Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 27.10.2018
17:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Minun alallani oppii miettimään asioita nopeasti jaloillaan", Laucian vastasi kohauttaen olkiaan Calderille. "No, jos käskyt liittyvät Chatoniin, en ole vielä kertaakaan jättänyt niitä täyttämättä", Laucian vastasi, jättäen vastauksen tarkoituksella ympäripyöreäksi. Ei olisi hyvä, jos hän muistuttaisi Calderia huonoista hetkistä tässä vaiheessa, silloin seuraava viivytys olisi Calderin takia.

"Selvä, enemmän syytä olla tulematta mukana tapaamaan hallitsijoita, kuolisin tylsyyteen ennen kuin edes kolme ensimmäistä olisi tervehtinyt arvon kruunupäätä", Laucian nurisi. Ei sillä, että hän muutenkaan olisi ollut halukas tapaamaan kuninkaita ja kuningattaria.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 27.10.2018
20:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder naurahti Laucianin sanoille, sillä hän ei epäillyt näiden todenperäisyyttä ollenkaan. Ja jotenkin se teki asiasta vain hauskemman nuoren miehen mielestä. Kun varas kuitenkin mainitsi prinssin pikkusiskon, harvinainen, aidosti lempeä hymy nousi prinssin kasvoille. Hän ymmärsi kyllä, että jos Lilianista oli kyse, hän itse olisi valmis tekemään tytön puolesta mitä tahansa, ja asia oli kaiketi samantapainen varkaan kohdalla, joka oli saanut katsoa näiden kasvua erityisen läheltä muutamat viime vuodet. ”Niin... Hetkinen, et kai vain kuvittele mitään mahdottomuuksia tuossa harmaantuvassa päässäsi?” prinssi kysyi yhtäkkiä. Häntä ei kiinnostanut, kuinka kaukaa haetulta ajatus kuulosti, hänen oli oltava varma asiasta. Hieman nyrpeästi hän kääntyi varkaan puolen, tarkkaillen tämän kasvoja, ettei mies valehtelisi hänelle päin naamaa.

”Jätät siis minut tylsistymään yksin? Kiitos tästä”, Calder huokaisi, jo nyt uupuneena pelkästä ajatuksesta tavata toisten valtakuntien vallanpitäjiä. No, onneksi se toivottavasti ei olisi tapahtumassa ihan hetkeen. Kyllähän sota piti voittaa, mutta juuri nyt sillä ei ollut Calderin mielestä mitään kiirettä, jos se tarkoitti hovikäytökseen palaamista edes hetkeksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.10.2018
12:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Kun Marcella oli taas hienosti siirtänyt vastuun muille, koska ei itse tässä stressissä kyennyt tekemään päätöksiä tai valintoja, Akinyi oli sitä mieltä, että kiven voisi sitoa Freyjan varusteisiin. Tällöin se rauhoittaisi hevosta ja vähentäisi säikähtämistä. Kuulosti hyvältä, Marcella ei kaiken lisäksi halunnut vielä pudota villiintyneen hevosen selästä, hän ei ollut kovin häävi ratsastaja. Koska hänellä harvoin oli aikaa ratsastella huvin vuoksi, ja silloinkin vain rauhallisia ratsastusretkiä, eikä mitään kilpa-ajoa ja sotatoimia. Ja noin yleensä hän matkusti ihan vaunuissa, eikä ratsastanut alkuunkaan. Lisäksi Akinyi kysyi, halusiko Marcella, että Terisen ratsun varusteisiin kiinnitettäisiin myös suojakivi. No Terise oli parempi hevosen käsittelijä, mutta ei vara venettä kaataisi. ”Kiitos, ei siitä haittaakaan olisi, parempi varautua kaikkeen.” Marcella vastasi, sillä jos se auttoi Teriseä pysymään paremmin turvassa, hän ei vastustaisi. Hänen henkivartijansa sitoi jo kiveä kiinni Freyjan varusteisiin ja pian oli hevonenkin suojattu. Harmi, että nuolilta se ei suojannut, ja Marcellaa hieman harmitti, ettei hänellä ollut hevoselleen kovin hyviä suojia, kuten muutamien hiukan paremmin sotaa ymmärtävien ratsuilla oli.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.10.2018
12:25
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli kyllä sanonut Jeremylle, että tämä voisi käyttää hänen välineitään omien nuoliensa tekoon, mutta toisaalta, hän oli aika valmis omiensa kanssa jo. ”Tai ota sinä vaikka nämä, niin teen itselleni uudet, nyt kun pääsin vauhtiin, en kuitenkaan jaksaisi vain odottaa tekemättä mitään.” Hän sanoi, Farranistakin oli iso apu toimiessaan henkisenä tukena tai työn valvojana ilmeisesti. No onneksi Caine oli paras, eikä tarvinnut muiden apua. Kyllä hän nyt omat nuolensa osasi valmistaa. Hän haki uudet nuolet ja tarvikkeet ja jatkoi öljyttyjen kankaiden sitomista nuolen päihin, sillä välin, kun muut rupattelivat mukavia ja Dorian mietti varmaan todennäköisyyksiä sille, että he selviäisivät hengissä edes yhden yön yli. Mutta hienosti tietenkin, olihan heillä hyvä suunnitelma ja muutenkin yllätysetu puolellaan ja yliluonnolliset aseet. Lisäksi heillä oli parantajia, jos joku ottaisi osumaa. no jos joku kuolisi, niin sille ei oikein sitten mitään voinut, mutta Cainesta heillä oli ihan hyvät mahdollisuudet selvitä tästä ensimmäisestä oikeasta taistelusta. Cainekaan ei kuitenkaan ehtinyt pahemmin osallistua puolustukseen, koska vihollinen ei ollut päässyt Caeneen asti vielä, kun Caine lähti. Hieman harmitti, sillä hänellä olisi ollut oma jousiosasto komennuksessa, jos hän olisi ehtinyt osallistua sotaan. No kun taas ajatteli, tämän retken onnistumisesta tulisi enemmän mainetta ja kunniaa, kuin puolustuksen ylläpitämisestä muurilla. Kun mietti, että Caene oli muutenkin lähes mahdoton valloittaa ulkopuolelta, vaikka siellä ei olisi sotilaan sotilasta puolustamassa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 30.10.2018
17:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Mitä, vaikka näkisin Chatonin muuten kuin kiltasiskona, en haluaisi sinua langokseni mistään hinnasta, sillä tiedän mitä siitä seuraisi. Lisäksi pitkä ikäni tekisi parisuhteista raskaita. Joten voit pyyhkiä tuollaiset ajatukset heti pois seuraavalla kerralla", Laucian vastasi kysymykseen Lilistä, kohdaten Calderin katseen rävähtämättä, todistaakseen ettei valehtele.

