Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.02.2018
20:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine paransi nuoliviinen ja jousensa asentoa selässään paremmin taas ratsailla olon mukaan. Caenezhin elementtiase taas lepäsi huotrissaan vyöllä Cainen selkäpuolella. Veriterät olivat erillään kumpikin omassa huotrassa asetettu ristiin alaselän päälle. Onneksi Gwaed oli matkassa, jos aseiden lisäksi pitäisi vielä kantaa matkatavaratkin selässään, niin hän olisi kohta yhtä kumara kuin vanha velho sauvansa kanssa. No onneksi hän oli nuori ja kaunis ja pystyi istumaan satulassa kuninkaallisesti selkä suorassa. Hivenen hän oli kokenut kateudenpistoa katsoessaan muiden prinssien vaatteita, hänen omat villakankaiset vihreän ja ruskean sävyiset vaatteensa olivat niin ankeat. Hän tahtoi yhtä koreita vaatteita kuin Nierdalesin prinssillä! Mutta ehkä tällä retkellä olisi hiukan aikaa tehdä vaateostoksia, ihan vain paremmin kantaväestöön soluttautumisen vuoksi ja myös siksi, että etelämmässä Cainen kesävaatteetkin tulisivat olemaan liian paksut. Nytkään hänellä ei ollut viittaa ja hän oli käärinyt pitkät hihansa kyynärpäihin asti ja paidat olivat tarkoituksella vajaasti nyöritettyjä, jotta tänne ei läkähtyisi. No nyt auringon laskiessa oli ihan hyvä ja yöllä varmaan sai jo pukea vähän peittävämmin.

Prinssi Caine odotti jännittyneenä matkaan pääsyä. Hän oli jo nyt etelämmässä kuin mitä oli koskaan käynyt, Astoirwenissakaan hän ei pahemmin ollut pääkaupunkia etelämpänä kauheasti reissannut. Hän odotti innolla millainen kuningaskunta Dehrah olisi ja mihin sen jälkeen matka heidät veisi. Hänen pitäisi ostaa paljon matkamuistoja! Ai niin, he olivat sodassa, no kyllä tässä nyt ehti hiukan nähtävyyksiäkin katsella ja ostaa itselleen kaikkea eksoottista. Ja ehkä Brunhildillekin oli ostettava tuliaisia. Mistähän tämä tykkäisi? Ehkä vihollisen irtopää? Ehkä ei, se pilaantuisi kuitenkin ennen kotiin pääsyä ja hän ei mitään mätäneviä päitä alkaisi kanniskella mukanaan sitä naista varten. Ehkä hän tyytyisi kypärään tai kilpeen? Ehkä joku hieno tikari? Miekkaa olisi vaikeampi kanniskella.

Cainen mahtavat ajatukset kihlattunsa tuliaisista keskeytyivät, kun Jeremy huomautti, että paineilta tällä reissulla tuskin tultaisiin välttymään. Harmittavaa, mutta totta. Cainen pitäisi kuitenkin rentouttaa mieltään vaikka sillä, että olihan Jeremy täällä hänen kanssaan. ”Ja tuonko nyt pitäisi jotenkin rentouttaa?” Caine naurahti Jeremylle. Onneksi äiti suostui antamaan Jeremyn Cainen matkaseuraksi, jonkun muun kanssa matka olisi ollut kamalan tylsä. Onneksi Jeremy oli luottomies ja konkari liikkumaan metsissä, joten oli hyvän seuran lisäksi myös oikeastikin pätevä valinta tälle matkalle. ”Sääli, että kahdenkeskeinen matka meni niin nopeasti, tästä eteenpäin tuskin on kauheasti yksityistä rauhaa tarjolla.” Hän totesi sitten itsekseen samalla kun seurue ratsasti laakson poikki kohti eteläpuolta ja siellä sijaitsevaa kapeaa solaa, josta pääsisi Dehrahiin. ”Muistatko, kuka näistä olikaan Dehrahin prinssi? Oliko se tuo jolla on musta huppuviitta? Haluaisin kysyä enemmän Dehrahista.” Caine kyseli Jeremyltä, hän oli meinannut jo mennä prinssin puheille, mutta tämä oli näyttänyt niin keskittyneeltä, joten Caine oli jättänyt tämän rauhaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.02.2018
21:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SEYMOUR

Seymour ei ollut erityisen ilahtunut kun oli saanut kuulla Terisen liittyvän sotaretkelle. Hän ei pitänyt ajatuksesta asettaa prinsessaansa vaaraan, varsinkaan kun tämä ei ollut edes minkäänlainen soturi. Hän ymmärsi siskosten tarvitsevan toisiaan, mutta matka tulisi olemaan siitä huolimatta vaarallinen. Toisaalta yhtä vaarassa Terise saattoi olla Gerosissakin, mitä jos kuninkaan kironnut paholainen keksisi käydä seuraavaksi toisen prinsessoista kimppuun? Ehkä matka Gilmarin laaksoon ei ollut ollut se huonoin idea, mutta sen jatko.

Seymour oli pyrkinyt pysyttelemään tiukasti Terisen lähellä. Hän pyrki olemaan hiljaa ja hillitty, onnistuen olemaan lipsumatta paljoa. Kuunnellen puolella korvalla siskoksien keskustelua Seymour antoi katseensaa kiertää porukassa, jossa heidän oli tarkoitus matkustaa. Varsin nuorta porukkaa oli päätynyt lähtemään matkaan, mikä huolestutti miestä. Olisiko heistä muka oikeasti mitään hyötyä, ei näin nuoret voineet olla kovinkaan kokeneita taistelijoita. Muutama poikkeus löytyi, mutta ei koko joukkoa voinut vain muutaman ihmisen niskaan säläyttää. Seymourin oli yritettävä parhaansa kantaa kortensa kekoon, ja samalla puolustaa Teriseä matkan vaaroilta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.02.2018
21:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Gerosin tuleva kuningatar Marcella Dona Constance Livius istui siniseen ja hopeanharmaaseen verhoutuneena hohtavanvalkean ratsunsa selässä ja yritti olla tuupertumatta ja putoamatta alas satulasta. Kiitos henkivartijansa Zeken, prinsessa selvisi ratsaille melko onnistuneesti. Mies tosin selvästi huomasi Marcellan alkavan hysterian, mutta olihan Zeke jo tottunut tällaisiin tilanteisiin. Hiukan hölmistyneenä Marcella katsoi hennon purppuran väristä kiveä, jota mies hänelle ojensi sanoen, että sillä oli rauhoittava vaikutus, joten se pitäisi pitää lähellä. Marcella otti kiven vastaan ja katsoi sitä. ”Kiitos, se on kaunis.” Hän sanoi Zeken kysyessä vielä, että olisiko turkoosi ollut enemmän Marcellan mieleen. ”Tämä on ihan hyvä…” Prinsessa sanoi ja mietti, miten kiven pitäisi häntä rauhoittaa? No aina hän voisi heittää vihollista sillä, jos ei muuta. No nyt se taas alkoi!

