Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Janchi
Lähetetty: 29.08.2018
21:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

"Niin, aivan totta puhut. Ehkei minun tarvitsisi yrittää, jos homma hoituu täysin maan elementtiaseella", prinsessa puhui henkivartijalleen Raufille, kun tuo oli vastannut prinsessan esittämään kysymykseen. Mireya vilkaisi muita kruununperillisiä, kun he alkoivat selittää omista elementtiaseistaan. Niillä pystyi tekemään aika hurjiakin juttuja, jos osasi. Mireya kuunteli tarkkaavaisena, mutta kysyisi lisäkysymyksiä vasta myöhemmin, jos haluaisi tietää aseiden kyvyistä enemmän. Hän ei halunnut keskeyttää ketään. Kunhan Gerosin prinsessa Marcella ja Urumiyan prinsessa Skyler olivat kertoneet, miten osaavat aseitaan käyttää, päätti ruskeahiuksinen etelän prinsessa, että tähän perään olisi hyvä kertoa Estarin elementtiaseesta.
"Minä voin kertoa myös nyt. Elmenttiaseen voimat liittyvät kasveihin. Sillä voi kasvattaa ihan mitä vain kasveja minkälaiseen maastoon tahansa, kuinka isoja vain. Ja kasveja pystyy kontrolloimaan. Tietenkään en osaa kaikkea, mutta jonkin verran. Pienempiä kasveja on toki helmpompi luoda. Ja haluaisin vielä kertoa sen verran, että sieltä mistä olen kotoisin, väkivaltaan ei juuri turvauduta niin minulle on opetettu aseella elämän luomista, ei sen pois viemistä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan", Mireya kertoi muille ja vilautti pienen hymyn perään esitellessään taistelusauvaa. Toivottavasti muut ymmärsivät hänen selostuksestaan edes jotain.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 29.08.2018
22:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Prinssi jatkoi hiljaista tuijottamistaan siihen suuntaan, jonne Laucian oli kadonnut vakoilemaan. Hän silitti hajamielisesti samalla lemmikkinsä kultaisten suomujen peittämää päätä, joka tarkkaili ympäristöä hänen puolestaan. Calder ei voinut olla miettimättä, oliko aseet otettu tarkoituksella nyt puheeksi, kun Laucian ei ollut paikalla. Toki, asian oli ottanut puheeksi Caine, joka oli suhtautunut varkaaseen hyväksyvästi, mutta eihän hän voinut ikinä varmaksi tietää. No, halusivatpa muut perilliset sitä tai eivät, Calder tulisi myöhemmin varmastikin kertomaan ystävälleen lyhennetyn version kaikkien voimista, ihan vain että tämäkin olisi ajan tasalla. Silti prinssi kyllä kuunteli, mitä muut puhuivat, ja käänsi katseensa lopulta toisiin.

”Kaipa minunkin sitten on kerrottava jotain. Kirveen voimista pystyn käyttämään vettä, ja muotoilemaan sitä varsin hyvin tahtoni mukaan. Tosin siinä on nyt ollut hieman taukoa, kun viimeksi käytin sitä, joten taitoni saattavat olla hieman ruosteessa”, Calder antoi lyhyen selityksensä. Hänestä ei ollut tarpeen käydä kirveen tarkkoja voimia läpi, kun hänellä oli hieman muisteltavaa kyvyissä jo muutenkin. Oli hän Laucianin kanssa kahdestaan matkatessaan kokeillut kirveen voimia, ja näytti homma kuitenkin varsin hyvin onnistuvan edelleen. Oliko se sitten vaatimattomuutta vai laiskuutta... Ehdottomasti laiskuutta, ettei hän selittänyt tarkemmin.

”Mutta Farran, mainitsit vain miekkasi elementin, tarkoittaako tämä, että meidän tulisi olettaa sinun hallitsevan sen kyvyt jo täydellisesti?” Calder kysyi. Hänen ilmeensä oli vaihtunut vakavaksi, eikä hän enää virnuillut tai pelleilyt. ”Ja Mireya toi mieleeni yhden toisenkin kysymyksen, tosin kaikille... Onko kukaan teistä koskaan tappanut ihmistä? Sitähän sota kuitenkin on, ihmisten tappamista”, prinssi huomautti, siirtäen katseensa Farranista Mireyaan sen sanoessaan, ja antaen lopulta katseensa kääntyä seuraamaan muiden reaktioita. Prinssi ei aikonut itse ainakaan paljastaa ensimmäisenä, että hänen käsistään kyllä löytyi verta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 30.08.2018
17:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf kuunteli kaikessa hiljaisuudessaan, kun perilliset lähinnä pitivät ääntä. He olivat lopulta päätyneet esittelemään toinen toiselleen valtakuntansa aseiden voimia. Rauf ei pahemmin moisista mitään tiennyt, koska ei ollut perehtynyt sellaisiin, koska häntä eivät yliluonnollisuudet sinänsä kiinnostaneet. Tiesi hän kuitenkin, mikä oman maansa elementti oli ja miltä ase näytti. Niin, jos ase olisi näyttänyt edes aseelta, mutta ei, kun se oli vaan tikku tai oikeastaan tarkemmin sanottuna sauva, mutta Raufille se oli tikku. Elementti puolestaan oli kasvit ja hänestä oli kurjaa, että kaiken muun turhuuden keskellä myös sen tikun voimakin oli tylsä eikä millään tavalla mielenkiintoinen, kauhistuttava tai järisyttävän tärisyttävä. Rauf oli asiasta sitä mieltä, että veri, myrkky tai tuli olisivat paljon kiinnostavampia sekä ennen kaikkea vaarallisempia. Mutta ei, kukkiin ja ties mihinkä rikkaruohoihin ja rehuihin oli tyytyminen. Ei yhtään toiminnallista.

Mutta he pääsivät aseiden esittelyyn ja Rauf vaan kuunteli, kun perilliset selittivät maidensa aseista. Verityypin veriase kuulosti Raufista mielenkiintoiselta, mutta tuliaseen käyttäjä ei pahemmin osannut aseensa voimaa avata mitenkään. Kai hän oli vaan idiootti eikä tiennyt sitä? Mutta pettymys oli suuri, kun myrkkyaseenkantaja oli mennyt mieluummin nukkumaan kuin kertoisi aseen voimista ja prinssin henkivartija ei tiennyt asiasta juuri mitään muuta kuin, että kyseessä oli myrkkyviikate. Henkielementti puolestaan meni trolleineen täysin ohi Raufilta, mutta hän antoi asian olla. Pääasia, että aseenkantaja edes tiesi siitä itse. Ei Rauf kuitenkaan aseeseen saisi koskea. Ryhmän naiset puolestaan tiesivät lähinnä vaan jotain teorioita aseistaan, mutta eivät hallinneet niitä juuri nimeksikään. Sitten oli vuorossa Mireya ja kyllä, kasvivoima oli juuri niin tylsä, mitä Rauf oli muistanutkin. Sitten lopuksi - kaiketi - oli vielä se yksi prinssi, joka oli turpaansaki tosiaan ottanut hetki sitten, esitteli aseensa. Tämän jälkeen samainen prinssi kyseli, kun he olivat sota-aiheeseen - jota Estarissa välteltiin viimeiseen asti - päässeet, että oliko kukaan tappanut koskaan ihmistä, koska sitähän sota oli. Mutta kyllä, kyllä Rauf oikeastaan oli, mikä oli suorastaan saavutus maassa, jossa vaan istuttiin teekupposen äärellä puhumassa mukavia. Mutta ei Gildomeran sotatilanne mihinkään kuitenkaan muuttuisi, vaikka kruunupäät eivät olisikaan tappaneet koskaan ketään, joten oliko sillä loppujen lopuksi merkitystä, oliko kukaan tappanut ketään vai ei?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 01.09.2018
23:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Gerosin nuorempi prinsessa oli laskeutunut kevyesti hevosensa selästä, koska oli ajatellut, että tässä menisi vielä tovi ja halusi antaa Friggin rauhassa levätä tulevaa koitosta varten. Prinsessa ajatteli, että varmasti hevosilla tultaisiin laukkaamaan lujaakin tietyissä tilanteissa, joten oli parempi ettei Frigg ainakaan väsyisi ennen sitä. Kaunis nuori neito katseli muita paikalla olevia, kun heillä oli puheenvuoro. Suurin osa jutuista meni tosin ohi korvien, sillä tyttö keskittyi enemmänkin tuomitsemaan heidän tyylitajuaan hiljaa mielessään.

