Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
19:53
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Prinsessa pääsi näköjään nousemaan ylös, mutta eipä häntä enää mikään pidätellyt kuitenkaan. No ei toki minuakaan, mutta mistä tietää, jos punapää vaikka päättäisi saada päähänsä ikään kuin jonain kostona tai rangaistuksen tavoin iskeä miekkansa seuraavaksi minuun. Tosin en uskonut kuitenkaan, mutta jos mitään ei edes aikoisi tehdä, niin mitä varten sitten ylipäätään alkaa edes uhkaamaan aseen kanssa? Ei sekään tosin ongelmani ollut. Joku tapauksessa nainen alkoi sitten selittämään, että kyllä osa syy oli hänen, mutta ei siis ollut hänen vikansa, jos minulta ei löydy itsehillintää ja tarkaisen asiat väkivallalla. "Olisit voinut pitää pääsi kiinni, niin asiaa ei olisi tarvinnut ratkaista niin... Lisäksi mitään ei olisi tapahtunut, jos et olisi aukonut päätäsi ja ärsyttänyt tahallasi", sanahdan maanrajasta, koska siellähän vieläkin makoilin.

Joka tapauksessa tämä naikkonen sai sitten tilaisuuden ilmeisesti hoitaa haavansa kuntoon. Itse en ollut edelleenkään edes varma, että vuotiko poskeni vaiko ei, mutta sen kyllä tiesin, että pään maahan iskeminen ei varmastikaan tehnyt hyvää sille, koska olihan saanut jo sinne melkoisen iskun ja kuhmu siellä varmasti ainakin oli ellei pääni ihan vuotanut vertakin. Jotenkin epämukavalta se kuitenkin edelleenkin tuntui, mutta ei se kipua edelleenkään ollut vaan joku outo tunne tai ei nyt mikään tunne välttämättä, mutta sitä on paha selittää millään. Jotenkin hieman taisin jopa tuntea jonkunlaista huimaamisen tapaista tunnetta, joten en oikeastaan edes yrittänytkään pystyyn.

Seuraavaksi taas lisää hieman sitä naista, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan mitään päänauontaa tai typeriä neuvoja tai muuta vastaavaa haukkumista, vaan ihan normaali kysymys. Kysymys kuitenkin koski siis sitä, että haluanko, että prinsessa desinfioisi poskeeni tekemän haavan. Ai siinä ihan oli haavakin. Kas kun en ole huomannut. "En", murahdan siihen, koska en kaivannut hänen apuaan. Seuraavaksi punapää kuitenkin alkoi ehdottelemaan jotain parantamiskeinoja haavojen suhteen. Tämä kysyi asiaa ensin prinsessalta ja huomoi sitten minutkin asian suhteen. Oli tämä toki jo lopettanut sen aseella osoittelunsakin, mutta en vieläkään tosin saanut aikaan sitä, että olisin noussut. "En tarvitse apua", sanon ja nousen lopuksi istumaan. Se puolestaan tuntui päässä melko epämukavalta, jolloin toin toista kättäni pääni kohdalle.

Pian selitys jatkui vielä siitä, että olemma kaikki samalla puolella, joten voisimme olla kaikki ystäviä keskenämme. En sanonut asiaa ääneen, mutta oli tullut jo selväksi, että prinsessa ei kuitenkaan aikonut tulla toimeen kanssani, joten en minäkään hänen kanssaan. Ei minulla muita vastaan mitään ollut, mutta tämä nainen oli kuitenkin käynyt hermoilleni. Kysymykse jatkuivat ja tällä kertaa aihe oli se, että nimeni oli vielä hukassa ja se, mistä valtakunnasta satuin olemaan. "Ryuumei... Dehrah", vastaan molempiin kysymyksiin. "Mutta en minäkään tiedä kuin sen sinipään nimen ja Urumiyan prinssin nimen", jatkoin vielä perään, vaikka en pahemmin ole koskaan nimistä jaksanut välittää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.08.2015
20:00
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Roolaan kun tulen saunasta, koittakaa olla tappamatta toisianne sillä välin :D

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
20:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Megohime" kirjoitti:

// Roolaan kun tulen saunasta, koittakaa olla tappamatta toisianne sillä välin :D


>aivan XDD mäkin voisin käydä suihkussa tässä välissä

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 09.08.2015
20:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

En vastannut mitään enää siihen, kun veressä oleva prinssi valitti, että olisin voinut pitää pääni kiinni alun alkaenkin. Se oli kyllä ollut tarkoituskin, mutta kiukku oli vienyt mennessään. Nyt ajattelin kuitenkin olla vastaamatta, että emme ajautuisi riitaan. Vihasin riitelyä. Ajattelin, että voisin edes yrittää tulla toimeen jotenkin prinssin kanssa, mutta en osannut tuoda ajatustani julki. Mietin pitäisikö minun pyytää anteeksi asioita, mitä sanoin. Anteeksi pyytäminen oli aina niin vaikeaa. Ja jos pyytäisin anteeksi, saisinko edes anteeksi?

"Hyvä on", sanoin, kun prinssi ilmoitti, ettei halunnut minun desinfioivan hänen poskessa olevaa haavaa, jonka aiheutin. Vihdoin tuo kertoi nimensä, kun Caine oli sitä kysynyt. Siis Ryuumei oli tuo mysteeriprinssi. Mietin pitäisikö antaa jonkun muun esitellä minut vai pitäisikö minun esitellä itseni ihan itse.
"Minä olen Estarin prinsessa, Mireya.... Ja anteeksi, että menetin malttini. Ensi kerralla lupaan pysyä hiljaa", kerroin nimeni ja valtakuntani, kukaan tuskin tarvitsi sukunimeäni? Hiljensin ääntäni, melkein mumisin, kun pyysin anteeksi. Kyllä vain, oli se anteeksi pyytäminen yhä vaikeaa ja tuskin koskaan helpottuisi yhtään. Ylpeyden nieleminen oli haastavaa. Kävelin takaisin Lotuksen luokse, jotta voisin laittaa tavarat käsistäni satulalaukkuun.

