Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuningaskunta: Caenezh

Elementti: Veri

Ase: Caenezhin Veriterät

Miekka on kaksiosainen, jonka saa yhdistettyä yhdeksi pitkävartiseksi kaksiteräiseksi aseeksi tai erotettua kahdeksi lyhyeksi miekaksi. Miekoissa on nupin sijasta kierteet, joilla aseen saa liitettyä yhdeksi. Vartta kiertää tumma nahka ja kahvat muodostuvat neljästä vartta kiertävästä koukeroisesta osasta. Kummallakin terällä on erilaiset ominaisuudet ja sen näkee teräksen värissä. Toinen terä on lähes valkoista terästä ja toinen terä lähes mustaa. Terä on suora ja kapea ja sen sisällä kulkee verisuonen kaltaisia juovia, jotka sykkivät aseen voimia käytettäessä. Aseen kuva: http://aijaa.com/GuB9b4

Veriterien yliluonnolliset ominaisuudet liittyvät vereen ja terät ovat toistensa vastavoimia. Mustalla terällä aiheutettu pienikin naarmu on kohtalokas, eikä parane luonnollisesti, vaikka kyseessä olisi miten harmiton naarmu. Taitava käyttäjä voi pelkällä terän hipaisulla aiheuttaa kuolettavan vamman, johon eivät mitkään parannuskonstit tepsi. Valkoisella terällä taas on parantavia voimia ja sillä voidaan parantaa kaikki haavat pienimmästäkin naarmusta mustan terän aiheuttamiin kuolettavan vakaviin haavoihin. Terän parantava voima parantaa haavat täysin, eikä ihoon jää jälkeäkään. Mitä taitavampi käyttäjä on, sitä vakavampia haavoja hän kykenee parantamaan. Kuolleita miekka ei kuitenkaan enää saa takaisin elävien kirjoihin, mutta pystyy pelastamaan kuolettavastikin vahingoittuneen. Parantavat ominaisuudet tietenkin pätevät vain haavoihin ja vereen, mitä tahansa tauteja miekka ei paranna. Taitamattoman käsissä miekat ovat kuitenkin aivan tavallisia miekkoja ja niiden erityisominaisuuksien käyttö vaatii pitkällistä harjoitusta. Oma veri yleensä tehostaa miekan käyttöä ja miekan kanssa on löydettävä yhteys, jolloin miekan energia ja käyttäjän energia yhtyvät. Käyttäjän täytyy kanavoida omaa energiaansa, jotta miekan voima aiheuttaisi halutun laisen vamman tai jotta voima saataisiin kanavoitua oikeaan kohtaan, joka halutaan parantaa.

Hallitsija: Kuningas Carac, eli Cainen isä, on Caenezhin tämän hetken virallinen hallitsija. Valta siirtyy aina isältä pojalle ja kuninkaan on oltava jotenkin verisiteessä kuningassukuun. Mieluiten miespuolinen sukulainen, mutta jos sellaista ei ole, niin nainenkin käy siinä kohtaa. Caenen suku on ollut vallassa Caenezhin yhdistymisestä saakka.

Tunnuksen kuva: Ympyrän keskellä oleva lehdetön puu: http://aijaa.com/d8b1VR

Tunnuksen värit: Verenpunainen tumman vihreällä pohjalla

Pääkaupunki: Caen, joka sijaitsee pohjoisessa aivan vuorten kupeessa Caenezhin länsipuolella. Se on hallinnollinen ja sotilaallinen keskus, jossa kuninkaan linna sijaitsee.

Muut kaupungit ja kylät: Pääkaupungin lisäksi pohjoisessa Caenezhissa on kaksi suurempaa kaupunkia; Caros ja Gaian. Caros on kaupan käynnin keskus ja sijaitsee melko keskellä kuningaskuntaa. Gaian sijaitsee itäosissa ja on tärkeä sotilaskaupunki. Etelä-Caenezhin suurin kaupunki on Nezha ja lisäksi etelässä sijaitsee kaksi pienempää, mutta maatalouden kannalta merkittävää kaupunkia; Naros ja Niel. Pienempiä kyliä ja haja-asutusta on näitten kaupunkien alueilla ja kaupunkien sotapäälliköt vastaavat omien alueittensa kylistä. http://aijaa.com/2E30Pd

Suhteet muihin kuningaskuntiin:

Sijaintinsa vuoksi Caenezh on melko eristäytynyt omien alueittensa sisälle, mutta sillä on kauppayhteyksiä naapurimaihinsa Astoirweniin, Gerosiin ja Urumiyaan, (?) sillä maa ei ole kovinkaan omavarainen karujen olosuhteittensa vuoksi. Caenezhiläiset suhtautuvat muukalaisiin melko varautuneesti, eivät vihamielisesti, mutta hiukan epäilevästi ja kuningaskunnan rajoja vahditaan tarkasti eikä kukaan pääse Caenezhiin joutumatta käymään läpi vartioiden tarkastusta ja kauppiailla täytyy olla lupakirjat mukana, jos mielivät harjoittaa liikeasioita kuningaskunnassa. Caenezhilaiset myös harvoin itse vierailevat muissa kuningaskunnissa ja ovat varautuneita vieraita kohtaan ja lähinnä vain kauppiaat liikkuvat muissa kuningaskunnissa säännöllisemmin. Caenezhilaiset pysyttelevät mieluiten omassa kuningaskunnassaan omiensa parissa ja suhtautuvat toisiinsakin hiukan varauksellisesti ja pitävät mielellään tekemisensä omana tietonaan eivätkä tahdo muiden puuttuvan asioihinsa. Oli kyseessä naapuri tai ulkomaalainen kauppamies, yleensä vastaanotto on kylmä, ellei kyseessä ole luotettavaksi osoittautunut henkilö.

