Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 04.09.2015
12:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ärsytti tosiaan vallan kun kaikki, jopa vesi ja juurakko, kääntyvät minua vastaan. Ainahan kaikki toki olivat minua vastassa ja olin aina se, jonka syyksi kaikki aina laitettiin. Jopa silloin kun olisin ollut täysin syytön, silloinkin kaikki oli aina vikani ja rangaistukset sen mukaiset. Isä oli ankara ja julma minulle, mutta hän palvoi kuitenkin Mizeriaa eli ärsyttävää pikkusiskoani, jonka voisin tappaa koska vaan, kuten vaikka koko perheeni. Olisin parempi kuningas koko valtakunnalle kuin isä. Ihan varmasti olisin. En ainakaan rankaisisi turhasta enkä tekisi virhettä ja hankkisi naista enkä varmasti alkaisi kasvattamaan jotain onnetonta kakaraa, joka voisi täysi-ikäinen syöstä minut vallasta. Valta kuuluisi minulle. Isä on liian huono ja täysin pätemätön kuninkaaksi. Lisäksi hän on liian lepsu Mizerialle eikä näe hänen virheitään. Mizeriassa vasta virheitä onkin, jos jossakussa virheitä on. Olkoonkin, että itsekään täydellinen ollut enkä täydellisyyttä edes tavoitellutkaan, koska tiesin sen mahdottomaksi asiaksi. Tosin aihe hieman eksyi siitä, että kaikki on aina minun vikani ja syyni ja kaikki kääntyy minua vastaan. Nythän kuitenkin puhe oli pelkästä hemmetin juurakosta, joka sattui pahimmalla mahdollisella hetkellä eteeni. Olkoonkin, että löysin vettä sen juurakon ansiosta, mutta olisin kyllä löytänyt ilmankin sen apua ja jos juurakkoa ei olisi ollut, en olisi nyt hitto viekööt litimärkäkään eikä ärtymys olisi näin paha.

Pian Ben saapui paikaille ja löytämiseni ei varmaankaan ollut vaikeaa kun manasin kyllä melkoiseen ääneen ja lopuksi päätin kirota jorpakon vesineen alhaisimpaan Helvettiin ihan kunnolla. Olihan vesi mennyt ja niellyt viikatteeni ja miten muka voisin palata ilman sitä muiden luo? He varmaan saisivat jonkun hemmetin kohtauksen ja pitihän viikate nyt muutenkin saada veden pohjasta jotenkin, mutta miten hemmetissä sen muka voisin löytää veden pohjasta? Vesi on kuitenkin selvästi sen verran sakeaa, että ei sieltä helposti mitään löydä. Se olisi kuin neulan itsemistä heinäsuovasta. Neulasta puheenollen muuten... onko edes rakas neula ja punainen lankani enää tallessa? Aloinkin heti sen asian jälkeen tutkimaan housujeni taskuja ja ihme kyllä ne löytyivät vielä taskustani. Se oli ainakin helpottavaa, mutta eivät neula ja lanka kuitenkaan olleet viikate, joka makasi veden pohjassa tällä hetkellä. Ben kuitenkin kyseli sitä, että olenko kunnossa. "No miltä näyttää?" pääsee ärähdys suustani, vaikka en Benille toki vihainen ollutkaan vaan lähinnä sille juurakolle ja heti alhaalla olevalle jorpakolle, mutta suuttumusta oli vaikea hillitä. "Olen läpimärkä eikä mitään hiton vaihtovaatteita ole edes mukana, koska en varautunut sellaiselle matkalle kun millainen tästä matkasta sitten suunnitelman muutoksen jälkeen tulikin. En varautunut pelastamaan maailmaa pahoilta junteilta ja nyt joudun olemaan märissä vaatteissa. Ensin ne ovat veressä ja kun veri on poissa, niin ne ovat täysin märät. Ja koska ilma on tällainen ja on pimeää, niin eivät vaatteet helposti kuitenkaan kuivu. En tykkää olla märissä vaatteissa, mutta vielä vähemmä alasti. Lisäksi viikate upposi veden pohjaan, joten olenko siis kunnossa? No en ole, ellei se jo tullut selväksi tai näy muutenkin päällepäin", selitän ärtyynenä homman Benille istuen kädet puuskassa edelleenkin veden äärellä ärtynyt ilme kasvoillani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.09.2015
21:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Jeremyn hymähdyksestä antamaani vastaukseen ei voinut olla kuulematta hienoista pettymystä. ”Eiköhän vastaavia tilaisuuksia tule myöhemminkin, joten älä huoli.” Vastasin Jeremylle. ”Olisin toki tullut mielelläni kanssasi sille lammelle, jos tilanne olisi eri ja minulla ei olisi seitsemän hengen seuruetta seuranani. Juuri nyt on liian myöhä lähteä niin pitkän matkan päähän ja jos joutuisimme palaamaan takaisin leiriin, pitäisi muille ilmoittaa mihin menemme ja halukkaiden pitäisi päästä mukaan. Lisäksi Ryuu ja Ben pitäisi etsiä tai odottaa, että he palaavat, jos koko porukka siirtyy muualle. On parempi mennä sinne vasta myöhemmin, tuskin aamuun asti odotamme, mutta kuitenkin lähempänä aamua. Lisäksi voi olla, että Ryuu löytää lähempääkin vettä. Kaikki tarvitsevat kuitenkin lepoa ja jotain ruokaa, hevostenkin pitää saada levätä, joten nyt olisi huono idea lähteä eikä kahdenkeskisille retkille oikein ole sijaa.” Selvensin Jeremylle, vaikka kai aikuinen mies sen nyt itsekin ymmärsi. Jos olisimme taas vain kahden metsästysretkellä, en olisi sanonut ei missään kohtaa. Mutta nyt emme olleet kahden emmekä pelkällä metsästysretkellä.

Mutta sitten kuitenkin ruokapuoleen. Jeremyllä oli tapansa mukaan juomapuoli enemmän kunnossa, vaikka ei jäniksissäkään mitään vikaa toki ollut. Ainoa vain, että jos tulta ei viitsinyt sytyttää, niin raakoja pupuja olisi ikävä popsia. No ehkä sitten olisi pakko virittää jokin pieni tuli johonkin suojaan, jos mitään ruokaa ei todella löytyisi. ”Otitko yhtään vettä mukaan vai ajattelitko elää koko matkan pelkällä oluella ja viinillä?” Kysyin hiukan huvittuneena, vaikken erityisemmin yllättynyt. ”Mutta jäniksetkin kuulostavat tyhjää paremmalta jos mitään muuta ei löydy, tosin pitää koettaa metsästää lisää jotakin, jos siitä pitäisi riittää kaikille…” Mietin sitten. Kauhean työlästä koettaa miettiä näin ison porukan ruokintaa, arvostin kyllä nyt enemmän senkin puolen hoitajia enemmän, ei ollut mikään helppo homma hoitaa koko armeijan muonitus pitkillä sotaretkillä. Sitten Jeremy ehdotti, että voisimme etsiä jotakin ruokaa, mutta hän ei tietenkään tuntenut tämän alueen kasvistoa ja sitä mitä voi syödä ja mitä ei. ”No en minäkään tiedä, olisi pitänyt ottaa Daisuke mukaan, hän olisi ehkä hiukan enemmän perillä maansa metsän antimista vaikkei metsissä liikukaan… No mutta otetaan mukaan jos löytyy jotakin hiukan sen näköistä, että sitä voisi syödä, ja kysytään joko häneltä tai joltain muulta, jolla on kasvioppi paremmin päässään.” Vastasin huolettomasti kättäni heilauttaen ja koetin etsiä… no jotakin, en ollut ihan varma mitä, mutta tietäisin sitten kun löytäisin sen. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä täällä kasvoi puissa, Caenezhissa ei pahemmin kasvanut puissa kuin käpyjä, ja niitä nyt ei pahemmin syöty. Kai etelässä voisi olla hedelmiä? tai edes pähkinöitä? Jotain marjojakin voisi löytyä? Sienille ei ehkä ollut ihan otollisin aika, mutta ei voinut olla varma. Ehkä jotkin kasvitkin olivat syötäviä? Paha sanoa, en ollut tottunut näkemään metsässä näin paljon kasveja, omissa metsissä kun menestyi lähinnä sammal ja jäkälä sekä puolukan varvut ja kanerva.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 06.09.2015
22:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Nuorukainen, joka myös Prinssi Farranina tunnetaan, nukkui edelleen viittansa kääriytyneenä pensaan suojassa. Sillä hetkellä hän vaikutti nukkuvan rauhallisesti suojapaikassaan, mikään ei vaikuttanut häiritsevän häntä. Hän ei ollut tottunut nukkumaan ulkona mutta hän ei ollut mikään hemmoteltu prinssi, joten häntä ei haitannut nukkua ulkona, vaikka hän arvostikin mukavuutta kun hänellä oli valta valita. Nyt hän ei ollut voinut valita joten hän ei turhasta valittanut. Oli hänellä nimittäin suurempiakin huolia, onneksi ne jättivät hänet rauhaan nukkumisen ajaksi.

