Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.07.2015
16:48
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Lisäsin tonne Juonen alle alaotsikon mis on hiukka enempi tietoa noista vihollisista. Teen jossain kohtaa sellasenki kartan mis näkyy niittenki alueet paremmin mut sielt löytyy alkuun vähän millasii ne on ja millasissa vaatteissa ja haarniskoissa ne kulkee :)

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
16:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Selvä juttu. Kävinkin jo lukemassa. Anto kivasti infoo vihollisista :D

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
17:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Megohime" kirjoitti:

// Lisäsin tonne Juonen alle alaotsikon mis on hiukka enempi tietoa noista vihollisista. Teen jossain kohtaa sellasenki kartan mis näkyy niittenki alueet paremmin mut sielt löytyy alkuun vähän millasii ne on ja millasissa vaatteissa ja haarniskoissa ne kulkee :)


>selvä homma ;)

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
17:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Pääsimme tosiaan kyllä hyvin matkaan, mutta kovinkaan pitkälle emme tosiaan kerenneet ihan vaan sen takia, koska jostain hyökkäsi joku mies yllättäen Cainen kimppuun miekan kanssa ja vielä kaatoi Cainen maahan asti hevosensa selästä, mikä näytti kyllä melkoisen kivuliaalta. Eipä miekat tietenkään pehmeitä olleet, joten varmasti oli selkä kipeänä ja mustelmilla tuon jälkeen. Joukossa oleva nainen, joka tosiaan paljastui Mireyaksi sanoi hyökkääjälle jotain siitä, että olisi epäreilua hyökätä yllättäen kimppuun. No olihan se kyllä varmasti ainakin vähän epäreilua, mutta kyseessä tosiaan oli vihollinen, niin ei kai sitä enää hyökätessä kerkeä miettimään, että mikä on epäreilua ja mikä vähemmän epäreilua.

Vihollinen suhisi seuraavaksi Cainelle siitä, että aikoisi tappaa tämän, jolloin se sekopää albiino alkoi kyselemään siitä, että eikö nopea tappaminen olisi kovinkin kurjaa. Mitä hän oikein hölötti? Caine oli kuitenkin meidän puolella, ei kai häntä nyt kiduttamaankaan aleta tai tapeta? Tosin olin sen verran shokissa ja tunsin käsieni tärisevän oikein kunnolla, koska en tosiaan tykännyt tilanteesta ja mitä vaan voisi tapahtua. Tuntui siltä, että olisin vaan lamaantunut pahemman kerran ja oikeastaan seurasin hetkeä vaan sivusta hamuillen kuitenkin selkäni takaa niitä taisteluun tarkoitettuja viuhkojani. Ne kun kulkivat matkassa paremmin kun ne olivat selän takana kiinni eräänlaisella asevyöllä, joka tietenkin oli suunniteltu kyseisiä viuhkoja varten.

Eipä kuitenkaan aikaakaan kun tämä albiino tosiaan hyökkäsikin sen vihollisen kimppuun kaataen tämän maahan samalla(?), mutta koska albiino oli selkä minua kohti niin en nähnyt, että mitä siellä tapahtui. Ei sillä, että edes haluaisin, mutta tämä oli kamalaa. Mistä vihollinen edes hyökkäsi ja oliko niitä vielä lisää vai oliko tuo yksin? Olisi varmaankin kuitenkin kannattavaa pitää vihollinen hengissä ja tentata tältä mahdollisia tietoja asioista. Lisäksi en pitänyt tappamisesta. Olihan hänkin ihminen ja elollinen olento siinä missä mekin. Oliko hänen siis muka oikeus kuolla? Toisaalta silloin olisi pienempi mahdollisuus kuolla itse.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.07.2015
17:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Hyökkäys sai aikaan toivotun tuloksen, ja vihollinen perääntyi, mikä oli erittäin hyvä asia. Tuskin olin siltä helpotukselta toipunut, kun tämä jo iski miekallaan, mutta onneksi ohi. Kai hän nyt olisi osunut jos olisi halunnut, mutta ilmeisesti tämä löi tarkoituksella ohi? Seuraavaksi yllätyinkin siitä, että talvi iski etelään ja maa jäätyi vierestäni? Se johtui miekasta, ei epäilystäkään… Sen enempää en ehtinyt asiaa ihmetellä, kun vihollinen alkoi… no riisumaan sotisopaansa kesken kaiken? Olin varmaan lyönyt päänikin pudotessani, eihän tässä nyt ollut mitään mieltä. Vihollisella oli ollut tilaisuus tappaa minut, mutta sen sijaan hän heitti haarniskansa menemään. Sitten kuitenkin joku kävi verissä päin vihollisen kimppuun. Olin kyllä nähnyt hänet aikaisemminkin, hän taisi olla laaksossa ainakin jossain kohtaa? Eli jonkun kuningaskunnan prinssi hän selvästi oli ja nyt hän kävi vihollisen kimppuun. Hyvä juttu, olin sen verran ällikällä lyöty, etten tajunnut heti edes nousta ylös. Oikeastaan vasta sitten kun Mireya tuli kysymään, olinko kunnossa. Nousin istumaan varovasti ja selkään koski, irvistin hiukan vihlovasta kivusta. ”Selkäranka taisi murtua, mutta ei sen kummempaa… henki on tallella ja se on pääasia.” Vitsailin vastaukseksi ja tartuin prinsessan ystävällisesti ojentamaan käteen sillä kädellä, jolla en pitänyt veristä miekkaani. Tuskin selkä nyt pahemmin oli vaurioitunut, koska pääsin liikkumaan, mutta kipeä se oli.

