Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 04.10.2015
17:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder vilkaisi Ryuumeitä epäuskoisena. Oliko tämä nyt tosissaan siinä, että halusi olla avuksi nyt saman tien? Ei voinut olla. Tai sitten tämä oli oikeasti täysin tyhmä. Jos Ryuumei todella halusi olla avuksi, niin voisi aloittaa opettelemalla vaikka itsenäistä ajattelua. ”Sen lisäksi että istut siinä ja koitat saada ittes lämpimäksi? No etpä kyllä juuri. Jos pääsi unohtumaan, niin sinä se tässä olet vilustumassa eikä kukaan muu, ja alkamalla touhuamaan nyt tilanne vain pahenisi entisestään”, Calder sanoi huokaisten. ”Joten paikka, kultaseni”, hän jatkoi hieman provosoivaan sävyyn, kun ei Ryuumei voisi vilustuneena mitään muutenkaan tehdä. Lisäksi ei toinen voinut olla näin avuton ettei tuota itse älynnyt. Pitäisikö tälle alkaa todella selittämään itsestään selvyyksiä joka asiassa? Ensin tämä ei ymmärrä katsoa eteensä kun etsii vettä ja hukkaa viikatteensa lampeen, eikä Calder edelleenkään älynnyt miksi ase oli edes pitänyt alun perin ottaa mukaan, sen jälkeen tätä piti erikseen neuvoa tulemaan nuotion ääreen lämmittelemään, ja nytkö piti tosiaan olla käskemässä pysymään paikallaan ja huolehtimaan itsestään? Ei varmana kellään ollut aikaa alkaa typerykselle äidiksi, ei ainakaan Calderilla. Ainut syy miksi hän edes yritti pysyä Ryuumein hyvällä puolella, mikäli hän nyt enää oli siinä asemassa, oli kiinnostus Dehrahin myrkkyelementtiä kohtaan. Se vaikutti mielenkiintoiselta, ja hän mielellään kuulisi lisää, mutta Ryuumein jatkuva hankaluuksien aiheuttaminen alkoi jo syödä sitäkin kiinnostusta. ”Terveen järjen käyttö on kyllä sallittua”, Calder lopulta tuhahti tuskin kuuluvasti itsekseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.10.2015
20:15
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Farranin happamasta ilmeestä päätellen hän arvasi ennen saarnan aloitusta, että saarna oli nimenomaan tulossa. Ei sitä varmaan ollut vaikea arvata, en puhunut yleensä enempää kuin oli tarve. Yleensä tarve oli silloin kun tehtiin sotastrategioita tai silloin kun prinssi kaipasi joko saarnaa typeryyksistään tai kannustusta, kuten tässä tilanteessa. Kannustukseni ja saarnani eivät yleensä juuri kauheasti eronneet toisistaan, mutta oli niillä hiuksen hieno ero kuitenkin ja tämä ei ollut sellainen saarna, minkä tarkoitus olisi läksyttää, vaan nimenomaan kannustaa. Tärkeintä oli muistuttaa Farranille, että tätä ei oltu lähetetty pois kotoa turvaan sotaa tai pois jaloista. Kaikkialla oli yhtä vaarallista ja Farranille oli uskottu tärkeä tehtävä, joka oli tärkeä osa Astoirwenin sotaa. Minun oli muistutettava itseänikin siitä välillä, koska ymmärsin kyllä miltä Farranista tuntui tulla lähetetyksi pois kotoaan, missä sodittiin. Minut oli yhtä lailla lähetetty pois hänen suojakseen.

Farran yritti kovettaa ilmeensä saarnani jatkuessa, mutta lopulta osuin ilmeisesti arkaan paikkaan, ja hänen tyly ilmeensä muuttui lähinnä tuskaiseksi. No hän oli luonteeltaan ylpeä ja oli vaikea myöntää pelkäävänsä jotakin. Kun lopulta sain kerrottua asiani, enkä mitenkään liian ystävällisesti, seurasi hetken hiljaisuus. Kylläpä tulikin taas puhuttua. Lopulta Farran sai suunsa auki ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan hän alkoi kuulostaa taas prinssi Farranilta. Hän ilmoitti, että veisi isänsä miekan laaksoon vaikka puoli kuolleena. Sen jälkeen hän tosin jatkoi, ettei ymmärrä miksi ja että häntä vaivasi se, miten hän epäili isänsä sanoja. Ja nyt hän tunsi itsensä petturiksi sen vuoksi ja että ymmärtämättömyys oli raastavaa. Oliko isäänsä sokeasti palvova pikku prinssi vihdoin hommannut omat aivot? Tätähän pitäisi melkein juhlia. En kuitenkaan ilmaissut mielipiteitäni millään ilmeellä, vaan katsoin Farrania vakavasti ja nyökäytin hieman päätäni. ”Hieman yritystä vielä lisää, niin alat melkein kuulostamaan jo siltä itsevarmalta Farranilta, jonka minä tunnen.” Vastasin tämän ensimmäisiin sanoihin. ”Tietenkin sinä viet isäsi miekan laaksoon ja minä pidän huolen, että ratsastat sinne selkä suorassa, etkä raahaudu puoli kuolleena.” Jatkoin vielä, koska olisihan se henkivartijalta aika kurja virhe, jos suojatti pääsisi perille toinen jalka haudassa.

Sitten Farranin epäilyihin koskien hänen isänsä sanoja. Mielestäni se oli kerrassaan hyvä merkki, se vain kertoi, että poika osasi käyttää omia aivojaan. ”Farran. Ei se, että epäilet isäsi sanoja, tee sinusta petturia. Isäsi ei ole jumala, mahtavuudestaan huolimatta hänkin on vain ihminen ja ihmisillä on taipumus tehdä virheitä. Isäsi voi ihan hyvin tehdä virheitä kuin kuka tahansa muukin ja tämä tilanne on vaikea. Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua ja tehtävä annettiin sinulle. Sinun tehtäväsi on ratkaista mitä teet tehtäväsi kanssa. On ihan tervettä ajatella välillä itsekin eikä vain mennä sokeasti sinne minne muut käskevät.” Vastasin Farranin epäröinteihin kiertelemättä asiaa, vaikka puhettani ei hovissa olisikaan kyllä missään määrin suvaittu. Mutta onneksi olimme metsässä, emmekä hovissa, joten kukaan ei voinut pahoittaa mieltään. Paitsi toki Farran, mutta hän selviäisi siitä kyllä, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. ”Viemme miekan huomenna laaksoon ja päätä sitten mitä teet asian kanssa. Miten tahansa päätätkään, olen varma, että isäsi on sinusta ylpeä. Hän luottaa arvostelukykyysi, ei hän muuten olisi lähettänyt sinua matkaan.” Jatkoin vielä loppuun. Farranin olisi kyllä hyvä koettaa nukkua vielä jonkun aikaa ennen kuin lähdettäisiin liikkeelle, jos hän lähtisi väsyneenä, niin kukaan ei kyllä olisi tämän toiminnasta yhtään ylpeä, siitä olin varma.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.10.2015
20:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Hei, oon lähinnä ootellun Janchilta vastausta, mutta hänellä on aika kiireistä tällä hetkellä ymmärtääkseni. No huomenna roolaan kuitenkin Cainella viimeistään tuli vastausta tai ei.

