Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 10.08.2015
14:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

En tosiaan ollut kyllä ihan täysin varma, että mihin kummaan meninkään lupautumaan sen haavan parantamisen suhteen. Kuitenkin saan jonkun kuolion päähän tai koko pääni tipahtaa pois paikoiltaan tai sitten kun nousisin ylös niin kuolisin jonkun mysreerivoiman takia. Tai sitten vaan ottaisin ja kuolisin yllättäen ja siinä kaikki sitten olisikin ja kiitos moisen ihmeparantamisen. Se tosin ei sitten varmaankaan olisi enää parannus vaan jonkunlainen tappo- tai murhayritys. Saattoihan Caine haluta päästä minusta ihan vaan eroonkin syystä tai toisesta, kuten, että olen liian vaarallinen ja on parempi hoitaa hullut pois tieltä, vaikka itsehän en itsessäni mitään ongelmaa nähnyt. Moni muu kyllä tuntui näkevän. Caine voisi siis kuulua niihin, jotka näkivät vaan virheet minussa.

Joka tapauksessa sain täsmennyksen siihen, että ei Mireya tarkoittanut, että pääni sisällä olisi jotain vikaa, vaan sitä, että joku kurppana oli tullut ja lyönyt takaapäin. Saattoi hyvinkin olla esimerkiksi sen kiduttamani naisen mies tai vaikka veli tai isä tai jotain, koska isku oli selvästi ollut melko kova ja koska naiset osaavat vaan inistä ja valittaa, niin ei nainen kyllä voinut olla se, joka iski. "Tajusin sen kyllä jo itsekin..." mutisen siihen, mutta seuraavaksi siihen, että varsin loistavaa, että tyydyin moiseen ihmeparannukseen. Niinpä... mitähän siitäkin vielä tulisi?

Tosin seuraavaksi Caine alkoi harjottamaan itsensä viiltelyä. No eipä se uutta ainakaan itselleni ollut. Harrastin samaa itsekin, jos en löytänyt ketään muuta, jota voisi kiduttaa. Tosin, enhän toki itseäni kiduttanut. Jotain verellä läträämistä Caine kyllä harrasti ja lopuksi ne hänen verensä oli siinä miekan terällä. "Aijotko siis myrkyttää minut?" kysyn seuraavaksi, koska moinen alkoi muistuttamaan ensinnäkin jotain verivalan suorittamista tai sitten jotain vastaavaa, mutta kunhan ajattelin, että veriryhmämme saattoivat erota toisistaan tai siis ei muuten, mutta ihan kiinnostuksesta siirsin yhdelle kiduttamalleni henkilölle jonkun toisen randomin verta, niin tämä, jolle verta oli siirretty, kuoli melko nopeasti, vaikka en ollut edes tehnyt sille henkilölle mitään muuta kun sitonut tuoliin kiinni. Joka tapauksessa Caine on tehnyt tämän monet monet kerrat, joten tässä ei pitäisi olla mitään eikä kukaan ollut vielä kertaakaan kuollut. "Eli olet siis hoitanut myös päävammoja?" kysyn sitten vaikka hyvähän se nyt tässä vasta on kysyä kun toimitus oli jo alkanut.

Pian homma kuitenkin ilmeisesti hoidettiin ja mitäänhän en tietenkään tuntenut tai siis kipua ainakaan, mutta sitten punapää kyseli, että onko nyt parempi. "Kyllä varmaan... Ainut vaan, että olo on aika verinen", totean vielä siihen, koska olihan yltäpäältä veressä. Päälläni oli siis omaa vertani, sen kiduttamani naisen verta, Mireyan verta ja en yhtään ihmettelisi, jos se Urumiyankin prinssi olisi sotkenut haavansa vaatteisiini. Siinähän niitä sitten oli.

>on juu, Misse on kaunis nimi XDD
jeah XDD

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 10.08.2015
15:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Aivan, se oli tehtävämme lähtiessämme matkaan, mutta kun meitä alkoi kertyä laaksoon, päätimme, että aseiden jättäminen laaksoon olisi haaskausta, ja sen sijaan lähtisimme ajamaan valloittajat pois valtakunnistamme. Laaksosta lähtiessämme päätimme suunnata ensimmäiseksi Vinemaria kohti, ellei matkalla ilmene syytä muuttaa suunnitelmaa”, Beniamino vastasi. Puhuminen tuntui taas sujuvan takeltelematta, alkoihan hän jo hieman rauhoittua, kun toinen ei näyttänyt olevan loukkaantunut tai edes huomioivan hänen etikettivirhettään sen kummemmin.

”Olen ollut poissa kumppaneideni luota jo jonkin aikaa, ja on mahdollista että he alkavat hiljalleen huolestua minusta. Sallinetteko minun ehdottavan, että seuraisitte minua ja vastailen kysymyksiinne vielä matkan aikana, mikäli tämä ei vielä vakuuta teitä siitä, etten ole vihollisenne?”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.08.2015
16:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calderia harmitti hieman kuinka Beniamino oli päässyt nopeasti yli takeltelustaan, se oli ollut oikeastaan aika huvittavaa katsottavaa. Toisen puheissa kuulosti myös olevan järkeä ja huomatessaan ettei tällä aiheella saanut ainakaan toista murrettua mikäli tämä todellakin vain esitti, Calder päätti vaihtaa suunnitelmaansa. ”Selvä, olen mukana”, hän sanoi vakavoituen. Sen jälkeen hän asteli palamattoman nuotionsa luokse potkaisten muutaman kiven kauemmaksi, jotta ei näyttäisi siltä kuin kukaan olisi ollut vielä hetki sitten paikalla. Rauhallisesti hän nosti kirveensä maasta ja lähtien irrottamaan Rayea puusta. ”Näytä tietä ja pidä kädet näkyvillä. Yksikin epäilyttävä liike ja olet päätä lyhyempi”, Calder sanoi vakavasti osoittaen Beniaminoa kirveensä terällä. ”Ja olettaen, että uskon tarinasi, mikä saa sinut luottamaan siihen etten ole yksi vihollisistasi?”