Nousin ylös maasta prinsessan avulla ja hieroin hetken kivistävää takaraivoani ja vilkaisin sitten jäätyneeseen maahan. Aivan… Katsoin vaaleahiuksista miestä, jolla oli vihreät silmät ja joka oli juuri riisunut varusteensa, jotka olivat Xernasin tunnuksilla varustetut. ”Hetkinen! Oletko Urumiyan jääprinssi vai aseen varastanut Xernasilainen?” Kysyin kimppuuni hyökänneeltä mieheltä. En ollut ennen nähnyt Urumiyan prinssiä, joten varma en voinut olla, muttei tämä jotenkin näyttänyt miltään Xernasin sotilaaltakaan ja tämä ei käyttäytynyt kuin vihollissotilaan olisi olettanut käyttäytyvän. Tämä ei ollut tappanut minua, vaikka sai tilaisuuden ja luulisi tämän jo hälyttäneen partioivat kaverinsa apuun. Siitä tulikin mieleeni, että kauan tähän välikohtaukseen oli jo mennyt aikaa? Tulisi vielä kiire, mutta partiota ei vielä näkynyt ja kuukin oli yhä pilven takana, muttei kauaa. Seuraavaksi muistin pudonneen jouseni ja kumarruin nostamaan sitä maasta, mikä otti ikävästi selkään. Kun jousi oli taas matkassa, katsoin ympärilleni etsien Gwaedia. Näkyi olevan jo metsän laidassa ja tarkkailevan melko hermostuneesti tilannetta. No onneksi se ei ollut sen pidemmälle karannut.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
17:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya katsoi Canezhin prinssiä huolissaan, kun tuo kertoi, että selkäranka olisi saattanut murtua. Kuitenkin tuo pystyi nousemaan ylös naisen avustuksella, joten tuskin selkäranka oli murtunut, vaikka selkä kipeä saattoi ollakin. Kyllähän sen täytyi olla aikamoinen tälli, kun putoaa kovien miekkojen päälle hevosen selästä. Olihan Mireya itsekin juuri pudonnut hevosen selästä eikä se kyllä mukavalta tuntunut, vaikka miekkoja ei ollutkaan. Pari mustelmaa kuitenkin oli saattanut tulla. Tärkeintä kuitenkin oli, että Caine oli elossa, vaikka vihollinen olikin hyökännyt tuon kimppuun.

Mireya käänsi katseensa viholliseen sekä vaaleahiuksiseen prinssiin, joka vaikutti hieman omituiselta prinsessan mielestä. Pian Mireya käänsi katseensa takaisin Caineen, kun tuo alkoi ihmetellä oliko vihollinen sittenkään vihollinen, joka olisi varastanut jääaseen vai Urumiyan oikea kruununperillinen. Tilanne oli kovin sekava, joten Mireyan oli vaikea ottaa asiasta selvää. Hän ei tehnyt elettäkään satuttaakseen ketään tai ryhtyäkseen taisteluun, mutta olisi silti siihen valmis, jos olisi pakko. Kovasta puusta veistettyä taistelusauvaa, jonka molemmissa päissä oli metallia, pidettiin siis tiukasti toisessa kädessä, valmiudessa.

Estarin prinsessa ei pystynyt keskittymään kunnolla tilanteeseen, hän alkoi miettiä, että pian saattaisi tulla lisää vihollisia ja silloin Mireya varmasti joutuisi turvautumaan väkivaltaan, jos haluaisi säilyttää henkensä tai edes auttaa muita jatkamaan tehtävää. Toivottavasti näin ei kävisi ja kruununperilliset pääsisivät turvallisesti pois alueelta. Kuka olisi arvannut, että juuri Mireyan kohdalle oli sattunut tällainen kohtalo? Ei ainakaan Mireya itse ollut ikinä ajatellut, että näin saattaisi käydä.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 25.07.2015
18:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA suorastaan hätkähti kun tämän päälle hypättiin, muttei kuitenkaan aivan. Herra keskittyi kuitenkin melkein välittömästi ääneen, joka oli tullut punatukkaisesta miehestä. Mutta kysymys, jonka mies esitti ei ollut sitä mitä herra oli odottanut. Tällä kertaa herran silmät suurentuivat aavistuksen, kun tämä mietti miksi mies oli asiaa kysynyt ennenkuin muisti - aivan, tämähän oli käyttänyt voimiaan! Herra hätiköi tasan sekunnin ajan ennenkuin sai itsensä rauhoittumaan, ja mietti mitä tekisi. Olisi helppoa päästä eroon tuosta pojasta, ei tarvinnut kuin koskea poikaa miekan kärjellä, mutta herra ei ollut varma pystyisikö siihen tarpeeksi ajoissa, olihan paikalla muitakin loppujen lopuksi. Nyt kävisi huonosti, sen herra tiesi. Valeasu oli ihan turha nyt kuin tuo punatukkainen oli tunnistanut herran. Oli typerää käyttää voimaa jäädyttäkseen maan, vaikka herra olisi voinut sen sijaan pistää tuota miestä! Ja varmaan olisi ehtinyt pistämään muitakin, mutta tässä sitä oltiin, vain koska herra päätti olla ylimielinen, vaikkei paljoa. Herra siristi silmiään hieman, yrittäen katsoa suuntaan, mistä punapään ääni oli kuulunut. ''Tch. Shinkann Urumiya, kiitosta vain, ja kukas sinä olet kyselemään olenko yksi Xernasin typeristä sotureista?'' Herra tuhahti hieman vihaisena ja ärsyyntyneenä, haluten vain olla hiljaa sillä herra vihasi puhumista, vaikka olihan sitä pakko kysyä tämä asia jos herra halusi mitään mahdollisuutta pysyä hengissä. Herra tunnusteli vapaalla kädellään jäätä, miettien mitä tekisi, samaan aikaan valmistautuen hyökkäämään tämän pojan kimppuun jos siihen olisi tarve. Herra kuitenkin totesi että poika saattaisi hyvinkin olla tarpeeksi nopeaa estämään miekkaa tai sitten joku muu paikalla olevista estäisi sen. Herra päätti olla tutkimatta tätä päällä olevaa poikaa, joka vaikutti erittäin oudolta, ja se oli jo jotain sanottu mieheltä joka riisuu haarniskansa kesken taistelua koska se oli epämiellyttävän tuntoinen. Tosiaan. Herra käänsi päätänsä hieman, sen verran kuin pystyi, ja tutki nyt tätä tyttöä, vaikka ei pidempään kuin pari sekunttia. Herra kuunteli ympärilleensä, ja kuuli kavioiden äänen tulevan lähemmäs, tunnistaen välittömästi sen Seaveriksi. Tulipa sopivaan aikaan, pahus. Seaveriin nämä viholliset eivät kuitenkaan kajoaisi, se olisi varmaa. Herra olisi valmis hyökkäämään vaikka välittömästi jos se pelastaisi tämän uskollisen hevosensa hengen, vaikka tämä ei ehkä eläisikään yhtä kauan kuin ihmiset elivät. Mutta elää sen piti saada, se oli sen verran uskollinen ja kaunis otus, ainakin herran mielestä. Tai jotain sen tapaista. Mitä nyt sattui oppimaan vanhemmiltaan hevosista, ja sellaiseksi Seaveria vanhempien mukaan kuvattiin, tai ehkä se oli erinlainen kuvaus? Jokatapauksessa Seaver oli ollut herran kanssa jo sen verran että herra ei antaisi kenenkään loukata sitä, saati antaa jonkun surmata sen.

