Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 22.07.2018
21:02
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
ZEKE

Zeke henkäisi järkyttyneenä nähdessään varkaan lähtöä seuranneen kohtauksen. Miten hänen oman kotimaansa ulkopuolella saattoi olla näin paljon sivistymätöntä porukkaa? Tulisiko koko matkasta edes mitään? Olkoonkin, että Zeken mielestä olisi toisten kuningaskuntien työtä hoitaa nämä valloittajat pois Gildomerasta, hehän ne kuitenkin ovat tavalla tai toisella ne tänne provosoineet. Myös Marcella näytti erittäin järkyttyneeltä tapahtuneesta, eikä mikään ihme, prinsessa oli opetettu paljon paremmin nämä väkivaltaiset barbaarit. ”Milady, prinsessa Terise, suosittelisin sittenkin teitä molempia ottamaan turkoosin. Sen pitäisi estää pahoja aikeita hautovia pääsemästä lähellenne tai satuttamasta teitä”, Zeke ilmoitti ja alkoi kaivelemaan pienestä pussista kiviä esiin. Hän etsi parhaiten hiotut tarjoten niitä molemmille prinsessoille, ja ojentaen myös hieman pienemmän kollegalleen Seymourille, joka hiljaa kiittäen otti kiven vastaan. Zeke ei olisi halunnut turvautua heti matkan alussa parhaimpiin kiviinsä, mutta prinsessojen turvallisuutta hän ei riskeeraisi, ei sitten mistään hinnasta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 23.07.2018
15:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Prinsessa istui ratsunsa selässä sanattomana, katsellen välikohtausta. Valkohiuksinen prinsessa oli päättänyt käyttäytyä arvollensa sopimattomasti. Terise ei voinut käsittää, että miksi. Olisihan tuo voinut moittia prinssiä harkituin sanoinkin. Toivottavasti tuo sekopäinen prinsessa ei sentään löisi Gerosin siskoksia. Heidän täytyisi olla varuillaan, jos hän päättäisi lähestyä. Terise vilkaisi siskoaan, joka oli varmasti aivan yhtä häkeltynyt tilanteesta kuin hänkin. Zeke tuli myös tarjoamaan kiviä, jotka suojelisivat. Nuorempi prinsessa otti kiven mielellään vastaan, hän halusi pysyä turvassa kaikelta mahdolliselta.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 23.07.2018
15:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Ruskeahiuksinen nuori neito hymyili Raufille sekä Galenalle lempeästi, kun nuo olivat rohkaissut häntä aseen käytössä. Ehkäpä se sitten onnistuisi, ja vaikkei onnistuisikaan niin se ei haitannut, koska aina voisi yrittää kuulemma uudelleen. Suunnitelma oli kuitenkin muuttunut hieman tästä, vakooja oltiin valittu. Se oli kuulemma joku varas, mutta Mireyaa asia ei mietityttänyt, hyvä vaan, että joku suostui vapaaehtoisesti vakoojaksi. Varkaan lähdettyä syntyi välikohtaus erään prinsessan ja prinssin välille. Mireya ei pitänyt tästä, sillä Estarissa ei käytetty väkivaltaa turhaan, ja harvoin muutenkaan. Hän vain pudisteli päätään. Kyllä tuonkin olisi voinut hoitaa rauhallisesti keskustelemalla, mutta Urumiyan prinsessalla taisi olla siihen liian lyhyt pinna.
Estarin prinsessa lasekutui ratsailta, hän ei viitsinyt kuluttaa Lotuksen voimia yhtään enempää, sillä joutuihan hevonen kantamaan prinsessan matkatavaroitakin. Olisi hyvä antaa sen hieman levätä, koska matkalla olisi rutkasti ratsastusta luvassa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.07.2018
01:10
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Kun oli taas lähellä, että Marcella pyörtyisi kohta kaiken tämän vaaran ja julman väkivallan keskellä, hänen uskollinen henkivartijansa Zeke tuli siihen tulokseen, että tarvittiin järeämpiä toimenpiteitä. Hän suositteli Marcellaa ja Teriseä ottamaan turkoosit, koska sen pitäisi estää väkivaltaisten hullujen käsiksikäymisyritykset. Miksi hän sen vasta nyt sanoi? Marcella ei empinyt hetkeäkään, jos kivellä oli jokin mahtivoima estää sekopäitä tulemasta liian lähelle, hänellä oli ehdottomasti oltava sellainen. Tosin kohta hän tarvitsisi jonkin, missä kuljettaa kiviä, koska niitä alkoi hieman kertyä. Koska oltiin pysähdyksissä, Marcellakin pystyi jo turvallisemmin mielin irrottaa otteensa ohjaksista ja ottamaan uuden kiven vastaan, mutta valitettavasti niillä ei edelleenkään ollut mitään paikkaa. ”Kiitos, tämä rauhoittaa mieltäni edes hieman.” Hän vastasi miehen jakaessa kiviä Teriselle ja Terisen palvelijalle myös. Ei Marcella edelleenkään ollut varma, auttoivatko kivet todella, mutta ehkä se rauhoitti jo, jos uskoi, että se auttoi? Ja edelleen niillä voisi vähintään heittää vihollista, jos tulisi tukalat oltavat ja muu ei auttaisi. Kun asetta ei toki voisi käyttää… No asetta oli vaikea käyttää kädet täynnä kiviä. Lopulta Marcella laittoi kivet satulalaukkuun, kai ne sielläkin auttoivat? Jos ei putoaisi ratsailta, mutta hevonen olisi ainakin turvassa pahalta…

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.07.2018
16:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine ei ymmärtänyt, mikä näitä muita prinssejä ja prinsessoita oikein vaivasi. Hän oli vain yrittänyt tutustua Vinemarin prinssiin ja kysyi vain merirosvoista, mutta sen sijaan että hän olisi saanut vastauksen, hänen pitäisi odottaa Vinemariin asti. Näyttikö Caine siltä, että jaksaisi odottaa niin kauan? Odottaminen oli niitä harvoja asioita, joissa Caine ei ollut hyvä, koska se oli kamalan tylsää. Hän ei ollut hitustakaan kärsivällinen ja häntä ärsytti, jos joku pakotti hänet odottamaan tai ei kertonut hänelle jotakin ja vähän vihjasi, että saisi tietää myöhemmin. Se oli raivostuttavaa! Jos Calder luuli, että pääsisi tästä näin vähällä, hän erehtyi pahemman kerran. Joko hän kertoisi merirosvotilanteen itse vapaaehtoisesti, tai sitten itkisi ja kertoisi. Cainelta ei salattu kiinnostavia asioita, hän sai aina tietää kaiken minkä halusi, jos sitä ei suoraan kerrottu, kyllä hän sen tiedon jotenkin urkki. Oli kunniallista tai ei, mutta häneltä ei pimitetty tietoja. Lisäksi asian kertomisesta ei olisi ollut mitään haittaa Calderille, Cainehan halusi vain tietää, oliko merirosvoja olemassa oikeasti ja oliko niitä Vinemarissa, kun siellä oli meri ja kaikkea. Ei hän kysynyt, miten monta merirosvoa Calderin henkivartijakaartiin kuului tuon yhden varkaan lisäksi tai miten monen merirosvon kanssa hän oli ystävää. Ei mitään henkilökohtaista, joten hän oli kertomatta ihan kiusallaan. No itsepä tätä kerjäsi, Caine ei jättäisi asiaa tähän.