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 10.08.2015
16:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Hymähdin, kun Ryuumei alkoi taas kysellä typeriä kysymyksiä uhoavalla äänellä. Ehkäpä olisi syytä hieman tarkistella niitä aivojakin, kun tuosta suutahti, vaikka olin tarkoittanut ainoastaan hyvää sillä pään tutkimisella kerta tuo oli iskun saanut päähänsä. En kuitenkaan sanonut mitään. Caine korjasi vielä Ryuumein väärinkäsityksen, hyvä vain niin ei jäänyt epäselväksi. Pian alkoikin jo jokin parannustoimitus, kun Caine oli tutkinut Ryuumein pään. Katselin toimitusta, se oli outoa, että punapää viilsi itseään parantaakseen jonkun toisen ja viilsi vielä parannettavaa. Ilmeisesti se silti paransi haavan. Katsoin, kun Caine paransi vielä oman haavansa, jonka oli äsken viiltänyt. Hämmästyttävä taito. En ollut koskaan nähnyt moista.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 10.08.2015
17:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

En tajunnutkaan, että istuin edelleenkin Ikukun eli hevoseni selässä, mutta olin niin jäänyt keskittyneesti katsomaan kun Mireya ja se albiino veressä olivat aloittaneet jonkun sanaharkan. Ei siinä toki mitään, mutta voisin paljastuakin tuon takia. Joku puolestaan oli huikannut, että menee katsomaan jotain tilannetta vähän matkan päähän, mutta se oli tullut niin nopeasti, että en ollut edes asiaa juuri tajunnutkaan. Riita kuitenkin sen kun vaan jatkoi ja pian albiino kyseli, että kerjäsikö Mireya verta nenästään. Mireya ei näyttänyt kuitenkaan luovuttavan asian suhteen, jolloin albiino kaivoi jotkut veitset esiin liivinsä alta ja kävi Mireyan kimppuun. Säälittävää kyllä, mutta vaikka näin kaiken, niin en uskaltanut mennä väliin ja lähinnä olikin vaan jähmettynyt paikoilleni katsomaan tätä toimitusta. Kaikki loppui kuitenkin siihen kun Caine laittoi homman poikki ja koitti saada kummankin päähän järkeä. Mireya ei asiaan juurikaan mitään sanonut, mutta albiino sanoi kuitenkin siitä, että syy olisi ollut Mireyan. Itsehän albiino oli kimppuun hyökännyt ja siitä sanaharkka jatkuikin vielä hetken, mutta loppui sitten lähinnä siihen, kun Caine kyseli, että kuka haluaa kokea ihmeparannuksen. Minä taas seurasin edelleenkin lähinnä vierestä. Kukaan ei kuitenkaan halunnut ihmeparannusta, mutta sitten kyseltiin jo nimiä. Eli tämä albiino olikin siis Ryuumei eikä vaan albiino veressä. Lisäksi tämä oli Dehrahin prinssi. Caine ja Mireya esittäytyivät myöskin ja muut näyttivät pitävän nimensä omana tietonaan. Minä taas en vaan saanut vieläkään suustani mitään, mutta onneksi riita oli saatu kuriin.

Sitten kuitenkin alettii pohtimaan pään vammoja ja tämä Ryuumei kyseli jostain myrkyttämisestä ensin. Aika ironista, että hän kysyi myrkyttämisestä, vaikka itse ikään kuin hallitsi myrkyn aseensa avulla. Seuraavaksi kyseltiin kuitenkin jo siitä, että Caine oli siis parantanut päävammoja ennenkin kun Caine sanoi, että hänellä on kokemusta. Mutta siis kuitenkin... tännekö me sitten jäätäisiin vai menisimmekö pidemmälle? Luulen, että pidemmälle tai siitä Mireya ja Cainekin olivat puhuneet, mutta kuitenkin odotimme siis ensin jotakuta. Ruuasta oltiin myöskin puhuttu ja olisihan ruokaongelmakin kaiketi hyvä ratkaista. En ollut varma omista ruokavarastoistani, mutta olin aika paljon mukaani sitä kyllä napannut varmuuden vuoksi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 10.08.2015
19:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Erinomaista, tänne päin sitten, jos suvaitsette. Uskon, että tulette huomaamaan että luottamuksenne ei ole hukattua”, Beniamino vastasi Calderin kehotukseen näyttää tietä. Ei hän edelleen voinut moittia toista siitä että tämä pysyi varuillaan, mutta uhkailut olivat hieman ehkä liikaa. Sitä Beniamino ei kyllä ulospäin näyttänyt, eihän toista sopisi suututtaa nyt kun näin pitkälle oli jo päästy. Hän lähti kävelemään kohti muita, pitäen kädet näkyvillä ja huolehtien, että viitta pysyi selkäpuolella.

”Minulle on vaikea valehdella ilman että huomaan sen. Ja teidän asunne ei ole vihollisen haarniska ja se on liian hieno kuuluakseen haarniskan alle, joten ette selvästi ole heidän sotilaitaan. Lisäksi, kirveenne, jonka huomasin nuotion vierellä, ei selvästi ole mikään tavallinen kirves. Tästä päättelin, että totennäköisesti olette myös perillinen, sillä joukkomme ei ole vielä täysi”, Beniamino vastasi samalla kun johdatti Calderia takaisin muita kohti. Eihän se ollut aivan totta, mutta ei hän oikein voisi kertoa totuuttakaan ihan vielä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.08.2015
20:05
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

”Vai niin”, Calder mietti ääneen. Kai toisen sanoissa oli järkeä, mutta ei hän itse olisi vaivautunut katsomaan vastustajansa ulkonäköä. ”Mutta miksi ensimmäisenä Vinemar? Lunemarin ymmärrän että se on tarkoin vahdittua seutua kun laakso sijaitsee siellä, mutta luulisi äkkiä että Nierdalesin prinssi haluaisi pelastaa oman valtakuntansa ensimmäisenä. Reittikin sinne olisi helpompi.” Ei Calderilla ollut mitään valittamista suunnitelmasta, itse asiassa se sopi hänelle paremmin kuin hyvin että Vinemar vapautettaisiin ensimmäisenä, mutta luulisi kruununperillisen pitävän oman valtionsa puolia. Vinemarin perillisen ilmestyminen paikan päälle tuskin olisi tälle mieluinen asia siinä vaiheessa, kun hän voisi pitää oman valtionsa puolia. Ajatus tuntui sotivan hänen järkeään vastaan ja se herätti uusia epäilyksiä Beniaminoa kohtaan. Tosin tässä vaiheessa Calder ei enää voinut perääntyä, hän seuraisi toista muiden luokse ja tekisi lopullisen päätöksensä vasta nähtyään ryhmän. ”Ja lopeta se teitittely”, Calder käski hieman vaivautuneesti. Hänen omat sotilaansakin saattoivat puhutella häntä ties miten, joten Beniaminon kohtelias käyttäytyminen häiritsi häntä, hehän kuitenkin olivat samalla tasolla arvoasteikolla.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 10.08.2015
23:36
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

”Pahoittelen, aina ei voi tietää kuinka tarkka toinen on etiketin noudattamisesta. Mutta, päätimme suunnata Vinemariin, sillä tässä vaiheessa meitä pidetään todennäköisesti vain joukkona aatelislapsia, jotka eivät tiedä sodasta mitään. Joten olisi todennäköisintä, että suuntaisimme Nierdalesiin, koska se olisi helpompi reitti, eikö? Jos menemmekin Vinemariin, se reitti on tässä vaiheessa oletettavasti heikommin vartioitu, ja koska meitä aliarvioidaan vielä, pääsemme yllättämään. Myöhemmin meidän ei tarvitse taistella tietämme vihollisarmeijan läpi vaikealla reitillä, sillä aina kun vapautamme yhden kuningaskunnan, jäljelle jäävistä tulee entistä paremmin vartioituja. Ymmärtänett- ...ymmärtänet mitä tarkoitan?” Beniamino pysähtyi, ja kääntyi hitaasti Calderiin päin.

