Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2015
15:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Kun asioista nyt todella mietti, niin mielestäni asiat olivat kyllä levähtäneet käsiin aika täydellisesti. Lisäksi, jos Mireyan henkivartija kerta tiesi itse, mitä Mireya on sanomassa kun kerta tieto oli kyseisen henkivartijan mukaan tullut tältä henkivartijalta itseltään, niin tämä kyseinen Rauf niminen henkivartija voisi hyvin sanoa asian itsekin ilman Mireyaa. Ei siihen kuitenkaan välttämättä minkään valtakunnan kuninkaallisen sanallista suostumusta kuitenkaan tarvita. Tuo on vaan viivytystä kaikesta huolimatta vaikka tietenkin on kohteliasta toimia niin kuin prinsessa haluaa. Ihmiset kuitenkin haluavat varmasti levätä moisen matkan jälkeen ja koska matkaa pitää myöskin jatkaa jossain kohdassa, niin olisi suotavaa käyttää tämä aika lepäämiseen. Tietenkin olisi myös hyvä täydentää energiavarastoja myöskin ruualla, mutta sen sijaan, että kukaan teki mitään ruuan lämmittämisen eteen, niin sen sijaan sitä kyseltiin siitä, että kuinka paljon sitä on. Lisäksi keskustelua käytiin myöskin Ryuumein vilustumisongelmasta ja hän olisi aivan hyvin voinut itsekin toimia eikä vaan heittää kirvestä kaivoon ja mennä nukkumaan maahan märissä vaatteissa. Kyllä tervettä järkeä kuitenkin saisi käyttää. En kuitenkaan alkanut valittamaan näistä asioista yhtään mitään, koska valitus nyt ei kuitenkaan auttaisi asiaa, vaikka asiat voisi hoitaa myöskin helpommin. Toisaalta sitten en ole varma, että keiltä kaikilta täältä kannattaa edes odottaa maalaisjärkeä. Kukaan ei vaikuttanut kuitenkaan kovinkaan viisaalta ja vaikka en nyt itseänikään mitenkään huippuälykkääksi laskekaan, niin ainakin minulla oli maalaisjärkeä asioiden hoitamisen suhteen. Matkan kannalta oleellista olisi kuitenkin se, että tulisimme toimeen keskenämme. Jos hetkellinen yhteiselomme on tällaista koko ajan, niin eihän tästä tule yhtään mitään ja kaikkien pitäisi tajuta se, mutta eivät ilmeisesti ymmärrä tai eivät kaikki ainakaan.

Joka tapauksessa kun Ryuumein ongelmassa päästiin nyt eteenpäin, niin Caine tarjosi telttaani Ryuumeille. En laittanut vastaan asian suhteen, koska näköjään minulla oli ainut teltta koko porukassa mukana. Varustaiduin vaan kaikkeen mahdolliseen. Mutta niin... on toki ymmärrettävää, että koko porukan edessä ei ole mukavaa riisua ja pukea, mutta kuka sanoi, että tässä pitäisi hoitaa se asia? Ryuumei olisi voinut mennä vähän matkan päähän leiristä hoitamaan sen asian. Joka tapauksessa Caine sai jotain sanallista vääntöä siitä, että kyllä albiino itsekin osaa asioita hoitaa. No miksi hän ei sitten hoitanut niitä sen sijaan, että makasi maassa ja odotti ihmettä? Caine sitten sanoikin siitä, että Ryuumei olisi voinut sitten toimia. "Ai siis riisua vaan kaiken pois vaan? En aikonut hyppiä alasti täällä kuitenkaan eikä mieleeni nyt vaan tullut sattumoisin sitä, että joku edes olisi oikeasti lainannut yhden yhtä vaatekappaletta minulle. Joten mieluummin sitten olen märissä vaatteissa kuin täysin alasti", Ryuumei päätti sanoa siihen asiaan. Caine tosin oli jatkanut vielä siitä, että minä en kuitenkaan ollut nössö vaan Daisuke, joka tosiaan on nimeni. "Ihan se ja sama, mikä ihme sekin on", Ryuumei sanahti siihen nimiasiaan ainostaan. En kuitenkaan halunnut, että minua joksikin nössöksi kutsuttaisiin. Jos on pakko kutsua joksikin muuksi kuin Daisukeksi, niin olisi kiva, jos se edes muistuttaisi jotenkin nimeäni ja jota voisi kutsua lempinimeksi.

Seuraavaksi siihen, että miksi Ryuumein mahdollinen sairastuminen olisi huolestumisen tai murheen aihe ja kun Ryuumei heitti siihen jotain siitä, että olisi harmi, jos matka venähtää idiootin takia. No eipä Ryuumei kyllä kovinkaan mukavakaan ihminen ollut, että ei sen puoleen, mutta voihan hänen käytös johtua huonosta kasvatuksestakin tai jostain muusta ongelmasta? Ei tuo kuitenkaan tietenkään hyvää käytöstä ole eikä kukaan halua tulla kohdelluksi niin kuin Ryuumei kaikkia kohtelee, mutta ehkä hänenkin käytökseen olisi mahdollista saada muutoksia jotenkin? Caine kuitenkin väänsi jonkun sarkastisen kuuloisen ilmaisun asiaan, että Ryuumei muka olisi niin ystävällinen kaikkia kohtaan ja kaikki tykkäsivät hänestä. En tiedä, mutta ehkä tuon jutun olisi voinut jättää pois, koska ei tuo nyt ainakaan asiaa auta mitenkään, mutta pidin tiedon kuitenkin taas itselläni, koska sinänsä ongelma ei kuitenkaan ollut minun tai olihan se, koska tämä olematon yhteishenkemme hankaloittaa koko matkaamme ja moinen möykkä ja huuto voi paljastaa meidät. Lisäksi nuotio oli silti iso riski vaikka Beniamino kuinka vartioisikin. Jos kimppuumme hyökkää joku vihollisarmeija tässä ja nyt, niin kuka muka on siinä kunnossa, että pystyy puolustautumaan? Kaikilla on nälkä tai väsy ja jotkut nukkuu jopa. Ja ruokaa voisi saada myöskin muutenkin kun nuotion avulla. Voisimme esimerkiksi kerätä ruuat yhteen kasaan ja syödä säästeliäästi niin, että kaikki saa jonkun verran kuitenkin syötyä? Näin vaan paljastamme itsemme ja ennen kuin huomaammekaan, niin kimppuumme on voitu hyökätä. Joka tapauksessa Ryuumei ei sanonut mitään siihen Cainen heittoon siitä, mite ajattelee Ryuumeista.

Seuraavaksi Ryuumei tosiaan tunki itsensä telttaani tönäisten minut vaan edestään pois kun olin sanonut siitä, että mihinkään ei saisi koskea. Ei siinä mitään eikä siellä nyt mitään ihan hirveän henkilökohtaisia asioista ole, mutta en vaan halua, että jotkut muut käpälöivät minun omia tavaroita. Ryuumei ei siitä kuitenkaan äänensävystä päätellen ollut piitannut mitenkään. Caine kuitenkin alkoi pyytelemään anteeksi siitä, että antoi luvan puolestani. "Ei se kai mitään... Toki ymmärrän, että tässä ei ole mukavaa alkaa riisumaan ja sitten pukemaan. Ryuumei olisi kuitenkin voinut mennä myös hieman kauemmaksi leiristä ja vaikka jonkun puun taakse. Onhan tässä näitä puita vaikka kuinka paljon", päätin kerrankin vastata ihan kunnolla ja jotenkin sain ujoutenikin pysymään poissa. Ei puhuminen ollutkaan niin kamalaa kun luulin.

Sitten Ryuumei tulikin teltasta ulos ja väistin jo valmiiksi, että en tulisi taas tönityksi. Ryuumei ei sanonut kuitenkaan enää mitään mihinkään vaan istui vaan nuotion ääreen takaisin liian pitkän viitan kanssa. Caine päätti sitten jatkaa kuitenkin taas Ryuumeille siitä, että vaikka kiitos olisikin liikaa vaadittu, niin voisi tämä sentään pyytää anteeksi minulta moukkamaista käytöstään, kun kerran autoin tätä. Niin, enhän laittanut vastaan telttaehdotukselle ja annoin hänen vaihtaa vaatteensa siellä. Ei minun olisi pakko ollut antaa niin tapahtua. Ryuumei ei kuitenkaan sanonut asiaan mitään vaan piti vaan katseensa lähinnä nuotiossa. "Saisinko ehdottaa jotakin?" päätin lopulta kysyä, koska asia vaivasi minua nyt kovin paljon. "Asiamme eivät etene näin mihinkään, jos käyttäydymme kuin mitkäkin ääliöt toisiamme kohtaan. Tiedän, että jokainen on yksilö ja erilainen. Meillä on erilaiset taustat ja erilaiset perheet. Tulemme kaikki eri Gildomeran maanosista ja valtakunnilla on eroja, mutta emme pääse puusta pitkälle, jos vaan kinaamme ja nahistelemme joka asiasta ja piikittelemme toisiamme. Meidän pitää pitää yhtä. Olemme tässä yhdessä ja olemme joukko, mutta vaikutamme vaan kasalta pikkukakaroita, joilla ei ole hajuakaan mitä teemme ja sen sijaan, että voisimme hioa yhdessä matkantekoon liittyviä asioita ja keskustella niistä järkevästi, niin sen sijaan vaan riitelemme keskenämme. Lähinnä siis ehdottaisin sitä, että edes yrittäisimme tulla toimeen keskenämme yhtenä joukkona ja vaikka kulttuurisia eroja onkin, niin voisimme edes koittaa joustaa niissä. Olemme kuitenkin kaikki yhdessä tässä sodassa ja vihollinen on yhteinen. On turhaa alkaa vänkäämään jostain pikkumaisista asioista ja kuluttuu turhuuteen voimia. Kulttuurierot ovat hieno asia ja olisi ikävää, jos joka valtakunta olisi samanlainen, mutta emme pääse puusta pitkälle, jos mietimme jokaisen kulttuurinäkemyksiä joka ikiseen asiaan", sanon ja se oli varmaan pisin asia, jonka olen koskaan sanonut yhteen putkeen yhtään kenellekään. Olin oikeastaan todella ylpeä itsestäni, että sain vihdoin sanottua sen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 25.09.2015
16:00
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Megohime" kirjoitti:

// Menetimme myös Shinkannin, eli jos joku tietää innokkaita roolipelaajia tai haluaa tehdä lisää kruununperillisiä, niin Celedenin ja sähkön lisäksi vapaana on nyt myös Urumiya ja jää.


// Voisin olla kiinnostunut siitä jää-elementin ottamisesta mikäli muita halukkaita ei ilmaannu ^w^

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2015
16:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"neno" kirjoitti:

// Voisin olla kiinnostunut siitä jää-elementin ottamisesta mikäli muita halukkaita ei ilmaannu ^w^


// selvä homma, katotaan viel muutama päivä, mut muuten saat sen mun puolesta :3

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.09.2015
17:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Saavuttuamme leiriin takaisin, sinne oltiin sytytetty nuotio vihollisia houkuttelemaan. Nuotion syy kyllä selvisi, albiino prinssimme oli läpimärkä eikä muut halunnut hänen vilustuvan. Sinihiuksinen prinssi taas kertoi, että vahti elementillään tarkasti, että kukaan ei pääsisi tarpeeksi lähelle. Mielestäni tämä ei silti ollut järkevää. Ja metästäjänä tiedän, että oli kuinka hämärää tahansa, savun kyllä näki. Varsinkin, jos nuotion lopulta sammuttaisi vedellä, siitä vasta tulisikin sakeaa tupruttavaa savua, jonka haistoi todella pitkälle ja näki selkeästi myös öisin. No muut kumminkin päättivät pitää nuotion päällä ja sinihius alkoi vahtia ympäristöään. Sitä ennen tosin Caine oli esitellyt enonsa muille ja Gunnars oli jotain murahdellut vastaukseksi, ei siis mitenkään ilkeästi murahdellut, mutta hiljaisesti. Ilmeisesti Gaianin herttua ei tykännyt puhua tuntemattomille juuri mitään.

