Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30 

Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.02.2016
13:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Jatkoin joukon kärjessä, kerta Farran ei näyttänyt halukkaalta johtamaan, ja tuskin tämä oli edes katsonut karttaa niin huolella, että olisi tiennyt suunnasta tuon taivaallista. Luonnollisesti naisia sai taas odotella, mutta viimein Skylerkin oli valmis matkaan, ihmeen nopeasti naiseksi. Kyllä prinsessa pahoittelikin viivästystä, mutta siihen en viitsinyt sanoa mitään, eihän prinsessan tarvinnut mitään pahoitella. Kyllä joillakin kuningaskunnilla kävi tuuri, kun kuninkaalliset kasvatettiin siellä huomattavasti parempitapaisiksi kuin esimerkiksi omassa, niin rakkaassa, kotimaassani. Olkoonkin, että prinsessalla oli erikoisen nöyrä asenne kuninkaalliseksi, mutta ei hän varmaan kehdannut alkaa käskyttämään muiden kuningaskuntien alamaisia, tai sitten hän vain oli nöyrä ja kunnollinen tyttö ja erityisen hyvin kasvatettu, ja olihan poikien ja tyttöjen kasvatuksessa ero vaikka olisi kuinka kuninkaallinen. Farranin kasvatuksessa oli kyllä mennyt jokin pieleen ja pahasti, vaikka miten yritinkin sitä virhettä koulia prinssistä pois, niin turha vaiva. Pässinpää mikä pässinpää. Eikä tämän kasvattaminen edes ollut vastuullani, riitti kun oli omastakin takaa viisi lasta, joita kasvattaa, vaikka Ariana joutuikin tekemään sen pääsääntöisesti yksin nykyään, kun olin jatkuvasti kaitsemassa prinssiä. Minkä takia nuoremmat lapset olivatkin päässeet vähemmällä kuin Daryn ja Deryth, joiden kasvatuksessa ja koulutuksessa olin ehtinyt itse olemaan vielä suurimmaksi osaksi paikalla.

Näissä isäinmaallisissa merkeissä sitten jatkoin uljaan sotajoukon johtamista halki metsän kohti itsemurhatehtävää, jossa ei saanut kuolla eikä edes ottaa iskuja vastaan. Onneksi pidin haasteista, muuten olisin jo luovuttanut Farranin suhteen monet kerrat. No suunnitelmat oli hiottu niin hyvin kuin tässä kohtaa pystyi hiomaan ja loppukäden ratkaisut oli tehtävä vasta paikan päällä. Olin hivenen yliarvioinut vihollisten mahdollista määrää, koska todennäköisesti heitä ei olisi järjetöntä määrää, kerta joutuivat vahtimaan kaikkia rajanylityspaikkoja ja sotimaan valtakuntia vastaan. Silloilla ja kahlaamoilla olisi todennäköisemmin isoimmat vartiot kuin satunnaisessa paikassa keskellä metsää, missä ei mennyt mitään tietä lähimainkaan. Mutta hyvä se oli silti varautua pahimpaan, eipä ainakaan tulisi sen takia turhia loukkaantumisia. Ratsastaisimme ensin syvemmällä metsässä etelämmäs ja vasta tarpeeksi pitkälle päästyämme lähestyisimme jokea ja alkaisimme etsimään sitä Avalonin ehdottamaa ylityspaikkaa. Joenvarsia ei pahemmin kannattanut tarkkailla enempää, väliä oli vain sillä, miten paljon ylityspaikalla oli vihollisia. Hieman lähempänä voisi tehdä tarkastuksen, että miten nopeasti hälyn sytyttyä seuraavalta vartiopaikalta pääsisi tulemaan apuvoimia, mutta koko matkaa oli turha taittaa joen varressa ja antaa vihollisille mahdollisuuden nähdä heidät.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.02.2016
14:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Melkoisen ankean aamiaisen jälkeen sitten vain odoteltiin ja purettiin leiriä ja valmisteltiin ratsuja matkaan. Gunnars oli selvästi eksynyt, kerta tätä ei näkynyt eikä kuulunut, vaikka ei tätä yleensäkään kuulunut. Jos mies ei kohta alkaisi tulla jolkottaa paikalle, niin lähtisin etsimään. Tällä hetkellä harjasin kuitenkin Gwaedia lähtökuntoon ja olin juottanut sen, ruokaahan se nyt sai maastakin ihan hyvin. Aikansa kuluksi Caine oli letittänyt hevosensa harjaa, mutta kyllästyi pian siihenkin. Odottaminen ei ollut hänen juttunsa, Gunnars voisi jo tulla, jotta päästäisiin lähtemään. Ei tässäkään varmaan ollut kovin turvallista istua ja odottaa kuolemaansa.