”Olemme lähellä muita, joten jos te-... sinulla on vielä jotain kysyttävää, niin tässä on tilaisuutesi”, Beniamino kysyi kallistaen päätään odottavasti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.08.2015
00:00
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

En pahemmin voinut vastata Ryuumein kysymyksiin parantamisoperaation aikana, sillä se vaati täyden keskittymisen. Näytti ehkä helpolta vain viiltää miekan terällä haavan päältä ja se parani tuosta noin vain, mutta todellisuudessa se oli hyvin tarkkaa työtä eikä hoitunut ihan vain sormia napsauttamalla. Ymmärsin kyllä Dehrahilaisen epäilyksen homman suhteen, eivät kaikki Caenezhissakaan olleet tottuneet tähän parannusmetodiin ja isäni käytti miekan parantavaa voimaa yleensä vain vakavampien haavojen parantamiseen, mitä ei muilla konsteilla saisi parannettua. Ei hän nyt kuitenkaan ollut mikään lääkäri, joten ei hän voinut kuluttaa aikaa parantelemalla kaikkien pienimpiäkin ruhjeita. Ymmärsin sen, vaikka olikin sääli, ettei miekan voimaa voinut käyttää kaikkien hyväksi. Itse aioin kyllä käyttää sitä ystävieni auttamiseen parhaani mukaan, niin pieniin kuin suuriinkin haavoihin, mutta se olisi samalla harjoitusta. Ainahan oli varaa tulla paremmaksi ja hallita miekan voimaa vielä paremmin. Isäni ei tarvinnut omaa vertaan muiden parantamiseen, hän pystyi tekemään sen ilman veriyhteyttä. Siihen en itse vielä pystynyt.

Ryuumein ensimmäinen huolenaihe oli se, että aioinko myrkyttää hänet, ilmeisesti siksi, että sotkin miekan omalla verellä. No en kyennyt juuri sillä hetkellä vastaamaan siihen, mutta miekan voima oli puhdistava ja parantava, ei sillä myrkytetty ketään. Selittäisin asian sitten hoidettuani homman, niin hän saisi mielenrauhan. Toinen kysymys koski sitä, että olinko parannellut päävammoja ennemmin. No en varsinaisesti kyllä ollut, mutta ehkä Ryuumein ei tarvitsisi tietää sitä, huolestuisi vain turhaan. Lopulta kun sain homman hoidettua ja kyseltyä Ryuumeiltä vointia, tämä sanoi voivansa varmaan ihan hyvin. Ainoastaan olo oli melko verinen. ”Se on melko oletettavaa, kun on yltä päältä veressä.” Vastasin huvittuneesti laittaessani miekkaa takaisin huotraansa. Missähän olisi vettä lähinnä, ei varmaan ollut mukavaa kulkea verisenä kovin pitkään, etenkään sitten, kun veri pääsi kuivumaan.

Sitten muistin, että minunhan varmaan oli tarkoitus selittää tekemisiäni Ryuumeille, olihan hänellä oikeus tietää, että mitä olin tehnyt, hänen päästään kuitenkin oli kyse. ”Aivan, en voinut vastata aikaisemmin kysymyksiisi, koska minun oli keskityttävä. Mutta mitä kysymykseesi verenmyrkytystä koskien tulee, niin siitä ei tarvitse kantaa murhetta. Caenezhin valkealla terällä on puhdistava ja parantava voima. Vertani ei päässyt haavaasi pisaraakaan, miekan energia pitää terän puhtaana. Mitä taas tulee siihen, miksi viilsin itseäni ensin, niin tarvitsen muiden haavojen parantamiseen yhteyden oman ja parannettavan veren välille, jotta saan ohjattua miekasta oikean määrän energiaa haavaan. Sitä on vähän monimutkaista selittää, mutta ehkä tämä helpotti oloasi jonkin verran, kun tiedät, että kyseessä ei ollut mikään paholaisenmanaamisrituaali. ”Selitin Ryuumeille ja toki myös muille kuulolla oleville. Katsahdin muita metsässä olijoita. Mitenhän kauan olimme jo odottaneet tässä? Ei kai Benin lähdöstä nyt vielä kovin kauaa voinut olla, turha hätäillä vielä, mutta voisi hän jo pikkuhiljaa palata. Eldstankin oli jäänyt jonnekin, toivottavasti mitään ei ollut sattunut. Paikalla kuitenkin olivat minun lisäkseni Ryuumei ja Mireya, sekä astetta hiljaisempi prinssi, joka taisi olla Lunemarista jos oikein muistin tai sitten olin vain päätellyt niin. Lisäksi paikalla oli tai pitäisi olla Shinkann… mihin hän oli livistänyt? Katseltuani hetken, äkkäsin tämän puussa. En nyt tiennyt mitä hän siellä toimitti, muttei erityisemmin näyttänyt pitävän vahtia ainakaan, kuten olisi voinut kuvitella henkilöstä, joka löytyy puun oksalta. Tai saattoi hän huvikseenkin siellä olla, mutta meillä päin puista yleensä pidettiin vahtia.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.08.2015
09:56
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Tämä Caine niminen punapää ei siis varmaankaan ajatellut vastata kysymyksiini ollenkaan, vaikka mielestäni ne olivat kyllä aika oleellisia kysymyksiä sen kannalta, että jos nyt sitten heitän veivini, niin se ei johtuisi kyllä verenhukasta millään tavalla. En ollut vuotanut niin paljoa kuitenkaan verta, koska päälläni oleva veri ei suurimmaksi osaksi todellakaan ollut omaani. Hiuksessa toki oli omaa vertani ja varmaankin niskassa ja paidan ex-valkoisissa kauluksissa. Nyt ne taisivat olla enemminkin punaiset ja oli miten oli niin paita taisi varmaankin olla entinen. Se tuskin olisi enää koskaan valkoinen. Lisäksi se inhottava, koska liiskautui ihooni kiinni, koska se oli märkä verestä. Veri ei onneksi ollut vielä kuivunut tai osa oli kyllä toki, mutta ei kaikki kuitenkaan. Olisi suotavaa löytää jostain varmaankin joku lampi tai järvi tai joku vastaava. Pakkohan täällä oli jossain vettä olla. Juomavettä taas ei viitsinyt käyttää moiseen ja koska olin yltäpäältä veressä, niin juomavesi loppuisi kesken melko nopeasti. Mutta eikö jonkun täällä pitäisi ikään kuin olla se, joka hallitsee veden? Jos se Ben - mikä ikinä onkaan - on Nierdalesin prinssi, niin hänen voima tai hänen valtakuntansa voima taisi olla henki, jos oikein muista. Tosin sen toimivuudesta en toki tiedä ja henki ei ole vettä, joten se ei kiinnosta. Cainen valtakunnan voima on veri, kuten jo tulikin selväksi. Mireya sanoi olevansa Estarin prinsessa ja hänen aseensa voisi ehkä olla ikään kuin kasvivoimaan tai maanvoimaan tai johonkin vastaavaan voimaan perustuva. Se joku, joka taas oli jäänyt ilmeisesti jälkeen ja eksynyt, oli joku, ei mitään hajua, että kuka tai mistä on kotoisin, mutta ei hän kyllä varmaan mikään veden hallitsija ole. Urumiyan prinssi taas hallitsi jään, koska tämä teki jäätä hyökkäys hetkellään. Toisaalta jää on veden muoto, joten voisiko hän olla se vesi tyyppi? Toisaalta käsittääkseni homma meni kyllä niin, että vesi ja jää on erikseen ja jos Urumiyan prinssi on jäätyyppi, niin eihän voi silloin olla vesityyppi? Kuka siis puuttuu vielä? Aivan hiljainen nössö hevosensa selässä. Ase kuitenkin symboloi mielestäni ilmaa tai tuulta vai mikä onkaan, mutta ei vettä ainakaan. Muutama puolestaan puuttuu ja myrkky ei asiaa auta.