"Hei, edes Teidän Korkeutenne ei välttämättä kykene minua suojelemaan, jos joku kuninkaista päättää, että ammattivalintani on tarpeeksi syytä teloituttaa minut siihen paikkaan, kun vallassa oleva hallitsija on lopulta se valtion korkein auktoriteetti", Laucian huomautti Calderin valittaessa hallitsijoiden tapaamisesta. Hän päätti käyttää tässä tilanteessa Calderista arvonimeä, sillä nyt oli kyse prinssi Calderin vaikutusvallasta, eikä niinkään Calderista itsestään. Calder kyllä tekisi kaikkensa, mutta jos vastaan sattuu tarpeeksi päättäväinen kuningas, Laucian ei ollut varma, riittäisikö Calderin parhaatkaan yritykset pitämään hänen päänsä paikallaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 31.10.2018
10:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder tuijotti Lauciania tuimasti, kun tämä sanoi vastauksensa. Hän ei täysin vakuuttunut, sillä prinssin mielestä hänen pikkusiskonsa oli kaikista suloisin koko maailmassa. Kuitenkin hän uskoi varasta tarpeeksi, ettei tämä ainakaan yrittäisi mitään. Eikä tämä sotaretkellä pystyisikään. ”Hyvä on, luotan sanaasi, ainakin toistaiseksi”, Calder totesi varoittavasti, kunnes tuttu, huoleton hymy palasi tämän kasvoille. Ja niin prinssi päätti unohtaa asian, ja antoi mielensä rauhoittua. ”Täytyykin myös muistaa katsoa, josko löytäisin hänelle jotain tuliaisia matkalta… Toivottavasti sota ei ole jokaista toria tyhjentänyt.”

Prinssi irvisti inhoavasti, kuullessaan Laucianin puhuttelevan häntä arvonimellä. Hän puhui samaan tapaan isästään, jota vihasi, ja moinen puhetapa kuului prinssin mielestä vaan mielistelevien aatelisten suuhun, ja Laucian kyllä tiesi sen. Kuitenkin hän ymmärsi, mitä mies yritti hänelle sanoa. ”Hyvä on, pidä pääsi. Mutta niinä päivinä tulen tarvitsemaan vapaaillan jossain kulmatavernassa”, prinssi tokaisi, ”Ja pidä varasi, sillä aion silloin pakottaa sinut pitämään minulle seuraa, halusit tai et.”

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 31.10.2018
16:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Skyler hymyili jonkun aikaa, mutta hänen ilmeensä valahti selvästi, kun Deora oli sanonut, ettei Skylerin tarvinnut pyydellä häneltä anteeksi sitä, mitä oli ajatellut ja tehnytkin. Skyler sanoi, ettei ollut virheetön ja kyllä Deoran se pitäisi tietää. Tietenkin hän tiesi sen, koska kukaan ei ollut virheetön. Kaikki tekivät virheitä välillä ja se oli ihmisille ihan luontaista. Skyler tosin jatkoi vielä siihen, ettei täydellisyyden kuvaa olisi muutenkaan hyvä antaa kenellekään tällä matkalla ja jos teki väärin, tietenkin pitäisi pyytää anteeksi. "Tietenkin, Teidän korkeutenne. Anteeksi pyytäminenhän kuuluu itsestään selviin asioihin, jotka jokaisen pitäisi tietää. Mutta kaikki tekevät virheitä välillä enkä usko, että kukaan täällä luulee kenenkään olevan täydellinen, Teidän korkeutenne", Deora selitti, joten oli turha luulla edes, että kukaan pystyisi tekemään keneenkään sellaista vaikutusta, että olisi mukamas täydellinen. Sitten Skyler jatkoi, että oli häneltä ajattelematonta toimia ideansa mukaan miettimättä asiaa, vaikka olikin tarkoittanut hyvää, minkä jälkeen alkoi selittämään taas sitä kuinka muut alkaisivat luulemaan häntä täydelliseksi ja sitten prinsessa tekisikin virheen ja tuottaisi pettymyksen, ellei joku jopa kuolisi. "Etteköhän Te nyt hieman ylireagoi, Teidän korkeutenne. Sanoin, ettei Teillä ollut anteeksipyydettävää, koska ei se ollut virhe ja saitte ehdotuksellanne Estarin prinsessan selvästi iloisemmaksi jälleen. Vaikka hän torjoi ehdotuksenne, niin ei se ollut virhe, jota olisi pitänyt pyytää anteeksi. Mutta saatte anteeksi joka tapauksessa, jos Teistä edelleenkin tuntuu siltä, että olette tästä kaikesta huolimatta anteeksipyynnön velkaa", Deora sanoi lopulta.

