Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuningaskunta: Geros

Elementti: Maa

Ase: Ruoska

Ruoska on väriltään tumman ruskea ja sen päässä on kolmionmuotoinen metalliterä, jossa piilee aseen elementin mahti. Ruoskan vartta kiertävät eriväriset jalokivet, muuten ase on varsin koruton, jalokivet tuovat aseeseen arvokkuutta. Ruoskan yliluonnollisiin voimiin kuuluu maan hallinta. Sillä voi halkoa maahan syviä railoja, iskeä kiviä murskaksi, jakaa vuoret kahtia. Ruoskalla voi nostattaa hiekkamyrskyjä ja aiheuttaa maanvyöryjä. Ruoskan hallinta on kuitenkin vaikeaa, eikä aloittelija todellakaan saa vuoria halki tai suuria maanjäristyksiä aikaan. Mitä suurempaa maa-ainesta pyrkii hallitsemaan, sitä suurempaa taitoa ja päättäväisyyttä taito vaatii.

Hallitsija: Gerosin kuningas on Callah Livius, Marcellan isä. Valta siirtyy yleensä vanhimmalle pojalle, mutta jos kuninkaalle ei ole siunaantunut poikalasta, vallan perii vanhin tytär.

Kuva edesmenneestä kuningatar Alexandrasta: https://janchihay.deviantart.com/art/Lady-Princess-with-c olors-684257362

Tunnuksen kuva: Kolme terävää lumihuippuista vuorta joiden edessä ja takana on pilviä.

Tunnuksen värit: Sinisellä pohjalla ruskeaa, valkoista ja mustaa

Pääkaupunki: Gersiin, joka sijaitsee Gerosin eteläosassa länsirannikolla. Kaupunki on sivistyksen ja kulttuurin keskus, sillä on suuri satama ja vilkkaat kauppayhteydet. Kuninkaan palatsi sijaitsee pääkaupungin alueella, mutta kuitenkin syrjässä pahimmasta vilskeestä ja hälinästä.

Muut kaupungit ja kylät: Garleah, Gelidah, Garai, Galammes, Veulor sekä Ralles.

Suhteet muihin kuningaskuntiin:

Gerosilaiset ovat hyvin ylpeää kansaa ja katsovat muita kuningaskuntia hieman alaspäin ja halveksivat muita, koska pitävät omaa kuningaskuntaansa paljon sivistyneempänä, vauraampana ja kaikin puolin parempana, kuin muut. Geros kuitenkin käy kauppaa muiden kuningaskuntien kanssa ja pitää yllä hyviä kauppasuhteita. Caenezhin kanssa välit ovat hivenen tulehtuneet johtuen raja-alueitten omistajuuskiistoista, etenkin vuoristoalueen.

Pääasiallinen toimeentulo:

Geros on hyvin omavarainen, maan sijainti on hyvin edullinen. Gerosilla on pohjoisessa vuoristoa, joista saa louhittua rikkauksia. Maalla on pitkät merenrantakaistaleet, joten satamia kalastukseen ja kaupankäyntiin on runsaita. Vaihteleva maasto ja ilmasto takaavat monenlaisia kasvu ja elinympäristöjä, eteläosissa on hyvin viljavaa ja maatalous kukoistaa. Tästä johtuen Geros ei ole mitenkään riippuvainen muista kuningaskunnista tai kaupankäynnistä ja keskittyy tarjoamaan omaa sivistystään muihin vähempiosaisiin kuningaskuntiin ja käy kauppaa yleensä kulttuurituotteilla, kuten taidokkaalla käsityöllä, taiteella, musiikilla ja kirjallisuudella. Gerosilainen runous on, heidän omasta mielestään, hienostuneinta koko Gildomerassa.