Sillä välin hänen uskollinen musta oriinsa Hero söi ruohoa lähellä isäntäänsä. Se oli rauhallinen vaikka nosti välillä päänsä ylös ja kuunteli metsän ääniä. Se ei kuitenkaan kuullut mitään minkä vuoksi sen olisi tarvinnut huolehtia. Se piti vahtia yllä kuten muutkin saaliseläimet, vaikka Hero kesyhevonen olikin, ei sen vaistoja ollut mikään kesyttänyt. Se nosti päänsä jälleen kuunnellakseen metsän ääniä, tällä kertaa tavallista pidemmäksi ajaksi. Se ei kuitenkaan merkinnyt mitään erikoista. Hero päätyi venyttelemään itseään kunnolla ennen kuin se asettui mukavaan ja tukevampaan seisoma asentoon. Tämän tehtyään se sulki silmänsä ja nukkui seisoallaan, luottaen Whiteen joka piti vielä vahtia (?).

Prinssi Farran nukkui edelleen mutta hänen unensa oli muuttanut muotoaan ja viime päivien tapahtumat olivat palanneet hänen mieleensä. Mukava kävelyretki metsässä oli muuttunut epätoivoiseksi kompasteluksi tuntemattomalla taistelutantereella. Prinssi tarpoi epätoivoisesti mudassa johon oli sekoittunut verta, se tuntui upottavan joka askeleella enemmän ja enemmän. Hänen vierellään kaatui tuntemattomia jalkaväen sotilaita eikä prinssi voinut välttyä kuulemasta heidän huutojaan. Hän tunsi olevansa yksi noista kauhunvallassa olevista sotilaista vaikka hän ei ollut koskaan pelännyt taisteluun joutumista. Kuitenkin unessaan häntä ahdisti, hän ei kyennyt liikkumaan kunnolla ja suurelta vaikuttava vihollinen lähestyi kamppailevaa nuorukaista. Hän ei ollut vielä joutunut koskaan näin suureen taisteluun vaikka olikin voittanut kahakoita aikaisemmin sekä nyt matkalla laaksoon. Painajaisessaan hän tunsi itsensä haavoittuvaksi ja sitä tunnetta hän vihasi. Hänellä ei ollut myöskään aavistustakaan miksi hän näki painajaista taistelusta, jalkaväen sotilaan roolissa.

Rauhalliselta nukkuessaan näyttänyt prinssi oli nyt levoton unessaan, hän koetti liikuttaa kättään unessaan mutta kääritty viitta ahdisti hänen ympärillään. Hän näki selvästi painajaista ulkopäin katsottuna. Prinssi ei usein nähnyt pahaa unta mutta tämä näytti selvältä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 07.09.2015
14:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Yö kului hitaasti hiljaisuuden merkeissä. Seisoskelin viittaan kääriytyneenä puiden varjossa tarkkaillen ympäristöä, hevosia mahdollisen vaaran varalta, sekä nukkuvaa prinssiä. Onneksi Farran sentään kykeni nukkumaan maastossa taivasalla, mutta kyllä siihen tottui kun oli tarpeeksi väsynyt. Mitään ei kuulunut tuulen ja yölintujen lisäksi, sekä hevosten vaimeiden hörähdysten lisäksi. Hero vaikutti käyvän yöpuulle jossain kohtaa. Tunsin, miten White puski olkapäätäni kevyesti turvallaan ja nostin kättäni viitan suojista silittämään mustan hevosen turpaa pitäen katseeni yhä metsän rajassa kuunnellen tarkkaan yön ääniä. Yövahtina oleminen ei ollut mitenkään mieltä ylentävää hommaa, hiljaisuus ja väsymys saivat ajatukset palaamaan ikävämpiin asioihin, joiden miettiminen oli liian raskasta. Siitä oli kauan, kun olin viimeksi edes käynyt kotona, koska sota piti minut tavallistakin kiireellisempänä. Daryn oli kaiketi kuitenkin ollut kotona silloin kun lähdin seikkailemaan Farranin kanssa, en ainakaan kuullut, että alokkaita olisi vielä patistettu rintamalle, mutta voihan sekin olla jo tässä vaiheessa mahdollista. Tuntui väärältä olla täällä, kun oma poika saattoi joutua taistelemaan kuningaskunnan puolesta vihollisarmeijaa vastaan.

Mietittyäni aikani poikani sodassa pärjäämismahdollisuuksia, kuten myös Arianan, Dylanin, Arialin, Derythin ja Aneiran selviytymismahdollisuuksia, huomasin prinssin liikahtelevan levottomammin. Käännyin katsomaan tätä, mutta tämä kiemurteli selvästi viittansa sisällä ja vaikutti yhä olevan unessa. Niinpä niin, perheen sijasta sain nyt vahtia täällä korvessa tulevaa kuningastamme. Se oli toki tärkeää, mutta juuri nyt prinssin painajaisunet tuntuivat kamalan vähäpätöiseltä ongelmalta. Kaipa hän siitä rauhoittuisi? Käänsin katseeni taas metsään antaen Farranin taistella painajaistensa kanssa, mutta selvästikään uni ei ottanut helpottaakseen eikä hän herännytkään siitä. Huokaisin hieman, en ollut hyvä tällaisissa tilanteissa. Vihollisten hyökkäys olisi helpompi torjua kuin koettaa karkottaa prinssin painajaisia, mutta ei kai tässä muu auttanut. Niinpä jätin Whiten torkkumaan puun vierelle ja siirryin Farranin nukkumapaikalle. Kumarruin tämän tasolle ja kosketin tätä olkapäähän ravistaen kevyesti. ”Prinssi, onko kaikki kunnossa?” Kysyin vaimealla äänellä koittaen herättää tätä unestaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 07.09.2015
15:53
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Ryuumein vastaus teki selväksi, että hän oli taas pahalla päällä. Beniamino ei voinut olla päästämättä pientä huokausta karkaamaan. Ei kai sitä jokaisesta asiasta noin pahasti tarvinnut ärsyyntyä. Märkänä oleminen ei kyllä ollut kovin mukavaa, mutta ei siitä hänelle tarvinnut äristä kun eihän se hänen syytään ollut. Mutta ääneen Beniamino ei sanonut mitään, sillä Calderin kiukuttelun kohteena oleminen oli tarpeeksi yhdelle päivälle, eikä häntä innostanut saada oikeasti Ryuumein kiukkua niskaansa. Ja viikate oli päätynyt lammen pohjaan. Beniamino laskeutui toisen polvensa varaan lammen reunalle, yrittäen tähystää jotain merkkiä viikatteesta, mutta pimeys ja veden sameus eivät asiaa ainakaan auttaneet.

