Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 22.09.2015
15:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder pudisti päätään huokaisten huomatessaan, ettei Ryuumei tehnyt eletäkään lähestyä nuotiota, vaikka tämän vuoksihan se oli tehty. Oliko vilu jäädyttänyt tältä aivot tai jotain? Luulisi nyt typerämmänkin ihmisen lähestyvän nuotiota jos tällä oli kylmä, oli nuotio sitten tehty häntä varten tai ei. Eihän nuotion lämpö mitenkään rajoitettu resurssi ollut, siitä riittäisi kyllä kaikille jotka vaivautuisivat tarpeeksi lähelle tulemaan. Ja olihan Ryuumei hetki sitten ollut Calderin ja Beniaminon seurassa, joten tuskin hän nyt enää näitäkään ujostelisi.

”Hei, Ryuumei”, Calder sanoi hieman kovempaan ääneen herättääkseen toisen huomion, ”Raahaa se persees tänne, kun sinua vartenhan tämä nuotio tehtiin. Vai joko sä jäädyit niin pahasti että sut pitää kantaa?” Eihän Calder nyt tosissaan ollut aikeissa lähteä toista väkipakolla raahaamaan nuotion ääreen, mutta olihan se nyt naurettavaa jos Beniaminon kiltti ele jäisi täysin turhaksi toisen typeryyden takia. Hän jäi katsomaan toista hieman kysyvästi, jos tämä ymmärtäisi siitä tulla nuotion ääreen. Kaikista vähiten tässä kukaan halusi, että Ryuumei hidastaisi matkaa hommaamalla itselleen keuhkokuumeen ja kuolisi siihen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.09.2015
16:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Tajusin jonkun ajan nuokkumisen jälkeen, että väsymys oli kyllä melkoinen. Paljonhan kellokin mahtoi olla? Väsytti kyllä todenteolla enkä muista edes, että koska minua olisi väsyttänyt tällä tavalla. Rusehtavan punertavat silmäni eivät millään meinanneet pysyä enää auki. Tutina kuitenkin piti minut jotenkin hereillä, mutta en pahemmin kuitenkaan kuunnellut mitään, mitä leirissä puhuttiin, jos edes puhuttiin. En ollut edes täysin varma, että puhuttiinko sitä edes mistään juuri tällä hetkellä. Jotenkin tajusin kuitenkin sen, että joku änkkäsi itsensä syliini ja ihan hieman kun olin saanut silmiäni auki, niin huomioin sen, että Pörröinenhän se siinä olikin. Se ei siis lähtenyt karkuun.

Suljin silmäni uudestaan ja nuokuin jälleen istualteen roikottaen lähinnä päätäni lähellä Pörröistä, kun kissa kerta oli sylissäni tällä hetkellä. Hätkähdin kuitenkin siihen kun joku lausui nimeni jotenkin kovaäänisesti. "Emmä nukkunut!" ilmoitan heti lähtöön ensimmäisenä reaktiona säikähdyksen jälkeen tajuten sitten, että ei kukaan edes syyllistänyt mistään nukkumisesta. Hävettävää... Halusin samantien painua maan alle, mutta edelleenkään myrkky ei siinä auttaisi. Myös Pörröinen oli pompannut pystyyn sylistäni. Sitten Calder jatkoi siitä, että minun pitäisi raahata takamukseni nuotion ääreen, koska minua varten se kuulemma tehtiin. Ihan varmasti joo, ei kukaan ole tähänkään asti koko elämäni aikana ajatellut minua edes nuotiolla lämmitysmielessä. Kyseli Calder ilmeisesti muka niin vitsikkäästi omasta mielestään siitä, että vai jäädyinkö niin pahasti, että pitää kantaa. "Et kuitenkaan kantaisi, vaikka sanoisinkin olevani jäätynyt niin pahasti", sanon siihen ja nousen ylös, koska enhän nyt jäätänyt sana kirjaimellisessa merkityksessä tietenkään ollut. Niin sanotusti kuitenkin lopulta raahasin takamukseni lähemmäksi nuotiota Pörröisen tullessa mukana ja kissa parkeerasi oman takamuksensa syliini.

Saisiko sitä mennä nukkumaan vai pitäisikö olla vielä hereillä jonkun syyn takia? Ei kun ai niin... Cainehan piti voimien esittelyä jotenkin niin tärkeänä, joten sitten varmaan ruodittaisiin, mutta voisi se jätkä kuitenkin ensin edes raahata ahterinsa tänne. Halusin päästä pian nukkumaankin. Keksin kuitenkin, että ehkä pysyn hereillä, jos on jotain tekemistäkin, mikä tarkoitti lankataidetta. Lankataide minun tavallani toteutettuna ei kuitenkaan ollut mitään ristipistotöitä tai mitään muutakaan vastaavaa, mutta siihen tarvittiin tietenkin neula ja lanka. Lanka totta kai oli punaista, koska punainen ja nimenomaan verenpunainen oli paras väri koko maailmassa, joten lanka oli sen väristä. Langan ja neulan lisäksi tarvitsen asian tai oikeastaan elimen, joka minulla ja kaikilla muillakin oli aina mukana ja ilman sitä ei voisi elää. Kyseessä on siis ihmisen suurin elin ja yksin tärkeimmistä eli iho. Toisin sanoen neuloin itseeni tuota punaista lankaa lähinnä harrastusmielessä, mutta se auttoi ahditukseen myöskin ja siihen, jos tuli tylsää ja nyt oli ehdottoman tylsää. Kaivelin siis tuon punaisen langan ja hopeisen neulan housujeni taskusta esiin aloittaen tällä kertaa oikeasta kädestäni eli neuloin lankaa ihan muina miehinä vasemman käteni ihoon tunkien neulan aika syvälle ennen sitä ennen kuin vasta kiskoin neulan taas ulos ihostani. En kuitenkaan tuntenut mitään, joten en tuntenut sitäkään. Kehossani oli tosin jo ennestäänkin tuota kyseistä lankaa jonkun verran. Jaloissa ei kuitenkaan ollut ollenkaan. Jalat taisivatkin olla ainut paikka, josta punaista lankaa ei löytynyt ollenkaan, koska kasvonikaan eivät olleet siltä välttyneet, vaikka eipä sitä paljoa kasvoissani kuitenkaan ollut. Tosin jonkun ajan päästä aloin taas nuokkumaan ja neulominen jäi taka-alalle. Tutinatkaan eivät kuitenkaan enää ollut kovinkaan kummoiset, vaikka oli sanommatkin selvää, että kylmissä ja märissä vaatteissa tulestakaan ei juurikaan ollut apua. Kuivasivathan vaatteet tai lähinnä vaatteiden etuosa lämpimän nuotion äärellä, mutta mikä oli varmasti päivän selvä asia, niin se, että jos nuotion sammuttaa, niin kylmyys saattaa palata äskeistä voimakkaammin, jos vaatteet ovat vielä senkin jälkeen märät, mikä voisi olla mahdollista. Ainakin vaatteideni takaosan suhteen. Kippasin kuitenkin lopuksi toiselle kyljelleni maahan makaamaan. Tiedä sitten, että onko maassakaan makaaminen kovinkaan hyvä idea, jos kärsii kylmästä. Maa tuskin kuitenkaan on mitenkään hirveän lämmintäkään, mutta ei se nyt kuitenkaan jäätä ollut. Joka tapauksessa olin ilmeisesti jossain määrin nukahtanut langan ja neulan roikkuessa edelleenkin vasemmasta kädestäni.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.09.2015
17:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder hätkähti hieman Ryuumein ärähtäessä, ettei tämä mukamas ollut nukkunut. Eihän kukaan ollut sellaista väittänytkään, joten siksi Calder hieman epäili toisen sanoja. Ei hän kuitenkaan viitsinyt alkaa asiasta tappelemaan tämän kanssa, nukkui tai ei, aivan sama se hänelle oli. Ryuumein kommentoidessa, ettei Calder olisi tätä kuitenkaan kantanut nuotiolle mikäli tämä olisikin ollut jäässä, hän vain kohautti olkiaan. ”Ehkä olisin, ehkä en. Mutta sitä nyt ei selvästikään tarvitse murehtia muutenkaan”, hän sanoi toisen kävellessä nuotion luokse.

