Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.11.2015
21:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Hiukan kyllä siinä kohtaa pisti kaduttamaan, että lupauduin Raufin vahtipariksi. Kun mies tuli herättämään minua vahtimaan, olisi tehnyt mieli käskeä häntä painumaan hiiteen ja kääntää vain kylkeä, mutta luvattu mikä luvattu. Niinpä olin väkisin noussut ylös mukavasta pusikosta, mihin olin näemmä tuupertunut nukkumaan. No ei siinä mitään, ihan mukava nukkumapaikka se oli ollut kaiken kaikkiaan. Ihmettelin sitten miksi olin suostunut. Täällä oli muitakin, varmaan minua vanhempia, ja silti. Pitikö aina suostua kaikkeen? Niinpä niin, kyllä minä vahdin. Pitikin olla aina ensimmäisenä äänessä, miksi kukaan muu olisi ottanut vahtivuoroa, kun minä kerta jo lupauduin? Ei miksikään, ei kukaan muu ollut niin tyhmä kuin minä. Sitä asiaa sitten harmitellen menin hoitamaan velvollisuuksiani Raufin kanssa hieman katkerana Jeremyn ja Calderin mennessä nukkumaan.

Tiedä sitten paljon apua minustakin vahdissa oli, ainakin loppupuolen taisin nuokkua aika pahasti. Vahtiminen ei selvästikään ollut minun juttuni, tai ei tässä muuten mitään hätää ollut, mutta hereillä pysyminen tuotti ongelmaa. olin kuitenkin prinssi ja tarvitsin kauneusuneni, vaikka toki nyt olin kaunis vaikka silmien alla olisikin olleet varjot valvomisen takia, mutta parempi ilman. Lopulta alkoi hieman valjeta ja riemastuin ensin, että vihdoinkin tulisi aamu ja vahtivuoro loppuisi, kunnes tajusin, että sitten piti jatkaa suunnittelua ja matkaa, että mitään lepoa tässä ei ollut tiedossa… No ehkä nukkuisin matkalla ja antaisin Jeremyn pitää huolen, että Gwaed kulki joukon jatkona. Kuulosti suunnitelmalta. Sitten piti vain keksiä, miten en putoaisi hevosen selästä, jos nukkuisin matkalla.

Havahduin neroista ajatuksistani ja mahtavista suunnitelmistani, kun astetta, tai useampaa, parempi vahtiparini kysyi, että mihin aikaan jatkaisimme matkaa. Tuijotin miestä hetken silmät suurina, että mitä ihmettä tämä minulta sitä tiedusteli. Sitten tajusin, että prinssinä minun varmaan pitäisi olla tietoinen asiasta, mutta en kyllä tiennyt. ”ööööh… varmaankin… sitten kun… kaikki ovat hereillä ja jalkeilla hyvillä mielin jatkamaan tätä uljasta sotaretkeämme.” Vastasin sitten diplomaattisen ympäripyöreästi. Toisin sanoen minulla ei ollut aavistustakaan, mutta näin muotoiltuna se ei kuulostanut ihan niin juntilta. Tai sitten kuulosti… vielä juntimmalta, mutta meni jo.

Seuraavaksi Gunnars ilmoitti menevänsä sienestämään. Kuinkas muuten. ”Selvä, älä sitten eksy!” Huikkasin enoni perään ja tämä hyppäsi ratsunsa selkään ja lähti uljaalle sienestysretkelleen. Miten joku jaksoi? Heti aamusta jotain sieniä? Eivät ne nyt niin hyviä olleet, että olisin itse innosta hihkuen hypännyt aamun koitteessa ylös ja sienimetsään. Ehkä en edes yrittäisi ymmärtää Gunnarsia. Muutkin alkoivat pikkuhiljaa heräilemään, Calder meni kirjaimellisesti potkimaan Beniaminon jalkeille, eikä tämä ymmärrettävästi ollut siitä hirveän riemuissaan. Jeremy puolestaan nukkui makeasti vieläkin. Pitäisi varmaan tehdä sille ilolle loppu. Niinpä menin Jeremyn luo ja hillitsin halua käpertyä tämän kainaloon. Jeremystä kun ei koskaan voinut olla ihan varma, mitä siitäkin tulisi. Kyykistyin sitten vain miehen tasolle ja aloin ravistelemaan tätä hereille. ”Herätys Jeremy! Myöhästyt Gunnarsin sieniretkeltä!” Herättelin niin pirteästi, kuin vain itse jaksoin, vaikka tämä olikin jo menettänyt sieniretken. No kai hän vielä ehtisi, jos oikein pistäisi vipinää kinttuihin, mutta se oli pääsääntöisesti vitsi, koska tuskin Jeremyä Gunnarsin sienet kiinnostivat ihan niin paljoa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.11.2015
22:25
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Heräsin hyvissä ajoin aamun vasta sarastaessa. Prinsessa nukkui yhä, enkä mitenkään raaskinut herättää häntä, mutten kyllä tiennyt miten myöhään prinsessoilla oli tapana nukkua. Nousin ylös aamukasteiselta sammaleelta ja nurmelta. Vaatteeni olivat hieman kosteat maassa istumisesta ja olin hieman aamukohmeessa, joten päätin kuljeskella hetken verrytelläkseni yön jäljiltä. Caonach hörähti laiskasti kun huomasi minun liikehtivän. Silittelin hetken ponin harjaa ja vilkaisin taas huopiinsa kääriytynyttä prinsessaa, joka nukkui yhä. Ehkä voisin koettaa katsoa, jos lähimaastosta löytyisi sieniä tai marjoja aamiaiseksi. Saisin aikani kulumaan hyödyllisesti ja prinsessa saisi nukkua. pitäisi vain varoa harhautumasta liian kauas. Otin pienen korinsatulalaukkujen seasta ja lähdin etsintäretkelle. Caonachin jätin Terisen luo, jos nainen heräisi, hän ei pelästyisi minun häipyneen, vaikken aikonutkaan mennä kauas. Tosin saattaisin vahingossa innostua marjoista ja sienistä ja kulkea kauemmas, kuin mitä olin suunnitellut. pitäisi yrittää pysyä skarppina tällä kertaa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 09.11.2015
00:33
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Neoníla seurasi sivusta kun Avalon ensin kävi herättämässä Dorianin ja sen jälkeen lähestyi Skyleria. Eläin ajatteli että koska Avalon ei ollut satuttanut Doriania, tämä tuskin tekisi hänen emännällekään mitään, joten tamma pysytteli kaikessa rauhassa paikallaan. Kuitenkaan Skyler itse ei ottanut herätystään yhtä rauhallisesti. Unenpöpperössä hän ensin yritti vain kääntää kylkeään, mutta raottaessaan silmiään ja huomatessaan tuntemattoman miehen hän läimäisi tätä suoraan kasvoihin (?) älähtäen samalla jotain käsittämätöntä. Neoníla säikähti emäntänsä yllättävää ääntä ja kääntyi katsomaan kaksikkoa, mutta huomasi kyllä ettei tilanne ollut uhkaava, joten ei puuttunut siihen. Huomatessaan kuitenkin mitä oli tullut tehneeksi, Skyler tunsi häpeäntunteen nousevan, mutta kuin ihmeen kaupalla hän ei punastunut.

