Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuningaskunta: Vinemar

Elementti: Vesi ja jää

Ase: http://neno0608.deviantart.com/art/Weapons-And-Flags-690856971

Vinemarin ase on vettä ja jäätä hallitseva kirves, jonka toisessa päässä on korkkiruuvimainen piikki keihään tapaan. Ase on pituudeltaan varsin pitkä, suurin piirtein reilut puolitoista metriä ja painavakin se on käyttää. Aseen molempia päitä voi käyttää joko kirveen tai keihään tapaan, käyttäjän toiveesta riippuen. Kykyinä kirveellä on veden hallinta, pääosin hyökyaaltojen ja sateiden hallinta, mutta hyökyaaltojen luominen vaatii suurempaa vesimäärää entuudestaan lähistölle. Tämä siksi, että suuren vesimäärän luominen kerralla osaa olla yllättävän uuvuttavaa käyttäjälleen. Aseella voi myös pysäyttää sateita, tai estää vain käyttäjää itseään kastumasta. Veden voi myös laittaa tekemään pylväitä tai erilaisia muodostelmia ilmaan, mutta tämä vaatii jo käyttäjältään enemmän kokemusta. Jään manipulointi taas on pääosin jään luomista tai sen muokkaamista, mikä ei varsinaisesti itsessään ole vaikeaa, mutta käyttäjälle hyvin uuvuttavaa. Väärin käytettynä ase on elementtivoimien osalta melko vaaraton, yleensä vain kastellen käyttäjänsä, mutta liika käyttäminen saa käyttäjänsä nopeasti palelemaan, pahimmillaan aiheuttaen hypotermiaa. Aseella voi jonkin verran hallita myös sumua ja lunta.

Aseen hallinnassa käyttäjä on yleensä lahjakkaampi joko veden tai jään käytössä, johtuen käyttöön liittyvistä eroista. Vesi on aseen kyvyistä hyökkäävämpi, ja toimii paremmin aggressiivisemmassa käytössä jään ollessa puolustavampi ja passiivisempi. Yleensä käyttäjällä on lahjakkuutta jompaan kumpaan näistä toisen ollessa selvästi uuvuttavampi. Veden käyttäjälle se on suurien ja paksujen jäämäärien luominen kun taas jäähän tottuneelle käyttäjälle on raskaampaa hallita suurempia vesimääriä. Myös sumu ja lumi toimivat samaan tapaan, vaikkakin yleensä vaatien selkeästi enemmän harjoitusta. Sumu onnistuu helpommin veden käyttöön tottuneelta, kun taas lumi jään käyttäjälle.

Hallitsija: Douglas Vinemar, Calderin isä. Mies on valtion virallinen hallitsija, sillä Vinemarissa hallitsija on aina kuningasparista kuningas, vaikka kuningatar olisikin kuningassuvun verenperillinen. Esimerkiksi edesmennyt kuningatar Sheilah oli kuningassuvusta ja Douglas oli alkujaan itse vain korkea-arvoinen aatelinen.

Tunnuksen kuva: Tunnuksena on sinivihreällä taustalla oleva tummansininen lumpeenkukka, jonka päädyt ovat vaaleansiniset. Yleensä myös lipun reunat on siniset, mutta sävy voi aina toisinaan vaihdella, vaikkakin yleensä suositaan tummia reunoja.

Tunnuksen värit: Tumman ja vaalean sininen, jotka kuvaavat valtion elementtejä, vettä ja jäätä.

Pääkaupunki: Amirmoez. Kaupunki sijaitsee hieman keskilinjan eteläpuolella pohjois-etelä-suunnassa katsottuna, ja satamakaupunkina sijaitsee heti meren rannalla.

Muut kaupungit ja kylät: Muita suurimpia kaupunkeja Vinemarissa ovat Niloofar, Nereus ja Tirta. Varsinkin kaksi ensimmäistä on tunnetuimpia, sillä Niloofar on Vinemarin suurin satamakaupunki, jopa Amirmoezia vaikuttavampi mitä merenkäyntiin tulee. Nereus taas tunnetaan viineistään ja öljyistään, jotka ovat Vinemarin parasta laatua. Myös suurin osa Vinemarin käsitöistä on Nereuksesta. Tirta taas on muuten vain suuri paikka ja toimii varsin yleisenä kauppakaupunkina siinä missä monet muut ovat enemmän tuottajia.

