Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 17.10.2015
13:30
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ei se näyttänytkään olevan mikään ongelma, että minäkin tein jotain. Ei sillä, että olisin edes kysynyt jotain erillistä lupaa keneltäkään. Enhän nyt kuitenkaan tarvinnut sellaista ja toiseksi, kukaan muu ei edes liikauttanut eväänsä kyseisen telineen suhteen, joten ajattelin, että tästä olisi hyvä aloittaa sen yhteisen hyvän vuoksi, kun nyt kerta olen kaikkien muiden paitsi itseni mielestä ollut joku ongelma. No kaipa muut sitten näkee aina asiat eri tavalla kun se joku ihminen itse? Sama se, lupauduinhan jo muuttamaan käytöstäni ja teline varmasti oli hyödyllinen ruuan valmistuksen kannalta, niin mikä ettei? Samalla tosin odotin sitä, että Calder saisi taas jonkun hemmetin moisen ongelman tekemisistäni tai tekemättä jättämisestä. En ollut kuitenkaan ihan varma, kauanko enää jaksoin Calderin ongelmaa ja suunsoittamista siitä, kun mikään ei kelpaa. Ei olisi minun vika, jos hän saisi turpaansa, koska ei kukaan jaksa moista valittamista koko aikaa. Olkoonkin, että valitin varmasti itsekin hetki sitten tai jokunen aika sitten ja koitin varmaankin työntää ongelmiani muille. Mutta en kuitenkaan ole ainut, joka on valittanut, koska tähän asti Calder on valittanut koko ajan tekemisistäni. Jos ei muuta osaa sanoa, voi olla silloin kyllä puolestani ihan hiljaakin. Moista nyt ei jaksa varmasti kukaan, joten turhaa valittaa, että olen ainut, joka on valittanut. Jokainen on valittanut kuitenkin minun kuulteni käytöksestäni, että turha sanoa, että muut eivät olisi valittanut mistään. Olin itsekin valittanut, mutta olin tajunnut kyllä sen, että se ei auttanut mitään.

Joka tapauksessa ihme tapahtui ja Calder piti päänsä kiinni - luojan kiitos - koska minulla todella alkoi menemään hermot moiseen. Ei siinä mitään, jos puhuukin, mutta kun se ulosanti on aina juurikin jotain valittamista tai vittuilua, jos sen suoraan ilmaisee. Caine ja Jeremy puolestaan jatkoivat niiden jäniksien kanssa ja Caine ei selvästikään näyttänyt tykkäävän hommasta. Mielestäni se näytti erittäin mukavalta. Mireyaltakin oli kyselty jotain siitä, että osaako tämä tehdä jotain hedelmiä tai jotain muuta vastaavaa kuitenkin. Mireya puolestaan kai ehkä osasi tehdä sellaisia ja samalla hän teki huomion, että punapäinen kypärää oli selvästikin mies. Hieno huomio kyllä... Mutta hänen nimeään en sen kummemmin oikeastaan muistanut, jos sitä edes oli sanottu. Taidettiin se sanoa jossain kohdassa, mutta sitten se on vaan mennyt ohi tai sitten nimi oli niin vaikea, että en muista sitä enää. Mutta niin tämä kypäräpää puolestaan sääti sienien kanssa tai oli ehkä jo säätänyt, mutta kuinka vaan. Ben istui edelleenkin ja kaiketi vartijoi ja muut puolestaan vaan istuivat ja ilmeisesti toimittivat tyhjää.

Jatkoin kuitenkin sitä omaa hommaani, jonka olinkin jo aloittanut ja se oli enää viimeistelyä vaille valmis eli naurujen hienosäätöä. Tiukennan niitä hieman ja lisään pariin kohtaan lisää naurua ja sen jälkeen se tosiaan oli valmis. Melko tukevakin se oli ja hyvin se onnistui, vaikka itse edelleenkin sanoin. "Tässä on nyt sitten teline ruuan valmistamiseen", päätin ilmoittaa, että Caine, Jeremy ja se kypärää tiesivät asiasta, koska hehän sitä ruokaa olivat valmistelleet ja Jeremy se taisi olla, joka oli telineen teosta maininnut.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.10.2015
19:08
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Kuuntelin tarkasti, jotta kuulisin, kun nainen vastasi hiljaisella äänellä kysymyksiini. Tuo kertoi, että osasi suunnistaa jonkin verran. Sen verran ainakin, että tiesi, missä oli eri ilmansuunnat.
"No se riittää minulle, koska minun pitäisi päästä tämän maan eteläisimpään kolkkaan, eli Gilmarin laaksoon", kerroin tähän väliin naiselle ja laskeuduin viimein alas Friggin selästä. Pidin tietysti yhä sen suitsista kiinni, vaikka ei se minnekkään karkaisi, jos päästäisin irti. Se oltiin koulutettu niin hyvin juuri minua varten. Kuuntelin samalla, kun nainen selitti, että aikoisi itse leiriytyä juuri tähän. Mietin oliko se turvallista, mutta ehkä toinen tietäisi paremmin, tuo ilmoittikin, että ei sillä sinäänsä ollut mitään väliä metsässä. Toinen näytti sellaiselta, joka tiesi kyllä mistä puhui tai siis tiesi paljon metsistä ja sen sellaista.
"Voin varmaan liittyä seuraasi?" kysyin vaikka aioin kuitenkin jäädä naisen luokse. Tunsin oloni turvallisemmaksi, kun en ollut täysin yksin hevoseni kanssa. Taputtelin vähän Friggiä hellästi, jotta tuo ei olisi niin levoton. Valkea ratsuni ei tykännyt olla aloillaan, sillä se oltiin luotu liikkumaan. Ihmettelin vain, että eikö sitä väsyttänyt yhtään. Ehkä se rauhoittuisi, jos antaisin sille omenan ja vettä.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 25.10.2015
00:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Farran Astor


