Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.08.2015
18:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Beniamino selitti syyn Nierdalesin vaikenemiseen elementtinsä todellisesta voimasta. Voima siis vaati sen, että toiset uskoivat siihen, joten siksi totuutta ei jaettu yleiseen tietoon. Ihan ymmärrettävää. Lisäksi Ben pyysi, ettei tietoa levitettäisi ryhmän ulkopuolelle. ”Ei tietenkään, älä siitä murehdi. Minä en ainakaan kerro asiaa eteenpäin.” Lupasin, no en muiden puolesta tietenkään voinut luvata. Ei minulla ollut tarvetta kertoa sitä tietoa eteenpäin, juuri nyt. Beniamino oli rohkea paljastaessaan asian ja se oli kunnioitettavaa, tosin tässä tapauksessa välttämätöntä. Tietenkin jos joskus tulevaisuudessa kävisi niin onnettomasti, että Caenezh ajautuisi sotaan Nierdalesia vastaan, käyttäisin kyllä tämän tiedon hyväkseni kansani vuoksi. Mutta sitä nyt oli turha tässä kohtaa miettiä, kun oli ihan muut sodat meneillä. Sitten kuitenkin siihen asiaan, että miten pitkän matkan päähän Ben aisti eläviä olentoja. Ainakin puolen kilometrin päähän, oli sekin jo aika hyvä etu, kyllä siinä vielä varmasti ehtisi piiloutua tai suunnitella puolustusta. Ja luultavasti tämä saisi vihollismääränkin tietoonsa, että osattaisiin varautua siihen, että oliko vihollisia kymmenen vai sata. Nyökyttelin hyväksyvästi, tämä oli erittäin hyvä uutinen. Mainitsi Ben syynsä siihenkin, miksi oli käynyt Calderiin käsiksi, koska hänen piti varmistaa tämän puheet todeksi. No ehkä oli ymmärrettävää, että asia hermostutti Calderia, mutta mielestäni se oli ihan ymmärrettävä varotoimenpide.

Samalla keskityin riisumaan Gwaedin varusteita ja satulaa, kun Beniamino kävi tätä asiaa läpi, lähinnä minun kanssani, koska muut eivät paljoa osallistuneet. Mireya vähän. Olin saanut varusteet pois hevoseni yltä ja löysättyä suitsia ja vaihdettua ohjasten tilalle pidemmän riimun (sellasen narun jos nyt muistan heppatermin oikein) ja kiinnitin hevoseni tarpeeksi paksuun ja kestävään puunoksaan, jotta se ei pääsisi vaeltelemaan minnekään kauas. Nyt sillä oli kuitenkin riittävän paljon liikkumavaraa syödä maasta kasveja ja ruohoa. Pengoin harjan satulalaukusta ja aloin sukimaan Gwaedia puhtaaksi samalla kun kuuntelin keskustelua, siis Benin jutustelua. Nostin harjauksen jälkeen satulan toiselle matalalle oksalle ja muuten tavarat saivat jäädä puun rungon viereen nojaamaan. Ja annoin hevosen jäädä rauhassa lepäilemään. Tosin sillä oli varmaan jano, joten kaivoin vielä vesileilin esille ja jonkun onnettoman pienen keittoastian ja kaadoin vettä sinne laskien sen maahan, jotta hevonen saisi juotua vähän. Jos löytäisimme vettä, voisin viedä Gwaedin ihan sinne juomaan, niin saisi kyllikseen.

Olin kyllä helpottunut kuullessani, ettei Beniamino voinut lukea ajatuksia ilman fyysistä kontaktia miekan ja luettavan mielen välillä ja ettei hän aikoisi lukea kenenkään ajatuksia. Lisäksi hän pystyi lukemaan vain päällimmäiset ajatukset, ei penkomaan mielen syvimmistä sopukoista salaisuuksia. Sekin oli huojentavaa, vaikka eihän hänen toki tarvinnut puhua totta, mutta tuskin Beniaminon tapainen ihminen olisi noin hyvä valehtelemaan kun hermostui niin paljon jo siitä, että joutui kertomaan yhden harhaluulon todellisen laidan. Olisi hän jättänyt sen kertomatta, jos aikoisi valehdella muustakin. Lisäksi hän selitti, ettei käyttänyt miekan kykyä mielellään taistelussa, koska voimakkaat ajatukset vuosivat ilmeisesti jotenkin hallitsemattomasti, ja sodassa ajatukset olivat aika voimakkaita. Sitten hän esitteli aseensa, joita käytti ennemmin, ja jotka olivat jonkin laisia piiloveitsiä? Melko kiinnostavaa, halusin myös tuollaiset… Sitten siihen, että Benistä olisi hyvä saada tarkka tieto kaikkien muidenkin kyvyistä, mihin Ryuumei sanoi, että eikö se tieto ollut helposti saatavilla kirjoista? Käännyin katsomaan häntä hiukan kummissani. ”No varmaan, jos sinulla on jotain kirjoja mukana… Mutta voihan niissä olla hiukan eriävää tietoa, kuten nyt totuus Nierdalesinkin elementistä on kaikissa kirjoissa varmaan ihan pielessä, joten voi muidenkin aseissa olla kykyjä, joita ei muissa kuningaskunnissa tiedetä. Ja olisi minusta ainakin ihan hyvä käydä ne läpi.” Vastasin Ryuumeille, joka näytti kyllä siltä, ettei ollut tajunnut mitään koko keskustelusta.

Sitten Calder sai hiukan itseään rauhoittumaan, kun tämä sanoi, että olisi normaalisti samaa mieltä jonkun posliininukkekasvoisen prinssin kanssa… hetkinen, olinko se minä? No ei kukaan muu kauheasti ollut sanonut mielipiteitään ja minä nyt lähinnä olin ollut äänessä Beniaminon kanssa, miten yllättävää. Olin kyllä oikeastaan aika otettu tästä kommentista, oletin ainakin, että minusta oli puhe. En ehtinyt hirveästi itsekseni nauttimaan tästä kauneuteni ylistyksestä (se tais Caine rakas olla ennemminkin pilkkaa), kun Calder jo lähti uhkaavasti Beniaminoa kohti syyttäen tätä siitä, ettei johonkin voinut luottaa. Sitten tämä kävi käsiksi Benin huiviin? Ja alkoi uhota jotain huonosta päivästään ja että Beniamino katuisi jos tekisi siitä vielä pahemman. Tilanne alkoi taas vähän riistäytyä käsistä. ”Hyvät herrat, ottakaa ihan rauhallisesti. Eihän tässä nyt kuitenkaan mistään katastrofista ole kyse eihän? Olemme kaikki väsyneitä, joten ehkä jätämme asekeskustelut ja muut myöhemmäksi, kun olemme levänneet? Calder saa nyt kaipaamansa lepotauon, menen Ryuumein kanssa etsimään vettä ja katsotaan asioita uudestaan, kun kaikki ovat saaneet ensin levättyä, eikö?” Ehdotin kaikille, koska ei tässä nyt mikään kiire ollut ja Calder oli selvästi levon tarpeessa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.08.2015
19:36
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Hetken aikaa oli selvästi hieman hiljaisempi väli ja kaiketi me nyt sitten odotimme tässä sitä, että kaikki saisivat kerrottua voimistaan tai jotain, mutta moiset hölinät olivat tylsiä. Eri asia, jos voimien esittely hoidettaisiin käytännössä eikä vaan selittämällä. Olisihan se hienoa, jos ei tyydyttäisi vaan pelkkään teoriaan siitä kuinka myrkky tappaa, näin esimerkiksi siis, koska en ole jaksanut perehtyä muiden maiden voimiin kovinkaan tarkasti. Tiedän vaan suunnilleen sen, että missä maassa mikin voima mahtoi olla, mutta eivät moiset yliluonnollisuudet olleet se asia, joka minua todella kiinnosti. Ase kun ase kävisi minulle ja jos totta puhuttiin, niin myrkky oli aika tylsä, koska siihen saattoi kuolla niin tavattoman helposti, jos isku olisi vähänkin liian syvä, mutta ainakin pääsisi idiooteista nopeasti eroon. Ja tälläkin matkalla sellaisia tosiaan oli. Tai ainakin Mireya ja voisin luokitella myöskin Calderin sellaisiin, koska noin typerästä asiasta - jota ei edes tajua kunnolla - on turha ottaa pulttia. Tai no sama se, koska en tosiaan tajunnut hevon peetä koko selityksestä paitsi, että sen... antaa olla. Unohdin jo senkin.

Joka tapauksessa sitten maailmanloppuun numero kaksi, jonka myöskin järjesti tämä samainen Calder, kun kävi Beniin käsiksi. Kyllä moinen käsiksi käynti sen hetken aikaa näytti jopa mukavalta viihdykkeeltä, mutta se lähinnä kyllä loppui samantien, joten se siitä. Eli tylsää. Vilkaisin samalla myöskin joukon ainoaan naispuoliseen olentoon, kun tämä vilkaisi minuun, mutta tällä kertaa tämä ei sanonut mitään. Oikeastiko? Eikö Mireya tosiaan aikonut sanoa mitään? Ei siis edes yhtä poikkipuolista sanaa? Tähän asti nainen on valittanut sanomisistani, mutta vasta nyt tämä osasi sulkea suunsa. Aika mahtavaa... Olin jälleen kerran osannut hiljentää tavalla tai toisella yhden naisen lisää. Ei se ollutkaan kovinkaan vaikeaa ja lopullinen hiljentäminen toki oli sama asia kuin kuolema.

