Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 10.01.2019
14:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Kun lähtöön oltiin viimeinkin todellisuudessa valmiita, Avalon keräsi nopeasti, mutta huolellisen järjestelmällisesti, kirjoitusvälineensä kasaan ja takaisin Gillespien satulalaukkuun. Kirjoitetut riimut hän lajitteli samalla tehokkuudella omiin taskuihinsa, helposti esiin saataville, sitten jos ja kun niitä tarvitsisi. Saatuaan tavaransa kuntoon, hän varmisti, että prinssinsä ei tarvinnut hänen apuaan valmisteluissa, ennen kuin nousi itse ratsaille. "Niin, olette oikeassa prinssini, kirjat saavat taisteluun lähtemisen kuulostamaan niin uljaalta. Olkoon jumalat puolellamme", Avalon vastasi prinssilleen, lisäten loppuun nopean rukouksen.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 10.01.2019
16:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Mireya palasi Galenan kanssa Raufin luo, joka oli jo omissa asemissaan. Prinsessa asettui omalle paikalleen hieman hermostuneena tulevasta. Tässä ei kuitenkaan heti vielä päästy lähtemään, mikä ei kyllä haitannut prinsessaa, sillä ei hän haluaisi ollenkaan sotimaan. Hänen henkivartijansa kyllä näytti hieman kärsimättömältä, että tässä tuli vielä paikanvaihdoksia. Mireya ymmärsi täysin syyn paikanvaihdolle ja nyökkäsi, kun asiasta tultiin häntä informoimaan. Ruskeatukkaisesta neidosta oli varsin hyvä, että asiasta ilmoitettiin erikseen, jos joku olisi vaikka keskittynyt omiin valmisteluihinsa eikä olisi huomannut asiaa siksi itse.

Gerosin prinsessa ja tuon henkivartija pian ratsastivat toisen ryhmän luo, joen toiselle puolelle, jossa näytti olevan valmistautuminen hyvässä jamassa. Soihtuja oltiin sytytetty tulinuolia varten. Mireya huomasi, että prinsessa Terise oli hermostunut ja ehkä vähän huolissaan, miten hänen sisarensa onnistuisi tehtävässään. Mireya käänsi katseensa hyökkäävää ryhmää kohti, siellä alettiin murtamaan muuria. Eihän se ollut kaikista voimakkain näytös, mutta Mireyaa se ei haitannut, sillä hän arveli, että prinsessa Marcella oli kuitenkin saanut jotain heikennystä aikaiseksi. Gerosin prinsessan henkivartija sitten hoiti lopun homman ja sai muuriin kuljettavan reijän.
"Tästä se kai sitten lähtee.... Toivottavasti kaikki menee ihan hyvin osaltamme", Mireya puhui seurueelleen, Raufille ja Galenalle, vetäen sitten syvään henkeä päästäkseen ylimääräisestä jännityksestä eroon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.01.2019
17:08
Muokattu: 11.01.2019
11:03
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Dorian katui sitä, että oli suostunut tähän suunnitelmaan. Olisi pitänyt vain murtautua koko joukolla portista, silloin ei tarvitsisi laittaa amatöörejä murtamaan muuria. Eikä hän voinut syyttää prinsessaa, ei ollut naisten tai etenkään prinsessoiden työtä mennä sotaan murtamaan muureja. Tilanne oli ajanut heidät hyvin onnettomaan tilanteeseen, joten tällä oli mentävä. Kun Gerosin prinsessa henkivartijamaaginsa kanssa aloitti muurin murtamisyrityksen, painosanalla yrityksen, Dorian veti vielä kypärän päähänsä, muuten hän oli valmis. Kilpi olisi edessä, mutta piti toivoa, että kevyt matkahaarniska suojaisi tarpeeksi. Hän nyt oli kuitenkin ensimmäisenä menossa ottamaan enimmät nuolet päällensä, joten ei mielellään saisi heti ensitöikseen nuolta otsaansa. White oli myös tietenkin suojattu asiaankuuluvasti, ei se paljoa auttaisi, että hän oli suojattu, jos hevonen kaatuisi alta.

Farran sai miekallaan Cainen ja Jeremyn soihdut sytytettyä ja nyt pitäisi koko joukon olla valmiina. Onnea toivoteltiin puolin ja toisin ja jumalia rukoiltiin, ja onnea tässä kyllä tarvittaisiinkin. Jumalia tuskin kiinnosti, mutta ehkä heillä olisi tuuri ja kovin moni ei kuolisi. Mitään ihmeitä Dorian ei prinsessalta odottanut, eikä oikein tiennyt, onnistuiko tämä vai ei, kun henkivartija sitten hoiti loput. Vihreän valon saattelemana muuri alkoi romahtaa ja Dorian oli kyllä yllättynyt, hän ei oikeasti ollut uskonut, että se tapahtuisi jollain parilla ruoskan heilautuksella ja taikavalolla. Prinsessa oli siirtynyt hieman kauemmas muurista, kun se alkoi sortua ja tämän maagi sanoi sitten, että toivottavasti aukko muurissa riitti. No ei siitä mahtuisi kuin juuri ja juuri kaksi kerrallaan läpi, mutta ainakin päästäisiin vihdoin toiselle puolelle. ”Riittää, kiitos teille. Voitte palata ryhmäänne.” Dorian sanoi, kun naiset lähtivät palaamaan omiin asemiinsa. Hän katsoi vielä muuria, kun siitä ei juuri nyt murentunut enempää kiviä alas. Sitten hän kääntyi muun joukon puoleen. ”Mahdollisimman pian, kun olette läpäisseet muurin, pyrkikää takaisin muodostelmaan. Edetään suoraan vihollista päin, tämä ei ole yllätyshyökkäys ja tarkoitus on saada huomio puoleemme. Ja olkaa varovaisia muuria ohittaessanne, hevosten aiheuttama maantärinä saattaa saada sen romahtamaan pahemmin. Mutta älkäämme enää tuhlatko aikaamme täällä.” Hän antoi vielä viimeiset neuvonsa, kääntyi nyökkäämään Farranille ennen kuin kannusti Whiten liikkeelle kohti muurissa ammottavaa aukkoa ja Dehrahia ja siellä odottavaa vihollisarmeijaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2019
12:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcellaa nolotti oma osaamattomuutensa, kun Akinyi ilmoitti hoitavansa loput, kun ei hänestä ollut mihinkään. Marcella lähti siirtymään pois tieltä käärien ruoskan kasaan, kun Akinyi tutki muuria ja sanoi sitten Marcellan tehneen hyvää työtä. Hieman hän yllättyi, koska ei uskonut saaneensa mitään aikaan, mutta ilmeisesti se oli tehonnut paremmin kuin miltä se oli näyttänyt. Marcellan henkivartija alkoi suorittamaan kivimagiaansa ja Marcella lähti edeltä Terisen luo, koska ei tahtonut saada kasvoihinsa naarmuja kivimurskan takia. Oman ryhmänsä luokse päästyään hän siirtyi paikalleen Terisen toiselle puolelle ja Akinyi tuli pian perässä ja jäi sisaren toiselle puolelle. (?) Hän vilkaisi samalla toisen ryhmän suuntaan, kun nämä lähtivät hyökkäämään muurin toiselle puolen. Vieläköhän voisi sanoa, ettei halunnutkaan olla mukana tässä sodassa? Ei varmaan, se oli myöhäistä, eikä sellaista vaihtoehtoa tainnut olla missään kohtaa.

