Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Megohime

09.07.2017 12:21
LOMAKE - Kruununperilliset:

Hahmon tiedot:

Nimi: Caine Caen
Sukupuoli: Mies
Ikä: 17

Ulkonäkö: http://aijaa.com/2YDTWm

Caine on noin 170cm pitkä hoikka nuori mies, joka on vielä poikamaisen hontelo eikä miehistä lihaksikkuutta juurikaan näy päällepäin. Cainen ruumiinrakenne on muutenkin hyvin siro, hartiat ovat kapeat ja selkä on sopusuhtainen raajojen pituuteen verrattuna. Hänellä on kovan harjoituksen antamaa voimaa ja kestävyyttä, mutta miksikään raskaan fyysisen työn tekijäksi häntä ei voi kyllä luokitella. No onneksi prinssiltä ei sellaista vaaditakaan. Cainen voima on kestävyydessä ja nopeudessa, hän on myös melko notkea, vaikka sellaista soturilta toivottavaa raakaa voimaa ei löydykään, toivossa on kuitenkin hyvä elää ja ehkä iän myötä lihasmassaakin tulisi enemmän, niin poika voisi jopa alkaa näyttämään mieheltä. Caine kun on melko naisellinen ulkonäöltään ja siron ruumiinrakenteen lisäksi hänen kasvonpiirteensä ovat myös kovin sirot ja naiselliset, mikä voi toki osittain johtua nuoresta iästä.

Cainen iho on hyvin vaalea ja palaa herkästi, mikä on Caenezhissa yleinen piirre, koska pohjoisessa ollaan ja auringonpaisteesta saa nauttia vain lyhyen kesän aikana kunnolla. Kesäisin myös Cainen poskipäillä ja pitkähkön nenän varrella olevat pisamat näkyvät paremmin kuin muulloin. Cainen silmät ovat suuret ja melko pyöreät, tosin ulkoreunoista hiukan kulmikkaat, ja silmäripsien pituus antaa vähän lisää naisellista ilmettä. Väriltään Cainen silmät ovat sammalen vihreät. Cainen hiukset ovat väriltään punaiset, melko tumman punaiset, mutta eivät mitkään räikeän kirkkaan punaiset kuitenkaan, vaikka väri onkin hyvin voimakas. Valosta tietenkin riippuen sävy vähän muuttuu ruskeanpunaisesta lähes oranssinpunaiseen, mutta punaiseen kuitenkin. Hiukset ovat suorat, eivätkä taivu mihinkään suuntaan luonnostaan ja pituutta niillä on noin puoleenväliin selkää asti. Edestä hiukset ovat hiukan lyhyemmät ja ne pitenevät taakse mentäessä, eli latva ei ole tasainen vaan reunoilta lyhyempi ja keskeltä pidempi.

Caine on melko tasainen sekoitus kummankin vanhempansa piirteitä. Hänen isänsä on pitkä, yli 180cm, roteva pohjoisen soturi, jolla on samanmallinen erittäin suora hiuslaatu, mutta vaalean oljenkeltaisena. Silmänsä Caine on perinyt isältään, jolla on yhtä vihreät silmät kuin pojallaan. Muuten Caine tulee paljon enemmän äitiinsä, joka on pienikokoinen, ruskeasilmäinen ja jonka hiukset ovat pitkät, kiharat ja punaiset. Ruumiinrakenne puolestaan on hiukan erikoinen sekoitus molempia, koska hän on siro kuten äitinsä, mutta kuitenkin melko pitkä ja jäntevä, mikä tulee enemmän isän puolelta, vaikka Cainen pituus onkin vähän kärsinyt äitinsä lyhytkasvuisemman suvun takia.

Caine pitää pitkiä hiuksiaan perinteisen tavan mukaisesti yleensä osittain letitettynä, siten, että päällimmäiset ja sivuilla olevat hiukset on vedetty taakse ja letitetty joko yhdelle tai useammalle pienelle letille ja loput hiukset saavat olla auki. Mutta Caine vaihtelee kampaustyyliään melko paljon ja tilanteen mukaan, välillä hiukset voivat olla kokonaan tiukasti palmikoidut, jos niiden pitää olla poissa edestä, ja joskus taas kokonaan auki, tosin se on harvinaista. (Yleisin kampaustyyli: http://aijaa.com/CzjwcK )Juhlissa hän yleensä panostaa kampauksiin miehenä vähän liikaakin ja yleensä hän varioi naisten kampauksista hiukan pelkistetympiä, jotta ne sopisivat miehelle hiukan paremmin. Hän on myös hyvin tarkka vaatteistaan ja käytännöllisyyden lisäksi hän haluaa myös näyttää tyylikkäältä ja huomiota herättävältä. Hän on kiinnostunut eri kuningaskuntien vaatetyyleistä ja pitää hienoista ja värikkäistä ja kauniista vaatekankaista. Vaikka hän olisi menossa vain metsälle, hän pukeutuu silti huolellisesti. Hänen lempivärinsä on tumma metsän vihreä, mitä näkee paljon hänen vaatteissaan. Vihreä nyt on yleinen väri Caenezhissa muutenkin, mutta vihreä sopii hyvin Cainen silmien väriin ja punaisten hiusten kanssa. Hän käyttää kuninkaalliseksi hyvin vähän punaista, koska hiukset ovat jo melko näyttävän punaiset. Hän käyttäisi enemmän muitakin värejä, mutta hiusten väri vähän hankaloittaa joidenkin värien käyttämistä ja vihreä on yleensä hyvä ja varma valinta.

Vaatteet ovat yleensä prinssille sopivan laadukkaita ja yleensä hänellä on tummien housujen kanssa joku pitkähihainen korkeakauluksinen aluspaita, jonka väri on yleensä hillitympi ja sen päällä on prameampi paita, jonka kaula-aukko on leveämpi, jotta alemman paidan korkea kaulus jää näkyville, ja hihat yleensä leveät ja lyhyet. Päällimmäisen paidan helma on pitkä ja halkiot joko edessä tai sivuilla, lantiolla on yleensä nahkavyö, jonka solki käyttötarkoituksesta riippuen on joko vaatimaton tai erittäin koristeellinen. Päällimmäisen paidan helma, kaulus ja hihansuut on usein koristeltu näyttävästi ja koristekuviona ovat yleensä erilaiset lehtiköynnökset. Asustukseen kuuluu yleensä myös viitta ja toki vuodenajan mukaan asustus on kesäisin kevyempi ja talvella kerroksia on enemmän ja kankaat paksumpia ja turkiksia käytetään reippaasti. Cainen kengät ovat yleensä pitkävartiset nyörein tai vöin kiinnitettävät nahkasaappaat. Vyöllä on usein pari pitkää hopeakahvaista veistä, jotka eivät toki ole vain koristetarkoituksena, vaikka ovathan ne kauniit. Koruja Caine ei käytä, ellei joskus hiuksiin sitten tarvitse kiinnittää jotain solkia kampauksen takia ja viitan soljet ovat usein melko prameita.

Luonne:

Ensimmäisenä Cainen luonteesta huomaa tämän huolettoman ja positiivisen asenteen, hän on harvoin huonolla tuulella, joskin esittää mököttävänsä silloin tällöin, jos ei saa muuten huomiota tai että saisi tahtonsa läpi. Harvoin hän kuitenkaan oikeasti suuttuu tai murjottaa, se on vain hyväksi opittu temppu, jolla saa muut antamaan periksi. Hän on yleensä hyvin optimistinen ja pyrkii keksimään kaikesta jotain hyvääkin, vaikka tilanne olisi miten katastrofaalinen. Mutta tämäkin on vain yleensä, koska kaikille tulee huonoja päiviä, myös Cainelle, ja hänet on mahdollista saada myös suuttumaan, mutta se on erittäin harvinaista. Lisäksi hän leppyy aika nopeasti, kun tunnekuohusta vain selviää ja moisia kuohahduksia tulee ja menee, sillä hän on hyvin tunnealtis, eikä kauheasti peittele tunnetilojaan, jotka saattavat heitellä nopeasti laidasta laitaan. Yleensä kuitenkin surun tai vihan tunteet ovat niitä poikkeamia, ja kun hän on saanut purettua sen tunteen, hän yleensä palaa tuttuun hyväntuulisuuteen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Caine on hyvin rehellinen sanomisissaan ja puhuu yleensä totta ja samalla myös uskoo aika helposti kaiken, mitä hänelle väitetään, ilman että hirveästi kyseenalaistaa. Toki, jos tilanne vaatii, niin valehtelukin luonnistuu ja hänellä on aika hyvät näyttelijänlahjat ja hän saakin yleensä puhuttua itsensä ongelmista. Valehtelunkin hän hoitaa niin viattoman rehellisesti, että harvoin jää siitä kiinni ja oikeastaan vain ne, jotka tuntevat hänet paremmin, tietävät milloin hän puhuu ihan puuta heinää. Muuten hänellä on paha tapa innostua ja liioitella asioita, mikä johtaa siihen, ettei häntä kovin usein oteta kauhean vakavasti, etenkin kun hänen asenteensa on erittäin rento ja huoleton ja yleensä heittää vain jotain typerää vitsiä vakavaankin asiaan tajuamatta, että nyt ei ehkä ollut hyvä hetki. Hänellä ei ole maailman paras tilannetaju ja lisäksi hänen suorapuheisuutensa tuottaa välillä enemmänkin ongelmia, hän kun ei osaa pitää mielipiteitä itsellään, vaan ne on pakko kertoa ääneen, eikä hän aina tajua loukkaavansa kommenteillaan muita. Ei tietenkään tarkoituksella, hän ei vain itse aina huomaa sitä. Hänen on myös erittäin vaikea myöntää, että on väärässä jonkin asian suhteen.

Caine viihtyy seurassa ennemmin kuin yksin, vaikka tietenkin oma rauha on tarpeen silloin tällöin itse kullekin. Hän nauttii huomion keskipisteenä olemisesta ja hän tulee hyvin melkein kaikkien kanssa toimeen, joskin hänen energisyytensä ja jatkuva höpötyksensä voi helposti ärsyttää kanssaihmisiä. Hän yrittää kovasti käyttäytyä prinssin arvolle sopivasti, välillä ehkä yrittää hiukan liikaakin ja osaa kyllä olla kohtelias, mutta innostukselta välillä unohtuu, että hänen tulisi käyttäytyä arvokkaasti, eikä lörpötellä niitä näitä ties kenen kanssa. Hän ei kauheasti arvoasteikkoa katso, että kenen kanssa kaveeraa, kunhan vain saa ihailua osakseen ja jonkun, joka jaksaa kuunnella hänen loputonta tarinointiaan, niin sillä niin väliä ole, että kuka kyseessä on. Hän kiintyy hyvin helposti ihmisiin ja jos hän kiintyy kunnolla, niin se voi mennä hiukan omistushaluisuudenkin puolelle.

Vaikka Caine ei olekaan ulkomuodoltaan ja luonteeltaan kauhean tulevan soturikuninkaan kriteerejä täyttävä, hän on kuitenkin erittäin päättäväinen, eikä kovin helposti luovuta. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen paremmaksi ja tahtoo tehdä isänsä ylpeäksi ja todistaa epäilijöille, ettei ole heikko, vaan yhtä pätevä kuninkaaksi kuin isänsä, vaikka hänellä onkin erilainen ote asioihin. Hän on erittäin utelias kaikkea uutta ja vierasta kohtaan ja hän on hyvin avarakatseinen ja tahtoo oppia ymmärtämään muita kulttuureja ja tapoja ja tietää niistä lisää. Matkailu kiinnostaa häntä myös, pelkät kertomukset muista maista eivät hänelle riitä, vaan hän haluaa itse päästä näkemään ja kokemaan asioita. Hän ei tahdo jäädä loppuiäkseen vain Caenezhin vuorille ja elää tuhatvuotisten tapojen ja perinteiden ympäröimänä, hän haluaa nähdä maailmaa ja uudistaa omaa tulevaa kuningaskuntaansa, tehdä siitä modernimman ja sivistyneemmän, mikä ei ihan uppoa vanhempaan konservatiiviseen enemmistöön, vaikka prinssillä on oma nuoremmasta polvesta koostuva kannatusjoukkonsa. Suurin osa kuitenkin suhtautuu hänen uudistushalukkuuteensa epäilevästi, kuten koko prinssiin, mutta ei sellaista nyt ääneen voisi sanoa, tai henki lähtisi. Caine on kuitenkin varma, että vanhat tavat eivät kärsisi, vaikka niitä jossain määrin uudistettaisiin, etenkin kulttuurisella puolella, ja etenkin hän tahtoisi tehdä enemmän yhteistyötä muiden kuningaskuntien kanssa.

Toisaalta Caine on myös hiukan laiska ja jaksaa yleensä keskittyä siihen, mikä häntä sillä hetkellä kiinnostaa. Jos motivaatiota ei löydy, hänen on erittäin vaikea saada itseään keskittymään. Yleensä ongelmia tulee sellaisen opiskelun suhteen, joka vaatii pitkäveteisten opusten lukemista tai etikettikäyttäytymistä ja muuta vähemmän toimeliasta. Hänen kiinnostuksensa riittää kyllä hyvin taisteluharjoituksiin, metsästykseen ja sellaiseen, missä saa tehdä jotakin. Kirjojen lukeminen ei ole hänen juttunsa, koska pitkään paikalla oleminen on haastavaa ja hänellä karkaavat ajatukset hyvin herkästi ihan muihin aiheisiin. Hän myös jaksaa paremmin sellaisten vähemmän toiminnallisten asioiden parissa, joissa voi nähdä kehittyvänsä.

Cainella on myös oma vähän kieroutuneempikin puoli, mikä on yleensä kavalasti piilotettu ystävällisyyden taakse. Hän on toisaalta melko juonitteleva, mikä tekee hänestä toisinaan ikävän vastustajan. Lisäksi hän on täydellisen ennalta arvaamaton, koska käyttäytyy yleensä niin ennalta arvattavasti, että kun hän sitten yllättää, niin se todellakin yllättää. Hän on helposti aliarvioitavissa, mikä on paha virhe, koska häntä ei kannata aliarvioida. Nuoresta iästään huolimatta hän on saanut karun caenezhilaisen kasvatuksen ja oppinut, ettei elämä ole pelkkää auringonpaistetta, vaan suurin osa on julmaa taistelua elämästä ja kuolemasta. Hän saa tavalla tai toisella tietää kaiken haluamansa ja osaa solmia suhteita oikeisiin henkilöihin, joista on hänelle apua ja vihollisia kohtaan hän on suorastaan julman armoton. Hänen moraalinsa on välistä hyvin erikoinen johtuen Caenezhin melko erikoisesta moraalikulttuurista. Vaikka hän yleensä on hyväntahtoinen, yksi väärä liike ja sitten voi vain odottaa tuhoaan. Hän harvoin käyttäytyy kuin prinssi, mutta tiedostaa sen itse erittäin hyvin ja käyttää valta-asemaansa hyväkseen häikäilemättä.

Muuta:

- Cainen isä on Caenezhin tuhatvuotisen hallitsijasuvun jäsen ja tämänhetkinen kuningas Carac Caen. Hän on 37vuotias raavas mies, joka on luonteeltaan vakava ja ankara ja joka arvostaa caenezhilaisia perinteitä. Hän on pitkä ja voimakas mies, joka on hurja ilmestys sotatantereella käyttäen kahta suurta sotakirvestä aseenaan silloin kun ei käytä perintöasettaan, eli Caenezhin Veriteriä. Hän on armoton mies, jonka suosioon on vaikea päästä ja jota kukaan ei halua vihamiehekseen. Hän pitää kansaansa kurissa rautaisella otteella ja yrittää parhaansa mukaan koulia pojastaan kunnollista soturia, jonka harteille voisi joskus jättää kruunun taakan. Cainen äiti, kuningatar Enndolynn, on 34vuotias arvostetun sotapäällikön tytär ja hänen neljä vuotta nuorempi veljensä Gunnars Aagesson on Gaianin kaupungin sotapäällikkö ja yksi kuningasperheen luotetuimmista sotureista. Kuningatar on tiukka, mutta hellä nainen ja yleensä hän opastaa poikaansa ja alamaisiaan lempeän määrätietoisesti. Hän pukeutuu kuningattareksi vaatimattomasti ja jalokivien sijaan koristautuu mieluummin kesäisin luonnonkukilla. Vaatimattomuudestaan ja pienikokoisuudestaan huolimatta naisessa on luontaista arvovaltaa, joka loistaa hänestä kuin aurinko keväthangelle, lempeää, mutta kunnioitusta herättävää voimaa. Hän on älykäs nainen, joka arvostaa miestään ja jota hänen miehensä arvostaa yhtä lailla.