Tilanne kärjistyi pian ongelmaksi, kun märkä prinssi alkoi valittaa ja sitten alkoi myös Cainekin. Myös ihmeteltiin, miksi joku prinsessan henkivartija ei voinut kertoa itse asiaa, vaan prinsessa piti herättää. Pysyin hiljaa, koska en tiennyt, mitä sanoisin. Katsoin Cainea, tuo näytti menettäneen hermonsa oikein kunnolla. Minun teki mieli vain hieroa tuon niskoja ja saada toinen rentoutumaan. Niin en tietenkään voinut tehdä, koska juttumme piti pitää yhä salassa. Jossain vaiheessa oltiin kysytty ruoastakin, että kuinka paljon sitä oli ja voisiko sitä tehdä. En tiennyt tarkalleen Gunnarsin sienistä, mutta ilmeisesti niitä näytti olevan pari pientä säkkiä, jos oikein katsoin. Tuo olikin vetäytynyt jonkin puun luo hevosensa kanssa ja käynyt istumaan. Ilmeisesti perkaili sieniään. Minulla oli tosin vain kaksi kania, niistä ei kyllä tälle kokoonpanolle paljoa riittäisi, mutta voisinhan tietysti ne valmistaa. Omasta puolestani lapsellisesti käyttäytyvä märkä prinssi, joka tosin jo vaihtoi yllensä Cainen lainavaatteet, ei tarvitsisi mitään ruokaa sen takia, kun käyttäytyi typerästi. Kaikki muut yrittivät vain auttaa tuota.
"No alanko sitten nulkemään lihoja?" kysyin, lähinnä Cainelta, mutta kyllä joku muukin saisi vastata kysymykseeni. Kerta nuotio oli nyt herättämässä huomiota, miksemme sitä hyödyntäisi. Toisaalta, jos joku eksyisi lähellekin, joutuisimme sammuttamaan sen ja hyvä liha pilaantuisi. Ei puoliksi valmistettua lihaa enää voisi käyttää. Ja jos joku pääsisi liian lähelle, joutuisimme joko tappamaan heidät tai vaihtamaan paikkaa ennen, kuin se joku pääsisi leiriin asti. Kumpikin vaihtoehto oli mielestäni huonoja, sillä olimme kaikki väsyneitä. Taistelusta ei välttämättä tulisi mitään, mutta sekä ihmiset ja hevoset varmasti olivat liian väsyneitä matkaamiseen. No, odottelin kuitenkin vastausta kysymykseeni ennen kuin tekisin mitään. Vilkaisin sitä jotain naisen näköistä prinssiä, kun tuo alkoi saarnata meille, mutta en vastannut yhtään mitään. En ollut perillinen, joten tuskin muutenkaan voisin päättää kenenkään puolesta.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 25.09.2015
18:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder alkoi pikkuhiljaa huomata, miten paljon Ryuumei osasi kiukutella eikä tuo vaikuttanut osaavan ilmaista kiitollisuutta mitenkään. Päätään pudistellen hän seurasi Ryuumein ja Cainen sanasotaa, mutta katsoi paremmaksi olla puuttumatta asiaan. Hän oli itse kuvitellut olevansa aikaisemmin huonolla tuulella, mutta Ryuumei veti jo sillekin pohjat, Cainen ärtymyksen toisen käytökseen Calder taas ymmärsi täysin. Hänestä tuntui, kuin olisi vierittänyt Ryuumein Cainen vastuulle, ja tunsi siitä pienen syyllisyydenpistoksen, vilkaisten nopeasti anteeksipyytävästi Cainea.

Calder ilahtui kuullessaan Jeremyn ehdottaessa alkavansa nylkemään lihaa. ”Jos viitsit”, hän vastasi lyhyesti vilkaisten miestä, ei hän vielä tuntenut toista eikä ollut kuunnellut tämän riitaa Ryuumein kanssa aikaisemmin, joten hänellä ei ollut vielä minkäänlaista mielikuvaa toisesta. Mutta Caine vaikutti mukavalta tyypiltä, joten tuskin Jeremykään mikään rasittavuuden huippu olisi mikäli tuli toisen kanssa toimeen. Kaksikon välit vaikuttivat todella läheisiltä mitä Calder oli tähän asti nähnyt.

Kun Ryuumei oli saanut itsensä takaisin lämmittelemään ja sota tämän ja Cainen välillä vaikutti olevan ohi, Calder kiinnitti huomionsa Daisukeen tämän alkaessa puhumaan. Ilmeisesti toinen siis todella osasi puhua ääneenkin, vaikka nuorukainen oli sitä aikaisemmin epäillyt. Kuunnellessaan toisen puheita Calder oli suurimmasta osasta samaa mieltä, he eivät todellakaan käyttäytyneet kuin heidän ehkä olisi kuulunut, ja se todellakin söi ryhmän yhteistyökykyä. Mutta kun tämä otti kulttuurierot puheeksi, Calder kallisti päätään kummissaan. Mistä toinen oli tämän nyt yhtäkkiä keksinyt? ”Ihan hieno puhe, mutta mistä sinä ne kulttuurierot tähän vetäisit? Eiköhän näiden kahden kina ole ihan vain henkilökohtaista”, Calder sanoi, hänen oli vain pakko päästä huomauttamaan asiasta. Sanat kuulostivat hieman tökeröiltä, vaikka nuorukainen oli tarkoittanut ne ihan positiivisessa mielessä sanotuiksi. ”Mutta siinä olet oikeassa, ettei tämä tappelulla tästä etene, päästään vain kaikki hengestämme pitkässä juoksussa”, hän vielä jatkoi, tarkoituksenaan korjata hieman aikaisempaa tökeryyttään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2015
19:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Odotin jonkunlaista mielipidettä asiaani, mutta saatoinhan toki olla väärässäkin ja muut olivatkin tulleet vartavasten vaan riitelemään tänne toistensa kanssa. Jos näin oli, niin en aikonut tuhlata aikaani sen enempää kakaralauman kanssa. Eivät kaikki nyt tietenkään olleet kakaroiksi osoittautuneet, mutta mitä nyt olin sivusta seurannut, niin aika lapsellisesti jotkut olivat aina joissain kohdissa käyttäytyneet, että vaikka Ryuumei vetikin aikalailla pisimmän korren lapsellisuuden suhteen, niin ei hän ainut kuitenkaan ollut ja välillä mietin sitä, että kuka se joukun nuorin oikeasti onkaan. Olin varmaankin nuorin koko porukasta ja tuntui siltä, että olin ainut, jolla oli aivot ja terve järki asioiden suhteen ja lisäksi taisin olla ainut, joka oli oikeasti tullut jotenkin selvittämään tätä kamalaa sotaa. Yksinhän en siihen mitenkään pystyisi, joten olisi suotavaa, että muukin porukka ottaisivat aivot käteen tai paremminkin pitäisivät ne päässään ja osaisivat käyttää niitä oikein. Mutta tässä tilanteessa olisi varmaan 'ota silmä käteen ja katso' -sanonta paikallaan, koska kaikki tai lähinnä tällä hetkellä Caine ja Ryuumei käyttäytyivät kuin Ellun kanat näin hieman ystävällisemmin ilmaistuna, mutta jos asian suoraan ilmaisee ja asiaa yhtään kaunistelematta, niin aika lapsellisen päätöntä menoa he kyllä harrastivat. Mitä sekään nyt auttaa, että mollataan toinen maanrakoon sen suhteen, että kukaan ei tykkää jostakusta? Tai mitä se auttaa, jos käyttäytyy toisia kohtaan kuin aasi? Ei mitään, tuo ei johda muuhun kuin riitelyyn ja siitä pahimmassa tapauksessa raakamaiseen tappeluun, jossa toinen osapuoli kuolee ja koska joukkomme oli kuitenkin pieni, niin olisi suuri virhe mennä tekemään siitä vielä pienempi. En tosiaan haluaisi osoitella ketään syyllisiksi, mutta kaikki, jotka ovat käyttäytyneet vähänkin ääliömäisesti voisivat miettiä asiaa tehtävän kannalta uudestaan.

Joka tapauksessa kun olin asiani esittänyt, niin hiljaisuus oli laskeutunut koko metsään. Sitten sen jälkeen alettiin puhumaan jostain lihan nylkemisestä ja sitäkin näytettiin lähinnä kysyttävän Cainelta. Ihan niin kuin Caine nyt olisi meidän kaikkien johtaja, joka päätti kaikesta kaiken? Ja kerta kun nuotio nyt on kasattu tuohon ja myönnän kyllä, että olin sen teossa mukana, mutta halusin olla vaan kerrankn hyödyksi johonkin, niin ei tässä nyt varmaan kuitenkaan mitään erillisiä kysymyksiä tarvita siitä, että laitetaanko lihat tulille. Kai se nyt on joka tapauksessa hyödynnettävä ja kaikilla varmasti oli nälkä. Calder vastasi kuitenkin siihen ja sen jälkeen varmaan päästäisiin asiaan. Odotin kuitenkin edelleenkin edes jotain vastausta ehdotukseeni yhteishengestä ja turhien riitojen poisjättämisestä.