// Mäki voisin mennä suihkuu tässä välissä :DD


Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 09.08.2015
20:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Vaikka hyökkääjä hellittikin otettaan, Calder ei vielä ollut rauhoittunut. Yllätyshyökkäys takaapäin oli saanut hänet vahvasti itsepuolustuskannalle. Hän yritti miettiä nopeaa suunnitelmaa hoidella hyökkääjänsä äkkiä, mutta siitä tilanteesta nuorukaisella ei ollut paljoa tehtävissä. ”…Hyvä on, en hyökkää. Joten päästä irti”, Calder murahti, yrittäen kiemurrella hieman. Hän ei pitänyt ajatuksesta alistua toisen tahtoon, mutta sillä hetkellä hänellä ei ollut muutakaan mahdollisuutta. Mielessään hän tosin ei luvannut täydellistä aselepoa, nuorukainen ei antaisi itsensä tulla uudestaan yllätetyksi. Mikäli hyökkääjä tekisi mitään, mikä olisi Calderin mielestä epäilyttävää, hän ei arkailisi lyhentää toista pään verran. ”Ja mitä tarkoitat, että saatamme olla samalla puolella?” hän kysyi vielä. Vinemarin omia sotilaita täällä ei pitäisi olla, ja toinen porukka, jonka hän saattaisi ajatella liittolaisikseen, oli viemässä aseita laaksoon.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
21:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Ihme ja kumma kuitenkin prinsessa oli sentään tajunnut sen, että en tarvitse apua. Tosin en pahemmin ollut ottanut apua vastaan punapäältäkään, mutta harvoin kukaan tarjosi minkäänlaista apuaan minulle. Olisi siis oikeastaan varsin hämmentävää, että jo kaksi olivat tyrkyttäneet sellaista. En siis oikein osannut suhtautua koko asiaan, joten oli helpompaa sanoa, että ei tarvitse apua. Mutta mihin oikein mahdoin hukata rakkaat veitseni? Hetken ympäristöäni tutkien löysin veitset katseellani. Kamalan kaukana ne kuitenkin olivat. Siis sen verran kaukana, että ei niihin tästä kuitenkaan mitenkään ylettänyt, vaikka eivät ne nyt toki hirveän kaukana kirjaimellisesti kuitenkaan ollut. Outo tunne sen sijaan vaan jatkui päässäni tai lähinnä takaraivon kohdalla, siinä kohdassa, johon se takaapäin hyökkääjä oli iskenyt ja nyt vielä kaatuessani tämän prinsessan päältä maahan, olin iskenyt saman kohdan maahan. En tiedä, mutta aika puistattava olo. Annoi veitsien sitten maata siellä missä makasivatkin ja tyydyin istumaan paikoillani toinen käsi edelleenkin takaraivoni kohdalla. Olisihan teki kiva tietää, että vuotiko se vaiko ei, mutta itse takaraivoani nähnyt ja paha sanoa, koska verta oli kaikkialla muuallakin ja olin onnekkaasti varmaankin sotkenut käteni nyt myös tämän prinsessan vereen, koska sainhan kaksi haavaa aikaan. En nyt toki mitään syviä, mutta kyllä mielestäni jonkun verran vuoti, mutta olkoot. Verta se vaan on. En kuitenkaan ollut halukas kysymään keneltäkään asiasta. Siis siitä, että vuotiko pääni. Lisäksi tavallisesti tunteva olisi varmasti tajunnut sen ilman kysymyksiäkin, joten annoin olla.

Seuraavaksi myös tämä prinsessa suostui kertomaan nimensä oli siis Mireya, mutta sen olinkin jo tajunnut, että mistä ns. maasta tämä oli. Oikeammin varmaankin valtakunnasta. Tosin sitten tapahtui todella jotain ja varmaankin ensimmäinen ihminen koko hemmetin maapallolla pyysi jopa anteeksi minulta. Tosin syytäkin olisi kun kerta oli niin ärsyttävä, mutta kuitenkin. Melko hämmentävää kyllä. Joka tapauksessa tämä lupasi pysyä ensi kerralla myöskin hiljaa. Kerrassaan loistavaa... Ainakin nainen saisi pitää siis varmaankin henkiriepunsa. Tosin anteeksipyyntö oli ollut sen verran hämmentävä, että en kyllä osannut sanoa siihen juuta enkä jaata. Itsehän en tietenkään anteeksi pyytänyt, koska en vaan yksinkertaisesti osannut enkä kyllä nähnyt omassa käytöksessäni mitään väärääkään, mutta jospa olisin vaan hiljaa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 09.08.2015
21:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Ryuumei ei vastannut mitään anteeksipyyntööni, joten oletin, että sitä ei hyväksytty. No minkäs teit. Toista kertaa en kyllä pyytäisi anteeksi tätä samaa asiaa. Laitoin tavarat takaisin satulalaukkuun ja suljin laukun. Varmistin vielä, että se ei avautuisi kesken ratsastamisen. Taputin Lotusta hellästi, tuo oli varmaan ihmetellyt tappelua, mutta ei sentään ollut säikkynyt. Onneksi kaikki oli hyvin, ainakin juuri tällä hetkellä. Eihän sitä tiennyt, jos joku alkaisi tappelemaan tai jotkut hyökkäisivät kimppuumme. En kyllä jaksaisi nyt tapella yhtään kenenkään kanssa, kun rauha oli vasta laskeutunut. Pian kuulin vatsani kurnivan, ilmeisesti minulla oli nälkä enkä ollut asiaa aiemmin huomioinut, koska oli ollut paljon muuta ajateltavaa. Aloin tutkimaan toista satulalaukuista, mutta en löytänyt eväitä, olin ilmeisesti jo syönyt kaiken.
"Onko kellään mitään ruokaa?" kysyin muilta, sillä nälän yltyessä tulisi huono olo ja saattaisi alkaa huimaamaan. Odottaessani vastausta kiinnitin taistelusauvaa paremmin selkääni ja mietin pitäisikö sen olla jossain muualla kuin selässä, sillä sen päällä makaaminen ei tuntunut mukavalta ja kuten aiemmassa tilanteessa huomattiin, ei sitä sieltä selän alta poiskaan saanut. Mutta mihin ihmeeseen sen muka laittaisin? Pitäisin kädessäni koko ajan? Ehkä pitäisi vain treenata refleksejä paremmin niin kerkeisin vetämään sauvan ajoissa aseeksi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 09.08.2015
21:37
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino luki edelleen Calderin ajatuksia, ja vaikka tämä ei ihan täysin suostunut olemaan hyökkäämättä, ei Beniamino siitä voinut toista syyttääkään, olihan hän käynyt tämän kimppuun yllättäen.

