Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 31.08.2015
17:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Olin tosiaan saanut sen telttani pystyyn ja ajatellut syödäkin hieman nyt kun emme ainakaan hetkeen aikaan olisi mihinkään lähdössä. Tämän kertaiseksi evääksi päätyi yksi omena ja samalla Beniamino selitti henkivoimastaan, että se ei sitten ollutkaan sellainen voima kuin oltiin luultu. Henkivoima ei siis ollut sitä, että pystyi kutsumaan jotain demoneja ja muita henkiolentoja tai jotain vastaavia esiin, mutta mielestäni oli paljon hyödyllisempää esimerkiksi aistia sen jonkun tunnustelun avulla vihollisia sun muita jostain kauempaa kuin manata demoni esiin jostain tuonpuoleisesta. Henkivoima oli sisältänyt myöskin kaikkea muuta ihan hyödyllisen kuuloista ja tämän kertomista Beniamino oli sitten jotenkin ilmeisesti stressannut ja kaiketi pelännyt sitten meidän muiden mielipiteitä. No eihän tuossa mitään valittamisen aihetta kyllä ollut ja Caine sitten selittelikin, että kyseinen voima kuulosti hyödyllisemmältä kuin demonien esiin kutsuminen ja olin tosiaan samaa mieltä, mutta en asiaa mitenkään sanallisesti ilmaissut. Nyökkäsin vaan hyväksyvästi asian. Se porukan uusin prinssi eli Calder sai kuitenkin jonkun ongelman siitä, että hänelle on nyt valehdeltu henkivoiman todellosuudesta, johon ei nyt kyllä voisi sanoa mitään muuta kun, että voi voi tai kyynel. Tuo oli ainakin turha aihe vetää hernettä nenäänsä. Ryuumei ei puolestaan sanonut oikeastaan aiheeseen mitään, mutta näytti siltä, että ei olisi edes asiaa sisäistänyt. Mireyastakin asia oli kuitenkin loppujen lopuksi okei, mutta muut olivat sitten hiljaa eivätkä sanoneet mitään asiaan.

Sain omenani syötyä myöskin ja kaivelin sitten vettä esiin laukustani tai no ei se vesi nyt laukussani sellaisenaan tietenkään matkannut, olihan vedelle nyt pullo kuitenkin keksitty. Seuraavaksi kuitenkin siihen, että Caine ja Ryuumei olivat lähdössä Beniaminon kanssa veden etsintä reissulle, mutta eivät sitten päässeetkään mihinkään kun puskista juoksi joku punapäinen mies Cainen kimppuun sanoen tätä Caitsuksi, jolloin kohotin hieman toista kulmaani. Toisen miehen nimeksi puolestaan paljastui Jerppa, mutta se varmaan oli samaa lajia Caitsun kanssa eli vaan lempinimi. No, mutta ilmeisesti Jerppa ei kuitenkaan ollut vihollinen kun Caine häntä noin halaili ja toinen mies Cainea. Ryuumei sai kyllä jonkun ongelman asiasta itselleen ja meni haukkumaan Jerppaa joksikin alemman luokan homomieheksi, mutta ei kai Jerppa nyt homo kuitenkaan ihan kirjaimellisesti kuitenkaan ollut? Ja vaikka olisikin, niin tuskin kuitenkaan Cainen kanssa, koska Cainehan on prinssi. Eihän prinssi voisi olla toisen miehen kanssa yhdessä ja vielä jonkun sellaisen miehen kanssa, joka kuuluu alempaan luokkaan. Eihän se olisi sopivaa eikä kaksi miestä voisi jatkaa sukua mitenkään. No eivät kaksi naistakaan, mutta se nyt on tässä asiassa sivuseikka. Joka tapauksessa tämä Jerppa, joka osoittautuikin oikeasti Jeremyksi, laukoi joten erittäin epäkypsää ja erittäin loukkaavaa Ryuumein haukkumisista ja sinne jonnekin painumisesta, että ei Jeremy nyt kuitenkaan nähnyt muita naisia kuin Mireyan ja hänen pöksyihin mies ei kyllä painuisi eikä hän hevosiin aikoisi koskea siinä mielessä, mutta voisi kuitenkin joskus myöhemmin ehkä jopa hoitaakin Mireyan. Caine puolestaan sanoi Jeremylle sitten suorat sanat ja Jeremy vaan tokaisi, että eihän Mireya edes kuullut mitään. No kuuli tai ei, eihän alemman luokan miehen sovi mennä puhumaan tuohon sävyyn kauniista, nuoresta prinsessasta. Saisi hävetä kyllä, jos minulta kysyttäisiin enkä kyllä haluaisi moisen moukan kanssa kulkea yhtään mihinkään. Olkoonkin, että Ryuumeikin olisi voinut olla hiljaa ja antaa haukkumisen ja huuteluiden olla.

Joka tapauksessa siitäkin paisui riita siitä, että huolivatko he Jeremyn apua veden etsimiseksi vaiko eivät ja ilmeisesti sitten eivät kun Ryuumei oli asian päättänyt kaikkien puolesta, mutta ainakin he pääsivät lopuksi lähtemään sinne jonnekin. Tosin se Jeremyn tulo oli kyllä aika hämärä, koska lähinnä jäi vaivaamaan, että kuka kumma se Jeremy nyt sitten niin kuin oli. Joku Cainen henkivartija ehkä? Ehkä joku erittäin läheinen ystävä halauksesta päätellen? Heidän puheenaiheet kuitenkin kuulosti melko oudoilta, mutta ehkä se oli hyvien ystävien niin sanottua inside-läppää, jonka siis vaan he tajuavat. Oli miten oli, kaikki kolme eli Caine, Ryuumei ja Jeremy lähtivät etsimään vettä melko ärtyneen näköisinä ja Beniamino lähti heidän peräänsä niin kuin olikin halunnut. Ilmeisesti hän halusi päästä Calderista eroon kun ei halunnut kuulla itseensä kohdistuvia syytöksiä. Tosin hänen seuransa ei vaikuttanut kovinkaan mukavalta kun otti huomioon sen, että Ryuumei oli melko helposti suuttuva tapaus ja sai riidan kun riidan aikaan ihan kenen hyvänsä kanssa. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan ollut turvautunut väkivaltaan, mutta jos he eivät olisi lähteneet etsimään sitä vettä tällä sekunnilla, niin Ryuumei olisi varmasti tarttunut vähintäänkin veitseen. Tosin hänellä oli ollut jo valmiiksi se myrkkyviikate käsissään, että oli varmasti lähellä, että kukaan ei olisi saanut siitä ja hyvä vaan, että ei saanutkaan.

