Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 18.09.2015
11:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino hymähti Calderin kysymykselle kaarnapeilistä. Ajatus oli vain niin absurdi. Calderin listatessa vahinkoja Beniamino järkyttyi aluksi, kunnes tajusi toisen huijaavan. Kommentti nätistä naamasta sai Beniaminon häkeltymään. Hän ei osannut sanoa, oliko toinen tosissaan vai jatkoiko vain kiusaamista. No, ei sillä oikein väliä ollut, olipa se miten vain.

”Ei minulla ole syytä kertoa muille, että jouduimme hieman rajumpiin erimielisyyksiin”, Beniamino vastasi huomattuaan Calderin vaivautumisen. Hän ei halunnut jättää turhia jännitteitä heidän välilleen, Calder osasi lyödä kovaa, eikä hänellä ollut mitään halua saada nyrkistä uudestaan. Hän oli varma, että hänen naamansa näyttäisi lähelle sitä, mitä Calder yritti väittää, ellei hän olisi väistänyt sen verran mitä hän onnistui.

”Hetkinen, anna kun tarkistan... tänne päin”, Beniamino sanoi paikannettuaan Ryuumein tunnustelemalla. Hän tuntui löytäneen kissan. Beniamino hymyili itsekseen. Ehkä eläinystävän löytäminen auttaisi toista? Beniamino lähti johdattamaan Calderia, ja pian he saapuivat Ryuumein luokse.

”Kuten näkyy, toin Calderin. Haluatteko selittää tilanteen hänelle itse?” Beniamino ilmoitti. Hän katseli Ryuumein luona olevaa valkoista kissaa. Se näytti suloiselta. "Taisitte löytää yhden uuden kumppanin matkallemme?"

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.09.2015
13:25
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

"Mahdotkohan sinä tietää, että mikä sillä yhdellä oikein kestää?" päätin kysyä kissalta, joka istuanökötti sylissäni. Ihme, että se ei ollut lähtenyt karkuun, koska olin kuitenkin märkä edelleenkin ja kissat eivät tunnetusti tykänneet vedestä tai ainakaan siitä, että ne kastuisivat veden takia. Toki kissat vettä joivat, mutta eivät ne siihen hypänneet kyllä uimaan kun eivät pesuistakaan tykkää. Kissat tosin pesivät yleensä itse itsensä muutenkin. Ei siihen siis vesiä tarvittu ede. Mutta ihan tosi, mikä hemmetti sillä Benillä kestää? Ben sanoi, että leiriin on korkeintaan vaan pari kilometriä. Ei sellaisen kävelemiseen me kauaa eikä ainakaan juoksemiseen. Ehkä Ben eksyi matkalla tai päättikin, että ei aijokaan auttaa. Nirhaan sen jätkän, jos hän nyt aikoi jättää minut yksin tänne kissaa silittelemään ja tappamaan aikaa. Halusin vikatteen takaisin ja jos Ben ei ala tulemaan pian takaisin, niin menen itse hakemaan sen vesijuntin tänne tai koitan uudestaan sukeltamalla hakea viikatetta takaisin. Tiesinhän sen kyllä jo, että ei kukaan kuitenkaan aijo oikeasti auttaa, mutta ihan helvetin sama. En kaipaa ketään.

"Alkaisivat jo tulemaan... Tämä on hemmetin turhauttavaa..." mutisin ja kaaduin selälleni maahan maakamaan istuma-asennostani kissan astellessa vaan vatsani päälle ja siihen se asettui kerälle kehräämään. Tosin hetken päästä jopa kävikin ihme ja aloin kuulemaan askelten ääniä. Tartuin taas veitseeni ja olin valmiina hyökkäämään kyseisen olennon kimppuun, jos kyseessä olisi uhka. Esiin kuitenkin asteli Ben ja se Calder, josta Ben oli maininnut. "Mikä helvetti sulla oikein kesti?" kysyn ensitöikseni. "Sanoit, että koitat hoitaa asian mahdollisimman nopeasti, mutta ei kun sitä jäädään hidastelemaan johonkin ja ilmeisesti kerjäämään turpaankin joltakulta", sanahdan seuraavaksi. En ollut sokea nähdäkseni, että Ben oli saanut joltakulta turpaan. Tiesin kuitenkin täydellisesti ihmis- ja jopa monien eläinkehojen anatomian. Osasin myös sanoa aika hyvin, että mistä mikin ruhje kehoon tai kasvoihin oli tullut ja kuinka pahan vamman joku isku tai viilto tai luoti aiheutti kehoon. Harrastin ihmisten kiduttamista. Olen kiduttaja ja sen takia tiedän ihmiskehon toiminnan varmasti unissanikin. En ole perehtynyt mihinkään muuhun asiaa kuin kiduttamiseen niin paljon, että sen muistaa unissaankin. Kiduttamalla en yritä tappaa ihmistä, kiduttamisen taito on saada tietoa ihmisestä ja mikä parasta, se tuottaa ihmiskehoon valtavaa tuskaa, jos sen vaan osaa tehdä oikein ja ihmiskeho ei kuole siihen.

Mutta joka tapauksessa siihen, että Ben oli nyt täällä Calderin kanssa. "Joo, kyllä huomaan sen, että Calder on myöskin seurassasi. Sokea en kuitenkaan ole ja ongelma on se, että tiputin viikatteeni veteen pudottuani sinne kompastumisen takia", kerron ongelman nimen samalla ja ongelman nimen kertominen oli lähinnä tieto Calderille. "Kun nyt olet seuraava, joka asiasta tietää, niin et myöskään kerro asiaa eteenpäin tai en vastaa seurauksista. Ne eivät tule olemaan kovinkaan mukavia", päätin vielä varoittaa Calderia. Sitten taas Beniin tai lähinnä siihen, että olin löytänyt kissan ja se olisi varmasti yksi uusi matkalaisemme. "Kyllä... Ja niin kun huomaatte, että minulla on ollut aikaa kissankin tässä sukellusyrityksen ja asioiden mietinnän jälkeen, niin jouduin tosiaan odottamaan. Luulin, että matka leiriin ei olisi ollut pitkä, mutta ehkä kykysi ei olekaan niin hyvä kun sanot, kun kerta eksyit. Tai... jos et sittenkään eksynytkään... Olethan saanut turpaan joltakin... Ehkä se hidasti matkaa?" ehdotan vielä lopuksi ja nousen samalla ylös maasta pitäen kissaa sylissäni. "Mutta aivan... Tässä on Pörröinen. Pörröinen, tässä on Ben ja Calder", esittelen kaikki toisilleen. Nimesin siis kissan Pörröiseksi, koska se näyttää melko pörröiseltä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.09.2015
13:29
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
>juu hienoa... osasin taas kirjottaa niin mainiosti... mutta niin, se missä Ryuu tosta kissasta mainitsee, niin se menee tarkemmin näin: "Kyllä... Ja niin kun huomaatte, että minulla on ollut aikaa kissankin kanssa leikkimään sukellusyrityksen ja asioiden mietinnän jälkeen, niin jouduin tosiaan odottamaan."