Syy on se, että olen 8-9.10 vanhalla sarjiskoulullani piirtämässä mestariteosta sarjakuvamaratonissa ja sen jälkeen 9-10.10 olen kaverin tupareissa, että pääsen mahdollisesti vasta sunnuntaina seuraavan kerran sitten taas paikalle ^^

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 06.10.2015
22:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Istuskelin maassa, puun alla, perkaillen sieniäni veitsellä, jonka olin ottanut yhdestä pussukasta. En hirveästi kiinnittänyt huomiota muihin, ei ollut tapana tuntemattomien juttuja kuunnella kovin tarkasti tai tuijottaa. Okei, joskus kyllä tuijotin, mutta en huomannut sitä itse. Nytkin olin saattanut niin pari kertaa tehdä, tuijottaa siis hieman tuimasti kypäräni alta muuta joukkiota. Nuo ilmeisesti riitelivät. Cainen miesystävä, Jeremy, kysyi alkaisiko nylkemään lihoja. Minä nyökkäsin, vaikka hänelle oltiinkin jo keretty vastaamaan. Tuo punapää menikin sitten ilmeisesti hevosensa luo ja nosti kanit pois roikkumasta satulasta. Tuo myös etsi itselleen pienemmän veitsen ja siiri miekkansa syrjään. Jeremy istui alas, jollekin kivelle, ja alkoi nylkeä toista jänöä viiltämällä ensin vatsaan syvänkin viirun. Sen jälkeen en paljoa seurannut asiaa, koska keskityin omiin sieniini.

Vilkaisin pian ainutta naispuolista henkilöä, joka oli paikalla. Tuo taisi olla prinsessa. Hänellä oli jotain tärkeää asiaa siitä, että tänne oli helppo löytää. Joku toinen vastasi nuorelle neidille, jotain paikan vaihtamisesta, että sen voisi ehkä tehdä vähän myöhemmin. Neito pudisteli hieman päätään ja pyysi anteeksi sitä, että häiritsi tällä asialla. Hän sanoi vielä, että ei hän nyt ihan heti aikonut paikkaa vaihtaa, mutta ajatteli ilmoittaa kuitenkin tästä tärkeästä asiasta. Ilmeisesti nuori nainen ei itsekään hirveästi kuunnellut muiden riitaa tai miksikä sitä ikinä pitäisikään kutsua, sillä ei sanonut asiaan yhtään mitään, seurasi vain vierestä. Häkeltyneen näköinen hän kuitenkin oli, kun se joku vilustumassa oleva prinssi pyyteli ihmisiltä anteeksi. Neito ei kuitenkaan sanonut asiaan mitään, ehkä se anteeksiannot olivat tulleet täysin puskista. Tai mistä minä sen tietäisin.

Nostin jälleen katsettani sienistä, kun Caine kysyi Jeremyltään, halusiko tuo apua lihojen nylkemisessä. Punatukkainen metsästäjä vastasi myöntävästi, että kyllä hän tarvitsisi. Lihat saataisiin nopeammin valmistumaan ja niitä päästäisiin silloin nopeammin syömään ja niin edelleen. Jeremy kertoi, että Caine tarvitsisi veitsen ja sellaisen hän löytäisi Aldavinurin, ilmeisesti siis miehen hevosen, satulalaukuista. Punapää kuulemma opastaisi nylkemisessä. Itse en apua kaivannut sienien kanssa. Olin oikein kokenut sienestäjä, joten tietenkin osasin perata sienet puhtaaksi nopeasti. Olin nimittäin jo yhden säkillisen kerennyt puhdistamaan. Käänsin katseeni taas sieniin ja veitseeni, vaikka oikeastaan osasin tehdä homman melkein unissani ja luotin omiin taitoihini niinkin paljon, etten pelännyt sutasevani sormeen veitsellä, vaikka katselisinkin ympäristöä.


// Joo, sori. Mulla on ollu tosi kiire, että en oo kerenny roolaileen. Mutta ei huolta, en jätä tätä ropee! :)

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.10.2015
23:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ihan omaa mielenrauhaani varjellakseni, olin jättänyt Ryuumein ihan omaan arvoonsa kitisemään. Onneksi Calderilla riitti kärsivällisyys vatvoa turhasta hänen kanssaan. Hän oli kertonut hienon piirakkatarinankin havainnollistaakseen asiaa Ryuumeille, mutta eipä tämä ollut yllättäen mitään tajunnut. Minulle taas tuli entistä kovempi nälkä kun puhuttiin ruuasta. Tai Ryuumei sitten jossain kohtaa kysyä tarvittiinko apua, mihin Calder vastasi, että ei, koska Ryuumein piti levätä ja lämmitellä, ettei vilustuisi. Mikä oli fiksua. ”Ihan totta Ryuumei. Hienoa, että yrität ja tahdot auttaa. Uskon että oikeasti tahdot yrittää, mutta tästä vänkääminen alkaa pikkuhiljaa riittämään. Kyllä sinä varmasti saat vielä tilaisuuden olla avuksi, mutta nyt olisi eniten apua, että vain kuivattelisit ja lämmittelisit ja yrittäisit välttää vilustumisen. Siitä oikeasti olisi paljon apua.” Sanoin Ryuumeille toivoen tämän rauhoittuvan viimein ja antavan asian olla.