Joka tapauksessa riidanainekset tai riidanaines oli lähtenyt etsimään vettä niiden kolmen kanssa, joten ainakin olisi hetken rauhaisaa ja saisin ehkä mahdollisuuden nukahtaa ennen kuin riidanaines joukkoineen saapuu takaisin riitelemään jostain yhtä pöyristyttävästä aiheesta. Olisi kuitenkin varmaankin syytä koittaa puhua tuosta riitelyvimmasta Ryuumein kanssa ja selvittää, että mikä mättää, mutta ehkä joku muukin on jo ajatellut samaa, niin minun ei tarvitse ryhtyä siihen, koska en todellakaan oikeastaan halunnut alkaa puhumaan moisen kanssa yhtään mistään mitään. Mutta nyt se ei kuitenkaan ole edes ajankohtaista, joten päätin ryömiä telttani sisään ja laitan sen kiinni. Kiinnitys tapahtui napeilla. Jonkunlaisen pedin olin kuitenkin jo valmiiksi laittanut, joten hilauduin vaan sen petini päälle ja vedin viltin päälleni. Painan silmät kiinni sekä etsin mukavan asennon, johon voisi jopa nukahtaa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 31.08.2015
20:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Olipa hiljaista, kun kukaan ei puhunut mitään. Kukaan siis, joka oli jäänyt pienelle aukiolle, jolle olimme leiriytyneet joksikin aikaa. Istuskelin rusehtavanvihreällä viltillä, se oli melko pehmeä ja paksu, maakaan ei siis tuntunut kovin kovalta liian ison takamukseni alla. Irroitin taistelusauvan selästäni ja otin myös tummanvihreän viitan pois päältäni, koska minulla oli hieman kuuma, vaikka olikin viileämpää kuin päivällä. Huokaisin pienesti, koska minulla alkoi olla jo todella kova nälkä eikä minulla oikeastikaan ollut mitään syötävää, sillä olin kerennyt syömään kaikki evääni, kun olin matkannut Estarista tänne Lunemariin. Matka oli ollut nimittäin hyvin pitkä ja eväät olivat siis loppuneet. Toivottavasti vettä etsimään lähtenyt porukka löytäisi ruokaa tai edes jotain, mitä voisi syödä nälkää lievittämään. Minulle tuli usein huono olo, jos podin kovaakin nälkää. Tai sitten kysyisin muilta, jos heillä sattuisi olemaan edes pari marjaa taskussaan tai jotain. Katsoin muita, jotka olivat jääneet kanssani aukiolle. Lunemarin prinssi oli käynyt telttaansa, joten tuota en ainakaan häiritsisi. Ehkä odottaisin vielä vähän aikaa ennen kuin alkaisin kysellä uudestaan muiden eväsvarastoista. Voisin tietysti itsekin lähteä etsimään esimerkiksi marjoja metsästä, mutta oli pimeää sekä vihollisia saattoi tulla vastaan, joten en tiennyt olisiko minun kovin hyvä lähteä yksikseni metsään nälkäisenä ja väsyneenä, kun ei pystynyt keskittymään kovin moneen asiaan yhtä aikaa. Joku saattaisi vaikka tehdä yllätyshyökkäyksen näin väsyneen neidon kimppuun.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.09.2015
16:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Jatkoimme samalla eteenpäin kun Jeremy kertoi siitä lammesta, jonka oli nähnyt tullessaan. Kuulosti hyvältä paikalta, sääli, että Ryuumein oli pitänyt kiukutella ja aikaa oli tuhlaantunut turhuuksiin, muuten voisimme kaikki jo olla matkalla sinne. No toivottavasti hän löytäisi sitä peseytymisvettä muualta. Lisäksi paikka oli kuulemma lähellä, mutta hevosilla pääsisi nopeammin. Eli jonkin verran matkaa siis kuitenkin olisi. Seuraavaksi Jeremy tosin kysyi, että palaisimmeko sitten takaisin hakemaan hänen hevostaan, Gwaedia ei kuulemma tarvitsisi rasittaa, eli ratsastaisimme molemmat Aldavinurilla. Kieltämättä lampi kuulosti houkuttelevalta, mutta oli jo melko myöhä. Lisäksi, jos palaisimme takaisin, olisi pakko ottaa muutkin halukkaat mukaan eli se kahdenkeskeisestä ajasta sitten. ”Ehkä olisi parempi mennä sinne yhdessä sitten kun kaikki ovat levänneet tarpeeksi, ettei tarvitse turhaan kulkea edestakaisin.” Vastasin hetken mietittyäni asiaa. ”Jos katsotaan löytyykö tästä lähistöltä mitään ja mennään sitten takaisin. Jos tästä lähempää ei löydy vettä, niin mennään sitten myöhemmin sille löytämällesi lammelle.” Ehdotin, koska voisihan sitä ehkä lähempääkin aina löytyä. ”Ja jotain ruuaksi kelpaavaa voisi myös koettaa katsoa, minulla ei oikein ole enää mitään jäljellä ja mitä nyt sain käsitystä, niin ei paljon muillakaan. Onko sinulla jotain ruokaa mukana?” Mainitsin sitten vaikka en nyt tiennyt mitä ruuaksi kelpaavaa metsästä voisi löytyä, sellaista mihin ei tarvittaisi tulta kypsyttämiseen. Jotain marjoja ehkä tai pähkinöitä? ”Ajattelimme, että nyt ei olisi kovin turvallista sytyttää tulta, muuten metsästäminen olisi hyvä idea, toki sitä pitää harkita jos muuta ruokaa ei ole.” Jatkoin vielä koittaen katsella ympärilleni samalla kun kuljimme eteenpäin.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.09.2015
17:25
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino käveli keskittyen tunnustelemaan ympäristöä, koittaen löytää jonkinlaista vihjettä vedestä. Eläimiä oli siellä täällä, mutta ei mitään ryhmää joka varmasti olisi merkki vedestä. Näin jatkui muutaman minuutin ajan, kunnes hän aisti jotain pieniä olentoja. Beniamino pysähtyi voidakseen keskittyä hiukan paremmin jotta pystyisi tunnistamaan, mitä oli aistimassa.

