikkö antoi suvun haltuun hyvät maa-alueet ja Tergaronin kaupungin. Darren otti puolisokseen astoirwenilaisen naisen, he saivat kaksi poikaa, joista vanhempi oli Dorianin isä Drystan Nightingale. Sotilaana Drystan oli taitava ja kunnioitettu, joskin myös arvaamaton ja saattoi sooloilla omin päin ja vastustaa esimiestensä päätöksiä. Hän vastusti suvun perinteitä ja oman isänsä tahtoa ja jotkut sanovat, että hän otti vaimokseen vierasmaalaisen ihan vain pilkatakseen sukuaan. Dorianin äiti, Menodora, oli Galedosin saarelta kotoisin oleva soturin tytär, jonka Drystan ryösti ja otti vaimokseen lumouduttuaan täysin tämän kauneudesta. Galedosiinkin Drystan lähti omin luvin, mistä eivät muut oikein tykänneet ja lähellä oli, ettei suku menettänyt koko kaupunkia Drystanin tempausten takia. Menodora ei kuitenkaan kestänyt Astoirwenin kylmyyttä ja yksinäisyyttä ja miehensä suvun syrjintää ja suoranaista vihaa ja menehtyi melko pian heidän ainoan poikansa syntymän jälkeen. Dorianin isä ei koskaan mennyt uusiin naimisiin ja hän muuttui täysin ihmisenä hyväntuulisesta ja sosiaalisesta synkäksi ja omiin oloihin vetäytyväksi ja alkoi vihdoin käyttäytyä vastuuntuntoisemmin työnsä ja asemansa suhteen.

Dorianin nuoruus:

Dorian kasvoi ilman äitiä, jonka menetti ollessaan noin kolmen vanha. Hänen isänsä oli ankara ja vaativa ja aloitti poikansa koulutuksen hyvissä ajoin. Drystan palkkasi poikaansa varten maineikkaita kotiopettajia sen sijaan, että olisi laittanut pojan julkiseen kouluun, koska halusi varmistaa, että opetus olisi laadukasta. Tästä johtuen Dorian jäi aika yksinäiseksi ja koko lapsuus meni lähinnä eri aineita opiskellessa, yleissivistävien aineiden lisäksi ratsastusta ja taistelutaitoja. Hän pääsi varsinaisesti julkiseen opetuksen pariin vasta 15vuotiaana kutsuntojen jälkeen, jolloin koulutus muuttui enemmän sotilaskoulutuspainotteiseksi. Koulutus tosin jäi hieman kesken, koska jo kolmen vuoden jälkeen Dorian meni naimisiin. Vaikka Dorianin isä itse oli omalla kohdallaan vastustanut perinteitä eikä suostunut ottamaan vanhempiensa valitsemaa puolisoa, hän oli jo ymmärtänyt virheensä ja päätti tehdä toisin oman poikansa kohdalla. Niinpä Dorian kihlattiin jo nuorena isänsä ystävän tyttären kanssa ja naimisiin he menivät Dorianin ollessa 18vuotias ja Arianan ollessa 16vuotias. Noin vuoden päästä Dorianista tuli isä, kun hänen esikoispoikansa Daryn syntyi. Samana vuonna Dorianin ollessa 19vuotias Drystan kuoli, jolloin Dorianista tuli suvun päämies ja Tergaron kaupungin ylin päällikkö, joten koulun penkille ei oikein ollut enää aikaa.

Dorianin oma perhe:

Dorianilla ja Arianalla on viisi lasta: Esikoispoika Daryn on 16vuotias ja on aloittanut sotilaskoulutuksen jatkaakseen isänsä jälkeen Tergaronin päällikkönä. Toiseksi vanhin lapsi on esikoistytär Deryth, joka on 14vuotias ystävällinen nuori neito. Kolmas lapsista on Dylan niminen 12vuotias poika, jonka jälkeen tulee kahdeksanvuotias poika Arial. Viimeisenä perheen kuopus, viisivuotias tytär Aneira.

Suuntaa antava sukupuu: http://aijaa.com/T5xTPq

Sotilaallinen ura:

Dorianin ensimmäiset vuodet Tergaronin johtajana olivat haasteellisia ja vastustusta tuli joka suunnasta, etenkin kateellisilta sukulaisilta. Nuoresta iästä johtuen hänet oltaisiin mieluusti korvattu jollakin vähän kokeneemmalla, kuten vielä elossa olevalla Dorianin isän veljellä, joka kuitenkin asettui Dorianin tueksi ja auttoi tätä alkuvaikeuksien yli. Nopeasti Dorian ottikin ohjat omiin käsiinsä, hän oli nuori ja uudistuksenhaluinen, lahjakas ja kunnianhimoinen. Vaikka hänen toimiaan välistä epäiltiinkin, hän osasi olla vakuuttava. Hän vahvisti puolustusta, järjesti asioita uudella tavalla ja kun hänen toimensa alkoivat tuottaa näkyvää tulosta, muutkin lakkasivat kyseenalaistamasta hänen metodejaan. Vaikka Dorianilla oli omat vihamiehensä, hänestä tuli melko arvostettu ja Tergaron vaurastui, kasvoi ja siitä tuli entistä varteenotettavampi sotilaskaupunki.

Tergaronin sotapäällikkönä Dorian keräsi melkoisesti mainetta ja hän sai enemmän suosiota itse pääkaupungissa ja pääsi kuninkaan suosioon paitsi sukunsa maineen, myös omien toimiensa johdosta. 25vuotiaana Dorian ylennettiin tällöin 8vuotiaan prinssi Farranin henkivartijakaartiin, jossa on palvellut nyt kymmenen vuotta toimien samalla Tergaronin sotapäällikkönä. Virka on hyvin kunnioitettava, mutta Dorian itse tähtää korkeammalle ja kymmenen vuotta samassa tehtävässä koettelee hänen kärsivällisyyttään. Hänen tavoitteensa ovat hiukan korkeammalla ja kenraalinvirka olisi se, mihin hän tähtää. Dorianista hänen olisi jo aika siirtyä haastavampiin tehtäviin, koska kokee tuhlaavansa osaamistaan.

Dorianilla on hyvin laaja osaaminen taistelutaidoissa ja hän hallitsee melkein aseen kuin aseen käytön. Miekka on kuitenkin se tutuin ja turvallisin ja hän pitää erityisesti puolentoista käden miekoista, joita voi käyttää sekä yksikätisesti että kahdella kädellä. Hänellä on riittävästi voimaa raskaampiinkin kahdenkäden miekkoihin, mutta sotakirveet ja nuijat eivät oikein sovi hänen esteettiseen näkemykseensä, joten niitä hän harvemmin käyttää. Hän hallitsee myös kevyempien ja nopeasti käsiteltävien lyhyempien miekkojen ja veisten käytön ja pitää yleensä sellaisia varalla. Jousiammuntakin sujuu, mutta se ei ole ihan vahvinta alaa. Dorian kuitenkin pystyy kiitettävästi käyttämään jousta metsästysaseen lisäksi myös sota-aseena. Myöskään keihäät eivät tuota ongelmaa, vaikka ne eivät ihan se ensimmäinen valinta olekaan. Hän on taitava ratsusotilas, mutta ei rajoitu pelkästään ratsailla sotimiseen. Hän pitää itse enemmän kevyemmissä varustuksissa jalkaisin taitelemisesta kuin kokohaarniskassa ratsun selässä sotimisesta, mutta Astoirwenin kulttuurin vuoksi ratsusotiminen on aina etualalla. Tämän vuoksi hän on myös kehittynyt hyvin taitavaksi hevosten käsittelijäksi. Dorianin oikea vahvuus tulee tosin parhaiten esiin enemmän strategiapuolella, vaikka hän on sotimisen ja taistelun suhteen ehdottomasti parhaimmistoa, hän itse nauttii huomattavasti enemmän saadessaan olla se, joka osallistuu suunnitteluun ja joukkojen liikuttamiseen.

Ratsu:

Dorianin ratsu on luonnollisesti rodultaan Astoirwenin täysiverinen ja edustaa rodun valjakkotyyppiä, joka on toista päätyyppiä, eli ratsua, voimakasrakenteisempi ja kestävämpi. (Tarkempaa informaatiota lajin ominaispiirteistä voi lukea Farranin lomakkeesta, koska en jaksa kopioida kaikkea samaa tähän.) Dorianin ratsu on täysin puhdas valjakkotyypin hevonen, eikä esimerkiksi kahden päätyypin sekoitus. Ori on täysikasvuinen ja väritykseltä täysin musta ja sen nimi on White, koska Dorianin kaikki aikaisemmat hevoset ovat olleet nimeltään Black ja vaihtelu virkistää. White on luonteeltaan ylpeä ja kuuliainen, mikäli välillä hiukan kovapäinen ja tottelee lähinnä vain omistajaansa. Se on hyvähermoinen kokenut sotaratsu joka ei vähästä säikähdä. Muihin hevosiin se suhtautuu yleensä välinpitämättömästi.

Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Astoirwen

Dorian on kotoisin Tergaronin kaupungista, joka on linnoituskaupunki pohjoisessa Astoirwenissa, Pyrrha joen itäpuolella ja kuuluu Blazale Mason alueeseen. Dorian toimii nykyään Tergaronin kaupungin johtajana ja kaupunki on ollut suvun hallinnassa jo Dorianin isoisän ajoista lähtien. Tergaron päätyi Nightingalen suvun haltuun vallankaappauksen jälkeen, kun sodassa menestystä niittänyt Darren Nightingale sai alueen omistukseensa, minkä jälkeen kaupungin päällikkyys on periytynyt ensin Darrenin pojalle Drystanille ja sitten tämän pojalle Dorianille. Dorian on virallisesti kaupungin ylin sotapäällikkö ja vastuuhenkilö, mutta koska virkansa johdosta joutuu olemaan pitkiä aikoja pääkaupungissa prinssin henkivartijana, hänen vaimonsa toimii virallisesti hänen sijaisenaan siihen asti, että Dorianin vanhin poika varttuu. Toki sotilaallinen komento on kaupungin vartiopäälliköllä, mutta Dorianin poissa ollessa kaikki hyväksytettävät kiireelliset asiat menevät hänen vaimonsa kautta.

Tergaron sijaitsee Myrrha järven rannalla, Pyrrha joen varrella. Vaikka vilkkain kauppaliikenne onkin Blazale Masossa, Tergaronissakin kaupankäynti on hyvin suuri osa elinkeinoa. Lisäksi joen kautta kauppatavaraa kuljetetaan sisäkaupunkiin. Kalastus on myös tärkeä elinkeino ja vaikka järvellä nyt ei suuria aluksia seilaakaan, kalastusalusten ja veneiden rakennus työllistää myös monia. Pääsääntöisesti Tergaron on kuitenkin linnoituskaupunki ja sotilastukikohta, joka vastaa joen itäpuolen puolustuksesta Blazale Masonin alaisuudessa. Näin ollen myös aseteollisuus ja hevostenkasvatus ovat tärkeä elinkeino kaupungissa ja sen alaisuudessa olevissa pienemmissä kylissä, eikä maanviljelykään ole vähäinen osa alueen koko elinkeinosta.

Dorian perheineen asuu kaupungin muurien sisäpuolella, mutta hiukan syrjemmässä keskustasta, suuressa koruttomassa kivisessä kartanossa, johon mahtuu hyvin seitsenhenkinen perhe ja palvelusväki sekä vierasvaraakin jonkin verran. Pihapiiriin kuuluu lisäksi varastorakennus, suurikokoinen talli ja muita pienempiä piharakennuksia. Talo on syrjässä oman rauhan takaamiseksi ja tilan takia, sillä keskustaan ei kauheasti suuria rakennuksia mahdu ja lähinnä suurimmat rakennukset ovat virastoja, joissa hoidetaan kauppa- ja sotilasasioita. Kaupunki on hyvin vartioitu ja keskustassa on paljon pieniä kauppoja majataloja. Käsityöläiset ja kauppiaat asuvat yleensä asuvat liikeyritystensä yhteydessä, varakkaimmilla on suuremmat talot kaupungin laidoilla, jossa on enemmän tilaa suuremmille rakennuksille ja hevostalleille.

Tergaron oli ennen nimeltään Tergaron Aewyghaeqyroth, mutta koska se vei kartassa liikaa tilaa eikä kukaan osannut lausua nimeä oikein, Dorian kyllästyi ja lyhensi kaupungin nimen pelkäksi Tergaroniksi. Tergaronin kaupunki on vahvasti linnoitettu ja sen puolustus on hyvin järjestetty. Kaupungissa koulutetaan lähiseudun sotilaita ja koulutus on hyvin tasokasta, joskaan ei yhtä suuriluokkaista kuin esimerkiksi Blazale Masonissa tai varsinkaan pääkaupungissa Solariksessa. Tergaronin suhteet Blazale Masoon eivät ole riitaisat tai vihamieliset, mutta eivät ehkä järin ystävällismielisetkään. Lähinnä suhteiden lievä kireys johtuu taloudellisista asioista ja siitä, että Dorian on välistä melko omapäinen ja pitää kyllä kaupunkinsa puolia. Lisäksi Blazale Mason johtaja, Sir Athelard Ironhammer, pitää ehkä Tergaronia jonkinasteisena uhkana itselleen, kaupungin maine kun on melkein Blazale Mason veroinen ja sen johtaja vähintään yhtä tunnettu. Lisäksi Dorianilla on suhteita kuningashuoneeseen, joten tämä pystyy laittamaan hanttiin melko hyvin, vaikka onkin arvoasteikolla se alempi. Ja kuten on tullut selväksi, Dorianin kanssa ei ole helppo tulla toimeen.

Nimi: Megohime

27.11.2017 19:16
Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Hahmon perustiedot:

Nimi: Galena
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 25

Ammatti ja asema: Parantaja ja maagina on perehtynyt vain parantaviin loitsuihin ja lääkejuomiin.

Ase(et): Ei omista kasvienleikkuuveistä uhkaavampia teräaseita.

Ulkonäkö: http://aijaa.com/D0yNUd

Galena on pienikokoinen nainen, jolla on pituutta vain noin hiukan päälle 150cm. Hänen vartalonsa on naisellinen ja sopusuhtainen pituuteen nähden. Hartiat ovat kapeat, vyötärö melko hoikka ja lantio naisellisen leveä. Vaikka hän melko hoikka onkin, niin vartalolta kuitenkin pehmeän muodokas, eikä mikään laiha lauta saati mitenkään lihaksikas. Hänellä ei ole fyysistä voimaa kauheasti, jonkin verran metsässä juoksentelu ja puissa kiipeily ovat kehittäneet voimaa, mutta ei se juurikaan ulospäin näy. Galenan iho on melko vaalea, koska hän viettää suurimman osan ajasta metsässä suojassa auringolta ja liikkuu muutenkin mieluummin hämärän tultua ja sadepäivinä, kun ihmisiä ei ole niin paljon liikenteessä. Hänellä on usein pieniä naarmuja ja likaa kasvoissa ja muualla, koska liikkuu paljon luonnossa eikä pelkää sotkea itseään. Hänen kasvonsa ovat soikeat, huulet täyteläiset ja silmät suuret, pyöreät ja väriltään lämpimän vaaleanvihreät. Kulmakarvat ovat melko tuuheat ja tummanruskea suora tukka roikkuu usein valtoimenaan ja sotkuisena osittain kasvojen edessä. Hiuksilla on pituutta noin alaselkään asti ja niissä on usein lehtiä ja muuta roskaa tarttuneena.

Galena ei ole kauhean tarkka ulkonäöstään ja hiusharja on selvästi useimmiten hukassa jos nainen sellaista edes omistaa. Hän kiinnittää hiuksensa usein vain silloin, jos ne pitää saada pois edestä. Hän pukeutuu maanläheisiin ja usein vanhoihin ja jo kuluneisiin vaatteisiin. Mekkojen ja hameiden helmat ovat usein repaleiset ja vaatteet ovat muutenkin usein melko reikäiset ja useamman kerran paikatut ja parsitut. Hän ei osta uusia vaatteita oikeastaan muuten, kuin jos on ihan pakottava tarve. Koruja tai muutakaan sellaisia hän ei käytä, kenkinä toimii usein kovia kokeneet nahkasaapikkaat, mutta usein hän kulkee paljain jaloin. Hänellä on vyötäisillä nahkavyö, jossa roikkuu useita pieniä laukkuja ja pussukoita välineiden kuljettamiseen, melko usein myös kori kulkee mukana yrttienkeruuta varten.

Luonne:

Galena on hyvin omissa oloissaan viihtyvä ihminen, minkä johdosta hän ei ole tottunut ihmisiin ja heidän kanssaan kommunikoimiseen, joten on sosiaalisesti todella onneton tapaus. Hän ei oikein osaa keskustella ihmisten kanssa ja hänen puhumisensakin on aika niukkaa ja sanavarasto köyhää. Vähäisen puhumisen vuoksi Galena unohtaa usein sanoja ja niiden tarkoituksia. Hän ei myöskään osaa ilmaista tunteitaan tai ymmärrä muiden tunneilmaisua, hän ymmärtää muiden reaktioita helposti väärin ja reagoi itse välillä kummallisesti tilanteisiin. Galena on melko ilmeetön eikä pahemmin ilmaise tunteitaan, vaikka kokeekin tunteita voimakkaasti, mutta enemmän henkisellä tasolla. Yleensä hän näyttää vain erittäin poissaolevalta. Hän uppoutuu helposti ajatuksiinsa ja on hajamielinen unohtaen välillä muiden ihmisten olemassaolon, jos on heidän seurassaan, koska on tottunut olemaan yksin. Hermostuu metelistä ja riidoista ja välttelee äänekkäitä paikkoja ja tilanteita. Hän ei viihdy isoissa ihmismassoissa ja ahdistuu helposti väenpaljoudessa. Saattaa katoilla omille retkilleen kesken kaiken, jos kokee tarvitsevansa yksinäisyyttä (tai vain eksyy porukasta)ja ilmestyy sitten huomaamatta takaisin. On yleensä muutenkin melko huomaamaton tapaus.

Galenan on rauhallinen ja hiljainen, mikä varmaan tuli jo selväksi. Hän on myös kärsivällinen ja hänellä on erittäin kestävät hermot. Hän suhtautuu vakavasti kaikkeen mitä tekee ja keskittyy huolella jokaiseen pieneenkin askareeseen. Hän pitää metsässä kuljeskelusta, sienien, marjojen ja yrttien ja muiden kasvien keräämisestä. Galena on todella eläinrakas ja tulee eläinten kanssa paremmin toimeen kuin ihmisten, ne kun ovat yleensä hiljaa. Hän saa iloa kovin yksinkertaisista asioista eikä tavoittele kummoisia. Hän ei kaipaa valtaa saati rikkauksia, hänelle riittää metsämökki ja arkiset askareensa. Arvostaa omaa rauhaansa enemmän kuin mitään muuta. Galena pitää lukemisesta, minkä ansiosta hän ei ole ihan niin ulkona maailman menosta, vaikka erittäin pihalla onkin. Hän on utelias ja innokas oppimaan uutta, joskus jopa lapsekkaan innokas. Häntä jää häiritsemään, jos ei ymmärrä jotakin asiaa, ei ehkä uskalla kysyä sitä keltään, mutta koettaa muuten selvittää asiaa mahdollisuuksiensa mukaan. Hän on tunneherkkä, muttei yleensä anna sen näkyä ulos. Jos hän loukkaantuu tai suuttuu tai on iloinen jostakin, hän yleensä pitää sen tunteen itsellään. Hän on auttavainen ja lempeän ystävällinen useimmiten ihmisiä kohtaan, mutta hänellä on hiukan huono tilannetaju, joten ongelmia tulee, vaikka hän yleensä hyvää tarkoittaakin. Yleensä sen vuoksi, että hän on välistä turhankin rehellinen eikä ymmärrä oikein ihmisten arvoasteikkoeroja ja kelle voi puhua mitäkin ja milloin olisi parempi olla vain hiljaa.

Muuta:

Galena on maagi ja ammatiltaan parantaja. Hän ei kylläkään kovin hyvin tienaa tällä ammatilla, koska pysyttelee visusti mökissään ja käy kylässä vain silloin tällöin kaupittelemassa rohtoja ja lääkejuomia. Hänen annetaankin olla melko hyvin omissa oloissaan, vaikkei häntä pelätä mitenkään, sen verran kyläläisetkin ovat jo huomanneet, että Galena on hyvin harmiton olento, vaikka maagi onkin. Silloin tällöin hänen mökillään käy asiakkaita ja hän tekee pyydettäessä myös kotikäyntejä. Hän pyytää vaatimatonta korvausta palveluksistaan, sen verran mitä elääkseen tarvitsee. Magian lisäksi hän hallitsee ihan perinteisenkin lääketieteen ja osaa hoitaa ilman taikuuttakin ja harvemmin häneltä maagina apua pyydetäänkään, silloin tällöin joillekin vähän vähemmän yleisille lääkejuomille on kysyntää. Hänellä on myös hyvä kasvituntemus ja hän tietää mitkä yrtit kelpaavat mihinkin rohtoon tai taikajuomaan ja ihan ruokiinkin. Hän tietää milloin mikäkin rohto on poimittava, jotta se vaikuttaisi halutulla tavalla ja tietää kaikki loitsut ja rituaalit, joita vaativammatkin keitokset vaativat onnistuakseen.

Galena opiskeli muutaman vuoden parantavaa luonnonmagiaa Gilmarin laaksossa, mutta palasi kuitenkin Estariin pikkumökkiinsä, koska ei tuntenut oloaan kotoisaksi niin tiiviissä yhteisössä. Lähinnä hän tahtoi vain tutkia Gilmarin laakson kirjaston salaisuuksia ja oppia paremmaksi parantajaksi ja saatuaan sieltä irti kaiken, palasi takaisin vaatimattomaan elämäänsä. Hän viihtyy omassa metsämökissään, mutta tekee myös aika ajoin pitkiäkin matkoja muihin kuningaskuntiin hakemaan joitakin tiettyjä lääkekasveja, vaikka Estar onkin luonnonmagian paratiisi monipuolisine kasvilajistoineen. Yrttien lisäksi hän hyödyntää muutenkin luonnonantimia ja sienestää ja marjastaa usein, kun vuodenaika sen sallii. Hän osaa puhua useimmille eläimille ja harvoin eläimet aristelevat häntä ja Galena juttelee mieluummin eläinten kanssa kuin ihmisten.

Galena pitää hirveästi kaikenlaisista kartoista, vaikkei uskoisi, koska nainen on sen verran eksymisaltis yksilö.

Ratsu:

Galenan ratsu on ennemminkin isokokoinen poni kuin hevonen ja tamma on nimeltään Caonach. Se on väriltään harmaankirjava ja sen harja ja häntä ovat vaalean harmaat. Poni on kestävä ja uuttera, joskaan ei aina jaksa keskittyä olennaiseen. Se saattaa haahuilla yksikseen jonnekin, ellei sitä pidä silmällä, ja jos sitä ei pidä suunnassa, se saattaa poiketa suunnasta. Ehkä hivenen hitaan puoleinen ja käskyjä pitää antaa useampi, ennen kuin asia menee ymmärrykseen. Hyväluontoinen ja hellyydenkipeä poni, joka ei karkaile tahallaan, mutta eksyy melko helposti.

Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Estar

Galena asuu Estarin pohjoisosassa, metsässä, lähellä pientä kylää. Hän elää hyvän matkan päässä metsän siimeksessä pienessä vaatimattomassa mökissä ja käy vain harvoin kylässä ihmisten ilmoilla. Hän on tunnettu lähinnä lähikylässä, muuten hän ei ole mitenkään maineikas maagi ja tahtookin pitää matalaa profiilia ja pysytellä omissa oloissa pikkumökissään.

Nimi: Janchi

27.11.2017 17:59
LOMAKE:


Hahmon perustiedot:

Nimi: Mireya Florencia Emeros

Sukupuoli: Nainen

Ikä: 19-vuotias

Ulkonäkö: https://janchihay.deviantart.com/art/Painting-of-Mireya-676170236



Mireya on kaunis nuori nainen, joka omaa kapeahkot kasvot. Huulet ovat soman pienet, nenä ei ole nukkemaisen pieni, mutta silti sopusuhtainen naisen kasvoihin, niitä hän myös tykkää korostaa tummalla huulimeikillä, jos on mahdollista. Naisella on suuret ja kirkkaat silmät, väriltään vaalean ruskeat. Silmiä ympäröi pitkät ja paksut tummanruskeat ripset. Prinsessan hiukset ovat pisimmillään hieman yli solisluiden. Hiukset on leikattu huolimattomasti, joten hiusten pituus vaihtelee paljon. Hiuksia on siis lyhyitä ja todella pitkiä aivan sekaisin. Naisen hiukset ovat aina auki ja pörröiset, sopii hyvin tämän luonnonläheisen naisen tyyliin. Väriltään hiukset punaruskeat.

Nainen on melko pitkä, noin 170 cm. Naisen vartalo on melko normaali, ei liian laiha eikä liian lihava, siis sopiva. Rinnat ovat sopivan kokoiset, ainakin naisen mielestä, mutta takapuoli on hänen mielestään liian iso, reidet myös. Se tietysti riippuu aivan katsojasta. Onneksi vartalon epäkohdat (joita nainen siis itse sellaisiksi ajattelee) peittyvät vaatetuksen alle. Mireya pukeutuu yleensä mukavan rentoihin mekkoihin. Hän ei tykkää käyttää korsetteja eikä erityisesti alushameitakaan, joten mekot eivät ole siis kovin kermakakkumaisia. Nainen tykkää käyttää mekkoja, joissa voi liikkua vapaasti ja joiden kangas on hengittävää ja kevyttä. Silti mekoissa voi olla vaikka minkälaisia somistuksia, liian yksinkertaisia mekkoja Mireya ei tykkää käyttää, joten harvemmin hänellä sellaisia näkee, niitäkin hän yrittää somistaa sitten itse jollain tavalla. Naisen lempiväri on lämpimän keltainen, joten sitä hänen päällänsä päällänsä näkee aina edes hieman. Kenkinä yleensä toimivat joko korkokengät tai lyhytvartiset saapikaat, joissa on pieni ja paksuhko korko, jotta olisi mukavampi kävellä tai juosta. Kuvassa oleva mekko on Mireyan tämänhetkinen supersuosikki, vaikka hän omistaa muitakin upeita mekkoja.
(Ulkonäöstä vielä sen verran, että hän on tullut enemmän isäänsä sen suhteen.)

Luonne:

Mireya on melko ulospäin suuntautunut, vaikka on joitain asioita, mistä hän ei halua keskustella tai mitä hän ei halua tehdä. Näihin asioihin ainakin kuuluu ihmisten ulkonäöstä puhuminen, sillä nainen on itse hieman epävarma omasta ulkonäöstään. Hän ei siksi tykkää myöskään arvostella muiden ulkonäköä. Hän ei tykkää liikkua vaatteissa, mitkä paljastavat hänen vartalonsa epäkohdat, joten sitä ei häneltä kannata pyytää. Muut asiat, mistä nainen ei tykkää keskustella, tulee kyllä ilmi hänen käyttäytymisestään, jos puheenaihe ei viehätä häntä tai se alkaa ahdistamaan häntä.

Mireya tykkää kuitenkin puhua mielellään muiden kanssa, koska on erittäin puhelias ja sosiaalinen. Nuori nainen tykkääkin siis tutustua uusiin ihmisiin. Hänelle se ei ole kovin vaikeaa, tietysti riippuu myös vastapuolesta, sillä nainen ei halua ketään pakottaa tutustumaan itseensä. Kuten tässä kävi ilmi, nainen ajattelee muiden ihmisten tunteita eikä ikinä pakota ketään yhtään mihinkään. Rohkaista hän saattaa kuitenkin. Prinsessa on siis hyväsydäminen, vaikka saattaakin vikuttaa hieman päällekäyvältä, äänekkäältä ja villiltä ulospäinsuuntautumisensa vuoksi. Häntä ei kuitenkaan siis tarvitse pelätä.

Nuori nainen osaa kuitenkin suuttua, jos häntä tarpeeksi kauan ärsytetään tahalleen. Hän ei silti käy käsiksi, mutta saattaa sanoa pahasti vastaan tai alkaa mykkäkouluun ja vältellä. Mireya tulee kuitenkin helpommin surulliseksi kuin suuttuu, koska on sisimmässään herkkä. Jos hänelle sanotaan pahasti nainen saattaa alkaa itkemään tai hän saattaa saada paniikkikohtauksen. Jos hän taas tekee jotain väärin ja siitä moititaan Mireyaa, hän saattaa heti olla pyytelemässä anteeksi melkein itku kurkussa. Kiusata häntä ei kannata, silloin hän tuskin tulee enää koskaan puhumaan sille henkilölle, joka kiusasi. Hän ei anna sellaisia tekoja helposti anteeksi, vaikka tämä henkilö tulisikin myöhemmin anteeksi pyytämään.

Mireyan mielipuuhaa on pitää hauskaa. Juosta ympäriinsä, leikkiä erilaisia leikkejä tai tehdä joitain muita mukavia aktiviteetteja, joissa saa tuhlata paljon energiaa, koska sitä prinsessalla riittää. Hän myös pitää laulamisesta. Joskus Mireya osaa ottaa myös rennosti ja olla rauhassa, välillä myös yksin. Silloin, kun hän haluaa olla yksin, hänen kannattaa myös olla yksin. Tällöin ajatukset kulkevat paremmin. Nainen ei silti kauaa yksin viihdy, joten pian hän löytää taas tiensä, tavalla tai toisella, muiden seuraan. Joskus hän menee eläinten seuraan ihmisten sijasta, sillä prinsessa on myös kovin eläinrakas.

Muuta:
- Ulospäin suuntautunut
- Hieman epävarma ulkonäöstä
- Lempiväri on keltainen
- Energinen ja äänekäs
- Herkkä
- Ystävällinen
- Eläinrakas
- Tykkää makeasta

Ratsu:
Lolanie Lotus, kutsutaan Lotukseksi, on muutaman vuoden vanha tamma. Hevonen muistuttaa arabialaista, eli se on sirorakenteinen hevonen. Väritykseltään hevonen on hallakko. (googlesta voi katsoa tolla sanalla värin, jos ei tiedä). Harja on tällä hevosella tumma, melkein musta. Hevosen turvassa ei ole mitään merkkiä.

Nimi: RagdollTwist

23.11.2017 17:40
Hahmon tiedot:
Nimi: Farran Astor (suom. Raudanharmaa haukka)
Sukupuoli: Mies
Ikä: 18

Ulkonäkö:
Farran on pitkä ja lihaksikas nuorukainen. Hän on noin 175 senttiä pitkä, mutta on kuitenkin keskellä muutosta, joten hän tulee kasvamaan pituutta ja vauhdilla. Samaa tahtia myös miehen lihasmassa kasvaa, kun hän miehistyy ja vahvistuu. Farrania katsottaessa ei voida puhua hennosta kukkakepistä vaan nuorukainen on vahva ja nuorekkaan solakka. Hän ei ole vielä aikuinen mies, muttei enää pieni poikakaan.

Nuorukaisen iho on sävyltään vaalea, joten kaikki elämän arvet näkyvät siinä selkeästi. Miehen pehmeässä ihossa näkyvät siis kaikki arvet ja mustelmat sekä haavat. Arpia miehellä on kokonaista kaksi vartalossaan. Ne ovat keskenään samanlaisia, kumpikin eri kyljessä. Miehen tummat hiukset luovat vahvan kontrastin ihon ja hiusten välille. Nuorukaisen hiukset ovatkin hyvin tumman ruskeat ja kastuneena ne näyttävätkin aivan mustilta. Nuoren miehen kulmat ovat samaa sävyä hiusten kanssa. Miehen silmät ovat lempeät mutta tarkat. Haukankatseisella miehellä on siniset silmät, joiden sävy muistuttaa kesän poutaista taivasta. Aivan samanväriset kuin hänen äidillään oli.

Luonne:
Astoirwenin nuoren prinssin luonne on vastakohtien enemmän ja vähemmän sopuisa liitto. Kuninkaallinen on päällisin puolin rauhallinen mutta ylpeä. Nuorukainen tiedostaa selkeästi oman arvonsa ja pyrkiikin useimmiten toimimaan sen mukaisesti. Hänellä on korkeat moraaliset arvot ja käsitys. Sen vuoksi hän saattaa vaikuttaa tuomitsevalta ja joskus hyvinkin kapeakatseiselta. Nuorukaisen olemus saattaa tehdä hänestä ensin hieman vaikeasti lähestyttävän oloisen, mutta se ei voisi olla kauempana totuudesta.

Yhteiskunnallisen asemansa vuoksi hänellä on tietynlainen kuori ympärillään. Kuitenkin pinnan alla kiehuu, kuplii ja myrskyää. Farran on sydämeltään lempeä ja hyväntahtoinen: Jos se vain on hänestä kiinni, hän tahtoo toiminnallaan saavuttaa kaikkien kannalta parhaimman lopputuloksen. Usein hän on valmis antamaan omastaan, jotta muiden olisi hyvä olla. Materialla ei ole paikkaa Farranin sydämessä. Hän osaa arvostaa kyllä saamaansa materiaalista hyvää, mutta loppujen lopuksi se on hänelle vain tavaraa. Hän pärjäisi vähemmälläkin ja maailmassa on tärkeämpiäkin asioita. Farran tietää ja ymmärtää olevansa etuoikeutettu, hänellä on kaikkea mitä joku voisi toivoa ja vielä enemmän. Farran tuomitsee ihmiset sen mukaan mitä he ovat, ei heidän asemansa mukaan. Farran tietää kuninkaallisena olevansa niin sanotusti “parempi”, muttei katsele muita alaspäin sen vuoksi. Farran arvostaa rehellisyyttä, uskollisuutta ja rohkeutta. Hän on perinyt äidiltään hyvän sydämen ja jatkaakin tämän viitoittamalla tiellä, uskoen että voi tehdä maailmasta askel kerrallaan paremman paikan hyvillä teoilla.

Joku voisi sanoa nuoren prinssin olevan naiivi, typerä ja hyväuskoinen. Sitä nuorukainen ei kuitenkaan ole. Farran on hyvin tietoinen siitä että kaikki eivät jaa hänen jaloja periaatteitaan. Vaikka hän haluaisi uskoa ihmisistä hyvää, hän tietää että aina asiat eivät vain ole niin. Hän on anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen niille, jotka eivät tahallisesti ole toimineet väärin ja katuvat tekojaan. Ne jotka ovat tietäen valinneen itsekkyyden polun ja tahallansa rikkoneet sääntöjä, saavat he kokea Farranin ankaruuden ja armottomuuden ja maksaa täyden hinnan teoistaan.

Nuorukainen saattaa kuulostaa täydelliseltä ja virheettömältä persoonalta, mutta koska hänkin on ihminen, tämä väite ei ole tosi. Häntä koettelevat samat houkutukset kuin muitakin. Farran on nuori mies, joka menee eteenpäin nuoruuden voimalla ja vimmalla, hän on ajoittain levoton ja rauhaton eikä osaa katsoa nenäänsä pidemmälle. Kärsimättömyys ja tulinen temperamentti ovat välillä erittäin huono yhdistelmä. Hän kokeilee ja etsii rajojaan, etsien omaa paikkaansa, tasapainoa hänen oman itsensä, halujensa ja velvollisuuksien kanssa. Farranilla on myös taipumus puhutella muita ihmisiä ja omaisuutta omanaan. Nuorukainen osaa olla hyvinkin suojeleva ja mustasukkainen kaikesta, minkä kokee “omistavansa”, kuten hänen kuningaskunnastaan ja alamaisistaan, sekä tietysti perheestä ja muista läheisistä. Erityisesti nuorukainen arvostaa omaa isäänsä ja isän sanat merkitsevät hänelle hyvin paljon. Isän suunnaton ihailu myös tarkoittaa, että Farranin on erittäin vaikea vastaanottaa kritiikkiä isäänsä koskien.

Ystävänä Farran on uskollinen ja luotettava. Hän pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä ystävänä mutta ajoittain on sokea itselleen. Nuorukaisella on välillä vaikeaa ilmaista omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Farran tuntee kovasti paineita ja on välillä sen vuoksi hankala. Mieliala vaihtelee välillä tuuliviirin lailla ja sitten mennäänkin pää edellä eteenpäin, seurauksia kadutaan sitten myöhemmin. Farran arvostaa omaa aikaa ja turhautuukin välillä kun ei saa omaa aikaa. Välillä taas hän tuntee olevansa hyvinkin yksinäinen. Oikein motivoituneena tai motivoituna, omistaa loistavan kyvyn keskittyä ja huonona hetkenä keskittyminen ei riitä mihinkään. Lyhyesti sanottuna Farran on toimii kuin peili, takaisin saa samalla mitalla. Jos ei samantien, niin sitten myöhemmin. Farranilla ei ole tapana unohtaa niitä jotka ovat kohdelleet häntä hyvin tai huonosti.

Muuta:
X Ei välitä makeasta
XPitää kuitenkin mansikkakakusta ja omenapiirakasta
XVihreä omena on paras omena
XOmistaa ison punaisen kolli kissan nimeltä Tiikeri
XLohi on herkkua ja olut hyvää

Ratsu:
Hero´s Heart on prinssin oma ratsu. Se on Astoirwen täysiverinen, ratsu tyypiltään. Se on luonteeltaan rodulleen tavanomainen. Se rakastaa laukkaamista ja on uskollinen ratsu joka ei pelkää mennä minnekään minne isäntä käskee. Taistelussa jos isäntä sattuu putoamaan, se hyökkää armotta sen kimppuun joka koettaa satuttaa hänen pudonnutta isäntäänsä. Se on loistava ratsu, se on loistava ulkomuodoltaan jopa sen omien joukossa. Sillä on loistavat askeleet joka lajissa. Harmiksi vain luullaan ettei se ole rotunsa välkyin edustaja vaikka se on fiksu hevonen jonka suurta älykkyyttä ja sen osoituksia muut eivät vain ymmärrä. Se ei kuitenkaan tee sitä vähemmän kuumaksi ja menohaluisemmaksi. Asioiden opettamisessa voi mennä hetki mutta muutoin se on hieno yksilö. Se rakastaa omenoita ja uimista mutta ei voi sietää kavioidensa kastumista matalissa vesissä.

Ulkonäöltään se on musta, sen harja sekä häntä ovat täysin mustia. Turkki on myös suurimmaksi osaksi musta merkit pois laskettaessa. Sillä on valkoiset polvipituiset sukat joka jalassa sekä sen kaikki kaviot ovat mustia. Päässään sillä kulkee valkoinen suuri läsi. Sen varusteet ovat saman sävyiset kuin Astoirwen ja sen isännän värit. Eli sen varusteet ovat punaisia ja raudanharmaita vaikkakin satula on ruskea. Ne ovat kaikki hyvälaatuisia ja arvokkaita vaikka ne eivät ole hyvin koristeellisia.

---------------------------------------------------- -------------

Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Astoirwen
Elementti: Tuli ja sähkö
Ase: Miekka
Aseen ulkonäkö : säästän hermojanne, saatte katsoa kuvasta : 3 (Farranin vanha kuva on aina hyvä miekan kuvan suhteen.)

Voimat:
Astoirwen pyhällä miekalla on suuri symbolinen arvo, se kuvastaa kantajansa yhteiskunnallista asemaa sekä tämän arvoa ihmisenä, sillä miekan sanotaan palvelevan vain niitä jotka ovat sen voimien arvoisia. Se on merkki jumalten suosiosta ja anteliaisuudesta. Se on hallitsijan vallan symboli, johon liitetään voima, vastuu ja ikuinen taistelu pahaa vastaan. Sen tulen uskotaankin polttavan pahan sielusta, sillä tuhkaksi on tultava jotta voi syntyä uutta ja parempaa. Miekkaa pidetään yhtenä kolmesta jumalten lupaamista reliikeistä.

Kerrotaan, että miekan valitsema kuninkaallinen saa käytettäväkseen tulen elementin voimat sekä voiman valjastaa ukkonen ja sen salamat. Legenda ei ole väärässä, mutta kuka vain ei saa esille miekan legendaarisia voimia. Miekan maaginen voima suojaa kantajaansa kylmältä, oli miten kylmä vain, pysyy sen kantaja lämpimänä. Myöskään kuumuus ei löydä tietään kantajan kehoon sillä miekka pitää kunniakkaan kantajansa lämpötilan tasaisen hyvänä, oli tämä keskellä laava merta tai kylmimmän pakkasen kourissa. Tuli, voiman elementti ei myöskään koskaan satuta tai polta kantajaansa. Ukkonen tai salamatkaan eivät satuta, jos miekan kantaja vain osaa toimia oikein.

Tulen hallitseminen vaatii miekan kantajalta paljon, sillä vaikka voima on lähtöisin itse miekasta, vaatii niiden käyttäminen kantajan omaa energiaa joka on saatava henkilöstä itsestään tai ulkopuolelta. Mikä tarkoittaa kantajan olevan vahvempaan päiväsaikaan, jolloin suuri tuli, Aurinko on läsnä. Tulenkantaja saa myös voimaa ympärillään olevasta lämmöstä, kuten vaikkapa lämpimästä säästä tai jo olemassa olevasta tulesta. Tämä on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä kestävyyttä on harjoiteltava sillä aluksi kantajat usein väsyttävät itsensä käyttämällä liikaa energiaa, liian lyhyessä ajassa, mikä johtaa äkilliseen uupumukseen. Sen oireita ovat väsymys ja kehon välitön voimattomuus sekä syvä uupumuksen tunne. Miekkaa ruokkivat myös kantajan tunteet, jotka voivat joko hankaloittaa tai helpottaa tulen hallitsemista, hyvät positiiviset tunteet tuovat vakautta ja voimakkaat aggressiiviset tunteet taas luovat itseään polttavan kehän - siksi miekkaa ei pitäisi koskaan käyttää vihan tai raivon vallassa.