Marcella kääntyi seuraamaan Teriseä, joka oli päässyt paljon sulavammin ratsaille ilman avustustakin, hiukan kateeksi kävi. Kun Marcella oli kysynyt, miten sisko jaksoi, tämä sanoi pärjäävänsä kyllä, mutta hän murehti isää. Se huoletti Marcellaakin, isä oli jo mennyt niin pahaan kuntoon, ettei häntä tahtonut edes tunnistaa samaksi ihmiseksi. Marcella pakottautui kuitenkin hiukan hymyilemään Teriselle. ”Kyllä isä varmasti pärjää, linnassa on lääkäreitä, vaikkeivät he voikaan kirousta parantaa, he pystyvät varmasti lievittämään sitä kunnes saamme kirouksen purettua.” Hän yritti lohduttaa sisartaan ja samalla itseään, hän yritti ihan yhtä paljon vakuuttaa itseäänkin sanoillaan. Oikeasti hän pelkäsi, että he eivät ehtisi tai ylipäänsä onnistuisi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 10.02.2018
21:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai istuskeli edelleenkin hevosensa selässä nyt, kun oli saanut sen laitettua valmiiksi ja nyt hän odotteli sitä, että loppuporukkakin olisi valmiina lähtöön. Tosin kaikki alkoivat ainakin Dakarain mielestä pääsemään hevosiensa kyytiin ja kaiketi se vanhuskin oli jo kadonnut velhoilemaan jonnekin tai ei Dakarai sitä miestä ainakaan nähnyt missään. Ei se nyt toki varmaksi sitä sanonut, että mies olisi varmasti mennyt menojaan. Saattoi se olla kiinni Dakarain silmistäkin eikä hän vaan sattunut näkemään miestä. Ei sillä, että Dakarai pahemmin välittikään katsella rupsahtaneita vanhuksia, koska Dakarai suunnilleen eli ja palvoi kauniita asioita ja ihmisiä, elleivät olleet häntä itseään kauniimpia, koska se taas olisi kriisi, jos joku olisi häntä kauniimpi. Dakarai oli melko turhamainen tapaus ja todella yksinkertainen, jonka päähän mahtui lähinnä se, että kuninkaallisen pitää näyttää joka paikassa huolitellun kauniilta, vaikka olisikin matkalla vaan vessaan tarpeilleen. No, huvinsa kullakin.

Nuori prinssi oli kuitenkin jäänyt lähinnä seuraamaan henkivartijansa, Chathan, hevosen laittamista valmiiksi ja aikalailla se asia olikin jo hoidettu tai olihan se varmaankin ollut jo hyvän aikaa valmis. Dakarai olisi kuitenkin mieluummin painanut päänsä tyynyyn, koska häntä väsytti melkoisesti, jonka takia Dakarai alkoikin jo miettimään sitä, että seuraavana aamuna hänellä olisi varmaankin kamalat silmäpussit, jotka roikkuisivat varmasti maassa asti ja ne olisivat täysin mustat ja se, jos mikä olisi painajainen. Mutta kuitenkin siihen porttiasiaan, jossa Dakarailla ainakin oli ollut hieman ongelmia, vaikkakaan ei ihan ymmärtänyt, että miksi. Chatha kuitenkin vakuutteli Dakaraille asiaa, että eiköhän tällä kerralla porttiasia järjestyisi ongelmitta. Niin, no eiväthän he enää olleet portillakykkijöille täysin uutta porukkaa, että kyllä se varmasti olisi helpompaa nyt. "Niin... Ehkä he eivät kerenneet unohtamaan meitä tänä aikana", Dakarai pohti siihen. "Dehrahin porteilla taitaa olla kuitenkin seuraava ongelma... Niistä ei ihan helposti astuta sisään... No ehkä ensimmäisestä portista, jos olemme tarpeeksi vakuuttavia", Dakarai jatkoi, mutta ei Dakarai ollut itsekään kuin tämän yhden ainoan kerran astunut Dehrahin muurien ulkopuolelle. Toki se oli onnistunut ihan vaan sitä poltettua syntymämerkkiä näyttämällä, mutta olivat portinvartijat olleet hieman ällikällä lyötyjä, kun Dakarai oli samalla myöskin päivitellyt, että olipa julkeaa alkaa epäilemään Dehrahin prinssiä, tulevaa kuningasta. No, mutta eiväthän ne poloiset olleet koskaan nähneet Dakaraita ennen. Miten olisivatkaan edes voineet, koska Dakarai oli aikalailla vaan linnan sisäpuolella ja välillä puutarhan puolella, mutta siihen se olikin jäänyt hänen äitinsä ollessa hieman kontrollifriikki.

