Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 19.11.2018
21:25
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi toivoi, että Astoirwenin miehen sanat vakuuttaisivat Marcellan paremmin, mutta ei kai sekään sitten lopulta onnistunut rauhoittamaan prinsessaa täysin? No, tämän enempää kukaan tuskin voisi tehdä prinsessan mielen rauhoittamiseksi. Akinyi vilkaisi, kuinka porukka alkoi jakaantua ja hakea omia paikkojaan muodostelmissa(?). Toivottavasti nämä muistaisivat odottaa häntä ja Marcellaa, eivätkä lähtisi liikkeelle heti kun kuulevat hyökkäyksen alkaneen. Ei, Akinyi ei saisi alkaa ajattelemaan liian negatiivisesti seurueen jäsenistä. Hän vain saattoi kuvitella aivan liian helposti Estarin henkivartijan unohtavan työnsä ja ryntäävän taistelun keskelle heti tilaisuuden tullen. Kyllä, Akinyi oli tälle edelleen vihoissaan, vaikkei sitä tuonut mitenkään näkyvästi ilmi.

Autettuaan Marcellan satulaan(?) Akinyi nousi itsekin Alinafen selkään. Suuri hevonen odotti kaikessa rauhassa paikoillaan, liikkumattomana kuin patsas. Akinyi oli tyytyväinen ratsunsa rauhallisuuteen, vaikka tämä osasikin toisinaan hieman hölmö otus ollakin. ”Uskon, että prinsessa Terisen on turvallisempaa jäädä odottamaan tänne”, Akinyi totesi, suunnaten Marcellan vierelle. Siskon läsnäolo olisi ehkä voinut rauhoittaa Marcellaa, tai sitten ajaa tämän vain pahemman hermostumisen partaalle. ”Molemmissa joukoissa on kokeneita ammattilaisia, siksi he ovat tälle matkalle tulleet. Te ja siskonne olette molemmat koko ajan niin hyvässä turvassa kuin vain tilanteeseen nähden on mahdollista. Onko mielenne päällä mahdollisesti jotain, jossa voisin neuvoa? Kysymysten aika on nyt, myöhemmin minä tai kukaan muukaan ei ehdi teitä neuvomaan.”

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.11.2018
13:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha ei hirveästi kiinnittänyt huomiota Dakarain mutinoihin, sillä kokemuksesta tiesi suurimman osan olevan merkityksetöntä ruikutusta ja yleensä tämä vain innostui kahta kauheammin, jos tämän puheisiin kiinnitti jotakin huomiota. Eikä ollut hänen asiansa arvioida muiden kuninkaallisten asioita ja kiireitä. Hänen tehtävänsä oli suojella Dakaraita matkan ajan ja siinäkin oli haastetta ihan riittävästi. Kyllä hän ymmärsi Dakarain huolen tuhopolton suhteen, ei hänkään nauttinut oman kuningaskunnan polttamisesta maan tasalle. Mutta tilanne oli nyt tämä ja mieluummin poltettu tuhkaksi kuin vihollisen käsissä. Ja tässä ei kuitenkaan ollut tarkoitus polttaa koko Dehrahia, vaan saada vihollisen joukot kaaoksen partaalle. Tulinuolet olivat ihan normaali menettely, mutta hiukan häntäkin huoletti Astoirwenin prinssin tulimiekka, koska ei tiennyt miten pahaa jälkeä sillä saisi aikaan ja oliko koko Dehrah vaarassa palaa poroksi.

Sitten lopulta alkoi tapahtua ja Astoirwenin prinssin henkivartija alkoi laittaa hyökkäystä alkuun. Dakaraikin oli vihdoin hetken tyytyväinen, kun odottelu päättyi ja ilmoitti, että sitten mentäisiin asemiin. ”Kyllä, teidän korkeutenne.” Chatha vastasi ja lähti prinssinsä rinnalla kohti porttia, pysytellen kuitenkin poissa näkyvistä, etteivät viholliset nyt heti huomaisi, että oven takana odotettiin. Häntä huoletti se, että hän oli prinssinsä kanssa etummaisena, ihan ymmärrettävästi, mutta hän ei tahtonut Dakaraita etulinjaan maalitauluksi. Hän irrotti piikkinuijansa vyöltä ja kiinnitti hevosen ohjat satulaan, sillä tarvitsi taistelussa molempia käsiään. Dakarai kysyi sitten siitä merkistä, että mikä se olisi. Näyttikö Chatha siltä, että tietäisi? No olisi varmaan ollut suotavaa tietää, mutta ei siitä hänen tietääkseen oltu mainittu yleisesti. ”Luulisin, että joku jousiampujista antaa merkin tulinuolella, mutta eiköhän se selviä.” Hän vastasi, vaikka fiksu menisi varmaan kysymään asiaa. No ei onneksi tarvinnut, koska seuraavaksi prinssi Caine ratsasti heidän luokseen. ”Dorianilta unohtui mainita sellainen oleellinen pikku asia, että annan merkin ampumalla ensimmäisen tulinuolen, kun reitti on teille vapaa lähtemään. Niin tiedätte ainakin te nyt, kun ensimmäisenä olette ja voitte muillekin kertoa, jotka tässä eivät vielä ole. Onnea matkaan, älkää kuolko!” Prinssi sanoi ja Chatha ei edes ehtinyt kiittää häntä tiedosta, kun hän kääntyi hymyillen takaisin omaan ryhmäänsä päin. Chathasta Caine oli hiukan turhan nuori olemaan noin hyvällä tuulella juuri ennen sotaa, mutta kai se oli se caenezhilainen kasvatus? ”No selvisipä se merkin mysteeri. Älkää huoliko, olen rinnallanne koko ajan, enkä anna teille käydä kuinkaan.” Chatha rauhoitteli Dakaraita, joka vaikutti hermostuneelta, mikä oli huomattavasti luonnollisempi reaktio tilanteeseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.11.2018
14:43
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Akinyi oli kyllä yrittänyt neuvoa ja rauhoitella Marcellaa, ja kyllä hän itsekin tiesi, että hänen pitäisi rauhoittua ja keskittyä asiaan. Mutta ei se ollut niin helppoa. Hän ei ymmärtänyt, miten sai itsensä pysymään kasassa, kun Astoirwenin komean prinssin henkivartija lähestyi uhkaavasti heidän pientä ryhmäänsä. Mies tuli lähinnä tarkistamaan, että kaikki oli selvää ja valmista ja selvensi vielä toimintasuunnitelmaa. Kyllä se nyt ehkä hieman rauhoitti, kun oli selkeät ohjeet miten toimia, niin ei sitä sitten tarvinnut miettiä, mitä sitten, kun muuri olisi maassa, jos olisi. Mutta ei se nyt kummemmin huojentanut, toi vain lisää paineita. Kun Marcella jäi taas Akinyin ja Terisen kanssa kolmistaan, Akinyi sanoi, että Terisen olisi varmasti paras jäädä odottamaan muun ryhmän luokse. Ja lisäsi vielä, että molemmissa ryhmissä oli ammattilaisia, joten ei heillä olisi hätää. ”Aivan, Terise, sinä odotat muiden kanssa. Palaamme takaisin ennen kuin lähdette liikkeelle.” Marcella sanoi vielä siskolleen Akinyin kysyessä vielä, oliko Marcellalla vielä jotakin mihin kaipasi neuvoja. ”Eiköhän tässä ole kaikki, mitä minun tarvitsee tietää. Joten voimme varmaan lähteä, viemme ensin Terisen ryhmän luo odottamaan.” Marcella sanoi yrittäen olla rauhallinen, vaikka hyvä jos henki kulki. Hän lähti kuitenkin ratsuineen ja siskoineen(?) ja vartijoineen kohti portin lähettyville kerääntynyttä ryhmää viedäkseen ensin Terisen turvaa odottamaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.11.2018
17:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Jutellessaan niitä näitä Laucianin kanssa Calder seurasi laiskasti muiden valmistautumista tulevaan koitokseen. Astoirwenin ukko oli ilmeisesti ottanut tilanteen hallintaan, ja homma vaikutti onnistuvan varsin hyvin. Ehkä tässä ei enää tulisi mitään viivästyksiä. Hän ei paljoa jaksanut kiinnittää asiaan kuitenkaan loppuunsa erityisen paljoa huomiota, se ei häntä koskenut muutenkaan.