Pyörittelin hetken väsyneitä hartioitani, selkäkin oli ikävän kipeä, koska maassa oli ollut liikaa juuria ja kiviä, jotta olisi löytänyt sellaisen asennon, missä sellainen ei painanut joko kylkeä tai selkää vasten. Lisäksi aseiden kantaminen, ratsastusmatkat, jousiammunta… Kaikki ne ottivat osaa kipeiden hartioiden ja selän rasittamiseen. Tuntui kuin siitä olisi ikuisuus, kun olin nukkunut oikeassa sängyssä. Koska minulla oli tylsää ja koska Jeremy ei näyttänyt toimittavan mitään kovin hyödyllistä, niin hakeuduin tämän seuraan hakemaan jotakin piristystä tylsään odotukseen. Toki olisin voinut vaikka nukkua, kerta yöunet olivat jääneet vähäisiksi, mutta olin varma, että jos nukahtaisin, Gunnars tulisi sillä samalla hetkellä takaisin ja pitäisi lähteä ja sitten vain ärsyttäisi. ”Gunnarsilla kestää… pitäisikö lähteä etsimään?” Caine kysyi sitten Jeremyltä, koska olisi ollut töykeää mennä suoraan asiaan, mitä hän alun alkaen suunnitteli, vaikka ei hän Gunnarsia lähtisi etsimään, mieshän voisi olla missä vain, ja heidän pitäisi lähteä Vinemariin. Ei tässä nyt ollut aikaa etsiskellä kadonneita sienestäjiä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.02.2016
15:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Galena ei sanonut, mitään siihen, että olin Caenezhista kotoisin, mutta eipä tuon tarvinnutkaan siihen mitään sanoa. Eikä tuo ehkä ollut koskaan edes vieraillut siellä. Nyt odottelin vain vastauksia kruununperillisasiaan, että mahtoiko naisen seuralainen olla yksi kruununperillisistä. Galena pian kysyikin, että olenko siis muiden kruununperillisten kanssa matkalla, johon nyökkäsin vastaukseksi. Seuraavaksi ruskeatukkainen kaunis sienestäjä kertoi minulle, että hän itse oli törmännyt yöllä eksyneeseen Gerosin prinsessaan ja luvannut auttaa tuon Gilmarin laaksoon, eli juuri sinne, mistä muut kruununperilliset olivat eilen poistuneet. Nyökyttelin naiselle, kun tuo kertoi tätä tietoa. Pian Galena kyllä kysyi, että haluaisinko tulla hänen mukaansa tapaamaan Prinsessa Teriseä.
"Siis Terise on hänen nimensä... Ompa nätti nimi... Ja kyllä, tulen mielelläni tapaamaan neiti Teriseä. Hänhän voisi sitten liittyä minun ja muiden seuraan. Ehkä sinäkin sitten haluaisit liittyä seuraamme?" ehdotin Galenalle ja nousin viimein ylös sienien keskeltä. Kävelin Alfgrimurin luo ja irroitin tuon riimunnarun puusta.
"Haluatko ratsastaa kanssani? Pääsisimme nopeammin prinsessan luo", kysyin naiselta ja perustelin kysymystäni. Minulle oli nimittäin tullut mieleeni, että muut ehkä ihmettelivät jo, mikä minulla oikein kesti. Olin ollut aika pitkään sienestämässä ja muut varmaan halusivat jo pian jatkaa matkaa. Muutenhan se ei minua haittaisi, jos minut jätettäisiin jälkeen, mutta nyt jos prinsessa Terise liittyisi seuraan, olisi haastavampaa löytää toiset, jos he olisivat jo lähteneet.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.02.2016
16:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CLARISSA

