Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.07.2015
16:37
Muokattu: 22.01.2017
15:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ROOLIPELI ON LOPETETTU! PYYDÄN HALUKKAITA SIIRTYMÄÄN FOORUMILLE: GILDOMERA-Roolipeli 2, JOSSA ALKAA UUSI PARANNELTU VERSIO!

Eletään loppukesää Kolmannen ajan vuonna 993. Gildomera on lähes kokonaan vihollisen valtaama ja maan ainoa toivo ovat kymmenen nuorta kuninkaallista, joiden hallussa ovat elementtejä hallitsevat voimakkaat aseet. He ovat juuri saapuneet Gildomeran eteläkärjessä sijaitsevaan laaksoon, joka sijaitsee Lunemarin kuningaskunnan alueella, etelärannikolla ja jota kutsutaan Gilmarin laaksoksi. Heidän vanhempansa, Gildomeran kymmenen kuningaskunnan kuninkaat ja kuningattaret, antoivat heille tärkeän tehtävän. Heidän olisi kuljetettava elementtejä hallitsevat aseet Gilmarin laaksoon, sillä laaksoa suojaa vahva loitsu, joka estää kaikilta muilta pääsyn laaksoon, paitsi elementtiaseen kantajilta. Eläimet voivat kuitenkin kulkea laaksossa vapaasti. Matka on ollut vaarallinen, sillä maa on vihollisjoukkojen vartioima, mutta jokainen on kuitenkin päässyt perille laaksoon. On ilta ja aurinko on jo laskenut. Nuoret ovat yhteistuumiin päättäneet kostaa vihollisille maansa ja kotiensa valtaamisen, monen perhe ja ystävät ovat saaneet surmansa tai nuoret eivät tiedä mitä heille on tapahtunut. He eivät aio odottaa toimettomina, vaan vielä samana yönä lähtevät matkaan, joka on vaarallinen, sillä vihollisia on joka puolella. Roolipeli alkaa keskiyöstä, kun kymmenen nuorta prinssiä ja prinsessaa ovat keränneet vähät tavaransa ja antaneet ratsujensa levätä ja koettavat livahtaa metsän suojissa pois laaksosta.

Aloituksesta myöhästyneet kuninkaalliset tulevat mukaan matkan varrelta, asiasta sovitaan sitten tarkemmin. Samoin alamaiset tulevat mukaan matkan varrelta ja heidänkin kanssaan katsotaan sitten tilanteen mukaan miten hahmot saadaan mukaan matkaan.

TILANNE:
Roolipeli on alkanut!
Kaikki kuninkaallisten paikat on varattu.
Tämän lisäksi halukkaat pääsevät mukaan vielä alamaisilla, joilla on oma lomake Lomake sivulla kruununperillisten lomakkeen jälkeen.

VALTAKUNNAT: (Tarkempi sijoitus näkyy kartasta)

Geros, Caenezh, Estar, Celeden, Astoirwen, Urumiya, Dehrah, Nierdales, Lunemar ja Vinemar

ELEMENTIT:

Henki – Elementillä on kyky aistia elävien olentojen läsnäolo, ja koskettaessa pystyy aisimaan mielialat ja tunnetilat sekä jopa lukemaan mielessä sillä hetkellä olevat ajatukset. Suora kosketus elementtiin toisinaan johtaa toisen ajatusten ”vuotamiseen”, etenkin jos kyseessä on ”vahva” ajatus, kuten paniikissa. Lisäksi kykenee laittamaan ajatuksia toisen päähän ja sen seurauksena pieneen mielenhallintaan suggestioiden avulla, mutta ajatuksen toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen on täysin kohteen itsensä vallassa. Kykenee myös rohkaisemaan mielikuvitusta, kuten uskottelemaan pimeässä metsässä olevalle viholliselle että jokainen varjo on kummitus tai hirviö. Tällä tavalla pidetään yllä uskomusta, että elementillä olisi kyky kutsua kuolleiden haamuja, mihin se ei kuitenkaan pysty.

Tuli – Elementillä saa aikaan liekkejä, jotka eivät kuitenkaan vahingoita käyttäjäänsä. Se polttaa ikävästi vastustajaa ja hyvällä tuurilla saattaa sytyttää tämän vaatteetkin palamaan. Se suo kantajalleen myös suojaa tulisilta iskuilta. Esimerkiksi vihollisen tulinuolet eivät tee niin paljoa vahinkoa vain nuoli itsessään voi satuttaa, ei sen tuli. Ollessaan kosketuksissa elementtiin, se suo käyttäjälleen mahdollisuuden pitää itsensä lämpimänä. Se ei näy ulospäin mutta takaa ei käyttäjä palele. Liekehdinnän lisäksi elementillä saa aikaan kipinöitä, jotka saattavat polttaa vastustajaa mutta toimivat lähinnä keskittymistä heikentävänä tekijänä vastustajan osalta.

Vesi – Elementillä hallitaan sateita ja hyökyaaltoja sekä sillä pystyy luomaan suuria määriä vettä tyhjästä. Elementin voimat kykenevät myös pysäyttämään sateita tai estämästä aseen kantajaa kastumasta. Nämä kyvyt tosin ovat välillä melko rajoittuneita ympäristöön, esimerkiksi hyökyaaltoja saa aikaiseksi vain suurempien vesialueiden lähettyvillä. Elementillä saa myös veden tekemään erilaisia muodostelmia ilmaan.

Maa – Elementillä voi halkoa maaita ja mantuja, nostaa erlaisia maanpalasia ilmaan, heittämään niitä eteenpäin, murskaamaan kiviä ja halkaisemaan vuoria. Sillä voi myös hallita kaikkia maaperiä ja saada aikaan esimerkiksi hiekka- tai kivimyrksyn. Myös maavyöryt ovat mahdollisia.

Ilma – Elementti saa aikaan melkoisia tuulahduksia ja ilmavirtoja, joilla vastuksia saa kumoon ja jos isku on suunnattuna oikein ja on tarpeeksi voimakas, voi se silloin myös tappaa.Voi muodostaa jopa valtavankin pyörremyrskyn, jos kantaja osaa vaan käyttää aseitaan oikein.

Veri – Elementillä on kyky tehdä pienestäkin naarmusta uhrille erittäin kohtalokas, sillä haavat ei parane normaalisti. Haavat vuotavat aina vain kovemmin ja myös tulehtuvat ja aiheuttavat kovaa tuskaa. Lisäksi pintahaavat ovat pieni murhe, mutta tämä elementti pystyy aiheuttamaan sisäisiä verenvuotoja ilman pienintäkään kosketusta. Elementillä on myös parantava vaikutus ja vain tällä voi kumota sillä aiheutetut vauriot.

Sähkö – Elementti voimistaa käyttäjänsä iskuja antamalla sähköiskuja vastustajalle kontaktissa. Vastusjanaan päätyvän sähkön määrä riippuu siitä miten hyvin sen käyttäjä onnistuu osumaan kohteeseensa. Mitä suurempi sähkö ja varaus on, sitä voimakkaampi isku on tuhovoimaltaan. Se antaa myös käyttäjälleen mahdollisuuden kutsua ukkosia ja salamoita. Ukkosen kutsuminen vie aikaa sen mukaan miten todennäköisesti alueella luonnollisesti ukkostaa. Se voi viedä muutaman minuutin tai sitten päiviä. Salaman kutsuminen on vaikea tekniikka joka vaatii onnistuakseen sähköä ilmaan sekä keskittymistä.

Jää – Elementin kykyihin kuuluu jään ja lumen hallinta. Silä voi jäädyttää kaiken, mihin se on kosketuksissa ja pinta-ala on täysin käyttäjänsä hallinnassa. Halutessaan käyttäjä voi siis jäädyttää uhriltaan vain muutaman raajan tai jopa koko kehon. Vastavuoroisesti on myös mahdollista jonkin verran sulattaa jäätä, mutta se vaatii jo käyttäjältään enemmän taitoa ja kokemusta. Elementillä voi myös aiheuttaa eri tasoisia paleltumia uhrille. Lumen hallintaan kuuluu lumisateiden aiheutus, mutta jos haluaa aiheuttaa lumimyrskyn, siihen tarvitaan luonnostaan kova tuuli. Jään tavoin myös luotu lumi on mahdollista sulattaa.

Kasvit – Elementti pystyy kontrolloimaan kasveja, jo valmiiksi kasvavia tai sillä luotuja. Se saa myös elottomaan maahan kasvamaan kasveja. Sillä pystyy kontrolloimaan kasvien kasvamisnopeutta, millaisia kasveja sillä syntyy sekä kasvien liikkeitä.

Myrkky – Elementillä on Kyky myrkyttää uhrinsa osuttaessa. Jos isku ei ole tappava, voi se lamaannuttaa joksikin aikaa, mutta kovinkaan tarkkaa aikaa on vaikea määrittää, koska lamaannus riippuu ihan ihmisen henkilökohtaisesta koosta. Pahimmassa tapauksessa myrkky voi myös halvaannuttaa, jos se ei tapa. Lisäksi myrkky voi myös vaikuttaa ihmisen aisteihin, mutta sekin on ihan ihmisestä kiinni. Kaikki kasvit elementti kyllä tappaa osuessaan saman tien oli kyseessä iso tai pieni kasvi.

