Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 04.10.2018
15:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai asetteli maansa myrkkyviikatteen takaisin hevosensa satulaan kiinni tai siinä olevaan erilliseen remmiin, jossa oli tarkoitus kaiketi normaalisti kuljettaa miekkaa, mutta se kantoi hyvin myös viikatteen. Hän mietti samalla, että olikohan hän nyt ollut tarpeeksi selvä viikateselityksensä kanssa tai kertoikohan hän sen vähän liian pitkän kaavan kautta. Mutta hänen ongelmansa oli se, ettei hän osannut kertoa juuri mitään oikeita tietoja kovinkaan lyhyesti ja innostuessaan asia vaan paisui paisumistaan, vaikka kaikki prinssi selitykset viikatteesta olivatkin pitäneet paikkaansa. Ja nyt kun hän pohti selitystään ja viikatteen faktatietoja, niin ei hän ihan heti keksinyt, miten olisi kertonut sen lyhyemmin. No ulkonäköselitykset prinssi olisi voinut jättää kokonaan pois, koska kaikilla kuitenkin oli silmät päässä. Jopa Prinsessa Skylerin henkivartijalla, vaikka raasulla taisikin olla vaan yksi toimiva silmä, ellei silmälappu ollut vaan ulkonäköseikka. Dakarai ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi kukaan haluaisi peittää silmänsä ihan vaan ulkonäköseikan takia, joten kai sillä oli oikea syykin.

Mutta asiaan, kun se varas pääsi vihdoin paikalle ja kertoi näkemänsä. Tämän jälkeen Prinssi Farran heräsi taas jostain horroksestaan siihen, että yllätyshyökkäys olisi paras vaihtoehtomme. Eli he ilmestyisivät odottamatta ja katoaisivat yhtä nopeasti. "Ai kuvitteletko, etteivät viholliset jo tiedä meidän olevan täällä?" Dakarai töksäytti siinä kohdassa. Miten he siis voisivat oikein enää odottamatta yllättää vihollisia? No eivät oikein mitenkään. Tämän jälkeen seuraavaksi ääneen pääsi nainen, joka ilmoitti, että parasta olisi, etteivät viholliset huomaisi heidän poistuneen laaksosta. "En halua olla ilkeä tai julma ja teilata ajatusta, mutta eikö se vähän niin kuin ole täysi mahdottomuus, jos muurista pitää päästä ikään kuin jotenkin läpi, ellei joku osaa teleportata", Dakarai sanoi siihen, mutta kukaan tuskin osasi teleportata ja jos osaisi, niin miksei se joku olisi jo avannut suutaan?

Pian tämä samainen nainen kyseli jo Dakarailta ilman myrkyttämisestä ja tarkemmin siitä, että osaisiko Dakarai säännöstellä myrkkyä niin, että myrkyn voisi tuulen avulla lähettää vihollisien sekaan. "Jos tarkoitus on kuitenkin päästä eroon vihollisista, jotka myrkyttäisin myrkyn ja tuulen avulla, niin mitä merkistystä myrkyn säännöstelyllä on? Mehän haluamme kuitenkin tappaa viholliset... Tai ainakin päästä heistä eroon ja siinä mielessä tappaminen on helpoin ratkaisu, jos myrkyllä aletaan pelaamaan. Mutta tarkemmin ottaen, tarkoitatko säännöstelyllä myrkyn myrkyllisyysastetta vai alueen kokoa? Tuulen avulla sitä kykenisi varmaankin levittämään ja supistamaan tietyille alueille ihan näppärästi, jos tuulenhaltija osaa hommansa", Dakarai lisäsi perään, koska hän ei harmi vaan hallinnut tuulta edes pienimmässä määrin, koska se ei ollut viikatteen voimien kanssa pelaamisen suhteen mahdollista. Nainen kuitenkin jatkoi vielä siihen, että Dakarain pitäisi osata myös kerätä myrkky pois ilmasta. "Kyllä olen harjoitellut sitä... Ehkä se vähän vielä olisi harjoittelua vailla, mutta jotenkin ainakin... Mutta eikö sen voisin sitten vaan tuulen avulla puhaltaa ylemmäksi ja hajottaa, jos nyt jostain syystä en osaisikaan poistaa myrkkyä?" Dakarai kuitenkin ehdotti vielä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 04.10.2018
23:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Nathanaël jätti vastaamasta Vinemarin prinssin kysymykseen tappamisesta. Hänen kätensä eivät olleet koskaan tulleet ihmisveren tahraamiksi, mutta olisiko se soveliasta myöntää, vai näyttäisikö Nierdales heikolta, jos heidän prinssinsä myöntäisi asian? Kovinkaan moni ryhmästä ei näyttänyt halukkaalta sanoa asiaan mitään, mutta kaikkien onneksi vakooja palasi nopeasti, ja siirsi kaikkien huomion pois edellisestä kysymyksestä.

Nathanaël kuunteli tarkkaavaisena ensimmäiset ehdotukset. "Normaalisti me puoltaisimme huomaamatonta lähestymistä, mutta muuri ja hevoset tekevät tästä yhtälöstä haastavan. Tietysti, mikäli kykenisimme siirtämään vihollisen huomion pois muurilta, siinä saattaisi olla tilausuutemme hiipiä vihollisen ohi, mikäli pääsisimme muurin ohi hiljaa. Me voisimme lähettää Thralleja kiertämään muuria, mutta emme usko kolmen olevan riittävä määrä saamaan koko leirin huomiota, vaikka valitsisimme isoimmat käytettävissä olevista yksilöistä. Tietysti, mikäli harhautuksemme on liian yliluonnollinen, on vihollisen helppo arvata meidän livahtaneen muurin ohi sen aikana, mutta ainakin se tekisi mahdollisesta takaa-ajosta haastavampaa, olettaen, ettemme jätä jälkiä jota seurata kiirehtiessämme näköetäisyyden ulkopuolelle", Nathanaël aloitti oman kannanottonsa. "Mikäli taas turvaudumme yllätyshyökkäykseen, meidän mielipiteemme on, että meidän tulisi iskeä suurella voimalla vihollisen kimppuun. Näin heidän olisi tuhlattava kallisarvoista aikaa omien haavoittuneidensa ja kaatuneidensa hoitamiseen, ja me saisimme etumatkaa viholliseen. Ja jokainen kentältä poistettu sotilas on yksi vihollinen vähemmän, jonka kanssa joudumme taistelemaan tulevaisuudessa. Myrkky olisi helppo tapa saavuttaa tämä tavoite, mutta se on tietysti riski meille itsellemme, ja mahdollisille alueen lähellä oleville sivullisille, mikäli jotain epäonnistuu sen aikana. Joten me haluaisimme jättää myrkyn viimeiseksi vaihtoehdoksi, mikäli emme onnistu kehittämään toista varmempaa suunnitelmaa", Nathanaël lopetti puheenvuoronsa, tehden kädellään pienen "teidän jälkeenne" eleen ryhmän suuntaan osoittaakseen sen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.10.2018
09:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Vakooja palasi ja kertoi tietonsa, jotka eivät kovin kummoiset olleet, mutta ei tässä ajassa voinut olettaakaan, että yksi mies olisi kauheasti enemmän saanut selville. Vihollisia oli hereillä kaksi kertaa enemmän mitä heitä laaksossa, eli olemattoman vähän vartioksi, joten Dorian hiukan epäili sitä. Rakennuksissa ja teltoissakin suurin osa oli varmasti valmiustilassa, vaikkeivät näkyvillä olleetkaan. Muurilla kiertävä partio olisi ongelma, jos he pääsisivät ampumaan jousilla takaa päin, mutta ilmeisesti partiossa ei ollut montaa miestä. Farran ilmaisi mielipiteensä yllätyshyökkäyksestä ja nopeasta paosta ja siitä, ettei taisteluun kannattanut tuhlata aikaa. ”Ei toki, mutta sitten meillä on perässä takaa-ajajia melkoinen liuta, jos vain yritämme nopeasti mennä ohi.” Caine huomautti. Gerosin prinsessoiden henkivartija taas halusi huomaamattomasti vain muurin toiselle puolelle, mutta niinhän he kaikki, jos se olisi mahdollista. Sitten suunniteltiin jo koko vihollisarmeijan myrkyttämistä Dehrahin aseella. ”Jos sallitte, ehdottaisin, että jätämme myrkyttämisen sikseen ja käytämme vasta, jos tilanne menee liian tukalaksi. Siinä on käsittääkseni liian suuri riski, että ottaisimme siitä osumaa itse ja nyt ei ole oikea aika ottaa turhia riskejä. Mitä yllätyshyökkäykseen tulee, meitä on liikaa ratsujen kanssa, jotta huomaamattomasti kulkeminen onnistuisi, etenkin kun muurista on selvittävä. Ehdottaisin siis, että jakautuisimme kahteen ryhmään, joista ne joiden aseista on eniten hyötyä suorassa taistelussa ja ne joilla on jotain taistelukokemusta, hyökkäävät vihollisen leiriin. Toinen ryhmä koostuu niistä, joiden aseista ei ole niin suurta etua ja jotka eivät ole tarpeeksi kokeneita taistelussa. Jos Gerosin aseella saataisiin muuri hiukan loitompaa maahan sen verran, että siitä mahtuu ratsastamaan läpi, hyökkäysryhmä voisi siitä hyökätä muurin toiselle puolelle ja kiinnittää huomion. Toinen ryhmä taas murtautuu portista sillä välin ja lähtee dehrahilaisten opastuksella etenemään Viramiriin ja jälkijoukko seuraa perästä, kun vihollisjoukot on saatu sen verran sekasortoon, etteivät he heti pääse täysvahvuudessa takaa-ajoon. Ne joiden aseet kykenevät, voivat mahdollisesti asettaa esteitä meidän ja vihollisen väliin hankaloittamaan takaa-ajoa.” Dorian päätti esittää oman näkemyksensä tilanteesta ja miten siitä parhaiten selvittäisiin. Teoriassa, eihän sitä ikinä voinut ennustaa, miten oikeasti kävisi.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 07.10.2018
13:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Gerosin prinsessojen henkivartija lähti hänen korkeutensa jälkeen ehdottamaan sotasuunnitelmaa. Tietenkin he tahtoivat mahdollisimman näkymättömissä päästä rajan yli mutta se ei tainnut onnistua. Heitä oli siihen hiukan liikaa, eivätkä heidän ratsunsa ja vaatteensa sopineet hiippailuun, oli kyse sitten Farranin omasta tulipunaisesta takista tai Gerosin prinsessojen mekoista. Dehrahin prinssin Dakarain töksäyttäessä vastalauseensa, Farranista alkoi yhä enenevissä määrin tuntua siltä että he keskustelivat rahvaan kanssa. Dehrahin ylhäisellä prinssillä tuntui olevan keskustelutaitoja yhtä paljon kuin eräällä tietyllä metsästäjällä.

