Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.11.2015
17:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Keräillessäni sieniä, pidin katseeni visusti niissä enkä katsellut juuri ympärilleni, sillä sieniä oli niin paljon näkökenttäni sisäpuolella, että ei minun tarvitsisi. Olin niinkin keskittynyt sienien keräämiseen, että en ollut kuullut mitään kummallista. Hätkähdin pienesti, kun kosketinkin sienen sijaan siroa ja kaunista naisen kättä. Miten kummassa en ollut niin varuillani kuin yleensä. Ehkä se johtui näistä erittäin täyteläisistä ja herkullisen näköisistä sienistä. Viimeinkin kuitenkin nostin katseeni niistä ylös ja huomasin kauniin naisen vierelläni. Vedin käteni hieman ujosti pois tilanteesta.
"...Eh.. Suonette anteeksi... En tiennyt, että joku muu halusi saman sienen...", pyysin anteeksi ja tuttuun tapaani en osannut puhua kovin hyvin, koska en tuntenut naista ollenkaan. Toivottavasti pienet tauot puheessani eivät häirinneet naista. Vilkaisin sientä, se oli kyllä erinomaisen näköinen, mutta nainen voisi saada sen.
"Jos haluat... saat tuon.... Minulla on jo monta hyvää... sientä", ilmoitin naiselle hiljaa, mutta lempeästi, möristen, että tuo voisi ottaa muhkean sienen. Se olisi paljon herrasmiesmäisempää kuin viedä sieni noin kauniin naisen nenän edestä. En tosin ollut kovin herrasmiesmäinen, mutta kai sitä jostain pitäisi aloittaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.11.2015
17:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Onneksi sain Jeremynkin lopulta nauramaan, tiedä sitten oliko väsyneet juttuni syynä vai se että itse nauroin niille. Hän tosin epäili, että Gunnars varmaan pärjäsi sienimetsällä ihan itsekseenkin. ”Niin, onhan hän aika kokenut sienestäjä loppupeleissä kuitenkin, joten tuskin hänellä siellä ongelmia tulee.” Vastasin Jeremylle koska Gunnarsia vakavamielisempää sienestäjää ei varmaan löytyisi koko Gildomerasta. Sitten pääsimme hyvin nukuttuihin öihin ja Jeremy oli siis nukkunut hyvin, mutta olisi voinut nukkua paremminkin. Ensin olin jo huomauttamassa, ettei hän ollut ainoa, joka oli vahtinut yöllä ja itse hän ensimmäisenä vaati vahtivuoroa itselleen, mutta sitten tajusin mitä hän oli tarkoittanut. ”Luuletko että olisit siinä kohtaa saanut nukkua ensinkään?” Kysyin vaimeasti tämän vihjailuihin, mutta siihen se saisi jäädä tältä erää. Ei ollut turvallista edes vitsailla aiheesta kovin suureen ääneen, kun täällä oltiin jo turhan lämminmielisestä jälleennäkemisestämmekin saatu kauhea ongelma aikaiseksi. Käänsin sitten katseeni muihin, kaikki alkoivat olla hereillä, paitsi no Ryuumei. Pitäisi varmaan herättää tämä vaikka olisimmekin varmaan päässeet helpoimmalla jos vain olisimme antaneet hänen nukkua ja lähteneet vähin äänin… No ei sentään. ”Hei kaikki! Nyt kun eilen ei oikein saatu mitään oikeaa asiaa käytyä läpi, vaikka en vähättelekään eilisten keskusteluittemme tärkeyttä… Niin olisiko nyt hyvä puhua jatkosuunnitelmista ja jos joku vielä on sitä mieltä, että olisi hyvä tietää kaikkien aseiden tarkat voimat ja käyttömahdollisuudet, niin nekin voisi esitellä nyt.” Vaihdoin aihetta sitten hiukan turvallisemmille raiteille.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.11.2015
17:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Tajusin tuijottavani miestä yhä, kunnes tämä sitten veti kätensä pois ja alkoi hieman takellellen pahoitella asiaa. Siirsin katseeni hieman vaivautuneesti syrjään, kun mies pyyteli anteeksi matalalla, hieman möreällä, mutta lempeällä äänellä. Käänsin katseeni takaisin mieheen melko pian, en ollut nähnyt vastaavanlaista koskaan ennen. ”Ei se mitään… olin itse liian keskittynyt sieniin, etten huomannut…” Vastasin yhtä lailla takellellen sanoissani hieman, mutta katsoin kuitenkin erikoista partaista miestä uteliaasti. Sitten punahiuksinen ja partainen mies mörisi pehmeästi, että saisin kyllä sienen ja hänellä oli jo monta hyvää sientä. Olin unohtunut vain kuuntelemaan miehen ääntä ja minulla meni taas hetki, ennen kuin tajusin, että minun kuului varmasti vastata jotakin. ”Enhän minä voi, sinä ehdit ensin, ota sinä se. Kyllähän täällä sieniä riittää kummallekin…” Sanoin sitten yhä miestä suurin silmin ihmetellen. Kerrassaan erikoinen ilmestys, ei tuollaista miestä joka päivä sienimetsässä nähnyt. Hänen ylävartalonsa oli paljas ja siitä näkyi voimakkaat lihakset, hänen varusteensa olivat erikoiset ja kypäränsä, mutta kiehtovinta oli hänestä huokuva lempeys. Tavallisesti olisin pelästynyt moista ilmestystä, mutta tätä miestä en pelännyt. Harvoin tapasin ylipäänsä muita ihmisiä ja nyt olin tavannut lyhyessä ajassa jo kaksi hyvin erikoista ihmistä. Aivan, prinsessa… Minunhan piti palata hänen luokseen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.11.2015
17:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Loppuporukkakin alkoi näköjään heräilemään ja enää Ryuumei oli ainut, joka veti unta palloon. Pitäisikö hänet kenties sitten herättää? Toisaalta, vaikka eilen olinkin saanut suuni auki ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ujouteni silti painaessa päälle, niin rohkeuteni ei kuitenkaan riittänyt mennä herättelemään kyseistä prinssiä. Oli tämä kuitenkin sen verran outo tapaus, että jättäisin sen kyllä mieluusti jollekulle muulle ellei kyseinen prinssi sitten heräisi itse. Mutta sain kuitenkin tavarani kasaan ja aloin sitten laittamaan Ikukua kuntoon aloittaen satulan paikalleen laittamisesta. Huomioni kuitenkin herätti pian Cainen hei kaikki -huudahdus. Ja sitten siihen asiaan kaiketi, että koska eilen ei kaiketi saatu mitään aikaa tai käytyä mitään asiaa läpi, niin olisiko nyt sitten hyvä aika puhua jatkosuunnitelmista ja, jos joku olisi vielä sitä mieltä, että voimista olisi hyvä puhua tai siis, että kaikki kertoisivat omista voimistaan. Kyllä se ainakin minun mielestäni olisi varmaankin kannattavaa, että kaikki kertoisivat omista voimistaan ja niiden käyttömahdollisuuksista, mutta en ollut varma, että kuinka oikein itse selittäisin sen. No ehkä en kuitenkaan olisi ihan ensimmäinen, joka voimastaan selittää, joten voisin ottaa mallia niistä, jotka ovat ennen minua. "Mielestäni voisi olla ihan hyväkin juttu, että kaikki tietäisivät toistensa voimista paremmin, koska silloin olisi varmasti helpompaa tehdä suunnitelmiakin jatkoa varten", päätin ilmaista mielipiteeni asiaan kaikesta ujoudestani huolimatta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.11.2015
17:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Naurahdin, kun Caine totesi Gunnarsin olevan kokenut metsästäjä. Voiko siinäkin olla joku mestari? Tai sitten Gunnarsilla oli kovin suuri intohimo sieniin ja tiesi niistä jokaisen pienenkin faktan. Mutta olihan se kiva, että ihmisillä oli harrastuksia, jotka otti tosissaan. Minun omat harrastukseni kyllä olivat mielenkiintoisia eikä koko kansalle jaettavia, pari tyyppiä niistä vain tiesi. En tosin ollut harrastanut 'harrastuksiani' sen jälkeen, kun rakastuin Caineen... Paitsi tietenkin Cainen kanssa. Sääli vain, että viime kerrasta oli pitempi aika. Katsoin Cainea virnistäen, kun tuo vastasi parempaan mahdollisuuteeni nukkua, että siinä kohtaa en olisi nukkunut lainkaan. En kuitenkaan enää vastannut mitään, sillä prinssini puhui hieman vaisusti. Ilmeisesti pelkäsi, että joku saisi selville näinkin pienestä vihjailusta salasuhteemme. Tuskimpa vain, ellei ollut sitten joku ekspertti. Kai sitä nyt hyvätkin ystävät vihjailevat kaikkea hassua eikä aina niin tosissaan... Vaikka tämä meidän välinen ei nyt hyvien ystävien välistä vihjailua ollutkaa vaan se oli enemmän. Ei kellään kuitenkaan ollut mitään todisteita, paitsi tietenkin Gunnarsilla, joka oli luvannut pysyä hiljaa. Tuskin Gaianin herttua edes hirveästi avaisi suutaan tässä joukkiossa, koska oli pysytellyt yölläkin niin hiljaa. Ilmeisesti ei paljoa puhunut tuntemattomille, tai niin uskoin.