Kun elementtiaseista alettiin puhua, Terise päätti hieman keskittyäkin kuunteluun, jotta tietäisi kenen puoleen kääntyisi hädän tullessa. Vaikka sisar oli kaikki kaikessa nuorelle prinsessalle, hän tiesi ettei tuo varmaan pystynyt suojelemaan sekä itseään että pikkusiskoaan samaan aikaan, niin oli hyvä miettiä kenenen lähettyvillä kannatti oleskella tositilanteissa. Naapurikuningaskunnan punatukkainen prinssi ilmotti heti alkuun, ettei osannut käyttää aseen voimaa täysin, mutta aseen parantavat voimat tuntuivat olevan hallussa. Ainakin barbaareista voisi olla hyötyä siinä tilanteessa, jos on jo käynyt joku ikävä haaveri. Nierdalesin prinssi selittikin seuraavaksi elementtiaseesta ja sen voimista, hölmösti puhuessaan monikossa itsestään. Ehkä se oli joku tapa heidän hovissaan, mutta Terisen korviin se vain kuulosti typerältä. Teitittely oli täysin eri asia meitittely. Prinssi kuitenkin osasi kertoa aseestaan selkeästi niin että Terisen kaltainen hienohelmakin siitä jotain ymmärsi, kun taas Astoirwenin prinssi ei sitten osannut yhtään selittää, mitä kaikkea osasi tehdä aseellaan. Näiden selittelyjen perusteella prinssi Farran vaikutti kovin yksinkertaiselta nuoren prinsessan mielestä. Seuraavana puheenvuorossa oli Terisen rakas sisko, tästä aseesta Terisekin tiesi paljon, ja myös sen kuinka hyvin isosisko sitä osasi käyttää. Prinsessa vain hymyili herttaisesti siskonsa vierellä ja toivoi ettei kukaan arvostelisi sitä, ettei Marcella vielä hallinnut Gerosin elementtiasetta kovin hyvin. Onneksi Urumiyan prinsessa sanoi, ettei ollut mitään syytä pahoitella asiaa, ei tuokaan vielä täydellisesti hallinnut tuulen ja ilman asetta, mutta osasi tehdä kuitenkin muutaman hyökkäysliikkeen. Terisen katse kääntyikin sitten Estarin prinsessaan, joka ilmeisesti osasi hallita asettansa kohtalaisen hyvin, vaikkei myöskään kaikkea. Tuskin kukaan tässä porukassa osasi kaikkea. Mutta ruskeatukkainen prinsessa kertoi, ettei häntä suinkaan oltu opetettu tappamaan aseellaan, vaan luomaan sillä elämää. No mitäs hyötyä siitä sitten olisi sodassa? Eihän sota ollut pelkkiä kukkakedoilla tanssimista. Toisaalta, ei Terisekään kyllä ketään ollut koskaan tappanut. Kohta sekalainen seurue saisi tietää senkin kuinka moni olikaan tappanut eläessään jonkun, kun Vinemarin prinssi kysyi asiaa selitettyään veden hallinnasta aseella. Terise ei kehdannut vastata kuitenkaan kysymykseen, mutta tuskin kukaan edes oletti niin kauniisti pukeutuneen tytön tappaneen ketään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.09.2018
22:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Jeremy oli taas mies paikallaan, omalla paikallaan, ja auttoi Cainea tässä ralliongelmassa vai mikä tralli ikinä olikaan. Ei hänkään ihan varma ollut, mutta se oli siis jokin olomuoto, jonka henki ottaisi. ”En tajua tästä vieläkään mitään, mutta oli tuo ihan riittävän tyydyttävä vastaus. Kai se aikanaan selviää, jos on selvitäkseen.” Caine vastasi, ei hän nyt muilta kysyisi ja myöntäisi, ettei hänellä ollut aavistustakaan edes prinssin perusteellisen selonteon jälkeen, mitä henkielementin aseella konkreettisesti tehtiin. Onneksi hänen ei tarvinnut tietää, riitti että aseen omistaja tiesi ja osasi käyttää sitä. Sitten esittelykierros jatkui ja Farran antoi neideille seuraavaksi vuoron. Aivan, olisiko naiset pitänyt antaa kertoa ensin? Ja Caine oli taas itsekkäästi ollut ensimmäisenä äänessä, kyllä taas tuli annettua hyvä kuva… No olisivat aloittaneet sitten, ei Caine nyt moisesta pikkujutusta jaksanut murehtia, tässä oli onneksi muutakin, että ehkä muut eivät muistaisi tätä mokaa enää muutaman päivän päästä, jos he olisivat vielä hengissä.

Gerosin Marcella oli seuraava ja hän ei maanhallintaruoskaansa osannut juurikaan käsitellä, mutta ilmeisesti jotenkuten, mutta ilmeisesti koko suunnitelmaa ei kannattanut laittaa hänen varaansa. Harmi, no ehkä he selviäisivät. Tämän jälkeen Cainen toinen hurmaava naapuriprinsessa esitteli tuulen aseensa, joka oli jokin outo terä jonkin narun päässä. Astetta erikoisempi ase tosiaan, ainakin sen sai helpommin piiloon, kuin miekan. Mutta tämäkään prinsessa ei asetta hallinnut erityisen hyvin, mutta oli kuitenkin saanut taistelukoulutusta, mutta tietenkin, Urumiyassahan naiset sotivat ensisijaisesti. Prinsessa Mireya etelästä taas ei taistellut lainkaan eikä harrastanut väkivaltaa, joten ei siis asettaankaan tappomielessä osannut käyttää. Caine unohtui pohtimaan, voisiko hän vaihtaa naisen kanssa asetta, olisi hurjan kätevä Caenezhissa, kun siellä ei saanut edes niissä vähissä pelloissa kasvamaan mitään niin paljon, että ruoka riittäisi.

