Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.11.2015
19:53
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Pian jälkiporukkakin palasi ja ilmeisesti löysivät meidät ihan hyvin. Toivottavasti Beniaminon ansiosta, eikä siksi, että olimme jättäneet niin selvät jäljet jälkeemme. Beniamino parka oli ihan naatti ja nukahti roikkumaan hevosensa satulaan ja Calder sai auttaa hänet alas ja nukkumaan ja kilttinä hän myös hoiti Beniaminon ratsulta varusteet pois. Mutta varmasti miekan voiman käyttö uuvutti Beniaminoa, itse sain anemiaa, jos käytin miekkani voimia liikaa, mutta kai se oli vähän asekohtaista? Kai henkivoima otti enemmän hengen päälle ja pisti väsymään, tai mistä minä tietäisin? Ja näin väsyneenä ajatukseni menivät ihan typeryyksiin, joten parempi antaa asian olla. Mireya alkoi seuraavaksi kyselemään jostakin puuseinämästä. Niin olihan täällä puita, kun kerta oltiin metsässä, ei kun mistä hän kysyi, tuskin siitä, että oliko metsässä puita… Tuijotin tyttöä hetken koettaen saada itseni perille siitä, mitä tämä oli kysynyt. Ehkä siitä, että jos hän tekisi voimillaan puuseinämän? Varmaan, ei siinä puuseinässä muuten ollut järkeä, ei kai kukaan taloakaan tähän ajatellut rakentaa. ”Se voisi olla ihan hyvä, jos vain jaksat. Me pysyisimme varmaan näkösuojassa ilmankin, mutta hevosten kannalta sellainen suoja voisi olla hyvä.” Vastasin Mireyalle, toivottavasti olin edes tajunnut kysymyksen oikein. No kai joku korjaisi, jos olisin väärässä.

Sain Gwaedilta varusteet irti ja kiinnitin hevosen riimun puuhun kiinni, jotta se ei vain keksisi lähteä piilosta mihinkään. Jeremy ilmoitti sitten, että voisi ottaa ensimmäisen vahtivuoron, niin minä saisin nukkua kunnolla. ”Ei minua kuule Jeremy tarvitse mitenkään paapoa, mutta koska väsyttää kyllä aika vietävästi, niin katson tämän kerran läpi sormieni ja annan mielelläni vahtivuoron sinulle.” Ilmoitin haukotellen. ”Minulla ei ole mitään tietoa miten pitkällä yö on ja monta vahtivuoroa tarvitaan, mutta kuka haluaa vahtia Jeremyn kanssa ensiksi? Mielellään joku, joka ei nukahda pystyyn ihan heti. Ja sitten ketkä vahtivat seuraavaksi? Tosin en nyt millään jaksa ajatella, että miten monta vuoroa tarvitaan ja miten pitkään kukin vahtii… Minä voin kyllä vahtia myös, mutta nyt en jaksa pysyä hereillä millään. Beniaminon ei mielestäni tarvitse vahtia, hän on oman osansa jo vahtinut…” Koetin vielä jotenkin viimeisillä voimillani saada tätä asiaa selvitettyä, että kuka ottaisi vahtivuorot, vaikka pääni olikin jo sen verran uninen, että ei järkevästä ajattelusta oikein tullut mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.11.2015
20:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Saatuani Caonachin valmiiksi yöpuulle istuin itse pehmeälle nurmelle kääriytyen mustaan viittaani hieman paremmin. Nyökkäsin hieman, kun nainen kysyi, että eikö Estar ollut myös pohjoisessa. Kyllä, ainakin tästä katsottuna. Sitten tämä kyseli, että pidinkö kasveista siksi, että Estarissa kasvit olivat tärkeitä, koska kuninkaan aseella oli jotain kasveihin vaikuttavia voimia. En ollut ikinä miettinyt, että se voisi vaikuttaa asiaan. ”En tiedä. Pidän kasveista, koska olen aina asunut metsän keskellä ja kasveja on ollut paljon ympärilläni. Ammattini vuoksi ne ovat myös hyvin tärkeitä, niistä saa tehtyä paljon rohtoja ja lääkkeitä, millä voi auttaa ihmisiä. Mielestäni se on kiehtovaa, miten jollain pienellä kasvilla on niin suuria voimia, että niillä voi parantaa. Kasvit myös ovat kauniita ja niistä tulee hyvälle mielelle. Pidätkö sinä sitten kasveista?” Vastasin ja kysyin myös kysymyksen tältä, koska niinhän keskustelua pidettiin yllä.

Tämä nainen alkoi selvästi vaihtaa vaatteitaan, mutta olihan tuossa asussa varmasti hankala nukkua. Se oli kyllä ihan sievä, mutta ei kovinkaan käytännöllinen, jos minulta kysyttiin, ei kuitenkaan kysytty, joten pidin mielipiteeni itselläni. Katsoin aika kiinnostuneena, miten tämän vaatekerrosten alta paljastui yhä enemmän vaatteita, miksi kukaan puki noin monta hametta päällekkäin? Ehkä siksi, ettei niitä tarvinnut silloin pakata laukkuihin? Lisäksi naisella oli päällään jokin hyvin erikoinen viritelmä, jonka nimeä en tiennyt, mutta sen tarkoitus oli varmaan pitää vaatepaljous muodossaan. Olisikin ollut liikaa, jos tällä olisi ollut vain niin paljon hameita päällään, että päällimmäinen vaate näytti niin hirvittävän leveältä. Omasta mielestäni se oli hivenen hupsua, en ollut nähnyt kenenkään vielä pukeutuvan noin. Sitten nainen kysyi, että voisinko auttaa häntä avaamaan… jotakin? Korsetin? Katsoin hieman ymmälläni naista, en tiennyt mikä oli korsetti. Nousin kuitenkin ylös ja menin lähemmäs tutkimaan tällä vielä olevia vaatteita. Hän tarkoitti varmaan vyötäröllään olevaa vaatetta, jossa oli nyörit takana, koska tahtoi minun avaavan sen, ja sitä oli varmaan vaikea avata itse. ”Siis tämänkö?” Kysyin osoittaen vaatetta ihmeissäni. Mikäköhän tarkoitus sillä oli? Ei se tainnut ainakaan lämmittää, eikä kyllä näyttänyt pitävän aluspaitaakaan paikoillaan, ehkä se oli joku ryhtiin liittyvä asuste?