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 18.09.2015
17:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Rauf sanoi, että ei oikein tiennyt, mistä voismme puhua, vaikka aiheita olisi riittämättömiin. Ymmärsin hyvin, sillä yhtäkkinen aiheen keksiminen tuli aina vaikeaksi. Hymyilin toiselle nyökäten ja koitin itse sitten miettiä aihetta, josta puhua niitä näitä, kun mies kysyi oliko minulla mitään ajatusta.
"En tiedä onko tämä hyvä aihe, mutta haluaisin tietää, mitä hoviin kuuluu. Uusimmat juorut ehkä? Jos siis näihin aikoihin edes keretään juoruta", ehdotin pian aihetta. Vaikka juoruja ei olisi, halusin kuitenkin kuulla jotain kotoa. Minulla oli nimittäin hieman ikävä kotiin, vaikka se oli vähän laantunutkin, kun Rauf oli tullut paikalle. Rauf ei silti ollut koko kotini ihmiset, vaikka todella ihana ja tärkeä ihminen olikin minulle.

Haukottelin pienesti, sillä minua väsytti. Päätin kuitenkin yrittää olla siihen asti hereillä, kun loputkin vettä etsimään lähteneet palaisivat takaisin metsästä. Ja olisi ihan hyvä, jos pari henkilöä valvoisi ja päivystäisi vihollisten varalta. Täytyihän minun myös kertoa Cainelle, että tänne oli erittäin helppo löytää, jos seurasi jälkiämme. Käänsin katseeni Raufiin, kun tuo sanoi minulle, että olin myös mukava. Hymyilin pienesti, mutta jokseenkin väsyneesti. Hieroin hieman silmiäni, sillä välin, kun henkivartijani vielä esittäytyi itse Beniaminolle, joka pian meni puhumaan Calderin kanssa. Hetken päästä nuo kaksi lähtivätkin takaisin sinne, mistä Beniamino oli tullut. Haukottelin uudestaan ja kävin makaamaan viltille. Katsoin tähtiä ja koitin pysyä päätöksessäni, että en aikoisi nukkua vielä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 18.09.2015
17:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Katselin hieman vaitonaisena Cainea sekä tuon enoa, Gunnarsia. No tietysti olin vaitonainen ja ehkäpä kalpeampikin kuin yleensä, sillä olihan Gunnars juuri saanut meidät kiinni siitä, mitä yritimme niin kovasti salata kaikilta. Vaikka halusinkin, että meidän ei tarvitsisi salata rakkauttamme, oli kuitenki paha paljastua juuri Gaianin herttualle, joka oli kuningattaren veli. Ties kuinka hyvät välit herttualla ja kuningattarella oikein olivat. Mitäs jos he jakoivat kaikki asiat toisilleen? Ehkä pitäisi kysyä Gunnarsilta, mitä mieltä tuo oli asiasta, mutta en oikein tiennyt, miten sen tekisin. En juurikaan keskittynyt siis kuunteemaan Cainen ja Gunnarsin välisiä keskusteluita, koska koitin miettiä, mitä sanoisin ja miten sanoisin. Yritin myös miettiä kovasti, miten välttäisimme Cainen kanssa hankaluudet, jotka meitä kohtaisi, jos Gunnars jotain sanoisi. Minut saatettaisiin erottaa työstäni enkä enää koskaan näkisi rakastani. Pahimmassa tapauksessa minut saatettaisiin teloittaa ja kuka sitten huolehtisi käskyttävästä isäukostani, jolta puuttui toinen jalka? Tai miten Caine pärjäisi, kun hänen rakkaansa telotettaisiin tuon edessä? Purin huultani mietteissäni ja katsoin Gunnarsia koko ajan.
"...Pitäisikö puhua siitä, mitä näit äsken?" Avasin viimein suuni ja katsoin Gaian herttuaa sekä Cainea vuorotellen, vaikka kysymys olikin tarkoitettu melkeimpä pelkästään Gunnarsille. Sydämeni jyskytti jännityksestä ja ehkä hieman pelostakin. Harvemmin pelkäsin mitään, mutta tämä oli kuitenkin ihan ainutlaatuinen tapaus. Ei kukaan ennen ollut saanut meitä tällä tavoin kiinni. Seurauksetkin saattoivat olla melko rankat.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 18.09.2015
19:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Ryuumei sanoi, että Beniamino näytti siltä, että olisi saanut turpaansa. Beniamino riisui taas vasemman käsineensä, ja pyyhkäisi taas suupieltään peukalollaan. Ilmeisesti suussa oleva haava oli matkan aikana vuotanut vielä hieman, niin että veri oli valunut hieman leukaa pitkin, ja Ryuumei arvasi pienestä verinorosta hänen joutuneen tappeluun. Calder sanoi, että kasvoissa ei näkynyt mitään ruhjeita tai tappelun jälkiä, eikä Beniamino keksinyt mitään syytä, miksi toinen siitä valehtelisi. ”Eikö teidän huulenne ole koskaan haljennut ihan itsestään sen takia, että se olisi vain kuivunut? Ei jokainen haava ole tappelusta peräisin. Pahoittelen että meillä kesti, mutta Calder oli torkahtanut sillä aikaa, joten hänen herättelynsä vaati hieman aikaa”, Beniamino valehteli Ryuumeille. Ei hän aikonut kertoa Ryuumeille metsässä sattuneesta kohtauksesta, mutta hän painoi mieleensä, että hänen pitäisi pyytää Calderilta anteeksi, että laittoi heidän hitaan paluunsa hänen syykseen. Tosin, Ryuumei ei tuntunut olevan mitenkään kärsivällinen, sillä hän juoksi koko matkan leiriin, ja tappelukin oli ohi muutamassa minuutissa, ja eihän kahta kilometriä kukaan nyt pariin minuuttiin matkannut muutenkaan.