Cainen uusi tuleva paras ystävä, tai vihollinen, kertoi sitten vettä hallitsevasta kirveestä jolla pystyi muotoilemaan vettä… Mitä silläkin taidolla konkreettisesti edes voisi tehdä? Muuta kuin leikkiä vesisotaa? Mutta prinssi Calder oli ilmeisesti ruosteessa taitojensa suhteen. No ehkä hän muistaisi taas, kun päästäisiin tositoimiin. Tämä ihmetteli sitten Farranin mahtavia taitoja, mutta Caine ei nyt oikein ollut varma Farranin todellisista taidoista, koska välillä Farranin puheet eivät ehkä ihan vastanneet todellisuutta. Cainen harvemmin. Ja sitten Vinemarin prinssi kysyi, että oliko kukaan heistä ikinä tappanut ihmistä. Ei Caine vain muistanut, susi tai kani tai ihminen, tappo mikä tappo. No ei hän uskonut tappaneensa ikinä ketään, se yksikin vartija jonka hän säikäytti portaissa, katkaisi vain koipensa. Ennen vastaamista, Caine harkitsi vakavasti, että olisi sanonut vain, että Calder näkisi sitten kun sen aika olisi, mutta ehkä hän ei ollut niin lapsellinen kuitenkaan ja tämä vaikutti tilanteeseen kuitenkin. ”Minä en ainakaan tietääkseni ole, mutta kerta se on ensimmäinenkin ja on minua koulutettu siihen koko ikäni, joten eiköhän ihminenkin kaadu siinä missä kauris tai susi... Ei kun tapoinko silloin pari vuotta sitten kun vuorilla metsästysretkellä tuli se joku kahakka… Joo silloin saatoin ampua yhden rosvon, Jeremy voi todistaa, hän oli mukana.” Caine muisti sitten, miten se nyt olikin lipsahtanut mielestä. He olivat pienellä saattueella matkassa ja onnettomat rosvopolot eivät tajunneet ryöstävänsä kruununprinssiä. No aina ei voinut voittaa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.09.2018
14:29
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Päästyään pimeän metsän uumeniin, Laucian kiihdytti kevyeen hölkkään, jota hän jaksaisi juosta pitkään. Omin jaloin liikkuminen pitkien ratsastuksien jälkeen tuntui hyvältä, ja Dehrahin muuri ilmestyi näkyviin aivan liian nopeasti. Laucian jäi aluksi suojaan seuraamaan tilannetta muurilla. Muurin päällä liikkui muutamia vartijoita, ja hän laski partioiden välistä aikaa. Ajoittaen liikkumisensa partioiden väliin, Laucian juoksi muurin juurelle, vaikka ei häntä varmaan pimeässä nähtäisi muutenkaan. Jos hän olisi varovainen, hän ehtisi nopeasti kiivetä muurin päälle tarkistamaan tilanteen ilman, että kukaan edes huomaisi hänen olleen siellä. Laucian otti esiin 4 tikariaan, sitoen kaksi kenkiensä pohjiin, ja pitäen loput kaksi käsissään. Laucian alkoi kiivetä muuria hitaasti, etsien jokaiselle tikarille vuorollaan kohdan muurista, johon hän sai ujutuettua terän. Lähestyessään muurin huippua, hän jäi odottamaan kohdalle tulevien partioiden menevän ohi. Viimein hän pystyi vetämään itsensä muurin harjalle.

Laucian laski nopeasti kaksi kertaa enemmän sotilaita kuin heidän ryhmässään oli. Siihen tulisi lisäksi vielä kaikki teltoissa olevat nukkuvat ja lepäävät sotilaat, jotka olisi mahdotonta laskea... tästä ei tosiaan päästäisi läpi suoralla yhteenotolla. Laucian lähti laskeutumaan muurilta. Päästyään takaisin maahan, hän palautti tikarinsa tuppeihinsa, ja lähti suuntaamaan takaisin muiden luo.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 16.09.2018
19:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Caine sanoi ettei vieläkään oikein ymmärtänyt, mitä ne thrallit olivat, vaikka Jeremy oli yrittänyt parhaansa mukaan selittää, vaikkei itsekään ollut täysin varma.
"Niin, eiköhän se selviä jossain vaiheessa matkaamme", mies vastasi prinssillensä, kun tuo arveli että asia selviäisi, jos tulisi selvitäkseen. Pian viimeinenkin kruununperijä esitteli elementtiaseen, ja heti sen perään alkoi udella oliko kukaan tässä porukassa tappanut ihmistä. Punatukka katsahti prinssiinsä, joka pohti ääneen olikohan hän tappanut ihmistä vai ei. Lopulta Caine päätyi tulokseen, että oli kerran metsästysretkellä tappanut voron ampumalla, ja sanoi että Jeremy voisi todistaa. Vastaus huvitti metsästäjää hieman ja hän virnisti.
"Kyllä se niin taisi mennä", mies sanoi vielä perään ja mietti pitäisköhän hänenkin kertoa oliko tappanut ihmisiä. Tietenkin hän oli, samassa kahakassa ja vähän muissakin tilanteissa. Noh, ehkä Jeremy vastaisi, jos joku häneltä erikseen tulisi kysymään. Ainakin Caine tiesi, että Jeremyn tapot eivät olleet jääneet pelkkiin eläimiin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.09.2018
23:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Tralliasia jäi toistaiseksi yhtä mysteeriksi kuin Vinemarin merirosvot vaikka Farran ystävällisesti valaisikin, että merirosvot eivät olleet ihan pelkkää satua ja kyllä prinsessa Skylerinkin tuohtumus asiasta hiukan siihen suuntaan vihjasi. No mistähän Caine olisi sitä voinut tietää, ei heillä ollut merta Caenezhissa eikä se puoleen merirosvojakaan. No ei sellaisia kyllä Astoirwenissakaan ollut, mutta Farranin suku tulikin jostain muualta meren takaa. Cainen suku oli asunut tuhansia vuosia samassa ankeassa vuoristossa, miten siellä nyt kukaan mistään mitään tietäisi? Sitten kun melkein päästiin taas keskusteluun kiinni ja keskusteltiin kuolemista ja tapoista, niin Cainen jälkeen kukaan ei ollut halukas myöntämään yhtään mitään. Edes itse herra ”näet sitten perillä” ei kertonut mitään, vaikka itse kysyi. Okei, tämä oli sotaa, tätä Caine ei antaisi anteeksi. Hänet oli huijattu puhumaan ohi suunsa vain siksi, että hän yritti kovin tehdä tuttavuutta muiden kanssa. Selvä, pitäkööt salaisuutensa. Ei sillä, että kovin monella nyt varmaan tappokokemuksia oli, perillisistä ainakaan. Gerosin prinsessat nyt tuskin ainakaan, eikä oikein sopinut Nierdalesinkaan tyyliin. Farranistakaan Caine ei uskonut, edes Dorianista hän ei ollut ihan varma, mutta hänestä sellaista voisi odottaa kuitenkin.

Kun keskustelu taas tyrehtyi täysin ja Caine oli päättänyt olla hetken erittäin verisesti loukkaantunut, eikä ainakaan yrittäisi kohottaa tunnelmaa, niin hänen katseensa osui taas muuriin ja siellä liikkuikin kohti joku tuttu hahmo. ”Loistavaa, meidän pikku vakoojamme selvisi hengissä takaisin! Tai sitten se on naamioitunut vihollinen, ei on se herra Vakooja.” Caine ilmoitti muillekin unohtaen saman tien mykkäkoulunsa, kun hän innostui taas siitä, että ehkä homma etenisi kohtapuoliin taas. Tai ehkä hän innostui liian aikaisin, kai tässä taas jahnattaisiin sitä lopullista suunnitelmaa aamuun asti ennen kuin mitään oikeasti tapahtuisi. Chatha kävi sillä välin herättelemässä prinssiään (?), mikä oli ihan hyvä tosiaan, ettei häntä vain unohdettaisi tänne nukkumaan yleisessä sotainnostuksessa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.09.2018
15:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli joku aika sitten mennyt nukkumaan, kun hänen henkivartijansa, Chatha, oli hänelle sitä ehdottanut. Valkohiuksinen prinssi olikin päässyt mukavasti sammalmättäälle nukkumaan mustan viittansa päälle ja olikin nukahtanut aikalailla samantien, mikä tietenkin oli hyvä asia, koska se tiesi enemmän unta. Prinssi Dakarain unet jatkuivatkin aina niin kauan, kunnes joku selvästi yritti saada häntä herämään takaisin sotahetkeen, jonka yli Dakarai oli noin niin kuin ylipäätäänkin aika kiitettävän hyvin nukkunut. Uni olisi kuitenkin vielä maittanut pidemmänkin aikaa, koska Dakarai oli aika hyvä nukkumaan ja nukkuikin oikeastaan lähes missä vain, vaikka olikin prinssi, jonka kai olettiin olevan todellinen hienohelma, joka nukkuisi vain ja ainoastaan sängyssä. Ei sillä, koska oli se osin kuitenkin totta ja Dakarai oli hienohelma tai lähinnä ulkonäkö oli hänelle elämän peruspilari.