- Caine on vanhempiensa ainoa lapsi, sillä kuningasparille ei muita ole siunaantunut. Hänen kruununperimyksensä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu, sillä Cainen isän veli havittelee epävirallisesti hallitsijuutta omalle pojalleen. Itse asiassa serkku on jo haastanut Cainen taisteluun kruunusta, minkä takia Cainen isän välit veljeensä eivät ole erityisen hyvät. Caenezhin lakien mukaan kun kuninkaan verisukulaiset voivat haastaa kruununperillisen taisteluun kruunusta ilman, että sitä lasketaan maanpetokseksi, mutta käytännössä kukaan ei yleensä tee niin, koska se tulkitaan kuitenkin petokseksi kuningasperhettä kohtaan. Cainella ei ole muutenkaan erityisen hyvät välit vuoden vanhemman serkkunsa kanssa, jonka aikoo voittaa taistelussa keinolla millä hyvänsä. Tietenkin Cainella on myös kihlattu, hyväsukuinen neito nimeltä Brunhild. Kaunis vaaleakutrinen ja sinisilmäinen kaksi vuotta Cainea nuorempi tyttö, mutta Cainea itseään ei tuleva avioliitto erityisesti houkuttele, koska on omasta mielestään liian nuori moiseen eikä tuleva aviopari juuri tunne toisiaan, mitä nyt muutaman kerran kihlajaisten lisäksi ovat tavanneet.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä suuntaa antava sukupuu: http://aijaa.com/JDF09g

- Caenezhissa odotetaan, että etenkin sotureiksi syntyneet ja siihen itse kouluttautuneet hallitsevat useamman aseen käytön. Jousiammunta on lähes jokaisen miehen osattava taito, koska metsästys on tärkeä elinkeino ja jopa talonpojan täytyy osata käyttää jousta metsästystarkoitukseen ja yleensä jousi ja nuolet kuuluvat jokaisen aseistukseen, kuten hyvä puukko. Soturille ja etenkään prinssille moinen ei toki riitä ja miekan käyttö on myös hallittava. Cainen suosikkilaji on juuri jousiammunta ja sen harjoitukseen hän on käyttänyt eniten aikaa ja on siinä selvästi parempi kuin muissa taistelulajeissa. Hän ampuu jousella tarkasti ja voimaakin on jo sen verran, että hänen jousensa kantomatka on ihan kunnioitettava ja hänellä on tarkka näkö ja tähtäys ja tietenkin hän on saanut opetusta Caenezhin parhaimmilta jousiampujilta. Miekanhallinta ei Cainella ole ihan niin hyvällä mallilla ja raskaita aseita hän ei jaksa kannatella, joten sotakirveiden ja suurten lyömämiekkojen suhteen on luovutettu suosiolla. Hänen vakiovarustukseensa kuuluvat kaksi kevyttä pitkää veistä, jotka ovat lyhyiksi miekoiksi laskettavissa. Cainelle sopivat tällaiset aseet paremmin, minkä kanssa voi käyttää nopeutta enemmän kuin voimaa. Kahdella miekalla harjoittelu oli siitäkin mielestä hyvä valinta, että Caenezhin elementtiasetta pystyy myös käyttämään kaksikätisesti, joskin aseella on painoa ja pituutta enemmän. Sen takia Cainelle on valmistettu saman kokoinen ja painoinen kopio kuninkaan aseesta, jotta hän pystyisi kehittämään voimiaan ja taitojaan sitä varten, kun hänen itsensä tulee hallita kuningaskunnan elementtiasetta. Onhan se hyvä hallita ensin asetta ja sen taistelutekniikka, ennen kuin alkaa opetella siihen päälle yliluonnollisten voimien hallintaa. Caine on myös saanut jonkin verran harjoitusta isänsä Veriterien käyttöön, mutta se on toistaiseksi ollut vasta alustavaa ja Cainen haluttiin ensin hallitsevan perus aseenkäyttö ennen elementtiaseella harjoittelun aloittamista.

- Kaiken sotilaallisen harjoituksen ja muun opiskelun lisäksi Cainella on melko vähän vapaa-aikaa, minkä takia hänen pitää ottaa sitä itselleen oppituntien kustannuksella. Mutta silloin kun hän ei harjoittele jousiammuntaa, miekkailua tai ratsastusta, tai ei opiskele historiaa ja sotastrategiaa hän yleensä lähtee metsälle vain muutaman luottomiehen seurassa. Hän nauttii luonnosta ja rakastaa kotiseutunsa metsiä ja vuoria ja järviä ja kyläilee mielellään esimerkiksi enonsa luona Gaianissa ja etelässä Nezhassa hän viihtyy myös, sillä oleili siellä pitkiä aikoja saadakseen opetusta jousiammuntaan. Hän ei ikinä jätä myöskään tilaisuutta käyttämättä, jos saa tilaisuuden päästä vierailulle muihin kuningaskuntiin, etenkin Astoirwenissa hän on vieraillut isänsä kanssa muutamaan otteeseen.

- Pitää juhlimisesta, hauskanpidosta, musiikista ja taiteista ja osaa itse soittaa vielleä, vaikka se ei olekaan nuorelle prinssille sovelias harrastus, koska jousisoittimen vinguttamisen sijaan jousiammunta olisi huomattavasti kehittävämpää ajanvietettä.

Ratsu:

Cainen ratsu on Caenezhin nimikkorotua oleva vuoristohevonen. Ori on nimeltään Gwaed ja se on erittäin laatuluokan yksilö, koska tietenkin kuninkaallisille päätyvät kaikkein parhaimmat hevoset ja Caenezhissa hyvä hevonen on elinehto. Gwaed on väriltään punaruunikko, eli karvapeite on punertavan ruskea. Hevosen häntä ja harja ovat mustat, pitkät ja tuuheat ja isäntänsä turhamaisuuden vuoksi yleensä letitetty ja koristeltu sulilla. Gwaedilla on jokaisessa jalassa mustat samanpituiset sukat ja hevosen turpa on niin ikään musta ja sen otsassa on musta alaspäin osoittavaa nuolenkärkeä muistuttava kuvio. Sen varusteet ovat kestävät ja laadukkaat ja Caenezhilaisen vaatimattomat ja käytännölliset, satula ja ohjakset ovat kestävää tummanruskeaa nahkaa ja satulahuopa tumman vihreä punaisella reunustettu.

Gwaed on luonteeltaan tottelevainen ja nopeasti oppiva. Välillä hiukan omapäinen, mutta kaiken se tekee isäntänsä hyväksi, vaikka isäntä olisikin eri mieltä. Se on peloton, eikä peräänny taistelussa tai vaikean maaston edessä, ellei sitten itse löydä parempaa reittiä. Tyhmänrohkea hevonen ei kuitenkaan ole ja jos se kuvittelee tietävänsä paremmin, miten toimia, jotta henki varmemmin säilyisi, niin se myös tekee niin. Välistä sitä saa suostutella tottelemaan, mutta yleensä ori tottelee kiltisti ja on säyseä ja utelias ja tulee helposti muiden hevosten ja ihmisten kanssa toimeen. Se on myös tottunut eläimiin ja tietää olla petojen kanssa varuillaan, muttei kuitenkaan säntää pillastuneena pakoon vaistotessaan vaikka suden. Karhu onkin sitten asia ihan erikseen, koska ei hevonenkaan kaikkea voi sietää.

Kuningaskunnan tiedot:

Kuningaskunta: Caenezh

Elementti: Veri

Ase: Caenezhin Veriterät

Miekka on kaksiosainen, jonka saa yhdistettyä yhdeksi pitkävartiseksi kaksiteräiseksi aseeksi tai erotettua kahdeksi lyhyeksi miekaksi. Miekoissa on nupin sijasta kierteet, joilla aseen saa liitettyä yhdeksi. Vartta kiertää tumma nahka ja kahvat muodostuvat neljästä vartta kiertävästä koukeroisesta osasta. Kummallakin terällä on erilaiset ominaisuudet ja sen näkee teräksen värissä. Toinen terä on lähes valkoista terästä ja toinen terä lähes mustaa. Terä on suora ja kapea ja sen sisällä kulkee verisuonen kaltaisia juovia, jotka sykkivät aseen voimia käytettäessä. Aseen kuva: http://aijaa.com/GuB9b4

Veriterien yliluonnolliset ominaisuudet liittyvät vereen ja terät ovat toistensa vastavoimia. Mustalla terällä aiheutettu pienikin naarmu on kohtalokas, eikä parane luonnollisesti, vaikka kyseessä olisi miten harmiton naarmu. Taitava käyttäjä voi pelkällä terän hipaisulla aiheuttaa kuolettavan vamman, johon eivät mitkään parannuskonstit tepsi. Valkoisella terällä taas on parantavia voimia ja sillä voidaan parantaa kaikki haavat pienimmästäkin naarmusta mustan terän aiheuttamiin kuolettavan vakaviin haavoihin. Terän parantava voima parantaa haavat täysin, eikä ihoon jää jälkeäkään. Mitä taitavampi käyttäjä on, sitä vakavampia haavoja hän kykenee parantamaan. Kuolleita miekka ei kuitenkaan enää saa takaisin elävien kirjoihin, mutta pystyy pelastamaan kuolettavastikin vahingoittuneen. Parantavat ominaisuudet tietenkin pätevät vain haavoihin ja vereen, mitä tahansa tauteja miekka ei paranna. Taitamattoman käsissä miekat ovat kuitenkin aivan tavallisia miekkoja ja niiden erityisominaisuuksien käyttö vaatii pitkällistä harjoitusta. Oma veri yleensä tehostaa miekan käyttöä ja miekan kanssa on löydettävä yhteys, jolloin miekan energia ja käyttäjän energia yhtyvät. Käyttäjän täytyy kanavoida omaa energiaansa, jotta miekan voima aiheuttaisi halutun laisen vamman tai jotta voima saataisiin kanavoitua oikeaan kohtaan, joka halutaan parantaa.

Hallitsija: Kuningas Carac, eli Cainen isä, on Caenezhin tämän hetken virallinen hallitsija. Valta siirtyy aina isältä pojalle ja kuninkaan on oltava jotenkin verisiteessä kuningassukuun. Mieluiten miespuolinen sukulainen, mutta jos sellaista ei ole, niin nainenkin käy siinä kohtaa. Caenen suku on ollut vallassa Caenezhin yhdistymisestä saakka.

Tunnuksen kuva: Ympyrän keskellä oleva lehdetön puu: http://aijaa.com/d8b1VR

Tunnuksen värit: Verenpunainen tumman vihreällä pohjalla

Pääkaupunki: Caen, joka sijaitsee pohjoisessa aivan vuorten kupeessa Caenezhin länsipuolella. Se on hallinnollinen ja sotilaallinen keskus, jossa kuninkaan linna sijaitsee.

Muut kaupungit ja kylät: Pääkaupungin lisäksi pohjoisessa Caenezhissa on kaksi suurempaa kaupunkia; Caros ja Gaian. Caros on kaupan käynnin keskus ja sijaitsee melko keskellä kuningaskuntaa. Gaian sijaitsee itäosissa ja on tärkeä sotilaskaupunki. Etelä-Caenezhin suurin kaupunki on Nezha ja lisäksi etelässä sijaitsee kaksi pienempää, mutta maatalouden kannalta merkittävää kaupunkia; Naros ja Niel. Pienempiä kyliä ja haja-asutusta on näitten kaupunkien alueilla ja kaupunkien sotapäälliköt vastaavat omien alueittensa kylistä. http://aijaa.com/2E30Pd

Suhteet muihin kuningaskuntiin:

Sijaintinsa vuoksi Caenezh on melko eristäytynyt omien alueittensa sisälle, mutta sillä on kauppayhteyksiä naapurimaihinsa Astoirweniin, Gerosiin ja Urumiyaan, (?) sillä maa ei ole kovinkaan omavarainen karujen olosuhteittensa vuoksi. Caenezhiläiset suhtautuvat muukalaisiin melko varautuneesti, eivät vihamielisesti, mutta hiukan epäilevästi ja kuningaskunnan rajoja vahditaan tarkasti eikä kukaan pääse Caenezhiin joutumatta käymään läpi vartioiden tarkastusta ja kauppiailla täytyy olla lupakirjat mukana, jos mielivät harjoittaa liikeasioita kuningaskunnassa. Caenezhilaiset myös harvoin itse vierailevat muissa kuningaskunnissa ja ovat varautuneita vieraita kohtaan ja lähinnä vain kauppiaat liikkuvat muissa kuningaskunnissa säännöllisemmin. Caenezhilaiset pysyttelevät mieluiten omassa kuningaskunnassaan omiensa parissa ja suhtautuvat toisiinsakin hiukan varauksellisesti ja pitävät mielellään tekemisensä omana tietonaan eivätkä tahdo muiden puuttuvan asioihinsa. Oli kyseessä naapuri tai ulkomaalainen kauppamies, yleensä vastaanotto on kylmä, ellei kyseessä ole luotettavaksi osoittautunut henkilö.

Pääasiallinen toimeentulo:

Pääasiallinen elanto on metsästyksessä ja kalastuksessa sekä karjan kasvatuksessa. Viljelyä harjoitetaan vähän, sillä viljeltäviä alueita on niukasti ja kasvukausi on lyhyttä. Kaupankäynti on suuressa osassa, koska oma ruuantuotanto on sen verran vähäistä. Kaupankäyntiä tehdään kiviaineksella, raudalla ja jalometalleilla,joita louhitaan vuoristosta, sekä jousilla ja nuolilla, turkiksilla, nahkoilla ja puusta ja luusta tehdyillä käsitöillä ja työkaluilla. Muualta ostetaan taas viljaa, kasviksia, vaatetuskankaita, viinejä ja muuta ylellisyystavaraa, mitä ei omavaraisesti pystytä tuottamaan tai tuotanto on liian vähäistä.

Luonto ja ympäristö:

Caenezhin maasto on vuoristoista, etelässä on alavampaa ja viljavampaa ja maan maaseutu ja viljelymaat keskittyvätkin eteläosaan ja järvien seuduille. Etelässä on vehreitä sekametsiä, jolloin hallitsevan kuusimetsän lisäksi esiintyy eteläisempiäkin lajeja ja lehtimetsää. Pohjoisempana puusto on lähes pelkkää havumetsää. Pohjoisessa maasto muuttuu karummaksi ja kivikkoiseksi, kalliota on paljon ja maa on kallioista ja kovaa, kunnes maan rajalla päättyy suureen Caenen vuoristoon. Kivikossa ei pysty juuri viljelemään mitään ja siellä sinnittelevät vain mäntymetsät sammalten ja jäkälän keskellä. Etelässä Caenezh rajautuu suureen järveen ja vuorelta virtaa useita jokia ja pieniä puroja ja pienempiä järviä on runsaasti.

Luonto on pohjoisen oloihin sopeutunutta ja karua. Vuoriston takia lyhyen kesän ja syksyn aikana sataa paljon ja kesäisinkin lämpötila on melko koleaa, harvoin yli 15 astetta. Kesä kestää juuri ja juuri kaksi kuukautta, jonka jälkeen koittaa syksy. Sieni- ja marjasadot ovat syksyllä varsin runsaat. Talvi on pitkä ja kylmä, lunta sataa paksulti ja lämpötila on keskimäärin noin -20:sta asteesta -30 asteeseen. Keväällä on koleaa ja sateista. Eläimistö on melko karuihin pohjoisiin oloihin sopeutuvaa ja etenkin vuoristossa liikkuminen on vaarallista suuren susikannan takia ja suuria karhuja liikkuu runsaasti ja pedot ovat usein karjankasvattajille riesa ja osittain uhka myös ihmisille.

Caenezhissa suositaan vuoristoon ja kivikkoiseen ja haastavaan maastoon soveltuvia kestäviä hevosia ja yleisin jokamiehen ratsu onkin Caenezhin vuoristohevonen. (Olen ottanut vaikutteita Kabardinhevosista) Rotu soveltuu hyvin vuoristossa liikkumiseen ja karuihin oloihin. Se ei ole kamalan suurikokoinen laji ja säkäkorkeus on noin 147-155cm. Yleisimmät väritykset ovat ruunikko, musta, rautias ja joskus kimo. Rodun hevoset sopeutuvat erityisen hyvin vuoristoseudulle ja ne selviävät hankalassa maastossa hyvin pimeällä, sumussa ja muuten huonossa ilmassa. Hevoset pystyvät selviämään korkeammalla vuoristossa kuin useimmat muut hevoslajit ja ne selviävät hyvin niukalla ravinnolla. Niitä käytetään yleensä ratsuina, mutta myös kuormajuhtina ja maataloushevosina.