Närkästyin Dorianin sanoessa että minun pitäisi yrittää enemmän ollakseni tavallinen itseni. Se tavallinen minä joka oli ylpeä ja itsevarma. Nopeasti suuttuva ja vaikeasti leppyvä. Joka kuulemma teki lyhytnäköisiä päätöksiä eikä osannut ajatella vielä tarpeeksi monen siirron päähän. Hän on toki nähnyt minun kasvavan ja tuntee minut. Tai ainakin hän uskoo tuntevansa. En ole ennen myöntänyt olevani jostain näin epävarma. En ole vain voinut sanoa pelkääväni tai epäröiväni. Opettelin pienestä pitäen mielessäni työntämään ne ajatukset pois. Ja nyt kun sitten todella epäröin ja tarvitsin neuvoa, Dorian pilkkasi minua. ” Sinä et tiedä minusta puoliakaan.” tuhahdin hyvin vihaisesti. Minun olisi todella tehnyt mieli mäjäyttää oikea suora, mutta se ei nyt ollut kovin hyvä idea. Dorian kuitenkin jatkoi puhumistaan ja minä nieleskelin kiukkuani. Hän lupasi huolehtia että minä pääsin ehjänä laaksoon, tietenkin hän huolehtisi. Hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Hän kuolisi jos palaisi kertomaan isälleni että olin päätynyt kuusi kyynärää mullan alle.

Dorian piti hetken tauon, minun edelleen hillitessä hermostumistani Dorianin loistavasti ajoitettuun morkkaamiseen. Tämän jälkeen hän jatkoi puhettaan ja puheessaan hän kertoi minulle kuinka isäni on vain ihminen eikä mikään kaikki voipa jumala. Tiesin kyllä että isäni oli vain ihminen. Hän on erittäin hyvä ihminen. Hän on älykäs ja aina edellä muita. Hän on viettänyt paljon aikaa kanssani ja opettanut minua aina kun hänellä on ollut aikaa minulle. Minun pitäisi tuntea hänet paremmin. ”Dorian. Minun pitäisi tuntea isäni paremmin kuin kukaan muu. Minun pitäisi tietää mitä hän ajattelee. Minun pitäisi osata tehdä suunnitelmani niin että ne hyödyttäisivät isäni omia suunnitelmia. Minun pitäisi osata ajatella. Ja moneen kertaan olen saanut kuulla etten ajattele tarpeeksi. Pelkään olevani pettymys isälleni. Etenkin kun hän luottaa minuun niin paljon. Mistä minä tiedän mikä on oikea ratkaisu, jos olen niin huono poika etten tiedä, mitä oma isäni edes on suunnitellut.” sanoin edelleen hieman vihaisena. En ollut enää mitenkään surumielinen. Olin vihainen koska olin kyllästynyt tilanteeseeni enkä pääsisi hetkeen edes purkamaan patoutuvaa vihaani.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 25.10.2015
14:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon haukotteli ratsastaessaan. Hän oli yrittänyt löytää sopivaa leiriytymispaikkaa jo jonkin aikaa, siinä vielä onnistumatta. Hän olisi pian Nierdalesin ja Lunemarin rajalla, eikä hän halunnut ylittää jokea keskellä yötä. Gillespie oli myös levon tarpeessa. Miten vaikeaa saattoi olla löytää jokin pieni aukio, jolla ihminen ja hevonen mahtuisivat nukkumaan mukavasti? ”Koita jaksaa vielä vähän pidempään, ystäväni. Tässä lähellä on pakko olla jotain lepopaikaksi sopivaa”, Avalon sanoi hevoselleen, osittain yrittäen pitää itsensä hereillä puhelemalla ääneen. Hän vilkaisi ylös, tarttuen vasemmalla kädellään näyttävään hattuunsa varmistaekseen, ettei se pääse putoamaan, puiden latvojen välistä pilkottavalle taivaalle. ”Ainakin yö on kaunis. Meidän ei tarvitse edes pystyttää telttaa kunhan löydämme jotain.” Avalon siirsi huomionsa takaisin ympäröivään metsään. Gillespie vaihtoi suuntaa yllättäen. ”Mitä nyt, löysitkö jotain, vai oletko taas vain itsepäinen?” Avalon kysyi, ja hetken harkittuaan antoi hevosensa päättää suunnan. Hän ei jaksanut alkaa kiistelemään suunnasta nyt. ”Saat päättää tämän kerran, mutta toivottavasti tiedät, minne olet menossa. En ehdi harhailemaan metsässä.” Gillespie hörähti vastaukseksi, ikään kuin se yrittäisi vakuuttaa Avalonin.. tai ehkä se vain halusi hänen olevan nalkuttamatta. ”Aivan, aivan, älä hätäile Avalon, tilanne on hallinnassa... tai ainakin, nalkuttaminen ei auta mitään”, Avalon huokaisi. ”Missäköhän se yksikin huppana matkaa tässä vaiheessa... toivottavasti mitään ole sattunut”, Avalon huokaisi syvempään. Seraphine oli ensimmäisenä vaatinut häntä lähtemään, jonka jälkeen hän ei itsekään enää saanut mielenrauhaa odottaessaan prinssinsä paluuta. Lopulta hän oli ollut niin huolissaan Beniaminosta, että oli suostutellut kuningasparin päästämään hänet auttamaan tätä paluumatkalla.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 25.10.2015
14:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Kun olin ottanut padan esille, kaadoin sinne vettä omasta vesivarastostani, sekä hieman viiniä maustamaan sienikeittoa, johon ilmeisesti lisättäisiin myös keittymään kanien sisälmykset. Viinin alkoholipitoisuushan katoaisi, kun seos alkaisi kiehumaan. Pistin sienetkin pataan jo valmiiksi, ei se mitään haittaisi, jos ne olisivat padassa ennen nesteen kiehumista. Nyt vain odottelin, että vilustunut prinssi sai koottua telineen nuotion ylle. Tuo oli ottanut tehtävän vastaan, kun Jeremy oli pyytänyt, jotain sellaisen tekemään. Kävelin sienipatani kanssa jo lähemmäs nuotiota. Kuuntelin samalla, kun prinsessa kertoi, että pystyi tekemään jotain hedelmiä ja sen sellaisia, jos keskittyi tarkasti. Se olisi kätevää. Yrteistäkin tuo puhui, että niitä voisi mennä etsimään, koska niitä varmasti löytyisi heti. Pian prinsessa nousikin ylös ja asteli kohti metsää. Ilmeisesti tuo meni nyt etsimään yrttejä mausteeksi. Sillä välin teline oltiin saatu koottua ja siitä ilmoitettiin Jeremylle, joka nyökkäsi. Tuo alkoi paloittelemaan kanin lihaa pienempiin paloihin, kun oli saanut sisälmykset kiskottua ulos. Itse asetin padan telineeseen roikkumaan, juuri nuotion päälle. Sisälmykset voisi laittaa pataan, kun neste kiehuisi. Istahdin vähän kauemmas nuotiosta, mutta en palannut puun alle. Täytyihän minun vahtia, että sienet eivät menisi pilalle, koska olin kuitenkin kerännyt ne vaivalla. Sivusilmällä katselin, kun Jeremy sai kaninsa pilkottua ja ilmoitti, että lihan saisi pian paistumaan, kunhan lihat saataisiin pistettyä tikkuihin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 25.10.2015
22:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Skyler vilkaisi ylös toivoen näkevänsä tähtiä. Ei hän tietenkään tähdistä osannut suunnistaa, mutta päätti kuitenkin yrittää. Tytöllä ei ollut mitään hajua missä hän oli, sen hän tiesi että oli pariin otteeseen eksynyt pohjoiseen ja matkustanut varmaan kaikki valtiot läpi, osan ehkä jopa kahteen kertaan. Tai niin hän ainakin kuvitteli, varmaa tietoa hänellä ei kuitenkaan ollut. Skyler alkoi olla jo väsynyt, samoin hänen hevosensa Neoníla, mutta siltikin tyttö halusi löytää edes jonkun, ennen kuin pysähtyisi lepäämään. Ainakin sitten hän tietäisi mihin hänen täytyisi lähteä jatkamaan. Samassa Neoníla höristi korviaan ja käänsi päänsä sivulle, ja Skyler säikähti, mitä jos hevonen oli aistinut vaaran, ehkä jonkin villipedon? Kuitenkin tamma käyttäytyi rauhallisesti, joten myös tyttö itse rauhoittui varsin pian. Hän sulki silmänsä ja kuunteli, hän kuuli jotain, ei tarkasti, mutta se kuulosti puheelta. Ehkä siellä oli joku joka tunsi alueen? Hän veti pari kertaa syvään henkeä ja ohjeisti hevosen menemään ääntä kohti.