Pääasiallinen toimeentulo:

Pääasiallinen elanto on metsästyksessä ja kalastuksessa sekä karjan kasvatuksessa. Viljelyä harjoitetaan vähän, sillä viljeltäviä alueita on niukasti ja kasvukausi on lyhyttä. Kaupankäynti on suuressa osassa, koska oma ruuantuotanto on sen verran vähäistä. Kaupankäyntiä tehdään kiviaineksella, raudalla ja jalometalleilla,joita louhitaan vuoristosta, sekä jousilla ja nuolilla, turkiksilla, nahkoilla ja puusta ja luusta tehdyillä käsitöillä ja työkaluilla. Muualta ostetaan taas viljaa, kasviksia, vaatetuskankaita, viinejä ja muuta ylellisyystavaraa, mitä ei omavaraisesti pystytä tuottamaan tai tuotanto on liian vähäistä.

Luonto ja ympäristö:

Caenezhin maasto on vuoristoista, etelässä on alavampaa ja viljavampaa ja maan maaseutu ja viljelymaat keskittyvätkin eteläosaan ja järvien seuduille. Etelässä on vehreitä sekametsiä, jolloin hallitsevan kuusimetsän lisäksi esiintyy eteläisempiäkin lajeja ja lehtimetsää. Pohjoisempana puusto on lähes pelkkää havumetsää. Pohjoisessa maasto muuttuu karummaksi ja kivikkoiseksi, kalliota on paljon ja maa on kallioista ja kovaa, kunnes maan rajalla päättyy suureen Caenen vuoristoon. Kivikossa ei pysty juuri viljelemään mitään ja siellä sinnittelevät vain mäntymetsät sammalten ja jäkälän keskellä. Etelässä Caenezh rajautuu suureen järveen ja vuorelta virtaa useita jokia ja pieniä puroja ja pienempiä järviä on runsaasti.

Luonto on pohjoisen oloihin sopeutunutta ja karua. Vuoriston takia lyhyen kesän ja syksyn aikana sataa paljon ja kesäisinkin lämpötila on melko koleaa, harvoin yli 15 astetta. Kesä kestää juuri ja juuri kaksi kuukautta, jonka jälkeen koittaa syksy. Sieni- ja marjasadot ovat syksyllä varsin runsaat. Talvi on pitkä ja kylmä, lunta sataa paksulti ja lämpötila on keskimäärin noin -20:sta asteesta -30 asteeseen. Keväällä on koleaa ja sateista. Eläimistö on melko karuihin pohjoisiin oloihin sopeutuvaa ja etenkin vuoristossa liikkuminen on vaarallista suuren susikannan takia ja suuria karhuja liikkuu runsaasti ja pedot ovat usein karjankasvattajille riesa ja osittain uhka myös ihmisille.

Caenezhissa suositaan vuoristoon ja kivikkoiseen ja haastavaan maastoon soveltuvia kestäviä hevosia ja yleisin jokamiehen ratsu onkin Caenezhin vuoristohevonen. (Olen ottanut vaikutteita Kabardinhevosista) Rotu soveltuu hyvin vuoristossa liikkumiseen ja karuihin oloihin. Se ei ole kamalan suurikokoinen laji ja säkäkorkeus on noin 147-155cm. Yleisimmät väritykset ovat ruunikko, musta, rautias ja joskus kimo. Rodun hevoset sopeutuvat erityisen hyvin vuoristoseudulle ja ne selviävät hankalassa maastossa hyvin pimeällä, sumussa ja muuten huonossa ilmassa. Hevoset pystyvät selviämään korkeammalla vuoristossa kuin useimmat muut hevoslajit ja ne selviävät hyvin niukalla ravinnolla. Niitä käytetään yleensä ratsuina, mutta myös kuormajuhtina ja maataloushevosina.

