Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.08.2015
22:09
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
"Ohdotar" kirjoitti:

// Okei frick frack koulujen alut on saaneet mut tippumaan kärryiltä ihan kokonaan - anteeksk kamalasti.
Tulin ilmottamaan että minä ja Eldstan ollaan silti hengissä. Koetan ehtiä taas mukaan huomenna tai alkuviikosta.


// joo ihan ymmärrettävää et koulun alku sotkee kuvioita, mitä koulu nyt ei sotkis?
Mutta mahtavaa, että olet hengissä Eldstanin kanssa, olemme hivenen autohitanneet häntä mukana. Infossa on jonkin asteinen tiivistelmä jos tarve vaatii, ja kysyä saa jos on vaikeuksia päästä taas kärryille ^^

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.08.2015
23:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Jonkun ajan tuuminnan jälkeen matkaa tosiaan päästiin jopa jatkamaan kun kaikki olivat päässeet hevostensa selkään. Seuraavaksi tosin tuli ongelma saada Poison liikkeelle, joten tämä kaipasi hieman väkivaltaa osakseen, että suostui liikkumaan. Huomasin kyllä, että hiljainen nössö katsoi selvästi jopa ehkä kauhuissaan, että mitä ihmettä muka tein hevoselleni, mutta minunhan se oli ja se oli ainoastaan elukka tai minulle se oli vaan elukka eikä mitään muuta. En nyt kuitenkaan aikonut sanoa tälle nössölle mitään asiasta, koska eipä tämä varmaan olisi muuta tehnytkään kun sönköttänyt jotain turhaa päälle tai mennyt itkemään jonkun jalkojen juureen. Oliko hän muka tosiaan joku prinssi? Eihän hänestä edes ollut mihinkään. Mutta toisaalta olisi kuitenkin hienoa, jos joukkomme ainut prinsessa eli Mireya olisi myöskin yhtä hiljaa, koska naisten kälättäminen oli todella korvia raastavaa. Joka tapauksessa matka sen kun vaan sitten jatkui ja olin aikalailla etupäässä.

Tosin emme jatkaneet mitenkään älyttömän kauan, koska pian Caine näytti pysähtyvän ja sen jälkeen tämä kyseli, että haluammeko jäädä tähän vai jatkaa matkaa vielä, jos vaikka löytäisimme sitä vettä. Halusin todella löytää sitä vettä jostain, koska kuivettunut veri ihollani alkoi oikeasti olemaan melko ahdistavan oloinen, koska se kinnasi vähän joka paikkaa. Mireya kuitenkin oli sitä mieltä, että halusi jäädä tähän. Muut eivät vielä olleet sanoneet mitään, mutta olin jo kuitenkin varma, että jäisimme tähän joka tapauksessa, jos edes joku olisi sitä mieltä, että halusi jäädä, koska tarkoitus oli kaiketi pysyä yhdessä kun nyt joukkoon oli saapunut parikin prinssiä lisää. Olisikohan tämä uusin kenties vesiprinssi? Tosin ehkä se järvi, lampi tai puro olisi kuitenkin parempi ratkaisu, koska en nyt kuitenkaan alkaisi strippaamaan vesiprinssin edessä kuitenkaan enkä halunnnut kastella ainoita vaatteitani, jotka nyt olivat päälläni ja jotkut kyllä hittovie olivat veressä muutenkin, että haittaisiko se, jos ne kastuivat? No housut eivät ihme kyllä olleet kovinkaan veriset, mutta punainen liivi ja valkoinen kauluksellinen paita olivat kyllä. Nekin voisi toisaalta koittaa pestä sitten, jos joku vesialue löytyisi. "Mi-minulle käy kyllä tänne jääminen", kuulin sen astetta nössömmän prinssin vastaavan. "Samantekevää se minulle on", vastaan loppujen lopuksi oman kantani asiaan ja laskeudun lopulta konin selästä ja sidon sen lopuksi puuhun kiinni. "Ketään tuskin kiinnostaa, mutta kysyn kuitenkin. Haluaako joku etsiä jotain puroa, lampea tai järkevä kanssani tästä jostain läheltä?" kysyn sitten ja tällä kertaa ihan asiallisesti, mikä oli kyllä melko paljon vaadittu minulta.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 15.08.2015
23:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Saavuimme öiseen metsään, jonka puiden latvojen läpi kuun valo ei juuri himmeästi hehkunut. Metsässä oli pimeää ja hiljaista. Käteni tottumuksesta vaelsi miekan kahvalle, valmiiksi mahdollisen väijytyksen sattumiseen. Hero askelsi varovaisesti ja hörähti hiljaa, se ei pitänyt pimeistä metsistä kun sekään ei nähnyt hyvin metsän pimeässä. Se säpsähti hiukan kun lintu lehahti lentoon äänekkäästi läheiseltä oksalta. se ei kuitenkaan yrittänyt pakoon vaikka ei pitänyt yllätyksestä. Pöllö huhuili hiljaa jossain metsän suojassa, kuulin vain meidät sekä hiljaisessa tuulessa liikkuvat lehdet. Hero kuunteli tarkasti metsää kuten sen toveri White. Ne kuulivat paljon meitä paremmin joten tässä pimeydessä saatoin luottaa Heroon sillä se aistisi vaaran paljon ennen minua.

Pian saavuimme aukealle jonne kuun kalpea valo ylsi. Dorian ehdotti että pysähtyisimme sinne yöksi. Se vaikutti aivan kelpo paikalta. Tässä pimeydessä emme varmaan löytäisi parempaakaan. Se oli pieni aukea joten se sopi meille. Suuremmat joukot eivät tulisi tänne sen koon vuoksi joten on aika epätodennäköistä että vihollinen eksyisi tänne. ”Kyllä. Paikka vaikuttaa ihan kelpaavalta yhdeksi yöksi.” vastasin hiljaa, ihan vain siksi että täällä puhuminenkin kuulosti huudolta. En ole nukkunut metsässä avoimen taivaan alla kovinkaan monta kertaa. Ajatus oli sekä kiehtova että pelottava, kuka tiesi mitä metsän varjot kätkivät hämäräänsä. En minä kuitenkaan pelkää pimeää, vain sitä mitä se voi varjoonsa piilottaa. Aukion ruoho oli tallautumatonta ja paikka vaikutti autiolta. Kyllä se kelpaisi yöksi. Saavuimmekin aukiolle pian, siellä koettaisimme levähtää aamuun saakka. Pysäytin Heron aukion reunalle ja katsahdin Dorianiin. Hän varmaan tietäisi minua paremmin missä on hyvä nukkua ulkona ja oliko paikka tarpeeksi turvallinen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 16.08.2015
01:44
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino oli ajatuksissaan ratsastuksen ajan. Heidän saavuttuaan aukiolle Caine ehdotti jäämistä siihen, ja osa tähän jo myöntyikin. Ryuumei kysyi myös, haluaisiko joku lähteä hänen kanssaan etsimään vesistöä.

