Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 26.07.2015
01:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Kun Caine vastasi kieltävästi Beniaminon ehdotukseen palata laaksoon toipumaan, Beniamino rentoutui hieman. "Eli kukaan ei ole loukkaantunut niin pahasti ettei pysty jatkamaan, hienoa. Siinä tapauksessa ei tosiaan ole mitään syytä ottaa riskiä ja palata laaksoon." Koska hän ei ollut nähnyt kahakkaa, ei hän tiennyt, kuinka paljon kukakin oli ottanut osumaa ja kuinka pahasti. Ruuymein tokaisun hän jätti huomiotta. Nyt ei ollut aika reagoida piikittelyihin, vaan päästä taas liikkeelle ja pois näkyvistä. Ja hänestähän Beniamino eniten oli ollut huolissaan, kaiken tuon vaatteissa olevan veren takia. Mutta ilmeisesti se ei ollut Ruuymein omaa verta, tai ainakaan suurin osa siitä. Mistäköhän veri oli sitten tullut? No, sen selvittäminen saisi myös odottaa parempaa ajankohtaa. Beniamino kannusti Amadeon Cainen ja Mireyan perään.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 26.07.2015
01:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Estarin prinsessa ravasi edellä kohti metsää. Hän vilkaisi taakseen, koska mietti oliko kukaan mahtanut lähteä perään. Onneksi oli, sillä ei nainen ihan yksin olisi halunnutkaan matkata pimeässä ja vihollisten lähettyvillä. Edessäpäin oleva metsä näytti tummalta, mutta se taisi johtua hämärästä. Päiväsaikaan metsä varmasti näytti paljon houkuttelevammalta. Mireya tykkäsi kyllä juoksennella ja ratsastaa metsiköissä, öisinkin, mutta nyt, kun vihollisia oli ilmoilla, ei ajatus ollut yhtä houkutteleva kuin yleensä.

Mireya hoputti hieman Lotusta, kun se ei millään olisi halunnut ravata. Tammat olivat joskus oikukkaita hevosia, mutta ne myös olivat erittäin luotettavia. Lotus oli Mireyan paras ystävä, ainakin paras eläinystävä.
"Jaksa vielä jonkin aikaa. Pääset sitten myöhemmin lepäämään ja kävelemään rauhallisesti", prinsessa puhui hevoselleen kannustavasti, vaikka se tuskin ymmärsi, mitä nainen puhui. Äänensävyn se kuitenkin saattoi ymmärtää, joten heppa pisti hieman vauhtia kavioihinsa, pitäen kuitenkin ravin yllä eikä nostanut tahtia laukkaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.07.2015
13:37
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Homma eteni niin, että ehdoteltiin jo takaisinkin päin menemistä, mutta oikeastaan kukaan ei tainnut olla sitä mieltä asiasta sitten loppujen lopuksi kuitenkaan. En ehkä itsekään olisi lähtenyt takaisinpäin menemään. Albiino tosin oli ainut, joka keksi saada siitäkin herneen nenäänsä, että ei kai ketään voisi oikeasti moinen sattua. Miksi ei voisi? Pudotus hevosen selästä alas maahan näytti aika kivuliaalta ja vielä meikkojen päälle. Cainen selkä oli varmasti kipeä ainakin aamulla, jos ei tällä hetkellä ja varmasti myöskin jäykähkön oloinen. Tosin myös Mireya sai albiinolta jonkunlaiset tiuskaisut päälleen, että prinsessa voisi pitää suunsa kiinni tai jotain. Eihän se nyt Mireyan vika ollut... hän oli ollut vaan Cainen puolella kun vihollinen, joka ei ollutkaan vihollinen, hyökkäsi Cainen päälle tappaakseen tämän. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ollutkaan kuollut ja se oli tosiaan hyvä asia. Nyt kuitenkin pitäisi päästä johonkin suojaan niin kuin oltiinkin jo puhuttu.

Albiino nousikin sitten oman hevosensa selkään Beniaminon sanoessa siitä, että oli tosiaan myöskin hänen mielestään hienoa, että ketään ei sattunut niin pahasti, että pitäisi kääntyä takaisin. Kumma, ettei albiinoa sitten sattunut kun oli noin veressä vai oliko veri edes hänen omaansa? No sitä voisi varmaan miettiä sitten siellä jossain turvallisemmassa paikalla. Ehkä joku muu kysyisikin sitä häneltä, niin minun ei tarvisi. En ollut kovinkaan puheliasta sorttia ja albiino vaikutti siltä, ettei halunnut minulle pahemmin puhua. No joka tapauksessa abiino oli lähtenyt muiden matkaan jo, joten kannustinkin sitten Ikukun liikkeelle ja näin matka jatkui myöskin omastanikin puolesta kun yritin saada taas muut kiinni kun he olivat jo kerenneet matkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.07.2015
18:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Beniamino vaikutti helpottuneelta, kun olin ilmaissut mielipiteeni laaksoon palaamisen suhteen. Ilmeisesti hän oli olettanut vaurioiden olevan pahempia ja helpottui kuullessaan, ettei näin ollut. No hyvä se olikin, mutta nyt tosiaan oli kiirehdittävä pois avomaastosta. Ravaaminen otti selän päälle ikävästi, mutta se nyt piti vain kestää. Sääli, ettei miekan parannusvoimat toimineet kuin haavojen parantamiseen, tästä voisi tulla pitkäaikainenkin riesa, etenkin kun nyt varsinkin piti olla jatkuvasti liikkeellä ja ratsailla. Mireya ja Beniamino menivät edellä, itse koetin hiukan hillitä vauhtia ihan selkäni vuoksi. Se albiino selvästi asenneongelmainen prinssi lähti myös liikkeelle samoin Lunemarin prinssi, sen verran näin kun vilkaisin taakse muiden etenemistä. Koetin myös katsoa sivustoille, ettei vihollisia näkynyt, ja ainakin tähän mennessä tilanne näytti hyvältä. Vaikka Shinkannin kanssa käyty välikohtaus olikin harmillinen hidaste, niin onneksi tämä ei tosiaan ollut vihollinen. Muuten matka olisi voinut jäädä tähän juuri kun pääsimme aloittamaan sen. Henkikultakin säästyi, mikä sinänsä oli jo erittäin positiivinen asia, siitä olin erittäin tyytyväinen. Toki kuolema oli hieno ja kunniallinen asia, ja kaikki caenezhilaiset oli lapsesta asti opetettu kunnioittamaan kuolemaa, mutta elämä oli silti enemmän minun juttuni ja äskeinen kuolema ei olisi ollut edes erityisen kunniakas, oikeastaan aika säälittävä. En vieläkään ymmärtänyt, miten en huomannut Shinkannia tämän hyökätessä?

