Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.11.2015
16:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Minulta pyydettiin havainnollistavaa kuvaa hahmojen sijainteja koskien. Tässä olisi:

http://gildomera.suntuubi.com/datafiles/gallery/4/s/Hahmojen%20sijainti%2022.11.2015.jpg

Se sama kuva löytyy galleriasta kartoista sen varsinaisen kartan lisäksi. Ja nuo sijainnit nyt ovat lähinnä sen mukaan, miten itse olen asian ajatellut ja tajunnut, jos jollain on erimielisyyksiä, niin sen saa sanoa :D
Yoiten sijainnista mulla ei ollut oikeastaan mitään käryä, koska sillä jätkällä on jokin mystinen aikaportaali käytössään, koitin laittaa sen johonkin realistisen matkan päähän :D

Laitan tän kuvan, jos onnistun, info-osioon jos saisin tänään täydennettyä sitä. ja sitten koittaa saada jotain matkojen pituuksia hahmottavaa taulukkoa tehtyä, mutta olen huono kaikessa mikä vaatii laskemista ja mittaamista tai muuten älyllistä toimintaa, joten ne saattavat mennä ihan päin prinkkalaa, mutta yritän kuitenkin :D

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.11.2015
15:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Ensimmäiseksi siihen, että oliko veren jumalia tai Jumalaa oikeasti edes olemassa ja Cainen mukaan kyllä. Itse en moisiin jumaljuttuihin edes uskonut tai halunnut ainakaan uskoa, koska ei sellaisia vaan mielestäni ollut olemassa. En tosin sitten ollut varma, että onko joku koskaan väittänyt, että myrkyn jumalia tai Jumalaa olisi olemassa, mutta oli tai ei, niin en kyllä pahemmin uskonut sellaiseenkaan. "Millaisiksi niitä jumalia sitten kuvaillaan?" päätin kuitenkin lopulta kysyä asiaa Cainelta, koska itsessään veri oli mielestäni kiinnostava aihe. Tai lähinnä sitä tuli vuodatettua, mutta kyllä se puhumisenkin aiheena meni. Jatkoi Caine pian myös siitä, ettei itse ollut nähnyt jumalia, koska on prinssi eikä pappi. "Miten titteli muka estää sen?" kysyn siinä kohdassa, mutta oikeastaan en odottanut siihen minkäänlaista vastausta, koska samantekevää se nyt kuitenkin oli. Oli Caine prinssi tai mikä tahansa, niin tämä ei ollut nähnyt jumalan jumalaa, mikä ei sinänsä kyllä yhtään ihmetyttänyt, koska en itse sellaiseen edes usko. Ei kai siis ole ihme, ettei Caine sellaista tai sellaisia ole koskaan nähnytkään.

Sitten hieman tärkeämpään asiaan jumalista eli siihen, että eikö koeyritykseen tarvittu joku urpo kurppana, jolla oli myös hermovaurio. Ja juu kyllä toki tarvittaisiin, mutta uhri voisi olla tervekin, koska Cainen täytyi vaan yrittää, että pystyykö hän edes vaikuttamaan hermostoon miekallaan. "Niin tietenkin", totesin siihen, mutta joka tapauksessa itse parantamista pitäisi koittaa sellaiseen, jolla on hermovaurio, koska olematonta on edelleenkin melko vaikeaa parantaa. Mutta sitähän kyllä voisi yrittää sitten kun saamme edes jonkun vihollisen käsiimme ja kyseiselle viholliselle hermovaurion tai jos Cainen miekalla pystyy sellaista tekemään. Caine jatkoi vielä siitä, että siinä rytäkässä saattaisi kuolla muutama koehenkilö, koska Caine oli kokematon asian suhteen. "Ihan sama... Ne on vaan vihollisia... kuka niitä kaipaa", sanahdan siihen, koska itse en ainakaan kaivannut yhden yhtä vihollista. Ei sillä, että tästäkään porukasta olisin juuri ketään kaivannut eikä kukaan varmaan minua sen enempää, mutta kaikista ei voinut pitää, mutta lopuksi vielä Cainen korjailuun siitä, että Ben ei ollut Ben vaan hänellä oli oikeasti aivan toinen nimi. Tiedän kyllä, mutta se nimi nyt on ollut vaikea muutenkin muistaa. Kyllä se nyt mieleen oli taas jotenkin painunut, mutta varmaan yhtä nopeasti se sieltä katoisikin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.11.2015
13:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Avalon arveli pelkän lumisateenkin riittävän jonkin sortin harhautukseksi. No jos viholliset eivät olleet tottuneet lumeen, niin saattoihan se häiritä, mutta saisi olla aikamoinen pyry, jotta se kauheasti auttaisi meitä tässä joen ylityksessä. Olimme hevosinemme kuitenkin melko helppo maalitaulu pienestä lumisateesta huolimatta. Siitä ei mielestäni ollut niin suurta hyötyä, että Skylerin kannattaisi rasittaa itseänsä sillä. Eniten tässä huoletti se, että hevoset saisivat vakavan osuman nuolista ja matka hidastuisi sen takia ja saisimme taistella ylivoimaa vastaan tosissamme vastarannalla tai jossain kohtaa matkaa. Toki olisi harmillista, jos joku ratsastajistakin saisi vakavan osuman ja huonolla tuurilla kuolettavan. Nyt oli keksittävä tapa päästä yli ja matkan loppusuoralle mahdollisimman hengissä. Ainakin Farranin ja Skylerin.

Ei voinut taas kuin ihmetellä, minkä takia Nierdalesin prinssin perään oli lähetetty vain kamaripalvelija, eikä esimerkiksi jotakuta taisteluihin tottunutta miestä, josta voisi olla hyötyäkin matkalla. Ei kai prinssi tarvinnut palvelijaa vaarallisella retkellä. Ehkä Avalonia ei oltu lähetetty vaan hän oli lähtenyt prinssinsä perään ihan oma-aloitteisesti? No ainakin hän osasi käyttää miekkaa jotenkin, olihan sekin jo jotakin, mutta aika epävarmalta hän kuulosti senkin suhteen. No olihan pari kertaa ryövärijoukkoa vastaan tappeleminenkin kamaripalvelijalta jo aika hyvä saavutus, olin varautunut siihen, että tämä ei osannut muuta kuin tarjoilla teetä, joten siihen verrattuna tilanne oli erinomaisen hyvä. ”Onhan sekin toki tyhjää parempi.” Totesin Avalonin selostuksille taistelutaidoistaan. Oletettavasti vihollisten hoitelu jäisi sitten pääosin minun kontolleni, kuten olin jo arvellutkin. Farran oli toki taitava myös, mutta hänen piti päästä laaksoon, joten ei hänellä ollut aikaa jäädä pidättelemään vihollisia.