”Minullakaan ei ole vastalauseita, jos päätämme jäädä tähän”, Beniamino veti syvään henkeä rauhoittuakseen. Nyt olisi järkevää mainita, että hänellä olisi asiaa ryhmälle, ettei asia jäisi kiiressä taas kertomatta. Beniamino pakotti itsensä istumaan Amadeon selässä ryhdikkäänä, ja kierrätti katseensa vuorollaan matkakumppaneissaan. Mitenköhän he reagoisivat saadessaan kuulla Nierdalesin valehdelleen kaikille muille voimastaan? Toivottavasti alkujärkytyksestä toivuttuaan he eivät vihaisi Beniaminoa, ja pystyisivät luottamaan häneen vielä tulevaisuudessa. ”Minulla on tulevaisuuden kannalta olennaista tietoa, jonka tunnen velvollisuudekseni saattaa Teidän tietoisuuteenne lähitulevaisuudessa. Mutta jos haluatte ensin huolehtia kylvyistä, illallisesta ja muista välttämättömyyksistä, se ei ole kiirellistä, ja voi hyvin odottaa kunnes kyseiset toimet on suoritettu”, Beniamino sanoi, yrittäen peittää hermostuneisuutensa ja pitää äänensä tasaisena, mutta se särähti muutaman kerran kovasta yrityksestä huolimatta. Beniamino tajusi pidättävänsä hengitystään odottaessaan muiden vastausta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.08.2015
11:00
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DAISUKE

Olimme tosiaan vihdoin päässeet ikään kuin määränpäähämme tai no lähinnä vaan lepopaikkaan, jossa siis voisimme kaiketi nukkuakin. Caine puolestaan kyseli, että jäisimmekö tänne vai jatkaisimmeko eteenpäin, mutta kyllä tämä mielestäni oli ihan hyvä paikka ja sanoinkin tosiaan siitä jo, että minun puolestani voisimme jäädä tähänkin. Ei minulla nyt ollut mitenkään hikinen olokaan tai muutenkaan likainen, niin pesuilla käynti ei ollut pakollista. Tosin pesujenkin edestä väsytti, joten voisin tosiaan harkita melkein heti nukkumaan menoa, kunhan vaan olisin saanut telttani pystyyn. Kyllä vaan, olin tietenkin varautunut kaikkeen mahdolliseen ja jos yöllä sataisi, niin en ainakaan kastuisi eikä sen teltan pystyyn laitto edes olisi vaikeaa muutenkaan. Se kävi nopeasti, kuten purkaminenkin ja sen sai pieneen tilaan.

Ryuumei puolestaan kyseli jo seuraavaksi sitä, että tulisiko joku hänen mukaansa etsimään jotain vesistöä. Beniamino puolestaan alkoi selittelemään, että tällä on jotain asiaa. Mutta niin, en kyllä aikonut lähteä etsimään mitään. Varsinkaan väkivaltaisen hullun kanssa. Jäisin mieluusti tänne, joten en sanonut siihen veden etsimiseen mitään. Tosin en sanonut Beniaminollekaan mitään erikseen, mutta hän voisi ihan vapaasti sanoa asiansa minun puolestani. Minä puolestani nappasin Ikukulta kaikki tavarani, ettei tämän tarvinnut yömyöten kantaa jotain selässään. Sidoin seuraavaksi Ikukun puuhun kiinni suitsistaan ja sen jälkeen kaivelen sieltä ns. telttapussista sen teltan kankaan ja kepukat esiin ja tungen sitten ne kepukat oikeisiin reikiin ja isken teltan maahan ja siinä se. Viskaan kaikki tavarani eli pari laukkua telttaan ja sinne myöskin vein ne viuhkat, jotka siis olivat yhdessä se ase, jolla ilmaa ns. voi hallita. Sitten istuin telttani viereen kaivellen samalla yhden omenan yhdestä kassistani esiin, koska nyt oli pakko syödäkin jotain.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.08.2015
13:37
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Aukea kelpasi prinssille yöpymispaikaksi, mikä oli hyvä. Mitä pidemmälle tässä jatkettaisiin, sitä todennäköisemmin meidät huomattaisiin, joten paikoillaan pysyminen oli paras tapa pysyä piilossa. Hevosetkin toki vaikeuttivat omalta osaltaan piilossa pysymistä, mutta sille ei voinut mitään. Onneksi sekä White että Hero olivat hyvin koulutettuja ja ymmärsivät milloin piti olla hiljaa. Lisäksi hevosissa oli se hyöty, että ne havaitsisivat väijyvät vihollisesti huomattavasti meitä ennen, ihmisen silmä ja korva kun oli aika rajoittunut ja etenkin pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen. Pysäytin Whiten samalla kun Farran pysäytti oman hevosensa ja jäi selvästi odottamaan jotakin. Ilmeisesti kokeneemman maastossa leiriytyjän ohjeita mitä tulisi tehdä vaikka olihan tässä jo joutunut muutaman kerran jo leiriytymään, Astoirwenista Lunemariin kun ei ollut mikään lyhyt matka edes ratsain ja kun kovin näkyvästi ei voinut vihollisten takia matkata maasta toiseen.

Laskeuduin Whiten selästä maahan mahdollisimman äänettömästi. Hevonen oli selvästi tyytyväinen, kun sai viimein levätä. Annoin katseeni kiertää aukiota hetken ja tein nopean tilannearvion, ennen kuin kertoisin prinssille ehdotuksen toimintasuunnitelmasta. Hänhän sen nyt korkeampiarvoisena tietenkin päättäisi, vaikka se olikin lähinnä vain kohteliaisuusetiketti. Kumpikin tiesi, että olin tässä kokeneempi ja prinssihän selvästi odotti ohjeita sen sijaan, että olisi itse alkanut ladella toimintaohjeita. Tulevan kuninkaan olisi ehkä pitänyt ladella säännöt, mutta kyllä hän vielä kokemuksen myötä saisi tarpeeksi itsevarmuutta alkaa itse jakelemaan käskyjä. ”Ehdottaisin seuraavaa. Mahdollisten vihollisten takia meidän on pysyttävä piilossa, joten nuotion sytyttäminen ei käy. Jos teillä on nälkä, joudutte valitettavasti tyytymään kylmään illalliseen. Hevoset on syytä kiinnittää syrjemmälle, jotta ne eivät ole niin näkyvissä. Samoin huovat olisi parempi levittää hiukan enemmän puiden varjoon, aukean keskellä on turhan näkyvästi eitoivottujen henkilöiden nähtävillä. Hyvä olisi, jos tarkastaisin varmuuden vuoksi vielä ympäristön ennen kuin käytte levolle ja otan sitten ensimmäisen vahtivuoron.” Esitin ehdotukseni Farranin hyväksyttäväksi samalla jo aukoessa Whiten satulalaukkujen remmejä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.08.2015
13:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Kukaan ei näyttänyt pahemmin vastustavan ehdotustani kyseisen aukean suhteen. Mireyalle, Ryuumeille, Beniaminolle ja Daisukelle siis ainakin kävi ihan hyvin ja tuskinpa muutkaan nyt hirveästi pahoittaisivat mielensä, jos jäisimme tähän. Ainakin Calder oli varmasti tyytyväinen saadessaan lepotaukonsa vihdoin. Laskeuduin alas ratsailta ja venyttelin hieman, kun Ryuumei sitten kyseli, että tulisiko joku hänen kanssaan etsimään sitä peseytymispaikkaa. Vapaaehtoisia ei ilmoittautunut mitenkään kovin montaa, okei, ei yhtäkään. No voisin minäkin lähteä, niin ei yksin tarvitsisi ja kaipasin sitä peseytymispaikkaa ihan itsekin. Ensin olisi kuitenkin hoidettava Gwaed kuntoon ja riisuttava siltä varusteet, jotta hevoseni saisi levätä raskaan matkan jälkeen. En ehtinyt vielä ilmoittautua vapaaehtoiseksi, kun Beniamino sitten ilmoitti melko vakavana, että hänellä on jotakin tulevaisuuden kannalta tärkeää kerrottavaa. Hän kuitenkin jatkoi, että jos halusimme ensin huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastamme, sekä ravitsemuspuolesta sun muusta, niin sen tärkeän asian voisi kyllä käydä läpi myöhemminkin. Beniaminon ilmeestä kuitenkin pystyi päättelemään, että häntä hermostutti, joten asia taisi olla vakava. Veikkasin sitä, että hän ei oikeasti olisikaan Nierdalesin kruununperijä, vaan joku palveluspoika joka oli tullut prinssin sijasta tai muuta sen suuntaista. Vihollinen hän ei ollut, koska ulkonäkö paljasti hänet Nierdalesilaiseksi.