Joka tapauksessa Caine vaan jatkoi pääni kanssa, mutta en kuitenkaan saanut vastausta, mutta pian se kuitenkin oli ohi ja sitten omaan vastaukseeni, että verinen olo saattoi johtua siitä, että olen ihan veressä. "Melko terävä huomio kyllä... Ei täällä lähellä sattuisi olemaan edes jotain jokea?" kysyn sitten. Tosin lähinnä ihan yleisesti eli kuka tahansa saisi vastata siihen, mutta koska Urumiyan prinssi oli kadonnut, nössö hevosen selässä oli koko ajan hiljaa, Miyera päätti, että ei puhu minulle ollenkaan, Ben katosi, se yksi jäi jälkeen ja eksyi, muita ei näkynyt, itse en osannut vastata kysymykseeni, niin Caine taisi olla ainut, joka voisi vastata ja hän sitten varmaan vastaisi, että ei tiedä, joten se siitä. Kannatti kuitenkin yrittää.

Viimein pääsimme kuitenkin niiden kysymyksieni äärelle ja mitä johonkin myrkytystilaan tuli, niin näin ei ollut, koska miekan tai jonkun vastaavan valkoinen pää oli parantamisen lisäksi pudistava ja hänen verensä ei siis päässyt haavaani. Merkillistä. Tosin viiltamisen idea oli se, että hän ei suinkaan ollut itsetuhoinen vaan verellä sai jonkun yhteyden tai jotain ja lopuksi se olikin vaikea selitettävä. "Ai... No kai sen jotenkin tajusin", sanon siihen, vakka en ollut varma, että mitä tajusin, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään paholaisenmanaamisrituaali. Tosin sitä en edes odottanut. Mutta joka tapauksessa olisi edelleenkin kiva päästä tästä verestä eroon, koska se oli silmiinpistävän väristä ja kuivunut veri iholla oli melko inhaa ja se, että paita liiskaantuu kiinni vartaloon, on sitäkin inhempaa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.08.2015
10:43
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder kuunteli Beniaminon selitystä hiljaisena, vahtien toisen jokaista liikettä. Vaikka hän ei ollut aluksi ajatellut asiaa yhtä monimutkaisesti, se kävi nyt järkeen, oikeastaan Calder jopa ajatteli sen olevan loistosuunnitelma. Vihollisena hän olisi ajatellut juuri kuten toinen oli kuvaillut.

Beniaminon pysähtyessä Calder siristi silmiään varautuneesti ja otti paremman otteen kirveestään. He eivät vielä olleet muiden luona, joten miksi pysähtyä? Hän oli juuri aikeissa kysyä asiaa, mutta toinen avasi jälleen suunsa selittääkseen tilanteen. Oli oikeastaan aika miellyttävää, että Beniamino oli valmiina vastaamaan kaikkiin hänen kysymyksiinsä nyt, ettei hänen tarvitsisi myöhemmin laittaa koko porukkaa kuulusteltavaksi. ”Tämä tieto riittää minulle toistaiseksi vallan mainiosti, näytä vain tietä”, Calder sanoi. Hän oli edelleen hieman varauksellinen mutta ei enää hermostunut.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 11.08.2015
11:15
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino nyökkäsi, ja kääntyi taas hitaasti johtamaan Calderia muiden luokse. Kun hän oli sen pienen aukion reunalla, jolla muut olivat, hän korotti ääntään sen verran, että aukiolla olevat kuulisivat hänet. ”Olen palannut, ja mukanani on Vinemarin kruununperillinen Calder”, hän huikkasi. Hän käveli aukiolle. ”Pahoitteluni että viivästyin. Calder kaipasi, ymmärrettävästi, hieman suostuttelua lähteäkseen mukaani.”

