Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 19.01.2019
12:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf lähti vihollisia vastaan ehkä vähän turhan itsevarmana mahtavista kyvyistään toimia sodassa, koska kaikki eivät ehkä ihan menneet niin kuin Rauf oli kuvitellut. Vihollisia taisi sittenkin olla hieman liikaa ja heillä ylivoimaa vähän liiankin kanssa. Suuruudenhullut kuvitelmat eivät punatukkaista henkivartijaa pahemmin pelastaneet, kun yksin lähtee sooloilemaan ja mahtailemaan, jos suunnitelmat eivät ole mitenkään realistisella tasolla ajateltuja. Raufin suunnitelma olikin ollut lähinnä se, että hän saisi tehtyä vaikutuksen toisiin ja he unohtaisivat miehen aikaisemmat töpeksinnät sen Galenan rehun suhteen. Mutta eivät he tainneet unohtaa sitä, koska viholliset olivat aika nopeasti päässeet niskan päälle enemmistön turvin ja Rauf oli nopeassa ajassa saanut osumaa. Ei kuolettavia osumia kuitenkaan, mutta sen verran, että ote saattoi ehkä hieman lipsua. Rauf ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, koska suunnitelmiin ei ainakaan kuulunut kuolla luuserimaisesti vihollisten keskelle. Mutta vaikka suunnitelma kusikin aika huolella, oli Rauf kuitenkin myös saanut vihollisiin osumaa ja jonkun verran porukkaa hengiltäkin, vaikka aika tiukkaa tekikin. "Ja sen helvetin rehunko olisi pitänyt auttaakin tässä!" Rauf manasi ääneen huitoen miekallaan vihollisia kohti. "Ja paskat!" tämä jatkoi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.01.2019
14:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Mistä tämä niin sanottu kakkosarmeija tuli? Oliko nämä kaikki ylimääräiset muka teltoissa? No eiväthän ne tietenkään mistään tyhjästäkään ilmestyneet, mutta tämä meni jo naurettavuuden puolelle. No, sen siitä saa kun tiedustelu piti hoitaa nopeasti... tästä olisi nyt jotenkin selvittävä. No eikun toimeksi.

Haparrellen Laucian sai hevosensa taisteluetäisyydelle vihollisista. Koska hevonen ei halunnut liian lähelle vihollisia, se kun ei, erittäin todennäköisesti, mikään sotahevonen ollut, Laucian turvautui kävelykeppinsä ruoskamuotoon. Vaikka kaikki viholliset eivät kuolletkaan iskuihin, terät repivät useimmiten tarpeeksi pahan haavan, että kyseinen vihollinen perääntyi.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 19.01.2019
15:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Tummatukkainen kruununprinssi ratsasti henkivartijansa perässä, läpi muurin aukosta, suoraan keskelle kiihtyvää taistelua. Vihollisia oli enemmän kuin kukaan odotti, varas ei ollut kovinkaan luotettava tietolähde. Se ei tullut Farranille kovinkaan suurena yllätyksenä, kepeäsormisiin ei ollut koskaan luottamista. Näyttäisi siltä että nuori prinssi saisi tulikasteensa isossa kahakassa.

Caine ja Jeremy antoivat tulisten nuolten sataa vihollisten leiriin, Nathanaëlin onnistuessa kutsumaan maagiset hirviönsä hävittämään viholliset portilta. Muutkin näyttivät jotenkuten pärjäävän, vaikka Farranista tuntuikin että he olivat jäämässä alakynteen, heti ensimmäisessä taistelussa. Sinisilmäinen prinssi hengitti syvään ja keräsi kaiken rohkeutensa rintaansa. Oli aika näyttää muille, mihin hänestä oli. Hero laukkasi urheasti kohti vihollisen telttoja. Miekallaan Farran sivalsi vihollisia, jotka sattuivat epäonnekkaasti hänen miekkansa tielle, hänen korkeutensa yrittäessä sytyttää miekallaan telttoja tuleen. Tuli tarttuikin nälkäisenä niin sotilaiden vaatteisiin ja kuin varkain myös telttojen kankaisiin.