”Jos asia on kerta tärkeä, niin se olisi hyvä hoitaa heti. Veden etsimisessä saattaa kestää kuitenkin jokunen tovi, aivan Ryuu, minä voin kyllä tulla mukaasi, hoidan vain Gwaedin kuntoon ensin.” Aloitin ensin Beniaminolle ja jatkoin Ryuumeille, jonka nimen olin ihan huomaamattani taas mennyt lyhentämään. No ei voinut mitään, pitkät nimet saivat aina saman käsittelyn, jos siitä vain oli mahdollista saada lyhyempi ja nopeammin sanottava. Henkivartijani Kendrick oli myös saanut kokea tämän pitkien nimien kurjan kohtalon, hän oli nimittäin saanut lempinimekseen Ken. Hän ei erityisemmin pitänyt siitä, mutta ei hänen tarvinnutkaan. Ben oli mielestäni edelleen loistava nimi Beniaminolle, mutta koska hän oli samaa yhteiskuntaluokkaa kanssani, eikä pitänyt siitä, niin pitäisi tyytyä Beniaminoon. Onneksi oma nimeni oli täydellisen pituinen ja täydellinen muutenkin, joten sitä ei tarvinnut lyhennellä. Mutta siitä siihen tärkeään asiaan, joka Beniaminon piti kertoa. ”Vaikutat hermostuneelta, parempi vain kun sanot sen heti pois alta niin oma olosi helpottaa myös.” Sanoin sitten tälle, koska tuskin se nyt niin vakavaa olisi, että maailma siihen kaatuisi, tai että tämän hetkinen tilanteemme ei olisi sitä pahempi.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 16.08.2015
14:21
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Laskeuduin Lotuksen selästä alas ja aloin taluttamaan tuota jonkin puun luo. Kuuntelin samalla, kun Ryuumei kysyi haluaisiko joku lähteä tuon kanssa etsimään vettä. Itse en halunnut, jotta ei syntyisi taas riitaa tai tappelua. Kiinnitin pian hevoseni puun oksaan. Aloin riisua Lotusta satulalaukuista sekä muista varusteista. Löystytin myös hieman hevosen suitsia, jotta tuon olisi mukavampi olla. Onneksi Lotuksella ei tarvinnut käyttää kuolaimia, jotka painoivat ikävästi suuta, sillä Lotus oli tottelevainen kauramoottori. Etsin jostain laukusta jonkin kulhon, minne voisin kaataa vähäiset veteni, sillä täytyihän hevosenikin juoda. Olihan tuo kantanut minua melkein koko päivän selässään ja sillä oli varmasti myös kuuma. Itselläni ei ollut jano, mutta näköjään Lotukselle kelpasi vesi, sillä se joi sitä aika tiuhaan tahtiin. Taputin hieman pollea ja käänsin sitten katseeni Beniaminoon, jolla oli kuulemma jotain hyvin tärkeää asiaa.
"Kerro vain jo. Tuskinpa asiasi kertominen tulisi kestämään yhtä kauaa kuin veden etsiminen tai peseytyminen", sanoin hymyillen, vaikka olinkin sen verran kaukana prinssistä, että tuskin tuo näki hymyäni.

Mukaani ottamat satulalaukut olivat aika isot, mutta Lotus jaksoi ne kantaa, vaikka olikin sirorakenteinen hevonen. Oli se silti vahva. Ja oltiinhan matkalla levättykin aika paljon. Enkä minä laukkuja ollut millään kovin painavilla asioilla täyttänytkään. Olin ottanut mukaan vettä, evästä, huopia pari kappaletta, toisen viitan, sidetarvikkeita haavojen hoitoon ja sen sellaista. En siis ollut tunkenut laukkuihin pieniä kiviä. Olin kuitenkin ottanut mukaan yhden harjan Lotusta varten, mutta ei sekään painanut kovin paljoa. Etsin harjan käsiini ja aloin sitten harjata hevosta. Lotus näytti nauttivan siitä ja minustakin se oli mukavaa puuhaa. Täytyihän hevostenkin olo tehdä mukavaksi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.08.2015
14:28
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Oli kyllä selvästi huomattavassi, että juurikaan ketään tai siis ketään ei kiinnostanut yksinkertaisesti edes vastata kysymykseeni. Toki saisin sen veden itsekin etsittyä. Se nyt ei ollut mikään ongelma, mutta kysyin lähinnä siksi, jos jotakuta muutakin kiinnostaisi tulla mukaan. Jos ketään ei tulisi, niin lähtisin sitten yksin. Olen yleensä aina muutenkin toiminut yksin joka asian suhteen, koska ei vanhemmillakaan ollut aikaa minulle. Heitä kiinnosti vaan Mizerian asiat eli siis ärsyttävän pikkusiskoni asiat ja siksi olenkin jo tottunut siihen, ettei ketään vaan jaksanut kiinnostaa, vaikka joskus jopa yritinkin olla asiallinen. Asiallisuus on vaan aikalailla jäänyt, koska homma menee lähinnä aina niin, että joko vastaus on kielteinen tai niinkin moukkamainen, että siihen ei yksinkertaisesti edes viitsitä vastata tai sitten vielä sellainen, että ensin vaan ignoorataan ja sen jälkeen ihmiset alkavat selittämään omia omasta mielestään niin hemmetin tärkeitä asioita ja sen jälkeen vielä odotetaan, että minua pitäisi kiinnostaa jonkun toisen asia. Caine sai kyllä vastauksensa siihen, että jäisimmekö tähän vaiko ei ja suurin osa taisi olla jo sitä mieltä, että tähän todella jäätäisiin, joten sitten varmaan jäätiinkin. Ja no olihan Caine kysynyt kysymyksensä ensin, joten ehkä on kohteliasta vastata tälle ensin. Joka tapauksessa myös tämä Ben oli sieltä mieltä, että tänne voitaisiin tosiaan jäädä. Seuraavaksi jäin kuitenkin odottamaan, että jospa tämä Ben sitten vastaisi myöskin samalla minunkin kysymykseen. Ei siihen tarvinnut sanoa muuta kun, että ei tai joo. Ei ollut vaikeaa. Ben avasi sitten kyllä suutaan ja todella oletin jo, että se voisi olla vastaus kysymykseeni, mutta koska hänen selityksensä alkoi sillä, että hänellä on tulevaisuuden kannalta olennaista tietoa, niin ei se kyllä voinut mitenkään veden etsintään eli kysymykseeni liittyä. Tämä selitti asiansa olevan tärkeää ja niin edelleen, mutta jos haluemme ensin tehdä sitä ja tätä, niin hän voisi kyllä odottaa. Caine puolestaan toteaa siihen, että voihan hän asiansa ihan vapaasti kertoa. Ei kuitenkaan ollut uutta, että en tosiaan tainnut saada vastausta kysymykseeni. Se astetta nössömpikin alkoi vaan pystyttämään telttaa ja vetämään omenaa. Ei toki väkisin kuitenkaan.