Miekan käyttäjä kykenee hyödyntämään voiman elementtiä monin tavoin vahvistaessaan omia, fyysisiä iskujaan, sillä tulessa oleva polttavan kuuma miekka aiheuttaa ikäviä vammoja. Osumasta riippuen vaihtelevat vastustajan saamat vammat, mitä suurempi osuma sen pahempi palovamma. Miekan kantaja voi luoda erilaisia tuli aaltoja, letkoja, leimahduksia ja paloja, joiden koko vaihtelee käytetyn energian mukaan. Mitä suurempi tekniikka, sen enemmän energiaa kuluu vaikka tulenkantaja saakin hieman takaisin omasta luomastaan tulesta. Salamat oma vaarallinen tekniikkansa, jonka hiominen ei ole helppoa. Tulenkantaja voi iskeä sähköllä samaan tapaan kuin tulella, vaikkakin salamien käyttäminen vaatiikin huomattavan määrän enemmän energiaa, tarkkuutta ja vakautta sekä taitoa. Tekniikka on tappavampi mutta voi helposti kääntyä käyttäjäänsä vastaan varomattomasti käsiteltynä.

Muita tekniikoita ovat toisten lämmittäminen, miekan käyttäjä voi lämmittää tosia kosketuksellaan, joskin tämä tekniikka vaatii äärimmäistä keskittymistä ja rauhallisuutta että kantaja ei päädy satuttamaan henkilöä jolle on apuaan tarjonnut. Myöskään omaa lämpöä ei voi jakaa loputtomiin sillä se on poissa itseltään. Tulenkantaja voi saada myös muita lämmönlähteitä kontrolliinsa, kuten esim. nuotioita, soihtuja ja paloja ja taitonsa mukaan joko sytyttää tai sammuttaa niitä. Se vaatii taitoa ja keskittymistä, mitä kauempana tulen lähde on sitä vaikeampaa ja vaativampaa se on. Tulenkantaja voi myös polttaa maan punahehkuiseksi hiileksi vastustajansa jalkojen alla, mikä vaatii sitä enemmän energiaa mitä suurempi alue on kyseessä. Miekan kantajan on myös ylläpidettävä sen lämpötilaa, joten tekniikka voi muuttua hetkessä hyvin kuluttavaksi. Miekalla voi myös kutsua ukkosia taivaalta ja täten salamia, mutta se on äärimmäisen aikaa vievää ja vaativaa, mitä epätodennäköisemmin alueella on ukkosta, sen vaikeampaa sen kutsuminen on sillä miekankantaja ei voi koskaan kutsua ukkosta tyhjästä.

Hallitsija: Kuningas Conrad
Maata hallitsee vakaalla ja tottuneella otteella Kuningas Conrad. Hän on valta, totuus ja laki tässä militaristisessa kuningaskunnassa. Soturikuningas on vaikuttava näky kaikessa pituudessaan. Hänen kuninkaallinen korkeutensa tunnetaan etäisenä ja viileän rauhallisena hallitsijana, jolla on legendaarinen pokerinaama. Hänellä on lämpimän ruskeat silmät joissa on pistävän arvovaltainen katse. Kaduilla huhutaankin että mies kykenee katseellaan erottamaan henkilön todellisen luonteen. Monille tapaamilleen henkilöille hän jää etäiseksi. Neuvottelupöydässä Kuningas on varma, oikeudenmukainen, rehellinen ja kompromissia hakeva. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen kun muistaa käyttäytyä. Hänen väärälle puolelleen joutuneet henkilöt ovat pulassa, sillä kuningas on heidän suhteensa tinkimätön ja pyrkii palauttamaan heidät paikalleen.

Muissa valtakunnissa tiedetään kuninkaan edesmenneestä vaimosta, Kuningatar Lilianneasta. Tämä oli rakastettu hallitsija, joka jätti jälkensä arvostetun perinnön lisäksi aukon puolisonsa Conradin sekä poikansa Farranin sydämiin. Kaikkien suruksi, kuningatar menehtyi kruununprinssi Farranin ollessa vuoden ikäinen. Kuningatar oli heikentynyt rankasta synnytyksestä ja sairastuikin tämän vuoksi. Urheasti Lilianne taisteli mutta kuningattaren voimien hiipuessa, oli jokaiselle selvää että oltiin käymässä viivytystaistelua, joka päättyi kevään kääntyessä kesäksi. Menetettyään puolisonsa, kuningas ei ole osallistunut tanssiaisiin tai muihin juhliin, ellei kyse ole diplomatiasta. Hän on puhtaasti diplomatian vuoksi paikalla mutta häntä ei nähdä tanssimassa kenenkään kanssa tai muuten pitämässä hauskaa.

Tunnuksen kuva: Astoirwen tunnus on haukka, se kuvataan lipussa haukka tribaalina.
Tunnuksen värit: Astoirwen tunnusvärit ovat raudanharmaa ja Flammentanz- ruusun punainen.

Pääkaupunki: Solaris
Solaris on Astoirweinin pääkaupunki. Se on suurin kaikista kaupungeista. Myös kuninkaan linnoitus sijaitsee pääkaupungissa. Se on kukoistava ja turvallinen kaupunki, jossa maan monimuotoisuus ilmenee. Pääkaupunki on maan arkkitehtuurin helmi ja sen puhtaanapitoon ja hyvään yleisilmeeseen käytetään paljon aikaa ja varoja. Suuressa kaupungissa ovat edustettuina kaikki maan yhteiskuntaluokat niin rikkaasta köyhäänkin.
Luonnollisesti pääkaupunki on kaiken keskus. Se on tärkeä uskonnollisesti ja kulttuurisesti, militarstisesta tärkeydestä puhumattakaan. Pääkaupunki on kuin linnoitus, sen ympärillä kohoavat valtavat muurit. Kaupungin sisällä kulkee myös pienempiä muureja jotka jakavat asuinalueet toisistaan. Kaupungin kaikki sisäänkäynnin ovat vahvasti vartioitu niin päivin kuin öin. Näillä porteilla kauppiaiden ja ulkomaisten aseistettujen henkilöiden on esitettävä asiaankuuluvat asiakirjat.
Solariksen lähellä on myös muita pienempiä kaupunkeja, kuten suurimmasta pienimpään
Oakwillow city, Haedleigh city, Blencogo fortress, town of Tottenham ja town of Orrinshire. suurin kylä on Falkirk ja alueella sijaitsee lukuisia muitakin pikku kyliä.

Muut kaupungit ja kylät:
Astoirwenissä on neljä suurta kaupunkia jotka ovat syntyneet linnoitusten läheisyyteen. Jokaisella linnoituskaupungilla on oma Linnoituksen päällikkö, joka vastaa elämän sujuvuudesta ja valvoo kaupunkien turvallisuutta. Jokaisen päällikön nimi löytyy kaupungin nimen perästä.

Kherton Fale - etelä
On pääkaupungin jälkeen suurin linnoitus. Sijaitsee eteläisellä rajalla, lähellä Gilmairin laaksoa. Suuri, kukoistava kaupunki joka ei poikkea arkkitehtuuriltaan. Kaupungin ympärillä on myös muuri. Eteläinen kuningaskunta on runsaudensarvi. Maatalous kukoistaa eteläisessä maakunnassa. Sen vuoksi linnalla on mittavat ruokavarat ja kovatasoinen armeija.
Lähettyvillä sijaitsevia muita kaupunkeja ja kyliä ovat, suurimmasta pienimpään:
Tylwaerdreath town, Eastcliff town ja village of Penrith, alueella on myös muita pieniä kyliä.

Srose Epleim - itä
Toiseksi suurin kaupunki linnoituksineen sekä muurineen. Ihmiset elävät suurista metsistään muun muassa valmistamalla puusta hyödykkeitä, metsästämällä ja polttamalla tervaa. Suuri linnoitus on antanut elämän suurkaupungille sen ympärille. Suurkaupungin ympärillä on myös runsaasti maataloutta ja hevoskasvatusta.
muita kyliä ja kaupunkeja: Tergaron, Calcherth,Ardglass,Luton ja Lyne

Blazale Maso - pohjoinen - Lake Myrrha
Blazale Maso sijaitsee pohjoisessa, Lake Myrrhan rannalla. Se on suuri ja kiireinen kaupunki, jossa kulkee vilkas lauttaliikenne syvän sinisen järven yli.
Alueella on myös muita kaupunkeja ja kyliä, kuten Ilragorn city,Harmstead town ja village of Bury. Maan halki virtaavan suuren joen nimi on River Pyrrha.

Yesa Icord - länsi
Yesa Icord sijaitsee lännessä ja linnoitus on varmasti yksi kauneimmista maassa. Kauneuden ei pidä antaa hämmentää sillä linnoitus on itsessään myös hyvin toimiva. Linnoituksen juurella oleva kaupunki on kaunis ja vilkas, se elää enimmäkseen maataloudesta ja tekstiilin tuotannosta.
Muita kyliä ja kaupunkeja :
Marnmouth city, Athelney town, Wandermere town, Silverkeep village

Suhteet muihin kuningaskuntiin:
Kuningas Conrad on ylläpitänyt rauhaisia suhteita muihin kuningaskuntiin. Minä avoimempi maa on vieraille ja kaupankäynnille, sitä todennäköisemmin suhteet ovat rauhalliset ja molempia hyödyttävät. Mitä sulkeutuneempi maa, sitä kalliimmaksi ja hankalammaksi asiat on tehty.
Astoirwen on tunnettu mahtavista paladin* armeijastaan, kaupankäynnin tuotteistaan ja ihmisten yleisestä ystävällisyydestä sekä anteliaisuudesta. Paikalliset ihmiset ovat muiden maiden kansalaisiin verrattuna melkoisen pitkiä. Tavan matkaajat saavat ystävällistä kohtelua ja matkaaminen maassa on helppoa papereiden ollessa kunnossa. Parhaimmissa väleissä kuningaskunta on pohjoisen kuningaskunnan kanssa. Caenezhin kuningaskunta on Astoirwenin lähin liittolainen ja ollut sitä jo monen sukupolven ajan.

*Paladin on ratsusotilas joka on syvästi uskonnollinen. He kokevat että on heidän tehtävänsä vaalia järjestystä, oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä, heidän tehtävänsä on karsia maailmasta kaikki paha. Paladinit ovat hyväntahtoisia, oikeudenmukaisia ja hyveellisiä, he kohtelevat kaikkea elämää suurella kunnioituksella eivätkä koskaan vuodata viatonta verta. He ovat ritareita kiiltävissä haarniskoissaan jotka rientävät heikomman tueksi ja vaalivat oikeuden tapahtumista. He elävät tiukan kunniakoodin alla, eikä yksikään avunpyyntö ole liian suuri taikka pieni.

Ilmasto, luonto ja eläimistö:
Kuningaskunta on tunnettu kauniista neljästä vuodenajastaan. Kesät ovat valoisia ja lämpimiä. Näiden lämpimien päivien joukkoon mahtuu myös useampi helteinen päivä. Näinä helteisinä päivinä iltapäivä ukkoset ovat tuttuja. Kesäisin sadetta saadaan tasaisesti kevyinä kuuroina. Päivät ovat yleensä poutaisia ja iltaisin lämpötilan laskiessa saadaan sadetta jos on sataakseen.
Syksy tuo mukanaan sadetta ja laskevan lämpötilan. Lehtimetsät täyttyvät väristä kun ruska pääsee loistoonsa. Talven lähestyessä halla saapuu niityille ja pelloille. Kuningaskunnan talvet ovat lumisia ja verrattain kylmiä. Pakkasta saattaa aivan pohjoisessa olla jopa -20 astetta mutta keskimäärin pakkasta on noin kymmenisen astetta. Aivan etelässä ihmiset selviävät vain muutaman asteen pakkasilla. Lunta on maassa sen verran, että kinosten pinoaminen ei talvella lopu. Pohjoisessa lunta saattaa olla talven lopussa metrin verran ja etelässä nilkkaan. Lämmin ja verkkainen kevät tuo kuitenkin helpotuksen pakkaseen. Lämpötilojen noustessa lumi häviää nopeasti pieniksi puroiksi ja jotkut joet saattavat tulvia vedestä. Kevät ajaa talven pimeyden ja pakkasen pois. Se aloittaa työntäyteisen ajan tavallisen talonpojan elämässä.

Maan metsät ovat monimuotoisia. Etelässä kasvavat runsaat lehtimetsät, joissa kasvaa joukko jalopuita, kuten tammia, pyökkejä, jalavia, leppiä, lehmuksia, pajuja, koivuja ja pähkinäpensaita.
Pohjoisemmaksi mentäessä metsät muuttuvat enemmän koivupitoisiksi. Koivupitoisemmista metsistä hiljalleen pohjoiseen mennessä, alkavat kukoistaa hiljalleen erilaiset havupuut. Aivan pohjoisessa kasvaa sekametsää mutta varsinaisia kuusimetsiä ei maassa ole.

Maa on viljavaa ja ravinteikasta joten maan avarat niityt ovat täynnä apilaa ja muuta kedon kukkasta. Ruoho kasvaa runsaana ja sen laatu on hyvää. Kasvit ja kukkaset kukoistavat niin metsissä kuin niityilläkin. Kukkien ja yrttien kirjo on suuri.
Maan metsissä viihtyy suuri joukko erilaisia eläimiä. Metsän pedot ovat karhut, sudet, ketut, mäyrät ja ilvekset. Metsissä tavataan kirjava joukko pieniä vipeltäjiä kuten oravia, siilejä, erilaisia hiiriä, suuri joukko sammakoita ja ihmiselle harmittomia käärmeitä. Maassa vipeltää myös pieniä liskoja ja salamantereita. Metsän kätköistä löytyy myös metsäkauriita, isokauriita ja villisikoja. Kuningaskunnan metsien kätköistä löytyy myös harvalukuisempana alkuhärkiä ja vinsettejä, joiden metsästys on kovan rangaistuksen uhalla kielletty. Niitä saa metsästää vain metsästäjien killan päällikön luvalla.
Alkuhärästä mainittakoon, se on tavallista sonnia suurempi. Sen säkä on noin kaksi metriä, sillä on noin metrin mittaiset kaarevat sarvet ja sen paino on noin tonnin luokkaa. Ahdistettuna se on arvaamaton ja hengenvaarallinen. Alkuhärkä laiduntaa metsissä syöden heiniä ja pensaskasveja. Visentti on biisonin eurooppalainen serkku ja sen säkä on melkein kaksi metriä ja paino yli 800 kiloa. Se viihtyy myös metsissä ruohoa syöden. Kumpaakaan lajia ei suositella lähestyttäväksi.
Erilaisia lintuja löytyy montaa lajia, aina metsäkanalinnuista laululintuihin ja sorsiin.

Pihapiirissä viihtyy osa rohkeammista linnuista, siellä ne viihdyttävät ihmisiä laulullaan. Lajeja on monia ja laulajia on monenlaisia. Laululintuja ei metsästetä ja ihmiset yleensä arvostavat näitä sulo äänisiä lintuja.
Metsissä viihtyvät aremmat metsälinnut ja pöllöt. Niitäkin riittää lajeina ja metsässä kaikuu päivisin laulu ja iltaisin ja öisin huhuilu. Metsässä ja sen lähettyvillä aukeilla viihtyy fasaaneja sekä villejä kyyhkysiä. Kyyhkysen serkut, pulut viihtyvät suuremmissa kaupungeissa. Maasta löytyy myös erilaisia sorsia joita syksyn tullen pyydetään. Joutsenia ei metsästetä niiden kauneuden ja harvalukuisuuden vuoksi.

Pääasiallinen toimeentulo:

Maanviljelys:
Pohjana Astoirwenin hyvinvoinnille on sen maatalous. Suosituimpia viljeltäviä viljoja ovat alkuvehnä eli speltti, ohra, kaura, ruis ja viljahirssi. Pelloilla viljellään myös pellavaa, sokerijuurikasta, porkkanaa, kaalia, perunaa, naurista, lanttua ja herneitä. Muita viljeltäviä kasveja ovat humala, omenat, villiyrtit ja monenlaiset marjat. Aivan etelässä on yksi päärynäpuu tarha. Usein ihmisillä on niin pienissä kuin suurissakin puutarhoissaan laaja valikoima erilaisia hyötykasveja, eli yrttejä ja marjapensaita.

Astoirwenissä kasvatetaan nautakarjaa, joista saadaan lihaa ja maitoa. Ihmiset pitävät myös sikoja, kanoja ja vuohia sekä lampaita. He kasvattavat myös kyyhkysiä ja ankkoja. Kalaa ihmiset saavat järvistä ja joista, kalat ovatkin tavallisen kansan perusruokaa sillä halvat järvikalat eivät juuri kelpaa ylimystölle. Varakkaampi väki herkuttelee villisian, fasaanin, kauriin ja karhun lihalla sekä ulkomailta ostetuilla herkuilla, kuten meren kaloilla ja eri lihoilla. Ulkomaille myydään erikoisempia lihalaatuja, kuten karhun ja kauriin lihaa. Erikoisuutena myynnissä on vinsentin ja alkuhärän lihaa, mutta sen vähäinen tarjonta nostaa ulkomailla hinnan korkeaksi.

“Teollisuus”
Astoirwen on tunnetuin aseteollisuudestaan sekä hevostarvikkeistaan. Aseet ovat laadukkaita sekä kestäviä. Parhaimman laatuisat aseet myydään ainoastaan oman kuningaskunnan armeijalle, mutta ulkomaille myydyt aseet eivät muiden maiden aseiden laadun rinnalla kalpene. Ne eivät ole kovin koristeellisia mutta niiden kestävyys on omaa luokkaansa. Samoin niiden hinta, joka on usein moninkertainen paikalliseen verrattuna.
Hevostarvikkeet ovat myös erittäin tunnettuja muissa kuningaskunnissa. Satulat, suitset, loimet, harjat sekä erikoiskengät ovat muissa kuningaskunnissa hyvin myyviä. Erilaisista salvoista, vahoista ja voiteista puhumattakaan. Niiden laatu on kehuttu mutta arkisempi ulkomuoto ei ole ihailtu.
Kangasteollisuuden tuottama pellava ja villa ovat myös hyvälaatuisia, usein arkisemman värisiä. Ne ovat paksuja ja kestäviä. Ulkomaiden hienojen silkkien ja muiden värikkäiden kankaiden joukossa ne ovat arkisia, mutta hyvä sijoitus perusvaatetta haluavalle. Kuningaskunnassa tuotetaan myös kalliimpia kankaita mutta vähäinen tuotanto menee yleensä omilla markkinoilla.
Kuningaskunnassa valmistetaan myös paljon käytännöllisiä arkielämän perustarvikkeita, kuten esimerkiksi saviruukkuja, pajukoreja, puisia astioita yms.

Astoirwen täysiverinen

Rodun tyypillinen rakenne on hyväryhtinen ja atleettinen. Se on pitkäselkäinen ja jalkanen rotu. Sen liikkeet ovat voimakkaita, tasapainoisia, pitkiä ja pehmeitä. Sen rakenne on voimakas ja lihaksikas, erityisesti voimaa huokuu voimakas kaula ja rinta. Hevosen pää on kevyt ja se kantaa sen ylväästi, ei koskaan roikottaen. Hevonen on ylväs ja ilmeikäs.

Luonteeltaan ne ovat menohaluisia, työintoisia ja energisiä. Ne kuumuvat helposti ja niiden halu juosta on voimakas. Ne ovat yhden ihmisen ratsuja, ne eivät pidä tuntemattomista ihmisistä. Ne ovat sosiaalisia mutta suhtautuvat rauhallisesti lauman ulkopuolisiin hevosiin. Useimmiten välinpitämättömästi mutta laumansa kanssa ne viihtyvät. Niiden uteliaisuus saattaa usein johtaa ongelmiin.

Astoirwen sotaratsut jaetaan kahteen päätyyppiin: ratsu ja valjakkotyypin hevosiin, myös näiden kahden välimuotoa ilmentyy. Ratsut ovat hevosurheilun sekatyöläisiä ja ne soveltuvat useisiin lajeihin ja oppivat helposti monia vaadittavia taitoja. Valjakkotyypin hevoset ovat kestävämpiä ja sitkeämpiä sekä parempihermoisia. Ne ovat myös ratsutyyppiä voimakasrakenteisempia.

Molempien sallitut värit ja muunnokset ovat musta ja musta valkoisin merkein, sukat ja päämerkit ovat kaikki sallittuja. Laikkuja, kirjavuutta tai muita värejä ei sallita. Karvan tulisi olla lyhyttä, kiiltävää ja pehmeää. Talvikarvan tulisi olla paksua ja selvää. Harjan tulisi olla pitkä ja luonnollinen, myös hännän sallitaan olla pitkä. Harja usein palmikoidaan ja osa hännästä letittään. Myös harjan leikkaaminen pystyksi on sallittu, samoin hännän tasaaminen kauniiseen muotoon mutta se on säilytettävä pitkänä.

Kallisarvoisten hevosten kasvattaminen ei ole helppoa eikä halpaa lystiä. Suurilla talleilla on yleensä varaa kasvattaa tätä rotua, sillä se vaatii paljon tilaa sekä kärsivällisyyttä. Hevosten kouluttaminen on erittäin tarkkaa puuhaa, ja kouluttajat pyrkivätkin luomaan hevosiin vahvat suhteet jo niiden synnyttyä, jotta ne oppivat että ihmisten seura on normaalia, miellyttävää ja luottamuksen arvoista. Hevoset kasvavat suurissa laumoissa valtavissa aitauksissa. Tammat laiduntavat ja kasvattavat laumoissaan varsojaan. Tammat saavat uusia varsoja kykynsä mukaan. Kolmivuotiaina nuoret hevoset otetaan koulutukseen. Sitä ennen kouluttajat ovat viettäneet hevosten kanssa paljon aikaa laitumilla, sekä joka ilta talleissa, joihin kaikki hevoset otetaan suojaan. Oriit menevät armeijalle ja tammat jäävät usein kasvattajilleen. Ruunattuja huonompia hevosia saatetaan myydä armeijan ulkopuolisille varakkaille ihmisille. Näiden hevosten kasvattaminen on taito, joka opetetaan isältä pojalle eikä kukaan ole koskaan kirjoittanut oppejaan ylös. Hevosten kasvattaminen onkin yksi tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Talleja vartioidaan erityisen tarkasti ja hevosvarkaudesta menettää kätensä saman tien kiinni jäädessään. Pahimmassa tapauksessa varas päätyy teloitettavaksi.

Arkkitehtuuri ja kulttuuri:
Lyhyesti, Astoirweinin arkkitehtuuri pohjautuu muutamaan selkeään perusperiaatteeseen, käytännöllisyyteen, kestävyyteen ja selkeyteen. Kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa. Rakennukset ovat yleensä vahvoja, jopa linnamaisia. Seinät ovat suurimmaksi osaksi paksuja ja vahvoja mutta niiden painoa on opittu jakamaan niin että pienimuotoinen koristeellisuus on tarpeen tullen mahdollista. Yleensä rakennukset ovat yksinkertaisia ja rakennettu materiaaleista jotka kestävät aikaa. Siksi kivi on materiaalina hyvin suosittu, myös lattioissa. Rakennuksissa suositaan pyörökaaria ja maltillisia ikkunoita, joissa on usein lasimaalauksia. Aiheina ovat usein luonto ja uskonnolliset teemat. Suuret koristeelliset ikkunat ja kevyemmät seinät on varattu erityisiin paikkoihin, joissa on oltava näyttävyyttä, esim. valtaistuinsalissa tai temppelien suurissa huoneissa. Kaupungeissa on usein suojaavat muurit sekä kiviset kadut. Suurimmat päätiet ovat saaneet myös kivipäällysteen. Kalleimmat talot ovat yleensä kiveä ja vähemmän arvokkaat talot on tehty puusta ja joskus osittain kivestä. Kaupungeissa kattotiilet ovat usein suosituin vaihtoehto, maalla kuitenkin olkikatto on suosituin kattotyyppi. Koska luonto on lähellä paikallisten sydämissä, löytyy rakennuksista Ateneumeja ja pihoja, suurimpien ja hienoimpien kuuluessa kartanoihin. Kaupungissakin parhaimmilla alueilla on pieniä pihoja joissa voi kasvattaa hyödyllisiä kasveja. Maatiloiden puutarhat ovatkin täynnä yrttejä, pensaita ja tuottavia puita.

Tapakulttuuri:
Kaikki tuntevat varmasti yleiset hyvät tavat ja niitä noudatetaan myös tässä valtiossa. On kuitenkin muutama huomionarvoinen asia, jotka saattavat tulla yllätyksenä matkailijoille.
Selän kääntäminen on torjunnan merkki, jos teet typeryyksiä ja käyttäydyt huonosti, ihmiset alkavat kääntää selkänsä ja kieltäytyvät jatkamasta keskustelua. Jos keskustelukumppani tuntee likaantuneensa keskustelusta, he saattavat suorittaa rituaali peseytymisen. Lisää tästä uskonnossa. Jos matkaajasta tulee paikallisten silmissä erittäin epäsuosittu, saattaa hänen nenänsä edestä mennä kaupat ja muut kiinni. Erittäin epäsuosittu matkaaja löytää itsensä rajojen ulkopuolelta. Tavernoihin ei palkata ketään viihdyttämään, mutta jos uskaltaa viihdyttää muita ja onnistuu, saa usein palkaksi yhden tuopin. Astoirwen on lahjojen antamisen kulttuuri. Anteliaisuus on hyve, joten lahjan voi saada pelkästään siksi että lahjan antajalla on hyvä päivä. Ystäviä ja perheenjäseniä muistetaan muulloinkin kuin syntymäpäivinä ja muina erityisinä päivinä. Myös muut anteliaisuuden osoitukset ja hyvät teot ovat arkipäiväisiä.

Yhteiskuntarakenne:
Kuningasperhe
Korkea arvoisimmat sotilaat ja virkamiehet yms.
(Kenraalit, ministerit, korkeimmat kiltapäälliköt, parhaimmat maagit.)
Papit ja papittaret
Sotilaat (vain miehiä)
(omassa arvojärjestyksessään..)
Oppineet
(Opettajat, parantajat, tieteidenharjoittajat, maagit yms.)
Palkkasotilaat (Miehiä ja naisia)
(Vain arvostetuimmat kohoavat yli tavallisen sotilaan, muutoin alempiarvoisia)
Kauppiaat, käsityöläiset
(mitä taitavampi, sen arvostetumpi)
Tavallinen kansa
(Maanviljelijät, tavalliset kauppiaat, käsityöläiset, palvelijat yms.)
Yhteiskunnan hylkiöt
(varkaat, murhaajat, luopiot, maksulliset seuralaiset yms.)



Koulutus:

Varakkaista perheistä tulevat lapset saavat laajat taidot ja perusteellisen sivistyskasvatuksen. Kotiopettajat opettavat heille laskentoa, äidinkieltä, luonnontieteitä ja kulttuuria. Kulttuurissa painotetaan yleissivistyksen hallintaan. Varakkaammilla perheillä on myös varaa antaa lapsilleen mahdollisuuden opiskella aineita syventävästi. Erityiset erikoistuneet opettajat opettavat heille filosofiaa, ajattelemisen taitoa. Tämän lisäksi he opettavat syventävästi kulttuuria, kuten taiteita ja musiikkia. Oppilaat saavat opetusta lisäksi puhumisen taitoon - syventävää etiketin opetusta ja erityistä huomiota kiinnitetään oppilaan tietävyyteen. Erityistä arvostusta nauttii ratsastuksenopettaja, sillä ratsastamisen ja hevosen hoitamisen taitoa pidetään erityisessä arvossa.
Varakkaat perheet kouluttavat kaikki lapsensa, sukupuoleen katsomatta. Vanhemmat panostavat lastensa koulutukseen, erityisesti jos joku heidän lapsistaan on erityisen hyvä jossain aineessa.

Sotilaskoulutus on aivan erityinen koulutus, jossa opiskelu harvoin koskaan lakkaa. Tavalliseen sotilasluokkaan kuuluvien perheiden pojat pääsevät tähän koulutukseen, jonka he aloittavat jo nuorena. Aluksi opiskelu on aivan samanlaista kuin normaalissa koulussa - perustason laskento, äidinkieli, kulttuuri, käytöstavat… - mutta poikkeama tulee runsaammassa liikunnan määrässä. Kuri on tietysti kovempaa kuin kirkon koulussa, kuten myös keskinäinen kilpailu.

Kun pojat tulevat viidentoista vuoden ikään ja läpäisevät kutsuntansa, heidän opiskelunsa jatkuu sotilaallisesti painotettuna. Heidän fyysisestä kunnostaan pidetään huolta liikunnalla, mutta taistelukoulutus tulee lisäksi mukaan opiskeluun. Aikaisemmin heille opettivat ratsastuksen taitoa sekä taistelua heidän isänsä tai palkattu opettaja. Nyt heille opetetaan ratsastusta suuremmissa ryhmissä sekä aloitetaan todellinen taistelukoulutus, joissa oppilaille opetetaan taistelua eri asein maassa ja ratsain. Ryhmät eivät ole pieniä ja kilpailu on sen mukaista. Parhaimmat saavat erityistä opetusta sillä välin kun heikommin suorittavia ruoskitaan eteenpäin. Kuri on kovaa ja opiskelu myötäilee sitä käytäntöä. Nuoret pojat saavat syvennettyä opetusta matematiikassa, sotilaskulttuurissa ja puheessa sekä kirjoittamisessa. He oppivat nopeasti arvioimaan etäisyyksiä ja joukkojen kokoa. Heille opetetaan sotilaiden käytösetiketti ja muodollisen puheen malli. Puheen mallilla tarkoitetaan kuinka he puhuvat ylimmilleen. Erityisen lahjakkaat sotilaat jatkavat sotilasakatemiaan, joissa heidän taitojaan syvennetään niin taistelun kuin strategiankin kannalta. Akatemiasta ovat valmistuneet kaikki ylemmät upseerit.

Tavallinen perusoppimäärä:
Tavalliselle kansalle koulutuksen järjestää kirkko ja se on kaikille lapsille ilmainen. Se on vähävaraisemman kansan ainoa koulutus. Siellä lapsille opetetaan laskennan vähimmäismäärä, äidinkieltä ja kulttuuria. Tässä koulussa heille annetaan elämässään vaadittavat perustaidot, mutta ei juurikaan sitä enempää.

Ammattiin kouluttautuminen:
Ammattiin voi kouluttautua vain yhdellä ainoalla tavalla, ja se on olemalla oppipoikana tai -tyttönä. Heidän opettajansa ovat joko heidän vanhempansa, joilla on joku ammatti, tai muu henkilö, joka on lupautunut opettamaan heille ammattinsa. Jokaisen ammattikunnan killalla on oma kokeensa, jonka oppilas pääsee suorittamaan opettajan luvalla. Kun oppilaasta tulee kokeen jälkeen ammattilainen, hän saa oman ammattinsa kiltamerkin, joka oikeuttaa hänet harjoittamaan ammattiaan. Opettaja saa jokaisesta kouluttamastaan ammattilaisesta merkittävän korvauksen killaltaan.

Pukeutuminen:

Astoirwen naiset, vaatimattomuudessaan loisteliaita.
Astoirwen naiset ovat vaatimattomuudessaan loisteliaita, heidän kauneutensa salaisuus on huolella hoidettu iho ja luonnollinen silmiä korostava meikki. Meikkeinä toimivat puuteri jonka on oltava kevyt kuin perhosen kosketus. Muita meikkejä ovat hiili, joilla silmiä rajataan aavistuksen, marjamehusta tai ruusun terälehdistä saatu väri jota käytetään huuliin, poskiin ja joskus silmäluomille.

Naiset laittavat mielellään hiuksiaan ja halutuin lopputulos on luonnollinen, vaikka niitä olisikin laitettu tuntikausia. Vaivattomat kampaukset saattavat sisältää lettejä, nauhoja ja siroja koristeltuja hiuskiinnikkeitä tai pantoja joissa voi olla mm. helmiä. Suosituimpia koristeita ovat kuitenkin luonnon kukkaset, olivat hiukset sitten auki tai kiinni, erilaisilla nutturoilla, leteillä tai muilla.

Nykyisen muodin mukaisesti ylimystön naisilla saattaa olla päässään hattuja, alempaan luokkaan syntyneiden suosiessa huiveja. Ylimystön käyttämät huivit ovat huomattavan paljon parempaa materiaalia. Muodin mukaan korut ovat usein riippuvia ja yksinkertaisia, choker-korujen ollessa myös muodissa. Naisilla on myös usein sormuksia, rannerenkaita ja muita koruja. Kruunut, tiarat ja muut on varattu vain kuninkaallisille. Niitä ei näe edes rikkaimmilla ylimystön jäsenillä.

Soturinaiset:
Vaikka nämä naiset ovat valinneet miekan tien, heidän ei katsota olevan vähemmän naisia. Heidän sallitaan pukeutuvan käytännöllisesti housuihin mutta juhlallisissa tilanteissa heidänkin odotetaan saapuvan mekossa. Soturinaiset tekevät usein vaatteensa itse ja ne ovat käytännöllisiä ja istuvia. Usein soturinaiset sitovat vyötäisilleen pitkän kangasvyön joka näyttää hamemaiselta mutta ei estä liikkumista. He käyttävät myös pidennettyjä tunikoita tai liivejä jotka kätkevät naisellisia muotoja ja takamuksen. Takapuolen pitää pysyä piilossa vaikka lannevaatteen alla, yksin housut eivät riitä. Pelkissä housuissa kulkeminen on epänaisellista ja säädytöntä.

Miesten pukeutuminen:

Miesten pukeutuminen on yksinkertaista ja käytännöllistä. Kerroksellisuus on valttia miesten pukeutumisessa, sillä mitä varakkaampi mies, sitä enemmän vaatteita. Tavallisella miehellä on usein pitkät saappaat, pitkät housut ja puoli pitkähihainen paita. Sään mukaan viitta tai takki kulkee mukana. Varakkaalla miehellä on pitkä hihainen paita jossa on suorat hihat. Varakkaalla miehellä on myös liivi ja takki tai viitta päällään. Muista asusteita varakkaalla miehellä ovat hatut, kravaatit, solmiot ja käsineet sään mukaan. Miehet eivät koskaan käytä polvihousuja sillä ne katsotaan säädyttömäksi. Miesten vaatteissa saattaa olla koristuksia kirjailtuna. Aiheena ovat usein säännölliset kuviot tai luonto. Maltti on valttia kuvioiden ja värien kanssa. Sotilashenkilöt tunnistaa punaisesta univormusta tai arkiasussaan heillä on lanteille sidottu punainen kangasvyö.
Muodikkaat nuoret miehet käyttävät otsapantoja, ne ovat ohuita ja vain rohkeimmat pitävät niiden metallisia versioita.

Uskonto: Wanders of the Three Divines

Wanders of the three divines on polyteistinen, aurinkokeskeinen uskonto. Sillä on kolme pyhää ihmishahmoista palvonnan kohdetta; mies hahmoinen jumala Sorasil ja kaksi naishahmoista jumalatarta: Aelia ja Fidione. Uskonnossa on kolme päätietä, joiden mukaan tiettyjen ihmisten pitäisi elää elämäänsä. Uskonto tiedostaa elämän muuttuvaisuuden, joten henkilön on suotavaakin kulkea useampaa kuin yhtä tietä tasapainon saavuttamiseksi.

Path of the humble
Sananmukaisesti nöyrän polku. Polku ihmisille jotka kohtaavat elämässään vaikeuksia, pettymyksiä ja paljon työtä. Arvostettuja hyveitä ovat kuuliaisuus, ahkeruus ja rehellisyys. Työ palkitsee tekijänsä ja nöyrästi hyvin työnsä tekevä ihminen palkitaan. Itse ei tarvitse itseään nostaa jalustalle. Muut tekevät sen kyllä kun huomaavat nöyrän ja kunniallisen asenteen.

Path of the wise
Polku heille jotka havittelevat tietoa ja omaavat valtaa päättää. Arvostettuja hyveitä ovat jälleen ahkeruus ja rehellisyys mutta nyt painotetaan myös oikeudenmukaisuutta ja anteliaisuutta. He jotka havittelevat tietoa, tulisi jakaa viisauttaan muille ja auttaa tekemään omalla panoksellaan maailmasta parempaa paikkaa. Päättäjille, jotka tekevät niin pieniä kuin suuria päätöksiä niin elämästä ja kuolemasta, oletetaan olevan oikeudenmukaisia ja lahjomattomia.

Path of a soldier
Sotilaan tie on yksinkertainen. Elää kunniakkaasti, aina omia taitojaan hioen. Hänen tehtävänsä on elää hyveiden mukaan ja taistella pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kunniakas soturi on nöyrä, uskollinen, rehellinen sekä periksiantamaton. Hän ymmärtää myös armollisuuden tärkeyden sekä elämän kalleuden. Uskollinen soturi on valmis antamaan henkensä tavoitteensa vuoksi.

Sorasil ~”Come to me and I will quide you back into the light.”

Sorasil kuvataan pitkänä ja vahvana miehenä. Hänellä on usein viitta ja haarniska. Hän on sodan ja taistelun jumala. Hän on Aelian aviomies ja edustaa perheessä miestä. Hänen suojelukseensa kuuluvat isät kuten myös heidän poikansa sekä kaikki miehet erityisesti, jotka ovat valinneet miekan tien kuljettavakseen.
Perheessä Sorasil edustaa suojelevaa ja rakastavaa aviomiestä. Aviomiehenä Sorasil edustaa uskollisuutta, suojelusta, kompromissia, vakautta ja tukea. Sodan ja taistelun jumalana hän edustaa kunniaa, voimaa, järkeä ja uskollisuutta. Miehenä Sorasil edustaa maskuliinisuutta ja veljeyttä. Sorasil antaa rohkeutta taisteluun, sota onnea ja parantaa fyysisiä vammoja.

Aelia
~ “In the glory of the sun, all you may flourish but never be blinded by my light.”

Aelia on auringon jumalatar ja Sorasilin vaimo. Aelia kuvataan usein pitkässä liehuvassa valkoisessa mekossa, auringon säteet kruununaan. Auringon jumalattarena Aelia edustaa anteliaisuutta ja elämää. Aelia edustaa rakkautta, hyvyyttä, viisautta, iloa ja vilpittömyyttä, nöyryyttä ja ahkeruutta. Vaimona hän edustaa rakkautta, uskollisuutta, onnea ja hedelmällisyyttä. Jumalatar Aelia on äitien ja tytärten sekä elämän suojelija. Hän hoivaa henkisiä haavoja ja heikkoutta.


Fidione ~”From the light thy shall not turn, for only there I grant my salvation for thy soul.”

Fidione on kuun jumalatar ja Aelian nuorempi sisar. Häneen yhdistetään kuu, tähdet, aika ja kuolema sekä taivaan takainen elämä. Fidione edustaa hengellisyyttä, inspiraatiota, taiteellisuutta, naisellisuutta, voimaa, itsevarmuutta ja suojelusta. Hän on soturitarten suojelija ja käy tähtisoturiensa kanssa taistelua pahuutta vastaan öisin. Hän on painajaisten karkottaja ja enneunien tuoja. Unen maailmassa hän on opettaja ja opastaja. Kuolleista hän erottaa hyvät pahoista ja lähettää heidät joko taivaan taakse paratiisiin, omiksi tähtisotureikseen tai tartarokseen vastaamaan elämän synneistä. Fidione kuvataan valkoisessa mekossa jonka päällä on haarniska, hänellä on myös kilpi joka hohtaa peilin lailla. Toisessa kädessään hänellä on valkoinen keihäs.



Palvontapaikat:

Siinä missä papisto hoitaa seremoniat suurissa temppeleissä, muu kansa harjoittaa uskontoaan myös lähellä kotoaan arkielämässä. Kaupungeissa on satoja isompia tai pienempiä ulko alttareita, hieman sivummalle piilotettuna katseilta. Niitä käyttävät yhdessä tietyt perheet tai yhteisöt, varallisuudesta riippumatta, koska jokaiselle ei voi olla omaa alttariaan ahtaissa kaupungeissa. Usein pienistä kylistä löytyy yksi yhteinen alttari. Ihmiset joilla on tilaa ja varaa, on usein oma alttari. Alttarit on usein sijoitettu rauhallisiin ja kauniisiin paikkoihin. Ne saattavat sijaita metsän reunassa, lammen tai puron varressa. Pääasia on että paikka on rauhallinen ja puhdas. Kaupungeissa talojen takana tai sivuilla on usein ateneumeja joissa yhteisö alttarit sijaitsevat. Kaikki alttarit on rakennettu vaaleasta kivestä jonka kylkeen on kaiverrettu aurinko ja kuu. Alttareilla on usein paljon kynttilöitä. Yhteisissä alttareissa on suuria kynttilöitä kullekin perheelle ja yhteisölle. Kotialttareissa yksi kynttilä kullekin perheenjäsenelle.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:

Jokaisella on oma paikkansa maailmassa. Kuningasperhe on maallisen vallan huipulla ja he ovat vannoneet suojelevansa maata ja sen kansalaisia. Siinä missä heillä on kaikki valta maan päällä, kirkko huolehtii maan kansalaisten sieluista sekä moraalista. Kuninkaallisilla on moraalinen velvollisuus kuulla pappien ja papittarien neuvoja ja huolia, mutta heidän ei tarvitse toimia sen mukaan. Kuningasperhe pitää kirkon vallassa, josta kirkko on ollut hyvin tietoinen. Siksi uskonnon edustajat pyrkivätkin pitämään hyvät suhteet kuningasperheeseen.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:

Tapoja:
Rituaalipuhdistautuminen:
Henkilö pesee vedellä kasvonsa, kätensä ja niskansa. Tämä rituaali suoritetaan muiden uskonnollisten tapahtumien yhteydessä tai kun henkilö tuntee likaantuneensa, esim. keskustelukumppanin sanoista, muista tapahtumista tai tilanteista johtuen.