Sitä hän ei käsittänyt, mikä oli saanut hänet hyväksymään Terisen mukaan ja uskomaan, että täällä olisi jotenkin turvallisempaa kuin kotona? Miksi hän oli raahannut siskonsa tänne kuolemaan!? No sisko kyllä itse vaati päästä mukaan (?) ja Marcella oli ollut salaa helpottunut, että hänen ei tarvinnut erota Terisestä, mutta nyt hän oikeasti tajusi, miten kalliiksi hänen itsekkyytensä voisi käydä. Hänen olisi pitänyt olla tiukka ja käskeä Terisen jäämään kotiin isän luo, Lestat olisi kyllä pitänyt hänestä huolen. Parempi siellä olisi olla, kuin täällä, vaikka toki Akinyi nyt oli asiansa osaava, ei siinä, mutta kuitenkin. Heidän muukin ryhmänsä alkoi osoittaa hermostumisen merkkejä, kun enää oli odotettava merkkiä, jotta he itse voisivat lähteä liikkeelle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2019
12:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena istui Caonachin selässä odottelemassa Mireya-neidin toisella puolella. Rauf-herra taas oli prinsessan toisella puolella ja oli edelleen, kun Galena kääntyi varmistamaan, että tämä todella oli siellä. Ei muuten, mutta hän olisi saattanut karata hyökkäysryhmään, koska oli vaikuttanut hivenen pettyneeltä sijoitukseensa. No aina ei voinut voittaa, mutta Galena oli omaan osaansa ihan tyytyväinen. No ei hän oikeastaan edes tiennyt, mikä hänen osansa tässä oli, koska hänhän oli vain tullut saattamaan neitiä laaksoon. Ja tästedes hänen tehtävänsä taisi olla haavoittuneiden ja sairastuneiden hoito matkan aikana, mutta vielä ei ollut ketään hoidettavaa, mikä oli hyvä asia, joten hän toimitti aika lailla tyhjää tässä suunnitelmassa. Ei hänestä prinsessalle kummoista suojaa ollut, mutta olihan hän sentään antanut suoja-amuletin, joten ehkä se osaltaan suojaisi neitiä. Mutta lähinnä hän nyt vain aikoi itse yrittää pysyä mahdollisimman vähän sodan tiellä, onneksi hän oli aika hyvä pysymään pois muiden tieltä.

Galena vilkaisi taivaalle, aamuun mennessä saattaisi alkaa satamaan, mutta toistaiseksi taivas oli melko kirkas. Sitten alkoi jyristä, mikä oli outoa, kun ilma ei enteillyt ukkosta. Tosin syyksi selvisi se, että muurihan se vain romahti vähän matkan päässä. Ei siis mitään vakavaa. Mireya-neiti sanoi, että tästä se sitten lähtisi ja toivoi, että kaikki menisi hyvin. ”Miksei menisi? Onhan kaikki tähänkin asti sujunut ihan hyvin, joten eiköhän jatkostakin selvitä.” Galena vastasi ja yritti samalla jotenkin onnettomasti saada neidin hieman rentoutumaan. Ja jos kaikki menisikin ihan pieleen, niin ei sillekään sitten enää mitään voisi. Harmillista toki, mutta jos heillä ei olisi mitään mahdollisuutta, eivät ammattilaiset henkivartijat olisi päästäneet suojattejaan tälle matkalle. Piti vain luottaa, että muut tiesivät, mitä tekivät, koska Galenalla ei ollut aavistustakaan, edes siitä, mihin suuntaan portilta käännyttäisiin. Onneksi hän oli viimeisenä, niin ei pääsisi eksymään ja heillä oli kaksi paikallista opasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2019
12:30
Muokattu: 11.01.2019
13:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Vaikka Dakarailla kävikin tuuri ja prinsessa Skyler ei ottanut itseensä tämän typeryyksistä, Chathasta hän olisi voinut miettiä mitä suustaan päästi. Kun hän tästä ystävällisesti neuvoi, Dakarai ilmoitti kyllä tietävänsä. No jos tiesi, että käyttäytyi kuin idiootti, niin miksi piti silti tehdä niin? No koska stressi vaikutti häneen sillä tavalla. Olisihan se nyt pitänyt tietää. ”Aivan, mutta voitte olla huoleti ja stressaamatta. Tilanne kuitenkin on täysin hallinnassa ja vaikken stressiltä voikaan teitä suojella, niin kaikelta muulta pyrin parhaani mukaan suojelemaan.” Chatha yritti vielä saada prinssiä hieman rauhoittumaan ja keskittymään tilanteeseen. Tai ehkä ongelma olikin se, että hän alkoi stressata, kun keskittyi tilanteeseen? Mutta ei sekään toiminut, että juuri ennen h-hetkeä alakisi ajatella jotakin muuta, ettei hermostuttaisi niin paljoa.

