Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 12.02.2018
15:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli tosiaan kesken matkan taittamisen tullut siihen tulokseen, että nyt pitäisi saada teetä. Chatha oli kuitenkin asiaan sitä mieltä, ettei teetä nyt ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan tarjolla. "Sääli... Tee olisi auttanut varmasti pysymään paremmin hereillä", Dakarai mutisi siihen, mutta ei auttanut itkut markkinoilla ja kyllä nuori prinssi sen kuitenkin tajusi itsekin, joten antoi teemarinoidensa olla. Hän kuitenkin lohduttaitui ajatukseen, että kyllä teehetkikin varmasti vielä koittaisi, mutta nyt hänen pitäisi keskittyä pysymään hereillä ilman teetä. Mutta kuitenkin siihen, kun ei sitä kovinkaan hurjaa vauhtia matkaa taitettu, niin olisivatko muut mahdollisesti odottaneet sitä, että heille pitäisi näyttää tietä Dehrahin porteille. Chatha oli asiaan sitä mieltä, että eivätköhän muut solan läpi pääsisi ilmankin opastusta. "Niin... Eiköhän he... Piti vaan varmistaa... Tai lähinnä yritän pitää itseni hereillä puhumisen avulla... Joten puhu minulle. Ihan mitä vaan mieleesi tulee", Dakarai jatkoi perään, koska uskoi sen pitävän hänet paremmin hereillä kuin hiljaa talsiminen ja hevosen selässä nuokkuminen.

Tosin sen Caine nimisen prinssi tervehdykseen Dakarai oli kuitenkin säikähtänyt seuraavaksi sen verran, että uskoi, että kykenisi pysymään taas jonkun aikaa valppaana, vaikka marmattikin sitä, ettei noin saisi tehdä enää ikinä. Olisi siinä voinut hullusti käydä, koska Dakarai ei ollut varautunut siihen, että jotkut Cainet hyppivät hänen silmilleen yhtäkkiä. Tämä Caine kuitenkin vastasi tähän pahoitteluiden kera, ettei säikyttelyt olleet kuuluneet hänen suunnitelmaansa. "No, mitäpä tuosta... Ainakin olen taas hereillä", Dakarai vastasi siihen ja paranteli taas asentoaan, ettei seuraavaksi oikeasti tippuisi hevosensa selästä. Mutta siihen tosiaan, että Caine oli Caine eikä Dakarai häntä ollut unohtanut vielä ja Cainen mukaan Cainea olikin vaikea unohtaa. "Ai... Onko se sitten hyvä vai huono asia? Minulla nyt kuitenkin on vaan hyvä nimimuisti... Mutta minä olen Dakarai", Dakarai esittäytyi vielä, koska mistä sitä tiesi, muistiko Caine hänen nimeään vai ei. Olihan Caine juuri sanonut, ettei hänen päähänsä ollut vielä kaikki painuneet.

Sitten Dehrahiin maana, joka oli Dakarain mielestä kovin kyllästyttävä, koska jokaiselle asialle oli suunnilleen erilliset säännöt ja auta armias sitten siinä kohdassa, kun olin säännöissä olevia poikkeuksia ja vielä poikkeuksienkin poikkeuksia. Kamalan raskasta yrittää muistaa kaikkea noinkin turhaa. Cainen maa eli Caenezh alkoi kuulostamaan Dakarain korvissa todella yksinkertaiselta, koska heillä päti vain yksi sääntö, joka oli tapa tai tule tapetuksi. "Aika moinen peli, mutta ainakin se on yksinkertaista muistaa", Dakarai totesi asiaan Cainen hymyillessä perään. Oli tosiaan hymyilemisen arvoinen aihekin joku tappaminen. Dakarai ei voisi ikinä kuvitella, että tappaisi jonkun. Tai lähinnä häntä inhotti se veri siinä. Caine kuitenkin jatkoi eteenpäin, että oikeasti häntä oli ilmeisesti kiinnostanut se, millaisia naisia Dehrahissa on ja ovatko he kauniita. Niin no Dakarai olikin ollut niin kovin linnan ulkopuolella, että varmasti osasikin vastata tuollaiseen kysymykseen, joten pitäisikö hänen heittää jotain vaan lonkalta? "Linnan naiset ovat kaikki melko kauniita... Mutta kukaan nyt ei ole ollut mitenkään peruskauneutta kummallisempi. Mutta kai se riippuu ihan katsojan silmistä, mitä pitää kauniina ja mitä vähemmän kauniina. Köyhät tuskin ovat mitenkään kauniita, kun eihän heillä ole varaa edes kauniisiin vaatteisiin tai ulkonäön ylläpitoon", Dakarai vastasi niin kuin oletti asian olevan. Ei sillä, että prinssi köyhien kanssa olisi hengaillut, että osaisi täyden totuuden mukaan vastata, mutta kunhan vastasi oletuksensa mukaan. Jos ihminen ei tehnyt ulkonäölleen mitään, niin kuinka sellainen voisi olla edes kaunis? Tai näin Dakarai itse ajatteli.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.02.2018
17:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
"Halvat on huvit, tai ainakaan en pitänyt itseäni kovinkaan suurenmoisena narrina ennen. Pitäisi varmaan alkaa veloittamaan niistäkin hommista", Laucian tuhahti Calderin vastaukseen. Toisaalta Laucian ei yllättynyt, Calder nyt aina tuntui nauttivan siitä, että löysi jotain jota Laucian ei pettävän vanhasta iästään huolimatta osannut tehdä. "Seuraavaa maisemanvaihdosta varten saat homma vaunut, jos meinaat saada matkaseuraa taas", hän vastasi Calderin kommenttiin maisemanvaihdosta. Laucian antoi myös katseensa kiertää ympäristöön, maisemat kyllä erosivat heidän kotikulmiensa maisemista. "Ei ole ollut syytä lähteä käymään missään Vinemarin ulkopuolella. Lisäksi, killasta ei ole hyötyä jos vaeltelee liikaa eikä se pysy perillä, missä menet ja milloin sinun pitäisi palata", Laucian vastasi madaltaen ääntään viimeisen lauseen ajaksi. Tosin, tätä sakkia katsellen, ehkä siihen tulevaisuudessa olisi kiinnostusta, jos koreimpien perillisten vaatteet ja varusteet olivat vihjeitä rikkaimpien kansalaistensa varallisuudesta, hän mietti vilkaistaessaan muun seurueen läpi. No, siitä pääsisi ottamaan selvää, kuhan saavuttaisiin jokaiseen valtioon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.02.2018
17:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Se siitä hyvästä ensivaikutelmasta, mutta ainakaan Dakarai ei ollut kuollut järkytykseen, mikä oli ihan positiivista, joten tuskin tässä mitään peruuttamatonta oli tapahtunut. Kohteliaiden pahoitteluiden jälkeen Dehrahin prinssi totesi, että mitäpä tuosta ja ainakin hän oli nyt hereillä. ”Sepä hyvä.” Caine totesi, koska ilmeisesti tämä oli ollut vaarassa pudota hevosen selästä joka tapauksessa, jos ei säikähdyksestä, niin väsymyksestä. Dakarai oli kuitenkin yhä ratsailla, joten kaikki oli paremmin kuin hyvin. No jos sotaa ja katastrofeja ei laskettu mukaan. Sitten esittelyihin ja kun Caine totesi, että häntä taisi olla aika vaikea unohtaa, Dakarai kyseli, että oliko se hyvä vai huono asia. ”Varmaan vähän sekä että.” Caine arveli. Dakarailla oli kuitenkin vain hyvä nimimuisti. Sitten Dakarai esitteli itsensä vielä Dakaraiksi. ”Loistavaa, niin muistelinkin. Hauska tutustua, vaikka olosuhteet voisivat olla varmaan hauskemmatkin, mutta olkoon.” Caine jatkoi, että oli helppo luoda suhteita muiden kuningaskuntien välille, mitä vaikeaa tässä nyt oli?