Vastaa tähän
Nimi: Ohdotar
Lähetetty: 27.07.2015
12:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ELDSTAN - GEROS - MAA

Kyse ei ollut siitä, etteikö Eldstan olisi tottunut jurottavaan ja riitaantuvaan väkeen karussa kotivaltakunnassaan ja sen monilla toreilla ja turuilla, mutta tilanne alkoi tuntua hiukan turhauttavalta. Heidän sekalainen seurakuntansa pääsi hädin tuskin laaksosta pois, kun kaikki alkoi jo hajota käsiin ja jokainen oli toisensa kurkussa kiinni. Karkuun ja takaisin harhaileva valkohiuksinen nuorukainen oli päästä varpaisiin hurmeen peitossa, eikä näyttänyt kykenevän yhteistyöhön laisinkaan. Caine näytti kuitenkin selvinneen säikähdyksellä, ja he olivat löytäneet matkaansa puuttuvan (vaikkakin Eldstanin mielestä selvästi hyvin harkitsemattoman, ylimielisen ja kuumapäisen) jäsenen.
'Tuhosin pari partiota' sanottiin niin välinpitämättömällä ja nenäkkäällä äänensävyllä, että Eldstan joutui kurtistamaan kulmiaan jäämiekkaa kantaneelle miehelle. Oli kyseessä sitten Urumiyan prinssi tai ei, käytös oli pöyristyttävän typerää. Jos se oli valhe, olisi Shinnkanin kannattanut arvioida uudelleen valintojaan, ja jos se oli totta, olisi Eldstan antanut siihenkin samat ohjeet. Jo puolella seurueesta tuntui hänen mielestään olevan jonkintasoinen asennevamma, mutta ruskeahiuksinen mies katsoi paremmaksi olla sanomatta toistaiseksi mitään. Riitelyyn oli käytetty jo liikaa aikaa.

Mireya oli jo ravannut ratsullaan hiukan kauemmas ja Eldstan oli enemmän kuin mielissään höllätessään hiukan Beagin ohjia. Tamma ravisti harmaankirjavaa harjaansa, mutta kuunteli tarkasti ympärillä käyvää hiljaista kiehumista. Eldstan pidätti pientä romuluista hevosta käynnissä, kunnes saattoi jättäytyä jonon hännille. Hän tahtoi nähdä muut edessään mieluummin kuin kuulla heidät takanaan.
"Pidän perää", hän huikkasi vielä hiljaa Cainelle, joka näytti myöskin pitävän tahtinsa hiukan hitaampana. Ymmärsihän sen, kun oli pudonnut selälleen ja hevonen oli niin iso että sen harppaulset taatusti tuntuivat enemmän kuin Beagin epätahtinen lönköttely.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.07.2015
15:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ratsastin edelleen hivenen varovasti samalla pitäen ympäristöä silmällä. Metsän reuna läheni, mutta entä sitten kun olisimme siellä? Ihan reunaan ei ollut turvallista jäädä joten oli parempi mennä kunnolla pois näkyvistä ja pysähtyä sen verran, että haavoittuneiden haavat saataisiin hoidettua ja sitten olisi syytä jatkaa pidemmälle mahdollisimman pian. Metsästä meitä ensiksi ruvettaisiin etsimään, joten sinne ei parannut jäädä asumaan. Ehkä siellä pitäisi pitää seuraava palaveri, että missä voimissa kukin oli ja miten pitkälle jaksettaisiin mennä ja mistä löydettäisiin turvallinen lepopaikka. En tuntenut etelän seutuja kovinkaan hyvin, joten joku muu osaisi varmaan valaista asiaa sen suhteen, mihin kannatti lähteä. Itään ja Vinemariin oli alustava suunnitelma, mutta olikin eri asia miten tällainen porukka selviytyisi matkasta huomaamattomasti. Matka taittui Eldstanin pitäessä perää ja pian hidastin vauhtia ensimmäisten puiden tullessa näkyviin ja ratsastin metsään puiden varjoon odottamaan muita saapuviksi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 31.07.2015
17:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Matka tosiaan jatkui edelleenkin kaikkien suhteen eikä kukaan tosiaan ollut kaiketi jälkeenkään jäänyt, vaikka mielestäni täällä oli aika jälkeenjäännyttä porukkaa muutenkin. Tosin niin ajattelin kaikista sen suhteen, ettei kukaan osannut arvostaa erilaisuutta. Jos joku poikkesi vähän liikaa massasta, niin johan oli melkoiset ongelmat irti ja tässäkin porukassa varmasti suurin osa ei osannut arvostaa erilaisuutta, vaikka eivät sitä suoraan sanoneetkaan. Tosin sitä nyt oli turhaa miettiä kuitenkaan. Tässä pitäisi varmasti olla miettimässä jotain suunnitelmaa ellei sellaista jo ollut. No olihan ollut sen yhden hetken poissa näiden törppöjen luota harjoittamassa rakasta harrastustani eli veren vuodatusta eli suoraan sanottuna kiduttamista, vaikka sekin meni pieleen, koska joku idiootti keksi hyökätä raukkamaisesti takaapäin huutaen vielä perään, että olin muka joku raakalaismainen hirviö. Ehkä sitten niin... mutta kyllä minullakin on tunteet, vaikka en kovinkaan osannut ilmaista sellaisia edes itselleni saati näyttää muille.