”Hei! Te siellä! Pysähtykää!” Skyler korotti ääntään kun erotti liikettä metsän keskellä. Hän halusi toisen huomion itseensä, muttei kuitenkaan halunnut olla liian äänekäs. Hän tiesi ottavansa hurjan riskin, mutta se oli otettava. ”Haluaisin kysyä missä olen ja mikäli voisitte osoittaa minne minun tulisi mennä”, Skyler kysyi jo normaalilla puheäänellä. Hän suoristi selkänsä kunnolla puhuessaan, ja puristi sormiaan jäätä hallitsevan keihään ympärillä. Vaikkei hän kokenut oloaan uhatuksi, koskaan ei voisi olla liian varovainen. Eikä hänen puhuttelemansa mies vaikuttanut sotilaalta näyttävän hattunsa kanssa. Toki tyttö tiesi voivansa olla väärässä, mutta päätti kuitenkin yrittää onneaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.10.2015
22:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Saatuani kanin purettua osiin, jos eläinparasta nyt niin voisi sanoa, aloin pilkkomaan nyljetyn eläimen lihoja pienemmiksi, vaikka veitsi oli luistaa verisistä käsistäni useampaan otteeseen. Gunnars hääri jo sieniensä kanssa, Mireya lähti kaiketi etsimään yrttejä, tai tekemään niitä voimillaan. Toivottavasti hän ei yksin harhailisi kovinkaan kauas, tai no tämä hänen hännystelijänsä, Rauf taisi olla nimi, menisi varmaan perässä sitten. Enoni sai sienensä pataan ja padan tulelle ja jäi vahtimaan niitä tarkasti, kuten häneltä saattoi odottaakin. Hän oli muutenkin tarkka kaikessa, ja kun oli kyse sienistä, niin minkään laista huolimattomuutta ei suvaittu. Auta armias sitä huutoa, kun erehdyin lapsena keräämään kärpässienen, koska se oli kivan värinen. No onneksi minun piti nyt vain pilkkoa jänistä, joten ei tarvinnut pelätä, että pilaisin Gunnarsin sienikeitot.