Arkkitehtuuri:

Caenezhin arkkitehtuuri on melko karua ja pelkistettyä, koristeellisuus rajoittuu hienoimpiin ja rikkaimpiin rakennuksiin. Tyylillisesti muistuttaa romaanista arkkitehtuuria. Caenezhin arkkitehtuurin tyypillisin piirre on luonnon ja rakennetun ympäristön yhdistyminen ja parhaimmillaan rakennus on silloin, jos se sulautuu osittain tai kokonaan luontoon. Kallioisen maaston vuoksi suurin osa kaupungeista ja niiden rakennuksista on rakennettu kivestä ja Caenezhin arkkitehtuurin tyypillisin piirre on rakennusten louhiminen osittain kallioon tai vuoriin. Tästä paras taidonnäyte on Caenen kaupungissa sijaitseva kuninkaan linna, joka on rakennettu louhimalla Caenen vuorten seinämiin. Linna on rakennettu vanhoihin malmilouhoksiin ja kaivosluolista on loihdittu taidokas kolmikerroksinen linna suurine saleineen ja pylväsriveineen. Muurit ja tornit kohoavat vuoresta saumattomasti, eikä linnaa kaukaa edes erota vuoren rinteistä. Tätä mallia on käytetty paljon muussakin rakennuksessa etenkin Caenen kaupungissa, mutta ihan perinteisempiäkin kiven murikoista koottuja taloja löytyy. Syynä on ollut se, että kallioisen maaston raivaaminen olisi ollut niin työlästä, että oli helpompi ottaa kallio osaksi rakennusta. Puurakentamistakin esiintyy pohjoisosissa jonkin verran.

Etelässä ja maaseudulla puurakentaminen on yleisempää ja siellä on hirsitaloja ja kaupungeissa paksut hirsimuurit hirsistä rakennettujen komeiden kartanoitten ympärillä. Puurakennuksen keskus on Nezhan kaupunki ja sen loisteliain arkkitehtuurin taidonnäyte on Nezhan Puuhovi. Kuten kivirakentamisessa, myös puurakentamisessa suositaan luonnon ja rakennetun ympäristön yhdistämistä ja Nezhan Puuhovi on rakennettu kahdeksan suuren elävän puun ympärille. Koko kaupunki taas on rakentunut tämän hovin ympärille ja kaikki on rakennettu puusta. Pienemmissä kylissä talot ovat toki perinteisempää ja vaatimattomampaa hirsirakennustyyliä.

Kulttuuri:

Caenezhin kulttuuri on vanhaa ja perinteistä pidetään siellä tiukasti kiinni. Lisäksi ankarat olosuhteet ovat vaikuttaneet kulttuuriin vahvasti. Käytännöllinen sotilaskansa ei juuri ole tuhlannut aikaansa taide-elämään ja taide esiintyykin lähinnä arkkitehtuurina ja käsityönä, yleensä osana jotakin käytännöllistä, kuin itse taiteena taiteen vuoksi. Koska miesten aika menee metsästykseen, viljelyyn, sotimiseen tai muuhun käytännölliseen ja hyödylliseen, luutunsoitteluun tai taidemaalaukseen ei ole aikaa eivätkä ne lämmitä talvella tai täytä tyhjää vatsaa, joten yleensä taide tulee muista kuningaskunnista ja on vain rikkaiden ylellisyyttä, tosin sitäkin on niukasti, koska valtaisa taiteenkeräily nähdään turhamaisuutena. Suuri osa taidekäsityöstä jää naisten kontolle, jotka koristemaalaavat ruukkuja ja kutovat kankaita ja muutenkin taide on enemmän naisten tekemää, kuin miesten. Miesten taide esiintyy enemmän arkkitehtuurin koristuselementteinä ja aseiden koristelussa ja huonekaluissa, mutta yleensä koristelu on melko niukkaa. Musiikki on juhlaviihdykettä ja yleensä luuttusäestyksellä laulettuja legendoja tai tarinoita arvostetuista sotureista tai kuninkaista kertovia ylistyslauluja. Naisten keskuudessa esiintyy romanttisempaa runonlaulantaa. Myös muusikot ovat usein naisia, miehillä ei ole aikaa soitella luuttua. Kirjallisuus on pääosin tieteiskirjallisuutta kuten historiaa ja lääketieteen kirjoituksia tai uskonnollisia tekstejä. Jonkin verran runoutta ja legendoja on tallennettu kirjalliseen muotoon, mutta se on hyvin vähäistä. Kirjoja kirjoittavat yleensä papit ja he myös kopioivat tekstejä ja kääntävät muista kuningaskunnista tulleita tekstejä.

Caenezhin vaatemuoti on hyvin yksinkertaista ja käytännönläheistä ja sääoloilla on siihen suuri vaikutus. Värit ovat yleensä maanläheisiä ja vaatteet koristelemattomia, kesäisin kevyempää ja talvella turkikset ovat pakollisia niin rikkailla kuin köyhilläkin. Kankaat ovat yleensä villakangasta ja sen lisäksi nahka ja turkikset ovat yleisiä. Muut vaatekankaat joudutaan ostamaan muualta. Rikkaillakin vaatetus on melko arkista ja korutonta, mutta laatu vaatteissa on selvästi parempaa kuin tavallisella kansalla. Sotilailla on yleensä asepuvuissa pääosin vihreää punaisilla vaakunoilla. Mitä korkeammassa arvoasemassa oleva sotilas, sitä enemmän punaista vaatetuksessa on. Punainen on yleensä uskonnollinen väri, eikä kokopunaisia asuja saa käyttää muuta kuin papit ja papittaret sekä tietyissä uskonnollisissa seremonioissa. Muuten punaista väriä saa käyttää vain yksityiskohdissa yleensä vihreän kanssa. Haarniskat ovat olosuhteiden vuoksi yleensä useista paksuista nahkakerroksista tehtyjä ja kevyitä, metalliosia on vain jonkin verran ja yleensä kypärä on ainoa metallinen osa haarniskassa, koska kokometallinen olisi vaikea maastossa ja etenkin talven pakkasilla.

Rikollisuutta toki esiintyy kaikkialla, niin myös Caenezhissa, joskin sen kitkeminen on hyvin tehokasta. Rikoksista saa yleensä aina saman tuomion ja se on kuolema, joten se on saanut rikolliset aika varovaisiksi ja harkitsemaan vakavasti, onko omenan ryövääminen torilta kuoleman arvoista. Tapa on ankara, mutta tehokas eikä kuninkaan linnan tyrmät ruuhkaannu pitkäksi aikaa. Järjestyksen valvonta on hyvin ankaraa ja sotilailla on paljon valtaa, mutta myös vastuuta. Väärin valtaansa käyttävä sotilas on hyvin pian itsekin päätä lyhyempi. Kuninkaan sana on laki, eikä siihen auta sanoa poikkipuolista sanaa. Ankarilla tuomioilla on myös se kääntöpuoli, että rikolliset ovat oppineet taitavammiksi ja kun amatöörit kitketään pois, pimentoon jää tarkasti organisoituja rikollisyhteisöitä, joiden ammattilaiset ovat vaarallisen taitavia.

Caenezhissa kuninkuus on perinnöllinen ja koska veren perimä on erittäin pyhä asia, sama suku on ollut vallassa alusta asti. Kuninkuus siirtyy kuninkaan pojalle, mutta se ei ole aina itsestään selvää. Kun kruununprinssi on 15vuotias, hänet virallistetaan kruununperijäksi. Tässä tilaisuudessa jollain varteenotettavalla sukulaisella on mahdollisuus haastaa tuleva kuningas kaksintaisteluun ja viedä hänen paikkansa kruununperijänä. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos niin käy, nimeämistä lykätään kahdella vuodella, jonka aikana haastajan taustat tarkistetaan. Jos haastaja ei täytä kriteereitä, haaste voidaan hylätä, mutta jos haastaja on lain mukainen, eli yleensä tarpeeksi läheinen sukulainen, kahden vuoden jälkeen seuraa kaksintaistelu, jonka voittaja nimetään seuraavaksi hallitsijaksi. Jotkut sotilasaateliset ovat käyttäneet samaa kaavaa perillistensä valitsemiseen, mutta muuten tapa on yleensä käytössä vain kuningassuvun kesken ja sekin yleensä vain tavan vuoksi, eikä kukaan usko kenenkään enää nykyään haastavan tulevaa hallitsijaa, sillä kuninkaan uskotaan olevan henkien valitsema. Tästä johtuen kapinayrityksiä ei juuri ole ollut Caenezhin historiassa ja kuningashuoneen valta on kiistaton.

Toinen Caenezhille ominainen tapa on miehistymisriitti, joka suoritetaan niin ikään 15vuotiaana. Yleensä tämäkin koskee kuninkaallisia ja jotkut sotilasaateliset noudattavat perinnettä yhä tai sitten ovat hiukan soveltaneet sitä. Kun poika täyttää 15, hänet lähetetään koulutusjakson päätteeksi kuukaudeksi yksin vuoristoon, jossa hänen tulee selvitä. Yleensä tämä ajankohta sijoittuu talveen, jolloin selviytyminen on erittäin haastavaa muutenkin, saati sitten karussa vuoristossa. Koska tässä on suuri kuolemisriski, osa aatelisista on joko vaihtanut ajankohtaa kesään, jolloin riskit ovat pienemmät, eli hengiltä paleltumisen riskiä ei ole ja nälkäkuoleman riski on pienempi. Mutta myös käytössä on pidempi metsästysretki, joka on yleisempi miehistymisriitti nykyään aateliston keskuudessa. Kuningassuku kuitenkin ylläpitää perinteistä miehistymisriittiä ja jokainen kuninkaaksi aikova joutuu selviämään kuukauden talvisessa karussa vuoristossa. Tähän heitä toki valmistetaan ja he saavat ottaa kaikki tarvittavat varusteet mukaan hengissä selviämiseen. Kun kuukausi on päättynyt, pojan on tuotava tullessaan metsästyssaalis, jonka odotetaan olevan merkittävä, eikä mikään vaivainen rusakko. Karhu olisi paras saalis, mutta harvoin siihen pystytään. Tämän kokeen jälkeen pojasta tulee virallisesti mies ja hänen kunniakseen järjestetään railakkaat juomingit ja häntä kohdellaan miehenä muiden joukossa. Käytännössähän asia ei ihan mene niin, koska eivät aikuiset miehet juuri miehistyneeseen samaan tapaan suhtaudu. Mutta se on silti tärkeä riitti poikuudesta miehisyyteen.

Koulutus on usein rikkaampien ja sotilaitten sekä pappisluokan etuoikeus ja sotilaskoulutuksen alkuvaiheisiin kuuluu myös perus sivistyksen opettaminen, kuten tapaetiketti, lukeminen ja kirjoittaminen. Varsinaista koululaitosta ei ole ja yleensä vanhemmat opettavat lapsiaan, elleivät hommaa jotakin pappishenkilöä kotiopettajaksi. Kuninkaallisten ja korkealuokkaisten sotilasaatelisten täytyy olla sivistyneitä ja heillä on yleensä palkattuja opettajia opettamassa tieteitä ja historiaa ja kulttuuria perus luku- ja kirjoitus- ja laskutaidon lisäksi. Korkein oppineisuus on yleensä kuitenkin papeilla ja papittarilla, jotka osaavat lääketiedettä ja tähtitiedettä. Tavallisen kansan parissa taidot opitaan isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle ja käsityöläisillä mestari-oppipoikasuhteiden kautta. Oikeasti arvostettu koulutusmuoto on sotilaskoulutus.

Sotilaskoulutus:

Koulutus kestää kuusi vuotta, joista ensimmäiset kolme vuotta keskittyvät perusteisiin ja niiden syventämiseen, ja viimeiset kolme vuotta keskittyvät käytännön harjoitukseen.

1. vuoden alokkaat: Sotilaskoulutus alkaa yleensä varsinaisesti 12 vuoden iässä, vaikka yleensä vanhemmat ovat kouluttaneet poikiaan ja tyttäriään jo aikaisemminkin.

2. vuoden kokelaat: 13vuotiaiden koulutus muuttuu vaativammaksi perusteiden opettelun jälkeen, sekä rankemmaksi.

3. vuoden kokelaat: 14vuotiaiden koulutus etenee hiomaan kunkin yksilöllisiä taitoja ja oma itsenäinen työnteko korostuu.

4. vuoden kokelaat: 15 vuoden iässä pojista tulee miehiä ja teoria ja harjoitus viedään käytännön harjoituksiin ja maastoon. Taistelutaitojen lisäksi erätaidot ja maastossa selviytyminen nousevat tärkeiksi. Harjoitus huipentuu kuukauden mittaiseen selviytymiskokeeseen yksin karussa talvisessa vuoristossa.

5. vuoden kokelaat: 16vuotiaiden koulutus on yhä enemmän käytännön opettelua ja he pääsevät aikuisten sotilaiden mukaan metsälle ja harjoituksiin ja mahdollisesti pääsevät osallistumaan jo vartiointiin ja muuhun tosi elämän työhön.

6. vuoden kokelaat: 17vuotiaiden koulutus on käytännössä jo oikean rivisotilaan työtä enemmän kuin koulutusta, mutta heillä on vielä tarkempi silmällä pito ja heitä neuvotaan enemmän ja opastetaan siihen, miten tosi tilanteissa tulee toimia. Tämän jälkeen heitä kohdellaan kuten muitakin rivisotilaita ja heidän oletetaan pärjäävän omillaan.

Caenezhin sotilasjärjestys:

Caenezhissa hallitsee vahva sotilashallinto, jonka armeijan ja hallinnon ylin henkilö on maan hallitsija, joka on samalla myös armeijan ylisotapäällikkö. Caenezhissa sotakoulutus aloitetaan hyvin nuoresta pitäen ja sotilaallisten taitojen lisäksi tärkeää ovat erätaidot ja maastossa selviytyminen. Sotilaiksi huolitaan niin miehiä kuin naisia ja naisillakin on hyvät mahdollisuudet edetä sotilasluokan huipulle. Vain voima ja taidot merkitsevät, ei sukupuoli. Naisilla koulutus on yhtä rankkaa kuin miehilläkin, ehkä jopa rankempaa, koska heidän täytyy tosissaan osoittaa paikkansa miesten keskuudessa ja koska kovin moni nainen ei tähän ryhdy, se vaatii todella paljon tahdonvoimaa ja lujuutta. Mutta Caenezhissa naisilla kuitenkin on mahdollisuus tähän, eikä oleteta, että naisen paikka olisi vain kotona, suositeltavaa se toki on, mutta jos joku tähän rääkkiin lähtee ja osoittaa olevansa tarpeeksi luja, hän saa kyllä ansaitsemansa arvostuksen.

Rivisotilaat: tekevät mitä kapteeni käskee, mukisematta. Rivisotilaaksi pääsee 17 vuoden ikäisenä ja siellä on kaiken ikäisiä ja eri alaan suuntautuneita sotilaita niin jalkamiehistä jousimiehiin ja ratsuritareihin.

Kouluttajat: Ovat varttuneempia rivisotilaita, joilla on tiedot ja taidot hallinnassa, mutta eivät ole yltäneet kapteenin tasolle. Heidän tehtävänsä on huolehtia nuorten kokelaitten kouluttamisesta ja heidän myös oletetaan katsovan näitten perään ja ottavan vastuuta heistä. (vähintään 25v.)

Kapteenit: joita on lukuisia hieman eriarvoisia toiset pienemmissä ja toiset isommissa osastoissa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta omista rivisotilaistaan ja välittää tarvittavat tiedot, joita he saavat oman alueensa sotapäälliköltä. Rivisotilaat voivat yletä kapteeneiksi yleensä taitojensa ja kovan työn ansiosta, mutta yleensä myös suhteilla on paljon vaikutusta. Harvemmin otetaan kovin nuoria ja yleensä alle parikymppisiä ei kapteeneiksi ylennetä.

Linnan vartijat: Vartijoita on rajoittamaton määrä eri-ikäisiä ja aloittelijat ovat yleensä vahdissa kokeneempien kanssa. Vartijoilla on oma päällikkö, jolla on apulaispäälliköitä, jotka pitävät huolen, että kaikilla on oma paikkansa vartiossa ja tauot ja vahdinvaihdot sujuvat ongelmitta. Vartijoiden päällikkö on myös henkivartijoiden päällikkö, vaikka henkivartijat ovat arvoasteikolla hieman tavallisia vartijoita ylempänä.

Henkivartijat: Henkivartijoita on 30, kymmenen kuninkaalla, kymmenen prinssillä ja kymmenen kuningattarella. He ovat kaikki luotettaviksi uskottuja, taitavia taistelijoita, joilla on kokemusta ja taitoa suojella kuninkaallisia tilanteessa kuin tilanteessa. Yleensä tähän virkaan halutaan kokeneita, joten yli kaksikymmentä vuotta on vähimmäisvaatimus. Nuorempia voidaan ottaa ”harjoittelemaan”, jolloin tällä on parina vahtivuorossa aina joku vanhempi ja kokeneempi henkivartija. Luottamus on tässä suurin painotekijä, joten taustoissa ei saa olla mitään epäilyksiä herättävää. (Harjoittelijat vähintään 17v., kokeneemmat vähintään 25v.)