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 02.11.2015
21:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon seurasi Skylerin esimerkkiä ja laskeutui hevosensa selästä. Hän seurasi Doriania ja Skyleria pari askelta Skylerin takana, niinkuin palvelijalta oletettaisiin. Vaikka hänen oma prinssinsä ei ollutkaan nyt paikalla, hänestä tuntui sopivimmalta pysytellä taustalla kun hänen palveluksiaan ei tarvittu. He saapuivat lopulta nuorukaisen ja kahden hevosen luokse, ja se hevosista, joka oli nuorukaisen luona, alkoi kuopia ja pullistella, ilmeisesti aikomuksenaan osoittaa Gillespielle, että se oli johtaja. Avalon kiristi otettaan ohjaksista varmuuden vuoksi, mutta onneksi Gillespie oli leppoinen hevonen, ja se vain nuuhki Heroa kohti, eikä halunnut haastaa toista hevosta. Avalon seurasi nuorukaisen esimerkkiä, eikä päästänyt Gillespietä lähestymään toisen hevosta. Ne voisivat tutustua paremmin myöhemminkin. Tämä siis oli Astoirwen prinssi. Skyler yritti esitellä hänet prinsille, mutta hänen nimensä oli tälle liian vaikea. Avalon hymyili lempeästi prinsessalle, joka vaikutti nolostuneelta siitä, ettei osannut hänen nimeään. ”Älkäätte huoliko, teidän korkeutenne, nimeni on vaikea. Agathangelos D'Ambrosio, prinssi Beniaminon kamaripalvelija. Mutta saatte kutsua minua Avaloniksi. Palveluksessanne, prinssi Farran”, Avalon esitteli itsensä, ottaen hatun pois päästään ja kumartaen syvään. Suoristauduttuaan hän asetti hatun takaisin päähänsä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.11.2015
21:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Pysyin edelleen Whiten luona, vaikka hevoseni olikin melko rauhallinen vieraista huolimatta. Herosta taas ei voinut moista sanoa, ori mahtaili minkä kerkesi vieraille hevosille. White lähinnä heilautti vain turhautuneena päätään toisen mekastukselle, eikä sen enempää kiinnostunut vieraista. Käännyin hevoseni puoleen peittääkseni huvittuneisuuttani Farranin saatua taas yllättäen arvokkuutensa takaisin. Tiesin, että tämä tekisi hänelle hyvää, ei hän enää voisi murjottaa tai kiukutella lapsellisesti, kun joku muu kuninkaallinen oli paikalla. Tai kuka tahansa varmaan olisi kelvannut, minä nyt olin henkivartija, joten kyllä minulle sai kiukutella kuin pahainen kakara. Farran tuskin kuitenkaan antaisi huonoa kuvaa itsestään Urumiyan prinsessalle, hän oli sen verran ylpeä. Nyt olisi enemmän kruunupäitä siedettävänä, mutta ainakin tuosta yhdestä saataisiin vähemmän hermoja raastavaa seuraa. Farran sitten esitteli itsensä arvokkaasti ja tiedusteli vieraidensa nimiä kuin prinssi konsanaan. Käännyin siinä kohdassa taas itsekin vieraiden puoleen ja annoin Whiten olla, kun olin tehnyt selväksi, ettei vieraista ollut haittaa.

Prinsessa Skyler esittelikin itsensä ja yritti sitten melko heikolla tuloksella esitellä Nierdalesin prinssin palvelijaa. No en voinut syyttää tätä, en itsekään olisi muistanut koko nimihirvitystä. Tyttönen pahoittelikin sitten nolona sitä, ettei muistanut miehen nimeä, kun oli vain pari kertaa kuullut sen. Onneksi Avalon tiedosti nimensä vaikeuden ihan itsekin ja sanoi, ettei se haitannut. Niinpä mies esitteli ihan itse itsensä. Agathangelos D’Ambrosio. Pitäisi koettaa pitää mielessä, ihan vain siksi, ettei Farran saisi tilaisuutta päästä näpäyttämään siitä, että en muistaisi miehen nimeä, vaikka tämä itsekin käytti mieluummin ilmeisesti nimeä Avalon. Avalon olikin mielestäni parempi nimi, ei toki millään pahalla sitä kohtaan, joka miehen oli nimennyt. Tämä kertoi toki myös olevansa prinssi Beniaminon kamaripalvelija. Eli hän ei tosiaan ollut sotilas, ei hän sellaiselta kyllä näyttänytkään. Mahtoikohan Farran tietää, että Beniamino oli Nierdalesin prinssi, tällä oli taipumusta pakoilla oppitunneilta ja nukkua niillä. No olisin kerrankin mukava, enkä nolaisi häntä kertomalla asiasta, jos hän ei tietäisi sitä, hän saisi kysyä sitä itse.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 02.11.2015
22:11
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Kysymykseen puuseinän kasvattamisesta näkösuojaksi Calder ei kommentoinut mitään, Caine oli kuitenkin mielipiteensä jo sanonut ja hän ajatteli sen itsekin olevan järkevää. Nuorukainen nyökkäsi kuitenkin Mireyalle, että hän oli kuullut ja samaa mieltä asiasta. Prinsessa oli varsin mukavan oloinen, miettien miten voisi hyödyntää kykyjään koko ryhmän eduksi. Calder itse olisi ollut aivan liian laiska moisia asioita edes miettimään.