Kun Dakarai tosiaan oli kertonut perusteellisesti Dehrahin säännöistä ja muusta, Caine kertoi yksinkertaistetun version Caenezhin säännöistä. No olihan sielläkin toki ihan oikeatkin säännöt, mutta se perussääntö, että vahvat selviää ja heikot sortuu, päti kuitenkin joka asiaan ja oli kaiken perusta. Dakarai totesi, että melkoinen peli, mutta ainakin se oli helppo muistaa. ”Totta, yksinkertaista teoriassa, käytännössä onkin sitten vähän eri asia.” Caine myönsi, mutta ei hänen tapauksessaan vain olisi käynyt päinsä, että hän olisi viettänyt koko ikänsä vain sisällä linnassa ja käväissyt ehkä puutarhassa piipahtamassa. Ensinnäkään ei juuri ollut puutarhoja, kaikki kasvatettava maa käytettiin hyödyksi ja luontoon mentiin metsään, jos sitä kaipasi. Kumma, miten erilaista voikin olla jossain muualla.

Sitten siihen illan polttavimpaan puheenaiheeseen, eli Dehrahin naiskauneuteen. Dakarai saattoi hiukan hämmentyä kysymyksestä ja vastasi sitten, että linnassa naiset olivat kyllä kauniita. Aivan, kun eihän hän raukka ollut muualla käynyt, että niitä naisia voisi ylipäänsä nähdä. Ei kuulemma kuitenkaan peruskauneutta kauniimpia, että mitään ihmeitä tuskin olisi luvassa. Riippui toki ihan katsojasta. Eli mitään ei oltu vielä menetetty. Lähinnä hän nyt tällä puheenaiheella pyrki rentouttamaan tunnelmaa. Dakarai epäili kuitenkin, että köyhät tuskin olivat kauniita, kun ei heillä ollut varaa edes kauniisiin vaatteisiin tai ulkonäön ylläpitoon. Caine tuijotti hetken äimistyneenä Dakaraita ja purskahti sitten nauruun. ”Aivan, eipä varmaan.” Caine myönteli kunhan naurultaan tokeni. ”Olet kyllä aika huippu. Osaisitko sitten neuvoa, että mitä Dehrahista voisi ostaa tuliaisiksi kihlatulle? Onko teillä jotain erikoisuutta, mitä ei ole missään muualla?” Caine kyseli sitten, koska ei hän nyt tyhjin käsin voinut palata. No ehkä hän edelleen osittain huumorimielessä kyseli näitä asioita, ehkä hänellä ei ollut aikaa ostella tuliaisia. Mutta jos sellainen tilaisuus järjestyisi, niin olisi se tilaisuus käytettävä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.02.2018
17:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
(Edellinen oli siis Laucianin roolaus jos ei tullu selväksi, osasin näköjään copy-pastata "LAUCIAN" kohdan mukaan taas siitä tiedostosta johon kirjotan ensin :,D )

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.02.2018
18:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

”Ei sinun tarvitse minulle nöyristellä. Minä itse ymmärsin väärin”, Skyler huokaisi, ”Sovitaanko, että unohdetaan vain tuo pieni kömmähdys?” Prinsessan mielestä virhe oli ollut ehkä hieman heidän molempien, ei yksin Deoran. Miehen ei todellakaan tarvinnut ruoskia itseään niin pahasti.

”Oletko edes nähnyt minua harjoittelemassa? Olen aivan surkea”, Skyler naurahti jo keveämmin mielin. ”Miksei Urumiyan asetta voitu takoa vaikka miekan muotoon? Sitä sentään voi käyttää ilman taikavoimiakin. Minä jos laukaisen nämä terät viholliseen, niin minun pitää itse käydä hakemassa mokomat takaisin.” Hieman kateellisena prinsessa vilkaisi serkkunsa miekkaa, joka näytti paljon helppokäyttöisemmältä aseelta. Ei Skyler ikinä ollut miekkaa kokeillut, hän oli aina ollut enemmän kiinnostunut paljain käsin taistelemisesta, mutta nyt hänestä tuntui, että olisi antanut mitä vain helppokäyttöisestä aseesta.