Ei Calder juuri kiinnittänyt huomiota Ryuumein alkaessa ompelemaan punaista lankaa käteensä. Kohotti vain toista kulmaansa ihmetellen, mutta siirsi sitten huomionsa takaisin nuotioon. Ilmeisesti se oli nyt pääosin hänen hommansa pitää tulta yllä siihen asti että Ryuumei lämpenisi. Kannattaisi myös varmaan odottaa Caine ja Jeremy sen kolmannen mysteerihenkilönsä kanssa, mikäli nämä halusivat lämmittää ruokaa nuotiolla. Kohta Ryuumei makasikin maassa, todennäköisesti aikomuksenaan nukkua hieman. Hetken Calder mietti oliko moinen järkevää ja olisiko hänen pitänyt herättää tämä, mutta eihän Ryuumei kuitenkaan toisaalta hänen vastuullaan ollut. Olkiaan kohauttaen Calder päätti antaa toisen nukkua, tuskin tämä nyt nuotion ääreen jäätyisi. Hän herättäisi sitten vaikka itse molemmat Ryuumein ja Beniaminon kun loputkin saapuivat leiriin. Myös Beniamino näytti kuin olisi nukkunut, mutta kaipa toinen todellakin vahti kun oli kerta niin luvannut tekevänsä. Ja harvemmin ihmiset varmaan istualtaan nukkuivat, etenkin ilman minkäänlaista selkänojaa. Hajamielisesti Calder alkoi tökkiä nuotiota kepillä, sillä nyt hän ei voisi edes leikkiä vedellä kuten aikaisemmin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 22.09.2015
21:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Olin yllättynyt siitä, että Gunnarsille minun ja Cainen rakkaus oli aivan okei asia. Tietysti tuo piti puheen siitä, että Caine oli tuleva kuningas ja nykyinen prinssi. Emme kuulemma saisi myöskään jäädä kiinni kenellekään muulle. Asia oli kuitenkin ok. Oloni helpottui huomattavasti ja nyökkäsin viikinkimäiselle herttualle. Saatoin jopa hieman hymyilläkin. Käänsin kuitenkin katseeni Caineen, joka ehdotti, että voisimme alkaa palailemaan leiriin. Siihen Gunnars vastasi, että hänen täytyisi käydä hakemassa hevosensa sekä tavaransa, jotka oli jättänyt jonnekin siksi aikaa, kun oli tullut kävelylle ja löytänyt sieniä. Ilmoitin miehelle, että odottaisimme siinä sen aikaa ja pian tuo kypäräpää lähti sieniensä kanssa kohti hevostaan, kadoten siis näin minun ja Cainen näkyvistä. Nostin toisenkin miekkani maasta, toisenhan olinkin jo nostanut aiemmin, kun olin säikähtänyt Gunnarsia.

Odotellessani herttuaa, katselin Cainea pienesti hymyillen.
"Eli ei ole hätää, jos enosi näkee meidät", totesin hiljaisesti. Muulloinhan asia piti silti pitää salaisuutena esim. albiinoprinssin kaltaisten ihmisten varalta. Odotettuani jonkin aikaa, Gunnars pian ratsasti metsästä melko matalalla pohjolan ponilla. Hevonenhan se oikeasti oli, mutta oli melkein ponin kokoinen, ei ihan kuitenkaan. Gunnars laskeutui alas, jotta voisi kävellä kanssamme. Hän aikoisi ilmeisesti taluttaa hevostansa, joka kantoi kahta satulalaukkua ja tietysti varusteita.
"Joten mennäänkö?" ehdotin, vaikkakin lähdin jo itse liikkeelle. Minä tiesin, missä leiri oli, sillä olin pannut merkille, mistä ja miten olimme tulleet juuri siihen kohtaan metsää. Se oli tärkeä taito osata, olinhan metsästäjä.

// Tää on nyt tämmönen väsyneenä tehty pikaroolaus, kun te kaikki jo odottelette näitä sinne leiriin :'D

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.09.2015
11:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Oli hyvä, että Jeremy oli loppujen lopuksi ottanut asian puheeksi, koska kaikki järjestyi eikä kenenkään tarvinnut enää murehtia asiaa. Onneksi Gunnars oli kunnon kaveri, joten ei hän kellekään kantelisi asiasta. Mutta sitten oli tosiaan aika palata takaisin leiriin, koska olimme vahingossa viivytelleet jo vähän turhan kauan. Tosin Gunnarsin piti käydä hakemassa Alfgrimur ja tavaransa matkaan, jotka hän oli jättänyt johonkin sieniretkensä ajaksi. Siihen Jeremy sanoi, että odottaisimme tässä ja kyllä sekin kävi. Gunnars poistui hakemaan hevostaan ja jäin taas hetkeksi kahden Jeremyn kanssa. Mies totesi pian hiljaa, ettei ollut mitään hätää, jos enoni sattui näkemään meidät jatkossa. ”Niin, onneksi hän on rennon puoleinen kaveri, vaikka olisi hänkin voinut jättää tämän näkemättä. Enpä olisi uskonut kaikista maailman ihmisistä juuri Gunnarsin tulevan puskasta sieniensä kera juuri parahiksi. Kukahan seuraavaksi? Toivottavasti ei ainakaan isä.” Vastasin nyt jo huolettomampaan sävyyn, koska mitään katastrofia ei ollut tapahtunut. ”Pitää tosin jatkossa selvästikin olla varovaisempia, kun kerta jäimme kiinni heti kun olimme vain saaneet päätettyä, että kukaan ei sitten saa tietää.” Jatkoin vielä hiukan vakavammin.

Gunnarsilla ei mennyt kauaa ja pian hän saapui pienen Alfgrimurinsa kanssa paikalle ja laskeutui satulasta. Menin tervehtimään enoni hevosta, koska sitä näki niin harvoin ja se oli maailman suloisin otus, vaikka en Gwaedia mistään hinnasta vaihtaisikaan. ”Terve Alf, oletko pitänyt enostani hyvää huolta etkä ole antanut hänen eksyä sieniretkillään?” Lepertelin lähes ponimittaiselle hevoselle silitellen sen turpaa (?). Jeremy sitten ehdotti, että voitaisiin lähteä. ”Mennään, harmi että etsintäretkemme jäi aika mitäänsanomattomaksi, toivottavasti Beniamino ja Ryuumei onnistuivat paremmin.” Vastasin ja lähdin Jeremyn perään, antoi hänen nyt johtaa tämän kerran, olin liian väsynyt kiriäkseni edelle.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 23.09.2015
15:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Palattuani Alfgrimurin ja tavaroitteni kanssa siskonpoikani ja metsästäjän luo, laskeuduin Alfgrimurin selästä alas. Toivottavasti nuo kaksi eivät kauaa joutuneet odottelemaan minua, mutta eivät he kyllä närkästyneiltä näyttänetkään. Naurahdin pienesti, kun Caine meni heti sössöttelemään rakkaalle pollelleni kaikenlaisia juttuja. Alfgrimur oli mielissään, kun sen turpaa siliteltiin, se nimittäin vähän yritti kiehnätä turpaansa Cainea vasten.
"Hyvin se on minua palevellut. Se on hyvä hevonen", kehuin Alfgrimuria Cainelle hymyillen ja taputin tummanruskeaa hevostani hellästi. Pian Jeremy ehdotti, että voisimme lähteä ja niin sitten teimmekin, kun Caine oli puhunut joistain Ryuumeista ja Beniaminosta. Jeremy vain tuhahti kuullessaan toisen nimen. En alkanut kuitenkaan kysellä, koska eivät kaikki maailman asiat minulle kuulu. Seurasin rauhallisesti Jeremyä, Cainen vierellä. Tietysti taluttelin ratsuani samalla.
"Montas teitä on? Oletteko jo syöneet? Kelpaisiko sienet?" aloin kysellä kävellessäni Cainelta kysymyksiä. Pitihän minun pitää tuosta vähän huolta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.09.2015
16:08
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Silittelin hellyyden kipeätä Alfgrimuria vielä hetken sen kiehnätessä kättäni vasten. Gunnars kehui ylpeänä hevosensa hienoutta, enkä kyllä epäillytkään sitä. Sitten pääsimme tosiaan matkaan Jeremyn kulkiessa kärjessä minun tullessa ihan takana Gunnarsin ja Alfgrimurin kanssa. Silittelin hevosta samalla kun kävelimme, sääli ettei minulla ollut sille omenaa matkassa. Gunnars kyselikin sitten, että miten isolla porukalla oikein matkustimme. En muistanut, että olinko maininnut Gunnarsille edes uudesta määränpäästämme, Jeremylle olin kertonut, mutta Gunnarsin kohdalla en nyt muistanut jäikö se mainitsematta. No ehkä hän kysyisi viimeistään sitten, kun ihmettelisi, että menimme väärään suuntaan. ”Meitä on… tuota noin… seitsemän minun, sinun ja Jeremyn lisäksi, ja sitten kaikkien hevoset. Eli siis lähes kaikki Gilmarissa olleet kuningaskuntien kruununperijät. Astoirwenin Farran puuttuu vielä ja sitten Celedenin kruununperillinen. En tiedä muiden ruokailusta, minä olen syönyt viimeksi joskus iltapäivällä vähän ja nälkä on sen mukainen. Koska meitä etsitään ja ajetaan takaa, emme voi oikein sytyttää nuotiota ja raa’at sienet eivät oikein houkuta, mutta muuten kyllä. Pitää katsoa mikä tilanne on kun pääsemme perille.” Vastasin Gunnarsille joutuen hetken miettimään, että miten monta meitä oikein olikaan. Mutta jos kymmenestä puuttui kaksi ja muilla ei ollut vartijoita mukana, niin sitten prinssejä oli seitsemän ja yksi prinsessa, eli Mireya, ja sitten minulla oli Jeremy ja nyt Gunnars. Oli hiukan noloa olla ainoa, jolla oli vartijoita kaksin kappalein mukana.