Dakarai havahtui kuitenkin unestaan ja käänsi katsettaan itsensä herättäjään, joka yllätys yllätys oli tietenkin Chatha - kuka muukaan se olisi voinut muka mahdollisesti olla? "Ai nytkö jo?" Dakarai mutisi sutien pitkiä valkoisia hiuksiaan pois kasvoiltaan ja nousi istumaan sammalmättäälle venytellen samalla jäseniään. Dakarai katseli sen jälkeen ympärilleen ja edelleenkin oli yö eikä tilanne ainakaan päällisin puolin näyttänyt siltä, että se olisi kovinkaan paljoa muuttunut. Suurin osa oli vaan päässyt hevosiensa selästä pois. "Jäinkö jostain paitsi?" Dakarai kuitenkin kyseli henkivartijaltaan, joka oli varmasti ollut hereillä ja toivon mukaan kuulollakin. Tuskin loppuporukka nyt ainakaan oli vaan odottanut ja katsonut kuinka Dakarai oli mukavasti vetänyt unta palloonsa. Kai he nyt olivat suunnitelmaa edistäneetkin jotenkin tai puhuneet joistain asioista, joista Dakarai oli nyt jäänyt paitsi ja joista ehkä olisi hyvä tietää edes pääpiirteittäin jotain?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 20.09.2018
21:00
Muokattu: 20.09.2018
21:06
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GUNNARS

Cainen eno Gunnars ei ollut lähtenyt sisarenpoikansa matkaan, koska hänellä oli tärkeitä asioita hoidettavana Caenezhissa, olihan hän yksi sotapäälliköistä ja kuningaskunnassa kuitenkin oli jonkin sortin kaaos meneillään. Gunnars oli luottanut Cainen elämän Jeremyn käsiin, mutta oli lupautunut tulemaan perässä heti, kun pääsisi lähtemään ja varmistaisi, että hänen sisarensa kuningatar Enndolynn olisi turvassa.

Gunnars oli kuitenkin päässyt jo lähtemään jo jonkin aikaa sitten, jättäen karhunsa Baltasarin sisarensa turvaksi. Mies oli pakannut mukaan vain tärkeimmät, aseet, kypärän, pari vaatekappaletta, sienikorin eväineen ja lähtenyt matkaan hevosellaan Alfgrimurilla ratsastaen. Mies osasi olettaa, että kruununperilliset lähtisivät ensimmäisenä Dehrahiin, elleivät jo siellä olleet. Kypäräpäämme oli sen verran huomaamaton yksin matkatessaan, että pääsi suht sujuvasti sujahtamaan Dehrahiin ratsastaen Gerosin ja Niredalesin kautta kiertäen. Muutaman vihollisen hän toki joutui surmaamaan tieltää ja välillä hän unohtui keräämään pari harvinaisempaa sientä matkan varrelta. Matka kuitenkin oli taittunut nopeaan Alfgrimurin ollessa niin vahvarakenteinen pieneksi hevoseksi. Tämä parivaljakko ei hirveämmin jäänyt lepäämään muuta kuin pakon tullessa.

Dehrahissa Gunnars oli suunnannut Gilmarin laaksoa kohti kartoittaen samalla vihollisten tilannetta, missä partiot liikkuivat ja missä ne eivät juuri liikkuneet. Gunnars ei ollut varma olivatko kruununperilliset jo päässeet Dehrahin puolelle, joten hän oli joutunut tekemään salapoliisityötä ja kolkkaamaan pari muurin lähettyvillä ollutta vartijaa, joilta oli sitten kyseenalaisin keinoin saanut vastauksia kysymyksiinsä, jonka jälkeen oli tappanut heidät ja piilottanut ruumiit, jotta he eivät pääsisi kertomaan muille vihollisille yksinäisestä Caenezhilaisesta joka vaani varjoissa. Gunnars tiesi, että minä hetkenä hyvänsä portista tai itse muurista tulisi jollain konstilla läpi kasa kuninkaallisia, joten hän oli jäänyt väijymään tilannetta erään räsnistyneen ja ilmeisemmin hylätyn talonrötiskön luo, missä vihollisia ei liikkunut juurikaan. Näköhavaintoa portille ei ollut, talo oli kuitenkin sen verran kaukana ja syrjässä, mutta sotapäällikkömme kyllä kuulisi, jos jotain erityistä alkaisi tapahtumaan. Äänien kantama oli loistava, onneksi mies oli itse niin hiljainen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.09.2018
22:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Kun prinssi Caine huomautti vakoojan paluusta, Chatha katsoi parhaaksi käydä herättämässä prinssinsä, koska nyt varmaan olisi luvassa lopullinen suunnittelu ja prinssin olisi hyvä olla läsnä kuuntelemassa sitä. Tämä protestoi herätessään, että nytkö jo piti nousta. ”Valitettavasti, teidän korkeutenne. Vakooja palasi, joten teidänkin olisi hyvä olla paikalla kuulemassa tilanne ja kuulemassa itse suunnitelma. Lisäksi olemme isossa osassa, koska joudumme opastamaan muita, jotka eivät tunne Dehrahia.” Chatha selitti prinssille, joka nousi venytellen istumaan sammalmättäälle. Sitten Dakarai kyseli, että jäikö hän jostain paitsi. ”Muut perilliset kävivät läpi elementtiaseitaan ja niiden voimia ja miten itse osaavat asetta käyttää ja miten niitä voisi hyödyntää jatkossa. Kerroin teidän puolestanne sen, mitä tiesin, mutta eivät kaikki muutkaan kertoneet kovin tarkasti aseistaan. Astoirwenin prinssi kertoi aseensa hallitsevan tulta ja salamoita, muttei tarkentanut asiaa ja oletukseksi jäi, että hän myös hallitsee aseensa täydellisesti, kerta hän ei asiasta enemmän maininnut. Caenezhin prinssi Caine kertoi veren elementistään sen verran, että osaa lähinnä enemmän aseen kautta haavojen parantamista, mutta ilmeisesti aseella on vastavoimana aiheuttaa pienelläkin osumalla vakavia vammoja, jotka eivät parane, mutta siihen hän ei ole perehtynyt niin täydellisesti. Nierdalesin prinssi kertoi henki-elementistä, että käytännössä ilmeisesti prinssi kykenee konkreettisesti luomaan jotain harhaolentoja vihollisen hämäämiseksi, mutta minun on myönnettävä, että kuvaus meni hivenen ohi ymmärrykseni. Pahoitteluni siitä. Mutta kuitenkin, Gerosin prinsessa kertoi, ettei juurikaan hallitse maan asettaan, mutta ilmeisesti hallitsee sen verran, että hyvällä tuurilla saa aikaiseksi tarpeeksi kovan maanjäristyksen muurin hajottamiseen. Urumiyan prinsessa ei myöskään täydellisesti hallitse tuulen asettaan, mutta jotenkin, ja hän lisäsi omaavansa taistelukokemusta kuitenkin. Toisin kuin Estarin prinsessa, koska Estarissa vieroksutaan väkivaltaa muutenkin. Mutta prinsessa hallitsee ilmeisesti melko hyvin kasvien kasvattamiseen erikoistuneen aseensa käytön. Vinemarin prinssi taas osaa käyttää ja muotoilla vettä, tiedä sitten mihin sellaista voi hyödyntää, mutta sekin oli ilmeisesti ehkä, koska taidot ovat ruosteessa…” Chatha antoi tilanneraportin ja veti sitten henkeä pitkän selonteon jälkeen. ”Ja siinä oli kaiketi oleellisin siitä keskustelusta, joka käytiin teidän korkeutenne kauneusunien aikana.” Hän päätti sitten raportin ja toivoi, ettei unohtanut mitään kovin tärkeää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.09.2018
22:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena kuunteli sivusta muiden suunnitteluja ja aseista ja muusta puhumista, mutta kyllästyi melko pian. Hän oli alkanut miettiä, että jokin suojaava taika voisi olla ihan paikallaan, mutta hänellä ei nyt tähän hätään ollut niin montaa amulettia, jotta jokaiselle riittäisi. Hän oli sitten tutkinut ympäristöä, että mitä voisi hyödyntää ja kävi sitten pakkauksiaan läpi, että mitä hän onnistuisi näin lyhyessä ajassa saamaan aikaiseksi. Vähän matkan päässä kasvoi muutama marjakuusi, joista voisi saada amuletit nopeasti aikaiseksi. Näkymättömyys ja pahan torjuminen olivat kuitenkin tässä tilanteessa hyvin tarpeen, joten marjakuusi kävisi oikein hyvin. Ja loitsun tekoon vaikutti olevan kaikki muukin tarvittava ja sen pitäisi ehkä riittää, jotta kaikki saisivat suojaavan amuletin. Hän otti vyöllä olevasta pussukasta pienen veitsen, vaarallisin ase jonka hän omisti, ja meni tarvikkeittensa luota leikkaamaan marjakuusen oksia laskien samalla, paljon niitä tarvitsisi.