Jeremy sai kaninsa pilkottua ja ilmoitti, että ne voisi paistaa kunhan saisi lihat kepukoihin. Samassa vaiheessa olin itsekin, joten laskin jäniksen osat maahan ja putsasin käsiäni hiukan nurmikkoon nousten sitten ylös hakeakseni niitä Ryuumein tuomia tikkuja. Hain kepukat ja heitin niistä puolet Jeremylle ja aloin tikuttamaan omaa osuuttani lihaklönteistä ja kävin viemässä ne nuotiolle iskien kepit mahdollisimman hyvin maahan, jotta ne eivät rojahtaisi tuleen. Sitten pitäisi viskata vielä sisälmykset pataan, kun Gunnars kertoisi milloin oli oikea hetki. En kuitenkaan ollut mikään ruuanlaittoguru, olin kuitenkin prinssi, ja olin huomattavasti parempi syömisessä kuin ruuan valmistuksessa. Harva prinssi varmaan edes taisi eläinten nylkemistä ja muuta sellaista ällöttävää, mutta koska Caenezh oli hivenen metsäläisvaltakunta, niin siellä metsästys ja lihan käsittely kuuluivat perusasioihin, joten minunkin oli opittava se lukuisten metsästysreissujen ohessa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.10.2015
23:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Tämä yllättäen tapaamani nainen sanoi, että suunnistustaitoni riittäisivät, koska hänen piti löytää maan eteläisimpään kolkkaan, eli Gilmarin laaksoon. En tiennyt missä se saduista tuttu laakso oli, mutta etelän tiesin kyllä. Nyökkäsin siihen vain ja olin jo osoittamassa tälle suuntaa, kun nainen laskeutuikin alas suuren ratsunsa selästä. Itse istuin vielä ponini selässä ihmeissäni. Tosin sitten pääsimme leiriytymiseen ja nainen kysyi, että hän varmaan voisi liittyä seuraani. ”Mutta johan sinä liityit…” Ihmettelin sitä, koska olihan se aika turha kysyä, voiko liittyä seuraan, sitten kun on jo liittynyt ja puhunut toisen kanssa. Laskeuduin lopulta itsekin ponini selästä, koska en ollut aikonut jatkaa enää tänä yönä pidemmälle. Olin taas uppoutunut kasvien keräämiseen ja unohtanut ajan kulun ja sitten olikin jo tullut pimeää. Aivan, mutta tämä neiti halusi suunnan etelään. ”Jos tahdot etelään, sinun pitää kulkea tuohon suuntaan.” Selitin ja osoitin oikeaan suuntaan, olisihan ilkeää osoittaa väärään suuntaan. Sitten osoitin yötaivaalle. ”Öisin voit varmistaa suunnan taivaalta, näetkö tuon kirkkaan tähden? Se loistaa aina etelässä, joten kun kuljet sitä kohti, suuntasi pysyy oikeana. Päivisin tietenkin auringosta voi katsoa suuntaa, mutta helpoin on tarkkailla puita. Puiden oksat kasvavat rehevämpinä etelän suunnalta, joten siitäkin näkee, että kulkee oikeaan suuntaan.”Opastin tätä tuntematonta naista, että hän ei sitten vain uudestaan kadottaisi suuntaansa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.10.2015
02:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon säpsähti kuullessaan ihmisäänen puiden välistä. Hänen katseensa sinkoili hetken puiden välissä, ennen kuin hän paikansi äänen lähteen. Nähdessään, että tulija oli yksin, hän pysäytti Gillespien. Vai oliko kyseessä väijytys, ja tulija olisi harhautus? Avalon kirosi hiljaa huolimattomuuttaan. Hän ei saisi miekkaansa selästään herättämättä huomiota, joten toivottavasti sitä ei tulisi tarvitsemaan. ”Tervehdys, voinko jotenkin avustaa teitä?” Avalon vastasi mahdollisimman hurmaavalla äänellä. Jos hän ei aivan täysin erehtynyt pimeydessä ja toisen äänestä, kyseessä oli nainen. Ja naisia hän osasi suostutella. Hän tarttui vasemmalla kädellä hattuunsa, tehden pienen tervehdyseleen, samalla kallistaen hattuaan vaivihkaa niin, että sen lieri estäisi naista näkemästä hänen toisen värisen suortuvansa, yrittäen peitellä nierdalesilaisuuttaan kunnes tietäisi toisen aikeet.

”Olette Nierdalesissa, lähellä Lunemarin rajaa. Minne haluatte matkata, neiti?” Avalon vastasi nojautuen hieman eteenpäin satulassa. Pieni helpotuksen aalto pyyhkäisi hänen ylitseen. Ehkä toinen todellakin oli eksynyt, ja jatkaisi matkaa heti saatuaan ohjeet? Tosin, tuo keihäs oli epätavallinen, mutta ehkä joku oli vain päättänyt värjätä sen valkeaksi?

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.10.2015
11:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

”Ehkä voittekin olla avuksi. Suuntanani on etelä, Gilmarin laakso Lunemarin eteläkärjessä. Olisin erittäin kiitollinen mikäli voisitte osoittaa suunnan”, Skyler vastasi nyökäten samalla tervehdykseksi ja pohti kuulemaansa. Hän oli siis mennyt jo ohi päämäärästään eikä ollut täysin varma kuinka kauas. Hän ei pelännyt paljastaa tuntemattomalle miehelle suuntaansa, luottaen Neonílan nopeuteen sekä keihäänsä kykyihin mikäli tilanne karkaisi käsistä. Sen lisäksi miehen miekka ei ollut heti tämän kädenulottuvilla, joten Skylerilla olisi siinäkin suhteessa etulyöntiasema. Hän saisi lisäaikaa, mikäli toinen yrittäisi ottaa asetta selästään.