6 sotapäällikköä: He ovat kuudesta Caenezhin vaikutusvaltaisimmista kaupungeista, jotka hallitsevat omia läänejään. Heillä on yleensä aatelisasema ja paikka on yleensä perinnöllinen. Poikkeuksena on se, jos kaupungin hallitsija ei ole sotilaallisesti riittävän pätevä, hänet voidaan korvata jollakin pätevämmällä sotilaalla, jolla ei välttämättä ole ritarin arvoa suurempaa aatelisarvoa. Kaupungin hallitsija voi myös nimittää virkaan jonkun luotetun sotilaansa. Yleensä kuitenkin kaupungin hallitsija on myös alueen sotapäällikkö, sillä Caenezhissa sotapäällikön arvonimi on merkityksellisempi ja arvokkaampi kuin mikään muu alueeseen liittyvä arvonimi. Siksi esimerkiksi kuningastakin puhutellaan usein ylisotapäälliköksi, eikä kuninkaaksi tai majesteetiksi, koska Caenezhissa sillä nimityksellä on eniten arvovaltaa. Kyseessä on vanha perinne, ennen kuin Caenezhin sotapäälliköitä alettiin kutsumaan kuninkaiksi kuten muissakin kuningaskunnissa. Caenezhissa kaikki aateliset ovat sotilaita, koska muita ei juuri arvosteta, poikkeuksen tähän tekevät asesepät ja jousentekijät, joilla on suuri arvostus maassa.

Sotapäälliköt johtavat kuninkaan alaisuudessa omien alueittensa kuria ja järjestystä ja sotilaitten varustamista sekä ovat kuninkaan neuvonantajia ja osallistuvat sotilaskokouksiin ja raportoivat säännöllisesti kuninkaalle omilta alueiltaan. Järjestyksellä on väliä ja ensimmäisellä sotapäälliköllä on suurin ja tärkein alue hallinnassa. Poikkeuksen tekee Caenen sotapäällikkö, sillä Caenea hallitsee kuningas ylisotapäällikkönä, jolloin Caenen sotapäälliköllä ei ole omaa aluetta. Hän on tavallaan muiden sotapäälliköitten johtaja, vaikka arvoasteikolla sotapäälliköt ovat samanarvoisia. Mutta Caenen sotapäällikkö lähimpänä kuningasta yleensä pitää huolen sotilaallisten asioiden valvonnasta ja kokouksista ja kutsuu kuninkaan nimissä muut sotapäälliköt kokouksiin ja huolehtii, että kukin sotapäällikkö raportoi asiaan kuuluvasti alueittensa tilanteesta. Sotapäälliköt ovat yleensä jo varttuneempia, yli 30vuotiaita strategisesti ja sotataidollisesti päteviä henkilöitä. Yhdellä sotapäälliköllä voi olla useampia kapteeneita alaisuudessaan.

Ylisotapäällikkö: Kuningas tai kuningatar, joiden tulee pitää sotapäälliköt ajan tasalla ja kerätä raportit ja huolehtia, että kaupunkien vartiointi on järjestetty kunnolla. Sotatilanteissa he johtavat sotaa ja tekevät sotastrategiat yhdessä sotapäälliköiden kanssa, jotka välittävät tiedon eteenpäin alaisilleen. Strategiset taidot ovat pääsijalla, mutta koska Caenezhissa arvostetaan voimaa, kuninkaalta ja myös kuningattarelta edellytetään sotilaallista johtamistaitoa. Tärkein tehtävä on kuitenkin pitää huolta, että järjestelmä toimii.

Uskonto:

Caenezhissa palvotaan Veren henkiä, joita on lukematon määrä ja joilla ei ole omia nimiä tai arvojärjestystä. Henkiä on kaikissa verellisissä olennoissa ja ne edustavat syntymää, elämää ja kuolemaa. Caenezhissa veri on elämän symboli ja se on suuressa osassa kaikissa uskonnollisissa rituaaleissa. Uskontoon kuuluu oleellisesti veren uhraaminen hengille ja punainen on pyhä väri ja esimerkiksi punahiuksiset ovat henkien erityissuosiossa. Papittaret ja papit pukeutuvat veren punaisiin koruttomiin kaapuihin ja naisen asema on uskonnollisessa mielessä erittäin korostettu veren ja elämän syntymisen kautta ja suurin osa uskonnollisista johtajista on papittaria. Aikaisemmin, kun Caen ja Nezha vielä olivat kaksi erillistä kuningaskuntaa, Nezhassa hallitsi luonnon uskonto, jossa palvottiin puita. Tämä uskomus jäi hiukan taka-alalle Caenelaisen valtauskon levitessä koko maahan, mutta myös luontoa ja puita erityisesti arvostetaan ja kunnioitetaan ja ne ovat suuressa osassa palvontarituaaleissa. Uskonnon symboliksi on otettu verivaahtera, koska siinä yhdistyvät Veren henget ja Luonnon henget symbolisesti ja tästä johtuen Caenezhin tunnuskuvanakin on verenpunainen puu.

Palvontapaikat:

Palvontapaikat ovat yleensä vaatimattomia ja koruttomia rakennuksia, tai sitten ihan vain puulehtoja. Suuret kirkot tai temppelit eivät kuulu Caenezhin uskontoon ja vain suurimmissa kaupungeissa on erillisiä rakennuksia uskon harjoitukselle, jossa yleensä papit ja papittaret asuvat ja suorittavat uhrirituaaleja ja muita uskonnollisia toimituksia. Luonnollisesti pääkaupungissa Caenessa on tällainen uskonnollisen keskus, mutta suurin uskonnon keskittymä on Nezha, jonka sotapäällikkö on samalla ylipappi, ja se on uskonnon ja magian keskus. Magia kuuluu Caenezhissa uskontoon ja yleensä maagit ovat pappeja tai papittaria ja vain harva toimittaa jotain muuta virkaa.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:

Papit ja papittaret ovat kruunun palvelijoita eikä uskonnolla ole varsinaista omaa järjestöä, vaan se liittyy vahvasti hallintoon ja kaikkeen arkipäiväiseen elämään. Kuningas on Veren henkien valitsema ja häntä kunnioitetaan sen mukaisesti. Henkiä ei sinänsä palvota erityisemmin, enemmänkin uskontoon liittyy kunnioitus ja vastapalvelusten idea. Metsästys- tai sotaonnen jälkeen on kohteliasta uhrata hengille ja onnea pyydettäessä on annettava hengille vastine uhrauksen muodossa. Uhraukset ovat tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän verisiä, esimerkiksi metsästysonnesta kiitetään uhraamalla osa metsästyssaaliin verestä, sotaonnesta taas uhraamalla vangiksi otettuja vihollisia. Osassa seremonioissa riittää muutaman pisaran vuodattaminen, kuten häissä ja sen sellaisissa tilaisuuksissa.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:

Suurimmat uskonnolliset juhlat ovat syntymäjuhlat, häät ja hautajaiset. Sen lisäksi eri vuodenaikoihin liittyviä rituaaleja ja muita on runsaasti. Yleensä kaikkiin juhliin liittyy uskonnollinen puoli ja hengille uhraamista.

Lapsen syntymää juhlitaan uskonnollisesti pyytämällä tälle hengiltä suojelusta. Samassa yhteydessä lapsi saa nimen ja se on myös tapa ilmoittaa muulle yhteisölle, että pari on saanut lapsen perheeseensä. Kyseisessä seremoniassa papittaret ja papit lukevat rukouksia ja pyytävät hengiltä siunausta lapselle ja sen vanhemmille. Caenezhilaiseen tapaan lapsen vanhemmat viiltävät seremoniaveitsellä haavan johonkin sormeensa ja valuttavat verta maljaan, jonka jälkeen myös lapselle tehdään pieni viilto sormeen ja hänen verensä valutetaan samaan maljaan, jossa on ennestään vettä vuoripurosta. Tässä rituaalissa lapsen veri yhdistyy vanhempiensa vereen ja lopulta vesi yleensä kaadetaan verivaahteran juurille tai jonkun muun puun juurelle, jos palvontapaikalla ei kyseistä puulajiketta kasva.

Häät ovat suuri juhla myös uskonnollisessa mielessä, koska se enteilee uutta syntymää ja veren liittoa. Caenezhissa hääasuna yleensä kumpikin pukeutuu parhaimpiinsa ja siihen kuuluu suuri hupullinen punainen viitta. Parilla on aluksi huppu päässään, kun he viiltävät seremoniaveitsellä haavan sormeensa ja uhraavat yhdessä vertaan hengille. Sen jälkeen he ovat veren valalla sidottuja yhteen ja tämän vaiheen jälkeen pari laskee huppunsa. Papittaret ja papit lukevat taas rukouksiaan ja siunauksiaan parille näiden vaiheiden välissä.

Hautajaisissa valutetaan vainajan verta ja sen lisäksi omaiset uhraavat vertaan, jossa virtaa vainajankin verta, osoituksena, että vainajan veri virtaa edelleen. Tämän jälkeen vainaja poltetaan ja mukana poltetaan myös verivaahterasta pudonneita lehtiä. Vaatetuksessa ei ole mitään erityisvaatimuksia, papit ja papittaret ovat tavanmukaisissa punaisissa kaavuissa, vainaja haudataan yleensä arkivaatteissa, riippuen vähän arvosta ja siitä, onko varaa polttaa hyviä vaatteita vainajan mukana. Yleensä vainajaa kuitenkin kunnioitetaan sen verran, että tälle pyritään antamaan mahdollisimman hyvät vaatteet seremoniaan. Hautajaissaattue saa pukeutua kuten tahtoo, mutta yleensä parempiin vaatteisiin ja hillittyihin ja tummiin väreihin. Caenezhissa ei haudata tai järjestetä muistomerkkejä, vain kuninkaallisille saatetaan pystyttää jokin muistomerkki ja halutessaan omaiset saavat järjestää muistomerkin, jos tahtovat. Yleensä tuhka kuitenkin sirotellaan tuuleen, puiden juurille tai veteen.

Näiden kolmen juhlan seremoniallisen puolen lisäksi järjestetään usein melko railakkaat juhlat, etenkin kahden ensimmäisen kohdalla. Hautajaisissa meno ei ole ihan niin railakasta ja se on enemmän muistelujuhla. Ensin on seremoniallinen vakava osuus ja sen jälkeen on vapaamielisemmän juhlinnan vuoro, johon kuuluu hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia.

Historia:

Varsinainen Caenezhin kuningaskunta syntyi vasta toisen ajan alussa, sitä ennen pohjoiset alueet olivat erillisiä kaupunkikuningaskuntia, joista suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat olivat pohjoisen Caen ja etelän Nezha. Ensimmäisen ajan loppupuolella pohjoiset alueet kuuluivat Caenelle ja eteläiset Nezhalle, jolloin maa jakautui kahtia. Vasta ensimmäisen ajan lopulla, kun Caenen kuninkaan poika otti vaimokseen Nezhan kuninkaan tyttären, kuningaskunta yhdistyi ja sen nimeksi tuli kahden suuren kaupunkihallinnon mukaan Caenezh. Kuten voi päätellä, Caen oli näistä kahdesta selkeästi vahvempi ja Nezha sai vain pidettyä puoliaan, mutta jos jompikumpi olisi ottanut kokonaan vallan, se olisi ollut Caen. Tämä estettiin kuitenkin rauhansopimuksella ja avioliiton kautta kuningaskunnan yhdistymisellä. Caenezhin pääkaupunki on kuitenkin Pohjoinen Caenen kaupunki ja tavallaan Caenen suku voitti sodan ja liitti Nezhan alueet itselleen, mutta vain rauhanomaisesti neuvottelemalla. Nezhan kuninkaalla on edelleen hovinsa etelän Nezhan Puuhovissa ja Nezhan suvulla on suuresti vaikutusvaltaa.

Ihan sopuisasti kuningaskunta ei yhdistynyt ja hyvin pitkään kahden tähän mennessä eri kansan välillä oli eripuraa ja kahakoita syntyi milloin mistäkin. Ajan saatossa väestö kuitenkin sekoittui ja vanhat kaunat unohtuivat ja ihmiset alkoivat pitää itseään enemmän ja enemmän caenezhilaisina kuin vain caenelaisina tai nezhalaisina. Caenezhin yhdistymisestä saakka sama suku on ollut vallassa nyt melkein 2000 vuotta. Alun kahtiajaon seurauksena syntyneen sotaisan jakson jälkeen on ollut rauhallista, ellei Gildomeran ulkopuolista uhkaa ja Suursotaa lasketa mukaan, joka oli syöstä kaikki Gildomeran kuningaskunnat tuhoon. Suursodan aikana kuningas sai haltuunsa taika-aseen, jonka takoi Caenezhin tunnetuin aseseppä Gerald. Ase sai nimekseen Caenezhin Veriterät, sillä se oli kaksiosainen yliluonnollisia veren elementin voimia kantava miekka ja se taottiin saman tähden metallista, kuin muidenkin kuningaskuntien elementtiaseet. Suursodan voiton jälkeen voi sanoa, että Caenezh yhdistyi lopullisesti yhtenäiseksi kansaksi, eikä kahtiajaosta enää ollut juuri merkkiäkään, vaikka toisen ajan lopulla kansa olikin jo melkein yhtenäinen. Yhteisen sodan kokemukset, voitto ja tuhojen jälkeinen uudelleenrakennus yhdistivät kansan lopullisesti yhdeksi yhtenäiseksi kansaksi.