”Viikatteen pitäisi olla lähellä sitä kohtaa, minne putositte, joten sen löytäminen ei liene mahdotonta. Elementtinnehän oli myrkky? Kuinka viikate toimii? Olisiko turvallista mennä etsimään sitä tunnustelemalla lammen pohjaa, vai olisiko pienikin haava kohtalokas, vaikka sitä ei ole kukaan tällä hetkellä käyttämässä ja meidän kannattaisi mennä pyytämään Calderin apua?” Beniamino kysyi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 07.09.2015
16:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Pidin edelleenkin kapeahkot käteni niin sanotussa puuskassa rintakehäni kohdalla tai no oikeastaan rintakehän ja vatsan välimaastossa tai siinä välissä nyt lähinnä, jos oikeaoppisia ollaan. Samalla pidin katseeni siinä hemmetin lammessa, joka nielaisi viikatteeni. "Hemmetin lampi! Miksi sen piti olla tuossa suoraan edessä, saatana!!" karjun seuraavaksi, vaikka en lähinnä kyllä osoittanut kuitenkaan sanojani muille kuin vaan sille hemmetin lammelle, joka edessäni tälläkin hetkellä seistä könötti. Menkööt muualle könöttämään. Kuivukoot vaikka koko paska. Otti päähän niin, että en osannut edes tehdä mitään. Halusin viikatteen lammen pohjasta, mutta minkäs teet tästä käsin kun et näe mitään, mitä veden pohjassa on? Hitto! Kirosin vielä hieman lisää ihan ääneen enkä jaksanut välittää vaikka Ben joutuikin taas kerran todistamaan ärtymykseni kuohumista. Ärsyynnöin helposti, jos olin jo valmiiksi ärtynyt. Olin edelleenkin myös sen hemmetin Jerpan eli Alemman Luokan Homomiehen takia ärtynyt. Jos se homo ei olisi sattunut paikalle, ei meidän olisi tarvinnut odottaa ja lässyttää turhia ja vielä todistaa sitä, että kaksi päättää alkaa homoilemaan kesken kaiken ja vielä kaikkien nähden. Olisivat edes hankkineet huoneen touhuilleen. Olkoonkin, että se oli vaan halaus, mutta sama se mitä se on, se on ällöttävää. Tiedä sitten, että satuinko olemaan vaan kateellinen siitä, että kukaan ei osoita koskaan mitään vastaavaa minua kohtaan, mutta vaikka olisinkin, en hitossa myöntäisi sitä. Ikinä!

Ben aloitti siitä, että viikatteen kuulemma pitäisi olla tässä jossain lähellä sitä kohtaa, johon putosin. "No älä! Ei kai nyt sentään!" huudahdan melko tuohtuneena kyseiseen itsestään selvyyteen, mutta vaikka en nyt toki ollutkaan Benille vihainen tai yrittänyt olla loukkaavakaan, niin en vaan hallinnut ärtymystäni juuri nyt ja vielä vähemmän jaksoin itsestään selviä asioita. Kuinka hiton tyhmänä minua oikeen pidetään? Sitten siihen, että elementtinihän oli myrkky. "Onhan se edelleenkin... Ei se mihinkään oo muuttunu", sanahdan siihen edelleenkin ärtymystä äänessäni, vaikka en sitä tietenkään Benille ollutkaan suunnannut, mutta aivan hemmetin sama. En jaksanut välittääkään. Seuraava juttu kuitenkin oli se, että kuinka viikate sitten toimii ja lisäksi se, että onko turvallista mennä kaivamaan lampea vai onko pienikin haava kohtalokas. "Se riippuu ihan ihmisestä itsestään, että onko haava kohtolokas vaiko ei. Ja kyllä, se on aina myrkkyviikate, ei vaan silloin kun joku vähäosainen ääliöksi ja idiootiksi kutsuttu juntti eli minä koske siihen", sanahdan turhautuneena koko juttuun. En toki yleensä ns. hakkunut itseäni, mutta jokainen piti minua vähintäänkin idioottina junttina, jolla oli aina joku ongelma jonkun asian tai ihmisen kanssa. Ihan lopuksi vielä siihen, että pitäisikö mennä pyytämään jonkun hemmetin Calderin apua. "Kuka perkeleen juntti sekin on?" tuhahdan siihen, koska nyt ei kyllä tullut mieleen. Se uusi hihhuli vai? Se, joka otti maailman suurimman ongelman siitä, että henkivoima ei tuokaan jotain demonia maan perimmästä kolkasta hänen eteensä? Taisi kaiketi olla, mutta ei sillä ole mitään väliä, että kuka se hemmetin Calder on tai on olematta. "Mitä se Calder sitten muka voi tehdä lammen toljottamisen lisäksi?" kysyn lopuksi. En tosin halunnut mitään apua. En edes halunnut, että kukaan kuulee tästä mitään. Kuka hemmetin idiootti juntti muka hukkaa moisen aseen? Isä nylkisi minut elävältä varmaankin, jos saisi kuulla. Lisäksi tämä on jo toinen kerta kun hukkaan viikatteen ja voi kyllä... isä sai tietää siitä viimeksi ja kyllä... sain selkääni... ja melkolailla sainkin... ruoskasta nimittäin. Jäljet ovat vieläkin selässäni, vaikkakin ovatkin enää vaan arvet. Jos Mizeria olisi hukannut viikatteen, ei hänelle olisi mitään tehty, koska sehän olisi ollut tietenkin minun vika.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.09.2015
17:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Rauf vielä tarkensi sanomaani siitä, että Ryuumei oli käynyt kimppuuni, koska olin nainen. Nyökkäsin vastaukseksi, koska niinhän siinä oli käynyt, että naiseuteni ärsytti Dehrahin prinssiä kovasti.
"Sanoin, että en halunnut hänen vastaavan kysymykseeni, koska olin aiemmin saanut huonoa kielenkäyttöä osakseni häneltä. Ja sitten hän alkoi valittaa, että elämäni oli varmasti ollut todella surkea, johon totesin, että elämäni oli ollut hyvä, mutta hän oli varmaan kärsinyt lapsesta lähtien. Osuin silloin ilmeisesti oikeaan, koska hän kävi käsiksi", kerroin sen mitä muistin. Oli siinä ehkä jotain muutakin, mutta väsyneenä muistini ei pelannut kovin hyvin, mutta kyllä selityksestäni varmaan jotain selkoa sai tilanteeseen.

Pian ystäväni kertoi, että ei ollut suunnitelmaa vastaan, mutta tuon tehtävään kuului kertoa kaikista riskeistä, mitä voisin kohdata.
"No hyvä, että sinua ei haittaa uusi suunnitelma, mutta ymmärrän itsekin riskit. Eihän tämä mitään turvallista ole. Onneksi tulit tänne, voit auttaa minua, jos tulee paha paikka. Pitäisi varmaan muutenkin opetella hieman uusia juttuja sauvalla", sanoin Raufille ja katselin tuota. Siirsin hieman ruskeita hiuksiani pois kasvoiltani.

Seuraavaksi aloin hymyilemään melko lailla, kun sain kuulla, että olin Raufin paras ystävä. Ilmoitin, että tuokin oli paras ystävä minulle. Mukavaa, että en ollut ainoa, joka piti toista parhaana ystävänään. Ystävät olivat minunkin mielestäni tärkeitä. Nyökkäsin, kun henkivartijani kertoi, että hänkin piti päärynöistä. Ah, päärynät, ne olivat ihanan makeita.
"Totta, mutta ajattelin, jos sinultakin olisi loppunut vesi", totesin Raufin sanoessa, että kukaan ei lähde ilman vettä matkalle. Tuskin kukaan lähtisi ilman vettä minnekään, ellei olisi kovin unohtelevainen. Hymyilin samalla, kun odottelin Raufia, kun tuo etiskeli ruokaa. Pian sainkin leipää ja päärynöitä. Kiitin suloisesti hymyillen ja kävelin viltilleni. Istuin alas ja aloin syömään. Ihanaa, vihdoinkin jotain ruokaa kovaan nälkään.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.09.2015
18:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Hymähdin uudestaan, kun Caine sanoi, että vastaavia tilaisuuksia tulisi varmasti lisää. Ei sitä voinut koskaan tietää, jos ei tulisikaan. Oltiinhan tässä aika pahassa jamassa, ei voinut tietää, jos jompi kumpi meistä ei eläisikään huomiseen. Pudistin hieman päätäni, en halunnut ajatella sellaista. Yritin miettiä jotain muuta.
"Olimme jo niin kauan erossa toisistamme", kitisin hieman, koska se oli totta, että emme olleet nähneet toisiamme vähään aikaan, olihan Caine lähtenyt matkalle aiemmin. Nyökkäsin kuitenkin hiljaisesti ja hyväksyvästi prinssilleni, kun tuo perusteli, miksi ei voinut lähteä kanssani lammelle. Olin silti hieman pettynyt, mutta minkäs sille mahtoi. Caine saisi järjestää meille kyllä kaksinkeskeistä aikaa muiden luota. Eivät kaikki voineet nojautua minun prinssiini.