Luonto ja ympäristö:

Kuten yllä mainittiin, pohjoiseteläsuunnassa pitkä kuningaskunta on ympäristöltään hyvin monipuolista. Pohjoisessa on vuoristoa ja kivikkoista, kasvillisuus on niukkaa ja maasto vaikeakulkuista. Havupuut menestyvät hyvin. Länsirannikolla on osittain leudompaa ja etelämmäs mentäessä maasto muuttuu alavammaksi ja puusto enemmän lehtimetsiksi. Etelämmässä kasvillisuus on monipuolisempaa ja sekä pohjoisen että etelän kasvit viihtyvät alueella, joskin lumisten talvien vuoksi kaikkein eteläisimmät ja kylmälle herkät lajit eivät menesty etelässäkään, sillä talvisin koko maa on lumen peitossa. Etelässä talvet ovat leudompia kuin pohjoisessa, jossa lunta voi tulla hyvinkin runsaasti ja pakkanen on kova. Eläimistö on pohjoisen oloihin sopeutunutta ja kansalliseläin on ilves.

Arkkitehtuuri:

Gerosin arkkitehtuuri on näyttävää ja koristeellista, muistuttaa paljon goottilaista arkkitehtuuria. Suurimmat rakennukset, linnat ja muut tärkeiden ja rikkaiden ihmisten talot ovat yleensä kiveä tai tiiltä. Niissä on suuria ikkunoita, jotka on peitetty värillisellä lasilla. Massiivisuudesta huolimatta rakennukset ovat korkeita ja keveitä, niissä on paksut seinät ja paljon ikkunoita, jotta sisätilat olisivat valoisia. Katot ovat yleensä punatiilisiä. Keskiluokkaisemmat talot voivat olla kiven lisäksi myös puusta tehtyjä. Köyhemmän väestön asumukset ovat poikkeuksetta puisia ja hyvin vaatimattomia kooltaan. Suuria kaupunkeja kiertävät paksut muurit ja satamissa on runsaasti suuria laitureita ja kiinnityspaikkoja isommillekin purjealuksille.

Kulttuuri:

Gerosilainen kulttuuri on pahasti jakautunut kahtia rikkaisiin ja köyhiin. Varakkaat ihmiset ja aateliset nauttivat ylellisyydestä siinä missä köyhempi väestö raataa elääkseen saamatta juuri mitään vastineeksi. Se mitä kuningaskunnasta päätyy muiden kuningaskuntien tietoisuuteen, on hienostunutta, pröystäilevää ja hyvin ylelliseen elämäntyyliin viittaavaa. Aatelisto ja varakkaat kauppiaat ja kulttuurinharrastajat suosivat jousi- ja kielisoittimia, erityisesti viulua ja harppua, jotka ovat sivistyneitä ja klassisia soittimia. Ooppera on suuressa suosiossa sivistyneen yläluokan keskuudessa. Taide on klassisia veistoksia ja harmonisia maalauksia, joissa on hempeät ja pehmeät värit. Pastellimaalausta suositaan maalaustaiteessa ja aiheet ovat mytologisia ja enemmän yläluokkaisten huvitteluja ja keveitä leikkisiä aiheita kuvaavia. Huonekalukoristelu on näyttävää ja koukeroista ja käyttää paljon kasvi ja simpukka-aiheita.

Vaatetyyli on varakkaiden keskuudessa hyvin näyttävää ja hienostelevaa, vaatteiden ei ole tarkoituskaan olla käytännöllisiä, niiden tehtävä on olla kauniita ja kalliita ja osoittaa kaikille muille, että henkilö on korkea-arvoinen, varakas eikä tee likaista työtä ja hänellä on aikaa laittautua ja käyttää aikaansa sivistyneisiin asioihin, kuten kulttuurin harrastamiseen. Rikkaat aatelisneidot pukeutuvat näyttäviin leninkeihin, jotka on vyötäröltä kiristetty mahdollisimman tiukalle, jotta vyötärö olisi mahdollisimman kapea ja antaisi kontrastia todella reippaasti levenevälle helmalle, jossa usein on monia kangaskerroksia ja alla vannehame pitämässä kangaspaljoutta muodossaan. Miesten vaatteissa ei juuri mitään erikoispiirteitä ole, mitä rikkaampi ja arvovaltaisempi henkilö, sitä enemmän kulta- ja hopeakirjailua vaatteiden koristeluista löytyy. Talvisin käytetään hienoja turkiksia kylmää vastaan, mutta vaatteiden on silti näytettävä tyylikkäiltä.