MUKANA OLIJAT:

Kruununperilliset:

1. Caenezh - Veri: Caine Caen/Mies/17.v/Megohime
2. Estar - Kasvit: Mireya Florencia Emeros/Nainen/19-vuotias/Janchi
3. Astoirwen - Tuli: Farran Astor/Mies/18/Ragdolltwist
4. Dehrah - Myrkky: Ryuumei Dehrah/Mies/17-vuotias/ devi
5. Nierdales - Henki: Beniamino Nierdales/Mies/18-vuotias/Par
6. Lunemar - Ilma: Daisuke Lunemar/Mies/Poika/15/devi
7.Vinemar - Vesi: Calder Vinemar/Mies/20/neno
8. Urumiya - Jää: Skyler Vanilla Urumiya/Nainen/16/neno
9. Geros - Maa: Terise Alexandra Livius/Nainen/17-vuotias/Janchi
10. Celeden - Sähkö: Pacifique Desideria Celeden/Nainen/17/Ragdolltwist

Uskolliset alamaiset:

CAENEZH:
Gaianin herttua: Gunnars Aagesson/Mies/30.v/Janchi
Kuninkaallinen metsästäjä: Jeremy Gregory/Mies/23-vuotias/Janchi
Sotakarkuri (vihollisen puolelta): Yoite Xero/Mies/23/devi

ESTAR:
Prinsessan henkivartija: Abdal Rauf Barakah/Mies/24/devi
Parantaja: Galena Oíche/Nainen/25.v/Megohime

ASTOIRWEN:
Prinssin henkivartija: Dorian Nightingale/Mies/35.v/Megohime

NIERDALES:
Prinssin kamaripalvelija: Agathangelos D'Ambrosio eli Avalon/Mies/22/Par

CELEDEN:
Prinsessan henkivartija: Haytham Irons/Mies/28/neno

DEHRAH:
Ennustaja ja parantaja: Clarissa Crystal/Nainen/24/Janchi

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.07.2015
20:30
Muokattu: 08.09.2015
22:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ROOLIPELIN AVAUS:

AIKA:
Kolmas aika, vuosi 993. Kesäkuun loppu, ei hirveästi vaikutusta Gildomeran eteläisimmässä kolkassa, joten kasvillisuus on yhä hyvin rehevää ja päivisin on melko helteistä. Vuorokauden aika lähentelee keskiyötä, on pimeää ja viileää, mutta ilma on melko selkeä ja kirkas. Jonkin verran pilviä taivaalla, mutta kuu pääsee silti valaisemaan.

PAIKKA:
Gilmarin laakso Gildomeran eteläkärjessä, Lunemarin kuningaskunnassa. Laakso on avara ja siellä kasvaa lähinnä heinää ja matalia puita ja pensaikkoa, piilopaikat siis eivät ole kovin kummoiset. Laakson poikki virtaa pieni puro, joten vettäkin on (se ei kyllä näy kartasta, mutta kuitenkin). Laakson keskellä kohoaa kivipaasi, johon on kaiverrettu ympyrän sisälle kymmensakarainen tähti ja vanhoja riimumaisia kirjoitusmerkkejä. Kivi on muistomerkki laakson synnyttäneelle tähdelle, joka putosi muinoin siihen kohtaan ja se symboloi maan kymmentä kuningaskuntaa ja niiden hallitsemia elementtejä. Laakson pohjoisreunalla alkaa vähän matkan päässä metsä, joka ulottuu lännessä melkein Nierdalesin rajalle, josta hetken matkan päästä alkaa uusi metsä, ja idässä itärannikon ja Lunemarin läpi virtaavan joen välille. Vähän matkaa metsän pohjoisreunasta on Lunemarin pääkaupunki.

Osa prinsseistä (ja toistaiseksi yhdestä prinsessasta) ovat olleet laaksossa jo muutaman päivää, osa saapuneet vasta lähtöpäivänä. Luonnollisesti laaksoa lähimpänä asuvat ovat tulleet aikaisemmin kuin pohjoisimmissa kolkissa asuvat, mutta matkallahan on voinut sattua viivytyksiä, joten se ei ole niin tarkkaa. Aloitetaan metsän reunasta, jota kautta prinssit ja Mireya koittavat päästä livahtamaan pois laaksosta ilman, että laaksoa vartioivat vihollisjoukot huomaavat. Heidän ehkä tiedetään olevan laaksossa, joten hyökkäyksiltä ei välttämättä pystytä välttymään. Tässä kohtaa voidaan sopia roolipelin sisällä suunnasta, johon lähdetään. Tavoite on siis vapauttaa kuningaskunnat vihollisilta yksi kerrallaan. Helpoin olisi aloittaa Lunemarista, siellä kun jo ollaan. Koska Lunemarissa ei kuitenkaan vielä ole perillistä, aloitamme muusta valtakunnasta sillä verukkeella, että heidän tiedetään olevan Lunemarissa, joten sieltä on vaarallista aloittaa. Eli lähtösuunta on todennäköisesti joko idän tai lännen kautta, joista Nierdalesiin on helpoin päästä, Vinemariin vaikeampi. Tästä hahmot voivat vielä keskustella matkalla metsän halki, että mikä suunta olisi kannattavin.

Ei varmaan tähän hätään muuta oleellista. Kysykää vapaasti jos on jotain kysyttävää. Vieraskirjaa saa yhä käyttää kysymysten esittämiseen sekä muuhun vapaampaan kommunikointiin. Jos jotain kommentoitavaa tulee, minkä laittaisi mieluummin roolauksensa yhteyteen, erotetaan kommentti itse roolauksesta jollain merkillä, itse käytän tätä tapaa:

// Jokin hurjan tärkeä tai vähemmän tärkeä kommentti.

Mutta merkintätavalla ei ole väliä, pääasia, että se erottuu muusta tekstistä. Roolipelin nimiosioon kirjoitetaan oma nimimerkki, ei siis hahmon nimeä. Mielellään Hahmon nimi ennen varsinaista tekstiä, se on selkeämpää, pelkkä etunimi riittää. Voitte kirjoittaa minä-muodossa tai hän-muodossa, ihan kumpi vain luontevammalta tuntuu, kunhan ette tahallanne vaihda kesken tekstin muotoa. Pahoittelen epäselkeyttä ja sitä, että toistan itseäni ja varmistan varmaan ihan itsestään selviä asioita, mutta nyt, sen enemmittä puheitta, roolipeli voi alkaa!

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.07.2015
20:33
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Ja sitten päätin itsekkäästi aloittaa ja perustella asian sillä, että helpotan teidän aloitustanne, vaikka oikeasti tahdoinkin olla vain ensimmäinen!

CAINE

Yö oli hiljainen, kun kyyristelin laakson reunalla korkeassa heinässä. Vihollispartio oli hetki sitten mennyt ohi ja kun he olisivat ehtineet tarpeeksi pitkälle, pääsisimme vihdoinkin liikkeelle. Partioiden välillä oli tovi aikaa ehtiä muutaman metrin päässä olevan metsän reunaan pois näkyviltä, ennen kuin seuraava tulisi ja huomaisi paon. Toiset olivat hevosten kanssa alempana laaksossa, jotta heitä ei nähtäisi, sillä vaikka yö olikin pimeä, laakso oli melko avara. Nostin katseeni taivaalle, suuri pilvi peittäisi kuun ihan kohta ja vihollispartiokin katoaisi näkö ja kuuloetäisyydeltä pian. Laskeuduin hiljaa takaisin alas muiden luo vartiosta ilmoittamaan, että kohta olisi tilaisuus lähteä. Kun kuu ei valaisisi, pääsisimme näkymättömissä pois laaksosta metsän reunalle ennen kuin he edes tajuaisivat vartioivansa tyhjää laaksoa. Gilmarin laakso ei kyllä ollut kovinkaan otollinen paikka piileskelyyn ja kuumakin täällä oli ollut koko päivän, onneksi iltaan mennessä ilma oli viilentynyt hieman. Sysäsin harmaanvihreän viittani huppua syrjään nyt kun en ollut enää näköetäisyydessä, sen verran kasvillisuus kuitenkin kätki pimeässä, vaikka valoisalla meidät olisikin helppo huomata. ”Reitti on nyt selvä, seuraavan partion tuloon kuluu noin neljännestunti, jos he jatkavat samaan tahtiin kuin tähänkin asti ja kohta on tarpeeksi pimeä ylittää aukea.” Selostin uusille matkatovereilleni, jotka olivat vähintäänkin erikoista sakkia, mutta ehkä heidän kanssaan tulisi toimeen? Tulin kuitenkin melko hyvin toimeen muiden kanssa, joten tuskin se ongelmia aiheuttaisi. Menin hevoseni Gwaedin luo ja silitin sitä rauhoittelevasti turvalle, sitä selvästi jokseenkin hermostutti tilanne. Vähät tavarat oli pakattu jo ja aseet olivat käyttövalmiina, miekka kahdessa osassa alaselän päällä ristissä huotrissaan ja jousi jännitettynä, ihan vain, jos jokin partio päättäisi marssia esiin juuri kun lähtisimme liikkeelle.