Matka jatkui vielä jonkin verran ja aloin todella olla väsynyt ja nälkäkin oli. Koetin parhaani pysyä vauhdissa mukana, mutta aloin jäämään hiukan jälkeen. Haukottelin makeasti kulkiessani Jeremyn perässä alkaen jo kompuroida ties mihin oksiin. Hetken päästä alkoi näkyä tulen kajoa, joten lähestyimme leiriä. Ei kun mitä? Eihän meidän leirissä olisi pitänyt olla nuotiota? Ei kai Jeremy mennyt harhaan ja ollut menossa johonkin vihollisleiriin? Hidastimme varmuuden vuoksi vauhtia ja lähestyimme leiriä varovasti. Mutta kyllä se meidän leirimme oli, nuotiolla oli selvästi Galder ja joku nukkui siinä vieressä huopaan kääriytyneenä. Astuin varjoista aukealle kun olin varma, että leiri oli oikea. ”Ai tepä olette asettuneet kotoisasti tänne.” Huomautin, koska mielestäni nuotio ei ollut niin tarpeellinen, että sen takia kannatti riskeerata.

”Emme valitettavasti löytäneet sitä vettä, sitten koetimme löytää ruokaa, mutta ei sitäkään löytynyt. Tai periaatteessa löytyi, koska törmäsin sieniretkellä olleeseen enooni, niin tässä on enoni Gunnars Aagesson…” Selitin ja viittasin Gunnarsiin kun hänestä mainitsin. Sitten vilkaisin Beniaminoa, joka teki jotakin, mikä näytti joltain henkien manaamiselta tai muulta mystiseltä transsitilalta. ”Mitä Beniamino oikein hommaa?” Kysyin sitten, en oikein tiedä keltä, mutta ei tässä ollut kuin Calder ja nukkuja oli kai Ryuumei, joka oli märkä? ”Ryuumeistä päätellen heillä oli parempi tuuri vedenhaun kanssa, mutta miksi hän on hypännyt veteen vaatteet päällä? Sairastuu vielä. Senkö takia sytytitte nuotion kuuluttamaan lähiseudun viholliset tervetulleiksi iltanuotiolle?” Jatkoin, edelleen varmaan Calderille, koska tämä oli ainoa, joka oli hereillä olevan näköinen. Sitten huomasin jonkun ventovieraan punapään, joka ei kuulunut omaan punapääheimooni, oleilevan nukkuvan Mireyan lähettyvillä. ”Ja kukas kumma se sinä olet?” Ihmettelin sitten. Kaiken laista olikin näemmä ehtinyt tapahtumaan poissa ollessani.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.09.2015
17:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya nukkui vieläkin, mutta eipä tässä toki ollut mitään. Eihän se Cainekaan ollut vielä paikalle kuitenkaan tullut, koska olin jo saanut selville, ettei kukaan palanneista ollut Caine. Joka tapauksessa kun tämä Mireyan kimppuun käynyt Ryuumei oli päässyt mitä ilmeisemmin hevosensa luoja vetänyt viltin päälleen, niin sen jälkeen alettiin puhumaan nuotion sytyttämisestä, missä mielestäni ei ollut minkäänlaista järjen häivääkään, koska kun otti huomioon sen, että tänne löysi todella helposti, niin löytäisi vielä helpommin. Eihän savu tietenkään näy, mutta nuotion eli tulen loimu kuitenkin näkyy muuten pimeässä metsässä vaikka kuinka pitkälle ja jos sitä ei näe, niin sitten on kyseessä kyllä sen verran sokea kaveri tai muuten vaan tyhmä tajutakseen sen olevan nuotio. Mutta vaikka savu ei näykkään, niin sen kyllä haistaa myöskin. Toisaalta en kuitenkaan voinut sanella sääntöjä kyseisele ryhmälle ja Mireya oli ainoastaan vastuullani. Muut eivät oikeastaan olleet ongelmani, mutta muut alkoivat koitua ongelmakseni, koska jos he aikovat houkutella vihollisia leiriin nuotiolla, niin Mireyan henki voisi olla vaarassa ja silloin asia olisi myös minun ongelma. Halusin kyllä kovasti sanoa asiasta, mutta jos prinssit eivät olisi putkiaivoja, niin he varmasti tiesivät ongelman nimen itsekin. Ilmeisesti nuotio kuitenkin piti saada pystyyn ja lopuksi selvisi, että ilmeisesti tämä Ryuumei kaipasi jotain nuotiota. No näytti tällä olevan kyllä kylmä, mutta Ryuumein lämmikkeeksi olisi varmasti mennyt joku lainaviltti, jos joku olisi vaikka voinut sellaista lainata. Sen sijaan kuitenkin piti tehdä nuotio ja hankkia väkisin ongelmia.

Käännän katseeni kuitenkin seuraavaksi kahteen mieheen ja yhteen naiseen vai oliko hänkin mies? Paha sanoa näin pimeässä. No, mutta kuitenkin tartuin samantien miekkaani, koska voisivathan he olla nimenomaan niitä vihollisia. Toki he saattoivat olla toinen puoli siitä vedenhakutiimistä, mutta heitä oli kolme eikä kaksi, niin kuin Mireya oli sanonut. Se naiseksi luulemani paljastui kuitenkin mieheksi, koska ääni kuului miehelle kun tämä sanoi, että täältä oltiin asetuttu kovinkin kotoisasti. Ilmeisesti kyseessä sitten oli yksi perillisistä. Niin ja tämänhän oli siinä tapauksessa pakko olla se Caine, jos hän oli yksi perillisistä. Kaksi muuta eivät kyllä prinsseiltä näyttänytkään, joten tämän pitkähiuksisen punapään oli ihan pakko olla Caine. Punapään selitys jatkui siitä, että he eivät löytäneet vettä, mutta eivät ruokaakaan. Tai periaatteessa sittenkin löysivät ja kyseessä oli sieniä. No itse olin jo syönyt ja Mireya myöskin, joten ei se olisi tarpeen. Toki Mireya voisi syödä, jos olisi nälkä. Onhan meillä jo tuo nuotiokin tuossa, mutta olisi syytä kyllä sammuttaa ja se vaihtaa maisemaan ja pikaisesti, koska joku vihollisistakin on ihan hyvin jo voinut nähdä tulen tai haistaa savun. Joka tapauksessa se yksi mies joukosta oli Gunnars Aagesson ja samalla tämän punapään eno. Eli toisin sanoen viimeinen punapää oli varmaankin Jeremy niin kuin Mireya oli sanonut.