Haluten korjata tilannetta edes jotenkin Skyler kurottautui keihästään kohti laskien kätensä aseen varrelle. Hetkessä hän loi käteensä pienen palan jäätä jonka kääri taskussaan olleeseen nenäliinaan ja tarjosi nyyttiä Avalonille. ”O-olen hirveän pahoillani, Avalon-herra”, hän pyysi hiljaisella äänellä anteeksi läimäisyään, kykenemättä katsomaan miestä silmiin. Sen sijaan hän jäi tuijottamaan ristiä Avalonin kaulassa, yrittäen katsoa edes miehen suuntaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 09.11.2015
17:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon ei lainkaan osannut odottaa Skylerin reagoivan herätykseen niin kuin tämä reagoi. ”Antaisitte ensi kerralla minun edes tehdä jotain joka antaa aihetta läimäyttää ennen kuin teette sen”, Avalon vitsaili häkeltyneenä hieroen kirvelevää poskeaan mutisten hiljaa. Skylerin kurottaessa kohti keihästään, Avalon kauhistui. Menikö hänen vitsinsä liian pitkälle neidin mielestä? Mutta ei tämän olisi tarvinnut aseeseensa tarttua, vaan pelkkä tyytymättömyyden ilmaisu olisi ollut tarpeeksi. Avalon oli juuri aikeissa alkaa anella anteeksiantoa, kun Skyler tekikin vain palan jäätä, jonka ojensi miehelle nenäliinaan käärittynä. ”Kiitoksia, prinsessa”, Avalon sanoi ottaen Skylerin tarjoaman nyytin ja painaen sen kipeälle poskelleen. Ei sillä, että se olisi ollut niin kipeä että hän olisi tarvinnut siihen jäätä, mutta toisen ystävällistä elettä ei ollut mitään syytä torjua. ”Älkää huoliko, en syytä teitä säikähtäneenä toimimisesta”, Avalon hymyili lämpimästi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.11.2015
20:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
ABDAL RAUF BARAKAH - ESTAR - HENKIVARTIJA