Arkkitehtuuri:

Caenezhin arkkitehtuuri on melko karua ja pelkistettyä, koristeellisuus rajoittuu hienoimpiin ja rikkaimpiin rakennuksiin. Tyylillisesti muistuttaa romaanista arkkitehtuuria. Caenezhin arkkitehtuurin tyypillisin piirre on luonnon ja rakennetun ympäristön yhdistyminen ja parhaimmillaan rakennus on silloin, jos se sulautuu osittain tai kokonaan luontoon. Kallioisen maaston vuoksi suurin osa kaupungeista ja niiden rakennuksista on rakennettu kivestä ja Caenezhin arkkitehtuurin tyypillisin piirre on rakennusten louhiminen osittain kallioon tai vuoriin. Tästä paras taidonnäyte on Caenen kaupungissa sijaitseva kuninkaan linna, joka on rakennettu louhimalla Caenen vuorten seinämiin. Linna on rakennettu vanhoihin malmilouhoksiin ja kaivosluolista on loihdittu taidokas kolmikerroksinen linna suurine saleineen ja pylväsriveineen. Muurit ja tornit kohoavat vuoresta saumattomasti, eikä linnaa kaukaa edes erota vuoren rinteistä. Tätä mallia on käytetty paljon muussakin rakennuksessa etenkin Caenen kaupungissa, mutta ihan perinteisempiäkin kiven murikoista koottuja taloja löytyy. Syynä on ollut se, että kallioisen maaston raivaaminen olisi ollut niin työlästä, että oli helpompi ottaa kallio osaksi rakennusta. Puurakentamistakin esiintyy pohjoisosissa jonkin verran.

Etelässä ja maaseudulla puurakentaminen on yleisempää ja siellä on hirsitaloja ja kaupungeissa paksut hirsimuurit hirsistä rakennettujen komeiden kartanoitten ympärillä. Puurakennuksen keskus on Nezhan kaupunki ja sen loisteliain arkkitehtuurin taidonnäyte on Nezhan Puuhovi. Kuten kivirakentamisessa, myös puurakentamisessa suositaan luonnon ja rakennetun ympäristön yhdistämistä ja Nezhan Puuhovi on rakennettu kahdeksan suuren elävän puun ympärille. Koko kaupunki taas on rakentunut tämän hovin ympärille ja kaikki on rakennettu puusta. Pienemmissä kylissä talot ovat toki perinteisempää ja vaatimattomampaa hirsirakennustyyliä.

Kulttuuri:

Caenezhin kulttuuri on vanhaa ja perinteistä pidetään siellä tiukasti kiinni. Lisäksi ankarat olosuhteet ovat vaikuttaneet kulttuuriin vahvasti. Käytännöllinen sotilaskansa ei juuri ole tuhlannut aikaansa taide-elämään ja taide esiintyykin lähinnä arkkitehtuurina ja käsityönä, yleensä osana jotakin käytännöllistä, kuin itse taiteena taiteen vuoksi. Koska miesten aika menee metsästykseen, viljelyyn, sotimiseen tai muuhun käytännölliseen ja hyödylliseen, luutunsoitteluun tai taidemaalaukseen ei ole aikaa eivätkä ne lämmitä talvella tai täytä tyhjää vatsaa, joten yleensä taide tulee muista kuningaskunnista ja on vain rikkaiden ylellisyyttä, tosin sitäkin on niukasti, koska valtaisa taiteenkeräily nähdään turhamaisuutena. Suuri osa taidekäsityöstä jää naisten kontolle, jotka koristemaalaavat ruukkuja ja kutovat kankaita ja muutenkin taide on enemmän naisten tekemää, kuin miesten. Miesten taide esiintyy enemmän arkkitehtuurin koristuselementteinä ja aseiden koristelussa ja huonekaluissa, mutta yleensä koristelu on melko niukkaa. Musiikki on juhlaviihdykettä ja yleensä luuttusäestyksellä laulettuja legendoja tai tarinoita arvostetuista sotureista tai kuninkaista kertovia ylistyslauluja. Naisten keskuudessa esiintyy romanttisempaa runonlaulantaa. Myös muusikot ovat usein naisia, miehillä ei ole aikaa soitella luuttua. Kirjallisuus on pääosin tieteiskirjallisuutta kuten historiaa ja lääketieteen kirjoituksia tai uskonnollisia tekstejä. Jonkin verran runoutta ja legendoja on tallennettu kirjalliseen muotoon, mutta se on hyvin vähäistä. Kirjoja kirjoittavat yleensä papit ja he myös kopioivat tekstejä ja kääntävät muista kuningaskunnista tulleita tekstejä.

Caenezhin vaatemuoti on hyvin yksinkertaista ja käytännönläheistä ja sääoloilla on siihen suuri vaikutus. Värit ovat yleensä maanläheisiä ja vaatteet koristelemattomia, kesäisin kevyempää ja talvella turkikset ovat pakollisia niin rikkailla kuin köyhilläkin. Kankaat ovat yleensä villakangasta ja sen lisäksi nahka ja turkikset ovat yleisiä. Muut vaatekankaat joudutaan ostamaan muualta. Rikkaillakin vaatetus on melko arkista ja korutonta, mutta laatu vaatteissa on selvästi parempaa kuin tavallisella kansalla. Sotilailla on yleensä asepuvuissa pääosin vihreää punaisilla vaakunoilla. Mitä korkeammassa arvoasemassa oleva sotilas, sitä enemmän punaista vaatetuksessa on. Punainen on yleensä uskonnollinen väri, eikä kokopunaisia asuja saa käyttää muuta kuin papit ja papittaret sekä tietyissä uskonnollisissa seremonioissa. Muuten punaista väriä saa käyttää vain yksityiskohdissa yleensä vihreän kanssa. Haarniskat ovat olosuhteiden vuoksi yleensä useista paksuista nahkakerroksista tehtyjä ja kevyitä, metalliosia on vain jonkin verran ja yleensä kypärä on ainoa metallinen osa haarniskassa, koska kokometallinen olisi vaikea maastossa ja etenkin talven pakkasilla.

