Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.09.2015
13:15
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Nautin tästä hetkestä kovin paljon, sillä oli kulunut jo niin kauan edellisestä samanlaisesta hetkestä. Oloni oli lämmin ja tunsin oloni myös tällä hetkellä sellaiseksi, että pystyisin suojelemaan Cainea miltä tahansa. Oli kovin hiljaista, melkein kuin aika olisi pysähtynyt. Huuleni liikkuivat hitaasti ja hellästi prinssini huulilla. Pidin silmiäni kiinni, se tuntui luontevammalta kuin suudella silmät auki. Hetken päästä irrottauduimme toisistamme. Katsoin Cainen lumoavan vihreitä silmiä, kunnes prinssi nojasi päänsä rintakehälleni. Aloin silitellä hänen pehmeitä hiuksiaan ja hymyilin. Sydämeni löi hieman lujempaa, kun toinen kuiskasi maailman ihanimmat sanat minulle.
"Minäkin rakastan sinua", kuiskasin yhtä hiljaa, hymyillen.

Hengitin syvään ja katselin ympärilleni. Oli niin kaunista... Paitsi sitten, kun huomasin pelottavan viikingin varjoissa. En olisi varmaan edes huomannut, jos kuu ei olisi heijastanut tuon kypärään. Vedin Cainen kauemmas ja nostin toisen suurista miekoistani maasta, koska siihen olin ne laskenutkin.
"Kuka oikein olet?" kysyin. Miekkani oli valmiudessa ja sydämeni tykytti rakkaudestani Caineen sekä adrealiinista, joka johtui taas siitä pelottavasta hyypiöstä, joka seisoi pusikon toisella puolella. Peräännyin hieman kauemmas, mutta en aikonut paeta paikalta.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 15.09.2015
15:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Riitelyyn tarvitaan aina kuitenkin kaksi, joten yrittämättä teitä mitenkään syyllistää, suosittelisin miettimään, oliko teidän olemuksessanne jotain, millä mahdollisesti annoitte Mireyalle kuvan, että olitte haastamassa riitaa. Äänensävy, kehonkieli, sanavalinnat, huono ajoitus? Joskus pienikin asia voi toiselle olla erittäin loukkaavaa. Ja väkivalta on harvemmin ratkaisu silloin kuin osapuolten olisi oltava samalla puolella, vaikka toinen olisi kuinka inhottava”, Beniamino sanoi. Ilmeisesti tähän mennessä hän oli onnistunut sanomaan jotain hyödyllistä ja saamaan Ryuumein, jos nyt ei ihan piristymään, mutta miettimään asiaa uudelta kantilta.

”Tuo on juuri sitä mitä tarkoitan, heti kun on kyse Mireyasta, muututte vihamielisen oloiseksi. En ole aikeissa pyytää teitä ystävystymään hänen kanssaan, mutta yrittäkää edes kohdella häntä neutraalisti”, Beniamino sanoi Ryuumein kommentoitua, ettei välitä siitä mitä Mireya haluaa. Ryuumein ilmoitettua jäävänsä odottamaan, Beniamino nousi seisomaan ja tomuutti takkiaan. ”Siinä tapauksessa, yritän palata mahdollisimman pian ettette joudu odottamaan yksin kovin kauan”, Beniamino sanoi. Hän sulki silmänsä hetkeksi keskittyäkseen jotta voisi paikantaa leirin. Hän yllättyi hieman huomatessaan leirin olevan hieman vajaan kilometrin päässä. ”Jos tarvitsette jotain ennen kuin palaan, leiri löytyy jos lähdette tähän suuntaan ja kuljette suoraan, noin kilometrin päässä”, Beniamino ilmoitti ennen kuin katosi metsään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.09.2015
16:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Kun olin ilmoittanut hieman vakavemman puoleisesti mielipiteeni siitä, että olisihan se ikävää kuolla. Olihan se ikävää ja oli aina ollutkin. En vaan osannut heittää niinkin vakavasta asiasta vitsiä, kuin ihmisen henki. Kenen tahansa henki kuitenkin on arvokas, koska loppujen lopuksi me kaikki olemme kuitenkin vaan ihmisiä tai ei vaan ihmisiä, koska eihän kukaan ole vaan ihminen. Tarkemmin sanottuna me kaikki olemme ihmisiä ja jokaisella ainakin omasta mielestäni kuuluisi olla samat oikeudet. Harmi vaan, mutta niin ei kuitenkaan ollut, koska jos halusi saada mielipiteensä esille, niin täytyi olla vaikutusvaltainen. Kuninkaallisten ei edes tarvitse tehdä vaikutusvaltansa eteen mitään, koska he syntyvät vaikutusvaltaisiksi, mutta esimerkiksi minä nousin pohjamudista kuninkaallisen prinsessan henkivartijaksi asti kun vaan tein asialle jotain. Ei perheeni kuitenkaan ollut mitenkään varakas. En siis syntynyt varakkaaseen perheeseen ja olimme aikalla vaan pelkkiä talonpoikia. Tosin pohjamudista voi nousta, jos vaan on tarpeeksi tahtoa. Mutta asia hieman eksyi nyt siitä itse aiheesta. Mireyakin kuitenkin toteaa, että kyllä kuolema oli kamalaa ja tällä kertaa vakavalla äänellä. Mireya jatkoi, että on iloinen siitä, että ei ole vielä menettänyt henkeään. "Miten niin vielä? En anna sinun kuolla kenenkään käsiin. Lupaan sen oman henkeni uhalla", sanon asiaan, koska henkivartijana en saisi edes antaa prinsessan kuolla ja mikä on vielä tärkeämpää, ystävyys. En halua menettää parasta, tärkeintä ja jopa rakkainta ystävääni, joten en aikonut antaa Mireyan kuolla. En varmasti. Kuolisin itse ennemmin kuin antaisin Mireyan kuolla jonkun idiootin takia, vaikka ei ketään saisi idiootiksi haukkua kuitenkaan, mutta kuitenkin.

