Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 19.09.2015
17:11
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

On kyllä pakko myöntää, että itseänikin hieman väsytti tuo matkan teko, mutta ei nyt kuitenkaan samalla tavalla ilmeisesti kuin Mireyaa. Toinen sitten aloittaa kuitenkin siitä, että ymmärtää toki vanhempiensa huolen, mutta vasta eilenhän Mireya oli saapunut perille. "Ehkä vanhempasi eivät vaan tiedä Estarin ja Gilmarin todellista välimatkaa, joten he varmaan kuvittelivat, että sinne pääsee nopeammin. Sittenhän sen vasta ymmärtää kun matkan kulkee itse", ehdottelin mahdollista syytä siitä, että miksi prinsessan vanhemmat olivat niin kamalan paljon huolissaan. No olihan Mireya kyllä heidän ainoa lapsensakin, että kaipa se nyt on sanomattakin selvää, että omasta lapsesta ollaan huolissaan. Mikä vanhempi se sellainen olisi, joka ei olisi kiinnostunut yhtään oman lapsensa elämästä? Olisi paljon huolestuttavampaa, jos Mireyan vanhempia ei kiinnostaisi tyttärensä olemassaolo ollenkaan. Onneksi näin ei kuitenkaan ole.

Sitten nukkumiseen eli minun pitäisi sitten muistaa herättää Mireya kun Caine tulee. "Kyllähän minä nyt sen muistan. Ei minulla nyt vielä ole dementiaa", sanon huvittuneen kuuloisesti, vaikka eipä minulla nyt oikeastikaan mitään dementiaa tässä iässä ollut eikä myöskään niin sanottua varhaisdementiaa. Mireya myös muistutteli siitä, että pitäisi muistaa esitellä itsensä kunnolla, että kukaan ei epäile minua. "Sehän nyt on selvää", sanon siihen ja kyllähän minä nyt pärjäsin. En tarvinnut kuitenkaan mitään huolenpitoa, mutta onhan asioista hyvä muistuttaa. Ja vielä asioista toiseen eli Mireya halusi jonkun huovan ja kyselisi siitä, että voisinko antaa sellaisen. "Totta kai", vastaan ja nousen ylös viltin päältä ja astelen sitten sen niiden satulalaukkujen luo ja lähdin etsimään jotain peittoa niistä. Ensimmäisessä ei ollut, mutta toisesta se tulikin heti vastaan. Nappaan sen sieltä ja laitan laukun kiinni. Astelen takaisin Mireyan ja viltin luo ja kyykistyn hieman alemmaksi Mireyan viereen ja peittelen prinsessan peittoonsa. "Hyvää yötä", toivottelen toiselle, vaikka lupasinkin herättää kun se Caine tulisi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.09.2015
19:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Yrittäkää edes sanoa nimeni muutamaan kertaan ääneen, ennen kuin päätätte sen olevan liian vaikea. En ole kuullut teidän yrittävän lausua sitä kertaakaan”, Beniamino sanoi hieman ystävällisempään sävyyn taas. Ei hän halunnut malttiaan menettää, mutta Ryuumei kyllä osasi välillä käydä hermoille. Hänhän oli itse sanonut Ryuumeille aikaisemmin, että toisten kanssa riidan haastaminen ei olisi kannattavaa, ja pitäisi vähintään yrittää toimia neutraalisti toista kohtaan. Calderin kanssa sattuneesta nujakasta valehtelulle hän ei uskonut voivansa mitään, sillä jos hän myöntäsi tappelun tapahtuneen, ei hän uskonut keksivänsä selitystä syyksi, joka ei saisi Calderia näyttämään raivopäiseltä hullulta tai paljastaisi liikaa. Ryuumein nopeuttaessa askeliaan edelle, ei Beniamino yrittänyt estää tätä mitenkään. Antaa Ryuumein vähän rauhoittua, ja reitti oli lähes suora leiriin asti, mitä nyt välillä joutui kiviä, pensaita, puita ja muita metsän esteitä hieman kiertämään, joten Ryuumei kulki täysin oikeaan suuntaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.09.2015
20:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ben, joka ei halunnut olla nimeltään Ben jatkoi siitä nimestään. Onhan se nyt toki tavallaan ymmärrettävää, jos ei tykkää, että kutsutaan väärällä nimellä, mutta mielestäni Ben, joka ei halunnut olla Ben oli ottanut jo ongelman itselleen siitä, jos saisikin joltakulta lempinimen. Tai joltain sellaiselta, joka ei ole hänen ystäväkseen luokiteltavissa tai nimenomaan läheiseksi sellaiseksi, perheen jäseneksi tai rakastavaiseksi luokiteltavissa oleva, joka ei jonkun hemmetin lain mukaan tai kulttuurieron mukaan ole suotavaa. Oli tai ei, mutta jos jokainen alkaisi kunnioittamaan toistensa kulttuurieroja tässä keskellä sotaa, niin olisimme entistä enemmän solmussa asioiden suhteen, joten joku hemmetin lempinimi sodan keskellä toiselle ihmiselle on aika naurettava aihe alkaa valittamaan ja vielä siitä joku hirveäkin ongelma. Myönnän, että en itsekään tykkää lempinimistä, mutta ei sitä mikään valtakunnan laki tai sääntö Dehrahissa kyllä kielläkään, että antaa vaikka tuikituntemattomalle lempinimen, jos siltä vaan sattui tuntumaan. En kuitenkaan tehnyt ongelmaa itselleni siitä, että joku sattui kutsumaan minua jollain toisella nimellä kuin sillä, mikä satun olemaan oikeasti. Joka tapauksessa tällä kertaa Epä-Ben - lyhyesti sanottuna - kehotti lausumaan nimensä pari kertaa ääneen ennen kuin muka päättäisin, että se on liian vaikeaa minulle. Lisäksi siihen, että Epä-Ben ei ollut kuullut minun lausuvan hänen nimeään kertaakaan. "Niin, et olekaan, koska en ole koskaan lausunut sitä", vastaan siihen jatkaen kuitenkin matkaani pysähtymättä, mutta ainakin oli selvää, että olin myöskin kuuloetäisyydellä. "Ja ongelma onkin se, että en edes muista nimeä. Se ei vaan jää päähäni eikä ole mikään kovinkaan yleisen kuuloinen nimi. Nimet, joissa on vaan maksimissaan kolme tavua, eivät ole ongelma muistaa ellei niissä ole älyttömästi kirjaimia ja nimi muuten vaikea. Kahden tavun nimet jäävät päähän ihan hyvin, mutta kun kolme tavua ylittyy jossain oikeasti vaikean nimen kohdalla ja sen nimen lausuminen tulee eteen, niin huomaan, että en muista siitä kun korkeintaan ensimmäisen tavun. Tiedän, olen hirveä idiootti ja ilmeisesti myöskin pölkkypää nimien suhteen, mutta koita itse lausua nimi, jota et edes muista", kerroin ongelmani Epä-Benille perusteellisesti, että jospa tämä viimein tajuaisi ongelmani todellisen nimen. En ymmärrä itsekään, että miten se on muka niin vaikeaa tai miten joku yksi nimi on ylittämätön este, mutta niin vain sattui olemaan. En voinut asialle itse mitään. Jos voisin, en olisi kutsunut tätä Beniksi eikä tarkoitukseni ollut kyllä missään kohdassa ääneen mainita nimeä Ben, mutta se nyt vaan sattui lipsahtamaan kun aloin esittelemään Pörröistä muille ja miksikö sitten tunsin halua esitellä kissan muille, niin en todella tiedä. En tosin ajatellut, että siitä olisi tullut tällainen ongelma. Jos olisin tiennyt, en olisi sanonut yhtään mitään mistään.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.09.2015
21:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Entä, jos ajattelette sen alkuun kahtena nimenä? Beni ja Amino, sitten vain yhdistätte ne. Näin molempien osien pitäisi olla tarpeeksi lyhyet muistettavaksi? Benin muistattekin jo, nyt vain opettelette Aminon loppuun. Toivoisin, että edes yrittäisitte oppia nimeni. Tai sitten opetan sen teille tavu kerrallaan, ei minua haittaa vaikka minun täytyisi toistaa sitä koko yö”, Beniamino yritti vielä auttaa Ryuumeitä oppimaan hänen nimensä. Eihän nimi loppujen lopuksi maata kaatanut, mutta voisi toinen nyt edes yrittää oppia nimeä ennen kuin sen määrittää liian vaikeaksi. Vaikka lempinimet olivat läheisyydenosoitus Nierdalesissa, Beniamino silti mielummin tuli kutsutuksi koko nimellään, sillä omasta mielestään se oli hieno nimi. Ei hän koskaan ollut tavannut ketään, jota oli näin vaikea saada edes yrittämään lausua Beniamino. Heidän täytyi olla jo lähellä leiriä, ainakin matka-ajasta päätellen. Onneksi, sillä pimeässä metsässä ei ollut helppoa kulkea, vaikka hän olikin aikaisemmin juossut matkan leiriin. Häntä alkoi myös pikku-hiljaa väsyttää.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.09.2015
21:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Oli tämä kyllä melko nöyryyttävää ja samalla typerää, mutta en ole koskaan ollut mikään nimiekspertti tai en ainakaan silloin kun nimet ovat vaikeita. En tiedä vieläkään koko porukkamme nimiä. Taidettiin ne kyllä minulle ainakin kertaalleen kertoa ja kysyinhän jopa Cainenkin nimeä kahdesti. Se tosin jäi päähän seuraavalla yrittämällä ja aika helppo se kuitenkin loppujen lopuksi oli, koska nimessä Caine on vaan kaksi tavua. Mireya taas jäi mieleen, koska hän on ainut joukon ainut nainen ja hänen kanssaan olen ottanut jo kunnolla yhteenkin. Tiedä sitten, että auttoiko yhteenotto siinä asiassa muka. Ja Calder nyt on Calder, mutta siinäkin on vaan kaksi tavua, joten ei sekään vaikea ollut. Muiden nimeä en sitten oikeastaan edes muistakaan enää, joten ei Ben, jota ei saa kutsua Beniksi ole ainut, jonka nimeä en muista. Nöyryyttävää oli kuitenkin se, että toinen oli toitottanut nimeään ainakin kolme tai neljä kertaa minulle eikä se vaan jäänyt päähäni. Aivoissani taisi olla varmaankin joku oikosulku, kun en toisen nimeä tajunnut sitten millään. Hänen valtakunnassaan varmaan kaikkien nimet olivat samanlaista hepreaa ja tunsin itseni todella typeräksi. Ei sillä, että mikään kovinkaan viisas olisin koskaan ollutkaan.