Joka tapauksessa Caine ja Mireya lupasivat Benille, että eivät aijo paljastaa tätä hänen suurta salaisuuttaan. No en minäkään, koska en tiennyt, että mitä sitten selittäisin sille jollekin, jolle aikoisin sen kertoa. Tosin ei ollut ketään, jolle aikoisin sen kertoa, koska olin sen verran sosiaalisesti kyvytön, että en totta vie omistanut edes yhtä ainutta kaveria ja tästä seurueesta en kyllä laskenut ketään kaveriksi, koska en tuntenut heitä juurikaan eikä kukaan kuitenkaan haluaisi olla tekemisissä kanssani kun vaan pakon edestä. Cainekin oli varmasti vaan säälinyt minua ja päätti lähteä mukaani vaan sen takia, koska kukaan muu ei suostunut tulemaan, mutta toivoi varmasti mielessään, että joku muu ilmoittautuisi halukkaaksi, jolloin punapää voisi todeta minulle, että nyt kun sait tuon hemmon X matkaasi mukaan, niin hänen ei varmaankaan tarvitse enää tulla.

Joka tapauksessa yli puolet keskustelusta, okei koko hiton keskustelu, meni ohi korvieni, ksoka en jaksanut ajatella juurikaan ja moisesta selityksestä ei jaksanut tarttua mitään korvieni väliin. Jos asiat olisi hoidettu käytännössä eli Ben olisi näyttänyt kykyjään, olisin tajunnut varmasti kaiken, mutta kun asia piti selittää, niin en tajunnut paskan vertaa, jos asian näin suoraan ilmoittaa. Joka tapauksessa lopuksi Caine pyysi rauhaa maan päälle ja jatkoi sitten, että jos tylsän rupattelun hoitaisi myöhemmin, niin voisimme nyt lähteä etsimään sitä vettä. Vihdoinkin siis jotain tekemistä pelkän lässynlään lisäksi. Tosin oli Caine jotain jostain kirjoistakin maininnut siihen ns. kysymykseeni kirjoista, että eikö se tieto niistäkin löydy ja varmaan, jos minulla on kirjoja mukana. "Näytänkö siltä, että kannan jotain tylsää opusta mukana?" kysyn siinä kohdassa. Cainen selitys jatkui vielä siihenkin, että ei kirjoissa kuitenkaan välttämättä olisi kaikkea tietoa ja siksi voimat olisi syytä käydä läpi. "Entä, jos joku käyttääkin tietoa omaksi parhaakseen? Mitä järkeä kaikkea on muka paljastaa? Kuka vaan voi käyttää sitä heikkona kohtana ja iskeä sitten siihen... Vai voitko muka luottaa koko matkaseurueeseemme ihan sataprosenttisesti?" kyselen hieman lisää ja se kohta oli varmaankin ainut kohta koko tähän astisesta matkasta kun edes yritin ajatella jotain, mutta emmekö nyt vaan voisi mennä?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.08.2015
21:38
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
DORIAN

Palasin hiljaa takaisin leiripaikallemme, joka ei onneksi ollut turhan näkyvällä paikalla ja puut kätkivät sen hyvin. Paluumatkallakaan ei ollut sen enempää merkkejä mahdollisista vihollisista tullut vastaan, eikä mitään metsään kuulumattomia ääniä kuulunut. Hyvä asia oli myös se, että hevoset olivat hyvin piilossa, sekä Hero että White, mitä auttoi hevosten musta väritys aika hyvin. Minulla meni hetki hahmottaa Farran istumassa viittaan kääriytyneenä puun vieressä, mutta siellä hän oli. Loistavaa, hän ei ollut lähtenyt seikkailemaan minnekään. Liityin sitten nuoren herrani seuraan kertoakseni tilanneraportin. ”Tällä puolen metsää ei näkynyt tai kuulunut merkkejä vihollisen vartiosta. Jokunen tallottu nuotiopaikka, joiden hiillos oli kylmennyt jo useampi tunti sitten. Vastarannalla näkyi jokunen leirinuotion valo ja liikettä rannikon metsässä, mutta tällä puolen en havainnut liikettä. On mahdollista, että täällä kuitenkin on pieni partio, joka ei vain osunut reitilleni, mutta se on joka tapauksessa pieni ja varsinainen vartio keskittyy Lunemarin puoleiselle rannalle.” Selostin vaimealla äänellä prinssin vierestä ja siirryin sitten penkomaan satulalaukuistani harjaa hoitaakseni Whiten loppuun, mitä en ehtinyt ennen tiedusteluretkeä tehdä. Harjattuani hevoseni heitin loimen (jos nyt onnistuis vähän paremmin näitten termien käyttö…) sen selkään, jotta se välttyisi paleltumasta ja aloin järjestää ratsulleni jotakin juomavettä. Joella se olisi toki helpoin juottaa, mutta se huomattaisiin, ja vartijoita oli aika hyvin koko joen pituudelta. Näinpä jouduimme tyytymään hivenen isompaan keittoastiaan ja vesileilini sisältöön, jonka saisi hyvällä tuurilla täytettyä joelta aamulla, kun lähtisimme liikkeelle, riippuen millainen kahakka ylityksestä seuraisi. Juotettuani Whiten, korjasin satulan ja muut varusteet paremmin talteen ja käännyin sitten taas prinssin puoleen. ”Koettakaa levätä nyt kun siihen on aikaa. Parempi jatkaa matkaa ennen auringon nousua niin pääsemme todennäköisemmin huomaamatta joen yli.” Sanoin vielä, vaikka ylitys olisikin hankala kaikesta huolimatta. Aikaisin aamulla vartio voisi kuitenkin olla tarpeeksi väsynyt huomatakseen mitään ja pimeyskin auttaisi asiaa. Kyllä tässä jokusen tunnin ehtisi nukkua, tai Farran ehtisi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 20.08.2015
23:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Beniamino ei ollut varma, pitäisikö hänen paeta Calderia tämän lähtiessä kävelemään häntä kohti vihaisena. Hän kuitenkin tuli siihen tulokseen, että pakoon juokseminen ei olisi viisasta, vaan jäi seisomaan paikalleen yrittäen näyttää pelottomalta. Calderin tarttuessa Beniaminon huiviin, Beniamino tarttui reaktionomaisesti Calderin käsiin varmistaakseen, ettei toinen tulisi kuristaneeksi häntä.

”Pyydän, rauhoitu. Tarkoitukseni ei ollut ärsyttää,” Beniamino sanoi hiljaa Calderille. Tämän tönäistessä hänet kovakouraisesti pois, Beniamino onnistui juuri ja juuri olemaan kaatumatta. Hän korjasi huivinsa oikeaan asentoon. Hän huokaisi helpotuksesta, että Calder oli tyytynyt vain tönimään, eikä tehnyt mitään vakavampaa. Hän meni Amadeon luokse, ja riisui siltä satulan. Amadeo pysyisi kyllä lähistöllä ilman että se olisi sidottu kiinni, tai vaikka se vaeltaisikin hieman etäämmälle, tulisi se kutsuttaessa luokse.

”Minä voisin myös liittyä mukaan veden etsintään, jos se ei haittaa,” Beniamino ilmoitti. Hän ei ollut heti alkuun uskaltanut ilmottautua, siltä varalta että reaktio olisi negatiivinen ja hänen olisi ollut parempi vetäytyä syrjempään jotta muut saisivat rauhottua ja miettiä asiaa ilman hänen läsnäoloaan.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 21.08.2015
00:01
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Olin matkannut jo muutaman päivän kohti Gilmarin laaksoa, sillä kuninkaani oli käskenyt minun lähteä poikansa perään. Ilmeisesti kuninkaan mieli oli muuttunut siitä, miten hänen poikansa mahtaisi pärjätä itsekseen näinkin vaarallisella reissulla. Minua ei juuri haitannut perään lähteminen, sillä ei ollut perhettä josta huolehtia, isäni piti kyllä huolen itsestään, vaikka toinen jalka puuttuikin. Olin muutenkin aina halunnut nähdä Gildomeraa enemmän, joten nyt oli hyvä syy mennä tutkimaan. Toki kuljin suorinta tietä, jotta saavuttaisin prinssini Cainen, tuon hieman hölmön punapään. Toivottavasti Cainen isukki ei ollut oikeassa sen suhteen, että Cainelle olisi sattunut jotain. Se olisi hyvin ikävää ja surullista, sitä olisi myös vaikea selitellä valtakunnalle, että kruununperillinen oli saanut surmansa.