Beniamino asteli lammen rannalle pestäkseen kasvonsa, riisuttuaan ensin toisenkin käsineensä ja laskettuaan sen viereensä maahan. Eihän verta tosiaankaan paljon ollut, mutta nyt kun kerran veden ääressä oltiin, sen voisi aivan hyvin pestä pois kasvoilta. ”Uskoakseni pyysin, että minua ei kutsuttaisi Beniksi. Nimeni on Be-ni-a-mi-no”, Beniamino vastasi Ryuumein esitellessä hänet Beninä Pörröiselle. Ehkä nimen tavuttaminen hitaammin auttaisi Ryuumeitä muistamaan sen tulevaisuudessa? ”Tervehdys Pörröinen.”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 18.09.2015
20:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder seurasi Beniaminoa muutaman askeleen tämän perässä lammelle jossa Ryuumei heitä odottikin. Heidän saavuttuaan Ryuumei alkoi heti huomautella miten Beniaminolla oli muka kestänyt kauan. Tai no eihän Calder tiennyt oliko Beniamino harhaillut jossain kauempana ennen kuin tuli häntä hakemaan, tuskin, ja paluumatka ei sekään ollut kestänyt erityisen pitkään. Kärsimätön kaveri. Ääneen Calder ei viitsinyt asiasta huomauttaa, sillä Ryuumein kommentti Beniaminon kasvoista sai hänet hieman hermostumaan. Ulospäin hän onnistui esittämään kuitenkin kuin ei tietäisi asiasta mitään, kenenkään ei tarvinnut tietää hänen ja Beniaminon tappelusta. Onneksi Beniamino onnistui keksimään selityksen tilanteeseen äkkiä joka vielä kuulostikin ihan järkevältä. Toivottavasti myös Ryuumei nielisi selityksen tai ei ainakaan alkaisi utelemaan enempää. Calder kuunteli kuinka Beniamino heti perään väitti nuorukaisen nukkuneen ja heillä olisi sen takia kestänyt. Huvittavaa oli asiassa oli se, että tämä heräsi yleensä aika helposti pieniinkin äännähdyksiin ympäristöstä.

Sitten päästiin vihdoin itse asiaan miksi Calder oli haettu paikalle. Ensin hän luuli kuulleensa väärin, mutta kun Ryuumei huomautti heti ettei asiasta saanut sanoa eteenpäin, Calder tiesi kuulleensa oikein. ”Et ole tosissas…”, hän kuitenkin älähti. Viikatehan taisi olla isokokoisempi kuin Ryuumei itse (?), miten toinen oli oikein onnistunut hävittämään aseen? ”Niin huvittavalta kuin tuo sun uhkauksesi kuulostaakin, mua ei kiinnosta juoruilla sun asioista eteenpäin. Hävitä mun puolesta ihan mitä haluat vaikka maailman ääriin”, Calder vastasi Ryuumeille. Sillä hetkellä hän piti toista enemmän kuin typeränä, mutta ei viitsinyt alkaa saarnaamaan toiselle asiasta. Miksi tämä oli edes ottanut koko viikatetta mukaan kun tarkoitus oli ollut vain etsiä vettä? Vihollisistakaan ei ollut vaaraa Beniaminon elementin suomien kykyjen vuoksi. Ryuumein kissan nuorukainen jätti täysin huomiotta.

Oli miten oli, Calder käveli lammen ääreen ja tuijotti lampea muutaman sekunnin. Ryuumei tuskin oli lähtenyt kävelemään kauas paikalta jonne viikate oli kadonnut. ”Suurin piirtein näillä main?” Calder kysyi, muttei juuri odottanut vastausta vaan parilla kämmenliikkeellä laittoi lammen avautumaan kahtia melko leveästi. ”Menepäs hakemaan se aseesi sieltä”, hän vielä sanoi Ryuumeille, ei hän nyt aikonut tehdä kaikkea työtä tämän puolesta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.09.2015
21:30
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Sitten laskeutui hiljaisuus kun en tosiaan osannut sanoa, että mistä sitten muka juttelisimme vaan, koska en vieläkään osannut nyhjäistä tyhjästä. Mielikuvitukseni kuitenkin oli melkolailla rajallinen ja tyhjästä nyhjäisyn kohdalla tuli se lopullinen rajakohta vastaan ja sille en vaan voinut mitään. Toivoin, että Mireya keksisi jotain, jolloin ei tarvisi vaan seistä nöpöttää tässä näin ja odottaa jotain. Aivan, voisin tosiaan istua takaisinkin maahan. Olin nimittäin lähinnä noussut seisomaan tervehtiäkseen paikalle tullutta prinssiä eli Eldstania, mutta tämä ei kuitenkaan koskaan tervehtinyt kädestä pitäen takaisin vaan jäi kai haavaksimaan jotain. Tiedä sitten, että mitä, mutta kuitenkin. Istuin sitten takaisin Mireyan viereen vilkaisten samalla naista, mutta käänsin sitten katseeni taas eteeni.