Lopulta muurinmurtoryhmäkin sai tehtävänsä äänestä päätellen suoritettua ja pian prinsessa henkivartijoineen palasi joen tälle puolen ja paikoilleen odottamaan lähtömerkkiä. Muistakin oli aistittavissa hermostuneisuutta ja tietenkin Chathaakin hermostutti, mutta nyt hermostutti enemmän Dakarai ja tämän valitus stressistään. Oli tämä muillekin vaikeaa ja kaikki nyt tiesivät jo, että Dakaraita hermostutti, ilman että hän vouhotti stressistään jatkuvasti. No prinssit olivat prinssejä, omat ongelmat olivat ainoat oikeat ongelmat, mutta jotenkin tuntui, ettei kaikilla prinsseillä ollut vastaavaa ongelmaa. Chatha kun oli olettanut, että moinen itsekeskeisyys oli kaikkien kuninkaallisten, ja toki muidenkin aatelisten, ongelma. No ehkä muut olivat vain parempia peittelemään sitä, eivätkä Dakarain tavoin huudelleet ’minäminäminä’ jatkuvalla soitolla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2019
13:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine seurasi jännittyneenä päästäkseen näkemään Gerosin aseen toiminnassa. Mutta suoraan sanottuna, se oli hienoinen pettymys. Eikä edes pieni pettymys, eihän aseesta ollut mihinkään! Tavallinen ruoska ajaisi saman asian, tai sitten prinsessa ei vain osannut käyttää sitä. Se oli varmaan todennäköisempää. Mutta jos jotain tapahtuikin, niin Caine ei huomannut mitään. Ei hän kyllä tiennyt, mitä odotti, että muuri halkeaisi vain keskeltä kahtia ja jakaisi samalla koko Dehrahin kahteen osaan? No mitään sinne päinkään ei tapahtunut, mikä oli varmaan kyllä ihan hyvä, koska tuskin Dakarai olisi halunnut selittää isälleen moista vahinkoa. Jotain alkoi kuitenkin tapahtua, kun Gerosin maagi otti ohjat käsiin ja yllättäen muuri mureni, ei nyt kokonaan, onneton aukko siihen vain tuli, mutta oli sekin tyhjää parempi. Mahtuisikohan siitä hevosen kanssa edes läpi kumartumatta? Dorianilla varmaan ainakin olisi ongelmia, puhumattakaan siitä hongankolistelijarosvosta.

Caine yritti innostaa muuta joukkoa sotatuulelle, mutta valitettavasti vain Jeremy intoutui mukaan ja sitten into lopahti. Cainen pitäisi vielä harjoitella tätä, ei hän nyt kuninkaana hyväksyisi yhtä latteaa vastaanottoa kannustuspuheilleen. Ei se niin huono kuitenkaan ollut, lyhyt ja ytimekäs. Cainesta se oli ihan hyvä, ei ehkä maailman omaperäisin, mutta hänhän vasta harjoitteli. Ehkä olisi pitänyt heiluttaa soihtua samaan aikaan ja hakata miekkaa kilpeä vasten, olisikohan se ollut parempi? Ehkä ei. Jos hän vain tyytyisi siihen, että muut olivat vakavia tylsimyksiä ja Dorian päätti latistaa Cainen innon vielä omilla järkiperäisillä viimehetken neuvoillaan. Luulisi hänen nyt osaavan kannustaa joukkoja vähän uskottavammin, hän kuitenkin teki sitä työkseen. Toisaalta Dorian oli Dorian, ei tästä varmaan ollut eeppisiä ja pitkiä kannustuspuheita pitämään, tämän puheet ennemminkin yleensä lietsoivat epätoivoa, joten parempi, ettei hän edes yrittänyt kannustaa ketään. Jeremyn viimehetken rohkaisut saivat Cainen taas pääsemään turhan synkistä ajatuksistaan, kun vihdoin lähdettiin Dorianin ja Farranin johdolla liikkeelle. Caine siirtyi enemmän voron taakse, kun aukko muurissa nyt ei ollut leveydellä pilattu.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.01.2019
16:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Odottelu alkoi turhauttamaan Dakaraita entisestään. Odottaminen oli pahinta, koska hän tiesi, millainen kaaos ainakin noin suurin piirtein muurien takana odotti. Mutta sitten alkoi tapahtumaan muurin luona. Tai no tarkemmin sanottuna ei alkanutkaan, koska Gerosin perillinen ei näyttänyt osaavan hommaansa tai sitten ase ei suostunut toimimaan. Mutta sama se, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Tosin Gerosin perillisen maagi päätti hoitaa homman loppuun ja Dakarai mietti vain miksi Gerosin prinsessan piti alunperinkään koittaa stempata itseään hommaan, kun ei kuitenkaan osannut ja maagi hoiti kaiken lopulta kuitenkin. No, mutta lopulta muurissa oli reikä, mikä oli sääli, koska se pitäisi korjauttaa. Sääli oli myös se, että tulella piti alkaa leikkimään hänen maansa suhteen. Okei tämänhetkisen kuninkaan maathan ne olivat vielä toistaiseksi, mutta Dakarai oli perillinen kuitenkin.