Vastaa tähän
Nimi: Ohdotar
Lähetetty: 16.07.2015
21:08
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
//Lähden viikonlopuksi huomenna mökille, joten ajattelin vastata nyt heti perään tämän huomattuani

ELDSTAN

Eldstan ei ollut koskaan juuri pitänyt kesähelteistä, mutta pitkä taival oli jo saanut hänet tottumaan etelän lämpöön. Yöt olivat onneksi hiukan viileämpiä ja nuoren miehen oli helpompi hengittää. Caenezhin punahiuksinen prinssi Caine oli jo hiipinyt edemmäs tarkkailemaan, ja nyt heidän piti vain odottaa ja vahtia hevosia. Beag ravisteli halleankarvaista harjaansa, mutta tiesi onneksi milloin oli parempi pysyä hiljaa. Saappaiden ääniä ei onneksi enää kuulunut kaukaa laakson reunalta niin kovasti.
Varjot muinaisen tähden laaksossa alkoivat kuun hiljalleen peittyessä kadota syvempään pimeyteen. Eldstan hymähti hiukan vilkaistessaan muitten valtakuntien kruununperillisiä. Tuntui edelleen hyvin epätodelliselta olla mukana tällaisella matkalla tällaisena aikana. Se kuulosti enemmän vanhalta tarulta kuin ruskeahiuksisen miehen omalta elämältä. Cainen hiljainen kulku ja pimenevä maisema pitivät prinssin hyvin kätkössä, kunnes Eldstan äkkiä kuuli tämän äänen hämärän keskeltä. Muutkin luultavasti huomasivat tarkkailemaan suunnanneen nuorukaisen paluun.

"Hyvä, että lähdit katsomaan. Lienee parasta ryhtyä matkaan saman tien", Eldstan totesi hiljaa vastaukseksi, ja tiukensi otettaan hallakkotammansa suitsista nykäistäkseen tämän turvan ylös maasta. "Siinä vaiheessa, kun pääsemme laakson rajalle, pilvet varmasti peittävät jo kuun", hän totesi vilkaistessaan hoikkaa prinssiä, joka suuntasi jo oman suuren ruunikkonsa luo. Se oli komea eläin - hoikempi kuin Gerosin työjuhdat, ja selkeästi tarkoitettu metsissä kompuroinnin sijasta juoksemaan vuoristoteille. Jos Eldstan olisikin tuntenut pientä kateutta oman pienen hevosensa takia, hän ei myöntänyt sitä. Beag oli lyömätön matkatoveri kaikkialla ja joka maastossa.
Satulalaukut ja satulan etukaareen ripustettu tappara heilahtivat hiukan, kun Eldstan asetti jalkansa jalustimeen ja nousi hevosen selkään. Tummanpunainen takki oli tullut riisuttua jo aikaa sitten, ja se oli vyötetty muun satulasta roikkuvan romppeen sekaan yhdessä alleen puettavan päällyspuseron kanssa. Kuuma ilmasto oli ollut Eldstanille liikaa.
Nuori mies ei ehkä ollut kaikkein vaikuttavin näky vaaleassa pellavapuserossaan tuuheajouhisen ja karkeatekoisen tammansa satulassa, mutta hän tiesi olevansa tasan yhtä kuninkaallinen kuin kuka tahansa muukin heidän sekalaisesta seurueestaan. He olivat samassa veneessä nyt.
"Nouskaa satulaan, niin pääsemme lähtemään. Jos joku osaa jo nyt sanoa, olisiko järkevämpi suunnata itään vai länteen, sanokoon sen ääneen", Eldstan kehotti hiljaa niitä, jotka vielä eivät olleet ratsailla. Hän vilkaisi tiedusteluretkellä käynyttä Cainea, josko tämä osaisi näyttää tietä, muttei sanonut mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 17.07.2015
13:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Odottaessaan Cainen paluuta ja aikaa lähteä, Beniamino silitteli hajamielisesti Amadeon turpaa. Hän oli toivonut pystyvänsä kertomaan uusille matkakumppaneilleen totuuden miekkansa kyvyistä ennen kuin he lähtisivät laaksosta, mutta siihen ei ollut ollut aikaa viimeisten saapuessa vasta samana päivänä ja Beniamino halusi antaa heille mahdollisuuden levätä ensin. Hän odottanut että he päättäisivät lähteä liikkeelle heti samana yönä, eikä siihen ollut enää mahdollisuutta. Se saisi odottaa vielä hieman kauemmin. Beniamino nielaisi hermostuneena. Hän hieman kammoksui edessä olevaa paljastusta ja muiden reaktioita siihen.

Beniamino havahtui mietteistään Amadeon tönäistessä häntä turvallaan, ja hän näki Cainen ilmestyvän pimeydestä ilmoittamaan, että pian olisi aika lähteä. Beniamino nousi satulaan, ja heti perään Eldastan kehotti vielä viimeisiä nousemaan ratsaille.
"Minä ehdottaisin, että suuntaamme Vinemariin ensimmäiseksi, siitäkin huolimatta että Nierdalesin reitti olisi helpompi. Pitkällä tähtäimellä ajateltuna, lienee turvallista olettaa, että mitä pidemmälle vapautusretkellämme pääsemme, sitä vaikeampia jäljelle jäävät valtakunnat tulevat olemaan, joten jos jätämme helppokulkuiset reitit viimeisiksi, ei meidän tarvitse taistella sekä viholliamme että ympäristöä vastaan. Lisäksi, uskoisin vihollistemme olettavan meidän lähtevän Nierdalesiin, koska heidän silmissään me olemme vain nuoria ja kokemattomia lapsia, jotka vaeltavat helpoimpia reittejä eivätkä ymmärrä strategiasta mitään." Hän antoi katseensa kiertää vuorollaan jokaisen toverinsa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.07.2015
14:11
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Olin saapunut laaksoon vasta samaisen vuorokauden päivänä, sillä matkaa pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään kärkeen oli reippaasti ja matka piteni huomattavasti, kun teitä ei voinut käyttää ja vihollisia oli piiloteltava. Olin ennen perillepääsyäni pohtinut, että mitä sitten tapahtuisi, kun pääsisin laaksoon? Tehtäväni kun käsitti vain miekan turvaan viennin, mutta isä ei ollut muistanut mainita jatkosuunnitelmista mitään. En ollut varma, olettiko hän minun jäävän sinne vai palaavan takaisin. Palaaminen kuulosti huomattavasti paremmalta, kuin jäädä laaksoon nököttämään, mutta se olisi myös huomattavasti vaikeampaa. Onneksi asia oli ratkennut päästäni laaksoon asti aikaisemmin päivällä ja muut kertoivat suunnitelmastaan. Se kuulosti ehdottomasti järkevältä, mitä hyötyä aseista nyt oli piilossakaan? Ei mitään. Ne oli tehty Gildomeran suojelemiseksi ja juuri nyt maa ja sen kansat tarvitsivat suojelua eniten, ei niitä voinut piilottaa suojaloitsujen taakse ikuisiksi ajoiksi ja jäädä itse katsomaan, miten vihollinen valtasi maat ja orjuutti kansan. Niinpä siis lähtisimme yhdessä tuumin vihollisia vastaan, eihän meitä paljon ollut, mutta voimamme olivat ylivertaiset vihollisen tavallisiin aseisiin nähden, joten en nähnyt ideaa mitenkään mahdottomana. Koska jäin pahasti suunnitteluvaiheesta pois, niin lupauduin tarkastamaan reitin vihollisten varalta. Olin kuitenkin melko pienikokoinen ja vaikeasti pimeässä huomattava, etenkin kun olin peittänyt hiukseni hupun alle ja lisäksi omasin jousiammunnan myötä tarkan katseen ja olin tottunut metsällä liikkumaan ääneti. Ei sillä toki, etteivätkö muut olisi osanneet, mutta tahdoin silti olla avuksi ja kaipasin tekemistä.

Gerosilaisprinssi, lyhyehkö ja vantterarakenteinen miekkonen, Eldstan nimeltään, oli sitä mieltä, että matkaan oli lähdettävä heti, kun vain sain raporttini kerrottua. Lisäksi hän arveli, että pilvet ehtisivät peittää kuun kun olisimme päässeet laakson reunalle. Vilkaisin kuuta ja sitä lähestyvää pilveä. ”Totta, parempi lähteä saman tien.” Myönsin, niin ei sitten tulisi kiire. Eldstan oli jo päässyt lyhyen ja jykevän hevosensa selkään, kaksikko oli jokseenkin huvittava ilmestys, enkä voinut olla miettimättä, miltä gerosilaisratsujoukko näyttäisi, varmasti hurjalta. Mutta en toki epäillyt, etteikö ratsu olisi ollut kestävä ja sitkeä otus hellyttävästä ulkomuodostaan huolimatta ja vaikka Gerosin prinssi jokseenkin hellyttävältä itsekin näytti, niin häntäkään ei parannut aliarvioida. Voimaa selvästi löytyi, kun katsoi hänen sotatapparaansa, millaista en itse varmaan edes jaksaisi kannatella. Nousin oman ratsuni selkään Eldstanin kehottaessa reippaasti muitakin ratsaille. Gwaed oli saanut levättyä päivän aikana ja jaksaisi taas taivaltaa, vaikka olikin sopeutunut hiukan erilaisiin ilmasto-oloihin. Niin olin toki itsekin ja edelleen oli turhan lämmin, vaikka olin keventänyt vaatetusta sen mitä pystyin. Kiireessä ei ollut ehtinyt miettimään sellaista asiaa, että lämpimämpään ilmastoon sopivat vaatteet olisivat olleet hyvä keksintö. Viitan huppua en vetänyt takaisin paikalleen, eivät hiukseni pimeässä sen enempää huomiota herättäisi ja jos joku nyt osuisi kohdalle, hän huomaisi meidät ilmankin. Päivisin huppu oli ehdoton, koska hiukseni olivat erittäin heikosti maastoon sulautuvaa väriä. Viitta taas oli ihan turhan paksua villakangasta, mutta suojasi kyllä hyvin katseilta, että en viitsinyt ottaa sitä kokonaan pois.