Onneksi kaikki kuninkaalliset eivät olleet päästään sahanpurua. Nierdalesin prinssi liittyi keskusteluun ja hänellä oli hyvinkin kehittämiskelpoisia ideoita. Ylenpalttisesti pukeutunut sininen prinssi oli ymmärtänyt mitä tulenpunaiseen pukeutunut prinssi oli ajanut takaa, nopea ja voimakas hyökkäys, sen jälkeen karkuun. Yksinkertaista ja tehokasta. ”Prinssi Nathanaël on oikeassa, myrkky on viimeinen vaihtoehtomme. Sen käyttäminen on liian riskialtista sekä meille että sivullisille. Kannatan myös Sir Dorianin ehdotusta jakautua kahteen ryhmään. Voisin myös ehdottaa vihollisten telttojen sytyttämistä tuleen, mikäli he haluavat pelastaa resurssinsa, on heidän sammutettava palo ennen meidän peräämme lähtemistä,” Farran ehdotti varmaan sävyyn, kyllä hän pystyisi ainakin muutaman teltan sytyttämään. Siitä tuli sitten lähtisi leviämään, kuten tulella oli tapana tehdä. Mitä suuremman palon hänen korkeutensa saisi aikaan, sen suuremmalla todennäköisyydellä se aiheuttaisi sekasortoa vihollisen leirissä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 07.10.2018
15:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Vakooja pääsi takaisin ja kertoi tietonsa ja sitten alkoi armoton suunnittelu. Siis sen suhteen, miten muurin ohi päästäisiin tietenkin, ei sen, mitä aamiaiseksi syötäisiin, vaikka Cainesta sitäkin voisi kyllä jo suunnitella. Mutta muurista ja sen ohittamisesta ja vihollisista ja sodasta ja ties mistä sellaisesta tässä nyt oli muutenkin ollut puhe, joten aihe pysyi samana. Muut esittivät ehdotuksiaan myrkyn käyttämisestä, mutta se oli ilmeisesti turhan riskialtista ja sitä voisi käyttää vasta viimeisenä keinona. Sitten huomaamattomuuteen, joka oli myös aika mahdotonta tällä porukalla. Lopulta Dorian kertoi suunnitelmansa tai ehdotti toimintasuunnitelmaa, mutta Dorianin sana painoi vaakakupissa varmaan aika paljon. Caine tiesi ja muutkin varmaan jo olivat huomanneet, että hän tiesi mitä oli täällä tekemässä. Farran oli samaa mieltä joukkojen jakamisesta kahteen ryhmään ja ehdotti vihollisleirin sytyttämistä tuleen. ”Mietin itse samaa, mutta en sitten tiedä mitä mieltä Dakarai ja muu dehrahia puolustava sotajoukko ovat siitä, että poltamme tullessamme puolet maasta maan tasalle.” Caine vastasi. ”No tuskin hyvää, mutta se ainakin takaisi meille etumatkaa ja näkösuojaa parhaiten. Ja tuli on kuitenkin hiukan helpommin hallittavissa kuin ilmaan levinnyt myrkky ja aiheuttaa konkreettisemmin enemmän kaaosta.” Dorian vastasi. ”No sitten minä ja Jeremy voimme auttaa Farrania, muutama tulinuoli, niin luulisi sen hidastavan.” Caine lupasi.

Keskustelu keskeytyi siihen, kun Estarin prinsessan mukana tullut outo nainen, joka oli joku aika sitten häärännyt jotakin ja höpissyt yksikseen risukasalle, tuli tyrkyttämään niitä risuja. Caine katsoi naista hiukan kummissaan, kun tämä tyrkytti jotakin kepukkaa, jollaisen oli jo antanut prinsessalleen ja tämän henkivartijalle (?). ”Kiitos vain, mutta taidan jättää tämän aterian väliin, vaikka se olisikin jotain etelän eksoottista perinneruokaa.” Caine kieltäytyi kohteliaasti. ”Se on pahalta suojaava amuletti. Edistää myös näkymättömissä pysymistä.” Nainen vastasi hiljaisella äänellä ja oli hetken hiljaa. ”Sitä ei syödä.” Tämä sitten jatkoi noin niin kuin varmuuden vuoksi. ”Ahaa… no kiitos sitten.” Caine sanoi ja otti oksan, joka tarkemmin oli kyllä marjakuusen oksa, että ehkä niitä nyt ei ihan tosissaankaan kukaan syönyt, koska ne olivat myrkyllisiä. Vitsillähän Caine nyt toki oli sen syömispuolen sanonut, ei hän tiennyt miksi hänen ajatuksensa nyt pyörivät syömisessä, ei hänellä edes ollut erityisemmin nälkä. Nainen lähti jakamaan oksia muille. Caine taas piteli oksaa, josta valui jotakin nestettä, mahdollisimman vähän siihen koskien. Mitä hän tällä nyt tekisi? Laittaisi taskuun vai? Tiedä missä oksaa oli lillutettu, ei noidista ikinä tiennyt. Caenezhissa mitään noituuta ei harjoitettu ilman verta, mutta ehkä etelässä ei ollut ihan sama tapa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 09.10.2018
10:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler kuunteli keskittyneesti suunnitelman tekoa. Häntä huolestutti, kuinka raakojakin ajatuksia nousi välillä esille, kuten esimerkiksi myrkyn käyttäminen vihollissotilaita vastaan. Nämäkin olivat kuitenkin ihmisiä! Prinsessa ei uskonut, että voisi tarjota mitään uutta tai erityistä suunnitelmiin omilla kyvyillään, joten hän pääosin pysytteli hiljaa, nyökäten aina välillä ilmaisten kuuntelevansa. Hän otti lempeästi hymyillen ja kiittäen vastaan etelän prinsessan maagin tarjoamat oksat, yrittäen sitoa niitä jotenkin pitävästi mutta yksinkertaisesti Neonílan varusteisiin. Se kylmäkiskoinen nainen, joka oli ollut valmis myrkyttämään koko vihollisleirin, taas ilmoitti torjuvasti luottavansa mieluummin omaan magiaansa.