Mutta tosiaan, sitten Dakarain ulosantiin, koska mitään ei näyttänyt tapahtuvan reijän teonkaan jälkeen tai kaikki näyttivät seisovan paikoillaan kuin patsaat. Mikä armeija. Ei, että se olisi Dakarain ongelma, koska ei hän kuulunut kyseiseen ryhmään. Hänen ongelmansa puolestaan oli se, miten kummassa he aikoivat portin räjäyttää, mutta ehkä Chatha hoitaisi, niin Dakarain ei tarvisi liata kauniita käsiään siinä hommassa. Ei, että Dakarai voisi muutenkaan oikeastaan mitään portille ja jos voisikin, niin ei haluaisi voida. Mutta niin, siihen ulosantiin ja syyhyn, miksi Dakarai oli tuonut stressinpakotteiset sanat ulos suustaan. Chatha oli vaan sitä mieltä, että Dakarai voisi olla stressaamatta, koska tilanne oli täysin hallinnassa. "Tosiaanko? Siksikö me olemme sodassa? Koska asiat on täysin hallinnassa... Niin niin... Et usko tuota itsekään, ethän?" Dakarai kysyi perään. Mutta stressiltä miespolo ei voinut prinssiä suojella, mutta sen sijaan pyrki parhaansa mukaan suojelemaan muulta. Jos hän vaan tekisi sen sen sijaan, että vaan pyrkisi tekemään, niin sekin voisi jo lohduttaa, mutta olkoot. "Eikö meidänkin pitäisi alkaa jo tekemään jotain? Kuten vaikka tehdä tuolle portille jotain? Ja ihmettäkö tuo toinen joukko odottaa?" Dakarai kyseli seuraavaksi Chathalta, koska halusi jo liikkeelle, niin hänen ei tarvisi vaan vatvoa tässä ja stressata asiaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2019
17:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha ei tiennyt, miksi edes yritti enää. Parempi varmaan olla vain hiljaa, ei Dakaraita saanut rauhoitettua kuin nuijanukutuksella. Ja se nyt ei tietenkään käynyt, ei ainakaan Chathan nuijilla, koska se olisi vähän niin kuin kaiken loppu siinä kohtaa. Prinssille ei mennyt läpi, että tilanne oli hallinnassa, koska nyt oli sota päällä. No eihän Chatha nyt sitä tarkoittanut, vaan sitä, että tämä hyökkäystilanne oli hallinnassa. Olkoon, hän ei enää yrittänyt. Stressatkoot itsensä hengiltä! Tai ei, koska sitten hän olisi ongelmissa… mutta stressatkoon niin kauan, kun ei kuolisi siihen. Parempi. Sitten Dakarai parka luuli, että hänellä oli tilanne hallinnassa, kun alkoi ihmettelemään, että mikseivät he jo tehneet mitään. Nukkuiko hän sen osan, jossa heidän piti odottaa merkkiä? Ja ilmeisesti muu porukka jumitti, vaikka olivathan he jo menossa (?). ”Tällä hetkellä meidän on odotettava merkkiä. Jos alamme jo nyt hakkaamaan porttia mäsäksi, vihollinen tajuaa, että olemme tulossa kahdelta suunnalta, ja jättää tänne silloin enemmän sotilaita puolustamaan. Meidän on odotettava ensin, että muu ryhmä on vetänyt huomion puoleensa. Mutta ei portin avaamisessa kauan mene, saan sen auki yhdellä iskulla.” (paitsi jos heität noppaa huonosti ja isket Dakarailta pään irti vahingossa…) Chatha vakuutti ja yritti pysyä kärsivällisenä, mutta tiukkaa teki. Ihan kun tämä ei olisi vaikeaa ilman hänen korkeutensa näsäviisasteluitakin?

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 11.01.2019
18:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Caine ja Jeremy saivat molemmat soihtunsa sytytettyä, se kävi kuin tanssi. Caine ei unohtanut mainita Astoirwenin kruununprinssin mahtavuutta ja se sai nuoren perillisen hymähtämään itsevarmasti. ”Tiedän,” Farran sanoi lyhyesti, eihän omalla erinomaisuudella sopinut liikaa rehvastella. Hilpeys kuitenkin vaihtui vakavuudeksi Cainen toivottaessa onnea tulevaan koitokseen. Farran nyökkäsi kiitokseksi punatukkaiselle prinssille. ”Olkoon onni myötäinen myös sinulle Caine,” Farran sanoi kevyesti hymähtäen, samalla toivoen veljelleen vain parasta. Se joka julkeasi satuttaa Cainea, saisi tuta Farranin vihan ja aiheuttamansa kivun ainakin kymmenkertaisena.

Caine tarkensi vielä tulevaa suunnitelmaa, Farranin nyökätessä hyväksyvästi. Tulinuolten ampuminen ratsailta ei ollut helppoa, joten suunnitelma kävi hyvinkin järkeen. Punatukkainen päätti vielä kannustaa joukkoa koitoksessaan, Jeremyn liittyessä kuoroon. Farran ei huudellut kannustuksia mutta taputti voimakkaasti vasemmalla kädellä oikeaa olkapäätänsä kannustuksen eleenä. Hero tunnisti eleen, se korskahti ja nosti häntänsä ylös mahtailevaan sävyyn.

Urheasti Prinsessa Marcella kävi muurin kimppuun, vaikka yritykset eivät heti tuottaneetkaan toivottua tulosta, urheasti prinsessa yritti. Moni olisi jättänyt yrittämisen ensimmäiseen epäonnistumiseen mutta Marcella oli sitkeämpää lajia. Homma ei ollut helppo mutta yhdessä Akinyin kanssa, muuriin saatiin aikaan kelpaava aukko. Kaksikko palasi Dorianin luvalla omaan ryhmäänsä ja jännitys kohoili ilmassa. Oli aika toimia ja käydä taistoon. Tottuneesti Farran veti oman kypäränsä päähänsä ennen kuin kannusti Heroa lähemmäs Doriania ja Whitea.