Porukka alkoikin näköjään pikku hiljaa heräilemään ja se joku oli huikannut menevänsä sieneen. No toivottavasti tämä ei viipyisi kauaa, koska en uskonut, että olemme jäämässä tänne vielä pitkäksikin aikaan. Joka tapauksessa yhä vaan useampi heräsi ja Mireyakin näytti heräävän ja näytti tämä kyllä ihmettelevän kaiketi sitä, mistä oli viltin loihtinut ja mitä hänen hevoselleen oli tapahtunut, mutta eipä siinä sen kummempaa kun minä vaan oli viltin tuonut ja auttanut Mireyan hevoselta tavarat pois niskasta. Toki olin myös omankin hevoseni selästä kaiken ottanut pois. Pitäisi kaiketi kuitenkin alkaa harkitsemaan pakkaamista. Caine vastasi seuraavaksi kysymykseeni, mutta melko ympäripyöreästi kun tämä selitti siitä, että pääsimme matkaan kutakuinkin silloin kun kaikki olisivat hereillä. "Loistavaa..." mutisen siihen kohottaen hieman toista kulmaani. Kiitos toki selvennyksestä, mutta tajusin sen kyllä ilmankin selitystä. Tuskin kukaan nukkuvaa lähti perässään kiskomaankaan? Halusin tietää kuitenkin hieman tarkemmin asiasta ja sen kyllä huomasin, että Caine ei tiennyt mistään mitään juuri nyt. Johtajan pitäisi kuitenkin olla koko ajantasalla kaikesta, joten olisi ehkä suotavaa valita joku, joka olisi tietoinen asioista kuitenkin hieman enemmän. Kuka se sellainen sitten muka oli? Jos minulta kysyttiin, niin ei yksikään kruunupäistä ehkä kuitenkaan, vaikka en väitäkään, että he olisivat idiootteja. Osa oli oikein järkeviäkin, mutta ei kuitenkaan kaikissa asioissa. Järkevimmiksi luokiteltavissa taisi kuitenkin olla Mireya, Caine ja ehkä myöskin Daisuke oli siinä kastissa mukana, vaikka en ollut varma, mutta en menisi ehkä sanomaan, että kukaan heistä olisi kuitenkaan ihan johtaja-ainesta kuitenkaan, vaikka kunkin pitäisi nousta valtaan omassa maassaan vanhempiensa jälkeen. Lopulta Caine muitenkin vaan karkasi paikalta sen Jeremyn luo herättämään tätä. Muutkin alkoivat heräämään selvästi pikku hiljaa, osa omasta tahdostaan ja toiset saivat herätyksen. Lopuksi kaikki näyttivät olevan hereillä. Niin, siis kaikki muut paitsi se albiino prinssi, joka oli aiheuttanut Mireyalle ongelmia ja osaksi kaikille muillekin. Tosin itsehän en ollut kuitenkaan saanut prinssistä ongelmia tai en ainakaan vielä, joten oli paha sanoa, että oliko hän nyt todella joku ongelma, mutta olkoot. Tämä oli kuitenkin edelleenkin ainoa, joka nukkui. Siirryn siitä kuitenkin oman hevoseni pariin ja aloin taas kasaamaan kamojani.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 09.11.2015
23:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Yö ja yön pikkutunnit olivat rauhallisia. Hevoset eivät havainneet mitään, kuten ei myöskään Dorian. uudet vieraatkin saivat ilmeisemmin nukuttua vaikka Avalon vahtikin osan yöstä. He eivät kai olleet heränneet mihinkään, kuten en myöskään minä. Nukuin uudessa paikassani viittaani kietoutuneena, en tosin yhtä tiukasti kietoutuneena kuin ensimmäisellä kerralla. Olosuhteet ja tapahtumat huomioon ottaen nukuin todella hyvin, ehkä väsymys oli saanut minusta voiton ja siksi nukuin poikkeuksellisen hyvin. Tällä kertaa en nähnyt mitään unta ja olin tavallani onnellinen siitä. Herokin oli nukkunut ihan kunnolla maassa maaten vieressäni. Se kuitenkin nousi jossain vaiheessa ylös sillä hevoset eivät voi nukkua koko yötä maassa paikallaan.
Aikaisin aamulla kuulin kuinka tutut raskaat askeleet tulivat minua kohden ja kuulin myös kuinka Hero valpastui. Se pörähti tulijalle äänekkäästi joten se saattoi olla vain yksi henkilö. Olin oppinut tunnistamaan nuo tietyt äänet ajan saatossa ja se oli kyllä hyödyllistä. Teeskentelin kuitenkin edelleen nukkuvaa ja toivoin että Dorian menisi pois että saisin nukkua vielä. Se oli kuitenkin toiveajattelua. Dorian ravisti minut hereille sekä käski minua nousemaan ylös. Se kuulosti aivan kuin hän olisi puhunut lapselle. Se ärsytti minua mutta nyt minua ei huvittanut ollenkaan alkaa tappelemaan Dorianin kanssa, hänelle oli yhtä hyvä puhua kuin seinälle. Hän ei joko kuuntele tai ymmärrä mitä sanon. Ehdottomasti hänellä on vikaa korvien välissä minun mielestäni, tai ainakin suuri puute ymmärryksestä minun käsitykseni mukaan. Avasin silmäni ja katsoin äreästi henkivartijaani. Hero seisoi lähelläni ja nuuhki Dorianin suuntaan, ehkä se kerjäsi jälleen herkkuja. Sillä välin Avalonilla ja Skylerilla oli oma episodinsa johon en juuri kiinnittänyt huomiota sillä nousin ylös maasta ja venyttelin oikein kunnolla.
Minun pitäisi kai olla kohtelias ja aloittaa jonkinlainen kohtelias täytekeskustelu vaikka mieluummin olisin ollut hiljaa. Olin liian väsynyt ollakseni iloisen positiivinen ja keskustelu tuulella. Se ei ollut missään määrin heidän vikansa, se oli aivan omaa syytäni sillä yleensä tahdoin nukkua myöhään. Päätin kuitenkin olla kohtelias ja hoitaa prinssin velvollisuuksia eli olla isäntä joka viihdyttää tai enenemänkin huomio vieraitaan. ”Hyvää huomenta.” Sanoin kuultavalla äänellä mutta en niin kovalla että se olisi leiristämme kauas kantanut. Koetin näyttää pirteältä ja ystävälliseltä heille, ei olisi ollut kohteliasta antaa heidän todistaa aamuäreyttäni. Dorian hengaili omiaan ja jostain syystä Avalon piteli jääkimpaletta nenäliinassa poskellaan, mitä lie käynyt mutta ei se kovin vakavalta vaikuttanut. Jäin varmaan jostain paitsi mutta keskittymiseni aamulla on mitä on. Olin kiinnittänyt enemmän huomiota omaan heräämiseeni että päivä edes alkaisi kelvollisesti, jos aloittaisin tämän aamun huonosti, päivä tulisi olemaan yhtä tuskaa.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 09.11.2015
23:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Yllä oleva on siis Farranin rooli, ei jostain syytä tullut mukaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.11.2015
17:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Skyler oli helpottunut kuullessaan, ettei Avalon ollut hänelle vihainen vaikka tyttö olikin lyönyt tätä ilman hyvää syytä. Olkoonkin, että hän oli säikähtänyt kunnolla, mutta olisi hänen silti pitänyt kyetä pitämään itsensä rauhallisena. Tai sellainen hänen mielikuvansa hyvästä hallitsijasta oli, rauhallinen joka tilanteessa. Kuitenkin se oli nyt ollutta ja mennyttä, joten turha asiaa oli murehtia sen enempää. ”Kiitoksia”, hän sanoi jo hieman kuuluvammin Avalonille, kyeten katsomaan miestä jo silmiin, ”ja mitä mainitsitte aikaisemmin että antaisin teidän tehdä jotain lyönnin arvoista, en suosittelisi teitä tekemään niin.”