”Uskoisin aistivani sammakoita tai rupikonnia. Nehän ovat usein veden lähettyvillä, joten meidän kannattanee mennä tarkistamaan sieltä?” Beniamino ilmoitti Ryuumeille, ja lähti näyttämään tietä Ryuumein seuratessa perässä (?). Sammakoiden luokse oli noin 500 metriä.

”Olemme melkein siellä missä sammakoita on, joten mikäli täällä on vettä, se olisi tässä lähistöllä. Me voisimme hieman hajaantua etsimään, mutta pysytellään kuuloetäisyydellä”, Beniamino ehdotti heidän päästyään lähelle.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 01.09.2015
20:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Matka sen kun jatkui vaan eikä vedestä tuntunut olevan mitään merkkiäkään. Mietin tosiaan jo sitä vaihtoehtoa, että olisi pitänyt vaan tukkia turpansa ja suostua siihen sen Alemman Luokan Homomies Jerpan vesipaikan etsimiseen, niin ainakin vettä olisi varmaankin jopa löytynyt. Ellei Jerppa sitten kärsi dementiasta tai jostain muusta vastaavasta taudista, jonka takia voi menettää muistinsa. Toisaalta en kuitenkaan kestä ääliöiden seuraa kovinkaan kauaa aikaa, joten toisaalta kun vertasi Jerpan ja nyt tämän Benin seuraa tässä, niin kyllä Benin seura oli paljon mukavempi ja jopa omalla tavallaan aika rauhoittava, mikä taas saattoi kyllä johtua siitä, että Ben ei paljoa puhellut mitään ja oli selvästi asialinjaheppu. Tosin asilinjahepuissa oli se huono puoli, että sellaiset ihmiset tuppaavat olemaan aika tylsiä ja huumorintajuttomia hemmoja, mutta jos pitää valita pervon ja asialinjahepun väliltä, niin kallistuisin heti asiaa miettimättäkään asialinjahepun puoleen ja pervot saisivat jäädä pimentoon. Tai, jos Jerppa Junttila ei ole suoranainen pervo, niin ainakin idiootti, joka ei tajua mistään mitään, joka osaa vaan laukoa alapäävitsejä.

Havahduin tähän hetkeen takaisin kun Ben sanoi, että aistii tai siis uskoo aistivansa sammakoita ja rupikonnia. "Mikä niiden elukoiden ero muka on?" mutisen siihen, koska mielestäni molemmat elikot näyttävät samalta. Saatta toinen laji olla ehkä isompi kokoisempi, mutta en sitten tiedä sen tarkemmin asiasta. Mutta mitä väliä sillä edes oli nyt kun etsimme vettä? Tosin Ben jatkoi sitten heti perään, että kyseiset elukat oleilivat yleensä veden lähettyvillä. "Aivan..." tokaisen siihen. Niin tietenkin... siksi Ben puhui niistä elukoista. Benin mielestä meidän siis pitäisi mennä tarkistamaan sieltä. "Niin mistä? Mihin suuntaan edes pitää mennä?" kysyn siinä kohdassa, koska ei kai Ben nyt olettanut sitä, että minä aistisin jotain elukoita myrkkyviikatteen avulla? Kyseinen viikate ei aisti yhtään mitään. Joka tapauksessa oli varmaankin sanomattakin selvää, että Ben lähti astelemaan kohti sitä vesipaikkaa, joten lähdin toki perään.

Jonkun ajan päästä Ben päätti ilmoittaa, että olemme melkein siellä sammakoiden luona. Ai, eikö niitä rupikonnia ollutkaan missään? Aivan sama... tärkeintä on se, että siellä, mihin menemme, on vettä. "Hienoa... Onko sinne siis enää pitkää matkaa?" kyselin sitten, koska mistä sitä tietää, että mikä kellekin on melkein perillä. Joka tapauksessa Ben ehdotti hajaantumista, mutta oli pysyttävä kuuloetäisyydellä. Lisäksi veden pitäisi olla kuitenkin tässä jossain lähellä. "Selvä homma... Hajaannutaan siis", sanon siihen merkiksi siitä, että tajusin asian. Kyllä minäkin jotain tajuan, mutta on kyllä totta, että tällä hetkellä väsyttää aika paljon, joten asioiden tajuaminen on ns. entistä työläämpää kun en muutenkaan koskaan ajattele kahta kertaa mitään ennen kuin teen tai sanon.