Caine pian yritti saada kaikkien huomion ja puhui siitä, miten eilen ei saatu mitään asioita oikein selvitettyä, että nyt olisi hyvä hetki siihen. Punatukkaien prinssi puhui jotain jatkosuunnitelmista sekä elementtiaseista. Minun ideoitani suunnitelmia varten tuskin haluttiin kuulla, sillä en ollut muutenkaan ihan täysin perillä vielä aikaisemmasta suunnitelmasta. Ja tietenkään en voinut alkaa selittämään elementtiaseista, koska en ollut ollut hirveästi tekemisissä sellaisten kanssa. Olin vain jokus nähnyt Cainen käyttävän Caenezhin elementtiasetta, mutta en silti ollut varma miten se toimii. Omista miekoistani sekä metsästystarvikkeista tässä tuskin pitäisi alkaa selittämään, koska sehän oli itsestään selvää, miten miekat, jouset, puukot sekä ansat toimivat. Vilkaisin kuitenkin prinsessaa, joka näytti väsyneeltä. Tuo nimittäin avasi suunsa:
"Minä en oikein tiedä jatkosuunnitelmasta. Kai se nykyinen on ihan hyvä? Mutta aseista kertominen voisi olla mielenkiintoista kuultavaa ja olisi hyvä tietää, mihin kaikkien aseita voisi käyttää. Silloin voisimme strategioida hyökkäys- ja puolustussuunnitelmat valmiiksi", prinsessa sanoi asiansa. Hän varmaan tarkoitti sen kaikille, mutta katsoi Cainea. Olisin minäkin katsonut, koska Cainehan tässä kysymyksen pisti ilmoille.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.11.2015
18:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Katselin naista, tuo näytti lumoavan kauniilta silmissäni. Eikä hän vaikuttanut perusnaiselta vaan hänessä oli jotain enemmän, en vain tiennyt mitä. Kuitenkin katsoin naista melko pitkään. Hänellä oli kauniit vihreät silmät ja pitkät pehmeän näköiset ruskeat hiukset. Jos olisin ollut tosimies naisasioissa, olisin varmasti ilmaissut hänelle, miten kauniilta tuo näytti. En kuitenkaan osannut sellaisia taitoja. Pian nainen kertoi, että hän ei ollut itsekään huomannut minua, sillä oli niin keskittynyt sieniin. Mukava kuulla, että en ole ainoa tässä maassa, joka pitää sienistä niin paljon, että uppoutuu täysin niihin eikä huomaa, mitä ympäristössä tapahtuu.
"....Minulla on sama... Keskityin kovasti... näihin sieniin... Ne ovat niin.... kauniita ja täyteläisiä..", kerroin naiselle. Harmi, että en tuntenut häntä, sillä jos tuntisin, en puhuisi tällä tavalla typerästi taukoja pitäen... Mutta minkäs minä sille nyt mahdoin. Käänsin katseeni sieneen, jota me molemmat olimme yrittäneet ottaa.
"Ei... Kyllä teidän pitää se saada.... Jos noin vain veisin... sienen kauniin neidon edestä.... En voisi enää kutsua itseäni.... mieheksi", mumisin jotain matalalla äänelläni naiselle yrittäen myös usuttaa kohteliaisuuden sanojeni sekaan. Tämä oli haastavaa. En kyllä yhtään ihmetellyt, miksi alamaiseni eivät yrittäneet saada minua avioon ja pian. Enhän edes osannut puhua naisille muuten kuin hallinta tehtävien parissa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.11.2015
16:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Kuuntelin miehen pehmeää mörisevää ääntä pää hivenen kallellaan, miten miellyttävää sitä olikin kuunnella. Äänet olivat muutenkin kiehtovia, yleensä en pitänyt ihmisten äänistä, koska ne olivat yleensä nopeaa puhetta ja huutoa, mikä oli hieman hermostuttavaa. Mutta tällä miehellä oli miellyttävän pehmeä ja matalan möreä ääni, josta huokui rauhallisuutta. Ja kun hän näytti niin voimakkaalta, varmasti metsästäjä tai soturi, niin oli erikoista, että hänellä oli niin lempeä ääni. Vaikka en nyt tiennyt sotureista mitään, metsästäjiä metsässä tapasi huomattavasti useammin. Luonnollisesti. Mutta kuitenkin. Olin taas unohtanut kuunnella sanoja, keskittyessäni ääneen, mutta mies oli sanonut kaiketi jotakin sen suuntaista, että oli myös liian keskittynyt sieniin. Olipa erikoinen sattuma. Hymyilin hieman, mutten oikein keksinyt mitään sanottavaa. En ollut kovin hyvä tällaisissa puhumista vaativissa tilanteissa.

Mutta en selvästikään ollut tällä kertaa ainoa, jolla puhuminen ei ollut ihan hallussa, sillä miehellä näytti myös olevan hieman vaikeuksia sanojensa kanssa. Tunsin oloni jotenkin rennommaksi huomatessani sen. Lisäksi hän vaikutti mieheltä, joka myös viihtyi metsässä sienten ja marjojen parissa, mikä oli ilahduttavaa. Hän sanoikin sitten, ettei voisi ottaa sientä kauniilta neidolta, koska ei voisi sitten enää kutsua itseään mieheksi. Katsahdin hiukan ympärilleni sen kauniin neidon kohdalla, mutta ei Teriseä kyllä näkynyt. Tarkoittiko hän kauniilla neidolla minua? Kyllä varmasti, ei tässä lähellä muitakaan ollut. Kohteliaisuus tuntui mukavalta, harvoin kun niitä yksikseen ollessa sai, etenkin miehen suusta se tuntui omituiselta. Käänsin sitten katseeni taas mieheen ja sitten sieneen. Ei varmaan kannattaisi tapella vastaan, kerta mies ei voisi kutsua itseään mieheksi jos ottaisi sen ja koska olisi outoa, jos hän kutsuisi itseään naiseksi, niin parempi tehdä kuten hän sanoi. ”Kiitos herra, olette kovin ystävällinen.” Kiitin hymyillen sekä sienestä että hänen kohteliaisuudestaan. Herroittelu ei oikein ollut luontevaa, mutta kun en miehen nimeäkään tiennyt, niin oli herra ehkä parempi kuitenkin kuin mies. Noukin sitten sienen koriin muiden joukkoon ja nostin sitten taas suurien sameanvihreiden silmieni katseen tähän harvinaisen ystävälliseen mieheen. Harvemmin sain näin hyvää kohtelua osakseni, etenkään keneltäkään miespuoliselta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.11.2015
17:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Olin saanut muiden huomion jälleen kerran kiitos kovaäänisyyteni. Miten kummassa tässä oli käynyt niin, että minä avasin kaikki keskustelut ja muut kuuntelivat ja nyökkäilivät hyväksyvästi? Ei toki sillä että haittaisi, olin vain saanut sen käsityksen, etten ollut kauhean hyvä joukkojen johtamisessa. Kovaäänisyys oli varmaan se suuri salaisuus ja se, etten ajatellut liikoja ennen kuin avasin suuni, niin kukaan muu ei ehtinyt ennen minua sanomaan mitään? Kai olin vain hätäinen, siitä se varmaan johtui. Tai luontainen karismani vain oli niin puoleensavetävää, kyllä, tässä se syy, ehdottomasti. No kuitenkin. Daisuke ja Mireya olivat aseista kertomisen kannalla kummatkin, Mireya sanoi suunnitelmaan liittyen, että se nykyinen oli varmaan ihan hyvä. Mikähän se nykyinen suunnitelma taas olikaan? Muut taas eivät sanoneet juuta eivätkä jaata koko asiaan ja Ryuumeikin nukkui vielä, aivan, pitäisi herättää hänet.