Chatha kuitenkin jatkoi vielä Dakaraille, että olihan se selvää, että sodan aikana porteista sisään ei laskettu ihan ketä tahansa sakkia ja ihan minkä asian turvin vaan. "Niimpä... Kun ottaa huomioon ne epäilykset jo Dehrahinkin jokaisella portilla. En edes tiennyt, että valtakuntamme porttijärjestelmä on noin utopistinen. Luulin sitä vitsiksi ensimmäisellä kerralla, kun siitä kerrottiin ja toisella kerralla en vaan uskonut, että portit niin voisivat oikeasti toimia. Meinasi jäädä retket välistä", Dakarai lisäsi perään, vaikka aika helposti he olivat loppujen lopuksi ulos päässeet. Sisällepääsy saattaisikin olla aivan toinen seikka, varsinkin kun väkeä tuli vähän muualtakin. Prinssi kuitenkin päätti vielä hieman oikaista asentoaan ja sen jälkeen vielä asetteli sitä myrkkyviikatetta paremmin. Viikate oli kiinnitettynä hevosen sivulle, koska ei sitä oikein voinut selässäkään kantaa. Sen verran iso se kuitenkin oli ja sen kanssa voisi sattua vahinko, jos sohaisisi sillä jotakuta vahingossa sen takia, kun oli ollut väärässä paikassa väärään aikaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 10.02.2018
22:06
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Skyler kyseli jo seuraavaksi Deoralta, että näkyikö hänen hermostuneisuutensa niinkin selvästi, mutta yritti kuitenkin hieman hymyillä perään. Mies katsoi serkkuaan hetken aikaa ja yritti jotenkin vastata hymyyn hymyllään, joka taisi olla aika kurja yritys hymyillä. "Ei sitä kuitenkaan tarvitse häpeillä, teidän korkeutenne. On ihan luonnollista, että matka hermostuttaa", Deora vastasi prinsessalleen kasvojen palautuessa samalla taas peruslukemiinsa eli aikalailla mitäänsanomattomaan ilmeeseen. Prinsessa Skyler jatkoi kuitenkin pian perään aivan toisesta aiheesta. Tällä kertaa kuitenkin siitä, että ainakin vielä toistaiseksi kaikki olivat pysyneet omissa pienemmissä porukoissaan, mikä oli kyllä totta. Mutta se saattoi johtua ihan vaan siitä, ettei kukaan heistä oikein tuntenut toisiaan millään tavalla. Suurimman osan tiedot taisivat rajoittua siihen, että sitä saatettiin juuri ja juuri tietää, mistä kuningaskunnista kukin perillinen oli. Tai sitten ei sitäkään. No, eihän kaikkea kuitenkaan voinut tietää valmiiksi, mutta tutustumallahan se selviäisi. Skyler-neiti kuitenkin jatkoi, että hänen äitinsä ei varmaankaan tykkäsisi hyvää, jos olisi näkemässä, ettei Skyler ollut tutustumassa vielä keneenkään. "Älkäähän nyt, kyllä te vielä pääsette tutustumaan muihin. Voin luvata sen teille. Mutta, jos helpottaa yhtään, niin onneksi äitinne ei ole näkemässä", Deora yritti lohduttaa parhaan kykynsä mukaan serkkuaan, vaikka tiesikin, ettei ollut mikään suurmestari muiden lohduttamisen suhteen. Mutta yritys ainakin oli kova. Deora kuitenkin oli jo seuraavaksi syventynyt miettimään sitä seikkaa, että miten kummassa melko kokematon porukka oli ylipäätään edes lähetetty tällaiselle matkalle. Ehkä ei ollut muuta vaihtoehtoa?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 10.02.2018
23:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Asettelin kahta miekkaani paremmin sälkääni, päästäen Aldavinurin suitsista irti. Aldavinur oli hyvin koulutettu ja todella kiltti, tiesin ettei se tekisi mitään. Ellei sitten pelästyisi jotain, mutta tämä hevonen ei pelännyt juuri mitään, olihan se tottunut olemaan metsällä kanssani. Karhut ja muut villieläimet saattoivat hyökätä kimppuun piilostaan, mutta Aldavinur pysyi kylmän viileänä, tietenkin valppaana väistämään. Joten luotin siis hevoseeni, ei se minua tahaltaan selästään pudottaisi. Kun olin saanut miekat aseteltua paremmin, taputin rakasta ratsuani lempeästi ja hymyilin sille.

Aloin tutkailemaan muita paikalla olevia tyyppejä, todella mielenkiintoista sakkia, pakko myöntää. Värikästäkin jopa. Olin tottunut näkemään kotomaisemissa hyvin hillittyjä värejä, siellä käytännöllisyys oli tärkeämpää kuin prameilu. Itse en ollut edes kiinnostunut käyttämään koristeellisia ja epäkäytännöllisiä vaatteita. Missä niitä edes käyttäisin? En ainakaan metsällä. Ehkä silloin tällöin, jos sain kutsun linnaan joihinkin tärkeisiin tapahtumiin. En kyllä kovin usein saanut, olinhan kuitenkin vain kuninkaallinen metsästäjä, en sen enempää. Hankin kuningasperheelle ruokaa, se oli työni. Joskus kyllä viihdytin prinssiä, mutta se ei kuulunut sinäänsä työnkuvaan. Hänen kouluttaminen metsästämään tosin kuului, sitä kautta me tutustuimmekin ja saimme toisistamme läheiset ystävät. Ehkä vähän liian läheiset. Sääli vain, että tulevaisuus ei ollut kovin valoisa meille.

