Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 12.08.2015
18:58
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Calder vain kiusasi? Beniamino siirsi katseensa kummissaan ensin Caineen, sitten Calderiin, ja vielä takaisin Caineen. Mutta eihän tuollainen käytös ollut kuninkaalliselle soveliasta... tai ainakaan opettajan mukaan ei ollut. Ehkä muut kuningaskunnat eivät olleet niin tiukkoja käytöstavoista ja etiketistä kuin opettaja oli... Beniamino puri huultaan mietteissään ja laski taas katseensa maahan. Tuntui jollakin tasolla oudolta, jos muut kuninkaalliset oikeasti saivat halutessaan käyttäytyä ”moukkamaisesti” ilman että siitä sai pitkän saarnan ja ehkä jotain rangaistusläksyäkin... ja hieman epäreilultakin.

Caine katkaisi Beniaminon mietteet ilmoittamalla, että he jatkaisivat matkaa hieman pidemmälle ja leiriytyisivät sitten. Beniamino suuntasi Amadeon luokse, joka oli jäänyt kaikessa rauhassa paikoilleen odottelemaan isäntänsä paluuta. Hänen varmaan pitäisi kertoa muille totuus kyvystään sitten kunhan he saisivat leirin kasaan... ei hän rehellisesti sanottuna olisi halunnut, mutta ei asiaa oikein voinut pitää salassakaan enää kovin kauan. Beniamino nousi ratsaille, ja taputti Amadeon kaulaa yrittäen rauhoittaa itseään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.08.2015
23:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Porukka vaikutti olevan lähdössä jatkamaan matkaa, eikä Calder olisi millään halunnut liikkua ainakaan seuraavaan puoleen tuntiin minnekään. Hiljaisena hän vilkaisi Rayen suuntaan, ärtyen huomatessaan eläimen olevan vielä täydessä vauhdissa. Tai no ei kirjaimellisesti, se pysyi nätisti paikallaan, mutta tamma ei vaikuttanut olevan yhtään väsynyt. Pitäisikö hänen tosiaan vielä nousta hevosensa selkään ties kuinka pitkäksi aikaa?