Kun Deora kertoi Skylerille rauhallisen olemuksensa salaisuuden, prinsessa oli hieman yllättynyt. Ei hän ollut ikinä tunteellista sotilasta nähnyt, mutta että asia ihan koulutettiin selkäytimeen oli naiselle uutta. ”Cornelia-täti taitaa siis olla tiukempi kouluttaja kuin mitä tiesinkään?”

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.02.2018
18:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caine totesi, että hereillä olo oli hyvä juttu tai lähinnä siis se, että Dakarai oli jälleen herännyt sieltä jostain, kun oli väsymykseltäänkin melkein pudota hevosensa selvästä. No, sitä Dakarai ei kyllä sanonut. Mutta aika pikaisesti he pääsivät Cainen nimeen, että oliko sen muistaminen hyvä vai huono asia ja Caine arveli tähän, että sekä että. "Mikä se huono puoli sitten on?" Dakarai kyseli ihan uteliaisuuttaan ja sitä, että saisi pidettyä keskustelua yllä, koska ei halunnut taas nukahtaa tai melkein nukahtaa pystyyn ja pudota hevosensa selästä pahimmassa tapauksessa. Dakarai oli kuitenkin vielä kertonut omankin nimensä ihan vaan varmuuden vuoksi, jos Caine olisi sen jo kerennyt unohtamaan, mutta ei hän ollut, koska ainakin oli muistellut sanojensa mukaan niin. Perään tämä jatkoi, että oli hauska tutustua, vaikka olosuhteet voisivat olla hauskemmatkin. "Kuten myös... Ja myönnettäkööt, että voisihan olosuhteet olla hauskemmat, mutta eiköhän tämä näinkin käy", Dakarai totesi loppuun.

Kun he olivat päässeet esittelyistä ja nimistä yli, niin sen jälkeen Dehrahin sääntöjen kautta Caenezhin sääntöihin, joita oli ainakin se yksi eli tapa tai tule tapetuksi. Kai tuo päti periaatteessa missä tahansa valtiossa ja missä tahansa paikassakin, jos sattui tarpeeksi kinkkinen tilanne. Dakarai kuitenkin toivoi, ettei hänen tarvisi koskaan ottaa osaa moiseen tilanteeseen, mutta karu totuus sekin, että sodassa oli aika vaikeaa olla välttymättä moiselta säännöltä ja tietenkin Dakaraikin mieluummin itseään puolustaisi kuin olisi se, joka tapettaisiin. Caine kuitenkin jatkoi, että olihan moinen yksinkertaista teoriassa, mutta käytäntö olikin toista. "Toivon vaan, ettei minun tarvisi tappaa ketään. Onneksi on Chatha sitä varten..." Dakarai lisäsi perään. "Aivan... Olenpa idiootti. Olen vaan lörpötellyt jostain Chatha nimisestä, mutten ole edes kertonut kuka hän on. Hän on henkivartijani ja on tuossa noin", Dakarai selitti ja huitoi Chathan suuntaan.

Sitten takaisin naisiin ja naisten kauneuteen. Dakarai ei tiennyt, mutta oliko väärin sanoa, että Dakarai kuitenkin mielsi enemmän omakseen kauniit miehet. Tai kauniit miehet olivat enemmän Dakarain silmään lähinnä, koska hän oli itse mies. Ei hän kuitenkaan sillä tavalla ollut miehistä kiinnostunut, muttei oikein naisistakaan, vaikka ei ollutkaan parisuhteita vastaankaan ja kyllä parisuhde tulisi olemaan väistämättä myös Dakarain kohtalo ja olihan Dakarai jo kihloissakin. Hieman Dakarai kuitenkin säikähti taas, kun Caine alkoi nauramaan ilmeisesti sille, ettei köyhillä ollut varaa mihinkään, ei edes kauneuteen. Ei hän nyt normaalisti näin paljon säikkynyt, mutta Dakarain ajatukset harhailivat ties missä ja osin hän keskittyi pitämään silmänsä auki. Dakarai kuitenkin katsoi Cainea, että mikäs siinä köyhäasiassa nyt noin hauskaa oikein oli. Sanoiko Dakarai jotain outoa sitten? Lopulta Caine kuitenkin myönsi olevansa samaa mieltä asiasta, minkä jälkeen he olivat jo siinä, että Cainen mukaan Dakarai oli aika huippu. "Sanoinko sitten jotain outoa tai jotain huippua? Vai ihanko muuten vaan?" Dakarai kyseli, kun kävi taas hieman hitaalla väsymyksen takia. Caine kyseli jo seuraavaksi neuvoja sille, että oliko Dehrahissa jotain tuliaista, jonka voisi ostaa kihlatulleen. Jotain sellaista, joka olisi erikoista eikä sitä saisi mistään muualta. Ja mistäs Dakarai sen oikein voisi tietää, kun ei ole ollut linnan muurien ulkopuolella? "Tuota... No Dehrahissa on ainakin paljon toreja, joista löytyy ties mitä tavaraa. Välillä jotain eksoottistakin tai mitä olen kuullut puhuttuvan", Dakarai vastasi hieman ympäripyöreästi. Olisi siellä toki myös orjakauppaakin, mutta Dakarai päätti jättää sen sanomatta, koska orja tuskin olisi kovinkaan hieno tuliainen. Kuka innostuisi jostain haisevasta köyhästä? Ei Dakarai ainakaan moista tuliaiseksi huolisi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.02.2018
18:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Miten sinä nyt noin nopeasti muutuit vaativaksi”, Calder naurahti, ”Minä hyvää hyvyyttäni kutsuin sinut suurelle seikkailulle, sinun pitäisi pikemminkin kiittää minua.” Prinssi tahallaan kieltäytyi ymmärtämästä Laucianin epämukavia matkustusolosuhteita. Mutta hän kuitenkin oli tyytyväinen, että varas oli suostunut lähtemään hänen mukaansa, miehen ammatista huolimatta prinssi saattoi todella luottaa tähän.