Seuraavaksi puhe tuli vahtivuoroista. Itsekseen Calder mietti että voisi ilmoittautua hommaan, hän kuitenkin oli jo aikaisemmin saanut levättyä, joten väsymys ei ollut mikään ongelma. Suurin osa muista sen sijaan vaikutti varsin väsyneiltä, Beniaminokaan ei tosiaan ollut päässyt edes maahan asti nukahtamatta. ”Mä voin olla vahtimassa, kuitenkin aikasemmin jo sain levättyä ihan tarpeeksi”, Calder ehdotti. Hän vilkaisi Jeremyä, joka oli myös tarjoutunut vahtivuoroon, eiköhän hän tämän miehen kanssa tulisi toimeen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 04.11.2015
15:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Olimme tosiaan päässeet uuteen leiripaikkaan ja ennen sitä ryhmä oli jaettu kahtia ja vielä puuttuva puolisko oli siis piilottelemassa jälkiämme. Jonkun ajan päästä toinenkin puolisko pääsi paikalle eli Beniamino, Mireya ja hänen henkivartijansa Rauf sekä myöskin Calder. Beniamino nukahti samantien pystyyn ja Calder joutui auttamaan tämä alas hevosensa selästä. Samalla Mireya selitti jostain puista, jotka hän voisi kasvattaa meidän suojaksi. Se oli Cainesta hyvä ajatus ja samalla pääsimme siihen, että Jeremy vartoisi ensin Calderin kanssa. Siinä siis ensimmäinen pari. Caine oli ilmeisesti menossa nukkumaan ja kyllä itseänikin väsytti sen verran, että en kovinkaan pitkään enää hereillä varmaankaan pysyisi. Aloin kuitenkin pystyttämään sitä telttaani, koska ilman sitä en aikonut mennä nukkumaan. Onneksi teltta oli idioottivarma tai siis sellainen, että jopa idiootti osasi koota sen ja se olikin pian taas pystyssä. Beniaminon lisäksi myös Ryuumei näytti vetävän jo lonkkaa maassa maaten ja Pörröiseksi nimetty kissa nukkui tämän päällä.

Haukotus karkasi suustani ja sen jälkeen alkoi tosiaan ramasemaan sen verran, että nyt oli pakko laittaa pitkäkseen. Avasin siis sen teltan oven tai oikeastaan oviaukon ja konttaa telttaani ja sen jälkeen laitan teltan kiinni ja kietoudun vilttiin, joka teltan sisällä oli. Asettaudun makaamaan teltan lattialle, jos teltassa lattiaa edes on. "Minäkin voin vartioida jossain kohdassa, vaikka seuraavaksi sitten", kuulin sen Raufin ilmoittavan teltan ulkopuolelta, koska ei teltta ollut niin paksu, ettenkö olisi sitä kuullut. Pian sen jälkeen kuitenkin uni voitti ja nukahdin siihen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 04.11.2015
19:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Calder ilmoitti vartioivansa Jeremyn kanssa. Tämähän sujui hyvin. Daisuke oli taas alkanut väsäämään telttaansa kasaan. Kauhea vaiva kasata jotakin telttaa, toki se oli kätevä jos alkaisi sataa, mutta muuten. Rauf sanoi voivansa vartioida seuraavaksi. ”Hieno juttu. Jos kukaan muu ei suostu vahtikaveriksi, niin herätä minut ja saatte herättää jos tarve vaatii ja tarvitaan useampi kuin kaksi vahtivuoroa. Nyt kuitenkin toivotan hyvät loppuyöt.” Vastasin ja sen pidemmittä puheitta käperryin maahan pensaikon juurelle nukkumaan. Muut voisivat jatkaa suunnittelua ihan vapaasti ja herättää minut jos tarvitsivat, kunhan eivät ihan heti sitä tekisi. Koska unenlahjani olivat aika hyvät ja olin aika hyvä nukkumaan ihan missä vain, niin ei tässäkään ollut mitään ongelmia. Toki tässä tilanteessa kun olisin voinut nukahtaa kesken lauseen muutenkin, nukahtaminen oli vieläkin helpompaa, eikä aikaakaan kun nukahdin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 04.11.2015
20:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Caine puhui jotain paapomisesta, joten naurahdin pienesti. Tottahan toki paapoisin toista, jos halusin. Tykkäsin pitää Cainesta huolta ja kyllähän tuon se pitäisi jo tässä vaiheessa tietää. Vilkaisin myös prinsessaa, joka oli saanut vastauksen puuseinämäasiaan. Tuo otti sauvansa ja alkoi kävellä lairiä ympäri aina välillä kopauttaen maata sauvalla. Puita alkoi kasvaa aluksi hitaasti, mutta kun nainen pysähtyi ja heilautti sauvaansa, kasvoi isoja ja erittäin reheviä puita leirin ympärille. Tuskinpa tuon lehdistön läpi helposti näkisi hevosia tai meitä ihmisiä. Prinsessa näytti hyvin väsähtäneeltä voimien käytön jälkeen, mutta se saattoi myös johtua siitä, että yö oli jo näin pitkällä ja että tuo oli myös peitellyt jälkiämme aiemmin voimilla. Ehkä nuori neito ei väsähtäisi tuollaisesta noin paljoa pirteänä ja hyvin levänneenä. Tai en minä sitä tiennyt. Ihailin puita ja ihmettelin, miten ne vain saatiin kasvamaan maasta nopeasti tuollaisiksi. Vilkaisin taas prinsessaa, tuo istahti väsyneenä maahan lepäämään ja ilmoitti, että voisi vahtia myös jossain kohtaa, jos saisi ensin nukkua väsymyksensä pois.