Leikattuaan tarpeeksi oksia, hän palasi tarvikkeittensa luo ja polvistui maahan sillä välin kun muut puuhailivat jotakin tärkeää. Caonach oli lähistöllä mutustamassa ruohoa, mikä oli hyvä, ettei tämä ollut ihan hukkaan asti ehtinyt. Mutta sitten loitsu. Galena kaivoi pakkauksistaan astian ja sitten erilaisia pieniä rasioita ja pulloja. Hän varisutti ensin jauhettuja lepakon luita puiseen kulhoon, sitten juhannus aamun kastetta pullosta ja sekoitti samalla seosta puolukan varvulla hyräillen hiljaa itsekseen loitsua. Hän sirotteli seokseen vielä murennettuja laakeripuun lehtiä. Kun taikarohdos oli valmis, Galena kaiversi jokaisen oksan varteen pienellä muutaman loitsuriimun sitomaan loitsun amuletteihin ja herättämään marjakuusen suojaavat voimat ja pirskotteli sitten oksille valmistamaansa seosta edelleen loitsua lukien.

// ja ei, mulla ei ole aavistustakaan noitumisesta, heitin päästäni kaiken muun paitsi noita yrttejä koskevat tiedot koska niistä löysin jotain pohjatietoa XD

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.09.2018
22:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakaraista oli hieman ikävää, että mukavat unet oli keskeytetty kesken kaiken. Varsinkin, kun hän oli juuri voittamaisillaan maailman kauneuskilpailuiden pääpalkinnon. Dakaraita harmitti myös sekin seikka, että uni oli ollut vaan uni, koska kyllä hän mieluummin olisi ollut niissä unensa kauneuskilpailuissa kuin keskellä sotaa pohtimassa sitä, miten pääsisi mahdollisesti elossa kuningaskuntansa kruunuun käsiksi. Mutta Chatha kuitenkin vain löi karut faktat prinssin eteen, että kyllä sitä vaan oli noustava, että eipä sille mitään mahtanut. Sitten Chatha mainitsi jostain vakoojasta, joka oli palannut. "Että mikä vakooja? Ei kun aivan tosiaan juu... Se valkohiuksinen varas vai?" Dakarai tarkensi. Dakarain puolesta koko hepun olisi voinut laittaa vaan teuraaksi, vaikka se varsin reilu mielipide olikin, mutta kovat olisivat tuomiot itse Dehrahinkin puolella ollut, jos varkaudesta kiinni jäisi. Ei sillä, että ketään kuitenkaan oikeasti makkaraksi jauhettaisi sellaisesta, mutta kuitenkin.

Mutta Dakarai oli kuitenkin kiinnostunut siitä, mistä mahdollisesti oli jäänyt paitsi ja nuori prinssi oli kuin olikin jäänyt jostain paitsi. Nimittäin siitä, että muut perilliset olivat käyneet läpi elementtiaseitaan ja niiden voimia ja sitä, miten osasivat ja eivät osanneet aseitaan käyttää. "No höh... Kerrankin olisi ollut ala, josta olisin osannut kertoa oikeastikin vaikka mitä, vaikka en nyt viikatetta itsessään kaikissa sen voima-alueissa osaakaan vielä käyttää, mutta olisin tiennyt teorian täydellisesti... Ja nyt missasin sen, jossa olisin voinut loistaa... Jos teoriasta siis olisi ollut hyötyä..." Dakarai totesi loppuun. Toki hän jotenkin osasi asetta käyttää, että ei hänkään ihme ja kumma kyllä täysin saamaton tapaus ollut. Lisäksi Dakaraita harmitti se, ettei ollut kuullut muiden perillisten selittämistä aseista itse, vaikka Chatha tiedot tiivistikin. Mutta miten yllättävää, että Farran oli ilmeisesti leikkinyt taas täydellisesti asian osaavaa. Dakarai kuitenkin veikkasi vaan, että Farran oli vaan niin typerä, ettei tiennyt, miten asetta käytetää, jos ei oikeasti osannut kertoa edes teoriaa siitä. Mutta sitten Dehrahin viikatteesta, niin Chatha oli kertonut sen, mitä itse tiesi. "Eli mitä sinä sitten tiesit?" Dakarai kysyi siinä kohdassa, koska ei hän tiennyt, mitä Chatha tiesi, koska ei ollut koskaan ennen kysynyt, koska ei Dakaraita ollut koskaan kiinnostanut se, mitä Chatha Dehrahin myrkky-viikatteesta tiesi. Mutta ilmeisesti siinä oli sitten ollut se oleellinen osa ja muuten he olivat siis jauhaneet turhuuksia. Selvä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.09.2018
23:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Prinssillä meni hetki muistaa, mikä ihmeen vakooja, mutta muistipa lopulta. Varmisteli hän vielä, että nyt puhuttiin valkohiuksisesta varkaasta. ”Kyllä, teidän korkeutenne, juuri hän.” Chatha vastasi. Kun Chatha kertoi, mistä oltiin puhuttu prinssin nukkuessa, tuli valitusta, että kerrankin olisi ollut puheenaihe, mistä prinssikin olisi osannut kertoa. Vaikkei hän asetta täydellisesti hallinnut, niin teoriasta hän tiesi kaiken. Chatha vähän arveli, että kukaan ei tehnyt teorialla mitään, jos prinssi ei osannut käyttää sitä hyödyksi. Sitten prinssi töksäytti vain, että mitähän Chathakin luuli tämän aseesta tietävänsä. ”No en paljoakaan, teidän korkeutenne, vain sen, että viikatteenne elementti on myrkky, joten en voinut kummemmin olla avuksi. Mutta voittehan jälkikäteen vielä kertoa muille, miten voitte käyttää asettanne parhaiten hyödyksi tässä tilanteessa.” Chatha vastasi rehellisesti, ei häntä oltu perehdytetty elementtiaseen voimiin, hänen tehtävänsä oli suojella prinssiä, ei opastaa häntä aseen hallinnassa. Niinpä änelle ei siitä oltu kerrottu juuri mitään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.09.2018
18:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler ei pitänyt, kuinka keskustelun aiheet pysyivät väkivaltaan liittyvinä. Kyllä hän ymmärsi, että sodassa tässä oltiin, mutta ei se tehnyt aiheesta naiselle yhtään mieluisampaa. Vain Caine päätyi ilmoittamaan, että oli surmannut aikaisemmin ihmisen, mikä hieman yllätti prinsessan, mutta hän piti kasvonsa peruslukemilla. Olisi varmastikin siis oletettavaa, että Jeremy oli myös? Mutta tarinan mukaan heidän kimppuunsa oli hyökätty, joten Skyler päätti painaa antaa asian olla. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut osoittanut merkkejä, että he olisivat taipuvaisia turhaan väkivaltaan, vaikka sitä Calder tuskin oli hakenut kysymyksellään. Prinsessa huomasi ystävänsä kohottavan hieman kulmiaan, kun ei muita vastauksia saanut, muttei myöskään alkanut niitä sen enempää vaatimaan. Skyler itse oli kyllä tappanut peuran, jonka sarvia kantoi ylpeänä, mutta jo se oli saanut hänet voimaan pahoin. Hän muisti, kuinka ei ollut tuolloin onnistunut tappamaan eläintä yhdellä iskulla, ja joutunut katsomaan tätä silmiin lopettaessaan viattoman eläimen tuskat. Jo pelkkä ajatuskin ihmisen tappamisesta oli epämieluisa.