Calder hieman yllättyi Laucianin mainitessa killan, mutta ymmärsi kyllä, että hänen kysymyksensä oli siihen johtanut. Hän itse oli ajatellut vain yksinkertaista huvimatkailua kysyessään. ”Kilta pitää huolta omistaan... No, sehän sen idea onkin. Voisin itsekin haluta liittyä, jos en olisi prinssin asemassa. Ne taida oikein kulkea käsi kädessä normaalisti.” Myös Calder puhui nyt hiljaisemmalla äänellä, vaikka ei uskonutkaan kenenkään kuuntelevan heidän keskusteluaan.

”Melko hyvä sää onnistui osumaan tänään”, prinssi sanoi ja vilkaisi kirkkaalle taivaalle. Hän ajatteli aiheenvaihdoksen olevan siihen väliin sopivaa, vaikkakin äärimmäisen tylsää, mutta eipähän Laucianin tarvitsisi enempää killasta puhua muiden perillisten ollessa lähettyvillä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.02.2018
18:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Skylerin mukaan Deoran ei tarvinnut nöyrisellä hänelle ja että Skyler itse ymmärsi väärin. No, ei Deora kyllä ihan miten vaankaan voinut prinsessalle puhua, ei oikein edes silloin, kun ei oikeasti jaksaisi kiinnostaa mikään. Kyllä niitäkin hetkiä kuitenkin oli myös Deoralla, vaikkei hän sitä näyttänytkään. Ei hän yli-ihminen kuitenkaan ollut, vaikka kuinka henkivartija olisikin, mutta sen verran kovan koulutuksen hän oli käynyt, että ylempiä kohtaan puhuttiin kunnioittavasti, vaikka oikeasti pännisi kuinka. Myös tunteiden unohtaminen kuului koulutukseen, koska yleensä henkilökohtaiset tunteet saattoivat olla hidaste ja välillä jopa este, joten sitä vaan piti välillä leikkiä olevansa tunteeton ja pysyä roolissaan. Prinsessa jatkoi vielä perään, että jos he nyt kuitenkin vaan sopisivat, että unohtaisivat moisen kömmähdyksen. "Olette aivan oikeassa, tuo kuulostaa erinomaiselta suunnitelmalta", Deora myönteli prinsessan sanoihin, minkä jälkeen prinsessan aseidenhallintataitoon. Skyler kyselikin, että oliko Deora koskaan nähnyt häntä harjoittelemassa ja siinä hän oli omasta mielestään surkea. Mutta pystyi prinsessa kuitenkin olemaan ainakin hieman rennommin. "Kyllä, mutta vaikka vielä olisittekin huono omasta mielestänne siinä, niin aina voi kehittyä. Ei kukaan täydelliseksi synny tai ole niin sanottu seppä syntyessään. Jos kaikki osaisivat kaiken jo valmiiksi, niin eikö se olisi hieman tylsää?" Deora kuitenkin toi esille asian kääntöpuolenkin.

Tämän jälkeen Skyler alkoi miettimään sitä, miksei Urumiyan asetta olisi voitu takoa vaikka miekan muotoon, koska sitä olisi helpompaa käyttää. Piti miekkailuakin tietenkin opetella, ettei sekään nyt ihan niin helppoa ollut. Mutta minkäs Deora sille mahtoi, ettei ase ollut miekka? Ja mitä hän voisi asialle tehdä? Ei oikein mitään, joten asia oli aika turha ruodittavaksi, koska ase ei muuttaisi muotoaan, vaikka kuinka toivoisi. Jatkoi Skyler vielä hieman ehkä jopa kateellisena siitä, että hän joutui itse hakemaan aseensa takaisin, kun olisi sen ensin johonkin viskannut. Olihan se kieltämättä hieman ikävä homma, mutta ei nuolikaan takaisin tullut enää sen jälkeen, kun sen oli ampunut viholliseen tai johonkin muualle. Jos halusi käyttää vielä samaa uudestaan, pitäisi se hakea ensin itse. Elämä ei ollut yksinkertaista, mutta pitikö sen ollakaan? "Aseita on erilaisia... Mutta sehän on vaan hyvä asia ja kahta täysin samanlaistakin asetta voi käyttää eri tavalla. Kaikki riippuu käyttäjästä. Ei sitä tiedä, kuinka hyväksi voittekaan kehittyä. Uskon, että opitte kyllä käyttämään asetta", Deora vastasi, vaikkei se nyt ihan siihen liittynyt, että Skylerin pitäisi hakea ase takaisin, kun oli käyttänyt sitä. Sille Deora ei kuitenkaan mahtanut mitään. Mutta lopuksi vielä Deoran tunteiden kätkemisen salaisuuteen, mikä nyt ei ollut Deoran mielestä mikään salaisuus. Skyler kuitenkin kyseli jo Deoran äitistä tai siitä, että Cornelia oli tiukka kouluttaja. "Kyllä, hän on todella tiukka, mutta kyllä siitä oppiikin paremmin. Hän on sitä kuitenkin yleensä vaan kouluttaessaan", Deora vastasi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.02.2018
19:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler huokaisi helpotuksesta, kun päästiin vihdoin yli aiheesta, kenen syy hänen pieni väärinymmärryksensä oli. Hän ei halunnut serkkunsa tuntevan, kuin tämä olisi tehnyt jotain väärin. Deoran kertoessa, että hänellä olisi hyvinkin mahdollisuuksia kehittyä Urumiyan elementtiaseen kanssa sai prinsessan hymyilemään pienesti. ”Mutta joskus se voisi olla ihan hyödyllistä syntyä seppänä ja täydellisenä. Kuten vaikka nyt. Tai jos voisin vaihtaa taistelutaitoni aseen hallintaan, niin sekin ehkä auttaisi. Olisiko se mielestäsi reilu vaihtokauppa?” Skyler päätti olla välittämättä siitä, kuinka hölmöltä hän kuullosti sen sanoessaan, hän kuitenkin puhui Deoralle. Muille perillisille hänen hieman lapsekkaan ajatuksensa paljastaminen olisi ollut vain noloa.