Toinen aloitti jotain siitä, että entä, jos ajattelen nimen kahtena eri nimenä. Että ensimmäinen olisi siis Beni ja toinen oli Amino. Sentään tajusin jotain, mikä taisi varmaankin olla tämän päivän saavutus. "Niin eihän ne toki erillään pitkiä nimiä ole, mutta en tiedä, mutta nimeä kokonaisuudessaan on vaikea ns. hahmottaa... Olen idiootti... Tiedän sen kyllä ja onhan tämä säälittävää ja typerää, mutta taidan omistaa vaan osan aivoistani, kun olen taas niin hemmetin tyhmä. Aivoni tajuavat nimen vaan kahdessa osassa, mutta eivät kokonaisuudessaan. Kuulostaa tyhmältä ja selittelyltä ja tyhmää se mielestäni onkin, mutta taidan olla aivovammainen, kun en asiaa tosiaa osaa sisäistää. Lisäksi olo tuntuu typerältä, että joku joutuisi toitottamaan yhtä nimeä koko ajan idiootille, jonka aivot ovat kuitenkin sen verra homeiset, että niillä ei tajua mitään. Toki voin yrittää, jos se yhtään mieltä rauhoittaa", jatkoin asian loppuun. "Eli se loppu siis oli Amino? Olihan?" kysyn sitten. Tuntui, että olisin joku kakara, jolle opetettaisiin jotain asiaa kädestäpitäen. "Ben... Ei kun siis Beni... ja Amino... Benami... Benamino... En hahmota nimeä oikein ja sen lausuminen tuntuu oudolta. Ja tunnen itseni ensimmäistä kertaa oikeasti idiootiksi", selitän turhautuneena sen jälkeen kun olin sentään edes yrittänyt lausua nimeä oikein. En tosin kuitenkaan enää porhartanut toisten edellä kuin tuulispää vaan olin hidastanut aikalailla ja olin taas aika lähellä toisia. Olin tosin saanut itseni taas rauhoitettua melko hyvin, mutta tällä hetkellä vaan ärsytti, että olin kuin kakara vaikeuksissa jonkun uuden sanan oppimisen kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.09.2015
22:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

"Niin, voi olla", sanoin Raufille, kun tuo ajatteli, että ehkä vanhempani eivät tienneet, kuinka kauan Estarista Lunemariin matkaaminen kesti. En tiennyt olivatko vanhempani koskaan käynyt Lunemarissa. Pitäisi joskus kysyä missä kaikkialla he ovat matkustaneet. Haukottelin jälleen, samalla Rauf kertoi, että muistaisi kyllä tehdä kaiken, mistä muistutin. Ei hänellä kuulemma dementiaa ollut. Naurahdin pienesti toisen sanoille. Pian tuo kertoi, että voisi hakea peiton minulle. Kiitin jo valmiiksi, vaikka eipä ysätävälläni kauaa mennyt sen hakemisessa. Hymyilin miehelle, kun tuo kyykistyi viereeni ja peitteli minut. Olisinhan minä itsekin sen voinut tehdä, mutta eipä se haitannut yhtään. Mukavammaltahan se tuntui, kun joku muu peitteli. Toinen toivotti vielä hyvää yötä. Toivotin tietysti takaisin ja suljin sitten silmäni. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo untenmailla.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.09.2015
22:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Kyllä, Amino”, Beniamino vahvisti. Eihän nimi heti mennyt oikein, mutta ei Beniamino sitä odottanutkaan. ”Se on jo aika lähellä, pienellä harjoittelulla onnistutte lausumaan Beniamino oikein pian. Tiedän ihmisiä, joiden ensimmäiset yritykset olivat paljon kauempana oikeasta, mutta oppivat sen lopulta”, Beniamino sanoi hymyillen Ryuumeille rohkaisevasti. ”Kiitos kun yritätte, nimeni on minulle tärkeä, tosin se taisi tulla tässä varsin selväksi”, Beniamino jatkoi naurahtaen. Hän oikeasti oli iloinen, että Ryuumei lopulta suostui yrittämään.