Skyler yritti arvioida nopeasti, olisivatko muut tappaneet sitten ennen, tai voisivatko olla kykeneväisiä siihen. Calderista hän ei halunnut uskoa, muttei toisaalta olisi yllättynytkään, ja vielä vähemmän tämän seurassa olevasta varkaasta. Muiden prinsessojen Skyler taas oletti, että he eivät olleet joutuneet kohtaamaan väkivaltaa, ainakaan toivottavasti. Mielessään nainen laski myös näiden seuralaiset nopeasti saman oletuksen alle. Samoin hän oletti myös Nierdalesin prinssistä ja tämän seuralaisista. Ainoat hieman eri arvion saavat olivat Dehrahin ja Astoirwenin prinssit palvelijoineen. Nämä prinssit olivat Skylerin silmissä sen verran nuoria, kuten oli tosin Cainekin ollut, etteivät he kai nyt sentään ennen kenenkään henkeä olleet vieneet. Heidän henkivartijansa tosin näyttivät sen verran hurjilta, että näillä saattoi hyvinkin olla enemmänkin taistelukokemusta, ehkä jopa ihmisen hengen viennistä. Tosin siinä prinsessa toivoi hartaasti olevansa väärässä.

Kun Caine huomasi varkaan palaavan, Skyler pienesti hätkähtäen kohottautui parempaan ryhtiin. Häntä hermostutti sen vaaleaverikön läsnäolo, nyt kun tiesi mikä tämä oli miehiään. Olihan hänellä Deora turvanaan, mutta siltikin. ”Kunpa hän toisi hyviä uutisia”, Skyler totesi yhtä paljon niin itselleen kuin toisillekin, odottamatta kuitenkaan välttämättä vastausta. Hän peitti epävarmuuden äänestään, ottaen virallisen prinsessan roolinsa. Naisen kasvot olivat hetkessä kylmän rauhalliset ja arvokkaat. Aika alkaa kehitellä strategiaa päästä Dehrahiin.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.09.2018
15:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli tyytyväinen siitä, että oli edes muistanut jotain, kun Chatha ystävällisesti oli vastannut, että kyllä, kyseessä tosiaan oli se likainen varas. Dakarai ei kuitenkaan ollut vieläkään varma voisiko luottaa moiseen, mutta ei tässä varmaan parempaakaan vastausta vakoojaksi olisi löydetty, mikä oli kyllä sääli Dakarain mielestä. Mutta kuitenkin Dehrahin myrkkyviikatteeseen ja siihen, mitä Chatha siitä oikein tiesi. No totuus kai sekin, ettei juuri mitään eli vain sen, että kyseessä oli myrkkyviikate. "No... Onhan se sentään tyhjää parempi..." Dakarai totesi, mutta oli kyllä odottanut, että ehkä Chatha olisi edes vähän enemmän tiennyt, mutta ei voinut mitään. Chatha kuitenkin jatkoi, että voisihan Dakarai vielä jälkikäteen kertoa muille, miten myrkkyviikatetta voisi parhaiten hyödyksi käyttää tässä tilanteessa. "Niin, kun edes tietäisi sen lopullisen suunnitelman", Dakarai totesi siihen, koska... no hän ei tiennyt sitä, koska oli nukkunut sen ohi. Toisaalta Chatha ei ollut maininnut sanallakaan lopullisesta suunnitelmasta, joten sellaista ei edes tainnut olla... vielä ainakaan. Tai ehkä Dakarai herätettiin juuri siksi, että nyt sitä alettaisiin käymään. Tosin eikö siihen vähän niin kuin vaadittu sen varkaan tilannekatsausta? No, varas ei näyttänyt vielä täällä olevan tai sitten Dakarai oli vaan sokea, mikä oli hyvin mahdollista hämärän keskellä juuri heränneenä.

Mutta tosiaan... Kun varas ei Dakarain silmiin pistänyt vielä, joten voisisihan hän nyt tähän väliin vaikka heittääkin viikatefaktaa ja kertoa, miten mahdollisesti osaisi itse hallita viikatteen voimia. Hän rykäisi hieman kurkkuaan ja nousi seisomaan sammalmättäältä vetäen samalla mustan viittansa päälleen takaisin. "Tiedän, että nukuin ilmeisesti suurimman osan ajasta ja Chatha tässä juuri valaisi, mistä olin jäänyt paitsi. Ilmeisesti olitte kukin kertoneet valtioidenne mahtiaseista voimineen ja käyttötarkoituksineen ja jos oikein ymmärsin, niin Dehrahin ase jäi vielä osin mysteerin peittoon, koska Chatha-parka ei oikein osannut avata asiaa sen tarkemmin kuin, että ase käsittää voiman myrkky. No onhan se hyvä alku toki ja jotkut saattavatkin päätellä sanasta myrkky jo itsekin kaikenlaista... no myrkkyyn liittyvää. Mutta kuitenkin... Ajattelin, että ehkä teitä mahdollisesti kiinnostaisi tietää asiasta tarkemmin. Tai en tiedä kiinnostaako enkä aio sitä kysyäkään erikseen, mutta kunhan vaan ajattelin, että voisi kiinnostaa, joten voisin ehkä kertoa aseesta enemmän tässä välissä", Dakarai aloitti pohjustamalla tulevaa myrkkyviikateselitystään jotenkin samalla, kun asteli hevosensa luo ja nappasi viikatteen käsiinsä roikkumasta hevosen sivupuolelle kiinnitetystä eräänlaisesta asevyöstä.

"Kuten näette, niin tässä on Dehrahin myrkkyviikate. Viikatteen myrkky on lähtöisin viikatteen varresta, jonka voitte itsekin nähdä, kun katsotte viikatteen vartta. Aine, josta varsi on tehty, on läpinäkyvää, mutta se ei ole lasia ja se ei mene rikki millään. Terä muuttuu myrkylliseksi vain silloin, kun viikatteeseen koskee, mutta se on oikukas eikä suostu toimimaan kaikilla. Jopa oikeanlaisen otteen ottamisen viikatteesta on itsessään taito ja jopa siinä meni aikaa oppia, mutta osaan nykyään löytää oikean otteen eli tällä hetkellä viikatteen teräkin on myrkyllinen. Myrkyn itseasiassa näkee viikatteen tärässä olevissa aukoissa eli terän myrkynvihreät osat edustavat myrkkyä, mutta koko terä on myrkyllinen tuolloin, ei vain aukot. Kun terä ei ole myrkyllinen, vihreät osat eivät näy vihreänä vaan ovat läpinäkyvyiä, kuten olette myöskin ehkä saattaneet jo huomata tuolloin, kun en ole koskenut viikatteeseen. Mutta ei se sentään näin yksiselittäistä vielä ole... Myrkkyä voi myös halutessaan säädellä, joka taas on seuraava taito ja myrkyn säätely lähtee tästä ns. tähden muotoisesta osasta, joka on tässä terän lähellä. Osaan jo melko hyvin säädellä myrkkypitoisuutta, mutta vielä on harjoittelua toki edessä", Dakarai selitti asiaa intoa äänessään ihan sen tähden, kun kerrankin sai kertoa jostain, josta todella tiesi... ainakin teoriapohjalta kaiken mahdollisen. Tiedä sitten antoiko se mitään muille, mutta ainakin Dakarai oli tohkeissaan.