”Energistä porukkaa”, Calder mutisi itsekseen. ”Puutetta ruuasta ja vedestä?” hän kysyi kuullessaan jotain sen suuntaista, ”Mulla on jonkun verran evästä vielä jälellä. Ei sillä ehkä pitkälle jaksa, mutta onpahan ainakin jotain. Ja vedestä ei ole mitään puutetta.” Calder yritti hieman epäsuoremmin houkutella porukkaa jäämään lepäämään vielä hetkeksi. Häntä ei vielä innostanut ajatus lähteä takaisin kotikonnuille, vaikka halusikin palata mahdollisimman pian. ”Antasitte nyt vanhukselle edes kymmenen minuutin lepotauon”, hän nurisi hieman lapsellisesti, kallistaen päätään sivulle. Suloinen ele ei todellakaan sopinut hänelle, mutta ehkä se voittaisi hänelle muutaman komediapisteen ja helpottaisi toisten ylipuhumista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.08.2015
14:22
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ryuumei ja Mireya eivät ottaneet uusintamatsia, onneksi, joten pääsimme matkaan. Kiinnitin jouseni nuoliviineen ja nousin hiukan kankeasti Gwaedin satulaan. Alkoi väsyttää jo, joten mitä nopeammin saisimme leirin pystyyn, sen parempi. Beniamino vaikutti jokseenkin häkeltyneeltä koko tilanteesta, oli kai sen verran hyvin kasvatettu, että ei osannut ottaa iloa irti edes nyt, kun ei ollut ketään kyttäämässä etikettivirheitä. No itse en jaksanut kauheasti ikinä välittää turhasta hienostelusta, isä etenkin oli välistä erittäin kypsä käytökseeni ja opettajatkin repivät hiuksia päästään. Kohteliaisuus ja hienostelu olivat kaksi eri asiaa ja turhanpäiväinen pröystäily oli jokseenkin naurettavaa. Mutta kukin tyylillään tietenkin. Ryuumeikin oli päässyt satulaan, joskin hiukan vaikeasti hänkin, Mireya suoriutui huomattavasti paremmin, vaikka luulisi sen mekossa olevan vaikeaa. Tai no oli, kokemusta löytyi, mutta ei siitä sen enempää… Beniamino pääsi myös ratsaille, Calder viivytteli vielä. Hän mainitsi ruokapulasta ja että hänellä olisi vielä jonkin verran evästä jäljellä. ”Mahtavaa! Olet entistäkin tervetulleempi.” Sanoin helpottuneena, koska tähän mennessä kysely oli tuottanut sen tuloksen, ettei kellään ollut kummemmin mitään ruokaa jäljellä. ”Vettä minullakin vielä on jäljellä, mutta Ryuumei tarvitsisi vettä peseytymiseen, hän on vähän verisessä kunnossa, kuten näkyy, tai ei se nyt pimeällä pahemmin näy, mutta kuitenkin. Siksi siis jokin puro tai lampi olisi hieno löydös.” Selvensin asiaa veden suhteen. Voisin kyllä itsekin peseytyä, jos vettä löytyisi. Calder ei vaikuttunut olevan innoissaan lähdöstä ja lopulta hän pyysikin edes kymmentä minuuttia lepotaukoa. ”Olen pahoillani. Meitä ajetaan takaa ja tästä metsän rajasta meidät löydetään liian helposti. Matkaamme vain vähän suojaisampaan paikkaan, mistä meitä ei heti löydetä, kun vihollinen tajuaa, ettemme ole enää laaksossa. Sitten vanhus saa reippaasti pidemmän lepotauon kuin vain kymmenen minuuttia.” Vastasin, koska tässä ei olut hyvä leiriintymispaikka. Vilkaisin puuhun, jossa Shinkann yhä veti lonkkaa. ”Hei Shinkann! Me ollaan lähdössä!” Huikkasin puussa torkkuvalle jääprinssille, tai en nyt varmasti voinut sanoa, että nukkuiko hän vai mikä oli. Hiukan teki mieli heittää tätä jollain, mutta sain hillittyä kiusauksen. Siihen vaikutti kyllä sekin, etten halunnut laskeutua alas satulasta ja sitten kavuta taas ylös. No ainahan voisin ampua, mutta se ei olisi kamalan kivasti tehty.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 13.08.2015
16:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA niminen herra heräsi kovaan ääneen joka käski herraa heräämään. Herra haukotteli hieman, vilkaisi sumeaa hahmoa hetken ajan, ennenkuin älysi edes nukahtaneensa. ''Toki toki..'', herra haukotteli vilkuttaen tälle vielä merkiksi että oli tosiaan tulossa matkaan eikä aloittaisi uudestaan nukkumista. Oli kyllä hieman säälikin nukahtaa kesken kaiken, mutta toisaalta siitä oli jonkin aikaa kun herra sai nukkua edes minuuttia. Herra pudottautui oksalta, mutta ennen sitä laittoi miekkansa huotraan - miten sekin oli unohtunut? Herra käveli kevyttä vauhtia Seaverin luokse, ja loikkasi sen selkään, vilkuillen muita. Kukaan muu ei ollut huomannut että herra oli nukkunut? Varmaan siitä ei siis ollut kauaa aikaa kun herra oli nukahtanut? Herran päässä vilisi vielä hetken kysymyksiä, ja sitten ei mitään. Herra - joka oli nyt Seaverin selässä ja valmiina lähtemään - venytteli vielä laiskasti räpyttäen silmiään nähdäkseen paremmin. Mitäs sille voi, kun oli nukahtanut? Parempi sekin kun istua hevosen selässä koko sen ajan kun oltiin pysähtyneitä. Herra katseli muita ajattelematta oikeastaan mitään, ei herraa oikein kiinnostanut mitkään selkkaukset loppujen lopuksi. Herran muistiin kyllä oli jäänyt jonkinlainen kiista prinssin ja sen prinsessan välillä, mutta muuten oli hieman sumeaa. Kuten nimet. Taas kerran. Jotain herra tosin muisti kaikesta siitä. Vaikka ei se kauheasti kehuttavaa ollut, sen verran muistaminen ja kaiken kukkuraksi nukahtaminen. Herra haukotteli vielä pienesti ja melko hiljaa ennenkuin valpastui - niin hyvin kuin juuri herännyt pystyi ainakin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.08.2015
22:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Kuuntelin, kun porukka taas puhui. Johan oli ihmisillä asiaa. Yleensä minullakin oli, mutta nyt olin hieman väsynyt ja nälkäinen, joten en oikein pystynyt ajattelemaan asioita sen enempää, että olisi saattanut mitään kenellekään sanoa. Mietin vain nälkääni enimmäkseen. Onneksi pian kuulin, että Calderilla saattaisi olla vielä eväitä. Mahtavaa! Mutta riitääisiköhän siitä kaikille? Olin aika kova syömään, mutta osasin kyllä syödä säästeliäästikin. Pian puhe vaihtui siihen, että Ryuumein pitäisi päästä peseytymään. Cainekin kertoi, että peseytyminen olisi terää. Itse asiassa minunkin pitäisi peseytyä.
"Kun löydämme jostain vettä, voisimmeko pitää vuorot siitä, ketkä peseytyvät ja milloin?" kysyin, sillä en todellakaan halunnut riisuutua miespuolisten nähden. Enkä yleensäkään halunnut riisuuntua kenenkään nähden, koska en tuntenut oloani itsevarmaksi takapuoleni ja reisieni kanssa, minusta ne ovat aivan liian isot.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.08.2015
22:57
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Yö oli jo pitkällä, kun aloimme lähestyä Nierdalesin ja Lunemarin rajaa. Ratsastin hieman prinssini jäljessä valmiina mahdollisten väijytysten varalta. Matka Astoirwenista kohti Lunemaria oli kestänyt odotettua kauemmin, mutta pahemmilta kahakoilta oli kyllä säästytty. Vain muutaman miehen partioita oli epäonnekseen sattunut tiellemme, eikä kukaan ainakaan ollut vielä lähettänyt isompaa osastoa peräämme, oli varmaan liian kiire kuningaskuntien pääkaupunkien valtaamisessa. Mahtoikohan Astoirwen olla jo täysin vallattu? Lähtiessäni saattamaan prinssi Farrania Gilmarin laaksoon, tilanne ei ollut näyttänyt mitenkään erityisen lupaavalta ja ilman kuninkaan miekkaa, se oli melko puolustuskyvytön. Mielestäni oli sulaa typeryyttä piilottaa niin arvokas sota-ase jonnekin hetkellä, kun sitä erityisesti tarvittaisiin, vaikka oli sekin totta, että miekasta huolimatta lähes koko Astoirwen oli jo valloitettu. Mitä hyötyä sillä muka Gilmarissa olisi? Kamalaa tuhlausta. No ehkä keskittyisin vain viemään prinssin kunnialla laaksoon, mistä hänen pitäisi löytää toiset kuningaskuntien perilliset aseineen. Sen pidemmälle en edes pääsisi, joten Farran saisi selvittää jatkosuunnitelmansa muiden kanssa, olettaen, että nämä olivat päässeet perille.