Katsahdin yhteen prinssiin, joka ilmoitti, että voisi valvoa ja vahtia kanssani ensimmäisen vahtivuoron. Nyökkäsin nuorelle miehelle. Ainakaan ei yksin tarvitsisi pysytellä hereillä ja ehkä meillä voisikin lentää jonkinmoinen juttu, jos tuolla riittäisi huumoria. Voisihan minä tarjota vähän olutta, jos alkaisi kyllästyttämään vahtiminen. Menin Aldavinurin luo ja aloin viimein purkamaan tuolta varusteita pois. Hevonen sai pysytellä ihan vapaana, olinhan minä sen kouluttanut. Kiltti heppa, se tuli myös paikalle, jos vihelsin tietyllä tavalla. Toisesta satulalaukusta kaivoin itselleni viltin. Kääriydyin siihen ja istahdin jollekin kivelle. En kyllä jaksaisi seistäkään, kun olin matkannut niin kauan tänään. Kaikki energia pitäisi säästää sitä varten, jos joku eksyisi leiriimme. Viimeistään silloin tarvitsisin energiaa, kun jatkaisimme matkaa eteenpäin. Huomasin sivusilmällä, että Gunnars nukkui. Tuo hengitti rauhallisesti. Tuo kyllä silti näytti siltä, että vahtisi kypäränsä takaa. Oli niin hämärää, että en nähnyt tuon silmiä. Ehkäpä Gunnarskin haluaisi vahtia jossain vaiheessa? Tai sitten tuo tykkäsi nukkua. En nyt kuitenkaan viitsinyt herättää miestä ja kysyä. Ties vaikka saisin miekasta, jos tuo rauhallinen mies olisikin puoliunessa vihainen ja verenhimoinen. Olin kuitenkin kuullut, että Gaianin herttua tykkäsi miekkatappeluista ja painimisesta eikä hevillä meinannut lopettaa, jos pääsi sen makuun. En kuitenkaan tuota vastaan halunnut edes koittaa tapella. Näkihän viikinkikypäräisen ylävartalosta jo millaisessa kunnossa tuo oikein oli.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 04.11.2015
20:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Nainen vastasi kysymykseeni siitä, että pitikö tuo kasveista Estarin kasveihin liittyvän elementtiaseen takia. Nainen kertoi, että ei tiedä eikä ollut koskaan ajatellut asiaa niin. Tuo kertoi pitävänsä kasveista siksi, että on asunut koko ikänsä kasvien keskellä ja tuon ammatinkin takia ne ovat tärkeitä. Tuohan oli kuitenkin parantaja, jos oikein muistin. Nyökyttelin aina välillä. Nainen jatkoi kertomustaan sillä, että kasvit olivat kiehtovia, koska niillä oli niin suuria voimia. Ne ovat myös kauniita ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Seuraavaksi nainen kysyi minun mielipidettäni kasveista.
"Hmm... No kukat ovat minusta kauniita. Tykkään pistää niitä vaaseihin koristamaan erilaisia tiloja. Tietysti metsämaisemat ovat myös kauniita, mutta en oikein itse täällä metässä viihdy. Voisin kuitenkin viettää tunteja katsellessani maisemamaalauksia, joissa esiintyy mitä kauneimpia kasveja. Kasveista saadaan myös paljon ideoita vaatteiden kirjailuun. Taide ja kasvit kulkevat käsikädessä ja pidän hyvin paljon taiteesta", kerroin oman mielipiteeni kasveista naiselle. Minua alkoi jo hieman häiritä, että puhuin täysin tuntemattoman naisen kanssa enkä edes tiennyt tuon nimeä.
"Saanen kysyä, mikä sinun nimesi on?" päätin vihdoin kysäistä tuon ruskeatukkaisen parantajan nimeä. Olisi kuitenkin mukava se tietää. Nimet olivat mielestäni tärkeitä. Itsekään en ollut tainnut esittäytyä vielä kunnolla, mutta sen voisin tehdä kohta. Katsoin, kun nainen käveli lähemmäs. Olinhan pyytänyt tuolta apua korsetin avaamisessa. Tuo ei ilmeisesti tiennyt, mikä korsetti oli, koska kysyi minulta siitä osoittaen korsettiani. Nyökkäsin ja hymyilin pienesti. Ymmärsihän sen, jos nainen ei tiennyt korseteista kerta tuo oli asunut metsässä koko elämänsä. Ei kaikilla rahvaillakaan ollut varaa korsetteihin, ne olivat kuitenkin melko kalliita. Osasin arvostaa naista. Itse en ikimaailmassa pystyisi asumaan metsässä kaukana muista ihmisistä ja ilman minkäänlaista muotia ja kauniita vaatteita. En nyt kuitenkaan ajatellut, että naisella olisi rumat vaatteet, mutta eivät ne minun tyyliäni silti olleet. Odottelin, että nainen saisi avattua korsettini, jotta voisin riisua loputkin vaatteista ja vaihtaa yömekon päälleni ja käydä sitten nukkumaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 04.11.2015
21:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Tämän naisen mielestä kukat ainakin olivat kauniita ja hän tykkäsi kerätä niitä vaaseihin. Kukat kyllä olivat kauniita, itsekin koristelin niillä pientä mökkiäni, ne piristivät mukavasti. Metsämaisemistakin tämä piti, mutta ei valitettavasti tykännyt olla metsässä. Minusta metsässä oli kivaa. Ja kaunistakin täällä oli, rauhallista ja turvallista. Sitten maisematauluihin, en ollut kyllä ikinä nähnyt oikeaa taulua, mutta tiesin kyllä millainen se oli. Kankaalle maalattu kuva maisemasta. Hassua, että joku piti enemmän maalatusta kuvasta, kun voisi itse kävellä siellä maisemassa ja nähdä enemmän. Lisäksi tämä puhui vaatteiden koristelusta ja lisää taiteesta, mistä tämä siis piti. Nyökyttelin sitä mukaan, kun nainen kertoi mieltymyksistään. itse en taiteesta paljoa tiennyt, koska se oli aika kallista, eikä minulla ollut oikein lahjoja sille alalle, eikä aikaakaan.