Kun he pääsivät puhumaan Deoran äidistä, prinsessan ilme vakavoitui asteen. Hän nyökkäsi, ja ehkä nyt ymmärsi hieman paremmin, mistä miehen taidot olivat peräisin. ”Olisikohan minunkin äitini pitänyt olla tiukempi koulutukseni kanssa...?” hän pohti hiljaa itsekseen. Rhea oli aivan liian lempeä, mitä hänen lapsiinsa tuli, ja myös Skyler oli saanut äidinsä kiltin luonteen ansiosta säästyä rankalta taistelukoulutukselta. Hänen nuoremmat veljensä oli sen sijaan koulutettu tiukemmin, sillä heidän tehtävänsä tulisi olemaan palvella Skyleria tulevaisuudessa, samoin kuten Deoran. Asia sai aina toisinaan nuoten naisen miettimään, oliko hän oikeasti koko sisarlaumansa heikoin, vaikka ei hän sitä koskaan kenellekään tulisi myöntämään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.02.2018
21:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai kyseli, että oliko se nyt missä mielessä huono asia, että Caine oli vaikeasti unohdettava. Tämä kaveri ei tainnut pahemmin huumorista perustaa? ”No sanotaanko vaikka niin, etten jää aina kauhean hyvässä mielessä muiden muistiin, ei siinä mitään sen kummempaa.” Caine vastasi siihen, koska oli se nyt reilua edes jotain vastata, vaikka asia ei ehkä ollut sellainen, että kukaan nyt yleensä kysyi siitä enempiä. Mutta Dakaraistakin oli toki hauska tutustua, vaikka ehkä mieluummin muissa merkeissä kuin sotaretkellä. Sotaretkestä lisää, että Dakarai toivoi, ettei hänen tarvinnut tappaa ketään. ”Vaikka kanniskelet tuollaista tappoasetta mukanasi?” Caine ihmetteli. Kuka nyt lähti sotaan ja toivoi, ettei tarvinnut tappaa? Okei, varmaan aika moni täällä, eivät ehkä olleet kaikkein kokeneimpia sotilaita. Ei toki Cainekaan, ei hän ketään vastaan ollut sotinut ja taistellutkin lähinnä vain harjoitukseksi. Mutta kyllä hän ainakin oli varautunut, että tälle retkelle lähdettiin nimenomaan tappamaan. Dakarai jatkoi, että onneksi hänellä oli Chatha sitä varten, että hän tappaisi vihollisia Dakarain puolesta. Ihan näppärää toki. Cainella oli Jeremy, mutta ei hänenkään varaansa nyt kaikkea kannattanut laskea. Sitten Dakarai tosiaan tajusi, että ei ollut edes kertonut kuka Chatha oli, mutta henkivartijahan hän ja sitten Dakarai huitoi vierellään vaiti ratsastavan miehen suuntaan. ”Aivan, niin vähän epäilinkin. Terve vaan. Mutta kyllä noilla aseilla sopiikin vihollisia lahdata, mahtavat painaa jonkin verran?” Caine tervehti ja mies kääntyi ja kumarsi sen verran kun hevosen selässä nyt kykeni, eli lähinnä nyökkäsi kunnioittavasti. ”Olen Chatha Tarik, teidän korkeutenne. Ja kyllähän näissä jonkin verran painoa saa olla, jotta niistä olisi jotain hyötyä.” Tämä vastasi. ”Aivan, tämä on Jeremy (jos se nyt tuli mukaan XD) ja hän on minun henkivartijani, muttei viralliselta ammatilta sellainen, lähinnä nyt matkan ajan, ellei hän keksi vaihtaa alaa.” Caine esitteli vielä Jeremynkin nyt kun oltiin vauhtiin päästy.

Sitten naisiin ja Dakarain mielipiteisiin siitä, että köyhillä ei ollut varaa kauneuteen, mikä oli Cainesta erittäin huvittavaa, Dakaraista ei niinkään. Hän ihmetteli oliko hän nyt sanonut jotain outoa tai huippua vai ihanko muuten vain hän oli huippu. ”En vain odottanut tuollaista analyysiä, mutta odotan innolla, että pääsen näkemään itse, miten asian laita on.” Caine sanoi, kun ei kehdannut myöntää, että se oli ehkä typerintä, mitä hän oli koskaan kuullut. Köyhät eivät voineet olla kauniita, koska ei ollut varaa kauniisiin vaatteisiin? Tästä hiukan kiusalliseksi muuttuneesta aiheesta sitten mahdollisiin tuliaisostoksiin. Dakarai empi hieman, mutta sanoi sitten, että oli kuullut toreista, joilta löytyi kaiken laista. ”Ai niin, ethän sinä ole ollut linnasi ulkopuolella, kysymykseni ovat varmaan vaikeita. No ehkä keksin jotain sitten paikan päällä. Kerro vaikka sitten linnasta, millainen se on?” Caine vaihtoi aiheeseen, josta Dakarain olisi ehkä helpompi puhua, kun tiesi aiheesta enemmän.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.02.2018
21:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Kiittää sinua tästä? Elämäni epämukavin matka. Kieltämättä olisit mielenkiintoinen lisä kiltaan..." Laucian lisäsi viimeisen lauseen puoliksi ajatuksissaan. Kuinka paljon tuhoa Calder saisikaan varkaiden killan hommissa aikaan? Ennen kuin Laucian osasi päättää, mitä mieltä hän oli tästä teoreettisesta mahdollisuudesta, Calder vaihtoi puheenaihetta säähän. "Niin, onneksi, luulen että ensimmäisen huonon sään tullen suurin osa kruunupäistä tulee valittamaan sateen jokaisen sekunnin ajan. Kaikkeen sitä sinun seurassa joutuukin." Laucian loi taas arvioivan katseen joukkoon. Muutama seuralainen oli selkeästi kokenut kulkemaan sään armoilla, joten he eivät varmaankaan tulisi valittamaan olipa sää mitä hyvänsä. Toisessa ääripäässä olivat sitten prinssit ja prinsessat, jotka näyttivät siltä, että eivät koskaan ole kohdanneet mitään epämiellyttävää koko elämänsä aikana, joiden Laucian odotti alkavan valittaa heti pienimmänkin asian mennessä metsään. Onneksi sentään Calder oli tottunut oleskelemaan milloin missäkin ränsistyneessä loukossa eikä siis tulisi valittamaan ainakaan paljon matkan epämukavuuksista. "...sentään sinä et kuulu siihen joukkoon, muutenhan olisin tuupannut sinut katuojaan ja kääntynyt kotiin heti Amirmoezin porttien jälkeen."