Nimi: neno

06.07.2017 21:47
Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Urumiya
Elementti: Ilma
Ase: http://orig15.deviantart.net/d500/f/2017/187/6/0/weapons_and_flags_by_neno0 608-dbfbgnf.jpg
Urumiyan ase on ilmaa hallitsevat kaksi ranneketta, joissa on vaijereiden päässä kolme samankokoista terää kummassakin. Vaijereiden pituus on 5 metriä jokaisessa terässä, joita käyttäjä voi ohjailla aseen taikakyvyillä tahtonsa mukaan. Yleensä ase on varsin huomaamaton, sillä se tykätään peittää pitkien hihojen alle. Aseella on kykyinä luoda suuria ilmavirtoja, jota yleensä käytetään terien irrottamisen kanssa. Muita kykyjä on pyörremyrskyjen ja myrskytuulien kutsuminen ja hallinta. Myös ilman ohentaminen ja paksuntaminen onnistuu, taitavimmat osaavat myös poistaa ilman kokonaan pieneltä alueelta lyhyeksi hetkeksi, mutta kyky on hyvin uuvuttava ja vaatii paljon keskittymistä, minkä vuoksi moni ei sitä edes vaivaudu opettelemaan. Aseella käyttäjä voi myös hieman levitoida, mutta ei kovin korkealle, parhaimmillaankin vain noin kymmenisen senttiä. Myös muiden esineiden nostaminen ilmaan onnistuu, mutta se vaatii keskittymistä, eikä käyttäjä voi nostaa ilmaan mitään, mitä hän ei fyysisesti pystyisi muutenkaan nostamaan, eli ase ei auta nostamaan ja kantamaan hevosta kilometrien matkoja. Nostettavan esineen tai asian täytyy myös olla käyttäjän näköpiirissä koko ajan. Lisäksi aseen avulla on mahdollista kulkea nopeasti paikasta toiseen vaijereiden avulla, ampumalla niitä nopeaan tahtiin uusiin kiinnikkeisiin ja kelaamalla vaijerit takaisin. Lisäksi ase myös tekee käyttäjästä itsestään hieman normaalia nopeamman. Aseen viimeinen kyky on auttaa käyttäjäänsä hengittämään vaikeissa ilmasto-olosuhteissa, mutta liikaa tai väärin käytettynä voi aiheuttaa astmakohtauksen kaltaisia ongelmia.
Hallitsija: Urumiyan virallinen hallitsija on Rhea Urumiya, Skylerin äiti. Urumiyan ollessa matriarkaalinen valtio valta siirtyy aina vanhimmalle tyttärelle muiden sisarusten ja läheisten muodostaessa senhetkisen hallitsijan henkivartioston ja armeijan päättäjistön. Perillisellä on kruunajaisiinsa asti muista henkilöistä koostuva henkivartijosto, missä ei ole mikään ihme nähdä muita läheisiä sukulaisia.
Tunnuksen kuva: Valtion lipussa on keskellä kuusisakarainen kultainen tähti ja jokaisen sakaran osoittamassa suunnassa nelisakarainen hopeinen tähti. Nämä kuvastavat Urumiyan uskonnon mukaista sykliä ja siihen liittyviä kuutta vaihetta, joiden tulee toteutua ennen kuin syklin nähdään olevan täysi. Usein lipun taustavärinä on tummansininen.
Tunnuksen värit: Kultainen ja hopea, mutta taustaväri yleensä hyvin tummansininen, melkein musta, jota ei kuitenkaan lasketa yhdeksi valtion virallisista väreistä satunnaisen vaihtelun vuoksi.
Pääkaupunki: Urumiyan pääkaupunki, Thema, sijaitsee melko keskellä valtakuntaa. Kaupunki on omalla karulla tavallaan kaunis ja yleensä hyvin eläväinen. Harvat tietävät kuitenkaan, että pääkaupungin alla on ollut maanalainen, hyvin sokkeloinen kaupunki valtion alkuaikojen epävakaan tilanteen vuoksi. Nykyisin se on enemmän historiallinen paikka Urumiyan kansalaisille, joista ulkomaalaiset harvemmin tietävät. Vain maanalaisessa kaupungissa enemmän liikkuvat tuntevat paikan, ja sinne on erittäin helppoa ja vaarallista eksyä.
Muut kaupungit ja kylät: Pääkaupunkia lukuun ottamatta Urumiyan kaupungit ovat pitkälti maalaiskylämäisiä. Peltoja viljelyksille ja metsiä on runsaasti. Kylien koko vaihtelee suuresti, mutta yleensä mitä suurempi kaupunki/kylä, sitä lähempänä se sijaitsee pääkaupunkia. Eteläisillä rannikoilla löytyy muutamia poikkeuksia, mutta valtion rajoja lähestyttäessä asutus on jo harvempaa. Seuraavaksi suurimpia kaupunkeja Urumiyassa ovat Sizwe, Nyarai sekä Aberash.
Suhteet muihin kuningaskuntiin: Rhean lempeä luonne näkyy selkeästi Urumiyan suhtautumisessa muihin valtioihin. Suhteet ovat avoimia, ja apua suostumaan antamaan ja tarpeen vaatiessa pyytämään. Myös turistit ovat täysin tervetulleita Urumiyaan, vaikkakin yksittäiset kansalaiset saattavat suhtautua ulkomaalaisiin helposti ennakkoluuloisesti tai sitten täysin välinpitämättömästi.
Pääasiallinen toimeentulo: Urumiyassa suuri osa ihmisistä tulee toimeen viljelyllä ja metsästyksellä, valtion etelärannikolla ja sisävesistöjen ympäristössä myös kalastus on kohtalaisen yleistä, muttei työllistä niin suurta osaa kuin muissa ammateissa. Käsityöläisiäkin löytyy, mutta suuri osa erilaisista käsitöistä on ulkomailta ostettuja. Vaikka Urumiya ei olekaan varsinaisesti sotilasvaltio, moni nainen ansaitsee myös elantonsa armeijan leivissä.
Luonto ja ympäristö: Urumiyan luonto on ehkä hieman karua, mutta kaunista. Siellä kasvaa enemmän havupuita kuin lehtipuita, vaikka esimerkiksi koivut, lepät ja vaahterat pärjäävät myös aivan hyvin. Metsissä löytyy myös paljon erilaisia marjoja ja varpuja, ja syksyisin metsämaat ovatkin oikea paratiisi valikoimansa suhteen. Myös viljelymaat ovat runsaita ja tuottavia ja erilaiset viljat kasvavat hyvin pitäen kansan kylläisenä. Eläimistöä on laajasti, aina pikkujyrsijöistä isoihin hirvieläimiin ja karhuihin asti, jotka kuitenkin välttelevät ihmisiä, joten villieläimistäkään ei ole ongelmaa Urumiyan kansalle. Myös sisävesistöjen kalavalikoima on varsin runsas, paikka on oikea luontoretkeilijän unelma.
Arkkitehtuuri: Urumiyan arkkitehtuurissa suurimmat rakennukset muistuttavat tyyliltään romaanista arkkitehtuurityyliä. Rakennukset ovat korkeita ja ikkunoiden ja hovikaarien yläreunat pyöreitä. Tavallisen kansan asumistyyli on hillitympää, mutta niissä toistuvat samat piirteet muodoissa suurempien rakennusten kanssa. Julkisivu pyritään pitämään usein näyttävänä, mutta kuitenkin tietyllä tasolla hillittynä, etteivät ne kilpailisi tärkeämpien rakennusten kanssa. Sisätiloja taas pyritään koristelemaan erilaisilla amuleteilla, unisieppareilla ja muilla luonnonmateriaaleista tehtävillä koristeilla.
Kulttuuri: Taiteet on yleensä hyvin arvostettuja Urumiyassa, mutta usein myös vain ylimystön huvia. Kuvataiteessa aiheina suositaan maisemakuvia ja luontoa, muotokuvat ovat vain tärkeitä henkilöitä varten. Rikkaista ja vanhoista sukulinjoista saatetaan myös maalata perhepotretteja aina tietyin väliajoin. Muita taiteen muotoja ei juuri Urumiyassa esiinny vaan asiat tykätään pitää yksinkertaisina.
Urumiyan kirjallisuus on melko pitkälle tietokirjallisuutta, vaikka fiktiivisiäkin kirjoja löytyy. Usein fiktio on lapsille ja nuorille, aikuisten oletettaessa olevan töissä suurimman osan päivästä. Vaikka fiktiivinen kirjallisuus on vähäistä tietokirjallisuuteen verrattuna, tietokirjallisuutta taas löytyy melkein aiheesta kuin aiheesta. Fiktiivinen kirjallisuus taas suurimmalta osalta on sankaritarinoita tai maalaisromantiikkaa, mutta ehdottomasti suosituimpia ovat kansantarut eri hirviöistä ja näiden alkuperästä, joista tosin löytyy harvemmin kirjoitettua perimätietoa.
Vaikka Urumiya ei ehkä erottuvasti loistakaan oppineisuudessa, pyörien keskivertaisen tasolla, tähtitiede kukoistaa uskonnon ansiosta. Uskonnon innokkaimmat kannattajat tutkivat tarkasti taivaankappaleiden liikkeitä, ja ovatkin yleensä niitä, jotka välittävät tiedon eteenpäin. Myöskin akupunktio on hyvin yleinen parantamiskeino, ja sen vuoksi ihmiskehon tuntemus varsinkin hermopisteiden suhteen on yleisessä tiedossa valtiossa.
Varsinkin tytöt pyritään kouluttaa korkeasti jo mahdollisimman nuoresta pitäen. Perheen varallisuudesta riippuen joko äiti toimii opettajana tai lapsi lähetetään kyläkouluun. Rikkaammissa perheissä saatetaan myös pojat kouluttaa, mutta yleensä poikien oletetaan jäävän isän avuksi kotiin. Korkea-arvoisimmilla perheillä kaikille lapsille taas järjestetään kotiopettaja.
Teknologia ei ole kovin suuressa suosiossa perinteitä arvostavassa Urumiyassa. Asiat tykätään tehdä vanhoilla, tutuilla ja toimiviksi todetuilla tavoilla, joten uusia keksintöjä harvemmin näkee. Sen sijaan yleensä edistyksen askeleet pyritään pitämään perheen sisällä huomion välttelemiseksi. Vanhoillisimpien aatteiden kannattajat yleensä myös pitävät uusien ideoiden keksijöitä liian ajan riivaamina ja hieman oudon puoleisina.
Urumiyalainen musiikki on kelttiläistyylistä, jota säestetään pääosin erilaisin huiluin ja jousisoittimin. Toisinaan saattaa kuulla myös rumpuja, mutta se on harvinaisempaa. Tempo on kappaleissa yleensä rauhallinen ja ehkä hieman hitaan kuuloinen. Menevämpääkin musiikkia soitetaan, mutta se nähdään enemmän nuorison juttuna. Sanoituksia kappaleisiin harvemmin on, ja yleensä jos jotain kappaletta lauletaan, siihen on esittäjä itse kehitellyt sanat. Siksi samasta kappaleesta löytyykin usein monta eri versiota sanoitusten osalta.
Urumiyassa juhlat ovat yleensä perheen keskeisiä tapahtumia. Tosin poikkeus tulee siinä, jos uskonnonharjoittajat ilmoittavat syklin osan toteutumisesta, silloin yleensä suuri osa Urumiyan kansasta kokoontuu läheisimmälle aukealle paikalle ihailemaan tapahtumaa. Silloin kyseessä on koko kansan juhla, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja monet kehuvat näiden hetkien olevan parhaita Urumiyassa. Perheen sisäisiä suuria juhlia ovat tietenkin perinteiset syntymä- ja kuolinjuhlat, avioliitto, sekä nuorison aikuistumisrituaalin suorittaminen.
Urumiyan ollessa matriarkaalinen valtio myös miesten ja naisten roolit menevät tämän mukaan. Naiset ovat yleensä päättävissä tehtävissä ja miehet pyörittävät kotia. Raskaimmat työt jaetaan yleensä molempien vanhempien kesken, mikäli vaimolla on aikaa olla kotona. Julkisilla paikoilla harvemmin tämän vuoksi miehiä juuri näkyy, vaan miesten tehtävät ovat enemmän kulisseissa. Perheet ovat usein myös hyvin suuria, saman katon alla saattaa helposti elää kolmekin sukupolvea mikäli tilaa riittää, ja lapsikatraat ovat myöskin usein varsin suuria.
Sotilaiksi haluavat, usein pääosin naiset, suorittavat aikuistumisrituaalin 17 vuoden iässä. Silloin nuori lähetetään metsälle, ja tämän on tarkoitus kaataa retkellään hänelle määrätty eläin. Mukaan lähetetään myös joku kokeneempi aikuinen varmistamaan, että nuori onnistuu suorittamaan tehtävänsä, ja mikäli tämä epäonnistuu, palaa ainakin hengissä kotiin. Peto voi vaihdella paljonkin vuodenajasta riippuen, ja joskus saatetaan myös kysyä muilta kuningaskunnilta lupaa nuorille suorittaa aikuistumisrituaalinsa, ettei Urumiyan oma ekosysteemi kärsisi liiasta metsästyksestä. Aikuistumisrituaalin suorittaminen onkin ehkä perheen sisällä yksi suurimmista juhlista, vaikka kaikki eivät sitä välttämättä käykään. Aikuistumisrituaalissa kaadetulta eläimeltä uskotaan myös saavan erilaisia kykyjä tai vahvistavan jo olemassa olevaa piirrettä lajikohtaisesti. Varsinkin karhu ja hirvi ovat erittäin suuressa suosiossa, mutta niitä ei anneta kelle tahansa kohteeksi. Seuraavat eläimet tuovat seuraavia piirteitä:
Kauris/peura: arvokkuus
Hirvi: majesteetillisuus
Ilves: hengellisyys
Haukka/kotka: nopeus
Susi: luottamus
Kettu: neuvokkuus
Karhu: selviytyjä
Ahma: sietokyky/kestävyys
Minkki: sinnikkyys/periksiantamattomuus
Jyrsijät: lempeys
Vinsentti: voima
Urumiyan armeija pohjautuu hyvin paljon etäältä taisteluun sekä ansoihin, ja suurin osa armeista on koulutettu eteviksi jousen käyttäjiksi. Kuitenkin lähitaistelussakaan ei kannata näitä naissotilaita aliarvioida. Urumiyassa hermopisteiden tuntemuksen vuoksi sotilaat koulutetaan taidokkaiksi aseettoman taistelun mestareiksi, toisinaan tarjoten heille kuitenkin sormien päälle teräksiset kynnet iskun vahvistamiseksi (http://www.looksharpblades.com/prodimages/claw1.jpg ). Myöskin nunchakut,toisinaan myös sait ja muut erilaiset ninja-aseet ovat suosiossa, ja armeijan puolustuksessa suositaan hyvin paljon erilaisia ansoja. Sen sijaan miekat ovat pääosin vain seremoniallisia koristeita, ei niinkään aseita. Näissä yleisimpinä tyyleinä on pistomiekat, toisinaan myös koristeelliset katanat, jotka tosin jätetään usein tylsiksi, niitä kun harvemmin suunnitellaan taistelussa käytettäviksi.
Kuningattaren henkivartiosto koostuu perinteisesti tämän lähimmäisistä omaisista: sisaruksista, puolisosta sekä tarpeeksi vanhoista, sotilaskoulutuksen käyneistä lapsista. Nykyisen kuningattaren, Rhean henkivartiostoon kuuluu hänen 3 veljeään, joista yksi on häntä vanhempi, 4 siskoa, puolisonsa Orlando, sekä naisen kaksi vanhinta poikaa Michel ja Nanook. Myös hänen vanhin tyttärensä, Skyler, on saanut samaisen sotilaskoulutuksen.
Muoti on suurimmaksi osaksi länsimaista värien usein ollen kuitenkin hillittyjä. Sininen, violetti ja kulta ovat yleisiä korkea-arvoisemmilla johtuen värien käytöstä armeijan komentajien keskuudessa. Kohtalaisen yksinkertaisiin vaatteisiin pyritään kuitenkin yleensä lisäilemään erilaisia pieniä yksityiskohtia koristeiksi, mutta nämäkin yleensä ovat varsin hillittyjä. Koristeiden monimuotoisuus vaihtelee kuitenkin paljon arvoaseman mukaan, mitä korkeammassa asemassa oleva henkilö, sitä monimutkaisempaa ja koristeellisempaa on tämän vaatetus. Myös monella sotilaalla sekä arvovaltaisissa asemassa olevilla on aikuistumisrituaalissa saalistetun eläimen kallosta tehty päähine, jota monet koristelevat mielensä mukaan erilaisilla helmillä, höyhenillä, jalokivillä, metallirenkailla, nahkaremmeillä ja milloin milläkin. Kuitenkin tietyt koristeet saavat olla käytössä vain tietyn arvoaseman henkilöillä, kuningasperheen kallojen ollessa usein kaikista näyttävimpiä - henkilön omasta mausta riippuen.
Lisäksi monet korukivet ovat Urumiyassa hyvin suuressa roolissa, toiset ennustavat niistä, ja monet uskovat eri kivillä olevan erilaisia hyvää tuovia ominaisuuksia. Jotkut saattavat tehdä niistä myös mukana kannettavia amuletteja.
Urumiyan oma hevosrotu, urumiyan täysverinen, on yleensä väritykseltään voikko, tai muuten erittäin vaalea. Rotu on sopiva ratsuhevoseksi, mutta sotaratsuksi rotu on hieman turhankin kevytrakenteinen. Säkäkorkeus vaihtelee 140-150 sentin välillä, tammojen ollessa pienempiä kuin orien. Urumiyan täysverinen on rakenteeltaan solakka, ja ehkä myös hieman hauraamman puoleinen, mutta myöskin hyvin nopea. Työhevosiksi valtion omasta hevosrodusta ei kuitenkaan ole, joten valtiosta löytyy paljon myös aivan tavallisia hevosia. Luonteeltaan rotu on perinteinen täysverinen, joka menee jos niin haluaa, mutta tulee hyvin toimeen osana laumaa. Vaatii kuitenkin kokeneemman ratsastajan käsittelemään.
Uskonto: Urumiyan uskonnossa ei ole varsinaisia jumalia, mutta sen sijaan jokaisella asialla ajatellaan olevan sielu. Käyttöesineille sielu tosin syntyy vasta käytön myötä, esimerkiksi tavallisella savimöykyllä on sielu, mutta samasta savesta tehdylle astialle kehittyy sielu vasta käytön myötä. Myös mitä eläväisempi asia on kyseessä, sitä vahvempi sen sielu on, eli ihmisten sielut ovat vahvoja, sillä nämä tekevät koko ajan päätöksiä, mutta paikallaan olevalla kivellä on hyvin huomaamaton sielu.
Uskonnon mukaan maailma toistaa historiaa, eräänlaista kieppiä, joka toistuu aina. Maailman tarkoitus on päästä pois tästä kiepistä menemällä yksi täydellinen sykli, joka sisältää kuusi tapahtumaa joiden täytyy toteutua. Sykli alkaa ensimmäisestä uudesta kuusta edellisen loputtua ja päättyy viimeiseen täysikuuhun. Syklin aikana täytyy tapahtua seuraavat asiat niin syklin voi laskea toteutuneeksi: meteorisade, auringonpimennys, kuunpimennys ja komeetan tulee kulkea näkyvästi ohi. Täydellisen syklin saavuttaminen tarkoittaa maailman pääsyä rauhaan ja paratiisiin, mikä on Urumiyan uskonnon mukaan elämän tarkoitus. Ihmisten kuolleiden omaisten uskotaan tietävän, mitä ihmiskunnan pitää tätä varten tehdä, ja toisinaan heidän myös uskotaan yrittävän viestiä asiasta läheisilleen. Myös Gildomeran elementtiaseilla uskotaan olevan jokin rooli tämän täydellisen syklin saavuttamiseen, josta ei tosin ole tietoa mikä se tarkalleen on.
Palvontapaikat: Urumiyan uskonnolle ei ole varsinaisia palvontapaikkoja, mutta ihmiset voivat käydä läheistensä haudoilla ja muistopaikoilla pyytämässä heiltä apua neuvoja. Jotkut myös menevät metsään etsimään vastauksia muilta hengiltä.
Uskonnon ja kruunun välinen suhde: Urumiyan hallitsijat eivät paljoa puutu uskontoon, sillä he ovat samalla tavoin osatekijänä täydelliseen sykliin. Uskonnon puolesta he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, mutta heidän tehtävänsä on ohjata kansansa lähemmäksi maailman tavoitetta.
Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat: Uskonnossa ei ole juuri erikoisempia tapoja tai siihen liittyviä juhlia, paitsi syklijuhlat ja kuolleiden läheisten muistopäivät. Varsinkin kuolinpäivänään edesmenneiden läheisten uskotaan olevan lähempänä kuolevaisia, jolloin heiltä voi kysyä neuvoa, miten tulisi toimia. Myös moni uskonnon kannattaja noudattaa kasvisruokavaliota.
Historia: Urumiyan historiassa ei ole hirveästi suurempia konflikteja ollut, valtiossa on eletty rauhallisesti ja annettu ajan kulua omaa tahtiaan, seuraten kuitenkin usein varsin tarkasti uskontoaan. Suurin muutos Urumiyan historiassa oli valtion alkuaikoina, kun valtiosta tuli matriarkaalinen. Lain säätämisen jälkeen naissotureistaan tunnettu valtio ei ole kyseenalaistanut lakimuutosta, vaikka alkuun päätös saikin jonkin verran kyseenalaistusta osakseen. Nykyisin kuitenkin on täysin normaali asia, että Urumiyaa hallitsee kuningatar kuninkaan sijasta.