Suhteet muihin kuningaskuntiin:

Sheilahin ollessa elossa Vinemarin suhtautuminen muihin valtioihin oli avoin ja rauhanomainen ja mahdollisia konfliktitilanteita pyrittiin välttelemään tai selvittämään ennen kuin ongelmaa ehti syntyä. Douglasin ja Calderin jäätyä kahden Vinemar alkoi hiljalleen sulkeutua muista valtioista keskittyen enemmän sisäisiin ongelmiinsa, ja viime vuosina ollut miltei täysin eristäytynyt. Vain Calder on ollut hieman enemmän tekemisissä Urumiyan kuningasperheen kanssa, mutta ei juuri muiden. Douglas taas on vain virallisissa tilaisuuksissa ollut muiden valtioiden kanssa tekemisissä. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan pitkälti välinpitämättömästi ja annetaan olla rauhassa, mikäli nämä itse eivät aiheuta ongelmia.

Pääasiallinen toimeentulo:

Pitkän rannikkopätkän ansiosta Vinemarissa on paljon kalastusta, ja vaikka sisämaasta löytyykin metsiä, kalateollisuus on silti hieman suuremmassa roolissa. Myös viljely ja käsityöt ovat yleisiä, valtion ollessa pitkänmallinen sillä on paljon erilaisia viljelymahdollisuuksia. Pohjoisosissa viljellään viljaa kun taas etelässä kasvatetaan paljon erilaisia hedelmiä. Varsinkin eteläosissa tuotetaan erilaisia korkealaatuisia viinejä ja öljyjä, jotka ovat myös Vinemarin suurin vientituote. Moni elättää itsensä myös erilaisilla käsitöillä. Kaiken kaikkiaan Vinemar on varsin omavarainen valtio.

Luonto ja ympäristö:

Vinemarin luonto on varsin vaihtelevaa valtion pitkänomaisen muodon takia. Lämpimien olosuhteiden ansiosta Vinemarin luonto on rikasta ja monipuolista, etelässä kasvaen mitä erilaisimpia kasveja ja pohjoisessa muuttuen hieman yksinkertaisemmaksi. Etelässä kasvaa paljon erilaisia lehtipuita ja hedelmiä, pohjoisessa löytyy jo havupuitakin ja marjoja, vaikka selkeästi vähemmän kuin pohjoisemmissa valtioissa. Eläimistö on myös varsin monipuolista, vaikka pohjoisimmissa oloissa viihtyvät lajit eivät Vinemariin juurikaan eksy. Lämpimän ilmaston ansiosta Vinemarin kansalaisilla on hieman normaalia tummempi iho, joka kuitenkin vaalenee, mitä pohjoisemmaksi valtiossa mennään.

Arkkitehtuuri:

Vinemarin arkkitehtuuri muistuttaa hyvin paljon bysanttilaista arkkitehtuuria sipulikupoleineen ja värikkäine koristuksineen. Kuninkaan linna, temppelit ja aatelisten kartanot on kaikki hyvin näyttäviä ja suuria rakennuksia, jotka voi tunnistaa helposti jo kaukaa. Kansalaiset taas asuvat ulkoisesti melko yksinkertaisesti, mutta yläkerta on varsin yleinen monessa talossa, ja usein vain nukkumatilat normaalikansalla yläkerrassa ja alakerrassa on kaikki muu. Kuitenkin myös yksikerroksisia taloja löytyy, mutta ne sijaitsevat yleensä jo syrjemmällä.

Kulttuuri:

Taiteiden kaikki ilmenemismuodot yleensä ovat näyttäviä ja värikkäitä Vinemarissa. Arkkitehtuuri, kuvataide ja tanssi vetävät helposti paljon huomiota itseensä. Musiikki ja kirjallisuus ovat myös hyvin villiä, kiikkuen siinä rajalla meneekö touhu hyvän maun yli vai ei, mutta Vinemarin omaa kansaa tämä ei juuri häiritse.