Onnistuttuaan aloittamaan vahvan ja nälkäisen tulen muutamaan telttaan, Farran käänsi korskuvan oriinsa takaisin ryhmään ja laukkasi Dorianin lähettyville, ettei jäisi yksin vihollisten saartamaksi. Toisin kuin muutama muu, Farran oli pärjännyt hyvin. Tottuneesti Farran käänsi hevosensa takaisin hyökkäyksen suuntaan, herättäen vihollisessa pelkoa. Ehkä heillä oli Dorianin kanssa yhdessä paremmat mahdollisuudet pitää vihollinen loitolla. Miekka valmiina iskemään, Farran oli valmiina. Heillä oli uusi suunnitelma.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.01.2019
16:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha odotti edelleen portin takana valmiina, kun toinen ryhmä lähti hyökkäämään muurin läpi. Etäisyyttä oli sen verran ja pimeyden takia oli vaikea sanoa, miten paljon vihollisia portin takana oli ylipäänsä, mutta mitään kovin suurta äläkkää sieltä ei kuulunut, kun hyökkäys alkoi, mikä oli hieman epäilyttävää. Sitten pimeydessä välähti tulinuoli, joka oli todennäköisesti se sovittu merkki, mutta Chathasta viholliset eivät olleet lähteneet portilta yhtään mihinkään ja tuskin portin edusta nyt oli ihan tyhjillään. Tosin hetken päästä alkoi kuulua meteliä tältäkin suunnalta, joten ilmeisesti vihollinen oli lähtenyt portilta liikkeelle. ”Meidän vuoromme, lähdetään!” Chatha ilmoitti ja ratsasti lähemmäs porttia toinen piikkinuija valmiina. Ennen iskua hän varmisti, että Dakarai oli mukana, eikä liian lähellä, ettei saisi itse osumaa. Ja sitten hän iski voimalla nuijansa metalliseen ristikkoporttiin, joka aukeni kalahtaen. ”Pysykää lähelläni, teidän korkeutenne.” Chatha ilmoitti, kun he lähtivät portilta eteenpäin.

Koska portti kulki joen läpi, he joutuivat ratsastamaan matalassa joessa ja nousemaan siitä sitten oikealle rannalle, jossa kyllä oli vihollisia melkoisen paljon, jos tarkoitus oli, että heidät houkuteltiin muualle. Chatha vilkaisi toiselle puolelle ja kyllä se hiukan kirpaisi nähdä liekkimeri, joka pauhasi vihollisten valtaamalla maaperällä. No valitettavasti sodassa jouduttiin tekemään uhrauksia. Ja heidän oli nyt vain raivattava tie toisella puolen auki, jotta pääsisivät etenemään Viramiriin. Vaikka Chathalla nyt ei kauheasti sotakokemusta ollut, kyllä hänellä koulutusta oli sen verran, että iski tottuneesti piikkinuijillaan vihollisia lakoon. Samalla hän toki piti huolen, että ehtisi Dakarain turvaksi ja että prinssi ylipäänsä pysyisi hänen mukanaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.01.2019
17:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Avalon pysytteli prinssinsä lähellä, ollakseen tämän suojana. Prinssin thrallit lähetettiin portille, jossa ne näyttivät tekevän hyvää työtä. Kun thrallit olivat lähetetty matkaan, prinssi ja Avalon lähestyivät vihollisjoukkoa, harventaakseen heidän määriään. Nyt he olivat jo niin lähellä, että nuolet voisivat olla uhka, joten nähdessään uuden nuolisateen lähestyvän, Avalon veti taskustaan yhden loitsukäärön, joka puskisi nuolet takaisin vihollisen päälle, ikäänkuin suuri tuulenpuuska osuisi niihin. Avalon heitti paperin ilmaan, ja napsautti sormiaan aktivoidakseen loitsun. Kuitenkin jokin meni pahasti vikaan loitsun kanssa, sillä sen sijaan, että nuolet olisivat kääntyneet takaisin, Avalon iskeytyi itse hevosensa selästä, Gillespien kaatuessa voiman työntäessä väärään suuntaan. Avalon paiskautui lähellä olevaa prinssiään vasten, ja putosi maahan tämän päälle. Amadeo ja Gillespie, päästyään takaisin jaloilleen, säntäsivät säikähtäneinä kauemmaksi vihollisista, jättäen pyörällään päästään olevan Avalonin yrittämään päästä jaloilleen ennen kuin vihollisarmeija pääsisi heidän kimppuunsa.

"Oletteko kunnossa, prinssini? Sattuuko teihin?" Avalon kysyi päästyään jotenkin itse jaloilleen, koittaen auttaa prinssiään ylös. Nähdessään prinssinsä ekan kerran mokailunsa jälkeen, Avalon tunsi olonsa samantien miljoona kertaa kamalammaksi kun vielä hetki sitten maatessaan prinssinsä päällä. Prinssi oli lyönyt päänsä pudotessaan, jota prinssi piteli kaksin käsin, pieni määrä verta kasvoillaan. Mutta pahin isku Avalonille oli prinssin silmissä näkyvät kyyneleet, prinssin käpertyessä tuskissaan pieneksi palloksi. "Prinssini, ette voi jäädä tähän, meidän on päästävä liikkeelle", Avalon sai soperreltua omatunnontuskiltaan, ja yritti auttaa prinssiään jaloilleen. Se tosin meni enemmänkin väkisin kiskomiseksi, prinssi vaikutti menettäneen suuren osan toimintakyvystään kivun takia. "Loistavaa työtä, senkin tunari", Avalon mutisi hiljaa itsekseen raahatessaan päätään pitelevää ja itkevää prinssiään kohti heidän hevosiaan. Onneksi prinssin thrallit osasivat toimia itsenäisesti, sehän tästä vielä puuttuisi, että Avalon olisi tämän sotkun lisäksi pilannut portista tulevan ryhmän mahdollisuudet.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.01.2019
18:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai hengitti hyvin raskaasti ja oli varma, että tukehtuisi hengitykseensä hyvinkin pian. Stressi alkoi nousta uhkaavasti, kun muuri murrettiin ja hyökkäysporukka pääsi Dehrahin puolelle. Ärsyttävintä oli, ettei hän tiennyt, mitä siellä tapahtui, mutta ei kuulostanut kuitenkaan kovinkaan lupaavalta. Ja Chatha oli sanonut, että tilanne oli ihan hallinnassa. Niin miltä suunnalta? Sen Dakaraikin haluaisi kovasti tietää. Mitään hän ei kuitenkaan halunnut enää sanoa ja keskitti vain ajatuksensa siihen, ettei mitään hätää ollut ja ei kai Chatha nyt ihan tylsyyttään ollut vaan todennut, ettei mitään hätää ollut. No tietenkin oli hätä, hän oli keskellä sotaa, ensimmäistä sotaansa tai lähellä sitä. Vain muuri oli välissä portteineen ja muurissakin oli jo reikä. Dakarai ei ollut varma enää, mitä hänen pitäisi ajatella. Hevonenkin oli hieman levoton, mutta ilmeisesti siksi, koska se jotenkin eläimellisesti aisti Dakarain hermostuneisuuden tilanteesta. Kaikkea sitä joutuikin kestämään. Eivät Dakarain hermot kestäneet tällaista.