Rikollisuutta toki esiintyy kaikkialla, niin myös Caenezhissa, joskin sen kitkeminen on hyvin tehokasta. Rikoksista saa yleensä aina saman tuomion ja se on kuolema, joten se on saanut rikolliset aika varovaisiksi ja harkitsemaan vakavasti, onko omenan ryövääminen torilta kuoleman arvoista. Tapa on ankara, mutta tehokas eikä kuninkaan linnan tyrmät ruuhkaannu pitkäksi aikaa. Järjestyksen valvonta on hyvin ankaraa ja sotilailla on paljon valtaa, mutta myös vastuuta. Väärin valtaansa käyttävä sotilas on hyvin pian itsekin päätä lyhyempi. Kuninkaan sana on laki, eikä siihen auta sanoa poikkipuolista sanaa. Ankarilla tuomioilla on myös se kääntöpuoli, että rikolliset ovat oppineet taitavammiksi ja kun amatöörit kitketään pois, pimentoon jää tarkasti organisoituja rikollisyhteisöitä, joiden ammattilaiset ovat vaarallisen taitavia.

Caenezhissa kuninkuus on perinnöllinen ja koska veren perimä on erittäin pyhä asia, sama suku on ollut vallassa alusta asti. Kuninkuus siirtyy kuninkaan pojalle, mutta se ei ole aina itsestään selvää. Kun kruununprinssi on 15vuotias, hänet virallistetaan kruununperijäksi. Tässä tilaisuudessa jollain varteenotettavalla sukulaisella on mahdollisuus haastaa tuleva kuningas kaksintaisteluun ja viedä hänen paikkansa kruununperijänä. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta jos niin käy, nimeämistä lykätään kahdella vuodella, jonka aikana haastajan taustat tarkistetaan. Jos haastaja ei täytä kriteereitä, haaste voidaan hylätä, mutta jos haastaja on lain mukainen, eli yleensä tarpeeksi läheinen sukulainen, kahden vuoden jälkeen seuraa kaksintaistelu, jonka voittaja nimetään seuraavaksi hallitsijaksi. Jotkut sotilasaateliset ovat käyttäneet samaa kaavaa perillistensä valitsemiseen, mutta muuten tapa on yleensä käytössä vain kuningassuvun kesken ja sekin yleensä vain tavan vuoksi, eikä kukaan usko kenenkään enää nykyään haastavan tulevaa hallitsijaa, sillä kuninkaan uskotaan olevan henkien valitsema. Tästä johtuen kapinayrityksiä ei juuri ole ollut Caenezhin historiassa ja kuningashuoneen valta on kiistaton.

Toinen Caenezhille ominainen tapa on miehistymisriitti, joka suoritetaan niin ikään 15vuotiaana. Yleensä tämäkin koskee kuninkaallisia ja jotkut sotilasaateliset noudattavat perinnettä yhä tai sitten ovat hiukan soveltaneet sitä. Kun poika täyttää 15, hänet lähetetään koulutusjakson päätteeksi kuukaudeksi yksin vuoristoon, jossa hänen tulee selvitä. Yleensä tämä ajankohta sijoittuu talveen, jolloin selviytyminen on erittäin haastavaa muutenkin, saati sitten karussa vuoristossa. Koska tässä on suuri kuolemisriski, osa aatelisista on joko vaihtanut ajankohtaa kesään, jolloin riskit ovat pienemmät, eli hengiltä paleltumisen riskiä ei ole ja nälkäkuoleman riski on pienempi. Mutta myös käytössä on pidempi metsästysretki, joka on yleisempi miehistymisriitti nykyään aateliston keskuudessa. Kuningassuku kuitenkin ylläpitää perinteistä miehistymisriittiä ja jokainen kuninkaaksi aikova joutuu selviämään kuukauden talvisessa karussa vuoristossa. Tähän heitä toki valmistetaan ja he saavat ottaa kaikki tarvittavat varusteet mukaan hengissä selviämiseen. Kun kuukausi on päättynyt, pojan on tuotava tullessaan metsästyssaalis, jonka odotetaan olevan merkittävä, eikä mikään vaivainen rusakko. Karhu olisi paras saalis, mutta harvoin siihen pystytään. Tämän kokeen jälkeen pojasta tulee virallisesti mies ja hänen kunniakseen järjestetään railakkaat juomingit ja häntä kohdellaan miehenä muiden joukossa. Käytännössähän asia ei ihan mene niin, koska eivät aikuiset miehet juuri miehistyneeseen samaan tapaan suhtaudu. Mutta se on silti tärkeä riitti poikuudesta miehisyyteen.