Aloin sitten availemaan korsetin nyörejä, kun sain varmistuksen, että se vaate oli sen niminen ja siitä oli päästävä eroon. Nopeasti se homma eteni, koska olin aika näppärä sormistani ja solmujen avaaminen oli yksi mielipuuhistani, eikä tässä solmussa ollut kauheasti avattavaa, se oli aika helppo. Nainen kysyi sitten, että saiko hän kysyä nimeäni. ”Saat.” Annoin luvan, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen mietin, että ehkä se kysymys oli jo siinä? ”Ai siis nimeni on Galena Oíche. Ja hän on Caonach.” Vastasin sitten ja osoitin poniani ja ojensin sitten vaatteen naiselle, kun olin irrottanut sen. ”Mikä sinun nimesi on?” Kysyin sitten naiselta, koska olisi varmaan hyvä kutsua häntä nimellä, eikä vain naisena.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 04.11.2015
22:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Seuraani saapui Dorianin lisäksi kaunis blondi prinsessa joka kantoi keihästä mukanaan. Hänen nimensä oli Skyler ja hän oli Urumiyan prinsessa. Hän vaikutti tyyneltä ja rauhalliselta, hän kulki myös haarniskassaan joten hänellä on luultavammin taitoa taistella. Se oli helpottavaa. Viimeinen asia mitä kaipaisin oli vahtia muita. Dorianin ojentamisessa oli jo ihan tarpeeksi työtä, varsinkin nyt kun en voinut tehdä sitä. Minun mielipiteeni ilmaisu jää toisen kertaa. Prinsessa koetti myös esitellä mukanaan kulkevan koreasti pukeutuneen miehen mutta ei osannut lausua tämän nimeä. Tämä herra joka prinsessan seurassa saapui, ei varmasti mikään sotilas ollut mutta ainakin hänellä on isoin hattu jonka olen koskaan nähnyt. Hänen asussaan riitti nyöriä, sulkia ja muita vaikka muille jakaa. Hänen nimensä oli sitten asia aivan eri. Sillä oli pituutta kuin nälkävuodella ja vaikeusastettakin roimasti. En varmaan itsekkään osaisi lausua sellaista nimeä. Toivotaan että tämä Agathangelos D'Ambrosio osaisi taistella. Onneksi häntä sai kutsua lyhyellä lempinimellä. Tämä myös kertoi olevansa Prinssi Beniaminon kamaripalvelija. Hän otti hatun päästään ja kumarsi minulle syvään. Nyökkäsin hänelle pienesti takaisin, hyväksyen tämän kunnian osoituksen minulle. Seuraavaksi tämä ilmoitti olevansa palveluksessani. En tee kyllä mitään kamaripalvelijalla mutta joukossa on enemmän voimaa.

Hero vieressäni rauhoittui joten silitin sen turpaa hieman. Pienempi hevonen nuuhkii vain Heron suuntaa, se ennemmin suhtautui ystävällisesti kuin olisi valinnut taistelun tien suuren sotahevosen kanssa. Yllätyksekseni myös Hero nuuhkin uteliaana kullanvärisen hevosen suuntaa. Ilmeisesti ne olivat sopineet välinsä. ”Käykää peremmälle aukiolle. Yö on jo pitkällä joten meidän kaikkien kannattaa levätä mahdollisimman paljon ennen aamun koittoa. Oletan teidänkin olevan matkalla Gilmarin laaksoon. ”Sanoin rauhallisena ja irrotin hevoseni oksastaan. Siirsin sen sivummalle suojaisaan paikkaan jotta sitä ei nähtäisi eikä se aloittaisi tappelua sen toisen hevosen kanssa. Meillä ei ollut täällä rakennettua suojaa tai nuotiota joten hekin varmaan ymmärsivät olla tuhlaamatta aikaa niihin. Sidoin Heron uuteen paikkaansa ja siihen se rauhoittui seisomaan. Vielä se ei nukahtanut koska se tutkaili katseellaan tulijoita.


// Todella kökkö roolaus näin keskellä yötä. Koettakaa kestää.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 05.11.2015
00:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CLARISSA CRYSTAL 'MUSTA KRISTALLI'