Vastaa tähän
Nimi: Ohdotar
Lähetetty: 25.07.2015
18:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ELDSTAN - GEROS - MAA

Hiljainen yön hämärä oli tuntunut täydelliseltä, ja Eldstan oli todella olettanut kaiken sujuvan parhain päin, kun Caenin prinssi Caine lähti johtamaan heidän tietään ulos laaksosta. Eldstanin olisi kai pitänyt olla toivomatta liikoja, sillä kaikki alkoi mennä päin honkia saman tien.

Ensin Beag korskahti nykäisten päänsä terävästi ylös kesken kulun, ja vanttera mies pienen tamman selässä havahtui myös ajatuksistaan. Paikalle ryskytellyt hintelä nuorukainen oli niin punavalkea, että hetken Eldstan ehti jo luulla nähneensä verisen aaveen - jonkun sellaisen, joka oli paennut vanhoista tarinoista suoraan heidän eteensä. Eriskummallinen ulkonäkö oli kuitenkin tuttu hetken päästä, ja raa'an näköinen ulkokuori taisi pitää allaan yhden Gildomeran kuninkaallisista nuorista... tai ainakin yhden heidän joukostaan.
Gerosin tuleva ruskeasilmäinen ruhtinas ei ehtinyt päätää, kuinka reagoida veriroiskeiden peittämään vaaleaverikköön, kun letkan etunenästä kuului jo ryskettä. Mies otti Beagin paksut nahkaohjakset hiukan tiukemmin käteensä ja hoputti hevostaan nostelemaan jalkojaan hiukan ripeämmin. Hän tahtoi nähdä tilanteen, kun näki välähdyksen ja kuuli toisen matkaseurueen naisista älähtävän jotain. Ensin silmiin pisti se, kuinka Cainen roteva hevonen karautti kauemmas kohti metsänlaitaa ja Eldstan sai nähdä Caenin prinssin ja kuin tyhjästä ilmestyneen vihollissotilaan painissa maan tomussa.

Tappouhkauksia sateli äkkiä yllättävistä suunnista, ja se järkyttävän omituinen valkeahiuksinen nuorukainen oli jo rynnännyt verissäpäin mukaan nujakkaan. Beag hätkähti hiukan, mutta oli onneksi sen verran rauhallinen elikko, ettei tehnyt sen enempää.
Vihollissotilaan miekka sai maan routimaan ja peittymään peilinsileän jään alle. Eldstan oli opiskellut vanhoja taruja kotonaan koko ikänsä, eikä aseen alkuperästä ollut epäilystäkään. Se oli yksi kymmenestä, tähden tuomasta, mahtivoimin siunatusta aseesta. Urumiyan valtakunnan jäämiekka. Tilanne oli joko pahempi kuin saattoi kuvitella, tai silti todella paha. Eldstan ei jäänyt pohtimaan asiaa, vaan napautti ratsuaan pohkeillaan. Tamma hyppäsi reippaasti korskeaan jolkotukseen, ja päitsien ja satulan renkaat ja romppeet helisivät pimeässä.

"Mitä pirua täällä tapahtuu?" Eldstan äyskäisi ravatessaan joukon luokse ja kiertäessään kerran heidän ympärillään nähdäkseen kaikkien kasvot. Aavepoika näytti mielenvikaiselta uhkaillessaan muita, ja hetken Eldstan mietti, loppuisiko käytös, jos Beag potkaisisi nuorukaista kunnolla päähän.
"Jos kannat tuota asetta, sinulla olisi parasta olla siihen syy", mies tokaisi kuitenkin vihollishaarniskansa pois riuhtoneelle hyökkääjälle, ja tuijotti tätä tiiviisti punaruskeiden hiustensa ja kulmiensa alta. Hyökkäys näytti loppuneen, toistaiseksi, mutta Eldstan saattoi vannoa tuntevansa ikävän väristyksen niskassaan. Hetkenä minä hyvänsä koko sotku paljastuisi taatusti väijytykseksi tai joksikin suureksi huijaukseksi. Mireya ja Caine näyttivät selvinneen säikähdyksellä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
18:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Istuin toki edelleenkin viholliseksi leimatun miekkosen päällä valmiina iskemään veitselläni edelleenkin ja veitsellä siksi, koska ne oli helpompi napata mukaan kuin se elementti viikate, jonka puolestaan olin kiinnitellyt Poison nimisen hevosin satulaan kiinni ja siinä se tälläkin hetkellä oli. Ei sen irroittaminen vaikeaa tietänkään ollut, mutta sen verran hidasta se olisi voinut olla, että punapää olisi nyt kanttuvei ja se hänestä sitten, vaikka en niinkään välittänyt. Esitys oli ollut oikein hupaisa, mutta kaipa oli parempi, että punapää eläisi ja vihollinen kuolisi pois ja matka voisi taas jatkua, vaikka oli tämä tähän astisista hetkistä kaikista mukavinta oikeastaan, koska elämä, joka on kuiva ja jossa ei tapahdu mitään, ei ole mielenkiintoista millään tavalla.