Nimi: neno

06.07.2017 21:46
Hahmon tiedot:
Nimi: Skyler Nita Urumiya
Sukupuoli: nainen
Ikä: 20
Ulkonäkö: http://orig09.deviantart.net/bbfd/f/2017/187/b/7/skyler__2__by_neno0608-dbf bgjd.jpg
Skyler on 170 senttiä pitkä, solakka ja vaaleahipiäinen nuori nainen. Naisen ruumis on hyvin notkea, ja taipuukin melkein miten päin vain, mutta näkyvää lihasta tällä ei juuri ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nainen olisi heikko, tämän vahvuudet ovat enemmän nopeudessa ja notkeudessa fyysisen voiman sijaan. Myöskin muotoja naiselle on siunaantunut varsin hyvin, ja tällä onkin erittäin hyväkuntoinen nuoren naisen ruumiinrakenne. Kasvoiltaan Skyler on myöskin hyvin vaalea, ja kasvoissa on vielä hieman nuorekasta pyöreyttä jäljellä, ei kuitenkaan enää juuri kovin paljoa. Tällä on virheetön iho ja vahvoja silmiä lukuunottamatta sirot kasvonpiirteet. Naisen nenä on kaareva, ja vaikka huulet eivät olekaan kaikista täyteläisimmät, eivät ne ohuet viivatkaan sentään ole. Vahvuutta naisen kasvoille antavat tosiaan tämän hieman vinot, kissamaiset silmät, jotka ovat väriltään violetit. Näitä ympäröi tummat ja tuuheat ripset, mutta naisen kulmakarvat ovat melkein olemattoman vaaleat. Skylerilla on pitkät ja paksut hopeanharmaat hiukset. Pituudeltaan luonnostaan hieman lainehtivat kutrit ulottuvat tämän lapaluiden alapuolelle. Kasvoja jää yleensä kehystämään muutama leukaan asti oleva suortuva, jotka tosin joskus myös karkaavat hieman naisen kasvoille. Pukeutumisessa Skyler suosii kevyttä, mustaa sota-asua, mutta tämän päälle tulevat vaatteet hän jättää kamarineitojensa vastuulle, uskoen, ettei hänellä itsellä ole tarpeeksi silmää mitä muotiin tulee. Matkalle Skylerin pääasu on pääosin violetti, kultaisilla koristuksilla, sekä tummansininen korsetti, jota koristelee erilaiset tähtikuviot, sekä valkoiset, pitkät saappaat. Aikuistumisrituaalissaan saalistamansa peuran sarvet ovat kuitenkin Skylerin ylpeys, joita hän tykkää koristella varsin usein ja eri tyyleillä.
Luonne: Ensivaikutelma Skylerista on usein arvokas ja pidäyttäytynyt nuori nainen. Prinsessalla on etiketti hallussa ja hän käyttäytyy kohteliaasti ja hillitysti ja pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, joskin syyllistyen hyvin usein myös jäykkyyteen ja vakavuuteen. Kuitenkin prinsessa osaa olla myös lempeä ja hieman äidillinen, suureksi osaksi sen vuoksi, että hän on joutunut auttamaan palvelijoita pitämään sisaruskatrastaan ruodussa. Kaikin puolin moni voisi pitää Skyleria mallikelpoisena prinsessana, mutta löytyy naisesta yllättävää särmääkin. Skyler on hyvin voimakastahtoinen ja suorasanainen, sekä arvonsa tuntevana vaatii myöskin sen mukaista kohtelua. Nainen ei arkaile tuoda esille, mikäli jokin asia ei häntä miellytä, yleensä vaatien asiaan korjausta saman tien. Skyler ei edes säikähdä ärähtää itseään isommille, minkä vuoksi hän on toisinaan kuullut olevansa joidenkin mielestä hyvin miesmäinen. Soturiprinsessa ei kuitenkaan itse näistä kommenteista pidä yhtään, ja on nopea korjaamaan asian - hän haluaa tulla kohdelluksi soturina, mutta ei salli kenenkään unohtavan hänen olevan edelleen myöskin nainen. Tutummassa seurassa Skyler puheleekin hyvin ronskisti, eikä arkaile röyhkeääkään kielenkäyttöä, pahimmillaan haukkuen keskustelukumppaninsa viimeiseen maanrakoon, mikäli on pakko. Tästä kielestä onkin muutamaan otteeseen Vinemarin prinssi, Calder, saanut oman osansa. Joka tapauksessa naiselle ei kannata sanoa varomattomasti vastaan, mikäli tämä on jostain asiasta päätöksensä tehnyt. Kaiken tämän hillityn ja voimakkaan persoonan alla sykkii kuitenkin lempeä sydän. Skyler ei suuremmin pidä väkivallasta, ja suosii enemmän asioista keskustelua sen sijaan, uskoen, että maailmassa löytyy kyllä ongelmaan kuin ongelmaan rauhanomainen ratkaisu. Monet syyttävät naisen ajattelua ideologiseksi, mutta pasifisti-soturiprinsessa ei tästä ota nokkiinsa. Hän ei kuitenkaan ole helposti loukkaantuvaa sorttia. Eniten hän kuitenkin haluaisi olla tyttömäisempi prinsessa, hentoinen ja kaunis, mutta ei koe tämän tyylin sopivan itselleen yhtään. Sen sijaan hän sulkee moiset haaveet syvälle mieleensä, eikä tuo niitä juuri ikinä ilmi. Skylerilla on kaksi suurta rakkauden kohdetta: kanit ja kummitustarinat.
Muuta:
¤ Skyler pelkää kuollakseen kaikenlaisia ötököitä, ja päätyy useimmiten kiljumaan kovaa ja korkealta nähdessään niitä lähellään. Ei myöskään ole yllättävää häneltä näissä tilanteissa hypätä lähimmän ihmisen syliin karkuun näitä - hänen mielestään - suoraan helvetistä tulleita otuksia.
¤ Skyler on 12-päisen lapsilauman vanhin, mikä on varsin valtava lapsimäärä kuningasperheessä. Tämä on tosin selitettävissä, sillä prinsessan vanhemmat ovat nymfomaaneja ja edelleen erittäin rakastuneita toisiinsa. Toisinaan Skyler hieman häpeää tätä piirrettä vanhemmissaan, mutta on oppinut iän myötä hyväksymään asian eikä enää ole juuri moksiskaan. Vaikka vanhemmat ovat paljon keskenään, heiltä kuitenkin silti löytyy aina aikaa lapsilleen, jotka ovatkin parin suurin aarre.
¤ Skylerin sisarukset: Michel (19), Nanook (17), Xavier (16), Gavin (15), Tiriaq (14), Inocencia (12), kaksoset Alfa ja Omega (7), Shikoba (6), Nahuel (4) ja Nuka (2). Skylerin äidin nimi on Rhea ja isä Orlando. Inocencian syntymän jälkeen pariskunta yritti olla hommaamatta lisää lapsia, mutta kuten huomata saattaa, se suunnitelma ei täysin pitänyt. Skylerin lisäksi perheessä on ainoastaan yksi toinen tyttölapsi: Inocencia, kaikkien muiden ollessa poikia. Vielä juuri ennen matkaan lähtöä Skyler sai kuitenkin kuulla äitinsä olevan jälleen kerran raskaana.
¤ Skylerilla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa, vaikka niin haluaa uskoakin. Tämä onkin ehkä ainoa asia jossa nainen on täysin epäjohdonmukainen. Hän eksyy jopa pääkaupungin kaduilla, vaikka on kulkenut ne lukemattomat kerrat, puhumattakaan siitä jos hän joutuu matkustamaan jonnekin kauemmaksi. Ainoastaan linnassa ja linnan pihamaalla Skyler löytää minne hänen pitää mennä, vaikka saattaa toisinaan sielläkin kiertää pidempää kautta.
¤ Skyler on myös todella nirso ruuan suhteen. Hän ei pidä mausteisesta tai täysin mauttomasta ruuasta, makeisista tai rasvaisesta ruuasta. Helpottaakseen tilannetta Skyler on päätynyt kasvissyöjäksi, sillä suurin osa kasviksista kuitenkin kelpaa hänelle ongelmitta. Kananmunat ja maitotuotteet kelpaavat hänelle kuitenkin.
¤ Skylerin ehkä suurin ongelma on tämän punavihervärisokeus (deuteranopia). Nainen itse ei ole tästä tietoinen, vaikka onkin alkanut viime aikoina havaita, että jotain hänen näkökyvyssään on erikoista. Siksi Skylerin onkin mahdotonta lukea karttaa tai tunnistaa asioita värien perusteella. Sen sijaan tämän pimeännäkö ja liikkeiden havainnointikyky on loistavia ja hän pystyy näkemään yllättävän hämärissäkin olosuhteissa. (Kuinka Skyler näkee kaiken: http://www.color-blindness.com/coblis-color-blindness-simulator/ ) Kaikkia värejä, joita hän ei näe, nainen on alkanut kutsua punaiseksi.
¤ Skyler ei ole kovin tottunut aseiden käyttöön, mutta sen sijaan hän on erinomainen taistelemaan ilman aseita, joiden hän yleensä väittää olevan vain tiellä. Nainen tuntee hyvin ihmiskehon sekä siinä olevat hermopisteet, tähdäten usein näihin taisteluissaan (ja siksi naista on melkein mahdoton voittaa kädenväännössä). Ei myöskään ole yllättävää nähdä tämä taistelemassa potkuja käyttäen, joskus jopa vaihtaen seisomaan käsillään taistelun aikana.
¤ Elementtiaseen käytössä Skyler on vielä täysin aloittelija. Hän pystyy käyttämään asetta normaaleihin hyökkäyksiin, muttei vielä osaa vetää teriä takaisin luokseen, vaan joutuu itse hakemaan. Myöskään mitään erityisen näyttävää tai suurta prinsessa ei saa aikaan, vaan saa yleensä itse iskut naamaansa. Viimeisimpänä harjoitusmuotonaan Skyler on alkanut kokeilla meditointia aseen kanssa, muttei ole päässyt siinä vielä pitkälle.
Ratsu: Neoníla. Tamma on vaaleanharmaa ja sillä on kermansävyiset harja ja häntä. Rakenteeltaan se on melko solakka, mutta myös yllättävän kestävä. Neoníla on erittäin nopea ja hyvin koulutettu ratsu, joka tottelee nopeasti pieniäkin ohjeita. Hevonen on hyvin kiintynyt Skyleriin, mutta antaa tuntemattomienkin tulla yllättävän lähelle, eikä hermostu helpolla. Se on luotettava eläin joka ei petä, mutta sellainen Neoníla on kaikille, mikä on joidenkin mielestä tämän heikkous. Ei kuitenkaan mistään hinnasta hylkäisi Skyleria.