Kun täydellisyysasia tuli käsiteltyä, jatkoi Skyler, että ehkä he vaan kompastuivat omaan haluunsa tarkoittaa hyvää. Deoran mielestä täydellisyyskeskustelussa ei yritetty edes miellyttää ketään, vaan tuoda esille se, ettei kenenkään tarvinnut pyydellä epätäydellisyyttään anteeksi, koska kukaan ei pitänyt ketään täydellisenä eikä kukaan ollut täydellinen, vaikka hän kyllä teki sitä itse jatkuvasti. Deora ei lopultakaan oikein löytänyt mitään sanoja asiaan enää vastaukseksi, koska ei tiennyt, miten muotoilisi asiaa enää paremmin, kunnes sitten siihen, että Deora olisi lähtenyt Skylerin mukaan, vaikka käsky ei olisi käynytkään. Tähän Skyler vastasi naurahtaen, että Deora saattoi hänet hankalaan tilanteeseen. Loppuun Skyler jatkoi vielä, ettei tiennyt pitäisikö hänen kehua vai torua Deoraa sanoistaan ja jos Deora ei olisi täällä, olisi hänellä ollut joku muu tehtävä kotona. Mutta ei olisi kuitenkaan itse kyennyt valittamaan Deoran päätöksestä siinä vaiheessa. "Jos en olisi lähtenyt, olisin laiminlyönyt tehtäviäni, jotka minulle annettiin, kun aloitin henkivartijannanne. Vannoin suojelevani Teitä aina kuolemaani asti. Annoin sanani siitä, kun minut hyväksyttiin henkivartijaksenne ja aion myös tehdä niin, Teidän korkeutenne", Deora vastasi asiaan eli siinä mielessä hän olisi lähtenyt, vaikka käsky ei olisikaan erikseen käynyt, koska se tavallaan oli itsestäänselvyys.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.11.2018
17:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Melkoinen katastrofi Galenan suoja-amuleteista meinasikin tulla. Jatkossa piti muistaa, että hyvää hyvyyttä ilmaiseksi suojaloitsujen jakelu ei tässä ryhmässä ollut kovin hyvä idea. Rauf saisi jatkossa ainakin jäädä ilman, ei mitään kiitollisuutta. No ei Galena jaksanut moisesta asiasta mitään hälyä nostaa, muut kyllä olivat tehneet sen hänen puolestaan. Hän itse oli melkein jo unohtanut koko asian, kun Mireya palasi murjotusmatkaltaan ja kaikki oli taas ainakin jollain tapaa hyvin. Sitten oli tarkoitus lähteä sotimaan, mutta ei lähdettykään, koska Caenezhin prinssi jäi askartelemaan tulinuolia, joten odottelu jatkui. Galenaa se ei haitannut, hänellä ei ollut erityisen kiire ikinä mihinkään. Nytkin, kun aikaa oli, hän meni keräämään joen penkalta rohtovirmanjuuria, kun niitä siellä nyt kasvoi ja tässä oli aikaa kerätä varastoon. Ei sitä ikinä tiennyt, milloin tulisi tarvetta ja siitä sai hyvää rauhoittavaa rohtoa ja pääkipulääkettä. Sille olisi varmasti käyttöä, sillä ainakin Astoirweninin prinssin henkivartija näytti siltä, että päänsärkylääke olisi tarpeen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 03.11.2018
22:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler ei ollut aivan varma, oliko onnistunut ilmaisemaan itseään oikein, mutta päätti antaa asian olla. Hän ei halunnut aloittaa riitaa serkkunsa kanssa anteeksipyytämisestä. Eikö se olisi ollut hieman nurinkurista? Ehkä ilmapiiri olisi hieman keventynyt mokomasta hölmöydestä, mutta prinsessa ei silti kokenut, että se olisi ollut järkevää. ”Hyvä on, kiitos”, Skyler lopulta sanoi ja hymyili hieman uupuneena, kun Deora ilmoitti hänen saavan anteeksi. Kai hän jollain tapaa halusi kuulla nuo sanat, sillä hän oli toiminut kuitenkin serkkunsa ohjeita vastaan aikaisemmin, ihan vain voidakseen miellyttää muita.

Skyler tunsi olonsa helpottuneeksi, ajatellen Deoran tottelevaisuuden olevan kevyempi aihe. Hän muisti kyllä, kun serkusta oli tullut hänen henkivartijansa. Prinsessa oli tuolloin ollut 13, ja siitä pitäen mies on ollut uskollisesti hänen vierellään. Deora vakuutti, että tulisi olemaan Skylerin henkivartija aina kuolemaansa saakka, ja kevyesti naurahtaen prinsessa kääntyi jälleen ratsunsa puoleen, rapsuttaen tämän kaulaa. Hän ei halunnut Deoran näkevän sillä hetkellä kasvojaan, peloissaan siitä, että mies olisi voinut osata lukea hänen ajatuksensa. Asiassa tulisi nimittäin olemaan tulevaisuudessa pieni mutka.