Jonkun matkan päässe se turpaansa ottanut punapää hidasti vauhtiaan, jolloin päätin itsekin tehdä saman. Myös se pelkuri (eli Daisuke) teki saman. Hidastus kuitenkin tapahtui siinä kohdassa kun punapään edessä alkoi kohoamaan puita eli siis toisin sanoen olimme siis menossa metikköön. Hienoa... metsästähän oli juuri itsekin tullut ja nyt taas metsään. Olisin voinut pysyä metikössäkin, mutta tiedä sitten, että onko se metsä tätä samaa metsää, niin se on toinen juttu. Punapää kuitenkin katosi metsään eli sinne tosiaan olimme menossa, joten sinne tietenkin Poisoninkin pakotin menemään ja pian tosiaan olin itsekin metikössä sen luuserin tullessa myöskin metsään ja samalla tämä kaiveli taas niitä viuhkojaan esiin. Mitähän sitten? "Mikä suunnitelma on?" päätin sitten kysyä ihan suoraan, jos joku suvaitsisi kertoa sen minullekin. En ollut mahdollisen suunnitelman teon aikana paikalla, joten ei ollut harmainta hajua sellaista.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 02.08.2015
16:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Ruskeahiuksinen neito ratsasti pian puiden suojaan ja vähän pidemmälle. Metsässä oli pimeää, joten Miryea toivoi, että kenenkään hevonen ei kompastuisi matkalla esimerkiksi puunjuureen. Prinsessa käänsi katsettaan ja huomasi, että osa muista oli myös päässyt metsään ja olivat nyt hidastaneet. Mireyakin päätti hidastaa vauhtia ja antoi hevosen nyt mennä rauhallista käyntiä. Hän oli kuitenkin sen verran lähellä, että kuulisi, jos suunnitelmia muutettaisiin tai muuten vain puhuttaisiin. Muutenkin nuori nainen olisi mieluusti jättänyt etupään ja siirtynyt seuraamaan jotain muuta, sillä ei ollut paras suunnistaja ja pelkäsi yhä, että hänen hevosensa kompuroisi maastossa.

Mireya kuuli piakkoin sen verisen prinssin äänen, kun tuo kysyi suunnitelmasta. Prinsessa ei siihen kuitenkaan vastannut, koska vaaleatukkainen herra oli tuonut hyvin selkeästi aiemmin esille, että Mireyan olisi parempi olla hiljaa. Tuskin nainen aivan hiljaa koko loppumatkaa olisi, mutta hän varmasti välttelisi puhumista tuolle ikävälle prinssille. Ehkäpä joku muu vastaisi prinssin kysymykseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.08.2015
14:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Verinen prinssi ja Lunemarin prinssi olivat saapuneet myös metsään ja sen jälkeen melko pian saapui Mireya-neito. Valkeahiuksinen kaveri, jolla oli punaiset silmät ja joka edelleenkin oli yltä päältä veressä, kyseli sitten, että mikä oli suunnitelma. ”Se on yhä vähän keskeneräinen vielä, mutta lähdemme luultavasti Vinemariin ensin, koska vihollinen ei ehkä odota sitä ratkaisua. Nierdalesiin meno olisi helpointa metsän suojissa ja siksi sinne varmasti lähetetään eniten etsintäpartioita meidän peräämme. Lunemar taas on todella kovin vartioitu koska meidän tiedetään olevan täällä. Mutta katsotaan sitä tilanteen mukaan kun päästään metsän toiselle laidalle, että mikä on järkevintä.” Vastasin, koska oma suunnitelmani nyt käsitti vain sen, että laaksosta pois ja tähän metsään. En ikinä suunnitellut hirveän pitkälle mitään, voisi ehkä joskus yrittää. ”Oletko loukkaantunut vai oletko jonkun muun veren peitossa?” Kysyin tältä vaalealta prinssiltä, jonka maasta ja nimestä en ollut aivan varma. Voisin odotellessa jo parantaa hänen haavansa, jos niitä olisi. Valkealla veriterällä se onnistuisi nopeammin ja paremmin kuin jollain siteillä. Ainakin Urumiyan prinssi oli haavoittunut, koska olin tätä miekallani sohaissut ihan itsepuolustussyistä, enkä ollut ihan varma siitä, miten pahaa jälkeä olin saanut aikaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 03.08.2015
19:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Metsään päässyt prinessa Kovaääninen - näin kauniimmin sanottuna siis - seurasi perässä, mutta muut olivat näköjään eksyneet johonkin hevon kuuseen. Ei siinä mitään tietenkään. En oikeastaan kaivannut heistä ketään. Oli meitä kuitenkin jo neljä vaikka eivät neljä ihmistä mitään huimaa armeijaa kyllä muodostaneet. Naispuolinen olento eli prinsessa Kovaääninen ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseeni. No hänhän olikin nainen. Eivät naiset kyenneet kuitenkaan mitään suunnitelmia laatimaan, joten eipä hän varmasti siksi osannut vastatakaan. Ihan niin kuin edes olisin häneltä mitään kysynytkään. Oikeastaan kysyin punapäältä, koska hän selvästi johdatti koko joukkoa vaikka puolet jäivätkin kupeksimaan jonnekin, joten häneltä siis odotinkin jotain vastausta ja jopa sainkin sellaisen. Suunnitelma oli kuitenkin vielä vähän kesken. "Käsitin, että meillä on selvä suunnitelma, mutta okei..." sanon siihen. No pahahan oli valittaa kun en ollut suunnitelmaa edes itse laatimassa millään tavalla vaan sen sijaan tyydyttämällä halujani kidutuksen suhteen. Joka tapauksessa matkasimme siis Vinemariin ensin ja se oli oikeastaan se juttu, jonka halusinkin kuulla. Siis sen mihin olimme menossa. Sentään se oli suunniteltu, mutta loppu sitten katsottaisiin tilanteen mukaan. Nyökkään hieman siihen lopuksi.

