Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.12.2015
21:12
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Tiedoksi kaikille, että en ole siis edelleenkään lopettamassa tätä ropea. Nyt on vaan ollu kaikenlaista säätöö mm. koulun vaihto ja siitä johtuvat ongelmat ja väsymys (aikanen aamuherätys vaihtu vieläkin aikasempaan, koska junalla kulkeminen eikä enää vaan 7 min käveli kouluun)

Mutta tosiaan, aattelin ilmottaa ettette ihmettele tai luule, että oon delannu (ja että Megon ei tartte erikseen selitellä syytä, miks en oo päässyt ropettelemaan). Yritän päästä ASAP roolaan, jotta munkin hahmojen osuudelta tää rope kulkee eteenpäin. Onneks tulee pian joululoma niin saa aikaa tehä vaikka ja mitä. Yritän kuitenin, jos vaikka sitä ennen pääsis tänne ropettelemaan :)

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.12.2015
16:47
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
TERISE

Olin herännyt hetki sitten ja mennyt hieman paniikkiin, kun yöllä tapaamani nainen oli kadonnut paikalta. Onneksi huomasin hänen poninsa, joten huokaisin helpotuksesta. Tuskin hän minua tai hänen poniaan olisi hylännyt. Ehkä hän oli vain mennyt kävelylle ja etsimään niitä kasveja, joita tarvitsi. Galenahan oli sanonut olevansa parantaja ja tarvitsi hommaan kasveja.

Nousin ylös viltiltä ja menin satulalaukkujeni luo. Päätin laittaa samat vaatteet kuin eilen, sillä eivät ne niin likaisia vielä olleet, vaikka päälimmäisen mekon helmassa olikin vähän mutaroiskeita. Ehkä oli kuitenkin parempi olla sotkematta muita mekkoja heti, sillä siitä minulle tulisi paha mieli, jos kaikissa rakkaissa mekoissani olisi mutaa tai muuta sellaista. Aloinkin sitten laittamaan vaatteita päälleni, joita oli yhtä paljon kuin poisottaessa yöllä. Vannehame, korsetti, alushameet, yms. sekä tetenkin kaunis helmillä koristeltu mekkoni. Pukeutuessa meni melko kauan, varsinkin korsetin kanssa säätämisessä, mutta sain silti vaatteet ylleni. Seuraavaksi etsin harjan, jolla harjasin pitkät takapuoleen ylettyvät vaaleat kutrini, jonka jälkeen pistin ne kauniille ja isolle nutturalle. Pistin vielä päähäni tiaran, jonka olin ottanut yöksi pois. Tietysti laitoin kenkäni jalkaan, sillä en todellakaan halunnut kävellä varpasillani metsässä. Jäin sitten odottamaan Galenan paluuta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.12.2015
17:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Tutkin naista katseellani. En ollut koskaan nähnyt noin kaunista neitoa keräilemässä sieniä keskellä metsää. Enpä hirveästi ollut nähnyt yhtä intohimoista sienestäjää muutenkaan, miehiä saati naisia. Tämä oli aivan uutta minulle, mutta oli mukava huomata, että en ollut ainoa, joka piti tällaisista asioista. Hymyilin naiselle pienesti, kun tuo otti sienen ja kiitti minua. Oikein herroitteli minun kaltaistani mörriä, vaikka ei tiennyt edes kuka olen.
"...Ei tarvitse herroitella... Voit kutsua minua Gunnarsiksi..", ilmoitin naiselle, että turha minua herroittelemaan. Kerroin nimeni samalla. En viitsinyt kuitenkaan kertoa asemaani, sillä se olisi voinut muuttaa naisen käytöksen minua kohtaan.
"Mikä on teidän nimenne.... Ja mistä... Olette kotoisin?" päätin kysyä neidolta. Olin todella huono tutustumaan ja toivoin, että en vaikuttanut erityisen tungettelevalta. Henkäisin syvään ja odotin, jos nainen vaikka vastaisikin kysymyksiini.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 19.12.2015
17:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CLARISSA

Olin nähnyt unessani vision, joka oli ollut hyvin mielenkiintoinen. Näin unessani kasan kruununperillisiä seikkailemassa jossain näillä main. Tietenkin heti herättyäni olin innostunut tästä, sillä kruununperilliset tarkoittivat sitä, että he olivat rikkaita, joka tarkoitti sitä, että saattaisin rikastua. Olin visiossani nähnyt myös, että he aikovat kohdata keskenään suuren vaaran ja ehkä voisivat tarvita näkijän kykyjäni. Olin siis päättänyt, että etsin heidät käsiini. Heti aamutuimaan oli noussut ratsaille ja lähtenyt ratsastamaan siihen suuntaan, mihin visioni minua johdatti. Olin nähnyt henkilöitä aukealla, siellä oli ollut myös nuotio. En tietenkään ollut varma oliko visio uunotuore vai näinkö vanhempaa, jo jotain tapahtunutta. Näkyni ei kuitenkaan ollut ikinä niin vanha, etteikö siihen voisi luottaa.

Ratsastin metsässä Helgi allani. Yritin miettiä saisinko itselleni vaikutusvaltaa ja uskoisivatkohan nämä rikkaat kruununperilliset todella siihen, että osasin ennustaa. Tietenkin, jos he eivät siihen uskoisi, voisin aina tarjota parantajan kykyjäni. Visioni olivat kuitenkin sen verran hämäriä, että en tunnistanut henkilöitä, näin sumeina heidät, mutta tiesin, että he olivat kuninkaallisia, mutta eivät kuitenkaan kuninkaita tai kuningattaria, joten päättelin, että he olivat kruununperillisiä. Olin muutenkin kuullut huhun, että heillä olisi missio elementtiaseiden kanssa. Jatkoin matkaani metsässä. En yhtään tiennyt miten pitkä matka näyssäni olleelle aukiolle oli, mutta tuskin sinne pääsemiseen menisi hirveästi aikaa.