Katsahdin jälleen Caineen, kun tuo naureskeli sitä, että miten minun läsnäoloni muka rauhoittaisi häntä. Hymähdin pienesti punapäälle ja kohautin olkiani.
"Ehkä siten, että tunnet jonkun johon voit luottaa? Ja olenhan minä aika pätevä joissain asioissa, esimerkiksi jäljittämisessä ja metsästämisessä", vastasin hetken mietittyäni. Kuvittelisin ainakin olevani, olin kuitenkin saanut töitä linnasta. Ja olihan isäni kumminkin opettanut minulle kaiken, mitä tiedän, ja siitäkin olin kehittynyt vielä pidemmälle.
"Niin... se on kyllä sääli. Viettäisin mieluusti aikaa kanssasi useamminkin kahdenkesken", sanoin hiljaa Cainelle, kun tuo harmitteli sitä, että matka tänne Gilmarin laaksoon oli mennyt niin nopeasti emmekä varmaan tulisi saamaan enää kahdenkeskeistä aikaa juurikaan. Vilkaisin ympärilleni, kun prinssini kysyi, muistinko kuka Dehrahin prinssi oli. Tuumailin asiaa mielessäni hetken, mutta vastasin sitten myöntävästi:
"Juu, juurikin hän se taisi olla. Dehrahista kyseleminen voisi olla kannattavaa. Haluatko, että tulen kanssasi vai ratsastanko yksikseni?" kysyin Cainen mielipidettä. Uskoin, että prinssi pärjäisi yksinäänkin, mutta itse saattaisin tuntea oloni orvoksi, jos ei olisi minkäänlaista juttuseuraa.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 10.02.2018
23:55
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Ratsastin sisareni vierellä. Tuo näytti aivan joltain haltiattarelta upeassa mekossaan Freyjan selässä. Näky sai olooni vähän piristystä. Tosin näytti se vähän siltä, että Marcella saattaisi pudota hetkenä minä hyvänsä. Hymyilin itsekseni, ehkä tuon pitäisi tulla ratsastamaan useammin kanssani. Tosin, ymmärsin, ettei hänellä ollut aikaa. Kruununperijällä oli varmasti paljon muitakin touhuja tehtävänä, joista en edes tiennyt, vaikka puhuimmekin paljon. Silloin kuin puhuimme, juorusimme enemmänkin kaikesta muusta kuin velvollisuuksista. Velvollisuudet eivät olleet yhtään mielenkiintoista puhuttavaa.

Käänsin katseeni eteen ja olin hiljaa hetken aikaa, mutta vilkaisin pian taas isosiskoani, joka yritti lohduttaa minua, sillä, että isällämme oli kuitenkin linna täynnä lääkäreitä lievittämässä kirouksen oireita.
"Tiedän, mutta isä oli valmiiksi jo niin sairas... Jos emme onnistukaan, en usko, että hän selviää", sanoin hiljaa. Pitäisi yrittää ajatella jotain muuta.
"Mutta yritetään ajatella positiivisesti", sanoin vielä ääneen ja yritin pistää pienen hymyn suulleni.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.02.2018
21:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler oli iloinen, että Deora yritti rauhoitella ja piristää häntä, mutta se ei oikein tuntunut tepsivän. Prinsessa oli edelleen huolissaan tilanteesta ja kuinka he tulisivat selviämään. ”Deora, ymmärrän kyllä, että tarkoitit hyvää, mutta jos saisin valita, onko äitini kirouksen vankina vaiko täällä moittimassa minua, valitsisin koska tahansa jälkimmäisen”, Skyler huomautti, hymyillen surullisena. ”Ääh, mitä minä tässä murjotan, sama tilanne on muissakin valtakunnissa. Deora, neuvo minua. Kun äitini kerta ei voi tulla moittimaan minua, kerro minulle, kuinka voin tehdä hänet ylpeäksi tällä matkalla”, hän jatkoi yrittäen kuullostaa ponnekkaammalta. Vetäen syvään henkeä prinsessa kohensi ryhtiään. Samalla hän yritti käskeä kasvojensa lihaksia rentoutumaan, ettei näyttäisi sotaisalta. Hän ei halunnut antaa itsestään väkivaltaista kuvaa, vaikka pitikin peuran sarvia päässään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2018
22:02
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Jeremystä Cainen pilailu ei tainnut olla kovin hauskaa, oma vikansa, kun kuvitteli itsestään liikoja. Caine vain hyvää hyvyyttään piti miehen jalat tukevasti maassa. Jeremy jatkoi, että siten se rauhoittaisi, että Caine tuntisi jonkun johon luottaa. Caine katseli ympärilleen. ”Niinkö? En näe täällä ketään sellaista…” Hän mietti ääneen, kunnes Jeremy sitten jatkoi, että olihan hän aika pätevä joissain asioissa, kuten jäljittämisessä ja metsästyksessä. ”Ahaa, tarkoitit itseäsi! No niin kun sitä noin ajattelee… metsäläinen on kai aina metsäläinen.” Caine jatkoi vakavaan sävyyn leikinlaskuaan, kunnes nauroi sitten. ”No vitsi vitsinä, olen iloinen, että olet mukana.” Hän sanoi sitten aidosti hymyillen Jeremylle.

Kuitenkin hieman vakavampiin aiheisiin, eli siihen harmittavaan tosiseikkaan, että kahdenkeskeinen aika oli ollut turhan lyhyt ja Jeremy olisi mielellään viettänyt Cainen kanssa useamminkin aikaa kahdestaan. ”Niinpä, kukapa ei?” Caine huokaisi. Oli se rankaa, olla niin suosittu, hauska, komea ja prinssi. Mutta sitten muihin prinsseihin, eli Dehrahin prinssiin ja kyllä Caine Jeremyn mukaan muisti oikein, että viittaprinssi oli juuri Dehrahin prinssi. Lisäksi Dehrahista kysely olisi Jeremystäkin viisasta. ”Eikös vain, kyllä minulla niitä hyviäkin ideoita tulee.” Caine totesi ylpeästi Jeremyn pohtiessa, että joutuisiko hän poloinen nyt sitten ratsastamaan yksikseen. ”Yksin? Sinä vai? Menisit heti lirkuttelemaan jollekin prinsessalle, joten tulet mukaani, niin voin vahtia sinua.” Caine kiusoitteli, mutta lähti sitten kirimään Dehrahin prinssiä, joka keskusteli henkivartijansa kanssa jostakin. ”Tervehdys! Sinähän olet Dehrahin prinssi, etkö ollutkin? Minulla on vielä kokouksen jäljiltä hiukan nimet ja kuningaskunnat sekaisin. En tiedä muistatko, mutta varmuuden vuoksi, olen Caenezhin prinssi Caine. Olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan kuningaskunnastasi, en ole kauheasti matkustellut ennen, enkä koskaan näin etelässä.” Caine aloitti tutustumisen ja antoi mielestään oikein hyvän ensivaikutelman.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.02.2018
22:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Skyler jatkoi seuraavaksi Deoralle Deoran nimellä jotenkin vakavaan sävyyn, kun mies nyt oli yrittänyt parhaansa piristää serkkuaan. Mutta prinsessan asia tosiaan alkoi niin, että hän kyllä ymmärsi, että Deora tarkoitti hyvää, mutta jos hän olisi saanut valita, oliko hänen äitinsä kirouksen vankina vai täällä moittimassa Skyleria, niin tietenkin hän valitsisi jälkimmäisen. Mistä prinsessa oli saanut ylipäätään päähänsä, että Deora olisi tarkoittanut sanoillaan tuollaista? Kuka tahansa ottaisi ties mistä aiheesta nalkutukset vastaan, kunhan itselleen tärkeät ihmiset eivät kärsisi jostain syystä tai tässä tapauksessa kirouksen takia. Tai eivät tokikaan kaikki. Eihän sitä yleistää voinut, koska maailmaan mahtui ties millaista porukkaa. "Älkää ymmärtäkö väärin, teidän korkeutenne. En missään tapauksessa tarkoittanut sanoillani tuollaista. On sanomattakin selvää, että tietenkin haluatte äitisi olevan kunnossa enemminkin kuin kirouksen vankina. En vaan ajatellut, että sanoistani voisi saada väärinkäsityksen aiheen suhteen. Tarkoitin ihan vaan ylipäätään, ettei kukaan varmasti moitituksi haluaisi tulla", Deora yritti tarkentaa sanomisiaan uudestaan, muttei tiennyt, oliko vieläkään tarpeeksi selvä.