”Oletan että olet myös yksi perillisistä. Päästän sinusta irti, ja sen jälkeen peräännyn pari askelta. Näin saamme hieman välimatkaa välillemme, ja sen luulisi rauhoittavan meitä molempia”, Beniamino sanoi, ja odotti vielä pari sekuntia antaen Calderille aikaa ymmärtää hänen sanansa. Sitten hän irrotti otteensa Calderista, veti Hidden Bladensa sisään, ja perääntyi kaksi askelta, levittäen kätensä sivuille kämmenet Calderia kohti, jolloin tämä näkisi ettei hänen käsissään ole mitään. Tai no, eihän toinen tiennyt mitään Hidden Bladeista, mutta Beniaminon mielestä oli parempi pitää ne sisään vedettyinä ettei tämä säikähtäisi aseita. Viittakin oli valahtanut selkäpuolelle paljastaen miekan vyöllä.

”Pahoittelen syvästi töykeää ensitapaamistamme, mutta ymmärrätte varmaan, että nykyisen tilanteen takia ei voi koskaan olla liian varovainen. Minun täytyi varmistua, ettette olisi uhka minulle tai tovereilleni”, Beniamino sanoi ja kumarsi Calderille. Nierdalesin etikettinhän kuului kumartaa kun pyytää anteeksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.08.2015
21:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Mireya-neito sitten kieltäytyi avuntarjouksestani ja katsoin häntä kyllä melko kummissani, kun tämä sanoi, että seikkailusta piti jäädä fyysisiä muistoja. Arvetko olivat hyviä muistoja? Mietin asiaa jonkin verran, mutten kyllä itse ottaisi arpea muistoksi, pidin täydellisen hipiäni mieluiten ihan sileänä ja virheettömänä. Ehkä arpi tai pari olisi antanut hivenen miehistä särmää, mutta olin mieluummin kaunis kuin miehekäs, oli isä tai kuka muu siitä mitä mieltä hyvänsä. ”Kuten tahdot, itse ajattelin hommata vähemmän fyysisiä muistoja tältä retkeltä.” Vastasin tytön jatkaessa, että huolisi apuani ehkä sitten, jos haavoittuisi pahemmin. Myöskään prinssi ei huolinut apua minulta eikä Mireyalta, jolloin huokaisin hieman ja levitin käsiäni. ”Aivan, aivan… Ette selvästikään luota kykyihini, ei se mitään, ymmärrän. Kiittäkää onneanne, etten loukkaannu helposti, muuten saisitte tosi paikan tullen jäädä nuolemaan haavojanne.” Vastasin naurahtaen päälle kuitenkin. En nyt tosissani ketään avutta jättäisi, ketään ystävää siis. En nyt tyrkyttänyt apua, jos sitä ei kaivattu ja jos joku oikeasti halusi arvenrumiluksia kehoonsa niin mikäs siinä. Kukin toki tyylillään.