Saavuimme metsän rajaa, jonka takana virtasi maita erottava joki. Sen ylitettyämme olisimme viimein Lunemarissa, jossa vartiointi olisi varmasti kolminkertainen muihin kuningaskuntiin verrattuna, elleivät viholliset olleet täysin typeryksiä. Mitä epäilin, sillä typerys ei olisi saanut vallattua Gildomeraa. Todennäköisesti rajalla olisi kunnon vartio, koska joen ylittäminen olisi hidasta, siinä kohtaa oli ihanteellinen hyökkäyspaikka ja vastapuolellakin oli metsää. Pitäisi harkita ylityspaikka huolella ja tarkistaa seutu vihollisten varalta. ”Prinssi Farran. Tahdotteko ylittää rajan vielä tämän yön aikana, vai leiriydymmekö metsään loppuyöksi? Metsän tälläkin puolella on todennäköisesti Xernasin sotilaita, mutta oletettavaa on, että joen toisella puolella heitä on reippaasti enemmän. Hevosten olisi hyvä antaa levätä kunnolla ennen ylitystä.” Sanoin matalalla äänellä kirittyäni hieman enemmän prinssin rinnalle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 13.08.2015
23:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Oli mukava tuntea olonsa tervetulleeksi. Ilmeisesti Calder oli onnistunut ostamaan toisten hyväksynnän ruualla, mikä oli omalla tavallaan viihdyttävä ajatus. Mutta tilanteen huomioon ottaen ihan ymmärrettävä, hänellä itselläänkään ei ollut kovin paljoa enää jäljellä. Mutta lepotaukoaan hän ei ollut saanut, mikä hieman harmitti. Cainen maininta siitä, että hän saisi myöhemmin pidemmän lepotauon, sai kuitenkin pienen hymyn Calderin kasvoille. Ei hän oikeasti tiennyt minkä ikäisiä muut olivat, saattoihan joku olla häntä vanhempikin, mutta sillä ei ollut väliä. Kunhan hän saisi edes jossain vaiheessa ottaa sulkea silmänsä hetkeksi.

Tuhahtaen Calder vilkaisi jälleen Rayea ja käveli hevosen luokse. Pienen taistelun jälkeen hän istui jo tamman selässä, valmiina lähtöön vaikkei ajatus häntä innostanutkaan eläimen tanssahdellessa miten halusi hänen allaan. Puheet suihkusta houkuttelivat Calderia kastelemaan koko porukan, mutta siitä ajatuksesta hän päätti luopua heti. Ehkei olisi järkevää testata omaa onneaan ja toisten huumorintajua näin aikaisessa vaiheessa. Itse hän ei tosin suihkun järjestämistä ehdottaisi, nämä saisivat kysyä mikäli halusivat eikä nuorukaisen ehkä tarvitsisi edes vaivautua mikäli nämä löytäisivät jostain ihan kunnolla vettä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 14.08.2015
14:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Minnehän nyt oikeastaan olimme edes menossa kun matkan teko vähän niin kuin jäätyi? Joka tapauksessa keskustelua käytiin selvästikin ruuasta ja siitä, että oliko sitä ikään kuin kenelläkään. Paha sanoa, mutta itselläni ei ainakaan, koska en edes ottanut mukaan muuta kuin vettä, mutta sitäkin vaan tosiaan juomisen takia. Sillä uudella hemmolla sitten kuulemma oli jonkun verran mukana ruokaa, mutta jostain syystä nyt en kovinkaan jaksanut uskoa, että sillä ruualla kovinkaan montaa ihmistä ruokittaisiin, joten en jaksanut innostua siitä mitenkään. Cainesta se kuitenkin oli mahtava asia, mutta muut eivät pahemmin ruoka-asiaan sanonut mitään. En tosin edelleenkään minäkään. Mutta myöskin sitten siihen, että uudella hemmolla oli myöskin vettä, mutta sitä vettä nyt ei juomiseen ollutkaan tarkoitettu vaan pesulla käyntiin ellei tyypillä ollut vettä niin paljon mukana, että se auttaisi jotenkin peseytymiseen, mutta osasin kyllä epäillä hieman. Caine kuitenkin selvensin sen, että kuka tarvitsi vettä ja mitä varten. Siitä kuitenkin pääsimme johonkin Mireyan johonkin hemmetin moissiin vuoroihin. "Ei kai kukaan nyt lätäkköön olekaan menossa pesuille", totean siihen melko ns. piikittelevään muotoon. Tuolla siis tarkoitin sitä, että etsimme lampea, järkeä tai puroa ja jos joku niistä löytyy, niin tuskin siellä on tunnelma sen verran ahdas, että siinä kerkeisi toljottelemaan naapuria ja ketä edes kiinnostaa katsoa ketään pesuilla? Ja jos on tarpeeksi syvälle, ei kenenkään vartaloa voi edes nähdä. Miksi naiset tekevät kaikesta niin hemmetin vaikeaa ja miksi naiset on luotu olemaan ärsyttäviä ja miksi naisia edes on? Okei, ei olisi miehiäkään, jos ei olisi naisiakaan, mutta maailma olisi parempi paikka, jos maailmassa ei olisi naisia tai ainakaan sellaisia, jotka ärsyttävät. Olkoonkin, että voisin itsekin olla puuttumatta peliin, mutta se nyt tuli luonnostaan vaan ja ainoastaan sen takia, että naiset olivat ärsyttäviä.