Prinssiä ei juuri jaksanut hermostuttaa, hän oli elänyt viime vuotensa muutenkin taisteluiden ympäröimänä. Tämä tulisi olemaan vain yksi lisää, vaikkakin eri päämäärällä ja eri paikassa. Yksi ongelma hänellä kuitenkin oli, joka lepäsi nuoren miehen olkapäillä. Spintus harvemmin oli näin keskellä taistelua, ja kotonakin käärme joko ei ollut mukana, tai sitten suuntasi omia aikojaan takaisin palatsiin. Otus oli kuin kirjekyyhky siinä mielessä, että se tiesi aina, minne mennä. Turvallisin vaihtoehto tulisi todennäköisesti olemaan satulan taakse, ja Rayen takamuksen päällä lepäävä satulalaukku, joka oli onneksi tarpeeksi iso käärmeelle. Hevonen tosin ei juuri ilahtunut ajatuksesta, vaikka olikin tottunut käärmeen läsnäoloon. ”Paikka, senkin idiootti kirppusäkki”, prinssi murahti kyllästyneesti hevoselle, miksi tämän piti olla joka kerta näin hankalaa? Hän nojasi hevoseen, sillä ei aikonut vielä nousta tuon kiukuttelevan elikon selkään. Vasta sitten, kun he oikeasti lähtisivät liikkeelle, kun tämä toinen ryhmä oli saatu muodostettua kuntoon.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 22.11.2018
17:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Olihan Terise nyt kuitenkin hieman kauhuissaan sodasta, sillä osa asioista meni ohi korvien. Mutta kyllä hän johonkin kuitenkin oli keskittynyt. Akinyi oli tarjoutunut antamaan myös Teriselle uuden kiven, joka pitäisi Friggin rauhellisempana. Frigg oli muutenkin aika rauhallinen hevonen, mutta ei se kivi ollut pahitteeksi. Terise muisti tietenkin kiittää Akinyita kivestä.

Terise luuli, että sitten oltaisiin päästy lähtemään, mutta huokaisi melkein helpotuksesta, kun Caenezhin prinssi ilmoitti, että hänen piti tehdä vielä tulinuolia, kun ei ollut ajatellut asiaa. Eikä myöskään metsästäjä ollut niitä tehnyt. Caine oli kuitenkin nopea kätösistään ja tulinuolten teko näytti sujuvan kuin tanssi. Hän sitten antoi osan niistä sille metsästäjälle. Pian punatukkainen prinssi ilmoitti, että oli valmis. Tämähän tarkoitti sitä, että he ilmeisesti lähtisivät kohta matkaan. Terise nousi kevyesti takaisin Friggin selkään, samalla kun Akinyi rohkaisi hänen sisartaan muurin murtamisesta.
"Hyvin se sujuu", pikkusiskokin päätti rohkaista ja huomasi samalla, kun Astoirwenin henkivartija ratsasti heidän luo ja alkoi keskustella tapahtumien kulusta Marcellan kanssa, selkiinnyttäen vielä suunnitelmaa. Dorian niminen herra ilmoitti pian kaikille, että nyt olisi aika, jos halusi vielä hyötyä yöstä. Se olisi viisainta, sillä aamulla he eivät varmasti selviäisi hengissä.... Jos edes nytkään. Akinyi sitten puhui pian nuoremmasta prinsessasta, että hänen olisi parempi jäädä muiden seuraan eikä tulla muurille. Kuulemma molemmissa joukoissa oli kokeneita ammattilaisia, joten kyllä sitä turvassa pysyttäisiin. Noh, ei Terise tiennyt niitä kokeneista ammattilaisista, mutta ehkä Akinyi tiesi paremmin, mistä puhui. Sisko oli samaa mieltä siitä, että Terisen kannattaisi jäädä odottamaan muiden kanssa. Marcella vakuutteli, että he palaisivat ennen kuin porukka kerkiäisi lähteä liikkeelle.
"Hyvä on, tehdään niin", Terise sanoi nyökäten. Häntä kyllä jännitti kovin jäädä tuntemattomien keskelle, mutta ei kai Marcellalla ja Akinyilla niin kauaa voisi kestää? Kunhan ei nyt sattuisi mitään. Prinsessa pisti hevosensa liikkeelle ja ratsasti kohti muita sisarensa rinnalla.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 23.11.2018
12:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Mireya oli iloinen siitä, ettei Skyler pahastunut kieltävästä vastauksesta ja sanoi ymmärtävänsä täysin. Prinsessa hymyili toiselle ja nyökkäsi pian ymmärtämisen merkiksi, kun Skyler ilmoitti, että ehkä olisi paras valmistautua omien seurueiden kanssa tuleviin koitoksiin. Mireya sitten kääntyi katsomaan omaa seuruettaan ja huomasi, että Galena oli lähtenyt poimimaan joitain kasveja. Ei tässä kiire näyttänyt edes olevan, kun prinssi Caine alkoi väsäämään jotain nuolia, joten Mireya päätti laskeutua hevosen selästä ja kävellä parantajanaisen luo.
"Galena, mitä sinä keräilet?" prinsessa kysyi hymyillen naiselta ja katseli tuon touhuja.