Seuraavaksi Skyler kiinnitti huomionsa Neonílaan. Tammalla kuitenkin oli jälleen kerran pitkä päivä edessään, joten hevosen hyvinvointi tuli tytölle aina ensimmäisenä. Hän tarkisti, ettei hevosella ollut haavoja, vaikka ei hän niitä olettanutkaan löytävänsä. Tosin hän itse ei ollut sitonut hevosta kiinni, luottaen tämän pysyvän paikallaan, mutta ei hän voinut tietää mikäli eläin oli käynyt häiritsemässä miesten hevosia. Kuitenkin hän halusi olla varma. Tämän jälkeen hän antoi Neonílalle juotavaa, huomaten vesivarastojensa olevan kohta lopussa. Ehkä hänen pitäisi käyttää keihästään ja jäädyttää toinen leilinsä, jotta jää voisi sulaa ja hän saisi siitä vettä. Hevosen nautiskellessa juomastaan ja syöden ruohoa maasta Skyler alkoi harjaamaan eläintä kiinnittäen vihdoin taas huomiota muilla paikalla oleviin. ”En haluaisi hätiköidä, mutta onko meillä suunnitelmaa miten jatkamme tästä eteenpäin?” hän kysyi. Hän itse tiesi ettei ollut hyvä miettimään suunnitelmia, joten mieluummin hän seuraisi muiden ohjeita, mutta yritti kuitenkin parhaansa mukaan edes kuulostaa hyödylliseltä. Kuitenkaan ennen kuin hän oli saanut Neonílan hoidettua hän ei lähtisi mihinkään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.11.2015
22:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Olin jo varautunut uuteen herätysyritykseen, mutta prinssi Farran suvaitsikin herätä jo ihan ensimmäisellä kerralla. Kovin tyytyväiseltä hän ei näyttänyt, mutta se oli odotettavissa tähän aikaan aamusta. Hän kuitenkin joko muisti asian tärkeyden tai sen, että täällä oli vieraita, ja nousi venytellen ylös huomenia toivotellen. Oli kerrassaan ihailtavaa, miten hän sai pelkällä tahdonvoimalla esitettyä arvovaltaista henkilöä, vaikka tavallisesti minun seurassani prinssi kiukutteli pahemmin kuin viisivuotias tyttäreni. Lopulta kaikki olivat hereillä, vaikka Avalon olikin onnistunut säikäyttämään Skylerin herättäessään tätä ja sai äänestä päätellen läimäisyn kasvoilleen siitä hyvästä. Sitä sitten pahoiteltiin jonkin aikaa, kunnes päästiin itse asiaan.

Positiivisena yllätyksenä tuli se, että prinsessa Skyler otti suunnitelmat esille ennen kuin itse ehdin aloittaa aamua heti niinkin piristävästi, kuin sota suunnitelmilla. Neitonen totesi ensin, ettei tahtonut hätiköidä ja tiedusteli sitten oliko meillä suunnitelmaa matkan jatkamiseen. ”Onhan toki. Siinä on jokunen tarkennusta vaativa yksityiskohta hiomatta, mutta muuten voin esitellä sen teille vaikka heti.” Ilmoitin tyytyväisenä, että asiat saatiin etenemään näinkin sujuvasti. Prinssi oli herännyt ensimmäisellä yrittämällä auringonnousun aikaan ja prinsessa tahtoi hypätä aamiaisen yli suoraan matkastrategiaan. Aamu alkoi kerrassaan lupaavasti.

Jätin Heron huomiotta sen kerjätessä olemattomia herkkupaloja. Prinssi hemmotteli sitä liikaa. Ja menin hakemaan karttoja satulalaukusta. Etsittyäni oikean ja tarkemman kartan Nierdalesin ja Lunemarin rajasta, menin keskemmälle aukeaa levittääkseni kartan siten, että kaikki halukkaat pääsisivät näkemään sen ja odottelin kaikki paikalle (?) ennen kuin aloitin. ”Suunnilleen näillä main olemme tällä hetkellä.” Aloitin ja osoitin kartalta kohtaa Nierdalesin puolelta metsän pohjoisosassa. ”Tein viime yönä tiedusteluretken joelle, vastarannalla oli vihollisen leiritulia suunnilleen tässä, tässä ja tässä.” Jatkoin osoittaen vuorotellen kohtaa kartalla joen toisella puolella. ”Pidemmälle en mennyt, mutta oletettavaa on, että vartijoita on yhtä tasaisin välein koko matkan joenvartta etelään. Tälläkin puolen saattaa olla hajanaisia partioita, mutta suurin vartio keskittyy toiselle puolelle. Suunnitelmani on seuraava. Jatkamme ensin tällä puolen rantaa etelämmäs tarkkaillen välistä tilannetta vastarannalla ja ylitämme joen mahdollisimman etelässä, jotta emme joudu vihollisten väliin.” Jatkoin suunnitelmaani kartalla havainnollistaen.