Hän yritti saada tietoa helposti toisesta lähteestä, eli Dorianilta, joka aina tiesi kaiken tai keksi ainakin hyvän vastauksen, jos ei tiennyt. Mutta Dorianista merirosvot eivät olleet oikea ongelma! Olihan se nyt tavattoman mielenkiintoinen aihe ja kuinka hän kehtasi vähätellä Cainen ongelmia? Cainen ongelmat menivät aina kaiken muun edelle, kuten sodan ja muun sellaisen jonninjoutavan maailmanlopun tai katastrofien edelle. Caine yritti vielä koiranpentukatsetta ja näyttää mahdollisimman onnettomalta, mutta Dorianin jäinen sydän ei sulanut. No ei se mitään, kyllä Caine saisi sen vielä selville. Tosin hän ei ehtinyt sitten pitkään merirosvoja pohtia, kun hänen ihastuttava naapurikuningaskuntansa prinsessa Skyler päätti, että oli oikea aika kouluttaa Vinemarin prinssiä ja meni sättimään tätä ja täräytti turpaan. Hyvä tavaton, nainen oli pahempi kuin Brunhild! Urumiyan kanssa ei kannattaisi sotkea välejä tällä reissulla, riitti, että Gerosin hienohelmaprinsessoiden kanssa tulisi ongelmia. Oli tämäkin tilanne, kun naiset uhkasivat molemmin puolin… Onneksi oli Farran etelässä turvaamassa, kun naisten kateus iskisi liian kovasti, kun Caine oli niin kaunis eikä edes ollut nainen. Olisi se nyt aika kurjaa joutua sotaan kahden kuningaskunnan kanssa vain siksi, että oli liian kaunis.

Caine ei heti edes tajunnut, että prinsessa oli päättänyt ottaa äidin roolin ja sätti häntä siitä, että merirosvoista ei muka saanut olla kiinnostunut. Miksei muka saanut? Kuka nyt ei olisi merirosvoista kiinnostunut? Prinsessaa siis huoletti, että merirosvot toivat vain harmeja. Tietenkin toivat, hehän olivat varkaita. Toki se aiheutti harmia kaikille, joilta he ryöstivät. Caine päätti keventää neidon huolesta raskasta sydäntä, ettei hän ollut päättänyt luopua kruunusta ja ryhtyä merirosvoksi, koska järvirosvo ei kuulostanut yhtään niin upealta, kuin merirosvo. Lisäksi Astoirwen oli toisella puolella ja Dorianin vahtiva silmä heti vastarannalla, joten aika hullu pitäisi olla, että siellä alkaisi rosvoamaan. No oli hän lapsena siitä haaveillut, mutta kyllä isältä jo sai sellaisen selkäsaunan, että ne ammatinvalintasuunnitelmat karisivat saman tien. Vakoojaksi ryhtymissuunnitelmista hän ei sitten ikinä edes kertonut ja haaveiksi jäivät tälläkin kertaa. ”No mutta, pitäisikö meidän kuitenkin jo miettiä etukäteen, että miten me tuosta muurista pääsemme läpi, tai yli tai ali? Kun ihan sama miten paljon vihollisia on, niin siitä kuitenkin pitää päästä läpi. Farran, onko sinulla hyviä ideoita, kun teilläkin niitä muureja löytyy.” Caine kyseli sitten. Toki Caenezhissakin muureja oli, mutta vain isojen kaupunkien ympärillä, rajoja ei mitenkään oltu muurattu, koska etelässä oli järvi suojana ja pohjoisessa vuoret ihan luonnollisena muurina. Idässä ja lännessä tarvitsi toki ylittää vain joki, mutta rajoilla oli jousiampujia varjoissa vahdissa, jos joku epäilyttävä porukka yrittäisi päästä maahan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.07.2018
20:25
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Prinssi oli tyytyväinen huomatessaan voida ärsyttää Cainea jättämällä kertomasta tälle merirosvoista. Oliko hänen luonteensa kieroutunut? Ehkä hieman, mutta hän ei vain voinut kieltäytyä pitämästä hieman hauskaa toisen kustannuksella. Kuitenkin Skylerin piti tulla pilaamaan hieman hänen ilonpitoaan moittimalla häntä käytöksestään. Ei hän prinsessan uhkausta tosissaan ottanut, he tunsivat toisensa aivan liian hyvin, vaikka tämän nyrkin isku kirvelikin ikävästi. Ja samalla hänen piti yrittää pitää huolta, ettei Raye purisi Laucianin ratsua. Typerä kirppusäkki halusi välttämättä haastaa taas riitaa toisen hevosen kanssa, ja turhautuneena Calder työnsi hevosia kauemmaksi toisistaan, onnistuen pitämään nämä jotenkin poissa toistensa kimpusta. Skyler sen sijaan asteli oman ratsunsa luokse, upottaen kasvonsa tämän kaulaan. Nainen selvästi otti tämän sotaretken aivan liian vakavasti, ja nyt hän yritti jo ottaa vastuun hänestäkin.

Saatuaan vihdoin sidottua molemmat hevoset satunnaiseen puuhun kiinni, hän vihdoin huokaisi, puoliksi uupuneena, puoliksi tylsyyttään. Pitäisikö hänen nyt alkaa sosialisoimaan muiden kanssa? Ei millään jaksanut juuri nyt innostaa. Sen sijaan prinssi laski hupun päästään, ja tämän kaulalla levännyt Sphintus nosti päätään, kääntäen väsyneen ja prinssin mielestä hieman kysyvänkin katseen nuoreen mieheen. ”Sori, ei ollu tarkoitus herättää”, Calder puheli käärmeelle lempeästi, ja rapsutti tätä leuan alta. Hänen omansa ja Laucianin ratsut kavahtivat kauemmaksi, prinssin vilkaistessa näitä, kuin eläimet olisivat täysin vähä-älyisiä. Sphintus sen sijaan antoi katseensa kiertää suuressa porukassa, kietoutuen tuikemmin isäntänsä kaulan ympärille. ”Jep, tässä porukassa sinun on jaksettava olla nyt jokunen tovi”, prinssi naurahti eläimelle ja suukotti nopeasti tämän suomuista poskea, nojaten läheisen puun runkoon ja jääden odottamaan Laucianin paluuta kuullakseen tämän uutiset.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 13.08.2018
18:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Vinemarin prinssi lupasi pitää alamaisensa kurissa, olihan se jo jotain. Ei Farran erityisemmin luottanut viiden sormen alennuksella hiiviskelevään mieheen mutta aina ei voinut valita kenen seuraan joutui. Vinemarin prinssi päätti vielä kokeilla kepillä jäätä ja päätti kiusoitella Astoirwenin kruununperillistä. Onneksi jää kuitenkin kantoi, sillä Farranilla ei ollut jaksamista turhanpäiseen nahisteluun. ”Ja asioiden sopisi pysyäkin sillä tolalla, ” vastasi nuori prinssi lyhyesti, viitaten vielä ”Cinin” olemattomaan ryöstösaaliiseen. Tummatukkainen nuori mies uskoi jo tilanteen lähtevän rauhoittumaan mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Prinssi Calder päättikin olla vastaamatta Farranin ystävän kysymykseen, tietämättä mitä tulikaan vapauttaneeksi. Jos Farran vain oman ystävänsä oikein tunsi, ei Cainelta noin vain salattu mitään. Punatukkainen ei varmasti malttaisi Vinemariin saakka saadakseen vastauksen kysymykseensä.