Prinsessa näytti epäröivältä, vaikka väittikin yhä kiven kovaan, että kyllä hän selviäisi siitä kaikesta, mitä vaadittiin. Ei nyt oikein vakuuttanut. Joko tyttö ei tuntenut rajojaan tai Farran esitti heikompaa kuin oli, mitä en prinssistä oikein uskonut, sillä yleensä hän yliarvioi itseään ja reippaasti. Prinsessalla ei oletusteni mukaan ollut mitään taistelukokemusta, mutta oli hänkin sentään saanut aseellista opetusta ja pärjäsi ilmeisesti ihan kohtalaisesti. Kaipa hän selviäisi ja pystyisi puolustamaan itseään, ellei uupuisi täysin tehdessään jääsiltoja ja suojamuureja sekä lumisateita. ”Jos kuitenkin koetetaan olla rasittamatta teidän korkeuttanne liikaa. En mielelläni menisi tämän jälkeen Urumiyaan selittämään kuninkaalle, miten hänen tyttärensä hukkui jokeen liikarasituksen vuoksi meidän takiamme.” Vastasin miettien, mistä voisimme karsia. ”Jääsilta saa riittää, jos sen pintaa saa tehtyä lumen avulla pitävämmäksi, niin se on jo iso apu. Lumisateen hyöty loppupeleissä on sen verran olematon, että siihen tuskin kannattaa voimiaan tuhlata. Sama juttu suojakilpien kanssa, niiden pitäisi olla korkeat ja todella tiheässä, ennen kuin niistä olisi oikeasti mitään hyötyä. Prinssi Farran saa tehdä sen verran savua kuin pystyy hankaloittaakseen edes vähän vihollisten ampumatarkkuutta.” Ilmoitin lopuksi mielipiteeni asiasta. Kyllä Farrankin saisi tehdä jotakin, kerta prinsessa oli valmis jääsillan luomiseen, joka oli varmana haastavampaa kuin miekan sytyttäminen tuleen ja sen tuikkaaminen veteen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.11.2015
14:44
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Tein huomion, että Ryuumeillä ei tainnut olla mitenkään kovin hyvä tilannetaju. Meillä oli tässä nyt kokous kesken ja hän alkoi kyselemään jotain kuvausta Caenezhin jumalista? Ei se nyt ehkä ollut ihan tämän ajan murhe. Ja miten häntä edes kiinnosti asia niin kovasti? Kai heillä oli Dehrahissa omat jumalansa? Vai eikö ollut? Kai kaikilla nyt jotkin jumalat olivat? Ketkä muuten olisivat antaneet aseiden jumalallisten voimien tulla maan päälle, elleivät jumalat? Tai näin ainakin oli kerrottu ja kirjoituksissa sanottu, en nyt ihan varma asiasta tietenkään voinut olla, muttei minulla ollut mitään syytä epäilläkään sitä. ”Jumalat ovat näkymättömiä ja aineettomia henkiä, ei heitä voi kuvailla.” Selitin Ryuumeille ihan tajuamatta mitä hän oikein ajoi takaa tällä. Oikeasti en ollut uskonasioista niin perillä, että olisin osannut vastata, koska en ollut kovin kärsivällinen lukeakseni tai keskittyäkseni asiaan. Eihän minun tarvinnut tietää näistä asioista, sitä varten olivat papittaret, jotka hoitivat asiat jumalten kanssa ja suorittivat rituaalit.

Aloin yhä enemmän epäillä, ettei Dehrahissa harjoitettu minkään jumalan palvontaa, sillä Ryuumein kysymykset olivat sitä luokkaa, ettei hän tiennyt asiasta edes sen vertaa, mitä minä. Tai ehkä Ryuumei oli vain tyhmä silläkin alalla. Hän kuitenkin tiedusteli seuraavaksi, miten titteli vaikutti siihen, näkikö jumalia vai ei. No näkeminen oli väärä termi muutenkin, kun ei aineetonta olentoa voinut nähdä. Kyse oli ennemminkin aistimisesta, jos oikein ymmärsin. ”Siten, että prinssinä minulla on velvollisuuksia, jotka koskevat hiukan muita asioita, joten en ole perehtynyt asiaan niin syvällisesti. Papittarien tehtävä on hoitaa asiat tuonpuoleisen kanssa ja hoitaa rituaalit ja olla yhteydessä henkimaailmaan.” Selvensin, vaikka eikö sen pitäisi olla itsestään selvyys? Ja ei tässä nyt ollut tarkoitus pitää mitään uskonvalistusta.

Sitten vielä siihen hermovaurioasian testaamiseen, että Ryuumei nyt vissiin ymmärsi mitä hain takaa ja totesi, ettei muutamaa vihollista kukaan jäisi kaipaamaan. Paitsi heidän perheensä ja läheisensä. Ei se toki minua liikuttanut, mutta kyllä heitäkin varmaan kuitenkin joku jäisi kaipaamaan. ”Jos et halua jatkaa tätä uskonnollista valistusta, josta en kauheasti osaa kertoa, niin miten olisi, jos vaikka kertoisit myrkkyviikatteestasi, kerta tässä nyt oli tarkoitus käydä tätä asiaa, eikä jumaluuksien olemassaoloa?” Ehdotin sitten Ryuumeille yrittäen palauttaa asiaa taas alkuperäisille uomilleen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.11.2015
19:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Caine sanoi siitä, että jumalat olivat näkymättömiä ja aineettomia henkiä, joten ei niitä voinut kuvailla. Niinpä, miksi tuo ei muka heti mieleeni juolahtanut? Tietenkin ne ovat näkymättömiä ja aineettomia, koska ei sellaisia ole edes olemassa. Olematonta kun on yleensä aika mahdotonta edes havaita, mutta antaa nyt olla. Jos totta puhuttiin, niin en itse ollut edes tietoinen, että oliko Dehrahissa moisia, mutta oli tai ei, ei jumalat niinkään kiinnostanut. Asia kiinnosti vaan veren takia. Ei se muuten kiinnostanut tipan tippaa. Mutta sitten Caine jatkoi siitä, että miten titteli ketään esti ja vastaus oli vaan se, että Caine oli prinssi ja hänen velvollisuutensa olivat eri asiat, joten hän ei ollut perehtynyt edes jumaliin syvällisesti. Lisäksi se asia kuului papittarille. "Niin tietenkin..." vastaan vaan siihen, koska ei sillä asialla nyt oikeastaan ollut mitään väliä. Kysyin vaan, jos Caine sattuisi tietämään ja ihan vaan kiinnostuksesta vereen tai siihen rituaaliin lähinnä, koska suurin osa rituaaleista kuulosti kiehtovilta tai no lähinnä ne, jotka olivat tavalla tai toisella hieman julmemman puoleisia, mutta ihan kuinka vaan.

Caine jatkoikin jo seuraavaan asiaa eli siihen, jos en enää halunnut jatkaa uskonnollista valistusta, niin voisin kertoa myrkkyviikatteeni omaisuuksista. Aivan... siitähän tässä tosiaan puhuttiinkin ja aseistaanhan muutkin olivat selittäneet. Ainut vaan, että olin viimeksi kääntynyt sille kannalle, ettei aseen ominaisuudet kuuluneet muiden tietoon, mutta ehkä asian kertomisella nyt ei kauheasti menettänyt. Paitsi sitten, jos joku aikoi hyökätä kyseiseen maahan saadessaan tietää aseesta enemmän. Toisaalta me olimme tällä hetkellä ainakin yhtä ja kyllä muutkin olivat kertoneet omista aseistaan. Ei sillä, että aikoisin mitään tarkkaluontoista esitelmää aiheesta pitää. "Jaa no eipä tässä kai sitten sen enempää ole mitään, mitä pitäisi valistaa", sanahdan miettien seuraavaksi, mitä sitten muka halusin edes kertoa aseestani.