Joka tapauksessa Ben oli ehdottanut sitä, että hajaannutaan, joten lähdin sitten ns. erkanemaan hieman toisesta, mutta ainakin yritin pysyä samalla kuuloetäisyydellä. Katselin ympärilleni jatkaen harppomista veden etsinnän, kunnes sitten melko taidokkaasti kompaistuin maasta ylös työntyvään juureen löytäen kuin löytäenkin samalla sitä vettäkin, joka oli ikään kuin jonkunlaisen ns. alentuneen maan kohdalla ja juuri, joka tielleni sattunut ja johon olin jalkani onnistunut iskemään, sattui olemaan jonkunlaisen ns. pienikokoisen vuoren kohdalla. Vuorihan kyseessä ei kuitenkaan ollut, vaan ehkä lähinnä vaan joku kumpare tai joku vastaava ja vesialuetta ympäröi ikään kuin kyseinen kumpareseinämä. Joka tapauksessa itse veden löysin kuitenkin siten, että olin onnistunut ihan kaatumaankin kyseiseen juureen ja sen juuren takia olin sitten kaatunut kyseiseltä ns. kumpareseinämältä kyseiseen jorpakkoon, joka kyllä oli taisi olla lampi enemminkin, jos ihan tarkkoja oltiin. Kaatumisen yhteydessä olin myöskin saanut ilmoille jonkun epämääräisen älähdyksen, koska yleensäkään sitä ei pysty olemaan hiljaa, jos putoaa jostain alaspäin. Mutta niin... vesi tosiaan löytyi, mutta nyt olin onnekkaasti kastellut ihan kaiken läpimäräksi eikä vaihtovaatteita ollut mukana, koska en varautunut sellaiseen. Varauduin vaan tuomaan aseen sinne laaksoon enkä ajatellut, että siinä kovinkaan kauaa menisi, joten vaihtovaatteet olivat kaikki kotona ja minä olin jorpakossa kaulaani myöten. Pääasia toki se, että nyt en enää ollut veressä. Sehän oli tavoitteeni, mutta en tavoitellut vaatteiden kastelemista. Rämmin joka tapauksessa lammesta pois näyttäen kyllä entistä ärtyneemmältä. "Hitto soikoon kun kaikki menee aina niin niin kuin minä EN HALUA asioiden menevän!" ärähdän tajuten myöskin seuraavaksi sen, että sen hemmetin viikate oli nyt lammen pohjassa varmaankin siinä kohdassa lampea, johon putosin. "Ja että sekin vielä!" parahdan perään kiskoan samalla punaisen ja läpimärän liivin päältäni pois ja pudotan sen maahan nurmikon päälle. Mitähän sitten? Kaikki epäonnistuu, ihan aina!! Miksi se olen aina minä?! Ristin käteni seuraavaksi ja istuin lammen rannalle jääden toljottamaan vettä ärtynein ilmein.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 02.09.2015
14:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Kävelin Cainen kanssa eteenpäin odotellen tuon vastausta kysymykseeni. Onneksi ei kovin kauaa tarvinnut odotella, kun punatukkainen prinssini kertoi, että ehkä olisi parempi mennä muiden kanssa, kun he olisivat levänneet. Hymähdin hieman pettyneesti, sillä se ei ainakaan olisi yhtään romanttista mennä isolla sakilla valoisaan aikaan lammelle. Nyökkäsin kuitenkin merkiksi siitä, että ymmärsin asian, olihan Caine kuitenkin se, joka päättäisi. Ei paranisi laittaa vastaan prinssille tai voisi kuulla vaikka minkälaista saarnaa niskaan. Kuuntelin Cainen ehdotuksia siitä, että voisi etsiä vettä lähistöltä sekä jotain ruokaa ellei minulla sattuisi olemaan.
"Minulla ei ole muuta kuin olutta, viiniä ja pari kania, jotka sain aiemmin tänään kiinni", kerroin Cainelle. Mitä veden etsimiseen tuli lähistöltä, ehkä riitti että ongelmaprinssi sekä sinihiuksinen prinssi etsisivät vettä keskenään.
"Voisimme yrittää etsiä jotain ruokaa, mutta en tiedä näiden metsien kasvillisuudesta, koska olen ensi kertaa näin etelässä. En siis tiedä mitä voisimme syödä ilman valmistamista ja mikä on raakana myrkyllistä", kerroin Cainelle. Ehkä se kasviprinsessa tietäisi paremmin. Jossain suojaisemmassa paikassa voisin kyllä valmistaa kanit, mutta sellaisella aukiolla, mihin kruununperilliset olivat leiriytyneet, ei kannattaisi alkaa väsäilemään minkäänlaista nuotiota.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 02.09.2015
17:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
>kelasin, että haluaisin tehä jollekin jonkun alamaisen ja omille tyypeilleni nyt en sellasta kyllä ala väsäämään, mutta oisko ketään, joka haluis hahmolleen sellasta ja mikä se sitten olisi (näin niin kun esimerkiksi) kyseiselle hahmolle? :D

++ iskin sen takia tähän, koska tässä tän näkee ns. helpommin/nopeemmin, mutta voi tän toki poistaa tästä ja voin toki siirtää tän ilmotuksen sinne vieraskirjankin puolelle, jos tänne ei olisi saanu laittaa :D

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 02.09.2015
19:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"devi" kirjoitti:

>kelasin, että haluaisin tehä jollekin jonkun alamaisen ja omille tyypeilleni nyt en sellasta kyllä ala väsäämään, mutta oisko ketään, joka haluis hahmolleen sellasta ja mikä se sitten olisi (näin niin kun esimerkiksi) kyseiselle hahmolle? :D

++ iskin sen takia tähän, koska tässä tän näkee ns. helpommin/nopeemmin, mutta voi tän toki poistaa tästä ja voin toki siirtää tän ilmotuksen sinne vieraskirjankin puolelle, jos tänne ei olisi saanu laittaa :D


// Mireyalle voi mun puolesta tehä alamaisen, jos haluu :D Mutta siitä en tiiä, mikä se hahmo vois olla Mireyalle. Joku ystävä? Palvelija? Vaihtoehtoja on vaikka mitä :D Että sillä ei oo sillei välii.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 02.09.2015
20:10
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Janchi" kirjoitti:

// Mireyalle voi mun puolesta tehä alamaisen, jos haluu :D Mutta siitä en tiiä, mikä se hahmo vois olla Mireyalle. Joku ystävä? Palvelija? Vaihtoehtoja on vaikka mitä :D Että sillä ei oo sillei välii.