Farranin oma alamainen, hänen hyvää työtä tekevä henkivartijansakin päätti piikitellä nuorta prinssiä, liioitellusti kumartaen ja maireuksia ladellen. ”Tiedän sen. ” Farran vastasi hymähtäen. Kyllä Farran tiesi Dorianin kiusaavan häntä takaisin. Oli kuitenkin vaikeaa olla myöntämättä samansuuntainen kunnioitus ilman hiventäkään ivaa olisi hyvin pidettyä ja tervetullutta.

Nuori prinssi ei kuitenkaan ehtinyt haikailla kunnioituksen ja kumartelun perään kauaa, koska kuten odotettua, Cainen kärsivällisyys ei kauaa kestänyt. Punatukkainen prinssi uteli jopa Dorianilta vastausta tähän kysymykseen. Kaamosmasennus ei kuitenkaan ruokkinut Cainen tiedonhalua vaan muistutti että heillä oli tärkeämpiäkin asioita puitavana. ”Caine, sitten sinun on selvittävä sinne asti että pääset ottamaan selvää merirosvoista. En kuitenkaan usko niiden satua olevan mutta tuskin he mitenkään erityisiä ovat. Varkaat ovat aina varkaita, toiset väkivaltaisempia kuin toiset, toiset merellä ja toiset maalla. Varkaita kaikki tyynni ja yhtä paljon matkalla kohti teloitusta,” Farran sanoi rauhoittelevaan sävyyn, toivoen hillitsevänsä Cainen innostusta.

Farranin yritykset ohjata keskustelu hieman muualle lässähti viimeistään siinä vaiheessa kun Urumian prinsessa Skyler ryhtyi sättimään Calderia. Prinsessa ilmeisesti tunsi miehen pidemmältä ajalta, eikä Farran voinut olla pohtimatta oliko syytöksillä kenties perää. Prinssin irvikuva oli aika vahva sanavalinta mutta kenties siinä saattoi olla totuuden siemen. Kohteliaisuudesta nuori prinssi koetti pitää kasvonsa peruslukemilla, vaikka hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Skyler huitoikin toisen maan prinssiä nyrkillä ja uhkasi leikellä miehen kurkun auki. Calderinkaan käytös ei pisteitä saanut, kutsua nyt vahvasti reagoinutta prinsessaa muskeliakaksi.

Kun tästä pienesti kinastelun aiheuttamasta yllätyksestä oli toivuttu, kukin tahoillaan, jatkoi Caine vielä niistä merirosvoista ja kuinka hänestä ei sellaista tulisi. ” Myrrha on kaunis järvi ja merirosvon elämä ei ole loisteliasta,” Farran sanoi kevyesti yskäisten. Tilanne oli ehkä aavistuksen kiusallisen oloinen joten Farran tekisi parhaansa ohjatakseen keskustelua muualle.

Onneksi Caine ryhtyikin toimeen ja ehdotti että heidän tulisi aloitella jonkinlaisen suunnitelman tekoa ennen varkaan paluuta. ”Niin, onhan meillä muureja. Ja aika paljon riippuu nyt muurien kunnosta, vai mitä Sir Dorian?” nuori prinssi vastasi, kutsuen henkivartijansa mukaan keskusteluun. Farran laskeutui alas satulasta, ihan vain antaakseen hevoselleen tauon. Nuori prinssi ei ollut kevyin kannettava ja matkaa olisi vielä kuitenkin. Varovasti nuori prinssi myös höllensi hevosensa satulavyötä. Olisi Heronkin mukavampi olla. Lempeästi Farran taputti hevosensa kaulaa, ori oli kaiken hellyyden ansainnut. ”Paljon tietysti riippuu meidän omistakin kyvyistämme, millainen strategia on paras tähän tilanteeseen. Muurien ylitse tuskin pääsemme, joten keskitytään muihin vaihtoehtoihin. Voisimme tietysti yrittää mennä muurien läpi. Se tarkoittaisi että meidän pitäisi mennä jo valmiina olevasta reiästä, tehdä uusi reikä tai mennä portista,” Farran sanoi luettelevaan sävyyn, odottaen että muutkin yhtyisivät käynnissä olevaan suunnitteluun. Muurien läpi meneminen on yksi vaihtoehto ja he voisivat ihan hyvin aloittaa pohtimisen sen kannalta. Toki muitakin vaihtoehtoja oli mutta niitä pohdittaisiin sitten kun niiden vuoro tulisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.08.2018
23:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Farran päätti sitten hemmotella Cainea ja antaa tälle kuitenkin sen vastauksen kultatarjottimella. Dorianista Caenezhin prinssi olisi saanut oppia sietämään sitä, ettei saanut aina tahtoaan läpi. Mutta tietenkin Farranin piti lelliä häntä. Olkoonkin, että kuka oli niin tyhmä, että luuli merirosvoja satuolennoiksi? No Caenezhissa oltiin aika hyvin eristyksissä ulkomaailmasta, mutta silti. Sitten Farran päätti sivistää ystäväänsä kertomalla rikollisista ja siitä miten päätyisivät hirteen jossain kohtaa joka tapauksessa. ”Sääli, herra Voro vaikutti mukavalta, ikävää hänen kannaltaan.” Caine totesi, muttei vaikuttanut aidosti hirveän huolestuneelta asiasta. Dorian oli laskeutunut ratsailta, kun ei tässä nyt mihinkään näytetty hetkeen olevan menossa (ja jos se teki sen jo aikasemmissa roolauksissa, niin voi voi, koska en muista enää ja olin liian laiska tarkistamaan).