Hetken kuluttua Caine naureskeli, että otinko yhtään vettä mukaan vai ajattelinko elää pelkällä alkoholilla. Naurahdin itsekin pienesti.
"Oli minulla vettäkin mukana, mutta join sen jo enkä jäänyt noutamaan vettä lammesta, koska oli kiire sinun perääsi ja ajattelin pärjääväni oluella ja viinillä siihen asti. Ja niin pärjäsinkin, en edes kerennyt juomaan niitä paljoa matkalla", kerroin punatukkaiselle rakkaalleni. Kuuntelin sitten, kun tuo huolehti ruoasta ja siitä riittäisikö sitä lopulta kaikille. En vastannut siihen mitään, koska en itsekään tiennyt. Pitäisi jostain saada lisää ruokaa kuitenkin, vaikka minulla olikin pari jänöä mukanani.
"Eikös se ainut prinsessa voisi tietää kasveista, kerta hän on Estarin prinsessa? Mitäs jos hän voisi loihtia aseellaan pari melonipuuta tai vaikka porkkanoita?" kysyin hieman naurahtaen. En tiennyt oliko se mahdollista, mutta ainahan voisi tietysti kysyä. Jostain sitä ruokaa pitäisi saada ja sen etsimiseen voisi mennä kauemminkin, koska en voinut tietää liikuskeliko tällä aluellaa paljoa eläimiä. Minulla oli Caenezhissa tietyt metsästyspaikat, jotka olin todennut jo aikoja sitten hyviksi, mutta täällähän en ollut kertaakaan käynyt, joten en voinut tietää kuinka hyvin saalista saisin napattua tältä alueelta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 07.09.2015
19:10
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya selitti seuraavaksi hieman tarkemmin sen, että miksi tämä kyseinen prinssi kävi prinsessani päälle. Mireya oli siis vaan sanonut ensin, että ei halunnut siltä kyseiseltä prinssiltä vastausta kysymykseensä, koska oli jo saanut tämän kyseisen prinssin kielenkäytöstä tarpeekseen. Siitä oli sitten syntynyt valittaminen siitä, että Mireyan elämä olikin surkea. "Miten elämäsi surkeus tai hyvyys liittyy mitenkään siihen, että et halua vastausta kyseiseltä prinssiltä? En nyt oikein tajua sen prinssin ajatelutapaa", ihmettelin siinä kohdassa, mutta selitys jatkui vielä siihen, että ilmeisesti myös Mireya oli sanonut jotain siitä, että tämän kyseisen prinssin elämä olisi sitten ollut todella vaikeaa ja hän oli joutunut kärsimään ja näin Mireya oli osunut oikeaan ja käynyt sen takia käsiksi. "Miksi et sitten vaan pyytänyt anteeksi omaa käytöstäsi? Ehkä se olisi auttanut, jos se prinssi otti nokkiinsa siitä, että hänen oma elämänsä on surkea. Ehkä hän oli vaan kateellinen sinulle siitä, että sinun elämä ei ole niin surkeaa kuin hänen ehkä mahdollisesti on? Tai sitten kyseinen prinssi ei halua suoda muille onnea kun ei itsekään voi olla onnellinen? Syitä on monia, mutta vaikka se prinssi ilmeisesti aloittikin riidan, niin riita voisi ehkä loppua, jos koittaisit pyytää anteeksi häneltä omaa käytöstäsi. Ehkä se prinssikin pyytää sitten omaa käytöstään anteeksi? Ehkä hän ei vaan osaa tehdä aloitetta?" ehdottelin sitten jonkunlaisia syitä päälle käymiseen ja anteeksi pyynnön ns. voimaan. Yleensä anteeksi pyynnöt ovat kuitenkin tehneet ihmeitä ja riidat selvinneet jo sillä kun toinen osapuoli tulee ja myöntää virheensä, jolloin useimmiten myöskin toinenkin osapuoli myöntää virheensä ja riita on ratkennut. Kannattaisi ainakin koittaa.

Sitten siihen, että oli hyvä, että minulla ei ole mitään uutta suunnitelmaa vastaan. No enhän voisi suunnitelmaa päättääkään, koska en ole kuninkaallinen ja vain kuningas ja kuningatar ovat hieman ylempi arvoisia kuin prinssit ja prinsessat, joten en ole henkivartijana sanomassa kuitenkaan vastaan. Silti tehtäviini kuuluu varoittaa vaaroista, joista itse olen tietoinen. Kuuluuhan tehtäviini suojella prinsessaa. En kuitenkaan päätä hänen puolestaan vaan tuen päätöstä ja toimin sen mukaan. Mireya kuitenkin jatkoi, että oli hyvä, että olin täällä nyt sitten suojaamassa toista. "Niin olisi ikävää, jos sattuisi jotain pahaa", sanon siihen ja vielä seuraavaksi siihen, että Mireyan olisi hyvä kaiketi opetella uusia asioita sen sauvan avulla. "Varmaankin, mutta siinä en osaa kyllä auttaa..." sanon siihen, koska itsehän en ole sauvaa koskaan käyttänyt enkä oikeastaan edes tiedä, että kuinka se toimii.

Hymyilin kuitenkin hieman siihen kun toinen kertoi myöskin minunkin olevan hänen paras ystävänsä, mutta sitten veteen. Mireya oli siis ajatellut, että vesi olisi voinut loppua. "Aivan... Olisihan se voinut olla mahdollista, mutta otin sitä paljon mukaan varmuuden vuoksi", sanon ojennellen samalla yhtä vesipulloistani, joka oli myöskin täysi vielä, koska en ollut juonut sieltä vielä mitään. Samalla huitaisin punertavan liilan hiussuortuvan kasvojeni edestä pois pitäen samalla kuitenkin katseeni Mireyassa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.09.2015
20:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

"En tiedä. En ymmärrä häntä itsekään", sanoin, kun Rauf mietti, miten minun elämäni laatu liittyi yhtään mihinkään. En osannut ottaa Ryuumeista selvää, mutta ilmeisesti kannatti olla puhumatta tuolle yhtään mitään, ja jos tuo puhui minulle, kannattaisi minun vain sivuuttaa asiat.
"Uskon, että hänellä on omat ongelmansa elämässään ja siksi käyttäytyy kuten käyttäytyy, mutta se ei silti oikeuta siihen. Ei ainakaan minun mielestäni. Sitä paitsi, pyysin jo anteeksi, mutta hän ei vastannut asiaan yhtään mitään, joten oletan, että naisen anteeksipyyntö ei liikuta yhtään", kerroin Raufille lisää asioista. Olinhan minä niellyt ylpeyteni ja pyytänyt anteeksi jo silloin, kun olimme olleet metsässä. Muistaakseni tarjouduin vielä auttamaan poskeen tulleiden haavojen kanssa, mutta sekään ei kelvannut.

Olin samaa mieltä Raufin kanssa, että olisi todella ikävää, jos sattuisi jotain pahaa. En halunnut, että mitään ikävää kävisi, sillä en halunnut menettää ketään enkä halunnut kuolla itsekään. Tietysti saattaisi sattua muutakin ikävää kuin kuolemia, mutta toivottavasti säästyisimme kaikelta kamalalta, mikä meitä odottaisi.
"Totta. Toivotaan, että kaikki menee hyvin", sanoin vielä ennen kuin palasimme taas sauva-asiaan. Tietenkään punertavatukkainen ystäväni ei osannut siinä auttaa, mutta voisi olla hauskempaa silti yhdessä yrittää pähkäillä, mitä kaikkea sauvalla saisikaan aikaan. En osannut hirveästi vielä mitään, harjoittelut olivat jääneet melko pahasti kesken, koska olin niin kömpelö, että harjoittelu vei minulta huomattavasti enemmän aikaa kuin muilta, joten olin ehkä vasta puolivälissä. Pitäisi kaiketi itse vain kokeilla, mitä sillä pystyy tekemään, muuta kuin siis kasvattamaan kasveja maahan ja ihmisten sisälle. Jäkimmäistä en tosin osannut enkä edelleenkään halunnut osata, koska kuka ihme haluaisi repiä ihmisen kappaleiksi sisäpuolelta? Sehän oli kamalaa kiduttamista. Olin myös kuullut, että jos keskittyy tarpeeksi, voi kasvattaa monta kasvia yhtä aikaa ja repiä ihmistä kaikista raajoista niin kauan, että ihminen hajoaa palasiksi. En halunnut edes ajatella enempää moista.