Kun Skyler nousisi valtaan, ja tarpeeksi moni hänen nuoremmista sisaruksistaan oli käynyt sotilaskoulutuksen, näistä oli tarkoitus muodostua hänen henkivartijastonsa. Vanhimpien neuvosto todennäköisesti yrittäisi painostaa prinsessaa tuolloin laittamaan Deoran toisiin hommiin, ehkä hyvällä tuurilla Inocencian henkivartijaksi tai sitten, jos huonosti kävisi, täysin muihin tehtäviin. Olkoonkin, että se hetki oli vielä toistaiseksi toivottavasti kaukana, kun hänen äitinsä olisi taas kunnossa, mutta miete aina toisinaan vaivasi Skyleria, prinsessan ollessa kuitenkin jo aikuinen, ja valtaan nousu lähestyi häntä vuosi vuodelta.

”Mitä luulet, pääsemmekö kohta lähtemään?” Skyler kysyi serkultaan, ja ilmeisesti myös Neoníla oletti sanojen olleen osoitettu hänelle, sillä tamma hörähti ja heilutti päätään, valmiina lähtemään liikkeelle hetkenä minä hyvänsä. ”Hupsu”, prinsessa kuiskasi naurahtaen ratsulleen, ja käänsi kevyesti hymyillen huomionsa jälleen serkkunsa puoleen, ”Niin, mitä mieltä olet?”

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 09.11.2018
23:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Hah, normaalisti sanoisin, että tyhjät torit eivät olisi este lahjan saamiselle, mutta nyt... se voisi herättää närää arvon seuramme kanssa", Laucian vastasi Calderille. Hän suoristui seisomaan kunnolla, veti yhden kiipeilyssä käyttämänsä tikarin tupestaan, ja alkoi tarkistaa sen terää mahdollisen tylsymisen tai muun kiven aiheuttaman vahingon takia. Hän oli aikonut tehdä sen seuraavalla lepotauolla, mutta kun tässä vielä kesti, sama tutkia terät nyt, niin sitten tauolla niitä pääsisi heti teroittamaan.

"Mitä, minäkö kieltäytyisin mahdollisuudesta tyhjentää muiden valtioiden rahavaroja voittamalla ne uhkapelissä? Missäs muuallakaan minä olisin kun jossain kulmatavernassa pelaamassa iltani, etenkin kun te muut olette kivasti nauttimassa... mitä kruunupäät nyt tekevätkään keskustellessaan keskenään", Laucian vastasi palauttaessaan ensimmäisen tikarin tuppeensa, vetäen seuraavan esiin. Pahus, tässä oli terässä pieni lohkeama... no, tikarin tai parin uusiminen ei ole kallista, ja niitä on yleensä hyvin saatavilla.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.11.2018
14:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Anteeksipyytämiskeskustelut ja sen asian perustelut olivat menneet ehkä hieman pitkälle ja Deora ei ollut enää itsekään varma siitä, mikä kyseisessä aiheessa nyt olikaan se pointti. Olisi ehkä parempi vaan antaa moisen olla ja keskittyä meneillään olevaan aiheeseen eli edessä olevaan sotaan Dehrahin puolella ja siitä selviämiseen. Skyler oli myös selvästi samaa mieltä, että nyt sai riittää anteeksipyynnöt sun muut ja kiitti lopuksi siitä, että Deora oli antanut anteeksi. Ei hän edelleenkään nähnyt asiassa mitään anteeksipyydettävää, mutta jos Skylerilla oli nyt hyvä olla, niin se riitti Deoralle. Skyler hymyili myös hieman uupuneena ja Deora vastasi hymyyn hymyllä, vaikka ei kyllä juuri koskaan hymyillyt muuten. Mutta ilmeisesti se aihe oli nyt käyty läpi ja hyvä niin.

Anteeksipyyntöjen ja -antamisien jälkeen he pääsivät Deoran menneisyyteen, mahdolliseen tulevaisuuteen sekä käytökseen noin ylipäätään, mutta siihen Skyler ei vastannut oikeastaan enää mitään. Deora oli helpottunut siitä, koska ei hirveästi tykännyt siitä, että keskustelunaiheet pyörisivät hänen asioidensa ympärillä. Oli Skyler kyllä hieman vaan naurahtanut ilmeisesti Deoran selityksille, mutta prinsessa oli kääntynyt hevosensa puoleen samalla. Deorasta oli vaikuttanut ehkä hieman siltä, että Skyler halusi kätkeä jotain häneltä, mutta ei kai kaikkea tarvinnutkaan aina paljastaa muille.