Seuraavaksi kyseltiin jotain siitä, mitä Beniamino tekee, mutta en pahemmin osannut asiaa auttaa, kun en itsekään tiennyt. Katsoi metsään? Sitten siihen, että miksi Ryuumei on hypännyt vaatteet päällä veteen. Ehkä kanttaisi kysyä sitä Ryuumeilta itseltään ennemmin kuin joltain muilta. Ryuumeihan sen parhaiten tietää ellei ole idiootti. Tosin tämä taisi nukkua... ehkä, mutta oli paha sanoa kun en nähnyt kasvoja, koska tämä oli nuotioon päin kääntyneenä vaikka maassa makasikin tällä hetkellä. Seuraavaksi tosin kiinnitin enemmän huomiota tähän punapäähän kun tämä kyseli, että kuka minä sitten olen. Nousen jälleen ylös seisomaan, koska olihan se kohteliasta kuitenkin eikä vaan maasta puhua kuninkaalliselle. Olihan kahdelle muullekin puhutellut seisoalteen. "Aivan ja hyvää iltaa. Olen Abdal Rauf Barakah ja toimin Mireyan henkivartijana. Ja Te varmaan olette Caine?" jatkoin loppuun. Sen jälkeen istun takaisin Mireyan viereen, koska lupasinhan herättää tämän kun porukka saapuu leiriin. "Mireya? Nyt olisi aika herätä", sanon tuoden toista kättäni naisen hartijan kohdalle ja ravistin tätä ihan pienesti, mutta en toki mitenkään kovakouraisesti kuitenkaan. Vaan sen verran, että siihen voisi herätä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 23.09.2015
17:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder kääntyi Caineen päin kuullessaan toisen äänen. Sanavalinnoista päätellen tämä ei ollut tyytyväinen näkemäänsä, mikä ei oikeastaan ollut ihmekään. ”Tervetuloa vain takaisin”, Calder vastasi toiselle melko rentoon äänensävyyn. Hän ei ollut erityisen huolestunut tilanteesta, Beniaminohan oli luvannut vahtia, ettei vihollisia tullut ja tämä oli myös maininnut Cainen ja Jeremyn lähestyvän.

Cainen esitellessä enonsa Calder nyökkäsi miehelle tervehdykseksi. Melkoinen järkäle mies olikin. ”Beniamino pitää vahtia, ettei viholliset tule liian lähelle nähdäkseen nuotiota. Jos haluat niin voinhan minä tämän sammuttaakin, mutta itse ainakin luotan Beniaminon kykyihin ja Ryuumeihan siitä eniten kärsisi. Pikkujätkä näyttäisi olevan muutenkin hyvää vauhtia vilustumassa”, Calder selitti virnistäen pienesti. Hän ei alkanut tarkemmin selostamaan miksi Ryuumei oli märkä, tämä saisi itse keksiä selityksensä. Itsekseen nuorukainen mietti miten naurettavalta hänen selityksensä kuulosti, ottaen huomioon hänen aikaisemman yhteenoton Beniaminon kanssa.

Katsoen parhaaksi herättää Beniamino transsistaan Calder ojensi kätensä toista kohti ravistaakseen tämän takaisin tähän maailmaan, mutta pysäytti liikkeen kesken. Hän vilkaisi kirvestään virnistäen ilkikurisesti, yrittäen taistella kiusausta vastaan, mutta epäonnistui. Hän loi pienen määrän kylmää vettä ilmaan, ja säälittä viskasi vedet Beniaminon naamalle. Oli se joka tapauksessa hauskempi vaihtoehto kuin vain ravistella toinen hereille. Ryuumein kanssa hän ei tosin alkanut leikkimään, toinen oli jo muutenkin märkä ja lisäkastelu ei ainakaan auttaisi estämään toista vilustumasta. Siksi Calder päätti herättää Ryuumein ihan vain ravistelemalla toista ja kutsumalla tätä nimeltä. ”Se on joku Mireyan tuttava”, Calder vielä vastasi Cainen kysymykseen Raufista. Sillä hetkellä nuorukainen ei saanut toisen nimeä mieleensä, ja luulisi tämän nyt osaavan itse esitellä itsensä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.09.2015
17:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Olin tosiaan nukahtanut joku aika sitten liiallisen väsymyksen takia ja parin huonon yöunen jälkeen muutenkin yleensä väsytti ja väsymystä nyt kuitenkin tunsin, vaikka tuntoni muuten olematon olikin. Ei aikomukseni ollut kyllä nukahtaa kesken kaiken ja punaisen langan neuloineen olinkin ottanut juuri siksi esiin, että olisin voinut tappaa tylsyyttäni siihen. Se ei kuitenkaan ollut mennyt suunnitelmani mukaan niin kuin ei juuri mikään muukaan ja olin sitten tosiaan nukahtanut niille sijoilleni niin sanotusti. Asento ei kuitenkaan ollut mikään kaikista mukavin tai ei ainakaan toisen käteni kannalta kun nukuin sen päällä. En kuitenkaan tuntenut raajojen puutumista millään tavalla, koska en vieläkään tuntenut mitään. Väsymyksen ja puutumisen tunteilla kuitenkin oli ero. Nälänkin tajusin vasta yleensä silloin kun vatsa kurisi ja janon tajusin aina siitä, että suuta kuivasi. Mutta ei siitä sitten sen enempää.

Havahduin seuraavaksi kuitenkin siihen, kun joku ravisiteli minua. Itse kosketusta en tuntenut, mutta tajusin kyllä selvästi, että joku silti ravisteli minua, koska kyllähän ravistus sai kuitenkin kehon liikahtamaan. Avaan hitaasti rusehtavan punertavia silmiäni tajuten vasta tässä vaiheessa, että olin tosiaan nukahtanut ja makasin nyt maassa edelleenkin vilttiin kääriytyneenä. Vaatteeni olivat kuitenkin edelleenkin märät, joten en ole voinut nukkua kovinkaan kauaa. Seuraavaksi aivastus karkasi suustani ja sen jälkeen koitin päästi istumaan takaisin. Kiedon seuraavaksi sitä vilttiä paremmin päälleni huomaten myöskin sen neulan lankoineen roikkuvan edelleenkin vasemmassa kädessäni. Päättelin siinä vaiheessa langan ja sitten katkaisen sen. Neula pääsi langan kera takaisin housujen taskuun ja sen jälkeen koitin saada vilttiä taas paremmin päälleni. Kylmien vaatteiden takia tutina ei kuitenkaan voinut kokonaan lakata. Mutta mitä nyt sitten? Ja miksi minut sitten oltiin herätetty? Tajusin kyllä, että Caine Jerppansa kanssa oli päässyt takaisin ja joku kolmaskin oli mukana, kuka nyt sitten lienekään, mutta ei ainakaan vihollinen, kun hän kerta oli mukana. Ja jälleen punapääglaani oli kasvanut yhdellä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 23.09.2015
17:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino mietti, pitäisikö hänen havahtua Cainen ja muiden saapuessa leiriin, mutta päätti sitten jatkaa vartioimista. Calder voisi hänet herättää, jos jollakin oli hänelle asiaa. Heti perään hänen kasvoilleen räiskähti kylmää vettä. Beniamino havahtui haukkoen henkeään.

”CALDER! Miksi sinä noin teit, minähän sanoin että kevyt ravistaminen olisi riittänyt vallan mainiosti”, Beniamino älähti hieman järkyttyneenä. Hän pyyhkäisi nyt märät hiuksensa sivuun kasvoiltaan. Aamulla olisi siis edessä pörröiset hiukset, kuinka hurmaavaa. Beniamino kääntyi katsomaan Cainea, Jeremyä ja mukana tullutta uutta miestä. Joka kyllä oli varsin... erikoinen näky, ainakin Beniaminolle, joka oli tottunut lähinnä hoviväkeen. Hetken kuluttua Beniamino tajusi jääneensä tuijottamaan tätä erikoisesti pukeutunutta miestä, ja kääntyi katsomaan taas Calderia.

”Pahoittelen jos joudutte heti toistamaan itseänne, mutta jäikö minulta jotain kuulematta, ennen kuin Calder niin kylmästi heitti vettä kasvoilleni?” Beniamino kysyi, painottaen sanaa kylmästi mulkaisten Calderia.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.09.2015
20:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Calder toivottelikin meidät tervetulleiksi takaisin. ”Ilo on kokonaan minun puolellani.” Totesin siihen rennosti, kun kaikki kuitenkin vaikutti olevan kunnossa. Gunnarskin sai tältä nyökkäyksen tervehdykseksi ja sitten sain selitykset Beniaminon touhuille. Eli hän vahti, ettei kukaan päässyt tarpeeksi lähelle nähdäkseen nuotion. Sen voisi kyllä sammuttaa, jos niin haluaisin. Kiva huomata, että juuri minun haluamisellani oli niin suuri painoarvo muiden keskuudessa. Mutta nuotion sammuttaminen voisi haitata Ryuumeitä, joka oli vilustumassa. ”No jos Beniamino vahtii, niin ehkä nuotio voi olla päällä sen aikaa, että Ryuumei saa lämmiteltyä.” Vastasin mietittyäni asiaa ja vilkaisin Ryuumeitä. Ei hän kyllä noin lämpenisi mihinkään, märät vaatteet pitäisi vaihtaa ensitöiksi. Ei kai viltistä ollut apua, jos sen laittoi märkien vaatteiden päälle.