Ensitöikseni kuitenkin nappasin kyseisen viikatteen käsiini jääden katsomaan sitä. "Dehrahin aseen voima on myrkky nyt näin ensialkuun, jos joku ei sitä vielä sattunut tietämään. Myrkkyosa sijaitsee sen terässä tai oikeastaan se ei ole vaan osa, vaan koko terä on myrkyn peitossa, kuten on oikeastaan huomattavaa, koska terä ikään kuin ns. höyryää. Höyryäminen on väärä sana kuvaamaan sitä, mutta näettehän te nyt sen itsekin, jos omaatte silmät", aloitin miettien seuraavaksi sitä, mistä jatkaisin aihetta. "On varmasti jokaiselle itsestään selvää, että myrkky on tappavaa ainetta ja niin on myöskin Dehrahin viikatteenkin myrkky riippuen nyt lähinnä siitä, että mihin aseella iskee ja minkä kokoinen vastus on. Mitä lähempänä sydäntä isku on, sitä varmempaa on kuolemakin. Varmaa tietoahan ei ole, että mitä myrkky viikatteessa on, mutta se voi vaikuttaa hermostoon, aistehin, aistiharhoihin, jopa halvaantumiseen ja elämään ja kuolemaan. Halvaantuminen saattaa olla väliaikaista tai pysyvää. Myrkyn määrä ihmisen sisällä ja iskun kohta määrää kaiken. Kasvit sun muut kuitenkin tulevat kuolemaan aina aseen osuessa. Kysyttävää? Vai haluaako joku koekaniiniksi?" kysyn vielä lopuksi katsoen jokaista. "Vitsi oli", totean vielä loppuun, ettei kukaan vainkaan kerkeisi saamaan hernettä nenäänsä, vaikka olisin toki ihan mielellään esitellyt käytännössäkin aseen voimat. Calder oli kuitenkin sen verran aivoon ottava itikka, että hänet voisin myrkyttää vaikka heti.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.11.2015
21:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Ryuumei jatkoi Cainen kanssa keskustelua jumalista. Tämä puhe jumalista sai Beniaminon ajattelemaan Avalonia, ja hänelle tuli tätä hieman ikävä. Avalon oli ollut aina hänen lähellään, ja nyt toinen oli jossain Nierdalesissa odottamassa, eikä hän näkisi tätä ihan heti. Ryuumei taas kutsui Beniaminoa Beniksi, mutta ennen kuin hän ehti korjaamaan, Caine teki sen hänen puolestaan. ”Kiitos että korjasitte nimeni puolestani”, Beniamino sanoi pienen kumarruksen kera. Ryuumein kommentti, että kukaan ei kaipaisi vihollisia, sai Beniaminon pienen järkytyksen valtaan. Vai ei ihmisellä olisi muka mitään arvoa, vain sen takia, että tämä oli syntynyt vihollispuolelle, ja taisteli kotimaansa puolesta. Toisaalta, Ryuumei ei muutenkaan tuntunut tajuavan ihmiselämän arvoa.

Seuraavaksi voimansa esitteli Calder, jonka voimissa ei ollut yllätyksiä myöskään. ”Calder, osaatko tehdä sumua? Sehän on veteen liittyvää”, Beniamino kysyi. Jos Calder osaisi, olisi siinä yksi keino heikentää näkyvyyttä taistelukentällä, ja sumuun oli varsin helppo uskotella haamuja ja kummituksia. Tämän jälkeen Ryuumei esitteli oman valtionsa elementin. Pakko myöntää, että myrkyn rajoittunut ja ilmeisesti varsin passiivinen käyttötapa oli Beniaminolle pettymys. Jos myrkyn voimakkuutta ja vaikutustapaa olisi voinut säädellä käyttäjän toimesta muutenkin kuin vain viillon kohdan ja syvyyden perusteella, olisi siitäkin voinut olla hyötyä Beniaminon omia elementtivoimia ajatellen. Aistiharhat olisivat antaneet hänelle paljon mahdollisuuksia pelotella vastustajat taisteluhaluttomiksi. Nyt myrkkyviikate kuulosti poikkeavan myrkytetystä aseesta vain siinä, että se oli aina myrkyllinen eikä sen loppumisesta tarvinnut huolehtia.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 26.11.2015
22:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Sori, mulla on ollu vähän kaikenlaista tässä nyt. Teen tähän nyt pikaisen roolauksen Mireyalla ja oon pahoillani, jos huomioi ihan kaikkea. Älkää kuitenkaa huoliko, en oo hylkäämässä tätä ropee mihinkää, vaikka en ookaan päässy hetkeen roolimaan.


MIREYA

Kuuntelin hiljaa, kun muut selittivät omista aseistaan. Aseiden kyvyt olivat mielenkiintoista kuultavaa, sillä ne toimi niin erilailla ja tietystihän ne poikkesivat myös normaalista. Itse en ollut vielä avannut suutani, mutta kyllä minäkin kohta varmasti kertoisin Estarin kasvielementin aseesta, taistelusauvasta. Mietin kuitenkin vielä, mitä siitä kertoisin. Kertoisinko kaiken, mitä tiesin sillä pystyttiin tekemään vai vaan sen osuuden, mitä itse osasin. En ollut vielä mikään erityisen taitava käyttämään sauvaa, sillä en ollut keskittynyt niin paljoa aseen käyttöön, vaikka tietenkin olin sillä harjoitellut jonkin verran. Pian oli hiljaista, joten ajattelin, että nyt olisi minun vuoroni kertoa aseesta. Hain sen vain ensin näytille.
"Minä voin nyt sitten kertoa Estarin elementtiaseesta, jonka elementtinä siis toimii kasvit, kuten varmaan tiesittekin jo. Aseena toimii tämä taistelusauva. Se toimii hyvin lähitaistelussakin ilman voimien käyttämistä. Tietenkin itse pidän enemmän voimien kanssa siitä. Mutta kuitenkin... Pystyn siis luomaan aseella erilaisia kasveja, pieniä ja suuria. Pystyn kontrolloimaan niiden liikettä ja kasvunopeutta. Ja kuten kuulitte eilen, pystyn myös kunnolla keskittyessäni kasvattamaan sillä myös hedelmiä sekä vihanneksia. Tietenkin aseella pystyy moneen muuhunkin asiaan, mutta en osaa vielä kaikkea. Ehkä tämän matkan varrella opin ja näette sitten, mihin muuhun sillä kykenee", kerroin aseen voimista sen, mitä osasin samalla, kun esittelin sitä muille. Jätin kuitenkin avoimeksi sen osuuden, mitä en osannut, sillä turha sitä oli nyt alkaa selittämään, jos en kerta osannut. Laskin sauvan sitten maahan ja katselin muita.