Seuraavaksi Skyler kuitenkin jatkoi suruista siihen, että mitä hän nyt oikein tuossa murjotti, koska sama tilanne koski muitakin valtakuntia. Toki koski, mutta olihan Skylerilla oikeus suruunsa. Olihan hallitsija kuitenkin hänen äitinsä. Toki oman vanhemman menetys suretti enemmän kuin jonkun toisen vanhemman menetys, vaikka kamalaa sekin tietenkin oli. Kaikki surivat omalla tavallaan ja olisihan se outoa ja jopa tunteetonta, jos kirous ei yhtään koskettaisi kirouksen uhrin läheisiä eli tässä tapauksessa Skyleria ja muita kruununperillisiä. Tosin seuraavaksi Deoran piti jo jakaa neuvojaan, kun prinsessa pyyteli niitä. Sitten hän jatkoi siihen, mihin neuvoja kaipasi. Tällä kertaa prinsessaa piti neuvoa sellaisessa asiassa, että mikä voisi tehdä Skylerin äitin ylpeäksi tällä matkalla. "Se, että palaatte elossa ja hyvinvoivana kotiinne pelastettuasi äitisi kiroukselta meidän muiden avulla. Sekä se, että ylipäätään lähditte matkalle ja autatte myös muita pelastamaan heidän vanhempansa", Deora vastasi asiaan niin kuin itse parhaaksi näki ja koki. Tai ainakin Deora ajatteli, että se voisi tehdä ihan kenet vaan ylpeäksi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.02.2018
23:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

"Mitä me oikein odotamme vieläkin?" Dakarai kysyi seuraavaksi henkivartijaltaan, koska Dakarai ei ollut maailman kärsivällisin ihminen alkuunkaan ja hän halusi jo jotain tapahtuvaksi. Varsinkin kun pelkä tekemättömyys teki hänet entistä väsyneemmäksi. Melkoinen haukotuskin karkasi hänen huuliltaan ja samalla hän tunsi kuinka hänen ryhtistä hieman huononi tai laski, mutta pian hän havahtui takaisin tähän hetkeen ja korjaili ryhtiään. "Tee ei tekisi yhtään pahaa..." Dakarai mutisi väsyneesti ja haukotteli jälleen, mutta yritti vaan pitää ryhtinsä kasassa ja silmänsä auki kaikesta huolimatta. AngwusnasomtaqaCha’kwainakin alkoi liikehtimään hieman levottomasti nuoren prinssin alla. "Ihan rauhassa vaan, AngwusnasomtaqaCha’kwaina. Kyllä me pian lähdemme liikkeelle... Toivottavasti ainakin", Dakarai lisäsi perään, kunnes hänen mieleensä nousi eräs seikka. "Vai odottavatko kaikki, että minä näyttäisin tietä?" Dakarai kyseli Chathalta, koska Dehrahiinhan he olivat menossa ensimmäiseksi.

Tosin seuraavaksi aivan Dakarain takaa kuului yllättäen, että tervehdys ja Dakarai oli pudota hevosensa päältä maahan säikähdyksestä. "Herran jumala sentään... Älä ikinä enää tee noin. Olin pudota AngwusnasomtaqaCha’kwainan päältä ja pahimmassa tapauksessa olisin voinut taittaa niskani. Vaatteetkin olisivat varmaan olleet pilalle sen jälkeen..." Dakarai lisäsi perään tapansa mukaan hieman liioitella asioita. Mutta tämä punapäinen prinssi, joka tosiaan taisi olla Caine nimeltään, jatkoi, että Dakarai varmaankin oli Dehrahin prinssi ja varmisteli vielä asiaa. "Kyllä vain... Minähän se", Dakarai tokaisi, kun oli saanut kasattua itsensä ja arvokkuutensa jälleen kasaan. Cainella kuitenkin oli vielä nimet ja kuningaskunnat sekaisin, vaikka kokouksessa he olivat nekin käyneet. Varmuuden vuoksi Caine myös esitteli itsensä. "Juu... No, kyllä minä sinut muistan", Dakarai vastasi siihen.