Kun suunnitelmasta oltiin päästy niin samalla tämä punapää, jonka nimeä en tosiaan myöskään tietänyt, kysyi siitä, että olenko loukkaantunut vai jonkun muun veren peitossa. "En... Siis en ole loukkaantunut", selvennän vielä, mutta en kyllä aikonut alkaa sen tarkemmin asiaa selittämään. Muut pitäisivät varmasti minua tärähtäneenä, jos tosiaan menisin asiasta sanomaan. Tosin takaapäin hyökännyt iski minua päähän jollain. En tuntenut kipua. En ole koskaan tuntenutkaan, joten saattoi olla mahdollista, että pääni voisikin vuotaa verta. Kipuahan en edelleenkään tuntenut, joten en tuntenut iskun aikana kipua. Kaikki vaan pimeni. Vienkin seuraavaksi toisen käteni johonkin takaraivon kohdalle, mutta koska hiukseni olivat myöskin sen kidutetun veren peitossa, niin oli paha sanoa, että oliko siellä haavaa ja omaa takaraivoaan oli mahdotonta nähdä. Iskun päähän oli kuitenkin täytynyt tulla kovaa, jos halusi minut tajuttomaksi, joten en yhtään ihmettelisi vaikka siellä olisikin haava.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 06.08.2015
16:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen nuoriherra katsoi eteenpäin ratsastaessaan hieman ympärilleen, koskaan ei voinut olla liian varovainen. Vaikka enemmänkin metsä houkutteli herraa hyppäämään ratsailta, kiipeämään puun oksalle ja ottamaan pienet päiväunet. Ei varmaan mikään hyvä idea ainakaan olisi. Herra pysytteli hiljaa, koska ei tuntenut porukkaa, joka myös tarkoitti ettei herra - vaikka olisivatkin perillisiä muukin porukka - luottanut näihin hahmoihin, hän oli mukana vain koska perillisten piti viedä aseet turvaan. Herran oma isä ainakin varmaan olisi raivosta täyttynyt jos tietäisi että herra on menossa takaisinpäin. Mutta toisaalta, jos herra oikein älysi, niin tämän isä ei ollut enää tekemässä mitään sellaista. Tavallaan se suututti herraa, mutta ei tuo kyllä paljoa asialle voinut tehdäkään enää. Pelkästään vallata paikat takaisin, vaikka ajatus kuulostikin aivan järkyttävän mahdottomalta. Herra huokaisi hiljaa, ja sulki silmänsä hetkeksi saadakseen ajatella paremmin, joka oli vaikeaa kun ratsasti metsässä, ja isomman porukan kanssa. Ylipäätänsä isolla porukalla metsässä kulkeminen oli riskialtista, koska oli niin helppo kuulla kaikki äänet kun vain keskittyisi hieman. Eikä edes paljoa keskittyä tarvinnut. Herran vihreät silmät avautuivat katsoakseen ympärilleen, herra epäili että jotain saattaisi hypätä herran kimppuun milloin tahansa, se olisi vain ajan kysymys jos kysyttiin herralta, vaikka olihan herra tuhonnutkin partioita ja peitellyt jälkiä, vaikkakin jälkimmäinen olikin pelkästään huvin vuoksi eikä toisinpäin. Herra ei oikeastaan jaksanut kuunnella sanoja joita muut perilliset puhuivat, ei keskittynyt kuin kulkemaan matkassa ja ympäristöönsä, kuten jos joku astelisi kohti, herra kuulisi sen todennäköisesti paremmin kuin jos ei omistaisi hyvää keskittymiskykyä. Ei herra kyllä kauhean hyvä kuuntelija tosin ollutkaan, nukahteli jatkuvasti. Joka merkitsi että herra pian palautui maan kamaralle ja herra joutui olemaan todella varuillaan taas.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 08.08.2015
13:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Päästyään metsään, samalla kun Caine selitti Ryuumeille heidän sen hetkisen suunnitelmansa, Beniamino epäröi hetken, ennen kuin päätti käyttää tunnustelukykyään. Hän ei ollut aikeissa sallia toista yllätyshyökkäystä, ja hänen pitäisi kertoa todelliset kykynsä muille varsin pian joka tapauksessa. Beniamino veti syvään henkeä, ja sulki silmänsä voidakseen keskittyä paremmin ja pystyäkseen tunnustelemaan laajemman alueen. Lähellä oli tuskin edes eläimiä, varmaan säikähtäneet alueella partioivia vihollisia. Hieman kauempana eläimiä tuntui olevan runsaammin, ja... hevonen ja ihminen, ei kovin kaukana ja heidän reitillään jos suunnitelmaa mennä Vinemariin seurattaisiin.

"Minä... minä käyn vähän katsomassa onko edessämme mitään sillä välin kun te hoidatte vammojanne", Beniamino sanoi. Hän laskeutui hevosensa selästä, ja säntäsi metsään, odottomatta muiden vastausta. Hän juoksi hiljaa suoraan kohti aistimaansa ihmistä, ja pian hän näkikin edessään pienen aukion. Hän hidasti vauhtiaan, ja hiipi hiljaa aukion reunalla olevan puun taakse ja kyykistyi tarkkailemaan aukiolla olevaa miestä ja miettimään seuraavaa siirtoaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 08.08.2015
13:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

”Vai muka olisi taistelutyylini muille haitaksi”, Calder mutisi puoliääneen ratsastaessaan kohti laaksoa, ”Itse tulevat tielle.” Nuori mies oli ollut matkan ajan huonolla tuulella tullessaan häädetyksi taistelukentältä omien sotilaidensa toimesta, hänen taistelutyylinsä ei juuri sopinut muun armeijan tyyliin. Sitä paitsi hänen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten, mutta oli vitkastellut viimeiseen asti. Hänen allaan temppuileva hevonen tuntui vielä vain pahentavan asiaa, Rayellä kun tuntui olevan täysin eri mielipide heidän suunnastaan.

