Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.11.2015
19:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Galena alkoi pahoittelemaan, kun ei ollut tunnistanut minua prinsessaksi, koska ei ollut kuulemma hirveästi tekemisissä ihmisten kanssa, varsinkaan aatelisten. Ymmärsinhän minä sen, että metsässä astusteleva ei välttämättä tuntisi edes oman valtakuntansa kuningasperhettä ulkonäöltä, ehkä nimiltä kuitenkin.
"Ei se mitään. Ymmärrän kyllä, että ei kaikkia voi tunnistaa. Emmehän ole edes samasta valtakunnasta", vastasin hymyillen, vaikka tuskin nainen sitä näki, kun olin selin tuohon. Tietenkin olisi mukavaa, jos minut tunnistettaisiin joka paikassa, paitsi vihollisten keskuudessa, ja saisin arvoistani kohtelua, mutta en voinut valittaa. Minun oli muutenkin korkea aika lopettaa nirppanokkailu, vaikka tuskin pääsisin siitä ihan noin vain eroon.

Nostin päälläni olleet vaatteet syliini ja vein ne satulalaukkujen luo. Pistin ne satulalaukkuihin, jotta ne pysyisivät turvassa lialta. Eikä sitä tiennyt, jos vaikka alkaisi satamaan. Sen jälkeen menin viltin luo takaisin ja kävin istumaan sen päälle. Vedin toisen vilttini syliini ja katsoin Galenaa.
"Ethän häivy nukkuessani luotani?" kysyin. Minua pelotti hieman olla yksin näin kaukana kotoa. Olin nukkunut melko huonosti muut yöt, vaikka Frigg olikin turvanani. Kävin makaamaan ja vedin viltin kunnolla ylleni. Maa oli inhottavan kova ja kylmä paikka nukkua, kaipasin omaan pehmoiseen ja lämpimään sänkyyni. Toivottavasti pääsisin pian takaisin kotiin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.11.2015
19:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

"No sepä taitaa johtua ihan vain siitä mihin on tottunut", sanoin miehelle, kun tuo totesi, että niinhän kaikki sanovat, että muu viini on parempaa kuin Vinemarissa. Seuraavaksi prinssi ilmoitti, että hänen pitäisi varmaan käydä maistamassa Caenezhissa Caenezhin alkoholijuomia.
"Mitä suotta, minulla on mukana sekä viiniä että olutta. Voin tarjota, jos haluat", sanoin miehelle ja naurahdin. En minä mihinkään olisi lähtenyt ilman alkoholia.

Hetken päästä prinssi, jonka nimen olin unohtanu jo ajat sitten, kysyi aikoisimmeko ryypätä koko vahtivuoron vai keksiä jotain puhuttavaa.
"Tottahan toki voimme puhua jostain, jos tulee jokin hyvä aihe mieleen", vastasin miehelle. Minä kyllä tykkäsin puhumisesta oikein paljonkin. Vitsailusta varsinkin. Nauroin miehen sanoille siitä, että tuo ei haluaisi kuolla tylsyyteen metsän keskellä miesseurassa.
"Älä nyt! Näin komeaa miesseuraa ei usein saa kukaan, joten tällaisessa miesseurassa kuoleminen olisi kunnia", naurahdin ihan leikillä ja virnistin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 07.11.2015
20:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Vaikka prinsessa Terise sanoikin, ettei häntä haitannut se, etten tunnistanut häntä kuninkaalliseksi, se harmitti minua hieman. Olisihan hänen ulkomuodostaan jo pitänyt sen verran tajuta, mutta ei. Ihmettelin vain mistä moinen metsäkeiju oikein ilmestyi. Tiedostin, että hän oli varmasti korkea-arvoinen henkilö, mutta prinsessa ei kyllä ollut tullut mieleenikään. No mutta onneksi prinsessa ei pahoittanut mieltään, hän sanoi, ettei kaikkia voinut tunnistaa, emmehän olleet edes samasta maasta. En kyllä varmaan tunnistaisi edes oman maani prinsessaa ulkonäöltä, vaikka tiesinkin nimen. Annoin tämän aiheen kuitenkin olla, eihän sille enää mitään mahtanut, ja nojasin takanani olevaa puunrunkoa vasten kietoen mustaa viittaa päälleni. Terisekin käpertyi vilteilleen ja veti toista vilttiä paremmin päälleen kysyen vielä, että enhän häipyisi hänen nukkuessaan. ”En tietenkään, minähän lupasin saattaa sinut Gilmarin laaksoon.” Vastasin Teriselle, koska en nyt keksinyt syytä, miksi olisin häipynyt sanomatta mitään. Olisi ilkeää jättää nuori metsään tottumaton prinsessa yksin metsään. Caonach tuli viereeni ja alkoi töniä olkapäätäni turvallaan, jolloin nostin kättäni silittääkseni ponin turpaa. Se hörähti tyytyväisesti ja laski sitten päätään alkaen nyhtää ruohoa sammalen seasta, joten annoin sen olla ja koetin nukkua. Oli aika myöhä, mutta eiköhän tässä ehtisi ihan hyvin nukkua ennen kuin pitäisi aamulla jatkaa matkaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 07.11.2015
21:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Ilmeisesti kellään ei ollut kauheasti vastaväitteitä asian suhteen tai kukaan ei ainakaan vaatinut saada vahtivuoroani itselleen. Suunnitelmaa en nyt jaksaisi alkaa selostamaan uudestaan lopuille, ellei joku nyt välttämättä halunnut kuulla sitä ja epätietoisuus veisi yöunet, niin voisin harkita asiaa. Muuten sen ehtisi käymään läpi aamullakin virkeämpänä ja joutuisin kuitenkin miettimään sitä vielä uudestaan nyt kun Skyler ja Avalon olivat vahvistamassa joukkoa. Kaikki hyöty oli otettava mitä irti lähti ja tappiot minimoitava. Mitä vähemmillä vaurioilla selviäisimme Lunemariin sen parempi. Vihollisia oli enemmän, mutta meillä oli Astoirwenin tulimiekka ja Urumiyan jääkeihäs, jotka tasoittivat tilannetta roimasti.