Pian Mireya sitten sanoikin, että ei itsekään oikein tiennyt, että mikä voisi olla hyvä aihe. Olin juuri vastaamassa siihen jotain, että voisimmehan me vaan ollakin ja nauttia toistemme seurasta ja tästä hiljaisuudesta, mutta sitten Mireya esitti aiheen. Aihe kuului niin, että hän halusi kuulla mitä hoviin oikein kuului eli toisin sanoen jotkut uusimmat juorut tai jotain, mutta jatkoi vielä, että jos edes kerkeämme juoruamaan. "Juoruta voi toki koska vaan, kunhan siihen on vaan kiinnostusta. Mutta oikeastaan suurinpiirtein linnassa asiat ovat ihan hyvin ellei ota huomioon sitä, että maassa on vihollisen armeija ja sota on käynnissä, mutta ainakin vanhempasi voivat kuitenkin hyvin sotaan nähden. Ovathan he kovi huolissaan maasta ja ennen kaikkea sinusta ja siitä, että kuinka yhden aseen vieminen Gilmariin kestää näin kauan. Sitä kyllä itsekin mietin, mutta eihän Gilmarin laaksoon tietenkään mikään hurjan lyhyt matka kuitenkaan ole, joten senkin takia olisi voinut kestää ja sanoinkin kyllä siitä, mutta silti he epäilivät jotain sattuneen. No niin tosiaan sattuikin, vaikkakaan ei mitään pahaa. Suunnitelmanne ovat kuitenkin vaan muuttuneet eikä aseita laaksoon vietykään. Mutta eipä sinne sitten mitään sen kummempaa", vastaan asiaa koskien Mireyalle katsoen tietenkin naista koko ajan kun hänelle puhuin. Toki nyt käytöstavat omasin. Mireyaa puolestaan väsytti ihan selvästi. "Voit kuitenkin mennä nukkumaankin, jos väsyttää. Valvon kyllä untasi ja jos haluat, niin voin herättää sitten kun se Caine tulee takaisin", sanon Mireyalle. Tosin en tiennyt, että miltä se Caine näyttää, mutta kyllä se varmaan selviää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.09.2015
21:36
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Mahtava suunnitelmani ohittaa koko välikohtaus siltä varalta, että Gunnars ei nähnytkään mitään mistä voisi päätellä mitään, meni pilalle siinä kohtaa, kun Jeremy rakkaani avasi suunsa. Jeremy päätti suunnilleen saman tien, kun olin saanut esiteltyä hänet Gunnarsille, kysyä siitä, että pitäisikö puhua siitä mitä mies juuri pääsi todistamaan. Tai joutui, ihan näkökulmasta riippuen. Toljotin hetken Gunnarsia suu puoliksi auki, kun en keksinyt mitään sanottavaa näin yhtäkkiä. Kiusallisen hiljaisuuden jälkeen käännyin hitaasti katsomaan Jerppastani, joka oli yhä melko kalpea kasvoiltaan. No oli hän toki muutenkin, mutta nyt vielä enemmän. Tosin saatoin olla itsekin, koska tilanne alkoi uhkaavasti mennä kriittiseksi. En pahemmin keksinyt mitään sanottavaa tilanteeseen, mikä oli harvinaista, koska yleensä keksin sanottavaa ihan kaikkeen tilaisuudesta riippumatta. No toisaalta en ollut ennen jäänyt kiinni miehen kanssa kuhertelusta, joten ehkä tilanne oli sellainen, että veti puheliaimmankin miehen hiljaiseksi. Kun en nyt sitten keksinyt mitään sanottavaa, mikä ei pilaisi asioita entisestään, päätin sulkea suuni ja käännyin katsomaan enoani, odottaen tämän tuomiota.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.09.2015
21:56
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Heti kun olin sanonut, että Ben olisi saanut turpaansa, niin tämä alkoi riisumaan toista käsinettään ja pyyhkäisi peukalollaan suupieltään. Ei hän olisi muuten koskenut siihen, jos se ei pitäisi paikkaansa. "Keneltä sait turpaasi?" kysyn sitten ihan suoraan. Oli kuitenkin outoa, että joku Benin tapainen edes saisi turpaansa, mutta olihan hän enemmin saanut herra Maailmanlopultakin turpaansa, että en ihmettelisi, jos kyseessä olisi tämä samainen Calder. No asiahan ei tietenkään kuulunut minulle eikä se niinkään kiinnostanut. Minua kiinnosti vaan saada viikate lammen pohjasta pois. Tosin Ben alkoi selittämään jotain siitä, että eikä minun huuleni sitten ole haljennut ihan omia aikojaan, vaikka kuivumisen takia. "Hyvin harvoin ja tuo haavasi ei ole sellainen, että huulesi olisivat olleet kuivat, koska eivät ne edes ole kuivat. Eivät ne ainakaan olleet kuivat silloin kun olimme kahdestaan ja näinhän kasvosi, koska istuit viereeni. Muistan näkemäni asiat täydellisesti ja tunnen ihmiskehon anatomian ja toiminnan. Tiedän melko tarkasti mistä mikin haava tulee ja miten sellainen syntyy... Tuo haava ei ole tullut kuivuneesta huulesta tai kuivan huulen halkeilun takia eikä huulesi voi kuivua ihan tolkuttoman paljon tuona aikana. Se on sula mahdottomuus. En ole niin tyhmä, miltä näytän ja vaikka suurin osa asioista onkin minulle hepreaa, niin tuo ei ole", sanahdan Benille. "Tiedän kuitenkin, että jokainen haava ei tule tappalusta. Haavat voivat tulla monestakin asiasta... joko tarkoituksella tai vahingossa tai jopa ilman selvää syytä. Tuo haava on kuitenkin peräisin siitä, että joku tirvaisi sinua huuleen. Epäilen syyksi Calderia ja tappelua teidän kahden välillä. Siksi teillä kesti..." sanahdan asiaan. En toki olisi voinut muuten päätellä mitään, jos Benin huulessa ei olisi ollut haavaa ja enhän voinut sata varma olla nytkään, mutta aika varmasti osasin tuon sanoa. Ben oli kuitenkin sanonut jotain siitä, että Calder oli mennyt nokisille ja herättely oli se syy, miksi kesti. Ihan uskottavaa tuo kaikki olisi ollut, jos Benin huulessa ei edelleenkään olisi ollut tuota haavaa. Uskoin aika helposti kaiken, mitä minulle sanottiin, mutta kun kehossa tai kasvoissa oli jotain jälkiä, joita ei aijemmin siinä ole ollut, niin osaan aika suoralta kädeltä aavistaa oikeat tapahtumat. Ei se ole kovinkaan vaikeaa, jos omaa valokuvamuistin.

Ben pääsi lammen rantaan ja aloitti sitten jonkun puhdistamisoperaation. "Se vesi on aika likaista... En suosittele huuhlemaan haavaa sillä ainakaan, mutta ei se kyllä ongelmani ole..." sanon, mutta siitä pääsimme siihen, että Ben ei ollutkaan Ben vaan... joku Ben kuitenkin. Katsoin toista tyyliin silmät kierossa ja sitten siihen, että Pörröinen sai tervehdyksen ja siihen se vaan maukaisi jotain. Se tunnistaa jopa jo nimensäkin. Hienoa. Pörröinen oli ainakin sata kertaa helpompi kuin se, mikä Benin oikea nimi oli. Se unohtui jo mielestäni. Harmi, että puhetta ei voi muistaa valokuvamuistilla, vaikka se olisikin kyllä aika turhaa, koska en kuitenkaan ollut mikään sosiaalisuudenhuippu eikä juuri kukaan koskaan oikein edes jutellut kanssani. "Haittaako, jos olet Ben? En muista enää nimeäsi... Sori..." sanon sitten Benille.

Seuraavaksi Calderin ongelmaan siitä, että olinko tosiaan tosissani, että viikate oli lammen pohjassa. "Päästin siitä vahingossa irti kompastumisen takia. Ihan mahdollista se on herra Täydelinen. Et ilmeisesti ole koskaan itse joutunut kokemaan vastoinkäyntejä. Olet onnekas selvästikin", sanon siihen. Eikä viikate kuitenkaan ollut loppujen lopuksi mikään maailman kevyin, koska oli se kuitenkin pidempi kuin minä ja rautaa ja metallia se oli. Ei se toki niin painava ollut, ettenkö sitä jakaisi kantaa, mutta oli tai ei, veden pohjalla se kuitenkin makasi. Joka tapauksessa Calder tajusi sen, että asiasta ei tarvinnut kertoa. Hienoa, hän siis välttyi juuri ikävältä kohtalolta, vaikka olisin kyllä mieluusti kiduttanut häntä, koska olihan se varsinaista hupia. Raakaa ehkä, mutta mitä sitten?

Tämä samainen Calder kyseli myöskin sitä, että mihin se viikate suunnilleen tipahti. "Ton kielekkeen puolelle... Varmaankin aika lähelle seinämää, koska sinne putosin", vastaan kysymykseen ja sen jälkeen Calder nosti vedet ylös vesiseinämäksi. Sen jälkeen hän kehotti hakemaan viikatteen ja siellä se tosiaan makasikin melko yksinäisen ja orvon näköisenä. Astelin sitten kissa sylissä lampeen, mutta en toki veteen, koska vesi oli seinämänä yläpuolellani. Astelin lammen toiselle puolelle asti ja kylläpä lampi tosiaan olikin syvä seinämän puolelta. Nappaan kuitenkin sen rakkaan viikatteeni käsiini tai no toiseen käteeni, koska Pörröinen oli toisessa kädessäni. Sen jälkeen astelen lammesta pois kiittelemättä kuitenkaan mitenkään, koska en pahemmin koskaan kiittänyt mistään, koska se ei vaan kuulunut tapoihini.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 18.09.2015
23:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Ei minua kukaan ole lyönyt”, Beniamino sanoi kohauttaen olkiaan Ryuumein kysyessä, keneltä hän oli saanut turpaansa. Ehkä huuleen oli tarttunut sen verran verta, että se näytti haavalta tässä pimeydessä? Eihän toinen mitenkään voinut oikeasti haavaa nähdä, joka kuitenkin oli suun sisäpuolella alahuulessa? Olisihan Calder sanonut jotain näkyvistä haavoista. ”Ei huolta, pesen vain veren pois kasvoista”, Beniamino vastasi kun Ryuumei sanoi veden olevan varsin likaista. Eihän se puhtainta ollut, mutta veri kuitenkin lähti helpommin kun apuna käytti vettä. Beniamino kostutti kätensä vedessä, ja pyyhki sitten veren pois leuastaan. Noin, nyt hänessä ei ole mitään ulkoista merkkiä yhteenotosta.