Mireya sanookin pian siitä, että on iloinen siitä, että juuri minä olen hänen henkivartijansa. "Se on todella hyvä juttu, koska en voisi ajatella enää asioita toisin", sanon siihen ja vedän vielä pienoisen hymyn kasvoilleni. Sitten kuitenkin täysin toiseen asiaan eli siihen, että ilmeisesti johtaja ehdotukseni taisi jopa olla toimiva prinsessan mielestä kun hän ilmoitti, että Caine olisi hänestä paras johtaja, koska tämä kyseinen Caine on ottanut kaiken huomioon ja kuunnellut kaikkia. Tämä ei myöskään ole tiuskinut kenellekään tai haastanut riitaa. "Kuulostaahan tämä Caine tosiaan viisaalta johtajalta ja voisihan hän jopa siitä soveltua, mutta itse en voi vielä sanoa asiaan oikein mitään, koska en ole nähnyt vielä kaikkia, mutta onhan se tärkeää, että johtaja ei menetä malttiaan ja ala tiuskimaan muille tai haastamaan turhaa riitaa", sanon mielipiteeni asiaan. Tosin myös Eldstan tässä vieressäni vaikutti kuitenkin aika viisaalta nuorelta mieheltä ja asialliselta myöskin, joten voisihan hänkin olla hyvää johtaja-ainesta.... ehkä. Mireya ei ehkä kuitenkaan haluaisi olla johtaja, mutta ei Mireyajaan tyhjäntoimittaja ollut vaan mielestäni hän fiksu nuori naisen alku, joten voisihan Mireyakin olla hyvä johtaja. Muista en osannutkaan vielä mitään sanoa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.09.2015
17:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ben otti esiin erään tosiasian siitä, että riitelyyn kuitenkin tarvitaan aina ainakin kaksi osapuolta. "Tiedän... Myönnän, että olin mukana siinä itsekin, mutta en mielestäni aloittanut sitä", sanon siihen koittaen sitten miettiä, että mistä se kaikki sitten lähtikään todella liikkeelle. Saatoinhan toki ehkä huomauttaa jostain asiasta aijemmin, josta Mireya oli ottanut nenilleen. Tosin en ollut kyllä mielestäni tarkoittanut mitään pahaa heitollani itsestään selvyyksien poisjättämisestä. Oikeastaan olin vaan kehottanut jättämään sellaiset pois. Sen jälkeen Mireya oli kysynyt jotain siitä, että pitäisikö tämän kyseisen Benin perään lähteä kun hän lähti metsään etsimään Calderia. Siihen taisin vastata jotain siitä, että Mireyahan voisi itse mennä, jos ajattelee asian olevan tärkeää. Siitä Mireya oli ottanut herneen nenäänsä ja sanonut, että en saisi vastata tämän kysymyksiin, joten tajusin prinsessan olevan hieman herkkänahkainen siinä kohdassa ja sen jälkeen halusin ihan vaan tylsyyttäni tappaakseni ärsyttää häntä. Olkoonkin, että se taisi tosiaan mennä hieman liian pitkälle, mutta minkäs sille mahdan? Se tapahtui jo eikä aikaa voi kääntää. Joka tapauksessa ärsyttämisen tarve lähti siitä, koska kuitenkin Cainekin vastasi mielestäni jotain Mireyalle siihen kysymykseen ja sen jälkeen päätimme jäädä. Cainen oli siis pakko vastata kysymykseen jotain siitä, että ehkä olisi viisaampaa jäädä paikoilleen ja niin sitten tehtiin. Kuitenkaan Cainen vastaus Mireyan kysymykseen ei kuitenkaan aiheuttanut mitään ongelmaa, joten toisin sanoen Mireyalla on jotain ongelmia minua vastaan, vaikka kuinka koitin olla avulias. En nimittäin tarkoittanut vastauksella mitään pahaa kun sanoin siitä, että voisihan Mireya itse mennä Benin perään. Kuinka siitä voi loukkaantua? Ja kuinka Cainen vastaus sitten oli parempi kuin minun? Muistan myös hämärästi, että kun Mireya oli sanonut siitä, että en saa vastata hänelle tai puhua ylipäätään, niin olin kysynyt jotain siitä, että jos hän loukkaantuu ystävällisestä vastauksesta, joka nyt vaan sattui tulemaan minulta eikä Cainelta, niin kuinka hän on tähän asti elämässään selvinnyt. Sitten satuin ohimennen vaan lisäämään, että hänen elämänsä oli varmaan vaikeaa. Tarkoitin sillä kuitenkin vaan sitä, jos loukkaantuu tavallisesta kysymyksestä. Siihen Mireya oli sitten todennut, että hänen elämänsä on oikein mallillaan, mutta jatkoi siitä, että oma elämäni olisi jotenkin surkeaa ollut lapsuudesta asti. Olkoonkin, että Mireya osui kyllä oikeaan ja olisin ehkä voinut jättää sen vaan huomiotta, mutta siinä kohdassa alkoi riittämään. Niin, niin siinä tosiaan taisi käydä. Ja jos oikein tarkasti muistan, niin itse kysymyksessäni Benin perään lähtemistä ei ollut mitään vikaa, mutta vika oli ollut siinä, että minä vastasin. Silkkaa syrjintäähän se on minua kohtaan ja onhan minun silloin oikeus suuttua siitä. Eihän kukaan opi koskaan mitään, jos en koskaan sano vastaan mistään. Olkoonkin, että olin hyökännyt sitten kimppuun enkä koittanut keskustellakaan asioita halki, mutta sama se. Ei sille voi enää mitään.

"En nyt ole täysin varma enkä kaikkea voi tietenkään muistaa täydellisesti, mutta ilmeisesti Mireya loukkaantui ensin joistain sanoistani ja seuraavaksi kun vastasin hänen kysymykseensä, niin en olisikaan saanut vastata, koska Caine on parempi kuin minä tai ainakaan vastaukseni ei kelvannut, mutta Cainen kyllä. En kuitenkaan ole mielestäni sanonut mitään kamalaa missään kohdassa", vastaan Benin kysymykseen. Jos tilanne olisi ollut täysin normaali, niin en olisi edes yrittänyt sietää naisen naista, mutta nyt kun tein poikkeuksen, niin sen tähden sitten sataakin vaan kakkaa niskaan. Ben tosin huomioi myöskin sen, että jotkut saattoivat loukkaantua hyvinkin pienestä asiasta. "Ilmeisesti, jos vaan kerta vastasin kysymykseen ja en vaan kelvannut vastaajaksi", sanon siihen asiaan, josta vielä siihen, että väkivalta ei ole se oikea ratkaisutapa, jos osapuolet ovat samalla puolella. "Sanoinhan jo, että sain vaan tarpeekseni ja tilanne karkasi käsistä", sanon puolestani tähän kyseiseen asiaan, mutta seuraavalla kerralla voisi tietenkin tapahtua toisin.

Sitten siihen, että muutun muka vihamieliseksi silloin kun on Mireyasta kyse. "Ehkä asia olisi ollut toinen, jos Mireya ei olisi ottanut hernettä nenään kysymyksestäni. Sellaisesta asiasta on turhaa suuttua ja en vaan satu tulemaan toimeen naisten kanssa. En ole oikein varma, että miksi, mutta syy toki varmaan saattaa olla naisellisessa ulkomuodossani, koska pitäisihän miehen olla miehekäs eikä naisen näköinen. Tai no sitä olen vaan lähinnä kasvoistani ja ehkä kooltanikin, koska olen melko lyhyt ja jopa kuulemma siron näköinen. On se luonteva syy naisvihaan, mutta voihan sitä hieman yrittää lähestyä asiaa hieman toisella tavalla", myönnän, koska kaiketi Ben nyt oli kuitenkin oikeassa, vaikka ystäviähän meistä tuskin voisi koskaan edes tullakaan eikä Mireya kuitenkaan huolisi minua sellaseksi, koska en ole Caine. Caine tuntui olevan sille naiselle kaikki kaikessa. Miksi he eivät sitten mene vaikka naimisiin? Ai niin... siksi, koska Caine on jo varattu mies ja vielä miehelle kaiken lisäksi. Siksi varmaankin. Ben kuitenkin nousi maasta ja ilmoitti, että menee sitten etsimään Calderin ja palaa mahdollisimman nopeasti. Ei Ben Calderia maininnut, mutta siitähän oli kyse kuitenkin, joten kaiketi hän menee hakemeen sen toopen, joka otti maailmanlopun ihan typerästä asiasta. Kertoi Ben vielä oikean suunnankin leiriin, että jos minulla nyt sattuu tulemaan asiaa, niin voisin sitten lähteä perään. "Selvä..." vastaan kuitenkin Benin molempiin asioihin eli siihen, että tämä koittaa palata pian ja että jos on asiaa, niin voisin lähteä perään. Tuskin asiaa kuitenkaan tulisi, mutta kaiketi se oli hyvä tietää. Sitten Ben katosi puiden lomaan.