Pian puiden välistä alkoi pilkottaa se pieni aukea, jolle he olivat leiriytyneet. Vedenetsimisretkestä oli tullut paljon tapahtumarikkaampi kuin mitä Beniamino oli odottanut, ja hän oli onnellinen päästessään takaisin leiriin. ”Hei, olemme palanneet. Onko Cainea ja Jeremyä vielä kuulunut takaisin?” Beniamino kysyi huomatessaan, että kaksikko vielä puuttui. Kuinkakohan kauaksi kaksikko oli vaeltanut? Beniamino käveli sinne, minne oli laskenut satulalaukkunsa, ja kaivoi esiin vesileilinsä. Metsässä vaeltaminen oli saanut hänet janoiseksi, ja häm avasi vesileilinsä näppärin sormin. Hän otti leilistään pitkän kulauksen, eikä voinut olla huokaisematta tyytyväisenä, kun viileä vesi sammutti pahimman janon. Beniamino istahti Amadeon viereen, ottaen silloin tällöin siemauksen vettä, jotta saisi loputkin janosta sammutettua.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.09.2015
23:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Kun keskustelut joihin Calder oli itse enemmän tai vähemmän liittynyt oltiin saatu käsiteltyä, hän malttoi jo vähän kuunnellakin mitä toiset puhuivat Beniaminon nimestä. Periaatteessa hän ymmärsi Ryuumein näkökannan, olihan Beniamino pitkä nimi, mutta ei se nyt sentään mahdoton ollut. Eikä Calder itsekään vielä muistanut kaikkien nimiä, vain eniten äänessä olleiden. Hän pysytteli kävellessään hieman muiden takana, jotta voisi seurata viihdyttävää tilannetta tarkemmin. Hän yritti pitää kasvonsa mahdollisimman peruslukemilla kun kuunteli Ryuumein hieman takeltelevaa lausuntaa, mutta pieni huvittunut virne nousi silti hänen kasvoilleen. Ääneen hän ei kuitenkaan alkanut nauramaan, sillä Beniamino oli jo joutunut valehtelemaan peitelläkseen aikaisemman tappelun, ja tälle nimi oli selkeästi tärkeä asia. Turpansa kiinni pitäminen olisi vähintä mitä hän voisi edes yrittää tehdä vastapalveluksena. Ehkä Ryuumeikin suostui opettelemaan nimen jos ei tuntisi oloaan pelleksi.

Leirissä Calder asteli takaisin saman puun luokse mihin oli aikaisemminkin nojaillut nuokkuessaan unen ja valveilla olon rajamailla. Ei häntä enää erityisemmin väsyttänyt, pieni liikunta oli saanut hänet taas virkistymään ja hän oli selkeästi paremmalla tuulella. Tosin nyt hänellä ei enää ollut mitään tekemistä joten huokaisten hän antoi aseensa liukua alas niskansa päältä ja rojahti nojaamaan puuta vasten. Ainoastaan Beniaminon hän piti koko ajan näkökentässään. Ei hän toki uskonut toisen juoruilevan siskostaan, mutta toisaalta hän ei myöskään tuntenut toista vielä tarpeeksi hyvin että olisi voinut luottaa tähän täysin. Laiskasti hän antoi toisen kätensä levätä kirveensä terän päällä samalla kun loihti pienen määrän vettä ilmaan alkaen piirtelemään siihen mitään esittämättömiä kuviointeja.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.09.2015
10:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya tyytyi siihen ehdotukseen, että hänen vanhempansa eivät vaan tienneet todellista matkaa Estarin ja Gilmarin laakson välillä, vaikka eiväthän nämä kuninkaalliset enää olleet Gilmarin laaksossa vaan. Tällä hetkellä kun taisimme olla jossain Vinemarin rajamailla ellemme jo olleet siellä. En kuitenkaan ole itsekään koskaan ollut näin kaukana Estarista vaikka sen rajanaapurimaissa olen kyllä käynyt ainakin kerran. Peittely oli myöskin ihan okei juttu tai ei ainakaan Mireya sitä mitenkään vastusellut. Ennen peittelyä Mireya oli tosin kiitellyt peitosta ja lopuksi kun peitto oli päällä, niin hänkin toivotteli hyviä öitä. Kohteliastahan se toki vaan oli, vaikka enhän itse ollut nukkumaan menossakaan, koska lupasinhan valvoa Mireyan puolesta ja herättää tämän heti kun se Caine ilmestyisi näköpiiriin. En tosin tiennyt, että miltä se Caine näytti, mutta edelleenkin se varmaan selviäisi kuitenkin. Viimeistään silloin, kun kuitenkin esittelisin itseni hänelle.