Vaikka Neoníla oli väsynyt, emäntänsä varautuneisuus oli saanut sen valmistilaan, toimimaan mikäli tilanne niin vaatisi. Uteliaana tamma tutkiskeli toista hevosta, mutta ilman emäntänsä lupaa se ei voisi mennä lähemmäksi. Kuitenkin pitäen tilannetta itselleen edullisena Skyler taputti hevosensa kaulaa vapaalla kädellään rauhoittaakseen eläintä, vaikka pitikin miestä koko ajan silmällä, ihan vain varmuuden vuoksi. Neoníla rauhoittui, muttei edelleenkään lähestynyt toista hevosta koska ei ollut saanut siihen lupaa. Skyler itse katsoi järkevämmäksi pitää hieman välimatkaa tuntemattomiin, ja varmaan mieskin arvostaisi, ettei tyttö ryntäisi ihan tämän naaman eteen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.10.2015
14:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

”Kai ette ole paljastanut tarkkaa määränpäätänne kaikille vastaantulijoille, prinsessa?” Avalon päästi suustaan yllättyneenä naisen kertoessa olevansa matkalla Gilmarin laaksoon. Kai toinen nyt sentään tajusi, ettei sitä jokaiselle kertoisi. Hän rykäisi kiusaantuneena lipsahduksensa takia, ei kai toinen aivan ajattelematta tänne asti olisi päässyt, ja häntä itseään ei nyt asunsa puolesta voisi sotilaaksi luulla, mutta mikäli nainen, joka mitä ilmeisemmin määränpäästä päätellen oli prinsessa, oli jättänyt jälkeensä liudan talonpoikia jotka tiesivät alueella liikkuvan naisen, joka matkasi kohti Gilmarin laaksoa, voisi siitä seurata ongelmia lähempänä laaksoa. Koskaan ei voinut tietää, kertoisiko joku jälkikäteen kohtaamisestaan palkkion toivossa. ”Krhm, tietenkin osaan neuvoa, etelä on tuolla, joten laaksoon päästäksenne teidän kannattaa mennä hieman siitä itään, eli johonkin tuohon suuntaan. Vai toivoisiko neiti matkaseuraa, olen itsekin suuntaamassa eteläiseen Lunemariin? Voisin saattaa teitä ainakin osan matkasta,” Avalon ehdotti varovaisesti. Hän voisi saattaa naista kunnes löytäisi Beniaminon, ja mikäli hän ei löytäisi tätä ennen laaksoa, olisi voisi nainen kertoa Beniaminolle Avalonin odottavan laakson ulkopuolella, sillä hänhän ei itse voisi laaksoon mennä. Hetken mietittyään Avalon suoristi hattunsa, ei kai hänellä ollut enää syytä peitellä raitaansa. ”Mitä mieltä te olette?” hän kysyi hymyillen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.10.2015
15:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Istun edelleenkin Mireyan eli Estarin prinsessan, suojattavani sekä myöskin ystäväni vieressä odottaen kaiketi sitä, että jotain tapahtuisi. Jotain suunnitelmia oli laadittu nuotion suhteen, että ensin tehdään ruoka ja levätään vähän ja sen jälkeen pitäisi pitää huolta siitä, että nuotio savuttaisi kunnolla, että mahdolliset viholliset saisi houkuteltua tänne ja sitten pitäisi vaihtaa paikkaakin. No, senhän siitä saa kun päättää sytyttää nuotion ja jättää vielä selviä jälkiäkin peräänsä siihen tyyliin, että tulkaa tänne vaan. No, mutta ihan kuinka vaan. Minun tehtäväni nyt lähinnä oli vaan seurata Mireyaa ja katsoa, ettei hänelle käy kuinkaan, koska mikähän se sellainen henkivartija oli, joka ei osannut edes huolehtia siitä, jonka henkivartijana toimi? Jos en osaisi hommaani, olisin päätynyt varmaankin jo köyden jatkoksi. Joka tapauksessa ruokaa alettiin valmistamaan ja sitten jotain telinettäkin kasaamaan heti sen jälkeen kun Ryuumein ja Calderin tyhjänpäiväinen jankkkaus turhuuksista oli loppunut.

Käänsin katseeni kuitenkin Mireyaan kun tämä vastasi yrtti- ja hedelmäkysymykseen jotain siitä, että kyllä niiden luonti onnistuisi, jos tämä vaan sattuisi keskittymään tarpeeksi asiaan. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun Mireya nousi ja lähti seuraavaksi johonkin, lähemmäksi metsän reunaa, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että myös minunkin piti nousta ja lähteä perään, koska henkivartijan kuului olla lähellä suojattavaansa. Lisäksi oli pimeää ja olimme metsässä. Toiseksi vielä, täällä saattoi olla myös vihollisia lähellä, joten olisin varsin huono henkivartija, jos vaan antaisin Mireyan kadota silmistäni. Nousen siis itsekin ylös viltiltä ja jatkan Mireyan perässä aina sinne asti, mihin hänkin meni.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 27.10.2015
17:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

”En suinkaan”, Skyler vastasi kun mies kysyi oliko hän paljastanut suuntansa jokaiselle jolta oli sattunut matkansa aikana kyselemään tietä. Samoin häntä oli neuvottu toimimaan lähtiessään kotoa, mutta tyttö alkoi olla jo niin väsynyt ratsastamaan edestakaisin ja ympäriinsä ettei ajatus tullut hänellä edes mieleen. Lisäksi hän ei halunnut uskoa että sellaisia ihmisiä olisi, jotka vain möisivät prinsessan vihollisille, vihollinen kuitenkin oli sama kaikille Gildomeran kansoille. Tietenkään valtioiden välit eivät olleet lämpimät ja Skyler ymmärsi sen itsekin, mutta kai kansalaiset sentään toimivat yhteisen hyvän eteen tällaisessa tilanteessa? Tai ainakin niin tyttö itse halusi uskoa. ”Ilmeisesti tiedätte paremmin suunnat kuin minä, otan tarjouksenne mielelläni vastaan”, Skyler vastasi kun mies ehdotti heidän matkaavan yhdessä. Tämä oli kuitenkin tytön ainoa johtolanka oikeaan suuntaan ja hän luotti kykenevänsä puolustautumaan miestä vastaan, ja olihan hänellä myös ikuisesti uskollinen Neoníla mukanaan. ”Nimeni on Skyler Urumiya”, hän esittäytyi vielä. Kuitenkin mikäli he matkaisivat toistaiseksi yhdessä, olisi mukava tietää toisesta ainakin nimi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 27.10.2015
19:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