En kyllä mielelläni kumartuisi ravistelemaan tätä hereille, tiedä vaikka hän olisi aamuäreä ja huitaisisi veitsellä ja sitä en halunnut. Jotain kättä pidempää… Otin toisen miekan vyöltäni, sen valkoteräisen, tai no terä oli kyllä tarkemmin sanottuna punainen, mutta oli siinä valkoistakin. otin varovasti terästä kiinni ja tökin turvallisen välimatkan päästä miekan kahvalla Ryuumein kylkeä. ”Herätys Ryuumei, palaveri alkaa!” Ilmoitin tälle reippaasti jatkaen vielä hetken tökkimistä kunnes lopetin sen ja oletin tämän heräävän ja jos ei herää, niin oma oli häpeänsä kun jäisi mahtavasta palaveristä paitsi. Mietin hetken sitä suunnitelmaa, mutta ei se tainnut olla vielä sen kummempi, kuin että mentäisiin tästä nyt sitten Vinemariin. ”Selvä, eli jatkamme edelleen tästä itään ja Vinemaria kohti oletuksena, että Lunemarissa on liikaa vihollisia, jotta täältä kannattaisi aloittaa näin pienellä porukalla ja vihollinen odottaisi meidän menevän helpompaa reittiä Nierdalesiin?” Varmistin, koska olihan täällä uusiakin tulokkaita, niin ei voinut tietää kuinka moni oli perillä suunnasta.

No se siitä suunnitelmasta, siihen voisi palata vielä myöhemmin, koska pitihän vielä keksiä, miten pääsisimme hengissä sinne asti ihan käytännön tasollakin. ”Mutta niistä aseista sitten seuraavaksi, koska olen jo valmiiksi äänessä ja miekka puoliksi jo esillä, niin voin vaikka aloittaa.” Ilmoitin kun vapaaehtoisia ei ilmoittautunut. Otin toisenkin puoliskon miekastani esille ja kiersin kahvassa olevat yhdistyskohdat kiinni ja näin ase oli kokonainen. ”Eli kuten kaikki joko tietävät tai eivät tiedä, Caenezhin miekan elementti on veri.” Ilmoitin näin ihan varmuuden vuoksi jos joku ei tiennyt sitä. ”Kuten voi jo aika pitkälle päätellä, miekan voimat liittyvät siis haavoihin, sekä niiden tuottamiseen, että parantamiseen.” Selitin sitten ja käänsin miekan mustan terän ylöspäin. ”Tällä miekan mustalla terällä haavoitetaan vihollisia, yllätyittekö? No sen aiheuttamat haavat ovat pahempia kuin normaalin miekan aiheuttamat. Pienikään naarmu ei umpeudu itsestään ja vuotaa vuolaasti, ellei sitä ompele kiinni. Vaikka haavan hoitaisi miten, se ei parane, vaan tulehtuu ja aiheuttaa pahaa kipua, verenmyrkytystä ja kuumetiloja melko nopeassa ajassa. Tämän terän aiheuttamia haavoja ei voi parantaa muuten kuin toisella puoliskolla.” Esittelin miekkani ominaisuuksia muille ja käänsin valkoisen terän ylöspäin. ”Tämän miekan terä aiheuttaa taistelussa ihan tavallisia haavoja, mutta sillä myös parannetaan haavoja. Sillä pystyy kumoamaan mustan terän voiman ja parantamaan senkin aiheuttamat haavat, sekä melko pitkälle vakaviakin haavoja ja korjaamaan sisäisiä vaurioita. Silläkin on kuitenkin rajoitteensa, eikä sillä kuolleita henkiin herätetä tai korjata irronneita raajoja… ainakaan minun tietääkseni.” Jatkoin sitten loppuun. Voi olla, että jos oli oikein taitava, niin kuolemaltakin pystyi pelastamaan, kerta tarpeeksi taitava miekan käyttäjä pystyi aiheuttamaan sisäisiä verenvuotoja uhriin ilman terän hipaisuakaan tähän. En valitettavasti vain hallinnut miekkaa vielä niin hyvin, että osaisin sitä tekniikkaa. ”Mutta siinä se kai sitten oli, kuka seuraavaksi?” Annoin sitten vuoron jollekin toiselle, johan olin tässä jo ollutkin äänessä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.11.2015
18:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Hieman huolissaan Skyler kuunteli miesten suunnitelmia. Ilmeisesti näköesteen kanssa oli ongelmia, ja vaikka se ei ollutkaan hänen tehtävälistallaan, se kuitenkin vaikuttaisi joen ylitykseen. Kuumeisesti hän yritti miettiä olisiko jotain, miten hän olisi voinut auttaa, mutta tytön pää löi vain tyhjää. Dorian ehdotti Farranin miekan käyttöä yhdessä joen veden kanssa, ja Skyler tosiaan toivoi sen toimivan, edes jonkinlainen näköeste olisi varmasti tärkeä.

”Tuota… Jos haluatte, niin voin yrittää ratsastaa joen yli edeltä ja yrittää turvata teille joen toista puolta?” Skyler ehdotti rauhallisesti, mutta päänsä sisällä tyttö hermoili kuin viimeistä päivää. Vaikka tyttö osasi puolustaa itseään, hänellä ei ollut varsinaista kokemusta taisteluista ja jos hänen ideansa hyväksyttäisiin, hänen tulisi turvata miehiä. Ainut tilanne jossa hän on puolustanut jotain toista, on kun hän on suojellut pikkusisaruksiaan kiusaajilta, mikä nyt ei ollut edes verrattavissa tähän tilanteeseen. Lisäksi Skyler kyllä tiedosti, ettei hänen ehdotuksensa paljoa ehkä auttanut muutenkaan, varsinkin jos viholliset piilottelisivat puissa. Mutta maasta käsin taistelevia vastaan hän ehkä kykenisi hieman turvaamaan muita.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.11.2015
18:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Nukuin edelleenkin, kuten yleensä, koska nukuin todella pitkään ellei joku tai jokin herättänyt minua. Vain harvoin heräsin ihan oma-aloitteisesti ennen kahtatoista. Yleensä nukuin kahteen asti, jos vaan annettiin nukkua niin myöhään. Tosin aika harvoin linnassakaan sain niin pitkään nukkua, koska joku aina kuitenkin oli herättämässä jonkun omasta mielestäni turhan syyn takia. Nukuin puolestaan yleensä siksi niin pitkään, koska valvoinkin pitkälle yöhön. En vaan pystynyt menemään aikaisin nukkumaan, koska en saa unta vielä silloin ja silloin uneni on vaan katkonaista, joten olen suosiolla mennyt myöhään nukkumaan.

Unet jatkuivat vielä jonkun aikaa kunnes sitten tuntui - tai no ei tuntunut, koska en edes voi tuntea mitään, mutta jotain tökkimistä tapahtui kuitenkin - siltä kuin joku olisi yrittänyt herättää minua. Herätyksen muoto oli kuitenkin sen verran outo ja odottamaton, niin heti ensitöikseni mahdollisen refleksin omaisesti huitaisin veitsellä siihen suuntaan. Kyllä veitsi johonkin otti, mutta ei ainakaan mihinkään elävään kun noin kilahti. Samalla myöskin nousin istumaan melko hätäisesti huudahtaen samalla: "Mitäh?!"