Seuraavaksi selvisi prinssin mysteeri, tämä oli siis Dehrahin Ryuumei. Dehrahin elementti oli oppikirjojen mukaan myrkky, olin aina kiinnostunut siitä elementistä ja miten sitä käytettiin ja nyt oli tilaisuus päästä näkemään voima käytännössä. Mahtavaa. Ryuumei tosiaan sanoi, ettei tiennyt itsekään muiden kuin Beniaminon ja Shinkannin nimet. Ai, olin kyllä muistaakseni sanonut sen ihan kuuluvasti silloin kun kerroin Shinkannille kuka olin, ettei tämä enää keksisi yrittää tappaa minua. Mireya esitteli itsensä ja pyysi jopa anteeksi Ryuumeiltä, joka hämmentyi ilmeisesti niin, ettei saanut enää sanaakaan suustaan. ”Olen Caenezhin prinssi Caine Caen.” Esittäydyin Ryuumeille, joka näytti etsiskelevän jotakin. Veitsiään varmaankin. Kävin poimimassa tämän veitset maasta ja menin sitten takaisin Ryuumein luokse ja kumarruin tämän viereen, kun tämä yhä istui maassa päätään pidellen. ”Tässä, anteeksi, että potkaisin.” Pahoittelin sitten ja ojensin veitset varsi edellä miehelle takaisin. Katsoin sitten tarkemmin tätä. ”Oletko nyt varma, että pärjäät? Näytät vähän huonovointiselta.” Kysyin sitten huolissani, koska ei Ryuumei hyvinvoivaltakaan vaikuttanut. Oli kuitenkin paha sanoa mitään, kun tämä oli yltä päältä veressä jo niin kuin muutenkin. Seuraavaksi kuitenkin Mireya esitti seuraavan oleellisen huolen aiheen, nimittäin ruuan. Oikeammin tämä kysyi, oliko kellään mitään ruokaa. Käännyin katsomaan naista miettien samalla asiaa. ”Ei minulla varmaan ainakaan enää mitään ole jäljellä… Pitää kysyä muiden tilanne ja voisimme ehkä mennä hiukan kauemmaksi metsän reunasta, ettei meitä nähdä ja koettaa sitten viritellä jotakin ruokapuolta ja levätä ennen kuin takaa-ajo jatkuu.” Ehdotin siihen, koska pohjoisen perukoilta eteläkärkeen oli sen verran matkaa, että olin kyllä tyhjännyt ruokavarastoni loppuun jo muutama päivä ennen kuin pääsin edes laaksoon ja lähinnä sitten vain metsästänyt jotakin nälkääni. Gwaedilla oli helppoa, se kun selvisi pelkällä heinällä, ja sitähän piisasi. Onnen polle, kun etelässä oli niin rehevää nurmea vaikka millä mitalla, mahtoi olla tyytyväinen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 09.08.2015
21:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder kuunteli hieman hermostuneena toisen puhetta ja päästessään irti kääntyi nopeasti lisäten vielä muutaman askeleen enemmän välimatkaa toiseen. Calder pysyi hiljaa tarkkaillen toisen jokaista liikettä, koko ajan valmiina toimimaan mikäli toinen tekisi yhdenkään väärän liikkeen. Nuorukainen kohotti toista kulmaansa hyökkääjän yhtäkkiselle käytöksen muutokselle. Ei hän ennen ollut nähnyt kenenkään kumartavan itselleen tai alkavan teititellä, etenkään mikäli kyseessä oli samanarvoinen henkilö. Tavallinen anteeksipyyntö olisi kyllä riittänyt ja siitä syystä hän ei vielä ollut varma, uskoiko täysin toisen puheita. ”Olet Nierdalesista, etkö vain?” Calder kysyi huomaten erikoiset kaksiväriset hiukset. ”Onko riikinkukolla nimikin?” nuorukainen jatkoi kyselyään, ei edelleenkään kovin ystävälliseen sävyyn mutta paljon rauhallisemmin kuin aikaisemmin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 09.08.2015
22:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Naurahdin Cainen sanoille, kun tuo sanoi, että me emme muka luottaneet tuon taitoihin. Kyllä minä ainakin luotin, mutta en minä pieniin viiltoihin mitään apua tarvinnut. Ja kuten olin jo sanonut, halusin muistoja seikkailusta. Voisin vanhana rouvana kertoa lapsenlapsilleni, mistä arvet tulivat ja nauraa. Tarinoita oli kiva kuunnella, mutta halusin joskus päästä kertomaan omani. Ehkä sekin päivä koittaisi. Tuskinpa minä pääsisin naimisiinkaan ennen kuin maamme oltiin pelastettu. Tai siis, en tietenkään pääsisi. Miksi ihmeessä muutenkaan tässä tilanteessa suunnittelin tulevaisuuttani ja naimisiin menoa? Oli tässä tärkeämpääkin ajateltavaa. Hymähdin itsekseni, sillä olin mielestäni hölmö.

Katselin prinssejä. Caine meni noutamaan Ryuumein veitset ja antoi ne tuolle. Punapää pyysi myöskin anteeksi potkusta ja huolehti nyt siitä, että Ryuumei näytti huonovointiselta. Tottahan se oli, mutta tuskin tuo silti haluaisi meidän apua. Pian Caine vastasi kysymykseeni ruoasta, ei tuolla ainakaan ollut.
"Joo. Pitäisikö odottaa kuitenkin Benin palaamista ennen kuin lähdemme syvemmälle metsään?" kysyin, sillä ei varmasti olisi Beniaminosta mukavaa palata takaisin eikä paikalla olisi ketään. Kyllä minä ainakin jaksaisin ruokaa odottaa vielä jonkin aikaa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.08.2015
22:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Metsään laskeutui kyllä melko pelottavan oloinen hiljaisuus nyt kun riita oli käyty läpi, mutta ei se toki mitään. Ehkä olisi hyväkin olla joskus hiljaa ja ainakaan ei olisi uutta riidan aihetta. Myönnän, riita oli aika lapsellinen, mutta mielestäni ei ole aiheetonta suuttua siitä, että toisen valtakunnan prinsessa alkaa tavalla tai toisella haukkumaan toisen elämää huonoksi, että se olisi siis ollut sitä lapsuudestani asti. Olkoonkin, että aloitin sen itse kysymällä, että mahtoiko hänen elämänsä olla helppoa, jos suuttuu siitä, että häneltä kysytään muutama kysymys. Mireya niminen prinsessa osui kyllä oikeaan. Ei elämäni helppoa ole ollut, mutta nainen oli ottanut sen dissaamisen kannalta tai jos ei, niin siltä se oli kuulostanut. Olin käynyt päälle vaan ja ainoastaan sen takia. Enhän nyt muista naisen sanoista ollut nokilleni ottanut, mutta se oli loukannut kyllä ja nainen vielä oli kehdannut jatkaa sitä siitä huolimatta, että olin kysynyt siitä, että kerjääkö hän verta nenästään. Se oli selväs vastaus turpaan kerjäämisestä ja niin myös kävi.