Jonkun ajan päästä Calder saapui pienelle aukealle metsässä, ja vaikka matkaa ei enää paljoa ollut jäljellä, hän päätti jäädä siihen yöksi. Ehtisi hän perille huomennakin eikä hänellä ollut aikomustakaan olla enää hetkeäkään pidempään hevosensa selässä jos ei ollut pakko. Kiroillen hevoselleen hän laskeutui ratsailta ja sitoi eläimen puuhun kiinni ettei tämä karkaisi häneltä. Saman tien Calder alkoi tekemään pientä nuotiota, kunnes hänen piti alkaa sytyttämään sitä. Tässä hän ei ollut ikinä ollut kovin hyvä. Hän sai hakea useampaankin otteeseen piikiviä Rayen satulalaukusta, mikä oli oma ongelmansa hevosen tanssahdellessa miten halusi. Turhautuneena hän viskasi pariinkin otteeseen kivet metsään joutuen aina taistelemaan hevosensa kanssa uudelleen ja uudelleen. Kuitenkin jossain vaiheessa Raye aisti kuin joku tarkkailisi heitä ja höristäen korviaan vilkaisi kyseiseen suuntaan. Calder ei hevosensa käytöksestä välittänyt vaan ajatteli sen aistineen jonkun metsäneläimen. Kuitenkin nuorukaisen silmissä hevonen oli vain tyhmä nelijalkainen lihasäkki.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.08.2015
15:56
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireyan onneksi Caenezhin prinssi alkoi kertoa veren peittämälle prinssille suunnitelmaa, joten nainen itse sai vältellä tuolle puhumista. Toivottavasti ei tarvitsisi ollenkaan puhua tuolle tyypille koko sen aikana, mitä kruununperilliset viettäisivät yhdessä. Mireya käänsi katseensa Beniaminoon, kun tuo kertoi, että menisi katsomaan olisiko edessä mitään estettä. Prinssi oli niin nopea toimissaan, että Estarin prinsessa ei kerennnyt sanomaan mitään, vaikka ei hänellä kyllä ollutkaan mitään sanottavaa. Hyvähän se vain oli, että joku menisi tutkimaan seutua. Mutta olikohan paras idea mennä ihan yksin?
"Pitäisikö minun tai jonkun muun mennä Beniaminon avuksi?" Mireya päätti kysyä muilta. Kyllä nuori nainen voisi mennä itsekin avuksi, mutta ei sitä tiennyt, jos joku muu olisi innostunut hiippailusta enemmän. Se kun ei edelleenkään ollut Mireyan paras puoli. Hän oli kovaääninen sekä hieman kömpelö, ei siis paras piilossa pysyttelyyn ja salakuunteluun sekä muuhun sellaiseen. Jos nopeutta tai kiipeilytaitoa tarvittiin, Mireya ilmoittautuisi, sillä vietti paljon aikaa juoksennellen metsissä ja kiipeillen puissa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.08.2015
20:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ilmeisesti suunnitelmista kysynyt, edelleen mysteerinä pysynyt, prinssi, jonka nimeä voisi toki kysyä jossain kohtaa, sai jonkin käsityksen suunnitelmasta. Suunnitelma nyt oli vielä vähän mitä oli, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Lisäksi tämä ei ollut loukkaantunut, eli toisin sanottuna veri oli jostakin muusta, mutta en nyt jaksanut puuttua siihen seikkaan. ”No sepä hyvä.” Vastasin hymyillen tälle ja käännyin katsomaan takaisin tulosuuntaan katsomaan missä toiset menivät. Urumiyan prinssi saapui pian ja heti perässä Beniamino, joka laskeutui ratsailta ilmoitettuaan menevänsä katsomaan mitä edessä odotti. Mies singahtikin matkaan niin että hyvä jos ehti edes tajuta tämän käyneen paikan päällä, mutta hyvähän se vain oli, että joku meni katsomaan oliko reitti selvä. Tähystin taas muiden suuntaan, tosin Eldstan oli ainoa joka vielä teki matkaa pienen tukevahkon ratsunsa kanssa. Mireya ehdotti pian, että hän tai joku voisi lähteä Benin matkaan, jolloin katsoin siihen suuntaan, mihin hän oli kadonnut. ”Pimeässä on paha etsiä ketään, kun hän kerta meni jo yksin. Turha toisenkin on lähteä perässä yksin harhailemaan, kyllä hän varmaan tietää mitä tekee ja tulee pian takaisin.” Epäilin, koska minä en ainakaan pystynyt enää sanomaan mihin päin Ben oli lähtenyt. Ja tuskin hänellä oli hätää ja olisi odottanut että joku olisi ehtinyt mukaan jos seuraa olisi kaivannut. Käännyin sitten Shinkann nimisen Urumiyalaisen puoleen kun tämä näytti hiukan poissaolevalta. Kenties väsynyt pitkästä matkasta ja… aivan… olin haavoittanut häntä. ”Loukkaannuitko pahasti? Olen pahoillani, en ehtinyt ajatella ennen kuin löin. Maani elementti on veri, joten pystyn parantamaan haavasi, jos se on paha?” Ehdotin, koska hävetti hieman, että olin mennyt haavoittamaan omapuolelaista, vaikka mistäs minä olisin sen voinut tietää, hän oli naamioitunut.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
11:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Loppujen lopuksi oli siis kuulemma vaan hyvä, että veri ei ollut omaani. Odotin jo, että joku kävisi tenttaamaan asiaan hieman tarkemmin, koska yleensä jos tosiaan olin tehnyt jotain, joka vaikutti vähänkin epäilyttävältä, sain osakseni jonkun hemmetin kuulustelun. Tosin sen nyt hoiti yleensä ihan vaan isäni eli Dehrahin kuningas, mutta kunhan vaan mietin, että mahtaisiko joku täälläkin harrastaa tenttaamista. Punapää ei kuitenkaan sitä näyttänyt harrastavan ja se oli oikein hieno juttu, vaikka mikä oikeus hänellä nyt siihen sitten olisi edes ollut? Sain jonkunlaisen hymynkin vielä perään siitä, että onneksi kaikki oli siis hyvin, mutta itse en pahemmin kehdannut vastata hymyyn mitenkään, koska suurin osa on yksinkertaisesti kuvaillut hymyni olevan jotenkin sadistinen ja täysin mielenvikainen, joten jätin suosiolla väliin.