”Mikäli mietitte muuriin reiän tekemistä, arvon ritari, niin saatan kyetä tarjoamaan siinä apuani. Riippuu tietenkin paljon muurin kunnosta ja materiaalista, saanko edes tehtyä muuriin paljoa vahinkoa, mutta ainakin reiän uskoisin saavani aikaiseksi. En kuitenkaan mielelläni poistu prinsessojeni läheltä, ja vaadin ehdottomasti, että heitä suojataan siinä vaiheessa virheettömästi. Ja saanen myös huomauttaa, että ääntä siitä todennäköisesti lähtisi, jonka lisäksi saattaisin pahalla tuurilla joutua väsyttämään itseni. Jos näistä tiedoista on suunnitelmissasi apua, olen valmis tekemään voitani.” Skyler nielaisi kuullessaan naisen (Akinyin) sanat. Itseään esittelemätön nainen vaikutti varsin itsevarmalta kykyihinsä, mikä sai nuoren naisen tuntemaan olonsa entistäkin epävarmemmaksi. ”...En usko voivani tarjota mitään uutta suunnitelmiin, mutta voin luvata, etten myöskään ole tulossa kenenkään tielle, mikäli haluatte minut halutaan hyökkäämään”, Skyler tarjosi lopulta. Hän ei olisi halunnut olla niin avuton, mutta nyt tilanne vaati enemmän rehellisyyttä, joten hänen oli nieltävä nolostuksen karvas kalkki.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.10.2018
17:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf oli lähinnä vaan seurannut sivusta suunnitelman etenemistä tai siis sitä kuinka se ei oikein edennyt. Edes dehrahilaisilla ei oikein ollut hajuakaan mistään, vaikka Dehrahiin he olivatkin menossa ensimmäisenä. Tai oikeastaan Dehrahin perillinen kyllä nukkui, mutta hereillä ollessaankaan tämä ei kummoisesti tiennyt mistään mitään ja seuraavaksi, kun hän pääsi taas hereille, aloitti hän helvetin moisen luennon siitä myrkkyviikatteestaan. Dehrahin prinssi tai prinsessa - mikä lie - kertoi viikatteesta niin pitkän tarinan, että Raufilta loppui kiinnostus selityksen seuraamiseen. Mutta se varaskin oli tosiaan lopulta löytänyt takaisin paikalle, joten Rauf odotti, että vihdoin päästäisiin alkuun. No eivät he päässeet, koska sitten taas pohdittiin ja vatvottiin asioita vähän lisää vielä. Mutta sitten, kun asioita oli lopulta pohdittu, niin ilmeisesti suunnitelma olisi se he jakautuisivat kahtia, joista toinen puoli hyökkäisi ja toinen puoli... no he eivät ilmeisesti tekisi mitään. Hieno suunnitelma, bravoo, mitä aivotyötä. Tosin Rauf ei selvästi vaan kerennyt kuuntelemaan kunnolla loppuun, koska toinen ryhmä sai tehtänsä vasta selityksen loppupuolella ja se olisi lähinnä se, että dehrahilaisten johdolla Viramiriin. Rauf toivoi pääsevänsä hyökkäysryhmään, mutta toisaalta, koska Prinsessa Mireya ei siihen kuitenkaan kuuluisi ja Rauf sattui olemaan hänen henkivartijansa, niin huonolla tuurilla Raufkaan ei sinne pääsisi ja joutuisi marssimaan typeryksien johdolla Viramiriin.

Tosin seuraavaksi Rauf käänsi katsettaan siihen metsässä kasvaneeseen naiseen, joka oli tullut hänen ja Mireyan mukana. Nainen tyrkytti jokain oksaa Raufille ja Rauf katsoi naiseen kysyvällä oletko tosissasi ilmeellä, koska mitä hän nyt jollain risulla tekisi? "No mikä, ettei... Kaikkihan risun haluaa", Rauf totesi ottaen risun vastaan, mutta viskasi sitten sen olkansa yli pusikkoon, koska mitä hän nyt oikeasti moisella? Rauf pärjäsi mainiosti ilmankin risuja. Hän halusi ainoastaan päästä eteenpäin asiassa ja mahdollisesti tietää, kumpaan ryhmään tulisi kuulumaan. Rauf kyllä osasi taistella mielestään, joten olisi huutava vääryys, jos hän joutuisi jäämään luuserien joukkoon, jotka joutuivat vaan marssimaan Viramiriin, kun muut pitäisivät hauskaa hyökkäyksessä. No, mutta metsänainen jatkoi kuitenkin risukierrostaan eikä risu ilmeisesti kiinnostanut ihan kaikkia muitakaan. Urumiyan prinsessan henkivartija puolestaan otti tuon kyseisen risun vastaan kiittäen siitä. Dehrahin prinssi puolestaan katsoi vastaan ottamaansa risua hieman hölmistyneen oloisena miettien kaiketi sitä, että mikä sen idea oli, mutta hän laittoi sen lopulta laukkuunsa, jonka oli kiinnittänyt hevosensa satulaan.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 11.10.2018
01:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Mireya oli kuunnellut muita hiljaa, mutta jotkin asiat olivat menneet ohi, koska puheet oli vaihtuneet tappamiseen ja tyttö oli ollut paljon kiinnostuneempi, mitä hänen seurueessaan oleva maagi Galena oli puuhastellut. Tuo oli ilmeisesti noitunut jonkin loitsun ja tehnyt taikojaan löytämistään oksista. Prinsessa ei kuitenkaan tiennyt, että miksi, mutta sekin selviäisi varmasti pian. Mireya käänsi kuitenkin katseensa noituuspuuhista, kun Dehrahin prinssi alkoi pitää aseestansa pitkää puhetta. Tuo oli siis herännytkin jossain välissä. Puhe nyt vain sattui olemaan niin pitkä ettei prinsessa oikein pystynyt siihen keskittymään, tai vaikka keskittyisi, ei prinsessa varmaan muistaisi mitään muuta kuin sen, että aseella hallittiin myrkkyä. Ruskeahiuksinen neito kuitenkin ajatteli, että aseesta voisi olla paljonkin hyötyä. Jos he yhdistäisivät voimansa, voisivat he luoda myrkyllisiä kasveja, jos sellaisia joskus tarvittaisiin.

Vakooja, eli varkaiden kuningaskin pääsi takaisin kertomaan, mitä näki tiedustelureissullaan. Hän kertoi, että muurilla kulkee satunnainen partio, mutta muurin toisella puolella on kuninkaallisten sekalaiseen seurueeseen nähden vähintäänkin kaksinkertaisesti vihollisia, ja sitten tietenkin siihen lisäksi ne jotka nukkuivat teltoissaan. Eli vihollisia olisi siis paljon. Vihollisten lukumäärä herätti prinsessan kuuntelemaan hieman tarkemmin tulevista suunnitelmista, jottei mokaisi mitään. Yllätyshyökkäys tuli puheeksi, olisi fiksua Astroiwenin prinssin mielestä mennä ryminällä sisään. Mutta Gerosin prinsessojen seurassa ollut nainen oli taas sitä mieltä, että homma pitäisi hoitaa mahdollisimman huomaamattomasti. Mireya uskoi ettei se ehkä onnistuisi mitenkään, heitä oli kuitenkin sen verran paljon hevosineen, ja hevoset olivat varmaan myös aika väsyneitä. Prinsessa oli myös omasta mielestään niin kömpelö, että jäisi kuitenkin kiinni, vaikka osaisi muuttua näkymättömäksi ja lentää. Myrkkykin tuli puheeksi. Oltiin puolesta ja vastaan, että pitäisikö viholliset muurin toisella puolella myrkyttää, mutta mitä ilmeisemmin se olisi liian riskialtista. Astoirwenin prinssin henkivartijalla oli kuitenkin jo näkemys, miten kannattaisi toimia tässä tilanteessa. Miehen sanat vaikuttivat viisailta ja Mireya oli sitä mieltä, että hän kääntyisi happaman oloisen miehen puoleen, jos tarvitsisi neuvoja millä vain elämänsä taholla. Miehen ideahan oli siis se, että sekalainen seurue jakautuisi kahteen ryhmään, ne jotka osaavat taistella ja ne jotka eivät osaa. Yksinkertaista. Prinsessa varmaan kuuluisi siihen ryhmään, joka sujahtaa muurin ohitse eikä siihen joka jää taistelemaan.
"Öh, tuota minä voisin osata tehdä esteitä kasvattamalla esimerkiksi köynnöksiä, jotka takertuvat vihollisten jalkoihin. Tai sitten erilaisia puita, jotka voisivat muodostaa rivin", Mireya viimein päätti olla jotenkin hyödyksi tässä keskustelussa, kun sanottiin, että jotkut kruununperillisistä voisivat aseillansa tehdä esteitä heidän ja vihollisten väliin. Suunnitelma jatkui vielä siihen suuntaan, että vihollisen teltat polettaisiin, jotta se veisi huomion pois nuorista kruununperijöistä, jolloin he voisivat saada vielä enemmän etumatkaa. Caenezhin prinssi ilmoitti, että hän ja Jeremy niminen henkilö, ilmeisesti punatukkainen mies miekkoineen, voisivat auttaa asiassa ja ampua pari tulinuolta. Siihen tämä Jeremy niminen mies nyökkäsi ollessaan samaa mieltä prinssinsä kanssa.