Deora ehti jo kääntämään katsettaan hieman muuhun seurueeseen, kun Skyler kysyi pian Deoralta mielipidettä siitä, mitä hän luulisi siitä, että pääsisivätköhän he lähtemään kohta, mutta ilmeisesti prinsessan hevonen vastasi tämän kysymykseen ensin. Deora lähinnä oli kääntänyt katsettaan nyt kunnolla muuhun seurueeseen yrittäen samalla muodostaa jonkunlaista mielipidettä siitä, miten kauan mahdolliseen lähtöön voisi vielä mennä. Caenezhin prinssi lähinnä askarteli enää vaan tulinuolia, mutta muuten kaikki lähinnä vaan odottivat sitä, milloin he pääsisivät oikeasti matkaan. Skyler tosin ehti kysymään jo samaa asiaa toistamiseen tällä välillä. "Ei tässä varmaankaan mene enää kauaa, ellei Caenezhin prinssin jälkeen joku vielä keksi, että jotain pitäisi tehdä, Teidän korkeutenne", Deora vastasi lopulta, kun oli tarkkaillut tilannetta tarpeeksi muodostaakseen mielipidettä asiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.11.2018
16:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Kiitos sen kaiken avun, jota Cainelle tarjottiin tässä kiireen keskellä, hän sai lopulta kuitenkin nuolet valmiiksi. Hän jätti omat nuolensa viineen, Jeremystä hän ei tiennyt, miten tämä ajatteli nuolet kuljettaa, mutta ehkä hän osaisi. Kyllä sen verran piti metsästäjän ammattitaitoon luottaa, että nuolet osasi kuljettaa. Koska Caine oli niin näppärä käsistään, hän teki vielä pari soihtua nuolten sytyttämistä varten, koska eivät ne nuolet noin kauheasti auttaneet, piti ne tuleenkin saada. Kun kaikki oli valmista, hän alkoi kerätä tavaroita ja nousi sullomaan ne takaisin matkatavaroihinsa. ”Noin, valmista, minun puolestani voidaan lähteä ja laittaa muuri matalaksi ja antaa vihollisen kuulla kunniansa.” Caine ilmoitti, koska hän ei keksinyt itse enää mitään muuta, mikä pitäisi hoitaa ennen taistelua. Jousi oli vasta huollettu ja jänne uusittu, miekat hyvässä terässä, nyt oli tuhopolttonuoletkin valmiustilassa, joten he voisivat lähteä kylvämään kauhua ja hävitystä. No ehkä tällä porukalla ei onnistuisi, etenkin kun puolet pötkisivät vain pakoon, mutta aina sai haaveilla. Hän kiinnitti viinen tulinuolineen Gwaedin satulaan, omat normaalit nuolet olivat selän puolella viinessä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.11.2018
15:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Caine oli ystävällisesti sanonut, että Jeremy saisi käyttää hänen välineitään nuolien tekoon, mutta mies ei kerinnyt sanoa sanaakaan, kun hänen prinssinsä sitten päättikin, että metsästäjä voisikin ottaa jo valmiit tulinuolet käyttöönsä.
"Ah... No kiitos", Jeremy sai kiitettyä ja otti nuolet. Hän otti Aldavinurin selästä nuolille tarkoitetun kotelon sekä itse jousipyssyn, asetellen ne niin että saisi ne helposti käsiinsä. Mies vilkaisi ympärilleen, kaikki näyttivät siltä, odottelisivat lähtöä. Estarin seurue oli ihan hiljaa, kukaan ei näyttänyt puhuvan toisilleen. Ehkä se oli liian kiusallista tapahtuneen jälkeeen? Noh, ei ollut Jeremyn päänvaiva se. Pian Caine ilmoitti kaikille, että oli valmis. Jeremy nyökkäsi siihen ja oli valmiina nousemaan hevosensa selkään ellei kenellekään mullle tulisi vielä jotain erityisen tärkeää, joka viivyttäisi lähtöä entisestään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 17.11.2018
19:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Sidottuaan Marcellan ja Terisen(?) hevosen varusteisiin rauhoittavat kivet Akinyi siirtyi takaisin oman ratsunsa luokse. Hän alkoi etsimään hyökkäykseen parhaita kiviä, joihin oli jo valmiiksi kiteyttänyt joitakin omia loitsujaan. Riittäisikö kolme muurin murtamiseen? Ei, otti hän varmuuden vuoksi viisi ja laittoi taskuunsa. Sen jälkeen hän päätti kuitenkin vielä kääntyä takaisin Marcellan puoleen, hän halusi olla varma, että prinsessa oli valmiina. ”Tiedättehän nyt, mitä teidän on tehtävä, prinsessa Marcella. Ymmärrän, että taakka harteillanne suunnitelman onnistumisessa on suuri, mutta pyrin tekemään kaiken voitavani avustaakseni teitä”, nainen sanoi. Hän halusi kuulla Marcellan sanovan, että tiesi mitä teki. Ja ennen kaikkea hän olisi halunnut nähdä prinsessan itsevarmana. ”Suosittelisin, että voisi olla parasta, että lähdette heti suuntaanmaan muun ryhmän luokse, kun olette tehneet osanne, pääsen kyllä tulemaan varmasti nopeasti peräänne. Joten muistakaa pitää silmällä myös kulkureittejä, mikäli hyökkäysryhmä haluaa tehdä muuriin reiän kauempana. Muurin viertä voi olla aivan liian vaarallista kulkea.” Akinyi ei ollut varma, menikö liiallisuuksiin huolehtivaisuudessaan, hän ei halunnut puhua Marcellalle kuin lapselle, tämä kuitenkin oli jo aikuinen nainen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 17.11.2018
19:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder hymähti huvittuneesti ja virnisti puoliksi. Vaikka hän uskoi, että porukassa oli huumorintajuisempaakin väkeä, kaikkea ei voinut laittaa näiden varaan. Ei ainakaan, ennen kuin he olisivat varmistuneet, että Laucian oli mukana oman itsensä vuoksi, tai sitten uskoivat Calderin pitävän tämän kurissa. ”Pitäisikö minun jättää sitten tuliaisten hommaaminen sinulle?” Calder naurahti kuitenkin matalammalla äänellä, ”Ei kenenkään tarvitse tietää. Ja mitä he eivät tiedä, ei voi heitä satuttaakaan.” Lopun Calder kuiskasi lähes salaliittomaisesti, pitäen silmällä porukkaa, joka ei onneksi näyttänyt heihin kiinnittävän huomiota.