Tosin pian Caine kuitenkin ilmoitti, että voisi jopa tulla mukaani. "Ai oikeasti vai?" karkasi suustani siinä kohdassa, koska kysyin mitä hyvänsä keneltä hyvänsä ja koska hyvänsä, en saanut joko vastausta tai se oli vaan tyly ei tai sitten aihetta vaihdettiin niin pikaiseen kysymykseni jälkeen. Ja viimeiseksi mainittu kävi kyllä tälläkin kerralla kun Ben alkoi lässyttämään omista asioistaan eikä viitsinyt edes vastata kysymykseeni. Joten se, että joku vastasi myönteisesti, niin se todella oli yllätys. Tosin jonkun ihmeen takia Caine sanoi minua Ryuuksi aivan kuten tätini, jolla on pakkomielle keksiä kaikille aina lempinimet, mutta ihan sama. Menkööt nyt sitten tämän kerran. Joka tapauksessa Caine halusi hoitaa ensin koninsa kuntoon. Aivan... pitäisikö minunkin todella tehdä jotain oman polleni eteen? Tosin sitten aamulla pitäisi taas iskeä tuo kaikki sen selkään, vaikka eihän siinä toki paljo ollut. Yksi kassi, jossa oli vettä juomista varten ja lisäksi se kuningaskuntani ase, jolla sitä myrkkyä ns. hallitaan. Toki sen voisi varmaankin ottaa mukaan veden etsintä matkalle, jos sille vaikka tulisikin käyttöä, mutta kaikesta huolimatta, odotimme nyt varmaan sitä, että Ben saisi suunsa auki.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 16.08.2015
17:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino laskeutui Amadeon selästä, kun muutkin näyttivät jalkautuvan. "Kuten tahdotte. Kuten tiedätte, Nierdalesin elementti on henki. Olette kaikki varmaan kuulleet tarinoita, kuinka aseellani pystyy kutsumaan ja hallitsemaan kummituksia, demoneita ja muita yliluonnollisia olentoja?” Beniamino nielaisi hermostuneena, ja yrityksestään huolimatta ei pystynyt olemaan painamatta katsettaan maahan. ”Se... ei ole totta. Tosiasiassa, miekkani kykyä voisi sanoa mielenhallinnaksi. Kykenen rajallisesti vaikuttamaan toisen ajatuksiin, kuten antamaan heille suggestioita, mutta en voi pakottaa ketään toimimaan vasten tahtoaan. Voin myös ruokkia heidän mielikuvitustaan, esimerkiksi nyt kun olemme pimeässä metsässä, voisin saada teistä ainakin jonkun kuvittelemaan, että pimeydessä vaanii jotain, josta onnistutte näkemään vain vilahduksia ja varjoja. Pystyn myös aistimaan elävien olentojen läsnäolon, ja jossain määrin heidän mielentilaansa,” Beniamino vilkaisi varovasti Calderia ”...ja fyysisen kosketuksen aikana pystyn lukemaan ajatuksia,” Beniamino lopetti aikaisempaa hiljaisemmalla äänellä, ja jäi tuijottamaan maahan odottaen muiden reaktioita.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.08.2015
18:19
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
[quote="Par"]
CALDER

Calder oli ehtinyt juuri ja juuri laskeutua Rayen selästä ja sitoa hevosen puuhun kun porukka alkoi jo suunnitella seuraavaa siirtoaan. Ihan sama, sillä ei olisi hänelle nyt väliä, nuorukaista kiinnosti enemmän saada lepotaukonsa. Hän ehti käsittää että Ryuumei ja Caine aikoivat lähteä etsimään sitä lampeaan, muttei jaksanut reagoida näihinkään juuri vilkaisua kummemmin. Riitti, että hän tiesi minne nämä aikoivat hävitä, eikä hän olisi siitäkään suurempaa kriisiä tehnyt, vaikkei olisi tiennyt. Sitten Beniamino mainitsi että hänellä myös oli asiaa. Mikähän hänenkin mieltään noin pahasti raastoi? Tämä kuulosti niin hermostuneelta että vaikutti kuin olisi ollut tekemässä alleen. Väsymystään vastustellen Calder kuunteli kaikessa rauhassa mikä oli ilmeisestikin tärkeää tietää.

Jokaisen sanan myötä Calder tunsi ärtymyksensä pahenevan. Hänet oli jo pienestä pitäen opetettu uskomaan että Nierdales olisi kaikenlaisten kummitusten ja mörköjen maa, ja mikä ikinä syy olisi, hänen ei pitäisi olla kyseisen kansalaisten kanssa tekemisissä. Ei edes puhua heille mikäli ei olisi pakko. Siitä oli kaiketi tullut myös pieni kammo kaikkea yliluonnollista ja selittämätöntä kohtaan, minkä nuorukainen tosin pyrki peittämään. Calder huomasi Beniaminon vilkaisun, ennen kuin tämä pudotti lopullisen pomminsa, ajatusten lukemisen taidon, ja Calder muodosti saman tien mielikuvansa prinssistä ja tämän kansasta: valehtelevia pelkureita.

”Et ole tosissasi”, Calder kuiskasi tuskin kuuluvasti itsekseen. Hänen mittansa oli tullut täyteen, mutta kuin ihmeen kaupalla, hän sai rauhoitettua itsensä ettei heti ollut hyökkäämässä toisen kimppuun. ”Onko siitä siis mitään todellista hyötyä edes?” hän naurahti pilkallisesti. ”Ei kukaan ehdi miettiä taistelukentällä mitään varjoja silmäkulmassa. Oisit voinut pakata saman tien vaikka ihan tavallisen rautamiekan, siinä tuskin olisi ollut eroa. Onko tuossa sun lelussa edes terää?” Calder jatkoi, tietäen haastavansa riitaa, vaikkei ehkä pitäisi, sillä samalla puolellahan heidän oli tarkoitus olla. Hänen valmiiksi huono päivänsä oli saamassa sen verran suuren käänteen, ettei hän enää jaksanut leikkiä hyväntuulista. Ensin sietää koko päivä Rayen temppuilua, jonka jälkeen tulla yllätetyksi takaapäin Beniamion toimesta, kun juuri käydyn keskustelun mukaan asia olisi voitu hoitaa rauhallisemminkin. Ja nyt hän sai kuulla, että asia, johon hän oli koko ikänsä uskonut oli valhetta? Selvä, nyt sai riittää.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 16.08.2015
18:52
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Oli kätevää laittaa Dorian aina ensin tutkimaan paikkoja, mahdollisen hyökkäyksen sattuessa kohteena olisi ensin hän. En ole kyllä varma miten vihollinen kuvitteli saavansa Dorianin hengiltä sillä jotenkin hapan mies oli selvinnyt miehen ikään, ilmeisesti saamatta vihamiehiä jotka kykenevät häneltä hengen viemään. Laskeuduin hiljaa satulasta ja löysäilin satulavyötä sekä nostin jalustimet ylös samalla kun Dorian puhui. ”Kuulostaa järkevältä.” sanoin puoliksi kuunnellen. Oli Dorianin tehtävä varmistaa paikan turvallisuus, siitä miehelle maksettiin. Tehkööt siis työnsä leipänsä eteen. Irrotin ohjaksen toiselta puolelta toisesta kuolaimesta niin Hero saisi pidemmän köyden siksi aikaa kun se oli kiinni.