// Okei, eli Clarissa siis näki sen ensimmäsen aukion, millä kokattiin ruokaa ja siis missä Pacifique ja Haytham ilmeisesti on? Matkalla hän on siis sinne.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.12.2015
14:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Mies mörisi miellyttävän lempeällä äänellään, ettei häntä suinkaan tarvinnut herroitella, vaan pelkkä Gunnars kävisi. Se oli erikoinen nimi, enkä ollut ihan varma mihin valtakuntaan se kuului, ehkä jonnekin pohjoiseen? Tosin oli Estarkin pohjoisessa, mutta ainakaan minun tietojeni mukaan nimi ei ollut Estarilainen. Tosin mistäpä minä olisin voinut tietää. Nyökäytin hieman päätäni hymyillen vienosti, kun en oikein tiennyt mitä vastata, ja siirsin sitten hiuksiani hieman pois edestä, kun ne olivat pään nyökäytyksen aikana valahtaneet hartian yli.

Hienoa, että mies, jonka nimi siis oli Gunnars, kysyi minun nimeäni, sillä en olisi varmaan ihan heti itse tajunnut kertoa sitä. Olin ihmisten kanssa tekemisissä sen verran harvoin ja yleensä ihmiset jo tiesivät nimeni, joten en pahemmin joutunut tekemään esittelyjä. ”Oh, olen Galena.” Vastasin melko vaimealla äänellä, koska en yleensä puhunut kovin lujaa, mutta kyllä sen silti selvästi kuiskaamisesta vielä erotti ihan puheeksi, juuri ja juuri. ”Mukava tavata, Gunnars.” Lisäsin vielä, koska mielestäni oli erittäin miellyttävä yllätys tavata näin kaukana kotoa joku noin ystävällinen miespuolinen ihminen. Gunnars kyseli vielä, että mistä olin kotoisin, ja ennen kuin edes kunnolla ehdin tajuta, vastasin jo, että: ”Metsästä.” Ja lisäsin hieman nolostuneena: ”Tai siis Estarista, tuolta pohjoisesta…” En edes ollut ihan täysin varma minkä kylän alueella metsäni tarkalleen oli ja eihän se nyt minun metsäni ollut, vaikka siellä asuinkin. ”Entä mistä päin sinä olet kotoisin?” Kysyin sitten varovasti Gunnarsilta. Olin tosiaan huono keskustelemaan ihmisten kanssa. Kauhean paljon olinkin joutunut jo puhumaan, nyt Gunnarsin kanssa ja edellisyönä Terisen kanssa… Voi kamala! Terise! Olin jo ihan unohtanut hänet. Nousin ylös ja katsoin hieman huolestuneena siihen suuntaan, mistä olin tullut, ja sitten pahoittelevasti Gunnarsin suuntaan. ”Olen pahoillani, unohdin jo kokonaan, että seuralaiseni on yksin ja lupasin neuvoa hänet Gilmarin laaksoon. Minun on palattava takaisin, ennen kuin hän huolestuu, hän nukkui vielä kun lähdin keräämään sieniä…” Sopersin hieman hädissäni, koska entä jos Terise pelkäsi minun hylänneen hänet? Tai olisi lähtenyt etsimään ja eksyisi metsään?

// Pahoittelut, että kesti, joulu-uupumusta ilmassa ja piti vähän etsiä ja muistella mitä Galenalla viimeksi roolasin :D

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 31.12.2015
14:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Kertoessani nimeni, nainen vain nyökäytti aluksi päätään minun mielestäni sievästi. Katselin naista pienesti hymyillen, kun tuo siirsi hiuksiaan pois tieltään. Tekisi mieli koskettaa, miltä noin pitkät ja pehmoisen näköiset hiukset tuntusivat. En kuitenkaan sellasta aikoisi tehdä, sillä se ei kyllä kovin soveliasta olisi ja voisi tuntua epämukavalta naisesta. Kun olin kysynyt kauniilta naiselta nimeä, sain viimein tietää sen. Hän kertoi olevansa nimeltään Galena. Miten nätti nimi. Nyökkäsin naiselle ymmärtämisen merkiksi, koska en kuitenkaan olisi osannut ilmaista nimen kauneutta sanoin... Galena pian sanoi minulle, että oli mukava tavata. Hymyilin ja vastasin siihen nopeasti, mutta hiljaisella äänellä:
"Niin minustakin.... Galena". Minua nauratti hieman naisen kertoessa, että tuo oli kotoisin metsästä. En kuitenkaan pihatanutkaan, koska en halunnut pistää häntä noloon tilanteeseen. Hymyilin taas, kun tuo sitten kertoi, että oli kotoisin Estarista, naapurivaltakunnasta siis. Mukava tietää, että niinkin lähellä Galenan kaltainen nainen asui. Ehkä voisin joskus käydä vierailulla, koska asuin melko lähellä Caenezhin ja Estarin rajaa.
"Itse olen... Caenezhista kotoisin.... Gaianin alueelta. Se on lähellä... Estaria", vastasin pian Galenalle, kun tuo kysyi myös, mistä päin minä mahdoin olla kotoisin.

En ollut kerennyt katselemaan ollenkaan sieniä tällä välillä, kun olin jutellut naisen kanssa, ja jostain syystä minua ei kyllä haitannutkaan se. Yleensä häiritsi, jos joku keskeytti sienestykseni. Katsellessani naista, tuo yhtäkkiä nousi ylös ja katseli johonkin suuntaan. Pian tuo alkoi puhua hieman huolestuneella äänensävyllä, että oli kokonaan jo unohtanut jonkun seuralaisensa, jonka hänen oli määrä saattaa Gilmarin laaksoon. Hmm... Gilmarin laaksoon? Eikös kruununperilliset sinne halunneet? Ehkä nainen matkasi jonkun puuttuvan kruununperillisen kanssa? Nainen myös selitti, että oli jättänyt henkilön nukkumaan ja tuo saattaisi huolestua tai eksyä metsään. Ainakaan se ei voisi olla mikään normaali matkamies, jonka kanssa Galena matkasi, sillä matkamiehet kyllä osasivat suunnistaa hyvin. Yksi syy lisää ottaa asiasta selvää, oliko tämä henkilö kruununperillinen.
"Itse olen... muutaman henkilön kanssa matkannut juuri.... kauemmas Gilmarin laaksosta... Ovatkohan he ja sinun seuralaisesi kenties samaa porukkaa? Eli siis kruununperillisiä?", päätin kysyä ja huomasin että mitä pidemmälle puheessani etenin, sitä vähemmän enää pidin taukoja. En yleensä päässyt näin nopeasti oudosta puhetavastani pois uusien tuttavuuksien seurassa. Ehkä nainen oli vain jotenkin erilainen ja hänen kanssaan oli helpompi olla.