Luonnonlapsi Mireya käänsi viimein katseensa takaisin Galenaan, kun tuo tuli tarjoamaan noiduttuja oksia, eli amuletteja, jotka suojasivat pahalta ja auttoivat pysymään huomaamattomissa. Prinsessa otti amuletin vastaan kiittäen kauniisti ja kiinnitti sen kaulakoruunsa. Prinsessa sitten vilkaisi henkivartijaansa Raufiin, joka otti amuletin vastaan, mutta heittikin sen pois. Mireya ei tästä nyt oikein innostunut ja päätti avata suunsa harvinaisen pettyneeseen ja ehkä hieman jopa vihaiseen sävyyn, mutta yritti pysyä kuitenkin ystävällisenä:
"Rauf, hakisitko amuletin takaisin? Galena hyvää hyvyyttään haluaa auttaa meitä ja teki meille amuletit, jotka auttavat näkymättömissä pysymiseen. Jos sinä et sellaista ota, saatat paljastaa meidän kaikkien olinpaikan. Ja on muutenkin erittäin töykeää käytöstä vain heittää toisten antamat tekeleet pois. Luulisi sinun oppineen hyviä käytöstapoja Estarissa, mutta ehkä sota on vienyt ajatuksesi muualle, etkä muista miten ollaan kohtelias". Sanottuaan selkeästi harmistuneena sanansa henkivartijalleen, prinsessa kääntyi katsomaan muita. Monet olivat ottaneet amuletin vastaan, myös se arpinaamainen miekkamies punatukkaisen prinssinsä kanssa, mikä teki tytön taas hieman iloisemmaksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.10.2018
09:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Kellään ei ollut juuri lisättävää tai korjauksia Dorianin suunnitelmaan ja luultavasti suurin osa oli sen verran kokematonta, että luottivat Dorianin tietävän parhaiten. No todennäköisesti tiesikin, mutta oli tämä hänellekin haastavaa. Sotajoukon ohjaaminen oli eri asia, kaikilla oli koulutus ja he tiesivät mitä tehdä. Täällä kukaan ei tainnut juuri tietää yhtään mitään, miten vastaavissa tilanteissa kuuluisi edetä. Piti vain muistaa, mikä heidän pääasiallinen tehtävänsä nyt oli. He eivät vielä olleet menossa sotimaan vihollista vastaan. Nyt heidän oli saatava kruununperilliset hengissä ja mahdollisesti ehjin nahoin Dehrahiin, jossa he voisivat tukea maan sotajoukkoa ja hoidella vihollisen maagi, jotta Dehrahin oma joukko pärjäisi taas omillaan. Joten riskit oli tässä vaiheessa minimoitava, he eivät hyökkäisi koko voimalla vihollisen kimppuun, eivätkä tuhlaisi aikaansa siihen liikaa. Heillä oli liikaa epäpäteviä ja kokemattomia jäseniä joukossa, joiden kuolema olisi paha takaisku.

Farran kannatti niin ikään Dorianin suunnitelmaan kahtia jaosta ja positiivisena yllätyksenä tämä ehdotti tulen sytyttämistä vihollisen keskuuteen. Sitä Dorian oli Farranilta toki odottanutkin, tämän miekan elementin takia, mutta hienoa oli, että prinssi tajusi itse ehdottaa telttojen polttamista. Toki oli epäedullista polttaa Dehrahia, kun he tarvitsivat maan apua vihollisia vastaan, mutta prinssi Dakarai oli läsnä ja osaisi selittää tilanteen. Ja pieni vahinko se vain olisi, tällä nurkin he eivät voisi tuhota mitään kovin tärkeää, sillä Dehrahin reuna-alueet olivat kohtalaisen köyhiä ja karuja. Joten viholliselle se aiheuttaisi enemmän harmia kuin maalle. Caenezhilaiset lupasivat tukea Farranin polttosuunnitelmaa tulinuolin, mikä kuulosti hyvältä ja tehokkaalta, niin kaikki ei riippuisi pelkästään Farranista ja tämän miekasta.

Gerosin prinsessoiden henkivartija avasi sitten taas suunsa muurin hajottamisen suhteen. Hän saattoi kyetä tarjoamaan apua siihen, riippuen muurin kunnosta ja materiaalista. Mutta hän ei tahtonut poistua prinsessoidensa läheltä ja jos näin oli, vaati että heitä suojeltaisiin. Ja huomautti hän myös siitä, että muurin hajottamisesta kuuluisi meteliä. Se oli kyllä aika ilmi selvää, ei kukaan tässä vaiheessa enää yrittänytkään hiipiä huomaamatta muurista läpi. Lisäksi maagi saattaisi väsyä, mutta hän tekisi kyllä parhaansa. ”Ehkä te voitte yhdessä prinsessa Marcellan kanssa saada muuriin läpimentävän aukon, jos Gerosin aseen voima ei riitä muurin murtamiseen, teidän taidoistanne voisi hyvinkin olla apua. Ja ajattelin itse molempien Gerosin prinsessoiden lähtevän Viramiriin edeltä ja te tietenkin heidän turvakseen. Jos hyökkäysjoukko on valmiina lähtöön, kun muuri on murrettu, saamme heti vihollisen huomion kiinnitettyä, jolloin toiselle joukolle jää aikaa lähteä muurista.” Dorian vastasi naiselle ja joutui keskeyttämään, kun Estarin noita tuli tyrkyttämään taika-amulettejaan. Dorian kiitti lyhyesti ja laittoi kapineen takkinsa taskuun, vaikkei henkilökohtaisesti magiaan juuri luottanut.

Seuraavaksi prinsessa Skyler huolestui, ettei voinut antaa mitään uutta suunnitelmiin, mutta lupasi olla olematta tiellä, jos hänet tahdottiin hyökkäysjoukkueeseen. ”Laittaisin teidät, prinsessa Skyler, kyllä ennemmin Viramiriin menijöiden joukkoon. Juuri taistelutaitojenne takia, siihenkin ryhmään on hyvä saada myös sellaisia, joilla on taistelemisesta enemmän harjoitusta ja kokemusta. Emme voi varmasti tietää, miten pitkälle vihollisen joukot ovat asettuneet rajalle. Mutta jos sallitte, voisin ehdottaa ryhmäjakoa, johon saa toki ehdottaa muutoksia, mutta ajan säästämiseksi toivoisin, ettei tästä kinastella koko yötä. Eli Viramiriin lähettäisin edeltä tietenkin prinssi Dakarain ja Sir Chathan, sillä he tuntevat Dehrahin parhaiten. Ja sitten Gerosin prinsessat ja heidän henkivartijansa, prinsessa Mireyan joukon ja prinsessa Skylerin henkivartijansa kanssa. Loput jäisivät hyökkäysryhmään.” Dorian kertoi suunnitelmansa ryhmäjaosta ja toivoi, ettei kukaan alkaisi lapsellisesti vaatimaan toiseen ryhmään pääsyä, koska sellaiseen ei nyt ollut aikaa. Asiallinen ja hyvä syy toki otettaisiin huomioon. Prinsessa Mireya sanoikin voivansa kasvattaa köynnöksiä ja puita vihollisten tielle, mutta se toimi edelleen parhaiten nykyisellä ryhmäjaolla. ”Siitä olisi varmasti apua, Teidän korkeutenne.” Dorian vastasi ja jäi sitten odottamaan, tulisiko vastalauseita vai saisiko hän jatkaa etenemismuodostelmaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 11.10.2018
11:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Prinssi oli kuunnellut suunnitelmien tekoa rauhallisena, pitäen ajatuksensa omana tietonaan. Hän oli tyytyväinen, että joku toinen hoiti ajattelun, jolloin hän sai keskittyä vain kuuntelemaan, mitä häne kuuluisi tehdä. Ehkä häneltä oli hieman hassua olla niin tottunut ottamaan käskyjä vastaan, mutta hänen oma strategistinsa Vinemarissa oli hänet siihen opettanut näyttämällä, että nuorella miehellä oli vielä paljon opittavaa. Lisäksi, kun Astoirwenin prinssi lupasi sytyttää muutamat vihollisen teltat palamaan, Calder ei voinut olla enempää tyytyväinen. Hänen oma elementtinsä ei tämän kanssa toimisi, joten hän välttyisi aseensa taikavoimien käyttämiseltä. Ei häntä ajatus sillä olisi vaivannut, etteikö prinssi uskonut omiin kykyihinsä, mutta veden voimat olivat toisinaan myös hyvin paljon sidoksissa ympäristöönsä, eikä nuori mies halunnut laiskana nähdä ylimääräistä vaivaa. Sen sijaan, että olisi kastellut viholliset, hän päätti, että olisi hauskempaa vain laittaa nämä kastelemaan itse housunsa. ”Näyttää siltä, että päästään heti toiminnan keskelle”, prinssi naurahti Laucianille.