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 12.02.2018
22:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder pudisteli päätään kun Laucian esitti kommenttinsa heidän matkastaan, mutta virnisti tämän mainitessa prinssin olevan mielenkiintoinen lisä kiltaan. Mahdotonhan se ajatus oli, mutta hauskalta se silti kuullosti nuoren miehen mielestä. Huvittuneena Calder kuunteli, kuinka varas ennusti sateen sattuessa käyvän. Ääneen prinssi ei asiasta aikonut mainita, mutta kirveen voimat tulisivat pitämään tämän kuivana, joten sään vaihtelut eivät häntä huolestuttaneet. ”Kuulehan, sitten ryppyisenä pappana - milloin se aika ikinä tuleekaan - tulet muistamaan, että vietit mielenkiintoisimmat vuotesi minun seurassani”, Calder naurahti itsevarmasti, ”Ja mitä minun tuuppimiseeni ojiin tulee... Etköhän se ole sinä, joka sinne päätyisi, kun matkaamme hevosten kanssa.”

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 12.02.2018
23:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Cainen mielestä oli parempi, että menisin hänen mukaansa kyselemään Dehrahin prinssiltä tuon valtakunnasta, sillä muutenhan saattaisin jäädä lirkuttelemaan naisille. Naurahdin ja nyökkäsin. Ratsastin punapään perässä Dehrahin prinssin lähettyville, mutta jäin hieman taaemmas, jotta Caine saisi tehdä tuttavuutta rauhassa. Ei siinä sinäänsä minua tarvittu, vahdin vain vierestä, ettei mitään ikävää sattuisi. Kohotin hieman kulmiani jossain vaiheessa, kun prinssini kyseli olivatko Dehrahin naiset kauniita. Naurahdin itsekseni, miten hän kehtasi, kun olin aivan vieressä. Ja toiseksi, Cainella oli kihlattu.....
"Niin, naiset... Olisokohan siellä minulle joku kaunis likka tarjolla", kiusasin Cainea sanomalla tuon ääneen, mutta esitin pohtivani asiaa yksikseni.

Caine ja Dakarai puhuivat keskenään kuningaskunnistaan sun muusta, mutta sitten he alkoivatkin esitellä matkakumppaneitaan, eli Caine esitteli minutkin.
"Juu, olen ammatiltani metsästäjä... Enkä taida vaihtaa alaa kenenkään henkivartijaksi, etköhän sinä Caine ihan hyvin pärjää näinkin. Olen täällä enemmänkin opastamassa sinua. Ja tietenkin vahdin, ettet nyt ihan mitään täysin typerää tee ja tapata itseäsi", sanoin osittain Dakaraille, osittain Cainelle ja naurahdin perään. Kyllä minä aioin Cainesta pitää huolta, olihan hän minulle tärkeä. Mutta täytyi tuon myös oppia pitämään itsestään huolta, olihan hän tuleva kuningas, ainakin toivottavasti.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 12.02.2018
23:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Ratsastin rauhallisesti rakkaalla Lotuksella eteenpäin ja katselin maisemia. Laaksossa oli kauniita kasveja. Käänsin kohta katsettani vierelleni, Galenaa kohti. Tuo sanoi, että tulisin varmaan tottumaan rytmiin jossain kohtaa niin väsymykseni helpottaisi.
"Toivottavasti ainakin, virkeänä on mukavampi puuhastella, ja silloin tekee myös järkevämpiä päätöksiä", totesin hymyillen. Olin myös aika kömpelö ja väsyneenä olin tuplasti kömpelömpi. Onneksi ratsastuskyni oli erittäin hyvä, sillä oli tullut ratsastettua paljon. Osasin sen vaikka unissani... Tosin unissani saattaisin rentoutua liikaa ja pudota selästä. Ehkä kuitenkin yrittäisin pysyä hereillä ratsastaessa.