// Ja vielä tänne aattelin ilmottaa, että en oo vielä varma Clarissan seuraavasta roolista, mutta yritän roolaa sillä sitten, kun on aikaa miettiä kunnolla. Joten voitte mun puolesta roolaa Pacifiquella ja Haythamilla eteenpäin, eiköhän Clarissa keinot keksi, jotta se pääsee mukaan :)
(Guntsinkin roolissa saattaa kestää jonkin aikaa, roolaan varmaan samoihin aikoihin sillä, kun Clarissalla. Ja Jerppa derppaa tuol leiris varmaa jotai iteksee)

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.11.2015
22:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder vain kohautti olkiaan Beniaminon kysymykselle. Hän ei ollut ennen kuullut moisesta käyttötarkoituksesta, joten hän ei osannut vastata toiselle. Sitä paitsi hän halusi ensin kuulla muiden kyvyt ennen kuin palaisi kyseiseen asiaan, kun niitä käytiin tässä nyt läpi. Hän oli yhtä aikaa hieman pettynyt mutta myös helpottunut kuullessaan Ryuumein viikatteen kyvyistä. Hänellä oli selvästi ollut aivan liian korkeat odotukset myrkystä, mutta eipähän ainakaan tarvinnut yrittää sietää albiinoa vain tämän elementin vuoksi. Myöskään Mireyan aseessa ei ollut suuria yllätyksiä, mutta kasvit nyt olivatkin elementtinä varmaan aika selkeä. Ja huomattiinhan se jo eilen, miten hyödyllistä se oli.

Kaikkien esiteltyä aseensa Calder mietti, aikoisivatko he keskustella vielä jostain muustakin tärkeästä, mikä olisi hyvä kuulla, vai käytäisiinkö loput läpi sitten kun se viikinkimäinen mies tulisi takaisin? Jos nyt kellään ei olisi mitään erityisempää mielessä, hän voisi aikansa kuluksi kokeilla sitä sumua, mistä Beniamino oli aikaisemmin kysynyt. Ei Calder kuitenkaan paljoa odottanut, ainakaan kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin hänelle sellaisesta mahdollisuudesta maininnut, mutta eihän yrittäminen ketään satuttaisi. ”Onko meillä vielä jotain, mitä tässä pitäis käydä läpi, vai kokeilenko sitä sumua?” Calder kysyi vilkaisten jokaista vuorollaan, osoittaen viimeiset sanansa Beniaminolle, että tämä tietäisi hänen huomioineen toisen aikaisemman kysymyksen, vaikkei siihen ollutkaan ääneen mitään vielä vastannut. Luoden pienen määrän vettä Rayelle ja siirtyen hieman kauemmaksi hevosesta ettei tämä innostuisi häiritsemään häntä, nuorukainen asettui maahan risti-istuntaan ja nosti kirveen lepäämään syliinsä. Jos tässä ei nyt muuta tärkeää olisi, niin hän voisi keskittyä täysin kokeilemaan sitä sumun tekemistä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.11.2015
11:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ryuumei oli lopultakin tyytyväinen eikä kärttänyt lisää vastauksia ja asiassa päästiin eteenpäin. Ryuumei kertoi myrkkyviikatteestaan, joka oli aika selkeä eikä sisältänyt suurempia yllätyksiä. Saattoihan olla, että aseessa oli jokin hallintamahdollisuus vielä kun sitä osaisi käyttää paremmin ja Ryuu kertoi vain sen mitä itse osasi, kuten itsekin olin tehnyt, mutta muuten kaikki oli aika selvää. Terä oli tappavan myrkyllinen ja iskusta riippui miten pahasti myrkky vaikutti. Ihan selkeä, niin kaikki myrkytetyt aseet toimivat. Ainoa mikä minua häiritsi, oli se terän höyryäminen. ”Siis ei kai siitä nyt jatkuvasti haihdu ilmaan jotain myrkkyhöyryjä?” Varmistin vielä vieden kättä vaistomaisesti suojaamaan kasvojani. Mutta eihän siitä voinut, joutuisihan Ryuumeikin niille alttiiksi siinä kohtaa, mutta mitä se höyryjuttu sitten muka meinasi? Ohitin aika lailla sen vitsiosuuden, että halusiko joku olla koekaniinina tämän aseelle, kuka nyt muka haluaisi, mutta kun se oli vitsi, niin vähät siitä. Tosin se oli kyllä huono vitsi, että ei sen puoleen.

Beniamino kiitteli jossain kohtaa sitä, että korjasin Ryuumeille tämän nimen, ja kyseli sitten Calderilta osasiko tämä tehdä aseellaan sumua. No se oli toki hyvä taito jos se onnistuisi. Käännyin siinä kohtaa katsomaan Calderia kun odotin mahdollista vastausta. Tosin sitten Mireya alkoi kertomaan aseensa voimista, joita olimmekin jo päässeet todistamaan. Hymyilin vähän kun tämä selitti, että taistelusauva toimi lähitaistelussa mukavasti ihan ilman elementtivoimiakin, mutta tämä piti enemmän voimien kanssa. Tietenkin, kyseessä oli ase, olisi aika huolestuttavaa, jos ase ei toimisi taistelussa. No kuitenkin, ase siis kasvatti ja kontrolloi kasveja ja niiden kasvamista ja kasvunopeutta ja tämä kykeni myös kasvattamaan ruokaa jonkin verran. Lisäksi sillä pystyi muuhunkin, mutta tyttö ei osannut vielä muuta ja saisimme tietää mahdollisesti myöhemmin lisää. Kyllä Mireyankin ase oli aika selvä ja tyttö oli käyttänyt asetta jo aika hyvin, joten olimme nähneet voiman myös käytännössä, joten eipä se herättänyt lisäkysymyksiä.

Calder kysyi sitten, että oliko vielä jotain läpikäytävää, vai kokeilisiko hän sitä sumua. Mietin hetken. Laskujeni mukaan kaikki olivat varmaan saaneet kerrottua asiansa. ”Ei kai, ellei jollekin tule nyt jotakin mieleen. Saamme kuitenkin käydä saman keskustelun uudelleen, kun loput kuningaskuntien perilliset ovat päässeet paikalle, jos pääsevät.” Vastasin tälle. Kenenköhän tyhmä idea oli käydä asekeskustelu nyt, eikä vasta kun oikeasti kaikki olisivat läsnä? Minun varmaan. Mutta ei voinut olla varma, kauan menisi, että loput tulisivat ja löytäisivätkö he meitä, koska emme oikein voineet jäädä odottelemaankaan. ”Kokeile pois vain minun puolestani.” Annoin vielä ystävällisesti luvan, vaikka Calder näyttikin jo aloittaneen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 29.11.2015
15:45
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Seuraavaksi oli näköjään Mireyan vuoro kertoa omasta aseestaan sen, mitä tämä tiesi tai halusi kertoa. Mietin kuitenkin vielä sitä, mitä itse olin kertonut myrkkyviikatteestani ja sen ominaisuuksista tai lähinnä myrkyn hallinta ominaisuutta. Kyllä sitä myrkkyä ja sen ominaisuutta ja vaikutusastetta pystyi kontrolloimaan, mutta en vaan osannut sitä vielä, joten en sanonut siitä siksi mitään, koska turhaa kertoa jotain, jota en vielä osaa, koska se herättäisi vaan turhia odotuksia. Sitä pitäisi kyllä yrittää joskus, mutta se kuitenkin tarvitsee aika paljon keskittymiskykyä tai ainakin näin alkuun kun sitä tekniikkaa ei vielä tiennyt tai tiesin sen vaan teoriassa, mutta en kuitenkaan käytännössä. Eikä sitä varmaan hyvällä katsottaisi, jos harjoittaisin kykyä jollakulla perillisellä, joten pitäisi odottaa jotain mahdollista vihollista paikalle, jolla voisin yrittää sitä.