Koulutus on usein rikkaampien ja sotilaitten sekä pappisluokan etuoikeus ja sotilaskoulutuksen alkuvaiheisiin kuuluu myös perus sivistyksen opettaminen, kuten tapaetiketti, lukeminen ja kirjoittaminen. Varsinaista koululaitosta ei ole ja yleensä vanhemmat opettavat lapsiaan, elleivät hommaa jotakin pappishenkilöä kotiopettajaksi. Kuninkaallisten ja korkealuokkaisten sotilasaatelisten täytyy olla sivistyneitä ja heillä on yleensä palkattuja opettajia opettamassa tieteitä ja historiaa ja kulttuuria perus luku- ja kirjoitus- ja laskutaidon lisäksi. Korkein oppineisuus on yleensä kuitenkin papeilla ja papittarilla, jotka osaavat lääketiedettä ja tähtitiedettä. Tavallisen kansan parissa taidot opitaan isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle ja käsityöläisillä mestari-oppipoikasuhteiden kautta. Oikeasti arvostettu koulutusmuoto on sotilaskoulutus.

Sotilaskoulutus:

Koulutus kestää kuusi vuotta, joista ensimmäiset kolme vuotta keskittyvät perusteisiin ja niiden syventämiseen, ja viimeiset kolme vuotta keskittyvät käytännön harjoitukseen.

1. vuoden alokkaat: Sotilaskoulutus alkaa yleensä varsinaisesti 12 vuoden iässä, vaikka yleensä vanhemmat ovat kouluttaneet poikiaan ja tyttäriään jo aikaisemminkin.

2. vuoden kokelaat: 13vuotiaiden koulutus muuttuu vaativammaksi perusteiden opettelun jälkeen, sekä rankemmaksi.

3. vuoden kokelaat: 14vuotiaiden koulutus etenee hiomaan kunkin yksilöllisiä taitoja ja oma itsenäinen työnteko korostuu.

4. vuoden kokelaat: 15 vuoden iässä pojista tulee miehiä ja teoria ja harjoitus viedään käytännön harjoituksiin ja maastoon. Taistelutaitojen lisäksi erätaidot ja maastossa selviytyminen nousevat tärkeiksi. Harjoitus huipentuu kuukauden mittaiseen selviytymiskokeeseen yksin karussa talvisessa vuoristossa.

5. vuoden kokelaat: 16vuotiaiden koulutus on yhä enemmän käytännön opettelua ja he pääsevät aikuisten sotilaiden mukaan metsälle ja harjoituksiin ja mahdollisesti pääsevät osallistumaan jo vartiointiin ja muuhun tosi elämän työhön.

6. vuoden kokelaat: 17vuotiaiden koulutus on käytännössä jo oikean rivisotilaan työtä enemmän kuin koulutusta, mutta heillä on vielä tarkempi silmällä pito ja heitä neuvotaan enemmän ja opastetaan siihen, miten tosi tilanteissa tulee toimia. Tämän jälkeen heitä kohdellaan kuten muitakin rivisotilaita ja heidän oletetaan pärjäävän omillaan.

Caenezhin sotilasjärjestys:

Caenezhissa hallitsee vahva sotilashallinto, jonka armeijan ja hallinnon ylin henkilö on maan hallitsija, joka on samalla myös armeijan ylisotapäällikkö. Caenezhissa sotakoulutus aloitetaan hyvin nuoresta pitäen ja sotilaallisten taitojen lisäksi tärkeää ovat erätaidot ja maastossa selviytyminen. Sotilaiksi huolitaan niin miehiä kuin naisia ja naisillakin on hyvät mahdollisuudet edetä sotilasluokan huipulle. Vain voima ja taidot merkitsevät, ei sukupuoli. Naisilla koulutus on yhtä rankkaa kuin miehilläkin, ehkä jopa rankempaa, koska heidän täytyy tosissaan osoittaa paikkansa miesten keskuudessa ja koska kovin moni nainen ei tähän ryhdy, se vaatii todella paljon tahdonvoimaa ja lujuutta. Mutta Caenezhissa naisilla kuitenkin on mahdollisuus tähän, eikä oleteta, että naisen paikka olisi vain kotona, suositeltavaa se toki on, mutta jos joku tähän rääkkiin lähtee ja osoittaa olevansa tarpeeksi luja, hän saa kyllä ansaitsemansa arvostuksen.

Rivisotilaat: tekevät mitä kapteeni käskee, mukisematta. Rivisotilaaksi pääsee 17 vuoden ikäisenä ja siellä on kaiken ikäisiä ja eri alaan suuntautuneita sotilaita niin jalkamiehistä jousimiehiin ja ratsuritareihin.

Kouluttajat: Ovat varttuneempia rivisotilaita, joilla on tiedot ja taidot hallinnassa, mutta eivät ole yltäneet kapteenin tasolle. Heidän tehtävänsä on huolehtia nuorten kokelaitten kouluttamisesta ja heidän myös oletetaan katsovan näitten perään ja ottavan vastuuta heistä. (vähintään 25v.)

Kapteenit: joita on lukuisia hieman eriarvoisia toiset pienemmissä ja toiset isommissa osastoissa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta omista rivisotilaistaan ja välittää tarvittavat tiedot, joita he saavat oman alueensa sotapäälliköltä. Rivisotilaat voivat yletä kapteeneiksi yleensä taitojensa ja kovan työn ansiosta, mutta yleensä myös suhteilla on paljon vaikutusta. Harvemmin otetaan kovin nuoria ja yleensä alle parikymppisiä ei kapteeneiksi ylennetä.