Dorian antoi vielä viimeiset neuvonsa ennen hyökkäystä. Miehen nyökätessä Farranille, nuorukainen nyökkäsi kuuliaisesti takaisin. ”Aivan takanasi,” Farran sanoi hiljaa, vaikka uskoi , ettei Dorian kuulisi enää häntä. Dorianin edettyä sopivan etäisyyden päähän, kannusti nuori prinssi ratsunsa laukkaan. Musta sotaratsu laukkasi voimakkain askelin, uhkuen voimaa ja nuoruutta. Tummatukkainen prinssi kutsui miekan voimia avukseen taisteluun, äänettä, toivoen parasta. Kuten aikaisemminkin, miekka hohti hiilenkekäleen lailla. Pian miekka kuitenkin roihahti vahvasti palaviin liekkeihin, punaisena hehkuva tuli näytti aivan siltä kuin sillä ei olisi aikomustakaan sammua. Oli aika näyttää mihin Astoirwenin kruununprinssi todella kykeni.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 13.01.2019
19:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Kun tilanne alkoi edetä hiljalleen, Calder laittoi Sphintuksen sen omaan laukkuunsa, ja nousi ratsaille. Raye pysähtyi heti paikoilleen, kun tunsi takalistonsa päällä käärmeen painon, ja kuuli prinssin vielä lepertelevän tälle heipat. Otushan oli koko ajan tämän takana, Rayen selässä!
”Tarvitsetko apua?” prinssi virnuili varkaalle, mutta tämä pääsi aivan hyvin jo itsekin oman ratsunsa selkään.

Saapuessaan omalle paikalleen Calder seurasi tilannetta viileän rauhallisena, kevyt hymy huulillaan. Hän ei jaksanut häiriintyä odottelusta, kuten moni muu, siinähän hermoilivat. Sota oli vesiprinssille jo tuttua hommaa muutenkin. Raye ei ollut yhtä innostunut, mutta pysytteli kerrankin kiltisti paikallaan, suurimmaksi osaksi siksi, että Sphintus oli satulalaukussa. Hevonen ei näyttänyt juuri välittävän sillä hetkellä muista, mikä kyllä sopi Calderille hyvin. Eipähän otus ainakaan temppuillut hänelle.

Kun muuria alettiin murtamaan, prinssin huomio tuntui vihdoin palaavan tähän hetkeen. Hän seurasi tilannetta tarkasti, koettaen arvioida molempien, Gerosin prinsessan ja tämän maagin kykyjä. Omalla tavallaan Calderia myös viihdytti ajatus, että vaikka Dehrah oli niin kovin sisäänpäin suuntautunut valtio, sen muurit rikkoi kaksi naishenkilöä. Kevyt, hiljainen ja huvittunut naurahdus pääsi tältä, kun muuriin alkoi murentua reikä. Näky oli hänelle kerrassaan huvittava!

Kun Astoirwenin henkivartija ja prinssi olivat menneet muurin läpi, olisi hänen vuoronsa, ja hän näki, kuinka edellä laukkaavan prinssin miekka syntyi tuleen. Hän oli ajatellutkin, että käyttäisi mieluummin miekkaa elementtiaseen sijasta, mutta tämä vahvisti asian lopullisesti. Miekka tuskin tykkäisi yllättävästä sadekuurosta tai vastaavasta. Sitä paitsi, tämä olisi vielä muutenkin yksi matkan helpoimmista osuuksista, ei siis mitään syytä tuhlata enempää voimia kuin oli tarvis.
”Älä katoa sitten omille teillesi, olet tässä nyt mukana yhtä paljon kuin minäkin”, Calder huikkasi vielä nopeasti Laucianille ja virnisti ennen kuin lähti, jäämättä odottamaan toisen vastausta.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 13.01.2019
20:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian jätti Calderin avuntarjouksen omaan arvoonsa, olihan Laucian vahva itsenäinen varas, joka ei tarvitse mitään prinssiä auttamaan itseään hevosen selkään. Muurin murrutta kaksi ensimmäistä lähtivät liikkeelle, ja nähdessään heidän vauhtinsa, Laucian tunsi hermostuvansa. Hitaasti ratsastaminen sujui, vaikka Laucian edelleen vihasi sitä. Mutta miten hänen kävisi, kun pitäisi koittaa pysyä tämän kirotun elikon selässä sitten, kun se juoksisi noin nopeasti? Laucian mutisi pari valittua kirosanaa hiljaa itsekseen, ja koitti parhaansa mukaan ottaa pitävän otteen satulasta. Ei tässä enää mitään neuvoja tai muutakaan ehdi kysymään, ja Calderin tuntien mokoma ruoja vain sitoisi Laucianin kiinni satulaan, joten tästä olisi selvittävä omin neuvoin.