Annoin hieman pohkeita Aldavinurille, jotta tuo liikkuisi reippaampaa tahtia. Ei ollut nyt hyvä jäädä lepäilemään, sillä tärkeintä oli Cainen löytäminen ajoissa. Tuota täytyi suojella, se oli kuninkaan sekä minun tahtoni. Onneksi kuningas oli lähettänyt juuri minut matkaan, koska suojelisin mielelläni prinssiäni. Oli jo myöhä, ainakin yli puolen yön, joten hämärä oli laskeutunut metsään. Ratsastin melko vauhdilla eteenpäin, mutta katselin samalla tarkasti, mihin ohjasin hevostani, jotta ei kävisi köpelösti. Aikaa ei saanut hukata siihen, että hevoselle kävisi huonosti tai, että itse putoaisin selästä ja satuttaisin esimerkiksi jalkani. Olin kulkenut jo tovin Lunemarin metsissä, enkä ollut nähnyt hetkeen ketään. Pian kuitenkin hiljensin vauhtia, kun Aldavinur asiti jotain. Lopulta pysäytin hevoseni ja aloin kuunnella tarkkaavaisesti, jostain kuului puhetta. Monen ihmisen puhetta. Päätin laskeutua mustan hevoseni selästä ja alkaa taluttaa tuota äänen suuntaan. Voisikohan se olla Caine ja jotkut muut? Vai oliko vihollinen lähistöllä? Kävelin pienen aukion reunaan, mutta pysyin silti metsän suojassa. Huomasin aukiolla jonkin verran väkeä hevosineen. Osa heistä keskusteli jotain. Paikalla oli yksi naispuolinen ja muut olivat miehiä. Tarkkailin tilannetta ja kuuntelin tarkemmin, erotin Cainen äänen. Ihanaa! Löysinpäs hänet. Kävelin reippaasti ja määrätietoisesti pois metsän suojasta aukiolle.
"Caitsu, rakkaani! Löysinhän minä sinut!" sanoin hieman lujemmalla äänellä, vaikka en kuitenkaan huutanut, kävellessäni tuota toista punapäätä kohti. Pian jätin Aldavinurin paikalleen ja ryntäsin ilman hevostani halaamaan tuota veriprinssiä. Onneksi ei tarvinnut kauempaa etsiä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.08.2015
00:46
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Ryuumei tiedusteli sitten, kun olimme päässeet keskustelemaan tiedon jaon merkityksestä, että näyttikö hän kirjoja mukanaan kanniskelevalta älyköltä. ”No et, mutta ulkonäkö voi pettää. Ei voi tietää, jos vaikka olisitkin harras kirjallisuuden ystävä ja kuljettanut matkalla mahdollisesti tarvittavaa sivistyskirjallisuutta mukanasi.” Vastasin, koska eihän sitä voinut tietää, kuin kysymällä, ja nyt sain sitten tietää, että Ryuumei ei tainnut olla kirjallisuuden ystävä, eikä tällä ollut tietokirjoja matkassaan. Seuraava kysymys koski sitä, että entä jos joku käyttäisi tietoja väärin? En oikein tajunnut, että miten väärin, mutta onneksi Ryuumei selvensi senkin asian. Hän siis tarkoitti sitä, että jos joku käyttää sitä tietoa heikkona kohtana kertojaa vastaan. Ja sitä että voinko muka itse luottaa matkaseurueeseemme täysin. No voin, ei siinä ollut mitään ongelmaa. ”En nyt itse ainakaan näe, että miten se voi puukottaa itseämme selkään, jos kerromme aseidemme voimat tarkennettuina eteenpäin. Olemme samalla puolella ja meidän on ehdottoman tärkeää voida luottaa toisiimme. Ehkä se voi tulevaisuudessa kostautua, mutta jos emme luota toisiimme nyt ja jaa tietoja kyvyistämme, mitään tulevaisuutta ei tule, joten mielestäni se on pieni riesa sitten. Kukaan meistä nyt tuskin menee paljastamaan tietoja viholliselle ja petä kaikkia, meidät kaikki on häädetty kodeistamme ja maamme on varastettu ja tahdomme ne takaisin ja viholliset manan majoille. Kyllä minä luotan jokaiseen tässä porukassa sataprosenttisesti, mutta en toki pakota ketään kertomaan, jos siltä tuntuu. Sovitaan, että kukin saa pohtia asiaa vielä siihen, että ollaan levätty, ja sitten kukin saa kertoa ihan oman tunnon mukaan sen mitä tahtoo.” Vastasin Ryuumeille, sillä en nyt itse nähnyt, miten asian kertominen voisi olla huono asia. Ymmärrän sen Beniaminon kohdalla ja hän oli jo luottanut meihin ja mielestäni oli kohtuullista osoittaa samanlaista luottamusta hänelle. Itse kyllä aikoisin kertoa, ei minulla ollut mitään salattavaa.

Beniamino pääsi eroon Calderin raivonpurkaukselta ja siirtyi hoivaamaan hevostaan. Itse lähtisimme sitten varmaan Ryuun kanssa etsimään vettä nyt kun täällä oli tilanne rauhoittunut. Yllätyin hiukan, kun Beniamino pyysi saada tulla mukaan vedenetsintämatkalle. Ehkä hän tahtoi antaa Calderin rauhoittua ja pysyä poissa tämän ulottuvilta hetken. ”Ei tietenkään haittaa, tule vain. Ja ei kun menoks…” Aloitin ja olin jo kääntymässä johonkin suuntaan, koska veden haku suunta ei ollut varma. Mutta sitten pusikossa rasahti ja kuulin äänen, joka ei kuitenkaan ollut mikään vihollisääni. Käännyin yllättyneenä ympäri kun kuulin Jeremyn huutelevan minua, tai ei nyt huutanut kuitenkaan, mutta kuitenkin. Caitsu-lempinimestä ei voinut erehtyä, etteikö pitkä punahiuksinen mies olisi ollut Jeremy, ja toki tunsin hänen äänensä vaikka, en olisi edes nähnyt häntä. Katsoin hetken hölmistyneenä miestä, joka käveli ripeästi kohti, laittoi sitten juoksuksi jättäen hevosensa odottamaan. Seuraavaksi hän oli jo kietonut vahvat käsivartensa ympärilleni ja halasi lujasti. En voinut kuin kiittää onneani, ettei isä ollut paikalla. Kun sitten toivuin alun hämmennykseltä ja tajusin Jeremyn todella olevan siinä, en osannut hillitä riemuani ja halasin häntä lujasti takaisin. ”Se on ”teidän korkeutenne” sinulle, kun paikalla on muitakin, parahin Jerppa, tuleva kuningattareni.” Lepertelin takaisin. ”Mitä ihmettä teet täällä, tuliko sinun noin kova ikävä? Voi, ymmärrän kyllä, kenelle nyt ei tulisi.” Jatkoin hymyillen katsoen miehen kalpeita kasvoja ja tämän tummia silmiä, joiden punertava väri ei näin pimeässä näkynyt.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 21.08.2015
01:11
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Cainen ilme oli ollut erinomainen, kun tuo oli huomannut minut, mutta nyt tuo kuitenkin jo halaamssa minua takaisin lujasti, ilmeisesti riemuissaan siitä, että olin paikalla. Tiukensin hieman otettani toisesta punapäästä ja naurahdin pinesti, kun Caine käski sanomaan häntä 'teidän korkeudeksi', koska paikalla oli muita ihmisiä. Pöh, minä kyllä kutsuisin toista millä nimellä tahtoisin, vaikka paikalla olisi tuhat muuta ihmistä. Nauroin taas, kun sain kuulla oman hupsun lempinimeni, jonka Caine oli minulle keksinyt. Jerppa... Se kuulosti niin hassulta.
"Hei, etkös sinä ole enemmänkin minun prinsessani?" kysyin virnistäen, kun minua kutsuttiin tulevaksi kuningattareksi, vaikka tuskin prinssini virnettäni näki, kun halailimme siinä niin tiukasti. Ehkä virneen saattoi kuulla äänestäni. Löysäsin otettani Cainesta ja katselin tuon kasvoja, tuon kysyessä, miksi olin tullut sinne.
"...No itse asiassa, minulle kyllä tuli ikävä hevostasi Gwaedia", vitsailin totisella äänellä ja vilkaisin Cainen hevosta. Käänsin kuitenkin pian katseeni takaisin tuohon hieman naisekkaaseen punapäähän ja naurahdin jälleen.
"Ei vaan. Oikeasti minulla oli kauhea ikävä sinua. Isäsi myös käski minua lähtemään perääsi, kun häntä alkoi huolettaa, miten sinun käy. Otin kyllä mielelläni tehtävän vastaan", kerroin oikean syyn ja hymyilin Caenezhin prinssille lempeästi. Katselin Cainen kauniita silmiä, olinkin jo ikävöinyt niiden katselemista. Niihin ei koskaan kyllästyisi.

Vilkuilin sitten hieman ympärilleni ja mietin keitä nämä muut ihmiset mahtoivat olla. Kaikki näyttivät melko nuorilta.
"Keitäs he ovat? Ja etkö ole vielä päässyt Gilmarin laaksoon asti? Kuinka hitaasti oikein matkaat?" aloin kysellä Cainelta kysymyksiä. Olisi ehkä ihan hyvä tietää, missä seurassa punapääni oikein matkasi ja miksi. Tutkiskelin muita katseellani, ei kai nuo sentään vihollisia olleet ja Caine heidän vankinsa? Jos näin olisi, ei olisi kovin kauaa, kun minä olin täällä. Odotin kuitenkin vastauksia kysymyksiini ennen kuin aloin hätiköidä yhtään mitään. Käänsin katseeni myös takaisin vihreäsilmäiseen punapäähän ja päästin tuosta viimein irti. Meillä olisi kyllä varmasti aikaa halailla lisää myöhemminkin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 21.08.2015
14:02
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Oli hyvin mielenkiintoista, että Beniamino pystyi lukemaan ajatuksia. Se oli myös hyvä taito, kunhan ei koskisi minuun ja lukisi minun ajatuksiani, sillä halusin pitää omat ajatukseni ihan omana tietonani, paitsi silloin tietenkin, kun avasin suuni ja toin jotain ajatuksistani julki. Etsin jostain laukusta kevyen loimen, jonka oli saanut viikattua pieneksi. Pistin loimen Lotukselle, jotta tuolla olisi mukavampi olla eikä ainakaan vilustuisi. Loimi oli onneksi myös sen verran kevyt, että ei siinä kuumakaan tulisi. Käänsin katseeni jälleen muihin, nyt Beniamino selitti piiloveitsistänsä. Kuulostivat melko käteviltä mielestäni. Itsehän en edelleenkään ollut ottanut mitään muuta asetta mukaan kuin taistelusauvan. Saatoin ehkä pakata mukaan jonkin sortin veitsen ihan varmuuden vuoksi, mutta mieluummin yrittäisin piilotella vihollisten näkymättömissä, jotta en joutuisi veistä käyttämään. Tai näin olin siis ajatellut ennen uutta suunnitelmaa. Nythän oli kuitenkin suunnitelma, joka edellytti myöskin taistelua, tässä taistelussa tosin voisin käyttää sauvaa jonkin veitsen sijaan.