// Eipä mitää, mullaki on ollu vähä kaikkee ja sitte oon levänny tosi paljon, eikä oo okei jaksanu tehä mitää. Ihanaa aikaa tää loma :D

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.01.2016
17:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Tyytyväisenä saamiinsa kehuihin Calder virnisti pienesti. Eihän sumu vielä todellakaan ollut toimintakäyttöistä tässä vaiheessa, mutta jos muut arvostivat hänen onnistumistaan, niin totta kai hän nyt kehut otti vastaan. ”Sen siitä saa kun on koko ikänsä tämän kanssa leikkinyt”, Calder sanoi ja pyöritteli kirvestä sylissään. Onneksi kukaan ei tiennyt kuinka lukemattomat kerrat hän oli epäonnistunut harjoitellessaan, ja yleensä paljon näyttävämmässä mittakaavassa.

Enempää Calder ei kuitenkaan tähän väliin alkanut sumun kanssa temppuilemaan, jos tässä kuitenkin olisi tarkoitus jatkaa matkaa melko pian, kunhan viikinkiherra ensin saapuisi takaisin. Tosin, olihan tuolla vielä aikaa jos tässä jotain aamupalaa meinattiin alkaa väsäämään, tai näin Calder ainakin itse kuvitteli. Ainakin niin hän saattoi Cainen puheista päätellä. Juttu jatkui myös suunnan suunnittelulla, tai että se suunniteltaisiin kun nähtäisiin tilanne metsän rajalla, mikä oli kyllä ihan hyvä. Olihan hän toki jo kertaalleen kulkenut rajan yli, mutta jos tässä päädyttäisiin eri kohdalle kuin missä hän oli tullut metsään, nuorukaisen tiedot voisivat osoittautua mahdollisesti ainakin hieman vähemmän hyödyllisiä, joten turha moisella oli vielä päätään vaivata. Tosin jos joku muu olisi toista mieltä asiasta, niin kävisi sekin hänelle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.01.2016
12:37
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Gunnars siis oli itse kotoisin Caenezhista, jonka tiesinkin jo surkeasta maantiedostani huolimatta olevan Estarin läntinen naapurimaa. Gaianin alueesta minulla ei tosin ollut mitään tietoa, mutta Gunnarsin mukaan se oli lähellä Estaria, joten se tieto riitti minulle tällä hetkellä. Enhän oikeastaan nimillä sen koommin tehnyt kun oma maantiedontajuni oli se, että asuin metsässä ja tällä hetkellä olin jossain eteläisessä kuningaskunnassa, mutta vain luoja tietää, tai tarkemmin maantiedosta perillä oleva henkilö, että missä niistä. Minua kuitenkin hieman mietitytti, mitä pohjoisen mies teki näin etelässä, mutten viitsinyt kysyä sitä, koska olinhan itsekin vain keräämässä yrttejä, ehkä mieskin oli tullut parempien sieniapajien toivossa etelään? Olin taas unohtunut ajatuksiini ja tajusin, etten ollut mitenkään taaskaan tajunnut vastata miehelle tämän kotiseudusta, mutta en oikein tiennyt mitä siihenkin sitten voisi vastata, kuin että ”sehän on kerrassaan mukavaa seutua”, mutta koska en ollut yhtään varma, millaista seutua se oli, niin ei sellaistakaan viitsinyt mennä laukomaan.

Kun olin haahuilustani taas toipunut ja muistanut prinsessa Terisen olemassaolon ja mennyt melkein paniikkiin jo tajutessani unohtaneeni naisparan ihan yksin metsään panikoimaan. Saattoi selitykseni tilanteesta olla hieman epämääräinen ja toivottavasti Gunnars ei vain luullut, että keksin omiani saadakseni syyn lähteä nyt kun hän oli sienisaaliinsakin minulle luovuttanut. No tuskin sentään. Gunnars sitten kertoikin olevansa itse matkalla eräiden henkilöiden kanssa poispäin Gildomeran laaksosta, jonne minun oli pitänyt Terise saattaa. Olipa erikoinen sattuma, kyllä kaikki nyt halusivatkin siihen laaksoon päästä, tai Gunnarsin seurue kyllä halusi sieltä pois, mutta kuitenkin. Sitten mies kysyi, että mahtaisikohan Terise-neiti kuulua samaan porukkaan kuin miehen seurue, eli kruununperillisiin. ”Oi, oletko matkalla muiden kruununperillisten kanssa? Mikä sattuma. Kyllä, lupasin auttaa Gerosin prinsessan Gildomeran laaksoon, kun törmäsimme yöllä sattumoisin metsässä ja hän oli eksynyt.” Vastasin ihmetystä suurissa sameanvihreissä silmissäni. Kylläpä maailma olikin pieni. ”Tuletteko mukaani, prinsessa Terise varmasti ilahtuu kuullessaan, että muita kruununperillisiä on lähistöllä?” Kysyin vielä mieheltä.