Seuraavaksi paikan päälle saapui tosiaan se Urumiyan prinssi, jonka nimen ainoastaan tiesin koko porukasta. Muiden nimiä en tiennyt millään tavalla, vaikka olinkin kuitenkin aika varma aseiden ulkonäöistä päätellen, että mistä valtakunnasta kukin on. Se saisi siis riittää, vaikka voisivat nimet tosin auttaa asiaa hieman enemmän. Mutta taisin tosiaan olla sen esittelykohdan kokonaan poissa paikalta. Paikaltahan lähdin vaan siksi, koska alkoi olemaan tylsää ja olin ajatellut viipyä vaan vähän aikaa, mutta visiitti piteni kun se joku kehtasi tulla takaani ja iskeä tajun kankaalle enkä sitten tiennyt, että kuinka kauan olin siinä maannut. Jonkunlaista jomotusta kuitenkin tunsin jotenkin päässäni tai ei se oikeastaan jomotustakaan ollut. Se vaan oli joku outo tunne tai jotain. Isku päähäni oli ilmeisesti ollut melkoinen ja en yhtään ihmettelisi vaikka pääni vuotaisikin oikeasti verta, mutta sitä varmaan oli paha nähdä, koska hiukseni nyt olivat muutenkin aikalailla veressä ja tavalla tai toisella taisin itsekin olla tällä hetkellä punapää vaikka puna hiuksistani kyllä katoaisi heti kun löytyisi vettä. Olisikohan täällä jossain lähellä vettä? Verisenä kulkeminen kuitenkin saattoi ehkä pistää aamunkoitteessa silmään, koska punainen väri metsässä oli kuitenkin aika huomiotaherättävä ja sitten kun olit suunnilleen kauttaaltasi punainen, niin mikäs siinä sitten?

Pian paikalle saapui myös joku sinihiuksinen prinssi ja jos ihan väärin ole tajunnut asiaa, niin tämä prinssi taisi olla Nierdalesin prinssi. En kuitenkaan aikonut ottaa asiasta selvää tai varmistaa asiaa, koska ei sillä nyt niin suuresti ollut väliä. Joka tapauksessa tämä sinihiuksinen iloitti, että käy katsomassa jotain hieman pidemmältä. Ei siihen paljoa kukaan kerennyt reagoida ja itse en edes yrittänyt, kun prinssi sitten katosi näköpiiristä. Tiedä sitten, että kuinka viisasta sinne oli yksin lähteä, mutta sekään ei kiinnostanut mitenkään kummoisesti minua enkä itse ollut kyllä lähdössä, joten samantekevää se minulle oli. Tosin sitten se omasta mielestään niin viisas nainen kysyy, että pitäisikö jonkun lähteä sen Beniamioni... mikä hemmetti olikaan, niin hänen mukaansa, koska yksin lähteminen ei olisi viisasta. "No miksi et sitten mene, jos se kerta on niin tärkeää mielestäsi?" kysyn naikkoselta, joka asiaa oli kysynyt ja jonka nimeä en kuitenkaan tiennyt. No nyt tiesin kahden nimen, vaikka sillä viimeiseksi selvinneellä oli kyllä sen verran outo nimi, että ei se kyllä mahtunut mitenkään aivoihini, joten pelkkä Ben saisi riittää. Tai ainakin se riitti minulle. Mutta sitten, jos vielä palataan tämän muijan ongelmaan, niin ainakin pääsimme hänestäkin hetkeksi eroon.

Punapää oli sitä mieltä, että siinä perään lähtemisessä ei olisi mitään järkeä edes, koska oli sen verran pimeää ja kyseinen Ben lähti jo ja häntä olisi vaikea nähdä. Tosin vaikka olisinkin nähnyt, niin en kyllä olisi mennyt yhtään mihinkään. Se kun ei ollut ongelmani, vaan ihan vaan sen Benin. Mutta joka tapauksessa naiset halusivat kyllä tehdä kaikkien muiden ongelmista omiaan, mutta eihän kukaan estänyt akkaa lähtemästä perään. Mutta joka tapauksessa seuraava aihe oli se, että oliko Urumiyan prinssi haavoittunut pahasti. Ei, koska tuollainen ei voi sattua tai ei ainakaan minun mielestäni. Vilkaisen myöskin sitä Lunemarin prinssiä tai ainakin oli olettavaa, että tämä oli Lunemarista, koska hänen maansa voima on ilmeisesti ilma aseista päätellen, mutta tämä tosiaan näytti edelleenkin niin hemmetin vajaalta ja poissaolevalta eikä näyttänyt tajuavan mistään mitään. Mutta niin... mitähän sitten seuraavaksi ja olisiko täällä lähellä todella jotain vettä tai mitään? Edelleenkin olisi hyvä saada veret pois päältään ja varmaankin selvittää se, että onko päässäni haavaa vaiko ei. Tosin, jos ei olisi, niin tuskin tuntisin moista tunnetta, jomotusta tai jotain vastaavaa päässäni. Päätin kuitenkin olla mainitsematta asiaa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 09.08.2015
13:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mireya käänsi katseensa veressä olevaan prinssiin, kun tuo avasi suunsa. Olisi pysynyt hiljaa, sillä nainen ei yhtään pitänyt tuosta, koska tuo ei osannut käyttäytyä.
"En kysynyt sinulta mitään, joten älä siis vastaa kysymyksiini", Estarin prinsessa totesi närkästyneenä albiinolle, vaikka olikin aiemmin yrittänyt vältellä tuolle puhumista. Jos tuo inhottava prinssi puhuisi Mireyalle, puhuisi Mireyakin sitten hänelle. Eikä niin ystävällisesti kuin yleensä puhui.
"Sovitaanko niin, että sinä et sano minulle mitään, niin minun ei tarvitse sanoa sinulle mitään, sillä et selvästi voi sietää minua", ruskeatukkainen neiti heitti ehdotuksen ilmaan ja katsoi veren peittämää prinssiä, mutta käänsi pian katseensa Caineen, koska tuo alkoi puhua. Sentään muut osasivat puhua normaalisti ihmisille. Ilmeisesti vaaleatukkaiselta oli jäänyt käytöstavat oppimatta. Estarin prinsessa nyökkäsi Cainen mielipiteelle siitä, että ei varmaan kannattaisi lähteä Beniaminon perään.
"Niin. Ehkäpä se on viisainta jäädä tänne", nainen sanoi Caenezhin prinssille.