Lopulta päästiin taas asiaan, yllättäen ihan Cainen aloitteesta. Farran myönsi, että olihan niitä muureja Astoirwenissakin aika reippaasti ja arveli tilanteen riippuvan muurien kunnosta ja varmisteli asiaa vielä Dorianilta. ”Tällä hetkellä se ei juuri vaikuta, koska laakson puolella muuri vaikuttaisi olevan kunnossa, emmekä pääse täältä etsimään heikompaakaan kohtaa, joten tästä jostain ylitys on tehtävä, oli muuri missä kunnossa hyvänsä.” Dorian vastasi, vaikka toki sitten jatkossa kannatti etsiä ne heikoimmat kohdat päästä muurien läpi. Farran jatkoi heidän kyvyistään ja strategioistaan ja niiden vaikutuksesta muurin ohittamiseen ja siihen, ettei yli oikein menty. ”No ei, minä kyllä pääsisin, mutta hevosen kanssa se on kyllä sula mahdottomuus… aika iso tunnelikin pitäisi kaivaa, että sinne hevonen mahtuisi ja se on ihan toinen asia, että hevonen suostuu menemään maan alta muurin ohi.” Caine myönteli muuria katseella mittaillen. Farran tuli jo itsekin siihen ainoaan toimivaan lopputulokseen, että muurista oli mentävä läpi, muu ei auttaisi. Sitten oli vain mentävä valmiista aukosta, joita ei ollut, eli sen voisi sulkea saman tien pois, tai tehdä kulkuväylä tai mennä portista. ”Riippuu, onko meillä käytössä mitään, jolla muurin saisi hajotettua osittain, elementtivoimilla se voisi onnistua. Mutta itse ehkä laittaisin osan kauemmas portista hajottamaan muurin ja siitä läpi houkuttelemaan vihollisen pois portilta ja osan portille livahtamaan läpi. Ja lähinnä kokemattomat, joiden elementtiaseista ei ole harhautuksessa suurta etua, kokenutta pienempää joukkoa on helpompi kontrolloida vaikka olisikin alimiehitys.” Dorian sanoi nyt vain oman näkökulmansa, mitä tekisi tilanteessa, mutta hän ei ollut mikään taika-aseasiantuntija, jos niillä ei muuria saataisi matalaksi, niin sitten iskettäisiin porttiin.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 14.08.2018
20:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Prinsessa kuunteli, kun alettii jälleen punomaan suunnitelmaa, miten päästäisiin muurin toiselle puolelle. Ylittäminen tai alittaminen ei ilmeisesti ollut vaihtoehto. Läpi olisi siis mentävä. Mireya kuuli, kuinka elementtiaseet tulivat taas puheeksi.
"Rauf, mitä mieltä olet, jos saisin aseellani kasvatettua järeitä köynnöksiä muurin pieniin rakoihin ja alkaisin kasvattamaan niitä suuriksi, niin murenisikohan seinä? Ja jos saisimme apua Gerosin kruununperijättäreltä, hän voisi luoda pienen maanjäristyksen, mikä varmasti lisäisi seinän rakoilua ja saisimme muurin murtumaan", ruskeahiuksinen neito puhui henkivartijalleen. Hän ei halunnut vielä alkaa ehdottelemaan mitään suunnitelmaa, koska ei ollut varma pystyisikö edes toteuttamaan sitä tai saisko apua Gerosin prinsessalta, tai osaisko tuokaan käyttää asettaan niin hyvin. Mireya silitti Lotuksen pehmoista turpaa odotellen vastausta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.08.2018
16:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf seurasi sivusta sitä, kuinka perilliset ja muut matkakumppanit suunnittelivat sitä kuinka heidän pitäisi suunnitella suunnitelmaa eteenpäin sillä välin, kun se varas hortoili Dehrahin puolella kartoittamassa tilannetta. Rauf olisi edelleenkin halunnut itsekin päästä mukaan, mutta tiesi kuitenkin, ettei se välttämättä ollut paras ratkaisu, koska hän saattaisi olla vaan edessä, vaikka ei kuitenkaan ollut mikään idiootti tietääkseen, mitä vakoilu oli. Rauf käänsi kuitenkin katsettaan Mireyan suuntaan, kun prinsessa mainitsi hänen nimensä. Prinsessa Mireya kyseli mitä ilmeisemmin mielipidettä siihen, että mitä mieltä Rauf olisi siitä, jos Mireya saisi aseellaan kasvatettua köynnöksiä muurin pieniin rakoihin. Tai lähinnä siihen, että jos kasvattaisi köynnökset sen jälkeen sen verran suuriksi, että se murtaisi muurin. Tai siis tarkemmin kysymys oli se, että murtuisiko muuri sen köynnöksien kasvattamisen jälkeen. "En tokikaan ole alan asiantuntija, mutta jos se ei murra muuria, niin kyllä se ainakin heikentää sitä sen verran paljon, että loppusilaus on helppoa, minkä jälkeen muuri murtuu. Mutta kyllä sen käytönnässä pitäisi murtua jo siitä, jos köynnökset kasvattaisi tosiaan tarpeeksi paksuiksi silloin, kun ovat rakosissa", Rauf vastasi mielipiteensä tai näkemyksensä Mireyan kysymykseen. Mireya puolestaan oli lisännyt vielä, että jos Gerosin perilliseltä saisi vähän apua, niin voisi luoda maanjäristyksen, minkä avulla voisi hoitaa sen loppusilauksen, ellei muuri ollut murtunut jo ennen sitä. "Niin... Kyllähän se ihan näppärältä kuulostaa", Rauf totesi siihen. "Mutta toisaalta, jos Gerosin perillinen osaa hommansa, niin eihän tässä muuta tarvisi kuin vähän maan voimaan peliin ja muuri on osina. Muurihan on kiveä ja maan voimaan kuuluu minun käsityksen mukaan kivien murskaaminen", Rauf lisäsi vielä, mutta ei köynnöstekniikassakaan vikaan ollut, jos Gerosin hienohelma ei osaisikaan hommaansa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 17.08.2018
21:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler oli uupunut jo nyt. Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti. Neonílan läsnäolo helpotti hieman, mutta ei hänen uskollinen tammansa voinut muuria kadottaa tai lopettaa sotaa. Prinsessan olisi tehnyt mieli käydä mäjäyttämässä Calderia uudestaan tämän lapsellisesta haukkumisesta, mutta oli päättänyt yrittää olla aikuinen. Muut kuitenkin alkoivat suunnitella jo eteenpäin. Skyler ei ehkä tiennyt sodasta tai taistelustrategioista paljoa, mutta jos hän pystyisi edes jotenkin olemaan avuksi, hän halusi tehdä sen.