Hetken kuluttua kuitenkin prinssi Farranin henkivartija ilmoitti, että nyt olisi aika jos he aikoisivat vielä tämän yön aikana toimia.
"Meidän varmaan pitäisi nyt kokoontua oman yksikkömme luo", Mireya sanoi Galenalle ja ojensi tuolle kätensä ja käveli naisen rinnalla(?) takaisin Raufin luo.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 23.11.2018
12:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli päässyt Chathan kera omalle paikalleen ensimmäisen ryhmän etupäähän tai oikeastaan kirjaimellisesti ryhmän kärkeen. Häntä jännitti kuitenkin olla ensimmäisenä ja vielä enemmän, kun ei edes tiennyt, mikä se merkki olisi, kun pitäisi lähteä. Entä, jos hän lähtisi väärään aikaan ja pilaisi kaiken? Chatha puolestaan laittoi aseitaan kuntoon ja Dakarai puristi yhä viikatteen vartta kädessään ja toisella kädellä piti tiukasti kiinni hevosensa ohjaksista. Hän yritti rauhoitella itseään samalla, mutta aika heikoin tuloksin, mutta jatkoi kuitenkin uskottelua itselleen, ettei sota niin paha ollut kuin miltä se kuulosti tai vaikutti, vaikka valhehan se oli. Mutta kaikkea kannatti yrittää. Sota ei kuitenkaan ollut Dakaraille oikea paikka ja kyllä hän mieluummin olisi kotona tai mieluummin jossain, jossa ei olisi sotaa lähimainkaan.

Mutta Dakarai oli kuitenkin lopulta kysynyt henkivartijaltaan, että mikä kumma se merkki mahdollisesti olisi, mutta Chatha näytti siltä, ettei tiennyt asiasta mitään. Loistavaa... sepä huojentavaa eikä Dakarai voinut kuin stressata vielä enemmän asiaa. Eikä se pahemmin hänen oloaan helpottanut, että Chatha vastasi kysymykseen vain siten, että luulisi asian olevan näin tai noin. "Tosi lohduttavaa... Laitoin kaiken uskon siihen, että kyllä sinä sen tietäisit, jos minä en", Dakarai totesi hermostuen samalla vähän lisää. Pian Caine kuitenkin saapui Dakarain ja Chathan lähettyville ja ilmeisesti hän nyt tiesi, vaikka Dorian ei ollut tiennyt tai ainakaan ollut sanonut, että Caine antaisi merkin ampumalla ensimmäisen tulinuolen heti sitten, kun reitti olisi vapaa lähtemään. Sen jälkeen hän vaan toivotteli onnea ja jatkoi, ettei saanut kuolla. Sitten Caine lähti ja Dakarai jäi vaan katsoi toisen prinssin perään kuin puulla päähän lyöty. "Chatha, ei kai me kuolla? Ja entä, jos en kuitenkaan osaa lähteä oikeaan aikaan? Entä, jos sössin kaiken? Entä, jos tämä typerä otus kuolee alleni? Entä, jos en osaa hoitaa osuuttani? Tai entä, jos eksyn hermostuneisuuttani? Tai entä, jos stressaan itseni hengiltä jo tässä?" Dakarai alkoi panikoimaan, vaikka Chatha olikin todennut hetki sitten jotain siitä, ettei antaisi Dakaraille käydä kuinkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.11.2018
17:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Dakarai ei erityisemmin ilahtunut siitä, ettei Chatha osannut lukea muiden ajatuksia siitä, että mikä merkki olisi kyseessä. Koska hän oli laittanut kaiken uskonsa siihen, että kyllähän Chatha nyt tietäisi. No aina ei voinut voittaa. Onneksi Caenezhin prinssi tuli kertomaan asiasta ja luultavasti asia oli hänellekin ilmoitettu vasta hetki sitten, ettei sitä kukaan voinutkaan etukäteen tietää. No nyt tiedettiin ja se oli pääasia ja kaikki oli taas hyvin. No oli taas liian aikaista alkaa juhlimaan, koska seuraavaksi Dakarai alkoi hätääntyä, että eiväthän he nyt vain kuolisi. Chatha kääntyi katsomaan prinssiä, kun tämä alkoi tosissaan manata pahinta, että jos hän ei osaisi lähteä oikeaan aikaan tai sössisi kaiken tai typerä otus, eli ilmeisesti hevonen, kuolisi hänen alleen tai hän stressaisi itsensä hengiltä. No tämä ei ainakaan auttanut asiaa. ”Prinssi hyvä, rauhoittukaa ja vetäkää henkeä. Emme ole hyökkäämässä, toinen ryhmä vetää puoleensa suurimman joukon, joten meillä on hyvät mahdollisuudet olla kuolematta. Ja lähdemme yhtä aikaan, sanon kyllä, kun on aika lähteä ja tuskin lähdette vahingossa lukitusta portista läpi, ilman että huomaan. Ja teidän ei tarvitse kuin ratsastaa eteenpäin ja puolustautua, jos mahdollisesti vartioon jätetyt viholliset hyökkäävät, mutta pyrin hoitelemaan heidät, joten teidän ei tarvitse kuin varautua puolustautumaan, jos sille tulee tarvetta. Ja jos hevonen kuolee altanne, niin otan teidät omani kyytiin, mutta ei tässä kannata alkaa liikaa manaamaan, mikä kaikki voi mennä vikaan. Ja olen koko ajan vierellänne, joten ehdin kyllä hakea teidät takaisin porukkaan, jos meinaatte lähteä kuin päätön kana ihan väärään suuntaan ja jos kuolette stressiin tässä ja nyt niin… no sille en oikein enää voi mitään, joten olisin kiitollinen, jos nyt yrittäisitte rauhoittua. Minä suojelen teitä, joten jättäkää kaikki minun huolekseni ja keskittykää vain pysymään rauhallisena ja olemaan varuillanne. Hyvällä tuurilla kaikki viholliset menevät hyökkäävän ryhmän kimppuun, eikä meidän tarvitse taistella. Ja tarkoitus on muutenkin karistaa viholliset kannoilta, joten emme jää taistelemaan henkemme edestä.” Chatha yritti vakuuttaa Dakaraita siitä, että kaikki kyllä järjestyisi. No ei hän varma voinut olla, mutta jos Dakarai saisi hepulin, niin sitten ainakin kaikki menisi pieleen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 23.11.2018
17:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyitä ilahdutti, kun Terise vielä sanoi omat rohkaisun sanansa siskolleen. Maagin mielestä Marcella tulisi tarvitsemaan kaiken mahdollisen rohkaisun tulevaa koettelemusta varten. Nainen nyökkäsi neutraali ilme kasvoillaan, yrittäen vakuuttaa olevansa samaa mieltä. Kun Marcellalla ei ollut enempää kysyttävää, hän lähti saattamaan siskoaan ryhmän luokse, johon heidänkin tulisi myöhemmin liittyä. Hän ratsasti muutaman askeleen prinsessojen perässä, antaen parhaansa mukaan näille vielä viimeiset minuutit aikaa nauttia toistensa seurasta.