Kertasin mielessäni tämän päivän ja yönkin tapahtumia. Olin saanut pari päivää sitten kiireellisen kutsun parantamaan erästä rikasta henkilöä Lunemariin. Tietysti olin suostunut siihen, sillä kutsussa oltiin mainittu, että vierailustani sekä tietenkin parannuskeinoistani maksettaisiin hyvin. Raha oli minulle tärkeää. Olin lähtenyt matkaan heti. Tänään aiemmin, tai enemmänkin eilen, olin saanut asiakkaani parannettua ja pääsin lähtemään. Olin ratsastanut jo pitkän matkan Helgillä. Tietysti välillä pidimme taukoja, koska en halunnut kuluttaa ratsuani täysin puhki. Yö oli kuitenkin saapunut pian ja näin paremmaksi jatkaa matkaa aamulla. Olin siis leiriytynyt nyt metsään, pienen kallion juurelle, koska siinä oli suojaista. Olin yhä Lunemarissa, mutta aamulla tai päivällä jatkaisin kohti kotia. Riippui vähän siitä, miten pitkään ajattelin nukkua. Olin etsinyt itselleni viltin ja olin sellaisen myös etsinyt Helgille satulalaukuista. Helgi oli käynyt jo makaamaan. Itse kävin istumaan sen vireen ja nojauduin sitä vasten. Nukuin yleensä tällä tavoin hevoseni kanssa, jos olimme matkoilla. Näin molemmat tunsivat turvaa ja tässä oli myös lämmin nukkua. Helgi kyllä heräisi, jos kuulisi jotain, sitten vain lähtisimme pian pois paikalta, vaikka en minä oikeastaan vihollissotilaita pelännyt. Tuskin ne minulle mitään tekisivät, varsinkin jos tarjoutuisin parantamaan heitä vähän halvemmalla kuin yleensä. Pienimuotoinen leirini oli kutenkin suojaisa kallion takia. Muualta päin sitä suojasi korkeahkot ja vehreät pensaat sekä pari puuta. Katselin ympärilleni hetken, oli melko hiljaista. Kuului vain vähän tuulen ulvontaa ja yöeläinten ääniä. Ei siis mitään kummoista. Kurotin vielä nopeasti leiliini, jonka olin täyttänyt rikkaan asiakkaan luona maidolla. Join muutaman kulauksen ennen kuin rupeaisin nukkumaan. Maito rauhoitti unia ja oli muutenkin ravitsevaa. Kun olin pistänyt leilin pois ja käpertynyt hyvään asentoon, sanoin rakkaalle Helgilleni hyvät yöt. Se pärskähti pienesti vastaukseksi. Suljin viimein silmäni ja kävin nukkumaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 05.11.2015
21:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Ilmeisesti ketään ei ollut suuremmin haitannut Skylerin kömpelyys yrittää lausua Avalonin nimeä, joten tyttö päätti itsekin antaa asian olla. Oli myöskin huojentavaa tietää että mies itsekin käsitti nimensä hankaluuden, joten sekin hieman vähensi nolostuksen tunnetta. ”Olette oikeassa, prinssi Farran”, Skyler sanoi, tarkoittaen sekä ajatusta lepotauosta, että suunnasta Gilmarin laaksoon. Mutta sen sijaan että olisi erikseen molemmista sanonut ääneen, tyttö vain nyökkäsi. Tuntien olonsa tervetulleeksi Skyler asteli hieman keskemmälle autiota ja alkoi purkaa Neonílan varusteita hevosen selästä. Tamma oli ansainnut lepotaukonsa, se oli kuitenkin koko päivän huolehtinut ehkä enemmän emännästään kuin tyttö itse hevosesta. Hän laski leilistään vettä pieneen metalliseen astiaan ensin hevoselleen, ottaen myös itse pienen kulauksen ja taputtaen hevostaan kaulalle.

Hoidettuaan Neonílan tarpeet Skyler itse istuutui maahan, lähelle hevostaan. Tamman läsnäolo toi hänelle pientä turvan tunnetta. Vaikka nämä miehet selvästi olivatkin hänen puolellaan, ei tyttö vielä tuntenut oloaan täysin mukavaksi näiden seurassa. Tuntematon miesseura oli kuitenkin aina tuntematonta miesseuraa, eikä Skyler halunnut edes kuvitella mitä tapahtuisi jos hänen onnistui suututtaa nämä jotenkin. Sen sijaan tyttö katsoikin paremmaksi vaihtoehdoksi seurata aukion tapahtumia melko hiljaisena. Hän tiesi kyllä että olisi hyvä saada hieman nukuttua nyt kun siihen oli mahdollisuus, mutta hän ei saanut itseään rauhoittumaan tarpeeksi. Ehkä hetki paikallaan auttaisi siinä?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 05.11.2015
21:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Haukottelin pienesti, kun nainen alkoi availemaan korsettini nyörejä. Kun olisin saanut vaihdettua vaatteeni, voisin antaa Friggille vettä ja vähän kauraa. Sen jälkeen voisin etsiä toisenkin viltin, jonka alla nukkuisin. Toinenhan oli vain patjan korvikkeena, koska en paljaalla maalla halunnut maata. Hymähdin pienesti, kun nainen vastasi aluksi, että saisin kysyä kysymyksen. Meni hetki ennen kuin tuo kertoi nimensä, ja myös poninsa nimen. Tuokin ehkä oli väsynyt, kun ei heti älynnyt kertoa nimeään. Ei se mitään. Naisella oli mielenkiintoinen nimi, Galena. Pian tuo kysyi myös minun nimeäni ja antoi minulle korsettini, jonka oli saanut yltäni pois. Otin korsetin ja avasin suuni.
"Sinulla kiva nimi. Ja minun nimeni on Terise Alexandra Livius. Olen Gerosin prinsessa. Hänen nimensä on Frigg, eli jumalatar", kehuin aluksi Galenan nimeä. Ponin nimeen en puuttunut, vaikka olihan sekin söpö. Sitten kerroin oman nimeni ja kuka oikein olin, jonka jälkeen osoitin vielä Friggiä ja kerroin tuon nimen ja samalla, mitä se tarkoittaa.