Joka tapauksessa takaisin haavojen yliluonnolliseen parantumiseen, mikä jo kuulosti vallan merkilliseltä, vaikka eihän myrkkyviikatekaan nyt mikään tavallinen ase ollut veitsien rinnalla. Kyseinen ase kuitenkin oli Poisoniin kiinnitetty. Jos se olisi ollut kädessäni, Mireya olisi varmasti kuollut. No naisella kävi tuuri, koska viikate ei ollut käsissäni ja jouduin tyytymään vaan pariin veitseen, jotka nekin makasivat liian kaukana enkä jaksanut kurotellakaan. Outo ja melko kamala olo kun päätti otti vallan ja jos totta puhuttiin, niin hieman ehkä heikottokin. Outoa, koska en ole koskaan näin tuntenut. Tosin ei kukaan ole päätänikään koskaan hakannut, että ei kai ihmekään, jos otti huomioon, että päähän kohdistuneet iskut voivat olla kovinkin vakavia ja ne pitäisi ottaa aina tosissaan. Paha kuitenkin ottaa jotain sellaista tosissaan, joka ei edes satu, vaikka eipä mikään muukaan sattunut.

Seuraava asia oli kuitenkin se, että punapää oli Caine ja Caenezhin prinssi. "Ai niin.. Niinpä tosiaan olitkin joo", sanon siihen, koska Cainen nimi kuulostikin jo tutulta. Niin hän sanoi sen vissiin jossain kohdassa niin, että minäkin sen kuulin. Näköjään se unohtui kokonaan mielestä. No en ollut maailman parhain nimissä muutenkaan, koska en pahemmin hengaillut kenenkään seurassa siinä mielessä, missä mielessä muut yleensä hengailivat muiden seurassa. Minä kun yleensä "hengailin" vaan kidutus hetkellä jonkun seurassa ja sitten seura joko kuoli tai kävi päälle, yleensä tosin kuoli. Seuraavaksi tämä Caine, jonka nimenkin olin mennyt ja unohtanut lyhyen ajan sisällä, oli näköjään hakenut ne veitseni sieltä vähän matkan päästä ja pahoittelee sitten potkua ja antaa veitseni takaisin ja otan ne toki vastaan. "Eh... Ei se edes tuntunut missään... Ei se haittaa..." sanon siihen ja kumma kyllä tähän anteeksi pyyntöön olin jopa osannut vastata. Kai se oli vaan liian hämmentävää kun nainen, jonka kimppuun olen käynyt, pyytää anteeksi tai naiset eivät nyt yleensäottaen edes anteeksi ole koskaan minulta pyydellyt. No eivät kyllä miespuolisetkaan, mutta jotenkin siihen on helpompi suhtautua. Tungen ne veitset kuitenkin punaisen liivini alle suojaan. Oli liivi punainen myöskin verestä, mutta se oli oikeastikin punainen.

Sitten asiasta aivan toiseen ja pärjäänkö varmasti, koska näytän huonovointiselta. "Voin oikein hyvin", isken siihen kohtaan pidellen kyllä edelleenkin päätäni. Aika huono valhe varmaankin? "Okei... Joku iski minua päähän kun olin... ns. omilla seikkauluillani... Johtuu siis varmaan siitä", vastaan kuitenkin lopuksi, mutta en kuitenkaan selventänyt mitään niitä ns. omia seikkailujani. Ja pääongelmasta melko nopeasti hyökättiin ruokaongelmaan. Ei pitikö ruokaakin ottaa mukaan? Olen vaan tyytynyt metsästystaitooni, että ruokaa en ole kyllä ottanut erikseen mukaan, mutta vettä toki ja taisi sitä edelleenkin olla. Tosin vesi ja ruoka olivat hieman eri asiat.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 09.08.2015
22:37
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Pian alkoi Ryuumein puhetta. Ilmeisesti miehen anteeksipyyntö hyväksyttiin, mutta ei naisen. En kuitenkaan sanonut mitään, en jaksanut enkä viitsinyt. Pysyin hiljaa ja kävin istumaan jollekin kivelle. Mietin, miten saisimme ruokaa myöhemmin. En osannut metsästää. Nyt kun ajattelin... Mitä minä edes osasinkaan kovaäänisyyteni ja leikkimielisyyteni lisäksi? Osasin vain juosta ja kiivetä, sekä tietysti käyttää taistelusauvaa, mutta ei sillä sentään metsästetty. Tuntui siltä, että minusta ei ollut juuri hyötyä tässä ryhmässä. Saatoin jopa olla enemmän vaivaksi. Purin huultani miettiessä asiaa, mutta en maininnut mitään. Toivottavasti minusta olisi jotain hyötyä matkan varrella.

Palasin aatoksistani takaisin maan pinnalle, kun Ryuumei kertoi viimein syyn, miksi vaikutti hieman huonovointiselta. Tuota oltiin siis ilmeisesti lyöty päähän ja aika lujaa aiemmin.
"Pääsi pitäisi varmaan tutkia?" ehdotin. Ajattelin, että se tehtävä kuuluisi varmasti jollekin muulle, koska Ryuumei tuskin halusi minua lähelleen, koska olimme juuri kinanneet sekä tapelleet ja olin myös nainen. Katsoin toisia hiljaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.08.2015
00:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Mireya oli sitä mieltä, että voisimme tosiaan jatkaa matkaa, mutta odottaisimme Benin paluuta ensin. ”Totta, eihän hän muuten tietäisi, että menimme jo ja täältä on paha lähteä etsiskelemään ketään.” Vastasin siihen. Olisi hyvä jos muilla olisi jotakin ruokaa, ettei tarvitsisi sytyttää tulta. Tuli paljastaisi olinpaikkamme ja se olisi huono, mutta jos piti metsästää ruokaa, niin kukaan tuskin suostuisi syömään raakaa lihaa, joten nuotio olisi pakollinen. Paistuvan lihan tuoksu sitä paitsi olisi paljastava tekijä myös, joten olisi parempi pärjätä jollain muulla tämä yö. Ehkä metsästäkin löytyisi jotakin ruuaksi kelpaavaa? En pahemmin tiennyt eteläisten seutujen kasvistosta, mutta sen käsityksen olin saanut, että enemmän ruuaksi kelpaavaa siellä kasvoi metsissä kuin pohjoisessa, missä nyt ei kasvanut oikein mitään, ellei kuusen käpyjä halunnut pureskella…