Kuitenkin seuratessaan tilannetta Akinyitä alkoi yksi asia hieman häiritä, ja suuntasi Astoirwenin henkivartijan luokse, ilmoitettuaan ensin prinsessoille palaavansa pian takaisin. ”Arvon herra, saisinko hetkeksi huomionne”, Akinyi ilmoitti lähestyessään, ”Mielestäni perillisten olisi parempi olla ryhmän keskellä, eikä minun. Heidän olisi tärkeämpää olla turvallisilla paikoilla, ja lisäksi magiaa on helpompi ohjata suoraan kuin laittaa sitä kierämään ihmisten ympäri.” Nainen ei olisi mielellään joutunut kinastelemaan toisen miehen kanssa, jolla oli terästä aivojen tilalla, mutta tunsi tämän asian olevan liian tärkeä sivuutettavaksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.11.2018
18:13
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena keräsi kaikessa rauhassa rohtoja joen penkalla autuaan tietämättömänä muiden lähtöaikeista, kun Mireya sitten tuli hänen luokseen. Prinsessa kysyi, mitä Galena oikein keräili. Naine kääntyi katsomaan prinsessaa ja näytti pitkävartista kasvia, jonka päässä kasvoi ryppäänä pieniä valkeita kukkia. ”Rohtovirmanjuuria, niistä saa tehtyä rauhoittavaa rohtoa ja päänsärkylääkettä.” Galena kertoi Mireyalle syli täynnä kukkia, jotka oli kerännyt juurineen päivineen, koska juurista se rohto pääsääntöisesti tehtiin. Tosin ilmeisesti sitten piti mennä valmistautumaan lähtöön. Galena vilkaisi aukealle, jossa tosiaan oltiin alettu liikehtimään sen näköisesti, että lepotauko oli ohi. ”Ah, niinpä tosiaan.” Galena vastasi ihmeissään, ei hän ollut huomannut mitään. Mireya ojensi hänelle kätensä ja nainen siirsi kukat kainaloon ja pyyhki multaisia käsiään mekkoon, mutta se ei kauheasti auttanut, kun mekko oli melkein yhtä multainen. Hän tarttui kuitenkin Mireya-neitiä kädestä ja yhdessä he lähtivät takaisin muiden luokse. Caonachkin oli vielä tallella eikä karannut mihinkään. Poni mutusti tyytyväisenä ruohoa, kun Galena meni pakkaamaan rohtojaan sen satulalaukkuun, koska nyt ei ollut aikaa siistiä niitä. Pitäisi odottaa parempaa tilaisuutta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.11.2018
18:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Dorian oli käynyt puhumassa vielä Cainen kanssa siitä merkkitulesta, koska oli vain ajatellut, että hän voisi tehdä niin, ei hän sitä ollut varmistanut. No kyllä se Cainelle kävi ja olisihan Gregory ollut toki toinen vaihtoehto. Caine meni ilmoittamaan toisellekin ryhmälle asiasta vielä, että tietäisivät, ja palasi sitten takaisin. Sitten joku kaipasi jonkun arvon herran huomiota ja se kuului sen verran läheltä, että Dorian vaivautui tarkistamaan, että hänenkö huomiotaan täällä kaivattiin. Gerosin neitosten henkivartija tosiaan oli tullut jonkin painavan asian kanssa hänen puheilleen. ”Tietenkin, miten voin olla avuksi?” Dorian tiedusteli naisen asiaa ja tätä huoletti etenemisjärjestys. Koska hänen mielestään perillisten oli parempi olla muodostelman keskellä, eikä hänen, sillä heidän oli tärkeämpi pysyä turvassa. Lisäksi hän selitti jotakin ihan hepreaa magian ohjaamisesta suoraan sen sijaan, että kiertäisi ihmisten ympärillä. Sitä perustelua Dorian ei edes yrittänyt ymmärtää, maagit olivat vähintäänkin epäilyttävää sakkia, mutta olihan naisen ensimmäinen huolenaihe ihan ymmärrettävä.