”Nauttimassa todellakin...” Calder irvisti. Ruoka ja viini olivat kyllä hovissa hyvää, mutta seurassa oli useimmiten toivomisen varaa. ”Seurustelua ja toisten mielistelyä. Illan paras onnistuja on se, joka on osannut nuolla muiden saappaat kaikista puhtaimmiksi. Ja pahinta on, että tiedän joutuvani osallistumaan itsekin siihen samaan, yöh.” Calder tiesi, että hän tarvitsisi kipeästi muiden kuningaskuntien hyväksynnän sen jälkeen, kun olisi ajanut isänsä vallastaan, ja osa porukasta oli vielä sen verran nuoria, että prinssi pelkäsi joutuvansa ainakin valtakautensa alussa olemaan näiden vanhempien kanssa enemmän tekemisissä. ”Selvä on, varaa minulle sitten samalla sieltä jostain nainen”, nuori mies huokaisi lopuksi. Jo tulevien tapaamisten ajattelu sai hänet uupumaan tavalla, josta selviämiseen ei yhden pikkuisen kulmatavernan viinavarasto ei tulisi riittämään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 17.11.2018
19:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

”Selvä, toivottavasti tässä ei siis tule enempää viivästyksiä”, Skyler sanoi, ja nousi satulaan. Hän hengitti muutaman kerran syvään, pakottaen itsensä rauhoittumaan. Neoníla hörähti ja kopsutteli kavioitaan kevyesti maahan, valmiina lähtemään. Eläin oli varmasti seurannut tapahtumia, ja aistinut ympärillä olevan ilmapiirin, ja viimein odotti pääsevänsä lähtemään. Tamma ojenteli kaulaansa uteliaana muita hevosia kohden, tahtoen tehdä tuttavuutta näiden kanssa, mutta prinsessa piti ratsunsa vielä toistaiseksi aisoissa. Tamma tuhahti tälle hieman tyytymättömästi, mutta totteli, ja jäi paikoilleen katsomaan muita. Mikä näitä ihmisiä vaivasi, miksi he eivät voineet lähteä jo liikkeelle?

Ratsastaja sen sijaan tamman rauhoituttua sulki silmänsä, ja hengitti syvään. Sisään, ja ulos. Sisään, ja ulos. Avatessaan silmänsä Skyler pyrki unohtamaan mielestään kaiken muun, ja keskittymään tulevaan tilanteeseen. Hänen mielessään juoksivat sotilaskoulutuksessa oppimansa taidot ja neuvot. Yksi kerrallaan prinsessa pakotti lihaksensa rentoutumaan satulassa. Varsin pian hän oli valmis, ja sen hieman hermoilevan prinsessan tilalle oli tullut Skyler, joka oli vakaan rauhallinen soturi, joksi hänen vanhempansa ja kouluttajansa hänet olivat opettaneet. Nyt hän enää vain odotti, että muut olisivat valmiita, ja ensimmäinen haaste pääsisi alkamaan. Toivottavasti pian, yötä kun ei kuitenkaan riittänyt loputtomasti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.11.2018
12:06
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella oli vähällä pyörtyä, kun Caenezhin prinssi ilmoitti olevansa valmis ja enää ei ollut mitään esteitä lähdölle. Ei hän ollut vielä valmis! No ei varmaan olisikaan, että turha sitä olisi odottaa, että hän olisi henkisesti valmis tähän retkeen. Akinyi kysyi seuraavaksi, että kai Marcella nyt edes tiesi, mitä hänen piti tehdä. No hajottaa muuri ja sen jälkeen yrittää jotenkin pysyä hengissä ja toivoa, että Terise ja muutkin pysyisivät, sillä hän ei kykenisi suojelemaan ketään, kun itsessäkin oli ihan riittävästi huolehdittavaa. No onneksi Akinyin tehtävä oli hoitaa suojelu Marcellan puolesta. ”Tiedän kyllä, en vain ole varma onnistunko siinä…” Marcella vastasi henkivartijalleen, joka jatkoi vielä auttavansa tehtävässä parhaansa mukaan. No se sentään kevensi mieltä hiukan. Akinyi neuvoi vielä palaamaan muun ryhmän luo mahdollisimman nopeasti, kulkureittiä pitäisi muistaa pitää silmällä ja muurin viertä kulkeminen voisi olla vaarallista. Voi hyvä luoja, tässä pääsisi vielä hengestään! Hän puristi hermostuneena ruoskan kahvaa, eikä ymmärtänyt miten hän oli joutunut tähän tilanteeseen. ”Lupaan tehdä parhaani suunnitelman suhteen.” Hän lupasi kuitenkin henkivartijalleen, vaikka ei tiennytkään miten pitkälle se riittäisi. Hän yritti mielessä lukea rukousta heidän suojakseen, vaikka tehtävä tuntuikin kovin epätoivoiselta. Marcella ei ymmärtänyt, miten suurin osa pystyi olemaan niin rauhallisella mielellä tai sitten he osasivat vain Marcellaa paremmin peittää hermostuksensa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 18.11.2018
16:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi oli tyytyväinen, että ainakin Marcella tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Kuitenkaan hän ei ollut täysin tyytyväinen, aistiessaan, että prinsessa oli edelleen varsin hermostunut. Matkalla Marcellan pitäisi oppia nopeasti kylmäpäiseksi selvitäkseen, mutta ei prinsessalta voinut sitä toisaalta odottaakaan heti alkuun. ”Hienoa, koita keskittyä yhteen asiaan kerrallaan näin aluksi”, Akinyi yritti antaa parhaan neuvonsa. Kun prinsessa lupasi tehdä parhaansa, Akinyi nyökkäsi hyväksyvästi. ”Sen enempää tai vähempää ei kukaan teiltä odotakaan. Kun suuntaamme muurin hajottamispaikalle, katso ympärillesi ja yritä muistaa, mistä kuljemme. Vaikein osa on vasta muurilla, mutta kun tiedät, mitä olet tekemässä, sekään ei ole enää niin vaikeaa. Teet sen, mihin kykenet, ja minä hoidan lopun.” Maagi ei ollut erityisen hyvä rohkaisupuheissa, ja tälläkin hetkellä hän kuulosti jopa omiin korviinsa kylmältä ohjekirjalta. Naisen ilme ei värähtänytkään, vaan pysyi viileänä, kuin edessä olisi ollut vain aivan tavallinen päivä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.11.2018
10:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Caine sai lopulta nuolensa valmiiksi, eikä siinä nyt niin kauaa kestänyt. Hän oli kaikista vioistaan huolimatta sentään nopea, kun vain jaksoi keskittyä yhteen asiaan kerralla. Jeremykin sai samalla nuolensa, koska Cainella oli niin kova vauhti päällä, että teki hänellekin. Nyt oli parempi toimia, ennen kuin joku viskaisi taas jonkun risun puskaan ja saisi aikaan vuosisadan draaman ja tästä kirotusta laaksosta ei päästäisi mihinkään tämän vuosisadan puolella. Hän vilkaisi joelle tarkistaakseen, että Estarin noita oli vielä tallessa, eikä eksynyt tällä välin, koska se nyt vielä puuttuisi, että tässä pitäisi jotain noitaa alkaa etsimään. Estarilaiset saisivat luvan ryhdistäytyä tämän matkan aikana mielellään mahdollisimman nopeasti. ”Eli jos ei ole tällä hetkellä muita viivytyksiä, jättäkää ne myöhemmäksi, niin päästään joskus lähtemään. Aikaa ei ole kauheasti tuhlattavana, jos vielä tahdomme hyödyntää yön tuomaa suojaa. Joten voimme alkaa siirtyä valmiusasemiin.” Dorian ilmoitti siten, että kaikki kuulivat, tosin Estarin noita oli sen verran keskittynyt kukkien poimimiseen, ettei vaikuttanut kuulevan mitään. No ehkä omat pitivät huolta… No kun mietti, keitä Estarin porukkaan kuului, niin ei sekään niin varmaa ollut.