Pidin hetken taon antaen samalla muille mahdollisuuden kommentoida asiaa, kunnes jatkoin seuraavaan osioon. ”Tässä kohtaa ajattelin, että joudumme paikan päällä silmämääräisesti katsomaan, mistä kohtaa joki on tarpeeksi leveä, jotta saamme hevoset mahdollisimman nopeasti yli. Mutta koska meillä on nyt paikallinen matkassa, niin sattuisitko Avalon tietämään jo valmiiksi sopivaa ylityspaikkaa jossain näillä main?” Tiedustelin Avalonilta osoittaen kartalta joenpätkää metsän etelärajan tuntumassa. Ei se mitään, jos mies ei ollut tutkinut asiaa, koska kyllä sen pystyi paikan päälläkin havaitsemaan, mutta ei kysymällä mitään hävitty. ”Seuraavaksi siihen, että ylitys tulee olemaan hidasta vaikka löytäisimmekin sopivan paikan ja olemme naurettavan helppo maalitaulu vastarannalla puiden seassa väijyville vihollisille. Niinpä näkösuojasta ei olisi haittaa. Siihen lähinnä ajattelin Astoirwenin tulimiekan avulla nostatettua savuverhoa, mutta koska taika-aseet eivät kuulu erityisosaamisalueeseeni, en tarkalleen tiedä mahdollisuusrajoitteita sille.” Esitin jättäen Farranille tilaa antaa ammattilaisen lausuntonsa. ”Lisäksi jäästä voisi olla myös hyötyä, olisihan joki helpointa ylittää jäätä pitkin kuin uimalla.” Sanoin sitten osoittaen tämän huomion lähinnä Skylerille, jotta tämä voisi sanoa, oliko koko ajatus täysin kaukaa haettu.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 11.11.2015
16:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon kurtisti kulmiaan Skylerin varoittaessa häntä olemasta tekemättä mitään, mikä antaisi tälle aihetta lyödä. ”Prinsessa, toivon että ymmärsitte, että se oli vain vitsi, ja että vastauksenne oli myös vitsi, sillä ilmeettömyytenne ansiosta en osaa lukea reaktioitanne. Yrittäisitte hymyillä edes vitsin aikana. Vai ettekö pitäneet sitä hauskana? Siinä tapauksessa pyydän syvimmästi anteeksi sopimatonta käytöstäni”, Avalon ehdotti varovaisesti. Ja olihan se harmi, jos kaunis neito ei koskaan hymyilisi. ”Ja hyvää huomenta myös teillekin, prinssi”, hän vastasi Farranille. ”Jos sallitte, menen hoitamaan hevostani. Kiitoksia jäästä, poskeni on jo kunnossa”, Avalon sanoi ojentaen nenäliinan jäineen takaisin Skylerille hymyillen, ja kumarsi lyhyesti ennen kuin suuntasi Gillespien luokse, ja alkoi valmistella sitä tämän päivän matkaa varten.

Kun Skyler ja Dorian aloittivat suunnitelmista puhumisen, Avalon siirsi huomionsa Gillespiestä näihin. Dorian haki kartan, ja Avalon meni katsomaan sitä. Hän nyökkäsi Dorianin osoittaessa heidän oletettun sijaintinsa osoittaakseen olevansa samaa mieltä miehen arviosta. ”En ole valitettavasti itse matkannut Lunemariin muuten kuin pääteitä pitkin, joten en pysty sanomaan varmaksi, mutta prinssi Beniaminon valmistellessa lähtöään, hänelle osoitettiin sopivia ylityskohtia”, Avalon vastasi Dorianille, pysähtyen hetkeksi miettimään. ”Jollen erehdy, tuolla kohdalla on ylitykseen sopiva kohta tässä”, Avalon sanoi osoittaen kartalta kohdan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 11.11.2015
22:18
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino ravisti päätään ennen kuin kömpi pois vilttinsä alta. Hän tunsi olonsa edelleen hieman poissaolevaksi voimiensa runsaan käytön seurauksena. Calderin valitsemassa herätystavassa oli se hyvä puoli, että hän oikeasti heräsi siihen kerrasta. Hän päätti mennä Calderin luokse, sillä tämän kanssa hän oli tähän mennessä tullut parhaiten toimeen niistä, joiden kanssa hän oli ollut enemmän tekemisissä. ”Hei, mitä muuten tapahtui eilisen aikana, silloin kuin vahdin? Kävittekö mitään mielenkiintoisia keskusteluja?” hän kysyi tältä. Hän ei ollut aikaisemmin saanut mahdollisuutta kysyä asiasta keneltäkään oltuaan liian väsynyt. Kuuntelu saattaisi myös auttaa häntä karistamaan sekavan olonsa rippeet, ja lisäksi strategisena ajattelijana hän kuitenkin halusi pysyä tilanteen tasalla ja tietää ryhmän sisäiset suhteet, jotta voisi ottaa ne tarvittaessa huomioon.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.11.2015
14:05
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Skyler oli kyllä ymmärtänyt Avalonin sanat vitsiksi, muttei suuremmin yllättynyt ettei mies ollut varma hänen mielipiteestään. Kuitenkin tyttö sai aina toisinaan kuulla olevansa varsin hankala tapaus. Hän yritti kuitenkin hymyillä miehelle väkinäisesti, mikä päätyi lopulta näyttämään ehkä enemmän kuitenkin irvistykseltä kuin vitsikkäältä hymyltä. Tyttö tiesi olevansa varsin kömpelö hymyilemään, joten päästi nopeasti ilmeensä takaisin peruslukemille, sen tuntuvan loppujen lopuksi luonnollisemmalta hänelle.

Vaikka Neonílan harjaus oli vielä kesken, Dorianin levittäessä kartan aukiolle Skyler liittyi muiden seuraan kartan ympärille. Tamma hörähti hieman tyytymättömästi, mutta jatkoi kuitenkin pian ruohon syömistä kaikessa rauhassa. Hän kuunteli hiljaa suunnitelmaa ja katsoi mistä he todennäköisesti tulisivat ylittämään joen. Kun Dorian otti puheeksi prinsessan osuuden suunnitelmasta, hän pohti asiaa itsekseen hetken aikaa ennen kuin vastasi. ”Uskoisin sen olevan kyllä mahdollista, mutta siitä saattaa tulla hieman haastavaa. Vaikka tekisinkin jään pinnasta hieman rosoisemman, jää kuitenkin on aina jäätä ja melko liukasta. Lähtiessäni Neonílalle laitettiin hokit kenkiin, joten tiedän hänen ainakin pärjäävän ihan hyvin myös jäällä. Oletteko silti varmoja että haluatte jatkaa tällä suunnitelmalla?” Skyler kysyi. Saattoihan olla että Dorian oli osannut arvata asian, mutta tyttö halusi silti varmuuden vuoksi sanoa varoituksensa kaikille. Muuten suunnitelma sopi hänelle kyllä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.11.2015
14:30
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder ei ollut odottanut Beniaminon tulevaan puhumaan hänelle, ja ollen toiseen selin hän ei ollut edes nähnyt tämän lähestyvän. Hän oli sen verran keskittynyt kamppailemaan temppuilevan Rayen kanssa, joten Beniamino onnistui säikäyttämään hänet varsin hyvin. Hän hätkähti terävästi ja henkäisi varsin nopeasti, muttei onneksi mitenkään erityisen kuuluvasti ja kääntyi hieman vihaisena Beniaminon puoleen. ”Ja tuostahan sinä et mene sanomaan muille mitään tai muuten”, hän sihahti hiljaa, jättäen uhkauksensa kesken. Toinen saisi itse kuvitella hänen äänensävystään mitä olisi tulossa jos tämä tekisi nuorukaisesta porukan naurunaiheen.