>ookkei eli sille sitten :3
mut jos se olis sitten vaikka joku henkivartija tai joku vastaava ja vaikka samalla joku hyvä ystävä?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 02.09.2015
20:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"devi" kirjoitti:

>ookkei eli sille sitten :3
mut jos se olis sitten vaikka joku henkivartija tai joku vastaava ja vaikka samalla joku hyvä ystävä?


// Sopii mulle :D

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 02.09.2015
20:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Janchi" kirjoitti:

// Sopii mulle :D


>hyvä homma... alan tekemään sitä ;) tosin se on varmasti aikasintaan huomenna vasta valmis, mutta kuitenkin :3

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 02.09.2015
20:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"devi" kirjoitti:

>hyvä homma... alan tekemään sitä ;) tosin se on varmasti aikasintaan huomenna vasta valmis, mutta kuitenkin :3


// Joo :D

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.09.2015
22:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"devi" kirjoitti:

>kelasin, että haluaisin tehä jollekin jonkun alamaisen ja omille tyypeilleni nyt en sellasta kyllä ala väsäämään, mutta oisko ketään, joka haluis hahmolleen sellasta ja mikä se sitten olisi (näin niin kun esimerkiksi) kyseiselle hahmolle? :D

++ iskin sen takia tähän, koska tässä tän näkee ns. helpommin/nopeemmin, mutta voi tän toki poistaa tästä ja voin toki siirtää tän ilmotuksen sinne vieraskirjankin puolelle, jos tänne ei olisi saanu laittaa :D


Juu kiva juttu ^^
kyl tänneki saa ropeen liittyvii asioita ihan ilmotella, tätä nyt kuitenki ehkä hiukka enemmän katotaan ku vieraskirjaa, ite koitan kattoo vieraskirjaaki yhtä usein ihan siks jos joku on kysyny siellä jotain tärkeää :D

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 03.09.2015
16:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Megohime" kirjoitti:

Juu kiva juttu ^^
kyl tänneki saa ropeen liittyvii asioita ihan ilmotella, tätä nyt kuitenki ehkä hiukka enemmän katotaan ku vieraskirjaa, ite koitan kattoo vieraskirjaaki yhtä usein ihan siks jos joku on kysyny siellä jotain tärkeää :D


>kelasin, että mulla on liian vähän hahmoja XD
mutta juu... hyvä homma, että tännekin sai laittaa :D en vaan ollu varma, mutta juu aivan ;)

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 03.09.2015
18:44
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Olin sitten joku aika sitten saanut Estarin kuninkaalta käskyn, että saisin sittenkin lähteä prinsessa Mireyan perään suojelemaan tätä kaikelta mahdolliselta. Ei siinä tietenkään mitään. Teen sen ihan mielelläni. Onhan prinsessa Mireya kuitenkin myöskin pitkäaikainen ystäväni ja koska olen Mireyan henkivartija, niin tietenkin sen teen ja toki senkin takia, että hänen isänsä niin käski ja niin toki silloin teenkin myös. Olin siis jo joku aika sitten valmistellut hevoseni eli Ayeshan valmiiksi ja kun kaikki oli täysin valmista, niin olin tietenkin lähtenyt heti matkaan. Nyt olin ollut jo melko kauan matkalla kohti Gilmarin laaksoa. Laaksoa, jossa perillisten oli määrä kuulemma kokoontua. Olin kuitenkin uskonut, että Mireya olisi tullut vastaan jossain kohdassa, koska eihän sen taistelusauvan vienti sinne laaksoon nyt niin vaikeaa kuitenkaan voinut olla. Ketään ei kuitenkaan tullut vastaan. Siis ketään perillistä, mutta vihollisia oli sitäkin enemmän ja tuntui, että viholliset lisääntyivät yön saapuessa maahan tai sitten se vaan tuntui siltä, eikä sille sitten vaan voi mitään. Yritin totta kai parhaani mukaan pysyä katseilta piilossa, mutta jouduin kuitenkin tappamaan muutamia edestä pois ja onnistuin vielä saamaan haavankin käteeni, mutta onneksi se ei ollut paha eikä edes vuotanut enää.

Pääsin joka tapauksessa vihdoin hevoseni kanssa Gilmarin laaksoon, mutta eihän täällä edes ollut ketään. Eikö Mireya sitten ollut vaan vielä päässyt tänne? Ja missä kummassa niiden aseiden sitten pitäisi olla? Haudattuna johonkin? Ei täällä kyllä näyttänyt olevan mitään jälkiä mistään kaivamisestakaan, mutta selvästi maassa oli hevosien kavioiden jälkiä, joten kyllä täällä väkeä kuitenkin on ollut. Lisäksi jäljet olivat vielä melko tuoreen oloiset, joten joku porukka täällä on ollut muutamia tunteja taaksepäin. Kenties perilliset? Mutta, jos ei niin kyseessä on varmasti ollut vihollinen. Joka tapauksessa oli myöskin selvää, että mihin suuntaan jäljet jatkuivat, joten lähdin seuraamaan seuraavaksi niitä. Oli selvää, että joukkio oli matkalla Vinemariin, mutta hittoa he siellä tekivät, jos kyseessä tosiaan oli perilliset? Toki, jos kyseessä on vihollinen, niin asia on tietenkin täysin eri. Sitten se on varmaan vaan vihollisjoukkojen lisäämistä Vinemariin.