Haukottelin taas, mutta yritin pysyä skarppina, kun luonnonkaunis ruskeatukkainen matkakumppanini sanoi, ettei kannata murehtia liikaa ja vielä ei ainakaan vaikuttanut olevan mitään hätää.
"Se on hyvä, en varmaan osaisi suhtautua minkäänlaiseen hätätilanteeseen näin alkuun, sillä en ole täysin vielä tajunnut, että olen täällä... Menossa sotaan. Asia on vielä sulateltavana", naurahadin hieman hermostuneena.
"Mutta pidän toivon yllä, että vakavia tilanteita ei sattuisi kovinkaan paljoa vaan voittaisimme viholliset rauhallisin elein ja järjellä", sanoin naiselle ja varmistin nopeasti, että taistelusauva oli kiinni selässäni olevalla vyöllä. En haluaisi käyttää sitä mihinkään raakuuksiin tai väkivaltaan ylipäätään, meilläpäin kun ei oltu totuttu väkivaltaan. Sitä ei käytetty juurikaan edes rikoksiin tuomiona.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 12.02.2018
23:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Matka oli päässyt alkuunsa illan hämärässä. Kun muualla ihmiset painoivat päänsä päivän töiden jälkeen tyynyihinsä, kuninkaalliset ja heidän seurueensa lähtivät eteenpäin. Joukko oli irrallaan toisistaan, ihmiset viihtyivät omissa pikkuisissa porukoissaan. Jos Farranilta kysyttäisiin, porukan tulisi ratsastaa yhdessä ryhmässä. Sellaisessa, jossa oli selkeä muoto ja paikat jokaiselle. Kokenut johtaisi ryhmää ja matka voisi jatkua ripeämmällä tahdilla kuin laiska kävely, joka sopi juoruamiseen. Ehkä hänen täytyisi ottaa asia puheeksi kun seuraavan kerran pysähdyttäisiin lepäämään.

Kotona joukossa ratsastettiin yhdessä joukossa useasti ja säännöt oli tehty selväksi jo alusta lähtien. Toivottavasti mitään pahaa ei tapahtuisi, sillä tämä epäjärjestyksessä ratsastaminen saattoi aiheuttaa vaaratilanteita. Dorian oli sentään yhteistyöhaluinen ja ymmärsi totella prinssinsä käskyä. Nyt ei ollut aikaa energiaa turhanpäiväiseen kinasteluun.

Hyvässä ryhdissä ja lähes huomaamattomin liikkein kokenut Farran kannusti Heroa kulkemaan ja hakeutumaan lähemmäs Cainea. Dorian oletettavasti tuli hevosellaan perässä. Kovan onnen ratsulla oli mitä epäsopivin nimi mutta se oli ihan Dorianin kaamosmasennuksen syytä. Eikä siitä siitä sen enempää.

Caine näyttikin jo puhuvan toisen prinssin kanssa, keskustelun toinen puoli oli Dehrahin oma kruununprinssi. Prinssi Dakarai, joka oli aikaisemmin tutkaillut peilikuvajaistaan, jutteli Cainelle takaisin sopuisaan sävyyn. Caine oli niin paljon parempi aloittamaan keskusteluja muiden kanssa mitä Farran oli. Jos Farran olisi onnekas, Caine ottaisi asioista kopin ja nappaisi Farraninkin mukaan keskusteluun. Silloin tummatukkaisen kruununprinssin ei tarvitsisi tungetella keskusteluun. Joten Farran jäi ratsuineen vähän sivummalle, kuin odottaakseen sopivaa tilaisuutta liittyä mukaan.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 12.02.2018
23:40
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Kuuntelin sisareni sanomisia siitä, että oli pakko yrittää parhaansa. Nyökkäsin itsevarmasti.
"Ja niin yritämmekin!", sanoin vielä lisäksi ja hymyilin. Kyllä me varmaan jotain hyvää saisimme aikaiseksi, ainakin toivottavasti. Ei tässä muukaan auttanut kuin parhaansa yrittäminen. Käänsin sitten katsettani ja katselin vähän muita ihmisiä ympärillämme, kaikki näyttivät jutustelevan jotain toistensa kanssa. Vilkaisin taas Marcellaa, kun tuo sanoi, että onneksi olin mukana, koska muuten ei olisi helppoa ajatella positiivisesti. Hymyilin tuolle tulevalle kuningattarelle.
"Niinpä... Onneksi olen mukana, koska muuten sinulla ei olisi minkäänlaista juoruseuraa. Nyt meillä on aikaa tarkkailla muita ylhäisyyksiä ja keskustella heistä", sanoin vähän hiljempaa naurahtaen, jottei kaikki kuulisi.
"Mitä mieltä olet tuosta Astoirwenin prinssistä?" päätin kysyä kuiskaten. Ratsastin kuitenkin sen verran lähellä sisartani, että tuo kuulisi.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 13.02.2018
00:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Pacifique & Maximilien

Vaaleanpunahiuksiset kaksoset olivat jo hevostensa selässä. He olivat laittaneet hevosensa ripeästi valmiiksi ja asettuneet vartioimaan kovin suojattua elämää viettänyttä prinssiään. Laakso oli suojainen ja turvattu alue mutta molemmat tiesivät että oli heidän velvollisuutensa pitää kaikkea tarkasti silmällä. Korkeiden hevosten selästä kaksikko näki muiden ihmisten yli ja ohi, olihan ratsumies myös aina taktisesti paremmassa asemassa kuin yksinkertainen rivisotilas maan kamaralla. Arvon prinssin palvelija, Herra D'Ambrosio, huolehti sekä prinssin hevosen että omansa valmiiksi lähtöön. Prinssi löysikin tavanomaisen ja turvallisen paikkansa kaksosten välillä. Yksi henkivartija kummallakin puolella, kaksi päätä ajatteli paremmin kuin yksi ja neljältä silmältä vaaran näkeminen onnistui paremmin.