Laskin korsetin viltille ja katsoin ympärilleni, vaikka en juuri mitään nähnytkään, koska oli hämärää. Tarkistin vain, että kukaan ei ollut näköetäisyydellä, sillä aloin riisuutumaan täysin alasti. Ensin lähti alushameet ja tietysti vannehame, seuraavaksi lähti aluspaita ja sukat. Ja totta kai kengätkin. Alusvaatteita minulla ei ollut. Gerosissa ei ollut tapana pukea sellaisia niin monen vaatekerroksen alle, kun eivät ne mitään juuri hyödyttäneet. Korsetti tuki rintojani, joten nekään eivät päässeet valahtamaan alas, paitsi tietenkin iän mittaan nii voisi käydä, vaikka minulla ei varmaan olisi siitä vielä pitkään aikaan pelkoa, koska minulla ei ollut kovin suuria rintoja. Olin kaikinpuolin pieni. Kun minulla ei ollut rihmankiertämääkään päälläni, nappasin mukavan tuntuisen yömekkoni viltiltä ja sujautin sen ylleni. Mekko oli pitkä, ylettyi nilkkoihin asti. Hihatkin olivat ranteisiin yltävät ja löysät, hieman pussittavatkin. Vaikka yömekoksi se olikin peittävä, miespuolisten ei olisi sopiva nähdä minua siinä. Olin kuitenkin nainen ja vieläpä prinsessa. Mutta kuten hyvin tiesin, miehiä ei tainnut olla lähimaillakaan... Ellei Galena sitten sattuisi olemaan mies. Naurahdin ajatukselleni, mutta en kuitenkaan viitsinyt kertoa, mitä oikein ajattelin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 05.11.2015
21:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Kun muut alkoivat ilmeisesti nukkua (?) ja vahtivuoro epävirallisesti alkoi, Calder asteli itsekin vielä Rayen luokse hakemaan itselleen viltin. Mietteliäänä hän vilkaisi viinileiliään, jossa vielä kuitenkin oli juomaa jonkun verran jäljellä. No kaipa sen saattoi nyt juoda tyhjäksi, ei juomaa nyt kannattanut maailman tappiin säästellä. Hän otti itse ensin melko pitkän hörpyn, ennen kuin kääntyi Jeremyn puoleen. Toinen oli istunut kivelle, ja Calder lähti tätä kohti liittyäkseen miehen seuraan. Tylsää hänelle kuitenkin tulisi itsekseen ja jos Raye jossain välissä taas saisi kerättyä voimia tarpeeksi ärsyttääkseen nuorukaista, siitä ei seuraisi muuta kuin huono päivä tälle. ”Maistuuko? Vinemarin parasta laatua”, Calder sanoi virnistäen ojentaen leiliä Jeremyä kohti ja istuen maahan. Omaa pirullisuuttaan nuorukainen kuitenkin jätti mainitsematta miten väkevää juoma oli, jos toinen suostuisi juomaan. Tämän ilme tulisi melko varmasti olemaan näkemisen arvoinen, eikä Calder halunnut pilata yllätystä. Kuitenkin juoma oli melkoisen vahvaa, eikä moni saanut käsiään siihen ihan helposti.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 06.11.2015
15:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Katselin kaikkia. Se yksi prinsessakin oli nukahtanut istualteen maahan. Voimien käyttö taisi väsyttää aika paljon. Käänsin sitten katseeni siihen yhteen prinssiin, joka lupasi vahtia kanssani ensimmäisen vahtivuoron. Tuo käveli luokseni ja tarjosi mitä ilmeisemmin, jotain alkoholia virnistellen.
"No voihan sitä maistaa", vastasin. Uskoin kuitenkin, että Caenezhin alkoholijuomat olivat parempia, mutta ei sitä nyt kannattanut nirsoilla. Nappasin leilin ja join tilkan. Se oli melko voimakkaan makuista viiniä, vähän yllättävää, mutta alkushokin jälkeen join lisää. En kuitenkaan erityisemmin hätkähtänyt, sillä mikään ei voinut olla niin pahaa ja voimakkaan makuista kuin karhunveri, ja siitäkin minä tykkäsin. Harmi, että mukanani oli vain olutta ja viiniä.
"Ihan hyväähän tämä, vaikka ei pane vertoja Caenezhin viinille. Caenezhin olutkin on erittäin maukasta.", kerroin virnistäen ja ojensin takaisin miehen viinileilin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.11.2015
16:48
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Katselin naista hetken ymmälläni, kun tämä ensin kehuttuaan nimeäni esittäytyi sitten itse Gerosin prinsessaksi. Olinkin jo päätellyt, että hänessä oli jotakin erityistä, mutta että prinsessa. En ollut ikinä tavannut edes yhden yhtä aatelista, tietääkseni, ja nyt yövyin metsässä ihka oikean prinsessan kanssa. Olinkohan käyttäytynyt sopimattomasti? Toivottavasti en, ainakaan tämä Terise Alexandra Livius ei ollut näyttänyt pahastuvan sanoistani. ”Oi olen pahoillani. En ole kauheasti tekemisissä ihmisten kanssa, saati aatelisten, joten en tunnistanut sinua prinsessaksi…” Sanoin hieman huolta äänessäni, koska nyt en oikein tiennyt miten pitäisi toimia. Olisiko pitänyt sanoa ”te” sinuttelun sijaan? En tiedä miksi, mutta minulla oli jokin aavistus, että sellainen oli käytäntö, mutten ollut varma. Prinsessan kauniilla hevosella oli myös arvoisensa nimi. Frigg, mikä tarkoitti jumalatarta. Hevonen kieltämättä näytti jumalaiselta olennolta. Manin hiukan vaivautuneena tilanteen saamasta käänteestä syrjemmälle istumaan, kun prinsessa vaihtoi vaatteitaan. Koska olisi ollut epäkohteliasta tuijottaa, keskityin katselemaan ruohoa. Mietin samalla, miksiköhän prinsessa tahtoi päästä Gilmarin laaksoon ja miksei tällä ollut ketään mukana? Oli varmaan vaarallista matkustaa, nyt kun oli kaiken maailman sotia ja kaikkea.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.11.2015
17:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Farran kutsui sitten vieraansa peremmälle tähän melko olemattomaan leiriimme, eli aukeaan metsässä. Jatkaen yön pituudesta ja siitä, että kaikkien pitäisi levätä ennen aamua. Niinpä, olin samaa mieltä, prinssin oli pitänyt levätä jo aikaa sitten, mutta tämä oli keksinyt alkaa nähdä painajaisia ja sitten alkaa purkamaan huonopoikakokemuksiaan. Mutta nyt hänen olisi hyvä nukkua, kuten prinsessan ja hänen seuralaisensa. En tosin tiennyt miten väsyneitä he olivat ja milloin viimeksi nukkuneet, mutta itse voisin kyllä pitää vahtia. En kuitenkaan saisi nukuttua nyt kun seuraamme oli liittynyt vieraita, vaikken heitä vihollisiksi mitenkään epäillytkään. Lisäksi kun olimme näin lähellä rajaa joka kuhisi vihollisia, nukkuminen olisi vaikeaa väsymyksestä huolimatta. Tämän retken alettua en ollut nukkunut kunnolla varmaan tuntiakaan yhteen menoon ja nytkin uni tekisi hyvää, edes lyhyt, mutten alkaisi jakelemaan mitään vahtivuoroja, se ei ollut minun tehtäväni. Lisäksi oli mietittävä joenylitysstrategiaa uudelleen nyt kun meillä oli lisävahvuutta joukoissa. Olettaen, että prinsessa Skyler ja Avalon eivät lähtisi keskenään jatkamaan matkaa, mutta epäilin vähän. He tiedostivat kyllä vihollisten määrän ja meillä oli sama suunta.