Ben puolestaan kyseli Calderilta, että osaako tämä sumua ja vielä toistaiseksi se jäi auki. Sitä ennen tämä kiitteli sitä, että Caine oli korjaillut hänen nimensä oikein. Samantekevää se minulle oli, että mikä hitto hänen nimensä on, mutta vaikea se joka tapauksessa on eikä jää mieleenkään. Se pitäisi kirjoittaa jollekin paperilapulle, josta sen voisin aina tarkistaa kun puhun hänelle, mutta en jaksa vaivautua. Jos Ben itse kirjoittaa sellaisen, niin sitten. Lopulta myös selvisi sekin, että osaako Calder sumua vaiko ei. Ei osannut, mutta päätti kokeilla kuitenkin. Mutta kyseli tämä myös sitä, että onko vielä mitään kerrottavaa jostain asiasta. "Eikö meidän pitänyt suunnitella joku suunnitelma sitten kun saadaan kaikkien voimat tietoon? Kai tällä kerronnalla joku pointtikin oli?" kysyn siinä kohdassa yleisesti kaikilta.

Seuraavaksi kuitenkin yhteen ainoaan lisäkysymykseen siitä, että eikä kai myrkkyviikatteeni jatkuvasti vapauta ilmaan mitään myrkkykaasuja tai -höyryjä. "Ei tietenkään... Se höyryää vain silloin kun siihen koskee tai siitä pitää kiinni. Ei se kaikille kuitenkaan ns. hyöryä. Vain aseen oikealle käyttäjälle, mikä on aika jännää. Myrkyllinen se on kuitenkin koko ajan vaikka siihen kuka koskisi", vastaan kysymykseen. En kyllä itsekään tajunnut sen höyrykaasuominaisuutta. No kai siitäkin voisi jotain hyötyä olla sitten kun vaan keksin sen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 29.11.2015
17:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Janchi" kirjoitti:

// Sori, mulla on ollu vähän kaikenlaista tässä nyt. Teen tähän nyt pikaisen roolauksen Mireyalla ja oon pahoillani, jos huomioi ihan kaikkea. Älkää kuitenkaa huoliko, en oo hylkäämässä tätä ropee mihinkää, vaikka en ookaan päässy hetkeen roolimaan.


MIREYA

Kuuntelin hiljaa, kun muut selittivät omista aseistaan. Aseiden kyvyt olivat mielenkiintoista kuultavaa, sillä ne toimi niin erilailla ja tietystihän ne poikkesivat myös normaalista. Itse en ollut vielä avannut suutani, mutta kyllä minäkin kohta varmasti kertoisin Estarin kasvielementin aseesta, taistelusauvasta. Mietin kuitenkin vielä, mitä siitä kertoisin. Kertoisinko kaiken, mitä tiesin sillä pystyttiin tekemään vai vaan sen osuuden, mitä itse osasin. En ollut vielä mikään erityisen taitava käyttämään sauvaa, sillä en ollut keskittynyt niin paljoa aseen käyttöön, vaikka tietenkin olin sillä harjoitellut jonkin verran. Pian oli hiljaista, joten ajattelin, että nyt olisi minun vuoroni kertoa aseesta. Hain sen vain ensin näytille.
"Minä voin nyt sitten kertoa Estarin elementtiaseesta, jonka elementtinä siis toimii kasvit, kuten varmaan tiesittekin jo. Aseena toimii tämä taistelusauva. Se toimii hyvin lähitaistelussakin ilman voimien käyttämistä. Tietenkin itse pidän enemmän voimien kanssa siitä. Mutta kuitenkin... Pystyn siis luomaan aseella erilaisia kasveja, pieniä ja suuria. Pystyn kontrolloimaan niiden liikettä ja kasvunopeutta. Ja kuten kuulitte eilen, pystyn myös kunnolla keskittyessäni kasvattamaan sillä myös hedelmiä sekä vihanneksia. Tietenkin aseella pystyy moneen muuhunkin asiaan, mutta en osaa vielä kaikkea. Ehkä tämän matkan varrella opin ja näette sitten, mihin muuhun sillä kykenee", kerroin aseen voimista sen, mitä osasin samalla, kun esittelin sitä muille. Jätin kuitenkin avoimeksi sen osuuden, mitä en osannut, sillä turha sitä oli nyt alkaa selittämään, jos en kerta osannut. Laskin sauvan sitten maahan ja katselin muita.


// Ja vielä tänne aattelin ilmottaa, että en oo vielä varma Clarissan seuraavasta roolista, mutta yritän roolaa sillä sitten, kun on aikaa miettiä kunnolla. Joten voitte mun puolesta roolaa Pacifiquella ja Haythamilla eteenpäin, eiköhän Clarissa keinot keksi, jotta se pääsee mukaan :)
(Guntsinkin roolissa saattaa kestää jonkin aikaa, roolaan varmaan samoihin aikoihin sillä, kun Clarissalla. Ja Jerppa derppaa tuol leiris varmaa jotai iteksee)


>varmistan vielä, että onhan se nyt okei, jos teen Teriselle sen palvelijan? :3

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 29.11.2015
22:00
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Juu :D

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 30.11.2015
14:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Calderin vastaus Beniaminon kysymykseen sumusta oli pelkkä olkien kohautus, joten ilmeisesti toinen ei osannut tähän hätään sanoa mitään. Mireyan kasvivoimissakaan ei ollut yllätyksiä. Tämä oli hienoa, Beniaminon ei siis tarvinnut opetella mitään uusia kykyjä, joita ottaa huomioon strategian kannalta. Calder kysyi voisiko hän alkaa kokeilemaan sumua nyt kun kaikkien kyvyt oli käyty läpi, ja Caine antoi siihen luvan. Ryuumei kysyi seuraavaksi, että pitikö heidän suunnitellakin jotain tässä välissä.