Olin ratsastanut tovin ja tunsin olevani lähellä aukiota. Pian huomasin sen häämöttävän puiden välistä, siellä myös oli kaksi henkilöä paikalla, hyvin pukeutuneita eli varmaan olivat linnasta. Toinen taisi olla kruununperillinen, jos oikein osasin aavistaa. Laskeuduin Helgin selästä ennen kuin menin aukiolle, jotta en vaikuttaisi niin uhkaavalta, sillä toinen henkilöistä vaikutti erittäin suojelevalta. En halunnut saada miekasta tai mistään muustakaan, joten ajattelin olla varovainen. Kävelin siis aukiolle taluttaen Helgiä suitsista.
"Hyvää huomenta! Satutteko kenties etsimään kruununperillisiä? Nimeni on Clarissa Crystal, mutta moni tuntee minut nimellä Musta Kristalli. Olen ennustaja sekä parantaja. Voinko tarjota teille palveluksiani?", toivotin vähän tekopirteästi hyvää huomenta arvohenkilöille ja esittäydyin sitten reippaasti, tietenkin heti jo kysyen, etsivätkö nuo kaksi muita kruununperillisiä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.02.2016
16:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Istuskelin maassa ja putsailin miekkojani kiiltäviksi. Olin myös sivusilmällä huomannut prinsessa Mireyan syövän jotain aamiaista. Tuo näytti tylsistyneeltä. Hän istui kannon päällä jalat ristissä, tai uskoisin, sillä en minä omistanut röntgenkatsetta ja nähnyt mekon alle. Minäkin olin hieman tylsistynyt, mutta olihan miekkojen putsaamisessa sentään jotain tekemistä. Halusin, että niistä pystyisi näkemään oman peilikuvansa. Nostin katseeni miekoista, kun huomasin Cainen tulevan luokseni. Jotain kivaa sentään... Paitsi jos tuo tuli moittimaan laiskuudestani tai jostain muusta sellaisesta. Hymyilin kuitenkin nuorelle miehelle, joka pian kysyi minulta, että pitäisikö Gunnarsia lähteä etsimään, kun tuolla kestää.
"Hmm... No minä mielelläni lähtisin, koska kuolen pian tylsyyteen, mutta en sitten tiedä onko se kovin järkevää. Toki voisimme löytää hänet nopeasti jäljitystaitojeni avulla ellei partaheikki ole kerennyt kovin kauas sienestämään", vastasin rakkaalleni ja naurahdin pienesti omalle pikku vitsilleni partaheikistä. Gunnars tuskin olisi tykännyt, jos olisi kuullut, mutta hän ei ollut paikalla, joten päätin viihdyttää hieman itseäni. Toivottavasti Caine ei ottanut nokkiinsa pienestä pilkanheitosta enoaan kohtaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 14.02.2016
16:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI DEHRAH

Edelleenkin väsytti aikalailla liikaa, koska oli pitänyt herätä niin kamalan aikaisin. Haukotuskin karkasi suustani ja olin lähinnä vaan istunut hevoseni vieressä ja odottanut kaiketi jotain ihmettä, vaikka mitään ihmettä ei kyllä näyttänyt tapahtuvan. Se ihme, jota odotin, oli tietenkin se ihme, että pääsisimme jotenkin edes matkaan. Nukahtaisin pystyyn, jos mitään ei kohta alkaisi tapahtumaan.

Muistin myös sen, että minullahan oli edelleenkin Cainen vaihtovaatteet päälläni, kun paita kiersi päälläni miten sattui, joten se piti oikoa paremmin päälle. Olivatkohan omat vaatteeni jo kuivat? Ei sillä, että täällä nyt olisi paljoa paikkoja, joissa vaatteita voisi vaihtaa, koska luuseri Daisuke oli kerännyt jo telttansa pois ja näytti pakkailevan edelleenkin tavaroitaan hevosensa selkään tai viimeisiä lähinnä. Samalla tämä näytti vetävän jotain aamupalaa. Se Rauf niminen Mireyan henkivartija, mikä liene mies olikaan, näytti seisovan Mireyan lähettyvillä ja kaiketi odotti myöskin matkaan lähtemistä. Caine taas oli näköjään suunnistanut sen hemmetin Jeremynsä luo ja jostain nämä puhuivat, mutta ei se nyt pahemmin kuulunut eikä minua kiinnostanut. Muut sitten vaan olivat ja lagasivat jotain. Sitä partahemmoa taas ei ollut vieläkään näkynyt. Ehkä hän oli eksynyt sieniretkelleen?

Nousin ylös kuitenkin sen verran, että sain napattua ne omat vaatteeni käsiini maasta, jossa ne olevinaan olivat kuivuneet. Toisaalta samalla tein senkin huomion, että maassahan oli aamukastetta, joten vaatteet olivat edelleenkin märät ja nyt varmaan sen aamukasteen takia. Hitto, olisihan tuo nyt pitänyt tajuta. Mutta mihin muuallekaan muka olisin voinut laittaa ne kuivumaan? Ei täällä ollut mitään. Olisi pitänyt varmaan ottaa joku naru mukaan tai siis toinen naru, koska ensimmäinen naru oli vähän niin kuin jäänyt siihen eiliseen nuotioon eikä minulla nyt muita naruja ollut, joten se siitä. Enkä sitten ollut viitsinyt kysyä muilta mitään, koska ties vaikka siitäkin olisi tullut joku ongelma. Ei sitä koskaan tiedä, koska kaikki olivat syystä tai toisesta nyt ottaneet ongelman minusta. Myönnän toki, että olisin voinut käyttäytyä paremminkin, mutta meni jo. Ei menneitä takaisin saanut.