"Mutta luulen, että se kuitenkin ulkonäöstä ja alkuhöpinöistä, koska kiinnostavin osa tietenkin on viikatteen voimat eikä se, miltä se näyttää, mutta jostain pitää aloittaa. Mutta niin juu... Viikatteen myrkky on sen verran voimakasta, että myrkky voi tappaa. Se ei tapa aina, mutta varmaa on, että se tappaa silloin, jos yksi ihminen tai eläin on saanut tarpeeksi pahan osuman tai tarpeeksi monta osumaa kehoonsa, niin silloin kuolee. Kuolema voi olla hidas tai nopea, koska se riippuu myrkyn leviämisestä kehoon ja imeytymisestä, koska kunkin ruumiinrakenne- ja muoto on erilainen. Niin ja tietenkin se, kuinka pahasta haavasta tai vammasta ylipäätään on kyse. Mutta jos myrkky ei tapa, niin se voi lamaannuttaa ns. uhrinsa joksikin aikaa, mutta myös halvaannuttaa pysyvästi. Viikatteen myrkyllä voi myös sekoittaa ihmisten ja eläintenkin aisteja. Kasvit kyllä kuolevat oikeastaan samantien, kun terä niitä vaan koskettaa... Siis silloin, kun terä on myrkyllinen. Nuo osaamisalueet ovat hallinnassa niiltä osin, jos vaan osaa ylipäätään käyttää viikatetta taisteluissa, kuten nyt mitä tähänsä tavallistakin viikatetta. En ole mikään hurja taistelija, mikä on valitettava tosiasia, mutta osaan nyt sentään jotenkin", Dakarai jatkoi jälleen välittämättä, vaikka muita ei sitten kiinnostaisikaan, mutta kyllä Dakaraita kiinnosti selittää asioista, joista oikeasti tiesi ja joissa hänelle ei voisi päteä, että väärin meni, oikeasti se menee näin ja noin.

"Mutta ei siinä vielä kaikki, koska viikatteen oikea ja todellinen hallinta on siinä, että vikatteella pystyy imemään myrkyn kuin myrkyn pois kaikesta elollisesta. Mutta sitä on ollut vaikeaa harjotuttaa, koska vapaaehtoiset koekkaniinit ovat olleet vähässä, koska jos myrkyn imeminen ei onnistu oikein, on se lähes välittömästi kuolemaksi. Mutta se oli ongelma aina niin kauan aikaa, kunnes keksittiin, että kuolemaan tuomittuja vankeja ja vähäpätöisiä orjia voi käyttää hyväksi kyseisissä kokeissa ja se tuotti tuloksia... Tai lähinnä kuolettavia sellaisia, mutta sain sen kerran toimimaan... Tosin vahingossa ja sen jälkeen on tullut taas ruumiita... Mutta vahinkoja sattuu kaikille... Onneksi he olivat vaan kurjia vankeja ja orjia", Dakarai totesi. "Mutta ei tämä vielä sentään tähän loppunut, koska viikatteen hallintakeinoihin kuuluu vielä ilman myrkyttäminen ja ilman myrkkyn poistaminen... mikä sekin on vaatinut aika usean orjan ja vangin hengen, mutta se on jo helpompaa kuin elollisista myrkyn pois imeminen eli sen osaan jo paremmin, mutta siinäkin on harjoiteltavaakin vielä", Dakarai totesi loppuun. "Siinä kaikki", hän vielä lisäsi ollen ylpeä siitä, että sai selittää aseesta muille, kiinnosti muita tai ei.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 23.09.2018
22:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian lähestyi niin sanottua leiriä, jossa häntä jo odotettiin. "Lyhyesti, ei siitä suorassa tappelussa pääse läpi, vaan pitää temppuilla. Muurilla kulkee satunnainen partio, mutta onnistuin kiipeämään huomaamatta sen päälle, joten se ei ole suurikaan ongelma. Takana on ainakin kaksinkertainen joukko meihin verrattuna hereillä, ja sen lisäksi tuntematon määrä teltoissa nukkuvia. Mutta hyvinä uutisina, he eivät näyttäneet olevan erityisen valppaita tai varautuneita, että meillä saattaa olla hyvä mahdollisuus päästä yllättämään heidät, jos toimimme nopeasti ja tehokkaasti", Laucian selitti, kun ryhmä ainakin

pääosittain oli antanut huomionsa hänelle. Puhuessaan Laucian kulki Calderin luokse. Parempi olla valmiina lähtemään heti kun kruunupäät saisivat jonkun suunnitelman kyhättyä.

"Tapahtuiko mitään mielenkiintoista sillä aikaa, vai pidittekö vain mukavat teekutsut ja mietitte, kenet ryövään ensimmäisenä puhtaaksi?" Laucian kysyi hiljaa Calderilta, kun ryhmän huomio siirtyi pois hänestä jonkun muun ottaessa puheenvuoron.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 01.10.2018
20:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Nuori kruununprinssi kuunteli kohteliaasti muiden kruununperillisten esittelyä aseistaan. Vaikka ne eivät heti kuulostaneet kaikkein vaarallisimmilta, olivat ne varmasti osaavissa käsissä kuolettavia. Sen voisi sanoa kaikista aseista. Jos Farran oikein muisti, opettaja oli joskus sanonut että ei aseella väliä vaan miehellä sen takana. Tai naisella. Pääasia oli että oli ase mikä vain, sen käyttäjällä oli enemmän merkitystä.

Kuten Prinsessa Skyler oli sanonut, osaamattomuudessa ei ollut mitään anteeksipyydettävää. Kukaan ei ollut seppä syntyessään, ei ollut Farrankaan.
Hänellä oli vain muita enemmän odotuksia harteillaan, olihan hän sattunut syntymään kuningaskuntaan, jossa sodankäynnin taitoa pidettiin korkeassa arvossa. Etenkin, kun hän sattui olemaan suuren soturikuninkaan poika. Kuningas Conrad oli vahvan miehen maineessa ja aikanaan kaikki samat odotukset ja vastuu lepäisivät hänen harteillaan. Osa niistä oli jo tiputettu odotuksiksi hänen nuorelle korkeudelleen. Ei nuori prinssi pystynyt sanomaan ääneen että hän oli heikompi kuin odotettu, ei vaikka prinssi Calder esittikin vakavan kysymyksen. Kyllä Farran pärjäisi, olihan hän aina jotenkin onnistunut täyttämään muiden odotukset hänestä.

Vinemarin prinssi vaihtoikin aihetta sitten huomattavasti makaaberimpaan. Vanhempi prinssi kysyi siniveriseltä joukolta, olivatko he tahrineet käsiään vereen. Ei Farran ollut koskaan ketään tappanut, ei ollut onneksi sellaista tilannetta tullut vastaan. Tietenkin Farran ymmärsi että he olivat sodassa ja silloin verenvuodatukselta ei voinut välttyä. Ei hän tietenkään ketään tappaisi, jos ei pakko olisi. Maailma ei kuitenkaan tässä asiassa nuoren prinssin mielipidettä kysellyt. Se surullinen päivä tulisi vielä vastaan, se oli vain ajan kysymys. Tummatukkaisen prinssin ei tarvinnut olla selvännäkijä ymmärtääkseen että se surullinen päivä saattaisi olla tänään tai huomenna, ei enää kaukana. Lapsuus ja sen viattomuus olivat todellakin taaksejäänyttä aikaa.