Pian Calder sitten nousikin ja meni herättelemään Beniä transsistaan. Tai Beniaminoa. Oli varmaan ajatellakin tämä kokonimellä, muuten vielä vahingossa lipsauttaisin lempinimen, mistä Ben… iamino ei selvästikään pitänyt. Käänsin hetkeksi katseeni muualle ja seuraavaksi kuului loiskahdus ja sitten älähdys ja kun katsoin, Beniamino oli saanut Calderilta märän herätyksen eikä ilahtunut. Calder taas meni herättelemään Ryuumeitä, mutta teki sen ihan ravistelemalla jatkaen uuden naaman olevan joku Mireyan tuttu. Käännyin tämän puoleen, kun hän nousi seisomaan ja toivotteli hyvää iltaa. ”Hyvää yötä voisi olla tähän kohtaan enemmän paikallaan.” Totesin taas haukotellen, kun mies esitteli itsensä joksikin… Abdul Rauf Barakahiksi. Ja hän oli Mireyan henkivartija. Sitten tämä kyseli, että olin varmaan Caine. ”PRINSSI Caine, sinulle.” Ilmoitin, niin arvokkaasti kuin väsymykseltäni jatkoin ja rentouduin sitten ja huiskaisin toisella kädelläni. ”No ei, Caine käy hyvin Abdul… mikä nyt olitkaan. Tervetuloa vain mukaan tälle Tuomion sotaretkelle.” Toivotin miehelle, joka alkoi herätellä Mireyaa. ”Anna tytön nukkua, ei tästä nyt hetkeen kuitenkaan mihinkään olla menossa.” Vastasin, koska en nyt ymmärtänyt, miksi minun takiani koko porukka oli nostatettava ylös kunnioittamaan läsnäoloani.

Ryuumeikin oli heräillyt ja Beniamino toipunut järkytyksestään. Tämä tuijotti Gunnarsia hiukan kummeksuen, mutta hänhän ei ollutkaan tässä maailmassa kun esittelin hänet. ”Niin hän on enoni Gunnars Aagesson, jonka äitini lähetti kaitsemaan minua ja törmäsimme häneen metsässä, kun hän oli sienestämässä.” Kerroin vielä Beniaminon kysellessä, että jäikö hän jostain oleellisesta paitsi. ”Etpä kai, kunhan kerroin, ettei etsintäretkeltä löytynyt muuta kuin Gunnars, mutta te ilmeisesti löysitte vettä. Ja kyselin lähinnä mitä täällä on tapahtunut poissa ollessani.” Vastasin tälle ja mietin sitten ongelmatilannetta. Nuotio pitäisi sammuttaa, mutta minun oli nälkä ja Ryuumei paleltuisi. Käännyin sitten Beniaminon puoleen. ”Pystytkö todella vahtimaan, ettei kukaan pääse nuotion näköpiiriin? Siinä tapauksessa voimme pitää sitä päällä vielä jonkin aikaa, mutta mielestäni se olisi hyvä sammuttaa, kun välttämätön tarve on ohi. Eli itse tarvitsen ruokaa ja Ryuumein pahempi vilustuminen pitää estää.” Sanoin, koska Jeremyllähän oli lihaa ja Gunnarsilla sieniä, joten kyllä niistä illallisen saisi. Katsoin sitten taas Ryuumeitä. ”Mikset vaihda kuivia vaatteita päällesi? Et sinä noin mihinkään lämpene siitä.” Kysyin, koska ensin tämä oli saatava kuivaksi, että nuotiosta olisi mitään iloa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 23.09.2015
20:33
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino nousi seisomaan Cainen esitellessä Gunnarsin. ”Beniamino Nierdales”, hän esitteli itsensä pienen kumarruksen kera. ”Kyllä, kuten kerroin, voin aistia elävien olentojen läsnäolon, ja tietää minkälainen olento on kyseessä, joten tiedän heti, jos leiriämme lähestyy ihmisiä. Kunhan vain käytän kykyäni sillä hetkellä tietysti. Asian huonona puolena on, että kahteen asiaan keskittyminen käy vaikeaksi, joten en pysy leirissä tapahtuvien asioiden perässä. Mutta kunhan tärkeät asiat selitetään minulle jälkikäteen, tai niiden käsittely jätetään siihen kun nuotio on sammutettu, ei siitäkään ole ongelmaa”, Beniamino vastasi Cainen kysymykseen, voisiko hän todella vahtia, ettei kukaan pääse näkemään nuotiota.

Beniamino istuutui takaisin nuotion ääreen. ”Jos sallinette, palaan vartioimaan aluetta. Ja seuraavalla kerralla kun huomiotani kaivataan täällä, voitaisiinko ystävällisesti olla käyttämättä vettä herättämiseeni. Pieni ravistaminen todellakin riittää”, Beniamino sanoi tuijottaen Calderia merkitsevästi. Mistä toinen edes keksi heittää vettä hänen päälleen? Oliko toinen jotenkin vihainen hänelle, vaikka hän oli luullut, että heidän välinsä olivat jo parantuneet, vaikka he olivatkin hieman ottaneet yhteen useampaan otteeseen? Sen kyllä ehtisi selvittää hieman myöhemmin, Beniaminon oli parempi nyt keskittyä taas tunnustelemaan aluetta. Hän sulkikin silmänsä taas, ja keskittyi vartioimaan, ettei kukaan lähestyisi leiriä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.09.2015
21:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Hieroin toista silmääni makean haukotuksen kera Pörröisen tunkiessa samalla syliini. En nyt kyllä yhtään edes tajunnut, että miksi kummassa minut piti herättää. Mitä niin tärkeää tapahtuu, että oli pakko herättää? Vai oliko syynä vaan Caine ja hänen punapääarmeijansa? Ei Caine nyt kuitenkaan ollut mikään harvinainen nähtävyys, jonka takia pitäisi herättää keskellä yötä. Vai oliko syy joku muu? Kenties, että kaikkien piti nähdä punapääarmeija, joka lisääntyi vaan lisääntymistään koko ajan? Mistä noita punapäitä edes oikein sikisi? Ja kuka hitto tämä kolmas punapää edes on? Joka tapauksessa tässä oli puheenaiheena joku vahtiminen Benin suhteen, että Ben siis vahtii jotain ja minä ilmeisesti lämmittelin. Mitä hittoa? Ei kun niin... niin tietenkin... lämmittelin. Aivan totta. Aivot eivät vaan enää pysyneet perässä, koska väsytti sen verran paljon ja uusi haukotus karkasikin suustani pian. Vieläkään ei kuitenkaan ollut ratkennut, että mikä oli niin tärkeää, että minun piti herätä. Olisin nähnyt Cainen sitten aamullakin, että ei kai tässä nyt hänen katsomisensa tähden herätä tarvitse? Halusin kuitenkin olettaa, että tässä olisi nyt joku tärkeä puheenaihe, mutta sellaista ei tuntunut olevan.