Suunnitelmapohdintani keskeytyivät siinä kohtaa, kun Avalon ilmoitti, että voisin kyllä herättää hänet jossain kohtaa yötä, jos kaipaisin itse lepoa. Kieltämättä ajatus edes tunnin yöunista kuulosti erittäin houkuttelevalta. En mielelläni jättänyt Farrania vartiotta, mutta ihminen minäkin vain olin ja pakko minunkin oli nukkua. En nyt tietenkään ollut valvonut koko matkaa Astoirwenista tänne, edes minä en kyennyt siihen, vaikka aika vähällä unella pärjäsinkin. Nyt täällä sentään olisi joku pitämässä koko ajan vahtia, vaikka en voinutkaan ihan takuuseen mennä Avalonista, niin olimme loppujen lopuksi samalla puolella. Ja heräisin kyllä, jos jotain sattuisi. ”Saatanpa ottaa tarjouksenne vastaan, herra Avalon. ”Mutta nukkukaa te nyt ensin, voimme käydä lopulliset suunnitelmat ja muut tarvittavat keskustelut vielä aamulla.” Vastasin Avalonille ja lopun osoitin myös kruunupäille, että suunnitelmaa ei tarvitsisi nyt murehtia.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 07.11.2015
22:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Olimme tosiaan päässeet myöskin uuden leiripaikan suojiin muiden kanssa. Osa oli selvästikin mennyt jo nukkumaan, muuta valvoi enää. Mireya puolestaan selitti jotain siitä, että voisi tehdä puista suojen ympärillemme, joka kuulosti kyllä ihan hyvältä ratkaisulta. Caine loppujen lopuksi vastasi tähän kysymykseen ainoastaan ja muut olivat asian suhteen hiljaa, mutta eivät he ainakaan asiaan kielteisesti vastanneet. Mireya alkoikin sitten tekemään tuota kyseistä puusuojaa. Samalla alettiin myöskin miettimään sitä, kuka tai ketkä olisivat ensimmäiset vartijoijat ja lopuksi sellaiset päätettiin. Kummankaan nimestä en kuitenkaan ollut varma. Toinen taisi olla Jeremy kun Caine oli hänet esitellyt aijemmin, mutta toisen osapuolen nimestä minulla ei ollut harmaintakaan hajua, mutta sama se.

Mireya puolestaan oli nukahtanut selvästi suunnilleen pystyyn, hyvä kun ei kuitenkaan seisomaan. Istumaan tämä kuitenkin oli nukahtanut selvästikin. Astelinkin kyseisen prinsessan vierelle ja kyykistyin siihen istumaan. Seuraavaksi koitin laskea Mireyan makuuasentoon(?), koska se olisi varmasti mukavampi asentoa nukkua. Koitin tietenkin olla herättämättä. Nousin kuitenkin ylös vielä sen verran, että sain haettua Mireyalle tämän hevosen kyydistä sen samaisen viltin, joka Mireyalla oli aijemmalla leiripaikalla. Lopuksi kuitenkin päätin peitellä Mireyan sillä ja istuin lopuksi tämän viereen uudestaan.

Ilmoittelin tässä toki myöskin, että voinen itsekin vartijoida jossain kohdassa ja Caine tokaisi siihen, että hän voisi olla vahtiparini, jos en parempaakaan saisi. "Selvä homma", vastaan siihen. Sitten Cainekin meni nukkumaan ja lopuksi hereillä jäi vartijoijat ja minä. Tosin voisin ehkä itsekin mennä nukkumaan, mutta toisaalta henkivartijana minun pitäisi vartijoida Mireyan unta. Seuraavaksi käänsin katsettani niihin kahteen, jotka ilmeisesti olivat vartiossa tai kovin ainakin yrittivät olla, mutta vartijoinnin sijaan nämä olivat alkaneet ryyppäämään. Mitä hyötyä heistäkään oli sitten loppujen lopuksi, jos he aikoivat vetää niin sanotusti perseet olalle? Kännisistä miehistä ei pahemmin vartijoinnin kannalta olisi kuitenkaan hyötyä, jos he aikoivat siihen asti kaljaansa lipittää vai mitä onkaan. En nyt kuitenkaan aikonut aikuisille ihmisille asiasta huomauttaa, mutta en jaksanut ymmärtää moista. Toisin sanoen, olisi jopa suotavaa, että pysyisin sittenkin hereillä itsekin. Ei noiden hartijoille mitään vastuuta voinut antaa, jos ryypiskely karkaisikin lapasesta. En edes ymmärtänyt sitä, miksi ihmeessä he olivat jotain viiniä tai kaljaa mitä liene olutta veden sijasta mukaansa ottaneet. Olisi ehkä kannattanut kuitenkin ottaa enemminkin vettä mukaan, vaikka juomallahan tuokin painolasti keveni... Antaa nyt kuitenkin olla, koska ei se ollut ongelmani tai toivottavasti siitä ei tulisi ongelmaani.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 07.11.2015
22:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder vain hymähti kun Jeremy sanoi että mieltymykset oli tottumuskysymys. Oikeassahan tuo kyllä siinä oli, ja kuka tahansa nyt varmana suosikin kotimaisia alkoholeja, ei se mikään ihme ollut. ”Olisit heti sanonut”, Calder hihkaisi innostuneena ja silmät kimaltaen, kun Jeremy kertoi, että hänellä oli mukana viiniä ja olutta. Hän tiedosti näyttävänsä enemmän lapselta karkkikaupassa kuin ikäiseltään. Mutta eipä tuo häntä loppujen lopuksi haitannut, alkoholi kuitenkin oli hänelle kuin karkin vastine.