Jeremy sitten suureksi harmikseni sanoi, että tarvitsi kyllä apua kanien nylkemisessä. Se oli inhaa hommaa, mutta itsepä tarjouduin auttamaan. Olisi pitänyt olla hiljaa. Ryuumein kanssa vänkääminenkin kuulosti melkein houkuttelevammalta, muttei ihan. Mutta Ryuuhan halusi auttaa… tai ehkä ei, jänöstä ei olisi jäljellä kuin verinen läntti, jos Ryuu nylkisi sen. Ja Jeremyn pointti oli kyllä hyvä, että ruokaa sai nopeammin, jos auttaisin. Tämä alkoi sitten neuvomaan, että tarvitsin veitsen siihen hommaan ja saisin sellaisen Aldavinurin satulalaukusta. ”Kiitos vain, mutta on minulla omakin.” Ilmoitin, koska pitihän minun nyt itsekin jollain metsästämäni liha nylkeä, eikä siihen käytetty isän perintömiekkaa. Seuraavaksi Jeremy lupasi neuvoa asian kanssa, mihin vain naurahdin väsyneesti. ”Ihan kuin en muka osaisi? Itsehän sinä minut olet opettanut.” Sanoin tälle ja menin hakemaan satulalaukusta oman veitseni, millä yleensä hoidin tällaiset vastenmieliset jutut. Kyllä minä nyt osasin nylkeä eläimen ja olin tehnyt sen ennenkin, mutta en edelleenkään erityisemmin pitänyt siitä. Yleensä sain jonkun muun hoitamaan sen puolestani, kuten vaikka Jeremyn, mutta yksin matkatessa ei oikein voinut laittaa ketään muuta tekemään likaista työtä. Menin Jeremyn luo ja otin toisen kanin ja istuin maahan ja katsoin kuollutta otusta hetken koettaen voittaa inhotukseni ja aloin sitten hommiin, mikä oli kyllä ällöttävää, mutta pakko se vain oli tehdä.

// Caine ja elämän karut kävyt <3

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 07.10.2015
15:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Sain sitten lähinnä vaan niin sanottua vittuilua osakseni, kun kerrankin yritin tosissani tehdä jotain joidenkin muidenkin hyväksi kun vaan itseni hyväksi. Ja kuka tahansa varmaan haluaa arvata tässä kohdassa, että ei kukaan jaksa yrittää kovinkaan kauaa, jos saa kaikesta yrityksestään huolimatta vastaavanlaisia kommentteja päälleen. Olkoonkin kyllä, että Calder oli oikeassa sen suhteen, että minulla oli jonkunlainen vilutus päällä, mutta ei se nyt mikään flunssa kuitenkaan ollut ja kelle tahansa olisi voinut käydä samalla tavalla. Enhän nyt tarkoituksella kuitenkaan hypännyt lampeen, että nimenomaan saisin jonkun flunssan. "On se ehkä totta, mutta ei se ketään täysin kädettömäksi kuitenkaan tee", sanon siihen ja vaikka viluttaisikin, niin silti voisi tehdä jotain pientä. Ei sen tarvitse olla joku hirveä kehollinen rasitus kuitenkaan. Homma kuitenkin jatkui kutakuinkin niin, että minun pitäisi pysyä paikallani. Ja olinko jossain kohdassa sitten sanonut, että aijon nyt juosta tästä johonkin? En tietääkseni, mutta siitä lopuksi vielä siihen, että terveen järjen käyttäminen on sallittua. "Ja sinäkö sitten olet jotenkin hiton moisen viisas vai?" sanahdan siihen, mutta en kyllä odottanut vastausta asiaan kuitenkaan, koska ei se oikeastaan edes kiinnostanut. Pikemmin ärsyttävää moinen. Kysyin vaan ihan hyvää hyvyyttäni - jota minusta kyllä harvoin on löytynyt - että voinko auttaa jossain asiassa, niin sitten siihenkin pitää alkaa kettuilemaan moisella tavalla. Enkä edes kysynyt asiaa Calderilta, koska hänen vastaukset ovat olleet tuota samaa koko hemmetin ajan. Kas kun en siitäkin saanut jotain tarinaa piirakasta. Loput eivät sitten taaskaan saaneet sanaakaan suustaan, mutta kuinka vaan. Kai asian sitten voisi antaa vaan olla. En kuitenkaan väkisin tyrkytä mitään kenellekään. Jos ei edes pieni apu jonkun asian suhtee kelpaa, niin sittenhän ei kelpaa. Ei se ole ongelmani.

Calder ei sitten kuitenkaan ollutkaan ainut, koska pian Cainekin päätti sanoa mielipiteensä asiaan ja hän nyt sentään osasi sanoa asiansa hieman asiallisemmin eikä samalla tavalla kuin Calder, josta sai juuri käsityksen, että hän oli itsekeskeinen, joka ajatteli olevansa itse kaikkia parempi ja niin hauska, että ei riemulla ole rajaa, joten parempi antaa hänen vaan olla, jos aijon saada käytökseeni jotain muutosta. Kyllä jotkut selvästi osasivat kuitenkin ilmaista asiansa asiallisesti. Suurin osa puolestaan oli edelleenkin hiljaa. Joka tapauksessa Cainen mielestä oli hienoa, että edes yritän ja tahdoin auttaa, mutta moisesta vänkääminen saisi kuulemma riittää. "Niin... No kunhan vaan kysyin", sanon siihen, koska olihan se totta kyllä, että aloin itsekin olemaan jo täynnä tätä, mutta tällä kertaa tyytyväisempi, kun joku oli edes tajunnut jotain. Suurin apu kuitenkin sitten oli kuulemma se, että istuisin tässä ja lämmittelisin ja yrittäin olla vilustumatta, koska siitä olisi suurin apu. "Niin varmaankin sitten", vastaan siihen, vaikka oikeasti pelkkä istuminen oli kyllä verrottoman tylsää ja olisin ihan tosi voinut tehdä jotain, edes jotain pientä. Olisi sekin ollut pelkkää könöttämistä mukavempaa. Caine puolestaan jatkoi muiden punapäiden kanssa jonkunlaista ruuanlaittoa ja muut lähinnä sitten vaan könöttivät myöskin ja olivat hiljaa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 07.10.2015
18:29
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

”Jos itse keksit jotain tekemistä siinä itelles niin kaikin mokomin”, Calder tuhahti kun Ryuumei alkoi kitistä lisää siitä, että halusi auttaa, ”mutta mä en kyllä keksi mitään. Sä et pysty tekemään mun tai Beniaminon hommia, ja Caine ja Jeremy saa varmasti kahdestaan ne jänikset nyljettyä. Ompele vaikka sitä lankaa ittees jos et muuta keksi.” Toisen aikaisempi ompelu oli ollut varsin erikoisen näköinen harrastus joten se oli jäänyt helposti mieleen. Siinä, Calder oli nyt keksinyt toiselle tekemistä, vaikkei ollut halunnutkaan. Oli Ryuumein itsensä päätettävissä tekisikö niin vai jatkaisiko paikallaan istumista ja kiukutteluaan. Calderin teki mieli ehdottaa, että he vaihtaisivat suuntaa Dehrahiin viedäkseen kiukuttelevan kääpiön takaisin kotiinsa, ennen kuin tämä tapattaisi kaikki typeryydellään tai ajaisi heidät hulluiksi, kumpi ikinä sitten tapahtuisikaan ensin. Ei kukaan ajattelemaan kykenemättömälle Ryuumeille viitsisi olla lapsenvahtina.