Jonkun matkan päästä aloin kuitenkin kuulemaan jopa jonkunlaista puhetta ja selvästi kauemmaksi oli leiriytynyt joku joukkio. Jäin lähinnä ensin vaan puskaan tutkimaan asiaa tai lähinnä sitä, että oliko kyseessä vihollinen vaiko ei. Porukka näytti kuitenkin melko nuorilta ja he selvästi riitelivät jonkun prinsessan siveellisyydestä ja sen jälkeen riitapukarit lähtivät paikalta etsimään jotain. Jos oikein tajusin, niin vesi oli kateissa. Vettä olisi kuitenkin ainakin täysin toisessa suunnassa. Suunnassa, josta olin itsekin tullut, mutta en aikonut puuttua. Tarkkailin kuitenkin edelleenkin porukkaa huomaten seuraavaksi, että Mireyahan oli selvästi Lotuksensa kanssa aukiolla. Eli olin vihdoin löytänyt heidät ja kyseisen prinsessan, jota etsinkin - luojan kiitos. Mutta mitä he täällä tekevät? He lähtivät aikaisemmin kuin minä, joten olisihan Mireyan pitänyt olla jo paluumatkalla.

Astelen joka tapauksessa pusikosta pois ja vedän valkoisen hevoseni myöskin pusikosta pois. Enhän tietenkään ratsailla enää ollut. "Mireya? Mitä ihmettä teet täällä? Ettekö muka ole päässeet vielä laaksoon asti?" aloitin heti kun pääsin kuuloetäisyydelle pitäen samalla heterokromiset silmäni Mireyassa koko ajan. Samalla pitelin edelleenkin hevostani suitsista kiinni. Paikalla näytti olevan myöskin muutakin porukkaa ja Mireya näytti olevan tällä hetkellä ainut nainen paikan päällä, vaikka olivat ne kaksi ainakin mielestäni näyttäneet naisilta myöskin. Ne, jotka tosin olivat jo lähteneet. Toinen niistä oli jopa kuulostanut naiselta (Caine ja Ryuumei siis), mutta antaa olla. Halusin vaan tietää nyt homman nimen.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 03.09.2015
19:45
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Istuin viltilläni ja haaveilin siitä ruoasta, jota en ollut vieläkään viitsinyt yksin mennä etsimään, enkä ollut viitsinyt muiltakaan eväistä kysyä. Vilkaisin sitten sivulleni, kun kuulin, että minua kyseltiin. Yllätyin ja nousin nopeasti ylös, kun huomasin, että kyselijä oli henkivartijani ja ystäväni Rauf. Kävelin miestä lähemmäs reippaasti samalla, kun tuo lateli kysymyksiä siitä, miksi olin täällä ja enkö muka ollut vielä päässyt Gilmarin laaksoon asti.
"No tuotaa... Suunnitelmiin tuli muutoksia", totesin melko hiljaa vastaukseksi, kun olin jo lähempänä punertavat hiukset omaavaa Raufia. En viitsinyt puhua normaalilla äänelläni, koska olin aiemmin jo saanut valitusta siitä. Aloin sitten miettiä, miten kertoisin suunnitelmasta.
"Päätimme yhdessä tuumin muiden perillisten kanssa, että aseiden piilottamisessa ei olisi mitään järkeä, sillä ne saattavat olla meidän ainoa keino selvitä tästä ongelmasta... Joten ajattelimme, että taistelemme niiden avulla valtakuntamme takaisin. Kävimme kyllä laaksossa, mutta sitten lähdimme sieltä ja leiriydyimme väsyneenä tälle alueelle", vastasin viimein ja kerroin siis sen, mitä itse muistin suunnitelmasta. Caine varmasti olisi osannut selittää paremmin, mutta hänpä ei nyt ollut täällä, kun lähti etsimään vettä yhden alamaisensa sekä Ryuumein ja Benin kanssa.
"Mutta mitä sinä täällä teet?" kysyin hymyillen. Olin itse asiassa kovin iloinen siitä, että henkivartijani oli paikalla, tuskin päätyisin enää ainakaan yhtä tuskallisiin tilanteisiin Ryuumein kanssa kuten aiemmin. Tätä ajatellessani vilkaisin rannettani, jossa oli side. Olisikohan haavat jo tyrehtyneet? Voisin tarkistaa asian myöhemmin, koska käänsin nyt katseeni takaisin Raufiin.
"Onko sinulla mitään ruokaa? Kuolen nälkään", kysyin pienesti naurahtaen. Ehkä toinen oli pakannut enemmän evästä matkaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 03.09.2015
21:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Odottelin jonkunlaista selitystä asiaan, mutta niin eihän Gilmarin laakso tästä ollut enää kaukana, joten olisi helppoa vielä aseet sinne ja palata sitten takaisin Estariin. Matka oli ollut kyllä todella puuduttava ja takamukseni oli tosiaan puutunut matkan teon aikana, koska matka oli ollut aikalailla vaan yhtä hevosen selässä istumista. No, mutta tässä olin nyt kuitenkin ja nyt olisi kunnon levon aika ellei tästä sitten jo oltaisi lähdössä johonkin. Totta kai lähtisin myöskin, koska olihan täällä Mireyan takia ja henkivartijana olo oli kuitenkin työtäni. Tosin olin tyytyväinen, että minulla oli vaan yksi, josta piti pitää huoli, koska olen kuitenkin Mireyan henkilökohtainen henkivartija enkä sellainen, joka voisi olla milloin kenenkin henkivartijana. Mutta näin tämä oli huomattavasti helpompaa ja vartioitavansa oppii tuntemaan paremmin kun on vaan yhden tietyn ihmisen hengen turvana.