Ryuumei valitti siitä, että toisten aseiden kyvyistä voisi lukea kirjoista ja Caine totesi siihen, että tottahan toki, jos Ryuumeilla sattuisi kirjoja olemaan mukana. Eipä tietenkään tuolla ollut, se kyllä olikin jo arvattavissa. Mutta miksi ihmeessä he kirjoista sitten lukisivat aseiden taidoista, jos kirjoja ei ollut lähimaillakaan? Olisi tehnyt mieli sanoa jotain Ryuumein typerälle ajatukselle, mutta pysyin silti hiljaa, koska tuo olisi varmasti käynyt taas kimppuuni, kun sen verran vihasi kerta minua ja muutenkin ilmeisesti piti raakuudesta. Käänsin katseeni pois Cainesta ja Ryuumeista, kun Calder otti kiinni Beniaminon huivista. Ihme kiukkukalle tuokin. Nyt ei ollut todellakaan hyvä hetki käydä toisiimme käsiksi yhtään enempää. Onneksi Caine yritti takoa muihin järkeä.

Pian keskityin taas hevoseeni keskustelujen sijaan, joten muiden hölinä meni ohi korvien. Taputtelin Lotusta hellästi ja mietin, että tuon kaviot varmaan pitäisi putsata. Siellähän saattaisi olla vaikka iso kivi, joka sattuisi. Etsin siis kaviokoukun ja nostin Lotuksen toisen etujalan reidelleni nojaamaan. Aloin putsata sen jalan kaviota puti puhtaaksi. Lotus ei tuntunut välittävän hirveästi, vaikka olin tavannut myös hevosia, joita ei yhtään huvittanut kavioiden putsaaminen ja yrittivät aina vetää jalkaansa pois. Mekkoni saattoi hieman likaantua, mutta se ei nyt ollut tärkein asia tällä hetkellä. Keskityin tähän puuhaan, mutta nostin katseeni taas muihin, kun kuulin ihmisen ja hevosen askelia, jotka saapuivat metsästä. Hetken päästä kuulin, kun joku huhuili minulle tuntemattomalla äänellä jotain Caitsua, mutta pian selvisikin, että se joku tarkoitti sillä Cainea. Ilmeisesti tämä joku mies, jolla oli iso tumma hevonen, tunsi Cainen paremminkin. Laskin Lotuksen jalan takaisin maahan ja katsoin, kun tämä minulle tuntematon miespuolinen henkilö jätti hevosensa niille paikoille ja lähti juoksemaan Caenezhin prinssiä kohti. Silmäni hieman pyöristyivät varmasti yllätyksestä, kun mies halasi prinssiä. Ja kohtahan prinssi halasi miestä takaisin. Mietin, mitä ihmettä oli tekeillä enkä oikein edes kuunnellut, mitä nuo kaksi puhuivat keskenään. Hieman kummallista kuitenkin oli jo pelkkä katsominenkin.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.08.2015
14:23
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Odottelin edelleenkin lähinnä sitä, että voisimme lähteä matkaankin, että ei sitten tässä vaan seistä törötettäisi. Toki pääsisin yksinkin sinne menemään tai siis etsimään sitä vettä jostain, mutta koska Caine nyt oli ainakin omien sanojensa mukaan tulossa mukaan, niin ehkä sitten olisi ns. kohteliasta odottaakin, vaikka en kovinkaan kohtelias kuitenkaan koskaan ole ollutkaan. Joka tapauksessa Caine vastasi pian siihen kirja juttuun niin, että ulkonäkö voisi pettää ja voisin olla joku harraskin kirjallisuuden ystävä. "Niinpä kai sitten, mutta en ole... En lue mitään, koska kirjat ovat tylsiä", sanon siihen ja vielä enemmän sivistävät kirjat olivat typeriä. Ei niissä ollut mitään kiinnostavaa. Yleensä sivistävissä kirjoissa puhuttiin muutenkin sanoin, jota minä en sitten edes jaksa ymmärtää. Sitten siihen epäilykseni aiheeseen voimien kertomisesta, mutta Cainesta se oli fine, koska kaikkien pitäisi pystyä luottaa kaikkiin, koska olemme samalla puolella. "Mistä sinä sen tiedät, että olemmeko vaiko emmekö ole? Joku voi kääntyä vastaan missä kohdassa hyvänsä, joku on ehkä jo kääntynytkin ja kolmas syy olla kertomatta on se, että kuka vaan meistä voi olla mitä vaan, vaikka vihollinen, koska kuka käskee puhumaan totta ja vaikka käskisikin, niin ei niin ole pakko kuitenkaan tehdä", sanon siihen, mutta ihan sama. Minä en ainakaan aikonut alkaa rupattelemaan Dehrahin voimasta juurta jaksaen. Cainen mielestä tulevaisuutta ei kuitenkaan ollut, jos emme kertoisi voimistamme muille. "Tulevaisuus voi päättyä moneen muuhunkin asiaan... Meitä on vaan kymmenen, josta osa puuttuukin vielä. Okei, onhan meillä yliluonnolliset aseet kyllä, mutta vihollisia on vaikka kuinka paljon enemmän. Niitähän oikein kuhisee ja joka hemmetin valtakunnassa on vaikka kuinka paljon niitä. Toisin sanoen voimme kuollakin tai vihollinen voi saada aseet käsiinsä ja onhan ne kaksi syytä tulevaisuuden lopulle, mutta ei siinä toki mitään. Tehdään sitten niin... Ajattelin vaan sanoa, mitä mielessäni nyt kävi, mutta jos kaikki on ihan okei ja kaikki luotettavia, niin eihän tässä mitään. Kaikkeen ei kuitenkaan kannata luottaa, mutta eipä se minun häviö ole", sanon vielä perään ilmaisten mielipiteeni asiaan aika suoraan, mutta mitä turhia kaunistella sanojaan, kun suoraan saa asian nopeammin kerrottua? Joka tapauksessa lopuksi päädyimme siihen, että kun ollaan levätty, niin kukin saa kertoa ihan sen mitä haluaa tai olla hiljaa. No kai sitä voi miettiä, mutta en luottanut kyllä kehenkään... ainakaan sataprosenttisesti, koska ei kehenkään voi luottaa tuntematta toista sataprosenttisesti. Kuka vaan meistä voi olla vihollinen tai joku vihollisen joukkoon kuuluva tiedustelija, joka kerää tietoa meistä.

Pian se Ben niminen sinihius ilmoittaa, että haluaa myöskin tulla mukaan ja että haittaako se. No Caine sanoi jo, että ei haittaa ja minulle se nyt on ihan sama, että ketä mukaan tulee vai menenkö sittenkin yksin, koska olen kuitenkin menossa. Sitten tosiaan olimmekin jo menossa kunnes joku homo tuli huutelemaan jotain jostain Caitsu-rakkaasta. "Mitä helvettiä nyt oikeesti?" kysyn siinä kohdassa yhtään asiaa kaunistelematta. Kuka hitto tuokin oli, kun tulee noin vaan halailemaan? Katsoinkin Cainea ja tätä toista, joka sai nyt olla homo siihen asti kunnes nimi selviäisi kun nämä sitten päättivät alkaa halailemaan toisiaan niin kuin jotkut ällöttävä rakastavaiset. Kohotin tosin seuraavaksi toista kulmaani kun Caine sanoo tätä toista joksikin hemmetin Jerpaksi ja että tässä oli hänen tuleva kuningattarensa. Oikeastiko? Ei kai sentään? Mutta homma kuitenkin jatkui siitä, että tämän hemmetin Jerpan piti kutsua Cainea Teidän korkeudeksi. Ai... Jerppa olikin vaan joku alemman luokan homomies. Leikki kuitenkin jatkui siitä, että Cainehan olisi enemmin tämän hemmetin Jerpan prinsessa. "Ällöttävää..." pääsee suustani ikään kuin ihan tahattoman reaktion omaisesti. Siitä sitten siihen, että kellä oli ikävä ja ketä ja lopuksi siihen, että ketä muut sitten olimme, mutta ihan kuinka vaan. Eikö vaan jo mentäisi?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.08.2015
13:27
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Olin täysin unohtanut muiden läsnäolon ja sen, että mitä olinkaan ollut tekemässä, kun Jeremy oli yhtäkkiä vain ilmestynyt paikalle. Olin niin iloinen, että hän oli täällä, kun en ollut edes ehtinyt hyvästellä tätä ennen lähtöäni, koska isä jätti kaiken viimetippaan. Jeremy ei vieläkään ollut hyväksynyt kohtaloaan kuningattarenani, tuskin isäkään sitä sulattaisi, mutta ehkä isän ei tarvitsisi tietää, kun huomautti, että minä olin enemmän prinsessa-ainesta. No se oli toki totta, koska olen niin kaunis. ”Jospa kinastellaan aiheesta sitten kun se on hiukan ajankohtaisempi?” Ehdotin naurahtaen, koska ei asiasta varmaan koskaan päästäisi sopuun, joten siihen oli turha käyttää aikaa. Olin kuitenkin prinssi, joten minulla oli oikeus päättää se asia, piti Jeremy siitä tai ei. Jeremy hellitti hiukan otettaan ja vastasi sitten, että oikeastaan hänen oli tullut ikävä Gwaedia, eikä minua. ”Hävytön.” Syyllistin tätä koettaen esittää mukamas loukkaantunutta, mutta huonoin tuloksin. Käänsin myös katseeni hevoseeni, kun Jeremy osoitti sille huomiotaan kun oli niin ikävöinyt kaunista hevostani. ”Tästä puhutaan vielä Gwaed.” Huomautin, mutta hevonen vain hörähti ja jatkoi ruohon mutustamista. Käänsin katseeni Jeremyyn. ”Gwaedilla ei näyttävästi ollut ihan niin kova ikävä sinua.” Naurahdin miehelle.