Ilmeisesti vantteralla enemmän ponia muistuttavalla hevosellaan ratsastava prinssi Eldstan halusi vielä mielipiteitä valittavasta ilmansuunnasta, mihin lähdettäisiin. Itse en ollut niin pitkälle ajatellut, lähinnä ensin sitä, että päästäisiin laaksosta pois ja suojaan metsään, sitten voisi pohtia mitä kautta lähdettäisiin suunnitelmaa toteuttamaan. Ilmeisesti laakson ja heidän takiaan Lunemar oli melkoisen reippaasti vartioitu, mikä oli varmasti syy sille, ettei Lunemarin perillistä ollut näkynyt vielä paikalla ja jokunen muukin puuttui matkasta. Piti vain toivoa, että he olivat viivästyneet, eivätkä joutuneet vangeiksi. Nierdalesista kotoisin oleva prinssi Beniamino ehdottikin sitten reittiä Vinemarin kautta. Itse olisin ajatellut länttä, mutta kun prinssi perusteli asian, pakko oli myöntää, että siinä oli järkeä. Vihollinen olettaisi meidän menevän helpointa ja turvallisinta reittiä, joten sinne laitettaisiin enemmän vartijoitakin. ”Kannatan ehdotustasi, Vinemarissa meitä ei osattaisi odottaa, sillä avomaastossa huomaamattomaksi tuleminen on melko haastavaa. Tulin sitä kautta, joten huomaamatta tuleminen on kuitenkin mahdollista. Mutta jos, ensiksi koetettaisiin päästä pois laaksosta ja katsotaan, mikä tilanne on?” Ehdotin sitten, vaikka olinkin sinihiuksisen prinssin kanssa samaa mieltä. Kyseisen Nierdalesilaisen ansiosta en ollut ainoa hiusteni kanssa, joka herätti turhaan huomiota, mikä oli ihan mieltä ylentävää tässä tilanteessa. Hetki meni, ennen kuin hoksasin Eldstanin odottelevan katseen. ”Aivan, tätä reittiä on varmaan helpoin mennä hevosten kanssa, nousu ei ole niin jyrkkä kuin muualla.” Tajusin sitten, että minähän se reitin olin katsonut, joten olisi oletettavaa, että menisin edeltä. Niinpä kannustin Gwaedin hiljalleen eteenpäin ja lähdin ratsastamaan sitä reittiä pitkin, mitä äsken olin tullut katsoessani samalla, mitä pitkin oli nopein kavuta ylös laaksosta hevosten kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.07.2015
16:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Tällainen ilmoitusluontoinen asia tähän väliin, tänne siksi, että se koskee roolipeliä. Eli sitten kun prinssit + Renmei pääsevät pois laaksosta, saattaa alkaa tapahtumaan. En paljasta yllätystä vielä, mutta tämän verran siksi, ettei skipata heti metsään asti : )

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.07.2015
02:08
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Joo.. Nyt en ollu ihan varma miten kirjotetaan tähän ropeen tällä sivulla, joten tunkasin tähän tän turhanpäiväsen viestin, jotta voisin selvittää miten onnistuu :'D

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.07.2015
02:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya, Estarin prinsessa, taputteli rauhallsesti hevostaan, Lotusta, ja puhui sille hiljaa niitä näitä. Sillä välin joku naisen seuralaisista, kruununperillisistä, oli mennyt tarkkailemaan tilannetta. Se joku oli Caine ilmeisesti. Tuo Caine osasi liikkua hyvin hiljaisesti, sillä ainakaan Mireya ei kuullut hänen askeleitansa. Oli hyvä, että juuri hän oli mennyt tarkkailemaan, sillä tuskin paljastaisi itseään ainakaan turhalla melulla.

Pian Mireya kuuli Cainen äänen. Tuo kertoi tilanteen ja ehdotti, että pitäisi lähteä pian. Nainen nyökkäsi. Hän oli pakannut jo tavaransa, joita ei ollut mukana paljoa, vain se mitä tarvittiin. Ei olisi ollut edes järkeä ottaa liikaa tavaraa mukaan hidastamaan matkaa. Mireya nosti tummanvihreän viitan maasta, ilma oli alkanut viiletä, vaikka silti olikin aika lämmin. Nainen siitä huolimatta päätti laittaa viitan päällensä varmuuden vuoksi, eihän se viitta hirveän kuumakaan onneksi ollut. Mireya laittoi viittansa päälleen ja kiinnitti sen kunnolla, jotta se ei putoaisi ratsastaessa. Viitassa oli myös huppu, sen voisi laittaa päähän, jos korvia alkaisi paleltaa, mutta nyt vielä sitä ei tarvinnut tehdä. Prinsessa kiinnitti vielä nopeasti taistelusauvan kahdella vyöllä selkäänsä, sillä tavoin, että se olisi helppo ottaa käyttöön, mutta se ei tippuisi selästä, vaikka laukkaisi lujaa.

Samalla, kun Mireya oli pukenut viittaa yllensä, oli hän myös kuunnellut muiden puhetta. Nainen nyökkäsi Eldstanille, kun tuo kehotti kaikkia nousemaan satulaan. Eikä tietysti mennyt kauaakaan, kun nuori neito nousi ratsaille. Hän oli aivan valmiina lähtemään, mutta antoi muiden vielä keskustella suunnasta. Mireya itse ei viitsinyt tähän keskusteluun osallistua, koska ei tiennyt mihin suuntaan olisi parasta lähteä ensimmäiseksi. Hänelle se oli aivan sama, kunhan kaikki valtakunnat saataisiin pelastettua. Estarin prinsessa kuunteli tarkasti, mitä muut päättivät suunnasta. Hän kertasi kuulemiaan mielessään, eli ensin yritettäisiin päästä pois laaksosta ja sitten katsottaisiin lähdettäisiinkö Vinemariin. Vaikka Mireya pysyikin ihmeen hiljaa äänekkääksi ihmiseksi, hän oli sisäistänyt asiat, joita muut olivat puhuneet ja nyökkäili itsekseen.

Pian Caine näytti lähtevän jo ratsastamaan. Tuon oli parasta mennä ensin, kun tuo oli sen tienkin varmistanut. Mireya päätti, että sillä tuskin olisi merkitystä, kuka menisi seuraavaksi, joten antoi pohkeita Lotukselle, jotta tuo nousisi käyntiin. Ruskeatukkainen prinsessa seurasi Caenezhin prinssiä, joka suuntasi pois laaksosta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.07.2015
17:10
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Gwaed nousi tottuneesti ylös laakson rinnettä, eihän moinen loiva rinne nyt ollut mitään vuorenrinteisiin verrattuna, vaikka maa-aines luistikin hieman hevosen kavioiden alla. Reitti oli hyvä, muualla rinteet olivat huomattavasti jyrkempiä, mutta mitä muuta nyt voisi odottaa kun minä olin valinnut reitin? Olin mestari löytämään kulkureitit vaikeasta maastosta, ainakin omasta mielestäni, ja nousu onnistui hyvin. Toki vihollinen saattaisi juuri helppokulkuisuuden vuoksi pitää juuri tätä kohtaa tarkemmin silmällä, mutta ainakaan en ollut huomannut mitään erityistä. Olisi kyllä ikävää, jos olisinkin erehtynyt ja meitä odottaisi väijytys. No mutta sitä oli turha murehtia nyt, ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Vilkaisin taakseni ja ainakin Estarin kaunis prinsessa oli lähtenyt tulemaan heti perääni, ja hänen jäljessään toiset. (?) Käänsin katseeni taas eteenpäin ja takkuisten pensaikkojen ja korkeiden heinien takaa alkoi laakson reuna jo tulla vastaan. Tai no laakso ja laakso, iso monttuhan tämä oli, mutta mitäs pikkuseikoista. Laakso toki kuulosti hienommalta kuin esimerkiksi Gilmarin kuoppa tai monttu. Tämä oli ensikertani tässä maan historian kannalta tärkeässä laaksossa, missä tosin nyt ei ollut kummemmin nähtävyyksiä. Toki muistomerkiksi pystytetty kaiverruksin koristeltu kivi oli vaikuttava näky, mutta muuten laakso oli aika rehevöitynyt heinäinen kuoppa missä jänikset saivat rauhassa popsia heinää, kun metsästäjät eivät päässeet suojakehän läpi.

Pysäytin Gwaedin reunalle, hevonen höristi korviaan tarkkaillessaan ympäristöä. Nostin kättäni merkiksi muillekin pysähtymisestäni ja tarkkailin maastoa laakson ja metsän välissä. Ei vihollispartioita näköetäisyydellä, vaikka pimeässä oli toki vaikea varmasti sanoa. Nostin katseeni sitten taivaalle, kuu oli melkein piilossa. Vielä hetki ja voisimme ylittää aukean, kun tulisi pimeä. Ohjakset olivat vapaat nyt kun pidin oikeaa kättäni merkkinä muille pysähtymisestä ja vasemmassa kädessäni puristin viritettyä jousta valmiina, jos arvioni olisikin pettänyt ja joku vastapuolen sotilas saisi meidät kiinni. Olo tuntui kerrassaan hienolta odottaessa joukon kärjessä, koska saisi antaa lähtömerkin ja lähteä etummaisena viemään joukkoa pois piirityksestä. Kunpa isä näkisi… Tai ei sittenkään, raivostuisi vain, kun en totellut hänen käskyjään. ”Pilvi peittää kuun sen verran pitkäksi aikaa, että ehdimme kyllä käyntiäkin metsän reunaan. Turha nostattaa meteliä turhaan, ellei vihollinen huomaa pakoa.” Sanoin vaimeasti muillekin ajatukseni nostaen katseeni taas taivaalle, kun pilviverho lipui kuun eteen ja taivas pimeni. ”Nyt!” Sanoin hiukan lujempaa, mutta yhä hiljaa ja laskin käteni takaisin hevosen ohjaksille ja kannustin sen eteenpäin. Gwaed oli valppaana kulkiessaan pitkän heinän seassa aistien oman valmiustilani, se oli tottunut viimepäivinä olemaan varuillaan yllätysten varalta. Matka pohjoisesta etelään oli pitkä, en jäisi kiinni nyt kun olin näin pitkälle päässyt. Lisäksi enää en ollut yksin Gwaedin kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 22.07.2015
17:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya ratsasti varovasti, mutta reippaasti hevosellaan, Lotuksella. Vaikka hevonenkin katseli tarkasti, mihin asteli, täytyi myös prinsessan itsekin niin tehdä, ettei vain sattuisi haaveria hevoselle. Jos Lotuksen jalka esimerkiksi venähtäisi, olisi hyvin hankala päästä kulkemaan nopeasti eteenpäin, sillä eihän Lotuksella silloin voisi ratsastaa, jottei rasittaisi tuota. Onneksi ainakaan vielä näin ei ollut käynyt, sillä parivaljakko oli seurannut tarkasti Caenezhin prinssiä. Mireya huomasi punatukkaisen prinssin vilkaisevan taakseen, joten nuori nainen hymyili. Se vain tuli luonnostaan, sillä hän hymyili usein ihmisille.