Joka tapauksessa käänsin taas katsettani märkiin vaatteisiini ja mietin, että mitähän niiden kanssa nyt piti sitten tehdä. Ehkä Calder osaisi kuivata ne kerta hallitsee vettä aseensa kanssa? Toisaalta sitten pitää kysyä asiaa häneltä, mikä ei huvittanut. Mutta eivät vaatteet kuitenkaan enää kuivua muutenkaan kerenneet, koska en uskonut, että olisimme täällä enää kauaa. Tai mistä sitäkin tietää, koska ei tässä mitään tapahtunut? Muuten tavarani olivatkin jo kasassa, joten ei tässä oikein ollut mitään tekemistä, joten jatkoin istumistani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.02.2016
13:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Gunnars siis todella oli matkaamassa Terisen kaltaisten henkilöiden kanssa, mikä oli kyllä todellinen onnenkantamoinen. Terisenkin olisi varmasti mukavampi matkata seurassa, jossa oli häntä paremmin ymmärtäviä henkilöitä, itse kun en oikein ollut perehtynyt prinsessoiden elämäntapoihin tai muihin sellaisiin asioihin, mitkä eivät liittyneet metsiin, lääkekasveihin, parantamiseen tai muihin hieman hyödykkäämpiin asioihin. Ei toki sillä, etteikö prinsessana oleminen olisi ollut hyödyllistä, mutta siitä ei ollut metsässä juurikaan hyötyä. Mutta Terisen luo oli kyllä pikimmiten palattava ja Gunnars ilmaisi halukkuutensa tavata neidin ja hymyilin hieman miehen kehuessa prinsessan nimeä. ”Niin se todella on nätti ja nätti on prinsessa itsekin, oikeastaan luulin häntä ensin metsänhengeksi, kun hän vain ilmestyi satumaisen valkea hevosensa selässä metsän pimeydestä.” Vastasin miehelle hymyillen, tämän kuitenkin jo miettiessä sitä, että Terise voisi sitten liittyä muiden seuraan. ”Aivan, hän varmasti ilahtuu kuullessaan muiden valtakuntien arvohenkilöiden olevan matkalla lähistöllä.” Sanoin Gunnarsille, olisihan prinsessan varmasti turvallisempi matkata sellaisessa seurassa, kuin minun kaltaiseni henkilön, josta ei oikein ollut henkivartijaksi.

Häkellyin ehkä hieman, kun Gunnars kyseli sitäkin, että mahtaisinko itse olla halukas liittymään heidän seuraansa. En oikein tiennyt, mitä hyötyä minusta muka olisi valtakuntien tärkeimmille henkilöille? En edes tiennyt, mitä varten he olivat kerääntyneet yhteen tällä tavalla, mutta olin kyllä utelias tietämään syyn siihen. ”En oikein usko, että minun kaltaisestani henkilöstä olisi kauheasti hyötyä niin tärkeille ihmisille…” Vastasin hieman epäröiden. ”Mutta kaipa voisin ainakin tulla saattamaan Teriseä perille, kerta lupasin saattaa hänet. Onko Estarin prinsessa myös mukana?” Tiedustelin vielä, sillä jos olisi, minun pitäisi varmaan edes käydä kohteliaisuuskäynnillä, vaikka en matkaseuraksi kelpaisikaan. En ollut kuitenkaan mikään eränkävijä taikka soturi, saati metsästäjä. Olin vain köyhä parantaja, mutta eihän sitä voinut tietää, jos nämä prinssit ja prinsessat tarvitsisivat hänen parantajantaitojaan matkalla?

Seurasin katseellani Gunnarsia, kun tämä meni hakemaan hevostaan. Se oli kaunis hevonen, enkä ollut koskaan nähnyt sen kaltaista. Mies kysyi pian, ratsastaisinko hänen kanssaan, jotta matka sujuisi joutuisammin. ”Kiitos, mielelläni.” Vastasin hieman kainosti. Onneksi miehen hevonen oli aika samaa kokoluokkaa oman Caonachini kanssa, kovin suurilla ratsuilla Galena kun ei ollut koskaan ratsastanut. Toivottavasti miehen hevonen ei ottaisi toista ratsastajaa kauhean huonosti, vaikka en ollutkaan koolla pilattu, joten tuskin lisäpaino kauheasti hevosta uuvuttaisi ja Terise oli onneksi melko lähellä, jalkapatikalla kun en mitenkään kauas ollut voinut ehtiä.

// Pahoittelen nyt tässä kohtaa sitä jos sotken kerrontamuotoa kesken roolauksen, roolaan toisessa roolipelissä kolmannessa persoonassa etten unohda kokonaan sitä muotoa kun ensimmäisessä persoonassa roolaan pääsääntöisesti, joten nyt ne sotkeutuu aika kiitettävästi vaikka miten yrittäisinkin katsoa, että menee oikeassa muodossa :D