Caenezhin prinssi kuitenkin meni seuraavaksi ihan asiaankin ja hän oli kovasti kiinnostunut kuulemma Dehrahista kuningaskuntana. "Aivan... Mistähän sitä kannattaisi aloittaa?" Dakarai pohti. "No, jos vaikka siitä, että Dehrahin elementtiase on myrkyviikate eli tämä tässä", Dakarai selitti ja nosteli viikatteen esiin esitelläkseen sen mahtavaa ulkomuotoa. "Mutta tosiaan... itse Dehrahista... No Dehrah on täynnä kaikenlaisia sääntöjä ja etikettejä, joita pitää noudattaa tarkasti ja kaikkea valvotaan tarkasti. Sotilasjärjestämä on tarkasti laadittu ja siihen kuuluu monenlaista alansa osaajaa. Itse valtiota reunustaa korkeat ja paksut muurit ja portilla on aina vartijoita, joiden ohi ei pääse ihan heppoisin syin. Rajoja valvotaan muutenkin todella tarkasti. Itse valtion sisälläkin on vielä kaksi muuria ja muurien sisäisillä alueillakin on omat nimensä. Kuningaskunnan keskusta on kukoistavaa aluetta, jolla kasvaa ties mitä ja on ties mitä ammattia ja osaajaa. Mutta mitä ulommas mennään keskustasta, niin sitä köyhemmäksi maasto ja asukkaatkin muuttuvat. Lisäksi Dehrahissa poltetaan ihoon kamala syntymämerkki, jota ilman ei muka voi olla Dehrahilainen. En tiedä kuka senkin säännön on joskus muinoin kehittänyt. Lisäksi kaikki on todella suojattua ja ulkopuolisille ei paljoa pukehdetakaan ja ulkopuolisia vierastetaan. Minäkin olen joutunut koko ikäni olemaan vaan linnan muurien sisäpuolella. Minusta se on epäreilua... En ole päässyt tutustumaan juuri keneenkään, mikä on kamalaa, koska pidän juttelemisesta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta, mutta äitini on kontrollifriikki ja ajattelee aina kaikista pahinta tapahtuvaksi, jos hän antaisi minun astua linnan muurien ulkopuolelle. Onhan minulla Chatha... Hänet olisi voinut passittaa mukaan, jos äiti kerta oli niin huolissaan, että jotain voisi sattua. Eihän Caenezhissa ole yhtä kamalia sääntöjä ja lakeja?" Dakarai kyseli perään selitettyään yksinkertaisen version omasta maastaan. Kun Dakarai pääsisi valtaistuimelle, hän niin uudistaisi koko valtakunnan toimintaa ja ensimmäiseksi kaataisi ne perhanan muurit.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2018
23:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Mireya olisi halunnut olla yhtä virkeä, kuin Rauf ja Galena ja sen jälkeen hän haukotteli ja kaipasi selvästi nukkumaan. Aika kummaa, eihän aurinko ollut edes laskenut, mutta olihan matka ollut pitkä. ”Ehkä se helpottaa, kun totut tähän rytmiin.” Galena lohdutti, olihan se vaikea yhtäkkiä matkata yöt ja nukkua päivisin, jos oli tottunut nukkumaan yöllä. Galena valvoi öitä usein siksi, että jotkin rohdot oli kerättävä yöllä kuun valossa, jotta niillä olisi vaikutusta. Lisäksi Galena oli hiukan huono arvioimaan ajankulkua. Mireya kiitti Galenaa siitä, että tämä oli yrittänyt piristää häntä ja ilmeisesti se helpotti hieman. Prinsessalla oli kiltti hymy, Galena piti siitä. Mutta matka jatkui takaisin päin, tosin Galena ei tiennyt, miten pian he palaisivat Estariin. Toistaiseksi oltiin menossa Dehrahiin ja siitä sitten minne lie.

Galena kääntyi taas katsomaan prinsessaa, kun tämä kiitti Galenan rohkaisuista, että se helpotti hieman. ”Hyvä. Ei kannata murehtia liikoja.” Galena sanoi vakavasti. ”Tällä hetkellä ei nimittäin vaikuta olevan mitään hätää.” Hän jatkoi vielä, koska he olivat edelleen laaksossa. Sen jälkeen pitäisi taas olla enemmän varuillaan, mutta Galena luotti siihen, että matkassa oli tällaisiin retkiin tottuneita ja koulutettuja henkilöitä. Hän ei ollut sellainen, hän oli mukana ennemmin lääkintätehtävissä, jos ja kun sille tulisi tarvetta.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.02.2018
23:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calderia huvitti vain entistä enemmän, kun Laucian mulkaisi häntä. Prinssi tiesi vetäneensä tämän kauas pois mukavuusalueeltaan, mutta toisaalta toinen oli tullut mukaan omasta tahdostaan. Calder tiesi, ettei Laucian ollut hänen mukanaan velvollisuudesta tai määräyksestä, vaan koska itse halusi. Hyväntuulisesti prinssi alkoi viheltämään hiljaa. Sosiaalisesta luonteestaan huolimatta Calderia ei juuri sillä hetkellä erityisemmin kiinnostanut mennä tutustumaan ihmisiin, mikä johtui pitkälti vain siitä, että prinssi tunsi olonsa hieman väsyneeksi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.02.2018
23:40
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

”Anteeksi, kai tämä sota vain saa minut ajattelemaan ihan typerästi”, Skyler sanoi, kun Deora selitti tarkemmin, mitä oli tarkoittanut aikaisemmilla sanoillaan. Kyllähän prinsessa tunsi serkkunsa, ja tiesi tämän olevan järkevä ja hyväsydäminen mies. Kuullessaan taas henkivartijansa neuvot, kuinka tehdä äitinsä ylpeäksi, Skyler ei voinut kuin hymyillä. ”Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ei sillä, luotan kyllä kykyihisi pitää minut turvassa, mutta en niinkään tiedä, onko minusta itsestäni apua tällä retkellä. Minun pitäisi olla vanhin perillisistä, mutten silti osaa käyttää Urumiyan tuuliteriä. Mitä jos olen täysin hyödytön, tai pahempaa, riippakivi muille?” Puhuessaan Skylerin katse siirtyi hihoihinsa, joiden alla maagiset terät olivat. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka taitavia muut perilliset olivat omien aseidensa kanssa, mutta Skyler pelkäsi näiden olevan etevämpiä kuin hän itse. Samassa prinsessa huomasi, kuinka hänen ajatuksensa alkoivat nopeasti muuttua taas synkemmiksi, ja pudisteli nopeasti päätään, kuin yrittäen ravistaa pahat ajatukset pois. ”...Taas minä tein sen, miten sinä pystyt pysymään noin rauhallisena?”