Asiasta seuraavaan ja hyvää yötä voisi olla tässä kohdassa paljon parempi. Niin, se kuulosti kyllä tosi hienolta ratkaisulta. "Aivan, mutta emmehän ole menossa juuri nyt nukkumaan", kuului sieltä Mireyan suunnalta ja kyseessä oli siis se joku mies, joka oli Mireyan seurassa. No ehkä hän ei ollut menossa nukkumaan, mutta minä kyllä voisin mennä. Säpsähdin seuraavaksi hieman sitä kun Caine pian ilmoitti, että prinssi Caine ja kaiketi sanat olivat sille Mireyan miehelle. Käänsin sitten hieman katsettani siihen kyseiseen mieheen ja tämä oli selvästi juuri sanomassa jotain, mutta sitten Caine jatkoi, että Caine käy kyllä. Ja miehen nimi oli siis Abdul ja samalla mies sai tervetulotoivotuksen sotaretkelle. "Kiitos paljon... Olen kuitenkin Rauf ja Abdal toimii lähinnä samalla tavalla kuin Herra tai Neiti näin esimerkkinä. Rauf riittää ihan hyvin", mies jatkoi selittämistään. Ai, hän onkin sittenkin Rauf. No sama se, ei se kiinnostanut. Halusin nukkumaan. Seuraavaksi pääsimme kuitenkin siihen, että Mireyan pitäisi saada nukkua, koska ei tästä oltu mihinkään menty. Miksi hemmetissä minut sitten piti herättää, jos Mireya sai nukkua? "Mireya-neiti vaati herätystä kun palaatte", mies vastasi siihen. Niin onhan kyseessä tosiaan Caine. Totta kai silloin pitää herätä.

Sitten kuitenkin taas seuraavaan asiaan ja se lisäpunapää olikin joku Gunnars ja Cainen eno. Juurikin näin... Tuleekohan hänen isänsä tai äitinsä seuraavaksi paikalle? Tai kenties joku isoisä tai joku muu sukulainen? Tai seuraava homokaveri? Aikoiko tänne tosiaan tulla koko Cainen suku? Seuraavaksi pidettäisiin varmaan sukukokous. Mihin Caine noin monta silmäparia tarvitsee vartioimaan itseään? Luojan kiitos, kukaan ei ole katsomassa minun perääni. Seuraavaksi joku kuitenkin oli sienissä vai oliko joku sittenkin ollut sienestämässä? Ihan kuinka vaan. Asiasta kuitenkin hypittiin melko nopeasti toiseen ja taas oltiin vahtimassa jotain ja suurin osa alkoi taas menemään ohi korvieni kun en jaksanut keskittyä. Tajusin kuitenkin seuraavaksi, että Caine katsoi suoraan minuun, joten odotin jo jotain asiaa tai kysymystä. Asia kuitenkin oli vaan se, että miksi en vaihda kuivia vaatteita päälleni. "Tämänkö takia mut herätettiin?" mutisen siihen. "En ottanut mukaan mitään vaihtovaatetta, koska en varautunut mihinkään Tuomion sotaretkelle vai mikä se olikaan..." vastaan lopulta itse kysymykseen haukotellen taas mennen samalla taas makaamaan. Tiesin kuitenkin, että ei märät vaatteet mitään auta, mutta en aikonut edelleenkään alasti täällä hillua.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.09.2015
22:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Beniamino esitteli itsensä Gunnarsille, toisin kuin muut, mutta voisin esitellä heidät sitten kun olisi paremmin aikaa. Sitten hän selitti, että tosiaan vahtiminen onnistui, joten kaipa nuotio oli ihan tarpeeksi riskitön. Ja jos meidät löydettäisiin, niin sitten vain tapettaisiin kaikki, ei se niin vakavaa ollut ja juuri nyt en jaksanut miettiä asiaa sen pidemmälle. Lämmin illallinen kuulosti erittäin houkuttelevalta. No kuitenkin, Beniamino sanoi voivansa vartioidessaan keskittyä vain vartiointiin, joten hänet piti herättää siitä sitten, kun nuotio olisi sammutettu eikä vartiointia tarvittu, ja tärkeät puheenaiheet oli kerrottava tälle uudestaan. Sitten tämä sanoi palaavansa vartioimaan. ”Selvä, kiitos paljon vaivannäöstänne.” Vastasin Beniaminolle koettaen tämän kohteliasta puheenpartta, ehkä hän arvostaisi sitä tai sitten ottaisi sen pilkkaamisena. No kohteliaisuudeksi se oli tarkoitettu. Toki minulle oli hovietiketti opetettu, harvemmin vain jaksoin vaivautua puhumaan niin hirveän ylevästi. Asia meni yleensä vähemmälläkin krumeluurilla perille.

Sitten tähän, hmm. Abuliin. Ja siihen, ettemme olleet menossa nukkumaan. minusta kun osa oli jo kiitettävän hyvin aloittaneet senkin ja itse voisin ihan hyvin mennä nukkumaan, mutta ensin ruoka, kun nuotio vielä paloi. Ja sitten siihen, ettei Abdul tai siis Abdal ei ollutkaan nimeltään Abdal vaan se oli jokin kohtelias puhuttelupääte, ja miehen nimi siis oli Rauf. ”Selvä, Rauf onkin parempi nimi.” Vastasin nyökäyttäen päätäni hyväksyvästi. Ja Mireya piti herättää siksi, että hän itse vaati herättämään, kun saapuisin. ”Niinkö todella?” Ihmettelin ja vilkaisin hymyillen nukkuvaa Mireyaa. ”no jos sinun sitten täytyy, niin herätä toki.” Sanoin sitten, koska minkäs Rauf käskyille mahtoi?

Seuraavaksi sitten ongelmaamme nimeltä Ryuumei, niin ilkeältä kuin se kuulostikin. Ja siihen, että tämänkö takia hänet herätettiin. ”Ei toki. Herätimme sinut ihailemaan kuutamoa ystävien kesken.” Vastasin Ryuumeille, joka ei kuulemma ollut ottanut vaihtovaatteita mukaan, koska ei varautunut tälle Tuomion Sotaretkelle. ”No voit lainata sitten minulta vaatteita siksi aikaa, että omasi kuivuvat.” Vastasin, mutta Ryuumei painui takaisin maata. Menin nuotion viereen ja aloin tökkimään Ryuumeitä saappaani kärjellä. ”Ylös siitä. Vilustut jos makaat kylmällä maalla märissä vaatteissa. Pääset nukkumaan vasta sitten kun olet lämmennyt ja kuivunut, mitäs siihen sanot? Syytä ihan itseäsi vain, mitäs menit vaatteet päällä uimaan.” Vastasin Ryuumeille ja menin Gwaedin luokse. Taputin hevostani kaulalle, se hörähti väsyneesti. Pengoin hevoseni vierellä olevia matkatavaroitani ja kaivoin sieltä varapaidan ja housut, jotka nyt ehkä olivat hiukan isot Ryuumeille, kun tämä oli sellainen luuranko, mutta saivat nyt kelvata tähän hätään. Nostin myös turkisreunaisen lämpimän viittani pakkauksen päältä, jonka olin ottanut pois, koska se oli liian kuuma. Palasin vaatteiden kanssa Ryuumein luo. ”Daisuke varmaan luovuttaa telttansa hetkeksi käyttöösi, niin saat vaihtaa vaatteet rauhassa. Sitten tulet tähän takaisin lämmittelemään, kun olet ensin kuivannut itsesi tuolla jo märällä viltilläsi.” Ohjeistin Ryuumeitä ja ojensin tälle vaatteita. ”Olisi ikävää jos sairastuisit.” Sanoin vielä lopuksi. No olin Ryuumeille yhä vihainen aikaisemmasta, mutta olisi ikävää, jos hän sairastuisi, koska ainakin se hidastaisi matkan tekoa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 24.09.2015
00:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder kyyristyi virnistellen Beniaminon älähtäessä hänelle. Lapsellinen vitsi oli nimittäin ollut hänen mielestään erittäin hauska, ja toisen reaktio oli tehnyt kepposesta täydellisen. Taisi hän hieman naurahtaa ääneenkin, kun Beniamino kysyi miksi hän oli kastellut toisen, muttei kuitenkaan alkanut selittelemään tekosiaan. Jekkuhan kuitenkin oli täysin harmiton, vain Beniaminon pää oli siinä kastunut, joten tuskin siinä nyt mitään suurempaa ongelmaa oli.

Huomatessaan Beniaminon osoittavan painokkaat sanansa hänelle, Calder mietti pitäisikö hänen vain vältellä toisen katsetta ja leikkiä kuin ei olisi kuullut. Toisaalta toisen kohtaaminen kasvotusten vaikutti hauskemmalta, ja hän kääntyikin tämän puoleen luoden kasvoilleen mahdollisimman viattoman ilmeen, kallistaen päätään ja räpyttelemällä silmiään muutaman kerran. ”Minähän vain yritin auttaa”, hän nurisi lapsellisesti, mutta siirtyen lopulta takaisin nuotion ääreen samaan paikkaan missä oli aikaisemmin ollut ja alkaen tökkiä jälleen nuotiota oksalla.