Arkipäivän uskonnollisuus:

Temppeleissä:

Joka päivä auringon nousun aikaan, temppeleissä asuvat papit ja papittaret sytyttävät alttarien kynttilät, he vaihtavat kuluneet uusiin ja siistivät alttareita muutenkin. Päivän aika he huolehtivat että kynttilät rakennuksessa palavat. He pitävät myös seremonioita ja muita pienempiä tilaisuuksia päivän mittaan. Päivän aikana he suorittavat myös uhrauksia jumalille erityisillä uhrilahjoilla.

Kotona:

Useimmat alttarit ovat pieniä, joten niillä poltetaan usein suitsukkeita tai kynttilöitä. Uhrauksia suoritetaan vain suuremmilla alttareilla joihin kaikilla ei ole varaa. Kotona ihmisillä on mahdollisuus rukoilla aina kun heistä siltä tuntuu. Usein ihmiset osallistuvat temppelissä pidettäviin tilaisuuksiin aina kun he vain ehtivät ja haluavat.


Yhteisöissä:

Yhteisö alttareilla käyvät ihmiset, joilla ei ole kotona alttaria eikä heillä ole aikaa tai mahdollisuutta osallistua temppelien seremoniaan. He polttavat yleensä suitsukkeita ja kynttilöitä alttareilla. Uhrauksena he antavat vain seremonia viiniä alttarille. Muita uhreja ei pienissä yhteisö alttareissa toimiteta. He yleensä rukoilevat paikalla ja kuuntelevat jonkun kertomaa tarinaa. Myös yksin asuvat suosivat yhteisö alttareita. Yhteiskunnallinen asema ei määritä alttaria jolla ihmiset käyvät. He kuitenkin valitsevat yhden alttarin ja käyvät siellä.

Erityiset juhlat yms:
Kaste, Häät, Hautajaiset, Kylvö Juhla, Sadonkorjuujuhla, Vuodenvaihteen juhla, Vuodenajan vaihteen juhla, Talven perhejuhla, Sota Menestyksen seremonia, Rauhan alun seremonia, Aikuistumisjuhla, Kruunajaiset, Johtajan valitseminen

festivaalit:
Ruusujuhla, Turnajaiset, Hevosmiesten killan festivaali, Karnevaalit

Historia:

Kuningaskunnalla on värikäs historia ja sen menneisyyteen mahtuu monia taisteluita, juonittelua ja sotia. Lyhyesti ajan jaksot jaetaan kolmeen aikaan, joista kolmas aika on kiistämättä sen kukoistuskaudella.

Ensimmäinen jakso tunnetaan nimellä heimosotien aika. Tämä tapahtui kauan ennen ensimmäisenkään valtakunnan syntyä. Tiedetään että alueella asui monenlaisia klaaneja ja taistelut niiden välillä olivat verisiä.

Toisen ajan alussa tilanne oli jo rauhoittunut ja ensimmäiset kylät ja kaupungit saivat rauhassa syntyä. Kuningaskunta sai rauhassa muodostua toisen ajan aikana mutta sen loppuun tultaessa tapahtui ehkä suurin muutos sen historiassa. Kuningaskunta oli muuttunut heikoksi huonon hallinnan takia. Ulkomailta saapui uusi armeija, jonka taitava kenraali valloitti maan itselleen. Tämä kyseisin mies oli kuningas Conradin isän isä, joka loi myös hyvät suhteet Caenezhiin.

Kolmannen ajan alkua merkitsi uuden kuningaskunnan synty, syntyi maa joka tunnetaan nimeltä Astoirwen. Kuningaskunta elää kukoistus kauttaan ja onkin vahvimmillaan koko historiansa aikana. Elämä on huomattavasti parempaa kun kaikki ei ole koko ajan kaatumassa niskaan.







Nimi: Janchi

21.11.2017 20:30
GILDOMERA - ESTAR

Kuningaskunta: Estar


Elementti: Kasvit


Ase:
160cm pitkä sauva, joka on tehty erittäin kovasta puusta eikä se hajia, vaikka sen kirveellä yrittäisi katkaista. Sauvan päät ovat tehty harvinaisesta metallista. Sauvalla pystyy hallitsemaan kaikenlaisia kasveja, nii ruohoa kuin puitakin. Aseella voi kontrolloida kasvien liikkeitä, kasvamisnopeutta sekä sillä pystyy luomaan kasveja myös elottomaan maahan.


Hallitsija:
Tämänhetkinen hallitsija on kuningatar Florencia Serafina Emeros. Yleensä kruunu myös siirtyy äidiltä tyttärelle, mutta jos tytärtä ei ole, se siirtyy miniälle. Kuningatar liitetään luonnonäitiin.


Tunnuksen kuva: Vaaleansinistä pientä ympyrää ympyröi kolme cherokeeruusua. Tunnuksen tausta on vaaleanvihreä.
Tunnuksen värit: Valkoinen, vaaleansininen, keltainen ja vaaleanvihreä.


Pääkaupunki: Ermesia on Estarin pääkaupunki. Se sijaitsee aivan Estarin eteläosassa, rannikolla.
Muut kaupungit ja kylät: Laros, Lavee, Naisear


Suhteet muihin kuningaskuntiin:
Estar on erittäin avoin kuningaskunta, joka tekee kauppaa mielellään muiden kuningaskuntien kanssa. Vieraat ovat aina tervetulleita ja heitä kohdellaan ystävällisesti.


Pääasiallinen toimeentulo: Viljely ja hedelmätarhat sekä käsityö (suurimmaksi osaksi vaatteiden teko).


Luonto ja ympäristö:
Estarissa kasvisto on rehevää. Sitä on kuitenkin osittain raivattu peltojen tieltä. Estarissa on paljon isoja metsiä, ihan kaupunkien lähettyvillä. Metsät ovat laajoja, isompia kuin kaupungit. Rannikolla on hienoa vaaleaa hiekkaa. Tiet ovat suurimmaksi osaksi hiekkateitä, paitsi isojen kaupunkien keskustassa tiet ovat laatoitettuja värikkäillä kivilaatoilla. Maasto on melko tasaista lukuunottamatta muutamia kukkuloita. Estarissa saattaa olla jonkinmoisia vaaroja (korkeita paikkoja, ei kuitenkaan vuoria), mutta ne ovat erittäin harvassa ja niitä löytyy pohjoisemmasta osasta.

Estarissa kesät ovat kuumia ja aurinkoisia, toisinaan jopa kuivia. Syksy ja kevät ovat lämpimiä. Talvisin tuulee ja sataa paljon vettä, mutta Estar ei koskaan peity lumeen.

Arkkitehtuuri:
Arkkitehtuuri muistuttaa bysanttia. Rakennukset ovat tehty tiilestä ja rapattu. Yleensä katot ovat punaiset. Merkittävissä rakennuksissa saattaa olla kupoleita. Estarissa myös tkätään tehdä kauniita seinämaalauksia.

Kulttuuri:
Ruokakulttuuri:
Estarissa tykätään paljon pataruoista, jotka sisältävät lihaa, vihanneksia sekä riisiä tai perunaa. Estarissa syödään myös paljon kasviksia ja hedelmiä. Vesimeloni on kansan suosikki ja siitä onkin tullut epävirallinen kansallishedelmä. Vesimelonista valmistettu juoma on Estarin erikoisuus eikä siitä taida pitää ketkään muut kuin estarilaiset. Valtakunnan viinirypäleistä tehty viini on kuitenkin erittäin suosittua myös Estarin ulkopuolella.


Musiikki:
Estarissa pääsoittimina toimii luuttu sekä huilu. Musiikki on yleensä romanttistaja ehkä hieman machoilevaa. Myös leikkisät kappaleet ovat suosittuja. Se on erittäin hyvää tanssimusiikkia ja hyvin mukaansa tempaavaa. Laulu on viihdyttävää ja sen keinoin esitetään myös tarinoita.

Vaatetus:
Vaatteet ovat (ainakin kesäisin) kevyistä kankaista tehtyjä. Maanläheiset värit ovat suosittuja (mm. vihreä, keltainen, oranssi ja ruskea). Myös muita värejä nähdään silloin tällöin. Rikkaammat ihmiset tykkäävät somistaa vaatteitansa kultaisilla yksityiskohdilla. Myös käsin maalattu kangas on yleistä aatelisten joukossa. Niin aatelisten kuin muiden vaatteet ovat muuten melko rentoja ellei kyseessä ole tärkeät juhlat esim. häät.

Punainen on kuningattariin yhdistetty väri.


Juhlat:
Juhlat ovat tärkeä osa Estaria. Siellä juhlitaan melkein ympäri vuoden. Lapsen syntymää juhlitaan aina sankoin joukoin. Maanperillisen syntymää juhlii koko kansa. Nimijäiset ovat myös juhlien arvoiset.

Häitä juhlitaan vähintään viikko, ja niissä tarjotaan Estarin parhaimpia juomia ja ruokia. Häihin kaikki ovat tervetulleita.
Keskitalvi ja keskikesä ovat vuoden tärkeimmät päivät, silloin juhlistetaan Luonnonäitiä / Äitiluontoa, Estarin vallitsevaa jumalatarta.


Taide:
Estarissa rakastetaan kukkaornamenttitaidetta sekä geometrisiä kuvioita. Värikkäät maalaukset ovat suuressa suosiossa. Monia talojen seiniä myös koristaa seinämaalaukset. Laatoitetuilla kaduilla saattaa olla myös katumaalauksia. Taide voi olla esittävää tai abstraktia, kunhan on näyttävää ja värikästä.


Kirjallisuus:
Seikkailutarinat ovat suosittuja kansan keskuudessa. Komediaakin tykätään lukea. Draamasta ja ylimääräisestä romantiikasta ei juuri välitetä.


Etiketti:
Kansan keskuudessa tervehditääntoisia antamalla suukot molemmille poskille, ellei toinen osapuoli ole paljon korkeammassa asemassa. Silloin pieni kumarrus taikka niiaus kauniin hymyn kera riittävät.

Jos nainen pyytää miestä esimerkiksi tanssimaan, on se suuri kunnia ja kieltäytymistä pidetään töykeänä. Naiset saattavat olla miehiä hieman arvostetumpia. Nainen on perheen pää ja päättää siis asioista, tyttäret perivät äitinsä tittelin. Yms.


Kansanperinteet:
Vanhempia ihmisiä kunnoitetaan vastineeksi siitä, että he ovat kasvattaneet nuoremmat sukupolvet ja opettaneet heille tavat, ruuanlaiton, käsityöt, yms.

Häihin valmistaudutaan monta päivää, naiset puetaan simppeleihin ja värittömiin mekkoihin viikon jokaisena päivänä, munnes itse hääpäivä koittaa. Silloin heidät puetaan suuriin värikkäisiin mekkoihin. Punainen ja vaaleanpunainen ovat yleisimpiä värejä morsiamella. Naisille tehdään myös kauniit kasvomaalaukset, yleensä kukka-aiheisia. Miehet eivät saa näjdä viikkoon tulevaa morsiantaan ja siksi he lähtevätkin retkelle ystäviensä sekä veljiensäkanssa, etsimään uniikkia ja täydellistä häälahjaa.


Tavat ja tottumukset:
Estarissa on tapana olla vieraanvaraisia ja kohdella kaikkia ystävällisesti. Viharikoksista saa vakavan tuomion. Taposta ja raiskauksesta tuomitaan kuolemaan, ja ennen sitä tullaan nöyryytetyksi koko kansan edessä. Muuten Estarissa ei kannateta väkivaltaa eikä siihen siis tukeuduta.

Uskonto:
Estarin vallitseva uskonto on Äitiluonnon uskonto. Siinä kunnoitetaan luontoa ja kiitetään sitä, mitä Äitiluonto on kansalle antanut. Rukoilu tehdään laulun tai runon muodossa. Rukoilu toteutetaan aina yksin omassa rauhassa, koska skotaan ettei rukouksiin vastata, jos joku muu kuulee ne.
Estar ei kiellä muita uskontoja. Kukin saa uskoa mihin haluaa, ja uskontoaa saa harjoittaa kunhan se ei satuta itseä tai muita. Uhrilahjat ovat sallittuja paitsi, jos niihin liittyy hengen riistäminen. Ruoka, kukat, taide, yms. käyvät siis uhrilahjasta.


Palvontapaikat:
Luonnonäitiä saa palvoa missä tahansa, mutta hänelle löytyy myös alttareita luinnosta. Kalliot ovat suosittuja paikkoja runonlausumiseen rukoiluna. Metsissä ja vedenlähellä yleensä lauletaan rukoukset, koska kuvitellaan, että kaiku kantaa rukoukset Luonnonäidin korviin.
Kuningatarta kunnioitetaan samalla tavalla kuin Äitiluontoa, koska ajatellaan, että itse Äitiluonto on hänet valinnut seuraajakseen. Tästä syystä kuningatar saattaa saada satoja kirjeitä ja lahjoja vuodessa.
Muita uskontoja harjoitetaan, missä näihin uskovat haluavat. Esim. niille tarkoitetuissa rakennuksissa (temppeleissä ja kirkoissa).

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:
Vallitseva uskonto kulkee käsikädessä kruunun kanssa. Kuningatar on Luonnonäidin sanansaattaja ja seuraaja. Uskotaan, että edesenneet kuningattaret ovat itse Äitiluonto, heidän viisautsensa ja kauneutensa pitävät luonnon vehreänä.

Kun kuningatar kuolee, ensin häntä surraan päiä, mutta jo toisena juhlutaan sitä, että hän yhdistyi Luonnonäidin kanssa yhdeksi, ja nyt Luonnonäiti on entistäkin voimakkaampi ja viisaampi.

Kuningatar tuhkataan, mutta hän saa itse toivoa lähetetäänkö tuhkat veneellä veden matkaan, ripotellaanko ne tuuleen vai käytetäänkö niitä kannoitteena kasveille, eli haudataanko ne maahan. Tuhkaus on suuri seremonia, ja sen jälkeen kruunataan uusi kuningatar, jolle toivotetaan pitkää ikää ja hyvää valtakautta.



Historia:
Estar on nimetty kuningaskunnan ensimmäisenä hallinneen kuningattaren mukaan. Huhutaan, että hän oli kaunein ja sydämmellisin nainen konsanaan. Hän päätti Estarin nälänhädän ja valtion sisäiset riida viisaudellaan. Kuningatar Estar on myös sukua Emeroksen suvulle. Estarin ensimmäinen kuningatar rakasti cherokeeruusuja, siksi niitä in tunnuksen kuvassa.


Muuta:
Estarilaisilla on hieman ruskeampi iho kuin muilla, se johtuu valtakunnan ilmastosta. Vihreät ja ruskeat silmät ovat tavanomaisia kansan keskuudessa, samoin mustat tai ruskeat hiukset. Siniset silmät ja vaaleat hiukset ovat harvinaisempia, mutta niitäkin näkee silloin tällöin.

Nimi: Par

20.11.2017 20:44
Nimi: Nathanaël Beniamino Nierdales
Sukupuoli: Mies
Ikä: 18-vuotias

Ulkonäkö: WORK IN PROGRESS kuva, viimeistelyjä vaille: https://drive.google.com/file/d/11_asXHJ-hVS5jLcWQh3pEDdTUEpjzZFW/view?usp= sharing
Nathanaël on 182 cm pitkä ja hänen ruumiinrakenteensa on siro ja kevytrakenteinen. Hänen ihonsa on vaalea ja hiusten väri on Nierdalesilaisille tyypillisesti kaksivärinen: vaalea pohjaväri, joka on Nathanaëlin tapauksessa sininen, sekä yksi tummempi sininen suortuva otsalla. Luonnonkiharat hiukset jotka Nathanaël sitoo poninhännälle, yltävät takapuolen alapuolelle. Kastuessaan hiuksista tulee pörröiset ja niiden kesyttäminen on työlästä, joten yllätyskastumiset eivät kuulu Nathanaëlin suosikkiasioihin. Nathanaëlin kasvot ovat myöskin hyvin sirot, ehkä jopa hieman naiselliset ja hänellä on suuret ja pyöreät jäänsiniset silmät.
Nathanaëlin asu on hyvin monimutkainen. Hän käyttää pitkää sinistä takkia, jonka helmassa on reunus, jossa on koristekuvio. Takin alla Nathanaëlilla on tummansininen liivi, jossa on oranssit raidat. Oikealta hartialta lähtee pitkä harmaa viitta, jonka alareunuksesta löytyy sama koristekuvio kuin takin helmasta, ja viitan sisäpuolella on violetti vuori. Nathanaëlin housut ovat harmaat, ja hänellä on polveen asti ulottuvat saappaat. Vyönä toimii leveä pitsiliina, ja pitsiä on myös Nathanaëlin ascot-kravatti ja hihansuista löytyy pitsikoristus. Korvissaan prinssillä on rypälemäiset helmikorvakorut, joissa osa helmistä on tehty ihmisen luista valtion taika-aseen käyttöä helpottamaan.

Luonne: Luonteeltaan Nathanaël on rauhallinen, ja yleensä tarkastelee tilannetta jonkin aikaa ennen kuin liittyy itse mukaan. Vaikka ei suoranaisesti näytä tunteitaan helposti, on yleensä varsin selvää milloin hänellä ei ole kaikki kohdallaan koska hän hukkuu ajatuksiinsa ja on selkeästi poissaoleva ja hajamielinen käsitellessään asiaa. Jos joku kysyy häneltä, mikä on hätänä, yleensä kertoo mieltään painavan asian rehellisesti, eikä siinä vaiheessa enää pelkää tunteenpurkauksiaan, olipa se sitten itkua, kiukkua tai muuta. Haluaa antaa itsestään hyvän kuvan kaikille, joten vaikka ei olekaan suoranaisesti turhamainen, huolehtii ulkonäöstään ja toisinaan käyttää pitkiäkin aikoja varmistaessaan kaiken olevan siististi.
Nathanaël on käytökseltään jäykän kohtelias tiukan opettajansa takia. Samasta syystä hän on hieman pumpulissa kasvaneen oloinen ja ei täysin ymmärrä kaikkea linnan ulkopuolisen maailman menosta, eihän prinssin ole soveliasta vaeltaa noin vain rahvaan joukossa, vaikkakin teoriassa asioita on käyty tarkastikin läpi.
Nopeaälyisenä ja laajan sanavaraston omaavana hän pystyy yleensä puhumaan toiset ympäri ja olemaan samaa mieltä hänen kanssaan. Laajasta sanavarastosta on kiittäminen hänen opettajaansa, joka pakotti Nathanaëlin jo nuorella iällä lukemaan vain ja ainoastaan vaikeita poliittisia tekstejä, jonka seurauksena Nathanaël ei ole ikinä pitänyt lukemisesta, eikä tiedä paljoa politiikan ulkopuolisista asioista. Yleensä Nathanaël puhuu kuten kuka tahansa muu, mutta suuttuessaan, hermostuessaan tai halutessaan kiusata muita, yrittää sekoittaa toisen pään hyödytämällä sanavarastoaan parhaan kykynsä mukaan. Sanavarastolla leveilyn lisäksi saattaa hän turvautua sarkasmin jaloon taitoon, yrittäen kuitenkin pitää sarkastisuuden mahdollisimman hyvin piilossa, niin että siitä ei voi häntä alkaa syyttämään. Nolostuessaan tosin alkaa änkyttämään, etenkin jos tekee etikettivirheen.
Nathanaël rakastaa kiipeilyä, etenkin kun hän huomasi sen olevan helpoin ja varmin keino paeta luokkahuoneen tylsyyttä ja vaikeita tekstejä, ja siitä on kiittäminen hänen nopeuttaan, ketteryyttään ja kestävyyttään.

Muuta: Lähitaistelussa Nathanaël luottaa eniten nopeuteensa ja että pystyy väistämään vihollisen hyökkäykset ja osumaan viholliseen omilla iskuillaan, tarvittaessa väsyttämään vihollisen väistelemällä ja pienillä nirhaisuilla kunnes vihollinen tekee tarpeeksi suuren virheen joka antaa Nathanaëlille tilaisuuden lopettaa taistelun. Lähitaisteluita varten hänellä on mukanaan side sword (pistomiekan ja tavallisen viiltomiekan sekoitus, kuva: https://drive.google.com/file/d/15Y8ivRbtlZuKh5zHazl9upI8pLbF_GQn/view?usp= sharing ). Mieluiten prinssi taistelee kuitenkin etäältä, antaen Thralliensa olla etulinjassa ja manaten itse henkiammuksia turvallisemman välimatkan päästä.
Perhe: Ainoa lapsi. Äiti Donatienne Véronique, isä Quintilian Emmanuel, jotka pitivät valtakunnan asioiden hoitamista tärkeämpinä tehtävinään, vaikka rakastivatkin poikaansa, koska poika oli luotettavien ihmisten ympäröimänä jotka pystyivät huolehtimaan pojan kasvatuksesta. Tästä syystä vanhemmilla oli yleensä kiire, joten Nathanaël vietti suurimman osan lapsuuttaan joko opiskellen politiikkaa ja etikettiä opettajansa johdolla, tai kiipeilemällä. Tämä on osasyynä siihen, että hän ei oikein osaa heittäytyä mukaan tai näyttää tunteitaan, koska hänen opettajansa oli erittäin tiukka etiketin noudattamisesta, ja tunteenpurkaukset tunneilla johtivat toruihin tai rangaistuksiin. Vanhemmat, silloin kuin kiireiltään ehtivät viettämään kunnollista laatuaikaa poikansa kanssa, sekä muutama palvelija, etenkin Nathanaëlin paras ystävä ja kamaripalvelija, 3 vuotta Nathanaëlia vanhempi Avalon, kuitenkin huolehtivat siitä että Nathanaël pääsi tuntien ulkopuolella purkamaan tunteensa, ja näin hän oppi rajoittamaan tunteenpurkauksensa tiettyihin tilanteisiin ja tiettyjen ihmisten seuraan.
Ratsu: Amadeo. Savunharmaa ori, jolla on hopeinen harja, häntä ja sukat. Nierdalesissa on yleistä, että ratsut ovat hyvin koulutettuja, eikä Amadeo ole poikkeus, vaan osaa esimerkiksi tulla paikalle kuullessaan vihellyksen, ja vihellyksestä riippuen joko nopeasti, omaa vauhtia tai mahdollisimman äänettömästi.
Kuningaskunnat

Nimi: Nierdales

Elementti ja ase: Henki, tikari (https://drive.google.com/file/d/1_sFE9AKt7Hipy8JkbNcogSjY0AREnyez/view?usp =sharing ). Tikarin kykynä on hallita kuolleiden henkiä. Pelkkä tikarin kantaminen antaa kantajalle kyvyn nähdä ympäröivät henget ja kommunikoida heidän kanssaan, ja mitä pidempään tikarin kanssa on tekemisissä, sitä pidempään näkökyky säilyy sen jälkeen, kun se ei enää ole lähellä. Tikarin avulla voi manata esiin Thralleja (kuva: http://2.bp.blogspot.com/-rWuO-WvlZd8/VIaJOnKnuEI/AAAAAAABOXw/tdrxjoSvXcw/s 1600/warlock-4%2B(1).jpg ), joiden koko, väri ja ulkonäkö vaihtelee hieman. Thralli voi olla materialisoituneena noin tunnin kerrallaan, jos se ei tee mitään raskasta, ja Nathanaël pystyy kutsumaan niitä maksimissaan kolme kerralla. Thralli voi joko hyökätä käyttämällä teräviä kynsiään, tai loitsimalla pieniä henkienergia projektiileja. Thrallit kykenevät toimimaan jossain määrin itsenäisesti, esimerkiksi riittää että tikarin kantaja osoittaa niille vihollisen ja thralli taistelee sitten ilman erillistä ohjausta kyseistä vihollista vastaan, kunnes joko thralli on käyttänyt kaiken energiansa (thrallin vahingoittuminen lyhentää olemassaoloaikaa) tai vihollinen on hoidettu, jolloin thralli jää odottamaan uutta komentoa, tai että uusi vihollinen hyökkää itse sen kimppuun. Thrallia voi tietysti myös käskeä, ja useimmiten thralli tottelee kutsujaansa kyselemättä. Thrallit eivät pysty puhumaan, mutta ne osaavat varoittaa isäntäänsä sanattomasti, tosin varoituksesta ei selviä, mikä on uhkana. Thrallien kutsumisen lisäksi tikaria voi käyttää hyödyntämään joko käyttäjän omaa tai ympäröivien henkien energiaa erilaisten energia-ammuksien loitsimiseen ja ampumiseen.
Tikarin käyttö vaatii tietysti henkiä lähistölle. Joskus henget saattavat sitoutua heille tärkeisiin esineisiin, mutta näissä tapauksissa side on hauras, eikä sen kestämisesta ole takuita. Mutta hengen oma ruumis on aina vahva side. Tämän takia hallitsijalla ja kruununperillisillä on henkensä kuningasperheen palvelukseen vannoneiden ihmisten luista tehty korvakoru. Koruja on olemassa 4 kappaletta. Luut on käsitelty niin, että päällisin puolin ne näyttävät helmiltä.

Hallitsija: Quintilian Emmanuel Nierdales, virallinen hallitsija ja Nathanaëlin isä. Myös hänen vaimollaan, Gwenaëlle Véronique Nierdalesilla, on valtaa.

Värit ja tunnukset: Tunnuksen kuva: Edestä kuvattu siivet levällään oleva yönsininen tribaalikotka merensinisellä pohjalla. (http://i.istockimg.com/file_thumbview_approve/32891246/6/stock-illustratio n-32891246-eagle-face-silhouette.jpg)
Tunnuksen värit: Merensininen ja yönsininen.

Pääkaupunki: Eanverness valtion keskellä.

Muut kaupungit ja kylät: Narnclaedra, Caershire, Laenteglos, Daemarrel, Blencathra ja Astrakhan

Suhteet muihin kuningaskuntiin: Nierdalesin puolelta suhtautuminen muihin valtakuntiin on avoin. Muut kuningasperheet ovat aina tervetulleita Nierdalesin hoviin, joko seurustelemaan tai pyytämään palveluksia. Nierdalesin käsitöillä käydään kauppaa kaikkien halukkaiden kanssa.

Pääasiallinen toimeentulo: Käsityö. Lähes jokainen ammattilainen on omistautunut työlleen, joten suurin osa tuotteista koristellaan yksityiskohtaisesti. Tämän takia tuotteilla on korkea hinta ja luksustuotteen leima.

Luonto ja ympäristö: Ei suuria korkeuseroja, mutta paljon pieniä mäkiä ja kukkuloita. Metsät ovat pienehköjä, mäkien ja kukkuloiden päällä ja rinteillä, ja tasaisemmat kohdat ovat peltoja.

Arkkitehtuuri: Pitkälti goottilainen. Tärkeät rakennukset ovat korkeita ja koristeellisia. Tavallisen kansan talot ovat nekin useimmiten koristeltu muutamalla kaiverruksella tai vastaavalla. Päärakennusmateriaalina on erilaiset kivet.

Kulttuuri: Arvoasema on kaikki kaikessa. Sukupuoliroolien sijaan arvoasema määrää odotukset, ellei toisella sukupuolella ei ole selvää etua kyseiseen tehtävään, esimerkiksi naisten oletetaan huolehtivan nuorista lapsista ja miesten fyysisesti raskaista töistä. Eli esimerkiksi kosinnassa, arvoasteikossa ylempänä olevan odotetaan kosivan, eikä miehen. Tämä osittain sen takia, että arvoasteikolla ylöspäin ”huijaamalla” pyrkiviä ihmisiä paheksutaan nousukkaina. Omalla työllä ja vaivalla nouseminen hyväksytään, mutta jos esim. tavallinen kansalainen alkaa vikitellä aggressiivisesti aatelista, ja maalainen kosii, saa tämä helposti nousukkaan leiman ja jää seurapiireissä paheksutuksi. Jos taas aatelinen tykästyy maalaiseen ja suorittaa kosinnan, hyväksytään maalainen seurapiireihin ilman nyrpistelyä. Sama toimii muilla tavoilla arvoasteikossa nousemiseen.
Arvoasteikko:
arkkiherttua/arkkipiispa
herttua
kreivi
markiisi/piispa
jaa rli
varakreivi
paroni
baronetti
ritari/pappi
Kaksi kertaa vuodessa järjestetään viikon kestävät naamiaiskarnevaalit, jolloin jokainen peittää kasvonsa naamioilla, ja toista ei ole soveliasta pyytää poistamaan omaansa tai yrittää poistaa tämän naamiota. Tämä antaa Nierdalesin jäykälle kansalle mahdollisuuden irrotella, tarvitsematta pelätä häpäisevänsä itsensä, sillä naamio peittää henkilöllisyyden. Ihmiset eivät edes yritä arvata toisten henkilöllisyyksiä, sillä naamion suoma nimettömyys on osa juhlaa, ja tietyllä tavalla sitä pidetään koskemattomana ja pyhänä.
Vaatteet ovat viktoriaanisen ja modernin muodin väliltä. Koristekuvioinnit ja muut koristeet ovat yleisiä, etenkin aatelisten keskuudessa.

Uskonto: Jumalat Cosme Amal (mies) ja Jaye Dáire (nainen). Uskonnollisille teksteille on oma kielensä (roolauksessa käytän englantia), jota tavallinen kansa ei välttämättä ymmärrä, sillä kielen opettelu ei ole pakollista kuin papiksi aikoville, ja korkeimmille aatelisille. Cosme Amal vastaa miesten töistä (eli asoista joihin vain miehet pystyvät/pystyvät selkeästi naisia paremmin, eli pitkälti fyysisesti raskaista töistä) ja Jaye Dáire vastaa naisten töistä (synnytys ja pienten lasten hoito näin esimerkkinä), ja molemmat yhdessä asioista, joihin kumpikin sukupuoli kykenee, jolloin voi rukoilla joko molempia, tai vain toista.
Uskotaan että kuoltuaan ihminen syntyy uudelleen. Ilman tarkoitusta harhailevat henget yritetään saattaa lepoon, mutta on mahdollista, että sielu jää kuolemansa jälkeen kuningasperheen palvelukseen. Tätä pidetään suurena kunniana, mutta ketään ei siihen pakoteta, ja hengen sitä pyytäessä tämä päästetään lepoon.

Palvontapaikat: Kirkko jokaisessa kaupungissa ja kylässä.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde: Toisista erillään, ja kruunu hieman kirkkoa korkeammalla arvoasteikossa.

Historia:
Sama kuningasperhe on ollut vallassa valtion perustamisesta asti, ja tästä ollaan Nierdalesissa erittäin ylpeitä.

Nimi: Megohime

31.10.2017 16:12
LOMAKE:

Uskolliset alamaiset:

Hahmon perustiedot:

Nimi: Chatha Tarik
Sukupuoli: Mies
Ikä: 25

Ammatti ja asema: Sotilas ja prinssin henkivartija

Ase(et): Pääaseina on kaksi piikkinuijaa, mutta kantaa mukana useita erikokoisia ja näköisiä teräaseita.

Ulkonäkö: http://aijaa.com/GX71ex

(Kuva on rinmarugames.com:ssa tehty väliaikaiskuva, kunnes elämä suo ja ehdin hahmokuvissa niin pitkälle, että saan piirrettyä Chathallekin oman kuvan.)

Chatha on 173cm pitkä vahvarakenteinen mies, jolla on leveät hartiat ja lihaksikas vartalo. Hänen ihonsa on vaalean ruskea, ei hirveän tumma, mutta sen verran, että nyt ei ihan vaaleaihoiseksikaan voi sanoa. Miehen silmät ovat kapeat ja väriltään tummanruskeat, paksut kulmakarvat ovat väriltään mustat, kuten lyhyeksi leikatut hiuksetkin. Hiukset ovat edestä hiukan pidemmät ja vedetty sivuille pois kasvojen edestä, muuten hiukset on leikattu melko lyhyiksi ja ne hapsottavat usein hiukan epäsiististi. Chathan polttomerkattu ”syntymämerkki” on vasemmassa käsivarressa, heti ranteen yläpuolella kämmenselän puolella.

Chatha pukeutuu usein hyvin käytännöllisesti eikä perusta turhasta prameilusta. Hänen vaatteensa ovat siistit ja yksinkertaiset, sotilaalle sopivat. Yleensä väriltä tummat, eli mustaa, harmaata tai ruskeaa. Palveluksessa ollessaan hän tietenkin pukeutuu viralliseen sotilasasuun ja haarniskaan. Koska miehellä on yleensä lyhythihainen paita yllään, hän sitoo mustan kangassuikaleen vasemman kätensä ympärille peittääkseen merkin. Merkin peittely ei (varmaankaan) ole tarpeen, mutta hän itse tahtoo mieluummin pitää sen peitettynä ja ottaa kangassuikaleen pois sitten, kun henkilöllisyyttä täytyy todistella.

Luonne:

Chatha suhtautuu vakavasti ja melkoisella tarmolla kaikkeen, mitä tekee. Hän on vakava, mutta innostuu helposti ja kunnia on hänelle tärkeää. Hän tahtoo tehdä vanhempansa, etenkin isänsä, ylpeäksi ja jos siinä ohessa saisi mainetta sen verran, että hänet tunnettaisiin koko maassa mahtavana soturina, niin mikäs sen parempi. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen vielä joskus arvostetuksi sotilaaksi ja ihailee kokeneita sotilaita, jotka ovat niittäneet mainetta sotakentällä ja haaveilee itse maineesta ja kunniasta. Ei hän tietenkään ole pelkästään haaveilija, koska tietenkin hänellä on sotilaskoulutusta ja hän onkin edennyt ihan hyvin, tosin isän suhteilla on ollut hiukan vaikutusta asiaan. Hän on vielä melko nuori ja kokematon, mutta erittäin valmistautunut ja tunnollinen ja ennen kaikkea kunnollinen sotilas.

Chatha on hyvin määrätietoinen ja suhtautuu velvollisuuksiinsa suurella innolla… hyvin suurella. Välillä intoa ja tarmoa tuppaa olemaan hiukan enemmän kuin taitoa ja kokemusta, mutta hän ei lannistu pienistä takapakeista vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kohti sitä mainetta ja kunniaa, joka häntä odottaa. Chatha on hyvin muodollinen ja kunnioittaa itseään ylempiarvoisia ja kokeneempia. Raha ja rikkaudet eivät ole hänelle niin tärkeitä kuin sankariksi nouseminen ja hän tahtoo olla ihailtu ja ylistetty sotasankari vielä jonain päivänä ja kohota sotilasjärjestelmän huipulle.

Chatha tulee hyvin juttuun muiden kanssa, etenkin saman arvoasteikkoon kuuluvien kanssa. Korkeammalla arvoasteikossa olevien kanssa hän ei oikein osaa olla rennosti ja hän haluaisi antaa mahdollisimman hyvän kuvan. Alempiarvoisia kohtaan taas hän saattaa olla hiukan ylimielinen ja naisiin hän suhtautuu useimmiten välinpitämättömästi, jos kyseessä on tuntematon, jos taas kyseessä on oma äiti, niin äitiä toki arvostetaan. Yläluokkaiset naiset toki saavat ansaitsemansa kunnioituksen ja ihailijakerhon nuoret neidot eivät todellakaan saa välinpitämätöntä kohtelua, mutta kovin vakavissaan hän ei näitten neitosten suhteen ole (joita on hänen omien sanojensa mukaan useita). Kulttuurillisista syistä nyt asettaa naiset miesten alapuolelle arvoasteikolla vaikkei nyt erityisemmin vihaakaan, se nyt vain on hänelle sellainen itsestäänselvyys, että naiset kuuluvat kotiin ja jonkun miehen holhouksen alle. Hänen on vaikea käsittää asiaa, että jossain voisi olla ihan päinvastainen tilanne ja moinen ajatuskin tuntuu nurinkuriselta.

Muuta:

Chathan isä oli arvostettu mies ja toimi ylihenkivartijana, minkä takia Chathakin yleni heti 25 vuotta täytettyään henkivartijaksi. Hän aloitti sotakoulutuksen kuten kaikki normaalisti eli 11vuotiaana ja valmistui 18vuotiaana. Sen jälkeen hän jatkoi viisivuotiseen henkivartijakoulutukseen ja 23vuotiaana valmistuttuaan hän toimi tavallisena vartijana, kunnes 25vuotiaana hänet ylennettiin henkivartijakokelaaksi ja hänellä onkin ihan lupaava ura odotettavissa. Hänen isänsä tosin on jo eläkkeellä sotavammojen takia. Chathalla ei ole muita sisaruksia ja perheeseen tosiaan kuuluu vain isä ja äiti. Chathalla ei ole omaa perhettä saati ketään, kenen kanssa sellaista perustaisi. Vanhemmat eivät kauheasti (tarpeeksi) ole puuttuneet asiaan ja itse hän on sitä mieltä, että perhe olisi vain este hänen mahtavan sankarinuransa tiellä. Ei häntä tietenkään naispuoliset ihailijat haittaa, mutta vaimo ja perhe-elämä sinänsä ei innosta.

Chathan pääaseina toimivat kaksi piikkinuijaa, joiden vahvat varret ovat noin puolimetriset ja metalliset ja niiden päässä on raskaat pallot, joissa on suuria teräviä piikkejä ja on sanomattakin selvää, että niillä saa aika pahaa jälkeä aikaan. Hän ei ehkä näytä sellaiselta kaverilta, joka humauttaisi vastustajaa piikkinuijalla päähän, mutta hänen taistelumetodinsa on tosiaan melkoisen brutaali, koska moisilla aseilla ei kauhean elegantisti taistella. Voimaa löytyy yllättävän paljon aseiden käyttöön ja pitkän harjoituksen takia taitoakin on, eikä taistelu ole vain raa’alla voimalla hutkimista, vaikka se siltä ehkä näyttääkin. Tämän lisäksi hän osaa tietenkin käyttää ihan perinteisempiäkin miekkoja ja yleensä hänellä on useita erilaisia pienempiä teräaseita, kuten veitsiä ja tikareita piilotettuna vaatetuksen sekaan, kuten saappaanvarsiin, vyölle, piilotaskuihin, sidottu hihnoilla vaatteiden alle ja niin edelleen. Koska ikinä ei voi olla liian varovainen.

Sen lisäksi, että Chatha haluaa tulla suureksi sotasankariksi, hän haluaa myös edes kerran elämässään juoda kaakaota. Ei lisättävää.

Ratsu:

Chathan ratsuna toimii suurikokoinen harmaa ori nimeltä Ramses. Ramses on valpas ja hyvin koulutettu uskollinen ratsu, vaikka melko nuori ja innokas toisinaan ja sillä on taipumusta mahtailuun. Ramseksen varusteet ovat yksinkertaiset, kestävät ja koruttomat, liika pröystäily ei valitettavasti kuulu isännän paheisiin, vaikka hevonen itse koreilisi mielellään vähän näyttävämmissä vetimissä.

Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Dehrah

Chatha asuu yksin pääkaupungissa Alhanairissa, mutta hänen eläkepäiviä viettävä isänsä asuu Xanasaran alueella vähän ylellisemmissä puitteissa, joten Chatha käy kyllä vanhempiensakin luona aina kun aika sallii, vaikka asuukin poissa kotoa.

Nimi: devi

31.10.2017 12:28
LOMAKE:
Uskolliset alamaiset:

Hahmon perustiedot:
Nimi: Deora Arquette
Sukupuoli: Mies
Ikä: 28
Asema: Toimii Urumiyan prinsessan eli Skylerin henkivartijana.

Ase(et): Pitkä miekka, pari veistä ja jousipyssy
Miekka > http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/5/Miekka.jpg
Veitset > http://aijaa.com/37JLHF
Jousi ja nuolet > http://aijaa.com/isQKyr

Ulkonäkö: http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/Deora%20Arquette.jpg

nSanallinen selitys>
Deora on noin 180 senttiä pitkä mies, jonka painosta ei ole tietoa, mutta ainakin hän näyttää päällepäin ihan hyvinvoivalta painonsa suhteen, eikä kärsi mistään paino-ongelmista muutenkaan. Deora on vaalea ihonvärinsä suhteen ja iho on hyvässä kunnossa. Hän ei ole mitenkään luuviulu tai ns. laiha, mutta on kuitenkin jokseenkin hoikaksi laskettava. Vatsan alueella on hieman lihasta nähtävissä ja hänellä on myös käsivarsissa selvästi erottuvaa lihasta, mutta mikään lihasmassabodari hän ei kuitenkaan ole eli lihasta ei ole mitenkään liikaa tai älyttömän paljon, vaan ihan vaan sopivassa määrin. Hänellä on mustat lyhyet hiukset, jotka tarkemmin sanottuna ei uletu ainakaan ihan olkapäihinkään asti. Takaa hiukset ovat kuitenkin ainakin hieman pidemmät ja sitten on ihan taaimmaiset hiukset tai osio hiuksista, jotka oikeasti ovat pitkät eli noin alaselkään asti. Pisimmät hiukset on kiinni yleensä letillä tai ponnarilla eikä näy mitenkään, jos miestä katsoo edestäpäin (ja jos ei esimerkiksi tuule). Joskus hiukset ovat kokonaan auki. Hiukset on leikkaustyyliltään kerrostetut. Silmät puolestaan ovat mantelin muotoiset tai olisivat, jos Deoralla olisi molemmat silmät tai ainakin toimivat sellaiset. Hän menetti oikean silmänsä, kun hänen äitinsä valmensi häntä taistelemaan ja samalla sattui pieni onnettomuus, josta Deoran äiti kovin kantaa kaunaa itseään kohtaan edelleenkin, vaikka Deora ei siitä vihainen olekaan hänelle, koska oli itse onnettomuutensa aiheuttanut. Onnettomuus oli harhaan astuminen, minkä takia hän kolautti päänsä pahasti ja siinä samalla oikean silmäkulmansa ja koska isku oli sen verran paha, niin näköhän siinä meni. Muita pysyviä vammoja siitä ei kuitenkaan jäänyt. Pääasia, että edes toinen silmä pelaa. Näkökykynsä menettänyt silmä on enää vaan todella haaleanharmaa, mutta näkemään kykenevä silmä on väriltään vihreä. Deora kuitenkin tiesi, että tapauksesta huolimatta, hän ei aikoisi luovuttaa, koska haluaa tehdä äitistään ylpeän ja korvata ikään kuin hänelle sen, ettei olekaan naispuolinen eikä äiti lopulta enää tullut toista kertaa raskaaksi, vaikka kuinka yritti.