Työläiset ja eivät niin maineikkaat kauppiaat ja käsityöläiset jäävät yleensä paitsi näitä hienostoelämän suomia iloja. Harppumusiikkia harvemmin kuunnellaan ja kapakoissa huilujen ja hyvällä tuurilla jonkun luutun säestämä loilotus on kaukana hienostuneesta oopperasta. Vaatteet ovat käytännöllisiä ja sellaisia, mitä nyt talonpoikaisväestöltä oletetaan. Ero rikkaiden ja köyhien välillä on hyvin huomattava. Köyhällä väestöllä harvoin tarjoutuu tilaisuutta koulutukseen, jolloin he ovat lukutaidottomia ja mahdollisuudet nostaa omaa asemaansa ovat olemattomat. Jos köhään perheeseen syntyy, niin köyhään perheeseen kuolee. Yleensä pojat jatkavat isänsä työtä, tytöt naitetaan mahdollisimman varhain, jotta eivät olisi oman perheen riesana ruokittavana. Enemmistö köyhästä väestöstä asuu karummilla seuduilla pohjoisessa, vauraammat kaupungit ovat etelämmässä. Myös rannikolla etelässä ovat vauraammat kauppasatamat, pohjoisessa on lähinnä pieniä kalastajakyliä.

Gerosin sotilasjärjestelmä ja – koulutus

Kuningas/Kuningatar
- Maan hallitsija on nimellisesti myös armeijan johtaja, vaikka harvemmin hallitsija puuttuu sotilastoimintaan, toki sodan sattuessa kuningas perinteisesti johtaa armeijaa, mutta yleensä armeijaa varten on asiaan nimitetyt ammattimiehet. Hallitsijan tulee kuitenkin olla perillä puolustuksesta ja muusta sotilastoiminnasta ja hänen kauttaan menevät kaikki niitä koskevat päätökset.

Ritarit
- Ritarit ovat Gerosissa arvostettu sotilasluokka, joka yleensä tarkoittaa kaikkia ratsusotilaita. Ritareita on monta eri arvoasteikkoa ja toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla, eikä sitä erillisillä arvonimillä pahemmin tuoda esiin. Joskus alaiset käyttävät korkea-arvoisemmista ritarijohtajistaan nimitystä johtaja tai päällikkö, mutta yleensä pitää vain tietää, kuka on minkäkin arvoasteikon mukainen ritari. Yleensä sitä ei kuitenkaan tarvitse arvuutella, koska univormusta voi päätellä hyvin paljon: Mitä prameampi ja kalliimman näköinen varustus ja hienompi hevonen, sitä ylempänä ritari on arvoasteikolla, kun taas tavalliset sotilasritarit ovat melko vaatimattomissa univormuissa. Lisäksi ritareilla on univormun vasemmassa rinnuksessa kultatähtisymboli, joka kertoo arvovallasta: Korkea-arvoisella ritarilla, joka keskustelee kuninkaan kanssa sota-asioista ja vastaisi ehkä kenraalia, on viisi kultatähteä, ja siitä sitten vähenee ja tavallisella ratsuritarilla on vain yksi kultatähti.

Sotilaat
- Sotilasluokka ei ole mitenkään alempiarvoinen välttämättä kuin ritariluokka, erona on lähinnä se, että he ovat yleensä jalkamiehiä ja toimivat yleensä pääsääntöisesti vartiointi ja puolustustehtävissä. Sotilaalla voi toki myös olla hevonen, että ei sekään vielä mitään kerro, mutta yleensä sotilas on se, joka seisoo muurin harjalla puolustamassa kaupunkia tunkeilijoilta. Ero on lähinnä koulutuksessa, ritarikoulutuksessa korostetaan hyökkäystaktiikkaa ja sotilaskoulutuksessa enemmän puolustustaktiikkaa. Kuten ritareilla, arvoasteikko näkyy univormuissa ja lisäksi sotilaan ja ritarin erottaa vielä univormuilla, joten kun asiaan perehtyy, ei ole vaikea tunnistaa eri arvoasteikkoon tai sotilasluokkaan kuuluvia henkilöitä.
Henkivartijat ja vartijat kuuluvat siis sotilasluokkaan ensisijaisesti, henkivartijan erottaa vielä erityistunnuksilla. Gerosissa rakastetaan tunnuksia asioiden merkitsemisessä. Sotilailla on sama tähtisymbolijärjestelmä, mutta tähdet ovat hopeisia. Henkivartijoilla on tähden sijaan hopearisti, mutta sama 1-5 järjestelmä kuitenkin.