Kun Ryuumei kysyi kuvitteliko Calder olevansa jotenkin muita viisaampi, hän huokaisi turhautuneena. ”En, mutta sä ite teet siitä helppoa”, Calder huomautti. Hän tiesi ettei ehkä olisi järkevää kyseenalaistaa toisen älykkyyttä, mutta eiköhän sekin fakta ollut tullut kaikille jo selväksi ja Calder uskoi aika monen olevan kanssaan samaa mieltä kanssaan. Sitä paitsi, eikös Ryuumei itse ollut jossain vaiheessa väittänyt Calderin olevan täydellinen? Hänestä melkein alkoi tuntua täydelliseltä kun yritti keskustella Ryuumein kanssa, vaikka eihän sitä nyt voinut parhaalla tahdollakaan enää keskusteluksi kutsua, kunhan vain kilpaa piikittelivät toisiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.10.2015
11:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Hei kaikki!

Tällainen huomautus kaikille koskien aikakautta ja vaatetusta, koska siinä on tullut hieman epäselvyyksiä. Keskiaikaan sijoittuvaan roolipeliin olisi kiva ottaa huomioon vaatetuksen, etenkin naishahmoilla. Olen joustanut aika paljon asioiden suhteen, mutta itse en oikein sulata minihameita/minimekkoja tällaisessa roolipelissä. Mieluiten naisten helman pituus on se nilkkoihin asti kaikkia siveyssääntöjä noudattaen, lyhyemmän voin hyväksyä, mutta polvipituinen on ehdoton raja ja sitä pituutta ei aliteta. Jos pitkä helma on ongelma, housut ovat aina vaihtoehto, joka on sallittua naisilla tässä tilanteessa, kun ollaan sotaretkellä. Mutta huomioikaa tämä naisilla roolatessa tai lomakkeita tehdessänne, kiitos ^^

Toinen asia on se, että koska Ohdotarista ei ole kuulunut mitään ainakaan kolmeen viikkoon, Geros ja maa-elementti ovat toistaiseksi vapaana.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.10.2015
22:45
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

En tiedä miten pitkään olin jo ratsastanut. Ainakin päiviä oli mennyt. En ollut edes voinut pakata mukaani paljoa erilaisia mekkoja, vain muutaman. Alushameita en ollut saanut ollenkaan mukaan, vain ne mitä oli päällä. Onneksi ne kävivät niiden parin muunkin mekon kanssa hyvin. Alusvaatteita toki olin ottanut mukaan ja tietysti parit kengät ja vähän ruokaakin, sekä herkkuja. Muuten matka olisi ollut todella kurja. Tai... Matka oli ollut kyllä todella kurja niidenkin kanssa. Ensinnäkin, ratsastus mekossa oli hyvin haastavaa. Onneksi Friggillä oli leveä selkä ja omistin naistensatulan niin pystyin ratsastamaan mekossani jotenkuten. Ratsastus ei kuitenkaan ollut ainoa ärsyyntymisen aihe, mekkoni helma oli mennyt kuraan ja samalla myös suloiset kenkäni, kun olin joutunut välillä kävelemään maassa. Välillä oli niin mutaista. Kampauksenikin oli mennyt piloille laukatessa ja minulle oli tullut kuuma. Ratsastus kävi kuntoilusta. Matkustaisin niin paljon mieluummin vaaleansinisillä ja söpöillä vaunuillani. Kaiken lisäksi olin yksin, en voinut juoruta kenenkään kanssa, tietysti pystyin puhumaan hevoselleni, mutta ei tuo varmaan mitään ymmärtänyt. Sitten oli vielä pimeää, en pitänyt pimeästä. Olinhan kuitenkin heiveröinen ja kaunis neito keskellä metsää yöaikaan, ei sillä, että päiväsaikaan olisi yhtään parempi. Silloinhan minut helpommin huomttaisiin. Ties mitä kaikkea irstailla miehillä liikkui päässään nähdessään yhtä kauniin neidon kuin minä olin. En tiedä kumpi olisi pahempaa, tulla tapetuksi vai vangituksi. Ties mitä kaikkea minulle tehtäisiin, jos joutuisin vangiksi. En edes halunnut miettiä moisia, mutta olin kertakaikkisesti menettänyt hermoni ja olin siksi ajautunut tällaisiin aatoksiin. Onneksi Frigg oli iso hevonen ja tuo suojeli minua pahalta. Ja tietysti minulla oli mukanani nätti ruoska, jossa oli jalokiviä. Osasin sillä sentään tehdä jotain, se oli myös melko kevyt miekkaan verrattuna, mikä oli hyvä juttu.