”Sallinette minun esitellä teidät toisillenne: punahiuksinen herra on Caine, Caenezhin kruununprinssi. Kaunis neitomme on Mireya, Estarin kruununprinsessa. Ratsailla oleva nuoriherra on Daisuke, Lunemarin kruununprinssi. Tuolla puussa istuva herra on Shinkann, Urumiyan kruununprinssi. Gerosin kruununprinssi, Eldstan näyttää olevan jossain muualla tällä hetkellä, mutta hänkin on joukossamme... ja valkohiuksisen kruununprinssin kanssa en ole tainnut edes itse esittäytyä. Beniamino Nierdales, palveluksessanne”, Beniamino lopetti kumartaen. Toista kertaa hän ei unohtaisi esittäytyä itse.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.08.2015
11:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder seurasi Beniaminoa aukion reunalle, jättäytyen kuitenkin hieman syrjempään voidakseen tarkkailla tilannetta kaikessa rauhassa. Hän seurasi katseellaan kaikkia sitä mukaa kun Beniamino esitteli heidät, nyökäten pienesti jokaisen kohdalla. Hän kuitenkin epäili että saattaisi ehkä tarvita jossain välissä muistutusta, mutta pyrkien muistamaan nyt niin monta kuin pystyi. ”Onko Beniamino aina väkivaltainen tavatessaan uusia ihmisiä?” Calder kysyi, osittain ihan puhtaasta uteliaisuudesta, osittain halusta näpäyttää aikaisemmasta välikohtauksesta. Kuunnellen mikäli joku vastaisi kysymykseen hän laskin kirveen kädestään nojaamaan puuta vasten ja sitomaan Rayea samaiseen kasviin kiinni, tamman tutkiskellessa muita eläimiä kiinnostuneena.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.08.2015
19:44
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Mietin hetken, kun Ryuumei kysyi, oliko täällä lähistöllä jotakin jokea. ”En ole varma, kun en ole läheltäkään kotoisin ja tämä on ensikerta näin etelässä… Äskeisessä laaksossa oli joku onneton puro ja metsästä itään päin on kyllä iso joki, mutta sinne on matkaa aika lailla. Ylitin sen kun tulin… Hei Daisuke, tiedätkö sinä, onko täällä lähistöllä mitään vesialuetta?” Kysyin melko hiljaiselta prinssiltä, mutta muistaakseni hän oli Lunemarista, joten häneltä oli paras kysyä, hänhän asui täällä. Minä asuin kokonaan toisella puolen Gildomeraa. Ryuumei taisi sitten jotenkin ilmeisesti ymmärtää selitykseni tai ainakaan tämä ei kysellyt aiheesta enää, joten ehkä tämä oli vakuuttunut, etten yrittänyt tappaa häntä. Venyttelin väsyneesti käsiäni, selkä muistutti taas iloisesta kohtaamisestani Shinkannin kanssa, mutta enää se ei ollut ihan niin kipeä kuin vielä pudotuksen jälkeen ja ratsastuksen aikana.

Havahduin, kun tutun oloinen ääni ilmoitti, että Ben oli palannut ja että hänellä oli vielä mukanaan Vinemarin kruununperillinen, nimeltä Calder. Käännyin sinihiuksisen Nierdalesilaisen puoleen ja tämän vierellä olevaan pitkään tummahiuksiseen mieheen. ”Tervetuloa takaisin Ben!” Huikkasin hilpeästi, en nyt mitenkään lujalla äänellä, enhän halunnut kuuluttaa vihollisille olinpaikkaamme. Ben pahoitteli viivästymistään, koska Calderia oli kuulemma saanut vähän suostutella matkaan. ”Ei se mitään, hyvä kun olette molemmat turvassa.” Vastasin hymyillen, minkä jälkeen Ben esitteli kunkin vuorollaan. Heilautin kättäni oman nimeni kohdalla Calderille joka nyökäytti päätään tervehdykseksi. Ryuumein nimeä Ben ei kuitenkaan tiennyt, joten häntä hän ei voinut esitellä. ”Hän on Dehrahin kruununprinssi Ryuumei.” Esittelin reippaasti Ryuumein puolesta. ”Mikä harmi, menetitte äsken melkoisen tappelunpoikasen, mutta hienoa, saada Vinemarin edustaja mukaan ylväälle sotaretkellemme.” Jatkoin tarkoittaen Ryuumein ja Mireyan välikohtausta. Calder kysyi sitten ainoastaan, että oliko Beniamino aina väkivaltainen tavatessaan uusia ihmisiä. Katsoin Beniä hiukan kummeksuen. ”Käytitkö samaa esittäytymistapaa kuin jääprinssimme?” Kysyin Beniltä, mutta käänsin sitten katseeni Calderiin. ”Tervetuloa joukkoon. Oletan, että Beniamino ehti kertoa suunnitelmistamme sinulle? Miten hyvä homma, kun kerta matkaamme Vinemariin ensiksi, on hyvä olla joku joka tuntee seudun.” Jatkoin tyytyväisesti, koska hommahan sujui oikein mukavasti. Kun vain pääsisimme matkaan ja vettä ja ruokaa ja jonkun leiripaikan ja suunnitelmat kuntoon niin hommat sujuisivat kaikin puolin oikein mukavasti.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 11.08.2015
20:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Ben. Beniamino veti hiljaa syvään henkeä hillitäkseen närkästymisensä. Eihän hän ollut vielä sanonut kenellekään heistä, että ei pitänyt, nimensä lyhentelystä, joten hänen ei pitäisi suuttua siitä nyt. Tai oikeastaan hän vihasi sitä. Beniamino oli ylpeä nimestään, ja sen lyhentäminen tuntui jotenkin... väärältä ja epäkunnioittavalta, mutta eiväthän toiset sitä sanomatta voineet tietää.

”Pyytäisin, että välttäisitte kutsumasta minua Beniksi. Minä... en oikein pidä siitä” Beniamino pyysi hieman vaivautuneena. Hän yritti pitää äänensä mahdollisimman neutraalina, mutta närkästyminen kuului siinä hieman, joten varmaan tarkkaavaisimmat huomaisivat sen. Esittelykierroksen jälkeen Caine mainitsi jonkin tappelunpoikasen, mutta ennen kuin Beniamino ehti kysyä mitä Caine sillä tarkoitti, Calder väitti, että hän oli ollut väkivaltainen. Tämä järkytti Beniaminoa, ja Cainekin katsoi häntä kummeksuen.