Käännän katseeni takaisin siihen pahukseen lampeen, joka tosiaan oli nielaissut rakkaan viikatteeni ja siellä se edelleen makasi, veden pohjassa siis. Ja sieltä se pitäisi saada poiskin. Nousen seisomaan miettien sitä, että voisiko sukeltaminen auttaa. Vaatteetkin olivat jo valmiiksi märät, joten kastuminen ei ainakaan haittaisi enää. Harmi vaan, että en ottanut vaihtovaatteita mukaan ja vilustuminen olisi varmasti aika kurjaa. Joka tapauksessa, kukaan ei nyt kuitenkaan ollut näkemässä millään tavalla valtavaa strippaustani, joten punaisen liivin lisäksi riisuin vielä mustat polvipituiset jokseenkin pussittavat housuni pois jaloistani ja leväytin ne sen liivin viereen maahan. Niiden alla ei kyllä ollut mitään, mutta pussihihainen valkoinen kauluspaitani oli sen verran pitkä, että se kuitenkin peitti kaiken täydellisesti. Lisäksi kukaan ei ollut edes näkemässä, koska Ben oli kadonnut jo näkyvistä. Kiskoin myös punaiset viisi pinniäni pois valkoisista hiuksistani ja jätin punaisen langan ja ompeluneulan myöskin pois matkasta. Pinnit, neula ja lanka pääsivät märkien mustien housujeni taskuun. Housut puolestaan edelleenkin retkottivat maassa. Mahdollisimman kuivassa kohdassa tietenkin ja olisi kiva, että housut kuivuisivat, niin en halunnut kastella niitä enää lisää. Valkoinen kauluspaita nyt kuivuisi kuitenkin melko nopeasti. Huosuilla kuitenkin kesti kuivua jonkin aikaa ja vielä kauemmin, jos ne kastuisivat lisää. Muuta en sitten toki enää riisunut, koska muutenhan olisihan alasti ja naku-uinti ei ollut tarkoitus. Astelen kuitenkin seuraavaksi sinne veteen ja sukellan veden alle, koska ei se viikate veden päälläkään kellunut. Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisi, jos se todella osaisi kellua.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.09.2015
18:17
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Rauf ihmetteli sitä, kun olin sanonut, että olin iloinen siitä, että en ollut kuollut ainakaan vielä. Mies lupautui suojelemaan minua henkensä uhalla.
"No enhän minä sitä nyt tarkoittanut, että kuolisin heti, mutta iloitsen vain siitä, että en kuollut silloin, kun jouduin itse vaikeuksiin", kerroin toiselle. Olin erittäin iloinen siitä, että paras ystäväni oli sitä mieltä, että henkeni oli tärkeä ja suojelun arvoinen.
"En tiedä, miten voisin kiittää sinua siitä, kun aina suojelet minua kaikilta vaaroilta ja harmeilta", sanoin. Pitäisi muistaa kiittää Raufia useammin. Ilman tuota olisin varmasti kuollut jo ajat sitten.... Tai sitten minulla olisi toinen henkivartija, joka ei välttämättä olisi niin mukava ja kiva kuin Rauf.

Pian sain kuulla, että henkivartijani ei edes osaisi ajatella enää asioita toisin. Oli siis hyvä, että olimme molemmat tytyväisiä toistemme seurasta. Onni oli käynyt kohdallemme, kun olin saanut Raufin suojelijakseni ja Rauf oli saanut minut suojeltavakseen. Vuosien saatossa kaverisuhteemme olikin vahvistunut jo todella voimakkaaksi. Pystyin jakamaan aivan kaiken toiselle ja toivoin, että Raufkin pystyisi jakamaan asiansa minun kanssani. En pystyisi varmasti elämään, jos paras ystäväni kuolisi minun tähden, joten toivoin, että mitään kamalaa ei tapahtuisi. Palasimme taas johtajuusasiaan. Raufin mielestä Caine kuulosti kunnolliselle ja viisaalle johtajalle, mutta tuo ei osannut sanoa sen enempää, kun ei ollut punatukkaista prinssiä vielä tavannut.
"Eivätköhän he jossain vaiheessa tule takaisin vedenetsimisreissulta, niin pääset näkemään ja tutustumaan häneen sekä muihinkin", sanoin hymyillen. Aloin miettimään, ketkä muut sopisivat johtajan rooliin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.09.2015
18:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Hymyilin onnellisena Jeremyn rintaa vasten painautuneena, miehen kuiskatessa rakastavansa minua myös. Hänen kätensä silittelivät pitkiä hiuksiani minun kuunnellessani hänen sydämensä lyöntejä samalla kun lepuutin päätäni hänen rintaansa vasten. Edes vartijat ja linnan muurit eivät tuoneet tällaista turvallisuuden tunnetta, mitä Jeremyn käsivarsien tarjoama suoja toi. Hetken olimme näin hiljaa sylikkäin, kun sitten Jeremy hätkähti jotakin. En ihan tajunnut mitä, mutta seuraavaksi mies oli jo vetänyt minut syrjään ja nosti toisen miekan maastaan ja osoitti sillä jotakin ja kyseli jonkun nimeä. Käännyin ihmeissäni katsomaan, mistä oli kyse. Pensaikon keskellä seisoi mies, joka oli melko roteva ja jolla oli kypärä päässä. En heti pimeässä tunnistanut, mutta hetken miestä katseltuani tajusin punaiset hiukset ja parran, kypäräkin oli tutun oloinen, ja koko mies muutenkin. Huokaisin helpottuneena, kun kyseessä ei ollutkaan mikään vihollinen tai mielensä pahoittanut Ryuumei. Laskin käteni Jeremyn miekkakädelle. ”Ei hätää. Hän on enoni Gunnars Aagesson ja Gaianin herttua.” Selitin Jeremylle ja käännyin katsomaan Gunnarsia. Mitähän ihmettä mies täällä oikein teki? Ei kai hän ollut eksynyt sieniretkellä? Sen enempää miettimättä juoksin enoni luo ja halasi tätä. ”Mitä sinä oikein teet näin kaukana kotoa?” Kysyin mieheltä, joka oli kyllä hurjan näköinen ja roteva, muttei kauheasti minua pidempi kuitenkaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.09.2015
18:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya tarkenteli jotain siitä, että ei tarkoittanut sitä, että kuolisi heti. "Enhän minäkään nyt sitä tarkoittanut, että kuolisit nyt heti, mutta kunhan vaan mainitsin", sanon siihen homman jatkuen vielä kuitenkin siitä, että Mireya oli iloinen siitä, että oli selvinnyt hengissä vaikeuksistaan huolimatta. "Niin aivan ja sehän on mahtavaa, koska kuningas ja kuningatar eli vanhempasi tuskin taputtelisivat päälakeani, jos kertoisin, että oletkin kuollut. Eikä sellaista asiaa ole kovinkaan helppoa vaan mennä kertomaan. Lisäksi se olisi myöskin henkilökohtainen menetykseni, joten se olisi entistä vaikeampaa, joten on todella loistavaa, että tosiaan olet siinä ja ihan kunnossa sekä tietenkin hengissä", selittelen asiaa hieman tarkemmin, mutta oli asia miten päin vaan, niin olisihan se ihan hirveää, jos toinen nyt ottaisi ja kuolisi ihan minkä tahansa syyn takia. Se merkitsisi ikuista eroa meidän kahden välillä eikä se olisi helppoa hänen vanhemmilleenkaan enkä edes tiedä, että miten sen voisin muka kertoa. Olisihan täysin epäonnistunut tehtävässäni ja jos oikein kurjasti käy, niin saattaisin jopa päätyä köyden jatkoksi kun olisin mennyt sillä tavalla epäonnistumaan. Onneksi Mireya nyt ei kuitenkaan ollut kuollut ja oli tuossa noin, joten asiaa ei tarvinnut edes miettiä ja toivottavasti ei koskaan tarvisikaan. Tosin ei se nyt ole mietinnän aihe, koska meillähän on kaikki aivan loistavasti.

Sitten Mireya sanoi siitä, että ei tiedä kuinka hän ikinä voisi kiittää siitä, että suojelen tätä tätä vaaroilta ja harmeilta. "Minulle riittää kiitokseksi ystävyytesi minua kohtaan. Lisäksi tämä on kuitenkin työtäni. En tee sitä kuitenkaan työn vuoksi, vaan sinun vuoksesi. Minulle tosiaan riittää, että olet taas siinä. Läsnäolosi on paras kiitos, mitä toivoa saattaa", sanon, vaikka joku muu asemmassani olisi voinut selittää vaikka mitä, kuten sitä, että palkan olisi oltava suurempi tai jotain. Palkka kuitenkin oli oikein sopiva minulle enkä tehnyt tätä rahan takia, vaan edelleekin Mireyan takia. Toki myös siksi, koska kuningaspari oli minut henkivartijaksi nimittäneet. Mutta mikä ystävä se sellainen olisi, joka ei edes välittäisi suojeltavastaan? Ei minkäänlainen, vaikka tietenkin hain ensin paikkaa sen takia, että oli pakko saada rahaa elämistä varten. Tosin sitten kun ystävystyin lähemmin Mireyaan, niin en tietenkään enää ollut rahan perässä. Nyt teen tätä ystävyyden tähden ja ystävyys on kuitenkin sata kertaa enemmän kuin raha. Ei rahalla voi kuitenkaan onnea välttämättä saada. Jotkut toki voivat, mutta itse olen ollut paljon onnellisempi elämään, kun olen saanut rinnalleni hyvän ystävän eli Mireyan siis.