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2018
23:59
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
// ihan vaan tällanen huomio, et aattelin ite et ne kyl etenee samalla ku rupattelee :D

CHATHA

Dakarai oli valittanut kärsimättömästi, kun matkaan ei heti päästy, mutta onneksi nyt matka taittui kuitenkin. Prinssi halusi lisäksi teetä. ”Sitä ei valitettavasti taida järjestyä ihan pian, teidän korkeutenne.” Chatha arveli, koska jos tässä leiriydyttäisiin, niin kukaan tuskin ensimmäiseksi alkaisi järjestellä teetarjoilua. Sitten prinssi hoksasi jotakin ja kysyi, että odottaisivatkohan muut, että hän näyttäisi tietä. ”Eivätköhän he solan läpi pääse ilman opastustakin, sitten varsinaisesti Dehrahin puolella on todennäköistä, että saatte kulkea joukon kärjessä.” Chatha arveli, mutta laaksosta poistuttua he olisivat jo Dehrahin maaperällä.

Sitten kuului reipas tervehdys takavasemmalta ja prinssi oli pudota hevosen selästä ja parahti, että noin ei saisi enää ikinä tehdä, koska oli vähällä pudota ja vaatteet olisivat voineet mennä pilalle. Tulija oli punahiuksinen prinssi jostain pohjoisesta. Chatha ei oikein tuntenut porukkaa, koska neuvonpidossa olivat olleet vain kuninkaalliset ja velhovanhus (koska niit ois muuten ollu liikaa yhdessä kokouksessa, nii näin ite olin ajatellut). ”Pahoittelut, ei ollut tarkoitus säikyttää.” Prinssi vastasi esittäytyen tosiaan Caenezhin prinssi Caineksi. Dakarai tosin tunsi prinssin jo ja muistikin vielä, punapäällä ei selvästi olleet kaikki painuneet ihan täysin muistiin vielä. ”Niin no kuuleman mukaan minua onkin vaikea unohtaa.” Prinssi totesi ratsastaessaan Dakarain vierellä ja alkoi kysellä Dehrahista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.02.2018
00:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli melkein aiheuttanut poloiselle prinssille sydänkohtauksen säikäytettyään tämän. Kuinka röyhkeää, miten ketään näin kaunista voisi kukaan säikkyä? No isä olisi kerrankin ollut Cainesta ylpeä. Pahoiteltuaan asiaa kohteliaasti, Caine sai varmistuksen, että puhui kuin puhui Dehrahin prinssin kanssa. Dakaraiko hän nyt sitten oli nimeltään? Mutta sitten tosiaan Dehrahiin, josta Caine halusi kuulla lisää. Prinssi pohti hetken, mistä aloittaisi ja alkoi sitten kertoa myrkkyviikatteestaan. Caine kuunteli ystävällisesti hymyillen, kun Dakarai alkoi paasata kuningaskuntansa kauheista säännöistä ja etiketeistä ja siitä, miten kuningaskuntaa jakoi eri osiin korkeat muurit, joiden porteista ei niin vain kuljettu läpi ilman syytä. Jatkoi prinssi myös siitä, miten jokaiselle asukkaalle poltettiin jokin merkki siitä, että he kuuluivat kyseiseen kuningaskuntaan. Olipa oksettavaa. Lisäksi prinssi oli joutunut elämään koko elämänsä linnan suojissa kiitos kontrollifriikin äidin, vaikka tällä oli Chatha. Kukahan se oli? Henkivartija, jolla oli hurjan näköiset piikkinuijat aseena? Sitten Dehrahin prinssi kysyi, ettei kai Caenezhissa ollut yhtä kamalia sääntöjä. ”Ei toki, meillä on vain yksi sääntö: Tapa tai tule tapetuksi.” Caine vastasi yhä hymyillen. ”Mutta kerrohan…” Caine jatkoi sitten. ”Millaisia Dehrahin naiset ovat? Ovatko he kauniita?” Caine kysyi sitten, koska enemmän häntä kiinnosti tämän tason informaatio.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.02.2018
00:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella puristi toisessa kädessään kiveä, jonka henkivartijaltaan oli saanut, samalla kun piteli Freyjan ohjaksista kiinni. Hän ei uskaltanut irrottaa ohjaksista laittaakseen kiveä johonkin parempaan paikkaan jemmaan. Hän osasi toki ratsastaa, nyt häntä vain huimasi, joten tasapainon pitäminen oli haastavaa. Terise vastasi Marcellan lohdutuksiin, että hän toki tiesi, että isästä pidettiin huolta, mutta hän pelkäsi silti, mitä kävisi, jos he eivät onnistuisikaan. ”Meidän on kuitenkin pakko yrittää, muuta emme isän eteen voi nyt tehdä.” Marcella sanoi. Hän yritti edelleen ajatella, että siskon mukaan ottaminen vaaralliselle matkalle oli ollut oikea ratkaisu. Linnassa olisi yhtä lailla ollut vaarallista ja olihan Terisellä Seymour mukana ja Marcellalla Zeke. Eikä heidän kaiketi ollut tarkoitus avoimeen sotaan heti ryhtyä, kerta tarkoitus oli kulkea salaa. Terise jatkoi vielä, että piti yrittää ajatella positiivisesti. Marcella hymyili siskolleen enemmän aidosti ja vähemmän väkinäisesti. ”Onneksi olet kanssani Terise, muuten en uskoisi kykeneväni ajattelemaan tällä hetkellä mitään kovin positiivista.” Hän sanoi ja päätti, että hänen olisi myös suojeltava siskoa tällä matkalla. Hänen olisi harjoiteltava aseensa käyttöä enemmän. Aina kun tulisi siihen tilaisuus.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.02.2018
00:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian hakeutui Calderin lähelle ratsastamaan, eihän hänellä muutakaan seuraa tässä matkalla ollut. Häntä hieman huvitti katsoa, kuinka väsyneitä perilliset olivat, Laucian itse ei ollut koskaan tarvinnut muutamaa tuntia enempää unta, varmaan isän peruja. Se oli pieni lohtu samalla, kun hän roikkui satulassa koittaen parhaansa mukaan olla putoamatta. Miten ihmeessä osa porukasta sai ratsastamisen näyttämään niin vaivattomalta? "Mikäs pennun on noin hyvälle tuulelle saanut?" Laucian kysyi Calderilta kuullessaan tämän viheltävän.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.02.2018
13:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder mietti, pitäisikö hänen kertoa Laucianille totuus, että miehen heikko tuntemus huvitti prinssiä, vaiko keksiä hyväntuulisuudelleen jokin kohteliaampi selitys. Varas toisaalta kyllä tunsi hänen metkunsa, joten tuskin tuo ottaisi nokkiinsa prinssin rehellisyydestäkään. ”Sinä”, Calder totesi huvittuneena, ”Ja ei tämä pieni maisemanvaihdoskaan yhtään pahitteeksi ole. Aloinkin jo kyllästyä turhan tuttuihin kuvioihin.” Kuin vahvistukseksi prinssi antoi katseensa kiertää ympäristössään. Vaikka hän nauttikin kotimaan matkailusta, hän ei kovin usein päässyt käymään Vinemarin ulkopuolella. ”Kuule, Cin, en muista kysyneeni sinulta ennen, oletko koskaan käynyt Vinemarin ulkopuolla?” Dehrah oli kuitenkin Vinemarin rajanaapuri, joten ehkä varas oli käynyt siellä joskus. Olihan rajavartijointi tiukkaa, mutta Calder ei epäillyt, etteikö Laucian keksisi jotain konstia päästä muurien läpi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.02.2018
14:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