Sitten Calder päätti olla ensimmäinen ja huomioida ehdotukseni. Tosin sillä, että puheeni oli kuulemma hieno. "Kiitos paljon, mutta en kysynyt sitä ehdotuksellani..." sanon kuitenkin kohteliaaseen sävyyn koittaen pitää ääneni koko ajan vakaana, koska en halunnut antaa ujoudelle valtaa, vaikka oikeasti tämä paikka oli kyllä kamala kun joutui puhumaan yhtä aikaa näin monelle, mutta oli pakko, koska kukaan muu ei tehnyt sitä. Otin siis niin sanotusti itseäni niskasta kiinni ja edes yritin tarttua toimeen. Joka tapauksessa Calder kyseli sitten siitä, että mistä sain kulttuurierot esiin kaivettua. "Siitä, koska se on yksi syy ongelmaamme. Olemme niin erilaisia ja kulttuurierot ovat nimenomaan yksi asia, joka meidät erottaa. Meitä erottaa myöskin perheiden antama kasvatus. Ja vaikka se Cainen ja Ryuumein riita olikin henkilökohtaista, niin kyllä kummallekin heidän oma kulttuurinsa voi olla ja onkin yleensä henkilökohtainen asia... Asia, jonka he ovat omaksuneet omalla tavallaan. Kulttuuri kun on jokaisessa valtakunnassa eroava, niin Cainen ja Ryuumein näkemykset asioista ovat erilaiset. Sen takia riitoja syntyy. Ja yksinkertaisesti sanottuna, jos Ryuumein perheessä ei opeteta sanomaan kiitos, niin ei hän sitä osaa tehdä, koska luulee, että se on ihan ilmiselvä asia, että autetaan jossain asiassa. Toki se saattaa myös olla hänen oma asiansa, että hän ei vaan jostain syystä osaa kiittää mistään, mikä toki on moukkamaista käytöstä, kuten toisten haukkuminenkin on. Käytös voi johtua myöskin siitäkin, että ehkä Ryuumein avusta ei ole kukaan koskaan kiittänyt. Suurimmaksi osaksi ihminen oppii mallioppimisella ja malli saadaan vanhemmilta tai vanhemmilta sisaruksilta ja jos he ovat moukkia, ovat myöskin jälkeläiset melko usein. Cainen perheessä taas kiitetään asioista eikä vastaavat asiat ole itsestään selvyys. Käytöstavat ovat ehkä jossain määrin jonkunlaista kulttuuria tai ainakin perintö ja tässä tapauksessa voisi sanoa, että kaksi eri kulttuuria törmäsi yhteen. Toisin sanoen, en vaan vetäissyt kulttuurieroja jostain. Toinen oppimisen lähde on se, miten kohdellaan ihmisiä. Jos esimerkiksi Ryuumeita on kohdeltu huonosti, ei hänkään osaa kohdella muita hyvin, koska luulee sen olevan oikein. Caine on saanut todennäköisesti hyvää kohtelua, koska osaa käyttäytyä hieman asiallisemmin", vastaan lopulta itse kysymykseen. "Ja olisi suotavaa huomioida, että tämä on minun näkemykseni asioista. Jollain toisella saattaa olla toisenlainen ratkaisu tähän ongelmaan tai sitten ei ratkaisua ollenkaan, koska joku ajattelee, että näin on hyvä", jatkan vielä loppuun yrittäen pitää itseni kasassa loppuun asti. Calder kuitenkin myönsi, että olin kuitenkin oikeassa tappeluiden ja riitojen suhteen, että ne eivät kanna meitä eteenpäin. "Hienoa, että sentään joku ajattelee samalla tavalla", sanon siihen.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.09.2015
20:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

En herännyt ravisteluun, vaikka tunsinkin sen uneni läpi. Taisin vain mumahtaa jotain. Uneni kuitenkin alkoi herpaantua, kun ympäriltä kuului koko ajan vain enemmän puheensorinaa. Raotin silmiäni ja huomasin valoa, jonka takia hieroin silmiäni ja kampesin istumaan haukotellen. Kaikki puhe oli kuitenkin mennyt täysin ohi. Katselin ympärilleni, muut olivat palanneet metsästä ja nuotiokin oltiin tehty. Eikös sen pitänyt olla niin, että sellaista ei pitänyt tehdä? En sitä kuitenkaan miettinyt, kun huomasin Cainen, joka vaikutti hermostuneelta. Se ei kuitenkaan minua estänyt.
"Caine, tärkeää asiaa. Rauf kertoi, että meidät on helppo jäljittää ja tänne löytää siis helposti jättämiemme jälkien avulla. Tämä ei ole turvallinen yöpymispaikka", kerroin kaiken heti putkeen, koska olisi ollut typerää odottaa näin tärkeän asian selittämisessä. Haukottelin perään, minun kyllä teki mieli vielä nukkua, mutta ehkä pysyisin hereillä niin kauan, että tietäisin, mikä oli homman nimi, ja jos joutuisimmekin tietoni jälkeen vaihtamaan paikkaa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2015
21:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Mireya ei tuntunut heräävän ja käki kyllä mielessäni todella sekin, että miksi Mireyan oli pakko päästä sanomaan siitä, koska voisin minäkin sanoa asiasta? Olisihan Mireya voinut nukkuakin ihan kaikessa rauhassa ja minä olisin voinut sanoa asiasta. Mutta oletin kyllä, että kyseinen asia oli entuudestaan kaikkien tietoisuudessa muutenkin. Ei tänne löytäminen varmaan mikään huippusalainen juttu ollu, jota kukaan ei tajuaisi. Olihan paikalle kuitenkin löytänyt tiensä myöskin näitä Cainen tuttuja ja vielä selvästikin kaksin kappalein, joten en usko, että moinen olisi yllätys enää. Mutta jostain syystä en kuitenkaan halunnut pettää Mireyaa ja koska olin jo luvannut herättää hänet, että hän saisi nimenomaan selittää asian Cainelle, joten siksi halusin tehdä lupaukseni mukaan. Se ehdotus puolestaan jonkun johtajaksi valitsemisesta ja kun nyt olin kuunnellut näiden prinssien mahdottomia asioita ja riidan vääntämistä, niin tiedä sitten, että olisiko heistä oikeasti kukaan mitenkään hyvä johtaja. Se tytön näköinen, mutta ilmeisesti kuitenkin poika alkoi selittämään jotain juurikin yhteishengen puutoksesta ja jos asiaa minulta kysytään, niin yhteishenki heiltä kyllä puuttui. Eihän asiasta pääsisi eteenpäin, jos he riitelevät tuollaisista asioista.

Joka tapauksessa pian Mireya sitten heräsikin kun olin juuri kerennyt päätymään siihen tulokseen, että kertoisin asian itse, mutta sitten Mireya täräytti asian kuuluville ja siinä se sitten olikin, että ei sitä enää tarvinnut sanoa. Tiedä sitten kuitenkin, että olisiko tänne sittenkään niin helppoa löytää, kun ei kukaan vieläkään ole tänne sattunut vaikka leirin keskellä olikin huokutin vihollisille. Ei minun kuitenkaan ollut vaikea löytää tänne ja oli sanomattakin selvää, että hevoset jättivät kavioiden jäljet mutaan ja hiekkaan ja kuinka kukaan voisi piilottaa näin isoa joukkoa katseilta muutenkaan? Mutta mikähän sitten olisi sen johtajuusasian laita? No Mireya halusi siitäkin sanoa, joten sanokoot nyt sitten. Ei se kuitenkaan ollut asiani, koska en minä sitä kuitenkaan päättänyt enkä ole varma, että kuinka hyvin muut perilliset ottavat jonkun toisen perillisen ehdotuksen kuuleviin korviinsa. Ajattelin vaan, että asiat voisivat hoitua paremmin, jos joukossa oli joku johtajahahmo, mutta toisaalta en sittenkään tiennyt, että oliko johtaja oikeasti hyvä asia kun eihän heillä edes ole yhteishenkeäkään. Se pitäisi kuitenkin löytää ensin, jos joku johtajaksi aikoo vielä, mutta minähän en asiaa voi auttaa, jos kukaan ei itse asialle mitään aijo tehdä. Yhteishengen luominen pitäisi lähteä heistä itsestään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.09.2015
13:56
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder yritti keskittyä Daisuken selitykseen, mutta toisen pitkä puhe oli siltikin hieman liikaa. Yli puolet siitä meni nuorukaiselta täysin ohi, eikä hän edelleenkään tiennyt mistä kulttuurierot olivat Daisuken mieleen tulleet. Kuitenkin tämän lopetettua Calder katsoi toista anteeksipyytävästi. ”Ihan kuinka vaan, mutta ens kerralla pidä hieman lyhyempi puhe, jooko?” hän pyysi, ei hän viitsinyt toiselle kertoa ettei ollut koko aikaa edes jaksanut kuunnella. Kuitenkin hän toivoi, ettei toinen olisi sitä huomannut, vaikkei voinut olla varma asiasta. Ainakin hän oli yrittänyt parhaansa mukaan näyttää siltä kuin olisi seurannut tilannetta.

Mireyan herätessä ja alkaessa puhumaan Calder kiinnitti tähän huomionsa. Eihän toinen tietenkään hänelle ollut puhunut, mutta nyt hän sentään halusi yrittää pysyä tilanteessa perässä. ”Mireya…han se oli?” hän kysyi varmistaen toisen nimen, ”Jos haluat vaihtaa yöpymispaikkaa, selvä, mutta voisiko se odottaa hetken?” hän jatkoi. Hän ymmärsi kyllä toisen huolen, mutta nyt ei oikein ollut paras hetki Calderin mielestä. ”Ryuumei keksi yrittää hommata itselleen keuhkokuumeen, ja olisi parempi hoitaa hänet ensin lämpimäksi. Lisäksi nyt kun nuotio kerta on jo tehty, niin sama siinä on lämmittää jotain ruokaakin samalla. Beniamino lupasi vahtia aluetta joten ei meillä suurta hätää pitäisi olla”, Calder selitti tilanteen lyhyesti. Hän toivoi, ettei Mireya tai Caine pahastuisi että hän tunki mielipiteensä tilanteeseen, mutta ainakin hän yritti hieman keventää taakkaa toisen prinssin harteilta kun tämä oli jo saanut huolehtia Ryuumeistä ja kestää toisen kiukutteluja.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.09.2015
23:18
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ryuumein saatua vaihdettua märät vaatteet kuiviin ja mentyä takaisin nuotion ääreen kissoineen ja levitettyään märät vaatteensa kuivumaan, seurasi hiljaisuus. Mitään kiitoksia tai anteeksipyyntöjä ei kuulunut, mutta vähät niistä. Moukka mikä moukka. Vaatteille olisi varmaan voinut virittää jonkun oksista tehdyn viritelmän nuotion lähelle, että ne kuivuisivat paremmin, mutta en jaksanut ihan tyhjästä taas alkaa auttamaan kiittämätöntä kakaraa. Olin jo ehtinyt hiukan rauhoittua tässä välissä, mutta sitten Daisuke kaikkien suureksi hämmästykseksi päätti avata suunsa. Käännyin katsomaan tähän päin, kun tämä alkoi tehdä jotakin ehdotusta. Ehdotus kuului kutakuinkin niin, että riitely ei auttaisi asioita eteenpäin, vaan vaikeuttaisi niitä. Tottahan se oli. Lisäksi pitäisi tehdä yhteistyötä, koska kaikilla oli sama päämäärä ja sama vihollinen. Totta sekin. Ja vaikka kaikilla oli erilaiset taustat, niin olisi kuitenkin kyettävä tekemään päätöksiä sovussa, mikä oli erittäin ylevä päämäärä tietenkin. Tähän asti Daisuken puhe oli ollut varsin hedelmällinen, joskin olisin valinnut tavan hiukan paremmin, koska kaikkien kakaroiksi ja ääliöiksi haukkuminen ei tilannetta myöskään auttanut ja asian ytimen olisi ymmärtänyt ilmankin. No Daisuke oli kaiketi arka ja melko nuori, joten puhumisen lahjassa oli ymmärrettävää kehittämisen varaa. Sitten kuitenkin asiaan, joka meni ainakin minulta ohi. Eli kulttuurieroihin ja siihen, että tulimme eri kuningaskunnista eripuolilta Gildomeraa, mutta kulttuuriseikoissa oli nyt joustettava. Missä kohtaa tässä oli kulttuurierot nousseet esille?