Sitten kuitenkin takaisin siihen johtaja juttuun, että ehkä loputkin tulevat sieltä vedenhakureissulta, niin pääsen sitten näkemään heidästkin ja tutustumaan heihin. "Niin eivätköhän he sieltä ilmesty jossain kohdassa. Ovatko he olleet jo kauankin siellä?" kyselin vielä lähinnä siksi, jos jotain olisi voinut vaikka sattua. Tosin vaikka jotain olisi sattunut, niin en alkuunkaan tiennyt, että minnepäin he olivat lähteneet ja kuinka pitkällä jo olivat, niin asialle ei oikein voisi kuitenkaan tehdä mitään. Kunhan ajattelin vaan. Onhan metsä kuitenkin täynnä elämää ja voi täällä olla vihollisiakin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.09.2015
18:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Katsoin, miten ilmeisesti sisarenpoikani rakas veti Cainen syrjään ja nosti miekan osoittaen sillä minua. Nyt hän kyseli nimeäni. Onneksi Caine oli valinnut hyvät refleksit omaavan miehen parikseen, sillä olisin voinut olla vihollinen. En kuitenkaan kerennyt kertoa nimeäni, kun Caine jo selitti rauhallisesti punatukkaiselle nuorelle miehelle, joka myös omisti arven kasvoissaan, minun olevani Cainen eno ja Gaianin herttua. Kylläpä prinssillä oli tarkat silmät, mutta hyvähän se vain oli. Itsekin mieluummin ottaisin tarkemman näön, jotta näkisin sienet ja marjat paremmin, mutta kyllä normaalia paremmalla kuulollakin teki paljon. Hymyilin lempeästi, vaikka se ei varmaan ulkopuolisille näyttänyt lempeältä kypäräni takia, kun Caine syöksyi halaamaan minua. Tuo uteliaana kyseli jo, mitä oikein tein näin kaukana kotoa.
"Keräilin äsken sieniä", vastasin halatessani tietysti takaisin hieman ruipeloa siskonpoikaani. Ehkä tuostakin kasvaisi vielä joskus raavas mies.
"Äitisi lähetti minut perääsi. Oli kuulemma kovin huolissaan, miten pärjäät. En olisi lähtenyt ellei hän olisi ollut niin kovin huolissan. Ei sinusta ikinä miestä kasva, jos kaikki hyysäävät sinua koko ajan", kerroin hieman naurahtaen. Tietysti oli mukava nähdä Caineakin välillä, vaikka nyt sienestys olikin hieman keskeytynyt. Onneksi olin saanut kerättyä jo pari pientä säkillistä niitä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.09.2015
18:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Caine tuli ja laski rauhallisesti toisen kätensä minun kädelleni, jolla pitelin miekkaa ylhäällä. Rakkaani kertoi, että ei ole syytä huoleen, sillä varjoissa piilevä roteva ja pelottava mies oli hänen enonsa Gunnars Aagesson, joka oli myöskin Gaianin herttua. Nyt, kun ajattelin asiaa, olin ehkä saattanut nähdä Cainen enon kuninkaanlinnassa pari kertaa, mutta silloin tuolla ei ollut varmaankaan ollut kypärää päässä. Kypärän kanssa Gunnars näytti aivan eri ihmiseltä. Olin silti hieman varautunut, koska en tuntenut Gunnarsia kovin hyvin, mutta laskin miekkani alas, kun Caine juoksahti halaamaan enoaan alkaen kysellä tuolta, miksi tuo oli täällä. Samalla, kun minua ja Cainea vanhempi mies selitti, että oli keiräilemässä sieniä ja tuo myöskin lähetettiin Cainen perään, itse ajattelin, että ei perhana... Olimmehan juuri paljastuneet kuningattaren veljelle, Gaianin herttualle. Mitäs me nyt tekisimme? Olin hieman paniikissa, sillä pelkäsin, että menettäisin Cainen lopullisesti enkä nyt pystynyt muuta ajattelemaan. Toivottavasti Gunnars olisi ymmärtäväistä heppua ja pitäisi asian salassa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.09.2015
19:15
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Raufkin hieman tarkensi omia sanojaan. En minä tietenkään ollut ajatellut, että toinenkaan tarkoittaisi, että kuolisin nyt ja tässä. Pian kuitenkin toinen sanoi, että hänestäkin oli mahtavaa, että olin aiemmin selviytynyt hengissä, ja että minulla ei nytkään ollut mitään hätää. Olisi kuulemma kamalaa myös, jos kuolisin, sillä se olisi henkilökohtainen menetys eikä vanhempanikaan tulisi pitämään asiasta. Kuolemasta ei muutenkaan olisi helppo kertoa.
"Totta. Iloitkaamme siis molemmat siitä, että olemme yhdessä hengissä tässä näin ja puhumme näistä asioista", sanoin Raufille hymyillen. Istuin vieläkin viltillä, mutta nyt korjasin hieman asentoani.

Aloin hymyillä taas lisää, kun Rauf kertoi, että hänelle suurin kiitos on se, että saa olla ystäväni. Minusta se oli kovin ihanasti sanottu ja siksi hymyilinkin niin kovasti.
"Mukavaa, että olet tuota mieltä, mutta jos joskus tarvitset jotain muutakin niin sano vain. Olet sen ansainnut", kerroin miehelle. Ei tuo välttämättä tarvinnut mitään, mutta halusin tarjota kaiken, mitä toinen vain halajaisi, sillä olin kovin kiitollinen ja Rauf oli kuitenkin paras ystäväni, joten halusin tehdä myös osani hänen suhteensa, jotta ystävyyssuhteemme ei perustuisi vain minun suojelemiseeni.

Seuraavaksi ystäväni kysyi, olivatko vettä etsimään lähteneet olleet jo kauankin poissa. Mietin asiaa, mutta en oikein tiennyt vastausta.
"En tiedä, koska vesihän saattaa olla melko kaukana. Mutta eivät he kai vielä kovin pitkään ole olleet poissa", vastasin jotain. Niin, mitenköhän saisin tietää oliko heille käynyt jotain vai oliko tämä aivan normaalia, että meni näin kauan metsässä. Vai oliko heillä vasta mennyt vähän aikaa. En osannut sanoa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.09.2015
19:56
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Joka tapauksessa nyt kun olimme selittäneet asiat hieman tarkemmin, niin Mireya totesi siihen, että tottahan se oli. Sitten tämä jatkoi, että voisimme siis iloita nyt siitä, että olemme molemmat täällä ja lähinnä sitä, että olimme yhdessä täällä ja vielä hengissäkin ja puhumme näistä asioista. "Niin onhan se iloitsemisen aihe, koska vain kerranhan sitä kuitenkin eletään ja olisi hienoa elää mahdollisimman pitkään ja onnellisesti sekä juurikin niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tärkeitä itselleen. Olen itsekin iloinen, että löysin todella sinut. Mutta eihän meidän kuitenkaan kuolemasta tarvitse jutella. Onhan tässä nyt iloisempiakin aiheita", jatkan vielä perään, koska mitä turhaa puhua nyt jostain kuolemasta, kun kumpikaan eikä kukaan muukaan ollut tekemässä kuolemaa tällä hetkellä eikä kukaan ollut kuollut. Kuolema oli muutenkin ikävä aihe ja kun me kuitenkin olimme ihan kunnossa nyt, joten siitä aiheesta oli kovinkin kurja puhua. Kaikkihan tiesivät, että joskus se kuolema koittaa kuitenkin, koska ei elämä yhdessä elollisessa asiassa tai olennossa ole ikuista. Se vaan on asioiden luonnollinen kierto. Jos mikään tai kukaan ei koskaan kuolisi, maailma olisi täynnä eikä tänne mahtuisi enää mitään. Mutta antaa sen nyt olla.