”S-siis, en nyt i-ihan. M-minä vain... vain varmistin, tuota, e-ettei Calder... käytä k-kirvestään ja lyhennä m-minua pääni verran. N-niinkuin hän u-uhkasi jos... jos tekisin j-jotain epäilyttävää, m-matkalla tänne. O-olen varma, että h-häneen ei... ei sattunut, m-muuta kuin ihan... ihan vähän v-vain, korkeintaan”, Beniamino takelteli yrittäessään selittää toimiaan Cainelle. Calderin mokoma, menikin sanomaan jotain tuollaista ja saamaan hänet taas änkyttämään. Beniamino tuijotteli kenkänkärkiään kiusallisen tietoisena siitä, että tilanne ei näyttänyt häntä erityisen hyvässä valossa, ja osittain nolostuneena änkyttämisestään. ”P-pyysin kyllä anteeksi heti perään”, Beniamino sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä, katse edelleen kengissään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.08.2015
20:55
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Istuin edelleenkin samassa kohdassa, koska en ollut vielä ylöskään kuitenkaan päässyt. Samalla odottelin jonkunlaista vastausta siihen kysymykseeni jostain purosta tai ihan sama mistä, mutta kunhan on vettä. Lätäkkö nyt ei ehkä olisi se juttu kuitenkaan, koska kuka nyt lätäkössä haluaa itsensä pestä ylipäätään? Joka tapauksessa Caine oli sitten loppujen lopuksi ainut, joka todella osasi vastata kysymykseeni vedestä tai siis purosta tai no ylipäätään jostain vesialueesta, mutta Caine ei kuitenkaan ollut asiasta varma, koska ei ollut täältäpäin kotoisin. Aivan... Eipä niin. "No joku muu varmaan on", sanon siihen. Caine kuitenkin jatkoi, että äskeisessä laaksossa olisi ollut joku puro ja metsästä itäänpäin olisi ollut jokin iso joki. Niin, olisi varmaan pitänyt käydä siinä laakson onnettomassa purossa, mutta sellaiset eivät käyneet mielessäni kun vihdoin kidutusreissultani saavuin takaisin laaksoon. Lisäksi muut olivat jo kerenneet lähtemään paikalta, joten en jäänyt kyllä puroa edes etsimään siinä kohdassa. Seuraavaksi kuitenkin siihen, että joku oli siis Daisuke. Kukahan hänkin sitten oli? Tosin ei ollut kauheasti vaihtoehtoja, joten se taisi olla se nössö hevosen selässä. Kyseinen prinssi tosiaan näyttikin kääntävän katsettaan Caineen, joka kyseli siitä, että tiesikö tämä, että onko täällä lähellä vesialuetta. "E-en kulje paljoa metsässä... E-e-en siis ti-tiedä", prinssi sönkötti siihen. Jaa no siitä sitten, mutta kaiketi jossain kohtaan olisi pakko tulla vastaan edes pieni puro?

Asiasta kuitenkin niin sanotusti kukkaruukkuun kun paikalle pyyhältää Ben ja hän ilmoittaa, että löysi metsästä yhden kruununperillisen lisään ja hän on Calder. No ainakin tälläkin kertaa oli esittelyissä mukana. Caine toivotti sinihiuksetn tervetulleeksi takaisin ja Ben sitten alkoi esittelemään purukkaa nimeltä. Siis kaikki muut paitsi minua, mutta enhän ollutkaan kertonut nimeäni tälle. Samantekevää se minulle kuitenkin oli, vaikka kaiketi se olisi varmaan parasta kertoa myöskin oma nimeni. Tosin en kerennyt pahemmin edes kissaa niin sanoakseni sanoa kun Caine päätti esitellä minut minun puolesta. Olisin itsekin sen osannut tehdä, mutta eipähän ainakaan tarvinnut enää hoitaa mitään esittelyjä. Jatkoi Caine vielä siitäkin, että oli harmillista, että nämä kaksi olivat jääneet paitsi siitä minun ja Mireyan riidasta. "Ei se mitään... Voin järjestää sen uudestaan, niin kaikki pääsee nauttimaan siitä vielä ja osa jopa jo toista kertaa!" ilmoitan, mutta toki se oli vaan vitsi. Enhän nyt tosissani sen asian suhteen kuitenkaan ollut, vaikka ei haittaisi yhtään, jos vaikka saisinkin kiskoa naisen auki. Asiasta sitten siihen, että mitä esittäytymistapaa tämä Ben sitten oli käyttänyt. Minulle se taas oli samantekevää, mutta lopuksi uusi tyyppi sai myös tervetulotoivotukset. "Eli nyt kun Ben löytyi, niin olemmeko nyt sitten menossa johonkin?" kysyn, koska ainakin Mireya oli tässä hetki sitten selittänyt siitä, että olisi hyvä jatkaa matkaa. Niin ja minä halusin sen vesialueen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.08.2015
21:30
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder ei voinut estää pientä virnettä nousemasta kasvoilleen kun huomasi saaneensa Beniaminon änkyttämään jälleen, hän alkoi pikkuhiljaa huomata miten toinen saatiin nolostumaan. ”Noh, oon mä kokenut pahempiakin itikanpistoja”, hän naurahti Beniaminolle, ennen kuin keskittyi vastaamaan Cainelle. ”Joukosta puuttuu muutama, suuntana Vinemar, siinä oikeastaan kaikki mitä kuulin. Lisätkää vapaasti jos multa jotain meni ohi”, Calder sanoi. Nehän kuitenkin olivat tärkeimmät asiat mihin hän oli kiinnittänyt huomiota.

”En nyt mene lupaamaan teille että tuntisin kaikkia koloja Vinemarissa, minulla on siellä omat tukikohtani, mutta niihin voi luottaa”, hän jatkoi, menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin. Hän ei halunnut herättää porukalla liian suuria odotuksia että huolehtisi näistä, oppaana Calder voisi toimia, mutta sen enempään hän tuskin suostuisi ainakaan vielä.

Ilmeisesti porukka oli suunnitellut jatkavansa vielä matkaa eteenpäin, mikä ei juuri ilahduttanut nuorukaista. Hän oli saanut tapella eläimen kanssa koko päivän ja jos heidän pitäisi kulkea ratsain, Calder jäisi mielellään hetkeksi jälkeen lepuuttamaan ruumistaan ja hermojaan. Matka kuitenkin oli tällä hetkellä hänelle enemmän vain juoksua edestakaisin. Tähän hän ei kuitenkaan enää viitsinyt kommentoida mitään, päättäisivät mitä halusivat, tuhahti vain hieman kyllästyneesti vastalauseena.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.08.2015
12:53
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ben vaikutti jotenkin närkästyneeltä, enkä ihan ymmärtänyt syytä siihen, ennen kuin hän pyysi olla kutsumatta häntä Beniksi. Hän ei siis kuulemma pitänyt siitä. Harmi, Ben oli kiva lempinimi, mutta olisi varmaan pitänyt ensin kysyä, ennen kuin aloin keksimään omiani… Tosin olin tainnut tartuttaa sen jo muihinkin, koska olin lähinnä puhunut hänestä vain Beninä. Beniamino oli jotenkin vaikea, vaikka ei se nyt pituudella pilattu ollutkaan tai pidemmällä ja vaikeammallakin nimellä voi lapsensa siunata, mutta ehkä sitten koettaisin totutella siihen nimeen ja jättää Benittelyt sikseen. ”Ai, anteeksi. Koetan välttää sitä jatkossa.” Lupasin, koska en nyt mitään pahaa tarkoittanut kuitenkaan ja jos hän ei siitä pitänyt, niin en nyt tahallani alkaisi kiusaamaan. Etenkin kun hän vaikutti hiukan herkemmän puoleiselta kaverilta. No en tiedä miten itse suhtautuisin johonkin lempinimeen, minulle kun ei kukaan ollut sellaista koskaan antanut. Caine kun oli jo itsessään melko lyhyt ja aika vaikea sitä oli lyhentääkin, no ehkä jos oikein tahtoi niin voisin olla Cai, mutta – ne siihen loppuun ei ollut huima lisäys, etenkään kun e ei juurikaan ääntynyt. No mutta siis Beniamino, ei Ben, oli syytä muistaa.