Hetken aikaa heräteltyäni itseäni tähän hetkeen, niin tajusin kyseessä olevan vaan Cainen eli ei tässä mitään vaaraa ainakaan ollut. Kävi myös selville, että Caine oli varmaankin tökkinyt miekallaan minua ja siihen varmaan olin myös veitselläni huitaissut äänestä päätellen. Ei pieni verenvuodatus olisi ainakaan minua haitannut, mutta toisaalta kaiketi tämä on parempi näin, että veitsestä sai miekka eikä Caine, koska siinähän sitten saisin taas valitusta käytöksestäni niskoilleni. Caine oli kuitenkin puhunut jonkun palaverin alkamisesta. "Mistä me siis niin kun oikeen palaaveerataan?" kysyn raapien päätäni. Kiskon samalla ne kaikki viisi punaista pinniä pois päästäni, koska ne pitäisi laittaa paremmin, mutta missä Pörröinen oli? "Onks kukaan nähnyt Pörröistä?" kysyn lopuksi, jos joku sattuisi tietämään. Kissaa ei näkynyt juuri tällä hetkellä missään. Poison sentään oli kiinni siinä, mihin sen olinkin köyttänyt eli puuhun.

Homma eteni sillä, että Caine selitti jostain suunnitelman kuuloisesta seikasta, että jatkaisimme siis itään ja siitä kohti Vinemaria samalla olettaen, että Lunemarissa oli liikaa vihollisia, jotta täältä kannattaisi aloittaa tällä pienellä joukolla ja vihollinen kaiketi odotti jonkun oletuksen mukaan meidän menevän helpompaa reittiä Nierdalesiin. Sekö se suunnitelma siis oli ollut alun perin vai? En ollut ollut suunnitelluajankohtana silloin paikalla, joten en ollut ihan varma asiasta. "Tuoko on siis se suunnitelma nyt sitten?" kysyn, koska tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun edes kuulin koko suunnitelmaa. Viimeksi minulle oli selitetty vaan jotain itäänpäin suuntaamisesta, mutta ei sen tarkemmin.

Asiasta seuraavaan melko nopeasti ja nyt sitten puhuttaisiin aseista ja Caine näytti aloittavan homman. Aseen esittely lähti siitä, että Cainen maan elementti oli veri tai no on toki edelleenkin, mutta kuitenkin. Sen jälkeen alkoi selittäminen siitä, mitä aseella voi tehdä ja kaikin puolin miekan se haavoja tuottava pää kuulosti erittäin lupaavalta. Parannuspuolen olinkin jo saanut itsekin kokea, mutta Caine jatkoi myöskin, että miekka pystyi parantamaan sisäisiä vammoja. Tai Caine kyllä sanoi asian niin, että se korjasi sisäisiä vaurioita, joka kuulosti entistä lupaavammalta kun vain vammojen parantaminen. "Onko parannusmahdollisuudet eritelty jotenkin tarkasti sisäisten vaurioiden osalta, vai saanko kysyä yhtä mahdollista asiaa?" kysyn Cainelta siinä kohdassa laittaen samalla vihdoin sen veitsenkin pois.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 16.11.2015
19:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
PACIFIQUE DESIDERIA CELEDEN

Olimme jossain päin Lunemarin metsää. Olimme jo käyneet kuninkaallisen saattueeni eli henkivartijani Haythamin kanssa laaksossa jonne muiden olisi pitänyt jättää aseensa. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin laaksossa. Siellä ei näkynyt muidenkaan aseita joten hekin olivat varmasti päättäneet taistella. Kyllä minäkin siihen pystyisin, joten vahvana nuorena naisena, minä päätin pitää keihääni ja kilpeni.

Olimme nähneet paljon pitkällä matkallamme Celedenistä Lunemariin, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Onneksi olimme kuitenkin välttyneet suuremmilta ongelmilta ja taisteluilta. Niihin ei olisi hyvä joutua aivan vielä. Meillä on pikkuinen alivoima isompia joukkoja vastaan vaikka luulen että niistäkin kunnollisella järjen käytöllä voisi selvitä ainakin tarpeeksi hyvin. ” Haytham, missä me tarkalleen olemme ? Olemmehan me menossa oikeaan suuntaan ? Ovatkohan muut mahtaneet mennä tähän suuntaan, mitä luulet Haytham?” Kysyin henkivartijaltani joka on varmasti minua parempi lukemaan karttaa vaikka voinkin sanoa pärjääväni aivan hyvin, on vain hyvä olla joku kokeneempi mukana, etenkin kun olen ensimmäistä kertaa näin kaukana kotoa.

Allani suuri valkoinen ponini pärskähti, perhonen varmaan kutitti taas Orionin nenää. Perhoset ja kaikki muut söpöläiset tuntuvat pitävän minusta joten niitä oli aina jossain lähistöllä. Orion kuitenkin seisoi rauhallisena paikallaan minun tutkiessani ja mittaillessa karttaa. Ojensin sen kuitenkin henkivartijalleni joka otti sen vastaan. (?) Silittelin sen jälkeen ponini kaulaa mikä sai sen rentoutumaan. Se oli sitkeä poni, se oli muita poneja isompi mutta pienempi kuin hevonen. Moni muu olisi ottanut hevosen mutta minä halusin oman ponini, uskoin sen kykyihin, olihan se minun omani kokonaan. Sillä oli maailman pehmeimmät askeleet ja kaikkein kaunein nimi. Se oli rohkea ja kärsivällinen sekä ihan lumenvalkoinen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.11.2015
20:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE LUNEMAR

Myös Mireya kertoi oman näkemyksensä asiaan, että aseista olisi siis hyvä puhua. Muut eivät sanoneet asiaan mitään ja Ryuumei puolestaan näytti edelleenkin nukkuvan. Tosin ei tässä kukaan varmaan kuitenkaan odottanutkaan, että joku henkivartija tai muu vastaava ei-kuninkaallinen vastaisi asiaan, koska en uskonut, että Cainen tai Mireyan alaiset kovinkaan tarkasti edes tiesivät aseista. Muiden maista ei muita kansalaisia ollutkaan mukana tai ei ainakaan vielä, jos koskaan edes tuli enää olemaankaan. Mutta olisihan se nyt varmaan muutenkin outoa, jos kaikista maista alkaisi tänne virtaamaan porukkaa ns. muka sattumalta. Tosin en laittaisi pahakseni, vaikka olisinkin saanut henkivartijan tai jonkun palvelijan matkallani mukaan, koska tuttujen ihmisten seurassa olin paljon luontevampi. Viertaat ihmiset olivat tavalla tai toisella aika ahdistavia, vaikka he eivät edes tekisikään pahaa. En vaan osannut olla luontevasti ja meni aikansa kun yritin aina kerätä kaiken mahdollisen rohkeuteni ihan vaan sanoakseni tuntemattomalle hei puhumattakaan siitä, että pitäisi puhua enemmänkin, kuten eilen. Se oli suoranainen ihme, että sain puhuttua niinkin paljon yhteen soittoon ja monelle ihmiselle yhtä aikaa. En vieläkään käsitä, että kuinka sen pystyin suorittamaan, mutta sen jälkeen oli tuntunut taas siltä, että olisin halunnut vajota maan alle ja olin toivonut kovasti, että en olisikaan sanonut mitään.