Mireyan hymy leveni niin sanoakseni kun olin sanonut siitä, että suurin kiitos oli se, että saisin olla ystävä hänelle. Hymyilin siinä kohdassa itsekin, koska oli vaikeaa olla muutenkaan hymyilemättä kun toinen hymyili niin aurinkoisen lämpimästi minulle, joten oli lähes pakko vastata tuohon hymyyn hymyllä, vaikka ei hymy mikään pakotettu virne kuitenkaan ollut vaan aito hymy tietenkin. Mireyasta oli myöskin mukavaa, että olin tuota kyseistä mieltä. "Tietenkin... Olethan tärkeä minulle", sanon hymyillen siihen. Mireya jatkoi kuitenkin heti, että jos kuitenkin tarvitsen jotain, niin voisin kyllä sanoa. "En... En taida tarvita muuta, kiitos vaan tarjouksesta. Mutta minulle todella riittää tämä ja se tuo onnen ja ilon elämääni. En tarvitse muuta kuin sinut ystäväkseni", sanon asiaan, koska en oikeasti tarvinnut muuta ja näin oli hyvä ja tällä hetkellä asiat olivat hyvin.

Sitten siihen vedenhakureissuun, että olivatko he olleet jo kauaa vaiko ei. Mireya ei oikein tiennyt ja vesihän voisi olla kaukanakin. "Aivan, niin tietysti. En tullutkaan ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa", sanon siihen, mutta eivätköhän he ihan kunnossa ole. En kuitenkaan voisi asialle mitään, jos eivät olisi. Ja eikö Mireya sanonut, että siellä mukana olisi kuitenkin joku mies, joka oli mahdollisesti kaiketi joku, joka kykeni suojelemaan heitä? Tai niin ainakin muistin, mutta ei sekään oikeastaan ole ongelmani.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.09.2015
20:30
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Viikatteen etsimisestä ei tullut mitään, koska vesi oli todella sakeaa ja mitenkään kirkasta, joten vedässä ei oikein nähnyt mitään. En ollut edes varma, että olinko missään kohdassa päässyt edes pohjaan asti, mutta jotain olin kuitenkin käsissäni tuntenut, mutta sitten se oli kadonnut. Viikate ei kuitenkaan ollut löytynyt. Toinen asia, joka esti etsimisoperaatiota, olivat melkoiset ajatukseni. Mietin tosiaan jonkun ihmeen takia vieläkin sitä, että miksi todella vihasin naisia. Miksi semmoisesta vihasta oli ikään kuin tullut tapa? Käytännössä olisi typerää vihata jotain sukupuolta vaan sen takia, että jotenkin muistutan naista ulkonäöltäni enemmän kuin miestä ja varsinkin kun olen kuitenkin sujut ulkonäköni suhteen. Ei sillä, että voisin edes tehdä asialle mitään. Synnyin tämän näköisenä ja sille nyt ei voinut oikein mitään. En muuttuisi tästä mihinkään ellen nyt sitten esimerkiksi joutuisi vaikka jonkun tulipalon armoille ja palaisi kasvoistani. Silloihan muutos olisi pysyvä ja vammojen takia en varmaankaan näyttäisi enää samalta. Tosin en ollut ollut sellaisessa onnettomuudessa kuitenkaan ja ulkonäköni oli nyt tämä. En ole ottanut ongelmaa ulkonäöstäni kuitenkaan, vaikka olenkin ehkä toivonut näyttäväni joskus hieman miehekkäämmältä. Tosin ehkä syy naisvihaani voisi olla se, että olen lähinnä saanut vaan esimaun kahdelta naispuoliselta olennolta, joista toinen sattuu olemaan äitini ja toinen puolestaan ääliö pikkusiskoni ja huomionhakuinen pelle eli Mizeria. Äiti ei osaa olla äiti minulle ja käyttäytyy kuin aasi ja Mizeria sattuu aina astumaan huomion keskipisteeksi vaatimaan kaikkea kuin idiootti. Molemmat ovat myöskin käyttäytyneet huonosti minua kohtaan ja se saa lähinnä vaan vihan kasvamaan heitä kohtaan. Mutta onhan linnassa myöskin palvelijoita... En erityisemmin pidä heistäkään tai ainakaan naispuolisista, mutta miespuolisia vastaan minulla ei ole mitään. Ei naispuolisia palvelijoita tosin kovinkaan paljoa edes ole, mutta se, jonka kanssa olen ollut eniten tekemissä on vaan jotenkin ärsyttävä, koska tämä taas huolehtii ja hössöttää ihan liikaa. Toisin sanoen naismallini ovat olleet aika moisia. Kaiketi olen sitten vaan ajatellut, että kaikki naiset ovat joko hössöttäjiä, huomionhakuisia pellejä tai turhia päänaukojia. Ei Mireya toki välttämättä edusta mitään kyseisistä vaihtoehdoista, mutta onhan se paha sanoa mitään tuntemattomasta naisesta. Satuin saamaan ilmeisesti vaan sen ärsyttävän puolen esiin siitäkin naisesta, joten ehkä jotenkin yhdistin hänet näihin huonoihin malleihin. Eihän kaikki naiset välttämättä ole yhtä idiootteja niin kuin nämä kolme. Kaikilla on vaan huonokin puoli. Mutta oli miten oli, mielestäni oli loukkaavaa todeta kysymykseeni sillä tavalla, että minulta ei vaan tahdota kysymyksiä, koska olen minä enkä joku muu ja vielä ottaa siihen sävyyn karmiva lapsuuteni puheeksi. Kuka vaan olisi suuttunut ja satuin siksi käymään kimppuun ja kaiketi sitten tyydyin vaan näkemään Mireyankin huonon puolen ja siitä syntyi viha. Ehkä vihani aihe kuitenkin turha? Ehkä olisi parasta vaan antaa olla ja keskittyä siihen tehtäänkin? Ehkä tutustumisen voisi aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä? Ben oli kuitenkin oikeassa sen suhteen, että jos asenteeni ei koskaan muutu ja en tee asialle mitään, niin joutuisin olemaankin yksin koko hemmetin elämäni. En kuitenkaan halunnut olla aina yksin.

Nousin veden pintaan haukkoen sen jälkeen hieman henkeäni, koska olinkin ollut veden alla aika pitkän tovin enkä ollut tajunnut, että kuinka paljon olinkaan sukeltanut. Lampi taisi tosiaan olla syvä? Beniä ei kuitenkaan näkynyt vielä yhtään missään, mutta eihän tässä nyt vielä mitenkää ole voinut mennä kauaa, koska ei ihminen henkeään voi loputtomiin kuitenkaan pidättää. Joka tapauksessa pitäisi varmaankin odottaa Beniä ja sitä Calder nimistä, koska en tainnut saada viikatetta ihan vaan sukeltamalla etsimään sitä summamutikassa. En ollut edes täysin varma, että missä kohdassa se oli, vaikka putoamisen kohdan tietenkin tiesin suunnilleen, vaikka olinkin kompastunut ja vesi oli tullut aikalailla yllättäen vastaan. Uin seuraavaksi takaisin rantaan ja nousen maalle takaisin ja istun sitten maahan odottamaan lähinnä sitä, että Ben tulisi sen vesihörhelön kanssa tänne takaisin. Miksi etsimme edes vettä, jos meillä oli mukana joku, joka osasi taitaa veden aseensa avulla? Silkkaa turhuutta taas jälleen kerran. Miksi Calder ei voinut avata suutaan ja sanoa, että taitaa veden aseensa avulla? Idiootti. Tältäkin olisi vältytty ja vaatteet eivät nyt olisi märät eikä viikate olisi nyt lammen pohjalla.