Jonkun ajan paikalle saapuikin joku joukko, mutta tunnistin tämän yhden siksi prinssiksi, joka oli esittäytynyt minulle. Nimi oli Beniamino ja hänen seurassaan oli kaksi muuta. Toinen oli se, joka oli nojaillut puuta vasten ja Mireya oli tainnut esitellä kyseisen miehen Calderiksi, jos nyt oikein muistan. Kolmatta en ole koskaan nähnyt, mutta tämä oli selvästi märkä vaatteitaan myöten. Aivan, ehkä Beniamino olikin tullut pyytämään tältä Calder nimiseltä apua tämän kolmannen kaverin suhteen, joka ehkä oli joutunut kenties veden varaan? No ainakin hän oli märkä, joten se voisi olla syy. Vilkaisin taas Mireyaa ja tämä oli selvästi nukahtanut. Ainut vaan, että tämä kolmashan voisi olla Caine. Ei kun hetkonen... Ei hän ole Caine, Beniamino sanoi hänen olevansa Ryuumei kun hän tarvitsi apua. Aivan, tämä on siis kyseinen ihminen, joka kävi Mireyan kimppuun. Pitäisi pitää häntä silmällä hieman tarkemmin, että niin käy enää. Beniamino niminen prinssi kyselikin pian, että ovatko Caine ja joku Jeremy vielä palannut, mutta ei kai ilmeisesti. En kuitenkaan viitsinnyt vastata asiaan, koska enhän voisi olla täysin varma kuitenkaan. Suurin osa porukasta oli kuitenkin täysin tuntemattoman näköisiä, joten en ollut varma ja sittenhän asia selviäisi myöskin minullekin, että onko Caine täällä vaiko ei ja jos on, niin Mireya pitää herättää. Mutta mielestäni ketään ei ole kyllä tullut tai mennyt nyt vähän aikaan ellei näitä kolmea lasketa mukaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.09.2015
11:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Olin tosiaan sentään tehnyt saavutuksen ja tajunnut homeisilla aivoillani, että Benin toinen osa nimestä oli tai no Amino. Saavutus siis sekin toki, mutta ainut vaan, että sain kuulostamaan itseni ihan hemmetin typeräksi koittaessani lausua sinihiuksisen nimeä oikein. Ei se voinut olla niin vaikeaa, mutta pitkät ja oudot nimet eivät vaan satu hahmottumaan päässäni. Toki osaan oman valtakuntani nimet lausua ja jopa pitkätkin nimet menevät, mutta eivät niistäkään vaikeimmat ja harvinaisemmat. Ei ole myöskään omanikaan mikään yleinen. En ole koskaan tavannut toista Ryuumei nimistä Dehrahin valtakunnassa kuitenkaan ja olen kysynyt jokaisen kiduttamani nimeä ja siinä kohdassa ihminen yleensä puhuu totta. Tosin en muista puoliakaan niistä nimistä, koska nimimuistini ei ole mitenkään täydellinen vieläkään. Kukaan ei kuitenkaan ole ollut Ryuumei. Sen sentään muistan. Mutta sitten taas tämän hetkiseen urpoiluun. Yritykseni oli kuulemma lähellä ja jollain harjoittelulla voisin ehkä jopa oppiakin sen. Niin ellei aivoni sitten ilmoita itseään irti siinä kohdassa ja mene täysin oikosulkuun, jos niin voisi tapahtua oikeasti. Oloni oli kuitenkin edelleenkin typerä ja tuntui siltä, että Calder takanamme varmaan nauroi sisäisesti tyhmyydelleni. Ei varmaan olisi ihme kuitenkaan enkä halunnut katsoa kyseiseen mieheen ollenkaan, jos vaikka olisinkin arvannut oikein ja tämä virnuilisi parhaillaan. En oikeastaan edes halunnut tietää, mutta antaa olla. Saattoihan olla, että tätä ei edes kiinnosta, mikä olisikin paras mahdollinen ratkaisu asiaan ja joten sovitaan, että se on niin. Silti oloni tuntui typerältä ja hävettävältä kun joku kolmas osapyöräkin kuunteli taustalla typeryyteni multihuipentumaa. Ben nyt kyllä näytti selvästi ymmärtävän vihdoin yskän, vaikka piti kaiketi selvästikin edelleenkin nimeänsä oikein lausumista tärkeänä. No olihan se kyllä tärkeää, mutta se sai kuulostamaan minut entistä idiootimmalta ja halusin todella hautautua maan alle. Harmi, että myrkyllä niin ei voisi tehdä. "Niin... kai sen sitten voin oppia..." sanon jotain siihen, että joidenkin toisten yritykset ovat olleet kauempana, mutta voihan olla toinen sanoi noin vaan siksi, että en tuntisi itseäni niin tyhmäksi ja oikeasti Ben ajattelee vaan, että miten hemmetissä tuollaisia idiootteja edes syntyy. Niin no eihän minun edes pitänyt syntyä. Joka tapauksessa toinen kiittelee lopuksi sitä, että edes yritän. "Eipä mitään..." huokaan hiljaa siihen kääntäen samalla katsettani maahan. Pörröinen puolestaan päätti ilmoittaa, että sekin on olemassa maukaisemmalla oikein äänekkäästi ja se halusi selvästi maahan, mutta emmehän olleet ihan vielä perillä, niin en voisi laskea tätä vielä.

Tosin pian sitten olimme perillä. Calder meni heti jonkun puun luokse nojailemaan ja huomasin myöskin, että porukka oli lisääntynyt jollain miehellä, joka oli selvästi läheinen Mireyan kanssa. Jopa tuolla ärsyttävällä naisellakin oli joku rinnallaan. Mies selvästi katsoi minua jotenkin ns. tarkkailevasti. Niin tietenkin... Mireya oli varmaan kertonut hänelle, että kävin Mireyan kimppuun. Tietenkin tämä toljitti varmaankin sen takia, mutta en ollut edes käymässä naisen kimppuun juuri nyt. Mutta jos mies ei alkoisi tehdä toljotukselleen mitään, niin lupaan, että hän ei pian edes näe mitään. Käännän kuitenkin katsettani Beniin, joka ilmoittaa, että olimme palanneet ja että onko Cainea ja sitä Jerppaa näkynyt. Jos ne kaksi aikoivat vielä kuherrella, niin en halunnut edes nähdä heitä, mutta eivät he kyllä täällä olleet. Seuraavaksi Ben meni hevosensa luo, joten jäin sitten yksin Pörröisen kanssa. Astelen kuitenkin lopulta myöskin oman hevoseni lähelle. Kyseinen hevonen tosin kantoi vieläkin kaikkia kamoja selässään, koska en ollut jaksanut asialle mitään tehdä. Lasken Pörröisen alas sylistäni ja sen viikatteenkin laskin maahan. Sen jälkeen riisuin tavarat ja sutalan Poisonin selästä pois ja kaivelin sieltä tavaroideni seasta viltin itselleni. Sentään olin sellaisen tajunnut mukaan ottaa, mutta vaihtovaatteet kyllä jäivät pakkaamatta. Nyt se kyllä kadutti todellakin, koska tunsin jonkunlaiset vilunväritykset kehossani, vaikka en kylmää itsessään tuntenut. Kehoni silti tutusi jotenkin oudosti, joten minun oli selvästikin kylmä. Kiedon viltin päälleni ja istuin maahan. Tiesin kyllä, että olisi varmaankin viisaampaa riisua märät vaatteet pois, mutta ihan niin kuin haluaisin olla alasti kenenkään edessä. Olihan viltti päällä ja se estäisi kyllä asian huomaamisen, mutta ei se siltikään kuitenkaan yhtään houkutellut, joten päätin sitten tutista viltin alla. Ei se kuitenkaan kovinkaan paksu ollut, koska en parempaa ollut löytänyt. Saattoi se ehkä vähän lämmittää, mutta tutina ei kuitenkaan loppunut ja kun kerta itsekin sen tajusin, niin tutinan oli kaiketi pakko olla selvästi ulospäinkin näkyvä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 21.09.2015
13:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino kaivoi satulalaukustaan astian, jota käytti Amadeon juomakuppina, ja kaatoi siihen vettä leilistään, ennen kuin sulki sen tiukasti ja palautti sen laukkuunsa. Hän laski kupin maahan Amadeon eteen, jotta tämäkin saisi juoda omaa tahtiaan. Amadeon laskiessa päänsä juodakseen, Beniamino taputti hevosen kaulaa. Hän vilkaisi Raufia miettien, eikö toinen uskaltanut jostain syystä vastata hänen kysymykseensä Mireyan mitä ilmeisimmin nukkuessa. Mutta tästä voisi olettaa, että Caine ja Jeremy eivät olleet käyneet pyörähtämässä leirissä sillä välin.