Tosin heti kun punapää oli päässyt sen äsken valittaneen naikkosen avulla pystyyn ja saanut heitettyä vähän vitsiä murtuneesta selkärangasta ja niin edelleen, niin tämä samainen punapää keksikin kysyä, että oliko kyseessä Urumiyan perillinen eli prinssi jotain Urumiya, enhän nyt hänen nimeensä sen tarkemmin ollut perehtynyt, kuten en kenenkään muunkaan matkalaisen. En muista edes kuulleeni heidän nimiään missään kohdassa ja jos se tosiaan kuuluu prinssien ja prinsessoiden ihan perustietämykseen, niin totta puhuen minulla ei ollut harmainta hajua yhdenkään nimestä. Tosin se on ihan pieni vika vaan eivätkä nimet edes ole tärkeitä minusta. Pääasia, että tiedän kuka itse olen. Muilla ei niinkään ollut väliä. En ollut kuitenkaan mikään sosiaalisuuden huippu enkä omistanut ainoaakaan ystävää. En oikeastaan edes tiennyt, että miksi minuun oli niin vaikea muka tutustua, mutta kai se oli se, että heti leimattiin hulluksi.

Joka tapauksessa mies allani päätti kertoa olevansa Shinkann Urumiya eli toisin sanoen tämän oli pakko olla Urumiyan prinssi, joka hallitsi jäätä. Harmi sinänsä, koska silloin häntä ei saisi tappaa tai kiduttaa, joten se siitä sitten. Tosin siinä oli ensimmäinen nimi, jonka kuulin ja nyt tiesin hänen nimensä, mutta kaikki muut nimet olivat täysi mysteeri. Pärjään kyllä ilmankin sitä tietoa, koska olen täyhänkin asti pärjännyt, mutta se siitä varmaankin sitten. Vihollinen ei ollutkaan vihollinen ja saisi kaiketi pitää henkensä, jos muilta kysyttiin. Jos minulta kysyttäisiin, niin tyydyttäisin tarpeeni eli kidutuksen halun ja se siitä prinssistä, mutta jos annan tällä kertaa olla vaan?

Nousen ylös kyseisen Shinkann Urumiyan päältä ja katsoen hetken aikaa sitä veristä veistäni, jolla olin hieman tätä Shinkann Urumiya prinssiä rintakehän kohtaan viiltänyt. En tietenkään tappavasti tai edes kovinkaan pahasti, mutta viilsin kuitenkin ja nyt veitsi oli veressä. Tosin vaan vähän aikaa, koska päätin ihan vaan nuolaista veret pois siitä ja sen jälkeen tungen veitset veristen vaatteideni alle piiloon. Veri ei kuitenkaan ollut tämän prinssin vaan ihan vaan jonkun random naisen metsässä edelleenkin. Mutta joka tapauksessa nuolaisemani veri oikein hyvää oikeastaan. Pidin veren mausta jonkun ihmeen takia. Huomasin kuitenkin, että sinililahiuksinen prinssi viuhkojensa kanssa toljotti minua kuin tosiaan olisin hullu ja katseessa taisi olla inhoa. "Mitäs siinä toljotat?" sanahdan kyseiselle ja tämä käänsti katseensa heti pois ja alkoi tunkemaan viuhkojaan takaisin selkäänsä. Mutta niin, mitäs sitten? Jatkaisimmeko vaan matkaa? Siinäkö kaikki jännitys? Ei kai sentään? No ehkä jotain vielä jännittävämpää sattuisi ja tällä kertaa saisin oikeasti ainakin tappaa jonkun.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
19:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya palasi ajatusmaailmasta takaisin nykyhetkeen, kun paikalle ratsasti ruskeatukkainen prinssi Eldstan. Tuo taisi olla Gerosista kotoisin, jos nainen muisteli oikein. Kuitenkin Estarin prinsessa käänsi taas katseensa viholliseen, joka ei ollutkaan vihollinen vaan osoittautui Urumiyan prinssiksi, Shinkanniksi. Johan oli soppa syntynyt, kun oltiin otettu yhteen samalla puolella olevien kanssa. Onneksi asia selvisi ennen kuin kukaan oli menettänyt henkeään. Sepäs tästä olisikin vielä puuttunut.