En uskonut vihollisia olevan lähellä joten tarkastelin Heroa sillä välin lähempää kun Dorian lähtisi kierrokselleen. Etsin käsilläni haavoja sen jaloista ja tunnustelin sen vatsaa. Luotin Heron varoittavan minua jos joku hyökkäisi selkäni takaa puukon kanssa. Hero vain seiso valppaana paikallaan, pidennetyn ohjan roikkuessa maassa. Se oli tottelevainen ratsu, se oli opetettu seisomaan paikoillaan. Muutenkin se on vähän vauva kun se ei koskaan tahtoisi olla erossa minusta kun olemme tallien ja lähilaidunten ulkopuolella. Sillä välin kun Dorian hoitaisi velvollisuuttaan, minä keskityin hevoseeni. Astoirwenissä jokainen hoiti hevosensa kunnialla ja itse. Se oli kunnollisen ihmisen teko. Huolehtia uskollisesta ratsustaan ennen itseä, eläin ei ymmärrä odottaa. Se pitää hoitaa ajallaan sekä huolehtia sen tarpeista. Se oli omistajan velvollisuus. Häpeä oli yksin sen joka kaltoin kohteli ratsuaan.


// niin randon rooli taas että ei hyvä ole.....

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 16.08.2015
20:10
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Vilkuilin muita samalla, kun harjasin Lotusta huoellisesti. Hevonen varmasti tykkäsi senkin takia, koska harjaaminen auttoi kutinaan, joka johtui hiestä. Olisi mukava päästä uittamaan myös Lotus, mutta sen kerkeäisi kyllä myöhemminkin tehdä. Voisinhan ottaa vettä mukaankin sitten, kun sitä löytyisi, joten voisin vain pestä hepan. Kuuntelin muita toisella korvalla ja ilmeisesti Caine oli lähdössä Ryuumein kanssa etsimään vettä. Beniaminokin sai viimein suunsa auki asiastaan. En ymmärtänyt, miksi tieto oli niin tärkeä. Minä en ollut kovinkaan perehtynyt muiden aseiden voimiin, tiesin vain, että niillä pystyi hallitsemaan jotain elementtiä, joten en mitenkään siis yllättynyt mistään, sillä kaikki aseet olivat varmasti kovin kummallisia. Eikä minulle oltu juuri kerrotukaan mitään tarinoitakaan niistä. Calderia kuitenkin tuntui jokin haittaavan asiassa, kun tuo kuulosti siltä, että haastaisi riitaa.
"Ei kannata riidellä mistään tuollaisesta", sanoin. Riitely oli tyhmää. Edellinenkin riita, jossa itse olin ollut osapuolena, oli ollut myös erittäin typerä ja se olikin käynyt myös fyysiseksi. Kukaan tuskin halusi enempää vammoja, matka saattaisi venyä niiden takia pidempään. Lopetin viimein hevoseni harjaamisen ja katselin toisten tilannetta sivusilmällä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.08.2015
21:32
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Beniamino aloitti kertomaan siitä, että kaikki tiesivät Nierdalesin elementin olevan henki. Kyllä, olin kuullut siitä, muiden kuningaskuntien tietous ja historia kuuluivat osana perusopetukseen. Muuten en erityisemmin ollut niin hirveän kiinnostunut muista maista, etenkään kaukaisemmista, mutta muiden kuningaskuntien elementit ja aseiden voimat kyllä olivat kiinnostaneet. Etenkin Nierdales, juurikin Beniaminon mainitsemien kummitusten ja demonien sun muiden henkiolentojen kutsumisen takia. Ei hän ikinä ollut näitä Nierdalesin kummitustarinoita pelännyt, Nierdaleshan oli kaukana Caenezhista. Aihe oli ennemminkin vain kiehtonut. Muilla tuntui olevan niin paljon mielenkiintoisempia ja vaikuttavampia voimia aseissaan, toisin kuin hänen kaksoismiekassaan. Parantaminen oli toki hyödyllinen taito, mutta haavoja nyt sai aikaan tavallisellakin miekalla, olkoonkin, että oma miekkani aiheutti vakavampaa tuhoa, joihin tulisi kuolemaan hitaasti ja tuskallisesti, mutta kun vertasi esimerkiksi miekkaan, jolla kutsuttiin tuonpuoleisen henkiä sun muita, niin olihan omani aika laimea.

Kun tämä asia oli kerrattu, Beniamino kertoikin, että se ei ollut totta. Että hänen miekallaan ei siis kutsuttukaan aaveita? Valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö olisi pettynyt hitusen. Mutta Beniamino jatkoi kuitenkin, että hänen miekallaan oli mielenhallintaan liittyviä voimia ja ajatuksiin vaikuttamista sekä mielikuvituksen ruokkimista ja aaveet selittyivät siis varjoilla ja mielikuvituksen manipuloinnilla. Sitten hän pystyi miekalla aistimaan elävien olentojen läsnäolon ja mielialoja sekä fyysisen kontaktin aikana lukemaan ajatuksia. Pettymykseni meni ohi aika nopeasti, olihan tuokin jotenkin eri tavalla lähes yhtä kiehtovaa ja aaveet yleensä selitettiin mielikuvituksella, joten ehkä se oli ihan loogisesti ymmärrettävä asia. En nyt ehkä ihan täysin tajunnut kaikkea, mutta hienolta kuulosti joka tapauksessa. Etenkin se läsnäolon tunteminen ja ajatustenluku olisivat kyllä varmasti hyödyksi.

Siinä kohtaa kun itse vielä pohdin Benin sanoja, että mikä homman nimi nyt oli, niin Calder oli jo selvästi ottanut enemmän itseensä tästä paljastuksesta. Mies ei erityisemmin peitellyt tyytymättömyyttään asiaa kohtaan ja alkoi pien nälviä, että eihän Ben-raukan miekasta sitten edes ollut mitään hyötyä ja hän olisi hyvin voinut ottaa ihan tavallisen miekan. No oli ehkä totta, ettei kukaan taistelussa keskittynyt varjoihin, mutta jos oikein ymmärsin Benin sanat, niin mielestäni tämän miekka oli erittäin hyödyllinen. Mireyakin ehti huomauttaa, ettei aihe ollut uuden riidan arvoinen, mistä olin kyllä ihan samaa mieltä. ”Oletan, että Nierdalesissa on syynsä pitää tätä harhauskoa yllä, joten oli varmasti vaikea kertoa siitä meille. Mutta hyvä kun kerroit, minusta ainakin kaikkien olisi tärkeä tietää toistensa voimat kun kerta sodimme yhdessä.” Vastasin Beniaminolle, joka tuijotti maata selvästi hermostuneena. Olihan tästä nähnyt heti, että häntä huolestutti minkä reaktion aiheuttaisi muissa ja luultavasti pelkäsi juuri sitä, miten Calder reagoi. ”Jokaisen elementin voimia tarvitaan eikä mikään missään nimessä ole hyödytön, en nyt tiedä mitä Calder odotti, mutta jos itse oikein ymmärsin, niin tuostahan on valtava etu sodittaessa reippaasti suurempaa ylivoimaa vastaan.” Jatkoin vielä, koska mielestäni pelkkä voima ei ratkaissut koskaan, voittamiseen tarvittiin aina muutakin, kuin fyysistä voimaa.