Nimi: neno

06.07.2017 21:45
Kuningaskunnan tiedot:
Kuningaskunta: Vinemar
Elementti: Vesi ja jää
Ase: http://orig15.deviantart.net/d500/f/2017/187/6/0/weapons_and_flags_by_neno0 608-dbfbgnf.jpg
Vinemarin ase on vettä ja jäätä hallitseva kirves, jonka toisessa päässä on korkkiruuvimainen piikki keihään tapaan. Ase on pituudeltaan varsin pitkä, suurin piirtein reilut puolitoista metriä ja painavakin se on käyttää. Aseen molempia päitä voi käyttää joko kirveen tai keihään tapaan, käyttäjän toiveesta riippuen. Kykyinä kirveellä on veden hallinta, pääosin hyökyaaltojen ja sateiden hallinta, mutta hyökyaaltojen luominen vaatii suurempaa vesimäärää entuudestaan lähistölle. Tämä siksi, että suuren vesimäärän luominen kerralla osaa olla yllättävän uuvuttavaa käyttäjälleen. Aseella voi myös pysäyttää sateita, tai estää vain käyttäjää itseään kastumasta. Veden voi myös laittaa tekemään pylväitä tai erilaisia muodostelmia ilmaan, mutta tämä vaatii jo käyttäjältään enemmän kokemusta. Jään manipulointi taas on pääosin jään luomista tai sen muokkaamista, mikä ei varsinaisesti itsessään ole vaikeaa, mutta käyttäjälle hyvin uuvuttavaa. Väärin käytettynä ase on elementtivoimien osalta melko vaaraton, yleensä vain kastellen käyttäjänsä, mutta liika käyttäminen saa käyttäjänsä nopeasti palelemaan, pahimmillaan aiheuttaen hypotermiaa. Aseella voi jonkin verran hallita myös sumua ja lunta.
Aseen hallinnassa käyttäjä on yleensä lahjakkaampi joko veden tai jään käytössä, johtuen käyttöön liittyvistä eroista. Vesi on aseen kyvyistä hyökkäävämpi, ja toimii paremmin aggressiivisemmassa käytössä jään ollessa puolustavampi ja passiivisempi. Yleensä käyttäjällä on lahjakkuutta jompaan kumpaan näistä toisen ollessa selvästi uuvuttavampi. Veden käyttäjälle se on suurien ja paksujen jäämäärien luominen kun taas jäähän tottuneelle käyttäjälle on raskaampaa hallita suurempia vesimääriä. Myös sumu ja lumi toimivat samaan tapaan, vaikkakin yleensä vaatien selkeästi enemmän harjoitusta. Sumu onnistuu helpommin veden käyttöön tottuneelta, kun taas lumi jään käyttäjälle.
Hallitsija: Douglas Vinemar, Calderin isä. Mies on valtion virallinen hallitsija, sillä Vinemarissa hallitsija on aina kuningasparista kuningas, vaikka kuningatar olisikin kuningassuvun verenperillinen. Esimerkiksi edesmennyt kuningatar Sheilah oli kuningassuvusta ja Douglas oli alkujaan itse vain korkea-arvoinen aatelinen.
Tunnuksen kuva: Tunnuksena on sinivihreällä taustalla oleva tummansininen lumpeenkukka, jonka päädyt ovat vaaleansiniset. Yleensä myös lipun reunat on siniset, mutta sävy voi aina toisinaan vaihdella, vaikkakin yleensä suositaan tummia reunoja.
Tunnuksen värit: Tumman ja vaalean sininen, jotka kuvaavat valtion elementtejä, vettä ja jäätä.
Pääkaupunki: Amirmoez. Kaupunki sijaitsee hieman keskilinjan eteläpuolella pohjois-etelä-suunnassa katsottuna, ja satamakaupunkina sijaitsee heti meren rannalla.
Muut kaupungit ja kylät: Muita suurimpia kaupunkeja Vinemarissa ovat Niloofar, Nereus ja Tirta. Varsinkin kaksi ensimmäistä on tunnetuimpia, sillä Niloofar on Vinemarin suurin satamakaupunki, jopa Amirmoezia vaikuttavampi mitä merenkäyntiin tulee. Nereus taas tunnetaan viineistään ja öljyistään, jotka ovat Vinemarin parasta laatua. Myös suurin osa Vinemarin käsitöistä on Nereuksesta. Tirta taas on muuten vain suuri paikka ja toimii varsin yleisenä kauppakaupunkina siinä missä monet muut ovat enemmän tuottajia.
Suhteet muihin kuningaskuntiin: Sheilahin ollessa elossa Vinemarin suhtautuminen muihin valtioihin oli avoin ja rauhanomainen ja mahdollisia konfliktitilanteita pyrittiin välttelemään tai selvittämään ennen kuin ongelmaa ehti syntyä. Douglasin ja Calderin jäätyä kahden Vinemar alkoi hiljalleen sulkeutua muista valtioista keskittyen enemmän sisäisiin ongelmiinsa, ja viime vuosina ollut miltei täysin eristäytynyt. Vain Calder on ollut hieman enemmän tekemisissä Urumiyan kuningasperheen kanssa, mutta ei juuri muiden. Douglas taas on vain virallisissa tilaisuuksissa ollut muiden valtioiden kanssa tekemisissä. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan pitkälti välinpitämättömästi ja annetaan olla rauhassa, mikäli nämä itse eivät aiheuta ongelmia.
Pääasiallinen toimeentulo: Pitkän rannikkopätkän ansiosta Vinemarissa on paljon kalastusta, ja vaikka sisämaasta löytyykin metsiä, kalateollisuus on silti hieman suuremmassa roolissa. Myös viljely ja käsityöt ovat yleisiä, valtion ollessa pitkänmallinen sillä on paljon erilaisia viljelymahdollisuuksia. Pohjoisosissa viljellään viljaa kun taas etelässä kasvatetaan paljon erilaisia hedelmiä. Varsinkin eteläosissa tuotetaan erilaisia korkealaatuisia viinejä ja öljyjä, jotka ovat myös Vinemarin suurin vientituote. Moni elättää itsensä myös erilaisilla käsitöillä. Kaiken kaikkiaan Vinemar on varsin omavarainen valtio.
Luonto ja ympäristö: Vinemarin luonto on varsin vaihtelevaa valtion pitkänomaisen muodon takia. Lämpimien olosuhteiden ansiosta Vinemarin luonto on rikasta ja monipuolista, etelässä kasvaen mitä erilaisimpia kasveja ja pohjoisessa muuttuen hieman yksinkertaisemmaksi. Etelässä kasvaa paljon erilaisia lehtipuita ja hedelmiä, pohjoisessa löytyy jo havupuitakin ja marjoja, vaikka selkeästi vähemmän kuin pohjoisemmissa valtioissa. Eläimistö on myös varsin monipuolista, vaikka pohjoisimmissa oloissa viihtyvät lajit eivät Vinemariin juurikaan eksy. Lämpimän ilmaston ansiosta Vinemarin kansalaisilla on hieman normaalia tummempi iho, joka kuitenkin vaalenee, mitä pohjoisemmaksi valtiossa mennään.
Arkkitehtuuri: Vinemarin arkkitehtuuri muistuttaa hyvin paljon bysanttilaista arkkitehtuuria sipulikupoleineen ja värikkäine koristuksineen. Kuninkaan linna, temppelit ja aatelisten kartanot on kaikki hyvin näyttäviä ja suuria rakennuksia, jotka voi tunnistaa helposti jo kaukaa. Kansalaiset taas asuvat ulkoisesti melko yksinkertaisesti, mutta yläkerta on varsin yleinen monessa talossa, ja usein vain nukkumatilat normaalikansalla yläkerrassa ja alakerrassa on kaikki muu. Kuitenkin myös yksikerroksisia taloja löytyy, mutta ne sijaitsevat yleensä jo syrjemmällä.
Kulttuuri: Taiteiden kaikki ilmenemismuodot yleensä ovat näyttäviä ja värikkäitä Vinemarissa. Arkkitehtuuri, kuvataide ja tanssi vetävät helposti paljon huomiota itseensä. Musiikki ja kirjallisuus ovat myös hyvin villiä, kiikkuen siinä rajalla meneekö touhu hyvän maun yli vai ei, mutta Vinemarin omaa kansaa tämä ei juuri häiritse.
Vinemarin kirjallisuus on pitkälti erilaisia jumal- ja sankaritarinoita, saamaan tapaan kuin Kreikan tarusto. Myös opettavaista kirjallisuutta lapsille löytyy, josta on jätetty seksuaaliset kohtaukset kokonaan pois ja väkivaltaakin on muokattu sopivammaksi. Tietokirjallisuutta ja historiankirjoja löytyy taas enemmän kirjastoista ja ylimystön tai asiaa opiskelevien kirjahyllyistä.
Vinemarin oppineisuus on aika perustasoa, siellä ei ole perehdytty mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan kaikessa edetään tasaista tahtia eteenpäin.
Koulutus Vinemarissa pyritään yleensä järjestämään ainakin vanhimmalle lapselle, perheen varallisuudesta riippuen useammalle. Kyläkoulut ovat tätä varten, mutta toisinaan myös vanhemmat saattavat toimia opettajina. Myös tilanteesta riippuen yhteisö voi kouluttaa jäseniään, mikäli kyse on äpärästä tai orvosta.
Vaikka teknologia onkin vielä hyvin alkeellista Vinemarissa, yleensä uusien ideoiden keksijöiden annetaan työskennellä niin innokkaasti kun jaksavat. Heihin suhtaudutaan uudistajina, mutta toisaalta myös hieman huvittuneesti, odottaen mitä parhaat mielet keksivät.
Musiikki Vinemarissa on pitkälti rytmipohjaista ja hyvin menevää. Yleensä laulu ei kuulu mukaan, mutta poikkeuksiakin tapahtuu aina toisinaan. Pirteän musiikin lisänä on yleensä tanssia, mutta tanssissa on pieniä eroja etelän ja pohjoisen välillä. Molemmat ovat hyvin näyttäviä, mutta etelässä se on enemmän naisten hupia napatanssin muodossa, kun taas pohjoisessa miestenkään tanssiminen ei ole harvinaista, usein muistuttaen paso doblea tai muita latinolaisamertikkalaisia tyylejä.
Vinemarissa ei ole paljoa erilaisia juhlia, johtuen jo valmiiksi hyvin eläväisestä elintavasta. Kuitenkin viinijuhlien aikaan ja hallitsijan vaihtuessa juhlitaan hyvin näkyvästi. Kaduilla on ilmaista viiniä ja ruokaa kaikille, etelässä erilaisia tanssiesityksiä ja näytelmiä, ja pohjoisosissa rodeota ja härkätaisteluita. Juhlat eivät kestä yleensä kovin pitkiä aikoja, ihan vain ettei valtion talous kaatuisi juhla-aikaan. Yleensä juhlat ovat puolessa viikossa ohi. Perhejuhlat taas ovat perheen sisäisiä päätöksiä, miten ja kuinka pitkään haluavat juhlia.
Vinemarissa kanssakäynti tuttavien kesken on yleensä melko läheistä ja avointa, ja esimerkiksi poskisuudelmat toimivat tervehdyksenä, eikä sitä katsota pahalla. Torit ovat hyvin vilkkaita ja siellä monet vaihtavat kuulumisiaan. Myös tavernat ovat hyvin yleisiä ja jokaiselta kadulta ja kujalta löytyy varmana ainakin yksi. Tavernojen ja kapakkojen lisäksi yleisiä paikkoja löytää ihmisiä ovat punaisten lyhtyjen kadut, mutta toisin kuin ehkä olettaisi, nämä eivät ole halveksuttuja paikkoja, vaan työntekijöitä siellä pidetään arvossa.
Kesällä viinijuhlien aikaan Vinemarin pohjoisosiin matkustaa yleensä suuri osa kansaa, sillä siellä monet suorittavat “aikuistumisrituaalin” rodeossa. Rituaalin voi suorittaa 15 ikävuodesta eteenpäin, ja yleensä se on sekä viihteellinen että juhlallinen tapahtuma perheessä.
Hieman kyseenalaisempaa Vinemarin kulttuurissa on sen avoimuus lähes kaiken suhteen. Prostituutio on täysin hyväksyttävä ja yleinen ammattivalinta naisilla, joten punaisten lyhtyjen kadut ovat hyvin loistokkaita. Mutta esimerkiksi orjakauppaa ja oopiumin käyttöä ei laillisesti hyväksytä, joihin kuitenkin myös osa kansasta turvautuu henkilökohtaisina huonoina aikoinaan. Rikollisuus on jonkinasteinen ongelma, varsin rentojen lakien ansiosta. Kuitenkaan valtio ei ole täynnä rikollisuutta vaikka niin saattaisi kuvitella, ja valtio onkin odotuksien vastaisesti varsin turvallinen. Isoin syy tähän on, että varkaiden kilta katsoo myös itse omiensa perään, ettei lakeja päädyttäisi kiristämään.
Suurin ylpeys kansalle on näiden korkea arvostus uskollisuudesta, ja siksi yleensä esimerkiksi petos nähdään pahempana rikoksena kuin vaikka esimerkiksi murha. Ystävyyden odotetaan olevan elinikäistä, ja näiden vuoksi oletetaan henkilön uhraavan lähes mitä tahansa. Kansa on myös hyvin yhtenäistä, ja yhteisen ison vihollisen eteen ollaan valmiita unohtamaan omat kiistat.
Myös mitä avioliittoon tulee, Vinemarissa on hyvin omintakeinen ajattelumalli. Siellä nimittäin moniavioisuus hyväksytään täysin, oli se sitten millainen tapaus tahansa. Myös sukupuolien kesken asiaan suhtadutaan tasapuolisesti, naisella voi olla monta aviomiestä, samoin kuten miehellä useita vaimoja. Kuitenkaan kovin läheisiä perherinkejä pyritään välttämään ja kuningasperheessä suositaan avioliittoa vain yhden puolison kanssa.
Yleinen stereotypia Vinemarin kansasta on ehkä hieman holtittoman oloinen, kansan keksiessä juhlanaihetta melkein mistä tahansa. Yleinen rento tunnelma antaa tilaa myös ajoittaiselle pienelle väkivaltaisuudelle, suurimmaksi osaksi baaritappeluissa. Myös toisinaan valtiota kuvataan barbaarimaiseksi, mutta nämä syytteet eivät kansaa yleensä haittaa, joille on aivan sama, miten heidät nähdään muualla.
Kunigasperheessä kulkee myöskin perinteenä lasten polttomerkkaaminen. Kuningassuvun vaakuna poltetaan kaikkien hallitsijaperheen lapsien vasempaan kämmenselkään hyvin pian syntymän jälkeen, mutta ei muista suvuista tulleille puolisoille. Myöskään jos kuningasperheessä on ollut useampi lapsi, vaikka kaikki lapset merkataankin, sisarusten, jotka eivät peri kruunua, lasten käsiä ei polttomerkata. On häpeällistä yrittää kopioida merkkiä itselleen tai lapsilleen, ja siksi tästä syystä jonkun polttomerkatun perheenjäsenen on tunnistettava henkilö, mikäli tällä on merkki kämmenessään. Kuvio muistuttaa viisisakaraista lumihiutaletta, mutta se muodostuu viidestä sisäänpäin kääntyneestä vesipisarasta ja ulospäin kukan nupuista.
Toinen kuningassuvun erityisyys ovat näiden lemmikkikäärmeet, joiden nähdään olevan hyvän onnen tuojia näiden tavasta luoda nahkansa, mikä käsitetään myös eräänlaisena uudelleen syntymisenä. Käärmeet ovat siivekkäitä ja vaaleita, yleensä kultaisen sävyisiä silmälasikobria, joiden siivet ovat yleensä painettuna ruumista vasten tai pyöristyvät suuren kauluksen muotoon. Auki ollessaan siivet muistuttavat lepakon siipiä. Jokaisella kuningasperheen jäsenellä on yleensä yksi oma kobransa, jonka lisäksi palatsissa saattaa lennellä useita muita käärmeitä vapaina. Rotu on jalostettu vain kuningasperheen iloksi, ja siksi niitä harvemmin löytää luonnosta, eikä niitä myydä ulkopuolelle lemmikeiksi tavan kansalle. Kuitenkin jos vastaavanlaisen  yksilön löytää luonnosta, tämä on luvallista pitää. Käärmeitä ei saa myöskään vahingoittaa mitenkään, sillä se nähdään suorana uhkana kyseisen käärmeen omistajan henkeä vastaan. Nykyisen kuningasperheen jäsenistä Douglasin käärmeen nimi on Abd Al-Karim, ja Calderin käärmeen nimi on Sphintus. Käärmeiden myrkky on voimakasta hermomyrkkyä, joka lamauttaa lihakset, pahimmillaan johtaen hengitysvajauksiin ja sydämen pysähtymiseen. Oireet ilmenevät yleensä ensimmäisenä heikotuksen tunteena noin 15 minuutista aina 2 tuntiin asti pureman jälkeen. Kuitenkin Vinemarista löytyy puremaan tehokas lääke, jonka avulla puremasta selviää, kunhan se on otettu tarpeeksi nopeasti.
Vinemarin muoti on näyttävää ja värikästä, ja varsinkin naisväki yleensä koristelee itsensä hyvin huomattavan näköisesti. Sarit ovat perinteisiä asuja naisilla, miesten vaatteiden ollessa hieman länsimaisempia, mutta pussittavia versioita. Myös korut ovat hyvin yleisiä ja varsin usein myös painavia. Lävistyskoruja löytyy myös napakoruina ja nenäkoruina, jotka nekin yleensä on suuria ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Toiset saattavat koristella tämän lisäksi itseään hennatatuoinneilla. Näyttävimmät asut ovat yleensä myös varsin painavia korujen ja koristeiden määrän vuoksi.
Rennon kansan leimasta huolimatta Vinemarilla on hyvin koulutettu armeija, ja jokaisen 15 vuotta täyttäneen odotetaan käyvän sotilaskoulutus. Koulutus kestää pari vuotta, jonka jälkeen aina viiden vuoden välein on lisäkoulutus, jossa pidetään huolta, että näiden kunto on kohdillaan hätätilan varalta. Suurin osa väliaikoina palaa normaaleihin töihin kun taas toiset jatkavat korkeammille tasoille kouluttautumista tai päätyvät vartijoiksi kaupunkeihin, taitavimmat jopa palatsiin. Vaikka järjestelmä onkin hyvin paljon omaa tilaa antava kansalleen, se on todettu toimivaksi, eikä kyseistä armeijaa kannata aliarvioida.
Vinemarin oma hevosrotu on vinemarin täysverinen. Rodulle ominaista on musta turkki, sekä kiharat musta harja ja häntä. Hevosella on myös tuuheat vuohiskarvat, ja rodun yksilöt osaavat olla varsin näyttävän näköisiä. Rakenteeltaan vinemarin täysverinen on yleensä likaksikas ja raskasrakenteisen puoleinen. Säkäkorkeus täysikasvuisella orilla on 160-170cm, tammojen ollessa hieman pienempiä, mutta yleensä lähes yhtä lihaksikkaita. Rakenteensa puolesta vinemarin täysverinen ei loista nopeudessa tai esteiden yli hyppäämisessä, mutta on erittäin kestävä ja jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja. Toisinaan rodun edustajista ei voi olla täysin varma, onko ne enemmän täys- vai puoliverisiä, ja yleensä se on yksilökohtaista. Luonteeltaan rotu on vahvatahtoinen ja vaatiikin huolellista sekä kärsivällistä koulutusta. Niillä on taipumus muodostaa voimakas suhde hoitajaansa, joten niiden sanotaankin olevan yhden ihmisen ratsuja. Koska ne ovat kasvaneet nuoruutensa puolivilleinä, niillä on voimakkaat suhteet laumansa hevosiin. Tutussa laumassa ne ovat muodostaneet selkeät sosiaaliset suhteet ja arvoasteikon,  joten ne tulevat harvemmin toimeen lauman ulkopuolisten hevosten kanssa. Rotu ei sovellu voimakkaan tahtonsa vuoksi kokemattomalle käsittelijälle. Pahimmillaan hevonen on itsepäinen jäärä  erakko tai lauman pahin riitapukari. Parhaimmillaan se on itsevarma, vakaa ja voimakastahtoinen ratsu joka luottaa käsittelijäänsä.
Uskonto: Vinemarin uskonto on varsin monimutkainen sekasorto. Uskonnossa on kolme pääjumalaa: meren, taivaan ja kuoleman jumalat. Kaikilla jumalilla ja jumalattarilla uskotaan myös olevan yksilöllinen persoonansa ja elämäntarinansa, joista löytyy myös hyvin paljon erilaisia variaatioita. Uskonto ei kuitenkaan ole määrittänyt, missä jumalten asuinalue sijaitsee, joten henkisellä tasolla jumaliin voi olla yhteydessä pääkaupungin temppelissä asuvan oraakkelin kautta tai jumalalle omistetussa temppelissä pappien ja papittarien välityksellä.
Oraakkeli taas on jumalan maanpäällinen viestinviejä ja itsekin puolijumala. Hän on aina naispuolinen ja kasvatetaan temppelissä. Oraakkelin ei sallita koko elinikänään poistuvan temppelistä ja tämän odotetaan olevan myös koko maallisen elämänsä ajan neitseellinen. On sekä oraakkelille, että suhteen toiselle osapuolelle häpeällistä, jos oraakkeli turmellaan. Oraakkeli valitaan aina edellisen kuoltua, uskoen tämän sielun siirtyvän samaan aikaan syntyneeseen vauvaan. Tämän jälkeen vastasyntynyt vanhempineen tuodaan asumaan temppeliin imetyksen ajaksi, jonka jälkeen perhe saa päättää, jäävätkö he elämään lapsensa kanssa temppeliin vai palaavatko kotiinsa, sekä saavat päättää oraakkelin maallisen nimen. Yleensä perheet palaavat takaisin normaaliin elämäänsä. Se on koko suvulle suuri kunnia, jos perheen lapsi on syntynyt oraakkeliksi. Vain temppelissä työskentelevät papit ja papittaret voivat olla normaalisti tekemisissä oraakkelin kanssa. Tämänhetkisen oraakkelin maallinen nimi on Theodora.
Palvontapaikat: Vinemarin pääkaupungissa sijaitsee oraakkelin temppeli, mutta ympäri valtiota on pienempiä temppeleitä, joissa määrää papit ja papittaret.
Uskonnon ja kruunun välinen suhde: Oraakkeli vastaa aina henkisestä puolesta ja kruunu maallisesta, joten nämä kaksi ovat yleensä pitkälti erillä toisistaan. Mutta kuninkaan astuessa oraakkelin temppeliin oraakkeli on ylempiarvoinen, ja kuninkaan kuuluu osoittaa tälle kunnioitusta. Ainoastaan rikollisten teloitusta koskevissa tapauksessa esimerkiksi tuomitun läheiset voivat pyytää oraakkelia armahtamaan tämän, sillä vain oraakkeli voi pyörtää teloitustuomion.
Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat: Uskonnollisia juhlia Vinemarissa ei ole oikeastaan kovin paljoa. Näitä harvoja yleisiä ovat vanhan oraakkelin kuolinpäivä, joka on myös samalla uuden syntymäpäivä. Sitä vanhempien oraakkelien syntymäpäiviä ei juhlita, sillä muutenhan jokainen päivä olisi juhlapäivä. Tämän lisäksi myös uskonnon kolmelle pääjumalalle on listattu juhlapäivät, jotka ovat valtakunnallisia. Eri ammattialojen edustajat juhlistavat pienemmässä mittakaavassa oman alansa jumalia. Ristiäiset, häät ja hautajaiset ovat perheenkeskeisiä juhlia eikä niihin liity mitään suuria uskonnollisia tapoja, paitsi hautajaisiin, jolloin kuolleen sielu siirtyy lepoon jumalan luokse.
Oraakkelin läsnä ollessa tälle tulee osoittaa kunnioitusta ja nöyryyttä, sillä temppelissä oraakkeli on suurin auktoriteetti. Salissa polvistutaan ja jäädään odottamaan että oraakkeli saapuu paikalle, eikä oraakkelia saa katsoa suoraan. Vain oraakkeli itse voi määrätä poikkeuksen käytäntöihin. Kuitenkin oraakkelin ja yleisön välissä on aina sermi näköesteenä ja vain oraakkelin pyynnöstä saa toimia toisin. Ainoa tilanne jolloin joku muu kuin oraakkelin omat papit tai papittaret näkevät tämän on, kun uusi hallitsija astuu valtaan ja käy pyytämässä siunausta valtakaudelleen.
Historia: Vinemarin historia on pitkälti ollut rauhallista, vaikka sitä voikin olla hankala uskoa kansan perusluonteesta. Suuria muutoksia hallinnossa tai hallitsijasuvussa ei ole tapahtunut. Vasta viime vuosina tilanne on kiristynyt, mutta aikaisemmin Vinemarissa ei ole juuri poliittisia kriisejä nähty.