Pukeutumisesta>
Deoran tyyli pukeutua ei ole mitenkään kovinkaan perinteikästä, mutta Deora ei olekaan sellainen, joka kangistuu yhteen tiettyyn kaavaan tai sääntöön, ellei siis ole aivan pakottava tarve pukeutua niin kuin etiketit tai säännöt käskevät. Kyllä hän kuitenkin pukeutuu enemmän säänötöjen mukaisiin vaatteisiin mm. virallisissa tilanteissa. Deora pukeutuu yleensä suhteellisen tummiin sävyihin, mutta yleensä hänen päältään löytyy mustan ja violetin eri sävyjä, mutta mieluummin tummia sävyjä kuin vaaleita. Violetti ja musta ovatkin miehen lempivärejä ja siksi ne näkyvät yleensä hänen päällään. Olkoonkin, että oikeaoppisesti ainakin violetti värisävy on yleisempää tai yleistä enemminkin korkea-arvoisemmilla henkilöillä, mutta eivät henkivartijatkaan nyt tietenkään voi olla mitenkään alaluokkaistakaan väkeä, joten tuskin se nyt virhe on, vaikka Deora pukeutuukin violettiin. Myös sinisen ja kullan värit kuvastavat korkea-arvoista henkilöä, mutta niistä kumpaakaan väriä ei pahemmin Deoran vaatteissa ole nähty. Tietenkin on taas asia erikseen, jos joku tilaisuus velvoittaa pukeutumaan sillä tavalla. Hänellä myös ainakin pitäisi olla jonkunlaiset suojavarusteet ja toki onkin, mutta Deora on kokenut suojavarusteiden olevan osaksi hänen edessään ja lisäksi ne rajoittavat paljon liikkumisvapautta (ja kolmanneksi, en osannut tehä sellasia, joten annoin olla ennen kuin meni hermot). On hänellä kuitenkin sellaiset, jos mahdollista haarniskamaista asua on aivan välttämätön pakko pitää. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan Deoran pukeutuminen on hieman poikkeuksellisempaa ja hän suosii kaulapantamaisia kaulakoruja. Muuten hänellä ei koruja olekaan. Oikeaa silmää peittää aina asuun sopivan värinen silmälappu, mutta yleensä se musta tai violetti.

Luonne:
Deora on luonteeltaan pääpiirteittäin melko mukavan oloinen mies kaikille ja antaa yleensä ensimmäisenä itsestään fiksun ja kokeneen kuvan. Mutta, koska kaikella on kuitenkin aina rajansa, joten niinpä myös mukavuudellakin on tietenkin ne omat rajansa. Jos kukaan ei esimerkiksi tottele yhtään ja on muuten vaan ärsyttävä tai hangoittelee koko ajan vastaan, niin kenen tahansa hermot siinä menevät ennemmin tai myöhemmin, vaikka Deora omaakin melkoisen vakaat hermot tilanteessa kuin tilanteessa eli mies osaa pitää hermonsa kurissa aika pitkälle oikeastaan. Onhan piirre toki melkoisen ihailtavaakin, kun kyseessä on henkivartija, koska henkivartijat ovat aika tiiviisti vartioitavansa seurassa ja melko paljon läsnä. Varsinkin, kun kyseessä on kuninkaallinen. Hän on kyllä myös niin sanotusti melko hiljainen tapaus eikä turhia lörpöttele, koska moinen ei edes ole kovinkaan suotavaa vartijalta. Hän siis puhuu vähän, mutta asiaa. Toki kaikille varmasti sattuu niitäkin päiviä, kun asiaa on hieman enemmän tai sitten ihan vaan puhumisen ilosta eli asian vierestä. Juuri koskaan tällaisia tilanteita Deora ei kuitenkaan ole kokenut, vaikka toki aina välillä. Mutta mies osaa kuitenkin ilmaista mielipiteensä kuten myöskin asiansa, jos sellaista vaaditaan, mutta tietenkin asialliseen sävyyn. Tuttujen ihmisten kesken Deora on kuitenkin rennomman ja vapaamman oloinen tapaus eikä puhu aina niin harkittuun sävyyn kuin yleensä. Ainut vaan, ettei Deoralla sillä tavalla nyt ole juurikaan kavereita, joiden kanssa lörpötellä turhuuksista. Ylemmilleen Deora tietenkin puhuu aina kunnioittavaan sävyyn.

Deora ei ole tunteeton, mutta saattaa ulospäin näyttää siltä. Hän ei pahemmin näytä tunteitaan ja on tunteidensa puolesta ainakin melkoisen sulkeutunutta tyyppiä. Hänen kasvoillaankin on yleensä lähinnä vaan yksi ilme eli niin sanottu perusilme tai ainakin se on Deoran perusilme eli kasvoilla ei juurikaan ole mitään ilmettä. Hän ei ole vihaisen näköinen, mutta ei myöskään hymyile saati naura, vaan on jotain siitä näiden kahden tunnetilan väliltä eli aika mitäänsanomaton ilmeensä puolesta. Lisäksi henkivartijan henkilökohtaiset tunteet eivät kuitenkaan auta mitenkään suojelun suhteen, joten lopuksi ne saattaisivat vaan olla edessä pahemman kerran. Tunteille on kuitenkin aina paikkansa ja aikansa ja yleensä hän ilmaisee tunteitaan lähinnä vaan yksin ollessaan, koska ei ainakaan voi myöskään loukatakaan ketään. Yksinolo on tosin aika harvinaista herkkua, koska henkivartija on aikalailla läsnä koko ajan suojattavan suhteen, mutta niitäkin hetkiä välillä liikenee.

Deora ei kyseenalaista saamiaan käskyjä. Hän on vastuuntuntoinen mies ja tekee työnsä mukisematta ja yleensä myöskin moitteettomasti, koska hänellä on pakonomainen tarve pyrkiä täydellisyyteen eikä hän salli virheitä itselleen työnsä ohella tai oikeastaan minkään muunkaan asian suhteen, vaikka joskus olisi hyvä hetki myöskin osata hellittää. Sitä hän ei kuitenkaan osaa, mikä on aika karua kyllä, mutta hän niin sanotusti vihaa epätäydellisyyttä, mutta karuakin karumpi totuus on se, että kukaan ei ole täydellinen eikä tule koskaan olemaankaan. Täydellisyyteen pyrkiminen on varmaankin juontanut juurensa siitä, koska yleensä ottaen miehet eivät ole vastaavissa asemissa Urumiyassa ja Deora on asemassa ainoastaan äitinsä pitkäjänteisyyden ansiosta ja hän ei halua ikään kuin pettää äitinsä luottamusta. Deoraa kuitenkin ärsyttää, jos hänen työnsä kuvaa tai jälkeä moititaan, mutta pitää sen kyllä täysin omana tietonaan eikä tuo sitä mitenkään julki tai ilmi, mutta yrittää parantaa sen jälkeen tapojaan eli virheistä oppii.

Deora ei siedä tiedonpimittämistä häneltä itseltään ja itse hän pyrkii aina kertomaan kaiken tarpeellisen asianomaisille. Hän on rehellinen mies eikä valehtele, ellei joku tai jokin vaadi niin tekemään. Hän ei myöskään tykkää siitä, jos joku valehtelee hänelle tai kertoo väärää tietoa, mutta tuskin kukaan muukaan sellaisesta nauttii. Mutta vaikka hän ei itse valehtelekaan, niin ei se kuitenkaan ongelma ole miehelle juurikin tunteettomalta näyttävän ulkokuorensa vuoksi ja ilmeettömien kasvojensa vuoksi eli sujuva valehteleminen on kuitenkin mahdollista.

Mutta kuten yleensä kaikilla, niin on Deorallakin ne omat pehmeät puolensa. Hän suojelee hengellään itselleen tärkeitä henkilöitä ja aikojen saatossa yksi tärkeimmistä henkilöistä hänelle on Skyler, jonka henkivartijana toimii. Hän kuitenkin on Skylerin seurassa suurimman osan ajastaan, joten oppiihan sitä väkisinkin tuntemaan toista ja tietämään käytöstavoista ja toimintamalleista sun muusta elämästä. Omaa perhettä Deoralla ei vielä ole, mutta vanhemmat tokikin ja hekin ovat tietenkin tärkeiden ihmisten listalla. Suojelun halun lisäksi hän on myöskin uskollinen lähimmäisilleen.

Muuta:
> Deoran perhe muodostuu ja on aina muodostunut vaan ja ainoastaan vanhemmista. Hän on ainut lapsi ja syntyperältään aatelinen eli hän on rikkaasta perheestä peräisin. Deoran äitin nimi on Cornelia Arquette, joka on melkoisen tiukka ja määräilevän puoleinen nainen. Hän vaatii yleensä ottaen kaikilta vaan ja ainoastaan parasta ja sen takia Deora on aina yrittänyt pyrkiä täydellisyyteen. Ensin lähinnä kuitenkin vaan äitinsä takia, mutta myöhemmin täydellisyydestä tuli Deoralle itselleenkin pakonomainen tarve, joka yleensä saattaa myöskin mennä liiallisuuksiin, kuten onkin tullut jo selväksi, ettei Deora hyväksy tai salli sitä, että mokaa jotenkin. Mokan tai virheen sattuessa, hän saattaa jopa rangaista itseään asiasta ikään kuin muistutuksena siitä, ettei sama virhe satu uudestaan. Deoran isä puolestaan on nimeltään Ellery Arquette, joka taas on suhteellisen lempeän ja ymmärtäväisen puoleinen mies sekä äärettömän hyväsydäminen ja helppo antamaan kaiken anteeksi ja on siis helppo lähestyttävä.

- Deoran äiti: Cornelia Arquette
- Deoran isä: Ellery Arquette
+ kuva vanhemmista: http://aijaa.com/qsxt7k
>> Vanhempien kuva on tehty Rinmarugames:ssa

> Deora päätyi tai lähinnä oikeastaan pääsi henkivartijaksi äitinsä suhteiden ansiosta. Lähinnä Deora kaiketi otettiin henkivartijakaartiin mukaan siksi, koska Cornelia eli Deoran äiti on Urumiyan kuningattaren eli Rhean pikkusisko ja samalla Cornelia toimii Rhean henkivartijana. Cornelia on erittäin osaava ja hyvin arvostettu henkivartijana. Ainut vaan, että Cornelia ei kuitenkaan koskaan lukuisista yrityksistään huolimatta saanut tyttölasta. Deora jäi lopuksi ainoaksi lapseksi ja Cornelia oikeastaan pelkäsi Deorankin kohdalla sitä, että kun raskaus vihdoin saatiin alkuun, ettei lapsi syntyisi ainakaan elossa tai raskauden aikana tapahtuisi jotain muuta kamalaa. Mutta toisin kuitenkin kävi ja Deora syntui elossa ja hyvinvoivana, vaikka jäikin ainoaksi lapseksi. Deoran jälkeen Cornelia ja Ellery olivat yrittäneet saada vielä toista lasta, toivoen, että seuraava lapsi olisi tyttö. Toista lasta ei kuitenkaan koskaan tullut yrityksistä huolimatta, joten lopulta he hyväksyivät tosiasiat ja ikään kuin luovuttivat koko homman suhteen. Cornelia kuitenkin alkoi säännöistä huolimatta kouluttamaan poikaansa hyväksi, vakaaksi ja osaavaksi henkivartijaksi, koska tavallaan koki kuitenkin olevansa velvollinen siihen, vaikka ei ollutkaan tyttölasta saanutkaan. Deora joutui sukupuolensa takia osoittamaan ja todistamaan kykyjään normaalia ahkerammin, mutta ansaitsi lopulta kovan koulinnan ja koulutuksen jälkeen paikkansa Skyler nimisen Urumiyan prinsessan henkivartijana.

> Deoralla ei juuri vapaa-aikaa ole, joten harrastuksiakaan ei juuri ole eikä Skylerin "vahtimista" nyt harrastukseksi kuitenkaan kukaan voi luokitella. Se kun on enemminkin työ tai ammatti, kerta kyseessä on henkivartija. Mutta silloin kun vapaa-aikaa liikenee, niin Deora pitää kuntoaan ja taistelutaitojaan kunnossa ja toki ihan kehityksenkin puolesta harjoittaa taitojaan edelleenkin, jotta voisi olla "aina parempi kuin viimeksi". Eihän kyseiset harjoitukset nyt ihan normaalia vapaa-aikaa ole eikä Deorakaan niitä sellaisiksi laske. Hän ei oikeastaan osaa edes pitää vapaa-aikaa ja on lähinnä työssään kiinni koko ajan aamusta yöhön ja yöstä taas seuraavaan aamuun omistamatta muuta elämää, joka sekin saattaisi ehkä joskus tehdä hyvää. Nukkuu hän toki aina välissä, mutta tulee lyhyilläkin yöunilla hyvin toimeen opetettuaan itsensä siihen.

Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Urumiya

Muuta:
Henkivartija kun sattuu olemaan, niin Deora asuu tällä hetkellä samaisessa linnassa, jossa Skyler perheineen asuu, koska muutenhan vartiointi olisi aikalailla sulamahdottomuus. Omaa perhettä miehellä ei vieläkään ole, joten ei hän minkään valtakunnan naisenkaan kanssa asu, mutta eipä sekään Skyleria hyödyttäisi, jos Deora asuisi vanhempiensa nurkissa edelleenkin. Vanhemmat kuitenkin asuvat aikalailla linnan lähellä ja osaksi myös Deoran äitikin on/asuu kyseisessä linnassa, koska toimii kuningattaren henkivartijana ja on samalla myöskin kuningattaren nuorempi sisar. Mutta Cornelialla on kuitenkin oma talo miehensä Ellerynin kanssa linnan lähellä, vaikka ei siellä kovinkaan paljoa kerkeä aikaa viettämään. Linnassa Deoralla on kuitenkin myös oma henkilökohtainen huone henkilökohtaisille tavaroilleen, jota nyt ei ihan hirvittävää määrää kuitenkaan ole. Deora nukkuu myös kyseisessä huoneessa, koska ei se varmaankaan olisi kovinkaan soveliasta samalla huoneessa prinsessan kanssa nukkua.

Ratsu:
Deoran ratsu edustaa Urumiyan omaa hevosrotua eli hevonen on urumiyan täysverinen ja on siis erittäin vaalea väritykseltään, melkein valkoinen, mutta siinä on tiettyä rusehtavaa sävyä, joka valosta riippuen saattaa taittua hivenen jopa harmahtavaan sävyyn. Toisin sanoen väri on lähellä voikkoa, mutta tuosta sävystä ihan hitusen vaaleampi. Ratsu on aikalailla kevytrakenteinen ja solakka, jonka säkäkorkeus on noin 150 senttiä. Hirvittävää voimaahan hevoselta ei kuitenkaan löydy, mutta nopeus korvaa tässä tilanteessa voiman. Hevonen on ori ja on nimeltään Arqu, jonka hevonen sai nimekseen omistajaltaan, joka ei ole kovinkaan mielikuvituksellinen nimien antamisen suhteen eli Deora otti lähinnä vaan sukunimensä alun omasta nimestään, jonka antoi sitten hevoselleen.

Nimi: devi

31.10.2017 12:25
LOMAKE:
Kruununperilliset:

Hahmon perustiedot:
Nimi: Dakarai Alzaris
Sukupuoli: Mies
Ikä: 17

Ulkonäkö: http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/Dakarai%20Alzariz.jpg


Sanallinen selitys>
Dakarai on 167 senttiä pitkä oleva nuori miehen alku, joka on tarkka ulkonäkönsä ja pukeutumisen suhteen. Hän on aina paikassa kuin paikassa ja tilanteessa kuin tilanteessa huolitellun näköinen ja yleensä viimeisen päälle laittautunut, koska ei halua antaa huonoa kuvaa itsestään. Hänellä on pitkät valkoiset hiukset niin kuin isällään eli Dehrahin kuninkaalla eli toisin sanoen hän on albiino. Hiukset eivät kuitenkaan ole kokonaan valkoiset, koska ne ovat alimmaisista latvoista siniset ja vaalentuu ylöspäin mentäessä. Lisäksi väri on täysin luonnollinen, vaikka kenelläkään muulla ei olekaan samanlaisia hiuksia kuin Dakarailla vaikka kuninkaalla ja Dakarain nuoremmalla siskolla onkin valkoiset hiukset myöskin. Tiedä sitten, että mistä moinen on periytynyt vai onko se edes periytynyt mistään, koska ei heidän suvussaan ole vastaavaa tavattu, tai ei ainakaan elossa olevien sukulaisten suhteen. Ehkä se on jotain kaukaisempaa periytymistä tai täysi mysteeri? Silmät ovat puolestaan melko suurehkot, mutta eivät kuitenkaan valtavat, mutta eivät kuitenkaan kovinkaan pienetkään. Silmät ovat väriltään suklaanruskeat niin kuin hänen äidillään eli Dehrahin kuningattarella. Silmiä kehystää pitkät, tuuheat ja väritykseltään mustat ripset. Kyllä, mustat, vaikka muuten mies onkin vaalea, vaikka yleensä jos hiukset ovat vaaleat tai valkoiset, niin silloin on myös silmäripsetkin ja kulmakarvatkin, jotka Dakarailla on myöskin poikkeuksellisesti tummanruskeat, lähes mustat. Ihon väriltään Dakarai on myöskin todella vaalea ja iho on hyvässä kunnossa. Vasemman silmän vieressä on yksi luomi, joka myös ns. kauneuspilkuksikin luonnehditaan. Kasvot ovat sirot ja melko naisellisen oloiset ja keholtaankin Dakarai on myöskin todella siron näköinen ja ruumiillista massaa miehellä ei juuri olekaan. Hän hoikka ja saattaa olla ehkä hieman alipainoinen, koska on tarkka syömisensä suhteen, koska ulkonäkö tuntuu olevan miehelle se yksi tärkeimpiä asioista eli ulkonäkö ennen kaikkea muuta. Ja sitten onkin tosiaan vielä se kaikista kamalin asia Dakarain mielestä ja tämä asia tai merkki sattuu olemaan Dakarain rintakehän oikealla puolella. Kyseessä on Dehrahin syntymämerkki, joka poltetaan jokaisen vastasyntyneen kehoon. Dakarai olisi saanut merkin todennäköisesti toiseen olkapäähänsä, mutta se ei ollut mahdollista, koska Dakarai oli syntyessään melkoisen pieni ja kädet olivat liian kapeat. Dakarai ei ole ylpeä kehossaan olevasta syntymämerkistä, koska se ei ole hänestä kaunis. Dakarai ei siis suostu olemaan ilman paitaa kuin vaan omassa seurassaan ja silloinkin vaan kylpyaikaan lähinnä, koska ei halua näyttää poltettua jälkeä, vaikka jokaisella Dehrahilaisella onkin täysin samanlainen merkki jossain päin kehoaan. Toistaiseksi Dakarai ei ole myöskään joutunut todistamaan henkilöllisyyttään merkin suhteen, koska ei pahemmin liiku linnan alueen ulkopuolella ja Dakarai on muutenkin aika tunnistettavan näköinen.

Pukeutuminen>
Kuten yllä tulikin jo jotenkin selville se, että Dakarai on tarkka pukeutumisensa ja ylipäätään ulkonäön suhteen, niin tässä nyt hieman tarkemmin pukeutumisesta. Eli Dakarailla on nähtävissä yleensä vähän kaikenlaisia valkoisia kauluspaitoja, jotka ovat tietenkin melko koristeellisia tai jos eivät koristeellisia, niin niissä on aina jotain erikoista. Myös yksinkertaiset kauluspaidat ovat Dakaraista nättejä. Yleensä kauluspaidoissa on jotain pitsiä tai muuta hörsylää ja röyhelöä sekä näyttävä kaulus tai sitten ihan vaan pussittavan malliset hihat. Housut ovat yleensä tummat ja yleensä mustat, jos tarkkoja ollaan. Joko suorat tai hieman pussittavat. Kengissä on yleensä jonkunlainen korko, joka vaihtelee 3-7 sentin välillä tai sitten kengät ovat muuten näyttävät. "Maailman pelastus" -retkelle Dakarai on kuitenkin pukeutunut hieman hillitymmin. Kauluspaita on valkoinen ja aika yksinkertainen. Hihat kuitenkin ovat pussittavat. Housuina toimii mustat hieman pussittavat housut, jotka on vähän alle polven mittaiset. Kengät kuitenkin ovat pitkävartiset ja mustat ja niissä nyöritys edessä. Ja koska kengät ovat pitkävartiset, noin polveen asti ulettuvat, niin housujen todellinen mitta ei näy niistä mitenkään. Kengissä on korkoa neljä senttiä. Lisäksi hän on pukeutuneena mustaan viittaan, jossa on huppu ja hopeinen ketjukiinnitys edessä. Hupun reunaa koristaa punertava viittaan kiinni ommeltu satiininauha.

Luonne:
Ensialkuun saattaa vaikuttaa siltä, että Dakarai on itsekäs idiootti, joka ei itsensä lisäksi ajattelisi muita millään tavalla, koska hän saattaa antaa itsestään aika pinnallisen kuvan tai sellaisen, ettei voisi tehdä mitään, koska ulkonäkö kärsii. Totta kyllä kuitenkin se, että Dakarai on jokseenkin melko itserakkaan oloinen, mutta osaa hän myöskin muitakin ajatella ja arvostaa itsensä lisäksi, vaikka se ei aina näykään. Hän on myös melko avoin persoona sekä seurallinen ja vihaa yksinoloa yli kaiken, koska pitää puhumisesta vähän liiankin kanssa, eikä hän yksin edes oikein saa muutenkaan mitään aikaa, vaikka 17-vuotiaalta nuorelta mieheltä saattaisi jo odottaa enemmän. Dakarai onkin siis aikalailla vastuuta pakoileva, aika lapsellinen ja yksinkertainen. Tosipaikan tullen hän on pelkuri, vaikka koittaakin kovin peitellä pelkurimaisuuttaan. Hän yrittääkin vältellä kaikenlaisia itselleen epäedullisia tai epämukavia tilanteita parhaansa mukaan. Eniten hän pelkää kuolemaa ja vanhuutta, vaikka onkin vasta nuori ja elämää edessä vaikka kuinka paljon. Tai vanhuudessa hän lähinnä pelkää ulkonäkönsä menettämistä. Häntä voisi siis kuvailla yhdellä sanalla niin ikään turhamaiseksi. Lisäksi hän dramatisoi kaikkea aina yleensä liikaa eli tekee asioista pahemman, mitä asia edes oikeasti voisi olla. Mutta joka tapauksessa yrittää yleensä aina parhaansa asioiden hoitamisen suhteen.

Tästä kaikesta huolimatta Dakarai kuitenkin ajattelee muitakin ja ymmärtää muidenkin tuntemuksia, kun vaan tutustuu paremmin tai häneen tutustutaan. Hän on todellisuudessa suhteellisen lempeä persoona, joka ei kovinkaan helposti suutu, mutta suuttuessaan onkin sitten asia erikseen. Kenenkään hermot eivät kuitenkaan kestä ikuisesti, vaikka Dakarain hermot ovatkin aikalailla rautaa. Hän menettää kuitenkin hermonsa samantien, jos joku kehtaakin puuttua edes vahingossa hänen ulkonäköönsä tai vaatetukseensa, koska ulkonäkö tuntuu olevan miehelle kaikki kaikessa. Hän ei suostu liikkumaan julkisesti missään, ellei näytä ensin hyvältä ja yleensä hän onkin aikalailla laittautunut.

Hän on myös melko romanttinen sekä huolehtivan oloinen, jos eteen sattuu joku, josta hän välittää tai alkaa välittämään ihan todenteolla. Hän on myöskin ihan viisaan oloinen mies, kun todella alkaa käyttämään aivojansa, vaikka välillä tuntuukin siltä, ettei hän muka tajuaisi tai ymmärtäisi mitään mistään. Hän ei kuitenkaan ole aina se kaikista rehellisin henkilö ja saattaa välillä olla asian kuin asian suhteen aika epärehellinen ja turvautuu mieluummin valkoiseen valheeseen. Pääpiirteiltään Dakarai kuitenkin on mukavan oloinen, mutta välillä hieman riippuvainen muista ihmisistä.

Muuta:
> Dakarain perheeseen kuuluvat vanhemmat ja heidän lisäkseen pikkuveli ja pikkusisko. Veljen nimi on Chigaru ja siskon nimi on Chione. He ovat molemmat 15-vuotiaita ja ovat kaksosia, mutta kuten arvata saattaa, he eivät ole identtisiä. Äidin nimi on Astarte ja hän on 48-vuotias ja isä on Chafulumisa ja hän on 54-vuotias. Vanhemmat ovat molemmat aikalailla tiukkoja, mutta isä on äitiäkin tiukempi ja heille on tärkeää, että sääntöjä, lakeja ja yhteisiä normeja totellaan tai ei hyvä heilu. Omaa perhettä Dakarailla ei ainakaan vielä ole, mutta toki hänellä on jo kihlattu, jonka kanssa Dakarain olisi tarkoitus mennä naimisiin ja perustaa perhe sitten tulevaisuudessa. Dakarai ei kuitenkaan ole asiasta samaa mieltä, koska hän haluaisi valita kumppanin rakkaudesta eikä pakosta.

- Dakarain isä eli kuningas: Chafulumisa Alzaris
- Dakarain äiti eli kuningatar: Astarte Alzaris
+ kuva vanhemmista: http://aijaa.com/yX8sdZ

- Dakarain pikkuveli: Chigaru Alzaris
- Dakarain pikkusisko: Chione Alzaris
+ kuva sisaruksista: http://aijaa.com/RbT1wx

- Dakarain kihlattu, aatelinen samasta maasta: Miya Constance> http://aijaa.com/mheUNT
(ellei joku sitten ole kiinnostunut tekemään Dakaraille kihlattua, mutta sellaiset eivät varmaankaan edes matkaan mukaan pääse??)

>> Vanhempien, sisarien ja kihlatun kuvat on kaikki tehty Rinmarugames:ssa

> Dakarain päivät ovat aikalailla täynnä kaikenlaisia mahdollisia harjoituksia ja oppitunteja. Harjoitukset käsittävät lähinnä aseidenkäyttöä ja kuinka sodassa tulisi toimia oikein. Dakarai onkin oppinut melko nopeassa ajassa monenlaisien aseiden käytön, mutta raskaat aseet eivät kuitenkaan ole edelleenkään hänen juttunsa. Hän hallitsee parhaiten teräaseiden käytön, mutta hallitsee myös jousen ja nuolet, vaikka toki tarvitseekin vielä kaikessa harjoitusta. Lisäksi Dakarai on yrittänyt harjoitella myös palavien nuolien ampumista, mutta lähinnä itsekseen, koska se ei kuulu ns. pakollisiin osaamisalueisiin. Mitä sitten ns. oppitunteihin tulee, niin Dehrahien luona käy kotiopettaja, joka opettaa Dakaraille ja tämän kahdelle nuoremmalle sisarelle laskemista, lukemista, kirjoittamista, Dehrahin historiaa, Dehrahin taloudesta ja toimeentulosta sekä yleiskatsauksia koko Gildomeran alueesta ja historiasta. Kotiopettaja valmentaa osin Dakaraita myöskin tulevaksi maanhallitsijaksi, mutta myös Dakarain isä eli tämänhetkinen kuningas valmentaa myöskin poikaansa. Kuninkaalla on tosin paljon muutakin tehtävää, joten kovinkaan usein hän ei poikaansa kerkeä valmentamaan, joten kotiopettaja pääasiassa hoitaa kuitenkin senkin. Tämän lisäksi kotiopettaja opettaa kolmikolle myöskin tanssimista. Harjoitukset ja opit ovat kuitenkin jääneet aikalailla Dakarain osalta, kun Dehrahin kuningas eli Dakarain isä alkoi yllättäen saada outoja oireita ja joutui vuoteenomaksi. Astarte eli Dakarain äiti eli Dehrahin kuningatar puolestaan on vajonnut jonkunlaiseen shokkiin, kun sai kuulla eräältä Dehrahin parantajalta, että kuningasta ei voi parantaa eikä kyseiseen sairauteen ole lääkkeitä, koska kukaan ei tiedä, mistä outo sairaus on peräisin. Eikä tilannetta helpota se, että kun outo tauti on saavuttanut sydämen, niin kuningas tulee kuolemaan siihen. Eikä parantaja edes osannut sanoa, että kuinka kauan mahdolliseen kuolemaan olisi aikaa.

Ratsu:
Dakarain hevosen nimi on Poison, koska Dakarain pikkusisko sai nimetä hevosen Dakarain puolesta, koska hän ei itse osannut määritellä hevoselle mitään helposti muistettavaa tai helposti lausuttavaa nimeä. Ei sillä, Dakarain hevonenhan se on, että kyllä Dakarai olisi hevosensa saanut itse nimetä, mutta pikkusiskon mielestä oli tärkeää, että nimi on helppo, joten lopulta AngwusnasomtaqaCha’kwainasta tuli Poison jollain olemattomalla logiikalla, mutta varmaankin parempi niin, koska Dakarain antamaa nimeä ei kukaan koskaan muistaisi. Kyseinen hevonen on ori.

AngwusnasomtaqaCha’kwaina eli lyhyesti sanottuna Poison, joka tarkoittaa myrkkyä, on ulkonäköisiltä ominaisuuksiltaan valkoinen, jossa on kuitenkin harmahtavan sävyä. Sen jalat ovat alempaa kuitenkin täysin mustat, kuten kaviotkin. Turpa on myös osin musta. Häntä ja harja puolestaan ovat täysin mustat. Hevonen ei ole kovinkaan voimakasrakenteinen ja onkin aika solakka. Sen säkäkorkeus puolestaan on noin 160 senttiä.

U-näkö: https://animals.desktopnexus.com/wallpaper/253467/

Dehrahissa ei ole omaa hevosrotua enää, koska jostain syystä se kuoli täysin sukupuuttoon, joten hevoset tulevat muualta Dehrahiin. Se miksi Dehrahin Hevonen kuoli sukupuuttoon noin sata vuotta sitten, on edelleenkin täysi mysteeri, eikä se ole ratkennut vielä näihinkään päiviin mennessä. Dakaraita se taas ei ole millään muotoon edes kiinnostanut, koska hänestä on tärkeintä, että on edes jonkunlainen hevonen. Dakarai ei kuitenkaan hevosista mitään tiedä eikä eläimistä muutenkaan pahemmin perusta.


Kuningaskunnan tiedot:
Nimi: Dehrah
Elementti ja ase: Myrkky ja viikate

Viikate: http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/5/Viikate.jpg

Viikate, jonka terä on itsessään myrkyllinen, mutta vaan silloin kuin viikatteeseen koskee tai tarkemmin, kun siitä pitää kiinni ja ote on tukeva. Viikate ei välttämättä myöskään halua toimia jokaiselle eli se tavallaan valitsee itse kenelle toimii ja kenelle ei, mutta toisaalta viikate saattaa joskus toimia ja joskus toisinaan ei. Joidenkin kanssa viikate alkaa toimimaan, kun sillä on tarpeeksi monta kertaa harjoitellut ja luottaa viikatteen voimaan. Viikatteen myrkky on lähtöisin viikatteen varresta, joka on lasintapaista läpinäkyvää ainesta, mutta on lasia paljon kestävempää eikä mene rikki. Myrkky sijaitsee läpinäkyvän varren sisällä, josta se jakautuu muualle viikatteeseen. Terän myrkkyä säätelee terän lähettyvillä oleva ns. tähden muotoinen osa. Viikate on mustaa metalliseosta, ellei lasketa mukaan viikatteen myrkkyä ja läpinäkyvää ainesta varressa.

Viikatteen yliluonnolliset voimat:
Jos terällä iskee jotakuta ihmistä tai eläintä tarpeeksi pahasti tai tarpeeksi monta kertaa, niin siihen tulee kuolemaan. Kuoleminen vikatteen myrkkyyn saattaa tapahtua hitaasti tai nopeasti eli se on siitä kiinni, kuinka nopeasti myrkky leviää kunkin ihmisen tai eläimen kehoon. Siihen taas vaikuttaa pitkälti se, millainen ruumiinrakenne on sekä tietenkin se, miten paha ja syvä haava viikatteella on saatu aikaiseksi silloin, kun terä on myrkyllinen. Jos isku taas ei ole tappava eli haava ei ole niin paha, että voisi tappaa, voi viikatteen myrkky lamaannuttaa joksikin aikaa uhrinsa. Tarkkaa aikaa on ikävä kyllä vaikea määrittää, koska lamaannuskin riippuu ihan ihmisen henkilökohtaisesta koosta. Pahimmassa tapauksessa myrkky voi myös halvaannuttaa, jos se ei tapa uhriaan. Halvaantuminen on useimmiten pysyvää, mutta tiedossa on pari harvaa tapausta, jotka selvisivät viikatteen aiheuttamasta halvauksesta eli se oli silloin väliaikaista. Lisäksi myrkky voi myös vaikuttaa ihmisen ja eläimen aisteihin, mutta sekin on ihan uhrista kiinni tai siitä, miten myrkky vaikuttaa. Kaikki kasvit viikate kyllä tappaa osuessaan saman tien, oli kyseessä iso tai pieni kasvi.

Käyttäjä voi toki kuitenkin myös oppia ihan kunnollista viikatteen hallintaakin, koska tuo selitys myrkyn vaikutuksista on ihan viikatteesta itsestään kiinni eli ei niinkään siitä, mitä viikatteen käyttäjä osaa sillä tehdä, koska kaikki varmasti osaavat huitoa viikatteella menemään ilmankin varsinaista päämäärää ja hallintaa. Eli jos käyttäjä osaa oikeasti käyttää viikatetta, pystyy sillä myös imemään myrkyn kuin myrkyn pois kaikesta elollisesta halutessaan, mutta se vaatii aika paljon käyttäjältään. Lisäksi harvoin löytyy vapaaehtoista koekaaniksi, koska harjoituksien aikana on tiedettävästi kuollut jo monta uhria, joista olisi pitänyt imeä myrkky pois. Aina se ei nimittäin onnistu ja uhrin haavasta tulee pahempi ja uhri kuolee käsiin - joskus jopa sekunneissa. Tämä ongelma kuitenkin ratkaistiin sillä, kun vankituomion saaneita alettiin käyttämään julmasti kokeissa, että viikatteen voimaa voisi saada hallintaan. Eli toisin sanoen ihmiskokeet vangeilla ja orjilla - ja joskus myös vähäosaisilla - Dehrahissa on ihan arkipäivää ja täysin sallittua, mutta kuka vaan ei tietenkään voi moista koetapahtumaan järjestää. Vain kuninkaalla on valta päättää siitä, koska kuninkaalle viikatekin kuuluu. Toisenlainen viikatteen voiman hallintakeino puolestaan on ilman myrkyttäminen tai ilman myrkkypitoisuuden poistaminen, mikä toisaalta sekin on vaatinut henkiä eli koekaniineja, jotka hekin otetaan nykyään vangeista ja orjista ja joskus jopa köyhemmän kansan piiristä. Kuninkaallisia tai aatelisia Dehrahin omasta maasta ei kuitenkaan moiseen käytetä tai muuten hyvin koulutettuja tai luottavia ihmisiä. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan kummankin voiman käyttämisen opettelu vaatii aikaa ja kuria sekä varsinkin kärsivällisyyttä käyttäjältään, koska taitoja ei ihan heti opita.

Hallitsija:
Dehrahin virallinen vallanpitäjä ja hallitsija on Dehrahin tämän hetkinen kuningas eli Dakarain isä eli Chafulumisa Alzaris.

Värit ja tunnus: http://aijaa.com/zSwVKI
(Alkuperäinen kuva: https://wallstickers4you.com/products/wall-decal-snake-poison-chalice-medic al-symbols-immortality-vinyl-decal-ed377)

Eli, kuten kuva kertoo niin Dehrahin tunnus/symboli on pikari, jonka ympärillä on käärme. Käärme pikarin ympärillä ikään kuin symboloi sitä, että pikarin sisältämä juoma on myrkyllistä eli kaikessa yksinkertaisuudessaan kuva symboloi myrkkyä eli Dehrahin elementtiä. Värit ovat musta ja harmahtavanvalkoinen eli pohja on harmahtavanvalkoinen ja kuva musta, kuten kuva kertoo. Kyseinen tunnus komeilee tietenkin kuningaskunnan lipuissa ja asepuvuissa eli haarniskoissa, tarkemmin yläkroppaa suojaavassa haarniskassa. Kuva on myös kilvissä. Kuva on myöskin kuningaskunnan vaakunassa, jonka taas voi nähdä linnan aulassa aitiopaikalla eli kyseinen vaakuna näkyy heti, kun astuu linnaan sisälle.

Dehrahin sotilasjärjestelmä:
Armeijan ja koko maan hallinnon ylin henkilö on maan hallitsija eli Dehrahin kuningas. Kuningas toimii muiden tehtäviensä lisäksi siis myös armeijan johtajana eli ylimpänä sotapäällikkönä. Itse sotakoulutus Dehrahissa alkaa suhteellisen varhain. Kun poika täyttää kymmenen vuotta, alkaa niin sanottu esikoulutus, joka perheen isällä on velvollisuutena suorittaa pojalleen. Jos isää ei perheestä löydy, niin vanhempi veli ja jos ei veljeäkään löydy, niin setä tai eno. Jos heitäkään ei ole, niin sitten sotilaskoulutukseen valmentava henkilö antaa myös esikoulutuksen eli siitä ei voi luistaa minkään syyn varjolla, niin ellei sitten satu olemaan naispuolinen. Varsinaisesti sotakoulutus kuitenkin alkaa 11-vuotiaana, jolloin poikaa kutsutaan alokkaaksi, jonka jälkeen alkaa todellinen ns. rääkki, koska sotakoulutus on rankkaa. Sotakoulutus päättyy 18-vuotiaana normaalisti, jos poikkeuksia ei lasketa mukaan. 18-vuotias, joka on sotilaan arvon lunastanut, joutuu nyt kapteenin käskyvallan alle. Dehrahin sotilasjärjestelmä ei salli naisia ollenkaan, koska sotiminen ei kuulu naisille. Naiset eivät niin sanotusti saa liata käsiään sodalla. Jos nainen kuitenkin havaitaan esimerkiksi mieheksi pukeutuneena harjoituspaikalla, on teko tietenkin rankaistavaa eli kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa kuolemantuomiota, joka taas nykyisin tarkoittaa sitä, että joutuu toimimaan koekaniinina myrkkyviikatteen käytön harjoituksissa.

Sodan johto ja hallinta eli ylin sotapäällikkö:
Kuningas, joka laatii sotasuunnitelmat yhdessä kymmenen sotapäällikön kanssa. Tai sotapäälliköt lähinnä tekevät alustavat suunnitelmat, jotka he esittävät kuninkaalle, jonka kanssa hiotaan tarkemmat suunnitelmat ja strategiat. Sen jälkeen sotapäälliköt jakavat tiedon alaisilleen eli sotilaille. Kuninkaan tehtävänä on myöskin kerätä raportit ja pysyä näin ajan tasalla maansa asioista ja välittää sitä kautta taas tiedot sotapäälliköille tilanteista. Sotilaallisten asioiden lisäksi kuninkaan tehtäviin toki kuuluu koko maan hallitseminen. Kun kuningas kuolee, vanhin prinssi, kuninkaan veriperillinen perii tämän viran eikä tähän virkaan voi edetä samalla tavalla kuten kaikkiin muihin sotilasjärjestelmän virkoihin sotapäälliköistä alaspäin.

Sotapäälliköt:
Sotapäälliköitä on kymmenen kappaletta, joilla kullakin on oma alueensa ja sotilaat johdettavana. Sotapäälliköt ovat kaikki arvostettua aatelissukua, joilla on armeijaan vaadittavat tiedot ja taidot hallussaan. Heillä kullakin on omat kapteeninsa ja sotilaansa ja kukin saa johtaa kapteeneitaan ja sotilaitaan haluamallaan tavalla tietyissä rajoissa tietenkin, koska ylin sotapäällikkö eli kuningas päättää loppupeleissä, että mitä tehdään kunkin asian suhteen. Sotapäälliköiden tehtävä sotatilanteessa on suunnitella alustavat suunnitelmat sodankulusta ja esittää ne kuninkaalle, joka antaa sille hyväksynnän, kun suunnitelmat on hiottu loppuun asti. Tämä vaihe tehdään kuninkaan kanssa yhdessä ja kun suunnitelma on valmis, on kullakin velvollisuus viedä suunnitelma eteenpäin kapteeneille ja sotilaille. Sotapäälliköt ovat jo varttuneempia miehiä ja he ovat kaikki vähintään 40-vuotiaita. Sotapäällikön virka loppuu hänen täytettyään 65 vuotta, koska usein silloin ihminen on jo niin vanha, että ei jaksa fyysisesti samalla tavalla, kuten nuoremmat. Jos fyysistä kuntoa vaan riittää eikä ole vanhuudenhöperö, niin sotapäällikkönä voi toimia 70-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen sotapäällikkö luovuttaa paikkansa nuoremmalla vähintään 40-vuotiaalle miehelle, joka jatkaa hänen paikallaan. Jos entinen sotapäällikkö (65-70-vuotias) on jo vanhuudenhöperöksi kutsuttava vanhus, pääsee hän viettämään eläkepäiviään edellyttäen, että on vielä hengissä. Joskus vanhakin mies kuitenkin osoittautuu todella viisaaksi ja neuvokkaaksi iästään huolimatta. Silloin häntä aletaan kutsumaan sotastrategiksi, joka on ainoastaan mukana sotasuunnitelmien teossa, mutta ei ole mukana enää taistelukentällä tai sotatantereella.