”Tässä vaiheessa kykenemme tekemään vain ylimalkaisen suunnitelman. Suuntamme, joka on Vinemar. Matkavauhtimme, mutta toki voimme vain kulkea sitä vauhtia, joka tuntuu sopivalta ilman sen tarkempia suunnitelmia, sillä ymmärtääkseni meillä ei ole mitään selkeää aikarajaa päästä mihinkään. Reittiämme on vaikea suunnitella tarkemmin, sillä emme tiedä, missä vihollisen partiot liikkuvat, tai minne he ovat leiriytyneet. Henkilökohtaisesti halusin meidän käyvän jokaisen kyvyt läpi, jotta siinä vaiheessa, kun joudumme kohtaamaan vihollisen, jokainen tietää toisen kyvyistä, jolloin on mahdollista tehdä yhteistyötä, tai vähintään välttää tulemasta vahingossa toisen voimien vahingoittamaksi tai tappamaksi. Lisäksi, jos joudumme suunnittelemaan lähestymistapaa jossakin tilanteessa, kuten siinä vaiheessa, kun aiomme ylittää joen, on se paljon nopeampaa, kun ei kyseisessä tilanteessa ole tarvetta kysyä, kykeneekö joku tekemään jotain, vai onko tarpeen ratkaista ongelma jollakin muulla tavalla. Nyt meillä on aikaa puhua asiasta, tulevaisuudessa saatamme joutua ajattelemaan samalla kun yritämme paeta”, Beniamino selitti vastaukseksi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 06.12.2015
02:30
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Ilmeisesti ei ollut muuta keskusteltavaa, Ryuumei tosin halusi vielä jotain tarkennusta suunnitelmasta ilmeisesti, mutta se ei ollut Calderin asia puuttua. Sitä paitsi Beniamino vastasi tälle, joten ei ollut mitään syytä vaivautua toistelemaan toisen sanoja. Cainea sumun kokeileminen ei taas haitannut ollenkaan, joten samahan hänen oli aloittaa pienimuotoinen kokeensa. Tosin hänellä ei ollut hajuakaan, miten hän edes aloittaisi, kuitenkaan kukaan ei hänen tietojensa mukaan ollut ennen pohtinut asiaa, tai ei ainakaan kirjoittanut kokeilusta mitään ylös, joten oli pakko improvisoida. Kukaan tuskin arvostaisi sitä, jos hän onnistuisi kastelemaan kaikki kokeensa aikana. Kaipa hänen ainakin siis piti yrittää hillitä harjoittelualueensa vain pienelle alueelle. ”Tuskin tämä kovin vaikeaa on, joten jos jotain tärkeää sanottavaa tulee niin pystyn kyllä keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa”, Calder sanoi, ehkä lopussa oli hieman piruileva sävy Beniaminon viimeöiseen vartiointiin viitaten.

Ehkä Calder oli tosin puhunut liian aikaisin, sillä yrittäessään hän huomasi, ettei temppu ollut läheskään niin helppo, kuin hän oli kuvitellut. Aluksi hän yritti suorilla luoda sumua tyhjästä, saamatta mitään aikaiseksi. Sen jälkeen hän päätti kokeilla ensin luoda vettä ympärilleen ja sen hajottaa sumuksi, saaden luomansa vesimäärän omaan niskaansa. Oli tuuri, ettei hän ollut erityisen suurta määrää tehnyt, ettei hän nyt ihan täysin läpimärkä ollut. Jonkun aikaa kesti, ennen kuin hän onnistui luomaan ympärilleen erittäin ohuen ja epävakaan sumuverhon. ”Selvä, ainakin nyt tiedämme, että sumun tekeminen on mahdollista, mutta ei kannata laittaa mitään sen varaan ainakaan vielä”, Calder sanoi. Vaikka hän oli kokenut käyttämään kirvestä ja tämän kykyjä, tässä hän todennäköisesti tarvitsisi vielä enemmän harjoitusta ennen kuin sitä voisi käyttää tositilanteessa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 06.12.2015
02:48
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Dorian oli ilmeisesti päättänyt, että lumipäällysteinen jääsilta olisi riittävä työmäärä Skylerille. Tyttö itse tosin oli edelleen vahvasti sitä mieltä, että hän onnistuisi kyllä tekemään enemmänkin, jos tilanne niin vaatisi. Kuitenkaan hän ei alkanut inttämään kokeneempaa miestä vastaan, tämä varmasti osasi ajatella strategisesti paremmin kuin muurien suojassa turvallisesti kasvanut nuori prinsessa. ”Jos niin uskotte olevan parempi, Dorian-herra”, Skyler vastasi miehelle, haluten antaa itsestään mahdollisimman asiallisen kuvan. Kuitenkin mielessään hän ajatteli haluavansa tehdä enemmän, hän ei halunnut antaa Urumiyasta heikkoa kuvaa muiden valtioiden edustajille.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.12.2015
13:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ryuumei tiedusteli, että oliko jotain muita asioita tai suunnitelmia, mutta ei minulla ainakaan juuri nyt ollut sydämelläni oikein muuta tämän asekeskustelun jälkeen. Toki jotain lähtöä ja suuntaa varmaan pitäisi miettiä, mutta etelämaat eivät oikein kuuluneet tietämysalueeseeni, joten oli vaikea arvella, mitä kautta kannatti lähteä tästä nyt Vinemariin. Daisukesta olin edellisyönä saanut sen käsityksen, ettei tämä tiennyt Lunemarista oikein mitään, tai siis mitään sellaista, mistä juuri nyt olisi hyötyä. Poika kun ei selvästikään kulkenut metsissä eikä varmaan kauheasti linnansa ulkopuolella muutenkaan, joten tuskin tämä osaisi auttaa suunnan kanssa. Ehkä kun Calder saisi sumukokeilunsa testattua, voisi kysyä, oliko hänellä mielipidettä mistä kohtaa Vinemariin kannattaisi pyrkiä. Olin toki itsekseni tullut Vinemarin kautta, luultavasti, ainakin osan matkasta, mutta en ollut ihan varma missä kohtaa olin milläkin rajalla, pyrin vain välttämään kiinnijäämistä. Caenezhista Vinemariin meni aika pitkä yhtenäinen metsävyöhyke, mitä olin käyttänyt hyväkseni ja metsästä oli paha sanoa, milloin se ylitti jonkun valtakunnan rajan.

Beniamino ystävällisesti selitti Ryuumeille, että miksi aseista oli puhuttu nyt ja ettei tässä metsän keskellä kauheasti enempää voinut suunnitella. Ja keskustelun pointti oli se, että nyt oli aikaa käydä aseiden kyvyt läpi, jatkossa ei välttämättä olisi aikaa ja nyt jokainen pystyi suunnittelemaan nopeasti, ilman että tarvitsi kysellä muilta heidän kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Omista voimistani nyt ei varmaan matkan etenemisen suhteen ollut kauheasti apua, siinä kohtaa toki, jos hevoset tai ratsastajat loukkaantuisivat, voisin auttaa, ja matka ei keskeytyisi tai hidastuisi haavoittuneiden takia. ”Näin juuri. Tästä metsästä käsin emme hirveästi suunnittelua voi jatkaa, näemme paremmin tilanteen kun pääsemme metsän rajalle ja näemme, missä tarkalleen olemme ja mitä kautta kannattaa lähteä ylittämään rajaa Vinemarin puolelle.” Sanoin itsekin. Nyt varmaan pitäisi alkaa valmistautua lähtöön, kunhan Gunnars palaisi sieniretkeltään, mihin mies oli oikein eksynyt? Pitäisiköhän lähteä etsimään. Ehkä ehtisimme syömään aamiaista vielä ennen lähtöä?