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.02.2016
13:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Jeremy kaipasi selvästi tekemistä siinä missä minäkin, koska olisi tylsyyttään jopa voinut lähteä etsimään Gunnarsia, mutta ei sitten kuitenkaan ollut ihan vakuuttunut, että se olisi järkevää. Toki hän voisi mahtavilla jäljitystaidoillaan löytää enoni helposti, ellei tämä ollut hortoillut kovinkaan kauas. Naurahdin hieman tämän keksimälle lempinimelle enostani, mutta Gunnars ei ollut täällä kuulemassa pilkkanimeä, joten olkoon. ”Varo vain, ettet lauo tuollaisia kun Gunnars on paikalla. Olisi ikävää löytää sinut kirves takaraivossa.” Heitin perään vitsillä, vaikka Jeremyn kuolema nyt ei toki vitsin paikka olisikaan. No kuitenkin, pitäisikö Gunnars hakea vai ei? Siinäpä pulma. Muut näyttivät alkavan olemaan valmiita ja odottelu selvästi turhautti. ”Ehkä pitäisi vain alkaa tekemään lähtöä, kyllä Gunnars meidät saa kiinni, kunhan ehtii. Emme me voi oikein hänen perässäkään juosta tai odotella maailman tappiin asti.” Sanoin sitten toivoen todella, että Gunnars tulisi nyt eikä liian myöhään tai löytäisi meidät sitten myöhemmin. Oli tämäkin kun piti aikuisesta miehestä huolehtia. Miksi annoin luvan mennä sieneen? Ei tämä kyllä tainnut kysyä lupaani, mutta olisihan se pitänyt arvata, että näin siinä kävisi.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 17.02.2016
11:34
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GUNNARS

Kehuttuani Gerosin prinsessan nimeä, Galena totesi, että prinsessa oli yhtä kaunis kuin nimensäkin. Hymyilin Galenalle, kun tuo sanoi, että oli jo hetken luullut prinsessan olevan metsänneito, kun tuo oli kuulemma ilmestynyt metsän pimeydestä valkoisella ratsulla. Prinsessa siis ilmeisemmin oli sitten kuvankaunis neito. Hän olisi varmasti erittäin sopiva morsian siskonpojalleni, joka ikävä kyllä nyt sattui pitämään miehistä. Ei siinä siis mitään vikaa ollut, että piti miehistä, mutta prinssinä se oli kovin epäonnista, kun joutuisi kuitenkin joskus naimaan prinsessan tai muun aatelisneidon. Ehkä prinsessa Terise löytäisi toisen aatelismiehen itselleen kerta hän oli erittäin kaunis neito. En kyllä ymmärtänyt, miksi pohdin tällaisia, kun ei prinsessa ollut edes kotoisin samasta valtakunnasta. Mietittyäni joutavia, Galena olikin jo todennut, että Terise varmasti ilahtuisi, kun saisi kuulla, että muita kruununperillisiä on lähistöllä.
"Niin, prinsseillä ja prinsessoilla on varmasti paljon yhteistä ja he kaikki ovat melko samaa ikäluokkaakin... Minun kaltaisellani 'vanhuksella' menee vähän jutut ohi korvien enkä aina pysy perässä... että mistä oikein kiikastaa", totesin Galenalle naurahtaen pienesti. Tauot puheessani oli miltein kadonneet kokonaan, mikä oli hyvä mielestäni. Galena vain sattui olemaan ihminen, jolle oli helppo puhua.

Seurassani oleva nainen alkoi hieman epäröidä sitä, että liittyisi minun ja muiden seuraan. Se olisi erittäin sääli, jos Galena jättäytyisi pois, sillä en tiennyt näkisinkö sitten tuota enään. Olin kerrankin tehnyt ystävän ennätysajassa, joten haluaisin vielä viettää aikaa hänen kanssaan.
"Minusta olisi vain hyvä saada lisää naisia tasapainoittamaan miesvaltaista seuruettamme.... Naiset voisivat tuoda enemmän avoimempia ja eri kantilta katsottuja mielipiteitä asioihin. Prinsessa Mireya on aivan yksin joutunut oleskelemaan miesten keskellä. Hänkin ehkä haluaisi tavata sinut", kerroin Galenalle ja vastasin samalla hänen kysymykseensä siitä, oliko Estarin prinsessa joukkiossamme.