Urumiyan prinssi puolestaan oli vielä puussa ja tämäkin piti vielä saada alas, mutta tulihan hänkin sieltä sitten. Sitten se uusi tyyppi halusi pitää jotain taukoa, koska oli mukamas niin vanha. Eihän hänen edes tarvinnut itse kävellä. Hevonen hänelle kävelee. Hänen pitää vaan istua satulassa, joten ei se voi olla hengästyttävää. Ehkä uudella hemmolla oli liian helposti puutuva perse? Caine ei kuitenkaan antanut moiseen lupaan, koska tästä meidät voisi nähdä. Tosin Caine vaan sanoi homman hieman kauniimmin, kun sanoi oikein olevan pahoillaankin. Miksi ihmeessä moisen takia pitää olla edes pahoillaan? Mutta nyt ilmeisesti kaikki oli mukana, joten eikö sitten olisi hyödyllisempää jatkaa tosiaan sitä matkaa?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.08.2015
14:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Shinkann saatiin alas puusta ja ratsaille, mikä oli hyvä homma, niin ei tarvinnut ampua tätä alas puusta. No en nyt ehkä kuitenkaan sitä olisi tehnyt, mutta hyvä näin kuitenkin. Mireyaa huolestutti seuraavaksi se, että jos vettä löytyisi, niin voisimmeko järjestää peseytymisvuorot. No hän oli porukan ainoa nainen, joten ihan ymmärrettävää, ettei häntä innostanut peseytyä seitsemän miehen kanssa samaan aikaan, vaikka itse nyt en siinä mitään ongelmaa nähnytkään. ”Tietenkin se käy, katsotaan sitä järjestystä sitten jos jotain kylpypaikkaa löytyy. Älkää neito turhaan murehtiko, minä voin tulla kanssanne vartioimaan, jos miesseura hermostuttaa teitä!” (Oli pakko…) Ilmoitin ritarillisesti, koska olisin joka tapauksessa parhaiten siihen soveltuva ulkonäköni puolesta, joten läsnäoloni tuskin haittaisi. (ei varmaan juu…) Calderkin sitten lopulta myöntyi siihen, että lepotauko lykkääntyisi, ja kapusi ratsunsa selkään, joka ei tosin ollut ihan yhtä innoissaan asiasta. Ryuumein oli vielä pakko päästä piikittelemään jostakin lätäköistä, enkä nyt ollut ihan varma, että mistä lätäköstä, mutta ehkä sen asian voisi jo antaa olla. ”No niin, eiköhän mennä.” Sanoin rennosti ja lähdin edeltä Gwaedin selässä syvemmälle metsään. En tosin tiennyt, että mihin tarkalleen, mutta ehkä sillä nyt ei ollut niin väliä tällä hetkellä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.08.2015
16:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Mietin, että voisin mennä vaikka viimeisenä pesulle, jos muita häiritsisi vuorot. Ei minulla ollut kuitenkaan mikään kiire peseytyä, mutta silti haluaisin sen tehdä, kun jokin joki, puro tai järvi löytyisi. Naisen ei ollut soveliasta mennä miesten kanssa pesulle, varsinkaan, jos oli prinsessa, kuten minä. Vilkaisin Cainea, kun tuo sanoi, ettei pitäisi murehtia ja voisi kuulemma tulla mukaan vartioimaan. Punastuin pienesti ajatellessani asiaa ja naurahdin.
"No tota noin... Ehkä jos olet selin tai jotain", sanoin Cainelle ja naurahdin uudelleen. Ryuumein piikittelyä en edes ottanut kuuleviin korviini, koska en yksinkertaisesti jaksanut tuon juttuja. Katsoin muita, ilmeisesti kaikki olivat päässeet hevostensa selkää, joten pääsisimme pian varmasti jatkamaan matkaa. Pian Caine sanoikin, että voisimme jatkaa matkaa ja lähti edellä ratsastamaan. Pistin Lotuksen liikkeelle ja seurasin punatukkaista prinssiä.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 14.08.2015
17:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Kuu oli jo korkealla ja olimme käsittääkseni Lunemarin ja Nierdalesin rajalla. Matkallemme oli sattunut pieniä kahakoita mutta niistäkin oli selvitty ilman kipua. Matkaan itsessään en ollut kiinnittänyt huomiota, vaikka joskus haaveilin näkeväni tämän maan joka kolkan. Raskain sydämin olin tätä matkaa taittanut, en saattanut käsittää miksi isä lähetti minut pois miekkansa kanssa. Arvostin häntä enemmän kuin ketään tässä maailmassa mutta löysin itseni epäilemästä hänen päätöstään. Raskaasti huokaisten tuijotin rajajokea. Sen takana odotti uusia haasteita ja epäröin kykenenkö ne selättämään. Tiedän että minun on oltava rohkea ja kuuliainen isälleni. Tiedän missä on matkan pää, mutten sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Se pelottaa minua. En saattanut uskoa että joku roskasakki oli tunkeutunut valtakuntaani, minun kotiini. Pelkkä ajatuskin sai vereni kiehumaan. Miten paljon olisinkaan valmis antamaan siitä että saisin olla isän rinnalla, taistella hänen nimensä alla. Häätää valtakunnassamme riehuvat barbaarit. Isä kuitenkin lähetti minut pois, viemään hänen miekkansa laaksoon josta sen metalli oli löydettykin.