Kuulin pian, että Rauf oli ottanut vettä paljon mukaansa, joten sitä oli vielä jäljellä, mikä oli hienoa mielestäni. Juomavesi kelpasi aina. Tietysti haluaisin myös pesulle, mutta siihen varmaan menisi jonkin aikaa ellei metsään lähtenyt nelikko löytäisi vettä. Ehkä Rauf voisi vahtia selustaani, jotta kukaan muu ei yrittäisi pyrkiä pesulle samaan aikaan. Kiitin sitten pian ystävääni, kun tuo ojensi minulle vesipullon.
"Istu sinäkin viereeni", pyysin ja taputin vilttiä vieressäni. Hymyilin sievästi ja söin sitten taas päärynää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 07.09.2015
21:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Jeremy valitti sitten, että olimme jo olleet niin pitkään erossa toisistamme. Niin, se oli kyllä totta, mutta tilanne nyt oli mikä oli. ”Tiedän, olen niin iloinen, että olet taas luonani.” Vastasin hymyillen. Se oli tärkeintä, että Jeremy oli nyt täällä. Saisimme vielä aikaa olla kahden keskenkin, kunhan tilanne rauhoittuisi edes hieman. Sitten juomaan, että kyllähän Jeremyllä toki vettäkin oli ollut, mutta se oli loppunut jo. Hän ei lisäksi ollut ehtinyt juoda niistä muka paljoakaan. ”Uskoisiko tuota?” Naurahdin hiukan, mutta ihan hyväntahtoisesti. Tiesin kyllä, että Jeremyllä oli varmasti kiire luokseni, eikä hän nyt ehtinyt naukkailemaan viiniä siinä ohessa. Juomasta sitten ruokaan ja siihen, että eikö Mireya voisi kasvivoimillaan kasvattaa ruokaa? Niin, en ollut tullut edes ajatelleeksi sitä asiaa, voisikohan? ”En oikein usko, että hän voi. Hän taisi ensimmäisenä kysyä onko muilla mitään ruokaa, jos hän osaisi taikoa sitä tyhjästä, hän ei olisi vaivautunut kysymään. Se olisi kyllä kätevä taito, pitää varmistaa asia.” Vastasin sitten, vaikka ruuan taikominen kuulosti vähän turhan hyvältä ollakseen totta.

Jatkoin mietteliäänä ruuan etsintöjä, mutta ei siitä oikein tuloksia näyttänyt tulevan. Lisäksi ajatukseni olivat tällä hetkellä jossain ihan muussa kuin ruuassa. ”Kuule Jeremy…” Aloitin sitten hiukan vakavammin. ”Olisi ehkä parempi koettaa käyttäytyä hillitymmin muiden seurassa. Vaikka aikaisempi halauskin oli luokiteltavissa vielä ihan vain ystävälliseksi eleeksi, se sai jo aikaan närkästystä, joten olisi hyvä välttää ongelmia. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että emme voi puhua muiden seurassa lainkaan, mutta jätetään enimmät lepertelyt siihen, että olemme kahden. Kahden kesken minulla ei toki ole mitään sinua vastaa, kuten hyvin tiedät, tai siis…” Koetin selittää Jeremylle asiaa peläten tämän loukkaantuvan, enkä oikein osannut pukea ajatuksiani sanoiksi oikein, ja loppua kohden aloin takeltelemaan. Olimmehan kuitenkin joutuneet pitämään suhteemme Jeremyn kanssa Caenezhissakin salassa, isä kun ei ainakaan riemusta hyppisi kuullessaan siitä, tuskin äitikään. Ja olisihan se ihan yleinen skandaalin aihe jos se asia pääsisi leviämään muutenkin pidemmälle. Enhän tietenkään voinut tietää miten ankarasti toiset kuninkaalliset oli koulutettu ja opetettu olemaan ja en voinut luottaa heihin kuitenkaan ihan niin paljon vielä, että voisin huoletta julistaa asian heille. Lisäksi jo Ryuumein takia oli syytä hillitä moista siihen, että oikeasti olimme vain kahdestaan ilman häiriötekijöitä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.09.2015
16:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya ei kuulemma itsekään sitten ymmärtänyt sitä kyseistä prinssiä, mutta niin olihan moista tavallaan vaikea kyllä ymmärtää, mutta tavallaan kuitenkin aika ymmärrettävää, jos Mireya sattui osumaan heikkoon kohtaan sillä, että kyseisen prinssin elämä on ollut huonoa ja kärsimistä. Kyllä se voisi olla aihe, jos kuka vaan voisi suuttua, mutta täytyykö sitä kimppuun moisen asian takia käydä? Ehkä kyseisen prinssin pitäisi vaan saada puhua jollekin asioista, jotka huolettaa häntä? Ehkä hän saa sitten rauhan asian suhteen eikä se sitten enää aiheuta moista aggressiota, jonka takia pitää hyökätä viattoman kimppuun. Mireya kuitenkin jatkoi, että uskoo, että sillä prinssillä on omat ongelmansa elämänsä suhteen ja käyttäytyy siksi kuten käyttäytyy, mutta ei se kuitenkaan olisi kimppuun hyökkäämistä oikeuttanut. "Ei tietenkään oikeuta, mutta ehkä hänellä on vaan outo tapa purkaa tunteitaan, vaikka olisi kyllä oikeakin tapa. Ehkä hänen pitäisi saada puhua asioistaan jonkun kanssa? Jos joku ojentaisikin hänellä auttavan kätensä ja kehottaisi puhumaan niistä asioista, joita hän on tuntenut? Ehkä hän ei sitten käyttäisi väkivaltaa asioiden purkamisen välineenä?" ehdottelin lopuksi, vaikka enhän toki voinut tietää, että millainen ihminen tämä kyseinen prinssi sitten edes oli, koska en ole nähnyt häntä. Mireya jatkoi siitä, että on pyytänyt jo anteeksi, mutta se ei sitten ollut vaan merkinnyt mitään. "Voihan olla myöskin, että hän ei vaan kuullut sitä, mutta toki tuokin voi olla mahdollisuus, jos hän ei kerta osaa olla missään tekemissä naispuolisten kanssa", sanon siihen, mutta eihän kaikista aina voinut tietää. Jotkut olivat vaan todella erikoisia ja outoja käytöksensä puolesta.

Joka tapauksessa kaikesta vähän ikävän puoleisesta siihen, että tarjoamani vesi ilmeisesti kelpasi ja lopulta Mireya sanoi siitä, että voisin istua hänen viereensä ja samalla hän taputteli paikkaa vieressään viltillä istuen. Nyökäytän päätäni hieman ja kohotin jonkunlaisen hymynkin jälleen kasvoilleni ja istuin sitten viltin päälle, joka taas oli ruohon päällä, mikä teki istumisalusta hieman pehmeämmän kun vaan kylmä, kova ja kivinen maa. Olin myöskin itsellenikin napannut vesipullon ja leivän, joten aloitin sitten leivästä ja join hieman vettä päälle. Samalla katselin aukiolle leiriytynyttä porukkaa, josta sitten puuttui Mireyan sanojen mukaan se väkivaltaa harrastava prinssi, joku toinen prinssi ja vielä kolmas prinssi ja lisäksi joku muu kuin prinssi tai prinsessa. "Mutta eikö teitä pitäisi olla kymmenen kruununperijää kaiken järjen mukaan matkassa?" kysyn sitten, koska jos kolme prinssiä on lähtenyt matkaan, niin kaiken järjen mukaan täällä pitäisi olla seitsemän perillistä tällä hetkellä, mutta eihän täällä ole kuin neljä Mireyaan mukaan laskettuna ellei joku heistä ole tuossa yhdessä teltassa. Silloin heitä olisi viisi yhteensä vaan. Mutta jos kolme etsii vettä ja viisi on täällä, niin missä kaksi muuta sitten ovat?

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 08.09.2015
17:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Ilmeisesti Calder oli onnistunut nukkumaankin jonkinasteista koiranunta, sillä herätessään hän huomasi paikalleen ilmestyneen yhden uuden henkilön, eikä hänellä ollut mitään muistikuvaa mistä tai milloin tämä oli tullut. Tämä istui sen ainoan naispuolisen henkilön kanssa, jonka nimeä nuorukainen ei saanut juuri sillä hetkellä mieleensä, joten tuskin tuostakaan tarvitsisi olla huolissaan. Sen enempää hän ei kuitenkaan kiinnittänyt kaksikkoon huomiota, vaan pysytteli omissa oloissaan.

Lepo ja alkoholi olivat tehneet tehtävänsä Calderin rauhoittamisen kanssa, ja hän kykenikin jo ajattelemaan aikaisempaa välikohtausta Beniaminon kanssa järkevästi. Hän tiedosti käyttäytyneensä epäreilusti toista kohtaan purkamalla väsymyksen ja turhautumisen aiheuttamaa kiukkua toiseen. Ehkä hän voisi käyttäytyä neutraalimmin toista kohtaan myöhemmin? Kaveeraminen tosin oli täysin poissa laskuista. Vaikka Calder sietikin hyvin monenlaisia ihmisiä omasta mielestään, valehtelua hän ei sulattanut. Eihän se toki Beniaminon vika ollut mitä hänen edeltäjänsä olivat miekan kyvyistä sanoneet, mutta ehkä se johtui hieman rajummasta ensitapaamisesta, ettei Calder tuntenut oloaan täysin rauhalliseksi toisen seurassa.