Sotastrategit:
Sotastrategit ovat kaikki ex-sotapäälliköitä eikä heitä ole tiettyä määrää, mutta tällä hetkellä heitä on vain kolme. Sotastrategit ovat 65-vuotiaasta ylöspäin olevia vanhoja miehiä, mutta poikkeuksellisen viisaita ja neuvokkaita vielä tuonkin iän jälkeen. He ovat mukana sotasuunnitelmien teossa, mutta eivät enää pysty taistelemaan ja sotimaan, koska ovat fyysisesti kuitenkin paljon heikompia kuin nuoremmat miehet. Sotastrategi pystyy virassaan niin pitkään, kun on siihen kykenevä tai kuolee. Sotastrategi pääsee eläkkeelle, kun ei enää ole kykenevä tähän hommaan.

Kapteenit:
Kapteeneja on sata kappaletta eli kullakin sotapäälliköllä on kymmenen kapteenia. Myös kapteenit ovat aatelisia ja arvostettuja hekin, mutta eivät vielä yhtä arvostettuja kuin sotapäälliköt. Heidän tehtävänä on välittää alueensa sotilaille tiedot, joita he saavat alueensa sotapäälliköiltään. Lisäksi kapteenit pitävät huolen sotilaistaan ja toimivat myöskin kouluttajina alueensa sotilaille, vaikka eivät ihan alokkaita kuitenkaan joudu kouluttamaan. Kapteenit ovat usein noin 30-40-vuotiaita miehiä, jotka ymmärtävät sodan käynnin suhteen asioista ja ovat myöskin lahjakkaita, vaikkakaan eivät vielä niin lahjakkaita, että yltäisivät sotapäällikön tasolle. Joskus harvoin myös alle 30-vuotias voi yletä kapteeniksi, jos on tarpeeksi taidokas ja neuvokas. Alle 25-vuotias ei kuitenkaan ole vielä ikänsä ja kokemuksensa takia tarpeeksi taitava kapteeniksi. Kapteenin virasta voi yletä oman alueensa sotapäälliköksi osoittamalla suurempia taitoja kuin alueen muilla kapteeneilla on. Jos ei ole osoittanut taitojaan uuden sotapäällikön valintaan saakka ja on jo 60-vuotias, pääsee/päätyy eläkkeelle.

Sotilaat:
Sotilaan arvo pitäisi saada 18-vuotiaana, koska sitä nuoremmat ovat alokkaita. Sinä vuona, kun täyttää 18 vuotta, pitäisi saada kuninkaalta tai vähintäänkin oman alueen sotapäälliköltä vahvistus siitä, että täyttää kaikki vaadittavat tiedot ja taidot päästäkseen sotilaaksi. Poika on häpeäksi suvulleen, jos ei täytä tiettyjä vaatimuksia silloin kun täyttää 18. Silloin hänellä on vielä kaksi vuotta aikaa näyttää taitonsa ja nousta sotilaan arvoon. Jos nuori ei silloinkaan vielä ole kelvollinen sotilaaksi, on hänellä vielä mahdollista käydä sotilaskoulutus uudestaan alusta asti, mutta se maksaa. Sotilaskoulutus kestää tavallisesti 8 vuotta, mutta maksimissaan 10 vuotta. Poikkeustilanteessa sotakoulutus siis kestää 16 tai 18 vuotta eli tuplasti ja se tosiaan maksaa ja on siis kallista. Jos edes tämänkään jälkeen eli 29-vuotiaana maks. 31-vuotiaana ei ole paikkaansa sotilaana lunastanut, niin hänen on kärsittävä rangaistus, jonka kuningas määrää tälle. Jos rangaistuksen jälkeen vielä henki pihisee, voi hän vielä omin avuin yrittää täyttää velvollisuutensa ja päästä sotilaaksi. Joka tapauksessa 18 vuotta täyttänyt ja sotilaan arvon saanut joutuu olemaan jokaisessa sotatilanteessa mukana parhaan kykynsä mukaan. Sotilas voi yletä kapteeniksi osoittamalla poikkeuksellisen hyviä taitojaan ja tietojaan ja on vähintään 25-vuotias. Sotilaat tekevät niin kuin kapteenit käskevät ja jos eivät, niin se on rangaistavaa. Nuoret kouluttaa sotilaiksi sotilaskouluttajat. Sotilaat puolestaan ovat kapteenien koulutuksen alla. Sotilaskoulutus käsittää kaikki miehet, oli köyhä tai aatelinen ja jos ei osallistu ja on mies, se on rankaistavaa. Sotilaskoulutuksen myötä myös köyhän on mahdollista saavuttaa arvostusta, jos sattuu saamaan sotilaan arvon 18-vuotiaana tai viimeistään 20-vuotiaana, koska tuplakoulutus maksaa ja koska se on kallista, niin köyhällä ei ole varaa sellaiseen. Köyhän perheen pojat eivät kuitenkaan voi nousta tavallista sotilasta ylemmäksi. Sotilaat taistelevat kuolemaansa asti eikä sotilas pääse nauttimaan eläkkeestä, ellei siihen löydy jotain todellista ja todella hyvää syytä. Vanhuus ei ole syy, jos pysyy vielä pystyssä eikä tee kuolemaa. Eläke ei kuitenkaan ole päätähuimaava, joten siksi kaikki yleensä pyrkivät pääsemään vähintäänkin kapteeniksi. Sanomattakin selvää, että kaikki eivät sinne asti kuitenkaan koskaan pääse.

Alokkaat:
11-vuotta täyttänyt poika, joka aloittaa tiensä sotilaaksi arvostaan riippumatta. Alokkaaksi sanotaan myös 18 vuotta täyttänyttä, joka ei ole täyttänyt sotilaan vaatimuksia sekä sitä vanhempaa, joka ei ole täyttänyt sotilaan vaatimuksia ja on silloin koko sukunsa ja maan häpeäpilkku.

Dehrahin kuninkaallisten henkivartijat:
Henkivartijat jaetaan kahteen osioon: ylihenkivartijat ja henkivartijat. Yleisesti ottaen henkivartijalla kuin henkivartijalla pitää olla taitoa taistella ja hänellä pitää olla kokemusta ja taitoa suojella kuninkaallisia tilanteessa kuin tilanteessa. Henkivartijaksi ei pääse kukaan, joka on vähänkin epäluotettava. Ylihenkivartijat ja henkivartijat ovat kaikki arvostetusta aatelissuvusta ja heidän täytyy olla vähintään 25-vuotiaita. Vaikka ylihenkivartijaksi tai henkivartijaksi pyrkivän taidot olisivatkin kohdillaan ja hän olisi luotettava, pitää hänellä olla myös luotettavia suhteita, koska näihin virkoihin pääsee osin myöskin suhteilla, jos ne ovat kunnossa. Se tarkoittaa sitä, että ylihenkivartijan ja henkivartijan isä on ollut arvostetulla paikalla. Arvostetuimmat paikat ovat ylihenkivartijan paikka, henkivartijan paikka ja sotapäällikkö, mutta joskus myös kapteeni, joka on muita etevämpi. Muilla ei ole mahdollisuuksia edes päästä näihin virkoihin. Ylihenkivartijan asema on arvostetuin paikka heti kuninkaallisten jälkeen ja vaikka paikka vaatii kovaa kuria ja melkoisia taitoja ja luottamusta, paikka on haluttu, koska kuka nyt ei haluaisi itseään arvostettavan? Kaikki henkivartijat ovat toki myöskin käyneet sotilaskoulutuksen samalla tavalla kuin ihan tavallinen sotilaskin, mutta lisäksi myöskin henkivartijakoulutuksen, joka kestää 5 vuotta.

Ylihenkivartijat:
Ylihenkivartijat ja henkivartijan erottaa taidot ja todellinen luottamus. Ylihenkivartijat ovat kaikista luotetuimpia ja he ovat ainakin hieman taidokkaampi kuin tavalliset henkivartijat. Ylihenkivartija on sama asia kuin kuninkaallisen henkilökohtainen henkivartija ja ylihenkivartijoita voi Dehrahissa olla kerrallaan vaan sen verran kun on kuninkaallisiakin, koska kullakin kuninkaallisella on oma henkilökohtainen henkivartija, jonka kuuluu olla aikalailla koko ajan läsnä. Toki ylihenkivartijoillakin on luontaiset tarpeensa, mutta sitä varten onkin sitten tavalliset henkivartijat vielä. Kuninkaan ja vanhimman prinssin ja näiden henkilökohtaisten henkivartijoiden kuuluu olla mukana sotakokouksissa kuten kaikissa muissakin kokouksissa. Ylihenkivartija pääsevät eläkkeelle täytettyään 50 vuotta, koska sen vanhempia vartijoita ei oteta enää työhön.

Henkivartijat:
Tavallisilta henkivartijoilta odotetaan myöskin täyttä luottamusta siinä missä ylihenkivartijoiltakin, mutta ylihenkivartijat ovat hieman edistyneempiä taidoiltaan. Tavallisia henkivartijoita on yhteensä 40 ja heidän tehtävänä on suojella ns. yleisellä tasolla kuninkaallisia ja tuurattava kolmen hengen ryhmässä yhtä ylihenkivartijaa silloin, kun ylihenkivartija on ns. luontaisia tarpeitaan tai jollain muilla asioilla, koska pitäähän heidänkin esim. syödä ja nukkua välillä. Ylihenkivartijaksi voi edetä, jos osoittautuu muita henkivartijoita taidokkaammaksi erillisen ylihenkivartijakoulutuksen kautta. Henkivartija pääsee eläkkeelle täytettyään 50 vuotta, koska sen vanhempia vartijoita ei oteta enää työhön.

Dehrahin linnanvartijat:
Niin kuin kuninkaallisilla, niin linnallakin on omat vartijansa, joidenka tehtävä on pitää viholliset poissa linnan alueelta kuten kaikki muutkin epäilyttävät tekijät. Vartijat jaetaan myöskin kahteen ryhmään eli on yksi ylivartija ja sitten on tavalliset vartijat. Kaikki vartijat ovat jo kokeneempia ja taitavat linnan puolustuksen. He ovat kaikki hyvästä ja luotettavasta suvusta ja he ovat kaikki käyneet sotilaskoulutuksen sekä erillisen koulutuksen linnan vartijaksi. Koulutus kestää 5-vuotta. Vartijat ovat iältään yli 30-vuotiaita.

Ylivartija:
Ylivartijoita on kerrallaan vaan yksi kappale ja hän kokenein ja taidokkain vartija ja usein myöskin vanhin eli yleensä noin 40-45-vuotias mies. Ylivartijan tehtäviin kuuluu pitää muut vartijat ruodussaan ja sanella muille vartijoille tehtävät ja ottaa vastuu vartijoista. Hänen tehtäviin kuuluu myös raportoida kuninkaalle kaikki vähänkin epäilyttävä ja viedä kuninkaan käskyt muille linnan vartijoille sekä pitää huoli, että käskyjä noudatetaan. Ylivartijan täytyy myös olla sotakokouksissa kuten muissakin kokouksissa läsnä. Ylivartija pääsee eläkkeelle täytettyään 50 vuotta, koska sen vanhempia vartijoita ei oteta enää vartioon.

Vartijat:
Näitä vartijoita linnassa on yhteensä 100-200 vartijan välillä. He ovat kaikki yli 30-vuotiaita ja he tekevät niin kuin käsketään. Tavallisen vartijan tehtäviin kuuluu myös vartijoida Dahrahin muureja. Käskyvallassa on ylivartija, joka saa käskynsä suoraan kuninkaalta. Ylivartijaksi nostetaan yleensä se, joka on taidoiltaan edistynein ja on 40-45-vuotias. Vartija pääsee eläkkeelle 50-vuotiaana, koska sen vanhempia vartijoita ei oteta enää vartioon.

Pääkaupunki:
Alhanair, joka sijaitsee Zinidor nimisellä alueella.

Muut kaupungit ja kylät:
Kartta: http://aijaa.com/hbvwIi

Alhanair eli Dahrahin pääkaupunki ja Dehrahin ydin ja on käsityksensä mukaisesti keskellä maata Zinidor nimisellä alueella. Myös Alzarisin perhe asuu Dehrahin pääkaupungissa, koska linna on pystytetty Dehrahin keskustaan. Zinidorin aluetta reunustaa korkeat muurit ja ketä vaan ei päästetä muurien sisäpuolille. Zinidorin ympärillä heti muurin jälkeen on Xanasara niminen alue, jonka suurin kaupunki on Viramir. Xanasaran alueella asuu aateliset, muuten varakkaat, kauppiaat ja papit. Xanasaraa ympäröi myöskin muuri, joka on myös korkea, mutta ei ihan yhtä korkea kuitenkaan niin kuin Zinidorin muuri. Näillä molemmilla muureilla on tietenkin omat vartijansa. Xanasaran muurien ulkopuolelle jää vielä yksi alue ja samalla Dehrahin kolmas alue. Tämän alueen nimi on Elhan, joka koostuu pelkästään kylistä ja suurin kylä on nimeltään Zura. Elhanin alueella asuu yleisesti ottaen kaikki köyhät, joilla ei ole kunnolista toimeentuloa ja jotka ovat Dehrahin pohjasakkaa ja joilla ei ole oikeuksia oikeastaan mihinkään, mutta velvollisuuksia senkin edestä. Elhanin alueella on myös käsityöläiset, jotka kaikki asuvat Zura nimessä kylässä ja Zurassa on kaikki ne, jotka ehkä jotenkin tulevat toimeen, mutta heidänkään olot eivät ole kovinkaan kummoiset.

Suhteet muihin kuningaskuntiin:
Dehrahilaiset ovat aikalailla itsenäinen kansa ja yrittävät tulla parhaansa mukaan toimeen omillaan valtion muurien sisällä. Ulkopuolelta valtion rajojen sisäpuolelle ei pääse kovinkaan helposti ja kaikki muurin sisälle pyrkijät tarkastetaan portilla aina ennen kuin ketään päästetään sisään. Lisäksi tulijalla kuin tulijalla täytyy olla hyvä syy sille, miksi pyrkii Dehrahiin. Dehrahilaisille itselleen riittää vaan se, että on aito Dehrahilainen. Aidon Dehrahilaisen tunnistaa syntymämerkistä, joka sijaitsee jokaisen Dehrahilaisen kehossa jossakin kohdassa (kerron tarkemmin tämän kohdan alapuolella syntymämerkistä). Ulkopuolisista tulijoista siis kaivetaan aikalailla kaikki mahdollinen tieto irti ennen kuin päästetään muureista sisään, jos siis pääsee valtion rajojen sisäpuolelle ensimmäisen muurin ohi ensinnäkään. Dehrahin sisälläkin on vielä kaksi muuria, joista sisin muuri ympäröi Zinidor nimistä aluetta ja seuraava eli ulkoisempi muuri Xanasara nimistä aluetta. Zinidorin ja Xanasaran alueen porteilla onkin sitten tosiaan taas seuraavat alueet ja mainittakoot, että jos mielii päästä Zinidorin alueelle, niin syyn/syiden pitää olla todella painavat, koska sinne ei kuka tahansa noin vaan pääse ihan minkä tahansa syyn tähden. Eli otetaan esimerkki: Jos henkilö X pääsi sisään Dehrahin rajamuurilta syyn Y kanssa, niin tämä henkilö X ei välttämättä pääse sisään Zinidorin tai edes Xanasaran muurejen porteista syyn Y kanssa, vaan pitää syy silloin olla painavampi.

Dehrahilaiset eivät niin ikään edes halua olla muun maailman kanssa yhteyksissä ja ovatkin siksi pystyttäneet muurin valtionsa rajoille. He pystyvät tulemaan suhteellisen hyvin toimeen omastakin takaa, joten he eivät käy kauppaa kovinkaan paljoa muiden maiden kanssa, mutta käyvät kuitenkin joidenkin raaka-aineiden suhteen ja enimmäkseen naapurimaidensa kanssa(?). Dehrahilaiset ovat kuitenkin mieluummin omalla alueellaan ja he elävätkin ikään kuin jonkunlaisessa kuplassa, jonka sisään ei pahemmin oteta ulkopuolisia. He siis ovat toisin sanoen tai niin sanotusti eräänlainen kuplassa elävä kansa eli koko aiemman selityksen voisi tiivistää yhteen sanaan - kuplakansa.

-------------------------------------------------------- --------------
Syntymämerkki = Eli tämä on merkki, joka kertoo sen, että kyseessä todella on aito Dehrahilainen. Mutta vaikka merkin nimi onkin syntymämerkki, niin todellisen syntymämerkin kanssa tällä ei sisänsä ole mitään tekemistä. Kun Dehrahissa syntyy lapsi, vastasyntyneen lapsen ihoon poltetaan merkki siitä, että kyseessä tosiaan on aito Dehrahilainen. Merkki lähinnä takaa "liikkumisvapauden" Dehrahissa ja sen eri alueilla ja sen, että kaikki maassa tietävät, kuka on aito Dehrahilainen. Tosin liikkumisvapaus taas on siitä kiinni, kuinka arvovaltainen on. Köyhimmät eivät pääse kuin vaan painavan syyn kanssa Xanasaran muurien sisälle, vaikka kuinka olisi aito Dehrahilainen. Tällaiseksi painavaksi syyksi kuitenkin riittää esimerkiksi se, että aloittaa alokkaana sotilaskoulutuksen, jota ei järjestetä Zuranin alueella eli köyhimmällä alueella ollenkaan. Jokaisella alueella kuitenkin sijaitsee yksi laitos, jossa polttetaan syntymämerkki vastasyntyneen kehoon. Merkkejä tehdään vaan vastasyntyneille tai korkeintaan puolivuotiaille, ei sen vanhemmille eikä poikkeuksia ole olemassakaan. Lisäksi vastasyntyneen tai puolivuotiaan tai sitä nuoremman mukana täytyy olla ainakin toinen vanhemmista, joka voi todistaa olevansa itsekin Dehrahilainen eli on hänelläkin oltava merkki kehossaan. Merkki poltetaan toiseen käteen, vatsaan, rintakehään tai selän alueelle.

Uuden merkin hankinta?: Uuden merkin hankinta on mahdollista, jos vanha merkki on esimerkiksi jonkun syyn takia liian pieni tai todella vaikeassa paikassa näytettäväksi. Jos merkki on kuitenkin täysin epäselvä tai siitä puuttuu osia, on merkin uusiintaan menossaolevan pystyttävä todistamaan henkilöllisyytensä jollain muulla tavalla, kuten vaikka vanhempiensa avulla, jos he ovat elossa. Kerrottu henkilöllisyys tarkastetaan rekisteristä, johon se on merkattu, kun vauva ensimmäisen kerran tuodaan merkin polttamista varten laitokseen. Jos nimeä ei löydy rekisteristä, ei merkkiä voi saada uudestaan. Ja jos henkilöllisyyttään ei pysty todistamaan mitenkään, ei uuden merkinkään hankkiminen on ole mahdollista tällöinkään. Sama juttu on myös silloin, jos merkkikohta joudutaan amputoimaan jostain syystä. Uutta merkkiä ei saa, jos nimi ei löydy rekisteritiedoista tai henkilöllisyyttään ei pysty todistamaan, mutta yleensä henkilöllisyytensä pystyy kuitenkin todistamaan amputoijan eli lääkärin sanalla. Uusien merkkien polttamista kuitenkin pyritään välttää, koska joku kuitenkin saattaa ehkä keksiä keinon huijata eikä uusia merkkejä ole Dehrahin historian aikana poltettu kuin noin 20 kappaletta ja nekin lähinnä huvin tunnetuille Dehrahilaisille eli yleensä ottaen aatelisille.

Minkälainen syntymämerkki on?: Dehrahin symboli/tunnus (jonka kuva on siinä kohdassa, jossa on tunnus ensimmäisen kerran mainnittu) eli pikari, jonka ympärillä on käärme.
---------------------------------------------------------------- ------

Pääasiallinen toimeentulo:
Dehrahilaiset tulevat pääosin toimeen viljelyllä, mutta myöskin metsästämisellä. Dehrahissa kyllä kalastetaan myöskin, mutta koska maa sijaitsee aikalailla keskellä Gildomeraa eikä meriä niinkään ole lähituntumassa, niin kalastaminen on aika pieniosa toimeentuloa. Tietenkin Dahrah käy myöskin kauppaa muiden maiden kanssa, koska eivät pysty ihan kaikkea itsekään tuottamaan. Käsityöt, kuvanveisto ja maalaukset ovat kuitenkin myös yksi valttikortti. Maansisällä puolestaan käydään lisäksi orjakauppaa, joka on aivan laillista Dehrahissa ja joskus ulkolaisia käytetään kauppatavarana. Yleensä orjakauppaan kuitenkin kuuluvat kodittomat, joita löytyy Dehrahin köyhimmistä oikeastaan vaikka millä mitalla eikä kodittoman näkeminen ole mikään uusi ihme köyhällä eli Zuran alueella.

Luonto ja ympäristö:
Dehrah sijaitsee aikalailla keskellä Gildomeraa, mutta on enemmänkin Eteläistä kuin Pojoista Gildomeran aluetta. Pääasiassa luonto on enemmänkin lehtimetsää ja ilmasto lämmintä ja lauhkeaa. Dehrahin köyhimmät alueet kuitenkin ovat todella karua aluetta eikä siellä kasva juuri mitään. (Kaiken näkee parhaiten kartasta, joka on kohdassa "Muut kaupungit ja kylät")

Arkkitehtuuri:
Goottilainen arkkitehtuuri
Gotiikka nimitys syntyi renessanssiaikana kuvaamaan ns. barbaarien eli goottien rakennustaidetta. Vasta myöhemmin sana "gotiikka" on laajentunut merkitykseltään siten, että sen käsitetään tarkoittavan myöskin kyseisen aikakauden kuvataiteita.

Tyypillisiä piirteitä:
Goottilaisessa arkkitehtuurissa on korkeutta tavoittelevat kirkot, joissa on pyörökaarien tilalla suippokaaret koristeineen. Tornien huippua koristaa ristikukkaset. Samalla värilliset ikkunalasit ja ikkunalasien lasimaalaukset tulivat käyttöön.

Gotiikka arkkitehtuurissa syntyi alun perin teknisenä oivalluksena, joita seurasivat taiteelliset ulottuvuudet. Ajatuksena olivat solakat pilarit ja pilarien päällä kulkevia kapeita ruoteita käyttäen muodostaa rakennukselle kivirunko, jonka avulla rakennus saatiin pysymään kasassa ilman, että piti käyttää tiiviitä seiniä ja näin seinät puolestaan pystyttiin vapauttamaan rakennuksen koossapysymistehtävästään mm. suurille ikkuna- ja lasirakenteille. Muita tyypillisiä piirteitä goottilaiselle arkkitehtuurille ovat kolmiosainen sisäänkäynti, kapeat ja korkeat tornit sekä pyöreät, koristeelliset ruusuikkunat ja veistoskoristelut. Goottilainen arkkitehtuuri korostaa uskontoa, joten korkeilla rakennuksilla pyrittiin "tavoittelemaan taivaita". Yksi tärkeimmistä tunnusmerkeistä on kuitenkin suipot holvikaaret.

Gotiikka on kuitenkin vaihtelevaa, sillä sen vaiheet ja ilmentymät poikkeavat usein maakohtaisesti huomattavasti toisistaan. Gotiikan myötä syntyi myös goottilaiseksi luonnehdittavaa kuvanveistoa, taidekäsityötä ja maalaustaidetta. Goottilainen taide korosti erityisesti uskonnollisuutta.

Kulttuuri:
Taide> Gotiikan taide on yksi keskiajan taiteista. Gotiikan taide kehittyi romaanisesta taiteesta ja tätä johti samanaikainen gotiikan arkkitehtuurin kehitys. Gotiikan taiteessa taiteenaloja olivat mm. kuvanveisto, paneelimaalaus, lasimaalaus, freskot ja kuvitetut käsikirjoitukset. Maalaukset ja veistokset olivat puolestaan sidoksissa arkkitehtuuriin. Itsenäistä taulumaalausta tai vapaasti seisovaa veistosta ei gotiikassa juurikaan tunneta, vaikka tätäkin näkee jossain päin Dehrahia harrastettavan.

Kirjallisuus> Kirjallisuus jakautuu kahteen eri ryhmään eli hengelliseen ja maalliseen. Hengelliseen kirjallisuuteen kuuluvat uskonnolliset teokset eli mysteerit, mystiikka, legendat, miraakkelit ja moraliteetit. Maalliseen kirjallisuuteen puolestaan kuuluu mm. katuteatteri. Ihan kirjallisuuskirjallisuutta kuitenkin olivat sankaritarut ja myöhemmin kauhu ja tarkemmin goottilainen kauhu, joka syntyi romantiikasta.

Goottilaisen kauhun peruselementit ovat keskiaikainen synkkyys, linnat ja tornit, täysikuu ja keskiyön hetkellä ilmestyvä kummitus. Itse keskiajalla ei ole kuitenkaan tekemistä goottilaisen kauhun kanssa, se merkitsee lähinnä vain "tuntematonta ja pimeää menneisyyttä", josta saattoi löytää ihmeellisiä tarinan aiheita. Kauhun ja pelkojen korostaminen on ns. selkeä hyökkäys "tervettä järkeä" vastaan. Mutta koska yliluonnollisia tapauksia löytyy hyvin tältä ajalta, niin kauhun aineistossa ei ole ollut juurikaa puutteita. Kauhukirjallisuuden juuret ovat kiinnostuksessa tuonpuoleiseen ja pyhään "terveen järjen" varmuuden sijaan. Kauhukirjallisuus halusi rikkoa myös moraalia ja opetusta korostavia kirjeromaaneja.

Kauhuromantiikan keskeisiä motiiveja ovat mm.: Kauppa paholaisen kanssa eli paholainen voi ostaa sielun, varjon tai peilikuvan; kaksoisolento; synkässä linnassa oleva neito, joka on vainottu; demoninen viettelijätär; mekaaninen ihminen; eläväksi muuttuva kuva ja kuolleista noussut rakastettu tai kostaja.

Oppineisuus ja koulujärjestelmä> Dehrahissa on jonkunlaiseksi kouluiksi luokiteltavia rakennuksia ja ihan ns. peruskoulu on ilmainen koko kansalle. Kyseisissä kouluissa opetetaan perustaitoja eli luku-, kirjoitus- ja laskutaito ja elämästä yleensäkin. Kouluissa opettajaa kuitenkin kutsuttaan koulumestariksi. Mutta vaikka peruskoulu onkin ilmainen, niin peruskouluun pääsivät kuitenkin vaan pojat. Tytöt jäävät kotiin hoitamaan kotitöitä. Peruskoulun jälkeiset koulut eli ylemmät opinnot puolestaan ovat kuitenkin maksullisia ja osa todella kallista lystiä ja vain harvalla on varaa ylempiin koulutuksiin. Aatelisilla kuitenkin on toisin. Heillä on varaa, koska ovat varakkaita ja aatelisnaiset ja -tytöt ovat yhtä oikeutettuja kouluun siinä missä pojatkin. Köyhien perheiden tytöt eivät kuitenkaan kouluissa saa tai voi käydä, koska heillä tai heidän perheillään ei oikeastaan ole varaa sellaiseen, ellei sitten kehitä jotain hämärämpää tapaa kustantaa koulutuksiaan, kuten itsensä myyminen. Varakkaimmilla tosin on varaa myöskin kotiopetukseen.

Musiikki> Musiikki jaettaan kirkolliseen ja maalliseen musiikkiin ja kirkollinen musiikki on kirkkomusiikkia niin kuin nimikin sen jo kertoo. Mutta toisin kuin maallinen musiikki, niin kirkollinen musiikki tehdään kirjoitettuun muotoon nuotein. Maallista musiikkia ei kirjoitetta mihinkään muistiin. Kirkkomusiikissa käytetään lisäksi Dehrahin varhaisinta kieltä eli niin sanottua oppineiden kieltä. Maallinen musiikki puolestaan on käännetty ihan koko kansan ymmärrettäväksi. Maallista musiikkia on mm. sankarirunot, trubaduurit ja truveerit. Trubaduuri on esiintyjä, joka esiintyy yksin ja he sanoittavat ja säveltävät myös itse esityksensä. Truveerit ovat oikeastaan melkein sama asia niin kuin trubaduurit, mutta truveerit kiertävät paikasta toiseen ja he esittävät laulunsa ja runonsa eri murteilla kuin trubaduurit.

Muoti> Varakkaat ja ns. köyhät erottaa selvästi vaatetyylistä. Varakkaimmilla on näyttäviä vaatteita, jotka ovat koristeellisia ja yksityiskohtaisia. Naisilla on koristeellisemmat vaatteet kuin miehillä, mutta miesten vaatteissa on myöskin koristeita. Tavallisen kansan vaatteissa ei ole koristeita ja ne ovat aika yksinkertaisia ja melko värittömiä, kun taas kuninkaallisten ja aatelisten vaatteissa on väriäkin. Naiset ja tytöt kuitenkin kulkevat aina mekoissa tai hameessa, housut eivät ole sallittuja naisilla tai tytöillä. Miehet ja pojat tietenkin käyttävät housuja, eikä sitäkään tietenkään suopeasti katsota, että miehellä on mekko tai hame päällään, mutta se ei kuitenkaan ole yhtä paha virhe kuin se, että naisella tai tytöllä olisi housut jalassa. Lisäksi mekon tai hameen täytyy olla kokopitkä, koska naisen ei ole suotavaa esitellä jalkojaan kokonaisuudessaan. Jalkaterien esittely ei kuitenkaan ole virhe, mutta nilkat pitää peittää. Naiset eivät saa paljastaa itsestään liikoja tai ainakaan alaruumiin suhteen, koska kaula-aukot ovat asia erikseen, mutta niidenkään suhteen ei saa mennä liiallisuuksiin. Miehillä pukeutuminen on paljon vapaampaa.

Uskonto:
Yksi jumala, jonka nimi on Venenum Dei eli Myrkyn Jumala suoraan suomennettuna. Muihin jumaliin uskovia pidetään vääräuskoisina ja lisäksi se on rangaistavaa, jos vääräuskoisuus tulee julki. Venenum Dei:tä palvotaan viisi kertaa viikossa tiettyinä päivinä ja keskellä päivää, koska Jumalan uskotaan antavan voimaa ja vahvistavan heidän maansa voimaa eli myrkyn voimaa ja sitä, joka kulloinkin kantaa myrkkyviikatetta mukanaan kuninkaallisesta perheestä. Palvonta tapahtuu pääosin kirkoissa, mutta jos kirkkoon ei pääse syystä tai toisesta, niin silloin käännytään kirkon suuntaan, polvistutaan maahan, ristitään kädet ja rukoillaan.

Palvontapaikat:
Kirkot, joita sijaitsee yksi kullakin Dehrahin kolmesta alueesta eli toisin sanoen on tarkkaa katsoa, etteivät köyhä ja rikkaat käy samassa kirkossa.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:
Uskonnon ja kruunun välinen suhde on sopuisa, mutta kruunulla on kuitenkin enemmän valtaa kuin uskonnolla, vaikka uskonto onkin mukana lähes jokapäiväisessä elämässä.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:
Uskonnollisia juhlia ovat lähinnä vaan syntymä, nimenantojuhla ja hautajaiset, jolloin uskonto on mukana ylimääräisen rukouksen avulla. Syntymäjuhlassa rukoillaan syntyvälle lapselle voimaa. Nimen jokainen Dehrahilaslapsi saa vuoden ikäisenä ja silloin rukoillaan lapselle hyvää tulevaisuutta. Hautajaisissa puolestaan rukoillaan sitä, että jokainen pääsisi kuollessaan Venenum Dei:n luo ja saisi tällä tavalla rauhan sielulleen. Hautajaistapana suositaan polttohautaamista, jolloin vainajan mukaan poltetaan myös vainajan tärkein esine, jonka uskotaan auttavan kuolleen löytävän Jumalan luo.

Historia:
Dehrahia on hallinnut aikojen alusta asti sama suku, joka kantaa sukunimeä Alzaris ja vielä tänäkin päivänä tuo kyseinen suku on vallassa. Valta periytyy aina isältä pojalle ja vaan poikkeustapauksissa tyttärelle, jota ei ole tapahtunut koskaan maan historian aikana.

Nimi: Megohime

09.07.2017 12:21
LOMAKE - Kruununperilliset:

Hahmon tiedot:

Nimi: Caine Caen
Sukupuoli: Mies
Ikä: 17

Ulkonäkö: http://aijaa.com/2YDTWm

Caine on noin 170cm pitkä hoikka nuori mies, joka on vielä poikamaisen hontelo eikä miehistä lihaksikkuutta juurikaan näy päällepäin. Cainen ruumiinrakenne on muutenkin hyvin siro, hartiat ovat kapeat ja selkä on sopusuhtainen raajojen pituuteen verrattuna. Hänellä on kovan harjoituksen antamaa voimaa ja kestävyyttä, mutta miksikään raskaan fyysisen työn tekijäksi häntä ei voi kyllä luokitella. No onneksi prinssiltä ei sellaista vaaditakaan. Cainen voima on kestävyydessä ja nopeudessa, hän on myös melko notkea, vaikka sellaista soturilta toivottavaa raakaa voimaa ei löydykään, toivossa on kuitenkin hyvä elää ja ehkä iän myötä lihasmassaakin tulisi enemmän, niin poika voisi jopa alkaa näyttämään mieheltä. Caine kun on melko naisellinen ulkonäöltään ja siron ruumiinrakenteen lisäksi hänen kasvonpiirteensä ovat myös kovin sirot ja naiselliset, mikä voi toki osittain johtua nuoresta iästä.

Cainen iho on hyvin vaalea ja palaa herkästi, mikä on Caenezhissa yleinen piirre, koska pohjoisessa ollaan ja auringonpaisteesta saa nauttia vain lyhyen kesän aikana kunnolla. Kesäisin myös Cainen poskipäillä ja pitkähkön nenän varrella olevat pisamat näkyvät paremmin kuin muulloin. Cainen silmät ovat suuret ja melko pyöreät, tosin ulkoreunoista hiukan kulmikkaat, ja silmäripsien pituus antaa vähän lisää naisellista ilmettä. Väriltään Cainen silmät ovat sammalen vihreät. Cainen hiukset ovat väriltään punaiset, melko tumman punaiset, mutta eivät mitkään räikeän kirkkaan punaiset kuitenkaan, vaikka väri onkin hyvin voimakas. Valosta tietenkin riippuen sävy vähän muuttuu ruskeanpunaisesta lähes oranssinpunaiseen, mutta punaiseen kuitenkin. Hiukset ovat suorat, eivätkä taivu mihinkään suuntaan luonnostaan ja pituutta niillä on noin puoleenväliin selkää asti. Edestä hiukset ovat hiukan lyhyemmät ja ne pitenevät taakse mentäessä, eli latva ei ole tasainen vaan reunoilta lyhyempi ja keskeltä pidempi.

Caine on melko tasainen sekoitus kummankin vanhempansa piirteitä. Hänen isänsä on pitkä, yli 180cm, roteva pohjoisen soturi, jolla on samanmallinen erittäin suora hiuslaatu, mutta vaalean oljenkeltaisena. Silmänsä Caine on perinyt isältään, jolla on yhtä vihreät silmät kuin pojallaan. Muuten Caine tulee paljon enemmän äitiinsä, joka on pienikokoinen, ruskeasilmäinen ja jonka hiukset ovat pitkät, kiharat ja punaiset. Ruumiinrakenne puolestaan on hiukan erikoinen sekoitus molempia, koska hän on siro kuten äitinsä, mutta kuitenkin melko pitkä ja jäntevä, mikä tulee enemmän isän puolelta, vaikka Cainen pituus onkin vähän kärsinyt äitinsä lyhytkasvuisemman suvun takia.

Caine pitää pitkiä hiuksiaan perinteisen tavan mukaisesti yleensä osittain letitettynä, siten, että päällimmäiset ja sivuilla olevat hiukset on vedetty taakse ja letitetty joko yhdelle tai useammalle pienelle letille ja loput hiukset saavat olla auki. Mutta Caine vaihtelee kampaustyyliään melko paljon ja tilanteen mukaan, välillä hiukset voivat olla kokonaan tiukasti palmikoidut, jos niiden pitää olla poissa edestä, ja joskus taas kokonaan auki, tosin se on harvinaista. (Yleisin kampaustyyli: http://aijaa.com/CzjwcK )Juhlissa hän yleensä panostaa kampauksiin miehenä vähän liikaakin ja yleensä hän varioi naisten kampauksista hiukan pelkistetympiä, jotta ne sopisivat miehelle hiukan paremmin. Hän on myös hyvin tarkka vaatteistaan ja käytännöllisyyden lisäksi hän haluaa myös näyttää tyylikkäältä ja huomiota herättävältä. Hän on kiinnostunut eri kuningaskuntien vaatetyyleistä ja pitää hienoista ja värikkäistä ja kauniista vaatekankaista. Vaikka hän olisi menossa vain metsälle, hän pukeutuu silti huolellisesti. Hänen lempivärinsä on tumma metsän vihreä, mitä näkee paljon hänen vaatteissaan. Vihreä nyt on yleinen väri Caenezhissa muutenkin, mutta vihreä sopii hyvin Cainen silmien väriin ja punaisten hiusten kanssa. Hän käyttää kuninkaalliseksi hyvin vähän punaista, koska hiukset ovat jo melko näyttävän punaiset. Hän käyttäisi enemmän muitakin värejä, mutta hiusten väri vähän hankaloittaa joidenkin värien käyttämistä ja vihreä on yleensä hyvä ja varma valinta.

Vaatteet ovat yleensä prinssille sopivan laadukkaita ja yleensä hänellä on tummien housujen kanssa joku pitkähihainen korkeakauluksinen aluspaita, jonka väri on yleensä hillitympi ja sen päällä on prameampi paita, jonka kaula-aukko on leveämpi, jotta alemman paidan korkea kaulus jää näkyville, ja hihat yleensä leveät ja lyhyet. Päällimmäisen paidan helma on pitkä ja halkiot joko edessä tai sivuilla, lantiolla on yleensä nahkavyö, jonka solki käyttötarkoituksesta riippuen on joko vaatimaton tai erittäin koristeellinen. Päällimmäisen paidan helma, kaulus ja hihansuut on usein koristeltu näyttävästi ja koristekuviona ovat yleensä erilaiset lehtiköynnökset. Asustukseen kuuluu yleensä myös viitta ja toki vuodenajan mukaan asustus on kesäisin kevyempi ja talvella kerroksia on enemmän ja kankaat paksumpia ja turkiksia käytetään reippaasti. Cainen kengät ovat yleensä pitkävartiset nyörein tai vöin kiinnitettävät nahkasaappaat. Vyöllä on usein pari pitkää hopeakahvaista veistä, jotka eivät toki ole vain koristetarkoituksena, vaikka ovathan ne kauniit. Koruja Caine ei käytä, ellei joskus hiuksiin sitten tarvitse kiinnittää jotain solkia kampauksen takia ja viitan soljet ovat usein melko prameita.

Luonne:

Ensimmäisenä Cainen luonteesta huomaa tämän huolettoman ja positiivisen asenteen, hän on harvoin huonolla tuulella, joskin esittää mököttävänsä silloin tällöin, jos ei saa muuten huomiota tai että saisi tahtonsa läpi. Harvoin hän kuitenkaan oikeasti suuttuu tai murjottaa, se on vain hyväksi opittu temppu, jolla saa muut antamaan periksi. Hän on yleensä hyvin optimistinen ja pyrkii keksimään kaikesta jotain hyvääkin, vaikka tilanne olisi miten katastrofaalinen. Mutta tämäkin on vain yleensä, koska kaikille tulee huonoja päiviä, myös Cainelle, ja hänet on mahdollista saada myös suuttumaan, mutta se on erittäin harvinaista. Lisäksi hän leppyy aika nopeasti, kun tunnekuohusta vain selviää ja moisia kuohahduksia tulee ja menee, sillä hän on hyvin tunnealtis, eikä kauheasti peittele tunnetilojaan, jotka saattavat heitellä nopeasti laidasta laitaan. Yleensä kuitenkin surun tai vihan tunteet ovat niitä poikkeamia, ja kun hän on saanut purettua sen tunteen, hän yleensä palaa tuttuun hyväntuulisuuteen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Caine on hyvin rehellinen sanomisissaan ja puhuu yleensä totta ja samalla myös uskoo aika helposti kaiken, mitä hänelle väitetään, ilman että hirveästi kyseenalaistaa. Toki, jos tilanne vaatii, niin valehtelukin luonnistuu ja hänellä on aika hyvät näyttelijänlahjat ja hän saakin yleensä puhuttua itsensä ongelmista. Valehtelunkin hän hoitaa niin viattoman rehellisesti, että harvoin jää siitä kiinni ja oikeastaan vain ne, jotka tuntevat hänet paremmin, tietävät milloin hän puhuu ihan puuta heinää. Muuten hänellä on paha tapa innostua ja liioitella asioita, mikä johtaa siihen, ettei häntä kovin usein oteta kauhean vakavasti, etenkin kun hänen asenteensa on erittäin rento ja huoleton ja yleensä heittää vain jotain typerää vitsiä vakavaankin asiaan tajuamatta, että nyt ei ehkä ollut hyvä hetki. Hänellä ei ole maailman paras tilannetaju ja lisäksi hänen suorapuheisuutensa tuottaa välillä enemmänkin ongelmia, hän kun ei osaa pitää mielipiteitä itsellään, vaan ne on pakko kertoa ääneen, eikä hän aina tajua loukkaavansa kommenteillaan muita. Ei tietenkään tarkoituksella, hän ei vain itse aina huomaa sitä. Hänen on myös erittäin vaikea myöntää, että on väärässä jonkin asian suhteen.