Joka tapauksessa siihen, että uusi suunnitelma oli vanha suunnitelma ja kyllä se minusta ihan hyvältä kuulosti ellei joku keksisi parempaa. Ryuumei oli myöskin saatu hereille ja tämä kyselikin heti, että mitä me sitten kokoustimme. Seuraava huolenaihe oli se, että joku Pörröinen oli kadonnut. Oliko Pörröinen kenties se kissa? No en ollut nähnyt sitä kissaa tänäaamuna, joten en sanonut asiaan mitään. Ryuumei oli myös ymmällään suunnitelmasta, mutta sen jälkeen pääsimme siihen, että aseet piti esitellä ja Caine aloitti selittämisensä ja tyydyin lopuksi vaan hieman nyökkäilemään, koska en tiennyt, että pitikö siihen sanoa jotain. No, jos piti, niin en osannut kyllä sanoa asiaan mitään. Pääasia varmaan, että miekan tai miekkojen toiminta selvisi hieman paremmin. Ryuumei tosin päätti esittää Cainelle jatkokysymystä hänen miekastaan. Caine taas mietti sitä, että kuka olisi seuraava.

Kukaan ei sanonut mitään, joten kaiketi sitten voisin uskaltautua. "Minä... voin olla vaikka seuraava", sanoin ensin jokseenkin varovaisesti ja yritin sitten ensin rauhoittaa itseni ja koota taas itseni sen jälkeen. Olisi niin paljon helpompaa, jos olisin saanut jonkun mukaani matkalle ja hän voisi puhua puolestani, niin minun ei tarvisi, koska vieraassa porukassa puhuminen oli kamalaa. "Selvä..." aloittelin sitten ja kaivelin viuhkat esiin eli kyseiset elementti aseet tai yksi ase se tavallaan oli, koska niitä käytettiin ns. yhtenä aseena. Ne olivat toistensa jatkona tavallaan. "Okei... Eli siis... Niin... Siis... Aivan... Lunemarin voima on siis ilma... Aseena toimii viuhka, joka... eh... Niin siis kaksi viuhkaa, jotka tasapainottavat toisiaan... Ne toimivat siis yhdessä..." aloitin selitykseni ja tunsin punoituksen poskissani. Pääni löi tyhjää ja kädet hikosivat. Olin kuulostanut niin naurettavalta ja samalla puristin viuhkoja niiden ns. varsista käsiini tiukasti. Halusin todella vajota maan alle. Tämä oli kamalaa.

"Viuhkojen voima on kuitenkin... no ilma... ehee... no sehän on ilmi selvää... Mutta niin! Viuhkoilla saa aikaan ilmavirtoja ja tuulahduksia... Siis tosi voimakkaita sellaisia... Ja no niin... Viuhkat voivat myös saada aikaan pyörremyrskyn, jos kantaja on tarpeeksi kyvykäs... tai jotain siihen suuntaan..." selitin homman loppuun, vaikka taisin selittää vaan jotain sekavaa sössöä, josta kukaan tuskin sai selvää. En ollut edes varma, mitä kaikkea selitinkään ja mitä kaikkea jäi mainitsematta, mutta nyt taas ahdisti niin, että en tiennyt enää, kuinka päin pitäisi olla. Halusin todella kadota paikalta tai kääntää aikaa taaksepäin siihen kohtaan kun ajattelin voivani olla seuraava, koska silloin en totta vie olisi. Mutta ainakin se on ohi nyt, jos jotain hyvää tästä voi sanoa. Mutta mitä hyötyä selityksestä on, jos kukaan ei sitä tajua? En ollut varma edes, että tajusinko itsekään sekavasta sössötyksensäni mitään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.11.2015
21:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
HAYTHAM

Haytham oli hieman yllättynyt, mutta toisaalta ehkä myös hieman helpottunut saadessaan tietää, ettei laaksossa ollut ketään prinsessan siellä käydessä. Sehän tarkoitti, että muutkin olivat olleet sitä mieltä, ettei niin suurta etua taistelussa kannattanut vain piilottaa iäksi jonnekin kaikkien ulottumattomiin. Lisäksi hän oli ylpeä prinsessansa vahvasta päätöksestä haluta itsekin ottaa osaa taisteluun.

Pacifiquen esittäessä kysymystulvansa Haytham kurtisti hieman kulmiaan. Prinsessan ojentaessa kartan miehelle, tämä tutkaili sitä mietteliäästi. Hetken mietittyään hän oli melko varma heidän sijainnistaan, tutkaillen kuitenkin ympärilleen mahdollisia maamerkkejä jotka olisivat tarpeeksi suuria näkymään kartalla varmistuakseen asiasta. ”Uskoisin meidän olevan näillä main, teidän korkeutenne. Älkääkä huoliko, tämä on kyllä oikea suunta”, Haytham sanoi tarkkaillen maastoa ja näyttäen arvioimansa sijainnin Pacifiquelle kartalta. Aukealla, jolla he olivat, oli merkkejä nuotiosta, mutta ketään ei näkynyt. Todennäköisesti muista perillisistä koostuva ryhmä oli jatkanut matkaansa ilmeisesti, miehen yrittäessä saada selville mihin suuntaan. ”Jäljet laaksosta johtavat tänne, joten ainakin muut perilliset ovat olleet täällä, en kuitenkaan valitettavasti osaa arvioida kuinka kauan siitä on kulunut”, hän jatkoi, ojentaen kartan takaisin Pacifiquelle (?) ja jalkautuen itse hevosen selästä ja siihen asti miehen olkapäällä matkustanut Beni nousi lentoon. Haytham halusi prinsessansa oppivan itse lukemaan karttaa ja tekemään päätöksiä, joten hän antoi tytön päättää suurimmaksi osaksi itse, mitä teki, ja tähän asti se oli sujunut ihan hyvin.

Maasta käsin Haythamin oli helpompi etsiä jälkiä, minne aukiolla olleet ihmiset olisivat todennäköisesti jatkaneet matkaansa. Kierreltyään hieman ympäriinsä hän löysi uusia jälkiä pois aukiolta. ”Ilmeisesti he ovat jatkaneet tähän suuntaan”, Haytham sanoi suoristaen selkänsä ja viheltäen hevosensa luokseen nousten jälleen ratsaille ja kääntyen Pacifiquen suuntaan. ”Haluaisitteko itse kokeilla jäljittämistä?” hän kysyi. Taidon oppimisesta voisi olla hyötyä tulevaisuudessa ja lähistöllä ei vaikuttanut olevan ihmisiä. Nyt voisi siis olla hyvä tilaisuus yrittää opetella jos prinsessa halusi, vaikka Haytham itse pysyikin jatkuvasti varuillaan. Hänen tosin oli pakko myöntää että piti niin selkeiden jälkien jättämistä varsin huolimattomana.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.11.2015
22:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Odottelin Farranilta jotakin vastausta tähän savuverhokysymykseen. Olin kyllä ollut aika varma sen onnistumisesta, mutta enhän nyt ollutkaan mikään tulimiekka-asiantuntija. Toki savua saisi aikaan ihan tavallisellakin tulella, mutta sitä tarvittaisiin aika paljon ja se oli hidasta jos alettaisiin väsäämään tulinuolia ja soihtuja ja viskottaisiin niitä jokeen. Ei se kannattanut, Farranin miekalla tulta olisi saanut sen verran nopeammin ja paljon kerralla, että se olisi auttanut, mutta en kyllä ymmärtänyt mikä siinä oli niin vaikeaa? Tulen luominen oli miekan perusominaisuus, tai näin käsitin. Sitten vain lieskoja veteen ja se siitä. Vai oliko Farran vain täysin kyvytön käyttämään miekkaansa, eikä siksi ollut yhteistyöhaluinen sen kanssa? En kyllä ihmettelisi sitäkään vähääkään. Ilman näkösuojaa tai muuta suojaa vihollisten todennäköiseltä nuolisateelta ylitys olisi varmasti melko kohtalokas.