”Nyt kun mainitsit, niin eipä sun ulkonäössä todellakaan mitään valittamista ole, huonompaankin seuraan tässä olisi voinut päätyä”, Calder naurahti, osoittamatta kuitenkaan sanojaan erityisemmin kellekään nukkuvista. ”Mutta tuskin kukaan täällä siinä tarkoituksessa on että sinua tultiin ihailemaan, siinähän se vähän kuin hukkaan menee. Tai sitten multa on jääny jotain välistä… ”, hän jatkoi edelleen virnuillen mittaillen samalla Jeremyä katseellaan. Oli toisen päätettävissä ottaisiko tämä hänen sanansa pelleilynä vai rehellisenä kehuna, se kuitenkin oli vähän sekoitus molempia.

”Kerro vaikka jotain Caenezhista, Cainesta tai itestäs. Ihan sama kait se mulle on, mutta mieluusti tietäisin kenen kanssa tässä liikutaan kun ilmeisesti hetken aikaa pitää samoja naamoja katella”, Calder ehdotti puheenaiheeksi. Melko mielikuvitukseton puheenaihe, mutta hän kuitenkin mielellään kuuli tarinoita muista valtioista. Ja olihan se varmasti ihan hyvä tietää jotain myös tulevasta matkaseurasta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.11.2015
23:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Naurahdin, kun prinssi innostui siitä, kun sanoin, että minulla oli mukanani sekä viiniä että olutta. Nousin ylös kiveltä ja kävelin satulalaukkujen luo. Otin kaksi leiliä, toisessa oli yhtä Caenezhin parhaista viineissä, toisessa yhtä parhaista oluista. Kävelin takaisin kivelle ja istuin alas.
"Kumpaa haluat ensin maistaa?" kysyin hymyillen mieheltä.

Virnistin, kun sain kuulla kehuja, vaikka ne olivatkin vitsinomaisessa muodossa.
"Niin, no jos ulkomuotoni ihailu on toissijainen tehtävä, vaikka kyllä varmasti kaikki ovat jo huomanneet, miten hyvältä näytän", totesin ja naurahdin taas. Olin erittäin otettu, kun minua kehuttiin, vaikkakin osasin jo ihan itse kehua itseäni, sillä taisin olla vähän itserakas.
"Et sinäkään hullumman näköinen ole. Tosin kaikki täällä näyttävät aika hyvältä. Tämä paikka taitaa olla kauniiden ihmisten kohtaamispaikka", mietiskelin ja katselin ympärilleni.

Palasimme pian takaisin puheenaiheen keksimiseen. Mies ehdotti, että kertoisin joko Caenezhista, itsestäni tai Cainesta. Ehkä Caine voisi kertoa itsestään paremmin tai muuten juomaseurani saisi kuulla pelkkää ylistystä prinssistäni.
"No voin minä kertoa itsestäni, vaikka tuskin minussa paljoa on kerrottavaa. Saat kyllä kertoa myös itsestäsi jotain", päätin mitä kertoisin. Tietysti toinen saisi vastapalveluksi kertoa itsestään myös. Otin paremman asennon kivellä ja mietin, mitä kertoisin itsestäni.
"Noh... Nimenihän on Jeremy Gergory ja iältäni olen 23-vuotias. Olen Caenezhin hovin metsästäjä, koska olen yksi Caenezhin parhaista metsästäjistä. Opin metsästystaitoni isältäni, joka toimi minua ennen hovin metsästäjänä. Sen takia olen viettänyt pienestä pitäen aikaani todella paljon kuninkaanlinnassa, ja tietenkin metsällä. Omistan kyllä talon ja maatilaa, mutta yleensä käyn siellä vain nukkumassa ja ehkä valmistamassa lihoja soipivan kokoisiksi paloiksi ja sen sellaista. Haluatko kuulla vielä lisää?" Aloin selittämään itsestäni. Selitin enemmänkin työstäni kuin yksityiselämästäni. Mietin olikohan infoni tylsää, joten siksi kysyin vielä perään halusiko prinssi kuulla lisää.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 07.11.2015
23:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Vaikka Skyler ymmärsikin, että hänen kannattaisi nukkua, ei uni silti meinannut tulla helposti. Vaikka hän olikin väsynyt, tyttö oli aivan liian hermostunut miesseurasta, vaikkei sitä hänen kasvoiltaan voinutkaan nähdä. Päättäen kuitenkin edes yrittää nukahtaa, hän sulki silmänsä, mutta avasi ne taas vahingossa pian, varmistaen ettei tilanne ollut muuttunut mitenkään. Neoníla, aistien Skylerin tunnetilan, asteli tytön viereen ja pökki tätä hieman turvallaan, koittaen rauhoitella emäntäänsä ja tyttö silittelikin tamman turpaa hieman hajamielisesti. Hän kuuli kuinka Dorian ja Avalon keskustelivat vahtivuoroista, mutta mikään ei enää rekisteröitynyt hänen mieleensä. Olisi melkein ollut aivan sama vaikkei hän olisi kuullut yhtään mitään, tuskin hän enää aamulla osaisi sanoa mitä kaksikko oli puhunut. Hevosensa läheisyys kuitenkin alkoi pikkuhiljaa rauhoittaa Skyleria, ja kohta tyttö alkoikin nuokkua ja viimein nukahti, kaatuen kyljelleen, tiukasti vilttiinsä kietoutuneena ja käpertyen mahdollisimman pieneksi.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 07.11.2015
23:17
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Huomasin yhden syyn, miksi minun oli niin ikävä nukkua maalla. Olin unohtanut kokonaan avata suuren nutturani ja laskea hiukset auki. Nousin nopeasti vielä istumaan ja availin hiuksiani. Ne valahtivat nätisti alas ja peittivät myös oikean silmäni. Riisuin myös tiarani päästäni ja laskin sen vierelleni. Tiarani olivat minulle tärkeitä, muistuttivat siitä kuka olen ja mistä olen kotoisin, ketkä ovat vanhempani. Tämäkin tiara oli rakkaan äitini, jota en koskaan oikeastaan nähnyt, kun tuo kuoli synnyttäessään minua. Haluaisin jonain päivänä kantaa sitä ylpeydellä ja olla samanlainen hyväsydäminen kuningatar kuin hän kuulemma oli ollut. Hymyilin pienesti miettiessäni näitä asioita, kun katselin tiaraa, jonka olin pistänyt viereeni. Laskeuduin takaisin makuulle ja katsahdin Galenaan, kun tuo sanoi, että oli luvannut matkata kanssani Gilmarin laaksoon.
"Kiitos", kiitin naista hymyillen. Suljin sitten silmäni ja aloin nukkua.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 08.11.2015
00:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