Sitten Beniamino häkeltyi täysin, kun Calder mainitsi tämän väkivaltaisesta esittäytymisestä ja oma kysymykseni ei ilmeisesti auttanut asiaa. Tämä alkoi änkyttää jotakin, että ei hän nyt ihan väkivaltaisesti ollut käyttäytynyt, mutta hän varmisti, ettei Calder alkaisi huitoa kirveellään ja vakuutti vielä änkyttäen, että ei satuttanut miestä ainakaan paljon. Oli vaikea yrittää pidätellä nauruaan, kun Beniamino yritti sopertaa jotain itsepuolustusta harmittomaan vitsiin, koska selvästikin Calder oli vain kiusoitellut. Ei tämä olisi tullut mukaan jos olisi ollut hurjan katkera Beniaminon tavasta esittäytyä. Beniamino itse näytti ottavan asian paljon vakavammin. Lopuksi tämä vielä sönkötti, että oli kyllä pyytänyt anteeksi. Voi toista. ”Ihan rauhassa vaan Ben… iamino. Kumpikaan ei kuollut eikä ilmeisesti edes loukkaantunut pahasti. Tässä tilanteessa moinen varovaisuus on ihan ymmärrettävää ja Calderkin varmasti tajusi sen kyllä, kunhan kiusaa.” Koetin rauhoitella Beniaminoa huvittuneesti hymyillen, ja melkein unohdin olla Benittelemättä, mutta sain sentään juuri ja juuri korjattua tilanteen. Tilanne oli kuitenkin ihan ymmärrettävä, kellään ei ollut varaa virhearvioihin. No en ehkä olisi ihan niin ymmärtäväinen itse, jos lojuisin kuolleena vähän matkan päässä Shinkannin tervehdyksen jäljiltä, mutta näin ei ollut joten mitä turhaan kaunaa kantamaan.

Mutta sitten kuitenkin siihen asiaan, että mistä saisimme Ryuumeille vettä tähän hätään, mutta matkaoppaamme Daisuke ei selvästikään ollut tutustunut maansa luontoon kovin hyvin. Hän ilmoitti, ettei kulkenut paljon metsissä ja ettei siis tiennyt oliko lähistöllä vettä vai ei. Kummallinen kaveri, mitä tämä sitten teki, jos ei kuljeskellut metsissä? Toisaalta Caenezh oli lähinnä metsää ja vuoria, joten oli vaikea olla kuljeskelematta joko metsässä tai vuorilla. No kaupungit olivat asia erikseen ja toki teitä oli ja kyliä ja jopa vähän peltoja ja laidunmaita, mutta metsää oli silti aina joka puolella. ”Etkö tosiaan?” Ihmettelin sitä vieläkin, koska itse viihdyin metsissä oikein hyvin, enkä oikein ymmärtänyt, miten joku ei kulkenut niissä niin usein, että olisi tiennyt oliko siellä lampea tai puroa vai ei. No jaa, ehkä Lunemarin prinssi viihtyi enemmän kaupungissa tai sisätiloissa? No kuitenkin. Ei sille sitten mitään voinut, oli etsittävä vettä sitten ilman tarkempaa tietoa. Siitä kuitenkin siihen riitaan, jonka Beniamino oli mennyt ohittamaan tutkimusretkellään. Olisin voinut jättää mainitsematta, koska olisi ikävää jos Ryuumei innostuisi toistamaan näytöksensä. Kovin hän sitä jo ehdotti, mutta toivottavasti ihan vain leikillään. ”Ei kiitos, en usko että sille on tarvetta.” Vastasin tälle, mutta niin, pitäisi varmaan jatkaa matkaa nyt kun Eldstan oli myös ehtinyt mukaan. (on varmaan parempi autohitata sen verran et se tulee mukana ainakin kunnes Ohdotar ilmaantuu paikalle.)

Calder yhtyi myös siihen, ettei Beniamino todellakaan ollut pahemmin häntä satuttanut. Vaikutti mukavan rennolta kaverilta. Benkin vaikutti mukavalta, joskin hiukan tosikolta, mutta eihän siinä mitään vikaa ollut. Kohtelias hän ainakin oli ja sehän oli vain hyvä. Muutenkin kaikki vaikuttivat olevan ihan mukavan puoleisia tyyppejä. Ryuumei oli hiukan arvaamaton, mutta ihan mukava, Mireya oli kerrassaan herttainen tapaus, Daisuke oli hiukan hiljainen kaveri, mutta ehkä häneenkin tutustuisi paremmin. Eldstan vaikutti järkevältä ja kunnolliselta kaverilta myös, Shinkann oli hitusen omalaatuinen tapaus, mutta ehkä hänenkin erikoisuuteensa tottuisi? No kuitenkin, Calder mainitsi, että tiesi sen verran, että joukosta puuttui muutama ja että olimme menossa Vinemariin ensiksi. Mahtoiko hän tietää miksi? No kai sen ehtisi kertoa jos hän ei tiennyt, mutta luultavasti Beniamino oli kertonut sen ainakin suurin piirtein. ”Matkasta uupuu vielä Astoirwenin ja Celedenin edustajat, pitää toivoa, että törmäämme jossain vaiheessa ja ettei heille ole sattunut mitään. Mutta Vinemariin oli suunniteltu tosiaan mentävän ensiksi, siinä se suunnitelma suurin piirtein olikin ainakin vielä tässä vaiheessa, joten olet kyllä ihan tarpeeksi kärryillä.” Selvensin, koska emme nyt olleet vielä kovin pitkälle saaneet suunniteltua.