”Hei, sinä”, Skyler sanahti, ”Prinssi Dakarain henkivartija.” Skyler asteli lähemmäksi miestä. ”Olen pahoillani, en usko meidän esittäytyneen. Olen Skyler Urumiya. Mietin, josko voisitte kertoa, kuinka tarkalleen pääsitte alun perin muurin ohitse? Ehkä siitä voisi olla apua?” prinsessa kysyi, astellen lähemmäksi. Jos Dehrahin prinssin ja tämän henkivartijan käyttämää suunnitelmaa voisi jotenkin muokata suuremmalle ryhmälle sopivaksi, niin eikö sitä kannattaisi yrittää? Skyler oli hieman epävarma, kyselikö nyt täysin typeryyksiä, mutta otti päätti ottaa riskin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.08.2018
18:24
Muokattu: 18.08.2018
18:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha vilkuili huolissaan siihen suuntaan, jossa Dakarai torkkui. Hän oli laskeutunut ratsailta ja piteli Ramseksen lisäksi myös Dakarain hevosta, jotta se ei karkaisi. Ramses oli erittäin tyytymätön, kun ensin oltiin menossa ja sitten ei oltukaan ja yötä myöten piti pitää hereillä. Muut pohtivat vakoojan ollessa työn touhussa mahdollisia tapoja jatkaa eteenpäin, kunhan saataisiin tarkemmat tiedot tilanteesta. Chathaa hermostutti olla niin tärkeiden ihmisten keskellä ja vielä yrittää jotenkin olla tässä se asiantuntija tilanteesta. Hän oli varautunut vain siihen, että oli suojelemassa prinssiä, eikä siihen, että oli oleellinen osa suunnittelupalavereja. Hän havahtui ajatuksistaan, kun joku naispuolinen huhuili jotakin sinua ja tarkemmin prinssi Dakarain henkivartijaa… Sehän tarkoitti Chathaa. Hän kääntyi prinsessaa päin, joka oli tullut lähemmäksi ja nielaisi hermostuneesti. Mutta prinsessa pahoittelikin, ettei heitä oltu esitelty ja kertoi sitten olevansa Urumiyan Skyler, eli Urumiyan kruununprinsessa. Aivan, tietenkin.

Sitten prinsessa ehdotti, että Chatha kertoisi, miten he olivat päässeet muurien ohi, jos siitä olisi jotakin apua. ”Chatha Tarik, palveluksessanne, teidän korkeutenne…” Chatha esittäytyi hiukan takellellen ja kumarsi, miten nyt kahta hevosta samaan aikaan pidellen pystyi. ”Saavuimme rajalle prinssi Dakarain kanssa, kun vihollinen ei vielä ollut ehtinyt tuoda vahvistuksia portille. Saimme pääkaupungista pienen joukko-osaston mukaan, he hyökkäsivät porteilla olevia vartijoita vastaan sillä välin, kun livahdimme läpi. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, se onnistui vain harhautuksen ansiosta ja siksi, että meitä oli vain kaksi livahtamassa läpi. Ja sen jälkeen portille on tuotu lisää vihollissotilaita estämään kulkua portista. Olen pahoillani, tästä ei varmaan ollut kauheasti apua…” Chatha kertoi sitten hieman tarkemmin ja yritti olla ajattelematta sotilaita, jotka oli uhrattu porteilla sen tähden, että prinssi saataisiin turvassa laaksoon. Se oli ollut välttämätöntä, isompaan joukkoon ei ollut varaa irrottaa miehiä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 18.08.2018
19:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler hymyili ystävällisesti Chathan esitellessä itsensä. Kuitenkin prinsessa vakavoitui heti, kun mies kertoi, miten he olivat päässeet prinssin kanssa muurin läpi. Sen jälkeen hän kääntyi katsomaan muuta joukkoa. Heitä oli niin pieni joukko, että yhdenkin menetys saattaisi kostautua lähitulevaisuudessa raskaasti, heidän pitäisi yrittää kaikkien päästä läpi. Mutta joukko oli kuitenkin hieman liian ison puoleinen. Heidän hävittämisekseen ihmisten sekaan tarvittaisiin ainakin viisikymmentä ihmistä lisää. ”Jos vain saisimme tämän ryhmän näyttämään jotenkin suuremmalta, kuin todellisuudessa on...”, Skyler mietti. Olihan se ehkä vähän hölmöä toivoa, että sama temppu toimisi kahdesti, mutta silti hän mietti. Deora ei ollut maagi, eikä Skyler tiennyt muiden perillisten seuralaisten magian taidoista. Ainakaan hänen elementillään ei myöskään luotaisi illuusiota suuremmasta joukosta. ”Melkein haluaisin lähettää sinut hakemaan sen vanhan maagin tänne ja auttamaan meitä pakenemaan”, Skyler naurahti ilottomasti, kääntyen ja osoittaen sanansa henkivartijalleen. Mikseivät he voisi käyttää Gilmarin laakson maagien taitoja? Ei näiden mukaan tarvitsisi tulla, ja hehän olisivat lopulta laakson suojamagian sisällä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.08.2018
00:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli keskittynyt kuuntelemaan, kun Skyler kyseli Chathalta miten he olivat ylipäänsä päässeet laaksoon. No se ei onnistuisi enää niin helposti, kun heitä oli niin monta, muttei kuitenkaan tarpeeksi montaa vakavasti otettavaan armeijaan. Ja kun laski vain ne, joilla olisi oikeasti jotain kokemusta sotia, niin määrä romahti enää kouralliseen, vaikkei Caine toki tiennyt muiden koulutuksista. Skyler pohti sitten, että jos he vain onnistuisivat saamaan ryhmän näyttämään suuremmalta. ”Ei meidän välttämättä tarvitse saada joukkoa näyttämään itsessään suuremmalta, riittää kun estämme vihollista näkemästä, miten pieni joukko meillä on ja vain uskottelemme, että meitä on enemmän. Nyt on kuitenkin jo pimeää, jos saamme muurin romahdutettua, se jo saa sellaisen vaikutelman, kuin meillä olisi isokin sotajoukko taustalla. Mutta ehkä ensin olisi hyvä käydä läpi, mitä hyötyä saamme elementtiaseista, koska tiedän suurin piirtein vain mitä elementtiä kukin hallitsee, en tarkemmin miten se toimii, niin ehkä suunnitelman saa paremmin tulille kun tietää, miten niitä voi hyödyntää? Ja sekin, että eihän kaikki välttämättä vielä osaa käyttää aseen koko voimaa, tai ehkä te osaatte, mutta minä en ainakaan.” Caine aloitti, vaikka mietti hetken, että viitsikö myöntää, ettei hallinnut elementtiasettaan täydellisesti. Mutta se paljastuisi kuitenkin ja ehkä muut rohkaistuisivat, etteivät olisi ainoita, jotka kaipasivat harjoitusta. Tai sitten Caine oli ainoa, mutta hänen elementtiään oli hankala harjoitella, joten hän puolustautui sillä.