”Eikö teidänkin mielestä siitä ole enemmän etua, että Beniamino pystyy aistimaan vihollisen ja osaamme varautua siihen, kuin että jos hän osaisi kutsua jotakin henkiä pelottelemaan vihollisen sotajoukkoja? Ja jos hänen miekkansa kykenee esimerkiksi horjuttamaan vihollisjoukkojen taistelutahtoa, se antaa meille selvän edun.” Kysyin sitten, koska itse näin tämän kummitustarinoita huomattavasti paremmaksi. Käännyin sitten taas Benin puoleen. ”Miten etäältä pystyt aistimaan muiden läsnäolon? Tai oletan, että lähdit, koska aistit Calderin aikaisemmin. Siitä olisi kyllä hyötyä, tietäisimme heti jos joku meinaa löytää meidät ja ehdimme pois alta. Ihan mahtavaa!” Kysyin vielä tarkemmin, koska tuohan tarkoitti sitä, ettei meidän tarvitsisi pelätä yllätyshyökkäyksiä tai väijytyksiä. Beniamino tietäisi vihollisista ennen kuin he tietäisivät meidän olinpaikkamme. Sitten mieleeni tuli eräs toinen asia, joka kaipasi hiukan tarkennusta. ”Kai se ajatustenlukutaito toimii varmasti vain fyysisen kosketuksen kautta?” Kysyin vielä hitusen huolestuneemmalla äänellä, minulla oli paljon ajatuksia, jotka olivat astetta erikoisempia, ja joita en välttämättä haluaisi kenenkään lueskelevan… ”Olisiko hyvä käydä samalla kaikkien elementit läpi, ettei tule lisää väärinkäsityksiä?” Kysyin muilta, koska en nyt ollut ihan varma miten kenenkin aseet käytännössä toimivat.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.08.2015
22:31
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Prinssi Farran vastasi melko lyhyesti, että ehdotukseni kuulosti järkevältä. No tietenkin se kuulosti, en kai nyt mitään järjetöntä olisi ehdottanut. Toisaalta Farranin keskittyminen vaikutti olevan sitä luokkaa, että olisi vastannut noin, vaikka olisin ehdottanutkin jotakin täysin naurettavaa. Sen jälkeen prinssi keskittyi täysin vain hevoseensa, johon tämän kiinnostus selvästikin tällä hetkellä ainoastaan kunnolla riitti. Keskityin sitten Whiten varustusten keventämiseen ja irrotin tämän selästä satulalaukut ja satulan, jotta tämä saisi hetken levätä ilman niitä. Laskin varusteet maahan yhden puun viereen, ehtisin myöhemminkin keksimään niille paremman säilytyspaikan. Pidensin ohjaksia sen verran, että hevonen saisi kiinnitettynä enemmän liikkumavaraa ja talutin Whiten hieman syrjemmälle sopivaan puuhun kiinni. Harjaisin ja juottaisin sen hoidettuani turvallisuustarkastuksen.

Kun olin saanut ratsuni jotenkuten hetkellisesti hoidettua siihen asti, että ehtisin hoitaa sen kunnolla, vilkaisin Farraniin päin. ”Palaan pian.” Ilmoitin tälle vielä ihan vain tiedoksi, että olin mennyt suorittamaan velvollisuuksiani. Astuin siitä sitten syvemmälle metsään katsomaan, ettei lähistöllä näkyisi mitään merkkejä vihollisista tai näiden leiripaikoista. Koko metsää nyt en tässä alkaisi haravoimaan, koska en jättäisi prinssiä niin pitkäksi aikaa yksin, etenkään nyt, kun hän vaikutti olevan puolinukuksissa. Matkasin hiljaa mustaan viittaani verhoutuneena pimeän metsän halki silmät ja korvat tarkkana mahdollisten vaarojen varalta. Suuntasin ensiksi joelle päin, koska siellä luulisi olevan eniten vartiointia. Siitä voisin tarkistaa joen vartta hiukan pidemmälle ja tehdä jonkin laisen kierroksen oman leiripaikkamme ympäri ja palata sitten takaisin.

Matkalla joelle ei näkynyt mitään merkkejä vihollisesta, mutta lähempänä jokea alkoi maassa erottua jälkiä siitä, että siitä oltiin kuljettu. No ei se toki vielä mitään kertonut, kuka tahansa voisi kulkea metsässä, mutta tutkittuani hieman tarkemmin, oli näistäkin painaumista ja katkenneista oksista kulunut jo jonkin verran aikaa. En mennyt ihan joen rantaan, vaan pysyttelin puiden varjoissa. Vastarannalla näkyi selvästi tulen kajoa kolmesta eri kohtaa, joten leirejä oli siellä enemmänkin. Oletettavasti leirit olivat siis pääsääntöisesti Lunemarin puolella ja täällä saattoi olla pienempiä partioita, mutta parempi katsoa vielä tarkemmin. Jatkoin joen reunaa ja vastarannalla näkyi jopa liikettä ja kuului välistä hevosten hirnahduksia, mutta melko kaukana kuitenkin. Käännyin joelta takaisin metsään päin ja kiersin maastoa löytäen jotain yksittäisiä sammuneita nuotioita ja tallottuja alueita, hevosten jälkiä, mutta mitään elävää ei kyllä kuulunut eikä näkynyt. Mahdollisesti partiot eivät vaivautuneet päivystämään molempia rantoja yöllä, sillä Lunemariin mentäessä oli pakko ylittää joki. Ylityspaikkaa olisi tosiaan syytä miettiä huolella, sillä kahlaamot oli varmasti vartioitu huolella, joten sinne ei ollut mitään asiaa. Kierrettyäni reippaan kokoisen alueen ympäri ja todetakseni metsän melko tyhjäksi tai tällä retkellä ei ollut ketään osunut silmään, vain merkkejä aikaisemmasta käynnistä. Päivällä tosin saattaisi tälläkin puolen tulla vihollissotilaita vastaan, mutta yön luulisi olevan rauhallinen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.08.2015
01:59
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Calder suuttui paljastuksesta, ja hänen ilkeät kommenttinsa saivat Beniaminon itkun partaalle. Tätä hän oli pelännyt, että häntä vihattaisiin sen takia. Mutta Beniaminon onneksi sekä Mireya että Caine olivat ymmärtäväisiä, eivätkä suuttuneet. Muut eivät olleet vielä sanoneet mitään.

”Syynä voimasta valehteluun on, että ajatusten manipulointi, etenkin mielikuvituksen manipulointi, vaatii, että kohde uskoo siihen. Voisin yrittää täysin voimin, mutta en saisi ketään teistä uskomaan että olenkin kammottava demoni, sillä te kaikki näette heti, ettei se ole totta. Mutta jos näkyvyys olisi heikko sumun tai savun tai jonkun muun syyn takia, ettekä tietäisi että se olen minä, voisin onnistua siinä. Siksi päätettiin, että Nierdalesin kyvyksi opetetaan yliluonnollisten olentojen hallinta, jotta totuus ei vahingossakaan kantaudu vihollisen korviin,” Beniamino vastasi Cainen oletettua, että salailuun oli syynsä, edelleen pidätellen itkua. ”Siksi pyytäisin mitä nöyrimmin, että totuutta ei kerrotaisi ryhmämme ulkopuolelle,” Beniamino jatkoi kumartaen syvään.

”Kuinka kaukaa pystyn aistimaan? Monet asiat vaikuttavat siihen, kuten jos on paljon ihmisiä ympärillä, on vaikeaa tunnustella pitkälle kaiken ohi, ja pitkälle tunnustelu vaatii kovaa keskittymistä, mutta pystyn helposti aistimaan kuulomatkan taakse. Sanoisin että puoli kilometriä on nopeasti pyyhkäisty, siitä eteenpäin se vaatii enemmän aikaa, ja kilometrin paremmalla puolella eteneminen on erittäin hidasta. Ja tietysti asiaan vaikuttaa, että tunnustelenko vain tiettyyn suuntaan, vai pyyhkäisenkö joka suuntaan. Kyllä, aistin Calderin ja lähdin tarkastamaan, olisiko hän yksi perillisistä, satunnainen metsässä liikuja vai vihollinen... Sen takia kävin hieman käsiksi, jotta saisin tarvittavan fyysisen kosketuksen voidakseni olla varma että puhuisiko Calder totta,” Beniamino pystyi jo puhumaan normaalilla äänellä. Se, että Caine tuntui ymmärtävän miekan kykyjen hyödyntämismahdollisuudet oli hänelle valtava helpotus, ainakin yksi olisi hänen tukenaan Calderia, ja mahdollisesti muita jotka pitivät hänen kykyjään hyödyttöminä, vastaan.