Talutin hyvän ystäväni Alfgrimurin lähemmäs tummatukkaista naista, kun tuo vastasi, että mielellään voisi ratsastaa kanssani Terisen luo. Vaikka ratsuni olikin melko pienikokoinen hevonen, oli se silti erittäin vahva ja auttoi minua usein myös kyntöpuuhissa, kun niitä tykkäsin tehdä itse palvelijoideni kanssa.
"Haluatko olla edessä vai takana?" kysyin Galenalta. Naisen oli ehkä järkevintä olla edessä, sillä tuo tiesti, missä prinsessa Terisen tämän hetkinen oleskelupaikka sijaitsi, mutta saisi tuo takanakin istua, jos piti sitä mukavampana vaihtoehtona ratsastaa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 17.02.2016
11:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Caine naurahti pienelle heitolleni partaheikistä, mutta vitsaili sitten, että ei kannattaisi Gunnarsin paikalla ollessa sellaisia lempinimiä laukoa, etten jonain päivänä löydy kirves päässäni. Naurahdin Cainen sanoille.
"Älä huoli, en ajatellut vitsailla noin Gunnarsin läsnäollessa. Olen kyllä kuullut juttuja siitä, että enosi tulistuu helposti joistain tietyistä asioista eikä malta lopettaa taistelua ennen kuin jompi kumpi osapuolista on kuollut ja yleensä se on tietenkin ollut toinen osapuoli, sillä Gunnars näyttää yhä olevan voimissaan", puhuin prinssilleni ja hymähdin hieman huvittuneesti. Caine alkoikin miettiä sitten, että ehkä on parempi antaa Gunnarsin tulla omia aikojaan, sillä eiköhän tuo osannut meidät ottaa kiinni, jos olisimme jo lähteneet.
"Totta, ehkä Gunnars on jo niin kokenut sienestäjä, että osaa jäljittää jälkiä yhtä hyvin kuin minä. Mutta voimmehamme aina jättää sieniä matkanvarrelle, koska niitä enosi varmasti seuraa", nauroin hieman ja nousin sitten ylös maasta, jotta voisin pistää Aldavinurin kuntoon matkaa varten.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 17.02.2016
17:48
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino hymyili leveästi kun Ryuumei sanoi hänen nimensä viimeinkin oikein. ”Kiitos, että jaksoitte opetella nimeni, ja pahoittelut aiheuttamastani vaivasta”, hän sanoi taitellessaan nenäliinaansa takaisin taskuunsa. Beniamino palasi Amadeon luokse, ja etsi satulalaukustaan tällä hetkellä vähäisen ruokavarastonsa, ja alkoi nakertamaan kuivattua lihaa. Hän mietti, olisiko mahdollista poiketa jossain maalaistalossa tai majatalossa, mihin he sattuisivat nyt törmäämäänkään matkalla, ostamassa lisää matkaevästä. Metsästä löytää kyllä jotain syömistä, mutta jos tulta ei halunnut tehdä edes ruuanlaittoa varten, se rajoitti käytettävissä olevaa ravintoa, ja heidän matkaseurueensa oli jo tässä vaiheessa suuri, vaikka joukkoon olisi mahdollisesti liittymässä vielä viimeiset perilliset. Beniaminolla itsellään oli mukava summa rahaa mukana, siltä varalta että hän olisi joutunut ostamaan jotain matkalla, tai ehkä lahjomaan jonkun auttamaan häntä, joten raha ei olisi ihan heti esteenä.

Saatuaan kuivalihansa syötyä, Beniamino alkoi valmistella Amadeoa lähtöä varten, jatkaen samalla mielessään mahdollisen kaupankäynnin hyötyjen ja riskien punnitsemista. Samalla hän tunnusteli ympäristöä, ja aisti, että heidän vanhalla leiripaikallaan oli kolme ihmistä hevosineen, ja yksi lintu. Beniamino laski juuri nostamansa satulalaukun takaisin maahan, ja sulki silmänsä keskittyäkseen paremmin, yrittäen saada selville, keitä leirissä oli ja mitä he ehkä halusivat. Ainakaan he eivät tuntuneet vihamielisiltä, mutta se ei tarkoittanut, etteivät he voisi olla vihollisen sotilaita. ”Vanhalla nuotiopaikallamme on kolme ihmistä. En tiedä keitä he ovat tai mitä he haluavat, eivätkä he tällä hetkellä ole liikkeellä, mutta suosittelisin kaikkia valmistautumaan siihen, että he suuntaavat tänne. Voimme joko lähteä liikkeelle heti kun me kaikki olemme valmiita, varautua lähtemään hetken varoitusajalla, tai jäädä tä

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 17.02.2016
17:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
Voimme joko lähteä liikkeelle heti kun me kaikki olemme valmiita, varautua lähtemään hetken varoitusajalla, tai jäädä tänne ja tehdä väijytyksen heille”, Beniamino varoitti muita hetken kuluttua.

//Oho, roolin loppu jäi matkasta koska copy-paste on ilmeisesti vaikeeta D: tässä loput

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 17.02.2016
19:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
HAYTHAM

Haytham mittaili hieman arvostelevasti katseellaan paikalle saapunutta naista. Tämän erikoinen ulkonäkö sai miehen varaukselliseksi ja puolustuskannalle prinsessansa suhteen, mutta koska nainen oli yksin, hän ei nähnyt tilanteessa suurta vaaraa. Mies siristi hieman silmiään naisen esitellessään itsensä. Hän oli toki kuullut joitakin huhuja Mustasta Kristallista, muttei kovin paljoa saati sitten koskaan itse tavannut naista. Mikäli nainen valehteli, ainakin tämä oli valinnut varsin mielenkiintoisen henkilöllisyyden. Toinen asia, mikä huolestutti miestä, oli tämän tietämys siitä, että he etsivät muita perillisiä.