”Voin aloittaa, en tiedä miten hyvin tiedätte jo, mutta elementtiaseeni hallitsee verta. Siinä on kaksi puolta, osaan paremmin parannuspuolen, koska sitä on jokseenkin helpompi harjoitella. Mutta käytännössä siis haavojen parannusta aina pintanaarmuista kuoleman vakaviin vammoihin ja sisäisen verenvuodon parantamiseen. Vastavoimana on sitten tappaminen, kuten aseilla yleensä on tapana tehdä, mutta siis oikein käytettynä pienikin naarmu johtaa kuolemaan verenmyrkytyksen kautta ja siten aiheutetut haavat eivät parane, ellei niitä paranna kyseisen aseen vastavoimalla. Että siitä nyt on tässä tilanteessa aika heikonlaisesti hyötyä, seuraava?” Caine aloitti ilman, että kukaan edes oli sanonut, oliko idea hyvä vai ei, mutta miksi se nyt ei olisi hyvä? Täytyihän heidän tietää, mihin kukin pystyi, ennen kuin rakentaisivat suunnitelmaa sen varaan. ”Ei kun hemmetti! Dakaraihan meni jo nukkumaan… No ehkä Chatha tietää, vaikka hän kyllä selitti minullekin hieman. Tai että se ase on myrkkyviikate… Sitten aloin kysellä naisista, olisi ehkä pitänyt tarkentaa siitä viikatteesta kuitenkin, no se on nyt myöhäistä. Chatha, tiedätkö tarkemmin?” Caine höpötti menemään. ”Valitan, en itsekään ole täysin varma aseen tarkemmista käyttötavoista ja miten hyvin prinssini sitä hallitsee. Voin toki herättää hänen korkeutensa.” Chatha sanoi. ”No mitä turhia, nukkukoot, ei tässä ehkä kuitenkaan aleta myrkyttämään ketään.” Caine totesi, koska ehtisi sen lähtiessäkin vaikka varmistamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 20.08.2018
21:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

NAthanaël seisoi arvokkaasti, kuten opettaja oli opettanut, kuunnellessaan joukon pohtivan, miten muurista päästäisiin läpi. Hän oli itse hiljaa, kun ei tilanteesta tiennyt vielä oikein mitään. Lopulta Caine vaihtoi aiheen elementtiaseisiin, kysyen miten niitä voisi hyödyntää. "Me voimme kertoa seuraavaksi", Nathanaël aloitti, kun Dakarain henkivartijan vastauksen jälkeen kukaan muu ei aloittanut ensin. "Nierdalesin elementti on henki, ja olemme opetelleet sen käyttöä pienestä asti, joten hallitsemme sitä kiitettävästi. Aseemme antaa ympäröiville hengille fyysisen muodon Thrallina. Uhkaavan ulkonäkönsä ansiosta, voisimme hyödyntää niitä harhautuksena. Valitettavasti kykenemme kutsumaan vain kolme Thrallia samaan aikaan, mutta uskomme niiden aiheuttavan kaaosta ja pelkoa vihollisiemme keskuudessa. Teidän ei tarvitse huolehtia, Thrallit tottelevat meitä, ja mikäli ongelmia ilmenee, Avalon-herra osaa karkottaa ne. Kykenemme myös käyttämään henkien energiaa hyökkäykseen Thrallien lisäksi. Voimme tarvittaessa näyttää, miltä Thrallimme näyttävät, mikäli haluatte katsella niitä ennen tulevaa koitosta, jotta ette hätkähdä niitä, mikäli joudutte niiden lähelle. Avalon-herra on riimumaagi, erikoistumisenaan voimien hallinta, hän kykenee, näin esimerkkinä, siirtämään painaviakin esineitä käyttämällä magiaansa kohdistamaan siihen sopivan voiman. Henkivartijamme Sir Maximilien ja Dame Pacifique ovat taitavia ritareita", Nathanaël lopetti selityksensä, lisäten maininnan alaistensa kyvyistä.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 24.08.2018
00:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Asiat lähtivät hiljalleen sujumaan, Prinsessa Skylerin liittyessä mukaan keskusteluun. Prinssi Farran toivoi että muutkin uskaltautuisivat mukaan suunnittelemaan seuraavaa siirtoa. Sananvaihtoa nähtiin käytävän mutta vielä osa ryhmästä ei uskaltanut tuoda ideoitaan suuremmin esille. Ainakin keskustelua käytiin ja ehkä kuningasidea saataisiin ja sen pohjalta kyettäisiin muodostamaan järkevä suunnitelma. Vaikka edessä oleva tehtävä vaikutti liiankin suurelta, ei Farran tahtonut luopua toivosta. Niin kauan kun he eivät vain luovuttaisi, heillä oli toivoa onnistumisesta. Joskus kun vain oli tarpeeksi kärsivällinen ja odotti oikeaa hetkeä, tilaisuus osoittaisi itsensä. Silloin siihen kuitenkin täytyisi osata tarttua.

Prinsessa Skyler utelikin, kuinka kaksikko olikaan päässyt livahtamaan portista vihollisen huomaamatta. Prinssi Dakarain palvelija, Chatha Tarik, tarjosi synkän kertomuksen kaksikon matkasta. Prinsessa oli hyvillä aikeilla kysyessään mutta kukaan ei tainnut odottaa yhtä synkkää vastausta. Pieni joukko sotilaita oli antanut henkensä Prinssinsä ja kuningaskuntansa puolesta. Sellainen rohkeus ja uskollisuus oli ihailtavaa. Siellä sammaleella heidän prinssinsä torkkui. Prinssi Farran niin toivoi että kenenkään ei tarvitsisi kuolla hänen takiaan. Se oli kuitenkin vain toive, joka tuskin toteutuisi. Kuinka vastuu saattoikaan painaa hartioilla ja tuleva kruunu sitten kulmain yllä. Usein kuitenkin muiden tarpeet menivät yksilön edelle.

Prinsessa mietti kuinka heidän joukkoaan saatettaisiin naamioida suuremmaksi ja omalla tavallaan se oli hyvä idea. Illuusioita käytettiin mukana sotastrategioissa, niiden suunnitelmien punomiseen kuitenkin tarvittiin tietoa ja kokemusta. Maagisen laakson velhoilla ja muilla oli valitettavasti omatkin kiireensä, eivätkä he ehtisi perillisten avuksi. Cainen puhuessa heidän ryhmänsä koosta ja sen todellisen koon peittämisestä, Farran nyökkäili muutaman kerran hyväksyvästi. Vihollisen oli hyvä luulla että heitä oli enemmän kuin todellisuudessa. Heillä oli muutama etu puolellaan yön pehmeiden varjojen pitäessä valtaansa.

Caine vielä rohkaisi muita esittelemään taitojaan ja aseitaan, jotta parhain mahdollinen suunnitelma saataisiin muodostettua. Cainen kuningaskunnan ase oli nuorelle prinssille jokseenkin tuttu. Caine oli muutaman kerran parantanut muutaman Farranin kärsimän ruhjeen. Aseen toinen puoli oli vähemmän tuttu mutta se ei nyt ollut ihmekään. Vauhdissaan punatukkainen prinssi pyysikin nukkuvan prinssin palvelijaa esittelemään kuninkaallisensa asetta. Palvelija ei paljoa tiennyt mutta se oli odotettavissakin. Kaikki eivät olleet yhtä luotettavia kuin Sir Dorian, jonka valvovan katseen alla saattoi aikoinaan harjoitella miekan käyttöä. ”Meidän ei kannata suuremmin ketään myrkyttää, ainakaan joukkoja,” Farran sanoi toteavaan sävyyn, siinä hevosensa vieressä seistessään. Ei sillä että nuorella prinssillä olisi jotain suurta hampaan kolossa Dehrahin prinssiä ja tämän taitoja vastaan, nuorukaisella oli kuitenkin vain omat epäilyksensä ja huolensa. Vara ei kuitenkaan venettä kaatanut? Niin ja nukkukoot, parempi vain että tämä torkkuva prinssi saisi voimia matkalle. Farraninkin kärsivällisyys suli kuin lumi kevään tullessa turhaa valitusta kuunnellessa.