Havahduin murheistani kun Dorian päivänpaiste ratsasti rinnalleni ja esitti minulle kysymyksen. "Jäädään yöksi metsään. Hevoset kaipaavat lepoa, kuten jo sanoitkin." vastasin vaisusti. En ole ollut oma itseni sen jälkeen kun isä lähetti meidät matkaan. Oli parempi levätä itsekin turvallisemmassa metsässä. Olisi todella huono idea mennä yli ja nukkua veden toisella puolella jossa oli enemmän vartijoitakin, ainakin Dorianin mukaan. Hero seisoi allani vaiteliaana, se vaistosi suruni. Yllättäen se näykkäisi Dorianin hevosta Whitea, koska se kuvitteli toisen oriin tulleen liian lähelle. Vedin lepsusti ohjia tiukemmalle, käsissäni ei tuntunut olevan ollenkaan voimaa, mutta Hero kuitenkin ymmärsi lopettaa.

Vastaa tähän
Nimi: Kapselipanda
Lähetetty: 14.08.2015
18:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
SHINKANN URUMIYA lähti muiden perässä, nyt kun oli varmaan muita verrattuna todella hereillä. Herraa ei varmaan nukuttaisi yhtään kenties puoleen tuntiin, jos herra oikein oman rytminsä muisti. Ja yleensä itsensä tunsi, edes jonkun verran. Ehkei herra muistanut parhaiten kaikkea, mutta oman itsensä kuitenkin - tai ehkä ei. Itseasiassa ei, herra oli liian laiska sellaiseen, aina ollutkin. Okei, kenties panosti miekoissa sun muissa, ja osasi sitä sun tätä hyödyllistä, ja oli nykyään melkein hyväkin prinssi, mutta muuten tämä oli varmaan porukan kaikista laiskoin jäsen, varsinkin kun ei jaksanut käyttää aivojaan täysillä, vaikka herra oli todettu nuorempana oikeastaan melko viisaaksi, tai ainakin lähelle. Herralla oli jotain 10 vuoden iässä 20 vuotta tietoa päässään, jos se selittää asiaa hieman. Mutta siitä eteenpäin herra laiskiintui enemmän ja enemmän. Mitäs sille voi kun sattui vaan yhtäkkiä tuntemaan olonsa veltoksi ja sellaiseksi että voisi nukkua päiviä vain nukkuakseen suunnilleen minuutin? Oikeastaan vaikka ja mitä, mutta herralle sellainen ei ollut mahdollista nähtävästi. Herran hevonenkin tuntui oikein tuhahtelevan aina kun herra nukahti sen selkään. Toisaalta herra ei kertoisi koskaan kenellekään että oli oikeasti paljon laiskempi yleensä kuin mitä sillä hetkellä oli. Ehkä se oli se tietty vapauden tunne? Sitä herralla ei ollut ollessaan prinssi. Painetta ja painetta kaiken aikaa. Toisaalta ei laiskuus siihen auttanut, vaan pahensi asiaa entistään. Mutta herra voisi korjata asiat jos tässä - mitä ikinä he nyt tekivätkään loppujen lopussa - onnistuttaisiin edes jotenkuten. Aika pienellä porukalla sitä kyllä mentiin, mutta oli se jotakin että oli aseita joilla oli erinlaisia kykyjä. Parempi kuin ei mitään. Toisaalta oli herrasta outoa että he vain periaatteessa tuovat ne aseet vihollisten käsiin. Olisi parasta että jos älyttäisiin, että ehkä hävittäisiin, joku veisi aseet pois ja äkkiä. Mutta herra siirsi ajatuksen pois ajatellakseen nykyistä, ja sitä kautta päätyi tarkkailemaan joukkoa virkistyneempänä kuin mitä oli ennen kuin oli nukahtanut. Herran tapauksessa pienikin uni sai herran virkistyneeksi aivan kuin olisi nukkunut vuosia melkeinpä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 14.08.2015
21:07
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Calderin vanhuskommentti oli Beniaminosta hauska, ja pään kallistus ele oli niin ristiriidassa Calderin olemuksen kanssa että hän sai pidätellä nauruaan. Muut todellakin näyttivät vähät välittävän etiketistä, mutta ei sen hylkääminen ollut ihan helppoa kun oli opetettu toimimaan aina sitä noudattaen. Ruuasta oli puhetta, mutta Beniaminon varastot olivat aika lailla loppu, olihan hän ollut laaksossa jo tovin, Nierdales kun oli aika lähellä eikä hän ollut varannut ruokaa kuin nopealle meno-paluumatkalle. Laukkua kaivamalla saattaisi löytää vielä jotain suuhunpantavaa, mutta siitä nyt ei olisi juurikaan iloa.

