Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TOINEN AIKA N. 1000 VUOTTA

Gildomeran toinen aika alkoi rajajaosta ja rauhansopimuksesta ja kymmenen kuningaskunnan vakiinnuttamisesta. Olojen tasaantumisen myötä maa vaurastui entisestään, kun jatkuvat heimosodat eivät enää rasittaneet sitä. Kaupungit suurenivat ja kulttuuri kehittyi kirjoitusjärjestelmän myötä ja ensimmäisiä historian tapahtumia alettiin kirjata ylös. Laskujärjestelmä syntyi pian kirjoitusjärjestelmän myötä ja tarkka ajanlasku alkoi. Tähtitieteen ja teknologian myötä myös ensimmäiset kuunkiertoon perustuvat kalenterit kehitettiin. Teknologia mahdollisti myös arkkitehtuurin huiman kehityksen. Tiet paranivat ja kaupunkien rakennukset suurenivat ja käytännöllisyyden lisäksi estetiikka oli yhä tärkeämpi osa maisema-arkkitehtuuria. Kivenlouhinta mahdollisti kivirakennusten rakentamisen puutalojen lisäksi ja lisäksi kuvanveisto alkoi saada jalansijaa keramiikan ohella. Maalaustaide ja kankaankudonta kehittyivät, samoin rautamalmin taonta aseiksi, työkaluiksi ja koruiksi. Toisen ajan ensimmäiset 500 vuotta olivat huimaa kulttuurillisen ja teknisen kehityksen aikaa ja maa vaurastui.

Tieverkostojen ja suurien kaupunkien ja satamien sekä laivojen rakennuksen kehityksen myötä myös kalastus ja kaupankäynti lisääntyivät. Kaupunkien ulkopuolella maanviljelyalueet kasvoivat ja kastelujärjestelmien myötä ruokaa saatiin kasvatettua entistä enemmän kasvavalle väestölle. Hevosten ja härkien valjastaminen peltotöihin samoin auran keksiminen tehostivat maataloutta ja kärryjen ja vaunujen ansiosta tavaraa saatiin suurempia määriä kaupunkeihin myyntiin ja liikkuminen nopeutui. Vuoden 500 tienoilla myös alkoi kauppa Gildomeran rajojen ulkopuolelle. Kaupanteko oli aluksi vähäistä, sillä Gildomeran ulkopuolisissa maissa ei oltu otettu vielä rahaa käyttöön ja heidän tuotantonsa oli vähäistä. Mutta kun rajan takaiset maat kaupan käynnin myötä alkoivat hiukan vaurastua ja heillä oli rahaa, jolla Gildomeran asukkaat olivat ostaneet silloin tällöin eläinten vuotia ja rakennustarpeita, alkoi ulkomaissa herätä kateus Gildomeran vaurautta kohtaan.

Muukalaisia alkoi tulla rajojen yli yhä enemmän ja tämä huolestutti Gildomeran hallitsijoita. Osa teki ihan vain rehellisesti kauppaa, mutta myös ryöstelyä tapahtui. Varsinaiseen sotaan rajanaapureilla ei kuitenkaan ollut resursseja, sillä Gildomerassa oli järjestäytyneet sotajoukot ja hyviä teräksestä valmistettuja aseita, kun muukalaisheimoilla oli aseinaan nuijia ja kivikeihäitä. Noin vuoteen 800 asti vuorten takaiset kansat eivät aiheuttaneet Gildomeralle suurempaa uhkaa. Sitten ensimmäinen varustettu rosvojoukko tunkeutui maahan ja heillä oli jo jonkin verran gildomeralaisilta joko ostettuja tai ryöstettyjä aseita, sekä huomattavasti huonompia itse taottuja aseita. Vihollisarmeijan väkiluku oli suuri verrattuna Gildomeran kuningaskuntien armeijoihin, mutta koulutetut ja hyvin varustetut sekä haarniskoidut sotilaat nujersivat kouluttamattoman rosvoarmeijan, joilla ei heikkojen aseiden lisäksi ollut kunnollisia suojuksiakaan.

Tämän jälkeen välit Gildomeran ja naapurikansojen välillä kylmenivät ja kaupankäynti loppui eikä muukalaisia enää otettu rajojen sisälle. 200 vuotta kesti rauhaa eikä vihollinen uskaltanut hyökätä uudestaan vahvoja varustuksia vastaan ja Gildomeran koulutettuja sotilaita vastaan. Gildomeralaiset eivät uskoneet barbaarikansojen enää hyökkäävän tai kokeneet heitä uhkaksi maalleen. Mutta 200 vuodessa naapurikansat kerääntyivät yhteen suureksi armeijaksi. He olivat opetelleet takomaan parempia aseita ja haarniskoita ja heidän kateutensa sai heidät liittoutumaan keskenään. Kun toisen ajan ensimmäinen tuhannes vuosi oli sulkeutumassa, vyöryi vuorten takaa ja merten yli niin suuri armeija, ettei sen veroista oltu kuunaan nähty. Sen vahvuus oli kolme kertaa Gildomeran vahvuinen ja määrä korvasi koulutuksen ja aseiden laadun, jotka kuitenkin olivat parantuneet ensimmäisestä sodasta.

Ensimmäisen vuosituhannen lähetessä loppua, noin vuoden 995 syksyn alussa, syttyi Suursota, kun vihollisjoukot ylittivät vuoret ja vihollisten laivat rantautuivat Gildomeran rannoille. Aluksi gildomeralaiset pystyivät puolustautumaan yhteistuumin, mutta neljän vuoden jälkeen ylivoima alkoi uuvuttaa sotilaita. Osa rannikon kaupungeista ja satamista oli jo vallattu ja gildomeralaiset ajettu maan keskiosiin ja kymmenen kuningaskunnan kuninkaat alkoivat olla epätoivoisia. Sitten sodan viidentenä vuotena tapahtui sodan ratkaiseva käänne. Kirkas tähti putosi Gildomeran eteläkärkeen synnyttäen suuren kraatterin. Lunemarin kuningaskunta oli lähes vallattu, mutta tähden putoaminen aiheutti kaaoksen vihollisjoukoissa ja eteläkärki saatiin takaisin. Silloinen Lunemarin hallitsija kutsui muut kuninkaat neuvonpitoon. Avaruudesta pudonnut suuri kivi oli hajonnut pudotessaan kymmeneksi suureksi rautamalmilohkareeksi, jotka kuninkaat jakoivat kunkin kuningaskunnan kesken pitäen tätä enteenä. Kukin kuningas taotutti parhaalla asemestarillaan tähtimalmista itselleen aseen kun sotaa käytiin yhä Gildomeran maaperällä. Lokakuun kymmenentenä päivänä nousivat kymmenen kuningasta rinta rinnan uusine aseineen vihollisia vastaan. Tähtimalmi sisälsi mystisiä voimia, jotka taottaessa siirtyivät kuninkaitten aseisiin ja kullakin aseella oli kyky nostattaa ja hallita yhtä maailmankaikkeuden elementeistä. Viholliset pelkäsivät luonnonvoimien edessä, kun kuninkaat ratsastivat halki Gildomeran usuttaen mahtavat voimansa vihollisarmeijoiden kimppuun. Sotilaat saivat lisää taisteluintoa ja vuosituhannen sulkeutuessa oli viholliset tapettu ja ajettu pois Gildomerasta.

©2017 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com