Ratsastin rauhallisest metsän hiljaisuudessa. Tuntui siltä, että olisin mennyt jo ympyrää, kaikki puut näyttivät aivan samalta pimeässä. Väsytti, mutta en kuitenkaan halunnut leiriytyä keskelle ei mitään, koska en osaisi pois edes päivällä. Huokaisin väsyneenä ja närkästyneenä. Nojauduin lähemmäs Friggiä ja silittelin tuon kaulaa.
"Annan sinun nyt johtaa. Sinulla on varmasti parempi suuntavaisto kuin minulla", mumisin kauniille valkoiselle ratsulleni ja suljin silmäni hetkeksi. Pidin kuitenkin tiukasti kiinni hevosen harjasta sekä suitsista, jotten putoaisi. Onneksi Friggin kaikki askellajit olivat tasaisia ja sillä oli leveä selkä niin oli helpompi pysyä satulassa, vaikka vähän hellittäisikin otetta. Avasin silmäni, kun Frigg hörähti pienesti ja liikutti korviaan. Tuo kuuli jotain ja pian minäkin näin ja kuulin jotain tai jonkun. Näin naisen keskellä metsää jonkun ponin kanssa. En enää jaksanut välittää oliko tuo vihollinen vai ei. Olin eksynyt ja tarvitsin apua. Nostin ratsuni raviin ja ravasin kohti naista.
"Hei, sinä! Pysähdy!" huusin naiselle käskyjä. Minkäs teit, kun olin tottunut määräilemään vähän kaikkia. Ihan sama oliko se joku edes alaiseni vai ei. Saavutin onneksi naista ja pian pääsin tuon lähettyville.
"Kuka olette? Oletteko täältäpäin?" kyselin naiselta. Tarvitsin neuvoja, jotta pääsisin sinne hemmetin Gilmarin laaksoon ja sitten takaisin kotiin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.10.2015
23:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Naurahdin hiljaisesti, kun punapäinen prinssini totesi, että hänellä oli oma veitsi ja osasi myös tehdä kaiken. Olinhan minä opettanut. Caine ryhtyikin nylkemään toista kania. Tarkkailin välillä, että tuo teki kaiken oikein. Itse olin pian saanut tämän kanin nyljettyä. Turkin siirsin syrjään, sen voisi pestä ja tehdä vaikka lapaset siitä. Katsoin nyljettyä kania ja mietin, miten valmistaisin sen. Vilkaisin samalla Gunnarsia, tuo oli ilmeisesti saanut sienensä perattua. Nyt tuo oli kaivamassa satulalaukustaan pientä pataa. Aikoikos toinen tehdä sienisoppaa? Jos tuolla oli pata ja sieniä niin voisimme tehdä kanisienikeittoa, sitten kaikki saisivat maistaa kania, jos kanit pistettäisiin palasiksi. Hmm... Sisälmykset voisi keittää ja lihat voisi paistaa vartaassa. Tuli ihan vesi kielelle, kun mietin ruokaa.
"Caine, avaa kanin vatsa ja ota sen sisälmykset pois. Gunnarsilla näyttää olevan pata niin voimme keittää sienet ja sisälmykset siinä. Lihat voimme laittaa vartaaseen paistumaan", ilmoitin rakkaalleni ja aloin itse tekemään juuri sitä, mitä olin neuvonut Cainelle. Ilmeisesti Gunnars kuuli puheeni, kun kääntyi katsomaan ja nyökkäsi pienesti. Tarvitsisimme vain vettä ensin kiehumaan ja pitäisi koota puista jokin teline nuotion päälle.
"Nuotion päälle pitäisi koota teline oksista tai jostain, jos haluatte ruokanne valmistuvan", ilmoitin muille. En minä kerennyt itse sitä kyhäämään, jos olin tällä hetkellä avaamassa kanin vatsaa ja vetämässä sisälmyksiä ulos. Homma kävisi nopeammin, jos joku muu tekisi telineen sillä välin.
"Hei prinsessa, osaatkos tehdä mitään vihanneksia, kun olet kasvielementin haltija? Ja tiedätkös mitään kasveja, jotka kelpaisivat mausteiksi?" päätin kysellä ainoalta naispuoliselta paikallaolijalta. Porkkanat sopisivat hyvin sisälmyssienikeittoon, ainakin omasta mielestäni. Ja siitä tulisi ruokaisampi sekä maukkaampi ja siitä voisi jäädä vielä jotain mukaan niin ei koko ajan tarvitsisi tehdä uutta ruokaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.10.2015
13:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Istuin maassa kera veitsen ja verisen jäniksen, josta piti saada syömäkelpoinen aikaiseksi. Jeremy ei selvästikään ihan täysin luottanut taitoihini, huomasin kyllä hänen tarkkailevan, etten pilaisi hänen vaivalla metsästämäänsä jänistä. Vaikka en hommasta erityisemmin nauttinutkaan, niin hallitsin sen kuitenkin ihan tarpeeksi hyvin, joskaan en nyt ehkä mikään mestari eläinten nylkemisessä ollutkaan. Keskityin kuitenkin lähinnä kanin nahan irrottamiseen lihasta ja annoin Jeremyn hoitaa omaa osuuttaan ja muiden tehdä mitä nyt sitten tekivätkään. Hetken päästä Jeremy avasi suunsa ja alkoi neuvomaan, että kanin vatsa piti avata ja sisälmykset ottaa pois. No sepä kiva. Gunnarsilla oli siis pata ja keittäisimme elimet ja paistaisimme lihan. ”Selvä homma.” Ilmoitin ja aloin tekemään työtä käskettyä, kun olin saanut pupun nyljettyä. Jeremy puolestaan alkoi opastaa muita, että tarvittiin jokin teline oksista nuotion ylle, mihin padan sai roikkumaan ja joku saisi tehdä sen. Mireyalta tämä kyseli, osasiko tämä hoitaa kasvivoimillaan jotain vihanneksia ja tiesikö jotain mausteeksi sopivista kasveista. Jos osasi, niin Estarin kasvielementin voima oli arvokkaampi, kuin olin osannut kuvitellakaan. Siellä ei varmaan kukaan nähnyt nälkää, jos ruuan kasvatus sujui niin näppärästi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.10.2015
14:17
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

En ollut ihan varma kuvittelinko vain, mutta matkanteko Gildomerassa oli vaikeampaa kuin aikaisemmin. Muukalaisia tuli vastaan alinomaa sotatamineissa, jotkut puhuivat sodasta, mutta itse en siitä paljoa tiennyt. Asiakkaitakin oli ollut lähiaikoina enemmän kuin yleensä ja heitä löysi jopa minun syrjäiselle metsämökilleni. Olin saanut paikata monia ikäviä haavoja, ja jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin osa loukkaantuneista taisi olla sotilaita, mutta koska tapasin heitä muuten aika harvoin, en voinut olla ihan varma asiasta. Osittain siitä syystä olin joutunut lähtemään matkalle, sillä lääkevarastoni alkoivat huveta. Asuin kovin pohjoisessa, eikä siellä ollut läheskään kaikkia kasveja, joita tarvitsin rohtoihini, joten matkasin välistä eteläisempiin metsiin hakemaan täydennystä varastooni.