Seuraavaksi puhuttiinkin jo mahdollisesta peseytymisestä, jos löydettäisiin joku siihen soveltuva joki tai lampi. Mireya ehdotti vuoroista sopimista, mikä oli Beniaminosta järkevää, eihän ollut mitenkään soveliasta olla vähäpukeisena muiden seurassa... vai oliko tämäkin vain opettajan liiallista tiukkuutta? No kuitenkin, Beniamino oli hädin tuskin nähnyt edes miehiä vähissä vaatteissa, joten pelkkä ajatus että joutuisi olemaan vähissä vaatteissa naisen seurassa, saatikka vähäpukeisen naisen seurassa, sai Beniaminon kasvot helottamaan punaisena. Onneksi oli pimeää niin sitä ei varmaan huomattaisi, ja Beniamino piti katseensa Amadeon harjassa tämän keskustelun ajan. Calder kiipesi ratsunsa selkään, ja Beniamino seurasi huvittuneena kuinka hevonen ei näyttänyt haluavan tehdä mitään yhteistyötä tämän kanssa. Caine lähti liikkelle, ja Beniamino kannusti Amadeon seuraamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.08.2015
11:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Prinssi oli selvästi omissa ajatuksissaan ja harvinaisen vaitonainen. Oli kyllä korkeakin aika pysähtyä lepäämään, ei vain hevosten takia, vaan myös prinssin takia. Hänen ajatuksensa harhailivat selvästi vaikka ei hän kauhean keskittyneeltä ollut missään matkan vaiheessa ollutkaan. Ymmärrettävää, että häntä murehti ja olisi mieluummin jäänyt sotimaan maansa puolesta, kuka tahansa olisi mieluummin jäänyt sinne, missä oma perhe ja koti olivat uhattuna. Itsekin olisin huomattavasti mieluummin ollut kotona tai edes varmistanut, että Ariana ja lapset olivat turvassa, mutta nyt ei auttanut kuin luottaa siihen, että he pärjäsivät. Ariana oli älykäs nainen ja Daryn oli jo kuudentoista, täältä käsin en mahtanut mitään tilanteelle, joten ei auttanut murehtia sitä. Mitä pikemmin tämä tehtävä olisi suoritettu, sitä nopeammin pääsisimme takaisin.

Prinssini vastasi melko vaisusti, että leiriytyisimme metsään ja antaisimme hevosten levätä ensin. Olin melko varma, että hän olisi halunnut jatkaa nyt kun oltiin jo näin lähellä, siksi olinkin ottanut puheeksi hevosten kunnon. Ilmeisesti se oli ollut turha varokeino, prinssi ei selvästikään ollut ihan oma kiivas itsensä tällä hetkellä. ”Kuten tahdotte.” Vastasin lyhyesti ja vedin hevostani Whitea kauemmaksi sitä näykkivän Heron ulottuvilta. White hörähti ärtyneenä, muttei sen kummemmin reagoinut toisen hevosen äksyilyyn. Jatkoimme sitten (?) vaitonaisina matkaa kohti metsän rajaa. Vaitonaisuus ei mitenkään haitannut, matka oli osoittautunut ihan siedettäväksi juurikin prinssin hiljaisuuden ansiosta ja koska metsässä saattoi vaania vihollisen joukkoja, oli parempikin olla mahdollisimman hiljaa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.08.2015
12:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Beniamino saapui paikalle pian ja hänen oli mukanaan yksi perillinen lisää ja hänen nimensä oli Calder. Hienoa, että joukkomme lisääntyi vähän kerrassaan. Joka tapauksessa heidän ja Cainen välillä käytiin joku nopea keskustelu, mutta sitten päätettiin siitä, että nyt kun Beniamino saapui taas paikalle, niin voisimme jatkaa matkaa ja että jotain lampea, järveä tai puroakin etsittiin sen peseytymisen takia ja Mireya sitten esitti kysymyksen vuoroista. Ihan viisaalta se kuulosti, koska enhän nyt julkisesti ole itsekään pesuilla käynyt kenenkään edessä. Se Ryuumeiksi esittäytynyt kuitenkin puhui jostain lätäköstä siihen, että eihän kukaan lätäkössä ole peseytymässä. Ei toki, mutta mihin sekään mitenkään liittyi? Sanat kuitenkin oli selvästi ilmaistu Mireyalle eli kyseessä taisi olla taas jonkun moinen dissaus siitä, että kyseisen prinsessan logiikka oli Ryuumein mielestä ihan typerä, mutta ei se kyllä mielestäni ollut sen typerämpi kuin kenenkään muukaan. Caine puolestaan ehdotteli, että voisi vartijoida prinsessan pesuja, ettei kukaan vaikaan sattuisi paikalle, mutta se oli varmasti ihan vaan harmiton vitsi tai siltä se ainakin minusta kuulosti. Mireya taisi kuitenkin ottaa sen tosissaan, kun sanoi, että kyllä se kävisi, jos Caine ei katsoisi, mutta en kuitenkaan uskonut, että kukaan oikeasti lähtisi vartioimaan kenenkään pesuja.

Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt Ryuumein letkautukseen sen enempään huomiota taisi tämä näyttää hieman pettyneeltä asian suhteen. Olisiko tämä muka taas halunnut riidan aikaan? Juurihan riita saatiin päätökseen. Joka tapauksessa kaikki alkoivat olemaan koossa, joten sitten varmaankin lähdettäisiin. Ryuumei näytti laittavan hevoseensa vauhtia, vaikka otteet näyttivät melko väkivaltaisen tapaisilta. Itsekin kannustin hevoseni vauhtiin, mutta ainakin pääsimme taas liikkeelle.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 15.08.2015
16:16
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa kohti metsää. En kuullut muuta kuin hiljaa puhaltavan tuulen, hevosten askeleet ja vaatteiden kahinan sekä varusteiden äänen. Pöllö saattoi huhuilla jossain mutta muuten yö vaikutti rauhalliselta. Henkäisin syvään ja kohdistin katseeni metsään, siellä saattoi olla vihollinen piilossaan joten koetin ainakin hetken aikaa olla valpas. Dorian oli ollut koko päivän valpas minunkin puolestani. En voinut uskoa että olin jäänyt vellomaan ongelmiini taas kerran. Hemmetti vie! Minun täytyi todella ryhdistäytyä. En voi jäädä vatvomaan asioita päähäni vaan tarttua toimeen ja selvittää ne. En vain tiennyt miten, enkä tiedä onko Dorianista avuksi. Hän tuskin jaksaa alkaa kuunnella ja selvittämään asioita. Ne ovat minun ongelmiani ja minun on keksittävä niihin ratkaisu.

Se oli kuitenkin myöhemmän murhe sillä lähestyimme metsän rajaa. Katseellani etsin sopivaa kohtaa kadota metsän suojiin, samalla etsien merkkejä mahdollisista vihollista. Toivoin kovasti ettei metsä ole kovin tiheä kasvuinen, hevosten olisi vaikea kulkea metsässä jossa joka puolella kasvoi pensaita tai juuria joihin saattoi kompuroida. Myös Hero valpastui kun se huomasi minun olemukseni muuttuneen lähemmäs tavanomaista. Se nosti päänsä korkealle ja koetti nähdä paremmin metsään. Sitä mahtoi jännittää sillä olin koko matkan ollut melkein kaikesta piittaamaton ja nyt sitten yllättäen valpastuin kunnolla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.08.2015
21:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Otin nyt vapauden päämärän löytymisen suhteen, pahoittelen jos joku olisi halunnut roolata metsässä ratsastelua enemmänkin, mutta ei hätää, kyllä sitä ratsastamista saa tässä roolata vielä ihan kyllästymiseen asti :D

CAINE

Mireya ei selvästikään nyt ollut ihan hirveän otettu ehdotuksestani, vaikka omasta mielestäni se oli oikein hyvä ratkaisu tilanteeseen. Minua nyt ei olisi haitannut, vaikka olisimme peseytyneet yhdessä koko porukka Mireya mukaan lukien, mutta olisihan se neidon kannalta melko epäsopivaa, joten ymmärsin kyllä hänen huolensa. Mutta ehkä asiaa voisi katsoa sitten tarkemmin, kun se tulisi ajankohtaiseksi. Ensin kuitenkin tarvittiin se jokin hivenen lätäkköä isompi kylpyamme jostakin, ennen kuin vuorot tulivat oleellisiksi. Jatkoin kuitenkin, taas vaihteeksi, joukon kärjessä eteenpäin. En nyt sitten tiennyt että miksi olin aina etummaisena, olin aika varma että olin porukan nuorimpia, mutta ei tämä toki minua haitannut yhtään. Oletettavaa olisi ollut myös, että kyseisen kuningaskunnan prinssi olisi halunnut johtaa oman maansa rajojen sisäpuolella, mutta koska Daisuke ei vaikuttanut erityisen halukkaalta kulkemaan edellä, eikä ilmeisesti tuntenut paikkoja minua paremminkaan, niin ihan hyvin minä voisin johtaa. Olinhan kuitenkin luontaisen karismani ansiosta melko hyvä johtaja, tai ei kukaan ollut tähän mennessä hirveästi nurissut ja olin varmaan ollut muutenkin eniten äänessä. No siinä tosin ei ollut mitään uutta, olin yleensä aina äänessä ja kertomassa mielipiteitäni, jopa silloin, kun minulla ei erityisemmin ollut mielipidettä asiaan. Jonkin aikaa ratsastimme pimeässä eteenpäin, varovasti, etteivät hevoset kompastuisi mihinkään. Gwaed nyt oli tottunut kulkemaan kompuroimatta, mutta varovaisuus ei silti ollut pahasta. Ei minulla ollut aavistustakaan mihin olimme menossa, mutta ehkä olimme jo tarpeeksi piilossa, ettei meitä heti löydettäisi? Edessä oli sopivasti melko suojaisa aukea, mikä olisi aika mukava leiripaikka. ”Tahdotteko jäädä tähän vai jatkaa vielä, jos löytäisimme vaikka sitä vettä?” Kysyin muilta, koska vaikka nyt etummaisena kuljinkin, niin enhän nyt muiden puolesta päättänyt kuitenkaan. Olisi kuitenkin tyhmää harhailla koko porukalla koko yö metsässä vettä etsimässä. Jotkut pari voisivat vaikka lähteä etsimään jalkaisin ja tulla sitten sanomaan, löytyikö vai ei.