Hetken kuluttua Mireya pysähtyi, kun edessä oleva prinssi nosti kätensä pysähtymisen merkiksi. Nuori neito katsoi ympärilleen ja kuunteli tuulen virettä, joka soi hiljaisuudessa. Oli niin hiljaista ja pimeää, että Mireyaa jännitti tämä tilanne ja siksi oli vaikea pysyä aloillaan, mutta pakko oli. Hieman kuitenkin korjattiin asentoa satulassa ja purtiin huulta. Toivottavasti heitä ei odottaisi mikään väijytys, sillä se olisi kamalaa eikä ruskeahiuksinen nuori nainen ollut paras taistelemaan. Prinsessa kuunteli, mitä Caine puhui ja nyökytteli itsekseen. Turha naisen oli puhua, sillä hän oli aika kovaääninen myös silloin, kun puhui hiljaa. Hetken päästä Mireya nosti hevosensa käyntiin, kun Caenezhin prinssi antoi merkin, että nyt olisi jatkettava matkaa. Ratsastaessaan punahiuksisen prinssin perässä, Estarin prinsessa hengitti rauhallisesti sisään ja ulos, rauhoittaakseen itseään.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 23.07.2015
11:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen Urumiya - valtakunnan perillinen ratsasti hiirenhiljaa hevosellaan Seaverilla. Tottakai näin oli, sillä nuoriherra oli päätynyt suoraan yhden vihollispartion lähettyville, joka siis merkitsi herralle yhtä asiaa - taistelua, ainakin jos tämä löytyisi, joka ei olisi kovin vaikeaa kun omisti sellaisen hevosen kuin mikä Seaver oli, ainakin verrattuna hevosiin joita viholliset tuntuivat käyttävän. Herra punoi päässään nopeasti toimivan juonen, jotta pääsisi turvaan siltä varalta että tämä löydettäisiin. Herra veti ilmaa hiljaa ja rauhallisesti, ja yhtä hiljaisesti hengitti ulos. Tämä toimenpide oli rauhoittavaksi tarkoitettu vaikka ehkei niin onnistunut toimenpide, sillä joku oli selvästi huomannut herran, tai sitten kyseessä oli Seaver joka oli paljastanut olinsijan. Sen sijaan pusikosta ponnahti ulos jänis, jolloin herra tyytyi olemaan onnellinen asiasta ja päätti olla mainitsematta kenellekään että oli sattunut säikähtämään jänistä, sehän olisikin ollut joillekin todella huvittava asia nimittäin. Herra laskeutui Seaverin kyydistä mahdollisimman hiljaa, päättäen käynnistää juonensa. Herra hiipi hiljaa kohti leiriä, kunnes kuuli jonkun tulevan lähemmäksi ja lähemmäksi. Kun tämä sotilas oli tullut juuri sopivaan kohtaan, herra otti miekan huotrastaan niin hiljaa kuin pystyi ja vain parissa sekuntissa tyrmäri vastustajansa. Sen jälkeen herra otti ruumiin niskasta kiinni ja alkoi hiljaa vetämään tätä suojiin jotta kukaan ei huomaisi mitä on tapahtunut. Pian sen jälkeen herra alkoi riisumaan ruumiilta tämän vaatteet, tai pikemminkin univormun, mihin kuului kypärä ja haarniska ja kaikki. Kaikkea tätä kruunasi musta skorpioni, vaikka herran mielestä vaatetus olikin todella epämiellyttävän ja kenties rumankin oloinen. Toisaalta ei herra voinut valittaa koska nämä vaatteet oli helposti erotettavia muista maista, vaikka tuntuivat sopeutuvan ympäristöön väriltään. Herra nopeasti puki päälleen haarniskan sekä kypärän, jättäen oman aluspaitansa mieluusti päälleen, koska tätä ei huvittanut koskea ruumiin aluspaitaan, joka ei ollut maailman hienoin näky. Eikä aluspaita sitäpaitsi varmaan edes erottuisi niin hyvin. Omat vaatteensa jotka herra joutui laittamaan pois herra pisti laukkuunsa, sillä aikoihan herra laittaa ne takaisin päälleen kun oltiin turvallisella alueella. Vaikka olihan niistä vaatteista varmaan senkin jälkeen paljon hyötyä. Herra hengähti väsyneesti ja suuntasi askeliaan kohti leiriä, valmiina näyttelemään niin hyvin kuin pystyi, pakkohan sitä oli.
Leiriin saavuttuaan herra katseli ympärilleen hetken, pistäen silmälle kaiken tarpeellisen. Sen jälkeen joku vihollissoturi tuli herran lähelle, suorastaan eteen. ''Anna raportti'', tämä soturi - joka oli asemaltaan aika selvästi paremmasssa asemassa - sanoi neutraalilla äänellä, joten näin ollen herran pitäisi siis alkaa puhumaankin, joka ei kyllä innostanut herraa paljoa. ''Kyllä, sir. Ei mitään epäilyttävää lähettyvillä, sir'', herra sepitti ja huomasi ettei tämän ääni onnekseen värähdellyt. Soturin ilme värähti sen sijaan, halveksuen sekä ylimielisesti, ja herra päätti että oli aika toimia. Herra laski nopeasti sotureiden määrän - joka oli yllätävän sopivasti vähän. Herra tarttui huotraan ja nopeasti vetäisi miekkansa esiin siitä, sivaltaen samalla tätä soturia joka oli tämän edessä, tai ainakin oli pari sekunttia sitten. Hetken oli ihan hiljaista, kunnes herra käveli soturin kohdalle, ja sitten tämän kimppuun jo hyökättiin. Herra siveli nopeasti, mutta erittäin tarkasti sotureita heikkoihin kohtiin, ja vain minuutin parin kuluttua kaikki soturit olivat jo alhaalla - herra oli voittanut taiston haavoitta. Toisaalta nämä soturit olivat aika amatööreja, joten voisi olla, että asiat hankaloituisivat pian ellei herra lähtisi pian menemään. Niinpä herra suorastan juoksi Seaverin luokse, hyppäsi tämän selkään, ja lähti ratsastamaan hyvää vauhtia. Herran pitäisi vielä ilmeisesti tavata muiden prinssien ja prinsessojen kanssa, tai jotain sen tyyppistä, mutta toisaalta herraa ei voinut vähempää kiinnostaa sellaiset. Herrahan oli yksinäinen susi, ei mikään seurapiirien kuningas, tosin kuin jotkut olivat.

> teidän ei sit tarvi tehdä mitään, varsinkaan huomatata tätä tyyppiä. laitan sit tämän tekemään ku oikea hetki tuleepi ;3

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.07.2015
21:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Havahduin hereille yllättäen maasta, tarkemmin sanottuna metsästä mättään päältä kun hevoseni nimeltään Poison nuolaisi vaaleita kasvojani, joiden erottuvimmat yksityiskohdat olivat suuret ruskeat silmät, joita kehysti tummat, suht paksut ja melko pitkät silmäripset. Toinen yksityiskohta oli puolestaan hieman eri laatua, koska kyseessä oli verenpunainen tavallinen ompelulanka, jota olin joskus jotain pari vuotta sitten taaksepäin ommellut oikean silmän alaluomen kohtaan ja vielä senkin lisäksi oikean puolisen alahuulen kohdalle sivuun. Syy siinä, että langan neulominen oli rauhoittavaa puuhaa, jotkut taas väittivät sitä hulluuden merkiksi ja toiset jopa itsetuhoksi ja että eihän prinssi voisi niin tehdä. Ei, ei varmaan voisikaan, mutta ei se ollut heidän ongelmansa. Kuten ei mikään muukaan päätös, joka johtui omista valinnoistani. Valituksia kuitenkin tuli yleensä ihan joka asiasta, jonka teen... ja välillä jopa rangaistuskin.