Ryuumei sitten muistikin nimeni kun sain sen sanottua, mietinkin, että hän oli kyllä muistaakseni ihan kuulolla silloin kun sanoin sen, mutta tosiaan siinä oli hiukan häslinkiä, niin se saattoi mennä ohi. Ilmeisesti sain myös anteeksi potkuni, olisin ehkä voinut hoitaa senkin asian hiukan tahdikkaammin, mutta mies viilteli Mireyan ranteita, niin ei kauheasti ehtinyt tahdikkuutta ajattelemaan, joten keskityin saamaan hänet pois naisen kimpusta. Lisäksi Ryuumei yritti ensin taas väittää olevansa ihan kunnossa, mutta ei selvästikään ollut, joten myönsi sitten että oli saanut aikaisemmin iskun päähänsä. Mireya ilmoitti, että asia olisi paras tutkia ja olin kyllä samaa mieltä. ”Hän on oikeassa, päävammojen kanssa ei ole leikkimistä.” Sanoin ja vein toisen käteni miehen takaraivolle ja työnsin tämän käden pois tieltä (?) lupaa pahemmin kyselemättä. Tunnustelin hetken ja melkoinen kuhmu tämän takaraivossa komeili, mutta se vuosi selvästi myös verta. Ei paljon, mutta vuosi kuitenkin. ”Ei se syvä haava ole mutta parempi se olisi kuitenkin hoitaa. Ainakin se olisi hyvä puhdistaa, jos minä en saa hoitaa sitä, mutta sillä tavalla se olisi ainakin hoidettu ja jos vamma on pahempi, se paranisi kunnolla, eikä jäisi vaivaamaan enää.” Sanoin sitten tajuten tyrkyttäväni apua jälleen kerran. No jos Ryuumei kieltäytyisi taas, antaisin tämän olla, omapa oli päänsä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 10.08.2015
00:51
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Ri-riikinkukko?” Beniamino räpytteli silmiään hämmentyneenä. Olihan hänen asunsa näyttävämpi kuin mitä Calderin, mutta Nierdalesin mittapuulla se oli varsin yksinkertainen. Aivan, hän oli täysin unohtanut esittäytyä itse. Beniamino tunsi punastuvansa nolona, olihan tämä suuri etikettivirhe. Olihan tilanne ollut harvinaisen erikoinen ensitapaaminen, mutta silti, unohtaa nyt esittäytyä itse. Mitäköhän hänen opettajansa moisesta sanoisi. Pelkkä ajatus sai aikaan kylmänväreet kulkemaan Beniaminon selkää pitkin.

”U-unohdin esittäytyä itse? T-tuhannesti anteeksi, olen Beniamino Nierdales, Nierdalesin kruununprinssi, s-syvimmät pahoitteluni”, Beniamino kumarsi uudestaan, tällä kertaa kömpelömmin häkeltymisensä takia. Toivottavasti tälläinen hirvittävä virhe ei täysin tuhoaisi Calderin mielikuvaa hänestä. Suoristauduttuaan Beniamino haroi hiuksiaan, edelleen nolona ja posket kuumottaen.

”M-mutta, kumppanini ovat vähän matkan päässä laaksosta, j-joten jos Teidän Armonne s-suvaitsee seurata minua, voin viedä teidät heidän l-luokseen”, Beniamino takelteli. Hänen oli aina vaikea saada sanaa suustaan jos hän nolostui, eikä nykyinen tilanne ollut poikkeus. Mielessään hän torui itseään, eihän näin sopisi änkyttää, etenkään toisen perillisen seurassa. Ehkä Beniamino olisi onnekas ja Calder ei huomaisi kuinka pahasti hämillään hän itse oli. Ja ehkä yön pimeys olisi tarpeeksi, ettei Calder huomaisi hänen punastumistaan. Beniamino puri huultaan hermostuneena odottaessaan Calderin vastausta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 10.08.2015
07:08
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