Caine viihtyy seurassa ennemmin kuin yksin, vaikka tietenkin oma rauha on tarpeen silloin tällöin itse kullekin. Hän nauttii huomion keskipisteenä olemisesta ja hän tulee hyvin melkein kaikkien kanssa toimeen, joskin hänen energisyytensä ja jatkuva höpötyksensä voi helposti ärsyttää kanssaihmisiä. Hän yrittää kovasti käyttäytyä prinssin arvolle sopivasti, välillä ehkä yrittää hiukan liikaakin ja osaa kyllä olla kohtelias, mutta innostukselta välillä unohtuu, että hänen tulisi käyttäytyä arvokkaasti, eikä lörpötellä niitä näitä ties kenen kanssa. Hän ei kauheasti arvoasteikkoa katso, että kenen kanssa kaveeraa, kunhan vain saa ihailua osakseen ja jonkun, joka jaksaa kuunnella hänen loputonta tarinointiaan, niin sillä niin väliä ole, että kuka kyseessä on. Hän kiintyy hyvin helposti ihmisiin ja jos hän kiintyy kunnolla, niin se voi mennä hiukan omistushaluisuudenkin puolelle.

Vaikka Caine ei olekaan ulkomuodoltaan ja luonteeltaan kauhean tulevan soturikuninkaan kriteerejä täyttävä, hän on kuitenkin erittäin päättäväinen, eikä kovin helposti luovuta. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen paremmaksi ja tahtoo tehdä isänsä ylpeäksi ja todistaa epäilijöille, ettei ole heikko, vaan yhtä pätevä kuninkaaksi kuin isänsä, vaikka hänellä onkin erilainen ote asioihin. Hän on erittäin utelias kaikkea uutta ja vierasta kohtaan ja hän on hyvin avarakatseinen ja tahtoo oppia ymmärtämään muita kulttuureja ja tapoja ja tietää niistä lisää. Matkailu kiinnostaa häntä myös, pelkät kertomukset muista maista eivät hänelle riitä, vaan hän haluaa itse päästä näkemään ja kokemaan asioita. Hän ei tahdo jäädä loppuiäkseen vain Caenezhin vuorille ja elää tuhatvuotisten tapojen ja perinteiden ympäröimänä, hän haluaa nähdä maailmaa ja uudistaa omaa tulevaa kuningaskuntaansa, tehdä siitä modernimman ja sivistyneemmän, mikä ei ihan uppoa vanhempaan konservatiiviseen enemmistöön, vaikka prinssillä on oma nuoremmasta polvesta koostuva kannatusjoukkonsa. Suurin osa kuitenkin suhtautuu hänen uudistushalukkuuteensa epäilevästi, kuten koko prinssiin, mutta ei sellaista nyt ääneen voisi sanoa, tai henki lähtisi. Caine on kuitenkin varma, että vanhat tavat eivät kärsisi, vaikka niitä jossain määrin uudistettaisiin, etenkin kulttuurisella puolella, ja etenkin hän tahtoisi tehdä enemmän yhteistyötä muiden kuningaskuntien kanssa.

Toisaalta Caine on myös hiukan laiska ja jaksaa yleensä keskittyä siihen, mikä häntä sillä hetkellä kiinnostaa. Jos motivaatiota ei löydy, hänen on erittäin vaikea saada itseään keskittymään. Yleensä ongelmia tulee sellaisen opiskelun suhteen, joka vaatii pitkäveteisten opusten lukemista tai etikettikäyttäytymistä ja muuta vähemmän toimeliasta. Hänen kiinnostuksensa riittää kyllä hyvin taisteluharjoituksiin, metsästykseen ja sellaiseen, missä saa tehdä jotakin. Kirjojen lukeminen ei ole hänen juttunsa, koska pitkään paikalla oleminen on haastavaa ja hänellä karkaavat ajatukset hyvin herkästi ihan muihin aiheisiin. Hän myös jaksaa paremmin sellaisten vähemmän toiminnallisten asioiden parissa, joissa voi nähdä kehittyvänsä.

Cainella on myös oma vähän kieroutuneempikin puoli, mikä on yleensä kavalasti piilotettu ystävällisyyden taakse. Hän on toisaalta melko juonitteleva, mikä tekee hänestä toisinaan ikävän vastustajan. Lisäksi hän on täydellisen ennalta arvaamaton, koska käyttäytyy yleensä niin ennalta arvattavasti, että kun hän sitten yllättää, niin se todellakin yllättää. Hän on helposti aliarvioitavissa, mikä on paha virhe, koska häntä ei kannata aliarvioida. Nuoresta iästään huolimatta hän on saanut karun caenezhilaisen kasvatuksen ja oppinut, ettei elämä ole pelkkää auringonpaistetta, vaan suurin osa on julmaa taistelua elämästä ja kuolemasta. Hän saa tavalla tai toisella tietää kaiken haluamansa ja osaa solmia suhteita oikeisiin henkilöihin, joista on hänelle apua ja vihollisia kohtaan hän on suorastaan julman armoton. Hänen moraalinsa on välistä hyvin erikoinen johtuen Caenezhin melko erikoisesta moraalikulttuurista. Vaikka hän yleensä on hyväntahtoinen, yksi väärä liike ja sitten voi vain odottaa tuhoaan. Hän harvoin käyttäytyy kuin prinssi, mutta tiedostaa sen itse erittäin hyvin ja käyttää valta-asemaansa hyväkseen häikäilemättä.

Muuta:

- Cainen isä on Caenezhin tuhatvuotisen hallitsijasuvun jäsen ja tämänhetkinen kuningas Carac Caen. Hän on 37vuotias raavas mies, joka on luonteeltaan vakava ja ankara ja joka arvostaa caenezhilaisia perinteitä. Hän on pitkä ja voimakas mies, joka on hurja ilmestys sotatantereella käyttäen kahta suurta sotakirvestä aseenaan silloin kun ei käytä perintöasettaan, eli Caenezhin Veriteriä. Hän on armoton mies, jonka suosioon on vaikea päästä ja jota kukaan ei halua vihamiehekseen. Hän pitää kansaansa kurissa rautaisella otteella ja yrittää parhaansa mukaan koulia pojastaan kunnollista soturia, jonka harteille voisi joskus jättää kruunun taakan. Cainen äiti, kuningatar Enndolynn, on 34vuotias arvostetun sotapäällikön tytär ja hänen neljä vuotta nuorempi veljensä Gunnars Aagesson on Gaianin kaupungin sotapäällikkö ja yksi kuningasperheen luotetuimmista sotureista. Kuningatar on tiukka, mutta hellä nainen ja yleensä hän opastaa poikaansa ja alamaisiaan lempeän määrätietoisesti. Hän pukeutuu kuningattareksi vaatimattomasti ja jalokivien sijaan koristautuu mieluummin kesäisin luonnonkukilla. Vaatimattomuudestaan ja pienikokoisuudestaan huolimatta naisessa on luontaista arvovaltaa, joka loistaa hänestä kuin aurinko keväthangelle, lempeää, mutta kunnioitusta herättävää voimaa. Hän on älykäs nainen, joka arvostaa miestään ja jota hänen miehensä arvostaa yhtä lailla.

- Caine on vanhempiensa ainoa lapsi, sillä kuningasparille ei muita ole siunaantunut. Hänen kruununperimyksensä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu, sillä Cainen isän veli havittelee epävirallisesti hallitsijuutta omalle pojalleen. Itse asiassa serkku on jo haastanut Cainen taisteluun kruunusta, minkä takia Cainen isän välit veljeensä eivät ole erityisen hyvät. Caenezhin lakien mukaan kun kuninkaan verisukulaiset voivat haastaa kruununperillisen taisteluun kruunusta ilman, että sitä lasketaan maanpetokseksi, mutta käytännössä kukaan ei yleensä tee niin, koska se tulkitaan kuitenkin petokseksi kuningasperhettä kohtaan. Cainella ei ole muutenkaan erityisen hyvät välit vuoden vanhemman serkkunsa kanssa, jonka aikoo voittaa taistelussa keinolla millä hyvänsä. Tietenkin Cainella on myös kihlattu, hyväsukuinen neito nimeltä Brunhild. Kaunis vaaleakutrinen ja sinisilmäinen kaksi vuotta Cainea nuorempi tyttö, mutta Cainea itseään ei tuleva avioliitto erityisesti houkuttele, koska on omasta mielestään liian nuori moiseen eikä tuleva aviopari juuri tunne toisiaan, mitä nyt muutaman kerran kihlajaisten lisäksi ovat tavanneet.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä suuntaa antava sukupuu: http://aijaa.com/JDF09g

- Caenezhissa odotetaan, että etenkin sotureiksi syntyneet ja siihen itse kouluttautuneet hallitsevat useamman aseen käytön. Jousiammunta on lähes jokaisen miehen osattava taito, koska metsästys on tärkeä elinkeino ja jopa talonpojan täytyy osata käyttää jousta metsästystarkoitukseen ja yleensä jousi ja nuolet kuuluvat jokaisen aseistukseen, kuten hyvä puukko. Soturille ja etenkään prinssille moinen ei toki riitä ja miekan käyttö on myös hallittava. Cainen suosikkilaji on juuri jousiammunta ja sen harjoitukseen hän on käyttänyt eniten aikaa ja on siinä selvästi parempi kuin muissa taistelulajeissa. Hän ampuu jousella tarkasti ja voimaakin on jo sen verran, että hänen jousensa kantomatka on ihan kunnioitettava ja hänellä on tarkka näkö ja tähtäys ja tietenkin hän on saanut opetusta Caenezhin parhaimmilta jousiampujilta. Miekanhallinta ei Cainella ole ihan niin hyvällä mallilla ja raskaita aseita hän ei jaksa kannatella, joten sotakirveiden ja suurten lyömämiekkojen suhteen on luovutettu suosiolla. Hänen vakiovarustukseensa kuuluvat kaksi kevyttä pitkää veistä, jotka ovat lyhyiksi miekoiksi laskettavissa. Cainelle sopivat tällaiset aseet paremmin, minkä kanssa voi käyttää nopeutta enemmän kuin voimaa. Kahdella miekalla harjoittelu oli siitäkin mielestä hyvä valinta, että Caenezhin elementtiasetta pystyy myös käyttämään kaksikätisesti, joskin aseella on painoa ja pituutta enemmän. Sen takia Cainelle on valmistettu saman kokoinen ja painoinen kopio kuninkaan aseesta, jotta hän pystyisi kehittämään voimiaan ja taitojaan sitä varten, kun hänen itsensä tulee hallita kuningaskunnan elementtiasetta. Onhan se hyvä hallita ensin asetta ja sen taistelutekniikka, ennen kuin alkaa opetella siihen päälle yliluonnollisten voimien hallintaa. Caine on myös saanut jonkin verran harjoitusta isänsä Veriterien käyttöön, mutta se on toistaiseksi ollut vasta alustavaa ja Cainen haluttiin ensin hallitsevan perus aseenkäyttö ennen elementtiaseella harjoittelun aloittamista.

- Kaiken sotilaallisen harjoituksen ja muun opiskelun lisäksi Cainella on melko vähän vapaa-aikaa, minkä takia hänen pitää ottaa sitä itselleen oppituntien kustannuksella. Mutta silloin kun hän ei harjoittele jousiammuntaa, miekkailua tai ratsastusta, tai ei opiskele historiaa ja sotastrategiaa hän yleensä lähtee metsälle vain muutaman luottomiehen seurassa. Hän nauttii luonnosta ja rakastaa kotiseutunsa metsiä ja vuoria ja järviä ja kyläilee mielellään esimerkiksi enonsa luona Gaianissa ja etelässä Nezhassa hän viihtyy myös, sillä oleili siellä pitkiä aikoja saadakseen opetusta jousiammuntaan. Hän ei ikinä jätä myöskään tilaisuutta käyttämättä, jos saa tilaisuuden päästä vierailulle muihin kuningaskuntiin, etenkin Astoirwenissa hän on vieraillut isänsä kanssa muutamaan otteeseen.

- Pitää juhlimisesta, hauskanpidosta, musiikista ja taiteista ja osaa itse soittaa vielleä, vaikka se ei olekaan nuorelle prinssille sovelias harrastus, koska jousisoittimen vinguttamisen sijaan jousiammunta olisi huomattavasti kehittävämpää ajanvietettä.

Ratsu:

Cainen ratsu on Caenezhin nimikkorotua oleva vuoristohevonen. Ori on nimeltään Gwaed ja se on erittäin laatuluokan yksilö, koska tietenkin kuninkaallisille päätyvät kaikkein parhaimmat hevoset ja Caenezhissa hyvä hevonen on elinehto. Gwaed on väriltään punaruunikko, eli karvapeite on punertavan ruskea. Hevosen häntä ja harja ovat mustat, pitkät ja tuuheat ja isäntänsä turhamaisuuden vuoksi yleensä letitetty ja koristeltu sulilla. Gwaedilla on jokaisessa jalassa mustat samanpituiset sukat ja hevosen turpa on niin ikään musta ja sen otsassa on musta alaspäin osoittavaa nuolenkärkeä muistuttava kuvio. Sen varusteet ovat kestävät ja laadukkaat ja Caenezhilaisen vaatimattomat ja käytännölliset, satula ja ohjakset ovat kestävää tummanruskeaa nahkaa ja satulahuopa tumman vihreä punaisella reunustettu.

Gwaed on luonteeltaan tottelevainen ja nopeasti oppiva. Välillä hiukan omapäinen, mutta kaiken se tekee isäntänsä hyväksi, vaikka isäntä olisikin eri mieltä. Se on peloton, eikä peräänny taistelussa tai vaikean maaston edessä, ellei sitten itse löydä parempaa reittiä. Tyhmänrohkea hevonen ei kuitenkaan ole ja jos se kuvittelee tietävänsä paremmin, miten toimia, jotta henki varmemmin säilyisi, niin se myös tekee niin. Välistä sitä saa suostutella tottelemaan, mutta yleensä ori tottelee kiltisti ja on säyseä ja utelias ja tulee helposti muiden hevosten ja ihmisten kanssa toimeen. Se on myös tottunut eläimiin ja tietää olla petojen kanssa varuillaan, muttei kuitenkaan säntää pillastuneena pakoon vaistotessaan vaikka suden. Karhu onkin sitten asia ihan erikseen, koska ei hevonenkaan kaikkea voi sietää.

Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Caenezh

Elementti: Veri

Ase: Caenezhin Veriterät

Miekka on kaksiosainen, jonka saa yhdistettyä yhdeksi pitkävartiseksi kaksiteräiseksi aseeksi tai erotettua kahdeksi lyhyeksi miekaksi. Miekoissa on nupin sijasta kierteet, joilla aseen saa liitettyä yhdeksi. Vartta kiertää tumma nahka ja kahvat muodostuvat neljästä vartta kiertävästä koukeroisesta osasta. Kummallakin terällä on erilaiset ominaisuudet ja sen näkee teräksen värissä. Toinen terä on lähes valkoista terästä ja toinen terä lähes mustaa. Terä on suora ja kapea ja sen sisällä kulkee verisuonen kaltaisia juovia, jotka sykkivät aseen voimia käytettäessä. Aseen kuva: http://aijaa.com/GuB9b4

Veriterien yliluonnolliset ominaisuudet liittyvät vereen ja terät ovat toistensa vastavoimia. Mustalla terällä aiheutettu pienikin naarmu on kohtalokas, eikä parane luonnollisesti, vaikka kyseessä olisi miten harmiton naarmu. Taitava käyttäjä voi pelkällä terän hipaisulla aiheuttaa kuolettavan vamman, johon eivät mitkään parannuskonstit tepsi. Valkoisella terällä taas on parantavia voimia ja sillä voidaan parantaa kaikki haavat pienimmästäkin naarmusta mustan terän aiheuttamiin kuolettavan vakaviin haavoihin. Terän parantava voima parantaa haavat täysin, eikä ihoon jää jälkeäkään. Mitä taitavampi käyttäjä on, sitä vakavampia haavoja hän kykenee parantamaan. Kuolleita miekka ei kuitenkaan enää saa takaisin elävien kirjoihin, mutta pystyy pelastamaan kuolettavastikin vahingoittuneen. Parantavat ominaisuudet tietenkin pätevät vain haavoihin ja vereen, mitä tahansa tauteja miekka ei paranna. Taitamattoman käsissä miekat ovat kuitenkin aivan tavallisia miekkoja ja niiden erityisominaisuuksien käyttö vaatii pitkällistä harjoitusta. Oma veri yleensä tehostaa miekan käyttöä ja miekan kanssa on löydettävä yhteys, jolloin miekan energia ja käyttäjän energia yhtyvät. Käyttäjän täytyy kanavoida omaa energiaansa, jotta miekan voima aiheuttaisi halutun laisen vamman tai jotta voima saataisiin kanavoitua oikeaan kohtaan, joka halutaan parantaa.

Hallitsija: Kuningas Carac, eli Cainen isä, on Caenezhin tämän hetken virallinen hallitsija. Valta siirtyy aina isältä pojalle ja kuninkaan on oltava jotenkin verisiteessä kuningassukuun. Mieluiten miespuolinen sukulainen, mutta jos sellaista ei ole, niin nainenkin käy siinä kohtaa. Caenen suku on ollut vallassa Caenezhin yhdistymisestä saakka.

Tunnuksen kuva: Ympyrän keskellä oleva lehdetön puu: http://aijaa.com/d8b1VR

Tunnuksen värit: Verenpunainen tumman vihreällä pohjalla

Pääkaupunki: Caen, joka sijaitsee pohjoisessa aivan vuorten kupeessa Caenezhin länsipuolella. Se on hallinnollinen ja sotilaallinen keskus, jossa kuninkaan linna sijaitsee.

Muut kaupungit ja kylät: Pääkaupungin lisäksi pohjoisessa Caenezhissa on kaksi suurempaa kaupunkia; Caros ja Gaian. Caros on kaupan käynnin keskus ja sijaitsee melko keskellä kuningaskuntaa. Gaian sijaitsee itäosissa ja on tärkeä sotilaskaupunki. Etelä-Caenezhin suurin kaupunki on Nezha ja lisäksi etelässä sijaitsee kaksi pienempää, mutta maatalouden kannalta merkittävää kaupunkia; Naros ja Niel. Pienempiä kyliä ja haja-asutusta on näitten kaupunkien alueilla ja kaupunkien sotapäälliköt vastaavat omien alueittensa kylistä. http://aijaa.com/2E30Pd

Suhteet muihin kuningaskuntiin:

Sijaintinsa vuoksi Caenezh on melko eristäytynyt omien alueittensa sisälle, mutta sillä on kauppayhteyksiä naapurimaihinsa Astoirweniin, Gerosiin ja Urumiyaan, (?) sillä maa ei ole kovinkaan omavarainen karujen olosuhteittensa vuoksi. Caenezhiläiset suhtautuvat muukalaisiin melko varautuneesti, eivät vihamielisesti, mutta hiukan epäilevästi ja kuningaskunnan rajoja vahditaan tarkasti eikä kukaan pääse Caenezhiin joutumatta käymään läpi vartioiden tarkastusta ja kauppiailla täytyy olla lupakirjat mukana, jos mielivät harjoittaa liikeasioita kuningaskunnassa. Caenezhilaiset myös harvoin itse vierailevat muissa kuningaskunnissa ja ovat varautuneita vieraita kohtaan ja lähinnä vain kauppiaat liikkuvat muissa kuningaskunnissa säännöllisemmin. Caenezhilaiset pysyttelevät mieluiten omassa kuningaskunnassaan omiensa parissa ja suhtautuvat toisiinsakin hiukan varauksellisesti ja pitävät mielellään tekemisensä omana tietonaan eivätkä tahdo muiden puuttuvan asioihinsa. Oli kyseessä naapuri tai ulkomaalainen kauppamies, yleensä vastaanotto on kylmä, ellei kyseessä ole luotettavaksi osoittautunut henkilö.

Pääasiallinen toimeentulo:

Pääasiallinen elanto on metsästyksessä ja kalastuksessa sekä karjan kasvatuksessa. Viljelyä harjoitetaan vähän, sillä viljeltäviä alueita on niukasti ja kasvukausi on lyhyttä. Kaupankäynti on suuressa osassa, koska oma ruuantuotanto on sen verran vähäistä. Kaupankäyntiä tehdään kiviaineksella, raudalla ja jalometalleilla,joita louhitaan vuoristosta, sekä jousilla ja nuolilla, turkiksilla, nahkoilla ja puusta ja luusta tehdyillä käsitöillä ja työkaluilla. Muualta ostetaan taas viljaa, kasviksia, vaatetuskankaita, viinejä ja muuta ylellisyystavaraa, mitä ei omavaraisesti pystytä tuottamaan tai tuotanto on liian vähäistä.

Luonto ja ympäristö:

Caenezhin maasto on vuoristoista, etelässä on alavampaa ja viljavampaa ja maan maaseutu ja viljelymaat keskittyvätkin eteläosaan ja järvien seuduille. Etelässä on vehreitä sekametsiä, jolloin hallitsevan kuusimetsän lisäksi esiintyy eteläisempiäkin lajeja ja lehtimetsää. Pohjoisempana puusto on lähes pelkkää havumetsää. Pohjoisessa maasto muuttuu karummaksi ja kivikkoiseksi, kalliota on paljon ja maa on kallioista ja kovaa, kunnes maan rajalla päättyy suureen Caenen vuoristoon. Kivikossa ei pysty juuri viljelemään mitään ja siellä sinnittelevät vain mäntymetsät sammalten ja jäkälän keskellä. Etelässä Caenezh rajautuu suureen järveen ja vuorelta virtaa useita jokia ja pieniä puroja ja pienempiä järviä on runsaasti.

Luonto on pohjoisen oloihin sopeutunutta ja karua. Vuoriston takia lyhyen kesän ja syksyn aikana sataa paljon ja kesäisinkin lämpötila on melko koleaa, harvoin yli 15 astetta. Kesä kestää juuri ja juuri kaksi kuukautta, jonka jälkeen koittaa syksy. Sieni- ja marjasadot ovat syksyllä varsin runsaat. Talvi on pitkä ja kylmä, lunta sataa paksulti ja lämpötila on keskimäärin noin -20:sta asteesta -30 asteeseen. Keväällä on koleaa ja sateista. Eläimistö on melko karuihin pohjoisiin oloihin sopeutuvaa ja etenkin vuoristossa liikkuminen on vaarallista suuren susikannan takia ja suuria karhuja liikkuu runsaasti ja pedot ovat usein karjankasvattajille riesa ja osittain uhka myös ihmisille.

Caenezhissa suositaan vuoristoon ja kivikkoiseen ja haastavaan maastoon soveltuvia kestäviä hevosia ja yleisin jokamiehen ratsu onkin Caenezhin vuoristohevonen. (Olen ottanut vaikutteita Kabardinhevosista) Rotu soveltuu hyvin vuoristossa liikkumiseen ja karuihin oloihin. Se ei ole kamalan suurikokoinen laji ja säkäkorkeus on noin 147-155cm. Yleisimmät väritykset ovat ruunikko, musta, rautias ja joskus kimo. Rodun hevoset sopeutuvat erityisen hyvin vuoristoseudulle ja ne selviävät hankalassa maastossa hyvin pimeällä, sumussa ja muuten huonossa ilmassa. Hevoset pystyvät selviämään korkeammalla vuoristossa kuin useimmat muut hevoslajit ja ne selviävät hyvin niukalla ravinnolla. Niitä käytetään yleensä ratsuina, mutta myös kuormajuhtina ja maataloushevosina.

Arkkitehtuuri:

Caenezhin arkkitehtuuri on melko karua ja pelkistettyä, koristeellisuus rajoittuu hienoimpiin ja rikkaimpiin rakennuksiin. Tyylillisesti muistuttaa romaanista arkkitehtuuria. Caenezhin arkkitehtuurin tyypillisin piirre on luonnon ja rakennetun ympäristön yhdistyminen ja parhaimmillaan rakennus on silloin, jos se sulautuu osittain tai kokonaan luontoon. Kallioisen maaston vuoksi suurin osa kaupungeista ja niiden rakennuksista on rakennettu kivestä ja Caenezhin arkkitehtuurin tyypillisin piirre on rakennusten louhiminen osittain kallioon tai vuoriin. Tästä paras taidonnäyte on Caenen kaupungissa sijaitseva kuninkaan linna, joka on rakennettu louhimalla Caenen vuorten seinämiin. Linna on rakennettu vanhoihin malmilouhoksiin ja kaivosluolista on loihdittu taidokas kolmikerroksinen linna suurine saleineen ja pylväsriveineen. Muurit ja tornit kohoavat vuoresta saumattomasti, eikä linnaa kaukaa edes erota vuoren rinteistä. Tätä mallia on käytetty paljon muussakin rakennuksessa etenkin Caenen kaupungissa, mutta ihan perinteisempiäkin kiven murikoista koottuja taloja löytyy. Syynä on ollut se, että kallioisen maaston raivaaminen olisi ollut niin työlästä, että oli helpompi ottaa kallio osaksi rakennusta. Puurakentamistakin esiintyy pohjoisosissa jonkin verran.

Etelässä ja maaseudulla puurakentaminen on yleisempää ja siellä on hirsitaloja ja kaupungeissa paksut hirsimuurit hirsistä rakennettujen komeiden kartanoitten ympärillä. Puurakennuksen keskus on Nezhan kaupunki ja sen loisteliain arkkitehtuurin taidonnäyte on Nezhan Puuhovi. Kuten kivirakentamisessa, myös puurakentamisessa suositaan luonnon ja rakennetun ympäristön yhdistämistä ja Nezhan Puuhovi on rakennettu kahdeksan suuren elävän puun ympärille. Koko kaupunki taas on rakentunut tämän hovin ympärille ja kaikki on rakennettu puusta. Pienemmissä kylissä talot ovat toki perinteisempää ja vaatimattomampaa hirsirakennustyyliä.

Kulttuuri:

Caenezhin kulttuuri on vanhaa ja perinteistä pidetään siellä tiukasti kiinni. Lisäksi ankarat olosuhteet ovat vaikuttaneet kulttuuriin vahvasti. Käytännöllinen sotilaskansa ei juuri ole tuhlannut aikaansa taide-elämään ja taide esiintyykin lähinnä arkkitehtuurina ja käsityönä, yleensä osana jotakin käytännöllistä, kuin itse taiteena taiteen vuoksi. Koska miesten aika menee metsästykseen, viljelyyn, sotimiseen tai muuhun käytännölliseen ja hyödylliseen, luutunsoitteluun tai taidemaalaukseen ei ole aikaa eivätkä ne lämmitä talvella tai täytä tyhjää vatsaa, joten yleensä taide tulee muista kuningaskunnista ja on vain rikkaiden ylellisyyttä, tosin sitäkin on niukasti, koska valtaisa taiteenkeräily nähdään turhamaisuutena. Suuri osa taidekäsityöstä jää naisten kontolle, jotka koristemaalaavat ruukkuja ja kutovat kankaita ja muutenkin taide on enemmän naisten tekemää, kuin miesten. Miesten taide esiintyy enemmän arkkitehtuurin koristuselementteinä ja aseiden koristelussa ja huonekaluissa, mutta yleensä koristelu on melko niukkaa. Musiikki on juhlaviihdykettä ja yleensä luuttusäestyksellä laulettuja legendoja tai tarinoita arvostetuista sotureista tai kuninkaista kertovia ylistyslauluja. Naisten keskuudessa esiintyy romanttisempaa runonlaulantaa. Myös muusikot ovat usein naisia, miehillä ei ole aikaa soitella luuttua. Kirjallisuus on pääosin tieteiskirjallisuutta kuten historiaa ja lääketieteen kirjoituksia tai uskonnollisia tekstejä. Jonkin verran runoutta ja legendoja on tallennettu kirjalliseen muotoon, mutta se on hyvin vähäistä. Kirjoja kirjoittavat yleensä papit ja he myös kopioivat tekstejä ja kääntävät muista kuningaskunnista tulleita tekstejä.

Caenezhin vaatemuoti on hyvin yksinkertaista ja käytännönläheistä ja sääoloilla on siihen suuri vaikutus. Värit ovat yleensä maanläheisiä ja vaatteet koristelemattomia, kesäisin kevyempää ja talvella turkikset ovat pakollisia niin rikkailla kuin köyhilläkin. Kankaat ovat yleensä villakangasta ja sen lisäksi nahka ja turkikset ovat yleisiä. Muut vaatekankaat joudutaan ostamaan muualta. Rikkaillakin vaatetus on melko arkista ja korutonta, mutta laatu vaatteissa on selvästi parempaa kuin tavallisella kansalla. Sotilailla on yleensä asepuvuissa pääosin vihreää punaisilla vaakunoilla. Mitä korkeammassa arvoasemassa oleva sotilas, sitä enemmän punaista vaatetuksessa on. Punainen on yleensä uskonnollinen väri, eikä kokopunaisia asuja saa käyttää muuta kuin papit ja papittaret sekä tietyissä uskonnollisissa seremonioissa. Muuten punaista väriä saa käyttää vain yksityiskohdissa yleensä vihreän kanssa. Haarniskat ovat olosuhteiden vuoksi yleensä useista paksuista nahkakerroksista tehtyjä ja kevyitä, metalliosia on vain jonkin verran ja yleensä kypärä on ainoa metallinen osa haarniskassa, koska kokometallinen olisi vaikea maastossa ja etenkin talven pakkasilla.

Rikollisuutta toki esiintyy kaikkialla, niin myös Caenezhissa, joskin sen kitkeminen on hyvin tehokasta. Rikoksista saa yleensä aina saman tuomion ja se on kuolema, joten se on saanut rikolliset aika varovaisiksi ja harkitsemaan vakavasti, onko omenan ryövääminen torilta kuoleman arvoista. Tapa on ankara, mutta tehokas eikä kuninkaan linnan tyrmät ruuhkaannu pitkäksi aikaa. Järjestyksen valvonta on hyvin ankaraa ja sotilailla on paljon valtaa, mutta myös vastuuta. Väärin valtaansa käyttävä sotilas on hyvin pian itsekin päätä lyhyempi. Kuninkaan sana on laki, eikä siihen auta sanoa poikkipuolista sanaa. Ankarilla tuomioilla on myös se kääntöpuoli, että rikolliset ovat oppineet taitavammiksi ja kun amatöörit kitketään pois, pimentoon jää tarkasti organisoituja rikollisyhteisöitä, joiden ammattilaiset ovat vaarallisen taitavia.

Caenezhissa kuninkuus on perinnöllinen ja koska veren perimä on erittäin pyhä asia, sama suku on ollut vallassa alusta asti. Kuninkuus siirtyy kuninkaan pojalle, mutta se ei ole aina itsestään selvää. Kun kruununprinssi on 15vuotias, hänet virallistetaan kruununperijäksi. Tässä tilaisuudessa jollain varteenotettavalla sukulaisella on mahdollisuus haastaa tuleva kuningas kaksintaisteluun ja viedä hänen paikkansa kruununperijänä. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos niin käy, nimeämistä lykätään kahdella vuodella, jonka aikana haastajan taustat tarkistetaan. Jos haastaja ei täytä kriteereitä, haaste voidaan hylätä, mutta jos haastaja on lain mukainen, eli yleensä tarpeeksi läheinen sukulainen, kahden vuoden jälkeen seuraa kaksintaistelu, jonka voittaja nimetään seuraavaksi hallitsijaksi. Jotkut sotilasaateliset ovat käyttäneet samaa kaavaa perillistensä valitsemiseen, mutta muuten tapa on yleensä käytössä vain kuningassuvun kesken ja sekin yleensä vain tavan vuoksi, eikä kukaan usko kenenkään enää nykyään haastavan tulevaa hallitsijaa, sillä kuninkaan uskotaan olevan henkien valitsema. Tästä johtuen kapinayrityksiä ei juuri ole ollut Caenezhin historiassa ja kuningashuoneen valta on kiistaton.

Toinen Caenezhille ominainen tapa on miehistymisriitti, joka suoritetaan niin ikään 15vuotiaana. Yleensä tämäkin koskee kuninkaallisia ja jotkut sotilasaateliset noudattavat perinnettä yhä tai sitten ovat hiukan soveltaneet sitä. Kun poika täyttää 15, hänet lähetetään koulutusjakson päätteeksi kuukaudeksi yksin vuoristoon, jossa hänen tulee selvitä. Yleensä tämä ajankohta sijoittuu talveen, jolloin selviytyminen on erittäin haastavaa muutenkin, saati sitten karussa vuoristossa. Koska tässä on suuri kuolemisriski, osa aatelisista on joko vaihtanut ajankohtaa kesään, jolloin riskit ovat pienemmät, eli hengiltä paleltumisen riskiä ei ole ja nälkäkuoleman riski on pienempi. Mutta myös käytössä on pidempi metsästysretki, joka on yleisempi miehistymisriitti nykyään aateliston keskuudessa. Kuningassuku kuitenkin ylläpitää perinteistä miehistymisriittiä ja jokainen kuninkaaksi aikova joutuu selviämään kuukauden talvisessa karussa vuoristossa. Tähän heitä toki valmistetaan ja he saavat ottaa kaikki tarvittavat varusteet mukaan hengissä selviämiseen. Kun kuukausi on päättynyt, pojan on tuotava tullessaan metsästyssaalis, jonka odotetaan olevan merkittävä, eikä mikään vaivainen rusakko. Karhu olisi paras saalis, mutta harvoin siihen pystytään. Tämän kokeen jälkeen pojasta tulee virallisesti mies ja hänen kunniakseen järjestetään railakkaat juomingit ja häntä kohdellaan miehenä muiden joukossa. Käytännössähän asia ei ihan mene niin, koska eivät aikuiset miehet juuri miehistyneeseen samaan tapaan suhtaudu. Mutta se on silti tärkeä riitti poikuudesta miehisyyteen.

Koulutus on usein rikkaampien ja sotilaitten sekä pappisluokan etuoikeus ja sotilaskoulutuksen alkuvaiheisiin kuuluu myös perus sivistyksen opettaminen, kuten tapaetiketti, lukeminen ja kirjoittaminen. Varsinaista koululaitosta ei ole ja yleensä vanhemmat opettavat lapsiaan, elleivät hommaa jotakin pappishenkilöä kotiopettajaksi. Kuninkaallisten ja korkealuokkaisten sotilasaatelisten täytyy olla sivistyneitä ja heillä on yleensä palkattuja opettajia opettamassa tieteitä ja historiaa ja kulttuuria perus luku- ja kirjoitus- ja laskutaidon lisäksi. Korkein oppineisuus on yleensä kuitenkin papeilla ja papittarilla, jotka osaavat lääketiedettä ja tähtitiedettä. Tavallisen kansan parissa taidot opitaan isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle ja käsityöläisillä mestari-oppipoikasuhteiden kautta. Oikeasti arvostettu koulutusmuoto on sotilaskoulutus.

Sotilaskoulutus:

Koulutus kestää kuusi vuotta, joista ensimmäiset kolme vuotta keskittyvät perusteisiin ja niiden syventämiseen, ja viimeiset kolme vuotta keskittyvät käytännön harjoitukseen.

1. vuoden alokkaat: Sotilaskoulutus alkaa yleensä varsinaisesti 12 vuoden iässä, vaikka yleensä vanhemmat ovat kouluttaneet poikiaan ja tyttäriään jo aikaisemminkin.

2. vuoden kokelaat: 13vuotiaiden koulutus muuttuu vaativammaksi perusteiden opettelun jälkeen, sekä rankemmaksi.

3. vuoden kokelaat: 14vuotiaiden koulutus etenee hiomaan kunkin yksilöllisiä taitoja ja oma itsenäinen työnteko korostuu.

4. vuoden kokelaat: 15 vuoden iässä pojista tulee miehiä ja teoria ja harjoitus viedään käytännön harjoituksiin ja maastoon. Taistelutaitojen lisäksi erätaidot ja maastossa selviytyminen nousevat tärkeiksi. Harjoitus huipentuu kuukauden mittaiseen selviytymiskokeeseen yksin karussa talvisessa vuoristossa.

5. vuoden kokelaat: 16vuotiaiden koulutus on yhä enemmän käytännön opettelua ja he pääsevät aikuisten sotilaiden mukaan metsälle ja harjoituksiin ja mahdollisesti pääsevät osallistumaan jo vartiointiin ja muuhun tosi elämän työhön.

6. vuoden kokelaat: 17vuotiaiden koulutus on käytännössä jo oikean rivisotilaan työtä enemmän kuin koulutusta, mutta heillä on vielä tarkempi silmällä pito ja heitä neuvotaan enemmän ja opastetaan siihen, miten tosi tilanteissa tulee toimia. Tämän jälkeen heitä kohdellaan kuten muitakin rivisotilaita ja heidän oletetaan pärjäävän omillaan.

Caenezhin sotilasjärjestys:

Caenezhissa hallitsee vahva sotilashallinto, jonka armeijan ja hallinnon ylin henkilö on maan hallitsija, joka on samalla myös armeijan ylisotapäällikkö. Caenezhissa sotakoulutus aloitetaan hyvin nuoresta pitäen ja sotilaallisten taitojen lisäksi tärkeää ovat erätaidot ja maastossa selviytyminen. Sotilaiksi huolitaan niin miehiä kuin naisia ja naisillakin on hyvät mahdollisuudet edetä sotilasluokan huipulle. Vain voima ja taidot merkitsevät, ei sukupuoli. Naisilla koulutus on yhtä rankkaa kuin miehilläkin, ehkä jopa rankempaa, koska heidän täytyy tosissaan osoittaa paikkansa miesten keskuudessa ja koska kovin moni nainen ei tähän ryhdy, se vaatii todella paljon tahdonvoimaa ja lujuutta. Mutta Caenezhissa naisilla kuitenkin on mahdollisuus tähän, eikä oleteta, että naisen paikka olisi vain kotona, suositeltavaa se toki on, mutta jos joku tähän rääkkiin lähtee ja osoittaa olevansa tarpeeksi luja, hän saa kyllä ansaitsemansa arvostuksen.

Rivisotilaat: tekevät mitä kapteeni käskee, mukisematta. Rivisotilaaksi pääsee 17 vuoden ikäisenä ja siellä on kaiken ikäisiä ja eri alaan suuntautuneita sotilaita niin jalkamiehistä jousimiehiin ja ratsuritareihin.

Kouluttajat: Ovat varttuneempia rivisotilaita, joilla on tiedot ja taidot hallinnassa, mutta eivät ole yltäneet kapteenin tasolle. Heidän tehtävänsä on huolehtia nuorten kokelaitten kouluttamisesta ja heidän myös oletetaan katsovan näitten perään ja ottavan vastuuta heistä. (vähintään 25v.)

Kapteenit: joita on lukuisia hieman eriarvoisia toiset pienemmissä ja toiset isommissa osastoissa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta omista rivisotilaistaan ja välittää tarvittavat tiedot, joita he saavat oman alueensa sotapäälliköltä. Rivisotilaat voivat yletä kapteeneiksi yleensä taitojensa ja kovan työn ansiosta, mutta yleensä myös suhteilla on paljon vaikutusta. Harvemmin otetaan kovin nuoria ja yleensä alle parikymppisiä ei kapteeneiksi ylennetä.

Linnan vartijat: Vartijoita on rajoittamaton määrä eri-ikäisiä ja aloittelijat ovat yleensä vahdissa kokeneempien kanssa. Vartijoilla on oma päällikkö, jolla on apulaispäälliköitä, jotka pitävät huolen, että kaikilla on oma paikkansa vartiossa ja tauot ja vahdinvaihdot sujuvat ongelmitta. Vartijoiden päällikkö on myös henkivartijoiden päällikkö, vaikka henkivartijat ovat arvoasteikolla hieman tavallisia vartijoita ylempänä.

Henkivartijat: Henkivartijoita on 30, kymmenen kuninkaalla, kymmenen prinssillä ja kymmenen kuningattarella. He ovat kaikki luotettaviksi uskottuja, taitavia taistelijoita, joilla on kokemusta ja taitoa suojella kuninkaallisia tilanteessa kuin tilanteessa. Yleensä tähän virkaan halutaan kokeneita, joten yli kaksikymmentä vuotta on vähimmäisvaatimus. Nuorempia voidaan ottaa ”harjoittelemaan”, jolloin tällä on parina vahtivuorossa aina joku vanhempi ja kokeneempi henkivartija. Luottamus on tässä suurin painotekijä, joten taustoissa ei saa olla mitään epäilyksiä herättävää. (Harjoittelijat vähintään 17v., kokeneemmat vähintään 25v.)