”Jos olette sitä mieltä, että toinen järjestely olisi toimivampi ja pystytte paremmin suojaamaan Gerosin prinsessoita muualta kuin ryhmän keskeltä, en vastusta järjestyksen muuttamista. En tunne kaikkien taitoja vielä riittävän hyvin, ja tein järjestelyt sen mukaan, mitä esittelyssä tuli ilmoille. Tarkoitus oli laittaa teidät keskelle, jotta voitte paremmin pitää silmällä kumpaakin prinsessaa ja koska sivustat olivat ongelmallinen järjestää, laitoin Urumiyan prinsessan ja henkivartijan sivutalle, koska prinsessa Skyler itse väitti hallitsevansa taistelun. Mutta olette vapaa neuvottelemaan ryhmän kanssa toisesta järjestyksestä, jos koette siinä olevan parantamisen varaa.” Dorian vastasi, sillä toki järjestely voisi parempikin olla, mutta heillä oli pulaa ammattitaitoisista sotilaista. Ja hyvä, että nainen tuli sanomaan, jos se vaikutti hänen noitumisiinsa, sillä Dorian ei ollut perehtynyt moiseen, joten ei voinut ottaa sitä suunnitelmissaan huomioon.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 24.11.2018
13:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Nathanaël seurasi valmisteluja sivusta, yllättyen siitä, että osa ryhmästä riiteli keskenään. Mutta koska asia ei häneen liittynyt, hän ei siihen puuttunutkaan. Avalon kiinnitti suojaavan varvun hänen liiviinsä, ja taputti rauhoittavasti olalle. Outoa kyllä, tällä hetkellä Nathanaël ei tuntenut oloaan kovin jännittyneeksi... ehkä tämä oli vain se "tyyntä myrskyn edellä" tunne, josta hänen opettajansa oli varoittanut.

Lopulta ihmiset lakkasivat riitelemästä, ja Dorian-herra ilmoitti laatimansa suunnitelman. Se kuulosti hyvältä, joten Nathanaël tyytyi vain nyökkäämään osoittaekseen ymmärtäneensä ja antavansa sille hyväksyntänsä. Mutta ennen kuin päästiin liikkeelle, prinssi Cainen täytyi valmistaa tulinuolia. Nathanaël itse käytti tämän tilanteen puhuakseen korvakoruunsa sidottuille hengille, jotka sen ansiosta seurasivat aina hänen lähellään. "Kun kutsumme teitä, haluamme, että teistä suurimmat ja uhkaavimman näköiset tulevat esiin, ja yritätte parhaanne mukaan pelotella vihollisia taistellessanne. Mitä useampi vihollinen epäröisi hyökätä, sen parempi", hän sanoi hiljaisella äänellä. Henget miettivät hetken, ja sitten kolme heistä astui hieman eteenpäin. "Siegfried, Bartholomeo ja Galahad, luotamme teihin", Nathanaël vastasi. Nyt hän tiesi, ketkä hänen pitäisi kutsua, kun aika tulisi.

Kun Dorian-herra lopulta antoi lähtökäskyn, Nathanaël viimein tunsi itsensä jännittyneeksi. "Historiankirjat saavat taisteluun lähdön kuulostamaan paljon... eeppisemmältä ja uljaammalta", Nathanaël sanoi seuralaisilleen noustessaan Amadeon selkään. Noin, nyt pitäsi vain odottaa, että muuri murretaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.11.2018
14:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakarai oli kertonut huolenaiheensa, joita yleensä löytyi tilanteesta kuin tilanteesta, jos Dakarailta vaan kysyttiin, niin Chatha yritti saada prinssiä rauhoittumaan. Sitten hän jatkoi, etteivät he kuuluneet hyökkäysryhmään, joten toinen ryhmä vetäisi enemmän huomiota puoleensa, joten Dakarain joukolla olisi hyvät mahdollisuudet olla kuolematta. Mutta entäpä, jos ei olisikaan? Entäpä, jos jotain kuitenkin sattuisi? Ja Darakain tuurilla varmasti sattuisikin, koska hänellä oli omasta mielestään aina niin huono tuuri. Tai sitten hän vain ajatteli negatiivisesti. Mutta Chatha kuitenkin lupasi sanoa sitten, kun olisi aika lähteä ja hyvällä tuurilla Dakarai ei lähtisi vahingossa lukitun portin läpi. "Entä, jos tämä typerä elukka vaan päättää juosta pää kolmantena jalkana portin läpi? Ja entäpä, jos en haluakaan lähteä?" Dakarai kysyi lopuksi, vaikka kovin oli odottanut sitä, että jospa vihdoin tapahtuisikin jotain. Tosipaikan iskiessä hän oli kuitenkin aivan toista mieltä. Mitäpä, jos hän jäisi Gilmarin laaksoon? Muut voisivat hoitaa homman hänen puolestaan ja Dakarailla olisi pienemmät todennäköisyydet kuolla. Eikä viholliset tainneet edes päästä laaksoon, koska joku hokkuspokkustaika esti sen, joten todennäköisyys olla kuolematta olisi ainkain sata prosenttia.