Nimi: neno

06.07.2017 21:44
Hahmon tiedot:
Nimi: Calder Titus Vinemar
Sukupuoli: mies
Ikä: 20
Ulkonäkö: http://orig08.deviantart.net/8d88/f/2017/187/3/2/calder__2__by_neno0608-dbf bgeu.jpg
Calder on 186cm pitkä, lihaksikas nuoren miehen alku. Ulkonäkönsä puolesta hän on jo täysi aikuinen, ja lihasmassastaan huolimatta kohtalaisen ketterä liikkeissään. Miehellä on luonnostaan melko tumma iho, eikä lähes jatkuva ulkona oleminen sitä ainakaan vaalentanut ole. Ainoana poikkeuksena tähän on nuoren miehen monet arvet, joista suurin osa peittyy yleensä vaatteiden alle, mutta tämän käsivarret ja yläkeho on mitä erilaisimpia arpia täynnä. Calderilla on myös kasvoissa kaksi arpea, toinen oikeassa silmäkulmassa ja toinen menee nenän yli, sekä yksi arpi kaulassaan. Lisäksi prinssillä on vasemmassa kämmenselässään kuningassuvun sinetti polttomerkattuna. Calderilla on varsin terävät ja vahvat kasvonpiirteet, näyttäen parhaimmillaan vuoden tai pari vanhemmalta kuin mitä oikeasti on. Tällä on kapeat, siniset silmät, suora nenä ja kapeat huulet. Nuoren miehen silmät todella ovat siniset, vaikkakin sävyt ovat erittäin ääripäässä, vasemman silmän näyttäessä lähes mustalta ja oikean melkein valkoiselta, ohutta tummempaa reunaa lukuun ottamatta. Oikean puolen kasvoistaan Calder tykkää peittää hiuksillaan, sillä hän vihaa ulkonäköään, joka on kuin kopio isästään, ja sen lisäksi hän pitää melkein vaaleaa silmäänsä karmivan näköisenä, vaikka ei sitä ikinä myönnäkään. Prinssin hiukset ovat mustat, ja peittävät tämän niskan, ja yleensä osan etuhiuksistaan nuorukainen sitoo pois silmiltään, usein melko sotkuisen näköiselle poninhännälle. Mitä vaatetukseen tulee, Calder suosii peittää yleensä arpiaan, mutta ei kuitenkaan ole kovinkaan tiukkapipo asiasta. Hänelle on tärkeämpää vaatteissa, että kangas on mukavaa ja hengittävää ja hänen on helppo liikkua siinä. Siksi Calderilla varsin usein näkeekin löysähkön puoleisia vaatteita, jotka ovat milloin mitä erilaisimmilla vöillä ja muilla viritelmillä kiinni. Prinssi myös, yllättävää kyllä, käyttää jonkun verran koruja, pääosin tosin melko yksinkertaisia. Hänellä on aina povitaskussaan mukana muistomedaljogi äidistään, ettei unohtaisi kostoaan isälleen. Myöskään sormus tai pari ei ole mikään yllätys nuorella miehellä. Lisäksi, herkistä korvistaan huolimatta, Calderilla on oikeassa korvassaan kolme korvakorua, kaksi rengasta ja yksi nappikorvakoru, sekä vasemmassa korvassaan kahdella reiällä kiinni oleva korvakoru, kaksi pientä sinistä kristallia, jotka yhdistyvät toisiinsa ohuella ketjulla.
Luonne: Calder on yleisesti ottaen ihan mukava, joskin myös kiusoitteleva ja helposti muita ärsyttävä persoona. Nuoren miehen kanssa on helppoa tulla toimeen, mutta tämän puheita ei koskaan kannata ottaa turhan vakavasti. Calder hyväksyy helposti ihmisiä eikä suutu kovinkaan helposti, vaikka hänelle itselleen sanottaisiin pahasti, hän nimittäin osaa ottaa asian kuin asian vitsinä, tai sitten hyväksyy asian sellaisenaan. Nuori mies on myös yllytyshullu sekopää, eikä arkaile tehdä typeriäkään asioita ihan vain koska miksi ei. Tämän takia monikaan ei ota nuorta prinssiä vakavasti, mutta sellainenhan ei Calderia häiritse, saapahan aina juosta vapaasti vastuuta karkuun. Kuitenkin vaikka prinssin kanssa on helppoa tulla pintapuolisesti toimeen, oikeasti läheiseksi tämän kanssa on vaikea päästä. Vaikka Calder suhtautuu ihmisiin usein kiusoittelevan ystävällisesti, hän on aina hieman varuillaan eikä luota helposti keneenkään. Tämä johtuu huonosta isä-poika-suhteesta, jossa molemmat ovat yrittäneet salamurhata toisensa lukemattomat kerrat, usein myös palkaten murhaajia toistensa perään. Kokien pienen epäilyksen olevan turvallisempaa, Calder pysyttelee mieluummin varuillaan kuin jättää itsensä täysin avoimesti haavoittuvaiseksi. Ainut, keneen Calder luottaa tilanteessa kuin tilanteessa on hänen pikkusiskonsa Lilian, johon prinssillä on myös erittäin paha siskokompleksi. Hän suojelee pikkusiskoaan kaikelta mahdolliselta ja mahdottomalta, sivustakatsojien jopa epäillessä, että kyseessä olisi nuoren prinssin elämän rakkaus. Henkiseltä tasolta suhde kuitenkin muistuttaa enemmän isä-tytär-suhdetta, mitä Calder itse ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, mutta toisaalta hän on melkeinpä kokonaan kasvattanut Lilianin itse, kaksikon pienestä ikäerosta huolimatta. Lilianin lisäksi hänellä on myös muutama muukin luottohenkilö, mutta heitä ei ole paljoa, ja tällä on jo entuudestaan hyvät välit Urumiyan prinsessan, Skylerin, kanssa. Eniten nuoren prinssin käytöksessä muita ärsyttää yleensä tämän tapa keksiä muille omin päin lempinimiä, tai kuinka hän helposti päätyy pimittämään tietoja, olettaen niiden olevan itsestäänselvyyksiä. Calder onkin yllättävän älykäs, minkä hän pyrkii tosin usein piilottamaan, ihan vain päästäkseen itse mahdollisimman helpolla. Tämän äly kuitenkin tulee esille silloin, kun mies yrittää vikitellä ketään silmää miellyttävää ja tietääkin kaikenlaisia pikkuseikkoja yleensä täysin mitättömistä asioista. Vaikka hän antaakin helposti itsestään perverssin ja täysin siveellisyyteen kykenemättömän kuvan, nuorella miehellä on kyllä itse asiassa erittäin tiukka kunniakäsitys, josta ei ole valmis joustamaan, jonka lisäksi mies on monen yllätykseksi erittäin uskonnollinen. Calderin suurimmat heikkoudet ovat tämän uimataidottomuus ja kummituspelko. Osittain tästä syystä, osittain tuntoherkän selkänsä takia prinssi ei pidä, mikäli heti hänen selkänsä takana seisoo joku hänen tietämättään. Lisäksi nuoresta prinssistä on hyvää vauhtia tulossa alkoholisti, vaikkei sitä päällepäin enää huomaakaan tämän kyvystä olla humaltumatta, joi hän miten paljon hyvänsä. Eikä nuori mies sitä ääneen suostu edes myöntämään. Minkä hän kuitenkin kyllä myöntää ongelmapiirteeksi luonteessaan on, että hänellä on taipumusta oppia kaikki elämän läksyt kantapään kautta, eikä ole itsekään asiasta oikeasti ylpeä.
Muuta:
¤ Calder on vasenkätinen, mutta siitä huolimatta hän kykenee tekemään asioita myös oikealla kädellään kohtalaisesti. Tämä siitä syystä, koska vasenkätisyyden ajateltiin olevan virheellistä, opetettiin prinssiä mahdollisimman paljon oikeakätiseksi, vaikkakin iän myötä mies on alkanut menemään pitkälti oman päänsä mukaan siinä kumpaa kättään käyttää.
¤ Calderilla on siivekäs lemmikkikäärme, Sphintus, joka kulkee miehen mukana lähes joka paikkaan. Lentävät käärmeet ovat varsin yleisiä lemmikkejä Vinemarin ylimystön keskuudessa. Normaalisti puolitoistametrinen kobra vain nukkuu miehen kaulan ympärillä, mutta puolustaa kyllä isäntäänsä uhkan edessä. Sphintuksen myrkky on voimakasta hermomyrkkyä, mutta vaikka Calder on itse saanut hommattua itselleen immuniteetin, hän silti kantaa mukanaan vastamyrkkyä, ihan vain varmuuden vuoksi. Lisäksi prinssin suurta hupia on hemmotella lemmikkiään pilalle. (Suuntaa antava kuva Sphintuksen ulkonäöstä: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/02/5c/68/025c68f55a8efc9290a8435d b743bbf3.jpg )
¤ Alkoholin lisäksi Calderilla on tapana aina toisinaan poltella piippua, mutta vain silloin, kun hänen ei onnistu saamaan käsiään olueen tai viiniin tai lähes mihin tahansa juomaan. Piipun polttelu ei kuitenkaan ole yhtä yleistä nuorella miehellä, ja hän polttaakin vain ollessaan huonolla tuulella. Prinssi on myös melko syvällä koukussa uhkapeleihin, joissa ei ole voittanut vielä kertaakaan. Suoraan sanottuna nuori mies on oikea paheiden pesäke.
¤ Calderin suhde isänsä kanssa on hyvin huono, kuninkaan ollessa vainoharhainen poikansa vievän hänen valtaistuimensa. Äitinsä kuoltua isänsä teloittamana tuolloin 5-vuotias Calder päätti vastata isänsä odotuksiin ja alkoi tosissaan pyrkiä saada miestä hengiltä. 15-vuotiaasta lähtien Calder on toiminut oman kapinallisarmeijansa komentajana ensin piilotellen henkilöllisyyttään, mutta nykyisin toimien julkisesti omana itsenään. Calderilla on myös 5 vuotta itseään nuorempi siskopuoli Lilian. Kaksikolla on eri isät, jotta kuningas ei pääsisi tytön jäljille, mikäli onnistuu saamaan poikansa hengiltä.
¤ Calder tietää varmaksi olevansa ainakin kahden lapsen isä: 4-vuotiaan Azraelin ja 2-vuotiaan Rayyanin. Lasten äitejä, Farrahia ja Seleneä, Calder pyrkii välttelemään parhaansa mukaan eikä erityisemmin hakeudu lastensakaan seuraan, hädin tuskin tunnistaen näitä edes ulkonäöltä. On myös hyvin mahdollista että Calderilla on useampiakin lapsia, joista nuori mies ei edes tiedä, tällä kun on huono tapa päätyä helposti kyseenalaisiin suhteisiin kenen kanssa sattuu, mutta onneksi ne ovat jääneet usein varsin lyhyiksi, eikä asiaa helpota prinssin juoksentelu punaisten lyhtyjen kadulla. Tällä onkin ollut vain kaksi vakavaa pidempää suhdetta elämässään, toinen Rayyanin äidin, Selenen kanssa, ja toinen erään miespuolisen henkilön kanssa, josta Calder kieltäytyy puhumasta. Kerrottakoon kuitenkin, että prinssi joutui itse tappamaan tämän itsensä ja siskonsa turvallisuuden takaamiseksi.
¤ Calder on usein varsin kevytuninen, heräten helposti pieneenkin ääneen joka ei hänen mielestään pitäisi kuulua ympäristöön. Tämä joskus aiheuttaa pientä unenpuutetta, mitä ei nuoren miehen energisen luonteen takia välttämättä kuitenkaan aina huomaa.
¤ Kovin moni ei ehkä osaisi arvata, mutta Calder on varsin hyvä käsistään, kyeten tekemään pikkutarkkoja asioita varsin hyvin niin halutessaan. Myös tämän käsiala on itse asiassa yllättävän siistiä ja selkeää. Nuorempana Calder oli myös kiinnostunut paikallisen sepän tekemisistä oppien kohtalaiseksi aseiden korjauksessa. Nykyisin prinssi käyttää näppäriä sormiaan pääosin kolikkotemppuihin.
¤ Elementtiaseen lisäksi Calder käyttää suurikokoista kahden käden miekkaa, johon on itse asiassa todella kiintynyt, miehen omien sanojen mukaan miekka on ”vain juuri täydellinen” (http://orig13.deviantart.net/9a67/f/2013/224/8/8/two_handed_saber_by_raver unner-d6hsfik.jpg ). Miekan lisäksi tämä kantaa mukanaan äitinsä perintötikaria, joista toisen on antanut siskolleen, vaikkakin kysyttäessä nuorukainen aina sanoo vain hävittäneensä sen. Kuitenkaan tätä tikaria Calder ei käytä ikinä mihinkään, kunhan vain kantaa mukanaan. (http://ecx.images-amazon.com/images/I/41AzW0fqiRL._SX300_.jpg ) Elementtiaseen käytössä Calderilla onnistuu luonnollisemmin veden käsittely.
¤ Elementtiaseen käytössä Calder ei vielä täysi mestari ole, mutta kuitenkin melko lahjakas. Prinssi on opetellut itse kaiken, minkä osaa, ja hallitseekin jo perusasiat veden käytössä kohtalaisen hyvin, kyeten olla jopa salaa hieman pikkusiskonsa opettajana. Sumua prinssi ei kuitenkaan vielä hallitse, ja varomattomasti käyttäessään väsyttää itsensä hyvin nopeasti. Lähes toivoton taas jään käytön suhteen, mikä kuitenkin on täysin normaalia luontaiselle veden käyttäjälle.
Ratsu: Raye on suurikokoinen, raskasrakenteinen ja musta tamma. Raye ei ole Calderin ensimmäinen hevonen vaan nuorukaisella on ollut useita, joiden kanssa hän on tullut jopa vielä huonommin toimeen. Sotilaiden kuvitellessa tamman olevan rauhallisempi kuin ori, he antoivat Rayen Calderille, mutta nuorukainen oli ehtinyt oppia jo orien kanssa kovakouraiseksi.

©2017 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com