Linnan vartijat: Vartijoita on rajoittamaton määrä eri-ikäisiä ja aloittelijat ovat yleensä vahdissa kokeneempien kanssa. Vartijoilla on oma päällikkö, jolla on apulaispäälliköitä, jotka pitävät huolen, että kaikilla on oma paikkansa vartiossa ja tauot ja vahdinvaihdot sujuvat ongelmitta. Vartijoiden päällikkö on myös henkivartijoiden päällikkö, vaikka henkivartijat ovat arvoasteikolla hieman tavallisia vartijoita ylempänä.

Henkivartijat: Henkivartijoita on 30, kymmenen kuninkaalla, kymmenen prinssillä ja kymmenen kuningattarella. He ovat kaikki luotettaviksi uskottuja, taitavia taistelijoita, joilla on kokemusta ja taitoa suojella kuninkaallisia tilanteessa kuin tilanteessa. Yleensä tähän virkaan halutaan kokeneita, joten yli kaksikymmentä vuotta on vähimmäisvaatimus. Nuorempia voidaan ottaa ”harjoittelemaan”, jolloin tällä on parina vahtivuorossa aina joku vanhempi ja kokeneempi henkivartija. Luottamus on tässä suurin painotekijä, joten taustoissa ei saa olla mitään epäilyksiä herättävää. (Harjoittelijat vähintään 17v., kokeneemmat vähintään 25v.)

6 sotapäällikköä: He ovat kuudesta Caenezhin vaikutusvaltaisimmista kaupungeista, jotka hallitsevat omia läänejään. Heillä on yleensä aatelisasema ja paikka on yleensä perinnöllinen. Poikkeuksena on se, jos kaupungin hallitsija ei ole sotilaallisesti riittävän pätevä, hänet voidaan korvata jollakin pätevämmällä sotilaalla, jolla ei välttämättä ole ritarin arvoa suurempaa aatelisarvoa. Kaupungin hallitsija voi myös nimittää virkaan jonkun luotetun sotilaansa. Yleensä kuitenkin kaupungin hallitsija on myös alueen sotapäällikkö, sillä Caenezhissa sotapäällikön arvonimi on merkityksellisempi ja arvokkaampi kuin mikään muu alueeseen liittyvä arvonimi. Siksi esimerkiksi kuningastakin puhutellaan usein ylisotapäälliköksi, eikä kuninkaaksi tai majesteetiksi, koska Caenezhissa sillä nimityksellä on eniten arvovaltaa. Kyseessä on vanha perinne, ennen kuin Caenezhin sotapäälliköitä alettiin kutsumaan kuninkaiksi kuten muissakin kuningaskunnissa. Caenezhissa kaikki aateliset ovat sotilaita, koska muita ei juuri arvosteta, poikkeuksen tähän tekevät asesepät ja jousentekijät, joilla on suuri arvostus maassa.

Sotapäälliköt johtavat kuninkaan alaisuudessa omien alueittensa kuria ja järjestystä ja sotilaitten varustamista sekä ovat kuninkaan neuvonantajia ja osallistuvat sotilaskokouksiin ja raportoivat säännöllisesti kuninkaalle omilta alueiltaan. Järjestyksellä on väliä ja ensimmäisellä sotapäälliköllä on suurin ja tärkein alue hallinnassa. Poikkeuksen tekee Caenen sotapäällikkö, sillä Caenea hallitsee kuningas ylisotapäällikkönä, jolloin Caenen sotapäälliköllä ei ole omaa aluetta. Hän on tavallaan muiden sotapäälliköitten johtaja, vaikka arvoasteikolla sotapäälliköt ovat samanarvoisia. Mutta Caenen sotapäällikkö lähimpänä kuningasta yleensä pitää huolen sotilaallisten asioiden valvonnasta ja kokouksista ja kutsuu kuninkaan nimissä muut sotapäälliköt kokouksiin ja huolehtii, että kukin sotapäällikkö raportoi asiaan kuuluvasti alueittensa tilanteesta. Sotapäälliköt ovat yleensä jo varttuneempia, yli 30vuotiaita strategisesti ja sotataidollisesti päteviä henkilöitä. Yhdellä sotapäälliköllä voi olla useampia kapteeneita alaisuudessaan.

Ylisotapäällikkö: Kuningas tai kuningatar, joiden tulee pitää sotapäälliköt ajan tasalla ja kerätä raportit ja huolehtia, että kaupunkien vartiointi on järjestetty kunnolla. Sotatilanteissa he johtavat sotaa ja tekevät sotastrategiat yhdessä sotapäälliköiden kanssa, jotka välittävät tiedon eteenpäin alaisilleen. Strategiset taidot ovat pääsijalla, mutta koska Caenezhissa arvostetaan voimaa, kuninkaalta ja myös kuningattarelta edellytetään sotilaallista johtamistaitoa. Tärkein tehtävä on kuitenkin pitää huolta, että järjestelmä toimii.