Beniamino päästi pienen huokauksen Ryuumein kysyessä, saisiko hän kutsua tätä Beniksi. ”Minä en lainkaan pidä Benistä. Joten nimi on Be-ni-a-mi-no. Ei se ole niin vaikea oppia kunhan sen kuulee muutaman kerran, ja voin toistaa sen teille niin monta kertaa kun tarvitsette sen oppimiseen. Tähän mennessä kaikki ovat sen oppineet, joten ette tekään voi olla poikkeus”, Beniamino vastasi tavaten nimensä uudestaan edellistä hitaammin, yrittäen saada Ryuumein oppimaan sen. Hän poimi käsineensä maasta, mutta ei laittanut niitä käsiinsä, sillä ei halunnut kastella niitä sisäpuolelta. Samalla Ryuumei kävi poimimassa viikatteen lammen pohjasta, ja jätti Calderin ilman mitään kiitosta. ”Olemmeko nyt valmiita täällä?”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.09.2015
00:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder kuunteli ihmeissään Ryuumein itsepäistä intosta kuinka hän olisi lyönyt Beniaminoa. Tottahan se toki oli, mutta kun hän oli katsonut, huulessa ei ollut minkäänlaista näkyvää jälkeä. Miten haava olisi muka voinut yhtäkkiä kävelymatkan aikana levitä huulen sisäpuolelta ulos? Beniamino kuitenkin jatkoi kivenkovaan, että haava ei todellakaan olisi ollut Calderin aiheuttama, ja nuorukainen lähetti tälle sanattomat kiitoksensa ajatuksissaan, vaikka eihän toinen sitä voinut tietää ilman fyysistä kontaktia.

Ilmeisesti Ryuumei ei ollut täysin ymmärtänyt Calderin sanoja, kun oletti tämän tarkoittavan vain että miten viikate oli päätynyt lampeen. No ei sillä ollut väliä jos toinen ei älynnyt, ei nuorukainen viitsinyt takertua pikkuseikkoihin ja alkaa jankkaamaan asiasta tämän kanssa. Tästä päästiinkin jotain käsittämätöntä reittiä aiheeseen, ettei Calder olisi koskaan kokenut vastoinkäymisiä tai tämän elämä olisi ollut aina onnellista. Omasta mielestään hän oli kyllä saanut käydä melkoisen helvetin läpi, mutta sen asian ei tarvitsisi päätyä Ryuumein tietoisuuteen. ”No en minä nyt ihan täydellinen ole, mä oon aika surkee banjon soitossa”, Calder virnisti. Totta se varmaankin oli, ei hän ikinä ollut kokeillut joten varmaksi ei voinut sanoa olisiko hän voinut olla joku luonnonlahjakkuus. ”Mutta siinä oot oikeessa että aika onnekasta mun elämä kyllä on, johtuu varmaan siitä että meillä on Onnettaren kanssa aika hyvät välit. Käydään joka viikko vähintään pari kertaa illallisella yhdessä”, Calder jatkoi naurettavaa sepusteluaan. Hän ei tiennyt, mikä pakko hänellä tuntui olevan kiusata toista, mutta se oli vain jotenkin hauskaa.

Hetken hän mietti että olisi päästänyt lammen takaisin paikalleen kun Ryuumei oli hakemassa viikatettaan, mutta onnistui taistelemaan kiusausta vastaan. Ei hän jaksanut välittää siitä ettei saanut toiselta kiitosta, sen hän oli melkeinpä arvannut jo muutenkin. Ryuumei ei vaikuttanut ihmiseltä joka harrasti moisia pikkusanoja muutenkaan. Sen sijaan hän kiinnitti huomionsa Beniaminoon. ”Luulisin”, Calder vastasi ja vilkaisi pikaisesti Ryuumein suuntaan. Jos tämä ei ollut kadottanut mitään muuta lampeen, ei heillä pitäisi olla enää tämän enempää syytä jäädä lorvimaan siihen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.09.2015
11:08
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ben jatkoi siitä, että kukaan ei ole häntä lyönyt millään tavalla. "No ei sitten mitään..." sanon siihen, koska en nyt kuitenkaan kovinkaan kauaa jaksanut jankata yhdestä ja samasta asiasta, mutta en kuitenkaan ole muuttanut mieltäni. Olen melko varma siitä edelleenkin, että Ben on saanut joltakulta turpaansa ja koska hän sai Calderilta aijemmin turpaansa, niin olisi mahdollista, että nytkin Ben sai Calderilta turpaansa ja siksi heillä oli kestänyt sen verran kauan matkan tekemisessä. Jos Benin huulet olisivat oikeasti olleet kuivat, olisi asia eri, koska silloin se olisi täysin mahdollista kuitenkin, mutta ihan miten vaan. Joka tapauksessa ei Ben ollutkaan pesemässä haavaa vedellä vaan veren kasvoistaan. "Eli haava ei siis olekaan ulkopuolella, vaan sisäpuolella. Silloinhan se ei ainakaan ole huulen vuotamista. Ja suun sisälle tulee aika harvoin haavoja. Yleisimmät syyt ovat juurikin se, että ihminen saa turpaansa ja hampaat tekevät haavan suun sisäpintaan. Toinen syy on se, että puree suunsa sisäpintaa, mutta sitä pitää aikalailla jyystää että sinne saa haavan, joka jonkun todella odottamattoman syyn takia alkaa vuotaa ulospäin suusta. Tämähän todistaa aina vaan enemmän, että olet saanut turpaasi", sanon vielä perään tietäen, että saatoin olla ehkä hieman ärsyttävä, mutta kun tiesin jotain oikeasti, niin oli vähintäänkin ärsyttävää, että toinen osapuoli vaan valehteli törkeästi päälle, vaikka yleensä uskoin valheen kuin valheenkin tai juuri kaiken mitä minulle sanottiin. Tietenkin aiheen pitäisi silloin liittyä ihan johonkin täysin eri asiaan kuin ihmiskehon toimintaan. Mutta sama se, pääasia, että itse uskoin itseeni ja taitoihini.