// Pahoitteluni pitkäksi venähtäneestä tauosta '^^

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 18.01.2016
17:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Farran Astor


Kärsimätön prinssi alkoi jo hermostua, häntä kerrastaan sapetti kuinka niin yksinkertaisesta asiasta kuin joen ylitys tuli niin suuri ongelma. Armeijan kanssa he olisivat vain voineet mennä joen yli jo silkan ylivoiman turvin, varusteellisesta ylivertaisuudesta puhumattakaan. Prinssin oman armeijan osasto kuitenkin taisteli, jossain kotirintamalla urheasti vihollista vastaan. Toisaalta Farran oli hyvillään siitä että hänen urheat sotilaansa taistelivat hänen isänsä joukoissa. Hän ei kuitenkaan voinut olla myöntämättä itselleen, että kaipasi armeijansa tuomia etuisuuksia. Tähän tilanteeseen he eivät olisi silloin edes päätyneet, puhumattakaan taivasalla nukkumisesta vaikka prinssi ei valittanutkaan mukavuuden puutteesta. Hän ymmärsi hyvin että heillä ei ollut aikaa ottaa mukaansa kuin kaikki välttämättömin eikä painava teltta ollut yksi niistä. Eniten hänen ylpeyttään kolhi se että he joutivat luikkimaan piilossa lainsuojattomien tavoin.

Prinssi joutui kuitenkin myöntämään että hänen henkivartijansa Dorianin ehdotukset ja kiellot olivat paras tapa ratkaista heidän yhteinen pulmansa. Tämän myöntäminen otti hieman prinssin ylpeyden päälle kuten myös se että hän oli ollut alkumatkasta niin kamalan hyödytön. Hänen henkivartijansa oli ratkaissut hänen pulmansa vaikka kuinka Farran koki että oli hänen tehtävänsä keksiä ratkaisut ongelmiin. Siinä hän ei kuitenkaan ole onnistunut viimeaikoina. Nyt oli jälleen aika ryhdistäytyä ja hoitaa homma kotiin kunnialla. ”Tehkäämme kuten Dorian sanoo, meillä ei ole aikaa hioa vuosisadan mahtavinta sotasuunnitelmaa vaan meidän pitää hieman improvisoida. Prinsessa Skyler, olkaa hyvä ja huolehtikaa te jääsillasta. Minä ja Dorian huolehdimme vihollisen jousimiehistä. Ja te Avalon, keksikää jotain, tarkkailkaa vaikka mistä mahdollisia vihollisen lisäjoukkoja tulee. Ja kenenkään ei ole sallittu ottaa osumia sitten.” Farran sanoi jo päättäväisemmin ja söi omenansa loppuun. ”On aika pakata tavarat ja valmistautua joen ylitykseen. Valmistautukaa!” hän sanoi määräilevään sävyyn ja odotti muiden toimivan. Viimeinkin prinssi alkoi vaikuttaa omalta itseltään. Hän oli määräilevä ja tiesi sen hyvin. Farran ei jäänyt odottamaan muiden vastausta vaan kääntyi hevosensa puoleen ja alkoi valmistella sitä lähtöön. Heillä ei olisi loputtomasti aikaa ja prinssi uskoi jokaisen tietävän sen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.01.2016
21:10
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon palasi hiljaisen tarkkailijan rooliinsa. Hän ei keksinyt enää mitään uutta ehdotusta, ja keskustelu ei enää koskenut hänen mahdollista panostaan tulevaan ylitykseen. Hän tunsi itsensä vähiten hyödylliseksi ryhmässä, ja silitteli hihansuissaan olevia sulkia purkaakseen lievän turhautumisensa edes johonkin, vaikka ei kukaan juuri nyt välittäisi vaikka sulat olisivatkin sekaisin joka suuntaan. Farranin alkaessa puhua tämän määräilevä äänensävy sai Avalonin lopettamaan sulkiensa asettelun. ”Teen parhaani, Teidän Korkeutenne”, hän vastasi kumartaen Farranille. Avalon ei suuremmin pitänyt tämän määräilevästä sävystä, sillä Beniamino lähes aina pyysi kohteliaasti heidän ystävyytensä takia, mutta hän nieli tyytymättömyytensä.

Farranin lähdettyä oman hevosensa luokse, Avalon meni poimimaan miekkansa tavaroidensa joukosta. Hän kiinnitti sen selkäänsä ja varmisti, että se oli oikeassa asennossa, jotta sen vetäminen esiin tarvittaessa sujuisi ongelmitta. Miekan paino selässä tuntui ensimmäistä kertaa uhkaavalta, eikä vain rauhoittavalta kuten yleensä. Olihan tämä toki ensimmäinen kerta kun Avalon tiesi joutuvansa taisteluun lähitulevaisuudessa. Hän pudisti päätään saadakseen ajatuksensa takaisin nykyhetkeen. Gillespie ei ollut vielä aivan valmis lähtöön, joten Avalon meni tämän luokse. Hän laski vasemman kätensä Gillespien otsalle ja tarttui oikealla kaulassaan riippuvaan ristiin. ”Jumala, pidä meidät ja matkakumppanimme turvassa”, hän rukoili hiljaa kohottaen katseensa taivaalle. Gillespie hörähti, ja Avalon silitti tämän otsaa pari kertaa ennen kuin siirtyi jatkamaan lähtövalmisteluja.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.01.2016
22:18
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Skyler kuunteli kun Dorian kertoi kuinka heidän tulisi toimia joella, ja Farranin vahvistaessa kaikkien tulevat roolit tyttö nyökkäsi prinssille ymmärryksen merkiksi. Hän olisi ehkä normaalisti hermostunut määräilevästä sävystä ja sanonut ehkä jotain pientä vastaan, mutta oli ilmeisesti unohtanut itsevarmuutensa kotiin. Sen sijaan hän oletti strategiapalaverin olevan ohi Farranin ja Avalonin noustessa ja siirtyessä hevostensa luokse. Tosin nyt kun tilanne oli tehty niin selväksi kuin sen tässä vaiheessa pystyi, Skyler ei tuntenut oloaan helpottuneeksi, kuten oli kuvitellut. Sen sijaan hän oli entistäkin jännittyneempi, mutta pyrki jälleen pitämään tämän tunteen piilossa palaten itsekin takaisin oman ratsunsa luokse. Nyökäten ensin Dorianille kiitoksensa, että mies oli toteuttanut hänen ehkä hieman hätäisen toiveensa suunnitelman tekemisestä heti aamutuimaan.