”No nyt kun on kerta aloitettu viinilinjalla niin sitä vaikka ensin”, Calder vastasi tyytyväisenä. Hän naurahti saadessaan Jeremyltä takaisin kehuja ulkonäöstään, harvemmin sellaista kuitenkaan kuuli, varsinkaan miesten suusta, mutta ei nuorukainen aikonut alkaa valittamaankaan asiasta. ”Kiitos kiitos, ja tuskin kellään täällä mitään itsetunto-ongelmia tosiaankaan on, tai sitten niillä on vikaa silmissä”, hän sanoi ja vilkaisi pikaisesti nukkuvia. Samalla hän huomasi Mireyan henkivartijan olevan vielä hereillä, mutta ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän suurempaa huomiota. Kaipa hänkin nyt jossain vaiheessa alkaisi nukkua, väsyneenä kun tästä ei olisi iloa kenellekään.

Jeremy suostui Calderin ehdottamaan puheenaiheeseen. Nuorukainen nyökkäsi, kun toinen sanoi että hänenkin pitäisi vastineeksi kertoa jotain itsestään, ihan reilu vaatimus. Hän kuunteli kiinnostuneena kun Jeremy esitteli itsensä ja alkoi sitten kertoa työstään. Metsästäjä kuulosti varsin hyödylliseltä tapaukselta, varsinkin jos heidän pitäisi piilotella enemmän luonnon keskellä, sillä Calderilla itsellään ei ollut taitoa pyydystää eläintä saati sitten valmistaa sitä syömäkelpoiseksi.

”No olihan tuossakin jo alkua. Mä oon Calder Vinemar, ikää 20 ja täysin toivoton metsästyksessä”, Calder esitteli itsensä virnistäen hieman. ”Kalastus tosin onnistuu tuon onnettaren avulla melko hyvin, enkä tarkota nyt tuota raivohullua nelijalkaista”, hän jatkoi, osoittaen Rayen suuntaan, mihin hän oli myös jättänyt kirveensä. Nuorukainen ei ollut tottunut esittelemään itseään kovin kummoisesti, kuitenkin ainakin melkein kaikki Vinemarissa kyllä tiesivät prinssin, liikkui tämä missä tahansa. ”Sun vuoro, antaa tulla vaan ihan mitä haluat”, hän yllytti toista kertomaan lisää. Hän oli huomannut ettei toinen ollut hirveästi mennyt pintaa syvemmälle esittelyssään, mikä ei tosin haitannut kun ei Calderkaan hirveästi itsestään kertonut. Tämä saisi kyllä kertoa ihan mitä vain halusi tai kysellä tarkemmin Calderista jos tahtoi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.11.2015
12:15
Muokattu: 08.11.2015
12:17
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AIKAHYPPY

Jos jollain jäi jokin nyt pahasti kesken niin sen saa vielä roolata ^^

Aika: Aamuyö, kello on noin kuusi aamulla

Sää: Puolipilvistä, aurinko alkaa nousemaan pikkuhiljaa. Hieman koleaa vielä ja maassa on aamukastetta.