Seuraavaksi Beniaminon huomion varasti Calder, joka näytti leikkivän vesivoimallaan ja piirtelevän kuvioita ilmaan. Beniamino mietti, oliko kuvioilla jotain merkitystä, vai piirtelikö Calder vain satunnaisesti. Kauniilta se ainakin näytti Beniaminon mielestä. Hetken kuluttua Beniamino tajusi jääneensä tuijottamaan Calderin vesileikkejä, ja siirsi huomionsa eteenpäin Ryuumeihin, joka tässä vaiheessa istui vilttiin kääriytyneenä. Beniamino näki jopa omalta paikaltaa Ryuumein tärisevän. Märkänä yöisessä metsässä istuminen voisi johtaa vilustumiseen tai jopa vakavampaankin sairauteen. Sairaana matkaaminen olisi vaikeaa sekä Ryuumeille itselleen, että muulle ryhmälle.

”Olen sitä mieltä, että tarvitsemme nuotion Ryuumein lämmitykseksi ja vaatteiden kuivaamiseksi, ennen kuin hän vilustuu. Minä voin huolehtia, että kukaan ei pääse niin lähelle, että voisi nähdä siitä lähtevän valon, jos Calder sammuttaa sen jos käsken. Savunkaan ei olla ongelma tässä pimeydessä. Voisiko joku auttaa minua saamaan nuotion kasaan?” Beniamino sanoi tarkkailtuaan Ryuumeitä hetken nähdäkseen, olisiko viltti tarpeeksi lämmittämään tämän, vai tarvittaisiinko siihen apua.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.09.2015
15:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Olin joku aika sitten herännyt siihen kun telttani ulkopuolelta oli alkanut kuulumaan puhetta. Olimmeko siis lähdössä jo johonkin? Olisiko lepotauko nyt ohi? En tiedä, että kauan olemme nyt sitten olleet jo täällä, mutta jonkun aikaa ainakin. Ehkä nyt olisi sitten oikea aika lähteä taas matkaan. Tosin teltassa oli aika pimeää vielä, joten vielä oli varmastikin yö. Mutta kaiketi tarkoituksena sitten oli lähteä matkaan yöllä. Onhan se kuitenkin viisaampaa, kun yöllä ei kuitenkaan näe kaikkia niin täydellisestikään kuitenkaan. Olisimme suojassa katseilta. Päätin kuitenkin vielä, että olisi parasta tarkistaa ensin asia, että olemmeko todella lähdössä, vai puhutaanko siellä muuten vaan.

Koitin seuraavaksi päästä makuupussista ulos ja nappaan ne viuhkani mukaan ja avaan teltan suuaukon. Laitoin lähinnä heti merkille, että vedenetsijät olivat jo saapuneet. Näinhän sen kuitenkin, että he olivat lähteneet. Mutta hetkinen... Caine ja se toinen mies puuttui. Lisäksi leirin väki oli lisääntynyt yhdellä uudella miehellä, joka näytti oli olevan Mireyan lähellä. Kaiketi nämä tunsivat toisensa? Joka tapauksessa Beniamino ja Ryuumei olivat päässeet takaisin leiriin. Ryuumeilla tosiaan näytti kuitenkin olevan kylmä ja Beniamino puolestaan puhui nuorin syttämisestä juurikin sen suhteen, että Ryuumein pitäisi lämmetä ja vaatteita pitäisi kuivata. Mitä kummaa vedenetsintämatkalla siis tapahtui, jos tämä oli märkä? Putosiko hän veteen vai kasteliko joku hänet? Pian Beniamino kuitenkin kyseli sitä, että voiko joku auttaa nuotion kasaamisessa. En ole kyllä tehnyt oikeastaan vielä kunnolla mitään ja tämä olisi samalla tilaisuus ottaa kontaktia porukkaamme. En kuitenkaan ole juurikaan ollut kenenkään kanssa missään kontaktissa. "Mi-minä voin auttaa", päätin ilmoittaa Beniaminolle, koska halusin olla kerrankin jollekin hyödyksi enkä vaan kyhjöttää yksinäni.

Nousen teltastani pois ja astelen sen luota lähemmäksi Beniamino nimistä prinssiä. "Polttopuitako siis?" kysyn vielä, mutta melko ujon puoleisella äänellä, koska en ole varma, että onko niitä jo haettu. Tosin ei tässä mitään polttopuita kyllä näkynyt, että varmaankin oli polttopuista kuitenkin puhe näin ensialkuun ennen kuin aletaan pystyttämään nuotiota, vaikka Beniamino olikin puhunut nuotion kasaamisesta. Vilkaisen myöskin vielä nopeasti Ryuumein suuntaan ja kyllä tällä selvästi näytti olevan kylmä. "Mitä Ryuumeille oikein tapahtui?" päätin kysyä Beniaminolta asiaa ja tällä kertaa hieman rohkeammin. Vei kuitenkin aikansa, että pääsisin ulos kuorestani. Olin hieman ujon puoleinen kuitenkin ja olin ollut sitä aina.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 21.09.2015
17:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Daisuke ilmestyi teltastaan, ja ilmoitti haluavansa auttaa nuotion kanssa. Daisuken lähestyessä Beniaminoa, hän nousi seisomaan. ”Loistavaa. Kyllä, tarvitsemme polttopuita. Jos te voitte huolehtia niistä, Calder voisitko sinä kaivaa meille pienen kuopan, jotta tuli ei pääse leviämään? Minä kerään hieman sytykkeitä ja pieniä oksia jotta tulen saa alkuunsa. Jos muutkin haluavat osallistua, voitte auttaa Daisukea puiden kanssa”, Beniamino jakoi tehtävät. ”Ryuumei kompastui pimeässä, ja kaatui löytämäämme lampeen”, Beniamino vastasi Daisuken kysymykseen siitä, mitä Ryuumeille oli tapahtunut. Viikatteesta hän ei sanonut mitään.

Samalla, kun muut lähtivät toteuttamaan Beniaminon antamia tehtäviä (?), Beniamino itse kaivoi satulalaukustaan omat tuluksensa ja syttykkeensä, ennen kuin lähti itse keräämään kourallisen kuivuneita pieniä oksia maasta. Samalla hän nappasi mukaansa pari hieman isompaa oksaa, jotta saisi tulen alkuunsa ennen kuin Daisuke saisi kerättyä puita kunnon nuotioon.