Harjaten Neonílan loppuun ja huolehtien hevosensa muistakin tarpeista Skylerilla olisi ollut aikaa rauhoittua, mutta sen sijaan hän huomasi käsiensä tärisevän hieman. Tyttö hengitti hitaasti pari kertaa, mutta sekään ei tuntunut auttavan, ja tamma pökkäsi tätä hieman turvallaan. Hajamielisesti Skyler silitti hevostaan, yrittäen kääntää ajatuksensa hieman positiivisemmiksi. Koko matka oli jo itsessään vaarallinen, ja vaikka nyt ehkä olisi hänen matkansa toistaiseksi vaarallisin ja vaikein hetki, hänellä oli kuitenkin nyt muitakin mukanaan eikä jokea tarvitsisi ylittää yksin. Skylerin teki mieli halata Neonílaa, tamma kuitenkin oli paras lohtu mitä hän olisi voinut toivoa, mutta hillitsi itsensä. Moinen käytös olisi ehkä saanut muut epäilemään, kestäisikö tytön hermot tositilanteessa, mikäli tämä hajoaisi jo tässä vaiheessa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.01.2016
12:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Erittäin pitkän ja hartaan strategiapalaverin päätti lopullisesti prinssi Farran ilmoittaen, että nyt tehtäisiin, kuten olin sanonut ja se siitä. Aikaa ja resursseja ei tosiaan ollut paremman suunnitelman tekoon, joten näillä olisi mentävä. Näin ollen siis hoitelisimme Farranin kanssa jousiampujat ja prinsessa Skyler tekisi jääsillan ja Avalon voisi koettaa pysytellä poissa tieltä, vaikka tällekin oli yritetty kehitellä jokin hyödyllinen osa tarkastaa vastarantaa lisäjoukkojen varalta, mutta se varmaan oli vain siksi, ettei mies tuntisi itseään niin turhaksi. Mutta olihan hän, kamaripalvelijat eivät kuuluneet sotatantereille, eivät kyllä prinsessatkaan, mutta tällä oli yliluonnolliset voimat puolellaan ja niiden ansiosta tästäkin oli hyötyä joen ylityksessä. Koska en itse saanut tällä hetkellä hiottua suunnitelmaa paremmaksikaan, ennen kuin näkisimme ylityspaikan tilanteen, en kokenut tarpeelliseksi puuttua Farranin käskynomaiseen keskustelun päätökseen. Loistavinta tässä hommassa kuitenkin oli se, että Farran alkoi olla taas oma itsensä ja hänen itseluottamuksensa oli palannut jo melkein täysin ennalleen. Olkoonkin, että typeryyksiltä ei voinut välttyä, kun Farran oli äänessä, ja tälläkin kertaa käskyt olivat vähän kaukaa haettuja siinä mielessä, että kenenkään ei ollut sallittua ottaa osumia vastaan. No käsky mikä käsky, ei sitten auttanut muu kuin pitää huoli, ettei kukaan porukasta saisi naarmuakaan ylityksessä.

Avalon ja prinsessa Skyler vastasivat melko vähäsanaisen myöntävästi Farranin komenteluille, ei selvästikään oikein miellyttänyt heitä, mutta koska kummaltakin puuttui sotilaallinen kokemus, eivät he oikein voineet alkaa vastaankaan laittamaan, kun tarvitsivat meitä päästäkseen rajan yli. Tiedä sitten miten he olisivat asian hoitaneet, elleivät olisi lyöttäytyneet seuraamme. Itse en vaivautunut vastaamaan, koska Farran tiesi sanomattakin, että tekisin, kuten hän käski, etenkin kun käsky pohjautui itse tekemääni suunnitelmaan, niin mitä sitä erikseen kommentoimaan. Käärin kartan kasaan ja palasin pakkausten luo ja laitoin kartan muiden joukkoon. Keskityin hoitamaan hevoseni seuraavaksi mahdollisimman rivakasti lähtökuntoon ja juotin sille viimeiset mukanani olleet vedet, ruohoa se nyt oli saanut syödäkseen ihan riittävästi. Harjasin hevosen mustan kiiltävän karvapeitteen ja aloin nostella varusteita paikalleen. Jouseni irrotin kuitenkin varusteista ja tarkistin sen ja nuolten kunnon, kunnes asetin nuoliviinen veitsivyön seuraksi ja jousen olalle miekan seuraksi, niin se oli sitten nopeammin saatavilla. Kun White oli valmis, pakkasin loput tavarat ja nousin ratsaille lähtövalmiina seuraamaan nuorta herraani, tai menemään edeltä, jos hän niin käskisi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 29.01.2016
21:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
HAYTHAM

Haytham tutki jälkiä lähtien seuraamaan niitä hieman varauksellisena. Hän ei halunnut riskeerata että olisi johdattanut prinsessansa vihollisten syliin, vaikka olikin varma että muiden kuningaskuntien perilliset olivat jättäneet kyseiset jäljet, olivathan nämä kuitenkin tulleet laaksosta. Ratsailta jälkiä oli hieman vaikeampi seurata vaikka ne olivatkin selkeät, joten hän pyrki etenemän hitaasti, olettaen prinsessansa tulevan perässään. Jalkautua hän ei kuitenkaan enää aikonut ellei olisi pakko. Hitaasti hän ohjasi hevostaan eteenpäin, antaen toisen kätensä levätä miekkansa kahvalla.