Ja eli tilanne on se että kaikki varmaankin nukkuvat, pääleirissä oletettavasti Rauf ja Caine vahtivat ja Farranin leirissä vahtia pitää nyt aamuyön puolella Avalon.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.11.2015
15:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Olin onnistunut saamaan Mireyan makuuasentoon niin, ettei tämä herännyt siihen ja olin ollut tyytyväinen saavutukseeni. Mireya jatkoi siis uniaa, jolloin käänsin katseeni lopuksi Mireyan hevoseen, jolla oli vielä kaikki romppeet selässään. Pitäisi varmaankin ottaa ne pois siltä ja pian olinkin saanut Mireyan hevoselta kaiken pois tämän selästä, joten ei hevosenkaan koko yötä tarvinnut niitä selässään kantaa. Ryypiskelijät puolestaan olivat jatkaneet omaa ryyppäämistään ja kyllä teki koko ajan mieli sanoa heille jotain siitä, että luulivatko he, että heistä oli kännissä jotain apua, jos jotain vaikka sattuisi. Päätin kuitenkin antaa ongelman olla ja lopuksi päätin ummistaa itsekin silmiäni joksikin aikaa.

Hyvin en kuitenkaan pystynyt nukkumaan, koska päässäni liikkui monenlaisia ajatuksia. Pärjäsin kuitenkin nykyään lyhyilläkin unilla hyvin, koska lyhyisiin uniin oli ollut pakko tottua, koska olen kuitenkin henkilökohtainen henkivartija. Mutta tosiaan, kun nyt sitten kerran olin taas hereillä, niin päätin, että ryypiskelijät saisivat mennä ryyppäämään muualle tai nukkumaan. Minä voisin hoitaa kyllä vartijoinnin ja sanoin sen kyllä ihan selvästi heille, ettei vainkaan jäänyt epäselväksi. Lopuksi herätin Cainen seurakseni, niin kuin hän oli halunnutkin.

Loppuajan vahtivuorossa olimmekin sitten minä ja Caine ja kyllä itsekin olin juonut vaihtivuoron aikana, mutta kaljan ja viinin sijaan olin juonut vaan vettä ihan vaan puhtaan janon vuoksi enkä minkään muun. En edes kantanut mukanani mitään, joka sisältäisi alkoholia. Mutta eipä aikaakaan kun aamu alkoi selvästi pikku hiljaa laskeutua metsän keskelle tai oikeastaan kyseessä oli vielä aamuyö, mutta tarkasta kellonajasta ei ollut hajuakaan. Jos veikkaisin kellonaikaa, niin se olisi varmasti jotain vähän vaille kuusi aamulla tai vähän yli. Itse aamun sää alkoi melko koleana ja pilvisenä tai oikeastaan puolipilvisenä. Auringon nousu oli kuitenkin kaunista katsottavaa. Muut selvästikin nukkuivat vielä(?) ja mietin, että koskahan olisimme mahdollisesti lähdössä? Pitäisikö muita koittaa herättää? "Mihin aikaan olemme mahdollisesti jatkamassa taas eteenpäin?" kysyn Cainelta, koska hän ilmeisesti oli suurimman osan tähänkin asti päättänyt. Vielähän ei oltu valittu ketään ns. johtajaa kuitenkaan, mutta kai sekin jossain kohdassa valittaisiin tai ex-leirissä siitä ainakin puhuttiin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.11.2015
15:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Olin herännyt uniltani aikaisin aamulla, ennen kukonlaulua ja auringonnousua. Caine ja prinsessan henkivartija olivat vahtivuorossa ilmeisesti. Olin noussut ylös ja venytellyt muutaman kerran, jotta raajat vetreytyisivät. Olin nukkunut koko yön kypärä päässä, joten päätäni jomotti hieman kypärän painon takia. Riisuin kypäräni hetkeksi ja paljastin lempeät kasvoni. Naksautin niskani ja pörrötin pitkiä hiuksiani, jotka olivat aivan littanat kypärän takia. Hetken päästä pistin kuitenkin kypärän takaisin päähän. Tuntui kovin orvolta ilman sitä enkä tykännyt olla kypärättä tuntemattomien seurassa. Menin Alfgrimurin luokse ja taputin sitä. Olin riisunut siltä yöllä pois kakki tavarat, nyt sillä oli vain riimu ja riimunnaru. Irroitin riimunnnarun puusta ja hyppäsin pienehkön hevoseni selkään, koska päätin mennä marja- ja sienimetsälle aikaisin aamusta, silloin se oli kaikista rauhoittavinta. Katstehelmiä täynnä olevat kasvit ja marjat olivat kauniita ja niistä tuli hyvälle tuulelle. Alfgrimuria en pukenut varusteisiin, koska se käyttäytyi ihan hyvin, vaikka ohjaisi pelkästään riimunnarun avulla ja pysyin selässä ilman satulaa, koska tasapainoni oli hyvä. Kiinnitin riimunnarun toisenkin pään riimuun, jotta se toimisi ohjaksina.
"Lähden vähäksi aikaa metsään tutkimaan paikkoja ja ehkä keräämään sieniä ja marjoja, jos sattuu kohdalle", ilmoitin sisarenpojalleni nopeasti. Pistin ratsuni liikkelle ja ravasin aamuiseen metsään tiheän puuseinämän välistä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.11.2015
16:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Aloin heräillä unestani. Maa tuntui viileältä allani ja minulla oli hieman kylmä. Käperryin paremmin vilttiin, joka oli päälläni. Raotin silmiäni hitaasti ja katselin ympärilleni. Minua väsytti ja olisin voinut nukkua pidempäänkin, jos vain olisi lämpimämpää. Katselin ympärilleni ja huomasin, että Lotukselta oltiin purettu sen tavarat. Rauf oli varmaan tehnyt sen puolestani, koska en muistanut, että olisin itse niin tehnyt. Olin tainnut nukahtaa yhtäkkiä tähän paikkaan. Nousin istumaan ja tärisin hieman kylmyydestä. Katselin yhä ympärilleni ja huomasin, että suurinosa nukkui vielä(?). Caine ja Rauf olivat hereillä. Kypäräpäistä miestä ei näkynyt missään, mutta tuon tavarat olivat yhä leirissä, joten tuskin tuo oli meitä hylännyt. Punapäinen metsästäjä nukkui sikeästi maassa viltin alla. Tuolla oli oikein leveä asento. Oli kiva, että joku sai nukuttua noin hyvin kylmällä ja kovalla maalla. Käänsin katseeni pois miehestä ja haukottelin muutaman kerran erittäin väsyneesti.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 08.11.2015
16:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calderia hieman ärsytti, kun Mireyan henkivartija oli alkanut patistamaan häntä ja Jeremyä nukkumaan tai ryyppäämään muualle. Vastaukseksi hän oli huomauttanut, ettei edes ollut juonut muutamaa hörppyä enempää, pysyäkseen hereillä ja lämpimänä. Millainen kevytsarjalainen toinen oikein oli jos huolestui heti nähdessään alkoholia? Kuitenkin vahtivuoron vaihdos alkoi olla jo käsillä muutenkin, niin ei hän huomautustaan enempää ollut toisen kanssa riitaa alkanut haastamaan. Nuorukaiselle oli uni tullut sen jälkeen melko pian, vaikka se olikin aika kevyttä.