”Aivan, totta kai, pyydän syvästi anteeksi tahditonta ja perätöntä epäilyäni. Tarkoituksenani ei ollut missään nimessä loukata tai aiheuttaa mielipahaa, teidän korkeutenne”, Avalon vastasi naisen vastatessa, ettei kertonut kaikille määränpäätään. Oli kuitenkin huojentavaa kuulla, että toinen ei ollut ottanut turhia riskejä. ”Voitte kutsua minua Avaloniksi, mutta oikea nimeni on Agathangelos D'Ambrosio. Palvelen teitä parhaan kykyni mukaan, prinsessa Urumiya”, hän esitteli itsensä Skylerin jälkeen, kumartaen parhaansa mukaan satulassa, riisuen hattunsa kumarruksen ajaksi. Vai oli neitokainen Urumiyan prinsessa? Tämähän oli päätynyt kauas kotoa, saatikka suoralta reitiltä laaksoon. Hiljaa, Avalon oli iloinen, että oli tarjoutunut matkaseuraksi, kun Skylerin suuntavaisto ei ilmeisesti ollut parhaimmasta päästä. ”Ette sattuneet kulkemaan minkään tässä lähistöllä olevan pienen aukion poikki matkallanne? Olen yrittänyt löytää leiriytymispaikkaa, mutta kaikkialla on liikaa puita”, Avalon kysyi, asetellen samalla hattuaan takaisin päähänsä. Hän kannusti Gillespien taas liikkeelle, pitäen koko ajan katsekontaktin Skyleriin, nähdäkseen pistikö toinen pahakseen, että hän oli jo lähtemässä liikkeelle, ja seuraisiko toinen häntä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 27.10.2015
22:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

”Älkää siitä huolehtiko, en loukkaantunut sanoistanne”, Skyler vastasi ilmeettömästi. Hieman hän kyllä ihmetteli mielessään että oliko hänen aikaisempi vastauksensa kuullostanut siltä kuin hän olisi ottanut asiasta nokkiinsa. Kaipa se sitten oli, kerta toinen oli pyytänyt anteeksi. ”Koska matkaamme ilmeisesti jonkin aikaa yhdessä, voit kutsua minua Skyleriksi”, hän jatkoi Avalonin esiteltyä itsensä. Aluksi Skyler oli kuvitellut löytäneensä Nierdalesin kruununperillisen, mutta ilmeisesti mies olikin jotain muuta. Sanavalinnoista saattoi päätellä, ettei tämä ollut kuningassukua. ”Tässä jonkun matkan päässä oli pieni aukio johon uskon meidän molempien mahtuvan leiriytymään”, Skyler kertoi. Hän oli tullut pienen aukean ohi, joka oli vaikuttanut varsin rauhalliselta paikalta. Tyttö käänsi Neonílan takaisin tulosuuntaansa lähtien johdattamaan Avalonia löytämälleen aukiolle.(?)

”Jossain näillä main se oli, aivan varmasti”, Skyler ihmetteli hetken päästä, kun oli omasta mielestään kulkenut saman matkan kuin aukiolta poistuessaan. Kuitenkin ympärillä oli vain melkoisen tiheää metsää eikä merkkiäkään siitä että lähellä voisi olla hieman aukeampaa paikkaa. Häntä nolotti suunnattomasti suuntavaistottomuutensa, mutta hän oli varma että aukio oli ollut tällä suunnalla. Kuitenkaan mitään ei näkynyt ja tyttö toivoi voivansa kadota paikalta. Ulospäin hän ei kuitenkaan näyttänyt tätä tunnetta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.10.2015
23:37
Muokattu: 27.10.2015
23:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Kuten puheillani yleensäkin oli tapana, niin tälläkin kertaa sain prinssin suuttumaan. Tiedä sitten mikä meni vikaan, mutta ainakin hän oli nyt masentuneen sijasta vihainen, mikä oli toki aina parempi. Poika sitten, ensin närkästyneenä mulkoiltuaan minua jonkin aikaa, ilmoitti, etten tiennyt hänestä puoliakaan. ”Väitinkö niin? Sanoin, että alatte muistuttaa sitä puolta jonka tunnen. Tiedän teistä sen verran, mikä on tarpeen työni kannalta. Uskokaa pois teidän korkeutenne, että siinäkin on kylliksi päänvaivaa.” Vastasin rauhallisesti Farranin kiukutteluista huolimatta. Sitten pääsimme Farranin suosikkiaiheeseen, eli hänen isäänsä, itse Astoirwenin kuninkaaseen. Poika oli sitä mieltä, että hänen pitäisi tuntea isänsä paremmin kuin muut. Se oli totta, mutta ylpeys ja ihailu hieman sumensivat Farranin silmiä, vaikka hän varmasti tunsi isänsä henkilökohtaisesti paremmin kuin vaikka minä. Keskustelin hänen kanssaan vain työasioista, en puhunut kuninkaan kanssa henkilökohtaisuuksista. Enkä kyllä muidenkaan kanssa, ellei Arianaa laskettu, mutta sitä olikin vaikea välttää vaimon seurassa. Työasiatkaan kun eivät häntä hirveästi kiinnostaneet, ellen sitten ilmoittanut lähteväni pitkälle retkelle prinssin kanssa. Sitten rouvaa kyllä kiinnosti vähän liikaakin. Jos taloni olisi maan tasalla palattuani, syy voisi hyvin olla Arianankin, eikä vihollisarmeijan. Mutta se ei nyt liittynyt tähän kamalasti.