Matkasin uskollisen ratsuni Caonachin kanssa näillä yrttienkeruumatkoillani, jolloin sain kuljetettua kerralla kunnon varaston ja pystyin menemään pidemmälle. Oikeastaan en ollut ihan varma missä päin Gildomeraa tarkalleen edes olimme, ratsastimme vain etelään ja pysyimme pääosin metsissä, koska moni oli kehottanut minua pysymään poissa tieltä ja varomaan muukalaisia. Pysyin mieluiten itsekin omissa oloissani, joten ei ihmisten välttely ollut ongelma ja metsissä oli kuitenkin tarvitsemani kasvit, joten siksikin vaelsin niissä. Olin joko ollut onnekas, kun en pahemmin ollut törmännyt kehenkään vihamieliseen muukalaiseen, metsissäkin pysyttelin piilossa, jos jotain epäilyttävää väkeä ilmaantui.

Oli jo myöhä ja olin alkanut miettiä leiriytymistä metsässä, kun kuulin huudon, joka sai minut hätkähtämään. Naisen ääni käski pysähtymään, mutta koska kyseessä oli nainen, tulija ei voinut varmaankaan olla sotilas. Pysäytin harmaankirjavan ponini ja käännyin hieman varuillani katsomaan tulijaa, joka tuli suurella valkoisella kauniilla hevosella. Ratsastaja itse oli pienikokoinen nainen kauniissa mekossa, hiukan erikoinen näky keskellä metsää, tämä näytti keijuprinsessalta, mutta äänessä oli käskevä sävy. Istuin pienen takkuisen ponini selässä, tai poniksi Caonach oli toki iso, mutta ei ihan yltänyt hevosen mittoihin asti, ja katsoin ihmetellen tulijaa. Tämä kysyi sitten kuka olin ja olinko täältäpäin. Hetken vain tuijotin hiljaa, koska en ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Lopulta tajusin, että piti tietenkin vastata kysymykseen. ”Olen parantaja. En ole, olen täällä vain keräämässä lääkekasveja.” Kerroin vaimealla äänellä, koska puhuin aika harvoin ja ääneni oli aika hiljainen. Kovaääniset ihmiset olivat lisäksi hieman pelottavia. En ollut ihan varma, olisiko kohteliaisuutta pitänyt kertoa nimi, en taas muistanut miten tällaisissa tilanteissa kuului toimia. Ehkä hän kysyisi sitä, jos tahtoi tietää sen, joten tuskin se oli hirveä virhe.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 14.10.2015
15:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Hetken sain olla ilman Calderin omasta mielestään niinkin kovin kypsiä kommentteja, mutta sitten se taas alkoi. Tämä sanoi ensin siitä, että jos keksin siitä jostain itselleni jotain tekemistä niin kaikin mokomin vaan. "Valitinko muka äsken tekemättömyyttä? En tietääkseni ja vaikka olisinkin, niin en kysynyt kyllä sinulta mitään, jos et sattunut huomaamaan", sanahdan. Sen jälkeen tämä jatkoi vieläkin siitä tekemisestä, että ei keksi nyt kyllä mitään tekemistä. "En pyytänytkään mitään, joten pidä jo se pääs kiinni!" ärähdän kun tämä vaan jatkoi koko ajan. Olisi jo hiljaa. En kysynyt edes häneltä mitään tai ainakaan muuta kuin, että luuliko hän itse sitten olevansa jotenkin kovinkin viisas. Luuli varmaan, mutta ei hän kyllä ollut. Calderin oli kuitenkin pakko myöskin selventää, että en pystynyt tekemään hänen hommiaan tai Benin hommia ja Caine ja Jeremykin saavat varmasti jäniksensä nyljetyiksi ilman minua. Oli totta, että en voinut tehdä Benin hommaa, olkoonkin, että näytti vaan siltä, että tämä istui vaan paikallaan, mutta kai hän oikeasti vartijoi edelleenkin ympäristöä sillä henkivoimallaan. Mutta mitä sitten Calderin hommaan tulee, niin hänhän vaan tökki tulta ja soitti suutaan. "Kun sähän teetkin niin kamalan hyödyllistä työtä muutenkin", sanahdan tarkoittaen nyt lähinnä sitä suun soittamista. Tulen tökkimiseen ei taas paljoa muutenkaan vaadittu, joten oikeastaan, jos todella halusin, pystyisin siihen kyllä, mutta kyllä Calder saa hommansa puolestani itsekin hoitaa. En aikonut puuttua hänen ongelmaansa. Tajusin kyllä myöskin sen, että jäniksiä oli vaan kaksi, joten kolmas nylkijä olisi liikaa, mutta ei sillä, että moinen mikään ongelma kuitenkaan olisi ollut. Ehdotti tämä ääliö vielä, että voisin sitten ommella lankaa itseeni, jos en muutakaan keksi. Aika rajoittunut mielikuvitus hänelläkin, mutta ei tässä nyt paljoa tekemistä kuitenkaan tainnut edes olla.

Seuraavaksi Jeremy kuitenkin sanoi jotain siitä, että jonkun pitäisi koota oksista joku teline nuotion päälle, että he voisivat valmistaa sen ruuan siinä telineen päällä. Hienoa, siinähän olisi edes jotain tekemistä. Ei se nyt edes ollut mitenkään kamalan fyysistä hommaa, vaikka ehkä jotain kepukkoja pitäisi kuitenkin hakea vähän kauempaa, mutta ei se ketään tapa kuitenkaan. Calder puolestaan jatkoi ongelmastaan eli kai se oli vastaus siihen, että luuliko tämä olevansa jotenkin viisas ja tein siitä kuulemma tälle liian helppoa. Tällä kertaa päätin, että en vastaa mitään, niin ehkä hänkin osaa pitää päänsä kiinni. Nousen sitten seuraavaksi vaan ylös siitä maasta ja Pörröinen hyppäsi samalla pois sylistäni. Otin määränpääkseni metsän laitaman, vaikka muut nyt ottaisivatkin siitä ongelman, että nousin nuotion äärestä pois. En halunnut kuitenkaan vaan istua, kun voisin ihan hyvin tehdäkin sen telineen. Ei se ollut vaikeaa ja minulla oli myöskin jotain narua mukana varmuuden vuoksi. Ei sitä nyt kuitenkaan langalla voi valmistaa, jos siitä haluaa tukevan.