Lopulta Jeremy vakavoitui ja myönsi, että oikeasti hänen oli tietenkin hirveä ikävä minua. Hymyilin tyytyväisenä ja nostin käteni miehen poskelle. ”Ja minun sinua, pelkäsin, etten ehkä näkisi sinua enää…” Vastasin hiukan vaisummin, kunnes Jeremy sai sanottua varsinaisen syyn. Isä siis oli käskenyt tämän perääni, eikä Jeremyllä ollut mitään sitä käskyä vastaan. Laskin käteni ja huokaisin hiukan pettyneenä. ”Olisi pitänyt arvata, ettei hän luota minuun…” mutisin, mutta en jäänyt harmittelemaan sitä pitkään. ”No pääasia kuitenkin, että olet nyt täällä.” Jatkoin pirteämmin. ”Miten kotona pärjäillään?” Kysyin sitten, koska asia kalvoi yhä aina silloin tällöin mieltäni aina lähdöstä asti. Koetin olla ajattelematta sitä, että jos palattuani mitään pelastettavaa ei enää olisikaan, mutta se oli liian masentavaa ajateltavaa ja minulla oli tärkeämpääkin ajateltavaa. Oli pakko uskoa, että isä ja äiti, Kendrick ja muut olivat kunnossa, koska muuten en ehkä jaksaisi tätä. Onneksi ainakin Jeremy oli elossa ja selvästi kunnossa ja täällä.

Huomasin Jeremyn tutkailevan muita, jotka vaikuttivat vähintään yhtä hämmentyneiltä Jeremyn yllättävästä ilmaantumisesta. Jeremy kysyikin, keitä he olivat ja enkö vieläkään ollut ehtinyt Gilmarin laaksoon? ”Oh, ai niin… He ovat uusia ystäviäni. Estarin prinsessa Mireya, Dehrahin prinssi Ryuumei, Nierdalesin prinssi Beniamino, Urumiyan prinssi Shinkann, Lunemarin prinssi Daisuke, Vinemarin prinssi Calder ja Gerosin prinssi Eldstan.” Vastasin Jeremylle ja esittelin kunkin osoittaen ehkä hiukan epäkohteliaasti kutakin etusormellani sanoessa heidän nimensä. ”Ja hän on Jeremy Gregory, hän on meidän puolellamme joten ei hätää. Hän on isäni kuninkaallinen metsästäjä ja luotettava mies.” Esittelin Jeremyn muille, jotta heidän ei tarvitsisi miettiä, kuka hän oli. Sitten käännyin taas Jeremyn puoleen. ”Minä olen kuule jo ollut Gilmarissa, ihan vaikuttava paikka joskin nähtävyyksiin voisi kyllä hivenen vielä panostaa. Päätimme kuitenkin yhdessä, että olisi hirveää haaskausta jättää aseita sinne, kun niitä tarvittaisiin sodassa, joten…” Aloitin selittämään hivenen vaivautuneena, olinhan kuitenkin nyt rikkonut isän käskyä, kun en ollut jättänyt miekkaani laaksoon kuten piti.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.08.2015
13:50
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Pitäisi varmaankin mainita, että odotin jälleen kerran sitä, että päästäisiin lähtöön, mutta tällä kertaa myöskin Ben varmaan odotti sitä, koska hänhän oli sanonut tulevansa mukaan. Sen sijaan, että Caine olisi pitänyt mitenkään kiirettä asian suhteen, niin hän vaan lirkutteli tuon Alemman Luokan Homomiehen kanssa, joka voisi kyllä painua Helvettiin kun asian näin suoraan ilmaisi. Siellä hän voisi palaa kuoliaaksi, koska oli vähintäänkin ällöttävän oksettavan kuvottavaa, että kaksi miestä käyttäytyi noin silmieni edessä. Häpäisivät. Ei sillä, että naisen ja miehen välinen kuhertelu olisi yhtään sen mukavempaa katsottavaa, mutta kyllä tuo oli sairasta. Ja minäkö muka olen sairas? Jos joku on oikeasti sairasta, niin se on se kun kaksi ihmistä lääppii toisiaan. Jos joku tulisi koskaan lääppimään minua samalla tavalla, niin se jääkööt hänen viimeiseksi teokseen. Siinä kohdassa en tasan anna armoa, vaikka tyyppi olisi samalla puolella kanssani. Sellaisen olisi parempi kuolla pois. Mutta niin... teki kyllä mieli vaan oksentaa.

Caine - tai no Caitsu - ja tämä Alemman Luokan Homomies Jerppa juttelivat turhanpäiväisyyksiä vaikka kuinka pitkälle siitä, että kenellä oli ikävä ja ketä ja oliko Caine aka Caitsun pollella tätä Alemman Luokan Homomies Jerppaa ikävä vai ei. Minulla ei ainakaan olisi, jos asiaa olisi minulta kysytty. Olisin voinut vaikka laittaa tämän Jerpan johonkin kepin nokkaan roikkumaan sieltä kyseisetä reijästä ja siinä se. Ainakin silmät välttyisi homostelulta.

Joka tapauksessa lopuksi meidänkin nimiin ja astetta nössömpi eli siis Daisuke heilautti hieman kättään oman nimensä kohdalla. Minä taas en vaivautunut sanomaan tai tekemään mitään oman nimeni kohdalla, koska moista homoa en kyllä tervehtisi. Caine aka Caitsu jatkoi sitten siitä, että Alemman Luokan Homomies Jerppa olikin oikeasti Jeremy Gregory. "Aivan... Kas päivää vaan Alemman Luokan Homomies Jerppa Jeremy Gregory. Voitko nyt painua vittuun, niin pääsen Cainen eli rakkaan Caitsusi ja tuon Benin kanssa tuossa lähtemään sinne, minne pitikin?" kysyn lopuksi ja hymyilen perään mahdollisimman vittuuntuneen näköisenä koko juttuun.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 22.08.2015
21:42
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Cainen kysyessä, siitä että pitäisi kinastella kumpi nyt olikaan ikinä prinsessa tai kuningatar sitten, kun aihe oli ajankohtaisempi. Nyökkäsin ja naurahdin perään vielä pienesti. Katsoin Cainea, kun tuo pian totesi minun olevan hävytön, kun olin heittänyt vitsillä ikävöiväni Gwaedia Cainen sijaan. Prinssi näytti siltä, että yritti esittää loukkaantunutta, joten naurahdin taas hyväntahtoisesti. Vilkaisin tuon hevosta, kun Caine ilmoitti, että Gwaed ei ollut kovinkaan ikävöinyt minua. No ei se haitannut oikeastaan, sillä olihan minulla oma polleni, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Siellä se taisi yhä kököttää samassa paikassa, mihin sen jätin. Hupsu kaveri, olisihan se voinut seurata.

"Hyvä, etten ollut ainoa, joka ikävöi", sanoin ja katselin prinssiäni. Hymyilin hieman haikeasti, kun tuo punapää kertoi pelänneensä, ettei näkisi minua enää.
"Älä siitä enää murehdi. Olemme molemmat tässä nyt", sanoin hymyillen ja pörrötin hieman Cainen hiuksia. Olin minäkin tosin jo kerennyt pelkäämään samaa asiaa, mutta nyt en aikonut sitä enää ajatella. Tärkeintä oli se, että pelko ei ollut toteutunut.
"Älä isääsi syytä. Tämä on todella vaarallinen tehtävä ja isäsi ei halua varmasti menettää sinua. Tuskinpa kansasikaan", kerroin Caenezhin prinssille, kun tuo totesi, että kuningas ei luottanut poikaansa. Kyllä varmasti luotti, edes jonkin verran, mutta tehtävä oli oikeasti melko vaarallinen, joten oli ihan hyvä, että kuningas päätti lähettää minut perään. Nyökkäsin Cainen sanoille siitä, että oli hyvä, että olin nyt siinä. Seuraavaan kysymykseen en oikein osannut vastata, joten mietin hetken.
"No, parempiakin päiviä ollaan nähty, mutta tietääkseni kuningasperheeseen ei olla kajott, tai ei oltu ainakaan silloin, kun lähdin, ja kansalaiset yrittävät pistää hanttiin. Tuskin heitä hetkessä nurjerretaan. Kaikki viheltävät yhteen pilliin auttaen siis kukin toisiaan", vastasin viimein Cainelle, kun olin ensin saanut ajatukseni kasaan.

Viimein sain vastauksia kysymyksiini. Caine kertoi, että muut olivat hänen uusia ystäviään, muiden valtakuntien kruununperillisiä. Yksi prinsessa ja muut prinssejä. Pari puuttui joukosta, jos oikein laskin. Tuskinpa heti muistaisin, kuka olisi kukin. No, prinsessan varmaan ja sitten sen naisen näköisen prinssin, koska he erottuivat joukosta. Nyökyttelin, kun Caine kertoi jo käyneensä Gilmarin laaksossa ja, että suunnitelma oli vaihtunut.
"Mielestäni tämä uusi suunnitelma on paljon käytännöllisempi", ilmoitin Cainelle hymyillen. Tulevan kuninkaan olikin jo parempi alkaa tekemään myös itse joitain päätöksiä ja tämä päätös kuulosti paremmalta kuin alkuperäinen kuninkaan käsky. Käänsin katseeni Cainesta siihen Dehrahin prinssiin, jonka nimen kerkesin jo unohtaa. Ilmeisesti tuo ei sitten pitänyt siitä, kun kaksi miestä rakastivat toisiaan. Naurahdin tuon sanoille.
"Hienot lempinimet olet keksinyt, mutta enpä tästä taida kuitenkaan vittuun lähteä. Näet, paikalla on vain yksi prinsessa ja prinsessan pöksyihin ei kuitenkaan viitsi ensitapaamisella pyrkiä, sillä se ei ole kovin soveliasta. Voin harkita asiaa myöhemmin", sanoin naurahtaen. En ottanut nokkiini tuollaisista kommenteista, minua enemmänkin huvitti sellaiset. Caine varmasti ymmärsi vitsin prinsessan pöksyihin pyrkimisestä, joten toivottavasti ei ottanut itseensä siitä.
"Ai kappas, onhan täällä varmasti muitakin vittuja tarjolla, mutta en kyllä hevosiin ole suuntautunut, joten taidan sen jättää väliin. Ehkä Aldavinur voi minun puolestani hoitaa tammat", jatkoin, kun olin katsonut heppoja hetken. Tuskin kaikki olivat oreja tai ruunia. Se olisi aikamoinen sattuma, jos näin olisi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 23.08.2015
02:40
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
BENIAMINO