Nierdalesin prinssi ottikin seuraavaksi kohteliaasti puheenvuoron itselleen. Tyynen oloisena nuori prinssi kuunteli Nathanaëlin esittelyä kuningaskuntansa aseen voimista sekä tämän alamaisista. Henki oli kieltämättä kiehtova elementti ja varmasti hyödyllinenkin. Farran ei kuitenkaan tiennyt mikä oli sinihiuksisien prinssin mainitsema ”Thralli”. Se kai oli jonkinasteinen kummitus? Hienostuneesti pukeutuneen prinssin palvelijakin oli jonkin sortin maagi, sellainen, josta Farran ei paljoakaan tiennyt. Sentään tämän henkivartijat olivat tavallisen oloisia. Niin tavallisia kuin he saattoivat olla vaaleanpunaisen ruusun sävyisissä hiuksissaan. Kieltämättä Nierdalesin prinssin voimat ja alamaiset tarjosivat mielenkiintoisia mahdollisuuksia, saattaisivat ne aiheuttaa hankalia ongelmiakin. Oliko se uhka vai mahdollisuus? Kas siinä onkin kysymys.

Nierdalesin prinssin päätettyä puheenvuoronsa, Farran nyökkäsi kohteliaasti. Nyökkäys oli kevyt mutta antoi ymmärtää että nuorukainen oli kuunnellut kertomuksia kruununperillisten aseista ja niiden kyvyistä. Aikanaan Farranin oma opettaja oli tehnyt selväksi että keskustelukumppanin tai kumppanien täytyi saada tietää että heitä kuunneltiin. “Kiitos esittelyistänne Prinssi Caine ja Prinssi Nathanaël, sekä herra Tarik”, Farran sanoi kohteliaasti ja aavistuksen virallisen kuuloisena. Farran ei suuresti pitänyt ylenpalttisesta muodollisuudesta mutta hyvien tapojen mukaan oli mentävä. “Minä voisin seuraavaksi esitellä Astoirwenin elementti aseen teille,” nuorukainen sanoi, vetäessään miekan huotrastaan, joka oli hevosen satulaan sidottu. “Tässä on Meteor Blade, se on isäni, Astoirwenin kuninkaan miekka. Sen elementti on tuli sekä sähkö. Ja kuten saattaa olettaa, miekan voimat ovat sidoksissa tuleen ja salamaan,” Farran kertoi, aavistuksen ylpeyttä äänessään. Nuorimies oli hyvin ylpeä saadessaan kantaa isänsä miekkaa, vaikka Farran toivoikin että maaginen miekka olisi hänen käsissään jostain mukavammasta syystä. Nuori prinssi oli antanut lyhyen selvityksen kantamastaan miekasta. Se oli varmaan ihan tarpeeksi, olihan tuli loppujen lopuksi melko yksinkertainen asia ymmärtää. “Ehkä seuraavaksi, joku teistä, arvon prinsessoista voisi esitellä elementtiaseensa,” sinisilmäinen nuorimies ehdotti vielä oman puheenvuoronsa lopussa. Oli kohteliasta antaa muille mahdollisuus osallistua käytävään keskusteluun.

---------------------------------------------
Maximilien ja Pacifique

Hänen kuninkaallisen korkeutensa esitellessä kaksoset, nämä kumarsivat kohteliaasti siniverisille ympärillään. He olivat seuranneet tilannetta hillitysti sivusta, kuitenkin prinssinsä perässä ja lähettyvillä pysytellen. He pyrkivät pysymään poissa keskustelun tieltä, sillä heillä oli selkeästi kokeneempia strategian laativia mukana joukossaan. Etenkin Astoirwenin vanhempi ja kokeneempi ritari erottui edukseen nuorten silmissä. Kaksoset, toinen toisella puolella prinssiään, näyttivät valppailta ja valmiilta vastaamaan, jos heiltä jotain kysyttäisiin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.08.2018
22:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine kiitti mielessään henkiä siitä, että muut lähtivät juttuun mukaan, olisi ollut kauhean kiusallista, jos muut olisivat vain ilmoittaneet, että tiesivät jo ihan tarpeeksi toistensa aseista. Dakarai toki nukkui, mutta Chatha kertoi sen verran mitä tiesi, tai Caine kertoi, koska ei Chatha enempää tiennyt kuin mitä hän oli saanut ongittua esille. Nierdalesin prinssi, jolla oli niin hienostunut nimi, että sitä oli vaikea lausua, kertoi seuraavaksi aseestaan. Prinssi puhui niin kauniin sivistyneesti, pitäisiköhän Cainenkin yrittää käyttää monikkoa itsestään? Tekisiköhän se arvokkaamman vaikutelman? Ehkä se kuulostaisi hänen suustaan vain typerältä, todennäköisemmin. Natanael oli niin upea, niin elegantti… Ehkä Caine voisi yrittää laittaa hiuksensa samalla tavalla kuin hän, niin ei ehkä näyttäisi niin kamalan epämuodikkaalta. Vaatteille hän nyt ei voinut mitään, ennen kuin saisi jostakin muodikkaampia. Mutta aivan, nyt puhuttiinkin aseista eikä muodista.

Natanaelin aseen elementti oli henki, mikä oli sinänsä jo mielenkiintoinen, mutta ei kertonut Cainelle yhtään mitään, että mitä aseella tehtiin, muuta kuin riistettiin henkiä. Ja prinssi hallitsi asetta ilmeisen hyvin, mutta hänhän olikin prinssi täydellinen, niin tietenkin. Olikohan mitään, missä hän ei olisi hyvä? Hän oli komea, muodikas, hienostunut ja vaikutti älykkäältä ja hallitsi elementtiaseensa voiman kiitettävästi. Caine oli näistä asioista vain komea, mutta sitä oli sitten onneksi muidenkin puolien edestä. Mutta taas asiaan, eli Nierdalesin henkiase antoi ympärillä oleville hengille jonkin muodon tralleina ja loppu meni Cainelta ohi niin että sujahti. Caine painautui lähemmäs vierellään olevaa Jeremyä, jotta ylettyisi kuiskaamaan miehelle: ”Mikä ihme on tralli? Ymmärsitkö tuosta selityksestä mitään? Tai edes jotakin?” Hän kysyi, koska hän ei ollut loppua kohden edes varma, mitä kieltä prinssi puhui.