Vinemarin kirjallisuus on pitkälti erilaisia jumal- ja sankaritarinoita, saamaan tapaan kuin Kreikan tarusto. Myös opettavaista kirjallisuutta lapsille löytyy, josta on jätetty seksuaaliset kohtaukset kokonaan pois ja väkivaltaakin on muokattu sopivammaksi. Tietokirjallisuutta ja historiankirjoja löytyy taas enemmän kirjastoista ja ylimystön tai asiaa opiskelevien kirjahyllyistä.
Vinemarin oppineisuus on aika perustasoa, siellä ei ole perehdytty mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan kaikessa edetään tasaista tahtia eteenpäin.

Koulutus Vinemarissa pyritään yleensä järjestämään ainakin vanhimmalle lapselle, perheen varallisuudesta riippuen useammalle. Kyläkoulut ovat tätä varten, mutta toisinaan myös vanhemmat saattavat toimia opettajina. Myös tilanteesta riippuen yhteisö voi kouluttaa jäseniään, mikäli kyse on äpärästä tai orvosta.

Vaikka teknologia onkin vielä hyvin alkeellista Vinemarissa, yleensä uusien ideoiden keksijöiden annetaan työskennellä niin innokkaasti kun jaksavat. Heihin suhtaudutaan uudistajina, mutta toisaalta myös hieman huvittuneesti, odottaen mitä parhaat mielet keksivät.

Musiikki Vinemarissa on pitkälti rytmipohjaista ja hyvin menevää. Yleensä laulu ei kuulu mukaan, mutta poikkeuksiakin tapahtuu aina toisinaan. Pirteän musiikin lisänä on yleensä tanssia, mutta tanssissa on pieniä eroja etelän ja pohjoisen välillä. Molemmat ovat hyvin näyttäviä, mutta etelässä se on enemmän naisten hupia napatanssin muodossa, kun taas pohjoisessa miestenkään tanssiminen ei ole harvinaista, usein muistuttaen paso doblea tai muita latinolaisamertikkalaisia tyylejä.

Vinemarissa ei ole paljoa erilaisia juhlia, johtuen jo valmiiksi hyvin eläväisestä elintavasta. Kuitenkin viinijuhlien aikaan ja hallitsijan vaihtuessa juhlitaan hyvin näkyvästi. Kaduilla on ilmaista viiniä ja ruokaa kaikille, etelässä erilaisia tanssiesityksiä ja näytelmiä, ja pohjoisosissa rodeota ja härkätaisteluita. Juhlat eivät kestä yleensä kovin pitkiä aikoja, ihan vain ettei valtion talous kaatuisi juhla-aikaan. Yleensä juhlat ovat puolessa viikossa ohi. Perhejuhlat taas ovat perheen sisäisiä päätöksiä, miten ja kuinka pitkään haluavat juhlia.

Vinemarissa kanssakäynti tuttavien kesken on yleensä melko läheistä ja avointa, ja esimerkiksi poskisuudelmat toimivat tervehdyksenä, eikä sitä katsota pahalla. Torit ovat hyvin vilkkaita ja siellä monet vaihtavat kuulumisiaan. Myös tavernat ovat hyvin yleisiä ja jokaiselta kadulta ja kujalta löytyy varmana ainakin yksi. Tavernojen ja kapakkojen lisäksi yleisiä paikkoja löytää ihmisiä ovat punaisten lyhtyjen kadut, mutta toisin kuin ehkä olettaisi, nämä eivät ole halveksuttuja paikkoja, vaan työntekijöitä siellä pidetään arvossa.

Kesällä viinijuhlien aikaan Vinemarin pohjoisosiin matkustaa yleensä suuri osa kansaa, sillä siellä monet suorittavat “aikuistumisrituaalin” rodeossa. Rituaalin voi suorittaa 15 ikävuodesta eteenpäin, ja yleensä se on sekä viihteellinen että juhlallinen tapahtuma perheessä.

Hieman kyseenalaisempaa Vinemarin kulttuurissa on sen avoimuus lähes kaiken suhteen. Prostituutio on täysin hyväksyttävä ja yleinen ammattivalinta naisilla, joten punaisten lyhtyjen kadut ovat hyvin loistokkaita. Mutta esimerkiksi orjakauppaa ja oopiumin käyttöä ei laillisesti hyväksytä, joihin kuitenkin myös osa kansasta turvautuu henkilökohtaisina huonoina aikoinaan. Rikollisuus on jonkinasteinen ongelma, varsin rentojen lakien ansiosta. Kuitenkaan valtio ei ole täynnä rikollisuutta vaikka niin saattaisi kuvitella, ja valtio onkin odotuksien vastaisesti varsin turvallinen. Isoin syy tähän on, että varkaiden kilta katsoo myös itse omiensa perään, ettei lakeja päädyttäisi kiristämään.