Joka tapauksessa tähän hetkeen takaisin. Makaan siis pimeässä metsässä, mikä kertoi, että yö oli tuloillaan ihan selvästi ellei jo ollut yö. En ollut kuitenkaan siitä ihan täysin varma, mutta väliäkös sillä. Syy miksi taas makaan maassa ja metsässä enkä ole esimerkiksi siinä laaksossa, jossa muiden kuningaskuntien prinssit ja prinsessat ovat tai jos eivät enää ole, niin ainakin on ollut, niin syy on niinkin yksinkertainen, että ainahan kiduttaminen voittaa jonkun typerän tehtävän ja kokoontumisen. Olen kyllä käynyt paikan päällä ja ollutkin muiden seurassa, mutta koska homma kävi tylsäksi eikä mitään tapahtunut, niin ajattelin, että voisin edes etsiä yksinkertaisen ruuan itselleni metsästä. Ruokaa ei löytynyt, vaan metsästä löytyikin selvästi eksyneen näköinen nainen ja koska vihaan naisia yli kaiken, niin ajattelin, että sen voisi kiduttaa hengiltä. Tosin, nainen ei ollutkaan eksynyt. Olin nimittäin päässyt juuri hyvään vauhtiin veren lennätyksen suhteen - naisen veren lennätyksen suhteen, jos tarkkoja ollaan - niin takaani olikin tullut joku idiootti, joka oli niin sanotusti iskenyt tajun kankaalle minulta. Joten, siksi makaan maassa tällä hetkellä ja kapinen polle nuolee kasvojani. Jos minulta kysyttäisiin hevosen todellisesta merkityksestä, niin puolestani sen voisi jauhaa makkaraksi, mutta parempi se kai on kun on joku härveli allaan, joten niinpä olen päättänyt, että en tapa otusta. Sillä siis on ollut onnea matkassa. "Lopeta jo, kasvoni ovat ihan tarpeeksi märät!" murahdan ja nousen maasta ylös pudistellen vaatteistani roskat pois. Sudin vielä valkoisia hiuksiani paremmin ja yllätykseksi löysin päästäni vielä pari jonkun risunkin.

Kun kaikki oli taas kunnossa lukuunottamatta melko veristä ulkomuotoani, niin hyppäsin taas Poisonin selkään kannustaen konin liikkeelle ja otin taas suunnaksi sen kyseisen laakson, joka Gilmarinakin tunnetaan. Samalla tietenkin toivoin sitä, että en ollut jäänyt jälkeen eikä kukaan olisi huomannut yhtäkkistä poistumistani, vaikka melko verinen ulkomuotoni tosiaan saattoi paljastaa ainakin sen verran, että en ole ollut paikalla silloin kuin olisi pitänyt, mutta mitäs pienistä?

Saavuinkin seuraavaksi kyseisen Gilmarin laakson laidalle etsien katseellani muita(?) huokaisten hiljaa, koska juuri ketään ei näkynyt paikalla(?) tai sitten olin täysin sokeaksi tullut, vaikka ikää on mittarissa vasta seitsemäntoista vuotta, vaikka moni luulee minua ainakin pari kolme vuotta nuoremmaksi sen takia, että olen muka sekopää enkä käyttäydy kuin ikäiseni kuuluisi käyttäytyä ja lässynlää. Joka tapauksessa seuraavaksi kaiketi pitäisi löytää muut ja nyt kun miettii sitä "ruuanetsimisreissuani" niin sen olisi voinut kyllä jättää tekemättäkin. En kuitenkaan ajatellut, että olisin päässyt kidutushommiin, joka sekään ei kyllä ole kovinkaan prinssimäistä, mutta minulle oli samantekevää, että olenko prinssi, kylän köyhimys vai itse kuningas, niin teen kuten teen. Kiduttaminen oli ajanvietettä eli harrastus ja jos ihminen ei harrastaisi mitään, niin tylsyyteenhän siinä kuolisi alta aikayksikön. Toki kiduttaminen oli hieman outo harrastus, jos vertasi esim. tylsän kirjan lukemiseen, mutta olin kaiketi sitten hieman erilainen yksilö. Nimenomaan vaan erilainen, en hullu tai sekopää, vaikka moni niin luonnehtiikin. Mielestäni he ovat vaan rasisteja tai heillä on ymmärryksen puutetta.

Kannustan kuitenkin taas Poison nimisen hevoseni matkaan, tällä kertaa hitaammin ja etsin samalla muiden jälkiä, jotka oikeastaan löytyivät maasta melko helposti kun käytti vaan silmiään. Toisin sanoen jatkan matkaani sinne, missä jäljetkin olivat eikä kauaakaan tarvinnut oikeastaan mennä (kai) kun löysinkin pian kyseiset prinssit ja prinsessan ja jatkoin vaan matkaani heidän perässään kuin olisinkin ollut koko ajan matkassa mukana. Tosin, jos minulta jotain kysyttäisiin, niin en varmasti osaisi vastata, jos heillä oli jo suunnitelmakin laaadittu takaisinvalloituksen suhteen. Tosin en tiennyt oikein mistään muustakaan mitään juuri tällä hetkellä ja jos joku aikoisi vielä kysyä verisestä olemuksestani jotain, niin en kyllä tiedä, mitä vastaan. Veri tosin ei ole omaani vaan sen naisen, tällä kertaa siis. Harvoin prinssinä kuitenkaan tulee tilannetta, jolloin saisi kiduttaa jonkun niin, että veri lentää, joten olen joutunut tyytymään oman vereni lennättämiseen ja se on kyllä melko selvästi ranteista nähtävissä. En ole itsetuhoinen, vaikka joku niin väittääkin. Rakastan vaan verta. No, mutta se siitä ja tässä ollaan, joten ei tässä hätää ellei joku kysy jotain minulta.

>anteeksi sekavuus ja mahdolliset kirjoitusvirheet D:

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.07.2015
16:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Olimme tosiaan kaikki tai ainakin melkein kaikki saapuneet Gilmarin laaksoon jokunen aika sitten ja käsitykseni mukaan olimme nyt odottaneet oikeaa aikaa siirtyä eteenpäin takaisinvalloituksen suhteen tai sellaisesta oltiin ainakin puhuttu tai niin ainakin olen käsittänyt. Joka tapauksessa Caenezhin prinssi Caine oli kaiketi mennyt selvittelemään sitä, että mikä reitti olisi kannattavin tai niin ainakin olin ymmärtänyt, mutta kyseinen punapää pääsikin paikalle sanoen, että reitti olisi selvä. Nyökkäilin siihen hiljaa itsekseni eli nyt olisi sitten ilmeisesti aika nousta ratsaille ja jatkaa kaiketi matkaa. Kaikki eivät kuitenkaan selvästikään ollut vielä paikalla edes ja se yksi prinssi oli mystisesti vaan kadonnut paikalta. Tosin kyseinen albiino eli tarkemmin sanottuna Dehrahsin prinssi oli jotenkin outo tapaus. Ei haittaisi vaikka hän ei tulisikaan takaisin, mutta mihin hän muka oli lähtenyt ja milloin?

Seuraavaksi ääneen pääsi kuitenkin Geros nimisen valtakunnan prinssi, jonka mukaan olisi kanttavaa lähteä heti matkaan. Varmastikin ehkä niin... Hänen täytyy olla varmastikin oikeassa, koska kuulostaahan se kyllä järkevältä, mutta entäpä muut sitten? Ne, jotka eivät ole vielä paikalla... En tosin kehdannut avata suutani, koska en halunnut väittää vastaan eikä kukaan edes kysynyt minulta mitään. Minun kun oli tapana vastata vasta kun minulta kysyttiin jotain ja johon vaadittiin vastausta. Olisi epäkohteliasta vaan hölöttää turhamaisuuksia.

Samainen prinssi kuitenkin jatkoi vielä ja sitten pohdittii sitä, että itään vai länteen. Ehdotukseni eivät koskaan kantaneet tulosta ja uskoin valitsevani väärin, joten en sanonut tähänkään mitään. Joku viisaampi varmaan osaisi sanoa tähän ongelmaan jotain, joten katsoin taas parhaakseni pysyä hiljaa pyöritellen samalla sinisen lilahtavaa pitkää hiuskiehkuraa vasemman käteni etusormen ympärille, mutta havahduin paremmin tähän hetkeen kun kuului vielä kehotus nousta ratsaille, jolloin nousen maasta ja hyppään valkoisen hevoseni eli Ikukun selkään jääden kuitenkin odottamaan sitä, että mikä reitti valittaisiin.

Eipä kuitenkaan aikaakaan kun sinihiuksinen prinssi ehdotti, että hänestä olisi kannattavaa suunnata Vinemariin ensin, koska se olisi kaiketi turvallisempaa. Enhän tietenkään tiennyt, että oliko se turvallista vaiko ei, koska muutenkin koko homma tai tehtävämme oli aika riskialtis ja kuka vaan voisi loukkaantua pahasti tai jopa kuolla. Lisäksi vaikka meillä olikin voimakkaat elementtiaseet käytössämme, niin olimmehan kuitenkin kaikki vielä aika nuoria, joten epäilykseni heräsivät senkin suhteen, että olisiko meistä edes mihinkään kun tosipaikka iskisi vasten kasvoja. Eihän meitä edes ole mitään huimaa määrää. En kuitenkaan vieläkään sanonut mitään.

Muut kuitenkin olivat ilmeisesti sitä mieltä, mitä sinihiuksinenkin prinssi oli tai ainakin Caenezhin prinssi oli sitä mieltä, että Vinemariin mentäisiin. Suunta kuitenkin valittiin selvästikin ja minulle käykin oikeastaan mikä vaan suunta. On helpompaa tulla vaan muiden perässä kuin tehdä asiasta hankalaa. Kannustan hevoseni matkaan kun Caine niminen prinssi lähti edeltä kulkemaan. Tosin löytäydyin melkein viimeisien joukkoon, mutta en ihan viimeisimmäksi kuitenkaan.