Jeremy puolestaan kyseli Daisuken lopetettua puheenvuoronsa, että nylkisikö hän lihat. Olin hiukan vielä pohtimassa Daisuken puhetta, joten Calder ehti ensiksi vastaamaan, että jos Jeremy vain viitsisi. Nyökäytin hyväksyvästi Jeremylle asian suhteen, koska Calder nyt oli jo vastannut ja kaikilla varmasti oli nälkä. Sitten pian sain taas keskittyä meneillä olevaan keskusteluun Calderin kehuessa puhetta hienoksi ja kyllähän se sitä pitkälti oli ollutkin. Daisuke taas ilmoitti, ettei kysynyt ehdotuksellaan puheen hienoutta. No ei, mutta kuka nyt valitti jos kerran kehuttiin? Ehkä Calder halusi rohkaista hiljaista prinssiä, että tämä voisi puhua useamminkin, koska osasi puhua asiaa. Sitten Calder tosin kysyi niistä kulttuuriseikoista, eli en ollut ainoa, joka ei ollut tajunnut tätä asiaa. Ja kyllä, mielestänikin Ryuumein ongelma oli henkilökohtainen asennevamma ja minun ongelmani oli henkilökohtaisesti väsymys ja nälkä ja se, että en jaksanut katsoa moukkia läpi sormieni ja antaa olla. Tosin Calder oli samaa mieltä riitelyn turhuudesta. Samaa mieltä olin minäkin, mutta vähemmästäkin menee hermot.

Calderin kehut näyttivät rohkaisseen Daisukea vähän turhankin paljon koska seuraava puheenvuoro oli suorastaan hämmentävän pitkä ja väsynyt mieleni ei oikein tahtonut pysyä mukana hommassa. Juttua tuli ja tuli ja aihe sen kun heitteli puolelta toiselle ja keskittyminen joutui kyllä koville. Tämän pitkän puheenvuoron päätteeksi seurasi hiljaisuus. Hiljaisuuden rikkoi Calder, koska yritin itse jäsennellä kuulemaani vielä mielessäni. Calderillakin tosin taisi jäädä asia hiukan hämärän peittoon, koska hän vastasi että samahan se, mutta ensi puheenvuoro voisi olla lyhyempi. Olin samaa mieltä, väsyneelle tällainen puhetulva oli suoranaista kidutusta. Mistä kummasta Daisuke sai nyt voimaa antaa kaiken puheen vain tulla yhtä soittoa?

Harkittuani vielä hetken kuulemiani asioita päätin sitten lopulta avata suuni tähän vakavaan ongelmaan. ”Kiitos puheenvuorostasi Daisuke. Olen samaa mieltä, että turhia tappeluita ja riitoja olisi syytä välttää parhaan mukaan ja mitä nopeammin kykenemme yhteisymmärrykseen, sen parempi. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä eikä ilman vaivannäköä ja jokaisen on tehtävä osansa siitä. Jos yksi ei panosta tarpeeksi, muut rasittuvat ja yhteishenki on siinä kohtaa jo pilalla, riippumatta tuleeko siitä riitaa vai ei.” Aloitin menemällä suoraan asiaan, koska en jaksanut käydä tätä asiaa läpi koko yötä. ”Jos nyt jätetään pois henkilökohtaisuudet ja kulttuurikohtaiset kysymykset ja miten kenetkin on ehkä kasvatettu, koska Ryuumei ei ole sitä yleisesti kertonut kellekään, emme voi tietää asiaa, joten sillä on turha perustella asiaa. Niin miten teidän mielestämme parannamme yhteishenkeämme? Käsitin lähinnä Daisuken sanat niin, että riiteleminen on vältettävä vaikka kuka tekisi mitä. Mielestäni asioista pitää voida puhua, vaikeneminen ei paranna ryhmähenkeä ja jos joku käyttäytyy loukkaavasti ja kiittämättömästi muita kohtaan, sitten hän saa luvan hyväksyä sen, että muut kohtelevat häntä samoin. Käytös on lähtöisin kustakin itsestään, kukin täällä itse päättää miten puhuu muille ja siten myös sen, miten muut suhtautuvat. Me voimme tulla toimeen keskenämme jos päätämme niin ja ajattelemme käytöksemme sen mukaan. Sitä saa mitä tilaa, huonolla käytöksellä saa huonoa käytöstä osakseen, niin yksinkertaista se on.” Kerroin oman mielipiteeni tähän asiaan, koska mielestäni kaikki muut tulivat kyllä ihan hyvin toimeen, mutta Ryuumei ei kunnolla edes yrittänyt ja kai haki jotain oikeutusta siitä, että häntä oli kohdeltu ehkä jotenkin huonosti. En tiennyt, mutta ei se mihinkään oikeuttanut.

”Voin myöntää, minulla meni hermot Ryuumein toimintaan tai ennemminkin toimettomuuteen. Olen väsynyt, minulla on nälkä, enkä jaksaisi näin keskellä yötä vääntää tällaisista itsestään selvistä asioista. Ja tämä on mielipiteeni, jos jostakin on hyvä tapa osoittaa kiitosta avusta tönimällä ja haukkumalla, niin saa toki olla sitä mieltä, mutta saisi mielestäni siinä kohtaa miettiä asiaa uudestaan. Jonkun sietäminen ja vaikeneminen ei ole tie hyvään ryhmähenkeen, se on umpikuja. Jotta voimme koskaan olla yhtä mieltä mistään täytyy tehdä selväksi, jos jonkun käytös ei miellytä.” Jatkoin vielä puheenvuoroni loppuun. Olin puhunut ehkä pidemmin kuin olin tarkoittanut, mutta toivottavasti asia olisi tällä selvä. En ymmärtänyt Daisuken pointtia puolustella Ryuumein typerää käytöstä ja asennevammaa. Tätä oli yhtä lailla tönitty ja nimitelty. Jos Ryuumei olisi alkanut töniä minua, olisin jo antanut hänen maistaa terästä.

Sitten Mireya kuitenkin heräsi tähän meteliin, ihme että hän oli nukkunut näinkin pitkään, ja ilmoitti yhteen soittoon tärkeän asiansa. Rauf oli siis kertonut, että meidät oli helppo jäljittää ja löytää, eli leiripaikka ei ollut turvallinen. No ei varmaan ja nuotio ei kyllä auttanut asiaa yhtään. Calder tosin otti puheeksi, että leiriä ei voisi tältä istumalta vaihtaa, koska Ryuumein ongelmat ja se, että kaikki olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Se oli totta, olisin mieluusti levännyt, mutta toisaalta kiinnijääminen oli iso riski. Mietin asiaa hetken. ”Onko jollain jotain ratkaisuehdotusta tähän? Itse ehdottaisin lähinnä, että teemme ruokaa ja odotamme sen aikaa, että Ryuumei saa itsensä kuivaksi ja lämmiteltyä. Nukutaan vuoroittain sen verran kuin voidaan, laitetaan hevoset kuntoon, sammutetaan nuotio ja pidetään huoli, että se savuttaa kunnolla. Sitten siirretään leiri ihan toiseen suuntaan tarpeeksi kauas ja koetetaan olla jättämättä kauheasti jälkiä ja peittää niitä parhaamme mukaan. Viholliset tulevat savun takia ensin tähän ja hyvällä tuurilla ohittavat meidät kokonaan. Mitä mieltä olette?” Ehdotin sitten tähän ongelmaan, vaikka olinkin väsynyt tehdäkseni ihmeempiä ongelmaratkaisuja.

// Noin, vihdoinkin! Olen pahoillani että kesti, tää oli kamalan haastavaa roolattavaa ja mun ajatus katosi jatkuvasti.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 27.09.2015
10:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Kun tosiaan olin päässyt sieltä teltasta pois ja sen jälkeen oli käsketty pyytelemään anteeksi ja kiittelemään. Olkoonkin, että se toki varmasti kuuluisi hyviin tapoihin, mutta minkä ihmeen takia minä muka käyttäytyisin hyvin yhtään ketään kohtaan, koska ei kukaan ole koskaan kohdellut minuakaan hyvin? En ole koskaan saanut kiitosta mistään, kukaan ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Enkä nyt tarkoita tätä porukkaa, vaan ihan vaan koko hemmetin perhettänikin. Eivät hekään osaa kiittää tai pyytää anteeksi kun vaan toisiltaan. Joten, en ole itsekään tehnyt sitä sitten muille. Toisaalta, ehkä voisi yrittää? Ehkä se muuttaa suhtautumista minuun eikä minua enää pidetä koko joukon ääliönä? Benhän sanoi, että jos haluan asioiden muuttuvan, niin muutos lähtee minusta. Aivan, hän siis tarkoitti nimenomaan tätä. Sitä, että osaa käyttää pikkusanoja tarvittaessa. Siitä se vissiin lähtee. Miksi en sitä heti tajunnut? Tosin... tyrin jo senkin. Mutta ehkä ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon? Ehkä asian voi vielä korjata jotenkin?

Joka tapauksessa se nössöksi kutsumani Daisuke oli alkanut selittämään jotain siitä, että eivät riidat johda meitä mihinkään. Puhui tämä myöskin yhteistyöstä. Tosin sitten pääsimme kulttuurieroihin ja Calder tosiaan ihmetteli tätä, että kuinka ne mihinkään liittyivät. Toisaalta itsekin mietin asiaa, että mistä ne kulttuurierot tulivat, mutta ehkä se vaan kuului jonain typeränä lisänä puheeseen? Daisuke kyllä selitti vielä, että mistä kummasta kulttuurierot tulivat, mutta se nyt meni aikalailla ohi. Joka tapauksessa Daisuke sai jotain kehuja puheestaan, mutta se ei ollut sitten toisen mieleen. Kyllä minä olisin ainakin ollut ylpeä itseeni, jos kerrankin kehuttaisiin eikä haukuttaisi maanrakoon. Mutta joka tapauksessa siihen, että minun ja Cainen riita oli jotenkin henkilökohtainen. No mitä muutakaan se oli? Olin tällainen, koska minua kohdeltiin huonosti enkä ole siis varma, että miten sitten oikeasti pitäisi käyttäytyä, mutta täällä kaikki ovat nyt vetäneet jonkun hemmetin moisen jätti herneen nenäänsä ja varmaan molempiin sieraimiin, joten ilmeisesti kyseessä oli pahemman luokan ongelma. Ja toiseksi minua ärsytti henkilökohtaisesti se, että minua pidetään ihan idioottina. Tiedän kyllä, että olisin voinut toki itsekin tehdä asian eteen jotain, mutta ei nyt heti ensimmäisenä tule kyllä mieleen kysyä, että onko kenelläkään ylimääräisi vaihtovaatteita, koska miksi kukaan haluaa ottaa ylimääräisi asioita tällaiselle retkelle mukaan, koska joutuu kantamaan ne itse? Olkoonkin, että hevonen ne kantaa, mutta on sekin elävä olento ja sattuu väsymään nopeammin, jos joutuu kantamaan kamalan määrän turhia asioista.

Sitten puhe taas jatkui, mutta se oli sen verran sekava, että meni aikalailla täydellisesti ohi, mutta kaiketi se jotain asiaa tosiaan taisi sitten olla. Asiapuheet kyllä tahtoivat muutenkin mennä aika täydellisesti ohi korvieni, mutta ihan kuinka vaan. Calder sanoi sitten taas tämän puheen olevan hieno, mutta voisiko se olla lyhyempi ensi kerralla. "Niin... Anteeksi tosiaan, jos se oli liian pitkä sisäistettäväksi", Daisuke sanoi siihen. Puolestani hän voisi olla hiljaakin tästä eteenpäin. Hän oli paljon parempi hiljaisena nössönä.