Sitten kun Natanael oli esitellyt vartiokaartinsa… Hups, olisiko Cainenkin pitänyt esitellä Jeremy? No meni jo ja aseista piti puhua. Mutta Farran päätti kuitenkin ottaa seuraavan vuoron ja kiitti aikaisempia esittelijöitä, mutta unohti antaa erityismaininnan Cainelle tämän mahtavan idean keksimisestä… No ei aina voinut olla täydellinen, Farrankaan. Chatha näytti vain kiusaantuneelta kehuistaan, raukka parka, ei varmaan ollut pahemmin tottunut tällaiseen… Kehumiseen siis. Farran esitteli sitten mahtavan Metero Bladensa niin ylpeästi, että Caine ei voinut mitään sille, että Farran oli hänestä aina kamalan suloinen kun puhui isästään tai jostain isäänsä liittyvästä, kuten miekasta, jonka sai häneltä. Caine tuskin näytti ja kuulosti samalta puhuessaan omasta isästään, he eivät oikein tulleet toimeen, vaikkei isässä mitään vikaa tietenkään ollut. Kaikki vika oli aina Cainessa, mutta kyllähän hän itse tiesi, ettei se ollut totta, isä ei vain ymmärtänyt, koska oli liian vanha ja kaavoihinsa kangistunut. Sitten Farran kertoi aseen elementin olevan tuli ja sähkö, eli se oli sidoksissa tulen ja salamoiden voimaan. Ja se siitä. Caine sai taas esittää yskäkohtausta, kyllä joku osasikin olla niin lyhyt ja ytimekäs puhuessaan. Dorian sai selvästi taas hillitä hermojaan, ettei sanoisi mitään sopimatonta, Dorianin reaktioita oli aina niin hauska seurata, kun Farran oli äänessä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.08.2018
23:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Muut olivat alkaneet esitellä aseittensa voimia ja mitä niillä osasivat. Hiukan huojensi, ettei Caenezhin prinssi ainakaan täydellisesti asetta hallinnut, niin Marcella ei olisi ainakaan ainoa, vaikka varmaan hän huonommin omaansa hallitsi. Veri oli muutenkin kuvottavan kuuloinen elementtinä, mutta mitä muutakaan moiselta raakalaismaalta olisi voinut kuvitella? Nierdalesin Nathanaël ja Astoirwenin Farran taas hallitsivat aseensa selvästi hyvin, Dehrahin prinssistä ei ollut varmaa tietoa, koska hän nukkui. Komea prinssi ehdotti sitten, että joku prinsessoista esittelisi aseensa. Marcella oli ehkä hiukan taas hairahtanut asiasta, mutta minkä hän sille voi, että Astoirwenin prinssi oli niin komea, ei nyt toki yhtä komea kuin Lestat, mutta eri tavalla komea… No nyt riitti taas tätä lajia ja asiaan!

Prinsessa Skyler ja prinsessa Mireya eivät ainakaan heti ilmoittautuneet seuraavaksi, joten ehkä Marcella voisi hoitaa asian pois alta, nyt kun häntä oli jo ehdotettu muurin murskaamiseen. Oli ehkä reilua olla antamatta muille turhaa toivoa yhtään pidempään. ”Kiitos, prinssi Farran. Jos sitten ottaisin seuraavan vuoron? Gerosin ase on maata hallitseva ruoska ja kyllä, sillä saisi varmasti osaavissa käsissä helposti muurin maan tasalle. Valitettavasti joudun tuottamaan teille kaikille pettymyksen, en ole erityisen harjaantunut aseen käytössä. Tai minkään aseen käytössä. Tai sodassa. Mutta uskon kykeneväni saamaan aikaan riittävän suuren maanjäristyksen, jotta siitä voisi olla apua, mutten voi mennä täysin takuuseen, että se toimii. Olen pahoillani.” Marcella sanoi sitten, ettei hänen varaansa kannattanut kauheasti laskea.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 29.08.2018
16:25
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler seurasi tilannetta kiinnostuneena mutta toisaalta myös hieman huolestuneena. Hän oli osannut odottaa, että valtioiden elementtiaseet tulisivat puheeksi ennenmmin tai myöhemmin, mutta ei tiennyt, kuinka ilmaista heikonpuoleiset kykynsä aseen kanssa. Prinsessa sai armonaikaa sen verran, että toiset esittelivät omansa ensin, mutta ehkä hän ei kuitenkaan halunnut olla viimeinen. Gerosin prinsessan myöntäessä, ettei hänkään ollut mestari oman aseensa hallinnassa helpotti nuorta naista hieman, ja hän rohkeni vihdoin avaamaan jälleen suunsa.

”Ei ole mitään syytä pahoitella, prinsessa Marcella”, Skyler sanoi ja onnistui jotenkin luomaan ystävällisen hymyn kasvoilleen. ”Urumiyan ase on nämä punaisten vaijereiden päässä olevat terät”, prinsessa esitteli, vetäen toisen teräkolmikon päällä olevan hihan syrjään, että muut näkisivät. ”Niillä hallitaan ilmaa ja tuulia, mutta joudun ilmoittamaan, etten hallitse niiden käyttöä kovinkaan hyvin. Saan niillä tehtyä muutaman perushyökkäyksen, iskemällä suoraan eteenpäin, mutta tarkempaan hallintaan en valitettavasti kykene. Tietenkin, jos joku haluaa kuulla aseen muista kyvyistä, selitän niistä mielelläni kyllä paremmalla hetkellä lisää”, Skyler tarjoutui. Hän ei tosin uskonut, että voisi antaa kovin tyhjentäviä selityksiä, sillä ei itse hallinnut niitä täysin. Teoria kuitenkin oli vain sitä, teoriaa. ”Mutta voin luvata, etten tule taistelutilanteen sattuessa kenenkään tielle. Olen saanut taistelukoulutuksen, ja pystyn kyllä kiperässä tilanteessa pitämään huolen itsestäni.”

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 29.08.2018
21:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Metsästäjä oli pysynyt hiljaa ja antanut muiden miettiä, miten muurin sisäpuolelle päästäisiin. Ei hänellä kuitenkaan itsellään ollut mitään ideaa, joten turhahan sitä oli alkaa suutaan avaamaan. Punapää tutki miekkojensa teriä peukalollaan tarkistaakseen, että ne olivat tarpeeksi terävät, mutta keskittyi hetken päästä kuuntelemaan, kun kruununperijät alkoivat kertomaan elementtiaseista ja niiden kyvyistä, Caine tietenkin ensimmäisenä, ja miten hyvin niitä osasivatkaan käyttää. Pian Caine kysyi Jeremyltä, mikä on thralli, kun Nierdalesin prinssi oli kertonut aseestaan.
"Hmm... Luulenpa että se on jokin olomuoto, jonka henki ottaa. En ole täysin varma", mies vastasi prinssillensä sen perusteella, mitä itse oli ymmärtänyt. Jeremy käänsi sitten katseensa Gerosin prinsessaan, joka kertoi ettei oikein osannut käyttää asettansa. Ja ilmeisesti myöskään ihastuttava neiti Skyler ei osannut hirveästi käyttää Urumiyan elementtiasetta. Metsästäjä toivoi, että kaikki kruununperilliset osaisivat edes sen verran käyttää aseitaan, että tästä sodasta selvittäisiin hengissä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!