Dorian nousi ratsunsa selkään ja sanoi Farranille menevänsä selvittämään Gerosin porukan kanssa muurin murtamisasiaa. Parempi vara kuin vahinko, kun tästä porukasta oli kyse. Hän ratsasti lähemmäs Gerosin seuruetta, jossa selvästi käytiin jo keskustelua muurin suhteen. Prinsessan henkivartija yritti selvästi rohkaista prinsessaansa tehtävän suhteen ja lupasi hoitaa lopun, jos prinsessa ei onnistuisi saamaan muuriin riittävää kulkuaukkoa. ”Teidän korkeutenne, oletteko valmis auttamaan muurin särkemisessä? Voisimme yrittää hajottaa muurin joen toiselta puolen, jotta saisimme vihollisen houkuteltua mahdollisimman kauas portista ja joki hidastaa hieman takaa-ajoa. Voi toki olla, että he jättävät portin edustalle joukkoja, joten siihen on syytä myös varautua. Kun muurista pääsee läpi, voitte arvon henkivartijanne kanssa siirtyä pois edestä ja siirtyä omaan osastoonne. Prinssi Caine voi varmaan ampua merkkinuolen, kun reitti on selvä ja voitte murtautua portista ja lähteä kohti Viramiria. Jos jokin on vielä epäselvää, voin selittää vielä paremmin.” Dorian yritti kertoa suunnitelman toimintavaiheet mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi, jotta sitten kesken hyökkäyksen ei tulisi epäselvyyttä. ”Kyllä, olemme valmiina, eikä suunnitelman suhteen ole epäselvyyttä, sir.” Prinsessa vastasi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta, mutta hänen äänensä värisi. ”Älkää olko huolissanne, pidämme huolen turvallisuudestanne, joten voitte keskittyä suoriutumaan tehtävästänne.” Dorian yritti saada tyttöä hiukan rauhoittumaan, eihän hän saisi mitään aikaan, jos pyörtyisi kun vain pääsisi muurin luo. ”Kiitos, sir.” Marcella sanoi, muttei tainnut juuri vakuuttua. ”Siirrymme pian asemiin, kunhan saan muut järjestykseen, jotta voimme aloittaa. Joten suonette anteeksi.” Dorian sanoi kumartaen kevyesti ennen kuin käänsi ratsunsa muuhun ryhmään päin ja korotti ääntään sen verran, että kaikki kuulisivat. ”Viramiriin lähtijät asettautukoot prinssi Dakarain ja sir Chathan johdolla portin lähistölle ja odottakaa merkkiä, ennen kuin lähdette yrittämään portista läpi. Hyökkäykseen osallistujat, siirrymme joen toiselle puolen etäämmälle, jotta meidän ja portin väliin jää riittävästi välimatkaa!” Hän ilmoitti vähääkään nyt välittämättä siitä, että oli ilman mitään lupia ja valtuuksia ottanut johdon omiin käsiinsä. Jos jollain oli valitettavaa, voisi esittää valituksensa sitten tämän jälkeen, jos olisi vielä hengissä. Ehkä se motivoisi?