Joka tapauksessa Calder oli ollut samaa mieltä Daisuken kanssa jostain asioista, mutta sitten oli näköjään Cainen vuoro avata suunsa ja tämä kiitteli ensin Daisuke puheenvuorostaan. Joka tapauksessa myöskin Caine oli samaa mieltä riitojen turhuudesta ja yhteishengen puutteesta, mutta Caine päätti vielä perustella vastauksensa sillä, että niiden asioiden eteen pitäisi sitten tehdä töitäkin ja yksi ei tee, niin sitten on kaikki perseellään. Tiesin kyllä jo, että ketä se syyttävä sormi sitten osoitti, koska muuthan joukossa olivat täydellisiä luonnonlahjakkuuksia ja minä olin ainut mustalammas. Niin kaikki olivat asian ainakin esittäneet. Caine kuitenkin jatkoi puhettaan eteenpäin siihen, että jos nyt jätetään pois kaikki henkilökohtaiset seikat ja kulttuurikohtaiset kysymykset - vai ovatko ne nyt sitten ne kulttuurierot - ja miten kenetkin on kasvatettu. Sitten siihen, koska minä en ole yleisesti kertonut kenellekään henkilökohtaisuuksistani, niin kukaan ei voi mitenkään tietää asiaa, joten sillä olisi turha perustella asiaa. "Eli tämä kaikki nyt on sitten minun vika, koska en ole tarpeeksi avautunut kaikille?" päätin sitten kysyä.

Seuraavaksi Caine jatkoi, että nyt sitten pitäisi sanoa, että mikä meidän mielestä oli hyvä tarkaisu ongelman hoitamiseen ja sen jälkeen Caine jatkoi siitä, miten itse Daisuken sanat käsitti. No minulta suurin osa meni ohi ja tajusin vaan, että riidat on turhia ja yhteishenki välttämätön. Caine selitti asian tajuamisensa niin, että riidellä ei saanut vaikka kuka tekisi mitä. "Ei ei... En tarkoittanut ihan sitä. Tarkoitin sitä, että asioista pitäisi voida kuitenkin keskustella niin kuin sivistyneet ihmiset tekevät. Ei asioita nyt täysin piilottaa tarvitse ja olla kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan", Daisuke tarkensi siihen väliin. Caine selittikin heti, että tarkoitti ilmeisesti tätä samaa, mutta se kuka sitten oli moukka muita kohtaan niin sai mitä tilasi. Aivan niin tietenkin, koska kaikki nyt ovat aina luonnollisestikin minua vastaan. Ihmekös tuo... Ei siis mitään uutta.

Seuraavaksi asiaa jatkoi taas Caine ja hän selitti, että voi jopa myöntää, että miksi hänellä meni hermot toimintaani ja siitä tarkentaa vielä, että ei kun sittenkin toimettomuuteen. "Kuinka moni sitten muka pakkaa turhaa kamaa mukaan pitkälle retkelle, jossa kaiken joutuu kantamaan itse? Okei, kyllä hevonen ne kantaa puolestamme, mutta väsyyhän se nyt nopeammin, jos pakkaa kaiken mahdollisen mukaan. En siis ajatellut edelleenkään, että joku on ottanut jotain turhia vaihtovaatteita mukaan, joten en kysynyt niistä mitään. Kaikki eivät ole yhtä täydellisiä kuin sinä, koita tottua siihen", sanahdan Cainelle. Loppujen lopuksi homma käännettiin tosiaan taas niin, että minä olin ainut syypää kaikkeen ja muut olivat täydellisiä toistensa myötäilijöitä, joilla ei ollut omaa mieltä ollenkaan. No sentään jollain oli sellainenkin. Ja sitten siihen, että yhteishengen mielessä pitäisi nyt sitten tehdä selvästi se, että mikä asia jossa kussa risoo. "No tehdään sitten niin... En käyttäydy hyvin, koska eivät koskaan muutkaan käyttäydy minua kohtaan tuon kummoisemmin. En tarkoita teitä ainoastaan. Lisäksi ärsyttää sekin kun ihmiset pitävät minua aivan helvetin tyhmänä ja tulevat kertomaan sitten, että miten joku asia oikeasti pitää tehdä vaikka tiedän sen itsekin. Nyt kaikki tietävät tämänkin ongelman..." sanahdan siihen, mutta jätin kuitenkin nimet mainitsematta asiassani.

Sitten Mireya heräsi uniltaan tähän maailmaan ja ilmoitti, että täällähän oli vaarallista, että kuka vaan voisi löytää tänne. No kai nyt sentään? Meillähän on täällä nuotikin päällä houkuttamassa tänne vihollisia, joten ei tuo nyt uutta ollut. Sitten Caine kyseli ratkaisumahdollisuuksia tähän asiaan muilta, mutta päätti sitten ite kuitenkin, että miten asia hoituu. Olkoonkin, että se oli ehdotus, mutta kuitenkin. Samantekevää se minulle kuitenkin oli, että miten asian hoidamme. Ihan hyvältä se kuulosti. Nousen kuitenkin ylös maasta ja Pörröinen toki hyppäsi sylistäni sillä hetkellä pois. "Selvä juttu... Jos saan vielä aikaisempaan keskusteluun poiketa siitä, että olen täysin pässi kaikkien mielestä. Ei se uutta ole kuitenkaan minulle. Kaikki ovat aina samaa mieltä minusta, koska minussa kai sitten on joku hemmetin moinen ongelma. Mutta jos minulle annetaan moukkamainen malli käytöstavoista lapsesta asti, niin onko se vikani sitten? Olkoonkin, että olisin voinut löytää uuden tavan asioiden suhteen, mutta mistä? Sain moisen mallin käytöksestä tällaisena ja yleensä lapsi käyttäytyy tulevaisuudessa, niin kuin hänelle on opetettu", aloitan asiani toki kuuluvaan sävyyn, koska puhuin kaikille yhtä aikaa. Tosin en aikonut uudestaan toistaa, että jos joltain nyt menisi ohi, niin menkööt sitten. "Mutta kun nyt ollaan itse ongelmaan päädytty, että minä tosiaan pilaan selvästi kaikkien mielestä aina kaiken, niin yritän uudestaan. Eli siis... Kiitos, Caine, siitä, että hoidit pääni haavan. Anteeksi, Mireya, siitä, että olin juntti sinua kohtaan ja viilsin käteesi haavat. Anteeksi, Jerppa - mikä olitkaan oikeasti - siitä, että haukuin Alemman Luokan Homomieheksi, mutta en vaan satu käsittämään moisia asioista. Anteeksi, Nierdalesin prinsille siitä, että kutsuin Beniksi, mutta en osaa jostain syystä hahmottaa oikeaa nimeäsi. Kiitos myös samaiselle prinssille siitä, että kuuntelit ja annoit hyviä neuvoja, vaikka en tajunnutkaan niitä ihan heti. Kiitos, Calder, siitä, että autoit viikatteen kanssa. Kiitos, Caine, siitä, että annoit lainavaatteet. Lopuksi, kiitos, Daisuke, että lainasit telttaasi ja anteeksi siitä, että tönin ja sanoin nössöksi", päätän puheenvuoroni ja kyllä tarkoitin jokaista sanaani, vaikka kaikki varmasti epäilivätkin, mutta ei se mitään, ei se uutta ollut kuitenkaan. Nyt se on kuitenkin sanonuttu. "Saat anteeksi", Daisuke vastasi siihen ja käänsi sitten katseensa Caineen. "Minulle ainakin käy tuo suunnitelmasi", tämä vastaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.09.2015
18:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Kun olin saanut asiani sanottua ja Ryuumei esitettyä siihen ensimmäisen kommenttinsa, ihmettelin tosissani, miksi oikeasti vaivauduin edes pitämään moisen puheen. Hän nyt teki itsestään marttyyrin, koska ei ollut avautunut kaikille ongelmistaan? No ei, ketään ei kiinnostanut hänen ongelmansa, pointti oli, että turha arvuutella mitkä syyt aiheuttivat typerän käytöksen, kun kukaan ei voinut tietää sitä, ellei Ryuumei kertoisi. No olkoon, ihan sama, jos huvitti olla syypää kaikkeen, niin olkoot vapaasti. Ei se ollut minulta pois mitenkään. Daisuke ei sitten edes ollut tarkoittanut, että asioista ei saisi puhua, vaan että piti puhua sivistyneesti. Missä kohtaa hän yritti puhua tönimisestään sivistyneesti Ryuumein kanssa? Meni kyllä minulta ohi. Ja miksi puhua sivistyneesti ihmisen kanssa, joka ei ole sivistynyt? Parhaiten asia meni hänelle perille kun otti saman lähestymistavan, mutta ihan miten vaan. Turha tässä oli pikkuasioita vatvoa koko yö.

Sitten pääsimme pakkaamisen turhuuteen, kun Ryuumei ihan tosissaan kysyi, että kuka oikeasti pakkaa jotain turhia vaihtovaatteita mukaan? Oliko hän tosissaan? Kuka on niin tyhmä, että ei pakkaa mitään vaihtovaatteita mukaan matkalle, jossa on useamman päivän? Vai ajatteliko hän päästä Dehrahista Lunemariin ja takaisin saman vuorokauden aikana? Ja että hevonen muka väsyi vaatteiden painosta? Pötypuhetta. Ja sitten vielä siihen, että Ryuumei ei ollut yhtä täydellinen kuin minä ja piti vain tottua. Pyöräytin vain turhautuneena silmiäni, voi pyhä yksinkertaisuus oikeasti. Ongelmat jatkuivat vielä siihen, että Ryuumei voisi kyllä kertoa ongelmiensa syyn. Syy huonoon käytökseen oli niinkin tyhmä, että kaikki kohtelivat häntä yhtä huonosti. Joko Dehrah oli tosi outo maa tai hän valehteli, ei prinssiä oikeasti voinut kukaan noin huonosti kohdella. Liioittelun makua. Ja lisäksi häntä ärsytti neuvominen. No joo, ehkä annoin itsestään selviä ohjeita, mutta Ryuu ei ollut tehnyt elettäkään toimiakseen edes silloin, kun sanoin, että hän saa lainavaatteet, vaan käänsi kylkeä makuupaikallaan, kun sanoin, että maassa makaaminen vain pahensi asioita. Ei olisi tyhmä niin ei tarvitsisi selittää itsestään selvyyksiä.

Sitten pääsimme varsinaiseen marttyyriosuuteen, eli siihen miten Ryuumei oli hirveä pässi kaikkien mielestä. Mielestäni se oli ilkeästi sanottu pässejä ajatellen, jotka eivät olleet mitenkään osallisena Ryuumein ongelmiin, en ainakaan usko. Sitten jotain typerää selitystä siitä, että miten hän voisi muka käyttäytyä hyvin, kun oli saanut huonoa mallia? No kun hiukan olisi omaa yritystä, niin ei se ollut niin vaikeaa. Sitä sitten seurasi hiukan väkinäiset anteeksipyynnöt ja kiitokset, osa auttamatta reippaasti myöhässä. Olin jo ehtinyt melkein unohtaa, että paikkasin mokoman pään aikaisemman välikohtauksen jälkeen. ”Olepa hyvä vain.” Vastasin siihen ja mielestäni asian voisi antaa olla, koska ei kukaan tällaista yöllä jaksanut tyhjin vatsoin. ”Jos sitten seuraavaan aiheeseen? Eli ruokaan. Jeremyllä on kai pari kania, joista ei hirveästi riitä, ja Gunnarsilla sieniä. Minulla ei ole mitään. Onko muilla jotain lisäksi?” Kerroin sitten ja kysyin muilta sitä ruokatilannetta, koska mielestäni ruoka oli nyt hiukan oleellisempi asia tässä kohtaa, muu turha voitaisiin keskustella myöhemminkin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.09.2015
19:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder pyöräytteli silmiään varsin kyllästyneenä. Mikä ihme puheripuli kaikille oli nyt yhtäkkiä iskenyt? Hän ymmärsi kyllä, että puheenaiheena olevat asiat oli hyvä saada kaikille selväksi, muttei voinut sille mitään että hänen huomionsa meinasi aina välillä karata nuotion tökkimiseen. Yksinkertaistettuna siis pitäisi ottaa puheeksi jos jonkun käytös ryhmässä häiritsi? Calder oli tyytyväinen, ettei hänellä ainakaan omasta mielestään ollut ongelmia kenenkään kanssa. Tietysti jos hän olisi väsynyt ja tämä keskustelu olisi käyty silloin, niin ehkä sitten nuorukaisella olisi ollut ongelma kaikkien kanssa, mutta niin ei ollut ja jos myöhemmin vastaavasti kävisi, niin se olisi sen ajan murhe.