Beni jatkoi lentelyä ympäriinsä, mutta pysytteli kuitenkin koko ajan lähietäisyydellä. Lintu toisteli keskustelun sanoja itsekseen, järjestellen niitä uudelleen miten sattui, mutta jäädessään huomiota alkoi enemmän lennellä Pacifiquen ja Haythamin välillä, yrittäen kerjätä molemmilta keksejä. Mies vain huitaisi kädellään lintua kauemmaksi voidakseen keskittyä paremmin jäljittämiseen. ”Suosittelisin, että seuraisitte itsekin jälkiä ja miettisitte, mikä ne mahdollisesti aiheuttanut. Jäljittämisen taidosta ei varmana tule olemaan ainakaan haittaa, teidän korkeutenne”, Haytham sanoi.

Hetken päästä Haytham pysähtyi äkisti, huomaten kuinka jäljet yllättäen katosivat. ”Odottakaa hetki”, hän sanoi ja jalkautui hieman vastahakoisesti. Hän olisi mieluummin halunnut matkustaa koko matkan muiden perillisten luokse ratsain, sillä maasta käsin hän tunsi tilanteensa astetta haavoittuvaisemmaksi, varsinkin jos jostain tulisi yllättäen vihollisia. Kurtistaen kulmiaan hän työnsi kasvillisuutta sivuun, muttei löytänyt mitään. Oliko tämä ollutkin harhautus? Ilmeisesti muut perilliset eivät olleet niin typeriä kuin hän oli aluksi kuvitellut. ”Olen pahoillani, teidän korkeutenne, mutta uskoisin tämän olleen sittenkin harhautus. Meidän on palattava takaisin aikaisemmalle aukiolle ja yritettävä etsiä sieltä uusia jälkiä”, Haytham sanoi hieman harmistuneena.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 05.02.2016
00:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Pacifique
Nuori prinsessa seuraili henkivartijansa Hayathamin tekemisiä. Hän oli paljon parempi jäljittäjä kuin mitä prinsessa itse oli. Henkivartijansa lähtiessä seuraamaan, ilmeisesti muiden kuninkaallisten jälkiä, seurasi prinsessa vain hiljaisena miestä. Orion asteli hiljaisesti Hayathamin ratsun perässä. Ketteräjalkaisella ponilla ei ollut ongelmaa seurata isompaa hevosta metsässä. Pacifique silitti poninsa kaulaa hellästi, prinsessa löysi itsensä usein hoivaamasta valkoista poniaan. Se ei ollut suuri sotahevonen mutta sitäkin rakkaampi prinsessalle. Prinsessa toivoi saavuttavansa muut perilliset pian. Hän oli jäljessä muista ja saanut huomata kuinka kukaan kuninkaallisista ei ollut hennonut luopua aseestaan. He olivat päättäneet taistella maansa puolesta, mikä sopi nuorelle prinsessalle joka piti sankaritarinoista erityisen paljon.
Beni lenteli heidän ympärillään toistellen sanoja, sekalaisessa järjestyksessä ymmärtämättä lainkaan niiden merkitystä. Hayatham hätisti häiritsevän linnun pois pyörimästä ympärillään. Prinsessa taas tarjosi sille istumapaikkaa olkapäältään. Beni voisi siihen tarvittaessa istua eikä häiriköisi silloin Haythamia. ”Selvä, minä yritän.” nuori prinsessa sanoi ja tarkasteli jälkiä maassa. Hän näki tallattua nurmia, sammalta, katkenneita oksia ja askelmia joista joistakin saattoi erottaa hevosenkengän painauman. Hän näki vain selvimmät merkit maassa mutta hienovaraisemmat merkit jäivät häneltä vielä huomaamatta. Prinsessa ei ollut juuri harjoitellut kyseistä taitoa, sillä hänellä oli siihen tehtävään oikeat ihmiset ja koirat. Ammattilaiset hoitivat työnsä hyvin eikä prinsessan ollut juuri koskaan tarvinnut puuttua siihen mutta hän tiesi joitakin perusteita.
Äkisti Hayatham pysähtyi ja sai myös Orionin pysähtymään äkisti. Prinsessa ei odottanut tätä mutta mitään sen suurempaa ei käynyt koska vauhti oli niin hiljainen. Orion ei kuitenkaan arvostanut oloa niin lähellä toista hevosta joten se otti muutaman askeleen taaksepäin. Se ei halua naamaansa kipakkaa potkua isolta hevoselta. Prinsessa vain katsoi kummastuneena kun hänen henkivartijansa laskeutui hevosensa selästä ja ryhtyi tutkimaan maata lähemmin. Prinsessa ei enää itsekkään nähnyt jälkiä tai merkkejä liikkumisesta joten hän päätteli jälkien kadonneen. ”Selvä. Ei se mitään. He selvästi osaavat asiansa. Kiinnijäämisen riskit ovat liian korkeat joten ei ihmekään että he halusivat harhauttaa seuraajiaan.” prinsessa totesi rauhallisena Hayathamille, hän ajatteli positiivisesti eikä antanut pienen vastoinkäymisen lannistaa itseään. He löytäisivät muut kyllä pian.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 05.02.2016
18:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Farran Astor
Nuori prinssi ei jäänyt odottamaan muiden reaktioita sen kummemmin, olihan heillä kiire. Farran silitti hellästi hevosensa kaulaa ennen kuin ryhtyi toimiin. Hän nappasi harjan käteensä ja harjasi hevosensa tärkeimmät alueet, satulan alle jäävän ihon sekä jalat. Hän puhdisti myös hevosensa kaviot ja varmisti että Heron kengät olivat kunnolla kiinni. Löysään kenkään Hero voisi kompastua ja loukkaantua vakavasti. Farranin huolehtiessa hevosestaan, Hero ryhtyi syömään pikaista aamiaista. Se tiesi että heillä olisi rankka päivä edessä. Se oli laiduntanut yölläkin, joten ei se ollut kovin nälkäinen. Piakkoin ei kuitenkaan pysähdyttäisi joten se päätti ottaa varman päälle.
Seuraavaksi Farran laittoi hevosensa valmiiksi. Hän nosti satulan hevosensa selkään ja kiinnitti sen. Seuraavaksi hän laittoi suitset hevosensa päähän. Hero oli yhteistyöhaluinen ja kaikki sujui tottuneen tehokkaasti. Hero venytteli paikallaan kun Farran nosti satulalaukun ja viltit paikalleen. Hetken mietittyään Farran muisti Dorianin puhuneen jousesta. Farran muisteli pakanneensa jousen laukkuunsa sekä nipun nuolia. Hän ryhtyi penkomaan laukkuaan ja löysikin etsimänsä. Nipun nuolia ja omassa taskussaan olleen jousen. Farran kiinnitti nuoliviinin lanteelleen, siitä hän saisi nuolensa nopeasti. Miekan hän taas kiinnitti Heron varusteisiin, satulaan, sille varatulle paikalle. Hätätapauksessa hän saisi miekkansa nopeasti taisteluvalmiiksi.
Farran tunsi olevansa valmis lähtöön. Hän katseli hetken ympärilleen, nähdäkseen missä vaiheessa muut jo olivat. Dorian oli jo ratsailla ja muutkin olivat varmasti kohta valmiita. Hän nousi itse selkään ja kannusti Heron kävelemään Dorianin luo. Hän jäi kuitenkin turvallisen välimatkan päähän sillä hän ei halunnut orien alkavan näykkiä toisiaan. Hero seisoi paikallaan mutta polki uhmakkaasti jalkaansa ja heilutti päätään kärsimättömänä ylös ja alas. Se tiesi jo että matkaa jatkettaisiin ja halusi päästä matkaan eikä tuhlata koko päivää aloillaan seisomiseen. ”Dorian, kerro kun huomaat otollisen paikan ylittää joki.” Farran komensi hiljaa, hän tiesi ettei tappelulle olisi aikaa joella. Näin hän säästi aikaa, sillä he varmasti olisivat muuten olleet erimieltä ylityskohdasta.
// sori, tää on pikaroolaus…