Havahduin kuitenkin siihen, että läheisessä puskassa raksahti jokin. "Kuka siellä?!" huudan napaten samalla lähelläni makaavien housujeni taskusta veitsen. Sentään ne eivät olleet uponneet veden pohjaan. Samalla toki käännyin puskan suuntaan pitäen suurehkojen silmieni katseen kyseisessä pöheikössä. Hetken oli kuitenkin täysin hiljaista, kunnes puska hakisi taas. "Tule esiin!" ärähdän ja olin jo valmiina itse hyökkäämän puskaan, mutta lopuksi esiin asteli valkoinen kissa, jonka vasemmassa korvassa oli musta laikku niin, että koko vasen korva oli musta. Muuten kissa oli täysin valkoinen. Laskin veitsen alas siinä kohdassa, koska eihän kissa nyt kuitenkaan ollut vihollinen. Oikeastaan se oli hurjan suloisen näköinen, jos minä mitään tai ketään suloiseksi koskaan nimitän edes. Kissa maukaisi kerran ja tassutteli sen jälkeen lähemmäksi ja istuin vähän matkan päähän ja näin sitten toljotimme toisiamme jonkun tovin. "Olet hurjan söpön näköinen", totesin lopuksi kissalle, joka vaan naukaisi siihen kissamaisesti ja sen jälkeen se suki turkkiaan. Koitin seuraavaksi ojentaa oikeaa kättäni kissalle. Kyseinen käsi oli myöskin saanut osakseen lankataiteen, jota harrastin ja joka auttoi ahdistukseen. Toisin sanoen neuloin punaista lankaa kehooni ja hieman sitä oli myöskin jo kasvoissani. Tosin vaan oikean puolisen alahuulen kohdalla ja oikean silmän alaluomessa. Kissa kuitenkin katsoi kättäni hetken ja naukaisi uudestaan. Hetken kuluttua se jopa tuli niin lähelle, että saatoin jopa koskettaa. "Olet pehmeä", totean hiljaisella äänellä ja lopuksi nostin kissan varovasti syliini silitellen sitä sitten. Ihme ja kumma kuitenkin, kun kissa ei laittanut pahakseen eikä edes lähtenyt karkuun. Mutta mitä kissa teki syvällä metsässä?

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 15.09.2015
21:36
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Painajaisessaan nuorukainen kamppaili mutaa vastaan, hänestä tuntui että vain hän oli muiden jalkaväen sotilaiden tavoin jumissa upottavassa mudassa joka esti hänen kulkunsa miltei täysin. Vihollisiin muta ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan. Prinssi Farran vihasi avuttomuuden, haavoittuvuuden sekä riippuvuuden tunnetta, samoin kuin ahdistusta. Pelon ja ahdistuksen sijasta, hän alkoi tuntea vihaa ja ärtymystä mikä oli hänelle hyvinkin normaali reaktio tunteisiin joista hän ei pitänyt. Farran ei ollut varma mitä hänen painajaisensa hänelle kertoi, myös sen pohtiminen jäi myöhemmälle sillä äkillinen kevyt paino hänen olkapäällään ja vaimea ääni herättivät hänet unestaan.

Nuori prinssi katsoi hämmentyneenä henkivartijaansa Dorianiin joka oli yksi hänen isänsä joukkojen eliittisotilaista. Kymmenen oli hänen henkivartijaansa ja jäljelle jääneet kymmenen hänen isänsä. Dorian oli nuoren prinssin mukana ja loput yhdeksäntoista hänen isänsä mukana taistelussa. Prinssi kovetti pian kasvonsa, ei hän voinut olla noin lapsellinen että näkisi muka painajaisia. ”On, kaikki on kunnossa.” kahdeksantoista täyttänyt prinssi vastasi. Kuningas oli monta kertaa toivonut poikansa kasvavan harkitsevaksi aikuiseksi. Tätä roolia Farran yritti jälleen pitää yllä, vaikka totuushan oli, että hän ei ollut enää poika muttei aikuinenkaan. Farran tiesi hyvin että esittäminen ei auttanut, olihan Dorian etuoikeutetusti seurannut nuorukaisen varttumista. Olihan Farran kasvanut Dorianin sekä muiden eliittisotilaiden valvovan silmän alla. Aina oli ollut joku joka tahtoi nuoren prinssin hengettömäksi. Kuninkaalla riitti aina vihollisia joilla oli mieltymys valtaan. Siksi prinssin vartioiminen oli elintärkeää vaikkakin tullessaan vanhemmaksi, hän luonnollisesti voimistui ja tarvitsi yhä vähemmän valvontaa.

Nuori prinssi höllensi viittaa ympärillään, ihmekkös tuo ettei hän kyennyt liikkumaan. Tämän jälkeen Farran muistaisi ettei ollut hyvä idea kietoutua viittaan ihan niin hyvin, vaikka se kosteudelta ja kylmältä paremmin suojasikin. Herokaan ei enää nukkunut, se hiljaisena katseli tapahtumia paikoillaan. Se ei tiennyt miksi hapan mies oli mennyt sen isännän luo mutta hapan mies, niin huonotuulinen kun hän olikin, ei ollut nyt vaarallinen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 15.09.2015
22:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino käveli vähän matkaa metsässä siltä varalta että Ryuumeille tulisi vielä kysyttävää ennen kuin kiihdytti juoksuun. Olihan Amadeon selässä mukava matkustaa ja matka taittui nopeasti, mutta oli ihanaa päästä välillä juoksemaan omilla jaloilla. Ja nyt ei ollut mukana ketään, josta olisi pitänyt huolehtia ettei tämä jää jälkeen, joten hän sai pitkästä aikaa juosta niin kovaa kuin itse halusi. Matka takaisin leiriin ei kestänytkään kovin kauan sitä tahtia. Hieman ennen leiriä hän hidasti vauhtinsa kävelyksi. Eihän sitä sopisi rynnätä täyttä vauhtia yllättäen, joku vielä luulisi sitä yllätyshyökkäykseksi.

”Olen palannut... Ai, joukkoomme on liittynyt yksi matkalainen lisää. Beniamino Nierdales, Nierdalesin kruununprinssi, palveluksessanne”, Beniamino esittäytyi pienen kumarruksen kera huomattuaan joukkoon saapuneen uuden miehen. Liekkö tämä yksi puuttuvista perillisistä? Mutta toisaalta, hän näytti olevan varsin läheinen Mireyan kanssa, ja ei hän uskonut, että he olisivat tyhjästä näin äkkiä ystävystyneet tuohon pisteeseen, joten ehkä hän oli joku Mireyan ystävä?

”Retkemme tilanne lyhyesti: Ryuumei ja minä lähdimme eri suuntaan kuin Caine ja Jeremy, ja onnistuimme löytämään vettä. Se ei edes ole kovin kaukana täältä. Ryuumeille kuitenkin sattui pieni... vahinko, ja sen takia tarvitsemme Calderin apua”, Beniamino selitti kävellen Calderin luokse. Ryuumei ei halunnut muiden tietävän viikatteen pudottamisesta, joten Beniamino yritti välttää asian mainitsemista muiden kuullen.

”Calder? Tulisitko mukaani, tarvitsemme apuasi Ryuumein kanssa”, Beniamino kyykistyi Calderin eteen nähdäkseen toisen kasvot ja varmistaakseen, että tämä oli hereillä, kun toisen asennosta päätellen toinen olisi saattanut myös nukkua.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 15.09.2015
22:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder oli puoliksi hereillä Beniaminon saapuessa takaisin leirille. Hän hieman ihmetteli kun toinen oli saapunut yksin, mutta ei juuri viitsinyt välittää asiasta. Puoliksi kuuntelemalla hän saikin selville mitä tarpeellisen, mutta nimensä mainitsemisesta huolimatta ei aluksi meinannut huomata, että häntä ilmeisesti tarvittiin johonkin. Siksi hän hieman hätkähtikin yllätyksestä Beniaminon puhutellessa häntä yhtäkkiä lähempää. Ja oli tilanne mikä hyvänsä, hän ei olisi odottanut toisen pyytävän juuri hänen apuaan, varsinkaan näin pian aikaisemman välikohtauksen jälkeen.

”Hä?” Calder kysyi ja hämmennys näkyi selkeästi hänen kasvoiltaan ja kuului äänestä. Kyllä hän oli kuullut mitä toinen oli sanonut, muttei silti oikein pystynyt uskomaan kuulemaansa. Nuorukainen onnistui kuitenkin melko pian saamaan itsensä taas takaisin tähän maailmaan ja pakkasi viinileilinsä takaisin paikalleen, sitä hän ei aikoisi hävittää mistään hinnasta. Tämän jälkeen hän kääntyi takaisin Beniaminon puoleen.