Ryuumein kerrottua ettei tämä ollut pakannut vaihtovaatteita mukaansa Calder ei ollut varma oliko kuullut oikein. Vai ei hänen hevosensa paria ylimääräistä kangaskappaletta jaksanut kantaa? Miten heikko hevonen tällä oikein sitten oli vai kissansako selässä tämä meinasi ratsastaa? Tätä mielipidettään hän ei tosin sanonut ääneen, sillä tilanne vaikutti olevan mahdollisesti rauhoittumaan päin, eikä hän halunnut aiheuttaa uutta sotkua. Ryuumein käytöksen puiminen meni nuorukaiselta täysin ohi, ei häntä juuri kiinnostanut tämän nyyhkytarinat. Hieman Calder kyllä yllättyi saadessaan myöhästyneen kiitoksen avustaan, mutta ei kuitenkaan reagoinut tähän olankohautusta kummoisemmin.

Kuunnellessaan Cainen ehdotusta jatkosuunnitelmasta Calder vain nyökkäsi tälle. Eipä heillä tainnut juuri muita mahdollisuuksia edes olla. ”Mä sain nukuttua jonku verran ku te olitte ettimässä sitä vettä, joten ainakin minä voin pysytellä hereillä. Ja löytyy multa jonkun verran kuivattua lihaa ja ehkä pari leipää”, Calder kertoi, mutta meni varmuuden vuoksi tarkistamaan tilanteen, ettei tulisi luvanneeksi liikaa. Ja melko hyvin hän olikin muistanut ruokatilanteensa, joten hän nappasi laukun mukaansa ja palasi nuotiolle, ottaen kuitenkin yhden leivän itselleen. ”Ei siinä tosiaan kovin paljon ole, mutta pientä helpotusta pahimpaan nälkään.”

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 28.09.2015
20:18
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Odotin lähinnä jonkunlaista vastausta kiitoksiini ja anteeksipyyntöihini, mutta sitten moisista pikku asioista valittamiseen tuli, niin en itsekään enää jaksanut. Olihan se säälittävää kyllä valittaa omaa saamattomuutta muulle poppoolle siitä, että ei osaa pakata oikeita varusteita mukaan, mutta minulle ei puhuttu muusta kun siitä, että aseet viedään Gilmarin laaksoon ja siinä se. Eikä Dehrahista nyt ollut edes niin pitkä matka Gilmarin laaksoon. Dehrahhan on oli kuitenkin Lunemarin naapurikuningaskunta ja Lunemarissahan se Gilmarin laakso sijaitsi muutenkin. Olihan se ihan etelessä, mutta jos joku olisi edes halaistun sanan maininnut jostain muusta kun siitä, että käydään vaan kääntymässä ja tullaan takaisin. Okei, eihän vanhempani sitä tienneet, että suunnitelmani muuttuivat. Hyvä, jos edes tiesivät mitään koskaan mistään muusta kuin Mizeriasta ja Mizerian hyvinvoinnista, mutta ihan sama. Jos he haluvat tuhlata elämänsä Mizerian palvontaan, niin antaa mennä sitten. On elämässä parempaakin tekemistä. Joka tapauksessa onneksi aiheesta ei sitten sen enempää tarvinnut keskustella, mutta onneksi mahdollisella seuraavalla kerralla voi antaa parantaa entisestä ja onneksi pohjamudista voi nousta ja niin, minusta itsestäänhän se vaan on kiinni. Jos haluan elämäni olevan parempaa, niin ehkä ensin kannattaisi antaa menneiden olla. Lisäksi en ole ennen edes ollut tällainen valittava idiootti, joten on ehkä aika palata entiseen jälleen. Tai ei ihan sittenkään, koska käytöstä varmaan pitäisi koittaa muuttaa parempaan suuntaan, koska muut nyt olivat vetäneet jonkun hemmetinmoisen herneen nenäänsä.

Joka tapauksessa Cainelta sain jonkun melko mitäänsanomattoman vastauksen kiitoksiini eli kutakuinkin vaan jotain sellaista, että oleppa hyvä sitten vaan. "Mitä? Olin tosissani sanoissani... Mistä nyt vielä kiikastaa?" kysyn suoraan, koska eikö porukka tai nimenomaan lähinnä Daisuke ja Caine puineet tätä yhteishengen olemattomuutta? No olihan se olematon kyllä ja kyllä voin myöntää sen, että osa on omaa syytäni, koska saatoin ehkä suuttua turhista asioista ja käytökseni nyt ehkä oli huonoa ja Cainen tapaan moukkamaista. Myönnän sen kyllä ja siksihän pyysin anteeksi ja kiittelin. En pyydellyt anteeksi tai kiitellyt ketään pakon edestä, vaan sen takia, koska halusin itse tehdä niin. En kuitenkaan halua mädätä yksin koko elämääni ja Benkin oli sanonut siitä, että kaikki lähtee itsestä. Onhan se totta ja on oma vikani, että satuin saamaan melkein kaikkien vihat niskaani, mutta nyt koitin ainakin korjata asiaa. Ainut vaan, että muut eivät näyttäneet omistavan silmiä tai korvia lähinnä tai sitten heillä ei ollut korvien välissä yhtään mitään. Ei se ole vikani, mutta yritin ainakin.

Calder puolestaan päätti vaan kohauttaa olkiaan kiitoksiini. Miksi edes vaivaudun, jos ketään ei voi kiinnostaa edes vähän? Itse kultakin alkaa kiinnostus asiaa kohtaan loppumaan, jos sitten kuitenkin käyttäytydään tuohon malliin. "Okei... Anteeksi kun käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Lupaan tehdä muutoksen käytökseeni, mutta jos kukaan ei sano, että mikä todellisen ongelman nimi on, niin siihen ongelmaan on paha tarttua. Jos halusitte yhteistyökykyä tähän ryhmään ja minussa on se ainut ongelma teidän mielestä, niin sanokaa sitten suoraan, että mistä kiikastaa. Yritin ainakin... ja olin tosissani... Eikö se muka ole jo jotain?" kysyn lopuksi. Lisäksi muutos lähtee lähinnä siitä, kun saisin edes tietää, että mikä se suurin ongelma on.

Aiheessa kuitenkin seuraavaan eli ruokaan ilmeisesti ja sitten kerrattiin, että kellä olikaan mitä ja jos jollain oli vielä jotain, niin siitä voisi sanoa. No, ei ollut kun vettä ja kaikilla varmasti oli vettä mukana edes jonkun verran enkä aikonut vielä mennä ruokaan, kun halusin tietää sen, että mistä vielä kiikasti. Mikä se todellinen ongelma on? Ja kun ongelma on selvillä, niin voin yrittää parhaani ratkaista sen, jos se koskettaa minua ja käytöstäni. Ihminen voi kuitenkin muuttua ja aijon yrittää ainakin parhaani, mutta en pysty siihen, jos ihmiset kohtelevat minua edelleenkin kuin olematonta vaan sen takia, että tein muutaman virheen, jotka ovat kuitenkin korjattavissa ja jotka todella haluan korjata. "Minulla on muutama omena ja vettä mukana", Daisuke ilmoittaa pian. Calder puolestaan alkoi puhumaan omista ruokavaroistaan ja minä odotin edelleenkin ja muut olivat hiljaa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2015
02:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calderia alkoi pikku hiljaa ärsyttää Ryuumein tapa tehdä itsestään marttyyri. Ilmeisesti tämä ei osannut edes päättää oliko mukamas itse se suurin ongelma vai kaikki muut vain häntä vastaan. Tämä vain puhui ja puhui, muttei loppujen lopuksi sanonut juurikaan mitään. Tuhahtaen hän tökkäsi leikkikalunaan käyttämänsä oksan pystyyn nuotioon ja kääntyi kunnolla pienikokoista prinssiä kohden.

”Jos todella kuvittelet, että muutama kiitos ja anteeksi sinne tänne riittää, niin harkitse uudestaan. Mitä olen ymmärtänyt tässä, niin ilmeisesti olet osannut olla jo lyhyessä ajassa aikamoinen kusipää kaikkia kohtaan ja sitä on vaikea unohtaa vain yhden sanan jälkeen. Sinulla on tässä hyvä alku, jatka samaan tapaan niin asiat muuttuvatkin, mutta älä odota että se tapahtuu hetkessä. Ei elämä niin yksinkertaista ole”, Calder luennoi, kun toinen ei ilmeisesti millään halunnut ymmärtää asiaa. Hän oli kyllä hyväksynyt toisen kiitoksen, mutta auttaminen viikatteen kanssa oli ollut tilanteeseen nähden täysin luonnollista eikä hän ollut mitään kiitosta odottanutkaan, joten se oli tullut melkoisena yllätyksenä. Asiansa sanottuaan nuorukainen keskittyi täysin leipäänsä, sillä enempää hän ei viitsinyt alkaa asiaa puimaan ja ehkä muutkin ymmärsivät, ettei hän aikoinut enää ottaa kantaa asiaan, kun hänen leipäläpensä oli täynnä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 30.09.2015
13:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ryuumei oli selvästi pettynyt kiitostensa ja anteeksipyyntöjensä aikaansaamaan vaisuun reaktioon ja alkoi kysellä, että mistä nyt oikein kiikasti. Sitten hän jatkoi taas, että anteeksi kun käyttäytyi, kuten käyttäytyi, eli huonosti, ja että aikoisi tehdä muutoksen. Se olisi todella suotavaa. Mutta että jos hänelle ei kerrottu ongelmaa, niin hän ei voinut tehdä asialle mitään. No voi yhden kerran, eikö siitä ongelmasta ole jo sanottu vaikka kuinka monta kertaa? Ja että jos hän oli muiden mielestä ainoa syypää tähän hommaan, niin pitäisi sanoa suoraan, että mikä vaivasi ja hän pyysi anteeksi ja oli tosissaan ja se oli jo saavutus. No varmasti, mutta kaikille muille anteeksi pyytäminen ja kiittäminen oli täysin arkipäiväistä, ei siitä annettu kellekään mitään hemmetin palkkioita ja ylistyksiä. Mittani alkoi tosissaan olemaan jo täynnä Ryuumeitä ja hänen ongelmiaan ja sitä miten hän otti itseensä kun itse ensin suututti kaikki muut. Olin hiljaa ja koetin niellä kiukkua, mutta onneksi Calder ehti avaamaan suunsa ennen minua.