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.11.2018
17:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai odotti kyllästyneenä sitä, että joko he pääsisivät lähtöön, mutta tilanne näytti uhkaavasti siltä, että he jököttäisivät tässä vielä seuraavanakin vuotena. "Tätä menoa ei ole enää valtakuntaa, jota pelastaa..." Dakarai huokaisi. Mutta, kun Estarin porukka sai ehkä ryhdistäydyttyä ja Dakarai nousi paremmin istumaan hevosensa selkään luullen, että nyt lähdetään, niin sitten Caenezhin prinssi Caine keksi, ettei ollutkaan vielä tehnyt tulinuolia, jotka olivat oleellinen osa hyökkäyssuunnitelmaa. Dakarai ei henkilökohtaisesti tykännyt ideasta polttaa Dehrahia tulinuolin, mutta ehkä he osaisivat hoitaa sen niin, ettei koko maa palaisi maantasalle. Tai ei Dakarai ihan varma siitä Jeremystä ollut, koska hän nyt oli osoittanut olevansa muutenkin täysi tampio, mutta kiitti hän kuitenkin onneaan, ettei tulinuolia oltu sentään annettu sille Estarin prinsessan henkivartijalle, koska hän varmaan vaan viskaisi nekin menemään ja sitten palaisi kaikki. Mutta ei Jeremyn osallistuminen asiaan huojentanut Dakaraita yhtään. "Entä, jos he polttavat koko maan poroksi? Huoh... Silloinkaan ei jäisi valtakuntaa, jota pelastaa..." Dakarai huokaisi jälleen perään. Hän kuitenkin puhui lähinnä vaan niin, että Chatha kuulisi ainoastaan. Hän ei vaan ollut varma kiinnostiko Chathaa hänen asiansa, koska aika hyvin hän oli tätä edeltäneetkin prinssin murheenaiheet jättänyt noteeraamatta.

Ihmeiden ajat eivät kuitenkaan olleet ohi, koska viimein Caine ilmoitti olevansa valmis ja siinä olikin mennyt ilmeisesti aikaa siksi, koska Cainen saamaton henkivartijametsästäjä ei ollut aikuisena miehenä itse osannut tehdä nuoliaan. Farrankin oli tullut vaan seisomaan tumput suorina Cainen viereen luulleen siitä olevan apua. Mutta eikö kukaan osaavampi sitten olisi voinut auttaa häntä? Dakarai ei itse osannut mitään tulinuolia valmistaa, joten hänestä ei olisi ollut apua. Oli hänelle se opetettu ja näytetty ja kädestä pitäen prinssi oli jopa kerran saanut yhden tulinuolen valmistettua ja se oli jopa toiminut. Mutta prinssi oli ollut sen jälkeen kädet verillä parin palovamman kera, joten kieltäytyi tekemästä sellaista enää koskaan, koska hän ei halunnut pilata täydellisen pehmeitä, kauniita ja siroja käsiään moisella hommalla. Hän oli siis päättänyt, että nakittaisi moiset hommat aina muille eli Chathalle, jos tarve vaatisi. Jousta ja nuolia hän kuitenkin osasi käyttää jo suhteellisen hyvin ilman vahinkoja. Mutta tosiaan... Caine sai nuolet kuntoon, mutta Dakarai ei innostunut yhtään, koska uskoi, että seuraava kriisi varmasti tulisi vielä ennen kuin mihinkään pääsisi, joten turha odottaa kuitenkaan mitään. Eipähän ainakaan pettyisi, jos ei odottaisi liikoja.

Mutta jonkun ihmeen kaupalla odottaminen ilmeisesti kannatti ja pian se Dorian niminen mies ilmoitti, että jos he tahtoisivat hyödyntää yön tuomaa suojaa, olisi aika asettua valmiusasemiin. "Ja minä jo kuvittelin, etten ikinä kuulisi noita sanoja", Dakarai totesi ja nousi nyt uudestaan kunnolla istumaan hevosensa selkään. Tosin ennen valmiusasemia Dorian meni tekemään selvää sen muurinmurtajan kanssa ja kun sekin oli hoidettu hän jatkoi, että nyt voisi asettua odottamaan merkkiä lähemmäksi porttia, että he pääsisivät lähtöön. "Selvä. Mennään Chatha", Dakarai tokaisi ja kannusti hevostaan ja ohjasi tämän lähemmäksi kyseistä porttia asettuen valmiustilaan itsekin. Hän otti myös viikatteen käsiinsä, koska sitä todennäköisesti tulisi tarvitsemaan varsinkin sitten, jos joku rumilus muurin toisella puolella yrittäisi ryttyillä hänelle. Myös Urumiyan prinsessan henkivartija prinsessoineen(?) asettuivat paikoilleen ja kaikkien hämmästykseksi myös se Estarin prinsessan henkivartija osasi hommansa ja sai itsensä ratsuineen ja aseineen asemiin omalle paikalleen. Joten sitten heidän ei tarvisikaan muuta kuin odottaa sitä merkkiä. "Chatha? Mikä se merkki on?" Dakarai kysyi seuraavaksi, koska jos siitä oli sanottu, niin se oli kyllä mennyt ohi ja kovaa. Oliko se tulinuoli vai se, kun muuri murtuisi vai joku ihan muu? Dakaraita alkoi muutenkin tosipaikan lähestyessä pelottamaan ja jännittämään ja hän vaan tiukensi otettaan viikatteestaan järsien samalla huultaan hermostuneena.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com