Astelin jonkun matkan päähän nuotin luota ja katselin siitä jotain vähän paksumpia kepukoita mukaani, koska pitihän sen kuitenkin kestää. Otin myös ohuempia kepukoita mukaan, niin niihin voisi sitten tökkiä ne lihat. Sitten palasin takaisin nuotion luo ja istun samaan kohtaan, jossa istuin viimeksikin. Kaivan veitsen esiin niiden märkien housujeni taskusta ja ne housut nyt olivat edelleenkin nuotion vieressä harrastamassa kuivumista. Nousen kuitenkin vielä sen verran, että pääsin hevoseni luo ja kaivelen laukusta sitä narua, joka oli kyllä ihan kestävää. Sitten tulin taas takaisin ja istuin samaan kohtaan. Aloin seuraavaksi kasailemaan sitä telinettä niistä hakemistani kepukoista sekä siitä narusta ja mielestäni se tosiaan alkoi näyttämään pikku hiljaa aika hyvältä, vaikka itse sanoinkin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.10.2015
17:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Haukottelin makeasti ja hieroin taas silmiäni. Olin hieman häkeltynyt vieläkin siitä, että Ryuumei pyysi anteeksi. En kuitenkaan enää viitsinyt mitään vastata, kun toiset olivat vaihtaneet aihetta ja niin edelleen. Katselin nyt ympärilleni ja huomasin viimein joukkomme lisääntyneen viikinkikypäräisellä miehellä, jolla oli erittäin hyvässä kunnossa oleva ylävartalo. Minkäs minä sille mahdoin, että kiinnitin asiaan ensimmäisenä huomiota kypärän jälkeen. Harvoin näin miehiä ilman paitaa elleivät olleet tekemässä jotain raskasta työtä ja siinä tulisi niin kuuma paidan kanssa. Toiseksi, en ollut useasti nähnyt hyvin treenattua kroppaa ja kolmanneksi, olin nainen ja kiinnitin sellaisiin asioihin huomiota. Käänsin katseeni kuitenkin pian pois, koska tuijottaminen ei olisi kovin kohteliasta ja se voisi tuntua epämukavalta.

Vilkaisin Cainea ja Jeremyä, jotka nylkivät kaneja. Minua ällötti nähdä sellaista, vaikka tiesinkin, että emme saisi niistä ruokaa, jos sitä ei tehtäisi. Kyllä minä kuitenkin tiesin, miten se ruoka minunkin pöytääni kotonakin ilmestyi, vaikka ei se näkyä yhtään kauniimmaksi tehnytkään. Vielä ällöttävämmältä näytti, kun punatukkainen metsästäjä alkoi kiskoa sisäelimiä ulos. Teki mieli oksentaa ja näytinkin vähän siltä, että pidättelin oksennusta. Pidin toista kättä suuni edessä ja päätin viimein kääntää katseeni johonkin muualle, joten käänsin sen nuotioon. Kuuntelin hieman hajamielisesti, mitä muut puhuivat ruoanvalmistuksesta ja mitä Calder sekä Ryuumei keskustelivat. Säpsähdin pienesti, kun Jeremy alkoi kysyä kysymyksiä minulta. Tai ainakin kuvittelin, että minulta kysyttiin, kun olin ainoa prinsessa paikan päällä ja sitten kysyttiin vielä kasveihin liittyvistä asioista. Nolostuin hieman, kun metsästäjän kysymys muistutti minua, että osasin kasvattaa muutamia hedelmiä ja vihanneksia sauvan avulla. Minun tosin piti keskittyä tarkasti tai niistä voisi tulla huonoja ja ne voisivat pistää vatsan sekaisin. Punapää kysyi myös mausteista.
"No tuota... Osaan minä jotain, jos keskityn oikein tarkasti eikä minua häiritä. Onnistuessani vihanneksista ja hedelmistä tulee oikein hyviä ja maukkaita, mutta jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksi, niistä voi tulla pahan makuisia ja pilalle menneitä, jotka voivat pistää vatsan sekaisin. Mausteista kuitenkin tiedän. Tietyt yrtit kelpaavat hyvin maustamaan erilaisia ruokia ja muistaakseni täältä etelästä löytyy vaikka minkälaisia yrttikasveja. Toki voin niitäkin kasvattaa, mutta en usko että niiden etsimiseenkään menisi kovin kauaa", aloin selittämään vähän omista taidoistani. Kukkia ja sellaisia kasveja oli paljon helpompi luoda, mitkä eivät kantaisi mitään hedelmää eikä niitä tarvitsisi syödä. Taisteluun käytettiin yleensä isoja kasveja, jotka eivät olleet syötävissä, vaikkakin eihän se niin haittaisi, jos joku vihollinen saisi vatsanväänteitä. Eniten tykkäsin tosin tehdä huvikseni kauniita puutarhoja sun muita. Mutta nyt olin täällä ja minun pitäisi laittaa kykyni koetukselle ja oppia uusiakin juttuja.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.10.2015
17:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Huokaisin hiljaisesti helpotuksesta, että nainen poninsa kanssa pysähtyi käskystäni. Tuskin tuo ainakaan oli karski vihollinen, ne tuskin tottelisivat tuntemattomia sitten yhtään. Pysäytin ratsuni aika lähelle naisen takkuisen näköistä ponia. Poni näyttäisi paremmalta, jos sen turkki olisi suora ja sileä. Frigg nuuhki isoilla sieraimillaan vähän naisen ratsua, kai se varmisti, että poni oli ystävällinen. En tiennyt hevosten ajatusmaailmasta. Odottelin vastauksia kysymyksiin, ja kun viimein sain ne, puhui nainen hiljaa. Onneksi metsä oli hiljainen, joten kuulin kyllä. Nainen kertoi olevansa parantaja eikä ollut täältä päin.
"Hmm... Voitkohan sittenkään auttaa minua, jos et ole täältä", mietin ääneen ja tutkailin naista. Tuo näytti aika köyhältä mielestäni, mutta en sanonut siihen mitään. Omisti tuo kuitenkin kauniit kasvot ja nätit hiukset, jotka nekin tosin voisi harjata, kuten poninkin turkin.
"Osaatko suunnistaa täällä? Tiedätkö mihin kannattaa leirytyä? Olen eksynyt enkä ole varma, minne pitäisi mennä ja missä olisi turvallista viettää yö", kyselin lisää kysymyksiä esittäen samalla oman tilanteeni. En uskonut, että nainen kävisi kimppuuni. Ei tuo vaikuttanut sellaiselta henkilöltä. Nainen tuntui lempeältä, mutta jokseenkin etäiseltä. Ihan sama sinäänsä, kunhan vain saisin apua. Taputin Friggiä, kun tuo alkoi käydä levottomaksi paikalla seisomisesta. Mietin pitäisikö minun laskeutua alas. En kyllä olisi halunnut, koska mekkoni ja kenkänki saattaisivat likaantua entisestään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.10.2015
18:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Tähän väliin taas ilmoitus, et lähden huomenna taas reissaamaan ja palailen sunnuntaina takaisin, että sitä ennen en pahemmin roolailemaan pääse, mutta sen jälkeen taas :3