Olin todella kiitollinen Calderille tämän sanoessa, että Ryuumei voisi miettiä uudestaan, jos kuvitteli pelkkien kiitosten ja anteeksipyyntöjen korvaavan kaiken hänen aikaisemman typeryytensä. Painotti tämä sitäkin, että tämä oli hyvä alku ja jos Ryuu vain jatkaisi samaan malliin, niin homma alkaisi toimia. Ja ettei asiat muuttuisi hetkessä ja ettei elämä toiminut niin yksinkertaisesti. ”Olen samaa mieltä Calderin kanssa Ryuumei. Tiedät hyvin itsekin, ettet ole käyttäytynyt muita kohtaan mitenkään mallikkaasti. Hienoa, jos nyt ymmärrät tilanteen ja aiot parantaa käytöstäsi. Sitten muidenkin käytös sinua kohtaan varmasti kohenee, muttet voi olettaa, että kun nyt kauniisti myöhässä kiität jostain aikaisemmasta, että saisit jonkun prinsessan ja puoli valtakuntaa kiitokseksi siitä, miten hienosti yritit. Lapsia ja koiranpentuja opetetaan palkkioilla käyttäytymään, ei lähes aikuisia ihmisiä.” Sanoin vielä nyt jo hiukan rauhoittuneena. En nyt tiennyt miten vanha Ryuumei oli, mutta tuskin vielä kahtakymmentä ainakaan, ennemminkin lähempänä 15 jos sitäkään.

No sitten vihdoin pääsimme keskittymään ruokaan, kerta tämä asia toivottavasti oli nyt tältä erää käsitelty. Calderilla oli siis kuivattua lihaa ja leipää, mutta hän kävi vielä varmistamassa ja toi sitten laukkunsa paikalle ja sanoi, ettei siellä paljoa ollut mutta pääsi niillä alkuun. Daisukella puolestaan oli omenoita ja vettä. No vettä minullakin toki oli vielä jäljellä, koska olin täyttänyt vesileilini laaksossa eikä siitä varmaan ollut kuin ehkä tunti tai hiukan päälle. Korkeintaan kaksi. ”Loistavaa, kyllä näillä varmasti tämä yö selvitään, kiitos molemmille.” Sanoin ottaen yhden Calderin tuomista leivistä pahimpaan hätään. Käännyin sitten katsomaan Jeremyn ja Gunnarsin suuntaan. ”Jeremy, tarvitsetko apua lihojen kanssa? Vai autanko Gunnarsia sienten perkaamisessa?” Kysyin lähtien sinne päin tunkien leipää samalla suuhuni. Jos en tekisi mitään, niin olin varma, että söisin huomaamattani kaikki Calderin eväät ja se olisi aika noloa. Jotenkin toivoin, että Jeremy ei tarvitsisi apua tai tekisi nylkemisen itse, koska sienet eivät olleet niin ällöttäviä kuin nyljetyt jänikset, mutta ei se nyt mikään este tietenkään ollut. Ja koska kellään ei ilmeisesti ollut mitään ongelmaa suunnitelmani suhteen, niin syötäisiin ja nukuttaisiin nopeasti ja sitten sammutettaisiin nuotio ja lähdettäisiin muualle leiriytymään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 30.09.2015
14:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Melkein jo kuvittelin, että kukaan ei tähänkään osannu sanoa mitään, mutta sentään joku sai suutaan auki asian suhteen. Tiesin kyllä tai oletin tietäväni ongelman nimen, mutta ihmiset kun ovat erilaisia kuten jo huomattiin, kun kaikki otti jotenkin henkilökohtaisena loukkausena sen kun eivät saaneet kiitos- tai anteeksipyyntöhuomiota itseään kohtaan. Ei se mielestäni ollut maailmanloppu, jos moisia sanoja ei koko aikaa hoilata. Ei se ainakaan meidän perheessä ole ollut mikään hirveä tuomion paikka ja vihakysymys, jos ei sano kiitos tai pyydä anteeksi. Toki se on hyvien tapojen tapaista tai lähinnä kohteliasta, mutta kuinka vaan. En vaan olisi millään jaksanut uskoa, että moisesta ottaa itseensä kukaan noin paljon. Toki käytökseni on muutenkin ollut mitä on ja sen toki ymmärrän, mutta se, että jostain pikkusanojen unohtamisesta pitää valittaa ja sitten kun niitä käyttää, niin ne ei sitten käykkään mitenkäänpäin, niin on siinäkin taas logiikka. Ja vielä jos halutaan jotain yhteispeliä ja jos yksi ei toimi yhteisen hyvän hyväksi, niin yhteishenki on siinä. Totta, mutta nyt sitten kun yritän edes käyttäytyä hyvien tapojen mukaan, niin sitten vittuilaan päälle. En jaksanut tätäkään ymmärtää, mutta se nyt taas ei sitten ole oma ongelmani millään tavalla. Kyllä muidenkin oli aika oppia se, että ei täydellistä ihmistä olekaan olemassa ja he tekevät yhtälailla elämässään virheitä. En ole siis ainut ja virheistään voi ottaa oppiksi, niin kuin itsekin tein nyt. Se vaan, että siihen sitten vastataan tuohon malliin, laittaa kysymään, että miksi edes yritän moisien tähden yhtään mitään? En ole hyvien tapojen mestari, koska perheessäni asiasta ei tehdä moista ongelmaa.

No, mutta joka tapauksessa vastauksen oli lausunut Calder ja vastaus oli kutakuinkin juurikin se, että muutama kiitos ja anteeksi ei riittänyt ja jos luulin niin, niin voisin harkita uudestaan asiaan. "Ei näköjään... Ei sillä, että edes olisin odottanut sitä..." sanahdan siihen. Kuinka monta kertaa ihmiset sitten muka pyytelevät jotain turhainpäivästä turhuutta anteeksi toisiltaan tai kiittää jostain samasta asista kun ei kerta riitä? Toki tajusin, että olin tehnyt muutakin, joten se oli sitten varmaankin ongelma, mutta voisi asioista sanoakin suoraan eikä olettaa, että kyllä kaikki tietävät kaiken. Perheessäni kukaan ei mikään mallikelpoinen eikä edes siskonikaan, vaikka luulekin olevansa. Ei meillä päin vaan oteta ongelmaa moisista tai aletaan nipottamaan siitä, että sinä käyttäydyt nyt hieman liian väärin jonkun asian X kanssa, joten paha sanoa, että missä kiikasti. Pyysin anteeksi tapojani yleisesti ja kiitin ja pyysin anteeksi jokaiselta vielä henkilökohtaisesti tai siis niiltä, jotka ovat sen ansainneet... eli melkein kaikilta kylläkin.

Sitten siihen, että mitä Calder sitten on asiaa ymmärtänyt, niin olen sitten kuulemma ollut kusipää muita kohtaan. "Se tuli kyllä jo varsin selväksi enkä kyllä olettanutkaan missään kohdassa, että kaikki on täydellisesti sen jälkeen kun olen sanonut muutaman kiitoksen ja anteeksipyynnön. En odota myöskään sitä, että kukaan selittää minulle juurta jaksaen sitä, mitä olen tehnyt, koska tiedän sen varsin hyvin itsekin. Tarkoitin lähinnä sitä, että jos joku haluaa kertoa, että mitä voin asialle tehdä, että olen hyvittänyt tekoni? Ihan vaan sitä yhteishenkeä tässä ajattelin... Sitähän tässä haluttiin parantaa", selvennän asiaani, vaikka mielestäni se oli kyllä melko selvä ennen selvennystäkin.

Seuraavaksi oli Cainen vuoro ja odotin tosiaan jo jotain hirveää valitusta sieltä päästä kun sitähän olen tähänkin asti saanut, että ei sen puoleen. Tosin tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut valitus, vaan mielipideilmaus siitä, että punapää on samaa mieltä Calderin kanssa. Ei sinänsä kyllä tullut yllätyksenä, koska sehän oli tullut jo selväksi. Saman lisäksi Caine jatkoi siitä, että oli kuitenkin hienoa, että ymmärrän tilanteen tai sen, että olen käyttäytynyt muiden mielestä hirveän väärin. Niin, onhan se hienoa, mutta kumma, että se on vaan näinpäin. Minun pitää kyllä ymmärtää tätä tilannetta, mutta kenenkään muun ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää mitenkään minun tilannetta. No, mutta asiasta mainitseminen saisi uuden ongelman aikaan, niin ehkä tällä kertaa voisi sitten vaan unohtaa senkin ja elää sen kanssa. Sitten vielä siihenkin asiaan, että muka odotin jotain palkintoa nyt tästä hienosta ymmärryksestä toisia kohtaan. "Sanoinko tosiaan odottavani jotain palkintoa jossain kohdassa? No, jos annoin ymmärtää niin, niin en kyllä ole odottanut mitään sellaista missään kohdassa. En ole niin tyhmä tajutakseni, että eivät asiat hetkessä käy", sanon toistaen kyllä taas vaan lähinnä itseäni, mutta en nyt tosiaan tajua, mistä Caine nyt sen hemmetin palkinnon odottamisen veti tähän. Tosin en kyllä aikonut alkaa kyselemäänkään asiaa, koska oikeastaan se ei kiinnosta kuitenkaan niin paljoa.

Sitten asiasta seuraavaan, mikä kyllä kuulosti jo aika hienolta, koska tästä nyt ei kuitenkaan tunnuttu pääsevän eteenpäin, kun keskustelu junnasi koko ajan jossain palkinnoissa. Kukaan nyt tuskin on muutenkaan saamassa mitään suuremmoista palkintoa jostain kiitoksesta tai anteeksipyynnöstä. Halusin ainoastaan tietää, että mitä voin asian hyväksi tehdä sitten vielä, mutta sitä oli näköjään vaikea ymmärtää tai sitten olen vaikeasti ymmärrettävä, mikä sekään ei kyllä tule enää puskista yllätyksenä. Seuraava aihe kuitenkin oli ruoka ja tässä puitiinkin sitä, että kellä oli ja mitä oli. Minulla ei edelleenkään ollut veden lisäksi mitään muuta enää mukana ja vettä varmaan oli kaikilla, joten siitä ilmoittaminen oli turhaa. Vai olisiko sekin sitten vaan kohteliasta?

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2015
17:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder kuunteli vielä mitä Caine yritti selittää Ryuumeille, mutta toinen ei tuntunut ymmärtävän loppujen lopuksi yhtään mitään, vaikka kovasti niin väittikin. Jopa Calderin pinna napsahti siinä vaiheessa, mutta järki kuitenkin kertoi hänelle, ettei tässä kannattanut alkaa sitomaan Ryuumeitä kauniille rusetille. Kuitenkin juuri kaikki olivat puhuneet yhteishengen kasvattamisesta ja se jos mikä olisi tuhonnut kaiken täysin. Niinpä hän vastentahtoisesti kiristeli hampaitaan pitääkseen itsensä aisoissa, huokaisi raskaasti ja päätti vielä kerran yrittää saada asian pointin Ryuumein kovaan kalloon ihan vain puhumalla.