Tämän jälkeen Calder alkoi miettiä Beniaminon esittämää kysymystä. ”Ei eilen mitään tärkeää tapahtunut jos sinä sitä mietit. Kuhan vaan keskusteltiin yhteishengestä ja sen tärkeydestä”, hän sanoi lopulta, ilmeen ollessa melko selvä ettei hän pitänyt kyseisen keskustelun muistelemisesta. Ryuumei oli ottanut häntä päähän melko roimasti, muttei hän nyt viitsinyt alkaa moisen rääpäleen käytöksestä valittamaan vaikka olisi mielellään halunnutkin. Ja Beniaminokin varmaan ymmärsi, että vaikka Calder kertoisi tapahtuneesta, se olisi varsin puolueellinen tarina, ei hän nyt itseään siinä aikoisi alkaa moittimaan. ”Että jos on jonkun kanssa ongelmia, niin siitä pitää sanoa ääneen ja muuta mukavaa, asioita joita opetetaan jo lapsille. Tosin Ryuumein kanssa saat oikeesti opetella venyttämään hermojas, varotan sen verran”, Calder jatkoi vielä astetta hiljaisempaan ääneen viimeisen lauseensa, ettei kukaan varmana kuulisi hänen kommenttiaan ja ottaisi siitä kurpitsaa nenäänsä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 12.11.2015
16:12
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Nukuin todella makeasti, mutta havahduin hereille aika äkkiä. Vihasin sitä, kun niin kävi. Nyt sain syyttää tosin Cainea siitä, vaikka en kyllä aikonut tuota syyttää. Prinssini oli päättänyt alkaa ravistelemaan minua hereille ja kertoi, että myöhästyisin Gunnarsin sieniretkeltä. Unenpöppörössä nousin nopeasti ylös.
"MITÄ!? Olenko myöhässä!?" huudahdin unisena, koska en ajatellut kovin selkeästi puoliunessa. Hetken hereillä olleena aloin miettiä, mitä Caine oli sanonut. Naurahdin, koska en minä minnekään sieniretkelle ollut menossa.
"Caitsu, sinä senkin....", mutisin muka ärtyneenä, vaikka oikeasti minua huvitti koko asia. Venyttelin isosti ja haukottelin vieläkin isommin. Missasinkohan mitään oikeasti?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 12.11.2015
16:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Ratsastin hyvällä ystävälläni, Alfgrimurilla, syvemmälle metsään. Tietenkin katselin ympärilleni ja koitin paikantaa sieniä ja marjoja. Harmi, että kuuloni oli se, joka oli tavallista ihmistä hieman parempi eikä näköni. Voi kumpa marjat ja sienet voisi kuulla. Ehkä ne kutsuivat minua nimeltä jossain kauempana, jotta tulisin poimimaan ne. Harmi, että näin ei ollut, mutta se olisi mukavaa, jos kasvit ja muut voisivat puhua. Olin hidastanut uljaan pinen ratsuni käyntiin, koska en halunnut kuluttaa sen voimia heti aamusta. Meidän kun pitäisi vielä varmaan lähteä liikkeelle, kun palaisin leiriin takaisin.