Farran jatkoi typeryyksiään sillä, että hänen pitäisi tietää mitä hänen isänsä ajattelee. Se oli kyllä vähän liikaa vaadittu. Lisäksi hänen pitäisi tehdä suunnitelmia, jotka hyödyntäisivät hänen isänsä suunnitelmia. Ja hänen pitäisi osata ajatella. No siitä olisi toki hyötyä jatkossa ihan kaikkien kannalta. Sitten hän huomautti kuulleensa liian monta kertaa, ettei hän osannut ajatella tarpeeksi. Keneltäköhän lienee tuollaistakin kuullut? Sitten taas Farranin pelkoihin olla pettymys isälleen, kun tämä vielä luotti Farraniin niin paljon. Sitten kysymyksiin, että miten Farran osaisi tehdä oikeita ratkaisuja, jos oli niin huono poika, ettei tiennyt isänsä suunnitelmia. ”Joko saitte vuodatettua kylliksi?” Kysyin sitten, kun Farran oli lopettanut kiukkuisen tiuskimisensa. ”Ensiksi sanon sinulle, että voitte saman tien lopettaa nuo huonopoika-itsesääliset puheet. Toiseksi voitte lopettaa jo tuon naurettavan kiukuttelunne. Isänne kertoi teille, mitä haluaa teidän tekevän. Tilanne muuttuu jatkuvasti ja suunnitelmat muuttuvat sen mukaan. Ette voi tietää mitä isänne suunnittelee, jos hän ei kerro sitä teille. Sen pitäisi olla itsestään selvyys. Voitte vain arvailla, mistä ei ole tällä hetkellä paljoa apua, kun olemme keskellä metsää kaukana Astoirwenista, emmekä tiedä mikä tilanne siellä on tällä hetkellä. Neuvon teitä menemään Gilmarin laaksoon, kuten suunnitelmaan kuuluu. Siellä näette tilanteen ja voitte tehdä päätöksenne ja siellä ratkaisu varmasti aukeaa teille. Olisi sulaa hulluutta lähteä nyt takaisin, ettekö ole samaa mieltä, prinssi?” Selostin sitten niin rauhallisesti kuin vain kykenin siinä väsyneessä mielentilassani. Tuntui siltä, että olin toistanut tämänkin varmaan kolmeen kertaan tämän yön aikana.

Onneksi Lunemar oli jo lähellä, tämä retki todellakin alkoi jo koetella hermojani. Normaalisti minulla oli sentään jonkin laiset työvuorot, mutta nyt… Yötä päivään Farrania. Vähemmästäkin uupuu. Seuraavaksi kiinnitin huomioni hevosiimme. White liikehti levottomasti ja katsoi metsään korvat höröllään. (Oletan et Herokin reagoi asiaan jotenkin.) Koetin itse terästää kuuloani, mutta en havainnut itse mitään erikoista. Whiten käytöksestä ei kuitenkaan voinut erehtyä, se oli kyllä havainnut jotakin, mitä itse en ollut. Mahdollisesti vain ketun, mutta koskaan ei voinut olla liian varma. Vilkaisin murjottavaa prinssiä. ”Käyn tarkistamassa varmuuden vuoksi. Jääkää te tänne ja olkaa varuillanne.” Ilmoitin ja ohjeistin Farrania. Vedin toisen pitkän veitsen viittani suojista ja lähdin mahdollisimman hitaasti. Whiten annoin jäädä leiriin, hevosen kanssa olisin liian näkyvä ja meteliäkin tulisi enemmän ja tarkoitus oli nimenomaan pysyä näkymättömissä. Oli hyvä muutenkin pitää hieman taukoa prinssin seurasta, eikä hänkään varmaan pahakseen pistänyt, että pääsi hetkeksi eroon minusta.

Kuljin varovasti eteenpäin puiden seassa siihen suuntaan, jossa hevoset olivat jotakin havainneet. Välistä pysähdyin kuuntelemaan itsekin, mutta pitkään meni, ennen kuin aloin itse kuulemaan yhtään mitään. Vaimeaa puhetta, ei epäilystäkään. Jatkoin vielä varovaisemmin matkaa äänten suuntaan, kunnes sain ratsukot näkyviin. Olin valmiina, vaikka kaksikko ei kyllä näyttänyt vihollismaiden miltään sotilaalta. Eivätkä kyllä kauheasti sotilailta muutenkaan. Vaikuttivat aatelispariskunnalta, kenties pakomatkalla? He taisivat etsiä jotakin, mikä hieman herätti epäilyjä. Mahdollisesti he olivat vain eksyneet, mutta riskiä ei voinut ottaa. Voisin saman tien kysyä heidän asiaansa ja jos he osoittautuisivatkin ongelmaksi, voisin tappaa kyllä kaksi matkalaista ihan helposti. Vedin viittani hupun alas, koska henkilöllisyydelläni ei olisi paljon väliä ja huppu päässä näyttäisin liian uhkaavalta. Kätkin veitseni viitan alle, jotta se ei heti pistäisi silmään ja astuin sitten esiin varjoista. ”Erikoinen paikkavalinta romanttiselle kuutamoratsastukselle. Ette suinkaan vain ole eksyneet?” Aloitin suhteellisen leppoisasti, turha viattomia kansalaisia oli säikyttää tyhjän takia alkamalla tivaamaan henkilöllisyyksiä ja asiaa heti kättelyssä. Enkä sitä paitsi ollut nyt Astoirwenissa, joten ei minulla ollut oikeastaan edes oikeutta alkaa kuulustelemaan ketään.

// hupsista, sille tuli vähän pituutta...
Ja lopussa Dorian puhuu Avalonille ja Skylerille sit ihan kaikille tiedoksi :D

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.10.2015
01:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon oli helpottunut Skylerin sanoessa ettei tämä ollut loukkaantunut hänen ajattelemattomasta möläytyksestään. Matkasta tulisi kiusallinen, jos he vihoittelisivat toisilleen. Avalon nyökkäsi osoittaakseen ymmärtäneensä, että Skyleria ei tarvitse puhutella arvonimillä. Hän ohjasi Gillespien Skylerin perään tämän lähtiessä johdattamaan heitä kohti löytämäänsä aukiota.