Koulutus alkaa noin 15vuoden iässä ja kestää viisi vuotta, eli aloittavat ritarit ja sotilaat ovat noin 20vuotiaita. Tämä on vain virallinen osuus, jokaisen pojan vanhemmat voivat asemansa ja varallisuutensa mukaan aloittaa henkilökohtaisen valmennuksen aikaisemminkin ja yleensä koulutuksessa arvostetaan sitä, että kokelaalla on jotain tajua siitä, mitä tekee. Koulutuksen alkuvaiheessa, yleensä ensimmäisen vuoden aikana, katsotaan yleensä mihin kokelas voisi mahdollisesti erikoistua ja koulutusta jatketaan sitten siihen suuntaan. Omalla tahdolla voi olla vaikutusta, jos on suhteita, mutta yleensä kouluttajat vain katsovat ketkä heistä sopivat mihinkin ja missä tarvitaan lisäystä. Koulutus järjestetään yleensä suuremmissa kaupungeissa. Kuninkaan sotajoukkoon tai linnan vartiointiin otetaan vain parhaimmat sotilaat ja ritarit, kolme tähteä on vähimmäisvaatimus (henkivartijoilla kolme ristiä).

Uskonto:

Gerosissa palvotaan yhtä jumalaa, jota kutsutaan yleensä Jumalaksi, Luojaksi, Valtiaaksi, Herraksi… mitä näitä ylistäviä termejä nyt onkaan. Uskontoon kuuluu vahva Paratiisi ja Helvetti –käsitys, jossa hyvin ja kunniallisesti elävät ihmiset pääsevät kuoleman jälkeen ikuiseen paratiisiin Jumalan luo, ja syntiset ja pahat ihmiset joutuvat Helvetin ikuiseen kärsimykseen. Poliittisesti tämän tehtävänä on pelotella kansalaisia, jotta he käyttäytyisivät kunnolla. Sivistymätön köyhä väki uskoo helposti pappien pelotteluihin Jumalan vihasta ja muusta, sivistyneempi yläluokka ei niin kirjaimellisesti ota pappien saarnoja ja käyvät kirkossa rukoilemassa lähinnä näön takia ja ikään kuin tavan vuoksi, vaikkeivät niin tosissaan uskokaan. Vähän riippuu ihmisestä ja kasvatuksesta miten uskonnollinen on, mutta sitä ei toki julkisesti ääneen ilmaista, ettei usko jumalaan, koska sitä paheksuttaisiin. Kaikkien muiden kuningaskuntien eriävät uskonnot ovat harhaoppisia eikä muun uskon harjoittamista katsota kuningaskunnan sisäpuolella hyväksi. Ei jokaista harhaoppista matkustajaa sentään kivitetä, mutta kirkko kitkee kyllä hyvin huolella pienetkin merkit vääräoppisesta käännyttämisestä.

Palvontapaikat: Erittäin näyttävät ja korkeutta tavoittelevat kirkot.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:

Kuninkaalla on korkein valta myös uskontoon nähden, Jumala on toki korkeampi, mutta papit eivät voi ilman kuninkaan lupaa tehdä mitä mielivät Jumalan nimissä. Kuitenkin kumpikin ovat suhteessa toisiinsa, kuningaskaan ei voi täysin laiminlyödä uskontoa, tai joutuisi melko pian epäsuosioon, uskonto taas tarvitsee kuninkaan suosion ja varoja komeiden kirkkojensa ylläpitoon, joten yhteistyötä tehdään, eivätkä nämä kaksi ole mitenkään erillään toisistaan.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:

Tärkeimmät, ja näyttävimmät, uskonnolliset juhlat ovat lähes poikkeuksetta häät. Häät ovat iloinen ja suuri juhla, oli kyseessä sitten rikas tai köyhä pariskunta, tosin jälkimmäinen pari joutuu säästämään häitä varten ja juhlat ovat vaatimattomammat ja yleensä koko kyläyhteisö osallistuu häihin. Ylhäisöhäät ovat hieno ja arvokas tilaisuus, jossa varataan paras kirkko ja pukeudutaan parhaimpiin. Yleensä sulhanen käyttää kuningaskunnan tunnusvärejä, morsian vaaleita värejä, suosituin on valkoinen, mutta myös vaaleansinistä ja muita vaaleita värejä voidaan käyttää ainakin koristeissa. Itse virallinen osuus on arvokas ja papit siunaavat parin Jumalan nimiin ja julistavat heidät pariskunnaksi, sitten juhlaväki siirtyy vähemmän virallisiin tiloihin nauttimaan hyvästä ruuasta, viinistä ja musiikista.

Hautajaiset ovat niin ikään kirkollinen juhla, mutta ilman vähemmän virallista puolta. Vainaja siunataan ja asetetaan maan lepoon, juhla on hillitty ja surumielinen. Halutessaan vieraat voivat kokoontua epäviralliselle osuudelle jonkun luokse muistelemaan vainajaa, mutta se ei ole niin yhteisöllinen ja yleinen kuin hääseremonian yhteydessä. Muita juhlia ovat lasten syntyminen, jota perheet yleensä juhlistavat ja tahtovat Jumalan siunauksen lapselleen.

Muuten kirkoissa yleensä kuunnellaan pappien saarnoja ja käydään rukoilemassa milloin itsestä siltä tuntuu ja jos omatunto soimaa, papeille voi myös mennä purkamaan syntejään ja saamaan niitä anteeksi. Tiedä sitten toimiiko oikeasti, mutta ainakin omatunto on sen jälkeen taas puhdas.

Historia:

Gerosilla ei muodostumisensa jälkeen ole ollut pahempia konflikteja muiden kuningaskuntien kanssa. Ainoa vakava sotatilanne oli vasta toisen ajan lopulla Suursodan syttyessä, joka päättyi tähden putoamiseen ja siitä taottuihin voimakkaisiin aseisiin. Gerosin silloinen maineikas aseseppä takoi tähtimalmista kuninkaan ruoskaan kolmionmallisen terän, joka antoi aseelle voiman halkoa maata ja kääntää vuoria ympäri. Yhdessä muiden kuningaskuntien hallitsijoiden ja heidän elementtiaseidensa avulla Gildomera vapautettiin tuolloin vieraan uhan alta ja kolmas aika koitti. Geros oli sodassa pahasti kärsinyt vaurioita, jolloin useita kaupunkeja rakennettiin uudestaan entistä kauniimmiksi. Kuningaskunta myös tehosti tuolloin sotilastoimintaansa ja puolustustaan, jolloin usean kaupungin ympärille kohosivat muurit. Sodan uhan karistua maa vaurastui ja kulttuuri kukoisti… siellä missä kukoisti.

Gerosissa on suuri köyhä enemmistö, joka on välistä yrittänyt saada itselleen oikeuksia, mutta mitään mainittavaa tulosta eriarvoisuuden suhteen ei ole tapahtunut. Tilanne on se, että valtaa pitävä kuningashuone pidetään sokeana tilanteelle, hallitsijaa ympäröi suuri neuvos aatelisia neuvonantajia ja sotilashenkilöitä, jotka kertovat kuninkaalle, mitä tämä haluaa kuulla. Kansan ja hallitsijan välillä on kieroileva aatelisto, joka estää näitä kahta puolta kohtaamasta, jotta asialle voitaisiin tehdä mitään. Hyvin suojattua elämää viettävä kuningasperhe on autuaan tietämätön maan köyhimpien tilasta, koska kauppa ja sotilastoiminta ja muu vievät niin paljon aikaa, ettei kukaan ehdi kuunnella köyhien hätää.

©2018 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com