Vastaa tähän
Nimi: Ohdotar
Lähetetty: 15.08.2015
21:35
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
// Okei frick frack koulujen alut on saaneet mut tippumaan kärryiltä ihan kokonaan - anteeksk kamalasti.
Tulin ilmottamaan että minä ja Eldstan ollaan silti hengissä. Koetan ehtiä taas mukaan huomenna tai alkuviikosta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 15.08.2015
22:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Ratsastin Cainen perässä ja katselin ympärilleni, vaikka ei paljoa mitään näkynytkään, kun oli aika hämärää näin yöllä metsässä, missä puut peittivät kuun valon aika hyvin. Vilkuilin välillä myös eteeni, ettei Lotus kompastuisi mihinkään tai astuisi vaikka pieneen kuoppaan. Siinä olisikin pulma, jos joku hevosista astuisi pieneen kuoppaan, sillä hevonen voisi satuttaa jalkansa tai se voisi jäädä jumiin. Onneksi nyt ei kuitenkaan kuoppiakaan näkynyt ja hevoset ehkä näkivät paremmin kuin me ihmiset. En tiedä. Kuuntelin tuulen tuiverrusta ja joidenkin yölintujen ääntelyä. Ehkä ne linnut olivat huuhkajia, kuulostivat ainakin siltä. Jos olin aivan hiljaa ja keskityin, saatoin kuulla heinäsirkkojen ääntä, mikä oli mukavan rauhoittavaa. Keskityin kuitenkin taas ratsastamiseen, mutta suojaisalle aukiolle saavuttuani Caine jo kysyikin kaikilta, jos haluaisimme leirityä siihen. Ehdotus kuulosti hyvältä, sillä minua väsytti. Peseytymään kerkeäsisi myöhemminkin. Ja saattoihan olla, että lähistöllä voisikin olla joku lutakko, missä peseytyä.
"Minä ainakin voisin leiriytyä tähän. Pääsisi lepäämään kunnolla, kun on ollut pitkä päivä takana", vastasin Cainelle. Itse asiassa, minulla oli kyllä ollut monta pitkää päivää takana, koska olin tullut Estarista asti, mutta ei siitä tarvinnut mainita. Se oli epäoleellista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.08.2015
22:06
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Jatkoimme prinssin kanssa matkaa metsään, jossa siis leiriytyisimme yön yli. Aamusta olisi hyvä tarkastaa tilanne metsässä ja vastarannalla, ellei sitten mitään kahakkaa tulisi jo yön aikana. Pidin ympäristöä kokoajan silmällä mustan viittani hupun varjoista, mutta kaikkialla oli hiljaista. Metsä tarjosi suojaa, mutta samalla se mitä todennäköisemmin kätki viholliset katseiltamme. Samalla kun tarkkailin lähestyvää metsää nähdäkseni vähäisenkin liikkeen, joka paljastaisi vihollisen, tarkkailin prinssiä. Hän näytti pikkuhiljaa alkavan valpastua itsekin, muuten hän oli kyllä ollut niin omissa ajatuksissaan, että olin melkeinpä saanut herätellä häntä, ettei hän ratsastaisi puuta päin. Ehkä lähenevä päämäärä ja viimeinen taival antoivat prinssille uutta voimaa jatkaa loppuun. Emme olleet puhuneet sanaakaan siitä, mitä sitten tekisimme, kun prinssi olisi suorittanut kuninkaalta saamansa tehtävän, mutta se olisi otettava puheeksi sitten kun saisimme leirin pystyyn.

Vedin hieman Whiten ohjaksista saadakseni täysin mustan ja voimakkaan sotaratsuni hidastamaan vauhtia ennen kuin ratsastaisimme metsään. Nyt oli syytä edetä hitaasti ja varovasti ja ennen kaikkea hiljaa. Jo siksi, etteivät hevoset loukkaisi itseään juuriin tai maassa oleviin kuoppiin, mutta myös mahdollisten väijytysten takia. Irrotin toisen käteni otteen ohjaksista ja vein sen viitan alle ja siellä veitsen kahvalle. Höllensin asetta huotrassaan, jotta se olisi nopeammin käsillä, jos kimppuumme hyökättäisiin. Matka taittui vielä jonkin aikaa pimeässä puiden varjoissa, hiljaa ja valppaana. Huomasin, miten White höristi korviaan ja terästi kuuloaan vaistoten oman valmiustilani. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Jokin yölintu lähti välistä lentoon puun oksalta, pöllö huhuili, tai jokin pieni metsän eläin vilahti puiden lomassa. Oksa napsahti välistä poikki hevosten kavioiden alla, mutta mitään merkkiä vihollisesta ei näkynyt. Lopulta metsä hiukan harveni ja edessä oli melko pieni aukea, joka voisi hyvinkin käydä leiripaikaksi. ”Pysähdymmekö tähän, teidän korkeutenne?” Kysyin vaimeasti pitäen yhä silmällä puiden varjoja. Paikka olisi ihan kelpo ja tuskin pimeällä kannatti parempaakaan paikkaa yrittää etsiä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com