"Aivan", sanoin, kun Cainekin oli sitä mieltä, että olisi hyvä odottaa Benin palaamista. Metsään oli helppo eksyä, jos lähtisi vain hortoilemaan johonkin suuntaan eikä tietäisi, minne muut olivat menneet. Tietysti voisi jättää jotain merkkejä jälkeensä, mutta joku muukin saattaisi sitten löytää joukkion luokse. Palasin sitten pian taas ajatusmaailmaani takaisin. Nyt keksin, mitä osasin tehdä kiipeilyn ja juoksemisen lisäksi, osasin nimittäin laulaa ja tehdä ruokaa. Mutta ei täällä metsässä oikein ruokaa voinut tehdä ilman nuotiota ja varmaan ainoa ruoka, jota voisi tehdä ilman pataa, olisi lihan paistaminen. Jos olisi pata, voisin tehdä vaikka mitä herkkuja metsänantimilla, sillä tietäisin, mitä kasveja voisin käyttää yrtteinä ja mausteina, sienet olisivat täyttäviä ja vesi toimisi liemenä. Jotain hyvää olisi siitäkin, että tiesin paljon kasveista, mutta pata puuttui. Tuskinpa kukaan kantoi pataa tai kattilaa matkassaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 10.08.2015
11:20
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Puhe alkoi sitten siitä, että olisi ikään kuin hyvä jatkaa matkaa tai jotain. Tällä hetkellä kuitenkin tuntui siltä, että en kyennyt edes nousemaan ylös maasta, joten matkan jatkaminen taas oli hieman ongelmallista sen asian kannalta. Tosin enhän se minä ollut, joka kävelisin, vaan Poison. Sitä vartenhan koni matkassa oli mukana. Jos konilla ei olisi mitään osaa eikä arvoa matkassa, niin siitä voisi tehdä vaikka pekonisuikaleita puolestani, mutta pekonisuikaleella ei paljoa matkaa jatketa, joten siksi polle on saanut pitää henkikultansa. Mutta, jos kerran olimme jatkamassa matkaa, niin sitten kai pitäisi päästä ylöskin. Tosin sitten päädyimme loppujen lopuksi siihen, että sitä jotain Ben nimistä pitäisikin odottaa, koska eihän Ben-parka muuten löytäisi meitä. Samantekevää se minulle oli, että löysikö vaiko ei, mutta odottaminen kuulosti oikein hyvältä lähinnä siis vaan sen takia, että ei tarvinnutkaan vielä nousta, joten voisin kyhjöttää tässäkin ihan hyvin sen aikaa. Toivottavasti se Ben - mikä lie - on mahdollisimman kauan siellä jossain. Miksi sillä on edes niin vaikea nimi? Lempinimet olivat yksi maailman typerimmistä asioita, mutta minkäs teet, jos omistat vaikean nimen? Toiset taas keksivät jotain nimiä ihan vaan huvin vuoksi vaikka nimi olisikin lyhyt, mutta silti siitä pitäisi tehdä vieläkin lyhyempi. Asiahan oli täysin eri asia, jos nimi oli oikeasti pitkä ja vaikea, mutta sitten kun lyhyttä nimeä vielä lyhentää, niin mikä järki siinäkin oli? Yksi näistä ihmisistä oli ainakin tätini, jonka mukaan oli hieno keksiä toinen toistaan mukavempia lempinimiä ja jonkun käsityksen mukaan minäkin olen pelkkä Ryuu hänelle. Mizeria eli typerä siskoni taas sai lempinimen Misse (oli pakko).

Joka tapauksessa asiasta seuraavaan enkä tiennyt edes, että mistä aiheesta päädyin miettimään lempinimiä, mutta joka tapauksessa se Mireyaksi ristitty edelleenkin kuitenkin ärsyttävä nainen sanoi jotain siitä, että pääni pitäisi tutkia. "Vihjaatko, että olen jotenkin sekaisin vai?" kysyn siinä kohdassa, koska Mizeria oli monen monta kertaa sanonut asian juurikin noin, että pääni pitäisi tutkia, koska olen jotenkin mielenvikainen hullu hänen mielestään. Toisinaan äitinikin on ollut samaa mieltä, mutta se akka nyt ei muutenkaan tiedä mistään mitään, joten hänen kannattaisi pitää päänsä kiinni. Caine puolestaan oli samaa mieltä tämän kyseisen prinsessan kanssa, mutta lisäsikin perään, että päävammojen kanssa ei kannattaisi leikkiä. Ai... he siis puhuivatkin siitä, että joku idiootti oli tullut ja lyönyt suoraan takaraivooni jollain. Ihme kun kukaan ei edes kysynyt, että mitä sitten tein kun kerta joku tuli iskemään jollain päähäni. Tosin ihan hyvä vaan... en sitä toki olisikaan halunnut kertoa. "Niin... ei kai sitten", sanon jotain siihen päävammojen vakavuuteen ja siihen, että se ei ole leikin asia ja pian Caine päätti tulla sorkkimaan päätäni siirtäen oman käteni pois edestä. Annoin sitten asian vaan olla. Näkihän hän paremmin pääni kuin minä itse.

Seuraavaksi totuus siitä, että haava ei ole syvä, mutta on parempi hoitaa se. Ai sielläkin oli siis sittenkin haava. Tosin ei varmasti ollut ihme, koska jos joku lyö oikeasti kovaa päähän, niin aika helposti sen saa verta vuotamaan. Kuinkahan kova isku sitten oli ollut? Sitten joka tapauksessa siihen, että mitä pään kanssa pitäisi tehdä. En tosin vieläkään tykännyt siitä, että joku sorkki tuolla tavalla ylipäätään, mutta kaipa se on sitten parempi hoitaa alta tai seuraavaksi varmaankin kuolen matkan varrelle veren vuodon takia. "No hoida sitten..." sanon siihen kun punapää niin apuaan tykkäsi tyrkyttää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.08.2015
13:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Benillä tosiaan oli kestänyt jo aika kauan, miten pitkällä hän oikein oli tarkastusmatkalla? Vai oliko hän eksynyt? Huonompi juttu. No ehkä odottaisimme hetken ennen kuin lähtisimme etsimään häntä. Sitten kuitenkin Ryuumein päänhoitoon ja tämä suutahti Mireyalle taas kun neito ehdotti tämän pään tutkimista. Väärin käsitys jälleen, Ryuumei luuli Mireyan vihjaavan hänen olevan päästään vialla. ”Ei hän sitä tarkoittanut, vaan sitä, että koska joku löi päähäsi, niin se olisi hyvä tutkia.” Täsmensin vielä vaikka ilmeisesti hän tajusi sen jo minun aikaisemmasta kommentistani. Mutta varmistin vielä, ettei hän kuvitellut Mireyan tarkoittaneen mollata hänen päänsä tilaa. Onneksi Ryuumei ei vastustellut kun tutkin haavan hänen päästään ja kun olin taas aikani jankuttanut ja mahtavia parantajantaitojani tyrkyttänyt, niin Ryuumei antoi periksi. Olisin voinut hihkaista riemusta saatuani tahtoni läpi, jankuttaminen kannatti aina! ”Loistavaa! Viisaasti päätetty, kaveri.” Totesin tyytyväisenä ja otin hopeanvalkoisen miekan irti vyöltä. Viilsin ensin oikean käteni kämmentä miekan terällä ja painoin verisen käteni miekan kahvalle ja vein miekan terän sitten Ryuumein takaraivolle. (?) ”Olen tehnyt tämän monesti, enkä ole kertaakaan vielä onnistunut tappamaan ketään, joten ei syytä huoleen.” Vakuuttelin vielä, koska saattoihan tämä tottumatonta hirvittää. Painoin miekan terän Ryuumein haavan päälle ja painoin terän haavaan. Miekasta huokui lämmintä energiaa ja viilsin haavan suuntaisesti kevyesti vammakohtaa ja vedin miekan irti. Miekan voima puhdisti haavan samalla kun korjasi vauriot ja kuroi ihon umpeen jättämättä pienintäkään arpea tai naarmua. ”Noin, onko nyt parempi?” Kysyin lopetettuani tämän melko nopean operaation, koska haava ei ollut mikään valtaisa, niin parantaminenkin vei vähän aikaa. Viilsin sitten täysin puhtaalla ja verettömällä miekan terällä kämmeneni haavaa, joka parani samalla kuin siinä ei koskaan mitään olisi ollutkaan. Muiden parantamiseen vaadittiin veren yhteys, joten minun oli käytettävä omaa verta yhteyden muodostamiseen, mutta omat haavat pystyin kyllä parantamaan ilman. Toki se oli harjoituksen tulosta eikä todellisuudessa niin helppoa kuin miltä näytti, se vaati melko runsaasti keskittymistä.