Raye käyskenteli puun ympärillä hieman hermostuneena. Ensimmäisen yllätysihmisen ilmestymistä tamma ei ollut juuri hetkahtanut, mutta kun melko pian alkoi vain ilmestyä joka paikalta tuntemattomia ihmisiä, eläin ei osannut pysytellä täysin rauhallisena. Tamma oli sidottuna puuhun tuntemattomassa maastossa, eikä sillä ollut kovin suuresti liikkumavaraa, isäntä nukkui ja tuntemattomia vain ilmestyi yksi toisensa jälkeen? Vähemmästäkin eläin tunsi olonsa uhatuksi. Kuitenkaan tamma ei halunnut herättää huomiota, joten se yritti käyttäytyä mahdollisimman vähän huomiota herättävästi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 08.09.2015
17:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Ymmärrän, että olette varmaan turhautunut ja ärsyyntynyt tilanteeseen, mutta sen purkaminen minuun ei auta ketään. En yritä syyllistää teitä, mutta arvostaisin, jos yrittäisitte välttää turhaa piikittelyä jatkossa. Yritän vain auttaa, ja halusin varmistaa etten erehtynyt faktoista, jotta suunnitelmani voisi olla toimiva”, Beniamino sanoi mahdollisimman rauhallisella äänellä Ryuumein vahvistettua elementtinsä olevan myrkky, edelleen etsien katseellaan merkkiä viikatteesta. Ei hän missään nimessä halunnut riitaa haastaa, mutta tiuskiminen vaikeuttaa ajattelua. Seuraavaksi Ryuumei nimitti itseään vähäosaiseksi ääliöksi ja idiootiksi kutsutuksi juntiksi. Beniamino kääntyi Ryuumeihin päin hämmentyneenä, pysyen kuitenkin toisen polvensa varassa, sillä olihan toinenkin istualtaan maassa eikä hän halunnut puhutella tätä ylhäältä päin.

”En ole kyseenalaistamassa älykkyyttänne. Olen pahoillani jos käytökseni antoi teille sellaisen kuvan. Ajattelen ääneen, jotta voisitte osallistua suunnitelman laatimiseen ja kertoa, jos olen ymmärtänyt jotain väärin tai jättänyt jotain huomiotta”, Beniamino selitti. Ei hän todellaankaan pitänyt Ryuumeitä minään idioottina. Itse asiassa hänellä ei ollut mitään tietoa toisen älyllisistä kyvyistä, ja ellei Ryuumei osoittaisi olevansa tyhmä kuin saapas, ei Beniamino luokittelisi toista vähä-älyiseksi.

”Calderin elementti on vesi, ellen ole erehtynyt, ja ehkä hän voisi siirtää vettä tai jotain vastaavaa niin voisimme vain poimia viikatteen, sillä sokkotunnustelu ei ilmeisesti ole kovin turvallinen vaihtoehto. Ellei teillä ole muita ideoita miten löydämme viikatteen ilman että riskeeraamme myrkytyksen?”

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.09.2015
18:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ben aloitti sillä, että ymmärtää todella ilmeisesti sen, että olen turhautunut ja ärsyyntynyt tilanteesta eli siitä, että viikatteeni makasi lammen pohjassa, johon ei voinut nähdä sitten millään, koska nyt oli yö ja vesi oli sankkaa, joten ei veteen voinut kovinkaan hyvin nähdä. Lisäksi lampi oli ollut aika syvää siitä kohdasta, johon olin tipahtanut. Jalkani eivät olleet osuneet pohjaan tiputuksen aikana, joten vesi voisi olla tosi syvääkin eikä pohjaan välttämättä edes pääsisi sukeltamalla kovinkaan hyvin ja kun pohjaan ei edes nähnyt. Ben oli kuitenkin jatkanut vielä turhautumista ja ärtymystä oli turha purkaa Beniin, koska ei se mitään auta. "En purkanut sitä sinuun vaan tuohon lampeen", sanahdan siihen ainakin hieman rauhallisemmin, mutta kyllä äänen sävystäni ärtymys ja turhautuminen tilannetta kohtaan kuitenkin paistoi selvästi läpi. Ben jatkoi selittämistään, että oli vaan varmistellut tietoja. "Ai... No selvä homma sitten..." sanon siihen kääntäen katsettani takaisin siihen lampeen. Kuinka idiootti todella olen? En edes tajunnut, että miksi väänsin kaikesta aina ongelman tai en nyt kaikesta, mutta kaikesta aina silloin kun olen jonkun asian takia jo valmiiksi pahalla päällä ja tällä hetkellä minua otti päähän se pahuksen Jerppa jo valmiiksi.

Pian Ben sanoo älykkyydestäni, että ei ole kyseenalaistamassa sitä. "Kyseenalaista pois vaan... En ole mitenkään järkevä ja kaikki ovat kustuneet minua idioottiksi, koska en koskaan osaa ajatella mitään ja pilaan vaan kaiken olemuksellani. Minun ei edes haluttu syntyvän", sanon lopuksi vaikka en tiedä edes, että miksi ja se kadutti jo, mutta oli totta, että isä ja äiti olivat molemmat monta kertaa riitojen yhteydessä sanoneet painottaen vielä sitä, että olen vaan vahinkolapsi ja minulla oli ainoastaan onni syntyä ja Mizeria ja syntyi mukamas onnekkaana, koska hänestä tuli joku maailman ihme ja täydellisyys, jota vanhemmat palvovat kuin arvoikkainta aarrettaan. Minulla ei edes ollut arvoa minkään asian kanssa. Isä ja äiti ovat monta kertaa myöskin olleet sitä mieltä, että he ottaisivat vielä esikoisen asemani jossain kohdassa pois ja Mizeria perisi kruunun ja vallan. Tuntui siltä, että vanhemmat lähettivät minut tähän tehtävään siksi, koska siinä oli mahdollisuus kuolla ja sillä ei ollut väliä. En saanut edes minkäänlaista henkivartijaakaan perääni. Ei sillä, että minulla edes olisi sellaisia. Mizerialla puolestaan niitä oli vaikka kuinka paljon. Jopa minunkin puolestani. Ainut vaan, että eivät Mizerian henkivartijat minua vartioineet. En halunnut kuitenkaan ketään hännystelijää perääni, mutta se, että sanotaan suoraan joka päivä arvottomaksi, niin kyllä se sattuu. Kyllä minullakin on tunteet, vaikka en suoraan niitä koskaan osaakaan näyttää. Panttaan lähinnä niitä sisälläni ja vaan viha ja vastaavat tunteet näkyvät ulos.

Mutta mitä sitten tulee johonkin suunnitelman laatimiseen, niin olen varmaan yhtä tyhmä kuin saapas, koska en osannut miettiä mitään toimivaa suunnitelmaa. Ei sillä, että edes koskaan mitään koittaisinkaan miettiä. Ehkä pitäisi yrittää, mutta ehkä oli täysin kykenemätön siihen ja siksi olinkin aina juntti jokaikiselle. "En osaa suunnitella mitään toimivaa... koskaan..." mutisen hiljaa toiselle jopa melko alakuloisen kuuloisena, vaikka ei sellainen koskaan näkynyt tai kuulunut minusta. Sitten siihen, että sen jonkun Calder tyypin elementti on vesi ja hän voisi ehkä tehdä asian eteen jotain ellei minulla sitten ole mitään ideaa. "Ei ole... En keksi koskaan mitään toimivaa ja pilaa kaiken täydellisesti... kuten näkyykin", kuiskin melko hiljaa, mutta kyllä sanani kuuli, jos halusi kuulla. Katsoin samalla maata tuntien samalla jopa ihme kyllä yhden yksinäisen kyyneleen toisessa silmäkulmassani. Tätä ennen en ole koskaan itkenyt. Tosin en nytkään varsinaisesti itkenyt. Ei yksi kyynel itkemistä ole ja senkin kyyneleet pyyhkäisen nopeasti pois toivoen, että Ben ei sitä kerennyt näkemään. En halunnut olla raukkamainen ja toivoton tapaus kaikkien edessä, vaikka taisin oikeasti olla juurikin sitä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.09.2015
19:18
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Hymyilin, kun Caine sanoi, että hän on iloinen, kun olen taas hänen luonaan. Minäkin olin iloinen asiasta ja kerroin sen myös nuoremmalle miehelle. Naurahdin sitten pienesti, kun prinssi nauroi, että uskoisikohan tuo, että minulla oli ollut vettä mukananai.
"Vaikka kestänkin hyvin alkoholia ennen känniin tulemista, uskoisin olevani kuitenkin kovin humaltunut tähän mennessä, jos olisin juonut pelkkää olutta ja viiniä", totesin naurahtaen Cainelle ja pörrötin hieman tuon punaisia hiuksia. Pian puhuimme Estarin prinsessasta ja siitä pystyisikö nainen teettämään ruokaa elementillään. Prinssini oli sitä mieltä, että ei varmaankaan, koska prinsessa ei ollut sellaista tehnyt ja hän oli kysellyt muilta ruokaa.
"Mutta ehkä hänelle ei tullut mieleen tämän kaiken keskellä tai sitten ei ole oppinut sitä taitoa. Ehkä häneltä pitäisi kysyä?" ehdotin. Ei kai pieni kysymys ketään haittaisi? Tuskin.