”Mihin ihmeeseen te mua tarviitte jos löysitte jo sitä vettä?” Calder kysyi ihmeissään. Eikös asia ollut sillä selvä? Hän olisi käsittänyt jos hänen olisi haluttu luovan tyhjästä vettä keskelle leiriä, mutta siihenkään ei pitäisi olla enää tarvetta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.09.2015
00:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Tuntui oudolta nähdä Gunnars-enoa täällä, vielä oudommalta kuin nähdä Jeremy aikaisemmin. En ollut osannut odottaa sitäkään, mutta kun asiaa mietti, niin olisi ollut suoranainen ihme, jos isäni olisi luottanut minuun niin paljon, ettei olisi lähettänyt perääni ketään. Olin kuitenkin iloinen nähdessäni Gunnarsin taas pitkästä aikaa, ei hän kauhean usein kuitenkaan pääkaupungissa käynyt. Mies oli ollut silloin aika paljon kylässä, kun olin ollut pieni. Hän oli myös opettanut minulle kaiken mahdollisen sienestyksestä ja marjastamisesta, mitä ihminen vain voisi niistä oppia. Kukaan ei voinut tietää enempää sienistä ja marjoista, kuin Gunnars-eno, jolla meni tämä harrastus ehkä jopa hivenen yli. No ei se minua haitannut, eno oli kuitenkin hyvä mies erikoisuuksistaan huolimatta.

Haukoin hieman henkeäni enoni karhunhalauksessa, kun tämä vastasi olleensa keräilemässä vähän sieniä. Minun olisi ehkä pitänyt osata päätellä tämä ihan kysymättäkin. ”Oletko jo kerännyt Caenezhin metsät tyhjiksi, kun tänne asti piti tulla sienestämään?” Kysyin naurahtaen heti kun vain pääsin irti enoni rutistuksesta. Tosin tämä jatkoi pian sen jälkeen todellisen syynsä täällä oloonsa. Niinpä niin. Tällä kertaa äiti oli lähettänyt veljensä kaitsemaan minua. Olin kerrankin kuvitellut, että he luottivat minuun, kun sain lähteä matkaan yksin. Olisi pitänyt arvata, että se oli turhaa toiveajattelua. Käännyin katsomaan Jeremyä. ”Joko he eivät luota sinuun tai sitten he eivät todellakaan luota minuun, kun lähettävät vahteja perääni jatkuvasti.” Totesin leikilläni ja käänsin taas katseeni Gunnarsiin. ”Tai sitten heillä on aviokriisi, eivätkä he puhu toisilleen, eivätkä siis tiedä kumpikin lähettäneensä vahdin perääni.” Mietin sitten vielä sitäkin vaihtoehtoa. Tosin Gunnars jatkoi pian, että äitini oli ollut huolissaan, eikä hän olisi lähtenyt, ellei tämä olisi ollut niin huolissaan. Niin, huolissaanhan he vain olivat, olihan se ymmärrettävää. Olin heidän ainoa poikansa, ja lapsensa ylipäänsä, ja vähän tällainen, joten ihmekös, että kuningaskunnan tulevaisuus huoletti.

Naurahdin vielä, kun Gunnars lopetti kertomuksensa siihen, ettei minusta hyysäämällä koskaan tulisi miestä. Naurahtaen hän sen sanoi, eikä mitenkään pahasti arvostellen, vaikka nyt ihan hyvin voisikin. Tiesin kyllä erittäin hyvin puutteeni. En ollut mikään raavas mies, kuten isä, Gunnars tai Jeremy. Mutta tein parhaani ja mielestäni pärjännyt vallan mainiosti, pääsinhän kuitenkin Gilmariinkin asti ihan itsekseni. Joskin nyt oli kyllä ihan mukavaa, että minulla oli pari kokeneempaa raavasta miestä seuranani. ”Kiitos vain luottamuksesta. Mutta kun toisaalta ajattelee, niin ehkä en edes halua… Parta ei oikein pukisi minua, eihän?” Naurahdin takaisin. No olin vielä nuori, minulla oli aikaa miehistyä vaikka kuinka, joten ei tässä vielä kannattanut heittää kirvestä kaivoon. Katsahdin Jeremyä, tämä oli ollut kumman hiljaa koko sen ajan, kun Gunnars oli tullut paikalle. Mies vaikutti edelleen jotenkin huolestuneelta, vaikka Gunnars olikin selvästi puolellamme. Mikähän hänet noin vakavaksi laittoi? Hetken asiaa mietittyäni, tajusin mitä olimme olleet tekemässä, kun Gunnars ilmaantui pusikosta sieniensä kera. Nyt aloin ymmärtää taas tilanteen vakavuutta. Homman nimihän nimenomaan oli, että emme saisi paljastua, ja nyt äitini veli oli saanut meidät kiinni itse teosta. Tätä oli paha yrittää selittää millään. Toisaalta en tahtonut uskoa sitä, että Gunnars kantelisi äidille, mutta toisaalta hän oli äidin veli ja kai hänelläkin oli vastuu kuningaskunnan tulevaisuuden suhteen, joten, ei voinut olla varma, että hän vaikenisi asiasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.09.2015
10:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Mietin vähän jatkosuunnitelmia pidemmälle eilen ja sitä, miten saataisiin kaikki hahmot helpoiten kokoon. Tein vieraskirjaan ehdotuksen miten voitaisiin jatkaa roolipeliä ja olisi kiva, jos jokainen voisi sanoa mielipiteensä sinne. Sen takia tein nyt vieraskirjaan, että roolipeli voisi jatkua tässä ilman ylimääräistä keskustelua ja ilmoitan tähän vain, että kaikki hoksaavat vieraskirjaviestini ^^

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 16.09.2015
17:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Naurahdin pienesti, kun Rauf sanoi, että aiheen vaihto voisi olla paikallaan. Olin samaa mieltä, sillä ei kuolemasta viitsinyt puhua, kun se ei ollut tällä hetkellä mitenkään keskeinen aihe.
"Mistä haluaisit sitten jutella? Normaali juttelu olisi kyllä paikallaan", kysyin, mistä mies haluaisi puhua. En ollut jutellut niistä näistä hetkeen, joten sellainen juttelu olisi kyllä mukavaa kaiken tämän keskellä. Aivojen täytyisi päästä vähän relaamaan suunnitelmista sekä muusta sellaisesta. Vilkaisin taivaalle hymyillen, tähdet tuikkivat kirkkaasti. Oli kaunista ja mukavan rauhallistakin.

Hymyilin varmaan niin leveästi kuin osasin, hampaanikin taisivat näkyä, kun Rauf kertoi, että olen tärkeä. Tiesinhän minä sen jo, mutta se tuntui joka kerta yhtä mukavalta kuulla nuo sanat. Kuuntelin, kun toinen kertoi, että hänellä oli jo kaikki, mitä tarvitsi, koska olin hänen ystävänsä.
"Olet niin mukava. Minäkin olen hyvin iloinen siitä, että olet ystäväni", kerroin vielä, vaikka olinkin varmaan asiasta maininnut tuhat kertaa ystävyytemme aikana, mutta halusin aina kertoa asiasta uudestaan ja uudestaan. Ainakaan Rauf ei unohtaisi.