Mireya huokaisi pienesti helpotuksesta, sillä tällä hetkellä ei ainakaan tainnut olla vihollisia lähettyvillä, kun tämäkin asia selvisi. Toivottavasti oikeat viholliset eivät olleet kuulleet tappelun tuottamia ääniä, tai naisen omaa ääntä, kun hänhän sattui aiemmin melkein huutamaan. No, prinsessa varmaan päätyisi syntipukiksi, jos jostain ilmaantuisi vihollispartio.
"Ehkä meidän pitäisi jatkaa pian matkaa? En usko, että meidän kannattaa viivästellä yhtään enempää", Estarin prinsessa toi mielipiteensä ilmi ja katsoi muita, jokaista vuorollaan. Tummanvihreään vittaan sonnustautunut neiti käveli takaisin Lotuksen luo ja oli valmiina nousemaan tuon sirorakenteisen hevosen selkään, jos muutkin päättäisivät jatkaa matkaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.07.2015
19:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Roolailen sit ku tuun saunasta, jatkakaa vain ihan rauhassa sillä välin :3

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
19:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Olin saanut kaivettua molemmat viuhkani esiin selkäni puolelta valmistautuen pahimpaan eli siihen, että puskista saattaisi tulla muitakin vihollisia tuon yhden lisäksi auttamaan häntä. Olihan vihollinen nyt kuitenkin saanut kuriin kun Dehrahin prinssi oli käynyt vihollisen kimppuun. Caine puolestaan vaikutti olevan selvästi ihan kunnossa, vaikka selkä oli varmastikin kipeä tuon tällä jälkeen, mutta vihollinen taisi olla enemmän ongelmissa kun Caine oli antanut jo yhdestä miekastaan viholliselle ja nyt tosiaan tämä albiino verisissä vaatteissaan oli vihollisen kimpussa edelleenkin. Tosin sitten tuli Cainen suunnalta ihan kunnollinen kysymyskin sen suhteen, että sattuiko vihollinen olemaankin Urumiyan prinssi jääelemettimiekkansa kanssa vai oliko hän vihollinen, joka oli napanut Urumiyan prinssiltä miekan. Tosin, jos kyseessä oli vihollinen, niin se tarkoittaisi varmasti sitä, että Urumiyan prinssi on saanut jo surmansa, jolloin meitä on enää vaan yhdeksän jäljellä kymmenestä ja tästä äityy ihan kunnon tappelu ja jos vihollisia onkin enemmänkin kuin yksi tässä lähellä, niin saisimme varmaan pian lisää miehiä niskaamme, mikä saattoi tarkoittaa kuolemaakin suurimmalle osalle tai jokaiselle tai sitten vaan muutamalle, mutta kuitenkin. Lisäksi se olisi taas tappio meille.

Pian kävikin kuitenkin ilmi, että vihollinen ei ollutkaan vihollinen vaan tosiaankin jääprinssi, joka olisi siis meidän puolella, mutta hän oli selvästi vaan erehtynyt meistä, koska onhan täällä pimeää kuitenkin. Dehrahin prinssi päästi jääprinssin vapaaksi nousten tämän päältä pois, mutta en voinut olla katsomatta kun albiino vielä nuolaisi verisen veitsensä puhtaaksi tämän Urumiyan prinssin verestä. Nyrpistin hieman nenääni ja katsoin prinssiä siihen asti kunnes tämä päätti kysyä, että mitä oikein toljotin. En vastannut mitään siihenkään, oli helpompi vaan kääntää katseensa pois. Tosin en ollut ainut, joka oli huomioinut tämän sekopäisen oloisen prinssin, koska myöskin Eldstan oli antanut huomionsa albiinolle. Joka tapaukessa ilmeisesti vaara oli ohi, mutta Miraya päätti kuitenkin ehdottaa, että kannattaisi lähteä paikalta pois. Olin samaa mieltä ja olinkin jo valmiina lähtemään, koska oikeat viholliset saattoivat tosiaan kuulla metelin ja se ei olisi hyvä asia.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.07.2015
21:15
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Kimppuuni käynyt mies tuhahti olevansa Shinkann Urumiya, eli siis Urumiyan prinssi. Voisihan hän edelleen olla naamioitunut vihollinen, mutta en oikein uskonut. Viholliset olivat muukalaisia, oli epätodennäköistä, että he tietäisivät joka prinssin ja prinsessan nimeltä. Lisäksi elementtimiekkojen käyttö vaati jonkin verran harjoittelua ja olisin jo kuollut, jos tämä olisi oikeasti ollut vihollinen. Jääprinssi jatkoi kuitenkin, että kuka itse olin kyselemään oliko hän Xernasin typerä sotilas. ”Olen Caenezhin prinssi, Caine Caen. Hyökkäsit kimppuuni vihollisen tunnuksiin sonnustautuneena, joten kyllä minulla on mielestäni oikeus kysyä syytä moiseen.” Ilmoitin nyt jo melko helpottuneesti. Urumiyalaisen kimppuun käynyt prinssikin päästi tämän, kun kuuli kuka tämä oli ja pian Eldstan saapui paikalle kyselemään, että mitä täällä oli tekeillä ja syytä siihen, miksi vihollisella oli elementtiase. Siinä kohtaa vilkaisin metsän laidalle, Gwaed näytti edelleen hiukan epäilevän takaisin tulemisen suhteen, joten vihelsin sille kutsukomennon, ja hetken epäröityään hevonen lähti palaamaan takaisin. Jalkapatikalla ei tällä selkäkivulla kyllä pitkälle pötkittäisi, ainakaan nopeasti, ja kohta voisi tulla kiire. ”Ilmeisesti väärin käsitys.” Vastasin Eldstanin ensimmäiseen kysymykseen. ”Hän sanoi olevansa Urumiyan prinssi, mutta tässä ei kannata alkaa ottamaan asiasta selvää. Kuten prinsessa Mireya sanoi, meidän pitäisi jatkaa matkaa. Asian voi selvittää sitten kun olemme poissa vihollisten näkyviltä.” Vastasin yhtälailla kaikille Gwaedin päästessä samalla perille. ”Muutkin ovat Gildomeran kruununperillisiä, mutta voimme hoitaa tutustumisriitit myöhemmin, pakenemme metsän suojaan ennen kuin vihollispartio huomaa meidän lähteneen laaksosta.” Selitin Shinkannille ja pyyhin verisen miekan terän viittaan, koska en halunnut jättää jälkiä nurmeen yhtään enempää merkiksi liikkeistämme, ja jousen selkäpuolelle ja kiipesin hammasta purren Gwaedin selkään. Että teki kipeää… ”No mennään, ennen kuin tässä käy pahemmin.” Ehdotin ja kannustin Gwaedin vauhtiin. Nyt oli turha hidastella, aikaa oli tuhlautunut jo liikaa tähän yhteenottoon.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 25.07.2015
21:25
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino pysäytti Amadeon Cainen annettua pysähtymismerkin. Odottaessaan oikeaa aikaa ylittää aukio, Beniamino katseli ympärilleen. Hän harkitsi tekevänsä tunnustelun elävien olentojen etsimiseen, mutta koska muut eivät vielä tienneet hänen kyvystään, hän päätti jättää sen tekemättä. Caine oli ollut aika varma siitä, että nyt olisi oikea aika ylittää aukio, joten se todennäköisesti myös olisi niin. Ja vihollispartiot olisivat tarpeeksi isoja että ne olisi helppo huomata kauempaa.