Pian rakas Caineni alkoi kuulostaa vakavammalta, johon tietysti sain kuulla pian syyn. Rakkaani mielestä ei kannattaisi käyttäytyä kuin rakastavaiset, puhua kuitenkin saisi. Minusta tämä oli erittäin typerää. Olin kuitenkin tullut tänne asti ja nyt en edes saisi helliä Cainea muiden edessä. Huokaisin aika syvään ja pettyneesti. Mistä sitä tiesi saisimmeko yhtään kaksinkeskeistä aikaa muilta... Ja mistä tietäisi, että saisimme kaksinkeskeistä aikaa enää koskaan muutenkaan. En toki halunnut ajatella, että sattuisi mitään kamalaa, mutta pakkohan se oli tässä tilanteessa ottaa huomioon. Pelkäsin pahinta ja toivoin parasta.
"Oletko varma, että saamme ikinä olla kahden kesken tässä joukkiossa? Jos poistumme jonnekin kaksin, varmasti joku kehittelee pienessä päässään omia johtopäätöksiä ja jos emme poistu, emme saa ikinä käyttäytyä kuin rakastavaiset, jos haluat suojella muiden silmiä kahdelta mieheltä, jotka rakastavat toisiaan. Aivan typerää. Sinun on sitten parempi olla kuolematta tämän tehtävän aikana ja vielä parempi olisi, että saat meille kahden keskeistä aikaa", mutisin harmistuneena. Minusta tämä ei ollut yhtään kivaa, ei sitten ollenkaan. Cainen olisi parempi kuninkaana sallia samasta sukupuolesta pitävien liitot ja piste.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.09.2015
19:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Rauf alkoikin mietiskellä, että Ryuumein pitäisi varmaan puhua jollekin asioistaan, mutta kenelle? Kenelle muka se prinssi alkaisi avautumaan yhtään? Kuka edes haluaisi kuunnella sellaisen käyttäytymisen jälkeen yhtään mitään, mitä Prinssi Hermostuja kertoisi? Minä tuskin tähän hommaan ainakaan ryhtyisin, sillä en tahtonut edes yrittää. Enkä oikein tiennyt voitaisiinko väkivaltaisuutta niin vain kitkeä pois ihmisestä, joka kävi toisen ihmisen kimppuun tuosta noin vain. Kohautin vain olkiani, sillä en tiennyt, mitä vastata. Rauf voisi tietysti itse kokeilla olkapäänä olemista sellaiselle tyypille kuin Ryuumei, jos halusi. Pian ystäväni mietti, että kuulikohan prinssi anteeksipyyntöäni.
"No varmasti kuuli, koska kuuli yhden toisenkin anteeksipyynnön, johon sentään vastasi jotain", kerroin. En oikeastaan edes halunnut puhua vaaleatukkaisesta prinssistä. Miksi ihmeessä tuhlasin kallisarvoista aikaani häneen, kun hän ei edes ollut täällä. Olisi parempi vain keskittyä johonkin pirteämpään aiheeseen.

Rauf istuikin pian viereeni, kun olin tuota siihen pyytänyt. Tuokin kävi ruoan kimppuun. Itse mutustelin jo toista päärynää, ne nyt vain yksinkertaisesti olivat erittäin hyviä hedelmiä. Tykkäsin tietysti muistakin hedelmistä, sekä tottakai vihanneksista. Eniten pidin niistä, muu ruoka tuli vasta niiden jälkeen. Punertavat hiukset omaava ystäväni alkoi pian ihmetellä, miksi meitä oli niin vähän.
"Daisuke meni telttaansa ja kaksi perillistä puuttuu vielä. Ovat varmaankin matkalla. Toivottavasti törmäämme heihin, että he eivät mene laaksoon asti aivan yksin ja ihmettele siellä, mitä oikein on tekeillä", sanoin. Oli kummallista olla ainoa nainen koko porukassa, joten toivoin, että seuraamme liittyisi vähintäänkin yksi naispuolinen henkilö lisää, sillä tammoja ei laskettu.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.09.2015
20:29
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya oli sitä mieltä, että olihan sen kyseisen prinssin pakko kuulla hänen anteeksi pyyntönsä kerta kuuli jonkun toisen. Ihan kuinka vaan, mutta voihan silti olla mahdollista, että kyseinen anteeksi pyyntö vaan sattui jäämään huomiotta, koska eihän kaikkea aina voi kuulla, eikä se, että joku toinenkin pyytää anteeksi, takaa sitä, että kuulisi sitten kaikkien muidenkin anteeksi pyynnöt, jos esimerkiksi ei vaan puhu tarpeeksi kuuluvalla äänellä. Mireya tosin puhui kyllä kuuluvalla äänellä ainakin yleensä, mutta voisihan olla edelleenkin mahdollista, että se prinssi ei vaan tajunnut asiaa. Toisaalta ongelma ei kuitenkaan ollut minun eikä minun kuulunut sitä setviäkään. Enhän edes tiennyt, miltä se prinssi näytti. En tiedä, että haluanko edes tietää, mutta se kyseinen prinssi ei Mireyan sanojen mukaan edes ole täällä eikä puhu tällä hetkellä Mireyalle tai minulle, joten miksi edes jauhamme moisesta törpöstä? On paljon mukavempiakin aiheita kuin idioottien idioottimaisen käytöksen miettiminen. Sellaiset ihmiset ehkä kannattaa kuitenkin vaan jättää omaan rauhaansa, mutta antaa nyt olla. "Ehkä sellaiset ihmiset olisi kuitenkin hyvä jättää vaan omaan arvoonsa... Mutta antaa sen huonotapaisen prinssin nyt olla. Onhan meillä paljon parempiakin aiheita kuin sellainen juntti. Kuten vaikka se, että tapaamme jälleen ja vaikka emme ehkä kauaa olleetkaan erossa, niin kyllä siinä kerkesi jo ikävä nousemaan, mutta nyt olemme taas samoilla teillä. Miten matka muuten on sujunut?" kysyn sitten lopuksi vaihtaen näin puheenaiheen johonkin mukavempaan. Ei kukaan viitsi kauaa kälättää jostain juntista. Olkoot ongelmallinen tapaus, jos ei aijo käytöstään parempaan muuttaa. Moinen ongelma voisi hankkiutua johonkin siedätyshoitoon tai vihanhallintakurssille, mutta sekään ei ollut ongelmani eikä siitä nyt enempää.

Mireya jatkoi kuitenkin sitten siitä, että teltassa oli siis joku Daisuke niminen ja kaksi perillistä puuttui vielä. "No ehkä ilmaantuvat paikalle vielä... Viimeistään varmaankin huomenna. Pitää vaan toivoa, ettei heille ole sattunut mitään kamalaa kuitenkaan", sanon siihen. Mireya puolestaan jatkoi vielä siitä, että olisi parempi törmätä niihin kahteen puuttuvaan kuin, että he menisivät ihmettelemään laaksoon sitä, että missä loput ovat. "Kyllähän teistä jäi kuitenkin aika selvästi jäljet sinne, joten kyllä puuttuvat perilliset varmasti tajuavat niistä jotain. Toisaalta olisi suotavaa olla jättämättä merkkejä, koska minäkin löysin tänne vaikka kuinka helposti. On siis myöskin mahdollista, että viholliset löytävät tänne vähintäänkin yhtä helposti", sanon nojautuen samalla käsiini ja samalla katsahdin Mireyan suuntaan.