Metsästä ilmaantunut mies sai Beniaminon hetkellisesti valmistautumaan mahdolliseen uhkaan, mutta kun Caine näytti tunnistavan miehen, päästi hän itsensä rentoutumaan. Hieman Beniamino torui itseään, hänen pitäisi olla tarkempi, olihan tämä jo toinen kerta tänään, kun joku pääsi yllättämään heidät. Tosin, tänään hänen mieltään oli painanut miekan kyvyistä kertominen, joten ympäristön tarkkailu ei ollut käynyt kovin usein mielessä. Tästä eteenpäin hän yrittäisi muistaa tunnustella säännöllisin väliajoin, jotta vastaavilta vältyttäisiin. Beniaminon yllätykseksi kaksi miestä halasivat ja alkoivat jutella kuin rakastavaiset. Eihän se häntä oikeastaan haitannut, mutta ei hän ollut osannut odottaa sitä, ja hän tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi, ehkä kaksikko haluaisi vähän yksityisyyttä? Sillä aikaa kun nämä kaksi juttelivat, Beniamino huolehti Amadeon valmiiksi yötä varten, kuunnellen puolella korvalla jos sanottaisiin jotain kaikille yleisesti. Cainen esitellessä ryhmän jäsenet, Beniamino kumarsi kevyesti oman nimensä kohdalla, olihan tämä Jeremy alempiarvoinen, joten kevyt kumarrus oli sopiva.

Beniamino hieman tyrmistyi Ryuumein tavasta puhutella Jeremyä, tosin toinen vastasi aikalailla samalla mitalla. Moinen kielenkäyttö ei ollut hovikelpoista, joten Beniamino ei ollut tottunut kuulemaan kiroilua, joten sen kuunteleminen jollakin tasolla ahdisti häntä. ”Jeremy, et sattunut näkemään vettä tässä lähistöllä matkallasi? Suunnitelmissamme olisi mennä etsimään sitä”, Beniamino kysyi Jeremyn mainittua hevosista, yrittäen purkaa tilannetta siirtämällä huomion muualle. Ehkä kävisi tuuri ja Jeremy oli nähnyt vettä, jolloin Ryuumein saisi pesulle ja se nyt ainakin rauhoittaisi tilanteen. Ja jos ei, ainakin he tietäsivät, ettei siitä suunnasta kannattaisi etsiä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.08.2015
12:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

Olkoonkin, ettei lähdöstäni nyt hirveän kauan ollut, mutta yksin vihollisten keskellä alkoi melko helposti tulla kotia ja läheisiä ikävä. Etenkin kun piti jatkaa, vaikka pelkäsi rakkaidensa puolesta joka päivä vain enemmän. Vaikka koetinkin olla ajattelematta asiaa, se tuli silti mieleeni, etenkin yksin ollessani. Laaksoon päästyäni, kun sain muista seuraa, en ollut ehtinyt huolehtia ja murehtia asiaa ihan niin paljon ja nyt oli pakko jättää se taka-alalle. Tehtävä oli vaikea ja vaarallinen, eikä se sallinut yhtään ylimääräistä huolta häiritsemään keskittymistä. Mutta Jeremy oli oikeassa, nyt ei ollut enää hätää, kun olimme molemmat tässä hengissä ja kunnossa. Hymyilin hiukan reippaammin miehen pörröttäessä hiuksiani, kunnes puheenaihe vaihtui isääni. ”Niin… olet kyllä oikeassa…” Vastasin siihen, kun Jeremy sanoi Isäni vain olevan huolissaan. Epäilykseni eivät silti täysin hälvenneet, koska taisin olla jollain asteella isälle pettymys ja tahdoin osoittaa hänelle, että olin luottamuksen arvoinen ja että minusta tulisi hyvä kuningas Caenezhin kansalle. Oloni keveni hiukan Jeremyn kerrottua, että vaikka ajat olivatkin vaikeat, äitini ja isäni olivat ainakin olleet kunnossa hänen lähdettyään ja kansa pisti yhdessä tuumin hanttiin viholliselle. Meidän olisi pakko onnistua, niin pääsisin kotiin auttamaan heitä. ”Hyvä kuulla, että he ovat kunnossa.” Vastasin helpottuneesti, koska tämä asia oli painanut mieltäni raskaana.

Esittelykierroksen jälkeen ja kerrottuani Jeremylle uudesta suunnitelmastamme, katsoin hiukan vaivautuneena poispäin. Olihan yritys riskialtis, voisimme hyvin hävitä ja menettää arvokkaat aseet vihollisille. Se olisi Gildomeran loppu, mutta uskoin, että yhdessä onnistuisimme. Yksi yliluonnollinen voima ei ehkä mahtaisi mitään ylivoimaa vastaan, mutta meitä oli jo kahdeksan, kun vielä loput kaksi saapuisivat, voisimme voimillamme kukistaa vihollisen. Meitä oli vähän, mutta meillä oli huomattava etu puolellamme. Lisäksi joka kuningaskunnan vapautumisen jälkeen saisimme lisää tukijoita taistelemaan kanssamme. Lisäksi uskoin, että meidän osallistumisemme taisteluun antaisi uskoa ja rohkeutta häviöllä oleville joukoillemme. Käänsin katseeni Jeremyyn tämän vastatessa, että oli itsekin uuden suunnitelman kannalla. ”Hienoa! Kerromme sinulle tarkemmin kun jatkamme suunnitelmamme tarkentamista…” Aloitin, mutta sitten Ryuumei otti itselleen ongelman Jeremystä. Käänsin katseeni tähän kulmat hitusen kurtussa, kun tämä lateli nimityksiä ja käski miestä painumaan vittuun, jotta voisimme jatkaa matkaa sinne mihin piti. Aivan, se vesi, melkein jo unohdin. Seuraavaksi sain kääntää katseeni taas Jeremyyn, kun tämä aleni ihan yhtä halpamaiselle linjalle, ellei mennyt vieläkin pidemmälle. Ryuumei oli kuitenkin prinssi ja hän puhui tälle töykeään sävyyn, olkoonkin, ettei Ryuumei ollut hänen prinssinsä, mutta kuitenkin. Eniten pöyristyin siitä, miten tämä kehtasi puhua Mireyasta moiseen sävyyn, se ei olisi käynyt laatuun, vaikka hän olisi ollut kuningas. ”Jeremy. Saisit hävetä, kun puhut kauniista neidosta tuolla tavalla neidon kuullen. Siivoa suusi ja muista missä seurassa olet.” Huomautin miehelle, koska en voinut sallia alaiseltani moista kielenkäyttöä varsinkaan toisen kuningaskunnan prinsessasta. Olin toki sitä mieltä, että Ryuumeikin voisi muistaa arvonsa ja missä seurassa oli, ennen kuin alkoi pilkkaamaan ja käskyttämään minun alaisuuteeni kuuluvia miehiä, mutta tämän ojentaminen ei kuulunut velvollisuuksiini. Olin tällä hetkellä vastuussa vain Jeremystä. Beniamino, joka vaikutti jostain syystä jokseenkin kiusaantuneelta, koetti vaihtaa puheenaihetta siihen, että tiesikö Jeremy, mistä voisi löytää vettä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.08.2015
15:24
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Selittelyt jatkuivat edelleennkin turhanpäiväisyyksien puinnilla, jolloin pyöräytän vaan silmiäni. "Eikö tuota paskan jauhantaa voisi siirtää myöhemmälle? Meillä on tärkeämpääkin tekemistä", päätin huomattaa ja yritin kyllä tehdä asian mahdollisimman kauniisti, mutta koska oli ärsyyntynyt, niin oli aika vaikea puhua yhtään kenellekään kauniisti. Hitot minä siitä, jos joku loukkaantuisi, mutta Caine ja hänen Alemman Luokan Homomies Jerppa puhuivat täyttä sontaa. Ketään tuskin kiinnosti kuulla moista homostelua ja kukaan tuskin halusi edes nähdä tuota menoa. Ihan teki miele oksensaa kun juttu meni vaan imelemmäksi koko ajan. Sehän tästä vielä puuttuisi, jos he alkaisivat nuolla toisiaan tuossa. Joka tapauksessa Alemman Luokan Homomies Jerppa olkoot nyt lyhennettynä ALHJ, niin se on helpommin ilmaistavissa.

Joka tapauksessa sitten oli paska jauhettu ja sen jälkeen ALHJ käänsi katsettaan minuun kun olin kauniisti tai vähemmän kauniisti, mutta omasta mielestäni varsin osuvasti huomannut miehen. Joka tapauksessa kohotin toista kulmaani kun ALHJ alkoikin selittämään jostain prinsessan housuista, että eihän hän nyt voinut prinsessan niin sanottuun vittuun mennä, koska se ei olisi soveliasta. Mutta ALHJ voisi harkita sitä myöhemmin. "Mitä helvettiä sä jauhat mulle?" kysyn siinä kohdassa melko tyrmistyneenä, koska enhän minä nyt ollut mistään prinsessasta missään kohdassa puhunut tai jostain sellaista kun prinsessan housuihin menemisestä. Sairas ukko. Sitten mies alkoi puhumaan hevosten kanssa hommailusta, jolloin kohotin kulmaani entisestään. "Ai... No, jos se kyseinen paikka ei käy, niin painu sitten vaikka Helvettiin kun häivyt", sanon tälle Jerpalle, koska äijähän oli sairas kuin mikä. Sanatkin loppuivat kesken kun tämän sairautta piti kuvailla. Miksi tämä oikein luulee minua? En iki-iki-iiiki maailmassa ehdottaisi kenellekään menemään jonkun toisen housuihin. Pelkkä ajatuskin puistatti.