Uskonto:

Caenezhissa palvotaan Veren henkiä, joita on lukematon määrä ja joilla ei ole omia nimiä tai arvojärjestystä. Henkiä on kaikissa verellisissä olennoissa ja ne edustavat syntymää, elämää ja kuolemaa. Caenezhissa veri on elämän symboli ja se on suuressa osassa kaikissa uskonnollisissa rituaaleissa. Uskontoon kuuluu oleellisesti veren uhraaminen hengille ja punainen on pyhä väri ja esimerkiksi punahiuksiset ovat henkien erityissuosiossa. Papittaret ja papit pukeutuvat veren punaisiin koruttomiin kaapuihin ja naisen asema on uskonnollisessa mielessä erittäin korostettu veren ja elämän syntymisen kautta ja suurin osa uskonnollisista johtajista on papittaria. Aikaisemmin, kun Caen ja Nezha vielä olivat kaksi erillistä kuningaskuntaa, Nezhassa hallitsi luonnon uskonto, jossa palvottiin puita. Tämä uskomus jäi hiukan taka-alalle Caenelaisen valtauskon levitessä koko maahan, mutta myös luontoa ja puita erityisesti arvostetaan ja kunnioitetaan ja ne ovat suuressa osassa palvontarituaaleissa. Uskonnon symboliksi on otettu verivaahtera, koska siinä yhdistyvät Veren henget ja Luonnon henget symbolisesti ja tästä johtuen Caenezhin tunnuskuvanakin on verenpunainen puu.

Palvontapaikat:

Palvontapaikat ovat yleensä vaatimattomia ja koruttomia rakennuksia, tai sitten ihan vain puulehtoja. Suuret kirkot tai temppelit eivät kuulu Caenezhin uskontoon ja vain suurimmissa kaupungeissa on erillisiä rakennuksia uskon harjoitukselle, jossa yleensä papit ja papittaret asuvat ja suorittavat uhrirituaaleja ja muita uskonnollisia toimituksia. Luonnollisesti pääkaupungissa Caenessa on tällainen uskonnollisen keskus, mutta suurin uskonnon keskittymä on Nezha, jonka sotapäällikkö on samalla ylipappi, ja se on uskonnon ja magian keskus. Magia kuuluu Caenezhissa uskontoon ja yleensä maagit ovat pappeja tai papittaria ja vain harva toimittaa jotain muuta virkaa.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:

Papit ja papittaret ovat kruunun palvelijoita eikä uskonnolla ole varsinaista omaa järjestöä, vaan se liittyy vahvasti hallintoon ja kaikkeen arkipäiväiseen elämään. Kuningas on Veren henkien valitsema ja häntä kunnioitetaan sen mukaisesti. Henkiä ei sinänsä palvota erityisemmin, enemmänkin uskontoon liittyy kunnioitus ja vastapalvelusten idea. Metsästys- tai sotaonnen jälkeen on kohteliasta uhrata hengille ja onnea pyydettäessä on annettava hengille vastine uhrauksen muodossa. Uhraukset ovat tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän verisiä, esimerkiksi metsästysonnesta kiitetään uhraamalla osa metsästyssaaliin verestä, sotaonnesta taas uhraamalla vangiksi otettuja vihollisia. Osassa seremonioissa riittää muutaman pisaran vuodattaminen, kuten häissä ja sen sellaisissa tilaisuuksissa.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:

Suurimmat uskonnolliset juhlat ovat syntymäjuhlat, häät ja hautajaiset. Sen lisäksi eri vuodenaikoihin liittyviä rituaaleja ja muita on runsaasti. Yleensä kaikkiin juhliin liittyy uskonnollinen puoli ja hengille uhraamista.

Lapsen syntymää juhlitaan uskonnollisesti pyytämällä tälle hengiltä suojelusta. Samassa yhteydessä lapsi saa nimen ja se on myös tapa ilmoittaa muulle yhteisölle, että pari on saanut lapsen perheeseensä. Kyseisessä seremoniassa papittaret ja papit lukevat rukouksia ja pyytävät hengiltä siunausta lapselle ja sen vanhemmille. Caenezhilaiseen tapaan lapsen vanhemmat viiltävät seremoniaveitsellä haavan johonkin sormeensa ja valuttavat verta maljaan, jonka jälkeen myös lapselle tehdään pieni viilto sormeen ja hänen verensä valutetaan samaan maljaan, jossa on ennestään vettä vuoripurosta. Tässä rituaalissa lapsen veri yhdistyy vanhempiensa vereen ja lopulta vesi yleensä kaadetaan verivaahteran juurille tai jonkun muun puun juurelle, jos palvontapaikalla ei kyseistä puulajiketta kasva.

Häät ovat suuri juhla myös uskonnollisessa mielessä, koska se enteilee uutta syntymää ja veren liittoa. Caenezhissa hääasuna yleensä kumpikin pukeutuu parhaimpiinsa ja siihen kuuluu suuri hupullinen punainen viitta. Parilla on aluksi huppu päässään, kun he viiltävät seremoniaveitsellä haavan sormeensa ja uhraavat yhdessä vertaan hengille. Sen jälkeen he ovat veren valalla sidottuja yhteen ja tämän vaiheen jälkeen pari laskee huppunsa. Papittaret ja papit lukevat taas rukouksiaan ja siunauksiaan parille näiden vaiheiden välissä.