Vilahdus näkökentän laidassa? Yksinäinen vihollinen ryntäämässä Cainea kohti. Beniamino ei pystyisi tekemään mitään auttaakseen Cainea ennen kuin vihollinen ehtisi hänen kimppuunsa, toivottavasti Caine pärjäisi itse. Hän laskeutui Amadeon selästä, ja juoksi niin äänettömästi kuin kykeni laakson laitaa vihollisen tulosuuntaa kohti, valmiina vapauttamaan ranneteränsä mikäli vihollinen ei olisi yksin. Juostuaan muutaman kymmenen metriä, Beniamino pysähtyi, valmiina liikkumaan taas jos se olisi tarpeen. Koska vielä ei näkynyt lisää vihollisia, ilmeisesti hyökkääjä oli yksin. Hän teki pikaisen tunnustelun vähän matkan päähän, ja todellakin, ei muita ihmisiä, vain... hevonen, mutta se ei ollut uhka. Beniamino kääntyi takaisin muita päin ja näki Cainen olevan nyt jalkeilla. Beniamino huokaisi helpotuksesta ja alkoi lähestymään muita, hitaasti. Ah, tuolla oli hyökkääjä, Ryuumein alla. Hetkinen, hänellä ei ollut enää haarniskaa? Beniamino räpäytti silmiään hämmästyneenä. Miten, ja miksi, hän oli nyt haarniskaton. Seuraavaksi Beniamino huomasi jäätyneen maan. Hyökkääjä oli todennäköisesti yksi perillisistä. Jotain siellä puhuttiin, mutta Beniamino ei aivan erottanut mitä sanottiin. Pian Ruyymei nousikin hyökkääjän päältä antaen Beniaminolle varmistuksen asiasta. Hän palasi Amadeon luokse, jotta matka voisi jatkua mahdollisimman pian. "Kykenemmekö jatkamaan matkaa, vai pitäisikö meidän palata laaksoon parantelemaan kahakassa saatuja ruhjeita ja odottamaan uutta mahdollisuutta? Jos joku on loukkaantunut, laaksossa sentään olisi varmasti turvallista toipua" Beniamino kysyi sen jälkeen, kun Mireya oli ehdottanut matkan jatkamista.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 25.07.2015
21:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen herra ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi sen merkiksi että seuraisi kyllä ja että uskoi tätä miestä ainakin jossain mielin, sillä jos kerran mitä tämä mies - siis Caine - sanoi herralle oli totta, herra oli omiensa luona nyt. Vaikka oli todella outoa ajatella että vielä hetki sitten herra oli tosiaan yrittänyt päättää tämän prinssin päivät. Herra ponnahti seisoalleen ketterästi, ja vielä nopeammin nousi ratsunsa Seaverin selkään. Herra muisti että oli edelleen pukeutunut valepukuunsa, joten tämä otti kypärän päästään ja heitti sen menemään mieluusti, rauhoittuen samalla hieman laittaessaan miekkaa huotraansa. Ei ollut mitään järkeä hyökätä päälle, jos nämä puhuivat totta. Tai pikemminkin tämä Caine, ei muut oikein kertoneet olevansa prinssejä ja prinsessoja tai mitään. Herra tunsi itsensä väsyneeksi aika pian, olihan tätä osoitettu aseella, ja tämä oli joutunut listimään parikymmentä soturiakin, joten herra haluaisi pian päästä turvalliseen paikkaan ja lepäämään silmiään hetken ajan. Mutta herra varmaan kyllä pärjäisi sillä välin. Herra vilkaisi vain hetken ajan tätä Cainea, muiden nimiä ei herra ollut kuullut, eikä tätä oikein kiinnostanutkaan tietää nimiä, tämä voisi vaikka keksiä sopivat lempinimet kaikille jos ei sattuisi muistamaan kaikkia tai jotain, mutta kyllä herran varmaan kannattaisi ensin yrittää. Sitten herra älysi jotain. ''Siitä tuskin kannattaa paljoa huolehtia. Tuhosin jo pari partiota tässä matkan varrella,'', herra paljasti kohauttaen olkapäitään, kaipa siitä kannatti kertoa niin tiesivät mistä pystyi kulkemaan turvallisemmin tai jotain, tai ehkä he suuttuisivat koska herra oli kirjaimellisesti tuhonnut partioita, joista herra olikin napannut yhden valeasun matkaansa. Herraa ei tosin kiinnostanut paljon mitä muut ajattelisivat siitä että herra oli mennyt vain läpi, olihan herra onnistunut - naarmuitta - voittamaan kaikki. Herra puhalti ilmaa laiskasti ulos ja oli melkein täysin valmis haukottelemaan ja vaikkapa nukahtamaan siihen paikkaan. Oli tylsää olla siellä, vaikka herrasta kaikki tuntui olevan tylsää välillä. Olihan se hauskempaa kuitenkin kun olla prinssinä jossain jossa herran haluttiin olevan aina sisällä tekemässä jotain tärkeää kuten kirjoittamassa jotain, aina vain sitä samaa. Yksi syy miksi herra karkaili. Herra käänsi ajatuksensa menneisyydestään pois katsoakseen kaikkia näitä, jotka näyttävästi olivat perillisiä, päättäen ettei aikoisi puhua enää koskaan, ellei .. pakko olisi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
21:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Jos kukaan ei olisi tajunnut kysellä Urumiyan prinssin henkilöllisyyttä, niin tästä olisi varmasti tullut paljon jännempää tai niin ainakin otaksun asian olevan. Tietenkin oli totta, että tässä kohdassa oli paha alkaa nahistelemaan mitään, mutta ei ääntä ollut niin kovin edes lähtenyt kenestäkään muusta ellei sitten laskeuttu sitä prinsessaa, joka oli huudellut siitä, että kuinka epäreilua on hyökätä yksin seitsemän ihmisen kimppuun tai no yhden kimppuun kyllä, mutta lisäksi paikalla oli hyökkäyksen aikana myöskin kuusi muuta (jos Renmei nyt siis on tuolla edes vielä, mutta sitten tietenkin viisi, jos ei ole) ja toki nyt vieläkin paikalla oli kuusi tai no oikeastaan seitsemän, mutta jos tarkkoja ollaan, niin kahdeksan, koska kaksi puuttuu ja kymmenenhän meitä pitäisi olla yhteensä. Homma kuitenkin selvitettiin mielestäni ihan liian nopeasti. Se olisi ollut jännempi, jos homma olisi lähtenyt edes kunnolla vauhtiin, mutta toisaalta tässäkin kököttäminen tuntui turhanpäiväiseltä ja jos jäisimme tähän, meidät huomattaisiin enemmin tai myöhemmin. Tietenkin uusi hyökkäys saattaisi tuoda enemmän jännitystä tällekin retkelle tai tähän yöhön tai iltaan, en ollut varma, että oliko nyt yö vai ilta, mutta hämärää kuitenkin.