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 05.02.2016
18:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
AVALON

Avalon nousi ratsaille seuraten Dorian ja Farranin esimerkkiä. Hän odotti, että toinen näistä lähtisi johtamaan.

//Tässä tälläinen supernopea roolaus, lähden Hollantiin ja palaan 15. päivä niin vetäkää Avalonia ja Beniaminoa tarvittaessa mukana vapaasti jos en ehdi itse roolailemaan niitä mukaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.02.2016
11:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Par" kirjoitti:

AVALON

Avalon nousi ratsaille seuraten Dorian ja Farranin esimerkkiä. Hän odotti, että toinen näistä lähtisi johtamaan.

//Tässä tälläinen supernopea roolaus, lähden Hollantiin ja palaan 15. päivä niin vetäkää Avalonia ja Beniaminoa tarvittaessa mukana vapaasti jos en ehdi itse roolailemaan niitä mukaan.


// selvä homma, hauskaa matkaa :)

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.02.2016
11:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Odotellessani, että toiset saisivat hevosensa lähtövalmiiksi, mietin mahdollisia ratkaisuja ylitystilanteeseen, etenkin järjestykseen, jossa joki ylitettäisiin. Oli sanomattakin selvää, että olin vanhin ja kokenein porukasta, joten ylityksen onnistuminen jäi auttamatta minun varaani. Farran oli ihan pätevä, ainakin kelvollinen, jos vain ei alkaisi sooloilla omiaan, toiset kaksi olivatkin sitten täysin amatöörejä ja heidätkin pitäisi pitää hengissä mieluiten ainakin laaksoon asti, vaikka ei se varsinaisesti velvollisuuksiini kuulunutkaan. Ainoastaan Farranin henki oli vastuullani, mutta ei en voinut nyt enää laiminlyödä muitakaan, etenkään prinsessaa. Avalonista ei niin tarvinnut huolta kantaa ja tämä vaikutti sen verran fiksulta, toisin kuin vaikka Farran, että totteli kyllä mitä Dorian vain keksi käskeä, koska ymmärsi henkensä riippuvan siitä. Kaikkein paras tapa ylittää joki olisi luultavasti se, että harventaisin Farranin kanssa jousin ja nuolin vihollisjoukkoa ja kun tilanne ei olisi niin paha, Skyler voisi tehdä jääsillan meidän suojatessamme. Sitten olisi paras, että menen itse edeltä joen yli pidättelemään vihollisia, Farran saisi tulla viimeisenä ja suojata selustani jousensa kanssa, voisin mahdollisesti antaa oman jouseni Avalonille, olettaen, että tämä osaisi, ja jaksaisi, käyttää sitä. Jälkeeni olisi Skylerin vuoro ja hän saisi saman tien lähteä laaksoa kohti kun vain pääsisi yli, sitten Avalon häntä suojaamaan, lopuksi Farran ja kun kaikki kolme olisivat turvassa, lähtisin itse perään. Piti vain toivoa, ettei Farran alkaisi vastustella, koska tahtoi itse leikkiä sankaria.

White seisoi kärsivällisesti ja tarkkaavaisesti paikoillaan odottaen käskyä lähteä matkaan. Se ei turhia hötkyillyt eikä korvaansa edes lotkauttanut, kun Farran saapui Heron kanssa vierelle, toki soveliaan välimatkan päähän. Hero puolestaan polki jalkaa ja elämöi senkin edestä, mutta White oli liian kurinalaisesti koulutettu, jotta olisi edes huomioinut toista hevosta ja tämän hötkyilyä. Hero oli kyllä’ hieno hevonen, mutta prinssi saisi olla sen kanssa tiukempi. Käänsin kuitenkin tuiman katseeni Farraniin, kun tällä oli selvästi jotakin asiaa. Käsky kuului niin, että kertoisin sitten heti, kun otollinen ylityspaikka tulisi vastaan. Siinä kaikki? Ei mitään, että hän menee edeltä ja hän sanoo miten tehdään ja hän aikoo olla se sankari ja minä olen vain hänen vartijansa ja pysyttelen taustalla, kun hän nolaa itsensä sankarileikeissään? Eikö? No hyvä vain, ei tässä ollut aikaakaan sellaisille typeryyksille. Niinpä jätin piikittelyt siitä, että hän voisi sanoa omasta mielestään otollisen ylityspaikan ja kertoisin sitten, onko se oikeasti hyvä. Tämä ei nyt ollut sellainen hetki ja tilanne, jossa sopi pitää Farranille oppituntia. Niinpä ollen nyökäytin päätäni aavistuksen verran ja sanoin: ”Kuten käskette, herrani.” Ja kannustin Whiten matkaan. Oletin tuon käskyn tarkoittavan, että menisin edeltä ja katsoisin sopivan paikan ylitykseen, jos Farran tahtoi etummaiseksi, niin menkööt ohi ja jos tämä nyt oli loukkaus, niin antaisi selkeämpiä käskyjä, eikä kuiskisi jotakin epämääräistä ja minun piti sitten parhaani mukaan tulkita, mitä hän oikein meinasi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 06.02.2016
17:14
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
HAYTHAM