Mutta Chathan rauhoittelut jatkuivat sillä, että hän kyllä yrittäisi parhaansa mukaan hoitaa kaiken eikä Dakarain tarvinnut kuin ratsastaa ja puolustautua, jos tarve vaan vaatisi. "Oletko nähnyt taistelutaitoni?" Dakarai kysyi siinä kohdassa, koska ne olivat aika olemattomat ja jopa kuningastakin hävetti poikansa olematon osaaminen tai heikonpuoleinen osaaminen. Ei se nyt täysin olematon ollut. Mutta hevosen kuolemiseenkin oli ratkaisu ja se oli se, että sitten he käyttäisivät Chathan hevosta. "Mutta entäpä kaikki tavarani, jotka ovat tämän elukan selässä?" Dakarai hätääntyi seuraavaksi. Lisäksi Chatha kuitenkin olisi Dakarain vierellä koko ajan, joten ei ilmeisesti ollut syytä huoleen, joten eksymisenkin todennäköisyys olisi mitätön. Mitään hän ei kuitenkaan sille voisi, jos Dakarai stressaisi itsensä tässä hengiltä. "Ja entä, jos kuolet itse? Kuka minun rinnallani sitten ratsastaa?" Dakarai kauhistui lisää, vaikka kovin yritti päänsä sisällä käskeä itseään rauhoittumaan, mutta aika huonoin tuloksin kuitenkin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 24.11.2018
15:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Nainen oli tyytävinen kuullessaan, ettei herra strategistilla ollut ongelmaa järjestykseen tehtävissä muutoksissa. ”Hyvä kuulla” Akinyi vastasi. Hän ymmärsi, kuinka tämä mies oli ajatellut suunnitelmaa tehdessään, ja vaikeaahan sellaista oli tehdä täydelliseksi tuntemattoman porukan kesken. Akinyi silmäili itsekin nyt tarkemmin porukkaa, miettien, pystyisikö tarjoamaan siihen parannuksia. Hän ei mielellään koskisi ryhmän kärkeen, näiden kun oli kuitenkin määrä johdattaa heidät seuraavaan paikkaan. Sen jälkeen hän antoi katseensa kiertää myös muissa. Hänen ajatuksissaan perillisten olisi hyvä olla keskellä, joten ehkä paikan vaihtaminen juurikin Urumiyan perillisen kanssa olisi järkevin ja turvallisin ratkaisu. Ja eikös Estarin prinsessa aikonut kasvattaa köynnöksiä vihollisten esteiksi? Joten tämä oli myöskin roolilleen sopivalla paikalla. ”Taidan siis tehdä juuri niin. Jos muut ehtivät asetella ryhmän vielä jotenkin omasta mielestään paremmin, he saavat sen tehdä, mutta jos ei, niin tällä mennään”, nainen ilmoitti. Hän nyökkäsi vielä miehelle ennen kuin suuntasi keskustelemaan Urumiyan perillisen kanssa. Hetkinen, pitäisköhän Terise siinä tapauksessa myös siirtää Marcellan vierelle, vai pystyisikö nuori prinsessa unohtamaan olevansa vieraiden ihmisten ympäröimänä, kun oma selviytyminen oli kyseessä. Kai tässä oli pelattava varman päälle.

”Prinsessa Marcella, prinsessa Terise, keskustelin hieman Astoirwenin soturin kanssa, ja mielestäni minun on parempi pysytellä ryhmän reunoilla. Harkitsin siis prinsessa Skylerin kanssa vaihtavani paikkaa, mistä kuitenkin seuraisi, että te, prinsessa Terise, päätyisitte hänen, ja hänen henkivartijansa väliin. Haluatteko mahdollisesti keskustella tästä nopeasti Urumiyan kruununperillisen kanssa tarkemmin vielä nopeasti, kun vähäistä aikaa vielä on?” Akinyi kertoi, palatessaan prinsessojensa seuraan. Mikäli Teriseä hermostuttaisi ajatus, siitä olisi hyvä keskustella nopeasti porukalla, mutta jos tämä olisi sinut asian kanssa, Akinyi menisi yksin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.11.2018
17:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Nyt alkoi taas vaikuttaa siltä, että Dakarai keksisi typeriä syitä olla lähtemättä laaksosta loputtomiin, jos hommalle ei laitettaisi jotakin pistettä. ”Teidän korkeutenne, yrittäkää ajatella järkevästi. Portin tarkoitus on estää läpikulku, siitä tuskin pääsee hevonen vain juoksemaan läpi. Ja tässä ei valitettavasti ole haluamisesta kyse, vaan velvollisuudesta.” Chatha yritti saada Dakaraita nyt vain ryhdistäytymään, nyt oli erittäin väärä hetki alkaa hommaamaan itselleen paniikkia. Kun Chatha oli kehottanut prinssiä olemaan myös valmiina puolustamaan itseään tarpeen tullen, hän vain kysyi, oliko Chatha nähnyt prinssin taistelutaidot. ”Muutaman kerran, mutta sen takia olen täällä, eikä teitä lähetetty yksin tänne huitomaan viikatteellanne.” Chatha sanoi, hänen tehtävähän se oli pitää Dakarai hengissä. Mutta oli se nyt suotavaa edes olla valmiina ja yrittää torjua iskuja. Chathakin oli vain ihminen, joten ei Dakarai voinut heittää viikatetta kaivoon ja odottaa vain, että Chatha tulisi hätiin. Tietenkin tulisi, mutta tilanne saattoi edetä niinkin, ettei hän heti pääsisi prinssin avuksi.

Seuraava huolen aihe oli hevosen kuolema, tai oikeastaan Dakarain tavarat, jotka hevosella oli kannettavana. ”Tässä on nyt ehkä hiukan tärkeämpiäkin asioita, kuin teidän korkeutenne henkilökohtainen omaisuus. Tuskin nyt otitte mitään korvaamatonta mukaan tällaiselle retkelle.” Chatha sanoi, koska se oli sitten voi voi, jos hevonen kuolisi ja jäisi tavaroiden kanssa tien poskeen. Heillä ei olisi aikaa alkaa pakkaamaan uudestaan Dakarain tavaroita mukaan. No kun hevosen hengestä oltiin huolehdittu tarpeeksi, tuli Chathan vuoro, että mitä Dakarai sitten ilman häntä tekisi ja kuka hänen rinnallaan taistelisi. ”No onhan täällä muita vaikka kuinka paljon, jos niin onnettomasti käy. Ei teitä kukaan yksin jätä. Mutta ei minulla ole aikomusta kuolla. ja nyt jos suonette, voisitteko rauhoittua ja lakata maalaamasta piruja seinille? Se ei auta mitään ja tekee vain omasta olostanne kurjaa ja vaikeaa ja minulle se aiheuttaa päänsärkyä, joten jos teillä ei ole mitään oikeaa asiaa, niin voisitteko olla hiljaa?” Chatha pyysi, koska häntä alkoi hermostuttaa itseäänkin, kun Dakarai hermoili. Ja hänen täytyi pysyä rauhallisena, kun prinssi ei selvästi osannut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.11.2018
17:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Terisekin oli yrittänyt rohkaista Marcellaa tulevaa koitosta varten, mutta muiden kannustukset lähinnä vain saivat hänet stressaamaan asiaa vain entistäkin enemmän. Sitten Akinyi ilmoitti, että hänen olisi puhuttava Astoirwenin vanhemman sotilaan kanssa jostain asiasta, ja hän lähti keskustelemaan äskeisen miehen kanssa jättäen Marcellan ja Terisen ryhmänsä luo. Jonkin ajan päästä hän kuitenkin palasi ja ilmoitti, että hänestä oli parempi, että hän olisi ryhmän sivustalla eikä keskellä. Ja hän aikoi vaihtaa paikkaa prinsessa Skylerin kanssa. Mutta se tarkoitti, että Terise olisi Urumiyan prinsessan ja tämän Henkivartijan välissä. ”Ehkä siinä tapauksessa olisi parasta, että Urumiyan prinsessa olisi oman henkivartijansa rinnalla ja Terise meidän keskellämme. Voin puhua prinsessa Skylerille asiasta.” Marcella sanoi, sillä tahtoi itsekin Terisen mieluummin itsensä ja Akinyin lähelle. Lähinnä Akinyin, jotta terise olisi parhaassa mahdollisessa turvassa.