Caine ryhtyikin kertomaan kahakasta, jossa hän oli ottanut vuorella liikkuvan rötöstelijän hengen. Farran ymmärsi täysin miksi, mutta ei voinut olla huolestumatta ystävästään. Hän oli tuntenut Cainen niin kauan ja silti hänestä tuntui, ettei hänellä ollut aavistustakaan miten kylmässä ja ankarassa paikassa hänen paras ystävänsä oli kasvanut. Punatukkainen pohjoisen prinssi oli aina niin hyväntuulinen ja energinen. Farran tunsi olonsa huonoksi ystäväksi, hänen olisi ehdottomasti kysyttävä Cainen vointia useammin.

Dehrahin prinssin palvelija kävi herättämässä kruunupäänsä ja kyseisen prinssin avatessa suunsa, Farran toivoi että tämän olisi vain annettu nukkua. Seurasi valtavan pitkä ja puuduttavan yksityiskohtainen luento kyseisestä aseesta, aina sen ulkonäöstä alkaen. Urheasti Farran näytteli kiinnostunutta vaikka suurin osa asioista meni ohi korvien. Mitä enemmän nuori prinssi aseesta kuuli, sitä varmempi hän oli siitä että ei halua olla lähelläkään kun turhamainen prinssi päättäisi asettaan käyttää. Ja ihan oikeasti, hän ei edes aloita ajattelemaan ihmiselämän kalleutta, koska siinä oli toinen syvä suo.

Farran ei meinannut uskoa itseään ja ilahdustaan, viimeinkin uutisia. Varas, improvisoitu vakooja, saapui takaisin ryhmän luo. Tylsä luento olisi viimein ohi ja suunnitelman punominen pääsisi vihdoin alkamaan. Kukaan heistä ei odottanut helppoa taistelua, joten muutaman huolella valitun vilpin tarpeellisuus ei tullut yllätyksenä. ”Yllätyshyökkäys on paras vaihtoehtomme, ilmestyä odottamatta ja kadota yhtä nopeasti. Ei ole aikaa turhaan taisteluun vaan meidän on oltava nopeita,” Farran sanoi pohtivaan sävyyn. Se oli varmasti selvää kaikille, se toimi kuitenkin lähinnä keskustelun aloituksena. Tähän keskusteluun olivat kaikki tervetulleita, eikö se niin mennyt että useampi pää ajatteli paremmin ?

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 03.10.2018
09:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Prinssi ilahtui huomatessaan ystävänsä palaavan. Hän hymyili avoimesti, kun tämä asteli hänen luokseen. Vaikka muut eivät ehkä ilahtuneet, että Laucian oli varas, tämän läsnäolo oli Calderille tietyllä tapaa rauhoittava. Olihan rikollinen tuntenut prinssin jo tämän lapsuudesta asti, ja pitänyt aina tästä huolta omalla tavallaan. Rehellisesti sanottuna prinssi ei uskonut että olisi edes ollut enää hengissä, mikäli ei olisi koskaan tuntenut Lauciania.

”Luulen, että teekeskustelu olisi tässä seurassa päätynyt olemaan hieman turhankin vakava”, prinssi naurahti vaaleaverikön vitsille. Hän puhui hieman normaalia rauhallisemmalla ja hiljaisemmalla äänellä, ei niinkään salatakseen keskustelua, vaan pikemmin, että pitäisi muut siitä erossa. ”Et kuitenkaan menettänyt mitään kovin hauskaa. Kaikki kävivät läpi, mitä osaavat aseillaan. Selitän ne kyllä sinulle myöhemmin. Tai vaikka hetikin, jos se vaikuttaa jotenkin ratkaisevasti tulevaan suunnitelmaan”, Calder lupasi. ”Niin, ja jos hätätilanne tulee, sanoisin, että Caenezhin porukalle voi jättää selustan, he eivät ainakaan hajoa kuoleman näkemisestä, jos taistelu tulee. Eipä sillä, että minä sinusta koskaan huolissani olisin”, prinssi jatkoi rennosti. Juuri siksi hän oli halunnut tietää, oliko kukaan aikaisemmin tappanut ketään. Jos joku siitä järkyttyisi, ja vielä kesken taistelun, siitä olisi ongelmia vain kaikille. Kuitenkin Calder tiesi Laucianin vastauksen kysymykseen jo valmiiksi muutenkin, joten se ei prinssiä huolettanut.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 03.10.2018
15:06
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
// Hahmojen suuren määrän ja niiden persoonallisuuksiin liittyvien hankaluuksien vuoksi, Seymour ja Zeke eivät enää ole roolipelissä mukana. Heidän sijassaan Gerosin prinsessoja on palvelemassa Akinyi. Aikaisemmat roolit siis täten olkoot mitätöityjä, neno pahoittelee aiheutuneita ongelmia ^^’

AKINYI

Maagi seurasi tilannetta sivussa, ja kuunteli kun nuoret perilliset kertoivat aseistaan, ja mitä näillä kykenivät tekemään. Hän ei ollut odottanut joukolta lapsia paljoa, mutta kaipa hänen pitäisi olla tyytyväinen niistä vähäisistä, jotka osasivat tehdä jotain. Lisäksi se varkaan mukanaan tuonut Vinemarin prinssi oli myös kysynyt, mikäli kukaan oli tappanut ketään. Kuinka niin, oliko tämä itse sitten tehnyt niin? Tuskin kukaan heistä nyt sodasta oli kokemusta ehtinyt kerätä. Caenezhin prinssi ilmoitti surmanneensa joitakin kimppuunsa hyökänneitä maantierosvoja. Selvä, sepä hienoa. Tehtävä kuului Akinyin mielestä pikemminkin tämän henkivartijoille, mutta jos tuo punatulkku osasi itseään puolustaa, niin hyvä vain. Eipähän ainakaan ollut häntä hidastamassa.

Kun Dehrahin prinssi heräsi kertomaan lisää viikatteesta, naisen viileä katse keskittyi tähän. Ilmeisesti poika oli ainakin oppikirjansa osannut lukea, kun selitys sisälsi kaiken aina ulkonäöstä kykyjen yksityiskohtiin. Olisi nainen halunnut ehkä joitakin tarkennuksia kysellä, kuten monen muunkin kohdalla, mutta tällä pärjättiin hyvin näin alkuun. Sitten, päättäen ilmeisesti, että heidän kannattaisi yrittää käyttää yllätyshyökkäystä, Astoirwenin prinssi päätti avata sen oikean keskustelun.

”Mielestäni parasta olisi, jos he eivät edes huomaisi meidän poistuneen laaksosta. Osaako kukaan keksiä, kuinka heidän kykyjään voitaisiin käyttää tätä varten?” nainen kysyi, toivoen jonkinlaista itsensä tarkastelua jokaiselta. Puhumalla sai kyllä selville paljon, mutta jokainen tunsi itsensä ja omat kykynsä lopulta parhaiten. ”Esimerkiksi te, prinssi Dakarai. Mainitsitte,että voitte viikatteellanne myrkyttää ilman? Osaisitteko mahdollisesti säännöstellä myrkkyä niin, että sen voisi yrittää tuulen voimin lähettää vihollisten sekaan? Jos saisimme sillä tavoin joukkoja edes hieman karsittua, niin jo silläkin pääsisimme mielestäni eteenpäin. Mutta sinun olisi myös kyettävä keräämään tuo myrkky pois ilmasta sen jälkeen, niin voimme kulkea siitä eteenpäin turvallisesti”, Akinyi pohti. Hän ei todellakaan aikonut antaa kummankaan prinsessan hengittää viikatteen myrkkyä. Mielessään hän pohti, pitäisikö hänen loitsia näille sitä varten jotain amuletteja.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com