"Älkää syyttä anteeksi pyydelkö, inhimillisiä virheitä sattuu ihan kenelle vaan. Lisäksi vika taisi enemminkin olla minun hieman epäselvässä selityksessä, eikä suinkaan teidän ajattelussanne. Yritän seuraavalla kerralla selittää itseäni ymmärrettävämmin. Anteeksi siis, kun aiheutin teille hämmennystä sanoillani", Deora pyyteli selityksensä lopuksi, koska hänenhän se vika käytännössä oli, kun esitti asiansa niin epäselvästi. Ja nyt kun hän tarkemmin mietti asiaa, niin ei ollut mikään ihme, että Skyler oli ymmärtänyt hänet väärin, koska kuka tahansa olisi ymmärtänyt niistä sanoista ihan kenet tahansa väärin, vaikka se ei ollutkaan ollut Deoran tarkoitus. No, onneksi virheistä oli tarkoitus kuitenkin oppia ja seuraavalla kerralla Deora osaisi selittää asiansa varmasti jo selvemmin.

Deoran neuvot kuitenkin nostattativat jälleen tuon tutun hymyn prinsessan huulille, joten väkisinkin se laittoi myös Deoran hymyilemään. Hieman vaan, mutta hymyilemään kuitenkin, vaikka Deoran hymyilyt olivat kyllä melkoisen harvassa. Pian Skyler kuitenkin vastasi vielä, että olihan se toki helpommin sanottu kuin tehty ja olihan tokikin. Kyllä Deora sen tiesi, mutta oli se kuitenkin saavutettavissa oleva asia. Ei se mahdotonta kuitenkaan ollut ja olihan Skyler edelleenkin hengissä ja Deora myös uskoi prinsessan pysyvän hengissä loppuun saakka. Skyler kuitenkin jatkoi vielä siihen, että luotti toki henkivartijansa kykyihin suojella häntä, mutta ongelmana olikin se, ettei hän luottanut itseensä ja sitten oltiinkin jo synkemmissä vesissä. Prinsessa jatkoi, ettei osannut edes käyttää Urumiyan tuuliteriä. "Älkää huoliko siitä, olen varma, että Teidän korkeudesta on hyötyä muille. Ja olen myös melko varma, etteivät muutkaan perilliset hallitse omia aseitaan täydellisesti myöskään. Ette siis ole yksin sen asian kanssa, mutta voittehan te aina oppia lisää aseen käytöstä. Mutta älkää suotta pelätkö olevanne vaan taakka muille, koska ette te sitä kuitenkaan ole enkä usko muidenkaan ajattelevan asian olevan niin", Deora yritti selittää asiaa parhaansa mukaan, muttei edelleenkään ollut maailman paras lohduttamaan ketään. Lähinnä hän sanoi sellaiset sanat, jotka voisivat auttaa häntä itseään uskomaan itseensä Skylerin tilanteessa enemmän.

Seuraavaksi prinsessa kuitenkin kyseli jo sitä, miten Deora oikein pystyi pysymään näinkin rauhallisena. "Se on tehväni, pitää teidät hengissä ja auttaa teitä. Ei minusta olisi apua, jos en kykenisi pitämään itseäni rauhallisena. Mutta sanottakoot, että kyllä minuakin pelottaa. Onhan tämä kuitenkin suurin tehtäväni varmasti koko elämäni aikana. Minut on vaan koulutettu jättämään omat tunteeni syrjään", Deora vastasi kysymykseen niin kuin se oli, koska mitä sillä nyt voittaisi, jos alkaisi valheita keksimään? Lisäksi hän ajatteli asiaa Skylerin kautta. Skyler ei varmastikaan halunnut kuulla sitä kuinka mukamas peloton ja epäinhimillinen Deora olisi voinut olla, vaan Skyler varmasti halusi kuulla, ettei hän ollut ainut pelkonsa kanssa ja voisi täten jakaa tuon tunteen jonkun toisen kanssa. Tietenkin Deora olisi voinut vaan vastata, että sattuu vaan olemaan rauhallinen, mutta sehän olisi ollut valhe. Hän vaan kätki jännityksensä, pelkonsa ja niin sanotut inhimilliset tunteensa henkivartijan kuoren alle. Mutta tosiaan... mikä henkivartija se sellainen oikein olisi, joka olisi pelon vallassa ja sitten yritti mukamas kannustaa jotain toista ja pitää samalla toista hengissä? Deoran äitikin varmasti tykkäisi hyvää sellaisesta henkivartijasta ja sen jälkeen Deoralla tuskin olisi enää työtäkään.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com