Se äänekäs akka eli Estarin prinsessa ehdotteli kuitenkin ratsaille nousemista ja syynä se, että tähän ei voisi jäädä kovinkaan pitkäksi aikaa, koska häntä selvästi taisi pelottaa. Mutta totta se kuitenkin oli, vaikkakin myöskin itsestään selvyys. Miksi naiset jahnasivat aina itsestään selvistä asioista? Kai kaikki nyt tiesivät, että jos jäisimme tähän, meidät nähtäisiin? Ehkä muija ajatteli olevansa kovinkin nerokas tai jotain. En vaan tiedä, mutta naisten logiikka ja viisastelut ottivat pahasti päähän jo senkin takia, että satuin vihaamaan naispuolisia ihmisiä, olijoita... ihan mitä vaan. Ja se, että on nainen ja vieläpä ärsyttävä sellainen - kaikki naiset ovat kyllä - niin se ottaa enemmän päähän. "Kaikki varmasti käsittävät tilanteen vakavuuden ilmankin inisemistäsi", sanahdan kyseiselle prinsessalle. Nainen otti vaan aivoon. Olisi hiljaa, niin hän ei olisi yhtä ärsyttävä.

Vilkaisen kuitenkin vielä Urumiyan prinssiin sen punapäisen prinssin nousten jo hevosensa selkään. Se äskeinen toljottajakin kannusti oman hevosensa matkaan sanoen samalla hevosensa nimeksi Ikukun kun tämä käski hevosen liikkumaan. Astelen oman hevoseni luo ja kiipeän seuraavaksi Poison nimisen hevoseni selkään ja käsken konin liikkeelle, koska en aikonut tähänkään kyllä jäädä pällisetelemään elämän kulkua. Samalla sain selville, että olimme siis menossa jonkun metsän suojiin, ettei viholliset sitten huomaisi meitä eli sinne sitten.

Eipä kuitenkaan aikaakaan kun joku sinihiuksinen prinssi eli tämä taisi olla Nierdalesin prinssi, jos oikein olen tajunnut, mutta hän tosiaan antoi seuraavan ehdotuksen mennä parantemaan jotain ruhjeita sinne Gilmarin laaksoon eli takaisin samaan suuntaan. Miksi hemmetissä? "Ei kai ketään oikeasti satu kun melko tuollainen hyökkää vaan kimppuun niinkin onnettomalla taktiikalla?" kysyn siinä kohdassa, koska ei kai ketään nyt oikeasti voisi sattua moinen? Mitään ei edes kerennyt tapahtumaan. Punapää tipahti vaan koninsa selästä ja Urumiyan prinssi sai pienen naarmun rintakehäänsä. Todella kamalaa siis...