Pian Mireya eli vartioitavani ja Estarin prinsessa sekä hyvä ja ehkä jopa paras ystäväni alkoi selittämään, että suunnitelmiin tuli muutoksia. "Mitä muutoksia?" pääsee samantien suustani. Tosin oli kuitenkin tavalla tai toisella hieman huolestuttavaa kun Mireya puhui melko hiljaa. Yleensä tämä oli äänessä ihan kunnolla eikä se minua haitannut ollenkaan. Olikohan jotain sattunut? Lisäksi sideharsokin kiinnitti huomioni Mireyan toisessa kädessä. "Mistä tuo on tuohon tullut?" kysynkin sitten tarkoittaen sitä sidettä tai oikeastaan mahdollista haavaa tai ruhjetta siteen alla enemminkin.

Pian Mireya alkoi kuitenkin selittämään, että hän ja muut perilliset olivat päättäneet, että ei aseita laaksoon kätketä, vaan taistellaan maamme takaisin. "Mutta teitä on vaan kymmenen... Ja ehkä mahdollinen apu meiltä muutamilta alaisilta ellen ole ainut alainen täällä... Silloin meitä olisi vaan yksitoista... Vaikka meillä olisikin suuremmoiset yliluonnolliset aseet, niin vihollisia on kuitenkin monta sataa. Heidän ylivoima on kuitenkin melkoinen", sanon siihen, vaikka enhän minä sitä päättänyt. Henkivartijana tehtäviini kuitenkin kuuluu varoittaa asiasta. Vaikka onhan se ehkä hyödyllisempää käyttää enemminkin aseita maan puolustukseen kun jättää laaksoon homehtumaan. Ja onhan jokaisella maallaan armeijansa, mutta mielestäni lasten ja nuorten ei kuuluisi sotia.

Sitten asiasta kukkaruukkuun niin sanoakseni eli mitä minä täällä teen. "Isäni käski lähteä perääsi... Ymmärrettäväähän se tietenkin on, koska maa kuhisee vihollisen miehiä. Lisäksi... olisin varmasti lähtenyt ennen pitkään ilmankin käskyjä lähteä perään, koska matka on kuitenkin vaarallinen enkä millään haluaisi menettää sinua", vastaan kysymykseen koittaen hieman hymyilläkin päälle ikään kuin samalla vastaamalla myöskin neidon hymyyn. Mireya alkoi kuitenkin seuraavaksi kyselemään ruuasta. "Onhan toki... jonkun verran ainakin... On jonkun verran leipää ja sitten on päärynöitä ja omenoita... Matkaan taisi tulla myöskin pari banaania. Mitä haluaisit?" kysyn lopuksi, koska kyllä Mireya jo yhdeksäntoistavuotiaana osaa itsekin päättää, mitä syö.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 03.09.2015
21:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Rauf ilmeisesti näki siteen kädessäni ja kysyi mielestäni hieman huolestuneena, mitä minulle oli sattunut.
"...Noo yksi prinssi kävi kimppuuni, koska olen nainen ja taisin vähän ärsyttää häntä puheillani", kerroin ystävälleni, en minä tuolta salaisi mitään tällaista, sillä kerroin miehelle paljon salaisuuksia sun muita. Onneksi ranteeni ei sentään ollut enää kipeä. Katsoin Raufin erikoisia silmiä ja mietin, että olisi varmasti parempi olla välittämättä Ryuumein jutuista jatkossa.

Kuuntelin, kun Rauf puhui hieman uutta suunnitelmaa vastaan. No, olihan se tietysti totta, että meitä oli aika vähän, mutta meillä oli kuitenkin elementtiaseet apunamme. Ja ehkä saisimme lujitettua kansojemme tahtoa, jotta he taistelisivat rinnallamme, koska minä en ainakaan halunnut, että viholliset valloittaisivat Gildomeran ja polkisivat sen asukkaat maahan ilman minkäänlaista vastaanpanemista.
"No näin me olemme kumminkin parhaaksi näkeneet, että auttaisimme kansalaisiamme niin hyvin kuin pystymme. Aseista saa kuitenkin hieman lisää voimaa vihollisia vastaan. Yksi prinssi voisi kertoa suunnitelmasta paremmin, kunhan palaa vedenetsintäreissulta", sanoin Raufille. Caine taisi olla paljon vakuuttavampi kuin minä.

Pian sainkin kuulla, miksi henkivartijani oli täällä, tuo oli saanut käskyn lähteä perääni. Olin itse asiassa siitä kiitollinen, sillä en oikein luottanut omiin kykyihini niin paljoa, että taustatuki voisi olla tarpeen. Hymyilin enemmän, kun Rauf sanoi, että olisi lähtenyt perääni muutenkin pian, koska ei halunnut menettää minua.
"Minkään en halua menettää sinua. Olet minulle tärkeä", kerroin hymyillen parhaalle ystävälleni, minä laskin Raufin parhaaksi ystäväkseni, mutta en tiennyt olinko hänelle paras ystävä. Hetken päästä aloin hymyilemään vielä lisää ja iloisemmin, kun sain kuulla, että Raufilla oli vielä ruokaa jäljellä.
"Päärynöitä? Ihanaa, ne ovat parhaita hedelmiä kaikista", totesin iloisesti, omalla normaalilla äänelläni, ja kerroin sitten, että halusin syödä niitä sekä leipää.
"Sattuisiko sinulla olemaan myös juotavaa mukana? Oma veteni loppui, koska juotin lopun Lotukselle, sillä se on rehkinyt tänään niin paljon", kysyin vielä juomavarastosta ja selitin, että Lotuksella oli ollut rankka päivä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 03.09.2015
23:33
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Hajaannuttuaan Ryuumeistä Beniamino liikuskeli hiljaa metsässä, yrittäen kuunnella mahdollista veden lorinaa tai liplatusta. Vedestä ei kuitenkaan tuntunut olevan merkkiäkään hänen etsimisalueellaan. Yllättäen hän kuuli Ryuumein älähtävän jotain, jota sitten seurasi loiskahdus. Mitä ilmeisemmin toinen oli löytänyt vettä. Beniamino suuntasi kohti ääntä, tehtyään pikaisen tunnustelun varmistaakseen, ettei toisen kimppuun olisi käynyt mikään. Ryuumei kuulosti taas olevan kiukuttelemassa, mutta ainakin hänen ärähtelynsä teki hänen löytämisestään helppoa ilman miekan kyvyn käyttöä. Pujoteltuaan hetken puiden välissä, Beniamino näki märän Ryuumein istumassa nurmikolla kädet ristissä ja tuijottelemassa vettä kädet ristissä.