Ja ihan kun tässä nopeassa ratsastuksessa ei olisi tarpeeksi murhetta Laucianille, Calder meni huikkaamaan jotain, että Laucian ei katoaisi omille teilleen. Ja ruoja lähti saman tien pötkimään karkuun. No, jos siitä syntyisi kuulolla olleiden kesken ongelmia, Calder saisi setviä ne itse, mikäli halusi Laucianin jatkavan matkaa hänen kanssaan. Calder alkoi olla sopivan matkan päässä edellä, joten ei kai tässä enää muuta kuin syteen tai saveen, Laucian ajatteli kannustaessaan hevosensa matkaan, koittaen olla putoamatta ja samalla lyömättä päätään muuriin, jossa hän jollain ilveellä onnistui.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.01.2019
16:19
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Lopulta alkoi tapahtua ja Dorian pääsi Farranin kanssa muurin läpi ja Farran sai miekkansa roihuamaan kunnolla. Ainakin sillä kiinnittäisi huomiota, jos ei millään muulla. Caine odotti vielä omaa vuoroaan, että Calder ja tämän voro pääsisivät liikkeelle ja lopulta Vinemarin prinssi sai kuittailtua kaverilleen tarpeeksi ja lähti käpälämäkeen, ei kun siis sotaan. Voro lähti hiukan hankalan näköisesti perään ja Caine oikein odotti, että tämä olisi pudonnut jo ennen kuin löisi päänsä muuriin. Mutta tämä ei pudonnut eikä edes lyönyt itseään muuriin, joten jo kaksi katastrofia vältetty! Caine odotti kuitenkin hieman, että voro ehtisi pois alta. Olisihan se nyt ikävää ratsastaa yli, jos tämä mätkähtäisikin alas, koska tämän ratsastus näytti melko onnettomalta. Tai sitten se vain näytti hevosiin tottuneiden astoirwenilaisten rinnalla onnettomalta. ”No niin, Jeremy! Ei kun menoksi!” Hän hihkaisi ja kannusti Gwaedin seuraavaksi kohti muuria Jeremyn tullessa perässä (?) jotta loputkin pääsisivät sitten matkaan. Soihtu toisessa kädessä hän ohjasi ratsunsa muurin läpi ja siitä sitten paremmin muodostelmaan ja vasempaan sivustaan, jotta voisi pysähtyä, kun pääsisi sopivalle ammuntaetäisyydelle ja saisi tilanteesta kuvan, että milloin voisi antaa merkin.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.01.2019
18:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf, joka oli ollut leikisti koko ajan hyökkäysryhmässä (eli Raufin tätä edeltävää roolausta ei koskaan tapahtunu) asettui omalle paikalleen ryhmänsä kärkijoukkoihin, kun viimein alkoi näyttämään siltä, että jotain tapahtuisi. Toisessa ryhmässä tosin näytti olevan jokin kohina käynnissä, kun paikkoja vaihdeltiin vielä viimetippaan. No ei ollut Raufin päänvaiva se ja hän lähinnä keskittyi vain omaan ryhmäänsä, mutta sitä ennen muuria pitäisi kuitenkin murtaa. Ilmeisesti sitä kuitenkin oltiin juuri murtamassa ja Rauf vain odotti, että koska se tapahtuisi. Lopulta alkoi kuitenkin tapahtumaan ja Rauf päätti tehdä loppuvalmistelut, mutta turhaan, koska ei tapahtunutkaan. Kunhan Rauf oli vaan toivonut niin. Niinpä niin, laitapa nainen asialle, niin varmasti saatat päästä vuoden tai toisen jälkeen vasta liikkeelle... Tai et ollenkaan. Hieno homma... Että sellainen muurinkaatoyritys. Jos asiaan olisi edes yritetty laittaa joku osaavampi, niin ehkä muurikin olisi jo voitettu. Toisaalta kruununperillisillä oli ollut ties mitä muutakin jumittamisen aihetta, niin oli toki väärin syyttää vain yhtä, mutta eihän tästä tulisi lasta eikä paskaa, jos asiaan laittoi amatöörin. Sitten se herneet nenäänsä vetänyt maagi tuli näköjään näyttämään voimiaan, että näin se tehdään. Mihin kummaan he oikein edes tarvitsivat sen hienohelmakultakutriprinsessan ruoskia ja olemattomia taitoja, kun maagi olisi voinut hoitaa sen itsekin alunperinkin? Ei voinut kai muuta todeta taaskaan kuin, että naiset ja heidän olematon logiikkansa. Ehkä Rauf ei edes yrittäisi ymmärtää naisia, mutta seuraavaksi vielä pitäisi ilmeisesti odottaa sitä merkkiä, että pääsisi edes lähtemään. Kaikkea sitä pitikin odottaa ja Rauf oli huono odottamaan.

Ryhmän alkupäänjäsenet saivat kuitenkin lopulta hevosensa liikkeelle ja muuriin tehdystä aukosta Dehrahin puolelle eli viimeinkin odotus oli palkittu ja pääsisi edes liikkeelle. Rauf kannusti hevosensa laukkaan ja sujahti omalla vuorollaan näppärästi muurin aukosta toiselle puolelle pysyen omalla paikallaan edelleenkin. Nyt pitäisi enää odottaa niitä tulinuolia. Elämä olikin selvästi yhtä odottelua.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 17.01.2019
15:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Nathanaël seurasi tarkasti, kun prinsessa Marcella aloitti muurin murtamisen. Mahdolllisuus nähdä toisen valtakunnan taika-ase tositoimissa oli vielä harvinainen kokemus! Vaikka ei Gerosin ase päällepäin ollut mitenkään näyttävä, muuri murtui maagin avustuksella, joten varmasti se oli mahtava ase!