Matka kesti jonkun aikaa kunnes punapää joukon ensimmäisenä pysähtyi, jolloin tietenkin pysäytin oman hevoseni. Samoihin aikoihin myös se paikalta kadonnut albiino saapui paikalle melko verisessä kunnossa ja päässäni kävikin heti kysymys, että mahtoiko hän olla edes kunnossa. Verta oli joka puolella, mutta tiedä sitten, että oliko se hänen omaansa. Kyseinen prinssi ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään kenellekään. Oli vaan kuin olisi tuossa ollutkin koko ajan, vaikka totuus olikin toinen.

Kannustin jälleen Ikukun matkaan kun punapäinen prinssi oli antanut merkin ja ainakin tämä albiinokin teki samalla tavalla, mutta meni minusta ohi kuitenkin melko pian. Ei tässä kuitenkaan kannattanut varmaankaan mitään kiirettä pitää eikä kukaan muukaan kyllä tainnut pitää, joten jatkoin vaan rauhallisesti matkaani perästä päin.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 25.07.2015
14:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen herrasmies kulki Seaverin selässä nopeaa mutta tasaista vauhtia kunnes näki jotain. Hahmoja. Ja monta. Vaatteista ei voinut päätellä mitään, mutta Shinkann päätteli näiden olevan vihollisia jokatapauksessa, numeroista päätellen. Sen verran niitä tuntui olevan. Vaikka herra itse näytti sillä hetkellä enemmän vihollisiltaan kuin he itse, syynä toki ettei herra ollut päässyt vaihtamaan vaatteitaan vielä. Mutta jossain vaiheessa pääsisi kyllä. Vaatteet olivat epämukavat, sekä erittäin rumat. Mutta enemmän epämukavat. Herra ei koskaan piitannut oikein ulkonäöstä yhtä paljon kuin siitä että oli mukava olla. Joka onnistui näyttämään samalla siltä kuin herra olisi laiska. Ja herra kyllä taisi sitä ollakin. Jokatapauksessa, herra päätteli heti ensimmäisenä kuka oli joukon kärjessä, ja hämmästyi. Kuka laittoi kärkeen jousiampujan? Typerää, jos herralta itseltään kysyttiin. Tästä tulisi varmaan helppoa, vaikka monipuolista joukko tosiaan oli. Herra vilkuili ympärilleen, tasaista, eikä piiloutumispaikkaa ollut. Täytyisi siis mennä ilman ratsua jos halusi mennä huomaamatta. Herran hengähdys värähti, jos herra itse olisi ollut jousiampuja, kaikki olisi ollut paljon helpompaa. Mutta herra joutui vain puremaan huultaan, ja laskeutumaan Seaverin kyydistä. ''Pysy tässä, Seav'', Shinkann kuiskasi Seaverin korvaan, joka - kuten aina - tuntui ymmärtävän välittömästi mitä herra sanoi. Herra sitten veti miekan valmiiksi esiin, ja lähti kulkemaan hitaasti ja hieman kumaralla lähemmäksi, hengittäen mahdollisimman hiljaa, joka onnistui paremmin kuin hyvin. Herra oli valmiina saalistamaan, tai no, jotain sen tapaista. Herra oli myös tarpeeksi läheellä lähtemään liikkeelle, jotta herra pystyisi heittämään etujoukossa olevan punapään alas ratsuilta ja nopeasti päättämään tuon vihollisen päivät. Toiset olisivat isompi ongelma jos herra aikoisi olla satuttamatta hevosia. Herra ei oikein pitänyt hevosten listimisestä, vaikka olihan se pakko kun kyseessä oli vihollisten hevoset. Kenties herra antaisi hevosille jotain hyvää päättämällä niiden omistajien päivät, ja samalla niiden? Ehkä ei. Herra ajattelisi asiaa paremmin päätettyään ensimmäisen hengen. Herra räpytti hetken vihreitä silmiään, ja lähti liikkeelle hetken tauon jälkeen. Oli melkein outoa miten kukaan ei huomannut mitään. Herra lähti sitten juoksuun, ja hyppäsi suoraan punatukkaisen päälle, nopeasti saaden tämän putoamaan hevosen selästä, ja osoitti miekkaansa suoraan tämän kurkulle. ''Sano hyvästit elämällesi'', herra murahti melkein sihisten. Herran kasvoja taisi kuvastaan inho vihollista kohtaan, sillä tämä mies oli niin huonossa kunnossa! Ja vaarantaa naisia, se oli yksi piirre mitä herra vihasi ennen kaikkea. Herra taitaisi tehdä tämän miehen surmaamisesta hidasta ja kivuliasta tämän typeryyden takia. Sen tuo mies ainakin ansaitsisi. Herra kutsui yhdellä vihellyksellä hevosensa paikalle, jolloin se lähti tulemaan isoa vauhtia. Herra ehtisi surmata miehen, hyppäämään hevosen kyytiin ja surmaamaan loputkin vihollisista hyvässä vauhdissa, varsinkin kun oli jään taitaja miekkansa ansiosta. Herra ei vielä painanut miekkaa pistämään miehen kaulaa, koska se jäädyttäisi kaiken toiminnon miehen ruumiissa, tai ainakin liikkeen. ja herrahan halusi tehdä tästä kivullista. Herra päätti sittemmin tutkia tuota punatukkaista miestä. Mies joka kasvatti hiuksensa pitkäksi? Outoa, jos herralta kysyttiin, vaikka ei herra paljoa parempi ollut, vaikkei tällä niin pitkä ollutkaan kuin tällä miehellä. Miehessä oli jotain mitä herra ei ymmärtänyt, tai pikemminkin tunnistanut, mutta tämä jätti asian sikseen, sillä ei ollut väliä. Herrahan päättäisi tämän vihollismiehen päivät ihan pian.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
15:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya ratsasti rauhallisesti Canezhin prinssin perässä. Hän katseli eteensä, koska halusi yhä olla varovainen siitä, mihin hänen hevosensa asteli. Pian nuori nainen kuitenkin käänsi katsettaan, sillä kuuli juoksuääntä, joka lähestyi nopeaan tahtiin. Mireya kerkesi nähdä jonkun hyökkäävän edessä ratsastavan punatukkaisen prinssin kimppuun ennen kuin Mireyan hevonen, Lotus, pillastui ja nousi kahdelle jalalle. Estarin prinsessa saattoi huudahtaa pienesti pudotessaan selästä, onneksi hänellä oli kuitenkin tiukka ote ohajksista, joten hevonen ei päässyt laukkaamaan tiehensä.