Hiljaisen naisen tullessa tarjoamaan jotain kasviamuletteja Calder otti sen kohteliaasti kiittäen vastaan, vaikka ei juuri ymmärtänyt, mitä hänen oksalla kuuluisi tehdä. Sphintus prinssin harteilla seurasi koko ajan naista katseellaan tämän tullessa hänen isäntänsä lähelle, ja kosketti kielellään oksaa haistellakseen sitä. Naisen jatkaessa matkaansa käärmeen kiinnostus katosi kuitenkin heti. Prinssi päätti laittaa oksan satulalaukkuunsa ja toivoi amuletin toimivan myös sieltä käsin. Ehkä joku nerokkaampi olisi osannut hyödyntää oksaa paremmin? No, meni jo.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.10.2018
17:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Kun puheeksi tuli esteiden luominen heidän ja vihollisien väliin, esitti Mireya, että hän voisi luoda esteitä käyttäen apunaan puita ja köynnöksiä, johon vanhempi mies Astoirwenista sanoi, että idea oli hyvä ja siitä olisi apua. Kyllähän tuo Raufinkin korvaan kuulosti ihan näppärältä idealta nyt kun tosiaan mietti. Ihme ja kumma kyllä moisista rehuista saattoi olla jopa oikeastikin apua joskus. Ihan hyvin ajateltu Raufin mielestä. Tosin, kun Rauf oli juuri kehumassa Mireyaa hyvästä ideastaan, koska olihan se toimiva, oli Raufin se pakko myöntää, niin prinsessapa päätti vetää herneen nenään siitä, että Rauf oli viskonut sen Galenan antaman risun pöpelikköön. Mireya ihan tosissaan kysyi, että hakisiko Rauf sen risun takaisin. Siis näyttikö Rauf Mireyan mielestä siltä, että menisi jostain pöpeliköstä sitä tosissaan etsimään? Ei Raufilla ollut mitään kiinnostusta alkaa kaivelemaan sitä ties minkä oksan, risun, roskan ja heinän seasta. Mireya puolestaan jatkoi siihen seikkaan, että metsäläinenhän halusi vaan hyvää hyvyyttään auttaa heitä ja risut ikään kuin auttaisivat näkymättömissä pysymiseen. Uskoiko hän itsekään moista moskaa? Raufia ei ollut koskaan taikuudet tai magia kiinnostanut eikä hän uskonut sellaisten oikeasti toimivan, koska ainakaan toistaiseksi kukaan ei ollut onnistunut todistamaan kykyjään Raufille, joten punapää ei uskonut tämänkään maagin rehujen auttavan asiaa. Mutta seuraavaksi Mireya veti seuraavan kortin pöytään, joka oli se, että nythän he kaikki varmasti paljastuisivat, jos Rauf ei risua matkaansa huolisi ja lisäksi käytöstavat sanoivat toista. No Rauf ei ollut etikettien perikuva, se oli karu totuus, vaikka pääpiirteittäin käytöstavat tiesikin, mutta ei hän nyt kuitenkaan kenenkään mieliksi välittänyt taipua ja nytkin Raufin tehtäviin ei kuulunut miellyttää Mireyaa tai ketään muitakaan matkalla, vaan olla henkivartijana eli Mireyan suojelijana eli holhokkina.

"Teidän korkeutenne... Uskon pärjääväni ilmankin kyseistä... kapinetta. Ja tietänethän hyvin, etten usko moisiin taikuuksiin tai magiaan, koska harva omien tietojeni mukaan on toiminut. En ole oikein vakuuttunut ja entä, jos rehu ei toimikaan? Toisekseen, viholliset tietävät jo meidän olevan täällä ja he tietävät, ettemme aio jäädä tänne lorvimaan, joten olinpaikkamme tiedetään jo ja kun muuri hajoaa, paljastamme olinpaikkamme lopuillekin, jotka eivät sitä välttämättä sattuneista syistä tarkasti tietäisi vielä. Toisin sanoen... prinsessa Mireya... meillä ei ole salaista olinpaikkaa enää eikä taida olla koskaan ollutkaan. Kolmanneksi, en tietojeni mukaan ole ainoa, joka ei ottanut sitä vastaan. Nainen tuolla kieltäytyi siitä kokonaan eikä edes ottanut rehua vastaan. Neljänneksi, prinsessa hyvä... en tiedä enää, missä se on muuta kuin, että tuolla jossain pöpelikön keskellä pimeässä. Toisin sanoen, olen hyvin pahoillani, mutta joudun vastaamaan kysymykseesi amuletin hakemisesta takaisin kielteisesti", Rauf vastasi Mireyan kysymykseen mahdollisimman kohteliaasti tai niin kohteliaasti kuin koskaan vaan osasi, mutta ei häntä oltu tehty hoviin ja etikettien keskelle. Kyllä häneltä henkivartijan hommat sujuivat kiitettävästi tai jopa erinomaisesti ja se taisi olla enää ainoa syy, miksi Raufia viellä hovissa jaksettiin katsoa, mutta ei hän ollut ihmisenä kenenkään mielistelijä tai nöyristelijä ja hän uskoi enemmän omiin kykyihinsä kuin rehujen maagiseen voimaan. Mutta Mireya oli kuitenkin taas yhtä hymyä, kun oli seurannut sitä, miten suurin osa porukasta kyllä otti sen risun vastaan ja elämä hymyili jälleen.

Mutta se siitä risusta, koska seuraavaksi takaisin oikeaan asiaan ja siihen suunnitelmaan tai lähinnä siihen, miten se kahtiajako oikein tulisi toimimaan. Viramiriin menijät koostuivat dehrahilaisista. Heidän lisäkseen ryhmään kuului prinsessa Skyler henkivartijoineen, Gerosin prinsessat ja henkivartija sekä Mireya, Galena ja valitettavasti se koski myös Raufia. Sitä pettymyksen määrää, kun vihdoin olisi ollut tiedossa jotain oikeasti kiinnostavaa ja sitten loput, joita ei mainittu, pääsisivät pitämään hauskaa ja Rauf jäi luuserien jengiin. Rauf oli kateellinen heille, jotka hyökkäystehtävän saivat, koska hänen taitonsa menisivät hukkaan moisella retkellä, vaikka toisaalta... kaiketi se niinkin oli, että taistelutaitoisia tarvittaisiin myös Viramiriin menejiin, mutta tästä kaikesta huolimatta Rauf oli pettynyt. Mutta koska olisi vähintäänkin lapsellista alkaa mankumaan ja valittamaan vastaan, päätti Rauf mieluummin olla hiljaa ja tyytyä kohtaloonsa. Ehkä hän pääsisi parempiin hommiin seuraavan valtakunnan suhteen, jos tämän suunnitelman jälkeen olisi enää mitään toista valtakuntaa pelastettavana ylipäätään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.10.2018
10:50
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena oli saanut pahalta suojaavat amulettinsa valmiiksi ja jakanut niitä muille samalla kun sotimisesta paremmin tietävät suunnittelivat jatkoa. Valitettavasti kaikki eivät olleet tarpeeksi älykkäitä ottaakseen amulettia vastaan. Gerosin maagi tosin sanoi hoitavansa suojaukset aivan omilla taidoillaan, joten oli vain toivottava, että nainen osasi asiansa. Suurin osa kuitenkin otti lahjan vastaan ja Galena ei kyllä ymmärtänyt, miksi eivät olisi ottaneet. He saivat sen ilmaiseksi, se suojaisi vihollisen maagien magialta ja auttaisi huomaamattomana pysymisessä. Jos he eivät uskoneet amuletin toimivan, se ei ollut kovin iso tai painava kannettavana mukana siitä huolimatta, koska mitään pahaa sen pitämisestä tuskin seuraisi. No toki jos he kuvittelivat Galenan kironneet amuletit, mutta miksi hän niin olisi tehnyt ja hän piti itselläänkin yhden.