Marcella kääntyi vierellään olevan prinsessan puoleen (?) ja yritti kasata itsensä, ettei kauhu paistaisi hänestä ihan liian ilmiselvästi. No varmaan paistoi silti, hän oli niin surkea piilottamaan tunteitaan. ”Prinsessa Skyler? Anteeksi häiriö, kun yritätte valmistautua koitokseen. Mutta henkivartijani puhui Astoirwenin strategin kanssa ryhmämme asettelusta ollen sitä mieltä, että hänen itsensä olisi parempi olla ryhmän sivustalla. Hän toivoisi voivansa vaihtaa paikkoja kanssanne, joten voisi olla parempi siinä tapauksessa, että ratsastatte oman henkivartijanne rinnalla, ellei teillä ole mitään järjestelyjen muuttamista vastaan?” Marcella yritti esittää asiansa nopeasti, mutta etiketin mukaisesti kuitenkin. Hän luotti siihen, että Akinyi tiesi kyllä, mikä olisi parasta ja kerta Astoirwenin sotilas ei ollut vastustanut asiaa, se oli varmasti hyvä korjaus. Tai ainakin mies vaikutti siltä, että tiesi mitä teki ja Marcella ainakin luotti hänen arvostelukykyynsä tässä tilanteessa. Koska ei itsekään tiennyt sotimisesta yhtikäs mitään.


Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 01.12.2018
13:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Chathalla alkoi ilmeisesti tulemaan korvista ulos prinssi Dakarain panikoinnin aiheet, mutta olisihan se toki suotavaa prinssin osata vetää raja johonkin kohtaan. Se vaan oli hänelle hieman ongelma välillä, kun paniikki iski, niin se sitten iski ihan kunnolla ja siitä saattoi paisua suuren luoka kriisikin välillä. Chatha kuitenkin totesi, että prinssin pitäisi ajatella järkevästi, koska ensinnäkin oli todella epätodennäköistä, että hevonen vaan juoksisi pää kolmantena jalkana muurin läpi. Lisäksi tässä ei oltu kysytty Dakarain mielipidettä siitä halusiko hän mukaan vai jäädä laaksoon, koska kyse oli velvollisuudesta. "Niin... Aivan... No ehkä hätäännyin hieman liikaa", Dakarai myönsi, koska hevosen juokseminen muina hevosina muurin läpi kuulosti kyllä Dakarainkin korvaan mahdottomalta ja tokihan Dakarai oikeasti käsitti, ettei hänen mielipidettään haluamisiin oltu kysytty. Dakarain seuraava paniikinaihe oli kuitenkin ollut olemattomat taistelutaitonsa tai vähäiset lähinnä, koska eivät ne nyt ihan täysin olemattomat olleet. Dakarai olikin kysynyt vaan paniikissa oliko Chatha nähnyt hänen taistelutaitojaan, johon henkivartija vastasi, että kyllä pari kertaa, mutta siksi hän olikin itse matkalla mukana eikä Dakaraita oltu laitettu typerän elikon selkään yksinään ja matkaan. "Ihan hyvä pointti", Dakarai myönsi, kun oli saanut koottua itseään.

Seuraavaksi he tai Dakarai lähinnä oli päässyt hevosensa kuolemaan. Ei siksi, että hevonen nyt oikeasti voisi kuolla, vaan siksi, että hänen tavaransa olivat hevosen selässä, koska asioiden tärkeysjärjestys oli hieman mielenkiintoinen prinssin kohdalla. Viis hevosesta, kunhan tavarat säilyisivät ja sitä rataa. Chatha totesi prinssin tärkeysjärjestyksiin, että tässä oli hieman tärkeämpiäkin asioita kuin Dakarain henkilökohtainen omaisuus. "Miten voit olla alamaisenani tuota mieltä?" Dakarai tuhahti, vaikka ei toki ollutkaan ottanut arvokkaimpia asioita ja tavaroita mukaansa retkelle tietenkään, mutta Dakarain oli vaikea luopua omaisuudestaan, koska hän oli materialisti. Hevosen menetys siinä rytäkässä oli kuitenkin pienin huolenaihe, vaikka hevonen toki oli myös hänen omaisuuttaan, mutta aina voisi ostaa uuden.

Viimeiseksi Dakarai alkoi huolestumaan Chathan hengessä ja karua kyllä siitäkin vaan siksi, että silloin olisi mahdollisuus, että hän voisi itsekin kuolla tai haavoittua ja siinä kohdassa jopa kuolema olisi parempi vaihtoehto, koska haavat olivat varmasti rumia. Chatha kuitenkin sanoi asiaan, että olihan täällä nyt muitakin kuin vain Chatha eli ei prinssi Turhamaisuutta yksin jätettäisi kuitenkaan. "Niin, mutta heillä on omatkin ongelmansa", Dakarai totesi siihen. Kaikesta huolimatta Chathan suunnitelmiin ei kuitenkaan kuulunut kuolema, mutta siitä kaikesta huolimatta Chatha totesi, että jos Dakarailla ei lopultakaan ollut panikoinnin ja muun ohella oikeaa asiaa, niin voisiko hän olla hiljaa. "No itseasiassa en, etkä ole isäni, joten en ota käskyjä sinulta vastaan, ellei se liity turvallisuuteen", Dakarai totesi. "Mutta ehkä voinen kuitenkin yrittää rauhoittua", Dakarai jatkoi vielä perään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 05.12.2018
19:56
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler oli onnistunut vihdoin erkaantumaan omasta tunteellisesta itsestään, ja oli pysytellyt hiljaa hänelle neuvotulla paikalla. Nuoren naisen kasvot olivat muuttuneet ilmeettömiksi, ja jokainen lihas näytti rennolta tämän istuessaan hevosensa selässä, mutta kuitenkin prinsessa oli koko ajan valmis räjähtämään liikkeelle tarvittaessa. Hän oli kuin omassa kuplassaan, jonkinlaisessa taistelua edeltävässä transsissa. Tämän transsin kuitenkin rikkoi häntä kutsuva ääni.