Hautajaisissa valutetaan vainajan verta ja sen lisäksi omaiset uhraavat vertaan, jossa virtaa vainajankin verta, osoituksena, että vainajan veri virtaa edelleen. Tämän jälkeen vainaja poltetaan ja mukana poltetaan myös verivaahterasta pudonneita lehtiä. Vaatetuksessa ei ole mitään erityisvaatimuksia, papit ja papittaret ovat tavanmukaisissa punaisissa kaavuissa, vainaja haudataan yleensä arkivaatteissa, riippuen vähän arvosta ja siitä, onko varaa polttaa hyviä vaatteita vainajan mukana. Yleensä vainajaa kuitenkin kunnioitetaan sen verran, että tälle pyritään antamaan mahdollisimman hyvät vaatteet seremoniaan. Hautajaissaattue saa pukeutua kuten tahtoo, mutta yleensä parempiin vaatteisiin ja hillittyihin ja tummiin väreihin. Caenezhissa ei haudata tai järjestetä muistomerkkejä, vain kuninkaallisille saatetaan pystyttää jokin muistomerkki ja halutessaan omaiset saavat järjestää muistomerkin, jos tahtovat. Yleensä tuhka kuitenkin sirotellaan tuuleen, puiden juurille tai veteen.

Näiden kolmen juhlan seremoniallisen puolen lisäksi järjestetään usein melko railakkaat juhlat, etenkin kahden ensimmäisen kohdalla. Hautajaisissa meno ei ole ihan niin railakasta ja se on enemmän muistelujuhla. Ensin on seremoniallinen vakava osuus ja sen jälkeen on vapaamielisemmän juhlinnan vuoro, johon kuuluu hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia.

Historia:

Varsinainen Caenezhin kuningaskunta syntyi vasta toisen ajan alussa, sitä ennen pohjoiset alueet olivat erillisiä kaupunkikuningaskuntia, joista suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat olivat pohjoisen Caen ja etelän Nezha. Ensimmäisen ajan loppupuolella pohjoiset alueet kuuluivat Caenelle ja eteläiset Nezhalle, jolloin maa jakautui kahtia. Vasta ensimmäisen ajan lopulla, kun Caenen kuninkaan poika otti vaimokseen Nezhan kuninkaan tyttären, kuningaskunta yhdistyi ja sen nimeksi tuli kahden suuren kaupunkihallinnon mukaan Caenezh. Kuten voi päätellä, Caen oli näistä kahdesta selkeästi vahvempi ja Nezha sai vain pidettyä puoliaan, mutta jos jompikumpi olisi ottanut kokonaan vallan, se olisi ollut Caen. Tämä estettiin kuitenkin rauhansopimuksella ja avioliiton kautta kuningaskunnan yhdistymisellä. Caenezhin pääkaupunki on kuitenkin Pohjoinen Caenen kaupunki ja tavallaan Caenen suku voitti sodan ja liitti Nezhan alueet itselleen, mutta vain rauhanomaisesti neuvottelemalla. Nezhan kuninkaalla on edelleen hovinsa etelän Nezhan Puuhovissa ja Nezhan suvulla on suuresti vaikutusvaltaa.

Ihan sopuisasti kuningaskunta ei yhdistynyt ja hyvin pitkään kahden tähän mennessä eri kansan välillä oli eripuraa ja kahakoita syntyi milloin mistäkin. Ajan saatossa väestö kuitenkin sekoittui ja vanhat kaunat unohtuivat ja ihmiset alkoivat pitää itseään enemmän ja enemmän caenezhilaisina kuin vain caenelaisina tai nezhalaisina. Caenezhin yhdistymisestä saakka sama suku on ollut vallassa nyt melkein 2000 vuotta. Alun kahtiajaon seurauksena syntyneen sotaisan jakson jälkeen on ollut rauhallista, ellei Gildomeran ulkopuolista uhkaa ja Suursotaa lasketa mukaan, joka oli syöstä kaikki Gildomeran kuningaskunnat tuhoon. Suursodan aikana kuningas sai haltuunsa taika-aseen, jonka takoi Caenezhin tunnetuin aseseppä Gerald. Ase sai nimekseen Caenezhin Veriterät, sillä se oli kaksiosainen yliluonnollisia veren elementin voimia kantava miekka ja se taottiin saman tähden metallista, kuin muidenkin kuningaskuntien elementtiaseet. Suursodan voiton jälkeen voi sanoa, että Caenezh yhdistyi lopullisesti yhtenäiseksi kansaksi, eikä kahtiajaosta enää ollut juuri merkkiäkään, vaikka toisen ajan lopulla kansa olikin jo melkein yhtenäinen. Yhteisen sodan kokemukset, voitto ja tuhojen jälkeinen uudelleenrakennus yhdistivät kansan lopullisesti yhdeksi yhtenäiseksi kansaksi.

©2017 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com