”Mistä tiedän, että et vain ole joku valloittaja-armeijan kätyri? Varsinkin jos olemme keitä luulet meidän olevan”, Haytham kysyi varauksellisesti, pysytellen koko ajan prinsessansa lähellä. Hän pyrki piilottamaan aatelisuuttaan puhumalla rahvaanomaisemmin, ettei suoraan paljastaisi naisen epäilyjä todeksi puhetyylillään. Hän ei aikonut luottaa naiseen heti, ja aikoi vaatia tältä jotain todisteita henkilöllisyydestään ennen kuin vastaisi itse naisen esittämiin kysymyksiin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.02.2016
14:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Onneksi Jeremy arvosti omaa henkeään sen verran, että ei alkaisi väkisin haastamaan enoni, Gunnars Aagessonin, kanssa riitaa. Siitä ei moni mies ollut selvinnyt hengissä eikä yksikään ilman vakavia, yleensä pysyviä, vammoja. Ja kyllä, se oli erittäin hyvin koko Caenezhin tiedossa, oli erikoista, miten niin lauhkea mies saattoikin olla niin hurja suuttuessaan. Tosin äitini kanssa oli ihan sama asia, hän oli tavallisesti maailman lempein ihminen, mutta kun hän suuttui… niin siitä oli leikki kaukana. Jopa isäni, joka tunnetusti on koko Caenezhin rohkein ja voimakkain mies, varoi antamasta äidille aihetta suuttua. ”Kuulopuheet ovat pientä verrattuna todellisuuteen… olisit ollut paikalla, kun Gunnars opetti minua sienestämään. Olin ehkä viiden vanha, keräsin korin täyteen kärpässieniä, koska ne olivat nätimmän värisiä kuin muut. Näen vieläkin painajaisia siitä…” Vastasin ja vaikka tarkoitus olikin pitää keskustelu kepeänä, en voinut mitään puistatukselle, joka kävi lävitseni muistellessani, miten vihainen Gunnars-eno oli. No sen jälkeen en ole kärpässieniin edes vilkaissut, sen verran pahat traumat se sienestysretki jätti.

Jeremy oli sitä mieltä, että kyllä Gunnars meidät itsekin löytäisi ja ainahan voisimme jättää sieniä matkan varrelle merkiksi. ”Ei ikimaailmassa! En edes halua kuvitella, millaisen kohtauksen hän saisi, kun viskelisimme hänen rakkaat sienensä maahan hevosten tallottavaksi!” Vastasin siihen, mutta nyt jo nauraen. Gunnars oli mukava ja ystävällinen mies, mutta sienet olivat elämän ja kuoleman kysymys. Jos heitti vitsiä sienistä tai sienestyksestä Gunnarsin läsnä ollessa, saisi sanoa hyvästit elämälleen. Beniamino havahdutti minut taas muistamaan, että nyt ei oltu harmittomalla sienestysretkellä, vaan sotaretkellä, kertoessaan, että vanhalla nuotiopaikallamme oli kolme henkilöä. Kiitin onnemme, että olimme vaihtaneet paikkaa ja tehneet harhautusjälkiä metsään, mutta kyllä he pian varmasti tänne löytäisivät, tällainen joukkio huomattaisiin kyllä ennemmin tai myöhemmin. Beniamino sanoi myös, että voisimme joko lähteä heti, varautua lähtemään kiireellä tai järjestää väijytyksen. ”Jos heitä on vain kolme, meidän pitäisi onnistua hoitelemaan heidät. He ovat kuitenkin päässeet jäljille ja jatkavat kuitenkin, kunnes saavat meidät kiinni. Voisi olla paras yllättää heidät tässä ja nyt, etteivät he pääse yllättämään meitä nukkuessamme?” Ehdotin, vaikka kolme ei kuulostanutkaan vihollisarmeijan osastolta. Meitä oli kuitenkin reippaasti enemmän, joten voisimme hoidella jäljittäjät jäljiltämme saman tien, ennen kuin he tulisivat perään isommalla joukolla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.02.2016
15:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
GALENA

Gunnars oli aivan oikeassa, että prinssit ja prinsessat ymmärtäisivät paremmin toisiaan, kun olivat saman ikäisiä ja samankaltaisista olosuhteista. Terise matkaisi varmasti mieluummin ikäistensä ja kaltaistensa seurassa ja miesporukassa oli muutenkin turvallisempaa matkata, kuin yksinäisen naisen kanssa. Hymyilin Gunnarsille tämän sanoessa, että hänen kaltaiseltaan ”vanhukselta” meni nuorten jutut välistä melko pahasti ohi. ”Ette te niin kovin vanhalta näytä.” Huomautin, vaikka parta toki teki iäkkäämmän vaikutelman ja miehen ikää oli paha arvioida. Tietenkin jos seurana oli alle 20vuoden vanhoja nuorukaisia, saattoi Gunnarsin kaltainen raavas aikuinen mies kokea itsensä vanhaksi. Itse en ollut ihan varma iästäni, taisi se vielä alle 30 olla. No eipä iällä ollut minulle juurikaan merkitystä ja olin muutenkin hieman huono seuraamaan ajan kulkua, vuodenaikojen vaihtelun toki huomasi luonnosta, mutta muuten en kiinnittänyt moisiin asioihin kauheasti huomiota.