Calder huomautti, ettei voisi luvata, että tuntisi joka kolkan maastaan. ”No emme me sitä toki vaadikaan, mutta oletan sinun tuntevan seudut kuitenkin paremmin kuin me muut. Itse en ehtinyt nopealla läpikulkumatkallani kiinnittää paljon huomiota nähtävyyksiin.” Vastasin tälle, koska olin liikkunut lähinnä öisin metsässä lähellä rajaa, joten siinä oli Vinemarin tuntemukseni. Mutta tosiaan, pitäisi varmaan lähteä liikkeelle. ”Jos vielä kaikille yhteisesti, niin matkataan hiukan pidemmälle tästä metsän reunasta, etteivät viholliset heti löydä meitä. Etsitään sopiva leiripaikka ja koetetaan keksiä jotakin ruokaa ja mahdollisesti löytää sitä vettäkin.” Ehdotin, koska olihan porukka varmasti jo melko uuvuksissa, mutta tässä ei ollut kauhean turvallista pitää leiriä ja olimme viivytelleet jo tarpeeksi pitkään. Kävelin Gwaedin luo, joka söi tyytyväisesti ruohoa maasta, vaikken ollut kiinnittänyt sitä mihinkään. No hyvä, ettei ollut karannut.

// Näin yleisesti vielä, että jos joku ei oo paikalla just sillon ku muut jatkaa matkaa, niin oletan et kaikille on okei, että ne tulee sitten vaan perässä? Kaikki ei kuitenkaan voi olla samaa aikaa aina paikalla ja ois vaikeeta odottaa kaikkia ennen ku jatketaan ja seki ois vaikeeta, jos puuttuvat jäis sit vaan jälkeen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.08.2015
15:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Tämä Ben ei siis tykännyt Benittelystä, minkä olenkin jo hetki sitten aijemmin todennutkin, mutta ei hän kuitenkaan viitsinyt sitten mainita, että millä nimellä halusi itseään kutsuttavan ja koska hänen oikea nimensä ei sisäistynyt päähäni millään tavalla, niin hän saisi olla Ben, tykkäsi siitä tai ei. Tai, jos ei kelvannut, niin pelkkä B. Lisäksi tämä Ben tai pelkkä B oli niin loukkaantunut tai jotain. Ei se ole vikani, jos lapsen nimeksi on annettu joku sellainen, jota ei voi sisäistää sitten millään. Tosin en aikonut ottaa kenenkään nimestä mitään henkilökohtaista ongelmaa kuitenkaan. Selitykset kuitenkin jatkuivat sen uuden hyypän ja kyseisen Benin suhteen, mutta koska kyseiset asiat eivät minua kummemmin jaksanut liikuttaa, niin en pahemmin edes kuunnellut. Mutta sitten täysin eri asiaa eli siihen, että voisin järjestää riidan uusiksi. Toki edelleenkin ihan vaan vitsinä sen olin heittänyt, vaikka olisi sekin toki jotain tekemistä. Sille ei sitten kuitenkaan ollut kuulemma minkäänlaista tarvetta. "En sanonut sitä tosissani", sanahdan siihen ainoastaan kököttäen edelleenkin samassa kohdassa, mutta mitä suotta nousta kun ei kukaan ollut mitään matkan jatkamisestakaan vielä sanonut? Joka tapauksessa matkastamme uupui Astoirwenin ja Celedenin edustajat vielä, mutta kaipa hekin tulisivat paikalle elleivät olleet ja menneet kuolemaan. Lopuksi kuitenkin siihen, että olisimme siis jatkamassa matkaamme vielä tästä eteenpäin, koska muuten viholliset voisivat nähdä meidät tästä. No sama se, koska tarvitsen kuitenkin sitä vettä ja kun tästä nössydestäkään ei ollut mitään hyötyä. Caine tosin oli kysellyt tältä jotain siitä, että eikö hän tosiaan ollut ollut koskaan metässä. "En... ainakaan juurikaan", tämä suvaitsi lopulta jopa vastatakin, vaikka aika paljon myöhässä. No, mutta ei tuollainen nössö nyt mihinkään kykenisi muutenkaan. Nousen kuitenkin lopuksi ylös maasta, mutta kaaduin onnekkaasti takaisin maahan. "Hitto..." mutisen ja koitin uudestaan pystyyn ja jonkun mönginnän ja möyrinnän jälkeen pääsin vihdoin ylös. Onneksi Poison ei ollut kaukana, niin matkakaan tämän pollen luo ei ollut pitkä. Hevosen selkään kiipeäminen oli taas hieman vaikeaa, mutta siinäkin onnistuin. En vaan tajunnut, että mikä hemmetti jalkojani nyt sitten vaivasi. Puutumus? Vai joku muu? En ole lääkäri kuitenkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 12.08.2015
16:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Kuuntelin toisella korvalla, kun Caine ja Ryuumei jotain puhuivat. Caine varmaan vastaili kysymyksiin, joita Ryuumei esitti. Itse istuskelin yhä kivellä ja mietiskelin asioita katsellen maata. Pian kuitenkin nostin katseeni, kun kuulin Benin äänen. Tuolla oli joku mukanaan. Tuo joku oli kuulemma Vinemarin kruununperillinen. Hienoa, että Ben oli löytänyt lisää kruununperillisiä. Nyökkäsin pienesti, kun minut esiteltiin, mutta en sanonut mitään, koska ei ollut mitään sanottavaakaan. Katselin muita hiljaa, mutta naurahdin pienesti, kun uusi tuttavamme Calder kysyi, oliko Ben aina niin väkivaltainen. Tuskin, mutta en minä sitä kyllä tiennytkään, koska en ollut tuntenut Beniä vielä kovin pitkään. Tuo ei kuitenkaan vaikuttanut kovin väkivaltaiselta ihmiseltä.

Caine kertoi jotain Benille minun ja Ryuumein välikohtauksesta. Ryuumeihan alkoi siitä taas heittämään hieman huonolaatuista läppää, joten pudistin vain päätäni hiljaisesti hymähtäen. Minun ei tarvitsisi kokea samaa uudelleen enkä jaksanut enää kuunnella enempää siitä asiasta, oli se vitsi tai ei. Sen voisi jo unohtaa. Käänsin katseeni kokonaan Beniin, kun tuo sanoi, että ei saisi kutsua Beniksi. Höh, Ben oli söpö lempinimi, mutta ei sitten. Pian tuo samainen prinssi alkoi änkyttää jotain, mutta en kuunnellut sitä hirveästi, koska mietin yhä omiakin asioitani.

Calder kertoi jotain siitä, että tiesi maansa joten kuten, muttei läpikotaisin. Ei se minua haitannut, koska itse en tuntenut yhtään enkä tiennyt, mistä löytyy mitäkin Vinemarissa. Nousin pian ylös, kun kuulin, että jatkaisimme viimein matkaa ja keksisimme jostain ruokaa sekä vettä. Kävelin Lotuksen luo ja irroitin suitset puunoksasta. Asetin toisen jalkani jalustimelle ja ponnistin satulaan. Olin valmiina jatkamaan matkaa. Näläkin oli yltynyt, joten toivottavasti saisimme jotain syödäksemme pian.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com