”Fyysinen kontakti on välttämätön, sekä miekkaan että luettavaan henkilöön. Älkää huoliko, en ole aikeissa lukea ajatuksianne ellei siihen ole pakottavaa tarvetta. Enkä pysty kaivelemaan mieliä, joten pystyn lukemaan vain sen mitä sillä hetkellä on mielessä. Lukeminen ei myöskään tapahdu automaattisesti koskettaessa, ellei kysessä ole niin voimakas ajatus että se ikäänkuin vuotaa läpi, sitä voisi verrata ehkä huutoon, sitä on vaikea olla kuulematta jos on lähellä... tämän takia en oikein mielelläni käytä miekkaani aseena taisteluissa, kuolevan viimeiset ajatukset ovat usein tarpeeksi voimakkaita vuotaakseen. Miekan sijaan käytän näitä,” Beniamino vapautti molemmat Hidden Bladensa ja nosti kätensä niin, että ne näkyivät selkeästi kaikille. Beniamino vilkaisi Calderia taas, tällä kertaa anteeksipyytävästi, olihan hän salannut terät Calderilta heidän ensitapaamisellaan. ”Minä ainakin kuulisin mielelläni, mitä kaikkien kyvyt tarkalleen ovat, ja miettiä, miten niitä voisi mahdollisesti hyödyntää yhdessä. Kuten omaa kykyäni ajatellen, ketkä voisivat tarvittaessa heikentää näkyvyyttä ja miten.” Beniamino veti Hidden Bladensa sisään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.08.2015
14:39
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Odottelimme kaiketi sitä, että Ben niminen - tai ei se ollut tämän oikea nimi, mutta samantekevää se minulle oli, kunhan oli joku nimi - prinssi saisi suunsa aukikin asiastaan, niin pääsimme edes joskus Cainen kanssa sitä vettäkin etsimään, ettei veressä tarvitsessa koko yötä seistä. Ei veressä toki mitään, mutta kun se on kuivaa ja vielä päällä kuivunut, niin ei se todellakaan ole yhtään mukavaa enää. Veren lenttäminen oli asia erikseen tai kun valui vuolaasti pitkin kehoa, mutta kun se vaan tökötti iholla, niin ei enää jaksanut innostaa. Halusin nyt vaan eroon siitä. Joka tapauksessa tämä Ben aloitti sillä, että olemme varmasti kaikki kuulleet jotain hemmetin tarinoita siitä kuinka tämän Benin aseella pystyi kutsumaan ja hallitsemaan demoneita ja jotain muita henkiolentoja. Jaa'a... no ehkä pari kertaa, jos asiaa minulta todella kysyttiin. Tarinat kuitenkin olivat aina tylsiä, oli aihe mikä hyvänsä, joten en ole pahemmin jaksanut kiinnostua. Olin enemminkin ihminen, joka teki mieluusti kaiken aikaa jotain kuin joku paikallaan nököttäjä ja samalla kuuntelija. Lukeminenkaan ei natsannut tai kiinnostanut, joten vähäiset tiedot kaikkea kohtaan, johon vaan tietoja tarvitsee, olivat aika hataralla pohjalla, mutta en ollutkaan mikään nero enkä kovin jaksanut ajatella asiaa kertaa pidemmälle kun sitten jo tartuin toimeen.

Joka tapauksessa se, mitä Ben selitti hengistä ja demoneista, niin se ei sitten ollutkaan totta. Ai jaa. Lisäksi se olikin vaan mielenhallintaa, joka ei totta puhuakseni sanonut yhtään mitään minulle. Kuten tulikin jo todettua, että en ole mikään nero tai kovinkaan viisaaksi luokiteltavissa oleva henkilö. Toki maalaisjärki jotenkin pelaa, mutta se ei kuitenkaan auttanut siitä, että pitäisi tietää, että mitä mielenhallinnalla tarkoitetaan. Tosin karkea esimerkki mielenhallinnasta oli se, että laitetaan kaverilta pää poikki, niin eipähän sillä enää ollut mieltä ja se olisi silloin ihan minusta kiinni, jos laittaisin jonkun pään poikki. Sen jälkeen sillä uhrilla ei olisi enää mieltä eikä mitään muutakaan. Tosin sitä tuskin tarkoitettiin. Ben kaiketi yritti sitten vielä selittää meille sitä, että mitä se mielenhallinta oikein olikaan. Mutta, jos minulta kysyttäisiin jotain tuon selityksen jälkeen, että esimerkiksi: mitä nyt tiedätte mielenhallinnasta? Vastaisin tuohon varmaan, että jaa'a tai jotain siitä, mitä saatoin EHKÄ tajuta. Selitys jatkui kuitenkin vielä hieman ja kosketuksen jälkeen pystyisi lukemaan ajatuksia. Siinä taisi siis olla kaikki mitä mieleeni jäi, mutta että miten toista ihmistä sitten kosketetaan? Isketään miekka kiinni jalkaan, käteen tai muuhun vartaloon ja aletaan lukemaan? Mielenkiintoista...

Joka tapauksessa... sitten oli reaktioiden vuorot. Tämä uusin prinssi totesi vaan siitä, että ei kai Ben ole tosissaan ja sen jälkeen tuli maailmanloppu, jolloin nostin vaan hieman toista kulmaani, koska eihän tuo nyt ollut mikään aihe tai mikään, josta kukaan voisi saada jotain tuon kokoista hernettä nenäänsä. Minulle oli samantekevää, vaikka Benin kyky aseensa kanssa olisi kaikki mahdolliset voimat. Ei oikeastaan jaksanut kiinnostaa. Halusin jo lähteä etsimään sitä vettä, koska silloin ei tarvisi ihmetellä tässä ja pyöritellä peukaloitaan.

Seuraava reaktio tuli puolestaan Mireyalta ja reaktio oli se, että ei kannata riidellä mistään tuollaisesta. Olipa typerä reaktio ja siinä kohdassa taisin myös ehkä hieman tirskahtaa. Naiset olivat typeriä. Ei tosin sillä, että itse olisin paljoa edes tajunnut moisesta liian hienosta selityksestä moista henkivoimaa kohtaan. Sitten oli Cainen vuoro sanoa asiaan juu tai jaa tai jotain siihen suuntaan. Yksinkertaisuudessaan Benin selitys voimastaan oli ihan okei Cainelle ja tämä halusi ymmärtää Beniä, koska jokaista tarvittiin. Se astetta nössömpi prinssi puolestaan päätti vaan hieman nyökkäillä Benille eli ilmeisesti tämäkin oli samaa mieltä kuin Caine. He sentään taisivat tajutakin jopa moisen selityksen.