Joka tapauksessa seuraavaksi Ben ilmoitti, että ei lainkaan tykkää Benistä. "Mikä vika siinä nimessä nyt sitten on? Se on vaan lempinimi... Ja onhan se parempi kuin vaan... no tuota... sinihius? Esimerkiksi siis", sanon vielä, koska Ben oli mielestäni helpompi nimi kuin se, mitä tämä nyt oli oikeasti. Ei sille voinut mitään, että en muistanut täydellisesti pitkiä nimiä, joissa oli monta tavua. Oli omassanikin seitsemän kirjainta, mutta vaan kaksi tavua, joten ei se niin vaikea ollut kuin Benin oikea nimi oli, koska siinä oli liikaa tavuja ja liian paljon kirjaimiakin. Sellaiset nimet eivät vaan jää päähäni vaikka niitä kuinka koitettaisiin toitottaa. Se oli vaan joku ongelma minulla ja sille ei voinut mitään.

Sitten Calderin täydellisyyteen, että tämä ei siis olekaan täydellinen, koska ei osaa soittaa banjoa. "Kuulostaa todella hurjalta. Kuinka oikein pystyt elämään sen kanssa?" kysyn ihan vaan vitsin mielessä, koska kyllä minäkin huumorintajun omistin, vaikka se jossain määrin rajallinen olikin kyllä. Sitten Onnettareen, että Calder on viettänyt Onnettaren kanssa aikaa jopa illallispöydissä. "Kuulostaa hienolta. Pyydä sitä käymään minunkin pöydässä", jatkan ns. yhtä vitsikkäästi takaisin. Ihan lopuksi vielä takaisin Beniin, että olimmeko nyt valmiita. "Kyllä, ellette halua ottaa toistakin ottelua. Voisin olla yleisönä tällä kertaa, niin ei tarvitse olla yksin ilman minkäänlaista yleisöä", jatkoin edelleenkin vitsillä, vaikka olisi se oikeastikin käynyt. Olisin voinut olla yleisönä, mutta koska ketään muuta ei ilmeisesti tappelut kuitenkaan innostaneet, niin siksi heitin sen sarkastiseen sävyyn. Harmillista kyllä, että kukaan ei ollut veren lennättämisen kannalla. Haluaisin nähdä kunnon toimintaa edes ellen itse pääsisi mukaan veren lennättämiseen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.09.2015
12:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
´BENIAMINO

”Jos teidän täytyy välttämättä tietää, olen aina pureskellut huultani hermostuksissani. En mielelläni myöntäisi sitä, mutta purin haavan huuleeni juostessani leiriin. Tilanne on kuitenkin kaikille stressaava; sota, ei tietoa miten kotona olevat rakkaat tällä hetkellä voivat, etenkin kun joutuu vielä kertomaan koko valtakuntansa valehdelleen muille. Olen pureskellut sitä koko päivän, joten juokseminen epätasaisessa maastossa samalla kun jatkaa puremista ei ole paras idea”, Beniamino jatkoi valehteluaan.

”Lempinimet osoittavat tietyn asteista läheisyyttä, jota välillämme ei vielä tässä vaiheessa ole. Ellei meistä tule jossain vaiheessa läheisiä ystäviä, toivoisin teidän käyttävän nimeä Be-ni-a-mi-no. Sallinette minun kysyä, mitä mieltä itse olisitte, jos lyhentäisin teidän nimenne?” Beniamino vastasi Ryuumein kysyessä, mitä vikaa Benissä oli.

”Sitten voinemme palata leiriin. Tänne päin”, Beniamino sanoi lähtien näyttämään tietä takaisin muiden luo.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.09.2015
13:36
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ben jatkoi siitä haavasta, että jos nyt välttämättä minun täytyy asiasta tietää, niin Ben harrasti huulensa pureskelua, koska tätä hermostutti. "Mutta eihän huulessasi edes ollut haavaa. Eikö se ollutkaan suun sisäpinnalla? Ei se haava nyt voi kuitenkaan paikkaa yhtäkkiä vaihtaa. Toiseksi väitit ensin, että huulesi on vaan kuiva ja sen takia se halkesi. Halkeema yleensä näkyy kyllä päällepäinkin jotenkin. Ja jos puree huultaan, niin ei sieltä saa verta esiin noin paljoa vaikka tuokin oli vaan verinoro eikä mitään muuta. En käsitä, että miksi se on niin vaikeaa myöntää, mitä oikeasi kävi enkä tajua, että mikä järki on valehdella vielä lisää ja seuraavaksi täysin uudesta asiasta kun huulen halkeaminen kuivumisen takia ei mennytkään läpi. En ole tyhmä tajutakseni, mistä haavat syntyvät. Jos puret huultasi, saat ehkä veren maun suuhusi, mutta ei sieltä valu noroittain verta ellet olisi saanut turpaasi, joten lakkaa puhumasta paskaa. En ole niin tyhmä näissä asioissa kun luulet. Huomaan kyllä, että pidät minua selvästi idioottina vaikka väitit aluksi, että et pidä. Myönnä edes, että pidät", sanahdan suoraan, koska valheet asioista, jotka tiesin todisteiden avulla oikeastaan jopa varmoiksi, niin oli ärsyttävää, että siitä piti alkaa jauhamaan ensin jotain toista valhetta ja kun se ei mene läpi, niin toinen valhe sitten kehiin. Jos huultaan puree, ei siitä ala vuotamaan tuon tapaista verinoroa pitkin leukaa. Turpaan lyönti aiheuttaa todennäköisemmin suuremman vuodon kun hampaat rikkovat ihoa enemmän.