Calder oli saanut kuopan kaivettua(?) sillä välin kun Beniamino oli kerännyt tarvittavan nuotion sytytykseen, ja Beniamino alkoikin heti kasata sytykkeitä kuoppaan tarkastettuaan, että vihollisia ei ollut leirin lähellä. Hän sai sytykkeet syttymään muutamalla iskulla, ja varovasti tulta ruokkimalla sai nopeasti pienen nuotion aikaiseksi. Kunhan Daisuke saisi puita kasaan, nuotio olisi valmis. ”Calder, osaatko pitää nuotion palamassa? Niin voisin keskittyä vartioimaan aluetta vihollisten varalta. Jos keskityn siihen täysin, niin en välttämättä edes tajua, että minua puhutellaan. Silloin minua täytyy hieman herätellä, johon yleensä riittää pieni ravistaminen”, Beniamino selitti. Hän teki taas uuden tarkastustunnustelun, mutta mikäli Calder osaisi huolehtia tulesta, voisi hän keskittyä vartioimiseen täysin, ja pitää sen jatkuvana.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.09.2015
18:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder ei juuri kiinnittänyt ryhmän toimiin suurempaa huomiota, sen verran että huomaisi kyllä jos jollain sattuisi olemaan asiaa hänelle. Ryuumei vaikutti olevan hyvää vauhtia vilustumassa, mikä sai tämän aikaisemman uhkauksen liittyen siihen, jos Calder kertoisi kenellekään toisen hävittäneen viikatteensa, kuulostamaan varsin huvittavalta. Miten noin pienikokoinen kaveri muka, sairaana tai terveenä, olisi saanut vahingoitettua häntä? Ajatukset eivät tosin onneksi näkyneet hänen kasvoillaan ja hän onnistui pitämään ilmeensä peruslukemilla.

Huomatessaan Beniaminon tuijotuksen Calder kohotti toista kulmaansa tälle kysyvästi. Oliko tällä jotain sanottavaa vai? Ehkä toinen oli huomannut hänen tarkkailevan tätä, ja ihmetteli sitä? Ei asia suuremmin kuitenkaan nuorukaista häirinnyt, jos hän tarkkailisi toista, niin sai tämäkin vahtia hänen tekemisiään, mikäli niin parhaaksi katsoi. Beniamino kuitenkin käänsi kohta huomionsa muualle, joten tuskin tällä oli ollut mitään suurempaa mielensä päällä.

Myös se toinen pienikokoinen prinssi tuli teltastaan ulos kyselemään tilanteesta. Tämä oli kuitenkin ollut pääosin hiljaa, joten Calder ei saanut kyseisen prinssin nimeä päähänsä. Hänen tosin teki hieman mieli kyseenalaistaa toisen sukupuolta tämän ulkonäön vuoksi. Tietysti Ryuumeikin oli pieni ja ehkä hieman naisellisen näköinen mutta tämä tapaus kyllä keräsi potin siinä suhteessa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kuullessaan Beniaminon lausuvan nimensä Calderin huomio terästäytyi kuuntelemaan mitä toinen halusi. Vai että pitäisi hänen kaivaa kuoppa nuotiota varten, onnistui kyllä. Nyökäten hän heilautti leikkikalunaan olleen veden sivuun ja käveli keskemmälle aukiota iskien kirveensä hieman vinossa kulmassa maahan ja vääntäen sen ylös. Hän potki kuoppaa hieman tasaisemmaksi saappaansa kärjellä, kunnes oli tyytyväinen lopputulokseen. Ei ehkä paras mahdollinen, mutta kyllä se varmaan välttäisi. ”Onnistuu, en minä nyt ihan avuton sentään metsässä ole”, Calder naurahti Beniaminon kysyessä, mikäli nuorukainen osaisi vahtia nuotiota. Hän oli jopa hieman otettu toisen luottamuksesta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2015
18:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

No tottahan se oli, että turha oli miettiä asioita, kun en saisi vastausta, ennen kuin pääsisin kotiin kysymään sitä äidiltä ja isältä. Ja jos oikein ajatteli, niin ei asia nyt ollut edes niin tärkeä, että kaipasi tämän enempää selvittelyä. Jeremy ja Gunnars olivat molemmat täällä ja se oli hyvä. Tosin kun otti tilanteen ja Gunnarsin epäsuopean ajoituksen huomioon, niin en ehkä ollut tämän saapumisesta ihan niin iloinen, kuin olisin muuten ollut. Mutta ei tilanteelle enää oikein voinut mitään, pitäisi jotenkin vain saada puhuttua itsemme pois tästä tilanteesta, mutta se edellytti ensin Gunnarsin mielipiteen kuulemista asiasta. Onneksi Jeremy oli kysynyt sitä, sillä itse en ollut kyennyt ottamaan asiaa puheeksi. Siitä sitten esittelyiden kautta siihen, että Gunnars kyllä muisti Jeremyn, muttei ollut varma, oliko tämä Jeremy. No mutta kuitenkin.