Kaikkein tökeröimmin käyttäytyi Mireya-neidin henkivartija, joka totesi, että kaikkihan risuja halusivat ja otti amuletin vastaan, mutta viskasi sen menemään. Miksi? Olisi ollut ottamatta. Miten metsässä piti kasvaa, että heitti toisen vaivalla tekemän lahjan pusikkoon tuosta noin vain? Jopa caenezhilaiset olivat ottaneet amuletit vastaan, vaikka prinssi olikin melkein syönyt omansa… ja ihan metsässä kasvanut Galenakin oli, mutta ymmärsi silti, ettei noin kukaan järkevä ihminen toiminut. Mireya-neitikin huomasi vartijansa puutteelliset tavat ja huomautti asiasta, kun Galena oli niin tyrmistynyt moisesta epäkohteliaisuudesta, ettei osannut sanoa mitään. Neiti pyysi miestä hakemaan amuletin takaisin, mutta mies kieltäytyi, koska hän pärjäsi ilmankin eikä uskonut Galenan osaavan omaa alaansa ja mitä jos risu ei sitten toimisikaan? No ei mitään, samahan se oli jos ei ottanut kuin olisi ottanut toimimattoman amuletin, joten mitä Rauf kuvitteli häviävänsä? Ja vihollinenhan tiesi jo, että he olivat täällä, joten he eivät huomaamattomina pysyisi vaikka olisi taskut täynnä amuletteja. Ja lisää syitä sateli, koska eihän Gerosinkaan maagi huolinut amulettia ja lisäksi mies ei enää löytäisi amulettia pimeässä. ”Nainen ei huolinut amulettia, koska on itsekin maagi ja kykenee tekemään omat suojauksensa. Ja amuletti ei konkreettisesti tee kenestäkään näkymätöntä, mutta se auttaa huomaamattomissa pysymistä ja etenkin estää vihollisen maageja havaitsemasta meitä esimerkiksi paikannusmagian avulla.” Galena selitti hivenen närkästyneenä. Ei häntä haitannut, jos mies ei uskonut magiaan tai hänen taitoihinsa, mutta oliko silti pakko osoittaa sitä niin selvästi?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.10.2018
11:03
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine kuunteli Dorianin suunnitelmaa, jonka tämä antoi taas kuin tarjottimella. Onneksi Farran otti hänet mukaansa, helpotti huomattavasti kun oli joku matkassa, joka tiesi tilanteen kuin tilanteenkin suhteen, mitä pitäisi tehdä. Ja varmasti muitakin oli, jotka osasivat, mutta Dorianin Caine vain tiesi sen verran hyvin ja oli Farranilta kuullut paljon enemmän, että tiesi miehen osaavan. Suunnitelmassa päästiin jo sen verran pitkälle, että ryhmäjako saatiin tehtyä. Cainea ei haitannut päästä hyökkäysryhmään, vaikka hänelle olisi kelvannut kumpi tahansa ihan hyvin. Oli hän osannut jo odottaa, kun tulinuolet otettiin puheeksi, että he olisivat Jeremyn kanssa hyökkäämässä. Dorian ja Farran nyt tietenkin olivat itse siinä ryhmässä myös, joten mikä hätä tässä oli, kun Dorian johti? No ehkä jos Farran aiheuttaisi tulipalon ja se leviäisi käsistä, Caine ei tiennyt miten vaikea miekalla oli hallita tulta.

Hän keskittyi kuitenkin pian Estarin seurueeseen, jossa oli selvästi ongelma meneillään, kun prinsessa henkivartija oli viskannut fiksusti taikakalunsa menemään ja loukannut maagia ja prinsessa häpesi selvästi tämän käytöstä ja käski miestä etsimään risun pusikosta, mutta mies ei suostunut. Koska Caine oli jo itse joutunut hiukan häpeämään Jeremyn käytöstä, hän ymmärsi miltä Estarin prinsessasta tuntui ja oli hävytöntä mieheltä saattaa nuori nainen tuollaiseen tilanteeseen. Olisi vain ottanut risun ja kiittänyt ja laittanut taskuun, mitä se häntä olisi haitannut? Caine päätti auttaa tulevaa hallitsijatoveria, vaikka ehkä tilanne nyt ei ollut niin paha. Silti hän ei pitänyt siitä, että näin alkuvaiheessa jo tuli vänkäämistä typeristä asioista. Niin hän ojensi Gwaedin ohjaksia Jeremylle. ”Pidätkö Gwaedia hetken? Kiitos, olet paras!” Caine sanoi ja jätettyään hevosensa, meni hakemaan sen risun sieltä puskasta, koska hän oli mestari löytämään pusikosta mitä tahansa, sen verran monta kertaa oli joutunut hukkaamiaan tavaroita hankalista paikoista etsimään. Ja pien amuletti löytyikin, ei se kovin pitkälle ollut mennyt. Sitten Caine meni palauttamaan amulettia miehelle. ”Anteeksi, mutta pudotit tämän. Pidä siitä jatkossa parempaa huolta.” Caine sanoi ojentaen amulettia miehelle ystävällisesti hymyillen, vaikka mieli olisi tehnyt paiskata amuletti miehen naamaan ja sanoa muutama valittu sana, mutta ei hän nyt riitaa tullut haastamaan vaan auttamaan neitoa hädässä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.10.2018
13:55
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Metsäläismaagi veti Raufin suhteen seuraavaksi herneet nenäänsä ja Rauf ei vaan voinut käsittää moista, kun kyseessä oli pelkkä risu. Hän ei uskonut, että risussa olisi moisia voimia. Eivät ne koskaan toimineet ja huijarimaageja riitti. Ja sitten niitä, joilla oli kyllä voimia, jotka toimivat, mutta kiusasivat niillä vaan viattomia. Raufilla oli kummankin luokan idiooteista kokemusta, joten ei vaan luottanut moisiin enää, joten koki parhaakseen hankkiutua risusta eroon, mutta eiväthän naiset koskaan mitään tajunneet. Mutta kuitenkin sen metsäläismaagin valituksiin siitä, että se toinen nainen ei ollut ottanut amulettia siksi, koska osaisi itsekin tehdä suojauksensa. "Hienoa... Ja minä kykenen kyllä puolustamaan itseäni ilman apujakin, kiitos huolenpidosta", Rauf totesi asiaan metsäläismaagin selittäessä vielä, mitä voimia hänen risunsa oikein kantoivat. Mutta kuka noista nyt oikeasti tiesi? Risuissa ei välttämättä ollut mitään voimia tai sitten juuri risujen takia he voisivat myös paljastua. Entäpä, jos metsäläinen ei osannut hommaansa, vaikka kuinka yritti leikkiä osaavansa? Kaikki vaan luottivat häneen? Mistä nainen edes oli tupsahtanut yllättäen tänne? Sitäkää Rauf ei ymmärtänyt.