Prinsessa päätti laskeutua ratsunsa selästä, koska tuskin he jatkaisivat matkaa ennen kuin Ben tulisi takaisin. Oli hyvä antaa ratsun levätä ilman ihmisen painoa selässä. Mireya siliteli ja taputteli hellästi Lotusta, kuunnellessaan samalla, kun Caine kysyi Urumiyan prinssiltä oliko tuo loukkaantunut pahasti aiemmassa välikohtauksessa. Oli se isku ainakin näyttänyt Mireyan mielestä aika kivuliaalta, mutta Urumiyan prinssi itse tietäisi parhaiten.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
14:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Huomasin kyllä, että tämä kyseinen neiti Ongelma oli tosiaan ottanut ongelman itselleen asiasta tai jotenkin sen näki hänestä kun tämä käänsi katseensa minuun. Sen jälkeen tää totesi jotenkin närkästyneen kuuloisena, että ei kysynyt minulta mitään, joten en siis saisi vastata hänen kysymyksiinsä. "Olisit sitten tarkentanut sitä, että keneltä sen kysyit, niin olisimme välttyneet tältä kamalalta väärinkäsitykseltä", päätin viisastella takaisin melko näsäviisaan kuuloisesti, mutta muija otti kyllä päähän sen verran, ettei tähän voinut reagoida mitenkään tosissaan olevan oloisesti, koska mielestäni tämä oli aka naurettavaa. "Toiseksi, en ota naisilta käskyjä vastaan... Puhun silloin kuin puhun ja jos se ei sinua miellytä, niin se ei ole minun ongelma, joten voi voi. Olisit itse hiljaa sitten, niin ei tarvitsisi vastata typeriin kysymyksiisi tai huomautuksiisi mitään", jatkan vielä perään. Miten naiset olivatkin aina yhtä ärsyttäviä? Jos naiset osaisivat olla hiljaa, niin he varmaan olisivat hieman mukavempia, vaikka yksikään naispuolinen ei mielestäni kyllä edes ansainnut elämää. Lisäksi naiset yleensä vaan hidastivat menoa, joten miksi naiset eivät voineet vaan jäädä kotiinsa mätänemään?

Seuraavaksi piti jo sopiakin jotain kyseisen naisen kanssa kun tämä sanoo siitä, että jos en sanoisi hänelle mitään, niin hänenkään ei tarvitsisi sanoa minulle mitään. "Siinä tapauksessa sinun pitäisi osata olla kokonaan hiljaa niin, että et sano sanaakaan kenellekään... koskaan. Jos pystyt siihen, niin voin olla sanomatta sanaakaan sinulle", sanon siihen, mutta eihän naiset hiljaa osanneet koskaan olla. Naiset aukoivat aina päätään turhan takia. Lisäksi kyseinen nainen kyllä kysyi kysymyksensä ihan yleisesti ihan selvästi eikä osoittanut kysymystään jollekin tietylle ja jos kysymys olisi osoitettu jollekin tietylle, niin olisi oletettavaa, että nainen olisi sanonut kysymyksensä perään jonkun nimen, mutta koska nimeä ei kuulunut, oli kysymys yleinen ja mielestäni nainen ei edes ollut katsonut ketään vartavasten kysymyksen kohdalla. "Lopuksi vielä... Enhän kuitenkaan kysynyt tällä kertaa mitään loukkaavaa. Kysyin vaan, että jos se on tärkeää sinulle, niin miksi et sitten mene itse kyseisen prinssin perään. Ei siinä ole mitään loukkaavaa, mutta ymmärrän, että olet nainen ja naisille mikään ei käy ja kaikki on ongelma naisille, niin tietenkin loukkaannuit. Kuinka olet oikein selvinnyt elämäsi suhteen, jos vedät noin ison herneen nenääsi jo ihan normaalista kysymyksestä? Taitaa olla vaikeaa elämää", sanon vielä kysymykseni perään, josta nainen varmasti vetää vielä isomman herneen nenäänsä, mutta ei kiinnostanut. En vaan tule naisten kanssa toimeen. Lopuksi nainen kuitenkin toteaa lähinnä sille punapäälle, että on viisainta jäädä tänne sitten. Olisi hän puolestani voinut lähteä, koska sitten ei tarvisi olla naisen kanssa samalla alueella ja kuunnella moista akkaa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 09.08.2015
14:56
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

"Ajattelin, että osaisit ihan itse pysyä hiljaa. Ei kukaan halua vastauksia inhottavilta ihmisiltä", Mireya totesi veressä olevalle prinssille, joka puhui näsäviisastellen. Kuinka ärsyttävää. Nainen tuhahti itsekseen.
"Ei sinun tarvitse vastata kysymyksiin ollenkaan, jos se on noin ärsyttävää. Eikä sinun tarvitsekaan, tuskin kukaan kaipaa neuvojasi", prinsessa puhui prinssille, jonka nimeä ei varmasti edes halunnut tietää, ja sitoi hevosensa suitset yhden puun paksuhkoon oksaan, jotta tuo ei karkaisi, jos vaikka tapahtuisi jotain, joka säikäyttäisi sen.