6 sotapäällikköä: He ovat kuudesta Caenezhin vaikutusvaltaisimmista kaupungeista, jotka hallitsevat omia läänejään. Heillä on yleensä aatelisasema ja paikka on yleensä perinnöllinen. Poikkeuksena on se, jos kaupungin hallitsija ei ole sotilaallisesti riittävän pätevä, hänet voidaan korvata jollakin pätevämmällä sotilaalla, jolla ei välttämättä ole ritarin arvoa suurempaa aatelisarvoa. Kaupungin hallitsija voi myös nimittää virkaan jonkun luotetun sotilaansa. Yleensä kuitenkin kaupungin hallitsija on myös alueen sotapäällikkö, sillä Caenezhissa sotapäällikön arvonimi on merkityksellisempi ja arvokkaampi kuin mikään muu alueeseen liittyvä arvonimi. Siksi esimerkiksi kuningastakin puhutellaan usein ylisotapäälliköksi, eikä kuninkaaksi tai majesteetiksi, koska Caenezhissa sillä nimityksellä on eniten arvovaltaa. Kyseessä on vanha perinne, ennen kuin Caenezhin sotapäälliköitä alettiin kutsumaan kuninkaiksi kuten muissakin kuningaskunnissa. Caenezhissa kaikki aateliset ovat sotilaita, koska muita ei juuri arvosteta, poikkeuksen tähän tekevät asesepät ja jousentekijät, joilla on suuri arvostus maassa.

Sotapäälliköt johtavat kuninkaan alaisuudessa omien alueittensa kuria ja järjestystä ja sotilaitten varustamista sekä ovat kuninkaan neuvonantajia ja osallistuvat sotilaskokouksiin ja raportoivat säännöllisesti kuninkaalle omilta alueiltaan. Järjestyksellä on väliä ja ensimmäisellä sotapäälliköllä on suurin ja tärkein alue hallinnassa. Poikkeuksen tekee Caenen sotapäällikkö, sillä Caenea hallitsee kuningas ylisotapäällikkönä, jolloin Caenen sotapäälliköllä ei ole omaa aluetta. Hän on tavallaan muiden sotapäälliköitten johtaja, vaikka arvoasteikolla sotapäälliköt ovat samanarvoisia. Mutta Caenen sotapäällikkö lähimpänä kuningasta yleensä pitää huolen sotilaallisten asioiden valvonnasta ja kokouksista ja kutsuu kuninkaan nimissä muut sotapäälliköt kokouksiin ja huolehtii, että kukin sotapäällikkö raportoi asiaan kuuluvasti alueittensa tilanteesta. Sotapäälliköt ovat yleensä jo varttuneempia, yli 30vuotiaita strategisesti ja sotataidollisesti päteviä henkilöitä. Yhdellä sotapäälliköllä voi olla useampia kapteeneita alaisuudessaan.

Ylisotapäällikkö: Kuningas tai kuningatar, joiden tulee pitää sotapäälliköt ajan tasalla ja kerätä raportit ja huolehtia, että kaupunkien vartiointi on järjestetty kunnolla. Sotatilanteissa he johtavat sotaa ja tekevät sotastrategiat yhdessä sotapäälliköiden kanssa, jotka välittävät tiedon eteenpäin alaisilleen. Strategiset taidot ovat pääsijalla, mutta koska Caenezhissa arvostetaan voimaa, kuninkaalta ja myös kuningattarelta edellytetään sotilaallista johtamistaitoa. Tärkein tehtävä on kuitenkin pitää huolta, että järjestelmä toimii.

Uskonto:

Caenezhissa palvotaan Veren henkiä, joita on lukematon määrä ja joilla ei ole omia nimiä tai arvojärjestystä. Henkiä on kaikissa verellisissä olennoissa ja ne edustavat syntymää, elämää ja kuolemaa. Caenezhissa veri on elämän symboli ja se on suuressa osassa kaikissa uskonnollisissa rituaaleissa. Uskontoon kuuluu oleellisesti veren uhraaminen hengille ja punainen on pyhä väri ja esimerkiksi punahiuksiset ovat henkien erityissuosiossa. Papittaret ja papit pukeutuvat veren punaisiin koruttomiin kaapuihin ja naisen asema on uskonnollisessa mielessä erittäin korostettu veren ja elämän syntymisen kautta ja suurin osa uskonnollisista johtajista on papittaria. Aikaisemmin, kun Caen ja Nezha vielä olivat kaksi erillistä kuningaskuntaa, Nezhassa hallitsi luonnon uskonto, jossa palvottiin puita. Tämä uskomus jäi hiukan taka-alalle Caenelaisen valtauskon levitessä koko maahan, mutta myös luontoa ja puita erityisesti arvostetaan ja kunnioitetaan ja ne ovat suuressa osassa palvontarituaaleissa. Uskonnon symboliksi on otettu verivaahtera, koska siinä yhdistyvät Veren henget ja Luonnon henget symbolisesti ja tästä johtuen Caenezhin tunnuskuvanakin on verenpunainen puu.

Palvontapaikat:

Palvontapaikat ovat yleensä vaatimattomia ja koruttomia rakennuksia, tai sitten ihan vain puulehtoja. Suuret kirkot tai temppelit eivät kuulu Caenezhin uskontoon ja vain suurimmissa kaupungeissa on erillisiä rakennuksia uskon harjoitukselle, jossa yleensä papit ja papittaret asuvat ja suorittavat uhrirituaaleja ja muita uskonnollisia toimituksia. Luonnollisesti pääkaupungissa Caenessa on tällainen uskonnollisen keskus, mutta suurin uskonnon keskittymä on Nezha, jonka sotapäällikkö on samalla ylipappi, ja se on uskonnon ja magian keskus. Magia kuuluu Caenezhissa uskontoon ja yleensä maagit ovat pappeja tai papittaria ja vain harva toimittaa jotain muuta virkaa.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:

Papit ja papittaret ovat kruunun palvelijoita eikä uskonnolla ole varsinaista omaa järjestöä, vaan se liittyy vahvasti hallintoon ja kaikkeen arkipäiväiseen elämään. Kuningas on Veren henkien valitsema ja häntä kunnioitetaan sen mukaisesti. Henkiä ei sinänsä palvota erityisemmin, enemmänkin uskontoon liittyy kunnioitus ja vastapalvelusten idea. Metsästys- tai sotaonnen jälkeen on kohteliasta uhrata hengille ja onnea pyydettäessä on annettava hengille vastine uhrauksen muodossa. Uhraukset ovat tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän verisiä, esimerkiksi metsästysonnesta kiitetään uhraamalla osa metsästyssaaliin verestä, sotaonnesta taas uhraamalla vangiksi otettuja vihollisia. Osassa seremonioissa riittää muutaman pisaran vuodattaminen, kuten häissä ja sen sellaisissa tilaisuuksissa.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:

Suurimmat uskonnolliset juhlat ovat syntymäjuhlat, häät ja hautajaiset. Sen lisäksi eri vuodenaikoihin liittyviä rituaaleja ja muita on runsaasti. Yleensä kaikkiin juhliin liittyy uskonnollinen puoli ja hengille uhraamista.

Lapsen syntymää juhlitaan uskonnollisesti pyytämällä tälle hengiltä suojelusta. Samassa yhteydessä lapsi saa nimen ja se on myös tapa ilmoittaa muulle yhteisölle, että pari on saanut lapsen perheeseensä. Kyseisessä seremoniassa papittaret ja papit lukevat rukouksia ja pyytävät hengiltä siunausta lapselle ja sen vanhemmille. Caenezhilaiseen tapaan lapsen vanhemmat viiltävät seremoniaveitsellä haavan johonkin sormeensa ja valuttavat verta maljaan, jonka jälkeen myös lapselle tehdään pieni viilto sormeen ja hänen verensä valutetaan samaan maljaan, jossa on ennestään vettä vuoripurosta. Tässä rituaalissa lapsen veri yhdistyy vanhempiensa vereen ja lopulta vesi yleensä kaadetaan verivaahteran juurille tai jonkun muun puun juurelle, jos palvontapaikalla ei kyseistä puulajiketta kasva.

Häät ovat suuri juhla myös uskonnollisessa mielessä, koska se enteilee uutta syntymää ja veren liittoa. Caenezhissa hääasuna yleensä kumpikin pukeutuu parhaimpiinsa ja siihen kuuluu suuri hupullinen punainen viitta. Parilla on aluksi huppu päässään, kun he viiltävät seremoniaveitsellä haavan sormeensa ja uhraavat yhdessä vertaan hengille. Sen jälkeen he ovat veren valalla sidottuja yhteen ja tämän vaiheen jälkeen pari laskee huppunsa. Papittaret ja papit lukevat taas rukouksiaan ja siunauksiaan parille näiden vaiheiden välissä.

Hautajaisissa valutetaan vainajan verta ja sen lisäksi omaiset uhraavat vertaan, jossa virtaa vainajankin verta, osoituksena, että vainajan veri virtaa edelleen. Tämän jälkeen vainaja poltetaan ja mukana poltetaan myös verivaahterasta pudonneita lehtiä. Vaatetuksessa ei ole mitään erityisvaatimuksia, papit ja papittaret ovat tavanmukaisissa punaisissa kaavuissa, vainaja haudataan yleensä arkivaatteissa, riippuen vähän arvosta ja siitä, onko varaa polttaa hyviä vaatteita vainajan mukana. Yleensä vainajaa kuitenkin kunnioitetaan sen verran, että tälle pyritään antamaan mahdollisimman hyvät vaatteet seremoniaan. Hautajaissaattue saa pukeutua kuten tahtoo, mutta yleensä parempiin vaatteisiin ja hillittyihin ja tummiin väreihin. Caenezhissa ei haudata tai järjestetä muistomerkkejä, vain kuninkaallisille saatetaan pystyttää jokin muistomerkki ja halutessaan omaiset saavat järjestää muistomerkin, jos tahtovat. Yleensä tuhka kuitenkin sirotellaan tuuleen, puiden juurille tai veteen.

Näiden kolmen juhlan seremoniallisen puolen lisäksi järjestetään usein melko railakkaat juhlat, etenkin kahden ensimmäisen kohdalla. Hautajaisissa meno ei ole ihan niin railakasta ja se on enemmän muistelujuhla. Ensin on seremoniallinen vakava osuus ja sen jälkeen on vapaamielisemmän juhlinnan vuoro, johon kuuluu hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia.

Historia:

Varsinainen Caenezhin kuningaskunta syntyi vasta toisen ajan alussa, sitä ennen pohjoiset alueet olivat erillisiä kaupunkikuningaskuntia, joista suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat olivat pohjoisen Caen ja etelän Nezha. Ensimmäisen ajan loppupuolella pohjoiset alueet kuuluivat Caenelle ja eteläiset Nezhalle, jolloin maa jakautui kahtia. Vasta ensimmäisen ajan lopulla, kun Caenen kuninkaan poika otti vaimokseen Nezhan kuninkaan tyttären, kuningaskunta yhdistyi ja sen nimeksi tuli kahden suuren kaupunkihallinnon mukaan Caenezh. Kuten voi päätellä, Caen oli näistä kahdesta selkeästi vahvempi ja Nezha sai vain pidettyä puoliaan, mutta jos jompikumpi olisi ottanut kokonaan vallan, se olisi ollut Caen. Tämä estettiin kuitenkin rauhansopimuksella ja avioliiton kautta kuningaskunnan yhdistymisellä. Caenezhin pääkaupunki on kuitenkin Pohjoinen Caenen kaupunki ja tavallaan Caenen suku voitti sodan ja liitti Nezhan alueet itselleen, mutta vain rauhanomaisesti neuvottelemalla. Nezhan kuninkaalla on edelleen hovinsa etelän Nezhan Puuhovissa ja Nezhan suvulla on suuresti vaikutusvaltaa.

Ihan sopuisasti kuningaskunta ei yhdistynyt ja hyvin pitkään kahden tähän mennessä eri kansan välillä oli eripuraa ja kahakoita syntyi milloin mistäkin. Ajan saatossa väestö kuitenkin sekoittui ja vanhat kaunat unohtuivat ja ihmiset alkoivat pitää itseään enemmän ja enemmän caenezhilaisina kuin vain caenelaisina tai nezhalaisina. Caenezhin yhdistymisestä saakka sama suku on ollut vallassa nyt melkein 2000 vuotta. Alun kahtiajaon seurauksena syntyneen sotaisan jakson jälkeen on ollut rauhallista, ellei Gildomeran ulkopuolista uhkaa ja Suursotaa lasketa mukaan, joka oli syöstä kaikki Gildomeran kuningaskunnat tuhoon. Suursodan aikana kuningas sai haltuunsa taika-aseen, jonka takoi Caenezhin tunnetuin aseseppä Gerald. Ase sai nimekseen Caenezhin Veriterät, sillä se oli kaksiosainen yliluonnollisia veren elementin voimia kantava miekka ja se taottiin saman tähden metallista, kuin muidenkin kuningaskuntien elementtiaseet. Suursodan voiton jälkeen voi sanoa, että Caenezh yhdistyi lopullisesti yhtenäiseksi kansaksi, eikä kahtiajaosta enää ollut juuri merkkiäkään, vaikka toisen ajan lopulla kansa olikin jo melkein yhtenäinen. Yhteisen sodan kokemukset, voitto ja tuhojen jälkeinen uudelleenrakennus yhdistivät kansan lopullisesti yhdeksi yhtenäiseksi kansaksi.

Nimi: neno

06.07.2017 21:47
Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Urumiya
Elementti: Ilma
Ase: http://orig15.deviantart.net/d500/f/2017/187/6/0/weapons_and_flags_by_neno0 608-dbfbgnf.jpg
Urumiyan ase on ilmaa hallitsevat kaksi ranneketta, joissa on vaijereiden päässä kolme samankokoista terää kummassakin. Vaijereiden pituus on 5 metriä jokaisessa terässä, joita käyttäjä voi ohjailla aseen taikakyvyillä tahtonsa mukaan. Yleensä ase on varsin huomaamaton, sillä se tykätään peittää pitkien hihojen alle. Aseella on kykyinä luoda suuria ilmavirtoja, jota yleensä käytetään terien irrottamisen kanssa. Muita kykyjä on pyörremyrskyjen ja myrskytuulien kutsuminen ja hallinta. Myös ilman ohentaminen ja paksuntaminen onnistuu, taitavimmat osaavat myös poistaa ilman kokonaan pieneltä alueelta lyhyeksi hetkeksi, mutta kyky on hyvin uuvuttava ja vaatii paljon keskittymistä, minkä vuoksi moni ei sitä edes vaivaudu opettelemaan. Aseella käyttäjä voi myös hieman levitoida, mutta ei kovin korkealle, parhaimmillaankin vain noin kymmenisen senttiä. Myös muiden esineiden nostaminen ilmaan onnistuu, mutta se vaatii keskittymistä, eikä käyttäjä voi nostaa ilmaan mitään, mitä hän ei fyysisesti pystyisi muutenkaan nostamaan, eli ase ei auta nostamaan ja kantamaan hevosta kilometrien matkoja. Nostettavan esineen tai asian täytyy myös olla käyttäjän näköpiirissä koko ajan. Lisäksi aseen avulla on mahdollista kulkea nopeasti paikasta toiseen vaijereiden avulla, ampumalla niitä nopeaan tahtiin uusiin kiinnikkeisiin ja kelaamalla vaijerit takaisin. Lisäksi ase myös tekee käyttäjästä itsestään hieman normaalia nopeamman. Aseen viimeinen kyky on auttaa käyttäjäänsä hengittämään vaikeissa ilmasto-olosuhteissa, mutta liikaa tai väärin käytettynä voi aiheuttaa astmakohtauksen kaltaisia ongelmia.
Hallitsija: Urumiyan virallinen hallitsija on Rhea Urumiya, Skylerin äiti. Urumiyan ollessa matriarkaalinen valtio valta siirtyy aina vanhimmalle tyttärelle muiden sisarusten ja läheisten muodostaessa senhetkisen hallitsijan henkivartioston ja armeijan päättäjistön. Perillisellä on kruunajaisiinsa asti muista henkilöistä koostuva henkivartijosto, missä ei ole mikään ihme nähdä muita läheisiä sukulaisia.
Tunnuksen kuva: Valtion lipussa on keskellä kuusisakarainen kultainen tähti ja jokaisen sakaran osoittamassa suunnassa nelisakarainen hopeinen tähti. Nämä kuvastavat Urumiyan uskonnon mukaista sykliä ja siihen liittyviä kuutta vaihetta, joiden tulee toteutua ennen kuin syklin nähdään olevan täysi. Usein lipun taustavärinä on tummansininen.
Tunnuksen värit: Kultainen ja hopea, mutta taustaväri yleensä hyvin tummansininen, melkein musta, jota ei kuitenkaan lasketa yhdeksi valtion virallisista väreistä satunnaisen vaihtelun vuoksi.
Pääkaupunki: Urumiyan pääkaupunki, Thema, sijaitsee melko keskellä valtakuntaa. Kaupunki on omalla karulla tavallaan kaunis ja yleensä hyvin eläväinen. Harvat tietävät kuitenkaan, että pääkaupungin alla on ollut maanalainen, hyvin sokkeloinen kaupunki valtion alkuaikojen epävakaan tilanteen vuoksi. Nykyisin se on enemmän historiallinen paikka Urumiyan kansalaisille, joista ulkomaalaiset harvemmin tietävät. Vain maanalaisessa kaupungissa enemmän liikkuvat tuntevat paikan, ja sinne on erittäin helppoa ja vaarallista eksyä.
Muut kaupungit ja kylät: Pääkaupunkia lukuun ottamatta Urumiyan kaupungit ovat pitkälti maalaiskylämäisiä. Peltoja viljelyksille ja metsiä on runsaasti. Kylien koko vaihtelee suuresti, mutta yleensä mitä suurempi kaupunki/kylä, sitä lähempänä se sijaitsee pääkaupunkia. Eteläisillä rannikoilla löytyy muutamia poikkeuksia, mutta valtion rajoja lähestyttäessä asutus on jo harvempaa. Seuraavaksi suurimpia kaupunkeja Urumiyassa ovat Sizwe, Nyarai sekä Aberash.
Suhteet muihin kuningaskuntiin: Rhean lempeä luonne näkyy selkeästi Urumiyan suhtautumisessa muihin valtioihin. Suhteet ovat avoimia, ja apua suostumaan antamaan ja tarpeen vaatiessa pyytämään. Myös turistit ovat täysin tervetulleita Urumiyaan, vaikkakin yksittäiset kansalaiset saattavat suhtautua ulkomaalaisiin helposti ennakkoluuloisesti tai sitten täysin välinpitämättömästi.
Pääasiallinen toimeentulo: Urumiyassa suuri osa ihmisistä tulee toimeen viljelyllä ja metsästyksellä, valtion etelärannikolla ja sisävesistöjen ympäristössä myös kalastus on kohtalaisen yleistä, muttei työllistä niin suurta osaa kuin muissa ammateissa. Käsityöläisiäkin löytyy, mutta suuri osa erilaisista käsitöistä on ulkomailta ostettuja. Vaikka Urumiya ei olekaan varsinaisesti sotilasvaltio, moni nainen ansaitsee myös elantonsa armeijan leivissä.
Luonto ja ympäristö: Urumiyan luonto on ehkä hieman karua, mutta kaunista. Siellä kasvaa enemmän havupuita kuin lehtipuita, vaikka esimerkiksi koivut, lepät ja vaahterat pärjäävät myös aivan hyvin. Metsissä löytyy myös paljon erilaisia marjoja ja varpuja, ja syksyisin metsämaat ovatkin oikea paratiisi valikoimansa suhteen. Myös viljelymaat ovat runsaita ja tuottavia ja erilaiset viljat kasvavat hyvin pitäen kansan kylläisenä. Eläimistöä on laajasti, aina pikkujyrsijöistä isoihin hirvieläimiin ja karhuihin asti, jotka kuitenkin välttelevät ihmisiä, joten villieläimistäkään ei ole ongelmaa Urumiyan kansalle. Myös sisävesistöjen kalavalikoima on varsin runsas, paikka on oikea luontoretkeilijän unelma.
Arkkitehtuuri: Urumiyan arkkitehtuurissa suurimmat rakennukset muistuttavat tyyliltään romaanista arkkitehtuurityyliä. Rakennukset ovat korkeita ja ikkunoiden ja hovikaarien yläreunat pyöreitä. Tavallisen kansan asumistyyli on hillitympää, mutta niissä toistuvat samat piirteet muodoissa suurempien rakennusten kanssa. Julkisivu pyritään pitämään usein näyttävänä, mutta kuitenkin tietyllä tasolla hillittynä, etteivät ne kilpailisi tärkeämpien rakennusten kanssa. Sisätiloja taas pyritään koristelemaan erilaisilla amuleteilla, unisieppareilla ja muilla luonnonmateriaaleista tehtävillä koristeilla.
Kulttuuri: Taiteet on yleensä hyvin arvostettuja Urumiyassa, mutta usein myös vain ylimystön huvia. Kuvataiteessa aiheina suositaan maisemakuvia ja luontoa, muotokuvat ovat vain tärkeitä henkilöitä varten. Rikkaista ja vanhoista sukulinjoista saatetaan myös maalata perhepotretteja aina tietyin väliajoin. Muita taiteen muotoja ei juuri Urumiyassa esiinny vaan asiat tykätään pitää yksinkertaisina.
Urumiyan kirjallisuus on melko pitkälle tietokirjallisuutta, vaikka fiktiivisiäkin kirjoja löytyy. Usein fiktio on lapsille ja nuorille, aikuisten oletettaessa olevan töissä suurimman osan päivästä. Vaikka fiktiivinen kirjallisuus on vähäistä tietokirjallisuuteen verrattuna, tietokirjallisuutta taas löytyy melkein aiheesta kuin aiheesta. Fiktiivinen kirjallisuus taas suurimmalta osalta on sankaritarinoita tai maalaisromantiikkaa, mutta ehdottomasti suosituimpia ovat kansantarut eri hirviöistä ja näiden alkuperästä, joista tosin löytyy harvemmin kirjoitettua perimätietoa.
Vaikka Urumiya ei ehkä erottuvasti loistakaan oppineisuudessa, pyörien keskivertaisen tasolla, tähtitiede kukoistaa uskonnon ansiosta. Uskonnon innokkaimmat kannattajat tutkivat tarkasti taivaankappaleiden liikkeitä, ja ovatkin yleensä niitä, jotka välittävät tiedon eteenpäin. Myöskin akupunktio on hyvin yleinen parantamiskeino, ja sen vuoksi ihmiskehon tuntemus varsinkin hermopisteiden suhteen on yleisessä tiedossa valtiossa.
Varsinkin tytöt pyritään kouluttaa korkeasti jo mahdollisimman nuoresta pitäen. Perheen varallisuudesta riippuen joko äiti toimii opettajana tai lapsi lähetetään kyläkouluun. Rikkaammissa perheissä saatetaan myös pojat kouluttaa, mutta yleensä poikien oletetaan jäävän isän avuksi kotiin. Korkea-arvoisimmilla perheillä kaikille lapsille taas järjestetään kotiopettaja.
Teknologia ei ole kovin suuressa suosiossa perinteitä arvostavassa Urumiyassa. Asiat tykätään tehdä vanhoilla, tutuilla ja toimiviksi todetuilla tavoilla, joten uusia keksintöjä harvemmin näkee. Sen sijaan yleensä edistyksen askeleet pyritään pitämään perheen sisällä huomion välttelemiseksi. Vanhoillisimpien aatteiden kannattajat yleensä myös pitävät uusien ideoiden keksijöitä liian ajan riivaamina ja hieman oudon puoleisina.
Urumiyalainen musiikki on kelttiläistyylistä, jota säestetään pääosin erilaisin huiluin ja jousisoittimin. Toisinaan saattaa kuulla myös rumpuja, mutta se on harvinaisempaa. Tempo on kappaleissa yleensä rauhallinen ja ehkä hieman hitaan kuuloinen. Menevämpääkin musiikkia soitetaan, mutta se nähdään enemmän nuorison juttuna. Sanoituksia kappaleisiin harvemmin on, ja yleensä jos jotain kappaletta lauletaan, siihen on esittäjä itse kehitellyt sanat. Siksi samasta kappaleesta löytyykin usein monta eri versiota sanoitusten osalta.
Urumiyassa juhlat ovat yleensä perheen keskeisiä tapahtumia. Tosin poikkeus tulee siinä, jos uskonnonharjoittajat ilmoittavat syklin osan toteutumisesta, silloin yleensä suuri osa Urumiyan kansasta kokoontuu läheisimmälle aukealle paikalle ihailemaan tapahtumaa. Silloin kyseessä on koko kansan juhla, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja monet kehuvat näiden hetkien olevan parhaita Urumiyassa. Perheen sisäisiä suuria juhlia ovat tietenkin perinteiset syntymä- ja kuolinjuhlat, avioliitto, sekä nuorison aikuistumisrituaalin suorittaminen.
Urumiyan ollessa matriarkaalinen valtio myös miesten ja naisten roolit menevät tämän mukaan. Naiset ovat yleensä päättävissä tehtävissä ja miehet pyörittävät kotia. Raskaimmat työt jaetaan yleensä molempien vanhempien kesken, mikäli vaimolla on aikaa olla kotona. Julkisilla paikoilla harvemmin tämän vuoksi miehiä juuri näkyy, vaan miesten tehtävät ovat enemmän kulisseissa. Perheet ovat usein myös hyvin suuria, saman katon alla saattaa helposti elää kolmekin sukupolvea mikäli tilaa riittää, ja lapsikatraat ovat myöskin usein varsin suuria.
Sotilaiksi haluavat, usein pääosin naiset, suorittavat aikuistumisrituaalin 17 vuoden iässä. Silloin nuori lähetetään metsälle, ja tämän on tarkoitus kaataa retkellään hänelle määrätty eläin. Mukaan lähetetään myös joku kokeneempi aikuinen varmistamaan, että nuori onnistuu suorittamaan tehtävänsä, ja mikäli tämä epäonnistuu, palaa ainakin hengissä kotiin. Peto voi vaihdella paljonkin vuodenajasta riippuen, ja joskus saatetaan myös kysyä muilta kuningaskunnilta lupaa nuorille suorittaa aikuistumisrituaalinsa, ettei Urumiyan oma ekosysteemi kärsisi liiasta metsästyksestä. Aikuistumisrituaalin suorittaminen onkin ehkä perheen sisällä yksi suurimmista juhlista, vaikka kaikki eivät sitä välttämättä käykään. Aikuistumisrituaalissa kaadetulta eläimeltä uskotaan myös saavan erilaisia kykyjä tai vahvistavan jo olemassa olevaa piirrettä lajikohtaisesti. Varsinkin karhu ja hirvi ovat erittäin suuressa suosiossa, mutta niitä ei anneta kelle tahansa kohteeksi. Seuraavat eläimet tuovat seuraavia piirteitä:
Kauris/peura: arvokkuus
Hirvi: majesteetillisuus
Ilves: hengellisyys
Haukka/kotka: nopeus
Susi: luottamus
Kettu: neuvokkuus
Karhu: selviytyjä
Ahma: sietokyky/kestävyys
Minkki: sinnikkyys/periksiantamattomuus
Jyrsijät: lempeys
Vinsentti: voima
Urumiyan armeija pohjautuu hyvin paljon etäältä taisteluun sekä ansoihin, ja suurin osa armeista on koulutettu eteviksi jousen käyttäjiksi. Kuitenkin lähitaistelussakaan ei kannata näitä naissotilaita aliarvioida. Urumiyassa hermopisteiden tuntemuksen vuoksi sotilaat koulutetaan taidokkaiksi aseettoman taistelun mestareiksi, toisinaan tarjoten heille kuitenkin sormien päälle teräksiset kynnet iskun vahvistamiseksi (http://www.looksharpblades.com/prodimages/claw1.jpg ). Myöskin nunchakut,toisinaan myös sait ja muut erilaiset ninja-aseet ovat suosiossa, ja armeijan puolustuksessa suositaan hyvin paljon erilaisia ansoja. Sen sijaan miekat ovat pääosin vain seremoniallisia koristeita, ei niinkään aseita. Näissä yleisimpinä tyyleinä on pistomiekat, toisinaan myös koristeelliset katanat, jotka tosin jätetään usein tylsiksi, niitä kun harvemmin suunnitellaan taistelussa käytettäviksi.
Kuningattaren henkivartiosto koostuu perinteisesti tämän lähimmäisistä omaisista: sisaruksista, puolisosta sekä tarpeeksi vanhoista, sotilaskoulutuksen käyneistä lapsista. Nykyisen kuningattaren, Rhean henkivartiostoon kuuluu hänen 3 veljeään, joista yksi on häntä vanhempi, 4 siskoa, puolisonsa Orlando, sekä naisen kaksi vanhinta poikaa Michel ja Nanook. Myös hänen vanhin tyttärensä, Skyler, on saanut samaisen sotilaskoulutuksen.
Muoti on suurimmaksi osaksi länsimaista värien usein ollen kuitenkin hillittyjä. Sininen, violetti ja kulta ovat yleisiä korkea-arvoisemmilla johtuen värien käytöstä armeijan komentajien keskuudessa. Kohtalaisen yksinkertaisiin vaatteisiin pyritään kuitenkin yleensä lisäilemään erilaisia pieniä yksityiskohtia koristeiksi, mutta nämäkin yleensä ovat varsin hillittyjä. Koristeiden monimuotoisuus vaihtelee kuitenkin paljon arvoaseman mukaan, mitä korkeammassa asemassa oleva henkilö, sitä monimutkaisempaa ja koristeellisempaa on tämän vaatetus. Myös monella sotilaalla sekä arvovaltaisissa asemassa olevilla on aikuistumisrituaalissa saalistetun eläimen kallosta tehty päähine, jota monet koristelevat mielensä mukaan erilaisilla helmillä, höyhenillä, jalokivillä, metallirenkailla, nahkaremmeillä ja milloin milläkin. Kuitenkin tietyt koristeet saavat olla käytössä vain tietyn arvoaseman henkilöillä, kuningasperheen kallojen ollessa usein kaikista näyttävimpiä - henkilön omasta mausta riippuen.
Lisäksi monet korukivet ovat Urumiyassa hyvin suuressa roolissa, toiset ennustavat niistä, ja monet uskovat eri kivillä olevan erilaisia hyvää tuovia ominaisuuksia. Jotkut saattavat tehdä niistä myös mukana kannettavia amuletteja.
Urumiyan oma hevosrotu, urumiyan täysverinen, on yleensä väritykseltään voikko, tai muuten erittäin vaalea. Rotu on sopiva ratsuhevoseksi, mutta sotaratsuksi rotu on hieman turhankin kevytrakenteinen. Säkäkorkeus vaihtelee 140-150 sentin välillä, tammojen ollessa pienempiä kuin orien. Urumiyan täysverinen on rakenteeltaan solakka, ja ehkä myös hieman hauraamman puoleinen, mutta myöskin hyvin nopea. Työhevosiksi valtion omasta hevosrodusta ei kuitenkaan ole, joten valtiosta löytyy paljon myös aivan tavallisia hevosia. Luonteeltaan rotu on perinteinen täysverinen, joka menee jos niin haluaa, mutta tulee hyvin toimeen osana laumaa. Vaatii kuitenkin kokeneemman ratsastajan käsittelemään.
Uskonto: Urumiyan uskonnossa ei ole varsinaisia jumalia, mutta sen sijaan jokaisella asialla ajatellaan olevan sielu. Käyttöesineille sielu tosin syntyy vasta käytön myötä, esimerkiksi tavallisella savimöykyllä on sielu, mutta samasta savesta tehdylle astialle kehittyy sielu vasta käytön myötä. Myös mitä eläväisempi asia on kyseessä, sitä vahvempi sen sielu on, eli ihmisten sielut ovat vahvoja, sillä nämä tekevät koko ajan päätöksiä, mutta paikallaan olevalla kivellä on hyvin huomaamaton sielu.
Uskonnon mukaan maailma toistaa historiaa, eräänlaista kieppiä, joka toistuu aina. Maailman tarkoitus on päästä pois tästä kiepistä menemällä yksi täydellinen sykli, joka sisältää kuusi tapahtumaa joiden täytyy toteutua. Sykli alkaa ensimmäisestä uudesta kuusta edellisen loputtua ja päättyy viimeiseen täysikuuhun. Syklin aikana täytyy tapahtua seuraavat asiat niin syklin voi laskea toteutuneeksi: meteorisade, auringonpimennys, kuunpimennys ja komeetan tulee kulkea näkyvästi ohi. Täydellisen syklin saavuttaminen tarkoittaa maailman pääsyä rauhaan ja paratiisiin, mikä on Urumiyan uskonnon mukaan elämän tarkoitus. Ihmisten kuolleiden omaisten uskotaan tietävän, mitä ihmiskunnan pitää tätä varten tehdä, ja toisinaan heidän myös uskotaan yrittävän viestiä asiasta läheisilleen. Myös Gildomeran elementtiaseilla uskotaan olevan jokin rooli tämän täydellisen syklin saavuttamiseen, josta ei tosin ole tietoa mikä se tarkalleen on.
Palvontapaikat: Urumiyan uskonnolle ei ole varsinaisia palvontapaikkoja, mutta ihmiset voivat käydä läheistensä haudoilla ja muistopaikoilla pyytämässä heiltä apua neuvoja. Jotkut myös menevät metsään etsimään vastauksia muilta hengiltä.
Uskonnon ja kruunun välinen suhde: Urumiyan hallitsijat eivät paljoa puutu uskontoon, sillä he ovat samalla tavoin osatekijänä täydelliseen sykliin. Uskonnon puolesta he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, mutta heidän tehtävänsä on ohjata kansansa lähemmäksi maailman tavoitetta.
Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat: Uskonnossa ei ole juuri erikoisempia tapoja tai siihen liittyviä juhlia, paitsi syklijuhlat ja kuolleiden läheisten muistopäivät. Varsinkin kuolinpäivänään edesmenneiden läheisten uskotaan olevan lähempänä kuolevaisia, jolloin heiltä voi kysyä neuvoa, miten tulisi toimia. Myös moni uskonnon kannattaja noudattaa kasvisruokavaliota.
Historia: Urumiyan historiassa ei ole hirveästi suurempia konflikteja ollut, valtiossa on eletty rauhallisesti ja annettu ajan kulua omaa tahtiaan, seuraten kuitenkin usein varsin tarkasti uskontoaan. Suurin muutos Urumiyan historiassa oli valtion alkuaikoina, kun valtiosta tuli matriarkaalinen. Lain säätämisen jälkeen naissotureistaan tunnettu valtio ei ole kyseenalaistanut lakimuutosta, vaikka alkuun päätös saikin jonkin verran kyseenalaistusta osakseen. Nykyisin kuitenkin on täysin normaali asia, että Urumiyaa hallitsee kuningatar kuninkaan sijasta.

Nimi: neno

06.07.2017 21:46
Hahmon tiedot:
Nimi: Skyler Nita Urumiya
Sukupuoli: nainen
Ikä: 20
Ulkonäkö: http://orig09.deviantart.net/bbfd/f/2017/187/b/7/skyler__2__by_neno0608-dbf bgjd.jpg
Skyler on 170 senttiä pitkä, solakka ja vaaleahipiäinen nuori nainen. Naisen ruumis on hyvin notkea, ja taipuukin melkein miten päin vain, mutta näkyvää lihasta tällä ei juuri ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nainen olisi heikko, tämän vahvuudet ovat enemmän nopeudessa ja notkeudessa fyysisen voiman sijaan. Myöskin muotoja naiselle on siunaantunut varsin hyvin, ja tällä onkin erittäin hyväkuntoinen nuoren naisen ruumiinrakenne. Kasvoiltaan Skyler on myöskin hyvin vaalea, ja kasvoissa on vielä hieman nuorekasta pyöreyttä jäljellä, ei kuitenkaan enää juuri kovin paljoa. Tällä on virheetön iho ja vahvoja silmiä lukuunottamatta sirot kasvonpiirteet. Naisen nenä on kaareva, ja vaikka huulet eivät olekaan kaikista täyteläisimmät, eivät ne ohuet viivatkaan sentään ole. Vahvuutta naisen kasvoille antavat tosiaan tämän hieman vinot, kissamaiset silmät, jotka ovat väriltään violetit. Näitä ympäröi tummat ja tuuheat ripset, mutta naisen kulmakarvat ovat melkein olemattoman vaaleat. Skylerilla on pitkät ja paksut hopeanharmaat hiukset. Pituudeltaan luonnostaan hieman lainehtivat kutrit ulottuvat tämän lapaluiden alapuolelle. Kasvoja jää yleensä kehystämään muutama leukaan asti oleva suortuva, jotka tosin joskus myös karkaavat hieman naisen kasvoille. Pukeutumisessa Skyler suosii kevyttä, mustaa sota-asua, mutta tämän päälle tulevat vaatteet hän jättää kamarineitojensa vastuulle, uskoen, ettei hänellä itsellä ole tarpeeksi silmää mitä muotiin tulee. Matkalle Skylerin pääasu on pääosin violetti, kultaisilla koristuksilla, sekä tummansininen korsetti, jota koristelee erilaiset tähtikuviot, sekä valkoiset, pitkät saappaat. Aikuistumisrituaalissaan saalistamansa peuran sarvet ovat kuitenkin Skylerin ylpeys, joita hän tykkää koristella varsin usein ja eri tyyleillä.
Luonne: Ensivaikutelma Skylerista on usein arvokas ja pidäyttäytynyt nuori nainen. Prinsessalla on etiketti hallussa ja hän käyttäytyy kohteliaasti ja hillitysti ja pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, joskin syyllistyen hyvin usein myös jäykkyyteen ja vakavuuteen. Kuitenkin prinsessa osaa olla myös lempeä ja hieman äidillinen, suureksi osaksi sen vuoksi, että hän on joutunut auttamaan palvelijoita pitämään sisaruskatrastaan ruodussa. Kaikin puolin moni voisi pitää Skyleria mallikelpoisena prinsessana, mutta löytyy naisesta yllättävää särmääkin. Skyler on hyvin voimakastahtoinen ja suorasanainen, sekä arvonsa tuntevana vaatii myöskin sen mukaista kohtelua. Nainen ei arkaile tuoda esille, mikäli jokin asia ei häntä miellytä, yleensä vaatien asiaan korjausta saman tien. Skyler ei edes säikähdä ärähtää itseään isommille, minkä vuoksi hän on toisinaan kuullut olevansa joidenkin mielestä hyvin miesmäinen. Soturiprinsessa ei kuitenkaan itse näistä kommenteista pidä yhtään, ja on nopea korjaamaan asian - hän haluaa tulla kohdelluksi soturina, mutta ei salli kenenkään unohtavan hänen olevan edelleen myöskin nainen. Tutummassa seurassa Skyler puheleekin hyvin ronskisti, eikä arkaile röyhkeääkään kielenkäyttöä, pahimmillaan haukkuen keskustelukumppaninsa viimeiseen maanrakoon, mikäli on pakko. Tästä kielestä onkin muutamaan otteeseen Vinemarin prinssi, Calder, saanut oman osansa. Joka tapauksessa naiselle ei kannata sanoa varomattomasti vastaan, mikäli tämä on jostain asiasta päätöksensä tehnyt. Kaiken tämän hillityn ja voimakkaan persoonan alla sykkii kuitenkin lempeä sydän. Skyler ei suuremmin pidä väkivallasta, ja suosii enemmän asioista keskustelua sen sijaan, uskoen, että maailmassa löytyy kyllä ongelmaan kuin ongelmaan rauhanomainen ratkaisu. Monet syyttävät naisen ajattelua ideologiseksi, mutta pasifisti-soturiprinsessa ei tästä ota nokkiinsa. Hän ei kuitenkaan ole helposti loukkaantuvaa sorttia. Eniten hän kuitenkin haluaisi olla tyttömäisempi prinsessa, hentoinen ja kaunis, mutta ei koe tämän tyylin sopivan itselleen yhtään. Sen sijaan hän sulkee moiset haaveet syvälle mieleensä, eikä tuo niitä juuri ikinä ilmi. Skylerilla on kaksi suurta rakkauden kohdetta: kanit ja kummitustarinat.
Muuta:
¤ Skyler pelkää kuollakseen kaikenlaisia ötököitä, ja päätyy useimmiten kiljumaan kovaa ja korkealta nähdessään niitä lähellään. Ei myöskään ole yllättävää häneltä näissä tilanteissa hypätä lähimmän ihmisen syliin karkuun näitä - hänen mielestään - suoraan helvetistä tulleita otuksia.
¤ Skyler on 12-päisen lapsilauman vanhin, mikä on varsin valtava lapsimäärä kuningasperheessä. Tämä on tosin selitettävissä, sillä prinsessan vanhemmat ovat nymfomaaneja ja edelleen erittäin rakastuneita toisiinsa. Toisinaan Skyler hieman häpeää tätä piirrettä vanhemmissaan, mutta on oppinut iän myötä hyväksymään asian eikä enää ole juuri moksiskaan. Vaikka vanhemmat ovat paljon keskenään, heiltä kuitenkin silti löytyy aina aikaa lapsilleen, jotka ovatkin parin suurin aarre.
¤ Skylerin sisarukset: Michel (19), Nanook (17), Xavier (16), Gavin (15), Tiriaq (14), Inocencia (12), kaksoset Alfa ja Omega (7), Shikoba (6), Nahuel (4) ja Nuka (2). Skylerin äidin nimi on Rhea ja isä Orlando. Inocencian syntymän jälkeen pariskunta yritti olla hommaamatta lisää lapsia, mutta kuten huomata saattaa, se suunnitelma ei täysin pitänyt. Skylerin lisäksi perheessä on ainoastaan yksi toinen tyttölapsi: Inocencia, kaikkien muiden ollessa poikia. Vielä juuri ennen matkaan lähtöä Skyler sai kuitenkin kuulla äitinsä olevan jälleen kerran raskaana.
¤ Skylerilla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa, vaikka niin haluaa uskoakin. Tämä onkin ehkä ainoa asia jossa nainen on täysin epäjohdonmukainen. Hän eksyy jopa pääkaupungin kaduilla, vaikka on kulkenut ne lukemattomat kerrat, puhumattakaan siitä jos hän joutuu matkustamaan jonnekin kauemmaksi. Ainoastaan linnassa ja linnan pihamaalla Skyler löytää minne hänen pitää mennä, vaikka saattaa toisinaan sielläkin kiertää pidempää kautta.
¤ Skyler on myös todella nirso ruuan suhteen. Hän ei pidä mausteisesta tai täysin mauttomasta ruuasta, makeisista tai rasvaisesta ruuasta. Helpottaakseen tilannetta Skyler on päätynyt kasvissyöjäksi, sillä suurin osa kasviksista kuitenkin kelpaa hänelle ongelmitta. Kananmunat ja maitotuotteet kelpaavat hänelle kuitenkin.
¤ Skylerin ehkä suurin ongelma on tämän punavihervärisokeus (deuteranopia). Nainen itse ei ole tästä tietoinen, vaikka onkin alkanut viime aikoina havaita, että jotain hänen näkökyvyssään on erikoista. Siksi Skylerin onkin mahdotonta lukea karttaa tai tunnistaa asioita värien perusteella. Sen sijaan tämän pimeännäkö ja liikkeiden havainnointikyky on loistavia ja hän pystyy näkemään yllättävän hämärissäkin olosuhteissa. (Kuinka Skyler näkee kaiken: http://www.color-blindness.com/coblis-color-blindness-simulator/ ) Kaikkia värejä, joita hän ei näe, nainen on alkanut kutsua punaiseksi.
¤ Skyler ei ole kovin tottunut aseiden käyttöön, mutta sen sijaan hän on erinomainen taistelemaan ilman aseita, joiden hän yleensä väittää olevan vain tiellä. Nainen tuntee hyvin ihmiskehon sekä siinä olevat hermopisteet, tähdäten usein näihin taisteluissaan (ja siksi naista on melkein mahdoton voittaa kädenväännössä). Ei myöskään ole yllättävää nähdä tämä taistelemassa potkuja käyttäen, joskus jopa vaihtaen seisomaan käsillään taistelun aikana.
¤ Elementtiaseen käytössä Skyler on vielä täysin aloittelija. Hän pystyy käyttämään asetta normaaleihin hyökkäyksiin, muttei vielä osaa vetää teriä takaisin luokseen, vaan joutuu itse hakemaan. Myöskään mitään erityisen näyttävää tai suurta prinsessa ei saa aikaan, vaan saa yleensä itse iskut naamaansa. Viimeisimpänä harjoitusmuotonaan Skyler on alkanut kokeilla meditointia aseen kanssa, muttei ole päässyt siinä vielä pitkälle.
Ratsu: Neoníla. Tamma on vaaleanharmaa ja sillä on kermansävyiset harja ja häntä. Rakenteeltaan se on melko solakka, mutta myös yllättävän kestävä. Neoníla on erittäin nopea ja hyvin koulutettu ratsu, joka tottelee nopeasti pieniäkin ohjeita. Hevonen on hyvin kiintynyt Skyleriin, mutta antaa tuntemattomienkin tulla yllättävän lähelle, eikä hermostu helpolla. Se on luotettava eläin joka ei petä, mutta sellainen Neoníla on kaikille, mikä on joidenkin mielestä tämän heikkous. Ei kuitenkaan mistään hinnasta hylkäisi Skyleria.