Sitten näiden muiden aiheiden jälkeen siihen itse asiaan, eli niinkin mukavaan asiaan, kuin minun ja Jeremyn kuherteluun, jota ei ensinkään kenenkään olisi pitänyt edes päästä todistamaan. Odotin varmaan yhtä kauhulla mitä tuleman piti, kuin Jeremykin, vaikka periaatteessa en uskonut, että Gunnars nostaisi asiasta meteliä, mutta en ollut niin varma, että laittaisin pääni pantiksi. Kun Gunnars sanoi, ettei hänellä ollut henkilökohtaisesti mitään rakkauttamme vastaan, huokaisin helpottuneena. Se oli ennen aikaista, koska sitten seurasi saarna osuus. Eli siihen karuun faktaan, että olin prinssi ja tuleva kuningas. En ollut kokenut prinssiyttäni aikaisemmin ongelmana, mutta tämän asian kanssa se oli kyllä pahasti tiellä. Lisäksi isään ja siihen, ettei hän ilahtuisi asiasta. No ei todellakaan, en edes halunnut kuvitella mitä siitä seuraisi. Mutta Gunnars ei aikonut kannella asiasta isälle eikä äidille. No ei äitikään siitä varmasti ilahtuisi, vaikka ei hermostuisikaan yhtä todennäköisesti kuin isä. Saimme siis lempimisillemme Gunnarsin siunauksen, kunhan emme jäisi kiinni, kuten nyt. Lisäksi muistutus, etteivät kaikki olleet yhtä suopeita näissä asioissa. Niin, eivät olleet ei… Kun mietti Ryuumein kohtausta, niin ei kyllä ymmärrystä heruisi ainakaan siltä suunnalta. Nyt sain saman saarnan enoltani, minkä olin itse pitänyt Jeremylle, siitä, että homma piti pitää salassa. ”Mukava kuulla, että olet sitä mieltä. Emme tietenkään ole menossa julistamaan asiaa kaikille, sinunkaan ei ollut tarkoitus saada tietää, mutta no toisin kävi. Onneksi se olit kuitenkin sinä, eikä kukaan muu. Mutta nyt kun toiset tulivat puheeksi, niin palaisimmeko jo takaisin leiriin? Ehkä Ryuumei on löytänyt jo vettä Benin kanssa?” Ehdotin nyt helpottuneen kepeästi taas kun tämä asia oli saatu selvitettyä ja toiset varmaan odottivat jo.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.09.2015
18:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Beniamino tarkensi tosiaan, että polttopuita tarvittaisiin, jolloin nyökkäilin siihen ymmärtäväisesti sukien sitten sinertävän liiloja hiuksiani hieman paremmin. Sitten pääsimme myöskin kuopan kaivuuseen eli Calder saisi hoitaa sen asian. Seuraavaksi Beniamino vastasi siihen kysymykseeni siitä, mitä Ryuumeille kävi eli toisin sanoen albiino oli kompastunut ja tipahtanut löytämäänsä lampeen. No ainakin lampi löytyi, mutta ei kovinkaan mukavalla tavalla. Kuinka ihmeessä se edes voi olla mahdollista? Kai Ryuumeilla nyt on silmät sentään päässä? No sama se, en aikonut udella enempää ja mielestäni mitä vähemmä tarvitsee puhua, niin sen parempi se minusta on, koska en puhu kamalasti juurikin ujouteni takia. Oli kuitenkin hassua, että pukeuduin kuitenkin melko rohkealla tavalla, vaikka muuten olinkin ujo. No, mutta myöskin isoveljeni käytti aikalailla samanlaisia vaatteita tai saman tapaisi, koska on niissä eroakin kuitenkin. Tai no suurin ero on se, että veljeni näyttää miehekkäältä, vaikka olisi puettu mekkoon. Minä taas näyttäisin entistä naisellisemmalta, jos kulkisin mekko päällä.

Lähdin kuitenkin suorittamaan tehtävääni eli etsimään polttopuita. Kovinkaan kauaksi en halunnut lähteä, koska pelkäsin, että en löytäisi takaisin ja oli kuitenkin aika pelottavaa lähteä yksin pitkälle. Joka tapauksessa etsin mahdollisimman kuivia puita, koska märät ja lahot eivät siihen hommaan sitten millään kelpaisi

Jonkun ajan päästä kun olin saanut omasta mielestäni tarpeeksi puita kerättyjä, niin lähdin tulemaan takaisin. Ei niitä nyt huimaa määrää ollut, mutta oli niitä sen verran, että niistä voisi saada ihan hyvänkin nuotion aikaan. Astelin leiripaikalle ja täällä näyttikin olevan jo nuotio pystyssä tai jonkunlainen alku. "Toin puita", ilmoitan Beniaminolle, vaikka hänellä varmasti olikin silmät päässä kuten kaikilla meillä olikin, mutta halusin vaan ilmoittaa asiasta, vaikka se ei tarpeen ollutkaan. Calder näytti joka tapauksessa ainakin pitävän nuotiota silmällä, joten ehkä hän haluaa myös laittaa polttopuut siihen. Asetinkin puut Calderin viereen ja sen jälkeen en enää tiennytkään, että mitä pitäisi tehdä, joten astelin takaisin telttani luo ja kaivan vesipullon esiin, avaan sen ja juon siitä hieman vettä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 21.09.2015
22:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Silloin kun tapasimme, heitit minua melkein piikivellä, joten mietin, onko nuotion palamassa pitäminen sinulle yhtä vaikeaa kuin sen sytyttäminen”, Beniamino virnisti. Hän yritti ottaa hieman mallia Calderin vitsailusta, jotta ei enää vaikuttaisi paljon muita jäykemmältä.

Daisuke palasi ennen kuin Beniamino ehti täysin uppoutua alueen tunnusteluun. ”Erinomaista, kiitos”, hän vastasi Daisuken ilmoitukseen. Beniamino asettui istumaan mukavasti, ja sulki silmänsä parantaakseen keskittymiskykyään. Hän piti tarkastelualueenaan noin kilometrin sädettä. Näin hän voisi tarkkailla alueelle mahdollisesti sattuvia partioita ja heidän kulkureittiään ennen kuin käskisi Calderin sammuttaa nuotion.

”Luulen, että Caine ja Jeremy ovat palaamassa. Ja heidän mukanaan tuntuisi olevan kolmas henkilö. Minun mielestäni ei ole syytä huoleen, mutta jos ette luota kykyyni täysin, voit sammuttaa nuotion”, Beniamino ilmoitti Calderille jonkin ajan kuluttua. Vaikka Beniamino ei satavarmaksi pystynyt sanomaan, oli lähestyvän ryhmän ilmapiiri ystävällinen, jopa rakastava, ja sotilaiden välillä moista läheisyyttä harvemmin oli. Lisäksi kolme miestä tuntui liian pieneltä ollakseen vihollispartio. Beniamino palasi taas tunnustelemaan ympäristöä, pitäen tätä lähestyvää kolmen miehen ryhmää silmällä varmistuakseen siitä, että he eivät ole vihollisia.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.09.2015
00:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder vilkaisi yllättyneenä Beniaminoa. Hän oli pitänyt toista melko vakavana, vaikka olikin kuullut toisen naurahtavan kerran tai pari. Ja hetkinen, hänkö oli muka heittänyt Beniaminoa piikivellä? Ei varmana ollut! Tai ei ainakaan tietoisesti. Totta, hän oli ollut tekemässä nuotiota ennen kuin Beniamino oli yllättänyt hänet, ja hän oli heittänyt piikiven jonnekin pusikkoon. Sielläkö toinen oli piileskellyt ennen hyökkäystään? Calder ei voinut olla varma asiasta, mutta niin sen oli täytynyt mennä. ”Luotatko sinä minuun nyt oikeasti vai et?” hän naurahti.

Daisuken tuodessa polttopuita Calder vain nyökkäsi tälle pienen virneen kera kiitokseksi. Beniamino ehti nimittäin sanoa kiitoksensa puista ääneen, eikä nuorukainen viitsinyt alkaa toistelemaan toisen sanoja, pieni ele todennäköisesti riittäisi vallan mainiosti. Sitä paitsi Daisuke vaikutti sen verran aralta tapaukselta, ettei Calder tiennyt miten sellaisille ihmisille edes puhuttiin. Ja kyllä toinen sen varmaan ääneen sanoisi jos tällä jotain asiaa sattuisi olemaan. Hieman tylsää hänelle todennäköisesti tulisi vahtiessa nuotiota yksin, mutta minkäpä sillekään mahtoi.