Suurin ylpeys kansalle on näiden korkea arvostus uskollisuudesta, ja siksi yleensä esimerkiksi petos nähdään pahempana rikoksena kuin vaikka esimerkiksi murha. Ystävyyden odotetaan olevan elinikäistä, ja näiden vuoksi oletetaan henkilön uhraavan lähes mitä tahansa. Kansa on myös hyvin yhtenäistä, ja yhteisen ison vihollisen eteen ollaan valmiita unohtamaan omat kiistat.

Myös mitä avioliittoon tulee, Vinemarissa on hyvin omintakeinen ajattelumalli. Siellä nimittäin moniavioisuus hyväksytään täysin, oli se sitten millainen tapaus tahansa. Myös sukupuolien kesken asiaan suhtadutaan tasapuolisesti, naisella voi olla monta aviomiestä, samoin kuten miehellä useita vaimoja. Kuitenkaan kovin läheisiä perherinkejä pyritään välttämään ja kuningasperheessä suositaan avioliittoa vain yhden puolison kanssa.
Yleinen stereotypia Vinemarin kansasta on ehkä hieman holtittoman oloinen, kansan keksiessä juhlanaihetta melkein mistä tahansa. Yleinen rento tunnelma antaa tilaa myös ajoittaiselle pienelle väkivaltaisuudelle, suurimmaksi osaksi baaritappeluissa. Myös toisinaan valtiota kuvataan barbaarimaiseksi, mutta nämä syytteet eivät kansaa yleensä haittaa, joille on aivan sama, miten heidät nähdään muualla.

Kunigasperheessä kulkee myöskin perinteenä lasten polttomerkkaaminen. Kuningassuvun vaakuna poltetaan kaikkien hallitsijaperheen lapsien vasempaan kämmenselkään hyvin pian syntymän jälkeen, mutta ei muista suvuista tulleille puolisoille. Myöskään jos kuningasperheessä on ollut useampi lapsi, vaikka kaikki lapset merkataankin, sisarusten, jotka eivät peri kruunua, lasten käsiä ei polttomerkata. On häpeällistä yrittää kopioida merkkiä itselleen tai lapsilleen, ja siksi tästä syystä jonkun polttomerkatun perheenjäsenen on tunnistettava henkilö, mikäli tällä on merkki kämmenessään. Kuvio muistuttaa viisisakaraista lumihiutaletta, mutta se muodostuu viidestä sisäänpäin kääntyneestä vesipisarasta ja ulospäin kukan nupuista.

Toinen kuningassuvun erityisyys ovat näiden lemmikkikäärmeet, joiden nähdään olevan hyvän onnen tuojia näiden tavasta luoda nahkansa, mikä käsitetään myös eräänlaisena uudelleen syntymisenä. Käärmeet ovat siivekkäitä ja vaaleita, yleensä kultaisen sävyisiä silmälasikobria, joiden siivet ovat yleensä painettuna ruumista vasten tai pyöristyvät suuren kauluksen muotoon. Auki ollessaan siivet muistuttavat lepakon siipiä. Jokaisella kuningasperheen jäsenellä on yleensä yksi oma kobransa, jonka lisäksi palatsissa saattaa lennellä useita muita käärmeitä vapaina. Rotu on jalostettu vain kuningasperheen iloksi, ja siksi niitä harvemmin löytää luonnosta, eikä niitä myydä ulkopuolelle lemmikeiksi tavan kansalle. Kuitenkin jos vastaavanlaisen  yksilön löytää luonnosta, tämä on luvallista pitää. Käärmeitä ei saa myöskään vahingoittaa mitenkään, sillä se nähdään suorana uhkana kyseisen käärmeen omistajan henkeä vastaan. Nykyisen kuningasperheen jäsenistä Douglasin käärmeen nimi on Abd Al-Karim, ja Calderin käärmeen nimi on Sphintus. Käärmeiden myrkky on voimakasta hermomyrkkyä, joka lamauttaa lihakset, pahimmillaan johtaen hengitysvajauksiin ja sydämen pysähtymiseen. Oireet ilmenevät yleensä ensimmäisenä heikotuksen tunteena noin 15 minuutista aina 2 tuntiin asti pureman jälkeen. Kuitenkin Vinemarista löytyy puremaan tehokas lääke, jonka avulla puremasta selviää, kunhan se on otettu tarpeeksi nopeasti.