Calder kuunteli tyytyväisenä Cainen ottaessa Ryuumein lämmityksen vastuulleen. Hänellä itsellään ei ollut kovinkaan paljoa käsitystä terveydenhuollosta, sen verran vain, että tiesi miten haavat hoidettiin. Ehkä hänen ei olisi alun alkaenkaan pitänyt antaa Ryuumein nukahtaa? No nyt tuo oli kuitenkin hereillä ja sai kuivat vaatteet Cainelta lainaan, joten sekin ongelma oli vähän kuin ratkennut itsekseen Calderin osalta.

”Paljoko te löysitte sitä ruokaa?” Calder kysyi vaihtaen puheenaihetta. Hän oli jo kerran tarjonnut ruokavarastojaan muille, joten siitä tarjouksesta tuskin tarvitsi enempää muistutella. Mutta jos kolmikolla oli syötävää heti kädenulottuvilla, eikö olisi järkevämpää vain lämmittää ne saman tien? Vaikkei nuorukainen sitä ehkä ääneen sanonutkaan, hän alkoi hieman olla nälkäinen ja hän oli melko varma, ettei ollut ainoa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.09.2015
13:05
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Silmät halusivat jälleen alkaa painumaan kiinni, vaikka koitinkin totta kai ns. taistella vastaan. Ilmeisesti tässä olisi joku homma menossa ja sen takia piti herätä ja kaikkien huomiota kaiketi tarvittiin ellei tässä oikeasti herätetty vaan sen takia, että Caine tuli paikalle punapääarmeijansa kanssa. Joka tapauksessa ympärilläni puhuttiin selvästi jostain nimiongelmasta, että se joku mies olikin Rauf eikä joku muu. No olisi sitten esitellyt nimensä niin, että väärinkäsityksiä ei voisi syntyä. Toisaalta se oli samantekevää minulle, koska minuahan ei nyt jaksanut kiinnostaa kenenkään nimet. Halusin vaan nukkumaan ja niin ilmeisesti halusi Pörröinenkin. Sitten siihen, että kuka pitikään herättää ja kuka ei ja Caine mietti jotain Mireyan herättämisen suhteen, että näinköhän mahtoi olla. "Niin... Mireya halusi puhua kanssanne muutamasta asiasta. Toki voisin ne itsekin sanoa, koska minultahan tieto tuli, mutta Mireya halusi kertoa asiat, joten noudatan vaan hänen toivettaan asian suhteen", tämä ilmeisesti Rauf niminen selitti asiaa. Naiset olivat kyllä vaikeita, jos kerta Rauf voisi ihan itsekin kertoa asian ilman Mireyaa. No, jos he alkavat rupattelemaan, niin voinen varmaan mennä nukkumaankin?

Sitten kuitenkin siihen, että miksi minut herätettiin ja minut siis herätettiin ihailemaan kuutamoa ystävien kesken. Ai oliko minulla sellaisiakin? Kas kun en ollut huomannut. Kukaan täällä ei tuntunut edes huomioivan minua niin kuin ystävä ystävän yleensä huomioi. "Kuutamoa? Oikeasti? Pilailethan?" kysyn Cainelta, koska kuka hemmetin juntti herättää ketään katsomaan jotain kuutamoa? Ei se ole syy herättää ketään! Sitten kuitenkin jo seuraavaan asiaan eli vaatteisiin. Tarkemmin sanottuna siihen, että Caine voisi lainata jotain omia vaatteitaan. Siinä kohdassa silmäni kuitenkin sulkeutuivat, koska en vaan meinannut jaksaa pitää niitä enää auki. Heti sen jälkeen joku kuitenkin tuli tökkimään minua ja sanoi siitä, että pitäisi nousta. Kuulosti ihan Cainelta. "Joo joo, mutta ei sen tähden tarvitse tulla tökkimään likaisella kengällä", sanahdan siihen ja nousen uudestaan istumaan ja toki avaan silmäni. Caine jatkoi vielä siitä, että pääsisin vasta sitten nukkumaan kun vaatteet oli vaihdettu, olin kuivunut ja lämmennyt. Sitten vieäl, että mitäs siihen sanon. "Kuinka vaan..." mutisen ja hieron silmiäni lisää. Tosin seuraavaksi sainkin jo syytöksiä siitä, että olin muka mennyt vaatteet päällä uimaan. "Enkä mennyt... Mikä kumma saa sinut tässä tilanteessa kuvittelemaan, että olisin mennyt vaatteet päällä uimaan ihan tarkotuksella ja vielä tietoisena siitä, että vaihtovaatteet jäivät kotiin? Kuinka tyhmänä oikein pidät minua? En mennyt uimaan, vaan joku hemmetin juuri sattui olemaan suoraan reitilläni enkä vaan sattunut katsomaan juuri silloin sitä hemmetin juurta kun se siinä möllötti. Juuren takia kaaduin ja vielä suoraan siihen hemmetin lampeen. En siis mennyt uimaan tietentahtoen. Se oli vahinko eikä siis mitenkään vikani", selitin asian laidan ja nousen kunnolla seisomaan. Pörröinen puolestaan jäi makailemaan siihen.

Caine aloitti vaihtovaatteidensa etsinnän ja sitten ne vihdoin löytyivät eli paita ja housut siis. Näyttivät ne kyllä hieman isoilta, mutta Caine nyt oli kuitenkin pidempi kuin minä ja kaiketi saatoin olla myöskin laihempi, mutta en nyt kuinkaan sairaanloisen laiha ollut. Laiha kyllä ja ehkä hieman alipainoinen, mutta en luuranko kuitenkaan. Mukaan tarttui myös joku epämääräisen näköinen kasa, joka paljastui turkikseksi tai oikeastaan viitaksi, jossa oli turkisreuna. Lisäksi sain vielä jotkut hemmetin ohjeet siitä, että miten vaatteet vaihdetaan oikein, että ne eivät kastu. No siten, että kuivaan itseni jo valmiiksi märkään vilttiin. "Kiitos paljon neuvoista... En olisikaan osannut hoitaa asiaa ilman niitä... Kerrotko vielä tarkemman reitin sinne sen nössön telttaan?" kysyn lopuksi hieman ärtyneenä, koska minua vallan ärsytti se, että minua pidetään ihan täysin tyhjäntoimittajana, joka ei oikeasti vielä seitsemäntoistavuotiaanakaan tiedä yhtään mitään yhtään mistään asiasta. Hemmetin moiset neuvot ottivat vaan päähän ja lisäksi kun väsytti, niin se laittoi asiat ärsyttämään vielä enemmän. Lopuksi sain ne varavaatteet ja sanoi Caine vielä siitäkin, että olisi ikävää, jos sairastuisin. "Niin... Onhan se ikävää, jos matka hieman venähtää idiootin takia", sanahdan siihen, koska eihän tässä minua kukaan ole ihmisenä ajatellut tai sellaisena, jolla on tunteet. Minua lähinnä pidetään tyhjäntoimittajana, niin kuin näkyi tässäkin.

Astelen siitä kuitenkin sinne sen nössön eli Daisuken teltalle. "E-ethän sitten koske siellä mihinkään?" nössö kyseli. "No en ajateltukaan. Pois edestä", sanon lopun melko törkeästi ja lähinnä työnnän ruipelon edestäni pois. En sentään noin ruipelolta kuitenkaan näyttänyt. Eihän tuosta olisi mihinkään. Ängin itseni kuitenkin tämän kyseisen luuserin telttaan ja suljin sen ns. oven perässäni vetoketjusysteemillä ja aloitan sillä, että riisuin märät vaatteet pois päältäni vai olisiko pitänyt kysyä neuvoa, että mikä vaate olisi kannattanut riisua ensin ja kuinka oikeaoppisesti riisutaan? Vai olisiko samantien pitänyt pyytää jotakuta osaavampaa riisumaan minut? Ei vaatteiden riisumisessa kuitenkaan mitään ongelmaa ollut. Myöskään kuivaaminen ei tuottanut ongelmaa, mutta olisihan oikeastikin todella hemmetin avuton, jos en osaisi itseäni edes kuivata. Sen jälkeen kiskon ne Cainen housut ja paidan päälleni. Housun lahkeet tosin käärin niin, että ne jäivät hieman polven alapuolelle, koska täysin pitkät housut olivat ärsyttävät. Paidan annoin olla, mutta sen kaula-aukko olisi voinut olla isompi. Lisäksi vaatteet näyttivät aikalailla jätesäkiltä päälläni, mutta housut kuitenkin sentään pysyivät jaloissani, vaikkakaan eivät siinä kohdassa, johon ne oikeasti oli tarkoitettu vaan ne olivat valuneet hieman alemmas. Ei kuitenkaan niin alas, että paljastelisin jotain. Pääasia, että ne pysyivät päällä. Heitän vielä sen Cainen viitan niskaani ja sitten oli valmista.