Noustuaan satulaan, prinssi murehti alkanutta sotaa, Avalonin sitten parhaansa mukaan rohkaistessa prinssiä. Kaksoset kumarsivat kevyesti satulassa suojattua elämää eläneelle prinssilleen. ”Voitte luottaa meihin, teidän korkeutenne,” Aloitti Pacifique pehmeään mutta varmaan sävyyn, josta Maximilien jatkoi sisarensa päätettyä puheenvuoronsa. ”Me pidämme teidät turvassa, voitte olla murehtimatta ja keskittyä Nierdalesin pelastamiseen,” jatkoi Maximilien vakaalla mutta hiljaisemmalla äänellään. Mill oli aina ollut hiljaisempi kaksosista mutta osoittanut oman pätevyytensä muilla tavoin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.02.2018
00:29
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Jeremy selvästi mustasukkaisesti alkoi yksikseen höpisemään, riittäisiköhän hänellekin likkoja. Caine leikki, kuin ei olisi kuullut mitään. Voisi Jeremykin seurassa yrittää käyttäytyä. Caine nyt oli tasa-arvoisessa seurassa toisten prinssien kanssa, prinsessoiden kanssa hän koki tarpeen olla alkuun ainakin hiukan vieraskorea eikä niin tuttavallinen. Lähinnä kohteliaisuutta. Miesten kesken ei kuitenkaan niin tarvinnut hienostella. Mutta Jeremy voisi vähän miettiä, että täällä oli muitakin kuninkaallisia paikalla. Kun Caine esitteli Jeremyn, niin mies päätti nolata hänet toden teolla höpöttäessään vain, että metsästäjähän hän oli eikä aikonut alaa vaihtaa ja oli sitä mieltä, että Caine pärjäisi kyllä näinkin. Kuka antoi luvan sinutella seurassa? Ja sitten Jeremy vielä opastaisi ja vahtisi, ettei Caine tekisi mitään typerää tai tapattaisi itseään. Caine piti hymyn kasvoillaan, vaikka olisi halunnut lyödä Jeremyä. Oliko pakko tulla noin tuttavallisesti aukomaan isoa suutaan, kun hänellä oli tärkeä keskustelukumppani? Lisäksi hän ei ollut huomaavinaan vierasmaalaista prinssiä mitenkään. Ei Cainekaan tarkka etiketeistä ollut, mutta kun joku rikkoi niitä noin räikeästi, niin kyllä se hävetti. Etenkin kun Jeremy teki sen hyvin suurella todennäköisyydellä tahallaan. ”On se hyvä, ettei tarvitse kuolla nuorena, kun on noin pätevää henkilökuntaa suojelemassa.” Caine totesi kuin ei muka olisi Jeremyn sinutteluja huomannutkaan. Tässä nyt voinut alkaa moittia, mutta odottakoot vain, kun he olisivat kahden, niin saisi kuulla kunniansa.

Sitten, kuin ihmeen kaupalla, pelastus! Caine huomasi Farranin ja aina niin hyväntuulisen Dorianin lähestyvän heitä ja jäävän vähän sivummalle. ”Farran! Siitä onkin aikaa! Miten matka meni? Varmasti hilpeissä merkeissä?” Caine huikkasi Astoirwenin prinssille. ”Terve Dorian, eikö sinua poloista ole vieläkään ylennetty? Miten vaimo ja lapset voivat?” Caine kyseli ja nautti julmasti siitä, miten Dorian joutui hillitsemään itseään. Kyllä hiukan piti leikkiä tulella ja Caine tiesi kyllä, että Dorianin hermot kestivät. Jonkun niitäkin piti välillä haastaa. ”Valitettavasti taidan olla liian pätevä nykyisessä virassani. Ariana ja lapset voivat olosuhteisiin nähden hyvin, kiitos kysymästä, teidän korkeutenne. Te vaikutatte voivan mitä mainioimmin.” Dorian vastasi ihailtavan tyynesti. Kyllä oli pakko ihailla. ”Olosuhteet huomioon ottaen, olen edelleen elossa, joten ei ole valittamista.” Caine vastasi pirteästi. Hän oli jo melkein unohtanut Jeremyn yritykset nolata hänet seurassa, onneksi hän pystyi purkamaan sitä muihin, kuten vaikka Farranin alaisiin. Reilua, mutta minkäs teki. ”Toivoin, että olisimme törmänneet jo Astoirwenin puolella, mutta jouduimmekin kiertämään pidempää reittiä tänne.” Caine jatkoi Farranille.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 13.02.2018
00:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Tätä menoa saan hermoromahduksen ennen kuin alat näyttää vanhemmalta kuin minä", Laucian sanoi nopean virnistyksen kera. Pentu kyllä puhui totta, sen seurassa ei koskaan tullut tylsää. "Pitäisi sinun jo tietää, että jos päätän jonkun päätyvän ojaan, sehän päätyy sinne pian", Laucian totesi. Ajatuksiensa päätyessä mahdolliseen nujakointiin ryhmän sisällä, Laucian kävi taas matkakumppaninsa läpi, arvioiden heidän mahdollisesti antamaansa vastusta. Ainoa, joka Laucian koki todellisena uhkana, oli tuo vanhempi mies, jonka koko olemus tuntui viestivän miehen olevan kokenut sotilas. Muut vaikuttivat niin nuorilta, että heillä ei varmaan olisi tarpeeksi kokemusta pärjätä Lauciania vastaan, varashan ei arkaillut likaisten temppujen käyttöä. Oli siinä toki omat hyötynsä, sitten kun Laucian päätyisi paljastamaan todellisen ammattinsa, joukko korkeasti koulutettuja sotilaita saattaisi vain teloittaa varkaan rikoksistaan, Calderin lupaamasta koskemattomuudesta huolimatta.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 13.02.2018
13:19
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Älä nyt vielä kuitenkaan, ketä minä sitten raahaisin mukanani ympäri Gildomeraa?” Calder nauroi, ”Vastahan tässä päästiin liikkeelle.” Ei hän epäillyt Laucianin oikeasti järkeään menettävän hänen takiaan, olihan mies kestänyt häntä jo monta vuotta. Osittain siksi ja osittain tämän mahtavan selviytymiskyvyn ansiosta prinssi oli halunnutkin varkaan mukaansa. ”Jospa joku ärsyttäisi sinua jossain välissä tarpeeksi, että todella tiputat hänet ojaan. Haluan nähdä, miten teet sen hevosen selästä”, prinssi totesi, tietäen kyllä hyvin olevansa itse todennäköisin uhri. Mutta aikoiko hän silti lopettaa varkaan kiusaamista? Todennäköisimmin ei. Calderin mielestä oli yksinkertaisesti liian hauskaa saada Laucianista irti reaktioita, olivatpa ne sitten mitä hyvänsä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com