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.07.2015
21:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
>juu vielä pieni korjaus tohon mun Ryuun viimiseen rooliin tohon viimeseen repriikkiin, jonka se sano, kun en näköjään osannu tehdä sitä kovinkaan selväksi, kun siitä puuttuu sana, mut se on kokonaisuudessaan: "Ei kai ketään oikeasti satu kun tuollainen raukka koikelo hyökkää kimppuun niinkin onnettomalla taktiikalla?"

oisin muokannu sen rooliin, mut en pysty muokkaamaan noita

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
22:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya nousi ratsaille, kun osa porukasta oli samaa mieltä, että heidän kannattaisi lähteä jatkamaan matkaa, ettei kävisi köpelösti. Nainen käänsi katseensa vaaleahiuksiseen prinssiin, joka käyttäytyi hyvin ikävästi naista kohtaan. Mireya yritti esittää, että sanat eivät tuntuneet missään, mutta hän oli todella herkkä sisältäpäin ja päätti pysyä hiljaa kääntäen samalla katseensa eteensä. Prinsessa siis kuunteli muiden puhetta hiljaa nyökäten, kun sanottiin, että oli parempi selvittää asia muualla. Nainen nyökkäsi jälleen itsekseen, kun Caine kertoi Urumiyan prinssille, että tässä joukkiossa kaikki muutkin olivat kruununperillisiä. Mireya hymähti hiljaa itsekseen, kun Urumiyan prinssi kertoi urotyöstään, että oli tuhonnut pari partiota yksin. Uhkarohkea kaveri. Vaikka tuo olisikin tuhonnut pari partiota, nainen uskoi, että vihollisia oli paljon enemmän kuin ne pari, joten oli hyvä silti jatkaa matkaa.

Mireya yllytti Lotuksen pohkeillaan raviin, käyntiä ei kannattanut varmasti mennä, mutta laukasta olisi saattanut kuulua melua, jos koko joukkio olisi laukannut yhtä aikaa. Harmi, että kaikkien hevoset tuskin osasivat askeltaa tölttiä, lukuunottaen Lotus. Töltti olisi ollut yhtä reipasta kuin ravi, mutta ei läheskään yhtä pomputtavaa ja varmasti kaviotkin kopsuisivat hiljaisemmalla voimalla maata vasten, josta olisi tullut vähemmän ääntä. Estarin prinsessa ei kuitenkaan ikinä vaihtaisi rakasta hevostansa toiseen, joka osaisi töltätä. Hän ei yksinkertaisesti pystyisi olemaan niin kylmäsydäminen omalle tammalleen.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.07.2015
22:12
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Tietysti unohdin roolata sen, että Mireya kiinnitti sauvansa takasin selkään. Voihan kakka.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.07.2015
00:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Nierdalesin sinihiuksinen prinssi, Beniamino taisi olla nimi, eli lyhyesti vain Ben, oli käynyt tarkistamassa, ettei vihollisia ollut tullut lisää. Tai näin ainakin oletin, kun hän tuli vähän ajan päästä paikalle siltä suunnalta, mistä Shinkann oli singahtanut kimppuuni kuin nuoli jousen jänteeltä. Kun tilanne oli rauhoittunut ja olimme päässeet jo melkein taas matkaan, niin Ben kyselikin sitten, että eikö olisi parempi palata laaksoon hoitamaan ruhjeita. Se oli kyllä toisaalta ihan totta, laakso oli turvallisin paikka, mutta samalla se oli loukku. Uudestaan olisi ehkä vaikeampi päästä enää lähtemään. ”Ehkä, mutta en mielelläni viivyttelisi enää täällä, taistelun jäljet huomataan ja laaksoa pidetään varmasti sen jälkeen vielä paremmin silmällä…” Vastasin. Itse nyt en ollut saanut kuin ikäviä mustelmia selkään, toivottavasti ei mitään sen pahempaa. No Shinkann oli haavoittunut kiitos minun ja jo valmiiksi verisen prinssin, josta nyt en ollut varma oliko hän itse haavoittunut ja missä välissä. Mutta voisin parantaa haavat miekalla kun pääsisimme metsään, joten ne eivät kauaa vaivaisi.

Seuraavaksi Shinkann kuitenkin ilmoitti, että partioista ei tarvinnut murehtia, koska hän oli hoidellut yksin pari partiota. Katsoin hiukan prinssiä. ”Se vähentää hieman vihollisten määrää onneksi, mutta kun muut huomaavat kuolleet, niin saatamme saada piankin seuraa, joten senkin takia on varmasti parempi pitää kiirettä. Kun kuolleet huomataan, he eivät ainakaan päästä laaksoa enää silmistään ja jäisimme sinne loukkuun, ellemme yritä väkisin raivata tietä ulos vihollisten läpi.” Mietin ääneen, laaksoon palaaminen ei liiemmin innostanut kun kerta oltiin jo päätetty lähteä. Seuraavaksi veriprinssi, ei vaan minkäköhän elementin prinssi hän oli? Verinen hän tällä hetkellä oli, mutta minä nyt kuitenkin olin ainoa ja oikea veriprinssi, eikä sitä arvonimeä muille annettaisi. No albiino veren peitossa kuitenkin, päätti tiuskia Mireyan ehdotukselle lähteä, että kaikki tajusivat sen ilman sanomistakin. Mikähän tätäkin risoi? Harmitti kun ei saanutkaan listiä vihollisia? Sitten hän vastasi ilmeisesti Benille, että ketä nyt muka oli sattunut moisen hyökkäyksen takia? No minä ja minun kipeä selkämme olimme asiasta eri mieltä, mutta koska en kaivannut takaisin laaksoonkaan, niin annoin olla. Mireya lähti selvästi närkästyneenä ravaamaan jo kohti metsää, jonne alun perin oltiin menossa. Tässä ei ainakaan kannattanut ihmetellä minne mentäisiin, joten kannustin Gwaedin, jonka oli pysäyttänyt kun suunnan vaihdos tuli puheeksi, taas raviin Mireyan perässä. Turhaan en ottanut selkäkipua riesaksi, että saisin painua häntä koipien välissä laaksoon takaisin nuolemaan haavojani.

// Tajusin et Caine tietää muiden nimet kyllä, paitsi Ryuumein :D
Mut jos Ryuu kerta haahuili jossain kiduttelemassa, niin se ei ehkä ollu paikalla ku nimiä käytiin läpi ja Caine tuli vasta viimeisten joukossa paikalle, niin sovitaan et se johtuu siitä :'D

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com