Etujoukot lähtivät etenemään portista, prinssi Farranin esitellessä taikamiekkansa kykyjä. Hehkuva miekka oli kyllä uljaan näköinen. Avalonin Gillespie tepasteli vieressä innokkaan oloisena, se varmaan ajatteli, että olisi hauskaa päästä juoksemaan, eihän sillä ollut aavistustakaan, mitä muurin takana odottaa. Lopulta oli Nathanaëlin vuoro lähteä, ja hän kannusti Amadeon matkaan vedettyään miekkansa esiin. Avalon tuli muurista läpi aivan hänen kannoillaan, miekka kädessä myöskin, asettuen sitten nopeasti Nathanaëlin ja vihollisen väliin, jotta olisi valmiina suojaamaan prinssiään nuolilta magiallaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.01.2019
14:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Lopulta tämäkin joukko saatiin matkaan Dorianin johdolla, vaikka sulaa hulluuttahan tämä oli. Ei tällaisella joukolla voinut saada aikaan muuta kuin epäonnistumisia, joukko koostui pelkistä amatööreistä. Hyvä, että muuri edes saatiin hajotettua. Farran seurasi perässä ja palava miekka kädessään ja loputkin pääsivät lähtemään, mikä oli jo erittäin positiivista, että kukaan ei ollut jäänyt muurin taakse pohtimaan elämän tarkoitusta. Pitkälle ei tarvinnut mennä, koska muurin murtaminen oli aiheuttanut sen verran melua, että paikalle oli kerääntynyt vihollisia jo ihan reippaasti. Nyt kun Dorian itsekin näki tilanteen, häntä kadutti, että päästi jonkun onnettoman varkaan vain tekemään tiedustelua. Joen molemmat puolet olivat sotilaita täynnä ja jo tällä puolella oli vihollissotilaita reippaasti enemmän kuin mitä varas oli ilmoittanut, mutta voi olla, että meteli muurilla oli saanut väen rakennuksista ja teltoistaan liikkeelle. Nuolia alkoi sataa melkein saman tien, kun he pääsivät liikkeelle, vaikka välimatkaa viholliseen nyt hiukan olikin. Ongelma oli vain se, että porttia vartioi sen verran iso lauma, eikä harhautus tuntunut vetävän tukijoukkoja tälle puolen, koska vihollisia oli täälläkin ihan riittävästi.

Caine kiri seuraavaksi paikaltaan rinnalle. ”Mitä nyt tehdään, en voi antaa merkkiä, kun portilla on tuollainen lössi!” Tämä kysyi, mutta sepä olikin hyvä kysymys. Jotenkin vihollisen huomio portilla pitäisi saada pois. Ja jotain oli keksittävä nyt heti. ”Prinssi Nathanaël, saisitteko kutsuttua ne thrallinne ja lähetettyä porttia vartioivien sotilaiden kimppuun, jotta heidän huomionsa saadaan muualle?!” Dorian kysyi sitten ja toivoi, että se toimisi, koska hän ei tähän hätään muuta keksinyt. Heidän ei kannattanut alkaa sinkoamaan tulinuolia joen toiselle puolelle, koska sitten se katkaisisi heiltä etenemistien. ”Unohdetaan merkit, ampukaa vain leiri tuleen, tarvitsemme nyt mahdollisimman paljon kaaosta vihollisen keskuuteen ja yritämme katkaista heiltä reitin seurata meitä ja lähdemme sitten toisen ryhmän perään.” Hän sanoi sitten ja Caine jättäytyi taas jälkeen omalle paikalleen ja valmistautui omaan tehtäväänsä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.01.2019
15:40
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Cainen ei paljoa tarvinnut tehdä tilannearviota huomatakseen, että ei hyvältä näyttänyt. Ja koska hän ei nähnyt, että pystyi antamaan lähtömerkkiä muille, hän katsoi parhaaksi mennä neuvottelemaan Dorianin kanssa vielä, että mitä tehtäisiin. Vaikka vaikea tässä vaiheessa oli enää mitään hätäpalaveria pitää, mutta parempi kuitenkin kysyä, kuin alkaa sooloilemaan. Ja jos hän vain alkaisi ampua leiriä, muut kuvittelisivat sen olevan merkki ja juoksisivat suoraan tuhoonsa. Kun Caine oli kysynyt Dorianilta, miten meneteltäisiin, tämä usutti Vinemarin prinssin lähettämään ne mitkä lie örkkinsä porttien luo ja sitten merkit piti unohtaa ja sytyttää vain leiri palamaan. No toki tässä ei tainnut olla kauheasti muuta tehtävissä, joten Caine palasi paikalleen ja sivuun ja arvioi matkaa edessä pimeässä siluettina näkyvään leiriin. Lopulta hän alkoi hidastaa ratsuaan ja pysähtyi ja hyppäsi alas ratsailta ja iski soihdun maahan, joka onneksi paloi vielä. Se nyt olisi puuttunut, jos se olisi sammunut. Hän otti jousen ja yhden tulinuolen ja sytytti sen kärjen soihdussa ennen kuin asetti nuolen jänteelle.

Punainen välähdys valaisi taivaan kun hän vapautti nuolen kohti vihollisten leiriä. Hän ei jäänyt odottamaan, vaan sytytti seuraavan nuolen ja ampui heti perään. Ei mennyt kauaa, kun tuli tarttui rakennuksiin ja telttoihin. Nyt näki hiukan paremmin myös leirin ja heidän välissään olevien vihollisarmeijan määrän, mikä oli aika huikea. Etujoukko iski jo vihollisen kimppuun, joten Caine ampui nopeasti loput kolme nuolta eri puolille leiriä ja vihollisten majapaikkoja. Piti vain toivoa, että toinen joukko pääsisi suuremmitta ongelmitta, tai edes hengissä, portista läpi ja etenemään, vaikka homma ei ihan mennytkään ihan suunnitelman mukaisesti. Jeremy teki tietenkin myös oman osansa leirin polttamisen suhteen (?) ja lopulta Cainen nuolet loppuivat. Hän jätti soihdun, koska ei voinut kanniskella sitä mukanaan, ja nousi takaisin ratsaille. Hän sai Gwaedin taas laukkaan ja kiri muun joukon kiinni. Jousi yhä toisessa kädessä hän irrotti kokonaan ohjaksista ja käytti enää vain polviaan hevosen kurssissa pitämiseen ja otti ihan tavallisen nuolen viinestä auttaakseen muuta joukkoa harventamaan vihollismäärää. Sentään joukko oli selvästi alkanut epäröimään huomattuaan, että heidän leirinsä oli ilmiliekeissä ja varmasti Farranin palava miekkakin oli aika hurja näky. Tässä kuitenkin menisi koko yö, jos heidän pitäisi lahdata koko armeija ja Cainelta loppuisi nuolet heti lähtöön.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 18.01.2019
17:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Muurin takana oli paljon enemmän väkeä, kuin mitä varas oli heitä varoittanut, mutta olihan tämä sanonut, että teltoissa ja muualla näkymättömissä saattaisi olla tuntematon määrä lisäjoukkoja. Lyhyen hetken ajan Nathanaël tunsi itsensä epätoivoiseksi, miten he voisivat selvitä näin suuresta vastuksesta. Kuitenkin jo seuraavassa hetkessä prinssin valtasi päättäväisyys, ei heidän uljas tehtävänsä voi päättyä näin nopeasti. Niinhän se tapahtui sotahistorian kirjoissakin, vaikka tilanne usein näytti epätoivoiselta, se lopulta voitettiin oveluudella, taidolla ja jumalten suojeluksen avulla.