Sitten takaisin lempinimiin ja siihen, että lempinimet osoittavat jotain läheisyyttä. "No eihän osoita. Ainakaan aina... Enkä minä edes keksinyt sitä. Caine sanoi sinua ensin Beniksi ja siitä se tuli, joten älä minua syytä eikä se ole vikani, jos en satu muistamaan oikeaa nimeäsi, koska se on liian pitkä ja vaikea. Ben on kuitenkin neutraali nimi, mutta voisin kutsua sinua joksikin muuksikin, jos vaan haluaisin, mutta en kuitenkaan aikonut mennä ihan sille linjalle", sanon oman mielipiteeni lempinimi asiaan. Keksinhän sille Jerpallekin melkoisen nimen, mutta se nyt tuli lähinnä siksi, että minua ärsytti silloin. Voisin sanoa Beniäkin esimerkiksi Turpaan Kärjääksi ja sekään ei taas varmaankaan olisi kovinkaan kiva nimi, joten oli Ben varmasti parempi sen nimen rinnalla. Seuraavaksi toinen kuitenkin keksi kysyä, että entä, jos hän keksisi minulle jonkun lempinimen, niin mitä mieltä olisin siitä. "Lyhennä pois vaan... Antaa mennä. Olen minäkin ollut ties minkä niminen sukulaisilleni. Kuten vaikka Ryuu ja jopa Mei vaikka se onkin naisen nimi. Olen ollut myös Albiino ja vielä kaiken lisäksi Sekopää ja Hullu. Ne ovat vaan nimiä ja tärkeintä on, että itse tietää, että kuka on. Ei sillä ole väliä, miksi muut kutsuvat. Ei siitä tarvitse ottaa jotain maailman luokan suurinta numeroa. On hyvä, että tiedät itse, kuka olet. Ei sinun tarvitse ottaa nokkiisi siitä, että oletkin jollekulle Ben. Eikä nimessä Ben ole mitään vikaa. Se on miehen nimi niin kuin oletkin. Se ei ole halventava millään tavalla eikä sitä ole keksitty kiusalla, vaan siksi, että se on helpompi muistaa. Sitä ei myöskään ole keksitty siksi, että tässä kukaan olisi niin hemmetin läheisissä väleissä, koska ei meistä kukaan ole. Se on vaan keksitty siksi, että sen muistaa paremmin ja se on helpompi lausua", selitän asiaa tai näin ainakin itse näin asian. Lähdin joka tapauksessa viikatteen ja Pörröisen kanssa Benin perään eli suuntana leiri.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.09.2015
14:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder alkoi jo kyllästyä Beniaminon ja Ryuumein väittelyyn oliko veri Beniaminon kasvoissa Calderin aiheuttamaa vai ei. Toisaalta hänen teki mieli karjaista että uskokoot mitä halusi, mutta sillä kommentilla olisi voinut olla hieman ongelmallisempia seurauksia, etenkin jos Ryuumei ottaisi asian puheeksi muiden kuullen. Eikä Calder kyllä pitänyt ajatuksesta että Ryuumeikaan tietäisi asioiden todellisen laidan. Hetken ajan hän luuli jo Ryuumein antavan periksi, mutta alkaen sitten taas selostamaan kuinka haava silti olisi todennäköisintä tulla lyönnistä. Päättäisi jo antoiko asian olla vai jankkaisiko sitä maailman tappiin. Väitöstä Beniaminon lempinimestä Calder ei enää edes viitsinyt kuunnella.

Calder vain virnisti Ryuumein kysyessä miten hän pystyi elämään osaamatta soittaa banjoa. Vaikka toinen vaikuttikin suurimmaksi osaksi rasittavalta, löytyi tältä ilmeisesti ainakin jotain huumorintajua. ”En todellakaan pyydä, Onnetar on minun naiseni. Sä et voi edes kuvitella mitä kaikkee mun piti tehdä sen viettelyyn”, Calder vastasi Ryuumeille yrittäen kuulostaa mustasukkaiselta poikaystävältä, ”Eti ite omas.” Lähtien seuraamaan myöskin Beniaminoa takaisin leiriin.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.09.2015
14:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Saanko kysyä, mikä teitä niin paljon kiinnostaa siinä, mistä olen haavani saanut? Enhän koskaan sanonut, että pureksin huultani ulkopuolelta, on täysin mahdollista purra suun sisältä, jolloin se vuotaa suuhuni, ja pieni kompurointi pimeässä metsässä saa helposti puremaan isommankin haavan. Kyllä, kuiva huuli oli valetta, koska ei kuningas, tuleva sellainenkaan, voi näkyvästi hermostua tai myöntää olevansa hermostunut, sillä se vain saisi alamaiset pelkäämään”, Beniamino vastasi nyt jo edellista kylmemmällä äänellä. Vaikka toinen tietäisikin hänen valehtelevan, mikä pakko siitä oli väittää vastaan, eikä vain uskoa että hän ei halunnut kertoa, mitä oli tapahtunut.

”Nierdalesissa lempinimet ovat vain läheisien ystävien, perheen tai rakastavaisten välisiä. Ehkä muissa valtioissa se ei ole niin, mutta minulle se on merkki siitä, että oletatte olevanne läheinen ystäväni. Kyllä, Caine sen keksi, mutta hän lopetti sen käyttämisen kun pyysin sitä. Kulttuurierojen kohdalla on kohteliasta, että jos jokin on toisen mielestä loukkaavaa tai sopimatonta, yritetään sitä välttää. Jos Be-ni-a-mi-no on liian vaikea, kutsu minua vaikka Nierdalesiksi”, Beniamino jatkoi viileällä äänellä.

//Ja mainitaan nyt tähänkin, että alunperinhän siinä Beniaminon kasvoissa ei pitänyt olla mitään merkkiä tappelusta, mutta koska se näköjään meni deviltä ohi, koitin hieman joustaa omassakin roolissa että Ryuumein rooli ei mennyt ihan metsään, mutta nyt alkaa hieman turhauttaa

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.09.2015
16:17
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Calder koitti ilmeisesti olla mahdollisimman mustasukkainen sen suhteen, mitä nyt olin melko köyhää läppää heittänyt siitä, että pyytäisi Onnettaren käymään myöskin minun luonani. Ei siinä, sellaista tosiaan voisi tarvitakin, mutta olihan tämä vitsinä aika huvittavan puoleista. Tosin seuraavaksi mentiin vielä pintaa syvemmälle eli viettelyyn. Naisen viettelyyn siis. En voisi koskaan edes ajatella, että menisin viettelemään jonkun naisen itselleni, koska naisten kanssa oleminen ei ollut oikein se juttu varsinkaan kun en tullut sellaisten kanssa toimeen mitenkään muutenkaan. "Eheh... No en välttämättä halua kyllä kuvitellakaan, joten ehkä voit nyt pitää sitten tällä kertaa Onnettaren itselläsi", jatkoin kuitenkin vitsin loppuun, koska ei vitsiä nyt mitenkään todesta tarvinnut kuitenkaan ottaa.

Matka jatkui joka tapauksessa ja Ben sanoi tai kysyi, että miksi minua edes kiinnosti hänen haavansa alkuperä niinkin paljon. "Koska haavat ovat kiehtovia ja veri varsinkin. Mutta ihan sama... Antaa sen sitten olla", sanon siihen, mutta jos Ben halusi todella aiheen loppuvan, niin ei sitten jatkaisi siitä aina itse. Olkoonkin, että olisin voinut antaa olla asian enemminkin, mutta sitten alkoi ärsyttämään se, että asiasta piti vääntää valhe ja vielä toinenkin. Lisäksi, Calder olisi voinut edes koittaa todistaa Benin puheita todeksikin, joten kaksi yhtä vastaan olisi ollut aika turhaa väittelyä, mutta Calder oli hiljaa ja hiljaisuus oli yleensä myöntävä vastaus tai siksi se yleensä laskettiin, joten siitäkin voi jo päätellä, että he olisivat voineet tapella. Antaa nyt kuitenkin. Jankkaamalla ei näköjään kuitenkaan saavuta mitään, vaikka joskus toinen osapuoli antaakin periksi ja suostuu kertomaan totuuden. Ärsyttävää kuitenkin, että jos meidän kaikkien tulisi tulla toimeen keskenämme tämän tehtävän ajan, niin sitten sitä kerrotaan vaan valheita.