Mutta sitten seuraavaan, koska ilmeisesti Caenezhinkin prinssi oli vetänyt pahemman kerran herneet nenäänsä siitä, ettei Rauf ollut ottanut metsänaisen risuja vastaan, kun tämä jo seuraavaksi tyrkytti risua takaisin Raufille hymyssäsuin, vaikka näyttikin siltä, että halusi vähintäänkin vetäistä turpaan. Risun takia? Rauf ei ymmärtänyt yhtään teinejä tai naisia. Eihän teineistä ja naisista ollutkaan muuta kuin haittaa. Mutta prinssin saatesanat olivat ne, että Rauf oli tainnut pudottaa jotain ja jatkossa siitä pitäisi pitää parempaa huolta. "Kas, se löytyi. Kiitos, Teidän korkeutenne... Pidän siitä seuraavalla kerralla parempaa huolta", Rauf tokaisi, muttei voinut kuitenkaan uskoa, miten kolme ihmistä oikein jaksoi kitistä yhdestä risusta. Rauf päätti tällä kertaa pitää risun, koska ei jaksanut enää sitä, että joku ottaisi risusta moisen ongelman. Helvetti olisi varmaan pahemmin irti, jos hän olisi syöttänyt risun hevoselleen, mutta kaikkien onneksi risu löytyi ja ehkä toivottavasti hernekin putosi kaikkien kolmen nenästä tämän myötä. Rauf tunki risun satulaukkuunsa, koska taskuja ei ollut ja hän ei meinannut risut käsissä Dehrahiin astella. Tai ehkä vihollista olisi voinut viskata sillä. Ehkä vihollinen olisi parhaimmassa tapauksessa hämääntynyt moisesta.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.10.2018
15:14
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi oli suurimmalta osalta seurannut suunnitelman tekoa, mutta hänenkin huomio siirtyi hetkeksi, kun Estarin prinsessan luona alkoi tapahtua jotain. Hän nopeasti ymmärsi, että tämän henkivartija oli heittänyt tälle tarjotun suojausamuletin menemään. Arvostelevasti Akinyi kohotti kulmiaan, mutta oli pudota hevosensa selästä, kun mies ilmoitti yhdeksi pointikseen sen, ettei nainen itsekään ollut ottanut amulettia vastaan? Mitä, kuinka asia mitenkään häneen liittyi? ”Anteeksi, mutta arvostaisin, jos et vetäisi minua väitökseenne mukaan”, nainen ilmoitti tahallaan kuuluvasti. Hän tunsi olonsa suorastaan loukatuksi, kun hänestä yritettiin tehdä tuon röyhkeän miehen epävirallista rikoskumppania. ”Ja ihan vain tiedoksenne, nuori herra, aina ei ole edes suotavaa yhdistää erilaisia maagisia elementtejä keskenään täysin varomattomasti. Ne voivat aiheuttaa ei-toivottuja tuloksia, ja oma magiani on sille varsin herkkää. Ja sen lisäksi, en minäkään luota keskenkasvuisiin, käytöstavoiltaan puutteellisiin kakaroihin, jotka kuvittelevat selviävänsä vain rautaa ja terästä heiluttamalla.”

Oliko Akinyi vetänyt kokonaisen kurpitsan nenäänsä tapahtuman johdosta? Totta pirussa oli. Nuori mies oli onnekas, ettei Akinyi äitinsä tavoin ollut alkanut kasaamaan oljista voodoo-nukkeja, kun oli löytänyt maagiset taipumuksensa. Caenezhin prinssi nähtävästi kuitenkin päätti ratkaista tilanteen löytämällä tuon amuletin. Akinyin mielestä mies oltaisiin voitu jättää löydettäväksi ja unohtaa sille tielleen, mutta kai Estarinkin prinsessa jonkun tarvitsi suojakseen. Itsekseen tuhahtaen Akinyi päätti antaa asian jäädä siihen, mutta muistaisi jatkossa, että hän saattaisi joutua selittelmään päätöksiään vähemmän ajatteleville taulapäille.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 13.10.2018
14:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf oli nyt varma, että se risuongelma oltaisiin selätetty lopullisesti, kun risu kuitenkin oli lopulta taas löytynyt ja se oli matkassa mukana niin kuin Mireya oli asian halunnut olevan, joten ongelmia sen suhteen ei olisi enää. Mutta ei, ei suinkaan. Tästä ei selvästi päästy helpolla, koska seuraava, joka veti ongelman asiasta, oli se naismaagi. Se kyseinen, joka ei ollut myöskään ottanut risua vastaan. Rauf ei voinut ymmärtää, mikä hänenkin ongelmansa oli, mutta vastaus oli selvä: hän oli nainen. Nainen ilmoitti pikkumaisesti niin, että varmasti sai huomiota ilmoituksellaan, että arvostaisi kovasti, jos Rauf ei vetäisi häntä väitöksiinsä mukaan. "No voi anteeksi, pahoitinko mielesi, oi suuri ja mahtava maagi? Ei ollut tarkoitus, mutta en voinut mitenkään tietää, että olet noin herkkä nainen. Syvät pahoittelut, en tee enää toiste samaa virhettä", Rauf totesi sarkastiseen sävyyn, koska ei jaksanut enää leikkiä edes kohteliasta, koska häntä otti päähän kovasti se, että kaikki ottivat asiasta nyt ongelman itseensä pelkän risun takia. Rauf olisi ymmärtänyt yskän, jos olisi oikeasti tehnyt jonkun todella vakavan virheen ja johon olisi vetänyt sivullisen mukaan, ettei itse näyttäisi niin syylliseltä. Mutta kun kyseessä oli ollut vaan pelkkä risu ja Rauf oli vaan sanonut, ettei herneen nenäänsä vetänyt nainenkaan ollut ottanut risua vastaan. Joku kohtuus nyt hei! Ei se ollut maailman loppu kuitenkaan, mutta ilmeisesti olikin. Ja mitä nainen siitä Raufille itki ja valisti, kun oli itsekin törkeästi torjunut risut?

Muttan kun Rauf taas meni uskomaan liian aikaisin, että nainen ja muut pitäisivät nyt päänsä kiinni siitä risusta, mutta ei. Naismaagi jatkoi edelleenkin eikä hänellä ilmeisesti ollut tarkoituskaan lopettaa. Tällä kertaa nainen halusi ilmeisesti kertoa jotain maagisia neuvojaan, joita kukaan ei edes pyytänyt. Mutta neuvot menivät niin, ettei aina kannattaisi yhdistää erilaisia maagisia elementtejä keskekään täysin varomattomasti. "Onneksi tässä ei sellaisia ollut kuin ilmeisesti sinun hermojesi verran", Rauf totesi kyllästyneesti koko touhuun, koska ei voinut enää ymmärtää. Siis kyseessä oli vaan yksi risu, jota Rauf ei ollut ottanut vastaan tai oli, mutta oli heittänyt sen pois, koska koki osaavansa puolustaa itseään ilman risuja ja loppujen lopuksi risu kuitenkin oli taas mukana. Luulisi, että kaikki olisi taas hyvin, mutta ei ollut. Nainen vaan jatkoi ja jatkoi ja seuraavaksi nämä maagiset elementit saattoivat aiheuttaa ei-toivottuja tuloksia ja hänen magiansa oli varsin herkkää sille. "Siinä tapauksessa kehotan sinua opettelemaan voimien käyttöä paremmin ja aukoa sitten vasta päätäsi, jos voimasi kerta tuottavat liian herkästi ei-toivottuja tuloksia", Rauf lohkaisi eikä jaksanut oikein edes miettiä, mitä sanoi ja loukkasiko niillä jotakuta, mutta eihän tämä ollut tosikaan. Nainen ei lopettanut sitten millään vaan marmatus sen kun vaan jatkui, joten lopulta Rauf antoi naisen olla ja leikki, ettei häntä edes olisi olemassa. Ärsyttävä akka! Raufin niin teki mieli vääntää naiselta niskat nurin. Olisipahan ainakin taas rauha maassa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 13.10.2018
14:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Hyvä on, vaihtakaamme kurpitsa koko pelloksi. Akinyi järkyttyi, kuinka röyhkeästi nuori mies vastasi hänelle. Kuitenkin sen sijaan, että olisi näyttänyt mitään kasvoillaan, hänen katseensa muuttui jäiseksi, ja nainen sai hillitä itsensä, ettei kironnut Estarin prinsessan henkivartijaa sille paikalleen. Ehkä olisi vain parannus, jos joku sitoisi tuon röyhkimyksen suun umpeen pysyvästi. Nopeasti hän vilkaisi myös julmalla katseellaan itse prinsessaa, kuinka tämä kehtasi kuljettaa mukanaan jotakuta noin huonotapaista? Olkoonkin, ehkä Akinyi itsekään ei ollut tilanteessa ollut kaikista tahdikkain, mutta mies oli ehdottomasti vetänyt siinä pidemmän korren, epäillen jopa lopuksi maagin kykyjä. Loukkaantuneesti hymähtäen nainen käänsi katseensa pois, tästä lähin tuo mies olisi hänelle ilmaa, sanoisi tai tekisi tämä mitä tahansa. Mutta varokoot, jos tämä typeryydessään saattaisi toisen Akinyin suojelemista prinsessoista vaaraan, mitä nainen ei piutänyt ollenkaan mahdottomana, silloin tummahipiäinen maagi kostaisi ja ankarasti. Sen sijaan hän kuitenkin päätti alkaa jo suunnittelemaan mielessään, mikä olisi paras tapa toimia, että muuri saataisiin hajotettua, mitä loitsukiveä hän käyttäisi?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.10.2018
18:29
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Dorian ei tiennyt, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä osa porukasta oli keskittynyt ihan johonkin muuhun kuin tähän tärkeämpään asiaan. Estarin porukalla oli ongelmia, kun henkivartija ei halunnut suojelevaa oksanpätkää itselleen ja kypsästi heitti sen menemään, mistä naisväki tietenkin hermostui, eli prinsessa ja amuletin antanut noita. No ei Doriankaan taikavarpuun uskonut, mutta tuskin siitä nyt haittaakaan oli ja jos oli, heidän tilanteensa oli jo sellainen, että he olivat altavastaajia, joten paljon pahemmaksi oksa ei tilannetta enää voinut tehdä. No sitten Caine päätti tunkea nokkansa taas muiden asioihin, kuten tällä oli tapana tehdä. No kun Caine oli saanut oksan palautettua ja henkivartija lupasi pitää siitä huolen ja Caine oli palaamassa Jeremyn luo ja olisi voinut kuvitella, että valtakunnassa oli taas kaikki hyvin, paitsi ettei yhdessäkään ollut mikään asia kovinkaan mallikkaasti, niin ei. Koska Gerosin maagi päätti alkaa nyt ilmaisemaan mielipahaansa jonkin kurjan amatöörihenkivartijan sanomisiin. Ja tämä henkivartijan irvikuva taas päätti ilmaista itseään erittäin sopivasti ja jo oli melkein riita pystyssä. Siis yhden oksan takia. Oksan. Kun heillä olisi ollut tässä muuri vallattavana ja esimerkiksi melkoinen vihollislauma hoidettavana. Niin tämä kuninkaallinen retkikunta koki tarpeellisemmaksi kinastella oksasta. Caine ei edes yrittänyt peitellä pettymystään ja läimäisi hiukan turhan dramaattisesti kämmenen otsaan. ”Voi hyvä tavaton teidän kanssanne…” Hän mutisi, kun Estarin korkea-arvoinen henkivartija oli tuonut pahoittelunsa julki. Gerosin prinsessa näytti vain äärimmäisen tyrmistyneeltä ja vilkuili huolestuneesti henkivartijaansa peläten varmaan tämän alkavan saman tien noitumaan Estarin prinsessan henkivartijaa.