Avaan lopuksi sen teltan ja astun sieltä ulos. Daisuke niminen nössö katsoi minuun selvästi siihen malliin, että en kai sitten koskenut mihinkään. "En koskenut mihinkään", vastaan ennen kuin tämä edes kerkeäisi kysymään. Olin toki ottanut märät vaatteet ja märän viltin mukaani. Sitten astelin takaisin sen nuotion luo ja leväytin kaiken märän pitkäkseen siihen maahan, koska ei täällä nyt mitään pyykkinaruja ollut ja kyllä tuli ne varmasti kuivaisi. Istun myös itse maahan ja Pörröinen tunki heti syliin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.09.2015
19:17
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Tällainen tilannemuutos, eli menetimme Renmein.
Celedenin kuningaskunta ja sähkö-elementti ovat siis vapaina. Ensisijaisesti, jos joku sattuisi tietämään jonkun, joka voisi olla kiinnostunut asiasta, niin saa kysellä, ja jos ketään ei löydy, niin joku saa halutessaan tehdä toisen kruununperillisen. Pakko ei siis tietenkään ole, mutta jos kiinnostusta riittää, niin se on mahdollista ^^

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2015
14:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

En nyt ehkä ollut olettanut, että palattuani leiriin saisin heti alkaa järjestelemään muiden asioita. Olin suunnitellut, että menen suoraan nukkumaan, ellei mitään ruokaa järjestyisi tähän hätään, mutta nyt täällä paloi leirinuotio ja Beniamino vahti, ettei vihollisia pääsisi näköetäisyydelle. Ryuumei oli kovaa vauhtia vilustumassa eikä osannut toimia asian hyväksi. Järkikin sanoi, ettei märissä vaatteissa maassa kieriminen nyt ainakaan mitään auttaisi. Vai johtuiko se siitä, että oltiin niin etelässä, ettei täällä oltu totuttu vilustumisiin? Sitten oli vielä jokin asia, mistä Mireya ehdottomasta tahtoi puhua juuri minun kanssani. Tai sitten hän vain odotti, että kaikki olivat paikalla, mutta oli kivempi ajatella, että juuri minua oltiin odotettua. Tai no nyt kun asiaa alkoi olla vähän turhan paljon, niin ei se niin mukavaa ollut. Halusin todella päästä nukkumaan, mutta kai se oli liikaa vaadittu.

Rauf sanoikin juuri siitä, että Mireyalla oli se jokin asia, minkä hänkin voisi kertoa, mutta Mireya oli halunnut puhua siitä itse. No olkoon, en jaksanut väitellä asiasta. Herättäköön Mireyan sitten, jos se oli niin tarpeellista. Pyöräytin silmiäni, kun Ryuumei ihmetteli, että oikeastiko olimme tuijottelemassa kuuta. No äly hoi, miksi ihmeessä edes haluaisin katsella kuuta hänen kanssaan? Ihme tosikko, kai tyhmempikin olisi tajunnut, että se oli nimenomaan pilaa. Olin turhan väsynyt, että olisin jaksanut puuttua moiseen enkä jaksanut jatkaa leikinlaskulinjalla. Ärsytti muutenkin, että kun yritin hoitaa asiaa niin, että toinen ei kuolisi kylmään, niin tämä vain käänsi kylkeä eikä ollut kiinnostunut koko asiasta. Koska halusin vielä nukkua ennen lähtöä, halusin asioihin vauhtia. Ryuumei sitten valitti, ettei tarvinnut tökkiä likaisilla kengillä. Olisi noussut ylös, niin ei olisi tarvinnut tökkiä.

Sitten tuli selitystä juurta jaksaen, ettei hän vaatteet päällä ollut uimassa ja miksi kuvittelin niin? No ehkä siksi, että hän oli läpimärkä? Ei kai lampi hänen kimppuunsakaan hyökännyt? Tai Calder… Hiukan epäilin. No kuitenkin syypää oli joku juuri, joka oli kampannut hänet veteen. Ihan kuin se nyt minua muka kiinnosti. Ja mitä siihen tuli, että miten tyhmäksi Ryuumeitä luulin, niin tällä hetkellä aika tyhmäksi. Voisi hiukan katsoa eteensä eikä vain rämpiä menemään. Olin liian väsynyt jaksaakseni kuunnella moista tyhjänjauhantaa, halusin asian vain nopeasti hoidettua pois alta. Valitettavasti Ryuumeillä ei näyttänyt olevan kiire, vaikka luulisi olevan. Sitten kun olin selittänyt ohjeet Ryuumeille, niin tämä päätti vielä alkaa irvailemaan, että eihän hän sitä itse olisi osannutkaan ja että voisinko kertoa tarkemman tien sen nössön telttaan. ”No toimisit sitten kun kerta tiedät mitä pitää tehdä. Ja hänen nimensä on Daisuke, eikä mikään nössö.” Ilmoitin, koska Ryuumein käytös alkoi todella ottaa aivoon. Sitten päästiin vielä siihen, että olisi ikävää jos matka viivästyisi idiootin takia. ”Ei kun tietenkin siksi, että olet niin ystävällinen ja mukava kaikkia kohtaan ja pidämme sinusta, siksi sairastumisesi olisi kaikille suuri murhe.” Ilmoitin selkeän sarkastisesti, että ei varmasti jäisi epäselvyyttä, mikä mielipiteeni Ryuumeistä tällä hetkellä oli.

Daisuke ei hirveästi ilahtunut, kun lupasin Ryuulle hänen telttansa lainaan, ja ihan ymmärrettäväähän se oli. Tämä varmisteli vielä, ettei Ryuumei koskisi mihinkään ja tämä vain tiuski että pois tieltä ja kehtasi vielä tönäistä poikaa. Kiittämättömyys oli maailman palkka ja sitten hän vielä syytti muita, että meitä kiinnosti hänen vilustumisensa vain siksi, että se hidastaisi matkaa. Oliko hän antanut aihetta olla huolissaan muuten? Ei ollut. Painoin kädellä otsaani, nyt alkoi päätäkin särkeä kaiken huipuksi. Laskin käteni koettaen rauhoittua ja vilkaisin Daisukea pahoittelevasti. ”Anteeksi että annoin luvan puolestasi.” Sanoin sitten, koska Ryuumei nyt ei osoittanut mitään kiitosta sitä kohtaan, että yritimme vain auttaa häntä. Nuotio oli sytytetty hänen takiaan ja kaikilla oli riski jäädä sen takia kiinni, Beniamino joutui vahtimaan aluetta sen takia tarkemmin, olin luovuttanut vaatteeni hänelle ja Daisuke oli saanut kaikesta kiitokseksi vain nössöksi nimittelyä ja tönimistä. Ryuumei pääsi ulos teltasta vaihdettuaan vaatteeni ylleen ja meni jököttämään nuotion ääreen sanaakaan sanomatta, jonkun kissan tunkiessa hänen syliinsä. Mahtoi olla ainoa elävä olento täällä, joka halusi noin kovin hänen lähelleen. ”Kiitos olisi varmaan liikaa vaadittu, mutta voisit edes pyytää Daisukelta anteeksi moukkamaista käytöstäsi, kun hän ei muuta tehnyt kuin auttoi sinua.” Ilmoitin vielä Ryuumeille, mutta nyt en sen enempää enää jaksanut mitään Ryuumeitä ja hänen ongelmiaan. Calderkin oli kysellyt varmaan jotain ruokaan liittyvää, mutten tiennyt paljon sieniä Gunnarsilla oli tai Jeremyllä lihaa, minulla ei ollut mitään, joten ehkä he ilmoittaisivat ruokatilanteen itse.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2015
14:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Menetimme myös Shinkannin, eli jos joku tietää innokkaita roolipelaajia tai haluaa tehdä lisää kruununperillisiä, niin Celedenin ja sähkön lisäksi vapaana on nyt myös Urumiya ja jää.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com