Yritin sitten samalla keksiä jotakin muuta siltä varalta, jos tämä suunnitelman osa kaatuisi siihen, että olin ymmärtänyt Farranin miekan kyvyt väärin tai Farranin osaaminen ei riittänyt siihen. Ehkä jäästä voisi tehdä jonkin seinämän? Kerta siltakin onnistui, olisi se nyt paljon varmempi suoja kuin savuverho. Ei se näkyvyyttä suojannut mutta seinämä ihon ja nuolten välissä kuulosti kyllä hyvältä. Mutta se saattaisi syödä liikaa Skylerin voimia, kerta siltakin piti tehdä. Tämän asian pohtiminen jäi tosin kesken, kun prinsessa ehdotti jotakin erittäin typerää ja vastuutonta. Että hän menisi yksin joen toiselle puolelle turvaamaan sitä meille muille. En ikinä sallisi sellaista, mieluummin menisin itse yli turvaamaan vastarantaa ja antaisin jonkun muun huolehtia hevoseni joen yli. ”En toki epäile taistelutaitojanne, mutta se olisi turha riski ja te, prinsessa, olette liian arvokas uhrattavaksi.” Vastasin mahdollisimman hienovaraisesti jättämättä mainitsematta sen, että yksikään itseään kunnioittava mies ei laittaisi naista edelle turvaamaan vastarantaa vihollisilta, enkä uskonut olevani ainut tässä porukassa, joka oli sitä mieltä, vaikka tyttö olisikin ollut huippuluokan soturi. ”Entä mikä mahdollisuus jääseinämän luomisella olisi? Se estäisi nuolet huomattavasti tehokkaammin kuin savu, vaikkei näkyvyyttä estäkään.” Tiedustelin sitten sitäkin mahdollisuutta, koska tärkeintä tässä nyt oli päästä joen yli kaikki ehjin nahoin, etenkin prinsessa ja prinssi piti saada ehjänä toiselle puolelle, joten kaikki keinot oli käytävä läpi. Olkoonkin, että oli hieman periaatteitteni vastaista laskea niin paljon joidenkin taikavoimien piikkiin, mutta ne olivat tällä hetkellä ainoa tapa päästä vihollisen niskan päälle.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 17.11.2015
00:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon kuunteli hiljaa kruununperillisten vastaukset Dorianin kysymyksiin. Harmillista, että Dorianin ensimmäinen suunnitelma ei tuntunut mahdolliselta. Skylerin ehdotus, että tämä menisi yksin edeltä pidättelemään vihollista sai Avalonin katsomaan Skyleria alta kulmiensa epäuskoisenä tytön typerästä sankarileikkiajatuksesta, mutta hän yritti tehdä sen mahdollisimman huomaamattomasti. Eihän kamaripalvelijan kuninkaallisia sopinut suoraan kyseenalaistaa. Hän helpottui Dorianin kertoessa prinsessalle, että tätä suunnitelmaa ei edes harkittaisi.

”Jos sallitte minun ehdottaa, Sir Nightingale, prinsessa Skyler, prinssi Farran, olisiko mahdollista luoda jäälautta, jolla olisi seinämät suojana vastarannan puolella, jonka sitten sauvoisimme joen yli? Olettaisin, että se säästäisi prinsessan voimia, ja joki ei ole syvimmilläänkään kuin noin kolme metriä, joten uskoisin meidän löytävän sauvoiksi sopivat puut helposti. Lautta voisi olla suojaa isompi, sen mukaan kuinka ison pinta-alan tarvitsemme pitääksemme jään kellumassa”, Avalon esitti Dorianin kysyttyä Skylerilta mahdollisuutta luoda sillalle seinämät.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 17.11.2015
01:12
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Vaikka Skyleria nolottikin suunnattomasti, kuinka Dorian iski hänen ideansa alas heti kättelyssä, hän oli oikeastaan myös todella helpottunut. Kuitenkin tyttöä itseäänkin oli pelottanut hänen oma ajatuksensa, eikä hänellä ollut itsevarmuutta sen onnistumiseen. ”Ymmärrän, ideani ei ollut hyvä, pahoitteluni”, hän vastasi Dorianille. Tytön äänensävy pysyi koko ajan neutraalina eikä tämän ilme värähtänytkään.

Skyler kuunteli kun Dorian ehdotti sillan reunoille jääseinämiä, ja sen jälkeen Avalon esitti ajatuksensa jäälautasta. Hänen mielestään molemmat ideat olivat kyllä täysin toteuttamiskelpoisia hänen voimillaan, tosin silta saattaisi kyllä kuluttaa voimia enemmän. Toisaalta jos joki ei olisi aivan mahdottoman leveä, niin eroa ei välttämättä syntyisi huomattavasti, päätyisivät he toteuttamaan kumman suunnitelman tahansa. ”Uskoisin molempien mahdollisuuksien olevan toteutettavissa, mutta joen leveydestä riippuen suosisin itse ehkä Avalon-herran suunnitelmaa. Suurempien jäämäärien luominen on varsin uuvuttavaa”, Skyler selitti hetken mietinnän jälkeen. Vaikka ei siltakaan häntä täysin toimintakyvyttömäksi väsyttäisi, vastarannalla olevien vihollisten varalta hän haluaisi mieluusti olla mahdollisimman lähellä täysiä voimiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.11.2015
14:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Olin kiitollinen siitä, että olin kerrankin ajatellut jotain asiaa pidemmälle ja tökkinyt Ryuumein hereille miekan kahvalla, enkä omalla kädelläni. Ennustin nimittäin aivan oikein ja Ryuumei aloitti aamun veistä heilutellen, joka nyt kalahti vain miekkani kahvaan, eikä käteeni. No olisin toki saanut sen parannettua, mutta Jeremy olisi voinut nostaa metelin siitä, että Ryuumei oli kehdannut satuttaa minua. Ja jos ei olisi, niin olisin itse saattanut nostaa metelin siitä, ettei tämä piitannut minun terveydestäni. Onneksi mitään meteliä ei tarvinnut nostattaa, kun vahingoilta oli vältytty. ”Huomenta vaan sinullekin.” Totesin Ryuumein noustessa istumaan melko pihalla tapahtumista. Tämä tiedusteli palaverin aihetta ja sitten sitä, oliko joku nähnyt Pörröistä. Mikä tai kuka oli Pörröinen? Ryuumein hevonen? Se oli kyllä ihan tuossa. ”En kyllä ole… en edes tiedä kuka tai mikä tämä Pörröinen on.” Vastasin vain siihen ennen kuin jatkoimme sitten niistä ihan oikeista asioista.

Kun olin selittänyt sen suunnitelman, tai kerrannut vielä, niin Ryuumei osoitti suurta tietämystään ihmettelemällä, että tämäkö se suunnitelma sitten oli. ”Kyllä, ellei sinulla ole jotakin parempaa?” Kerroin sitten ja kysyin, vaikka epäilinkin, että tällä oli mitään muutakaan suunnitelmaa tarjolla. Sitten pääsimme niihin aseisiin ja aloitin selostuksen kun muutkaan eivät aloittaneet ja minulla ei ollut mitään aloittamista vastaan. Kun olin selittänyt pääpiirteet aseestani, Ryuumei alkoi esittämään jatkokysymyksiä. Ryuumei tiedusteli, että oliko parannusmahdollisuuksia eritelty sisäisten vaurioitten osalta jotenkin, vai voisiko hän kysyä jotakin jostain mahdollisesta asiasta. Avasin jos uuni, mutta tajusin viime hetkellä olla hiljaa, enkä ilmoittanut Ryuumeille, ettei aivovaurioiden korjaaminen valitettavasti ollut mahdollista. Onneksi jokin piilevä järjen hiven pysäytti minut, ennen kuin ehdin sanoa asiaa ääneen, siitä nyt ainakin olisi syttynyt vuosisadan sota.

Suljin suuni ja avasin uudestaan vastatakseni ihan kunnolla ilman turhaa pilailua. ”No jotenkin, ihan kaikkea sillä ei voi parantaa, mutta aika pitkälle. Pintahaavojen lisäksi siis parantamisominaisuus yltää viilletyn lihan, lihasten ja elinten korjaamiseen, sisäisten verenvuotojen parantamiseen ja jossain määrin verenhukan parantamiseen. Veren hukan parantamiseen tosin vaaditaan verta, sitä ei saa tyhjästä, se kuluttaa omaa vertani, jos joudun lisäämään miekan avulla jonkun verta. Lisäksi kuolettavat haavat on parannettava nopeasti, kuollutta ei enää saa henkiin vaikka miten parantaisi, ja se kuluttaa paljon energiaa. Mutta tarpeeksi kokenut varmasti pystyy parantamaan ihan kuolemankin vakavia haavoja… Mutta niin kysy ihmeessä, jos haluat tietää jostain tietystä vauriosta.” Selitin sitten kun olin kerta päässyt ääneen, niin minua ei ihan heti hiljennetty. Olisin toki voinut olla selittämättä ja odottaa, että Ryuumei kysyy sitä jotain tiettyä asiaa, mistä halusi tietää.