Ben näytti myöskin melko pöyristyneeltä, mutta tiedä sitten oliko hän ALHJ:n sanoje takia hämmentynyt vaiko ihan vaan tämän homostelun takia, mutta en kyllä selvääkään aikonut ottaa. Ben kuitenkin kysyy sitten tiesikö tämä ALHJ, että onko tässä lähellä jotain vettä. "Me ei tarvita ton Jerpan apua", sanon siihen, koska mielestäni mies oli sairas ja juntti ja voisi suksia sinne mistä tulikin eli Helvettiin. Caine puolestaan päätti lopuksi vielä torua tätä hemmetin ärsyttävää miestään, koska eihän kauniista neidosta saisi noin puhua. Kuka täällä muka oikeasti kaunis oli? Ei ainakaan Mireya. Samalla pistin myöskin merkille, että se asetta nössömpi prinssi, joka kyllä näytti enemmän naiselta kuin mieheltä (Ryuun on hyvä puhua), katsoi myöskin tätä hemmetin sairasta Jerppaa ja Cainea melko tyrmistyneen näköisenä, mutta tunki sitten itsensä sinne telttaansa ja siellä hän saisi pysyä. "No niin... Joko me mennään? Ei tässä koko yötä varmaan oo tarkoitus seistä, vai mitä?" kysyn lopuksi Cainelta, koska Ben nyt olisi varmaan jo menossa eikä tässä Beniä edes odotettu.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 23.08.2015
16:03
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
JEREMY

Nyökkäsin Cainelle, kun tuo sanoi, että he voisivat selittää myöhemmin lisää suunnitelmasta. Sitten sain kuunnella seuraavaksi saarnaa rakkaaltani, kun tuo sanoi, että pitäisi muistaa missä seurassa oikein olin. Ei kuulemma saanut puhua mitään sellaista prinssien ja prinsessan kuullen, koska se ei ollut soveliasta.
"Vaikka tuo veressä rypenyt olisi Jumala, sanoisin asiani silti samalla mitalla takaisin. Eikä hän edes ole minun prinssini, sinä olet. Ja mitä pöksyihin menoon tulee, se oli vitsi, jota selkeästi kumpikaan teistä ei ymmärtänyt, ellei sitten kaikki teistä. Ehkäpä hovissa ei koskaan kerrota vitsejä", totesin hieman vakavampana. Kuinka tylsää olikaan elämä kuningasperheessä. Mitään ei saanut tehdä ja jos jotain teki, niin sekin piti tehdä erittäin hienovaraisesti.
"Näyttää myös siltä, että joukossanne oleva prinsessa ei edes kuunnellut, kun on mennyt omiin maailmoihinsa ja näköjään putsaa hevosensa kavioita", sanoin, kun katsoin prinsessaa, jota olin mukamas loukannut Cainen mielestä. Yleensä ylemmänluokan naiset pitivät hieman siitä, kun puhuttiin tuhmia, vaikka eivät voineetkaan sitä oikein muille näyttää, koska ne typerät hovin käuytöstavat.

"Minä muuten satun tietämään, missä vettä on, mutta taidampa jättää kertomatta, kun tuo yksi prinssi nyt ei halua minulta apua. Enkä minä nyt itse muutenkaan vettä tarvitse, joten miksi lähtisin näyttämään paikan?" Vastasin sinihiuksisen kysymykseen, että tiesin, missä oli vettä, mutta sitten puhuin enemmänkin jo Cainelle. Tosin, pakkohan minun olisi varmaan se lutakko mennä näyttämään, jos Caine pyytäisi, tai ennemminkin käskisi. Muutenkin minun piti pitää Cainea silmällä, olihan tuon isä niin käskenyt tekemään, joten jos Caine lähtisi, olisi minunkin lähdettävä. Kävelin sitten Aldavinurin luo, ja otin miekkani, jotka olin kiinnittänyt jollain tapaa tuon ylvään ja suuren hevosen satulaan. Tarkastelin niitä ja mietin, pitäisikö niitä terottaa valmiiksi tulevia koitoksia varten. Kokeilin molempia teriä, kyllä ne olivat aika terävät, koska sain pienen pienet haavat vain koskettamalla sormella teriä, ei niitä siis tarvinnut teroittaa. Hyvä, säästyi siltäkin työltä. Olin tuonut mukanani myös pari jänistä, jotka olin metästänyt matkalla, nekin roikkuivat satulassa, mutta niitä tuskin söisimme, koska se tarkoittaisi sitä, että nuotio pitäisi rakentaa, jonka tuli tai viimeistään savu saattaisi paljastaa olinpaikkamme muille.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 23.08.2015
16:12
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
MIREYA

Olin katsellut sitä jotain miestä ja Cainea jonkin aikaa. Sain pian kuulla myös tämän miehen nimen, joka oli siis Jeremy. Nyökkäsin itse vain pienesti, kun Caine esitteli minut. Katsoin sitten Ryuumeita, tuolla näytti olevan ongelma jokaisen elävän olennon kanssa paitsi itsensä, vaikka minusta hän oli enemmänkin meidän muiden ongelma. Onneksi en varmaan koskaan tapaisi samanlaista henkilöä missään muualla. Mietin vain, miten ihmeessä tuon kansa kestäisi, jos tuosta oikeasti tulee kuningas isänsä jälkeen. No, en jaksanut enää sitä asiaa miettiä, kunahan nyt edes jotenkin tulisimme toimeen tämän matkan aikana. Keskityin sitten taas Lotuksen kavioiden putsaamiseen, koska se oli minulle nyt tärkeämpää kuin kuunnella jotain keskustelua muiden välillä. Taisin missata aika paljonkin jotain, sillä en kaikki sanat menivät ohi korvien, sillä keskityin jälleen omiin aatoksiini. Mietin esimerkiksi sitä, että pitäisikö minun kenties oikeasti opetella astetta raaemmat taidot sauvallani vai ei. Sain polleni kaikki kaviot putsattua jonkin ajan päästä ja laskin kaviokoukun alas. Taputtelin hevostani ja katselin taivaalle, siellä näkyi tähtiä. Niitä katsellessani minulle tuli hieman ikävä kotiin ja aloin samalla miettiä, miten kotona mahtoi olla asiat. Toivottavasti ainakin äidillä ja isällä oli kaikki hyvin, vaikka tietysti toivoin myös kaikkea hyvää kansanikin puolesta.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 23.08.2015
23:41
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
FARRAN ASTOR

Hero katsoi pusikkoon, se oli selvästi havainnut tulijan eikä minun tarvinnut arvata laisinkaan kuka tuli, sillä Hero tunnisti jo hahmon joka saapui luokseni meteliä pitämättä. Saapuja oli henkivartijani Dorian joka kertoi näkemistään nuotiosta ja vihollisista. ”Kuten arvata saattaa. ” totesin Dorianille. Ei tarvinnut olla välkyimmästä päästä että osasi hieman päätellä vihollisen liikkeitä. He olivat varmasti myös väsyneitä sillä sota ei kuluta ainoastaan vain toista osapuolta. Lisäksi he olivat ulkolaisia eivätkä mitenkään verrattavissa Gildomeran kestävään sotilaseliittiin, joka maalla oli omat huippusotilaansa. Gildomera oli minusta sivistyksen kehto, ulkolaiset ovat tähän saakka hyökänneet valtavalla ylivoimalla joten he eivät ole älykkäitä, he tunsivat vain sotataktiikan alkeet. Minun pohtiessani ulkolaisia ja heidän taktiikoitaan ja muita taistelussa hyödyllisiä asioita, Dorian painui oman hevosensa luo ja alkoi huolehtia siitä. Hero laidunsi rauhallisena tikkua paksumpaan oksaan vetosolmulla sidottuna. Sillä oli kivasti tilaa joten se käytti sen hyväkseen ja söi metsässä kasvavaa ruohoa ja siitä samalla maahan laskeutuvaa yökastetta.

Havahduin hereille suunnitelmia punomasta kun Dorian kehotti minua lepäämään, oli totta että minun täytyisi levätä. Aamulla uudet haasteet odottaisivat ja minun täytyy olla valmis niihin vastaamaan. Minulla oli mukavan lämmin viittani sisällä ja kehoni muuttui raskaaksi, haukottelin ja koetin pitää silmiäni auki. En uskonut voivani nukahtaa tällaisessa tilanteessa mutta monet huonosti nukutut yöt vaativat veronsa. Ennen kuin huomasinkaan, olin nukahtanut lämpimän viittani sisään puuhun nojaten. Siinä ei mennyt kauan mutta nyt minä todella nukuin, ihan kunnolla enkä mitään koiranunta kuten aikaisempina öitä. Väsyneen näköisenä nukuin siinä paikallani, rauhallisesti hengittäen. Vain rintani liike kertoi minun hengittävän sillä viitta vaimensi vaimean hengityksen äänen joka jokaisesta lähti. Minä en kuorsaa joten olen hiljainen nukkuja, joskin joskus varsin sikeä uninen tai sitten uskomattoman kevyt uninen. Se riippui tilanteesta mutta varmaa oli se, että kun nukuin, nukuin joko sikeästi tai kevyesti, välissä ei ollut vaihtoehtoja.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.08.2015
20:05
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
CAINE

En ymmärtänyt mikä Ryuumeillä oli Jeremyä vastaan. Hän oli jo osoittanut olevansa Mireyaa vastaan koska tämä oli nainen, mutta eihän Jeremyn nyt pitäisi tätä ärsyttää. Tämä nurisi jotakin Jeremyn hävyttömyyksille ja täsmensi, että mies voisi painua helvettiinkin ihan yhtä hyvin. Mikä ihme tuota riivasi? Ärsytti, kun ei päästy matkaan? No voisi hän mennä jos oli noin kova kiire. Joka tapauksessa Ryuumei ei tarvinnut siis Jeremyn apua mihinkään. Tyhmä mikä tyhmä, entä jos Jeremy tiesi minne mennä? Sitten säästyttäisiin etsimiseltä. Seuraavaksi tämä taas nurisi, että pitäisi päästä jo lähtemään. Olisin muuten varmaan kehottanut Ryuumeitä olemaan loukkaamatta minun kansani jäseniä, mutta koska oli käynyt ilmi, että Ryuumei hermostui melko herkästi, päätin säästää kaikki siltä tappelulta. Tämä oli selvästi tapaus, jonka puheet oli parempi jättää huomiotta.