”Ryuumei, oletteko kunnossa?” Beniamino kysyi päästyään Ryuumein vierelle. Hän tarkasteli Ryuumein löytämää lampea, se olisi varmasti sopivan kokoinen heidän tarpeisiinsa nähden.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 04.09.2015
11:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Sain ensin selityksen siitä, että miksi kummassa prinsessallani oli side kädessään. Ilmeisesti kyseinen ruhje ei kuitenkaan tainnut olla paha, koska veri ei ollut tullut siteen läpi tai ei ainakaan pahasti, jos jossain jotain vähän oli. Toki pimeässä hahmottaminen oli aika vaikeaa eikä kaikkea nähnyt tarkasti, joten lopullista totuutta oli paha mahdollisesta haavasta sanoa. Tuskin se kuitenkaan paha olisi, koska muuten Mireya näytti kyllä olevan ihan kunnossa. Joka tapauksessa joku prinsseistä oli käynyt Mireyan kimppuun, koska hän on nainen ja ilmeisesti ärsytti prinssiä puheillaan. "Kävi kimppuusi siksi, että olet nainen? Onko hän joku naisvihaaja vai? Ja kuka kumma hän edes tästä joukosta on? Ja mitä kummaa oikein sanoit hänelle, jos prinssi nokkiinsa otti? Olet yleensä niin mukava", selittelen ja kyselen samalla asioita, koska henkivartijana minun oli pakko kysyä siitä, koska sellaisilta ihmisiltähän minun kuului Mireyaa myöskin suojella. En kuitenkaan tajunnut sellaista, että joku ihminen vihaa sukupuolta. Ei kukaan voi kuitenkaan sille mitään, minä syntyy maailmaan, naisena vaiko miehenä.

Sitten siihen suunnitelmaan, että he näkivät asian näin paremmaksi, koska aseista saisi lisävoimaa. "Ei, en sanonutkaan, että se oli huono suunnitelma. Mielestäni se oli oikein hyvä suunnitelma, koska eihän aseista ole mitään apua, jos ne on haudattuna tai muuten vaan piilotettuna Gilmarin laaksossa. Kyllä niistä enemmän on hyötyä sodassa, mutta henkivartijanasi minun on pakko ottaa kaikki mahdolliset riskit sun muut huomioon ja sanoa niistä. En kuitenkaan tuominnut suunnitelmaa. Ja kyllä tajusin jo homman nimen aika pitkälti sinunkin puheistasi", sanon vielä lopuksi, mutta kuitenkin puhuin vakavaan äänen sävyyn, koska onhan tämä vakava asia. Sota on vakava asia eikä sillä parane leikkiä enkä leikkisikään. Viholliset oli saatava pois maasta keinolla millä hyvänsä.

Asiasta kuitenkin seuraavaan eli siihen, että Mireyakaan ei halua menettää minua ja olen hänelle tärkeä. "Niin sinäkin minulle. Olemmehan olleet jo ystäviä lapsuudesta asti kuitenkin eikä vuodet sitä mihinkään muuta. Eikä minulla oikeastaan ole muita ystäviä kuin sinä, joten voisin sanoa, että olet paras ystäväni, mutta on hyvä omistaa ainakin yksi ystävä ja hyvä sellainen ja olet juuri sellainen minulle", kerron asian hymyillen samalla takaisin. Oli tosiaan helpottavaa, että Mireya löytyi ja lisäksi muutkin, mutta Mireyan takia täällä tietenkin olin. Mutta sitten päärynöihin, että ne ovat parhaita hedelmiä kaikista. "Minustakin päärynät ovat kyllä hyviä", sanon siihen. Mireya oli selvästi kuitenkin taas oma itsensä ja se oli helpottavaa. Homma kuitenkin jatkui vielä tarkemmin siihen, että Mireya ottaisi myöskin leipää päärynän lisäksi. Samalla tämä kysyi, että sattuuko minulla olemaan vettä mukana. "Tietenkin. Ei kai kukaan lähde pitkälle matkalle ilman vettä?" naurahdan huvittuneesti, mutta astelin kuitenkin takaisin oman hevoseni luo, joka nyt ei kuitenkaan ollut kaukana. Kaivelin ruuat ja veden esille. Jätin kuitenkin omenat omaan pussiinsa, koska ajattelin syödä samalla itsekin ja samaa ruokaa, jota Mireyakin. Omenat voisi säästää myöhemmälle. Tosin pari omenaa syötin hevoselleni ja taputin tätä hieman. Sen jälkeen astelin taas Mireyan luo. "Ole hyvä", sanon ojentaen samalla leipää ja päärynöitä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!