Sitten taas niihin lempinimiin, että sinihius todellakin otti Ben nimen jotenkin hirveänä virheenä, että hänen valtakunnassaan lempinimet olivat vaan ystävien, perheen tai rakastavaisten välinen asia ja nyt tämä kuvittelee, että luulen olevani jotenkin läheinenkin ystävä hänelle. "Ihan sama... Minusta tuo on pilkun viilausta ja selvää asioiden kärjistämistä ja sitä, että asia pitää vääntää mahdollisimman vaikeaksi. En vaan satu muistamaan pitkiä ja vaikeita nimiä enkä yritä olla läheisesi missään määrin, koska miksi kukaan edes haluaisi sellaista. Ei kukaan ole tähänkään asti halunnut kunnolla olla tekemisissä kanssani, mutta anteeksi, jos Ben aiheutti ongelman asioidesi suhteen. Minkä minä sille voin, että en vaan ole hyvä muistamaan pitkiä nimiä?" sanahdan suoraan kun tilanne alkoi kärjistymään. En halunnut mitään pahaa moisella Benillä, mutta ihan se ja sama sitten. Olkoot mikä haluaa. Hän ei edes halua ymmärtää minua ja ilmeisesti hänen päähänsä on vaan pinttynyt jotkut kulttuuriseikat. Me kaikki olemme eri valtakunnista ja kaikissa valtakunnissa on varmasti toisistaan eroavat kulttuurit, joten sen kanssa pitää vaan elää eikä ottaa itselleen jotain ongelmaa. Jatkoin kuitenkin matkaani ja nopeensin samalla hieman askeliani toivoen, että leiri todella oli suunnassa, johon kävelin, koska en välittänyt kuitenkaan kulkea enää näidenkään lähellä. En nyt kuitenkaan tuhatta ja saatakaan mennyt, että ihan näköeteisyydellä toki olin koko ajan. Jotenkin onnistun aina tosiaan pilaamaan suhteeni muihin... Mitä hemmettiä minun todella pitäisi tehdä, että joskus voisin saada edes yhden kaverin elämääni?

>juu sori... ymmärsin ilmeisesti sen asian väärin siinä kohdassa

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.09.2015
16:33
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Haukottelin jälleen, mutta nyt oikein isosti. Pidin silmiäni pakolla auki, koska olisin taatusti nukahtanut, jos olisin sallinut itselleni laittaa ne kiinni. Rauf kertoi, että kotona, tai ainakin hovissa, kaikki oli hyvin, mutta vanhempani olivat kovasti huolissaan, varsinkin minusta. He olivat lähettäneet Raufin perääni, koska minulla oli kestänyt niin kauan. En sitten tiedä kuinka nopeasti olisi pitänyt ratsastaa Estarista Gilmarin laaksoon, sillä saavuin sinne vasta eilispäivän aamuna, vaikka olin hikihatussa matkannut. Tosin tämä oli ensimmäinen kerta, kun ratsastin Lunemariin enkä muutenkaan usein lähtenyt minnekkään Estarista, varsinkaan yksin. Olisin tänään vasta päässyt lähtemään takaisin päin, jos suunnitelmat eivät olisi muuttuneet.
"Ymmärrän kyllä vanhempieni huolen, mutta vasta eilenhän minä saavuin Lunemariin. Kuitenkin oli parempi, että he lähettivät sinut minun tuekseni", selitin ajatuksiani miehelle. Haukottelin taas, mutta katsoin henkivartijaani. Pian tuo ilmoitti, että voisin nukkua kyllä. Hän vahtisi untani ja voisi herättää sitten, kun Caine saapuisi.
"Muistathan sitten herättää, kun Caine tulee? Ja muista selittää kunnolla, kuka olet etteivät he epäile sinua.... Ja voisitko antaa toisesta satulalaukusta kevyen peiton, jotta en vilustu nukkuessani", kerroin, että Raufin pitäisi muistaa herättää ja esitellä itsensä, jonka jälkeen pyysin lämmikettä satulalaukusta. Olin laskenut ne vähän kauemmas Lotuksesta. Itse en millään enää jaksanut nousta viltiltä, kun makoilin siinä jo niin mukavasti.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.09.2015
16:48
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Puhuimme Cainen kanssa vielä hetken sienistä, mutta tuo totesi, että ei alkaisi väitellä sieniasioista kanssani, koska minähän nyt parhaiten niistä tiesin. Siinä hän oli aivan oikeassa ja naurahdin ehkä hieman omahyväisesti siskonpoikani sanoille. Seuraavaksi palasimme taas asiaan kuninkaasta ja kuningattaresta. Siitä siis miten molemmat olivat lähettäneet suojelijan Cainen perään.
"Ehkä sinun pitää kysyä heiltä itseltään, kun viimein palaamme Caenezhiin. Itsekään en yhtään tiedä, miten tällainen sattuma on oikein päässyt käymään. Parempi kysyä suoraan heiltä eikä miettiä mitä kummempia johtopäätöksiä", ehdotin suoraan Cainen vanhemmilta kysymistä. Se olisi paras päätös loppujen lopuksi. Turha sellaisesta asiasta muutenkaan vatvoa keskellä metsää.

Naurahdin lempeästi Cainelle, kun tuo sanoi hetken päästä, että hänen miehistymiseensä saattaisi mennä pieni ikuisuus. Eihän sitä tiedä. Voihan se olla, että toinen miehistyisi jopa vuodessa. En kuitenkaan keksinyt enää tähän hauskaan aiheeseen mitään sanottavaa eikä minun varmaan enää tarvinnutkaan. Caine sitten esitteli minulle pian punatukkaisen miekkamiehen.
"Aivan. Kyllähän minä hänet olen nähnyt kuninkaanlinnassa ennenkin, mutta en muistanut, kuka Jeremy oikein oli. Hänkään ei varmaan muistanut minua", kerroin Cainelle. Jeremyssä oli jotain tuttua, ilmeisesti tuo vietti aikaa linnassakin jonkin verran. Asiaa en sen pidemmälle kerennyt pohtimaan, kun tuo punatukkainen metsästäjä otti toisen asian puheeksi, joka olikin jo kalvanut mieltäni jonkin aikaa. Metsästäjä näytti nyt vieläkin kalpeammalta, mitä oli ollut hetki sitten.
"...Santotaan, että minulla ei itselläni ole mitään sitä vastaan, että rakastatte toisianne, mutta Caine on kuitenkin prinssi ja tuleva kuningas. Nykyinen kuningas, Cainen isä, ei varmaan ottaisi kovin hyvällä, jos saisi kuulla asiasta. Mutta ei huolta, minä en ainakaan kerro hänelle tai sisarelleni yhtään mitään. Minun puolestani saatte lempiä niin paljon kuin haluatte, kunhan varmistatte, ettette jää kenellekkään muulle kiinni kuin minulle. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä suopeita tällaisissa asioissa", yritin ilmaista mielipiteeni hyvin, mutta myös muistuttaa siitä, että Caine on tuleva kuningas.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com