Valitettavasti Ryuumei ei ollutkaan enää ainoa huolen aiheeni, koska nyt onnistuin suututtamaan Jeremyn. Vain siksi, että käskin häntä olemaan puhumatta Mireyasta moiseen sävyyn. Tai ensin hän ilmoitti, että vaikka Ryuumei olisi jumala, hän sanoisi tälle silti asiansa samaan sävyyn. No ei se minua haitannut, omapahan oli turhuuksien taistonsa jos tahtoi moisesta vääntää. Sitten Mireyaan ja että hänen pöksyihinsä pääseminen oli ollut vitsi ja sitten tuli syytös huumorintajuttomuudesta. Mielestäni oli hivenen mautonta heittää vitsiä vieraan ylempiarvoisen neidon siveellisyyttä koskevista asioista, etenkin kun Mireya ei kuulunut tämän ja Ryuumein riitaan mitenkään, mutta selvä. Olin sitten huumorintajuton kun en ymmärtänyt mitä hauskaa siinä oli. Lisäksi Mireya ei mukamas ollut kuullut koko solvausta, mikä oli kyllä hyvä.

Katselin hiukan nyrpeänä Jeremyn perään tämän lähtiessä Aldavinurin luo sanottuaan ensin, että tiesi kyllä missä vettä oli, mutta ei kertoisi, koska Ryuumei ei halunnut hänen apuaan. Lisäksi kun hän ei itse tarvinnut vettä, niin miksi hän lähtisi näyttämään paikkaa? Hyvä on, itsepä tätä kerjäsi. ”Hyvä on, ei sitten. Ei tarvitse näyttää.” Totesin siihen ja käänsin miehelle selkäni. Ei kyllä erityisemmin enää huvittanut Ryuumeinkään kanssa lähteä, tämän takia Jeremy oli noin töykeä minuakin kohtaan. ”Tuskin tähän metsään nyt ainakaan eksyä voi ja tuskinpa täällä mitään etelän eksoottisia villipetoja liikkuu saati vihollisarmeijan sotilaita, jotka voisivat yllättää kesken kaiken.” Sanoin huolettomasti ja lähdin jo edemmäs metsään. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin olkani yli Jeremyä. ”Osaan minä ilman apuasikin kylpeä.” Ilmoitin vielä viimeisen sanan jonka luulisi tehoavan. Jeremy olisi typerys jos jäisi näistä suostutteluista huolimatta mieluummin hauskojen vitsiensä pariin. Käännyin sitten Ryuumein ja Beniaminon puoleen. ”No niin, eiköhän mennä, ettei tarvitse sitä jorpakkoa koko yötä etsiä.” Ilmoitin pirteästi ja jatkoin matkaa tahallani ihan väärään suuntaan mistä Jeremy oli tullut ja missä sitä vettä sitten varmaan olisi, ellei Jeremy ollut taas heitellyt hauskoja vitsejään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.08.2015
20:54
Otsikko: GILDOMERA - roolipeli
RYUUMEI

Kun Caine eli joku hemmetin Caitsu oli selittänyt sille Alemman Luokan Homomies Jerpalle oman näkymyksensä siitä, että kauniista naisista ei voi puhua sellaiseen sävyyn, niin tämä Jerppa heitti siihen oikein vitsikkäästi selittäen jostain sellaisesta, että vaikka olisinkin joku hemmetin jumala, niin Jerppa sanoisi samalla mitalla takaisin. Luulin, että minä olin se lapsellinen osapuoli, mutta en sitten tainnutkaan kuitenkaan ihan noin alas painua kuitenkaan. Myönnettäkööt, että jossain jutuissa painuin kyllä aika alas, mutta kyllä tämä helvetin Jerppa oli vetänyt pohjat koko hommalle. Joka tapauksessa tällä kerralla aijoin olla hiljaa ainakin koittaen olla se kypsempi osapuoli, vaikka en ollut kypsää ehkä nähnytkään teoillani ja sanoillani. Mutta kaikki, mitä nyt olen tehnyt ja sanonut, on varmaankin osoitus jostain soliaalistenkykyjen puutteesta. En kuitenkaan juurikaan harrasta kenenkään kanssa mitään keskustelua ja sitten vielä sivistynyttä keskustelua, niin sitä olisi turha odottaa. Käyttäydyin niin kuin minuakin on kohdeltu ja koska olen lähinnä tottunut siihen, että ihmiset halusivat aina pahaa minulle tai solvata tai sanoa kuitenkin jotain ns. pahaa, niin en vaan yksinkertaisesti osannut suhtautua johonkin ystävällisiin elkeisiin. Lisäksi... olin vaan todennut, että Jerppa oli Alemman Luokan Homomies, koska olihan hän selvästi homo ja lisäksi alempi arvoisempi kuin minä tai Caine tai kukaan muukaan tästä porukasta, niin on nimihän vaan piti paikkaansa. Lisäksi Caine oli sanonut homomiestään Jerpaksi, joten kaikki piti paikkaansa. Pitikö siitä sitten heittää joku mauton vitsi pöksyihin pyrkimisestä vaikka en edes ollut tarkoittanut mitään sellaista?

Alemman Luokan Homomies Jerppa kuitenkin kuittasi kaiken sillä, että Mireya ei muka edes kuullut mitään. Vilkaisenkin seuraavaksi Mireyaan eikä tätä kyllä tosiaan näyttänyt kiinnostavan muu kuin typerä hevosensa. Joko nainen oli oikeasti kuuro tai sitten ei vaan ottanut nokkiinsa siitä, että alempi luokkalainen juntti homo dissasi tätä ja pelleili hänen kustannuksellaan. Jos olisin itse ollut Mireya, niin olisin vetänyt Jerppaa turpaan niin kovaa, että hänen äitinsäkään ei enää tunnista miestä.

Sitten siihen, että kyllä tämä hemmetin Jerppa tiesi, että missä vettä oli, mutta ei kuitenkaan halunnut kertoa, koska olin sanonut asiaan miten sanoinkin. En vaan halua ottaa moisilta ääliöiltä apua, koska ääliöt ovat ääliöitä ja sössivät aina kaiken. Niin kuin näkyikin. Cainea puolestaan taisi selvästi ärsyttää, mutta eihän se nyt ihmekään ollut, koska Jerppa oli niin sanotusti ass hole ja voisi tosiaan painua sinne mistä tosiaan tulikin, koska ei kukaan häntä kuitenkaan mitenkään kaivannut. Joka tapauksessa Caine tokaisi Jerpalleen, että ei sitä vettä tosiaan tarvitse näyttää. Ihan hyvä vaan, koska se tietäisi sitä, että meidän pitäisi ottaa silloin Jerppa mukaan enkä jaksanut moista junttia sitten millään tavalla. En edes halunnut nähdä vastaavaa ääliötä. Miksi sen edes piti tänne tulle? Pärjäämme kyllä ilmankin jonkun homon kurpan taustatukea. Hyvin olemme tähänkin asti pärjänneet, joten moista kurppanaa ei edes tarvita mihinkään.

Joka tapauksessa pian alkoi kuulostamaan siltä, että päästäisiin vihdoin asiaan. Tosin asiaan päästiin niin, että tuskin tähän juuri kyseiseen metsään voi eksyä ja tuskin täällä mitään etelän eksoottisia villipetoja liikkuu tai vihollisarmeijan sotilaita, jotka voisivat yllättää ikään kuin meidät. "No onhan meillä Ben... Juurihan Ben selitti jotain jostain, joka auttaa jossain, joka estää yllätyshyökkäykset. Mutta ei toki sitten mitään, jos ymmärsin senkin väärin", sanon vielä perään, mutta aivan sama se minulle oli kunhan tuosta Jerpasta pääsee eroon. Mutta kuitenkin... Caine siis osasi pestä itsensä ilmankin Jerppaa. No kuka Jerpan apua siihen tarvisikaan? Ja kuka ylipäätään antaa itseään kutsuttavan Jerpaksi? Mutta viimein siihen asiaan, että vihdoin voitaisiin mennäkin ja Caine lähti talsimaan juuri vastakkaiseen suuntaan mistä se Jerppa oli tullut. Ei sillä, että edes olisin halunnut lähteä takaisinpäin talsimaankaan. Vettä voisi myös olla toisessa suunnassa ja Jerpan lätäkkö saattoi olla myöskin tosi kaukana. Tässä lähelläkin saattoi olla joku vesialue, joten ei Jerpan tulosuunta ole kuitenkaan ainut paikka, jossa vettä on. Lisäksi Jerppa eli edelleenkin Alemman Luokan Homomies voi myöskin kusettaa ihan vaan siitä syystä, että satuin sanomaan miestä Alemman Luokan Homomieheksi, mutta itsehän homoili silmieni alla. Oma vikansa siis. Lähdin kuitenkin myöskin talsimaan Cainen perässä napaten toki sen viikatteen mukaani, jonka nyt olin jo kaivanut esiin tätä kyseistä matkaa varten.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com