”Niin, prinsessa Marcella?” Skyler vastasi rauhallisesti kuullessaan itseään kutsuttavan, ja käänsi huomionsa puhujaan. Hän ei enää onnistunut luomaan hymyä tai mitään muutakaan tunteista kertovaa merkkiä kasvoilleen. Eikä Skyler ehkä täysin halunnutkaan, näin hän olisi kaikista valmiimpana tulevaan koitokseen. Hän kuunteli, kun toinen prinsessa kertoi tilanteesta, ja antoi katseensa nopeasti käydä kaikissa kolmessa Gerosilaisessa. ”Jos asia on näin, niin ymmärrän kyllä. Ilmoitan henkivartijalleni, ja pidän huolen, että muutkin ovat muutoksesta tietoisia, niin lähtö ei myöhästy asian ihmettelyn vuoksi”, Skyler lupasi. Hän tunsi olonsa hieman hassuksi päätyessään sisemmälle muodostelmassa, mutta jos Gerosin henkivartija koki pystyvän suojelemaan omiaan paremmin näin, hän oli valmis vaihtamaan paikkaa.

Rauhallisesti hän siirtyi uudelle paikalleen, ja selitti lyhyesti muuttuneen tilanteen Deorallekin. ”Jos minä kerron Dehrahin väelle, niin mainitse sinä asiasta Estarilaisille? Parempi, että he ovat tietoisia ja eivätkä siten hämmästele asiaa lähdön hetkellä”, prinsessa ehdotti lopuksi. Hän ei voinut olettaa toisten kuuntelevan heidän keskustelujaan, kun jokaisella oli varmasti itselläänkin oma valmistautumisensa kesken.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.12.2018
17:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha toivoi, että sai Dakarain jotenkin rauhoittumaan ja keskittymään siihen, mitä teki, mutta pelkäsi hiukan, että tämä aiheuttaisi vielä ongelmia. Dakaraille isoin murheen aihe oli kuitenkin hevosen mahdollinen kuolema ja erityisesti siitä seuraava omaisuuden menettäminen. Koska ilmeisesti Chatha ei alaisena saanut olla sitä mieltä, että prinssin henki oli tämän tavaroita hiukan tärkeämpi. ”Toki se olisi valitettava tapaturma, mutta henkivartijana teidän korkeutenne henki on minulle tärkeämpi kuin teidän tavaranne. Jos joudun teidät pelastaakseni jättämään hevosenne ja tavaranne jälkeen, teen niin, oli teidän korkeutenne siitä mitä mieltä tahansa. Pahoittelut siitä, mutta yrittäkää olla tapattamatta hevostanne, niin tältä ongelmalta vältytään.” Chatha neuvoi prinssiä.

Kyllä prinssi henkeäänkin heti tavaroittensa jälkeen itsekin arvosti, koska huolestui sitten, mitä hänelle kävisi, jos Chatha kuolisi. Ja hän oli varma, ettei muilla ollut aikaa huolehtia hänestä, koska heillä oli omiakin ongelmia. ”Ongelmamme tässä sotaretkessä ovat yhteiset, jos teille sattuisi jotain, se olisi muillekin suuri takaisku. Pyrimme saamaan kuningaskuntamme takaisin viholliselta, muut eivät voi tehdä sitä ilman teitä. olette tärkeä ja siksi muut kyllä huolehtivat, että selviätte, jos käy niin onnettomasti, etten pysty takaamaan turvallisuuttanne.” Chatha yritti vakuuttaa ja toivoi, että muut tosiaan toimisivat näin. No paras olla kuolematta, vaikka eihän se asia silloin enää Chathan huolenaihe olisi. Lopulta Chatha pyysi Dakaraita olemaan hiljaa, jos tällä ei ollut paniikin lietsomisen sijaan muuta sanottavaa. Prinssi ei voinut, koska Chatha ei ollut hänen isänsä ja häneltä ei käskyjä vastaan otettu. Lupasi tämä kuitenkin yrittää rauhoittua. ”Olisin kiitollinen, jos yrittäisitte. Paniikki ei auta sotakentällä yhtään ketään.” Chatha sanoi toivoen, että he eivät saisi juurikaan vihollisia vastaansa, niin prinssi ei ehkä hyppäisi tahallaan hevosen selästä alas ja lähtisi karkuun.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.12.2018
17:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella huomasi kyllä häirinneensä Urumiyan prinsessaa pahemman kerran, tiedä sitten mitä tällä oli meneillä, mutta hän ei kauhean tyytyväiseltä vaikuttanut keskeytykseen. Kun Marcella sai asiansa kerrottua, prinsessa vastasi, että jos asia kerta näin oli, niin hän kyllä ymmärsi. Ja sitten hän sanoi ilmoittavansa henkivartijalleen ja muille, jotta asia ei aiheuttaisi ihmetystä kun olisi aika toimia. ”Kiitos ymmärryksestänne, pahoittelen tästä aiheutuvaa vaivaa.” Marcella sanoi Skylerin lähtiessä puhumaan henkivartijalleen. Prinsessa oli vaikuttanut niin kylmältä, mutta ehkä hän vain oli stressaantunut sodasta ja ilmaisi sitä hiukan arvokkaammin, mitä Marcella itse. No ilmeisesti Urumiyassa annettiin sotilaskoulutusta nimenomaan naisille eikä prinsessa ollut poikkeus. Gerosissa oli ihan päinvastoin, naisia harvemmin sotilastoiminnassa näki ja etenkään prinsessoille sellaista ei opetettu. Marcella oli poikkeus, koska hänellä ei ollut veljiä, joten hänen oli ollut pakko hallita elementtiaseensa käyttö. Mutta muuten hänellä ei ollut mitään edes teoriatason koulutusta tähän, mitä he nyt tekivät.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com