Lopuksi Caine jatkoi siitä, että nyt kun pääsimme tähän, niin kaikkien pitäisi selittää omien voimiensa homman nimi tai jotain. "Eikö se kaikki ole ihan vaan jossain typerässä kirjassa kaikkien saatavilla olevaa tietoa...?" mutisen siihen, koska tämä oli tylsää. Kuunnella nyt jotain siansaksaa siitä kun kukin vuorollaan selittää hienon selityksen voimastaan, josta en tajua yhtään mitään ja sen jälkeen tulisi oma vuoroni ja vastaisin vaan, että kyseisen viikatteen voima on myrkky ja myrkky on tappavaa. Siinä kohdassa ehkä haluaisin painua maan alle selityksineni, joten päätin olla sitten hiljaa koko asian suhteen. Jos voimia alettaisiin puimaan, niin joku muu saisi sen kyllä aloittaa ja toivon mukaan minulta ei edes kysyttäisi. Joka tapauksessa Ben jatkoi vielä jotain selitystään, mutta se meni aika hienosti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, joten mitä jäi mieleen? No ei hitto mitään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.08.2015
20:13
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CALDER

Calder vilkaisi viileästi Mireyaa ja Cainea näiden alkaessa puolustamaan Beniaminoa, mutta pitäen kuitenkin pääosin vihaisen katseensa Nierdalesin prinssissä. Kyllä hän mielessään älysi miksi muut olivat Beniaminon puolella, olivathan he tunteneet toisensa jo pidemmän aikaan, tai mistäpä hän tiesi oliko ryhmän kesken ollut jotain tutustumisleikkejä. Joka tapauksessa hän oli vasta liittynyt porukkaan, joten oli täysin ymmärrettävää muiden luottavan toisiinsa enemmän. Eikä asiassa ollut kyllä järkevästi ajateltuna mitään syytä suuttua, mutta Calderin oli vain saatava purkaa kiukkuaan, ja hänen epäonniseksi kohteekseen oli päätynyt Beniamino. Jos katseilla olisi voinut tappaa, niin toinen olisi tällä hetkellä hengetön. Cainen puhe kyllä hieman rauhoitti toisen vedotessa järkiperäisiin oletuksiin, mutta sekään ei saanut nuorukaista lopettamaan vihamielistä mulkoiluaan.

”Normaalisti olisin samaa mieltä posliininukke-kasvoisen prinssin kanssa, mutta…”, Calder sanoi kävellen aseensa paljastanutta Beniaminoa kohti, ”…sinä teit selväksi ettei siihen tietoon ole luottamista.” Päästyään toisen eteen hän tarttui kovakouraisesti Beniaminoa huivista vetäen toisen kasvot lähelle omiaan. ”Mulla on jo valmiiksi huono päivä, älä sinä paskiainen tee siitä pahempaa tai en vastaa seurauksista”, Calder murahti vihaisesti katsoen toista suoraan silmiin. Suurin osa tämän aikaisemmasta leppoisuudesta oli muutenkin ollut näyteltyä, mutta nyt sai riittää. Sanottuaan asiansa hän tönäisi toisen kiukkuisena kauemmaksi ja palasi Rayen luokse, purkamaan tältä painavimmat varusteet. Eläin oli nyt harvinaisen kiltisti, aistiessaan isäntänsä kireän mielialan ja ympäristön epävarman ilmapiirin.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 19.08.2015
22:29
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Minun tarkastellessani Heroa, Dorian huikkasi lähtevänsä kierrokselleen. En vastannut mitään, ei minulla ollut mitään sanottavaa. Halusin nukkua, unohtaa hetkeksi kaiken ja levätä ihan kunnolla. Ehkä sitten maailma saattaisi näyttää paremmalta. Olin kuitenkin aika varma etten saisi lainkaan unta. Hero oli säilynyt onneksi vammoitta mikä oli helpotus. Tartuin sen ohjakseen ja talutin sen sivummalle, pois näkyvistä. Valitsin paikan suuren pensaan luota jonka eteen oli kaatunut paksu mutta lyhyt puu joskus ja siitä oli jäljellä vain tukki, sen oksat olivat kadonneet sekä pinta paksun sammaleen alla. Se oli aika mukava paikka sekä aika hyvin piilossa. Hero asettui seisomaan paksun sammaleen päälle ja odotti. Päästin jälleen irti suitsesta. Tämän jälkeen nostin satulan ja satulalaukut pois sen selästä, piilotin ne pensaiden puolelle josta tummat laukut ja satula eivät näy mutta olivat helposti ulottuvillani. Nostin punaiset huovat ja valjaat hevoseltani ja ne löysivät tiensä laukkujen luo. Löysin harjankin laukusta joten harjasin Heron kunnolla sillä välin kun Dorian oli poissa. Hero selvästi nautti saamastaan huomiosta, se venytteli ja hörähti hyvin hyvin hiljaa. Vilkaisin välillä olkani yli ympäristöä ja Whitea joka lepäili myös.

Sain Heron harjattua joten laitoin harjan pois ja sen huovat sen selkään, se oli juossut melkein koko päivän joten en toivonut sen paleltuvan yöllä. Kiinnitin Heron sitten johonkin tikkua tukevampaan oksaan ja istuin alas sammaleelle. Kiepautin viitan hyvin ympärilleni ja huokaisin. Tunsin oloni aika yksinäiseksi. Ystävällinen halaus voisi tehdä hyvää mutta minulla ei ollut ketään joka halaisi. Enkä kyllä koskaan myöntäisi olevani ymmärtäjän tarpeessa. Nojasin puunrunkoon ja oloni oli lämpimämpi koska viittani oli kivan lämmin. Istuin vain piilossani ja odotin Dorianin paluuta. En normaalisti tykkää piilotella metsän laidassa pensaiden luona mutta mikäli tahdoin nousta valtaan kotona, oli minun pakko selvitä ensin sinne saakka.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 20.08.2015
12:15
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Katselin tilannetta edelleen hevoseni luona ja kuuntelin, mitä prinssit puhuivat. Onneksi Cainekin oli sitä mieltä, että ei saisi syntyä uutta riitaa. Hän myös sanoi, että varmasti Beniaminon aseesta olisi hyötyä. Hetken päästä tuo sanoi, että ehkä meidän kaikkien pitäisi kertoa, mihin aseemme pystyvät. Mietin asettani, osasin vain kasvattaa aseellani maahan kuin maahan kaseveja, kontroilloimaan kasvunopeutta ja liikuttamaan kasveja. Olihan siitäkin olemassa astetta raaempi versio, jota en kyllä vielä osannut. Jos aseella koskisi elävään olentoon, niin joku taitava voisi alkaa kasvattaa tuon elävän olennon sisällä kasveja ja lopulta ehkä repiä tällätavoin sen elävän olennon kappaleiksi sisältä päin. Itse en kyllä välttämättä edes halunnut tällaista oppia, sillä en pitänyt muiden satuttamisesta, en ollenkaan. Ja raakuus ei ollut nättiä. Ajatellessani asiaa, minulle tuli hieman huono olokin. Mieluummin satuttaisin vain sen verran mitä tarvitsee ja sitten armahtaisin viholliset, jos he muuttuisivat. Jos kasvitaitoni eivät onnistuisi hyvin, osasin kuitenkin lähitaistella taistelusauvalla ilman, että käyttäisin sen voimia. Toivottavasti emme kuitenkaan pian ajautuisi tappeluun.

Vilkaisin Ryuumeita, kun tuo naurahti ilmeisesti minulle, mutta käänsin sitten katseeni Beniaminoon, kun tuo alkoi selitellä, miksi totuutta ei oltu kerrottu aseesta. Hän pyysi, ettemme me muut kertoisi eteenpäin tätä salaista tietoa.
"Voit luottaa siihen, että minä en kerro asiasta eteenpäin", sanoin. Osasin pitää salaisuuksia. Tiesin ehkä liikaakin sellaisia, mutta en jakanut niitä kenellekään. Kuuntelin, kun Ben kertoi lisää voimista, ne kuulostivat minusta melko kiehtovilta. Ilmeisesti Calder ei kuitenkaan tästä tykännyt, sillä tuo näytti ja kuulosti melko kiukkuiselta. Katsoin, kun tuo käveli lähemmäs Beniaminoa. Ilmeisesti tuo ei ollut ottanut kuuleviin korviinsa siitä, että tappelemiseen ja riitelemiseen ei ollut mitään aihetta.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com