Mireya kuunteli, mitä prinssi taas artikuloi. Tuo käyttäytyi niin ärsyttävästi. Luuliko prinssi tosiaan, että naisilla ei ollut minkäänlaista oikeutta puhua muille? Ilmeisesti. Estarin prinsessa ei yhtään ihmettelisi, jos toisella ei olisi yhtäkään ystävää.
"Älä luulekaan, että minä en puhuisi muille vain sen takia, että sirot korvasi säilyisivät turvassa ääneltäni. Puolestani voit tunkea niihin vaikka sammalta, jos et kestä sitä, kun puhun", Mireya totesi hymähtäen ja laittoi kätensä puuskaan. Toivottavasti kruununperilliset saisivat suunnitelmansa pian täytäntöön ja loppuun asti, että ei tarvitsisi olla enää missään tekemisissä käytöstavattoman prinssin kanssa. Toisen antama ensivaikutelma antoi sen kuvan, että oli parempi olla tutustumatta yhtään enempää tuohon herraan. Miksi kukaan edes haluaisi tutustua tuohon? Outous ei Mireyaa haitannut, mutta huonot käytöstavat ja ikävä äänensävy.
"Ei minua sinun vastaus loukannutkaan, vaan se että juuri sinä vastasit, kun olit aiemmin käyttäytynyt niin lapsellisesti minua kohtaan. Ja tiedoksesi, elämäni on ollut erittäin mahtavaa tähän asti, mutta ehkä oma elämäsi on ollut vaikeaa lapsesta saakka", Mireya vielä totesi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
15:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

"Halusin vaan kysyä kysymyksen... Ei sen ollut tarkoitus olla noin kamala asia. Ja vaikka nyt satun olemaan mielestäsi inhottava tai vastaava, niin sekään ei onneksi ole minun ongelmani. Et vaan osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Katsos kun elämässä pitää osata joskus tulla toimeen ei-niin-kivojen-ihmisen kanssa. Et sinäkään ole mielestäni mikään maailman huippu, mut en tee siitä noin naurettavan lapsellista ongelmaa. Olen vaan kysynyt tämän session aikana muutaman kysymyksen siitä, että etkö osaa olla hiljaa ollenkaan ja sen, mitä äsken kysyin. Ei kumpikaan ollut mitenkään kovinkaan loukkaavia kysymyksiä. Ihan normaaleja kysymyksiä olosuhteisiin nähden. Kysyin hiljaa olemisesta siksi, koska metelöimisesi saattaa paljastaa meidät. Lisäksi satuin vaan samaan syssyyn toteamaan, että neuvosi ja viisautesi ovat itsestään selviä. Ei siinä mielestäni ole mitään, minkä takia pitäisi loukkaantua ja vetää joku helvetillinen herne nenäänsä. En minäkään loukkaantunut ja vetänyt hernettä nenään siitä, että satuit sanomaan minua inhottavaksi, vaikka se olisi voinut kyllä olla jopa loukkaavaa. En kuitenkaan ole haukkunut sinua missään välissä, joten mielestäni suutut ihan liian heppoisesti", selitän asian vähän turhan pitkästi, mutta ehkä se tavallaan oli hyvä selittää pitkästi, että nainenkin sen voisi ymmärtää. Miksi edes yritän? Hän on nainen eikä koskaan tule ymmärtämään mitään.

Sitten siihen, että kukaan ei siis kaipaa neuvojani. "Enhän ole edes neuvonut ketään missään välissä, mutta ei sinunkaan neuvojasi kukaan kaipaa", lisään perään. Mistähän kaikesta nainen vielä aikoi tehdä ongelman? En kuitenkaan taivu ainoankaan naisen tahtoon. Eihän miehen tarvitse niin tehdä. Naiset ovat ala-arvostettuja tai ainakin jos minulta kysytään, niin on virhe antaa naiselle valtaa. Joka tapauksessa sitten siihen ns. sopimukseen eli nainen ei siis aikonut olla hiljaa, jolloin oikein sirot korvani eivät säilyisi moiselta pölinältä. "Niin no äänesi on kyllä aika raastava, jos siihen mennään, mutta minulla ei kyllä ole sammalta tässä missään ja jos sammalta kaipaat, niin voinet tunkea sellaisen vaikka suuhusi. En kuitenkaan ole tunkemassa yhtään mitään sammalta korviini yhden naisen takia. Enkä sanonutkaan, että puheessasi mitään vikaa olisi... mutta kuinka vaan", jatkan loppuun.

Joka tapauksessa puhe jatkui ja kysymykseni ei siis loukannutkaan, vaan se, että vastasin. "Olet lapsellinen... Ihan vapaata maata tämä on ja halusin vaan kysyä sen. Ja koska halusin, niin sen tein. Ei minua ainakaan olisi loukannut, jos olisit itse vastannut kysymykseeni suunnitelmasta", selitän asiaa ja hyppään lopuksi oman hevoseni selästä alas. Nainen kuitenkin jatkoi omasta elämästään, että se kuulemma on ollut oikein mukavaa tähän asti. Enhän sitä nyt kirjaimellisesti tarkoittanut, mutta tämä nainen on kyllä selvästi tosikko. Sen sijaan, että nainen olisi lopettanut siihen niin kuin ehkä joku viisaampi olisi, niin tämä jatkoi kälätystään siitä, että oma elämäni on ollut vaikeaa lapsesta asti. "Mistä sinä mitään tiedät?! Kerjäätkö verta nenästäsi vai?!" kysyn lopuksi ihan suoraan.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com