Kuunnellessaan Beniaminon kertovan löytämistään henkilöistä Calder lisäsi muutaman puun nuotioon. Hänellä ei ollut mitään syytä epäillä toisen sanoja, olihan hän jo saanut kerran nenilleenkin. Ja vaikka Beniamino olisikin erehtynyt ja kyseessä olisi ollut vihollispartio, niin kolmen ihmisen hoiteleminen ei ollut temppu eikä mikään, vielä vähemmän kun heillä oli ylivoima.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.09.2015
13:49
Muokattu: 22.09.2015
13:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Farran heräsi unestaan ja näytti hetken siltä, kuin ei tiennyt missä oli ja miksi. Hämmennys katosi kuitenkin pian nuoren miehen kasvoilta, kun tämä vastasi kaiken olevan kunnossa. Dorian kohautti toista kulmaansa ilmeen muuten kummemmin muuttumatta. Näinköhän? Olihan se nyt päivän selvää, ettei prinssi ollut lähiaikoina ollut oma ylpeä itsekeskeinen itsensä, tämän itsevarmuus oli matkan aikana karissut huomattavasti. Painajaisia nyt näkivät kaikki silloin tällöin, ei se vielä mitään maailmanloppua ennustanut, mutta kun Farran ei selvästi muutenkaan ollut kunnossa, niin painajaiset eivät siinä auttaisi. Farran ei kuitenkaan myöntäisi nähneensä painajaisunta, sen verran ylpeyttä hänessä kuitenkin oli jäljellä, vaikka olikin typerää esittää, kuin ei muka koskaan sellaisia nähnyt. ”Jos niin sanotte.” Dorian vastasi nousten seisomaan kumarasta asennostaan Farranin herättämisen jäljiltä. ”Kaikella kunnioituksella, prinssi Farran, olen toiminut henkivartijananne jo aika pitkään. Tunnen teidät paremmin kuin omat lapseni, joten huomaan kyllä, kun ette ole kunnossa ja oma itsenne.” Hän huomautti sitten Farranille, joka varmasti kyllä tiedosti asian ihan itsekin.

Dorian käänsi katseensa hetkeksi metsään torjuen huolen perheestään jälleen kerran, koska sille ei ollut nyt sijaa. Huolehtiminen ei tässä täältä käsin auttanut ja hän oli tehnyt kaikkensa ennen lähtöä varmistaaksensa vaimonsa ja lastensa turvallisuuden. Hän käänsi huomionsa jälleen Farraniin, joka istui vaitonaisena viittansa suojissa. ”Tavallisesti luulisi teidän olevan ylpeä isänne antamasta vastuullisesta tehtävästä, mikä selvästi osoittaa, että hän luottaa teihin antamalla Astoirwenin kalleimman aarteen turvaan kuljettamisen vastuullenne. Mitä te oikein epäröitte ja pelkäätte? Tehtävästänne ei voi tulla mitään, jos mielenne epäröi. Joudumme huomenna ylittämään maan rajan, joka on täynnä vihollisen sotilaita. Teidän on oltava valmis siihen, ettekä ole, jos vellotte tuossa surkeassa tilassanne. Nyt olisi korkea aika ryhdistäytyä poika.” Dorian sanoi lopuksi Farranille äskeistä tiukemmalla äänensävyllä saadakseen prinssiin edes rahtusen taistelutahtoa. Tämä oli kerrassaan onneton näky, hänen isänsä ei katsoisi tällaista hyvällä.

// tää nyt tuli vahingossa hän-muodossa, enkä jaksanut korjata :'D

// ja niin, Cainen roolauksen koitin saada nopeesti etten jumita enempää ropea, mutta siis oli kaikkee juttuu, niin siks on kestänyt :)

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.09.2015
14:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Havahduin jostain ajatuksistani siihen, että Ben oli alkanut kamalasti häsäämään jotain ja näytti parhaillaan jakavan jotain tehviä joillekin ja sekin selvisi, että mukana hänen hankkeessaan oli se nössö, jonka nimeä en muistanut - yllättävää - ja Calder. Joka tapauksessa se nössö lähti paikalta kamalasti sen näköisenä, että meni hakemaan jotain. Calder puolestaan alkoi kaivamaan maahan kuoppaa, mikä näytti lähinnä siltä, että hän halusi tappaa aikaansa. Ben raahasi kuitenkin kuoppaan lopuksi jotain risuja ja sen jälkeen sytytteli sen palamaan. Aivan, kyseessä on siis nuotio ja se nössö varmasti lähti hakemaan polttopuita. Nyt tämä hanke aukesi minullekin. Ainut vaan, että en tiennyt kyllä syytä tällä kyseiselle nuotiolle. Ehkä Ben halusi tehdä ruokaa ja koska nössö ja Calder ovat mukana siinä, niin ehkä ruoka on kaikille. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt tekevän elettäkään ruuan suhteen, joten eikö Ben sittenkään haluakaan ruokaa? En kuitenkaan ollut pahemmin mitään seurannut ja olin kadottanut Pörröisenkin näköpiiristä. Ei se tosin enää yllätyksenä tullut, koska kaikkien oli tapana lähteä luotani pois. Tuo ei siis ollut yllätys eikä mikään. Tajusin kuitenkin edelleenkin, että taisin vieläkin kärsiä kylmästä, koska koko kehoni tutisi edelleenkin. Syy oli märissä vaatteissa totta kai ja ne pitäisi ottaa pois, mutta en halunnut alkaa riisumaan kenenkään edessä, vaikka ei edessäni nyt varsinaisesti ketään edes ollutkaan, mutta kuitenkin. En ihan nauttinut kuitenkaan siitä, että olisin alasti julkisella paikalla, vaikka ei metsä kovinkaan julkinen kuitenkaan ole. Eri asia, jos olisin ihan täysin yksin, mutta ympärillä oli porukkaa.

Lasken lopuksi katseeni takaisin maahan ja suljen samalla silmiäni huokaisten hiljaa, kun viltistä ei nyt tuntunut olevan apua ollenkaan. En tuntenut kylmää, mutta ei se sanonut sitä, etteikö kehollani voisi olla kylmä ja märät vaatteet nyt eivät lämmittäneet sitten yhtään. Nuotio varmaan saattaisi ehkä auttaa, mutta koska se oli keskellä leiriä, niin siinä oli varmasti tarkoitus tehdä jotain muuta kuin lämmittää ihmisiä. Tuskin kukaan edes kaipasi minua siellä. Käännän katsettani kuitenkin siihen nössöön kun hän sitten tuli takaisin polttopuiden kanssa niin kuin ajattelinkin. Puut tämä laskee sen Calderin lähistelle ja sai sitten kiitoksia Beniltä. "Eipä mitään..." tämä nössöksi ristitty tai väliaikaisesti ristitty prinssi sanahtaa takaisin ja näytti painuvan telttansa luo. Lasken taas katseeni alas ja suljen samalla silmäni tuntien edelleenkin kehoni tutinan.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com