Calder raotti silmiään kun alkoi kuulla enemmän ääniä ympäriltään. Hän ei vielä täysin tiedostanut mistä oli kyse, mutta sai epämääräisen käsityksen että mahdollisesti kohta haluttaisiin jatkaa matkaa? Tai sen jälkeen kun se yksi viikingin näköinen mies tulisi takaisin. Miettien että samahan hänen oli alkaa itsekin keräämään ainakin osa tavaroistaan kasaan, hän nousi ylös ja asteli Rayen luokse. Hevonen oli jo hereillä, ja nuorukainen mietti oliko otus jälleen kerran ketkuilutuulella hänelle.

Matkan varrella hevosensa luokse Calder käveli nukkuvan Beniaminon ohi. Hän hetkeksi pysähtyi nukkuvan prinssin kohdalle, ja miettien kuinka oli tähänkin asti eniten huolehtinut nierdalesilaisesta, ehkä hän herättäisi tämän. Piruileva hymy kasvoillaan hän mietti, miten suunnitelmansa toteuttaisi, kun kirves oli hieman kauempana. Lopulta hän päätti potkaista Beniaminoa melko napakasti kylkeen, mutta kuitenkin tarpeeksi varovasti ettei tälle tulisi siitä mitään muuta kuin hetkellinen epämukavuus. (?) ”Huomenta, päivänsäde”, hän naurahti astuen lopulta toisen yli astellen hevosensa luokse.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.11.2015
17:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
YOITE XERO

Olin tosiaan noin kaiketi noin pari viikkoa sitten karannut vihollisilta. Viikko oli mennyt kun olin päässyt vihollisten maan ja Caenezhin rajan tuntumaan ja siinä sitten olin aloittanut ensimmäisen kunnollisen lepotaukoni, vaikka onhan taukoa ollut aina välillä muutenkin, mutta koska vihollisen mailla lepotauon pito on kuitenkin aikalailla riskialttiimpaa, joten sellaisiin ei pahemmin ole aikaa ollut.

Kauaa en ollut kuitenkaan sillä rajallakaan nukkunut, vaan sen verran kuin oli pakko. Kun olin herännyt rajan tuntumassa, oli selvästi ollut vielä yö eikä aamusta ollut tuolloin vielä tietoakaan ollutkaan ja matka oli jatkunut siihen hetimiten Caenezhiin ja sinne päästyäni, olin päässyt erääseen kylään. Siellä taas olin saanut tietoa paikallisilta viimepäivien hetkistä ja kaikki, joilta olin kysynyt, olivat puhuneet sodasta. En oikeastaan ollut edes tietoinen koko sodasta tai olin tietoinen kyllä, mutta en siitä, että se olisi ollut jo käynnissä. Kuvittelin, että se oli ollut vasta suunnitteluasteella. Olin ollut itsekin ollut sodan suunnittelussa mukana, koska tuolloin kuuluin vielä vihollissotilaisiin. Tosin siitä oli kyllä jo aikaa kun kuuluin sotilasarmeijaan, mutta en todella tiennyt, että sota oli jo alkanut. Mikä oli kuitenkin melko outoa, koska olisihan se ollut pitänyt tietää. Toisaalta jostain tyrmästä käsin oli paha pysyä ulkomaailman menossa mukana, koska tyrmä oli ollut aikalailla eristetty ja maan alla eikä siellä ollut kun yksi ikkuna, jonka edessä oli ollut kalterit ja ikkuna oli ollut niin ylhäällä, ettei sinne voinut mitenkään edes kiivetä. Ei siis varmaankaan ollut mitenkään suuri ihme ja kummastus, jos en loppujen lopuksi tiennytkään ulkomaailman menosta mitään, mutta harmittaa se kuitenkin olla poissa paikalta, koska olisin voinut taistella oman maani puolesta, mutta ei, kun olin tyrmässä homehtumassa.