Toisaalta Haytham oli tyytyväinen, että Pacifique otti rauhallisesti hidastuksen, mutta toisaalta hän moitti itseään mielessään. Hän halusi saattaa prinsessansa nopeasti turvaan, ja paras paikka tähän hänen mielestään oli tällä hetkellä muiden perillisten seurassa. Kahdestaan metsässä he olisivat helppo vastus jos isompi porukka vihollisia löytäisi heidät. Haytham nousi hiljaisena takaisin hevosensa selkään ja lähti ratsastamaan takaisin autiolle päin huokaisten raskaasti. ”On hienoa että suhtaudutte asiaan rauhallisesti, teidän korkeutenne. Olen pahoillani, minun olisi pitänyt ymmärtää, etteivät muut perilliset ole niin typeriä että jättävät näin selkeitä jälkiä”, mies sanoi vakavalla äänellä, ”Kuitenkin jokainen harhautus joka hidastaa meitä tarkoittaa, että muut perilliset jatkavat matkaansa kauemmaksi ja meillä kestää pidempään saada heidät kiinni.”

Beni otti Pacifiquen tarjouksen istumapaikasta mielellään vastaan, vaatien kuitenkin edelleen vähän väliä keksejä. Välillä lintu kuitenkin myös pysytteli hiljaa, huomaten prinsessan ja tämän henkivartijan varsin hiljaisen käytöksen sillä hetkellä. Kun Haytham ei ollut haukkunut sitä mitenkään, lintu oli varsin hämmentynyt ja kokikin siksi olonsa mukavammaksi Pacifiquen olkapäällä, seuraillen tilannetta mutta ymmärtämättä siitä mitään.

Takaisin aukiolle päästyään Haytham jälleen kerran jalkautui, yrittäen uudestaan etsiä muita jälkiä kuin äskeisen umpikujan ja laaksosta tulevat jäljet. Kuitenkin kun jälkiä ei löytynyt, mies alkoi jo hieman turhautua. Hänen olisi tehnyt mieli kokeilla olisiko Benistä etsimään perillisiä ilmasta käsin, mutta tiesi sen olevan varmana typerin mahdollinen idea mitä hän olisi ikinä tähän tilanteeseen voinut tehdä. Lintu ei ymmärtäisi varmana mitä tämän kuului etsiä saati sitten kertoa miehelle mitä oli nähnyt. He olisivat myös voineet lähteä etsimään lähialueita, mutta siinäkään ei ollut järkeä, sillä kaksikko oli vielä aivan liian lähellä laaksoa että Haytham olisi voinut arvioida minne perilliset olisivat voineet olla matkalla. Lisäksi miestä huolestutti kuinka nopeasti perilliset liikkuivat, lähialueiden tutkimisesta ei välttämättä edes olisi ollut hyötyä. Varsinkin jos harhautuksessa oli käytetty perillisten taika-aseita, heidän jäljittäminen voisi parhaassa tapauksessa päätyä olemaan tuuripeliä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 06.02.2016
17:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SKYLER

Skyler hoiti Neonílan lähtövalmiiksi ja pakkasi tavaransa nousten ratsaille, toivoen ettei viivästyttänyt muita paljoa. Hän pureskeli huulensa sisäpintaa hermostuneena, ettei paljastaisi jännittyneisyyttään, mutta hevoseltaan tyttö ei sitä voinut peitellä. Hermostuneisuus tarttui hieman tammaan ja tämä liikehti levottomasti, muttei kuitenkaan alkanut aiheuttamaan enempää ongelmia. ”Pahoitteluni viivyttelystäni, olen valmis”, Skyler sanoi, saaden kasvonsa vihdoin hallintaan ettei ainakaan tämän oma ilme paljastaisi kuinka peloissaan hän oli.

Skyler katsoi omalta osaltaan paremmaksi pysytellä hieman muita taempana, sillä hän ei ollut varma mihin suuntaan heidän piti kulkea. Avalon oli toki neuvonut edellisenä yönä suunnan, ja hetki sitten karttaa katsoessa kaikki oli näyttänyt selkeältä, mutta vilkuillessaan ympärilleen tyttö huomasi ettei olisi itse osannut sanoa omaa sijaintiaan. Skylerin silmissä muut vaikuttivat selkeästi varmemmilta tilanteesta, joten siksikin hän oletti sen olevan järkevää, että pysyttelisi taustalla niin pitkään kunnes hänen tulisi aika käyttää keihästään sillan tekoon. Mielessään hän vielä kertaili omaa osaansa, jääsilta ja lunta päälle luomaan pitävyyttä. Samalla hän myös muisteli mielessään isänsä ja opettajansa oppeja jääkeihään käytöstä, yrittäen parhaansa mukaan valmistautua henkisesti ylitystä varten. Vaikka Skyler oli vajonnut syvälle ajatuksiinsa, hän pyrki aina välillä myös seuraamaan mitä ympärillä tapahtui, jottei päätyisi vahingossa olemaan muille haitaksi, palaten sen jälkeen takaisin oppituntiensa muistelemiseen.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com