Ratsastettuani jonkin aikaa, silmäni bongasivat erittäin suuren ja hyvän sieniapajan. Ratsastin lähemmäs, mutta pysäytin hevoseni sen verran kauas, jotta se ei talloisi noita jumalaisen näköisiä sieniä. Laskeuduin alas Alfgrimurin selästä ja sidoin sen johonkin puuhun. Otin housuiltani pari kangaspalaa, jotka voisin solmia jälleen pusseiksi, kunhan olisin ensin täyttänyt ne maukkailla sienillä. Kävelin sieniapajalle ja kyykistyin poimimaan näitä erittäin kauniin värin omaavia sieniä. Ne näyttivät hyvin kypsyneiltä. Niistä saisi tehtyä vaikka mitä. Olin onnellinen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.11.2015
20:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Jeremy heräsi ja nousi ylös huolissaan siitä, miten oli menettänyt mahtavan sienestysretken Gunnars-enoni kanssa. Ei sille voinut muuta kuin nauraa, etenkin näin väsyneenä, kun ei oikein jaksanut edes yrittää pidätellä naurua. Hetken aikaa reilusti ja erittäin miehekkäästi hihitettyäni Jeremykin sitten tajusi, että mitään kovin suurta ja mullistavaa ei ollut mennyt häneltä ohi. Naurahtaen hän jupisi jotakin ”senkin Caitsusta” ja yritti esittää ärtynyttä. ”Harmin paikka, Gunnars ehti jo lähteä… olisiko pitänyt herättää aikaisemmin kun sinulla kerta olikin noin kova hinku sienestämään.” Nauroin vielä tälle omasta mielestäni hurjankin hauskalle jutulle. Okei, tämä oli varmaan viimeinen kerta kun kukaan antaisi minun pitää yövahtia. Tai en nyt ollut varma erosivatko muut juttuni nyt niin hirveästi tästä, ainakaan mitenkään positiivisesti. No ei se mitään, Jeremyn ilme oli ollut mahtava tämän herättyä ja tajuttua, eli siis ei tajuttuaan, että myöhästyi sieniretkeltä. ”Hyvää huomenta Jerppa, nukuitko hyvin?” Sanoin sitten lopulta kun olin ensin saanut ryhdistäydyttyä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.11.2015
21:04
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Hetken aikaa metsässä vaellellessani, ja kerätessäni marjoja ja sieniä, sekä satunnaisia löytämiäni kasveja, kävi, kuten niin usein minulle kävi. Harhauduin kauemmas viimeöisestä leiristämme, mitä olin aikonut. Toivottavasti Terise ei heräisi ja huolestuisi tällä välin. Aioin jo palata takaisin, kun silmiini osui hyvä sieniapaja, sitten toinen ja kolmas ja niin edelleen, kunnes vaelsin taas hieman kauemmaksi. Sitten sienten poiminnan lomassa tapahtui jotakin varsin epätavallista, löysin nimittäin sienien lisäksi käden. Ja millaisen käden löysinkään! Se oli ainakin puolet isompi kuin omani, ellei jopa kaksi kertaa isompi. Kohotin katseeni sienestä ja kädestä melko lihaksikasta käsivartta ylös kunnes silmieni edessä oli melko hurjat ja partaiset miehen kasvot joita peitti kypärä. Toki siinä oli loputkin miehestä, mutta kasvoihin tutkimusmatkani tältä erää jäi ja etenkin silmiin jotka näkyivät kypärän alta. Vaikka mies olikin pitkä ja voimakas ja hurjan oloinen kaikin puolin, tämän silmät olivat lempeän näköiset. Olin unohtunut tuijottamaan miestä, enkä ensinnäkään tajunnut pelätä tai paeta paikalta, mikä olisi saattanut tässä tilanteessa olla viisasta.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 12.11.2015
22:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Hero puuskahti tyytymättömänä kun Dorian kehtasi jättää sen huomiotta. Hän oli sentään kuninkaallinen sotaratsu, hienointa tyyppiä eikä Dorian edes suvainnut silittää häntä. Hero tuhahti uudelleen ja palaisi aamiaisen ääreen eli laski päänsä ja hamusi aamukasteista ruohoa sammaleen välistä.
Farran kaiveli satulalaukkuja aamiaista etsien sillä välin kun Skyler hoiti hevostaan ja Avalon toivotteli hänelle huomenia. Pian hän löysikin laukustaan omenan, punaisen sellaisen, joten se ei kelpaisi hänen mahtavalle kaikkiruokaiselle ratsulleen. Hän haukkasi siitä palan ja käveli muiden luo Dorianin alkaessa selittää yön pimeydessä kyhäämäänsä suunnitelmaa. Säästyi suunnitelman kehittämisen vaiva nuorelta prinssiltä vaikka hän piti itseään kohtuullisen hyvänä strategistina. Hänen harmikseen hänen henkivartijansa oli varmaankin erimieltä hänen kyvyistään, vaikka mies ei ollutkaan niitä juuri päässyt todistamaan.
Farran kuunteli vaitonaisena miehen puhetta ja otti välillä haukun omenastaan. Suunnitelma vaikutti kaikin puolin toteuttamiskelpoiselta, vaikka siinä olikin muutama ongelma. Dorian varmasti tiedosti ne itsekin, joten hän antoi meille puheenvuorot jotta saisimme sanoa mielipiteemme asiaan.
Ensiksi suunsa avasi Avalon, joka kertoi ettei ollut matkustanut kuin pääteitä pitkin, mutta oli hän ollut paikalla kun prinssiä ohjeistettiin joen ylittämisestä. Hän saattoikin osoittaa meille sopivan ylityskohdan, vaikkei ihan varma asiastaan ollutkaan. Skyler ilmaisi asiantuntemuksensa jäästä ja että hän voisi luoda jäästä sillan, mikä olisi varmasti mukavampaa kuin uiminen vaikka Hero rakastikin uimista. Hän toi esille jään liukkauden, mikä oli pieni ongelma mutta ei ylitsepääsemätön. Tähän väliin oli Farranin vuoro puhua. ”Arvon Prinsessan hevonen pääsee hokeillaan yli helposti jäistä siltaa pitkin, mutta meidän muiden täytynee taluttaa hevoset yli. En kannata ratsastamista, sillä hevosilla on varmasti tarpeeksi tekemistä varusteiden kanssa tasapainoillessa. Ne osaavat horjahtaessaan korjata tasapainonsa mutta ratsastajan horjuessa selässä, ne saattavat liukastua ja pahimmassa tapauksessa murtaa tai venäyttää jalkansa. Sen jälkeen niillä ei ratsasteta, puhumattakaan siitä että ratsastaja loukkaisi itsensä hevosen kaatuessa muista vaaroista puhumatta. Uskon että pääsemme nopeasti hevosten selkään ylityksen jälkeen mutta meidän on oltava nopeita. Jäinen silta varmasti huomataan, ellemme tuhoa sitä mihin meillä ei ole aikaa. Saamme varmasti seuraa pian joten meidän on kiirehdittävä piiloon. Valitettavasti en saa aikaan tulimiekalla kovinkaan suurta savupilveä, miekka on tarkoitettu taisteluun eikä joukkojen naamioimista varten.” Nuorukainen kertoi ja söi omenansa loppuun. Kodan hän heitti puoli huomaamatta pusikkoon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.11.2015
23:25
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Suunnitelman läpi käyminen saatiin alkuun vaikka ilmeisesti keskeytin hevosenhoitotoimenpiteet aloittamalla asian saman tien kun siitä vain sanottiin. Farrankin sai aamupalansa ja saimme pidettyä strategiapalaverin hetimmiten. Kyllä tämän jälkeen olisi aikaa laittaa hevoset kuntoon ja lähteä, huonompi asia, jos suunnitelmat jäisivät puolitiehen kiireen takia. Avalon vastasi kysymykseeni koskien joenylityskohtaa, että matkasi yleensä pääteitse. No se oli aika arvattavissa, tuskin kukaan huvikseen ratsasteli mittaamassa joen leveyttä mahdollisia pakkotilanteita varten. Mutta hän oli kuitenkin seurannut prinssinsä matkasuunnitelmia ja tiesi kohdan, mistä häntä oli neuvottu ylittämään joki ja sen hän näyttikin sitten kartalta. ”Selvä, sen näkee sitten paikan päällä, mutta tämä säästää jo jonkin verran aikaa.” Vastasin Avalonille, nyt olisi hieman paremmin selvillä mistä kohtaa kannattaisi yrittää hakea ylityspaikkaa.