Gunnars vastasi epäröintiini mukaan liittymisestä, että hänestä olisi hyvä saada lisää naisia miesvaltaiseen joukkoon mukaan. Hän puhui erilaisista näkökulmista ja prinsessa Mireya joutui kuulemma olemaan tällä hetkellä ainoa naispuolinen edustaja ryhmässä. Se oli varmasti vaikeaa nuorelle neidolle, mutta onneksi Terise ainakin erittäin varmasti liittyisi pian joukkoon, ja ehkä itsekin voisin miettiä asiaa. Halusin ainakin tavata prinsessa Mireyan ja varmistaa, että Terise selviäisi muiden luo, mutta siitä eteenpäin en ollut varma. Lisäksi jos minun kaltaiseni henkilö huolittaisiin joukkoon, saisin tilaisuuden tutustua Gunnarsiin paremmin. Mies oli kovin kiehtova ja olisi sääli, että kun kerrankin olin onnistunut tutustumaan niin mielenkiintoiseen henkilöön, joka varmasti oli tärkeä, kerta matkasi prinssien ja prinsessan seurassa, ja joutuisin eroamaan tästä. Emme ehkä enää ikinä tapaisi ja se sai minut kallistumaan sen asian kannalle, että voisin liittyä Gunnarsin seurueeseen. Tietenkin oli muiden päätettävissä, huolittaisiinko minua mukaan, en kuitenkaan varmaankaan ollut kovinkaan hyödyllinen, mitä nyt osasin sitoa ja parantaa haavoja ja murtumia, toimittaa joitakin vaikeampiakin toimenpiteitä sekä tunsin lähes kaikki parannusrohdot ja tunsin ainekset niihin. Mutta aika näyttäisi, miten tulisi käymään, ensin oli selvittävä Terisen luo.

Gunnars kysyi seuraavaksi, tahdoinko ratsastaa hänen edessään vai takanaan. ”Ehkä olisi parempi, että ratsastaisin edessä. Prinsessa saattaisi säikähtää jos näkisi vain vieraan miehen lähestyvän.” Vastasin, enkä toki tarkoittanut, että Gunnars olisi pelottava, mutta kuka tahansa nuori neito säikähtäisi vierasta miestä olleessaan yksin niin vaarallisella matkalla. Asiaa voisi auttaa, jos tämä näkisi minut hänen kanssaan heti. Niin ja lisäksi, eihän Gunnars voinut tietää, missä prinsessa oli, joten oli siksi parempi, että olin edessä neuvomassa suuntaa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.03.2016
16:00
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Beniaminon kertoessa aistineensa kolme ihmistä Calder terästäytyi heti. Ei häntä erityisemmin tilanne osannut huolestuttaa, mutta hän itsekin oli sitä mieltä, että tulijat kannattaisi mieluummin hoitaa ennemmin kuin myöhemmin pois heidän perästään. Eivätpähän ainakaan ehtisi lisääntyä ja tulla isommalla porukalla perään, silloin tilanne voisi muuttua epäedullisemmaksi. Tällä hetkellä heitä oli kuusi perillistä taika-aseineen ja kaksi muuta henkilöä, kolme jos herra viikinki päättäisi tupsahtaa jostain paikalle. Nuorukaista melkein säälitti mystisen kolmikon puolesta, eihän heillä olisi mitään mahdollisuutta perillisiä vastaan jos sattuisivat olemaan vihamielisiä. Melkein, mutta ei ihan.

”Totta, helpompi hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä nyt”, Calder myötäili Cainen sanomisia. Tosin hän itse epäili että kolmikko voisi saada heidät kiinni paljon ennen pimeää, mutta jätti tämän kommenttinsa sanomatta. Ei hän tiennyt kuinka hyviä jäljittäjiä porukassa oli, mutta kyllä he varmasti, jos nopeasti liikkuisivat, saisivat perilliset kiinni pian. ”Onko kellään sitten jotain hienoja ideoita?” hän kysyi vielä. Calder itse olisi ehkä mieluummin valinnut palata takaisin hoitelemaan seuraajat, mutta Caine vaikutti olevan enemmän väijytyksen kannalla. Jos muutkin halusivat mieluummin väijytyksen, Calder pitäisi ajatuksensa omana tietonaan.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30 

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com