Maattuaan pienen hetken hieman mutaisella maalla, Mireya nousi äkkiä ylös ja koitti rauhoitella hevostaan. Naiseen sattui vähän, mutta se oli kestettävä. Mireya käänsi katseensa pienen järkytyksen jälkeen Caineen sekä hyökkääjään.
"Lopeta! On rumaa hyökätä toisten kimppuun yllättäen! Eikö äitisi opettanut, että pitää kammapilla reilusti?!" ruskeatukkainen prinsessa älähti hyökkääjälle, hieman lietsoen lisää. Hän puhui, tai tässä tilanteessa melkein huusi, ennen kuin ajatteli, aivan naisen tapaista. Mireya asetti toisen kätensä valmiiksi vetämään taistelusauvan aseeksi kamppailuun. Hän ei ollut ehkä paras taistelemaan, mutta kyllä hän jotain osasi. Vaikka nainen yleensä yritti välttää niin sanallisen kuin fyysisenkin väkivallan, oli hän silti aina valmis puolustamaan muita.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.07.2015
15:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Alku sujui hyvin, vihollisesta ei näkynyt merkkiäkään ja olin jo toiveikas sen suhteen, että selviäisimme puiden suojaan huomaamatta. Sitten yhtäkkiä huomasin silmäkulmassa liikettä ja käänsin nopeasti katseeni parahiksi nähdäkseni aseistetun miehen juoksevan kohti. Vedin nopeasti nuolen jänteelle ja laukaisin tulijaa kohti, mutten ehtinyt näkemään osuiko se, ainakaan se ei pahemmin tämän etenemistä hidastanut. ”Vihollinen hyökkää, vauhtia…!” Huusin muille, vaikka kyllä hekin varmaan jo olivat sen huomanneet. Itse en ehtinyt saada Gwaedia vauhtiin, kun vihollinen jo oli kimpussani. Tunsin putoavani. Gwaed hirnui säikähtäneenä yllätyshyökkäyksestä. Jousi putosi, mutta eipä sillä tässä tilanteessa enää pahemmin hyötyä olisi. Pudotus sattui selkään kun tuo ruoja vielä putosi päälleni. Miten en ollut huomannut tätä? Lisäksi tämä tuli ihan väärästä suunnasta, mistä partiot kiersivät ja vielä ei ainakaan kuulunut merkkejä muista vihollisista. Pahempi juttu jos niitä nyt alkaisi tulemaan jostain piilosta, vaikka minulla olikin tässä nyt hieman muutakin mietittävää. Esimerkiksi vihollisen kurkulleni asettama miekan terä. En minä tätä ollut suunnitellut lähtiessäni johtamaan joukkoa pois laaksosta. Seuraavaksi mies päälläni sähisi, että elämälle piti sanoa hyvästit. Vein käden selkäpuolella olevalle miekan kahvalle, mikä sekin oli osa syy selän kipuun, kun putosin miekkojeni päälle, ja kiskoin toisen Caenezhin veriteristä esiin ja iskin sen miehen kylkeen, (?) kun en muuallekaan juuri nyt ylettänyt.”Valitan, olen liian nuori kuolemaan.” Kähisin maassa henkeä haukkoen, ilma oli paennut keuhkoista pudotuksen yhteydessä, mikäs sen mukavampaa. Harmi vain, että terä oli miekan parantava puolisko. Toinen oli sen verran pahasti allani, etten saanut sitä tähän hätään, mutta saihan tälläkin ehkä edes yllätettyä sen verran, että pääsisin irti. En tahtonut miekanterää kurkkuuni, sillä en ollut varma pystyikö miekkani parantamaan sitä tarpeeksi nopeasti, enkä välittänyt joutua kokeilemaankaan. Seuraavaksi Mireyan ääni kuului melko kovana lähistöltä. En ollut ehtinyt huomaamaan miten muiden oli käynyt ja oliko vihollisia hyökännyt enemmän, koska tässä yhdessäkin oli riittävästi ongelmaa. Mireyan saarnaus käytöstavoista olisi voinut huvittaakin muuten, jos tilanne ei olisi ollut näin lähellä hengenmenoa. Ilmeisesti vihollisia ei ollut kuin yksi, koska Mireyalla oli aikaa saarnata miehelle. Heillä olisi siis hyvin mahdollisuus tappaa mies, kun vain tekisivät sen ennen kuin hän tappaisi minut.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 25.07.2015
16:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen nuoriherra tunsi kipua kyljessään, vaikka ei samalla tavalla kuin pitäisi. Olihan herra saanut miekasta ennenkin. Tämä miekka taisi olla jotenkin erinlainen tai jotain, mutta tarpeeksi se oli. Herra sihahti kivusta hetken ajan, ja nousi vihollismiehen päältä. Herra oli nyt valmis käyttämään asettaan, tästähän ei saatettaisi selvitä muuten. Herra toimi nopeaa ja iski miekkansa maahan vain senttiä miehen viereen, ja maa alkoi jäätyä nopeaa vauhtia. Jää ei sinällänsä ollut vaarallista, mutta se oli erittäin liukasta ja vain kokeneet pystyivät kulkemaan sen päällä ilman että kompastelivat jatkuvasti. Olihan se toki mahdollista päästä tarpeeksi kauan, mutta jokatapauksessa herra oli nyt päällä, ellei joku siitä joukosta nyt sattunut osaamaan kulkemaan jään päällä. Herra tunsi vihollisvaatteiden häiritsevän, ainakin siinä mielessä että herra alkoi suuttua, ja rumat vaatteet vain pahensivat tilannetta. ''Typerät vaatteet. En enää koskaan pukeudu näihin'', Shinkann mutisi, ja riisui päältään panssarin niin että vain aluspaita jäi päälle, sekä toki housut. Ei herra ilkosillaan sentään halunnut olla. Herra oli kuullut jonkun naisen sanovan jotain, mutta päätti olla vastaamatta ollenkaan, herraa ei kiinnostanut mitä viholliset sanoivat, hehän olivat vihollisia herralle. Vaikka tuo punatukkainen mies omisti oudon aseen, kenties taialla varustetun kuten herrankin miekka oli. Herra veti miekan nyt jäädytetyn maan päältä, ja päätti katsoa mitä vastustajat tekisivät, ensimmäistä askelta ei tekisi herra siispä, vaikka kyllä tämä olisi voinut, mutta se olisi vain typeryyttä. Herra kuitenkin polkaisi varovasti maata testatakseen kuinka liukas jää tosiaan oli, ja melkein yllättyi siitä kuinka liukas se oli. Jopa herra itse - kokeneena - saattaisi liukastua siinä, maa oli muutenkin jo tasaista joten eipä se kai ihme ollut.

> oh, anteeks, vähä lyhkäne tuli :P

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
16:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Olin oikeastaan tyytyväinen, ettei kukaan ollut tajunnut ilmeisesti takaisintuloani tai edes sitä, että olin jossain kohdassa ollut poissakin. Tai sitten kukaan ei ollut missään vaiheessa vielä huomioinut minua, joten poistumiseni ja takaisintuloni ei ollut siis mitenkään huomiota herättävää. Toki olisi kiva tietää, että missä oikein menimme tällä hetkellä ja mikä olisi suunnitelma, mutta kysymykset paljastaisivat ainakin sen, että olisin ollut poissa ja jos se oli joku sääntörikos joidenkin mielestä, niin kannattaisi varmaan olla vaan hiljaa. Selvästi heillä oli kuitenkin joku suunnitelma ja olivatko he tosiaan oikein johtajankin valinneet joukoistaan ja päätyneet siihen, että punapää oli paras johtamaan joukkoa? En ollut silloin paikalla, jos näin tosiaan on, mutta olisin sata kertaa parempi johtajamaan. Oli nyt kuitenkin miten oli, niin mitähän seuraavaksi? Suunta ja kaikki oli varmasti valittu ja halusin kyllä kysyä, mutta en kuitenkaan tavallaan halunnut. Joka tapauksessa ainakin se yksi prinssi tai saattoi tämä prinsessakin olla, mutta hän ainakin oli selvästi kiinnittänyt huomiota minuun tai ainakin tämä pällisteli perin kummallisesti, mutta koska minulla ei ollut velvollisuutta selittää jollekin törpölle olojani ja en halunnut kuulla kysymystäkään siitä, niin lisäsin vauhtia ja ratsastelin hevosellani tämän ohi saavuttaen kärkeä, jossa tämä punapää prinssikin oli.

Tosin sitten yllättäen joku hyökkäsi jostain pöheiköstä punapäisen prinssin kimppuun miekka kädessään ja kaataa tämän hevoseltaakin maahan asti. Näytti kivuliaalta pudotukselta, mutta toisten tuskahan oli se paras tuska. Lähinnä siis tyydyinkin katsomaan menoa vaan sivusta, koska olihan se jännää nähdä, että kuinka tässä käy ja syntyisikö tästä jotain oikeastikin jännää tälle melko tylsälle retkelle. Joka tapauksessa tämä mies tai vihollinen kaiketi huuteli sitä, että punapää saisi hyvästellä henkensä. "Eikö se olisi kovin tylsää, jos hän kuolee heti?" päätin kysyä tältä vihollismiekkoselta asiaa, koska eihän se olisi hauskaa. Ei siinä edes ollut yhtään tuskaa ja tuska ja veren vuodatus oli lähinnä se juttu eli toisin sanoen kiduttaminen. Oma kiduttamiseni epäonnistui, joten voisin seurata vierestä kidutusta ihan mielelläni.

Sitten joukossa oleva nainen alkoi valittamaan sitä, että tuohan on epäreilua. Ei itse asiassa ole... Meitä on aika monta tässä ja vielä hevoset päälle ja vihollisia on vaan yksi. On tämä aika reilua oikeastaan tai ainakin jos meitä ajattelee. Viholliselle tietenkään ei ole, joten nainen voisi pitää päänsä kiinni. Naisista oli aina harmia, jos minulta kysytään - oli nainen samalla puolella tai ei - niin minusta hänet voisi tappaa.

Joka tapauksessa sitten oli punapään vuoro iskeä ja vihollinen sai miekasta kylkeen(?), jos oikein edes näin. Siinä kohdassa jopa pääsin jo ajattelemaan, että tästähän voisi tulla ihan viihdyttävä kokemus. Toisaalta, punapää oli puolellamme, joten vihollisenhan tässä pitäisi kuolla eikä punapään. Sitten kuitenkin tapahtui jotain ja maa alkoi selvästi jäätymään tässä rytäkässä ja vihollinehan voisi tehdä punapäälle mitä vaan ja koska minulla oli tylsää, niin voisin viihdyttää itseänikin tässä samalla. Siispä hyppäsin hevoseni päältä alas ja kaivelin pari veitseäni vaatteideni kätköistä esiin ja lähdin juoksuun kohti vihollista (eli toisin sanoen Shinkannia) ja ennen kuin jää alkoi niin hyppäsin tämän kyseisen vihollisen kimppuun(?) kaataen samalla tämän punapään päältä pois ja maahan(?), jolloin istuin sitten tämän päällä ja valmis iskemään veitseni tämä kurkkuun kohottaen toista niistä veitsistäni viiltäen samalla toisella veitsellä vihollista hieman rintakehän kohtaan(?).

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
16:37
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya veti pitkän taistelusauvansa vöistä irti ja nosti sen eteensä. Hän katsoi tilannetta huomaten, että Caine onneksi oli saanut iskettyä vihollista kylkeen miekalla. Estarin prinsessa oli jo valmiina hyökkäämään vihollisen kimppuun, mutta näki, miten joku verinen poika, ilmeisesti myöskin yksi prinsseistä, oli nopeampi ja juoksi kohti vihollista hyökäten. Nainen päätti olla sekaantumatta, koska uskoi tuon vaaleahiuksisen prinssin olevan parempi taisteluja. Nyt Mireyalla olisi tilaisuus auttaa Caine jalkeille, joten prinsessa käveli nopeasti lähemmäs punatukkaista, varoen tietenkin liukastumasta jäällä.

"Oletko kunnossa?" Mireya kysyi Canezhin punahiuksiselta prinssiltä, tarjoten tuolle siroa kättään, jotta tuo voisi ottaa tukea siitä ja nousta pystyyn. Matka oli saanut jo alkutekijöissään aikamoisen täyskäännöksen rauhallisuudesta kaaokseksi. Mireya vilkaisi nopeasti vihollista ja veristä prinssiä. Oli silti kannattavaa tarkkailla tilannetta, että ei kävisi huonosti. Toivottavasti kaikki päättyisi kuitenkin hyvin.

Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!