Nimi: neno

06.07.2017 21:45
Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Vinemar
Elementti: Vesi ja jää
Ase: http://orig15.deviantart.net/d500/f/2017/187/6/0/weapons_and_flags_by_neno0 608-dbfbgnf.jpg
Vinemarin ase on vettä ja jäätä hallitseva kirves, jonka toisessa päässä on korkkiruuvimainen piikki keihään tapaan. Ase on pituudeltaan varsin pitkä, suurin piirtein reilut puolitoista metriä ja painavakin se on käyttää. Aseen molempia päitä voi käyttää joko kirveen tai keihään tapaan, käyttäjän toiveesta riippuen. Kykyinä kirveellä on veden hallinta, pääosin hyökyaaltojen ja sateiden hallinta, mutta hyökyaaltojen luominen vaatii suurempaa vesimäärää entuudestaan lähistölle. Tämä siksi, että suuren vesimäärän luominen kerralla osaa olla yllättävän uuvuttavaa käyttäjälleen. Aseella voi myös pysäyttää sateita, tai estää vain käyttäjää itseään kastumasta. Veden voi myös laittaa tekemään pylväitä tai erilaisia muodostelmia ilmaan, mutta tämä vaatii jo käyttäjältään enemmän kokemusta. Jään manipulointi taas on pääosin jään luomista tai sen muokkaamista, mikä ei varsinaisesti itsessään ole vaikeaa, mutta käyttäjälle hyvin uuvuttavaa. Väärin käytettynä ase on elementtivoimien osalta melko vaaraton, yleensä vain kastellen käyttäjänsä, mutta liika käyttäminen saa käyttäjänsä nopeasti palelemaan, pahimmillaan aiheuttaen hypotermiaa. Aseella voi jonkin verran hallita myös sumua ja lunta.
Aseen hallinnassa käyttäjä on yleensä lahjakkaampi joko veden tai jään käytössä, johtuen käyttöön liittyvistä eroista. Vesi on aseen kyvyistä hyökkäävämpi, ja toimii paremmin aggressiivisemmassa käytössä jään ollessa puolustavampi ja passiivisempi. Yleensä käyttäjällä on lahjakkuutta jompaan kumpaan näistä toisen ollessa selvästi uuvuttavampi. Veden käyttäjälle se on suurien ja paksujen jäämäärien luominen kun taas jäähän tottuneelle käyttäjälle on raskaampaa hallita suurempia vesimääriä. Myös sumu ja lumi toimivat samaan tapaan, vaikkakin yleensä vaatien selkeästi enemmän harjoitusta. Sumu onnistuu helpommin veden käyttöön tottuneelta, kun taas lumi jään käyttäjälle.
Hallitsija: Douglas Vinemar, Calderin isä. Mies on valtion virallinen hallitsija, sillä Vinemarissa hallitsija on aina kuningasparista kuningas, vaikka kuningatar olisikin kuningassuvun verenperillinen. Esimerkiksi edesmennyt kuningatar Sheilah oli kuningassuvusta ja Douglas oli alkujaan itse vain korkea-arvoinen aatelinen.
Tunnuksen kuva: Tunnuksena on sinivihreällä taustalla oleva tummansininen lumpeenkukka, jonka päädyt ovat vaaleansiniset. Yleensä myös lipun reunat on siniset, mutta sävy voi aina toisinaan vaihdella, vaikkakin yleensä suositaan tummia reunoja.
Tunnuksen värit: Tumman ja vaalean sininen, jotka kuvaavat valtion elementtejä, vettä ja jäätä.
Pääkaupunki: Amirmoez. Kaupunki sijaitsee hieman keskilinjan eteläpuolella pohjois-etelä-suunnassa katsottuna, ja satamakaupunkina sijaitsee heti meren rannalla.
Muut kaupungit ja kylät: Muita suurimpia kaupunkeja Vinemarissa ovat Niloofar, Nereus ja Tirta. Varsinkin kaksi ensimmäistä on tunnetuimpia, sillä Niloofar on Vinemarin suurin satamakaupunki, jopa Amirmoezia vaikuttavampi mitä merenkäyntiin tulee. Nereus taas tunnetaan viineistään ja öljyistään, jotka ovat Vinemarin parasta laatua. Myös suurin osa Vinemarin käsitöistä on Nereuksesta. Tirta taas on muuten vain suuri paikka ja toimii varsin yleisenä kauppakaupunkina siinä missä monet muut ovat enemmän tuottajia.
Suhteet muihin kuningaskuntiin: Sheilahin ollessa elossa Vinemarin suhtautuminen muihin valtioihin oli avoin ja rauhanomainen ja mahdollisia konfliktitilanteita pyrittiin välttelemään tai selvittämään ennen kuin ongelmaa ehti syntyä. Douglasin ja Calderin jäätyä kahden Vinemar alkoi hiljalleen sulkeutua muista valtioista keskittyen enemmän sisäisiin ongelmiinsa, ja viime vuosina ollut miltei täysin eristäytynyt. Vain Calder on ollut hieman enemmän tekemisissä Urumiyan kuningasperheen kanssa, mutta ei juuri muiden. Douglas taas on vain virallisissa tilaisuuksissa ollut muiden valtioiden kanssa tekemisissä. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan pitkälti välinpitämättömästi ja annetaan olla rauhassa, mikäli nämä itse eivät aiheuta ongelmia.
Pääasiallinen toimeentulo: Pitkän rannikkopätkän ansiosta Vinemarissa on paljon kalastusta, ja vaikka sisämaasta löytyykin metsiä, kalateollisuus on silti hieman suuremmassa roolissa. Myös viljely ja käsityöt ovat yleisiä, valtion ollessa pitkänmallinen sillä on paljon erilaisia viljelymahdollisuuksia. Pohjoisosissa viljellään viljaa kun taas etelässä kasvatetaan paljon erilaisia hedelmiä. Varsinkin eteläosissa tuotetaan erilaisia korkealaatuisia viinejä ja öljyjä, jotka ovat myös Vinemarin suurin vientituote. Moni elättää itsensä myös erilaisilla käsitöillä. Kaiken kaikkiaan Vinemar on varsin omavarainen valtio.
Luonto ja ympäristö: Vinemarin luonto on varsin vaihtelevaa valtion pitkänomaisen muodon takia. Lämpimien olosuhteiden ansiosta Vinemarin luonto on rikasta ja monipuolista, etelässä kasvaen mitä erilaisimpia kasveja ja pohjoisessa muuttuen hieman yksinkertaisemmaksi. Etelässä kasvaa paljon erilaisia lehtipuita ja hedelmiä, pohjoisessa löytyy jo havupuitakin ja marjoja, vaikka selkeästi vähemmän kuin pohjoisemmissa valtioissa. Eläimistö on myös varsin monipuolista, vaikka pohjoisimmissa oloissa viihtyvät lajit eivät Vinemariin juurikaan eksy. Lämpimän ilmaston ansiosta Vinemarin kansalaisilla on hieman normaalia tummempi iho, joka kuitenkin vaalenee, mitä pohjoisemmaksi valtiossa mennään.
Arkkitehtuuri: Vinemarin arkkitehtuuri muistuttaa hyvin paljon bysanttilaista arkkitehtuuria sipulikupoleineen ja värikkäine koristuksineen. Kuninkaan linna, temppelit ja aatelisten kartanot on kaikki hyvin näyttäviä ja suuria rakennuksia, jotka voi tunnistaa helposti jo kaukaa. Kansalaiset taas asuvat ulkoisesti melko yksinkertaisesti, mutta yläkerta on varsin yleinen monessa talossa, ja usein vain nukkumatilat normaalikansalla yläkerrassa ja alakerrassa on kaikki muu. Kuitenkin myös yksikerroksisia taloja löytyy, mutta ne sijaitsevat yleensä jo syrjemmällä.
Kulttuuri: Taiteiden kaikki ilmenemismuodot yleensä ovat näyttäviä ja värikkäitä Vinemarissa. Arkkitehtuuri, kuvataide ja tanssi vetävät helposti paljon huomiota itseensä. Musiikki ja kirjallisuus ovat myös hyvin villiä, kiikkuen siinä rajalla meneekö touhu hyvän maun yli vai ei, mutta Vinemarin omaa kansaa tämä ei juuri häiritse.
Vinemarin kirjallisuus on pitkälti erilaisia jumal- ja sankaritarinoita, saamaan tapaan kuin Kreikan tarusto. Myös opettavaista kirjallisuutta lapsille löytyy, josta on jätetty seksuaaliset kohtaukset kokonaan pois ja väkivaltaakin on muokattu sopivammaksi. Tietokirjallisuutta ja historiankirjoja löytyy taas enemmän kirjastoista ja ylimystön tai asiaa opiskelevien kirjahyllyistä.
Vinemarin oppineisuus on aika perustasoa, siellä ei ole perehdytty mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan kaikessa edetään tasaista tahtia eteenpäin.
Koulutus Vinemarissa pyritään yleensä järjestämään ainakin vanhimmalle lapselle, perheen varallisuudesta riippuen useammalle. Kyläkoulut ovat tätä varten, mutta toisinaan myös vanhemmat saattavat toimia opettajina. Myös tilanteesta riippuen yhteisö voi kouluttaa jäseniään, mikäli kyse on äpärästä tai orvosta.
Vaikka teknologia onkin vielä hyvin alkeellista Vinemarissa, yleensä uusien ideoiden keksijöiden annetaan työskennellä niin innokkaasti kun jaksavat. Heihin suhtaudutaan uudistajina, mutta toisaalta myös hieman huvittuneesti, odottaen mitä parhaat mielet keksivät.
Musiikki Vinemarissa on pitkälti rytmipohjaista ja hyvin menevää. Yleensä laulu ei kuulu mukaan, mutta poikkeuksiakin tapahtuu aina toisinaan. Pirteän musiikin lisänä on yleensä tanssia, mutta tanssissa on pieniä eroja etelän ja pohjoisen välillä. Molemmat ovat hyvin näyttäviä, mutta etelässä se on enemmän naisten hupia napatanssin muodossa, kun taas pohjoisessa miestenkään tanssiminen ei ole harvinaista, usein muistuttaen paso doblea tai muita latinolaisamertikkalaisia tyylejä.
Vinemarissa ei ole paljoa erilaisia juhlia, johtuen jo valmiiksi hyvin eläväisestä elintavasta. Kuitenkin viinijuhlien aikaan ja hallitsijan vaihtuessa juhlitaan hyvin näkyvästi. Kaduilla on ilmaista viiniä ja ruokaa kaikille, etelässä erilaisia tanssiesityksiä ja näytelmiä, ja pohjoisosissa rodeota ja härkätaisteluita. Juhlat eivät kestä yleensä kovin pitkiä aikoja, ihan vain ettei valtion talous kaatuisi juhla-aikaan. Yleensä juhlat ovat puolessa viikossa ohi. Perhejuhlat taas ovat perheen sisäisiä päätöksiä, miten ja kuinka pitkään haluavat juhlia.
Vinemarissa kanssakäynti tuttavien kesken on yleensä melko läheistä ja avointa, ja esimerkiksi poskisuudelmat toimivat tervehdyksenä, eikä sitä katsota pahalla. Torit ovat hyvin vilkkaita ja siellä monet vaihtavat kuulumisiaan. Myös tavernat ovat hyvin yleisiä ja jokaiselta kadulta ja kujalta löytyy varmana ainakin yksi. Tavernojen ja kapakkojen lisäksi yleisiä paikkoja löytää ihmisiä ovat punaisten lyhtyjen kadut, mutta toisin kuin ehkä olettaisi, nämä eivät ole halveksuttuja paikkoja, vaan työntekijöitä siellä pidetään arvossa.
Kesällä viinijuhlien aikaan Vinemarin pohjoisosiin matkustaa yleensä suuri osa kansaa, sillä siellä monet suorittavat “aikuistumisrituaalin” rodeossa. Rituaalin voi suorittaa 15 ikävuodesta eteenpäin, ja yleensä se on sekä viihteellinen että juhlallinen tapahtuma perheessä.
Hieman kyseenalaisempaa Vinemarin kulttuurissa on sen avoimuus lähes kaiken suhteen. Prostituutio on täysin hyväksyttävä ja yleinen ammattivalinta naisilla, joten punaisten lyhtyjen kadut ovat hyvin loistokkaita. Mutta esimerkiksi orjakauppaa ja oopiumin käyttöä ei laillisesti hyväksytä, joihin kuitenkin myös osa kansasta turvautuu henkilökohtaisina huonoina aikoinaan. Rikollisuus on jonkinasteinen ongelma, varsin rentojen lakien ansiosta. Kuitenkaan valtio ei ole täynnä rikollisuutta vaikka niin saattaisi kuvitella, ja valtio onkin odotuksien vastaisesti varsin turvallinen. Isoin syy tähän on, että varkaiden kilta katsoo myös itse omiensa perään, ettei lakeja päädyttäisi kiristämään.
Suurin ylpeys kansalle on näiden korkea arvostus uskollisuudesta, ja siksi yleensä esimerkiksi petos nähdään pahempana rikoksena kuin vaikka esimerkiksi murha. Ystävyyden odotetaan olevan elinikäistä, ja näiden vuoksi oletetaan henkilön uhraavan lähes mitä tahansa. Kansa on myös hyvin yhtenäistä, ja yhteisen ison vihollisen eteen ollaan valmiita unohtamaan omat kiistat.
Myös mitä avioliittoon tulee, Vinemarissa on hyvin omintakeinen ajattelumalli. Siellä nimittäin moniavioisuus hyväksytään täysin, oli se sitten millainen tapaus tahansa. Myös sukupuolien kesken asiaan suhtadutaan tasapuolisesti, naisella voi olla monta aviomiestä, samoin kuten miehellä useita vaimoja. Kuitenkaan kovin läheisiä perherinkejä pyritään välttämään ja kuningasperheessä suositaan avioliittoa vain yhden puolison kanssa.
Yleinen stereotypia Vinemarin kansasta on ehkä hieman holtittoman oloinen, kansan keksiessä juhlanaihetta melkein mistä tahansa. Yleinen rento tunnelma antaa tilaa myös ajoittaiselle pienelle väkivaltaisuudelle, suurimmaksi osaksi baaritappeluissa. Myös toisinaan valtiota kuvataan barbaarimaiseksi, mutta nämä syytteet eivät kansaa yleensä haittaa, joille on aivan sama, miten heidät nähdään muualla.
Kunigasperheessä kulkee myöskin perinteenä lasten polttomerkkaaminen. Kuningassuvun vaakuna poltetaan kaikkien hallitsijaperheen lapsien vasempaan kämmenselkään hyvin pian syntymän jälkeen, mutta ei muista suvuista tulleille puolisoille. Myöskään jos kuningasperheessä on ollut useampi lapsi, vaikka kaikki lapset merkataankin, sisarusten, jotka eivät peri kruunua, lasten käsiä ei polttomerkata. On häpeällistä yrittää kopioida merkkiä itselleen tai lapsilleen, ja siksi tästä syystä jonkun polttomerkatun perheenjäsenen on tunnistettava henkilö, mikäli tällä on merkki kämmenessään. Kuvio muistuttaa viisisakaraista lumihiutaletta, mutta se muodostuu viidestä sisäänpäin kääntyneestä vesipisarasta ja ulospäin kukan nupuista.
Toinen kuningassuvun erityisyys ovat näiden lemmikkikäärmeet, joiden nähdään olevan hyvän onnen tuojia näiden tavasta luoda nahkansa, mikä käsitetään myös eräänlaisena uudelleen syntymisenä. Käärmeet ovat siivekkäitä ja vaaleita, yleensä kultaisen sävyisiä silmälasikobria, joiden siivet ovat yleensä painettuna ruumista vasten tai pyöristyvät suuren kauluksen muotoon. Auki ollessaan siivet muistuttavat lepakon siipiä. Jokaisella kuningasperheen jäsenellä on yleensä yksi oma kobransa, jonka lisäksi palatsissa saattaa lennellä useita muita käärmeitä vapaina. Rotu on jalostettu vain kuningasperheen iloksi, ja siksi niitä harvemmin löytää luonnosta, eikä niitä myydä ulkopuolelle lemmikeiksi tavan kansalle. Kuitenkin jos vastaavanlaisen  yksilön löytää luonnosta, tämä on luvallista pitää. Käärmeitä ei saa myöskään vahingoittaa mitenkään, sillä se nähdään suorana uhkana kyseisen käärmeen omistajan henkeä vastaan. Nykyisen kuningasperheen jäsenistä Douglasin käärmeen nimi on Abd Al-Karim, ja Calderin käärmeen nimi on Sphintus. Käärmeiden myrkky on voimakasta hermomyrkkyä, joka lamauttaa lihakset, pahimmillaan johtaen hengitysvajauksiin ja sydämen pysähtymiseen. Oireet ilmenevät yleensä ensimmäisenä heikotuksen tunteena noin 15 minuutista aina 2 tuntiin asti pureman jälkeen. Kuitenkin Vinemarista löytyy puremaan tehokas lääke, jonka avulla puremasta selviää, kunhan se on otettu tarpeeksi nopeasti.
Vinemarin muoti on näyttävää ja värikästä, ja varsinkin naisväki yleensä koristelee itsensä hyvin huomattavan näköisesti. Sarit ovat perinteisiä asuja naisilla, miesten vaatteiden ollessa hieman länsimaisempia, mutta pussittavia versioita. Myös korut ovat hyvin yleisiä ja varsin usein myös painavia. Lävistyskoruja löytyy myös napakoruina ja nenäkoruina, jotka nekin yleensä on suuria ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Toiset saattavat koristella tämän lisäksi itseään hennatatuoinneilla. Näyttävimmät asut ovat yleensä myös varsin painavia korujen ja koristeiden määrän vuoksi.
Rennon kansan leimasta huolimatta Vinemarilla on hyvin koulutettu armeija, ja jokaisen 15 vuotta täyttäneen odotetaan käyvän sotilaskoulutus. Koulutus kestää pari vuotta, jonka jälkeen aina viiden vuoden välein on lisäkoulutus, jossa pidetään huolta, että näiden kunto on kohdillaan hätätilan varalta. Suurin osa väliaikoina palaa normaaleihin töihin kun taas toiset jatkavat korkeammille tasoille kouluttautumista tai päätyvät vartijoiksi kaupunkeihin, taitavimmat jopa palatsiin. Vaikka järjestelmä onkin hyvin paljon omaa tilaa antava kansalleen, se on todettu toimivaksi, eikä kyseistä armeijaa kannata aliarvioida.
Vinemarin oma hevosrotu on vinemarin täysverinen. Rodulle ominaista on musta turkki, sekä kiharat musta harja ja häntä. Hevosella on myös tuuheat vuohiskarvat, ja rodun yksilöt osaavat olla varsin näyttävän näköisiä. Rakenteeltaan vinemarin täysverinen on yleensä likaksikas ja raskasrakenteisen puoleinen. Säkäkorkeus täysikasvuisella orilla on 160-170cm, tammojen ollessa hieman pienempiä, mutta yleensä lähes yhtä lihaksikkaita. Rakenteensa puolesta vinemarin täysverinen ei loista nopeudessa tai esteiden yli hyppäämisessä, mutta on erittäin kestävä ja jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja. Toisinaan rodun edustajista ei voi olla täysin varma, onko ne enemmän täys- vai puoliverisiä, ja yleensä se on yksilökohtaista. Luonteeltaan rotu on vahvatahtoinen ja vaatiikin huolellista sekä kärsivällistä koulutusta. Niillä on taipumus muodostaa voimakas suhde hoitajaansa, joten niiden sanotaankin olevan yhden ihmisen ratsuja. Koska ne ovat kasvaneet nuoruutensa puolivilleinä, niillä on voimakkaat suhteet laumansa hevosiin. Tutussa laumassa ne ovat muodostaneet selkeät sosiaaliset suhteet ja arvoasteikon,  joten ne tulevat harvemmin toimeen lauman ulkopuolisten hevosten kanssa. Rotu ei sovellu voimakkaan tahtonsa vuoksi kokemattomalle käsittelijälle. Pahimmillaan hevonen on itsepäinen jäärä  erakko tai lauman pahin riitapukari. Parhaimmillaan se on itsevarma, vakaa ja voimakastahtoinen ratsu joka luottaa käsittelijäänsä.
Uskonto: Vinemarin uskonto on varsin monimutkainen sekasorto. Uskonnossa on kolme pääjumalaa: meren, taivaan ja kuoleman jumalat. Kaikilla jumalilla ja jumalattarilla uskotaan myös olevan yksilöllinen persoonansa ja elämäntarinansa, joista löytyy myös hyvin paljon erilaisia variaatioita. Uskonto ei kuitenkaan ole määrittänyt, missä jumalten asuinalue sijaitsee, joten henkisellä tasolla jumaliin voi olla yhteydessä pääkaupungin temppelissä asuvan oraakkelin kautta tai jumalalle omistetussa temppelissä pappien ja papittarien välityksellä.
Oraakkeli taas on jumalan maanpäällinen viestinviejä ja itsekin puolijumala. Hän on aina naispuolinen ja kasvatetaan temppelissä. Oraakkelin ei sallita koko elinikänään poistuvan temppelistä ja tämän odotetaan olevan myös koko maallisen elämänsä ajan neitseellinen. On sekä oraakkelille, että suhteen toiselle osapuolelle häpeällistä, jos oraakkeli turmellaan. Oraakkeli valitaan aina edellisen kuoltua, uskoen tämän sielun siirtyvän samaan aikaan syntyneeseen vauvaan. Tämän jälkeen vastasyntynyt vanhempineen tuodaan asumaan temppeliin imetyksen ajaksi, jonka jälkeen perhe saa päättää, jäävätkö he elämään lapsensa kanssa temppeliin vai palaavatko kotiinsa, sekä saavat päättää oraakkelin maallisen nimen. Yleensä perheet palaavat takaisin normaaliin elämäänsä. Se on koko suvulle suuri kunnia, jos perheen lapsi on syntynyt oraakkeliksi. Vain temppelissä työskentelevät papit ja papittaret voivat olla normaalisti tekemisissä oraakkelin kanssa. Tämänhetkisen oraakkelin maallinen nimi on Theodora.
Palvontapaikat: Vinemarin pääkaupungissa sijaitsee oraakkelin temppeli, mutta ympäri valtiota on pienempiä temppeleitä, joissa määrää papit ja papittaret.
Uskonnon ja kruunun välinen suhde: Oraakkeli vastaa aina henkisestä puolesta ja kruunu maallisesta, joten nämä kaksi ovat yleensä pitkälti erillä toisistaan. Mutta kuninkaan astuessa oraakkelin temppeliin oraakkeli on ylempiarvoinen, ja kuninkaan kuuluu osoittaa tälle kunnioitusta. Ainoastaan rikollisten teloitusta koskevissa tapauksessa esimerkiksi tuomitun läheiset voivat pyytää oraakkelia armahtamaan tämän, sillä vain oraakkeli voi pyörtää teloitustuomion.
Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat: Uskonnollisia juhlia Vinemarissa ei ole oikeastaan kovin paljoa. Näitä harvoja yleisiä ovat vanhan oraakkelin kuolinpäivä, joka on myös samalla uuden syntymäpäivä. Sitä vanhempien oraakkelien syntymäpäiviä ei juhlita, sillä muutenhan jokainen päivä olisi juhlapäivä. Tämän lisäksi myös uskonnon kolmelle pääjumalalle on listattu juhlapäivät, jotka ovat valtakunnallisia. Eri ammattialojen edustajat juhlistavat pienemmässä mittakaavassa oman alansa jumalia. Ristiäiset, häät ja hautajaiset ovat perheenkeskeisiä juhlia eikä niihin liity mitään suuria uskonnollisia tapoja, paitsi hautajaisiin, jolloin kuolleen sielu siirtyy lepoon jumalan luokse.
Oraakkelin läsnä ollessa tälle tulee osoittaa kunnioitusta ja nöyryyttä, sillä temppelissä oraakkeli on suurin auktoriteetti. Salissa polvistutaan ja jäädään odottamaan että oraakkeli saapuu paikalle, eikä oraakkelia saa katsoa suoraan. Vain oraakkeli itse voi määrätä poikkeuksen käytäntöihin. Kuitenkin oraakkelin ja yleisön välissä on aina sermi näköesteenä ja vain oraakkelin pyynnöstä saa toimia toisin. Ainoa tilanne jolloin joku muu kuin oraakkelin omat papit tai papittaret näkevät tämän on, kun uusi hallitsija astuu valtaan ja käy pyytämässä siunausta valtakaudelleen.
Historia: Vinemarin historia on pitkälti ollut rauhallista, vaikka sitä voikin olla hankala uskoa kansan perusluonteesta. Suuria muutoksia hallinnossa tai hallitsijasuvussa ei ole tapahtunut. Vasta viime vuosina tilanne on kiristynyt, mutta aikaisemmin Vinemarissa ei ole juuri poliittisia kriisejä nähty.

Nimi: neno

06.07.2017 21:44
Hahmon tiedot:
Nimi: Calder Titus Vinemar
Sukupuoli: mies
Ikä: 20
Ulkonäkö: http://orig08.deviantart.net/8d88/f/2017/187/3/2/calder__2__by_neno0608-dbf bgeu.jpg
Calder on 186cm pitkä, lihaksikas nuoren miehen alku. Ulkonäkönsä puolesta hän on jo täysi aikuinen, ja lihasmassastaan huolimatta kohtalaisen ketterä liikkeissään. Miehellä on luonnostaan melko tumma iho, eikä lähes jatkuva ulkona oleminen sitä ainakaan vaalentanut ole. Ainoana poikkeuksena tähän on nuoren miehen monet arvet, joista suurin osa peittyy yleensä vaatteiden alle, mutta tämän käsivarret ja yläkeho on mitä erilaisimpia arpia täynnä. Calderilla on myös kasvoissa kaksi arpea, toinen oikeassa silmäkulmassa ja toinen menee nenän yli, sekä yksi arpi kaulassaan. Lisäksi prinssillä on vasemmassa kämmenselässään kuningassuvun sinetti polttomerkattuna. Calderilla on varsin terävät ja vahvat kasvonpiirteet, näyttäen parhaimmillaan vuoden tai pari vanhemmalta kuin mitä oikeasti on. Tällä on kapeat, siniset silmät, suora nenä ja kapeat huulet. Nuoren miehen silmät todella ovat siniset, vaikkakin sävyt ovat erittäin ääripäässä, vasemman silmän näyttäessä lähes mustalta ja oikean melkein valkoiselta, ohutta tummempaa reunaa lukuun ottamatta. Oikean puolen kasvoistaan Calder tykkää peittää hiuksillaan, sillä hän vihaa ulkonäköään, joka on kuin kopio isästään, ja sen lisäksi hän pitää melkein vaaleaa silmäänsä karmivan näköisenä, vaikka ei sitä ikinä myönnäkään. Prinssin hiukset ovat mustat, ja peittävät tämän niskan, ja yleensä osan etuhiuksistaan nuorukainen sitoo pois silmiltään, usein melko sotkuisen näköiselle poninhännälle. Mitä vaatetukseen tulee, Calder suosii peittää yleensä arpiaan, mutta ei kuitenkaan ole kovinkaan tiukkapipo asiasta. Hänelle on tärkeämpää vaatteissa, että kangas on mukavaa ja hengittävää ja hänen on helppo liikkua siinä. Siksi Calderilla varsin usein näkeekin löysähkön puoleisia vaatteita, jotka ovat milloin mitä erilaisimmilla vöillä ja muilla viritelmillä kiinni. Prinssi myös, yllättävää kyllä, käyttää jonkun verran koruja, pääosin tosin melko yksinkertaisia. Hänellä on aina povitaskussaan mukana muistomedaljogi äidistään, ettei unohtaisi kostoaan isälleen. Myöskään sormus tai pari ei ole mikään yllätys nuorella miehellä. Lisäksi, herkistä korvistaan huolimatta, Calderilla on oikeassa korvassaan kolme korvakorua, kaksi rengasta ja yksi nappikorvakoru, sekä vasemmassa korvassaan kahdella reiällä kiinni oleva korvakoru, kaksi pientä sinistä kristallia, jotka yhdistyvät toisiinsa ohuella ketjulla.
Luonne: Calder on yleisesti ottaen ihan mukava, joskin myös kiusoitteleva ja helposti muita ärsyttävä persoona. Nuoren miehen kanssa on helppoa tulla toimeen, mutta tämän puheita ei koskaan kannata ottaa turhan vakavasti. Calder hyväksyy helposti ihmisiä eikä suutu kovinkaan helposti, vaikka hänelle itselleen sanottaisiin pahasti, hän nimittäin osaa ottaa asian kuin asian vitsinä, tai sitten hyväksyy asian sellaisenaan. Nuori mies on myös yllytyshullu sekopää, eikä arkaile tehdä typeriäkään asioita ihan vain koska miksi ei. Tämän takia monikaan ei ota nuorta prinssiä vakavasti, mutta sellainenhan ei Calderia häiritse, saapahan aina juosta vapaasti vastuuta karkuun. Kuitenkin vaikka prinssin kanssa on helppoa tulla pintapuolisesti toimeen, oikeasti läheiseksi tämän kanssa on vaikea päästä. Vaikka Calder suhtautuu ihmisiin usein kiusoittelevan ystävällisesti, hän on aina hieman varuillaan eikä luota helposti keneenkään. Tämä johtuu huonosta isä-poika-suhteesta, jossa molemmat ovat yrittäneet salamurhata toisensa lukemattomat kerrat, usein myös palkaten murhaajia toistensa perään. Kokien pienen epäilyksen olevan turvallisempaa, Calder pysyttelee mieluummin varuillaan kuin jättää itsensä täysin avoimesti haavoittuvaiseksi. Ainut, keneen Calder luottaa tilanteessa kuin tilanteessa on hänen pikkusiskonsa Lilian, johon prinssillä on myös erittäin paha siskokompleksi. Hän suojelee pikkusiskoaan kaikelta mahdolliselta ja mahdottomalta, sivustakatsojien jopa epäillessä, että kyseessä olisi nuoren prinssin elämän rakkaus. Henkiseltä tasolta suhde kuitenkin muistuttaa enemmän isä-tytär-suhdetta, mitä Calder itse ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, mutta toisaalta hän on melkeinpä kokonaan kasvattanut Lilianin itse, kaksikon pienestä ikäerosta huolimatta. Lilianin lisäksi hänellä on myös muutama muukin luottohenkilö, mutta heitä ei ole paljoa, ja tällä on jo entuudestaan hyvät välit Urumiyan prinsessan, Skylerin, kanssa. Eniten nuoren prinssin käytöksessä muita ärsyttää yleensä tämän tapa keksiä muille omin päin lempinimiä, tai kuinka hän helposti päätyy pimittämään tietoja, olettaen niiden olevan itsestäänselvyyksiä. Calder onkin yllättävän älykäs, minkä hän pyrkii tosin usein piilottamaan, ihan vain päästäkseen itse mahdollisimman helpolla. Tämän äly kuitenkin tulee esille silloin, kun mies yrittää vikitellä ketään silmää miellyttävää ja tietääkin kaikenlaisia pikkuseikkoja yleensä täysin mitättömistä asioista. Vaikka hän antaakin helposti itsestään perverssin ja täysin siveellisyyteen kykenemättömän kuvan, nuorella miehellä on kyllä itse asiassa erittäin tiukka kunniakäsitys, josta ei ole valmis joustamaan, jonka lisäksi mies on monen yllätykseksi erittäin uskonnollinen. Calderin suurimmat heikkoudet ovat tämän uimataidottomuus ja kummituspelko. Osittain tästä syystä, osittain tuntoherkän selkänsä takia prinssi ei pidä, mikäli heti hänen selkänsä takana seisoo joku hänen tietämättään. Lisäksi nuoresta prinssistä on hyvää vauhtia tulossa alkoholisti, vaikkei sitä päällepäin enää huomaakaan tämän kyvystä olla humaltumatta, joi hän miten paljon hyvänsä. Eikä nuori mies sitä ääneen suostu edes myöntämään. Minkä hän kuitenkin kyllä myöntää ongelmapiirteeksi luonteessaan on, että hänellä on taipumusta oppia kaikki elämän läksyt kantapään kautta, eikä ole itsekään asiasta oikeasti ylpeä.
Muuta:
¤ Calder on vasenkätinen, mutta siitä huolimatta hän kykenee tekemään asioita myös oikealla kädellään kohtalaisesti. Tämä siitä syystä, koska vasenkätisyyden ajateltiin olevan virheellistä, opetettiin prinssiä mahdollisimman paljon oikeakätiseksi, vaikkakin iän myötä mies on alkanut menemään pitkälti oman päänsä mukaan siinä kumpaa kättään käyttää.
¤ Calderilla on siivekäs lemmikkikäärme, Sphintus, joka kulkee miehen mukana lähes joka paikkaan. Lentävät käärmeet ovat varsin yleisiä lemmikkejä Vinemarin ylimystön keskuudessa. Normaalisti puolitoistametrinen kobra vain nukkuu miehen kaulan ympärillä, mutta puolustaa kyllä isäntäänsä uhkan edessä. Sphintuksen myrkky on voimakasta hermomyrkkyä, mutta vaikka Calder on itse saanut hommattua itselleen immuniteetin, hän silti kantaa mukanaan vastamyrkkyä, ihan vain varmuuden vuoksi. Lisäksi prinssin suurta hupia on hemmotella lemmikkiään pilalle. (Suuntaa antava kuva Sphintuksen ulkonäöstä: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/02/5c/68/025c68f55a8efc9290a8435d b743bbf3.jpg )
¤ Alkoholin lisäksi Calderilla on tapana aina toisinaan poltella piippua, mutta vain silloin, kun hänen ei onnistu saamaan käsiään olueen tai viiniin tai lähes mihin tahansa juomaan. Piipun polttelu ei kuitenkaan ole yhtä yleistä nuorella miehellä, ja hän polttaakin vain ollessaan huonolla tuulella. Prinssi on myös melko syvällä koukussa uhkapeleihin, joissa ei ole voittanut vielä kertaakaan. Suoraan sanottuna nuori mies on oikea paheiden pesäke.
¤ Calderin suhde isänsä kanssa on hyvin huono, kuninkaan ollessa vainoharhainen poikansa vievän hänen valtaistuimensa. Äitinsä kuoltua isänsä teloittamana tuolloin 5-vuotias Calder päätti vastata isänsä odotuksiin ja alkoi tosissaan pyrkiä saada miestä hengiltä. 15-vuotiaasta lähtien Calder on toiminut oman kapinallisarmeijansa komentajana ensin piilotellen henkilöllisyyttään, mutta nykyisin toimien julkisesti omana itsenään. Calderilla on myös 5 vuotta itseään nuorempi siskopuoli Lilian. Kaksikolla on eri isät, jotta kuningas ei pääsisi tytön jäljille, mikäli onnistuu saamaan poikansa hengiltä.
¤ Calder tietää varmaksi olevansa ainakin kahden lapsen isä: 4-vuotiaan Azraelin ja 2-vuotiaan Rayyanin. Lasten äitejä, Farrahia ja Seleneä, Calder pyrkii välttelemään parhaansa mukaan eikä erityisemmin hakeudu lastensakaan seuraan, hädin tuskin tunnistaen näitä edes ulkonäöltä. On myös hyvin mahdollista että Calderilla on useampiakin lapsia, joista nuori mies ei edes tiedä, tällä kun on huono tapa päätyä helposti kyseenalaisiin suhteisiin kenen kanssa sattuu, mutta onneksi ne ovat jääneet usein varsin lyhyiksi, eikä asiaa helpota prinssin juoksentelu punaisten lyhtyjen kadulla. Tällä onkin ollut vain kaksi vakavaa pidempää suhdetta elämässään, toinen Rayyanin äidin, Selenen kanssa, ja toinen erään miespuolisen henkilön kanssa, josta Calder kieltäytyy puhumasta. Kerrottakoon kuitenkin, että prinssi joutui itse tappamaan tämän itsensä ja siskonsa turvallisuuden takaamiseksi.
¤ Calder on usein varsin kevytuninen, heräten helposti pieneenkin ääneen joka ei hänen mielestään pitäisi kuulua ympäristöön. Tämä joskus aiheuttaa pientä unenpuutetta, mitä ei nuoren miehen energisen luonteen takia välttämättä kuitenkaan aina huomaa.
¤ Kovin moni ei ehkä osaisi arvata, mutta Calder on varsin hyvä käsistään, kyeten tekemään pikkutarkkoja asioita varsin hyvin niin halutessaan. Myös tämän käsiala on itse asiassa yllättävän siistiä ja selkeää. Nuorempana Calder oli myös kiinnostunut paikallisen sepän tekemisistä oppien kohtalaiseksi aseiden korjauksessa. Nykyisin prinssi käyttää näppäriä sormiaan pääosin kolikkotemppuihin.
¤ Elementtiaseen lisäksi Calder käyttää suurikokoista kahden käden miekkaa, johon on itse asiassa todella kiintynyt, miehen omien sanojen mukaan miekka on ”vain juuri täydellinen” (http://orig13.deviantart.net/9a67/f/2013/224/8/8/two_handed_saber_by_raver unner-d6hsfik.jpg ). Miekan lisäksi tämä kantaa mukanaan äitinsä perintötikaria, joista toisen on antanut siskolleen, vaikkakin kysyttäessä nuorukainen aina sanoo vain hävittäneensä sen. Kuitenkaan tätä tikaria Calder ei käytä ikinä mihinkään, kunhan vain kantaa mukanaan. (http://ecx.images-amazon.com/images/I/41AzW0fqiRL._SX300_.jpg ) Elementtiaseen käytössä Calderilla onnistuu luonnollisemmin veden käsittely.
¤ Elementtiaseen käytössä Calder ei vielä täysi mestari ole, mutta kuitenkin melko lahjakas. Prinssi on opetellut itse kaiken, minkä osaa, ja hallitseekin jo perusasiat veden käytössä kohtalaisen hyvin, kyeten olla jopa salaa hieman pikkusiskonsa opettajana. Sumua prinssi ei kuitenkaan vielä hallitse, ja varomattomasti käyttäessään väsyttää itsensä hyvin nopeasti. Lähes toivoton taas jään käytön suhteen, mikä kuitenkin on täysin normaalia luontaiselle veden käyttäjälle.
Ratsu: Raye on suurikokoinen, raskasrakenteinen ja musta tamma. Raye ei ole Calderin ensimmäinen hevonen vaan nuorukaisella on ollut useita, joiden kanssa hän on tullut jopa vielä huonommin toimeen. Sotilaiden kuvitellessa tamman olevan rauhallisempi kuin ori, he antoivat Rayen Calderille, mutta nuorukainen oli ehtinyt oppia jo orien kanssa kovakouraiseksi.

©2017 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com