Prinsessa sanoikin Farranin olevan oikeassa, ilmeisesti levon ja suunnan suhteen. Neito alkoi purkamaan varusteita hevoseltaan ja hoidettuaan hevosensa tarpeet, istuutui vaitonaisena maahan. Ei hän kyllä siltä vaikuttanut, että alkaisi nukkumaan, mutta ymmärrettäväähän se oli vieraassa seurassa. Ilmeisesti kun neito ei tuntenut Avaloniakaan vielä kovin hyvin, joten kolmen vieraan miehen seurassa nukkuminen ei välttämättä tuntunut kovin kutsuvalta ajatukselta. ”Olimme aikeissa jatkaa matkaa mahdollisimman pian aamun valjetessa rajalle ja sen yli Lunemariin. Teidän kannattaisi tosiaan nukkua siihen asti, ylitys tuskin tulee olemaan helppo. Minä voin pitää vahtia vihollisten varalta, raja ei ole kaukana.” Puutuin lopulta puheeseen, kerta prinssi ei halunnut tehdä suunnitelmaamme selväksi tulijoille, tiedä sitten oliko edes kuunnellut, kun tein yksikseni suunnitelmia tämän retken onnistumiseksi. Lupauduin lisäksi vahtimaan, jos joku haluaisi jakaa vahtivuorot, en vastustaisi, mutta en ehdottaisi sitä itse. Pystyisin kyllä hyvin pitämään vartiota loppuyön, ei se tekisi minua liian väsyneeksi aamuiseen rajanylitykseen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 06.11.2015
19:45
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder hieman pettyi kun Jeremy ei reagoinut mitenkään vahvaan viiniin. Tosin ei se loppujen lopuksi häntä suuremmin haitannut, hyvä vain ettei toinen ollut saman tien täysin tuiterissa hänen takiaan. Joka tapauksessa Calder oli jo päättänyt, että piti Jeremystä, tästä saisi melko todennäköisesti ihan hauskaa juomaseuraa. ”Sitähän ne kaikki sanoo”, Calder naurahti Jeremyn väittäessä Caenezhin viinejä paremmiksi. Tämä kehui myös olutta, mikä ei sekään ollut nuorukaisen itsensäkään mielestä huono juomavalinta. ”Täytyy kai sitten itse käydä joskus maistamassa”, nuorukainen jatkoi ja otti uuden hörpyn viiniä.

”No, meinataanko me vaan ryypätä tässä koko vahtivuoro ku vanhat juopot vai keksitkö sinä jotain juttua?” Calder kysyi. ”Tai eipä mua hiljaakaan istuskelu haittaa, aattelin vaan että kuolisin mieluusti hieman hauskemmin ku tylsyyteen metsän keskellä miesseurassa.” Ei hän aikonut pakottaa toista puhumaan jos tämä sattuisikin olemaan yllättäen hiljaisempaa sorttia, vaikka eipä siltä kyllä ollut tähän asti vaikuttanut.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 07.11.2015
18:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Farranin hyväksyttyä hänen ja Skylerin liittymisen seuraan, Avalon alkoi purkaa varusteita Gillespieltä, joka edelleen tutkaili uteliaana Heroa. Avalon päätti sitoa sen varmuuden vuoksi yöksi, jotta se ei menisi yöllä hieromaan tuttavuutta Heron kanssa ja aiheuttaisi kohtausta jos Hero ei olisi kiinnostunut hieromaan ystävyyttä. Hän kaivoi vilttinsä satulalaukustaan, ja teki itselleen makuupaikan. Hän kuunteli Dorianin selityksen suunnitelmasta vaitonaisena. Tai, ei se vielä oikein suunnitelma ollut, vain mitä pitäisi tehdä aamulla.

”Sir Nightingale, jos kaipaatte itse lepoa jossain vaiheessa yötä, voitte herättää minut ottamaan vahtivuoron”, Avalon tarjoitui samalla kuin irrotti miekkansa selästään ja asetti sen makuupaikkansa viereen, käden ulottuville. Ei hän ollut varma, hyväksyisikö Dorian hänen tarjoustaan, sillä olihan hän toistaiseksi tuntematon tulokas. Mutta he olivat kaikki kuitenkin samassa veneessä nyt, joten hän ainakin yrittäisi parhaansa mukaan olla ryhmälle hyödyksi.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com