Henkivartijani vielä pohdiskeli hiukan vettä etsimään lähteneitä, mutta käänsin katseeni Beniin, joka saapui paikalle kertoen, että oli palannut. Tuo alkoikin heti esittäytyä Raufille.
"Tämä tässä on hyvä ystäväni Rauf. Hän on henkivartijani", esittelin ystäväni puolestaan Beniaminolle. Pian sen jälkeen sinitukkainen alkoikin selittää, miten vedenhakureissu oli edennnyt. Caine ja se joku mies olivat lähteneet eri suuntaan kuin Ryuumei ja Beniamino. Nyt oli kuitenkin tullut joku ongelma Ryuumeille, mutta en viitsinyt kysyä asiasta enempää, kun ei minua muutenkaan tarvittu auttamaan. Ben halusi Calderin apua, joten liittyi varmaankin veteen, jonka Ben ja Ryuumei löysivät. Mietin sitten, mihin Caine ja se toinen punatukkainen oli mennyt. Olin jo unohtanut miehen nimen, vaikka Caine hänet taisi esitellä aiemmin. Minulla nyt oli tapana unohtaa asioita muutenkin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 16.09.2015
17:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Irroitin otteeni Cainesta ja katsoin tuota naurahtaen, kun tuo kysyi minulta, että olinko jo kerännyt kaikki Caenezhin sienet.
"Sieniähän kasvaa joka vuosi lisää. En minä nyt kaikkia sieniä ole kerennyt poimimaan. Mutta täällä etelämmässä kasvaa erilaisia sieniä. Osa näistä on maukkaampiakin", kerroin hymyillen hölmölle sisarenpojalleni. Tuo alkoikin puhua sille punatukkaiselle, joka seisoskeli jotenkin kalpean oloisena kauempana, että joko sisareni ja hänen miehensä eivät luottaneet tuohon tai sitten kuningasparilla oli aviokriisi. Naurahdin pienesti tähän.
"Minusta tuntuu, että vanhempasi eivät välttämättä ole kerenneet jakamaan ajatuksiaan niin paljoa kaiken tämän hässäkän takia. Onhan kuitenkin viholliset tunkeutuneet maahamme", totesin Cainelle pian. Ainakaan kuningatar ei ollut maininnut, että joku muu olisi lähtenyt prinssin perään jo. No nyt Cainella ainakin olisi tuplasti suojelijoita auttamassa.

Nauroin Cainen sanoille, kun tuo ilmoitti, että parta ei sopisi tuolle. No toden totta, eihän noin nuoriin ja naisekkaisiin kasvoihin parta sopisi. Ensin pitäisi muutenkin miehistyä, jotta partaa voisi alkaa kasvattamaan.
"Ehkä sitten, kun olet vanhempi ja miehekkäämpi, voit kasvattaa itsellesi parran. Mutta eihän se pakollinen ole", hymähdin huvittuneesti. Caine käänsi hetken päästä katseensa mieheen, joka yhä seisoi kalpean näköisenä paikoillaan. Voin arvata mistä se johtui. Olinhan kuitenkin käräyttänyt nuo kaksi rysänpäältä kiinni. Tästä asiasta pitäisi varmaan puhua kolmisteen ennen kuin tekisin mitään päätöksiä, mutta minusta tuntui, että olisi kuitenkin parempi pitää asia salaisuutena.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.09.2015
19:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Aihetta sitten todella näköjään vaihdettiin, koska Mireyastakin kuolemasta juttelu oli selvästikin ilmeisesti ikävää. Lisäksi se ei edes ollut aiheellinen aihe edelleenkään, koska kuten on tullut jo selville, niin eihän tässä kukaan tee kuolemaa ellei vedenhakureisulle lähtijät sitten ole saaneet esimerkiksi vihollisia niskaansa. No, mutta toivottavasti kuitenkaan eivät olleet, koska olisihan se ikävää kuitenkin. En tosin heitä mitenkään edes tuntenut, mutta olisi se kuitenkin ikävää. Joka tapauksessa Mireya kysyy, että mistä itten halusin jutella ja samalla tämä lisää, että normaali jutustelu olisi nyt sitten paikkallaan. Emmehän toki epänormaaleja ole olleet missään kohdassa, mutta Mireya varmasti tarkoitti asioita, joista jokainen puhui tai lähinnä rupatteli joskus esimerkiksi tappaakseen aikaa. Kuulumiset olimme kuitenkin jo vaihtaneet ja sen jälkeen puhuneet myöskin ystävyytemme tärkeydestä ja jonkun mielestä ystävyyden toistelu saattoi jopa kuulostaa pakkomielteiseltä toitotukselta, mutta ei se toitotusta ole. On hyvä kuitenkin pitää mielessään, että ystävien kanssa yhdessä oleminen ja sellaisten omistaminen on paljon mukavempaa kuin olla yksin jossain murjottamassa. Huonotkin käänteet elämässä tuntuvat paremmalta kun saa jakaa ne itselleen tärken ihmisen kanssa, jolloin kannettava taakka eli murheen määrä ei ole yhtä raskas. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia ja aina puhe ei välttämättä auta edes. Tosin jälleen kerran mopo taisi karata käsistäni, koska tässähän pohdittiin vaan harmittoman rupattelun aihetta. "En oikeastaan ole ihan täysin varma, vaikka aiheita varmasti olisi kymmenkunta, jos vaan kunnolla kaivaisi jonkun aiheen esiin. Sodan aikana on kuitenkin ollut jotenkin kamalan vaikeaa ottaa esiin harmitonta rupattelua aiheesta kuin aiheesta, jota voisi jopa juoruamiseksi nimittää", vastaan jotain kysymykseen. Olin kyllä myöskin melko huono keksimään yhtäkkiä jotain aiheita täysin lennosta. "Ehkä sinulla on joku ajatus?" kysyn kuitenkin.

Sitten kuitenkin siihen ystävyysaiheeseen, josta tässä olimme kyllä myöskin puhuneet jo melkoisesti, mutta eihän sellaisesta aiheesta voi koskaan puhua liikaa. Toitottavathan rakastavaisetkin toisilleen jopa monia kertoja päivässä, että rakastavat toisiaan. Kyllä minäkin toki Mireyaa, mutta ystävien välinen rakkaus on eri asia kuitenkin kun parisuhteessa olevien välinen rakkaus. Ystävät kun eivät kuitenkaan hyppää keskenään tekemään mitään hirveän intiimiä kuitenkaan, jota taas voisi kauniisti sanoa peiton heiluttamiseksi, vaikka onhan sellaisiakin ystäviä, jotka haluavat esimerkiksi koittaa kyseistä asiaa keskenään, mutta se jää vaan sen kokeilun asteelle eli toisin sanoen yhden illan jutuksi ja sen jälkeen suhde jatkuu ystävyytenä. Jotkut ystävät ovat jopa niinkin läheisiä saattavat jopa pussata toisiaan huulille. Pussaaminen on kuitenkin eri asia kuin suutelu, koska yksi pusu on vaan nopea asia. No, mutta se siitä. Jotenkin osasin hävittää ajatukseni täysin kun aloin miettimään asioita syvemmin. Mireya kuitenkin oli sanonut siitä, että olen mukava ja hänkin on iloinen ystävyytemme puolesta. "Kyllä sinäkin olet mukava", sanon hymyillen asiaan.

Tosin sitten paikalle pyyhälsi joku sinihiuksinen miespuolinen ihminen, joka esittäyttyi Beniaminoksi ja tämä on Nierdalesin kruunun perijä. En tosin kerennyt oikein asiaan mitään sanoa kun Mireya jo olikin esitellyt minut. "Iltaa... Olen tosiaan Abdal Rauf Barakah ja toimin Mireyan henkivartijana", sanon kuitenkin, koska myös tämä prinssi oli kertonut koko nimensä ja sen, että mistä on ja mikä on eli prinssi. Ajattelin, että olisi vähintäänkin kohteliasta esitellä itsensä koko nimen kera. Ei Mireyan esittelyissä kuitenkaa mitään vikaa ollut, koska olihan nimeni kuitenkin Rauf ja siksi minua kutsuttiin kuitenkin. Sinihiuksinen prinssi kuitenkin jatkoi, että hän ja joku Ryuumei niminen oli eronnut kahdesta muusta, joidenka nimet olivat Caine ja Jeremy. Tämä Beniamino niminen prinssi oli sitten löytänyt vettä sen Ryuumein kanssa. Missä se Ryuumei sitten oli, jos tämä oli tässä? Asia kuitenkin selvisi niin, että tälle Ryuumei nimiselle oli käynyt pieni vahinko ja siihen tarvittiin jonkun Calder nimisen apua ja pian selvisi kuka hänkin oli. Tosin tämä Calder kyseli siitä, että mihin he muka häntä tarvitsevat, jos vettä kerran löytyi. Aivan... Calder on siis varmasti Vinemarista, koska siellähän voimana toimii vesi. Niin, jos he kerran löysivät vettä, niin mihin lisävettä tarvitaan? En tosin alkanut utelemaan asiaa, koska se olisi epäkohteliasta.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com