Sitten joen ylityksessä eteenpäin ja ehdotukseeni käyttää jääsiltaa ylityksessä. Skyler vastasi siihen, että se onnistuisi kyllä, mutta mainitsi myös sen haasteista. Neito muistutti jään liukkaudesta ja sen aiheuttamasta riskistä hevosille. Toki se oli otettava huomioon, mutta se saattaisi silti olla nopeampi ja turvallisempi reitti joen yli. Farran ystävällisesti puuttui myös tähän prinsessa Skylerin huomautukseen. Hän mainitsi sen, että hevoset oli tietenkin talutettava yli, koska olisi liian vaarallista ratsastaa jäällä. Lisäksi prinssini huomautti jääsillan herättävän huomiota eikä aikaa sen tuhoamiseen olisi kuulemma riittävästi. Eikö jääsillan saisi aika helposti sulatettua Farranin perintömiekalla? Ja oikeastaan sillä ei ollut väliä enää sen jälkeen, kun olisimme päässeet yli, meidät kyllä huomattaisiin ilman siltaakin.

Farran vastasi sitten savuverhokysymykseen, että ei saisi mitään suurta savupatsasta aikaiseksi ja huomautti siitäkin, että miekka oli tarkoitettu taistelemiseen, eikä joukkojen piilottamiseen. Hänellä oli kyllä vielä paljon opittavaa taistelusta, jos erotti nämä kaksi asiaa toisistaan tuolla lailla. Tämä nimenomaan oli osa taistelua, hengissä selviäminen siihen asti, että oli järkevää taistella ylivoimaa vastaan. ”Jääsilta ei välttämättä ole tarpeen, jos joen pohja on tarpeeksi tasainen eikä virta kovin voimakas. Tietenkin jään ylittäminen ei käy nopeasti, se on totta, ja saamme taluttaa hevoset yli hitaasti, ettei loukkaantumisia tapahdu. Mutta jos joen pohja sattuu olemaan epätasainen ja täynnä isoa irtokiveä, hevoset voivat liukastua siinäkin ja pahimmassa tapauksessa murjoa jalkansa kiviin. Siinä tapauksessa hidas jääsiltaa eteneminen olisi mielestäni kuitenkin kannattavin ja nopein ratkaisu, mutta sen näemmä varsinaisesti vasta ylityspaikalla. Ainakin meillä on nyt vaihtoehto, jos sulaa jokea pitkin kulkeminen vaikuttaa liian riskialttiilta.” Avasin tätä ongelmakohtaa vielä, koska kummassakin tavassa oli toki omat riskinsä, eikä jään ylittäminen suinkaan ollut vaaratonta.

Seuraavaksi pääsimme siihen kaipaamaani näköesteeseen, minkä suhteen Farran ei ollut kovin vakuuttunut. ”Pienikin vihollisten näkyvyyttä huonontava tekijä on eduksi. Emme missään tapauksessa pääse nopeasti joen yli, käytimme sitten kumpaa ratkaisua hyvänsä, ja viholliset näkevät meidät saman tien kun tulemme ulos metsästä. Heillä on todennäköisesti jousiampujia vastarannalla, ja jos ympärillämme on tarpeeksi savua, he eivät näe tähdätä, mikä lisää mahdollisuuttamme selvitä vastarannalle mahdollisimman vähin vaurioin.” Selvensin tämänkin tarkoitukseni taustoja, ihan vain siltä varalta, että Farran kokisi jotenkin häpeäksi käyttää asettaan moiseen. Hero kuitenkin varmasti arvostaisi miekan väärinkäyttöä enemmän kuin nuolta lautasissaan. ”Voin olla väärässäkin, mutta ettekö voi luoda miekallanne tulta? Luulisi tulen ja veden yhdistelmällä saavan riittävän näkösuojan aikaiseksi.” Huomautin, ihan vain, jos se ei ollut tullut Farranin mieleen. Olin seurannut tämän oppitunteja aina silloin tällöin, mutten niin usein, että olisin täysin perillä, mitä hän osasi miekalla tehdä. Ehkä hän ei vain hallinnut asetta niin hyvin, että siitä olisi mitään apua. Hieman kadutti, etten ollut keskittynyt tämän taikamiekkatunteihin paremmin, mutta moinen hokkuspokkustelu ei silloin ollut erityisemmin kiinnostanut saati koskettanut elämääni millään lailla. Tehtäväni kun lähinnä oli vahtia, ettei Farran pääse hengestään tuliaseella leikkiessään ja ettei hän polta koko linnaa harjoitellessaan.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.11.2015
17:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Caine nauroi aika paljon. Kuulosti vähän siltä, että hän olisi ollut yliväsynyt. Minuakin nauratti toisen nauraminen.
"Gunnars varmaan pärjää hyvin yksinkin sieniretkellään", totesin naurahtaen, mutta yritin sitten rauhoittua, jotta kikatuksemme ei kantautuisi pitkälle. Cainekin sai hetken päästä hillittyään naurunsa. Tuo kysyi, että nukuinko hyvin. Nukuinhan minä. Pienet yölliset alkoholipaukut antoivat hyvät unet.
"Nukuin, mutta olisin voinut nukkua paremminkin", vastasin hieman vihjailevasti ja vinkkasin toista silmääni nopeasti ja huomaamattomasti, jonka jälkeen virnistin ehkä vähän pervosti. Toivottavasti Caine ei laittanut pahakseen, sillä en minä mitään voinut luonteelleni.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com