”Ei hätää, metsässä eksyy hieman syrjään reitiltä helposti. Löydämme aukion varmaan, jos kiertelemme hieman ympäriinsä tässä lähistöllä”, Avalon yritti rauhoitella Skyleria, kun tämä ihmetteli aukion katoamista. Tai, ei hän tiennyt oliko nainen hätääntymässä, toisesta kun ei oikein nähnyt, mitä tämä ajatteli. Avalon ratsasti Skylerin rinnalle. ”Pidetään vain silmämme auki, ehkä huomaamme jotain”, hän sanoi rohkaisevan hymyn kera. Pian heidän eteensä ilmestyi mies metsän keskeltä. Avalon ohjasi hevosensa Skylerin ja tulokkaan väliin, kiskaisten samalla hattunsa taas raitansa peitoksi, olihan herrasmiesmäistä suojella kauniita neitoja, vaikka ei hänessä kovin paljon soturia ollut. Hän suoristi selkänsä, yrittäen näyttää mahdollisimman arvokkaalta, ja ehkä hieman uhkaavalta. ”Hyvää iltaa, herra. Mielestäni tämä metsä kyllä on varsin sopiva romanttisille ratsastusretkille, en ainakaan itse ole vielä huomannut mitään, mistä olisi aihetta valittaa. Olemme matkalla ystäväni luokse etelään, ja täysin tietoisia tarvitsemastamme reitistä. Saanen kysyä samaa herralta, oletteko eksyneet?” Avalon vastasi varovasti. Mies ei näyttänyt vihollisen sotilaalta, mutta se ei tarkoittanut, etteikö mies voisi olla uhka, kuten maantierosvo. Tosin, miksi toinen olisi vaivautunut kyselemään, jos aikoi ryöstää heidät? Avalon mittaili miestä katseellaan, yrittäen saada tämän aikeet selville, mutta viitta ja pimeys tekivät siitä turhaa. Mies voisi aivan yhtä hyvin vaikka leväyttää viittansa auki ja paljastaa olevansa kiertelevä karkkikauppias, joka halusi myydä hänelle suklaarasian annettavaksi oletetulle tyttöystävälleen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.10.2015
10:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Hei! Tähän väliin sellaista asiaa, että vieraskirjassa on jatkosuunnitelmaehdotus, jota saa mielellään käydä kommentoimassa ^^

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 28.10.2015
12:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Taputtelin Friggiä rauhallisesti ja se alkoikin hieman rauhoittua siitä. Katsoin naista, joka totesi ihmeissään, että johan minä liittyin tuon seuraan. Se oli kyllä totta ja naurahdin pienesti. Minä kun tuppasin tekemään asiat ennen kuin mainitsin niistä.
"Ihan tähänkö me leiriydymme siis? Onkohan tässä mitään tasaisempaa kohtaa, jotta voisin levittää viltin, jonka päällä nukkua", kysyin leiriytymisestä, jonka jälkeen aloin miettiä, missä kohtaa olisi mukava nukkua. Olisin halunnut ottaa itselleni teltan mukaan, mutta olin onneksi jo kotona älynnyt, että enhän minä sellaista osaisi edes pystyttää. Nyt minulla oli siis pari vilttiä, joiden välissä nukkua. Onneksi viltit olivat mukavan lämpimiä, sillä en todellakaan aikonut nukkua kauniissa mekoissani ja kiristävissä korseteissa, pistäisin pitkän ja ohkaisen yömekkoni päälle. Onneksi myöskään emme olleet miesten seurassa, koska ei olisi soveliasta, jos joku miespuolinen näkisi minut sellaisissa vaatteissa, vaikka ei kangas ihan niin ohutta ollut, että sen läpi näkisi, mutta kuitenkin.

Piakkoin nainen alkoi selittää, että mihin suuntaan minun pitäisi mennä, jos haluaisisin etelään. Tuo osoitti suuntaa, jonka jälkeen tuo osoitti taivaalle ja kertoi, että yöllä oli helppo suunnistaa etelään, jos seurasi kirkkainta tähteä. Nyökkäsin, vaikka saattaisinkin unohtaa sen jo aamuun mennessä. Nainen kertoi myös, että auringostakin voi suunnistaa, mutta ei kertonut, että miten. Tuo kuitenkin sanoi, että puista on helpompi, sillä ne muuttuvat vehreämmiksi etelään päin mentäessä. Nyökyttelin, sillä en tiennyt, mitä vastata.
"Viitsisittekö kuitenkin aamulla vielä lähteä saattamaan minua jonkin matkaa vai onko teillä kiire?" päätin kysyä. Minun tadoillani eksyisin kuitenkin pian, jos kulkisin itse. Jos nainen edes pari kilometriä kulkisi kanssani etelään, niin ehkä sitten jo osaisin jatkaa matkaa yksin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 28.10.2015
12:48
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Kun olin noussut ylös viltiltä, kävelin metsän reunalle ja siitä vähän syvemmälle. Aloin tutkimaan kasveja, vaikka pimeässä se oli haastavaa. Olin tietysti jättänyt sauvani viltille, koska olin niin tomerana päättänyt mennä etsimään yrttejä. Sauvan avulla se olisi ollut helpompaa, koska sillä pystyi aistimaan, missä oli mitäkin kasveja. En kuitenkaan nyt enää viitsinyt mennä hakemaan sauvaa, kun olin kävellyt jo metsään asti. Huomasin Raufin tulleen perääni ja hymyilin tuolle hieman. Tuolla ei kuitenkaan tainnut olla mitään lyhtyä, jonka avulla näkisi paremmin. Eihän tässä muu auttanut kuin kyykistyä ja alkaa käsin tunnustelemaan erilaisia kasveja. Totta kai tiirailin niitä myös. Onneksi etelässä kasvoi niin paljon kasveja yhdessä rytäkässä, että homma varmasti olisi ohi melko pian.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com