Keskityin sitten uteliaana seuraamaan Calderin sumuntekoyrityksiä. Hieman alku näytti takeltelevan, mutta lopulta mies jopa onnistui yrityksessään. Ei voinut kuin ihailla. Minulla olisi mennyt monta päivää ilman että saisin mitään aikaiseksi, jos alkaisin opettelemaan jotain täysin uutta tekniikkaa. Calder ilmoittikin pian, että sumun tekeminen siis onnistuisi, mutta sen varaan ei vähään aikaan kannattaisi laskea mitään. ”Vau! Olet tosi nopea oppimaan, oletin että tässä odotellaan viikonpäivät että tuleeko siitä ensinkään mitään.” Hämmästelin käsiäni yhteen taputtaen, koska olihan tuo nyt aplodien arvoinen suoritus. ”Mielestäni tuokin oli jo aika hyvin tässä ajassa.” Jatkoin vielä, ihan uskomatonta. Vai olinkohan itse vain huono ja kaikkien muiden mielestä tuo oli ihan tavanomainen suoritus? No ehkä sillä ei kannattanut päätään vaivata, vaikka pitäisi itsekin harjoitella ahkerammin miekkani tekniikoita. Tosin hyökkäystekniikoita ei oikein voinut tuosta noin vain harjoitella, kun tarvittiin kohde johon harjoitella. Ja koska kohde kuolisi, niin siihen ei käynyt ihan kuka vain harjoittelumielessä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.12.2015
14:26
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Skyler vastasi tähän viimeisimpään ratkaisuun, että jos Dorian kerta näin katsoi parhaaksi. ”En vähättele taitojanne, arvon prinsessa, mutta on turha tuhlata voimia johonkin, mistä ei loppupeleissä suuremmin ole hyötyä. Lumisade voi hankaloittaa ammuntaa, jos kohde on kaukana ja maali pieni, mutta etäisyytemme ei edes vastarannalla olisi kovinkaan suuri ja hevosinemme olemme naurettavan helppo maali vaikka lunta tupruttaisi kuinka. Mitä nopeammin pääsemme yli, sen parempi, silta auttaa siinä paljon.” Vastasin tytölle, joka oli ollut valmis jopa menemään edeltä pidättelemään vihollisia. Ei tätä taisteluvalmiudesta kyllä ainakaan voinut syyttää. Ongelma oli se, että vaurioilta ei voinut millään välttyä ylityksen aikana, hevoset saisivat varmasti osumia nuolista ja matka hidastuisi, ellei pysähtyisi kokonaan. Kaikilla oli melko kevyt varustus, eikä itsellänikään mitään haarniskaa mukana ollut. Whiten suojavarustus oli melko kevyt, koska tarkoitus ei ollut rynniä vihollisten päälle voimalla vaan kiertää heidät. Tällä hetkellä kilven kotiin jättäminen kadutti ja paljon, mutta eipä se paljon olisi tässä tilanteessa edes auttanut.

Katsahdin hevostemme ja varusteiden suuntaan miettien yhä millä keinoilla selviäisimme joen yli. Farranilla oli jousi mukanaan (muistaakseni, muista kahdesta en oo varma) ja itselläni myös metsästystarkoitusta varten. Ei se kummoinen ase ollut, mutta kyllä sillä joen yli varmaankin onnistui ampumaan. Jos pääsisimme jousimiehistä eroon, ongelmia ei olisi. ”Lopullisen päätöksen voimme tehdä vasta ylityspaikalla, kun näemme, mikä on tilanne. Mutta ehdotan, että teemme ensin harhautuksen esittämällä, että olemme lähdössä ylittämään jokea. Kun saamme vihollisen paljastamaan lymypaikkansa ja hyökkäämään, ammumme jousimiehet, jonka aikana prinsessa Skyler tekee sillan meidän suojatessamme häntä. Kun saamme jousimiehet pois pelistä, voimme ylittää joen ja jatkaa siitä eteenpäin mahdollisimman nopeasti ilman sen isompia taisteluita.” Sanoin sitten kaikille muillekin. Ylitysjärjestystä olisi mietittävä vielä, mutta järkevintä olisi, että menisin itse ensin yli, loppujärjestyksestä en ollut vielä varma.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 06.12.2015
15:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Calderin piikittely-yritys meni Beniaminolta täysin ohi, sillä tämä ei ollut ikinä oppinut piruilun jaloa taitoa. Hän jäi katselemaan Calderin sumun opettelua, se kyllä oli varsin mielenkiintoisen näköistä. Kun Calder kasteli itsensä, Beniamino esitti raapivansa nenäänsä peittääkseen pienen hymyn, jota hän ei voinut estää ilmestymästä kasvoilleen. Lopulta Calder saikin sumun aikaiseksi, ja Beniamino liittyi Cainen tarjoamiin aplodeihin. ”Kyllä, erinomaista Calder. Kun opit sen jossain vaiheessa kunnolla, siitä tulee varmasti olemaan paljon hyötyä”, Beniamino sanoi Cainen kehujen jälkeen. Erittäin loistava suoritus oppia uusi taito näin lyhyessä ajassa, etenkin kun sen joutui opettelemaan tyhjästä. Beniamino itse ei ollut joutunut opettelemaan juurikaan mitään niin sanotusti vaikeamman kautta, sillä miekan ajatustenluku antoi mahdollisuuden oppia kaiken kerralla, kunhan opettaja osasi sen itse tehdä.

Beniamino sai viimeinkin hiuksensa taas hovikelpoisiksi, ja hän laittoi harjansa takaisin satulalaukkuun. Hän kaivoi hiusnauhansa, jonka hän oli harjaamisen aluksi laittanut taskuunsa talteen, ja hänen kätensä osui siellä olevaan nenäliinaan. Beniamino sai yllättäen älynväläyksen. Sidottuaan hiuksensa taas poninhännälle, hän kaivoi taskustaan nenäliinan, johon oli kirjailtu hänen nimensä. Ryuumeihän oli sanonut lammella muistavansa kaiken näkemänsä täydellisesti, joten näyttämällä nenäliinaan kirjoitetun nimen, tämä tulee viimeinkin muistamaan hänen nimensä. Hän käveli Ryuumein luokse. ”Ryuumei, koska teidän näkömuistinne on täydellinen, katsoisitteko tätä nenäliinaa? Siihen on kirjoitettu nimeni, joten saatte sen näkömuistinne avulla mieleenne, eikä teidän enää tarvitse kutsua minua Beniksi”, Beniamino sanoi ojentaen nenäliinaa Ryuumeille(?).

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 06.12.2015
16:49
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Ben puolestaan antoi vastauksen kysymykseeni siitä suunnitelmaosasta tai ainakin olin koko ajan olettanut, että suunnitelmat hiotaan hieman tarkemmiksi sen jälkeen kun kaikki tiesimme toistemme voimista jotain. Joka tapauksessa tässä vaiheessa voisimme tehdä vaan ylimalkaisen suunnitelman. No en ollutkaan odottanut, että tässä suunnitelmassa olisi ollut kaikki yksityiskohdat tarkasti lueteltuna ja vielä aika siinä perässä, että koska tehtäisiin mitä. Suuntamme myöskin oli edelleenkin Vinemar ja no olisihan se ollut typerää muuttaa suuntaa toiseksi yhtäkkiä, kun olimme kuitenkin jo täällä asti. Reittiä taas voisi suunnitella varmaankin tarkemmin matkan edetessä ellei joku tuntenut metsää täydellisesti, mitä kyllä epäilin. Harvoin kuninkaalliset metsässä aikaansa viettää ilman syytä. Joka tapauksessa pointti aseiden voimien esittelyssä oli se, että myöhemmin ei ehkä kerkeisi. "Niinpä kai", vastaan sitten, vaikka suurin osa selityksestä olikin aika itsestäänselvää, mutta olihan itsestäänselvyyden lisäksi mukana myös Benin henkilökohtainen mielipide asioista. Caine puolestaan otti myöskin osaa selitykseen, mutta se oli lähinnä Benin sanojen toistelua.