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.10.2015
19:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Selvä juttu :)

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.10.2015
09:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Koetin parhaani mukaan varoa sotkemasta vaatteitani vereen sun muuhun möhnään, mitä jäniksestä tuli nyljettäessä. Ei minua veri toki haitannut, mutta mieluummin koetin pitää vaatteeni niin puhtaina, kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista. Olin käärinyt paidan hihat ylös, mikä oli hyvä, sillä käteni olivat aika verisessä kunnossa tällä hetkellä, kun kiskoin pupu-ressukan sisälmyksiä ulos samalla kun koetin ajatella jotain vähemmän kuvottavaa. Se oli yllättävän vaikeaa näin kädet jäniksen sisuksissa, mutta niin kauan kuin en oksentaisi tähän tulevan aterian päälle, niin kaikki olisi hyvin. Ryuumei oli ilmeisesti lähtenyt Calderin kanssa tappelemisen jälkeen tekemään Jeremyn pyytämää telinettä ja Mireya sitten osasi tehdä voimillaan jotain vihanneksia, mikä oli kyllä hieno asia, ei tarvitsisi matkalla ainakaan nälkää nähdä. Aloin olla valmis sisälmysten suhteen, mättäät olivat ympäriltäni aika verisessä kunnossa, mutta parempia työtiloja ei ollut tarjolla. Aloin kohta itse näyttää siltä, että tarvitsisin sitä Ryuumein lampea peseytymiseen, vaikka käsiä lukuun ottamatta olin onnistunut melko hyvin varjelemaan vaatteitani likaantumiselta.

// se tunne ku syö aamupalaa samalla ja meinaa oksentaa ku kirjottelee jäniksen sisäelimien ulos kiskomisesta :'D

Jos pääsette eteenpäin niin noi jäniksenosat saa ottaa ihan vapaasti Cainelta jatkokäsittelyyn, koska en nyt hetkeen pääse paikalle ^^

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.10.2015
09:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Olin edelleen hieman varuillani, kun tämä naishenkilö ison hevosensa kanssa tuli lähemmäs ja pysähtyi melko liki. Caonach ei ollut niin varuillaan oleva, kun iso hevonen tuli lähemmäs nuuhkimaan, se hörähti tyytyväisesti tervehdykseksi. Nainen mietti sitten, että voisinkohan auttaa häntä sittenkään, kerta en ollut täältäpäin. No en osannut ihan tähän hätään vastata, kun en tiennyt mikä naisella oli hätänä. Lopulta nainen pääsi itse asiaan, eli siihen kaipaamaansa apuun. Hän kysyi, osasinko suunnistaa täällä. Se vähän riippui millaista suunnistusta tarvitsi. Ja että tiesinkö mihin kannattaisi leiriytyä, hän oli kuulemma eksynyt, eikä tiennyt mihin piti mennä ja missä voisi viettää yön turvallisesti. ”Osaan suunnistaa hieman, en tiedä tarkkaan missä maassa juuri nyt olemme, mutta olettaisin, että jossain eteläisimmistä, ja tiedän missä päin on etelä ja pohjoinen, itä ja länsi, mutta tarkkaa tietoa sijainnista minulla ei valitettavasti ole. Ja mitä leiriytymiseen tulee, niin itse ajoin leiriytyä… tähän. Ei sillä varmaan turvallisuuden kannalta ole niin väliä, missä päin metsää nukkuu.” Vastasin yhä melko vaimeasti, mutta ilmeisesti nainen kuuli sen kuitenkin. En pitänyt kauheasti puhumisesta, toivottavasti nainen ei aikonut kysellä kauheasti asioita.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 15.10.2015
23:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder ei tiennyt mitä hänen pitäisi ajatella Ryuumein jatkuvista mielenmuutoksista. Jos tämä ei ollut aikaisemmin ollut tekemistä vailla niin mitä ihmettä sitten? Toiselle ei tuntunut kelpaavan yhtään mikään. Kyllästyneenä Calder pudisteli päätään, kun toinen väitti, ettei hän tehnyt mitään. Ei sillä hetkellä, siinä Ryuumei oli oikeassa, mutta eipä Calder ollut yllättynyt ettei toinen ollut kiinnittänyt huomiota hommia jaettaessa. Jos tämä ei itse keksinyt että hän oli siinä varmistamassa että tuli saatiin äkkiä sammutettua tarpeen tullen, niin oma oli häpeänsä. Siitä kuitenkin oli tullut jo muutaman kerran maininta kaikkien kuullen, itse asiassa kahdestikin jos laski mukaan sen kun nuotiota aloitettiin kasaamaan, mutta silloin kaikki eivät olleet paikalla. Calderin teki mieli huomauttaa asiasta, mutta pitkin hampain päätti antaa asian olla, käyttäytykööt toinen typerästi jos aivan välttämättä tahtoi.

Huomatessaan ettei Ryuumei enää vastannut kaikkeen mitä Calder sanoi, nuorukainen oli oikeastaan aika tyytyväinen. Pitäessään suunsa kiinni toinen oli selkeästi siedettävämpi, ja nyt tällä sentään oli tekemistä, kuten oli aikaisemmin valittanut, tai ei-valittanut kuten tämä tahtoi asiasta itse uskoa. Hiljaisuus toimi paljon paremmin kuin tuon jatkuvasti kitisevän ja mieltään muuttavan prinssin päähän järjen takominen. Tai takomisen yrittäminen kun ei siitä loppujen lopuksi ollut tainnut tulla yhtään mitään. Joka tapauksessa tilanne taisi olla sillä selvä, tehköön tuo sen telineen kun nähtävästi halusi. Myös se oli tullut varsin hyvin selväksi, ettei Ryuumei sietänyt häntä, ja illan ainoa hyvä uutinen taisikin olla, että tunne oli molemminpuolinen.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com