Daisuke ilmoittautui seuraavaksi vapaaehtoisesti, jolloin sitten suljin vastahakoisesti suuni antaakseni toiselle puheenvuoron. Hieman takellellen hän taas aloitti selittämään, että Lunemarin ase oli viuhka. Hänellä oli kyllä kaksi viuhkaa ja ehdin jo ihmetellä, että miten viuhka oli ase, kun tajusin, että se liittyi toki siihen ilmaan. Hieman sekavasti Daisuke sitten jatkoi että oikeastaan siis kaksi viuhkaa, jotka toimivat yhdessä. Ihan järkeenkäypää, oli minullakin periaatteessa kaksi miekkaa, jotka toimivat yhdessä. Hetken tauon jälkeen hän jatkoi että viuhkojen voima oli siis ilma. Sain tehdä työtä, etten alkaisi nauramaan. Daisuke parka, hän ei tosiaan ollut kokenut porukan edessä puhuja. Nauramiseni ei kuitenkaan auttaisi tätä saamaan rohkeutta ja itsevarmuutta puhumiseensa ja oli hyvä, että hän sai tässä nyt harjoitella puhumista. En halunnut lannistaa häntä törkeästi alkamalla nauramaan, vaikken mitään pahaa sillä olisikaan tarkoittanut.

Daisuke pääsi vihdoin itse viuhkojen toimintaan ja niillä siis sai aikaan ilmavirtoja ja tuulahduksia. Eikö se ollut viuhkan pääsääntöinen tehtävä muutenkin? Tämä tosin tarkensi, että voimakkaita sellaisia, mikä tosiaan muutti asiaa. Tietenkin elementtiviuhkan aiheuttama tuulenvire oli eri luokkaa kuin normaalin viuhkan. Lisäksi viuhkoilla saisi aikaan jopa pyörremyrskyjä, jos käyttäjä oli tarpeeksi hyvä. Hieman jäi avoimeksi, oliko Daisuke niin hyvä, mutta ehkä ei, kerta ilmaukseen oli liitetty sana ”jos”. Daisuke näytti melko stressaantuneelta tilanteesta eikä jatkanut enää, joten kai se oli tässä. ”Pystyykö viuhkoilla esimerkiksi vaikuttamaan luonnolliseen tuulen kulkuun vai vain luomaan itse virtauksia? Esimerkiksi jos nyt rupeaisi tuulemaan ihan hulluna ja puut kaatuilisivat päällemme, niin voisiko viuhkoilla hillitä tuulta?” Kysyin sitten Daisukelta, jos vaikka kysymysmuotoinen vastaaminen olisi helpompaa kuin itsekseen esitelmöinti.

// Mä olen pahoillani, en tiedä minkä takia näistä mun roolauksistani nyt on ruvennut tulemaan näin hirveen pitkiä :'D

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.11.2015
15:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Farranilta ei näemmä saanut enää mitään vastausta, poika oli kai kypsästi päättänyt ottaa jostakin itseensä ja mökötti nyt sitä. Kyllä tässä saisi vielä töitä tehdä, ennen kuin prinssistä saisi kuninkaan ja valitettavasti suuri vastuu siitä asiasta oli sälytetty minun harteilleni. Ja kaikki vain siksi, että olin ainoa prinssin henkivartijoista, jota prinssi ei kyennyt pompottelemaan mielin määrin. Sen takia urani jumitti ja olisin varmaan hänen henkivartijansa koko lopun ikäni, mikä kuulosti aika lannistavalta. Edes sitten kun Farranista lopulta tulisi kuningas, oli ihan turha haaveilla uranousua, lasku siitä vain tulisi, sen verran prinssi arvosti kovaa työpanostani. Mutta koska tässä nyt oli tärkeämpää asiaa kuin miettiä jumittunutta uraani, niin keskityin taas Farranin sijasta prinsessa Skyleriin ja Avaloniin, joita sentään kiinnosti saada suunnitelmasta mahdollisimman aukoton.

Prinsessa Skyler pahoitteli huonoa ideaansa hivenen nolona. ”Ei ole syytä olla pahoillaan, mitään ideaa ei kannata jättää sanomatta. Lisäksi jos meillä olisi suurempi joukko ja olisi varaa lähettää joen yli ensin hämäykseksi joukko pidättelemään vihollisia, se olisi voinut toimia. Nyt kun meitä on vain neljä ja hevoset, on parempi vältellä aseellista kontaktia mahdollisimman pitkään. Ja etenkin teidän, prinsessa Skyler ja prinssi Farran, tulee päästä Gilmarin laaksoon, minua tai Avalonia siellä ei tarvita, joten pakko tilanteessa jompikumpi meistä jäisi pidättelemään vihollisia teidän jatkaessa mahdollisimman joutuin matkaa.” Vastasin Skylerille, koska ilman elementtiaseita suunnitelmani olisi niinkin yksinkertainen, että menisimme Avalonin kanssa kahden joen yli pidättelemään vihollisia, jotta Skyler ja Farran pääsisivät yli.

Avalon ehdotti sitten jääsillan ja seinämän sijasta jäälauttaa, jolla olisi jääseinämät kilpenä vihollisten hyökkäykseltä. Ja sauvoisimme sen sitten joen yli. Mietin hetken miten se toimisi ja eniten jäälauttaideassa huolettivat hevoset. Skyler sanoi sitten jääseinämään ja lauttaan, että kumpikin olisi ihan mahdollinen toteuttaa. Kuulemma joen leveydestä riippuen prinsessa suosittelisi jäälauttaa ennemmin, koska suuri jäämäärä uuvutti. Se oli toki ymmärrettävää. ”Jäälautassa voi olla vain se ongelma, että ellemme ylitä jokea yksi tai kaksi kerrallaan, lautan pitää kestää aika moista painolastia. Jolloin siitä ei voi tehdä mitään kovin heppoista, koska sen on pysyttävä pinnalla. Lisäksi huoleksi voi koitua hevosten pysyminen keinuvalla jäisellä lautalla, huonolla tuurilla koko lautta voi keikahtaa ympäri. Sillassa voi olla kovempi työ, mutta se sentään saisi tukea rannoista ja pohjasta, jolloin se voi olla kapeakin. Lisäksi silta pysyy paikallaan, eikä keinu, ja olisi hevosten kannalta helpompi. Toki nekin ongelmat varmaan saadaan minimoitua, jos lautta on helpompi muutoin toteuttaa kuin silta.” Esitin oman huomioni tästä ideasta, vaikka lautta toki olisi ihan hyvä, jos meillä ei olisi hevosia matkassa. Ainakin Hero varmasti saisi jonkun hepulin ja hyppäisi pää edellä jokeen. ”Tietenkin jos unohdamme elementtiaseiden käytön kokonaan, on myös se mahdollisuus, että menen edeltä Avalonin kanssa joen poikki ja teemme harhautushyökkäyksen, jonka turvin prinsessa ja prinssi pääsevät joen yli ja jatkamaan matkaansa laaksoon.” Kerroin vielä tästäkin mahdollisuudesta, joka olisi oikeastaan ainoa, jos meillä ei olisi Skylerin ja Farranin aseita tasoittamassa tilannetta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 17.11.2015
18:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Caine toivotteli huomenia minulle kun olin päässyt pystyyn tai no istumaan. "Huomenia..." vastaan siihen ihan nyt vaan, koska joku ehkä voisi ottaa siitäkin itseensä, jos siihen ei vastannut mitään ja kai sekin oli jotenkin kohteliasta. Caine ei kuitenkaan tiennyt, että kuka tai mikä tämä Pörröinen oli. "Pörröinen on se kissa", tarkennan hieman, että kuka kumma tämä Pörröinen mahtoi olla. Minusta se oli aika selvää, että se kissa oli Pörröinen, koska nimensä kissa oli saanut siitä, koska se oli pörröinen. Väriltään se on valkoinen. Mutta siitä kuitenkin seuraavaan asiaan eli siihen suunnitelmaan ja kyllä, se oli suunnitelma, jos en parempaa keksinyt. "Ei siinä mitään... Ihan hyvältä se kuulosti. Kunhan vaan kysyin, koska en ollut kuullut sitä aikaisemmin", sanon siihen ja vaikka keksisinkin jonkun suunnitelman, niin tuskin kukaan sitä tosissaan edes alkaisi miettimään, koska kaikki olivat tässä porukassa vähintäänkin sitä mieltä, että olen kajahtanut ja sekaisin tai sitten, että todella olen joku hullu vailla minkäänlaista tuntemusta tai jotain. En tiedä, mutta en välttämättä edes halua tietääkään, mutta olkoot.