Vinemarin muoti on näyttävää ja värikästä, ja varsinkin naisväki yleensä koristelee itsensä hyvin huomattavan näköisesti. Sarit ovat perinteisiä asuja naisilla, miesten vaatteiden ollessa hieman länsimaisempia, mutta pussittavia versioita. Myös korut ovat hyvin yleisiä ja varsin usein myös painavia. Lävistyskoruja löytyy myös napakoruina ja nenäkoruina, jotka nekin yleensä on suuria ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Toiset saattavat koristella tämän lisäksi itseään hennatatuoinneilla. Näyttävimmät asut ovat yleensä myös varsin painavia korujen ja koristeiden määrän vuoksi.

Rennon kansan leimasta huolimatta Vinemarilla on hyvin koulutettu armeija, ja jokaisen 15 vuotta täyttäneen odotetaan käyvän sotilaskoulutus. Koulutus kestää pari vuotta, jonka jälkeen aina viiden vuoden välein on lisäkoulutus, jossa pidetään huolta, että näiden kunto on kohdillaan hätätilan varalta. Suurin osa väliaikoina palaa normaaleihin töihin kun taas toiset jatkavat korkeammille tasoille kouluttautumista tai päätyvät vartijoiksi kaupunkeihin, taitavimmat jopa palatsiin. Vaikka järjestelmä onkin hyvin paljon omaa tilaa antava kansalleen, se on todettu toimivaksi, eikä kyseistä armeijaa kannata aliarvioida.

Vinemarin oma hevosrotu on vinemarin täysverinen. Rodulle ominaista on musta turkki, sekä kiharat musta harja ja häntä. Hevosella on myös tuuheat vuohiskarvat, ja rodun yksilöt osaavat olla varsin näyttävän näköisiä. Rakenteeltaan vinemarin täysverinen on yleensä likaksikas ja raskasrakenteisen puoleinen. Säkäkorkeus täysikasvuisella orilla on 160-170cm, tammojen ollessa hieman pienempiä, mutta yleensä lähes yhtä lihaksikkaita. Rakenteensa puolesta vinemarin täysverinen ei loista nopeudessa tai esteiden yli hyppäämisessä, mutta on erittäin kestävä ja jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja. Toisinaan rodun edustajista ei voi olla täysin varma, onko ne enemmän täys- vai puoliverisiä, ja yleensä se on yksilökohtaista. Luonteeltaan rotu on vahvatahtoinen ja vaatiikin huolellista sekä kärsivällistä koulutusta. Niillä on taipumus muodostaa voimakas suhde hoitajaansa, joten niiden sanotaankin olevan yhden ihmisen ratsuja. Koska ne ovat kasvaneet nuoruutensa puolivilleinä, niillä on voimakkaat suhteet laumansa hevosiin. Tutussa laumassa ne ovat muodostaneet selkeät sosiaaliset suhteet ja arvoasteikon,  joten ne tulevat harvemmin toimeen lauman ulkopuolisten hevosten kanssa. Rotu ei sovellu voimakkaan tahtonsa vuoksi kokemattomalle käsittelijälle. Pahimmillaan hevonen on itsepäinen jäärä  erakko tai lauman pahin riitapukari. Parhaimmillaan se on itsevarma, vakaa ja voimakastahtoinen ratsu joka luottaa käsittelijäänsä.

Uskonto:

Vinemarin uskonto on varsin monimutkainen sekasorto. Uskonnossa on kolme pääjumalaa: meren, taivaan ja kuoleman jumalat. Kaikilla jumalilla ja jumalattarilla uskotaan myös olevan yksilöllinen persoonansa ja elämäntarinansa, joista löytyy myös hyvin paljon erilaisia variaatioita. Uskonto ei kuitenkaan ole määrittänyt, missä jumalten asuinalue sijaitsee, joten henkisellä tasolla jumaliin voi olla yhteydessä pääkaupungin temppelissä asuvan oraakkelin kautta tai jumalalle omistetussa temppelissä pappien ja papittarien välityksellä.