Vastaa tähän
Nimi: Ohdotar
Lähetetty: 09.09.2015
05:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ELDSTAN - GEROS - MAA

Beagin varmat jalat saivat kerrankin tehdä töitä leipänsä eteen, kun Gerosin prinssi hoputti pientä ratsuaan eteenpäin sen satulassa keikkuen. Tamma-raukka korskahti tyytymättömänä ja ravisti päätään, mutta Eldstan piti sen ravaamassa. Olkoonkin, ettei pimeässä yössä olisi kannattanut ylimääräisiä helistä vihollisille.
Nuori mies istui pienellä hevosellaan punertavanruskeat kulmat tiukasti kurtussa ja vaalean pellavapaidan hihat jo ylös käärittyinä yön viileydestä huolimatta. Kirotut etelän tasaiset niityt ja hoikat vehreät metsät - joka suunta näytti aina samalta. Maa-elementtiin sitoutunut sotakirves oli jo kerran lentänyt Eldstanin turhaumuksen takia puun runkoon, ja hän oli joutunut jalkautumaan satulasta noutaakseen sen takaisin.
Perän pitäminen oli ollut tavattoman huono ajatus. Eldstan ei ollut tarvinnut kuin yhden väärän hetken vilkaista taakseen, ja oli jo ehtinyt kadottaa edessä kulkeneen joukon, joka tuntui vähitellen kasvavan.

Kun Gerosin prinssi nyt hölkötti hallealla tammallaan saniaisten läpi, hän todella pohti, kannattiko huutaa. Se saattaisi päätyä hiljaisuuteen tai vastaukseen, mutta ehkä jopa Gildomeran vihollisten korviin. Kai ääni ehkäisisi eksymistä joka tapauksessa. Jonkun siihen oli joskus pakko vastata.
Käden eksyessä jälleen satuĺan etukaareen ripustetun tapparan varrelle Eldstan kuitenkin erotti harvenevassa aluskasvillisuudessa merkkejä liikkumisesta - tallottuja ja katkeilleita oksia, poljettua maata. Myös Beag-tamman pää nousi äkisti ja se höristi korviaan eteenpäin. Hiljainen hörinä pääsi hevosen turvasta, mutta Eldstan otti ohjista hiukan tiukemman otteen ja keplotteli punertavan liivinsä ja matkaamiseen soveltuvan villakankaisen takkinsa ylleen. Ihan vain siltä varalta, ettei edessä olisikaan tuttuja. Ei ollut järkevä rynnätä suin päin vihollisleiriin paitahihasillaan.
Onneksi hankalampikin maasto taittui helposti. Ehkä se oli maan kirveen, ehkä Beagin ansiota.

"Hoi!" Eldstan huikkasi hiljaa tunnistaessaan telttojen ja vilttien kirjomalta aukiolta Mireyan ja joitain matkalaisten hevosia. Beag sai luvan hengähtää ja Eldstan itse laskeutui lopultakin ratsailta, ryhtyen löysäämään tamman satulavyötä. Mireyan vierellä istui tuntematon mies, mutta prinssi päätti luottaa tilanteeseen. Helpotus ja uupumus korvasivat harkinnan, kun meneillään näytti muutenkin olevan evästuokio.
"Olen todella pahoillani, eksyin jäljestänne. Nukkuvatko muut jo vai...?" mies kysyi hiukan rykäisten, mutta kieltäytyi haromasta hiuksiaan tai levittelemästä käsiään kiusaantuneena. Hän oli prinssi yhtäkaikki. Äänensä hän piti kuitenkin matalana ja otteen Beagin ohjaksista vielä tiukkana, jotteivät nukkuvat joutuisi heräämään.
"Eldstan Farastaninpoika, Gerosin prinssi", hän nyökkäsi vielä tuntemattomalle miehelle esittäytymisen nimessä, "Oletan, että olette mukana tässä hankkeessa?"

//heipatirallaa, täten jätän suunnattoman anteeksipyytöni koulukiireistä ja laiskuudesta ja pelaan Eldstanin poneineen jälleen kentälle.
Lukaisin viimeiset kolme sivua ja infon, joten olen ihan hyvin kärryillä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.09.2015
15:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Haukotus karkaa yllättäen huuliltani, mutta oliko se ihme, koska nyt kuitenkin oli joka tapauksessa yö? Yöllä yleensä nukuttiin, vaikka henkivartijat saivat kyllä olla valppaana koko ajan suunnilleen, mutta kyllähän nyt itsekin tietenkin nukuin aina välillä, vaikka se nyt olikin yleensä koiranunta. Matkan teko oli kuitenkin laittanut väsyttämään itsekutakin tai jos ei muita, niin ainakin minua. Venyttelin hieman käsiäni ja nojauduin takaisin sitten niihin vilkaisten samalla taas Mireyaa, mutta käänsin sitten katseeni yötaivaalle, jossa oli miljoonia ja taas miljoonia tähtiä, jotka olivat todella kauniita. Myös kuukin näkyi olevan taivaalla ja tästä kohdasta tosiaan näki taivaan täydellisesti kun tässä ei puita oikeastaan kasvanut eli puiden latvat eivät siis olleet edessä.

Käännän kuitenkin katseeni johonkin mieheen, joka huikkasi, että hoi. Olikohan kyseessä vihollinen? Ei varmasti, koska kaiketi tämä olisi jo tehnyt jotain, mutta kuka kumma hän sitten mahtoi olla? Ehkä yksi niistä perillisistä, jotka puuttuivat vielä ja joista Mireya jo hieman aikasemmin mainisti. Kyseinen mies kuitenkin lähti tulemaan minua ja Mireyaa lähemmäksi. Voisihan hän edelleenkin olla vihollisen miehiä, joten olin valmiina käymään kimppuun, jos mies olisi yhtään uhkaava. Olinhan kuitenkin henkivartija ja tehtäväni oli suojella Mireyaa kaikelta ja kaikilta. Pidin siis miekkani pitopäästä kiinni ja olin valmiina vetämään sen ulos huotrastaan.

Tosin pian mies sitten ilmoitti, että on todella pahoillaan siitä, että oli eksynyt. Toisin sanoen tämä tosiaan taisi olla yksi perillisistä. Sitten tämä kyseli siitä, että nukkuvatko kaikki muut jo. En ollut varma, että keneltä hän sitä kysyi, mutta itse tiesin vaan sen verran, että kolme perillistä ja heidän seurassaan joku neljäs olivat etsimässä vettä, kaksi puuttui kokonaan joukosta vielä ja loput olivat täällä. Oli kuitenkin paha sanoa, että nukkuivatko kaikki todella. Tuskin nyt kaikki ainakaan tai eivät ainakaan he, jotka vettä olivat hakemassa. Tuskin täälläkään kaikki nukkuivat. Sitten tämä samainen mies esittäytyi Eldstan Farastaninpojaksi ja Gerosin prinssiksi. "Hyvää iltaa Prinssi Eldstan... Olen Abdal Rauf Barakah ja toimin Mireyan henkivartijana eli olen Estarista", esittelen itseni nousten samalla ylös ja ojennan toista kättäni Eldstan nimiselle prinssille ihan vaan kohteliaisuuden nimissä. Olihan kohteliasta kätellä kun esittäytyy toiselle. Prinssi jatkoi kuitenkin siitä kysyvään sävyyn siitä, että olettaa minun olevan mukana heidän hankkeessaan. "Jos Neiti Mireya on mukana siinä, niin tietenkin tuen hänen päätöstään eli siinä tapauksessa olen tietenkin mukana siinä", vastaan kysymykseen. "Ja mitä muiden nukkumiseen tulee, niin Neiti Mireya kertoi, että kolme perillistä on etsimässä vettä jonkun neljännen osapuolen kanssa, jonka prinssit ilmeisesti tuntevat. En kuitenkaan osaa sanoa, että ketkä todella nukkuvat, koska tulin itsekin vasta äsken", vastaan kohteliaasti siihen prinssin toiseen kysymykseen, oli tämä sitten kysynyt sen minulta tai ei. Vastasin jo, koska on epäkohteliasta olla vastaamatta mitään, jos kuulee jonkun kysyvän jotain ja osaa vastata kysymykseen edes jotain. Joku muu voi aina täydentää vastaustani.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com