Sitten siihen jatkokysymykseeni eli siis kutakuinkin Caine selitti asian niin, että ei se ihan kaikkea tietenkään paranna, mutta parantamisvoimiin tai siis parantamisalueisiin kuuluvat pintahaavat, viilletty liha, lihakset, elimet, sisäinen verenvuoto, jossain määrin verenhukan parantaminen, kuolettavat haavat, kuolutta ei pystynyt herättämään, mutta tarpeeksi kyvykäs pystyi kuitenkin pelastamaan kuolemalta. Lopuksi Caine sanoi, että saan kyllä kysyä, jos haluan jotain tietoa jostain vauriosta. "Okei... No en tiedä kyllä, että luokitteleeko aseesi tätä vaurioksi missään määrin, mutta kysyn kuitenkin. Kyseessä on siis yksinkertaisesti sanottuna hermovaurio, joka kyllä on oikeastikin vaurio, kuten nimestä pystyy päättelemään. Se ei ole ollut synnynnäinen, mutta olen siis menettänyt tuntoni kokonaan enkä voi tuntea mitään. En edes sitä vaikka joku tulisi ja viiltäisi haavan kehooni. Se ei edes nipistä mitenkään eikä tunnu jälkikäteenkään missään. Pystyykö hermovaurioita parantamaan?" kysyn lopuksi sen itse kysymyksen.

Daisuke puolestaan otti Cainen jälkeen puheenvuoron ja se tosiaan oli sellainen selitys Lunemarin elementtiaseesta, että ei tässä voi oikein muuta sanoa kun, että jaa. Selitys oli sitä muotoa, että en ollut varma, mitä tuosta selityksestä jäi käteen, koska siinä oli kaikkea turhaakin välissä. Mutta aseen voima kuitenkin oli ilma ja pyörremyrskyt olivat mahdollisia, mutta se, että osasiko Daisuke sitä itse, jäi epäselväksi. Caine puolestaan kysyi tältä lisäkysymyksen eli, että voiko viuhkoilla hallita tuulta. "Kyllä... tietääkseni ainakin... En ole... kyllä koittanut, mutta... uskon kyllä, että pystyy", Daisuke vastasi jokseenkin aranoloisesti vetäen henkeäkin sanojen välissä.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 17.11.2015
21:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Tämä pelkkä joen ylitys alkoi jo kuulostaa ylivoimaiselta, ei se kai nyt oikeasti ole niin vaikeaa? Kahlaaminen olisi ehdottomasti hitain ratkaisu eikä myöskään turvallista. Saisimme vain nuolisateen ja siitä emme välttämättä selviäisi. Lautta kuulosti liukkaalta vaihtoehdolta, lisäksi hevosten tulisi olla rauhallisia koko sen ajan. Hero ei välttämättä sietäisi muita vierellään ja kaksi nahistelevaa hevosta voisi keikauttaa lautan. Toisekseen lautta saisi olla aikamoisen vankka sillä Hero ja White painaisivat yksinään jo ainakin tuhat kiloa. Puhumattakaan meistä muista, siihen päälle sitten vielä Dorianin masennuksen paino. Jäälautta vain uppoaisi ja se ei hyödyttäisi meitä laisinkaan. Silta on edelleen liukas vaihtoehto mutta jos sen pinta muistuttaisi hankiaisten karkeaa hankea joka kestäisi lapsen painon. Se voisi olla tarpeeksi karkeaa vaikka se murtuisikin alla, se ei haittaisi jos alla oleva jää ei murtuisi. Lumella ne eivät myöskään liukastelisi jos sillalla olisi tarpeeksi lunta. Emme voisi laukata, mutta ravaaminen saattaisi onnistua, ellei silta olisi kovin kapea. Pohdin asiaa niin hartaudella mietteliäs ilme kasvoillani että minulla saattoi mennä puolet asiasta ohi.

Seuraava ongelmani oli jälleen Dorian joka ei suostunut luottamaan kykyihini ja asiantuntemukseeni. Meillä taisi olla jonkintasoinen kommunikaatio katkos ainainen sekä hienoinen luottamuspula. Syytän tästä Dorianin ainaista pessimismiä. Hänen tulisi välillä luottaa minunkin taitoihini sekä ideoihini. Minähän tulisin olemaan kuningas joten hänellä täytyy olla vähän uskoa minuun. En ole ihan latvasta laho vaikka hän välillä niin tuntuukin kuvittelevan. Ehkä hän vielä tajuaa olevansa väärässä minun suhteeni kun todistan hänelle ja muulle maailmalle kuinka mahtava todella olen.

Annoin heidän puhua loppuun sillä olisi epäkohteliasta keskeyttää heidän aivoriihtään. ”Mikäli saan hetkeksi huomionne, minulla saattaisi olla hyvinkin huomionarvoinen suunnitelma.” sanoin hymyillen itsevarmasti. En ole suotta isäni poika, sain isältäni muutakin kuin ulkonäön, pituuden ja voiman. ”Minusta jääsilta on toteuttamiskelpoisin ideamme. Kuten jo sanottua, se saa tukea ja voimaa rannasta sekä pohjasta tarvittaessa. Kaiken sen tuen me tarvitsemme sillä sotaratsut eivät ole mitään keijukaisia. Ne painavat kaikessa komeudessaan ainakin tuhat kiloa, ilman että laskemme edes meitä muita mukaan. Lautta vain uppoaisi, ellei se olisi valtava. Se ei olisi tehokasta. Jos sillan pinta olisi puoliksi jäätä ja puoliksi lunta joka on osittain jäässä, se olisi tarpeeksi karhea, etteivät hevoset liukastuisi siihen yhtä todennäköisesti. Jos olisi mahdollista, voisimme saada näkösuojaa pienistä jääkilvistä sillan varrella, sen ei tarvitsisi olla koko sillan pituinen, sillä itse väleihin alkaa olla kauempaa vaikea osua. Saatikka välistä vilahtavaan ratsastajaan. Jos olemme nopeita, saatamme ehtiä paikkaan jossa saamme ylittää joen auringon noustessa meidän puoleltamme. Silloin nouseva aurinko häikäisisi jousiampujia mikä vähentäisi heidän todennäköisyyttään osua meihin. Ja jos savua haluatte, voin koettaa tökkäistä sitä johonkin väliin mutta mieluumin säästäisin sen itse taistelua varten. Miekan tuleen sytyttäminen on vaativinta ja eniten voimaa vaativinta. Tulisen miekan työntäminen veteen sammuttaa sen ja aiheuttaa toki savua. Efekti on sama kun seppä työntää kuuman miekan veteen. Jatkuva miekan sytyttäminen tuhlaisi vain voimiani jonka voisin säästää itse taisteluun johon saatamme joutua vastarannalla.” Tämän lyhyen kertomuksen uskoin vakuuttavan muut ja ongelmamme olisi ratkaistu. Ehkä Doriankin tämän kuningasidean jälkeen ymmärtäisi luottaa minun kykyihini edes aavistuksen verran enemmän.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com