Oraakkeli taas on jumalan maanpäällinen viestinviejä ja itsekin puolijumala. Hän on aina naispuolinen ja kasvatetaan temppelissä. Oraakkelin ei sallita koko elinikänään poistuvan temppelistä ja tämän odotetaan olevan myös koko maallisen elämänsä ajan neitseellinen. On sekä oraakkelille, että suhteen toiselle osapuolelle häpeällistä, jos oraakkeli turmellaan. Oraakkeli valitaan aina edellisen kuoltua, uskoen tämän sielun siirtyvän samaan aikaan syntyneeseen vauvaan. Tämän jälkeen vastasyntynyt vanhempineen tuodaan asumaan temppeliin imetyksen ajaksi, jonka jälkeen perhe saa päättää, jäävätkö he elämään lapsensa kanssa temppeliin vai palaavatko kotiinsa, sekä saavat päättää oraakkelin maallisen nimen. Yleensä perheet palaavat takaisin normaaliin elämäänsä. Se on koko suvulle suuri kunnia, jos perheen lapsi on syntynyt oraakkeliksi. Vain temppelissä työskentelevät papit ja papittaret voivat olla normaalisti tekemisissä oraakkelin kanssa. Tämänhetkisen oraakkelin maallinen nimi on Theodora.

Palvontapaikat:

Vinemarin pääkaupungissa sijaitsee oraakkelin temppeli, mutta ympäri valtiota on pienempiä temppeleitä, joissa määrää papit ja papittaret.

Uskonnon ja kruunun välinen suhde:

Oraakkeli vastaa aina henkisestä puolesta ja kruunu maallisesta, joten nämä kaksi ovat yleensä pitkälti erillä toisistaan. Mutta kuninkaan astuessa oraakkelin temppeliin oraakkeli on ylempiarvoinen, ja kuninkaan kuuluu osoittaa tälle kunnioitusta. Ainoastaan rikollisten teloitusta koskevissa tapauksessa esimerkiksi tuomitun läheiset voivat pyytää oraakkelia armahtamaan tämän, sillä vain oraakkeli voi pyörtää teloitustuomion.

Mahdolliset uskonnolliset juhlat ja tavat:

Uskonnollisia juhlia Vinemarissa ei ole oikeastaan kovin paljoa. Näitä harvoja yleisiä ovat vanhan oraakkelin kuolinpäivä, joka on myös samalla uuden syntymäpäivä. Sitä vanhempien oraakkelien syntymäpäiviä ei juhlita, sillä muutenhan jokainen päivä olisi juhlapäivä. Tämän lisäksi myös uskonnon kolmelle pääjumalalle on listattu juhlapäivät, jotka ovat valtakunnallisia. Eri ammattialojen edustajat juhlistavat pienemmässä mittakaavassa oman alansa jumalia. Ristiäiset, häät ja hautajaiset ovat perheenkeskeisiä juhlia eikä niihin liity mitään suuria uskonnollisia tapoja, paitsi hautajaisiin, jolloin kuolleen sielu siirtyy lepoon jumalan luokse.

Oraakkelin läsnä ollessa tälle tulee osoittaa kunnioitusta ja nöyryyttä, sillä temppelissä oraakkeli on suurin auktoriteetti. Salissa polvistutaan ja jäädään odottamaan että oraakkeli saapuu paikalle, eikä oraakkelia saa katsoa suoraan. Vain oraakkeli itse voi määrätä poikkeuksen käytäntöihin. Kuitenkin oraakkelin ja yleisön välissä on aina sermi näköesteenä ja vain oraakkelin pyynnöstä saa toimia toisin. Ainoa tilanne jolloin joku muu kuin oraakkelin omat papit tai papittaret näkevät tämän on, kun uusi hallitsija astuu valtaan ja käy pyytämässä siunausta valtakaudelleen.

Historia:

Vinemarin historia on pitkälti ollut rauhallista, vaikka sitä voikin olla hankala uskoa kansan perusluonteesta. Suuria muutoksia hallinnossa tai hallitsijasuvussa ei ole tapahtunut. Vasta viime vuosina tilanne on kiristynyt, mutta aikaisemmin Vinemarissa ei ole juuri poliittisia kriisejä nähty.

©2017 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com