Ennen kuin tilanne äityisi pahemmaksi, Dorian päätti viedä keskustelua taas oikeaan suuntaan. ”Jos olette saaneet tämän asian käsiteltyä, voisimme mahdollisesti jatkaa taas siihen toisarvoisempaan aiheeseen, eli miten emme ehkä heti kuole muuria ohittaessamme, jos teille suinkaan sopii?” Dorian aloitti ja odotti hetken. ”Hienoa, joten siis etenemismuodostelmiin. Aloittakaamme Viramiriin lähtijöistä. Luonnollisesti prinssi Dakarai ja sir Chatha kulkevat kärjessä, koska toimivat oppaina. Heidän taaksensa laittaisin Prinsessa Skylerin ja tämän henkivartijan suojaamaan sivustoja, eli toinen rivistön toisella puolella ja toinen toisella. Keskelle tätä rivistöä laittaisin Gerosin prinsessat ja arvon maagin. Taaimmaiseksi laittaisin Estarin prinsessan seurueineen, ihan vain siitä syystä, että esteiden luominen olisi helpompaa takimmaisimpana kulkiessa. Ja yrittäkää pysyä sovussa, muurin takana on ihan tarpeeksi väkeä vaanimassa henkeänne, että teidän tarvitsee tieten tahtoen järjestää sitä itse.” Dorian selitti, koska ei enää ollut kovin vakuuttunut, että Gerosin ja Estarin väkeä kannatti laittaa samaan ryhmään.

”Mitä toiseen ryhmään tulee, järjestäisin itseni ja prinssi Farranin eteen, lähinnä siksi, ettei Astoirwenin ase kärvennä kaikkia muita edellä kulkijoita poroksi.” Dorian jatkoi, vaikka myös oman kokemuksensa takia ja siksi, että he ehkä ratsujensa koon ja varusteitten ja oman kokonsa takia olivat ehkä vaikuttavin ilmestys ja tarkoitus oli saada huomio nopeasti. ”Meidän taakse sivustoille laittaisin prinssi Calderin ja vakoojamme, heidän taakse keskelle prinssi Nathanaëlin ja tämän palvelijan, sivustoille tälle riviin uloimmiksi Caenezhin prinssin ja tämän henkivartijan tukemaan jousillaan ja nuolillaan hyökkäystä. Takimmaiseksi prinssinsä taakse vielä sijoittaisin Nierdalesin prinssin henkivartijat. Onko jollain jotain kysyttävää tai jotain huomautettavaa, joka vaikuttaisi järjestykseen?” Dorian jatkoi asiansa loppuun.

// Täs on vielä paremmin hahmotettuna ehkä noi järjestykset: https://aijaa.com/hPmGie

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 13.10.2018
20:13
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Avalon seurasi katseellaan naista, joka kiersi ojentamassa jotain risuja tai varpuja vuorollaan kullekin. Avalon otti risun vastaan kumartaen, ja kiinnitti sen takkinsa napinläveen. Prinssi Nathanaël otti varvun vastaan nyökäten kiitokseksi, ja Avalon siirtyi auttamaan, tai oikeastaan kiinnittämään, prinssinsä varvun tämän liiviin, antaen samalla rohkaisevan hymyn ja taputuksen tämän olalle.

Sillä aikaa, kun Avalon oli huolehtinut varpujen turvallisesta kiinnityksestä itselleen ja prinssilleen, toinen ryhmä, Estarin joukko, oli aiheuttanut jonkin kohtauksen varpujen vastaanottamisesta ja syrjään heittämisestä. Avalon naksautti kieltään paheksuvasti, miten prinsessan henkivartija kehtasi käyttäytyä noin, hänhän häpäisi prinsessansa! Korkeassa ja näkyvässä asemassa tulisi aina ajatella, miltä näyttää, ja sitten heti korkea-arvoisen henkilön lähimpänä palvelijana oli melkein tärkeämpää antaa hyvä vaikutus itsestään, jottei tahraisi palveltavansa mainetta samalla. Kerrassaan... Tosin Gerosin henkivartija olisi myös voinut olla heittämättä lisää polttopuuta liekkeihin, mutta tilanne oli nyt mikä oli.

Lopulta riiteleminen loppui, ja Dorian-herra pääsi kertomaan viimeiset yksityiskohdat suunnitelmastaan. Avalon päästi pienen helpotuksen huokauksen kuullessaan saavansa pysyä prinssinsä rinnalla. Ja kaiken lisäksi kaksosetkin olisivat heti heidän takanaan. Nierdalensin väellä ei pitäisi olla järjestykseen valittamista. Avalon veti satulalaukustaan kirjoitusvihkonsa musteineen ja kynineen, ja alkoi nopeasti kirjoittamaan suojaustarkoituksiin sopivia riimuloitsuja, ja joitakin hyökkäysloitsuja, jotta niitä olisi tarvittaessa valmiina käyttöön.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 13.10.2018
20:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian nyökkäsi lähes huomaamattomasti Calderin annettua hänelle minimaalisen selityksen siitä, mistä puhuttiin hänen ollessaan muualla. Harmillista, että hän oli jäänyt paitsi aseiden kykyjen selityksestä, se olisi ollut mielenkiintoista kuultavaa. Noh, Calder selittäisi tärkeimmät tiedot niistä myöhemmin. "Jep, ja mielummin kyllä taistelenkin kuin leikin vartijaa", Laucian vastasi Calderille punniten samalla kävelykeppiään kädessään. Sitten joku toisen kuninkaallisen mukana olevista naisista tuli tarjoamaan jotain risua, jonka Laucian otti vastaan ja sujautti sen yhteen monista taskuistaan. Eihän se nyt mitään painanut, vaikka se ei toimisikaan luvatulla tavalla.

Seuraavaksi kaksi ryhmää tappelivat keskenään risujen ottamisista ja ottamatta jättämisistä. Laucian vilkaisi Calderia ja pyöräytti silmiään sanoakseen "ja näin hemotellut kakarat ovat jo toistensa kimpussa". Hän ei sanonut ääneen mitään, sillä hän ei halunnut, että joku päättäisi vetää hänet mukaan riitaan. Laucian tarkasti kävelykeppinsä, että se olisi käyttökunnossa, kun sille tulisi tarvetta. Ei hän ollut varma, voisiko metsärastastus edes mitenkään rikkoa tai sotkea sitä, mutta ei hän kyllä ennen tätä retkeä ollut rastastanut, joten ehkä siinä voisi tulla jotain? No, tällä kertaa kepissä ei näyttänyt olevan vikaa. Lopulta Dorian pääsi jatkamaan suunnitelman selittämistä, vai olisivat he Calderin kanssa heti Astorwenin perässä. Laucian nojautui keppinsä varaan odottamaan, vetäisikö joku ongelmaa vielä jostain, vai pääsisivätkö he kohta jo liikkeelle.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!