// Misse oli kaunis lempinimi XD
Cainen tuuletukset ku se pääs esittelemään mahtavuuttaan :D
"mikä olo?" Ryuumei kaatuu kuolleena maahan. "Hmmm.... jokin meni vikaan, luulen..." Mireya silleen "onneksi en antanut sen parantaa mun haavoja tai olisin nyt kädetön!"

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.08.2015
14:10
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder tuijotti Beniaminoa hetken hämillään. Toinen tuntui vaihtavan vähän väliä käytöstyyliään eikä Calder meinannut pysyä tämän mielen muutosten perässä. Oliko toinen sekaisin päästään tai jotain? Sitten hän alkoi miettiä mitä Beniamino oli sanonut. Vai että olisivat muut perilliset lähistöllä. Hän halusi uskoa sen olevan totta, muttei kuitenkaan vielä täysin suostunut hyväksymään ajatusta. Oli Beniaminon häkellys sitten näyteltyä tai ei, Calder päätti nauttia tilanteesta täysin ja alkaa hiillostaa toista, se tosin tiesi pientä riskin ottamista. Tosin tällä hetkellä hän uskoi saavansa hoideltua toisen nyt kun näki ketä vastaan oli, mikäli Beniamino olisikin vihollinen. ”Perillisten tehtävänähän oli viedä aseet laaksoon, joten miksi ihmeessä Nierdalesin perillinen olisi tällä suunnalla?” Calder kysyi, hieman pirullinen virne naamallaan. Tällä luulisi selviävän mikäli toinen oli huijari.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 10.08.2015
14:12
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen nuoriherra hädin tuskin oli kuullut Cainen kysymystä kun tämä oli jo antanut päänsä vaeltaa muualla. Mutta ennenkuin herra oli päässyt vastaamaan yhtikäs mitään, oli jo kyseessä toisenlainen hetki, ja herra ei oikein edes tajunnut mitä oli tapahtunut, varmaan koska oli puoliunessa suurimman osan ajasta. Herra kyllä sattui kuulemaan nimiä ja niin, mutta ne eivät juurikaan herra kiinnostaneet, eiväthän ne kuitenkaan pysyisi herran päässä paria sekunttia kauempaa, jos hyvä tuuri olisi. Huonolla tuurilla vielä vähemmän aikaa kestäisi unohtamiseen. Herra itseasiassa oli jo niin tottunut sellaiseen ettei enää välittänyt asiasta eikä tuntenut itseään oudoksi koska ei millään muistanut useampien nimiä. Tämä Cainekin jäi mieleen vain koska herra oli yrittänyt selvästi tappaa tämän. Ei sillä että herra tunsi olonsa nolostuneeksi siitä että oli tehnyt niin. Itsepuolustusta se tavallaan oli, vaikka tavallaan.. ei tosiaankaan. Herra odotti rauhallisesti että kaikki oli ohi, ja pian oltiin jo parantelemassa haavoja, tai jotain sen tapaista. Herra ei aikonut kysellä mitä ihmettä tuo Caine teki nytkin, varsinkin koska herraa ei kiinnostanut lainkaan. Herra kuitenkin tunsi suurta houkutusta hypätä puun oksalle ja nukahtaa sinne jos kerran oltiin pysähdytty. Herra haukotteli hiljaa ja kevyesti ja laskeutui Seaverin kyydistä, kiiveten lähimpään puuhun katsoakseen hetkeä paremmin. Olisi muutenkin helppoa vain hypätä alas ja palautua ratsun selkään. Herra päätti, kun kerran muuta tekemistä ei ollut ja nukkuakaan ei saanut, että tutkisi omistiko herra omia haavoja. Herra tunnusteli kohtaa johon Cainen miekka oli osunut, ainakin herra muisteli sen osuneen siihen, ja nappasi miekkansa huomatessaan veren vuotoa. Oli kyllä hassua, vuodettiin jo omiensa aseista heti ensimmäisenä. Herra otti nopeasti miekan huotrastaan ja sujuvasti jäädytti haavan niin ettei se enää vuotanut lainkaan. Miten jäädytetty haava ylipäätänsä voisi vuotaa? Herra päätyi katsomaan näiden muiden perillisten touhuja puun oksalta, valmiina puuttumaan johonkin jos todellinen tarve oikeasti tulisi - tuskinpa vain.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com