"Kuten tahdotte, herra!" Nathanaël vastasi, käyttäen huomaamattaan arvovaltaista ääntään, sitä, jolla opettajan mukaan tulisi komentaa joukkoja ja puhutella kansaa, silloin kun tarvitsisi valaa uskoa ja rohkeutta alamaisiin. Niinpä Nathanaël kutsui thrallinsa, kaikki kolme karhun kokoisia ja uhkaavan näköisiä, lähettäen ne porttia kohti. "Tehkää mitä teidän portin turvaaminen vaatii!" hän käski thralleja, jotka lähtivät leijumaan matalalla kohti porttia, eihän niillä ollut jalkoja. Matkalla olevat sotilaat, jotka eivät väistyneet tieltä, ne raatelivat kynsillään. Thrallien päästessä portille, siellä olevat sotilaat ottivat epävarmoina ja hermostuneina etäisyyttä niihin, nähtyään niiden hurjan luonteen.

Lähetettyään thrallit matkaan, Nathanaël alkoi loitsimaan henkiammuksia, joita heitteli parhaan kykynsä mukaan vihollisten joukkoon, auttaen vihollisjoukon harventamisessa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.01.2019
18:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf pääsi lähinnä vain Dehrahin muurista läpi, kun vastassa näyttikin olevan hiukka enemmän vihollisia, kuin mitä tiedusteluretkelle mennyt varas oli antanut olettaa. Rauf oli kovin kuvitellut, että edes miehiin voisi luottaa, mutta ei näköjään voinut ja tämän siitä tosiaan sai maksaa sitten, kun antoi amatöörien hoitaa hommat. Kaikki pitäisi tehdä aina itse. No aina ei voinut näköjään voittaa, mutta ainakaan tekeminen ei loppuisi kesken ihan heti, kun vihollisia tosiaan oli ihan reippaalla kädellä tullut paikalle. Tosin tämä asia ilmeisesti mitätöi samalla alkuperäisen suunnitelman ja koska B-suunnitelmaa ei ollut, ei heillä ollut ensimmäistäkään suunnitelmaa enää. Lopulta nopeasti punottu suunnitelma sisälsi sen, että Caenezhin prinssi ja hänen metsästäjänsä saisivat ampua leirin tuleen, merkeistä viis ja joku prinssi Nathanaël jostain päin maailmaa saisi hoitaa hämäyksen portilla kykkivien vihollisten suhteen niillä jollain otuksilla, joista Rauf ei ollut tajunnut muuta kuin, että kyseessä oli joku henkijuttu. Innolla Rauf jo odotti, että mitenhän kyseinen perillinen sitten aikoisi töpeksiä hommansa, kun ei tässä muuta lähinnä ollut töpeksinnän lisäksi tapahtunutkaan. Rauf yllättyi kuitenkin positiivisesti, koska ilmeisesti henkiotukset toimivat ja Caenezhin prinssikin sai (metsästäjänsä kanssa?) vihollisten leirin liekkeihin ja jatkoi sitten tavallisiin nuoliin. Rauf puolestaan päätti itse laittaa ranttaliksi miekkansa avulla hyökkäävien vihollisten suhteen harventaakseen vihollisten rivejä parhaan kykynsä mukaan (vai oisko mun pitäny heittää noppaa tässä välissä tai jotain?).

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.01.2019
09:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calderin itsevarmuus koki nopeasti kolauksen, kun vihollisia olikin enemmän kuin hän oli olettanut. Kai hänkin oli unohtanut, ettei Laucian välttämättä ollut kaikkia huomannut, ja kirosi asiaa mielessään. Raye liikkui kyllä, kuten pitikin, ja hevonen totteli prinssiä suurimmaksi osaksi, ehkäpä juuri siksi, että sillä oli myös Sphintus kyydissään. Kuitenkin muutama liian lähelle päässyt vihollinen sai hevosen tekemään yllättäviä sivuaskeleita, jolloin prinssin tasapaino horjahti hetkeksi, ja vihollisen miekka osui kipeästi häntä jalkaan. Vaiston varassa Calder iski nopeasti tältä pään halki, toivoen, ettei jalkaan tullut haava ollut kovin syvä. Kirves olisi ehkä ollut mukavampi sittenkin käyttää, sen varsi olisi ollut pidempi, jolloin tätäkään virhettä ei olisi välttämättä tapahtunut. No, myöhäistä sitä oli murehtia enää, oli pakko vain painaa eteenpäin ja hoidella niin monta vihollista pois päiviltä kuin hän pystyi. Haava kuitenkin kirveli ilkeästi, saaden prinssin tekemään siellä täällä pieniä virheitä, ei vakavia, mutta tarpeeksi kuitenkin, että hän haavoittui aina välillä enemmän ja enemmän. Calderin onnistui kuitenkin ihmeen kaupalla pysytellä satulassa, eikä hän omien arvioidensa mukaan ainakaan haavoittunut vaarallisesti, ja kai jo siitä olisi pitänyt olla tyytyväinen...

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!