Olin saanut tosin tietää myös yhtä sun muutakin, koska jokaisessa maassa oli oma voima-aseensa. Olin sentään kuitenkin kuullut voima-aseista jo ennenkin kun kuulin sattumoisin kahden tyrmän vartijan keskustelun, mutta kun he olivat tajunneet minun kuuntelevan, niin he olivat menneet muualla juttelemaan, joten olin kuullut vaan, että Gildomeran joka valtakunnalla oli voima-ase, jonka hallittava voima oli siis joku elementti. Kyseessä oli siis elementtiase. Muuta en kuitenkaan ollut kuullut. Sen kuitenkin tajusin, että kyseessä oli voimakas ase. Mutta niidenkö takia sota sitten oli syttynyt? Sodan syy kuitenkin oli jäänyt arvoitukseksi, koska kaikki joilta olin asiaa kysynyt, olivat vastanneet jotenkin eri tavalla, mutta yhdeksi syyksi kuitenkin oli mainittu se, että viholliset halusivat ne aseet itselleen. Toinen taas oli selittänyt siitä, että vihollinen halusi enemmän maita hallintaansa ja kolmas taas ihan jotain muuta ja niin edelleen. Voihan ne kaikki olla kuitenkin myöskin todellisia syitä. Lopuksi olin myös yhdeltä saanut tietää, että tällä hetkellä kruununperilliset olivat viemässä aseita Gilmarin laaksoon, mutta tarkemmin en saanut syytä selville, vaikka olinkin kysynyt. Mutta miksi ihmeessä aseet sinne vietäisiin, jos ne voisivat auttaa sodassa? Nehän eivät olleet kuitenkaan tavallisia aseita.

Näiden tietojen varassa ajattelin lopuksi itse ottaa asiasta selvää, mutta jäin kuitenkin Caenezhiin noin päivän ajaksi lähinnä keräämään voimavaroja enemmän ja samalla täydentämään vesivarantojani ja pienimuotoista ruokasäkkiäni ja noin kolme tai neljä vuorokautta sitten olin ottanut määränpääkseni Gilmarin laakson. Tiesin kyllä, että Caenezhista matkaa tulisi olemaan aika paljon, mutta tällä hetkellä olin kuitenkin jo osan saanut matkasta taitettua. Olihan matkaa varmasti vielä paljon jäljellä, mutta onneksi hevonen oli yhteistyöhaluinen ja nopea. Ei hevonen salama kuitenkaan ollut, mutta ei mikään hidaskaan.

Tällä hetkellä kuitenkin olin jossain ehkä Dehrahin, Vinemarin ja Lunemarin rajan lähistöllä eli kohta puoliin toivon mukaan määränpäässäni tai ainakin kartan mukaan. Olihan tässä kuitenkin jo suunnilleen yhtäjaksoisesti ratsastettu noin kaksi viikkoa, ei ehkä ihan, mutta melkein. Kartan puolestaan olin varastanut hevosen mukana vihollisilta. Oli mukanani myös vihollismaan kartta. Oikeastaan kartat olivat tulleet ihan vahingossa mukaan, koska ne olivat olleet hevosen selässä olevassa laukussa. Aamukin alkoi pikkuhiljaa sarastamaan tai sitten sitä oli tapahtunut jo jonkun aikaa sitten enkä vaan ollut tajunnut edes asiaa. Olin lähinnä vaan pitänyt silmällä sitä, että pysyin kartalla siitä, missä päin Gildomeraa menin.

>juu tosiaan, koska en osannu ottaa huomioon kartassa olevii välimatkoja ja nyt ne huomioiden muuttelin tota vanhaa roolii, niin tässä uudestaan kyseinen rooli muuteltuna lähinnä sen takia, koska muutoksen jälkeen Yoite on ratsastanu jo kauemmin, et se joskus ees pääsee tonne

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 08.11.2015
19:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Jossain vaiheessa yötä Dorian herätti Avalonin ottamaan vahtivuoron. Olihan se hieman tylsää valvoa yksin hiljaa metsässä, mutta kamaripalvelijana Avalon oli kyllä tottunut olemaan hiljaa paikallaan mutta valppaana. Lopulta aurinko alkoi nousta. Hän veti taskukellonsa taskustaan, se oli muutamaa minuuttia vailla kuusi. Ehkä muut olisi hyvä herättää, niin he ehtisivät hieman suunnitella ylitystä, ellei Dorian sitä olisi jo suunnitellut valmiiksi. Avalon nousi seisomaan, ja mietittyään hetken, päätti aloittaa herättelyn Dorianista.

”Dorian-herra, hyvää huomenta. Heräisittekö jo?” Avalon sanoi hiljaa, polvistuen ravistamaan Doriania kevyesti. (?) Hän ei uskaltanut olla kovin äänekäs, siltä varalta että lähistöllä sattuisi liikkumaan vihollispartio. Kun Dorian oli hereillä, Avalon siirtyi herättämään Skyleria, sillä hän oletti Dorianin huolehtivan prinssistään. ”Skyler-neiti, hyvää huomenta. Teidän olisi aika herätä”, hän ravisti Skyleriakin kevyesti. (?)