Calder puolestaan aloitti seuraavaksi sumuharhoittelut ja kyllä minunkin pitäisi hieman edelleenkin terästää omia kykyjäni, mutta tässä nyt ei ollut ketään, johon niitä voisin koittaa, koska myrkky oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tappavaa vaikka ei aina VÄLTTÄMÄTTÄ tappanutkaan.

Jonkun yrityksen jälkeen Calder tosin sai jonkunlaisen sumun aikaan, mikä näytti kyllä melko onnettomalta, mutta olihan se hyvä alku varmasti. Kyllä se kuitenkin oli myönnettävä. Ben ja Caine puolestaan antoivat Calderille aplodit sumun luomisen oppimisesta ja Caine jatkoi ylistävistä sanoista, että tämä oli nopea oppimaan. Kerrassaan loistavaa joo... Itse en tosin alkanut mitenkään taputtamaan asian suhteen, mutta tulipahan ainakin selväksi, että sumu oli mahdollinen ja siitä voisi toki olla apuakin jatkossa. Siis, jos Calder oppii sumun luonnin paremmin. Tuosta nyt ei pahemmin apua ollut. Beninkin mielestä se oli erinomaista työtä, mutta se siitä sitten.

Käänsin seuraavaksi katseeni tähän viimeiseksi mainittuun Beniin, joka asteli lähemmäksi minua jonkun rätin kanssa. Kyseinen rätti paljastui nenäliinaksi, jota Ben pyysi katsomaan hyvän näön avulla luodun muistini takia. Lyhyesti sanottuna kyseessä oli valokuvamuisti. Katsoin tosin Beniä jokseenkin hämmentyneenä, lähinnä siksi, koska ei kukaan normaalisti tullut esittelemään nenäliinaa siihen malliin, että katso tätä nenäliinaa ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi ja olinkin vielä kysymässä, että miksi sitä nyt pitää katsoa, mutta en kerennyt. Asia nimittäin selvisi ilman kysymistäkin, kun Ben selitti, että rätissä luki hänen nimensä ja sen avulla minun ei tarvisi enää kutsua Beniä pelkäksi Beniksi ja sen jälkeen tämä ojentelikin jo kyseistä nenäliinaansa minulle. Otin sen vastaan katsoen hetken aikaa Beniä, mutta käänsin siitä sitten katseeni siihen rättiin, jonka availin taitoksistaan (jos se siis oli taiteltu) ja etsin siitä Benin nimen. "Beniamino... Aivan... Enköhän nyt muista sen", sanoin ja ojensin sitten tuon kyseisen nenäliinan takaisin toiselle, koska en kuitenkaan tehnyt sillä mitään sen enempää enää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.12.2015
14:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Kun olimme saaneet Calderin ylistettyä Beniaminon kanssa maasta taivaisiin ja Beniamino oli opettanut oikein kädestä pitäen Ryuumeitä oppimaan hänen nimensä, niin yritin saada väsyneitä aivojani jotenkin ajattelukuntoon. Tarkoitus oli miettiä lähtöä ja mitä kaikkea ennen sitä piti vielä tehdä, mutta huomasinkin ajattelevani elämän epäoikeudenmukaisuutta. Kyllä Calderin kelpasi, kuten muutaman muunkin täällä, opetella uusia temppuja. Vesi kun ei tehnyt muuta kuin pahimmillaan kasteli opiskelijan ja mahdollisesti muut lähistöllä olijat. Samoin kasvien kasvatuksen kanssa saattoi varmaan tulla ruusun sijaan voikukka, jos ei heti onnistunut, mutta sitä oli siinä mielessä helppo harjoitella ilman turhia riskejä. Paitsi jos kaatoi vahingossa puun päälleen, niin olihan siinä sitten riski tai voisihan vedelläkin vahingossa hukuttaa itsensä, mutta kuitenkin. Esimerkiksi tulella nyt ei vain noin vain räiskitty menemään, siinä voisi polttaa itsensä ja koko metsän hutiloidessa, myrkynkin kanssa oli varmaan aika haastava harjoitella tappamatta ketään. Samoin veren kanssa. Ei oikein voinut käyttää harjoitteluun muita kuin ihmisiä tai eläimiä ja virhe tiesi melko varmasti sen kyseisen ihmisen tai eläimen kuolemaa, joten ei sitä ihan noin vain treenattu. No Beniaminon voimasta en ollut varma, miten vaikea sitä oli harjoitella ja mitä muita porukasta nyt sitten vielä puuttui? Sähkökin oli varmaan aika riskialtista harjoiteltavaa, maallakin saattoi pahimmassa tapauksessa hajottaa koko kaupungin maan tasalle jos ei ollut varovainen, jään luulisi olevan taas helpompi homma ja tuskin ilmakaan oli kovin vaarallista harjoitella. No aina ei onnistanut, niin kurjaa kuin se olikin.

Aivan, se alkuperäinen aihe mitä piti miettiä. Vilkuilin hetken Gwaedin suuntaan, hevonen nyhti rauhallisesti ruohoa sammalten välistä. Sitten katsoin muuhun porukkaan päin. Gunnars oli yhä sienestämässä, mikähän ihme siinäkin taas kesti? ”Ehkä kannattaisi väsätä jonkinlaista aamiaista ennen kuin lähdemme liikkeelle, niin jaksamme sitten? Nuotiota varmaan ei kannata sytyttää, joten pitää katsoa mitä saadaan kyhättyä kasaan ilman. Sitten laitetaan hevoset kuntoon ja jatketaan matkaa metsän reunaan, niin nähdään missä päin ollaan ja mihin pitää jatkaa. Ei sillä, että minulla olisi mitään tietoa, mistä kohtaa kannattaisi yrittää Vinemarin puolelle ja vasta rajalla selviää paljon vihollisia meidän ja määränpään välissä on.” Sanoin sitten reippaasti ja aloin tutkiskella ruokatarpeita. Lihaa ei kauheasti ollut jäänyt jäljelle, mutta ehkä siitä kaikille riittäisi? Joku fiksu oli varmaan jemmannut sitä aamua varten, ettemme ahnehtisi kaikkea, minä tuskin ainakaan olin keksinyt säästää mitään aamuksi. Sitten oli joitain Mireyan kasvattamia vihanneksia (?), joitain paistettuja, nyt jo kylmiä, sieniä, koska niitä oli paljon, kiitos Gunnarsin. Miehestä puheen ollen, hänen olisi paras ehtiä ajoissa takaisin ennen kuin lähtisimme, koska emme voisi jäädä odottelemaan. Mutta kyllä hän varmasti jäljessä tulisi ja löytäisi meidät, joutuisin vain ojentamaan tätä viivytyksen takia, ja se oli hieman kiusallista, kun kyseessä oli oma eno…

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com