”Sä sanot ymmärtäväsi mistä kenkä puristaa, mutta eipä siltä kuitenkaan vaikuta. Kitiset vain kun kukaan ei sano mitään anteeksipyytöihisi ja kiitoksiisi, mutta kuitenkin kolme meistä vastasi ja ota huomioon ettei Beniamino todennäköisesti edes kuulekaan tällä hetkellä. Joten annapas kun kerron sinulle pienen tarinan”, Calder ärähti, mutta hänen äänensä kuitenkin rauhoittui hieman loppua kohden voidakseen kertoa koko jutun, ”Olipa kerran pieni poika nimeltä Calder, jonka mielestä piirakka oli paras asia ikinä maailmassa. Kuitenkin linnan ilkeä keittäjätär ei antanut hänelle piirakkaa vaikka hän kuinka vaati ja pyysi ja rukoili. Siispä Calder päätti ottaa asian omiin käsiinsä ja noutaa piirakkansa itse. Ensimmäinen piirakkaretki oli helppo kun kukaan ei osannut odottaa häntä, mutta kerta toisensa jälkeen mestaripiirakkavarkaan työt vaikeutuivat. Lopulta hän jäi kiinni joka kerta, ja aina hän sai kuulla hirveän saarnan ja torumiset asiasta ja Calder aina pyysi anteeksi silmät kirkkaina ja vannoi sen olleen viimeinen kerta. Mutta tämä ei kuitenkaan murtanut hänen piirakkaa rakastavaa sydäntään, vaan jaksoi aina yrittää kerta toisensa jälkeen lupauksista huolimatta. Lopulta ilkeä keittäjätär päätti alkaa taistoon pientä mestaripiirakkavarastamme vastaan ja mäjäytti häntä kauhalla päin näköä. Tämän jälkeen sankarimme päätti jättää hurjat piirakkaretkeilypäivänsä taakseen. Kuitenkin hänen käydessään keittiössä pyytämässä pientä välipalaa, koska kasvavana poikana hän tarvitsi paljon ravintoa ja linnan ruoka-ajat olivat liian kaukana toisistaan, keittäjätär vahti tarkasti vielä pitkään ettei hän sortuisi takaisin piirakkavarkaisiin, vaikka pojalla ei ollut siihen mitään aikeita. Lopulta, pitkän ajan kuluttua ilkeä keittäjätär muuttui kivaksi, kun huomasi ettei mestaripiirakkavaras palannut takaisin vanhoihin tapoihin.” Tarinan päätteeksi Calder veti puoliksi kasvoilla roikkuvat hiuksensa sivuun näyttäen oikeassa silmäkulmassaan olevan arven. ”Tässä on ainut muisto mikä mestaripiirakkavarkaalle jäi niistä päivistään. Tiedän, ettei sinun kohdalla ole kyse mistään piirakoista, mutta pointti on sama: se, että sinä ymmärrät nyt kun sinua torutaan tehneesi väärin ei tarkoita ettet palaisi vanhoihin tapoihisi heti, kun tilanne on rauhoittunut. Eli jatkat samaan malliin niin homma on hyvin, mutta tässä vaiheessa kukaan ei usko sinun muuttuneen yhden kerran takia, jos oot koko elämäs käyttäytyny samoin kuin tähän asti täällä. Vieläkö asia jäi epäselväksi, sano suoraan.”

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 01.10.2015
00:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Farran Astor

Dorian katsoi minua pitkään, hän ei selvästikään ollut vakuuttunut sanoistani. Sitä ei ollut vaikeaa arvata, mutten voinut myöntää asian minua vaivaavan. Ei itse painajaisten näkeminen vaan itse painajainen, kaiken sen muunkin lisäksi mitä oli tapahtunut ja tapahtuu minun tietämättäni. Dorian nousi ja myöntyi sanoihini, vaikka tuskin tarkoitti sanojaan. Ei hän tietenkään uskonut sitä, valhettani ei olisi edes naiivi lapsi uskonut. Katsoin Doriania kun tämä alkoi puhua minulle, hän oli selvästi päättänyt pitää pitkän puheen. Hän ei muuten paljoa puhu ellei hänellä ole jotain saarnaamisen aiheitta. Katsoin häntä happamasti, olen alla päin tai en, kello on ties mitä. Juuri nyt en kaipaa mitään puheita, tai ainakin uskoin niin.
Tiedän kyllä että hän tunsi minut liian hyvin, olihan hän saanut kunnian vartioida minua. En kuitenkaan saattanut uskoa että hän tunsi minut paremmin kuin omat lapsensa. Hän kyllä vietti todella paljon aikaa linnassa, minua vahtien, poissa kotoaan. En ollut mikään helppo vahdittava, ties miten paljon olen aiheuttanut ylimääräistä työtä. Tunsin syyllisyyden pistoksen rinnassani, vaikka tiedostin hyvin ettei se minun syyni täysin ollut. Huomasin katsovani maahan enkä Doriania. Hän varmasti tiesi etten kunnossa ole, se kai ei ole ihme laisinkaan. Kun Dorian piti pienen tauon puheessaan, minun ei ollut vaikeaa arvata missä hänen ajatuksensa olivat. Kaikki muutkin Astoirwenissä sekä muuallakin kärsivät, en ollut ainoa. Silti minä murjotin vaikka minun pitäisi olla vahva. Tuolla jossain miehet taistelivat ja minä ryvin vain itsesäälissä ja murheessa. Ei tämä sovi minulle ollenkaan! Isäkin varmasti piti pintansa kotona. Oli vahvempi kuin muut ja taisteli muita hurjemmin jotta minulla olisi koti jonne palata.

Dorian katsoi minuun uudelleen ja minä katsoin häntä kovetetuin kasvoin. Hetken tunsin olevani vahva, jos vain noudattaisin isäni esimerkkiä. Kuitenkin Dorianin seuraavat sanat saivat kasvoni pehmenemään. Näytin enemmänkin tuskaisalta, olen pitänyt tämän niin pitkään pullotettuna. Mitä minä pelkäsin? Minä pelkäsin etten osaisi, etten olisi tarpeeksi vahva, etten olisi koskaan riittävä. Olen aina luottanut isäni sanaan mutta nyt minä epäröin, hänen sanansa ovat minun voimani. Ja nyt minä epäilin hänen sanojaan! Oman isäni sanoja jotka olivat minun peruskallioni. Tunsin olevani miltei petturi kun en kyennyt ymmärtämään omaa isääni. Dorian jatkoi pian kuinka en onnistuisi jos epäröisin, kyllä minä tiesin sen. Hän jatkoi myös mitä aamu tulisi tuomaan tullessaan. Kyllä minä tiesin että vaikeuksia oli vain tulossa. ”Dorian, minä vien isäni miekan laaksoon, vaikka saisin raahautua sinne puolikuolleena! Minä en vain saata ymmärtää, miksi. Olen aina luottanut isäni sanaan mutta nyt minä epäröin. Tunnen itseni petturiksi jo epäillessäni isäni sanoja. Minä en vain ymmärrä ja se raastaa minua.” sanoin hiljaa ja tukahtuneesti. Olisin halunnut huutaa mutta se olisi ollut erittäin typerää. Yhtä aikaa olin hämmentynyt ja vihainen. Tämä oli ihan hirveää.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 02.10.2015
10:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Homma alkoi sitten Calderin jonkunlaisella selityksellä, että sanon, että ymmärrän, mutta en sitten kuitenkaan muka ymmärrä. Ymmärrän toki... tajuanhan toki sen, mitä olen tehnyt ja että käytöstä pitää parantaa. Enhän kysynytkään nyt mitään itsestään selvyyttä kuitenkaan. Ehkä sitten vaan olen kysynyt asiaani aina sen verran huonolla tavalla, että saan aina saman vastauksen vaikka en olekaan odottanut kyseistä vastausta? Sitten siihen, että kitisen kuulemma siitä, kun kukaan ei sano mitään anteeksipyyntöihini tai kiitoksiini. "Enhän kitise. Voin kuitenkin myöntää, että odotin kaikilta jonkunlaista vastausta asiaan, mutta en odottanut mitään sellaista, että kaikki olisi fine sen jälkeen, mutta en kyllä ole kitissyt siitä mitenkään", sanon siihen, koska itse en näe olematonta kitisemistä mitenkään kitisemisenä, mutta kuten on jo huomattu, niin minun näkemys asioihin on selvästi erilainen kuin muilla. Lopuksi vielä siihen, että kolme heistä kuitenkin sanoi jo jotain. Ai, minä kun laskin, että kaksi, koska eihän Calder oikeastaan edes vastannut siihen kunnolla mitään, mutta ihan se ja sama. Sitten piti oikein ottaa huomioon, että Ben ei kuitenkaan todennäköisesti kuule mitään. "Se on sitten hänen häviönsä..." sanahdan siihen, koska ei se ollut ongelmani, jos minua ei kuunneltu. En kuitenkaan haluaisi millään alkaa toistamaan koko asiaa, koska toistaminen oli jotenkin typerää ja ei se ole vikani, jos joku ei kuuntele vaan sen, joka ei kuuntele.

Tosin seuraavaksi johonkin hemmetin tarinaan ja annoin nyt sitten protestejen olla, koska Calderhan voisi vaikka loukkaantua verisesti, jos en kuuntelekaan hänen tarinaansa. "No, anna tulla sitten vaan", totean siihen tarinaan, vaikka kaikki tarinat olivat aina syvältä, vaikka aiheena olisi mikä, koska tarinaa pitäisi vaan kuunnella. Jos tarinan aikana saisi tehdä jotain oikeasti mahtavaa, niin tarina voisi olla jopa ihan kiva. Joka tapauksessa sitten toinen aloitti niin, että olipa kerran joku pikku poika, joka oli sattumoisin myöskin nimeltään Calder. Toki tajusin, että tämä kertoi tarinaa itsestään ja jostain hemmetin piirakasta ja siitä, että keittiömuikkeli ei suostunut antamaan piirakkaa ja lopuksi Calder sai muikkelilta turpaan. Kuka ylipäätään saa naiselta turpaan? En minäkään ole koskaan ikinä saanut yhtään ainoaltakaan naiselta turpaan. En edes siskoltani, vaikka tämä on kerran tai pari jopa yrittänytkin. Sitten arpeen, jota Calder seuraavaksi esitteli, että siinä on aunut muisto koko piirakkatouhusta. Lopuksi tämä jatkoi, että minun tapauksessa kyseessä ei ole piirakka, mutta pointti on sama, että ymmärrän tehneeni väärin ja että en sitten palaisi samoihin tapoihini kun tilanne on rauhoittunut. Eli jatkan sitten taas uudella tavalla, mikä luokitellaan hyviin tapoihin, mutta jonkun periaatteen mukaan kukaan ei sitten kuulemma usko muutokseen yhden kerran tähden, jos olen koko elämäni käyttäynyt samalla tavalla ja vieläkö asia jäi epäselväksi. "Kysyin sillä, että mitä voin tehdä asian hyväksi, hieman eri asiaa kun sitä, että käytöksen pitää muuttua. Tajuan kyllä, että tein väärin ja käytöksen pitää muuttua. En lähinnä sitten kaiketi vaan osannut kysyä asiaani oikein, koska en ole koskaan kysynyt asiaa keneltäkään tai olen oikeastaan... Yritin lähinnä kysyä, että voinko olla avuksi mitenkään eli auttaa jossain... Eli voinko auttaa jossain?" kysyn nyt jälleen kerran asiaa uudestaan ja tällä kertaa toivottavasti tajuttavammin. Tosin en tajunnut, että miksi kysyin asiaa niin vaikeasti kaksi ensimmäistä kertaa kun ei se nyt tämän vaikeampaa ollut kuitenkaan. Tai tuntui se kyllä olevan aluksi vaikeaa, koska en ole koskaan tarjonnut apuani kenellekään ja silloin kun olen tarjonnut, se on torjuttu.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com