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 08.11.2015
19:44
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino nukkui koko yön raskaasti, hän ei edes hievahtanut yön aikana eikä hän nähnyt unia. Calderin antama potku herätti hänet tylysti, ja hän havahtui älähtäen. ”Huomenta pahanilmanlintu. Mistä hyvästä tuo tuli? Etkö osaa herättää mitenkään mukavasti?” Beniamino mutisi vääntelehtien ja hieroen kylkeään. Kunhan kyljen kipu laantui, hän katseli ympärilleen. Amadeo oli hoidettuna ja sidottuna puuhun vähän matkan päässä, ja hän itse oli peiteltynä vilttinsä alle, mutta hänen muistikuvansa katkesivat leiriin saapumiseen. Hän jäi tuijottamaan Amadeoa hämillään, yrittäen miettiä, miten hän oli saanut sen huolehdittua ja jostain syystä sitonut sen puuhun, vai oliko joku tehnyt kaiken hänen puolestaan. Hän oli myös nukkunut takki päällään ja ranneterät käsissään, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Ei kai hän nyt sentään ollut nukahtanut kesken kaiken ja jättänyt omia tehtäviään jonkun toisen vastuulle? Kuinka noloa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.11.2015
20:11
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Nukuin vielä, mutta aloin pikku hiljaa kuulemaan uneni seasta jotain puheen tapaista, joka sitten loppujen lopuksi olikin puhetta eikä vaan jotain puheen tapaista. Puhe kuitenkin kuului hieman etäämpää, koska olinhan edelleenkin teltassani. Makea haukotus kerkasi huuliltani ja koitin seuraavaksi hieman oikoa selkääni. Oli maassa nukkuminen kuitenkin aika ankeaa, vaikka teltassa nukkuikin eikä suoraan maassa, vaikka ei ruoholla nukkuminen toki yhtä epämukavaa ollut kuin vaikka hiekan päällä nukkuminen tai jonkun kiven päällä nukkuminen. Väänsin ja käänsin ja vääntyilin vielä hetkisen verran ja yritin saada suurikokoisia, sinertäviä silmäni kunnolla auki. Väsymys oli edelleenkin melkoinen, koska en muista, että koska olisin herännyt näin aikaisin. En ollut yhtään varma kyllä kuitenkaan, mitä kello oli, mutta päätin ottaa siitä selvän ja löysinkin hopeisen taskukelloni, joka oikeasti oli isoveljeni, mutta hän halusi antaa kellon minulle ennen kuin lähdin matkaan. Kello näytti kuitenkin olevan kuusi, ehkä hieman yli, mutta kuitenkin. Eli nyt oli aikainen aamu. Olin kuitenkin saanut käsityksen, että lepäisimme vaan hetken ja jatkaisimme sitten matkaa, mutta kyllä tässä oltiin varmasti nukuttu enemmän kuin hetki. Ei se kuitenkaan mitään haitannut, teki se kuitenkin hyvää.

Venettylin kuitenkin raajojani vielä jonkun aikaa. Sitten kaivoin esiin laukustani sen sinertävän liivimäisen olevinaan takin. Oli siinä myös pari valkoista raitaa etukappaleen molemmin puolin. Kiskoin sen päälleni ja sen päälle vielä sen vaaleanturkoosin huivimaisen vaatetuksen. Puin vielä valkoiset korkokengät jalkoihini ja sen jälkeen siirryin siistimään hiuksiani ja lopuksi vielä kiinnitin niihin ne siipiä muistuttavat hiuskoristeet. Pakkasin vielä kaikki tavarani teltasta siihen laukkuun ja ryömin sitten ulos teltasta. Vein laukun Ikukun luo ja palasin kasaamaan telttaa pois, koska ei sitä nyt enää tänä päivänä tarvittu. Yöllä sitten taas, mutta jossain toisessa osoitteessa, koska emme me täälläkään toista yötä enää ole tai ainakin oletin, että matka jatkuu.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.11.2015
20:25
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Yö oli sujunut rauhallisesti. Ilmeisesti viholliset olivat päättäneet pysyä joen toisella puolella odottamassa, koska hevosetkaan eivät rauhallisuudestaan päätelleen havainneet ketään tunkeilijoita lähettyvillä tai sitten he olivat vain kiertäneet leiripaikkamme tarpeeksi kaukaa. No en valittanut, sain rauhassa pohtia strategiavaihtoehtoja yövahdissani. Jossain kohtaa olin herättänyt Avalonin vahtimaan nukkuakseni itsekin hieman ennen aamua, kerta sellainen mahdollisuus oli tarjottu. Ilmeisesti univelkaa oli kertynyt hieman liikaa, sillä nukuin poikkeuksellisen hyvin kertaakaan heräämättä mihinkään, vaikka yleensä heräsin jokaiseen pienimpäänkin ääneen. Tai sitten se johtui Avalonin vartioinnista, että en ollut niin valmiusasemissa kuin tähän asti kaksin prinssin kanssa. No sama se mistä se johtui, hätkähdin hereillä siinä kohtaa, kun joku ravisteli minua ja vaimea ääni toivotti hyviä huomenia.

Katsoin hetken Avalonin perään, kun tämä meni herättämään Skyleriä. Nousin sitten ylös maasta puun rungon vierestä, jota vasten olin nojannut nukkuessani viittaani kääriytyneenä. En vastannut Avalonin hyvänhuomenentoivotuksiin, koska tämä oli jo mennyt herättelemään neitiä. Hieman verryteltyäni jumiutuneita hartioitani ja oiottua jäseniäni menin herättämään Farrania. Toivottavasti prinssi oli saanut nukuttua myös, mitä virkeämmässä kunnossa hän olisi, sen parempi. itse olisin jaksanut nukkumattakin, mutta parempi näin, väsymys ei ikinä ollut kauhean hyvä asia kun piti tehdä vaikeita päätöksiä ja vaarallisia rajanylityksiä. Kumarruin nukkuvan prinssin puoleen ja ravistin tätä reippaasti hartiasta (?) ”Prinssi Farran, nyt olisi aika nousta ylös.” Ilmoitin Farranille nousten sitten saman tien ylös enkä jäänyt odottamaan mitään puoliunista aamuäreää nyrkinhuitomista.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com