Mutta sitten se ilmeisesti tapahtui. Caine taisi ilmeisesti saada sen merkin aikaan, mutta se näytti hieman oudolta merkiltä. Olikohan se edes merkki? Dakarai kääntyi hieman kysyvästi Chathan puoleen ja sitten hän yritti tirkistellä portin suuntaan. Oli siellä melkoisen hämärää eikä hän kunnolla sinne nähnyt, mutta oli melko varma, että portilla taisi vaania uhka. Sitten alkoi lähempääkin jonkunlainen meteli ja melske ja pian sen jälkeen Chatha ilmoitti, että nyt pitäisi mennä. Oliko vielä myöhäistä kääntyä ja lähteä paikalta? Dakarai ei halunnut olla osa moista hävityksen kauhistusta eikä hän halunnut nähdä millainen sekasorto muurin toisella puolella oikeasti oli. Chatha kuitenkin meni seuraavaksi iskemään sitä porttia mäsäksi niillä nuijillaan, joten Dakarai jäi turvallisen matkan päähän, ettei saisi itse nuijasta (ja menettäisi päätään Chathan takia, sori Chatha, vaikka olisitki sen halunnu tehä XD). Portti kaatui tieltä ja Dakarai oli siinä kohdassa varma, että laskisi alleen milloin hyvänsä. Oliko pakko, jos ei halunnut mennä? Hän oli liian kaunis kuolemaan!

Chatha kuitenkin ilmoitti seuraavaksi Dakaraille, että lähellä pitäisi pysyä. "T-tietenkin..." Dakarai sai suustaan ja puristi sormenpäät valkoisina viikatetta toisessa kädessään ja toisessa kädessään hän piteli hevosen ohjaksia niin tiukasti, että prinssin melko pitkät kynnet pureutuivat hänen kämmensä ihoon. No se oli nyt ilmeisesti menoa eikä takaisin ollut kääntymistä. Kun Chatha kannusti hevosensa matkaan, Dakarai kannusti omansa ja kyllähän näky hirvitti ja kauhistutti, kun hän portista pääsi Dehrahin puolella. Vihollisia oli paljon enemmän kuin hän oli edes hurjimmissa unissaan osannut kuvitella ja tulta oli kamalasti. "Meidän vuoromme, Teidän korkeutenne", Dakarai kuuli melkein takaansa sen Deora nimisen henkivartijan sanovan prinsessalleen, mutta ei Dakarai siihen hirveästi huomiotaan antanut, koska hän oli nyt lähinnä ikään kuin asettanut itsensä selviämistilaan, koska ei tahtonut kuolla. Samalla hän yritti parhaansa mukaan pysyä mahdollisimman lähellä omaa henkivartijaansa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 20.01.2019
14:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler nyökkäsi päättäväisesti, kun Deora ilmoitti, että oli heidän vuoronsa kulkea portista. Varmoin ottein prinsessa kannusti ratsunsa liikkeelle, ja Neoníla selvästi ilahtui päästessään vihdoin matkaan. Molemmat ratsastaja ja ratsu keräsivät toisistaan itsevarmuutta, jolloin molemmat onnistuivat pysymään rauhallisina. Sulavasti ratsastaen he laukkasivat portin ohi, keskelle sekasortoa.

Vihollisia tuntui olevan enemmän kuin oli odotettu, mikä hieman yllätti, muttei kuitenkaan horjutanut prinsessaa. Hänen ilmeensä pysyi viileänä, kun hän ratsasti serkkunsa vierellä. Hänen mielessään kuitenkin pysyi koko ajan, ettei hän halunnut taistella, tai ainakaan surmata ketään. Siksi, kun vihollinen näytti tulevan lähemmäksi, Skyler tähtäsi iskunsa näiden jalkoihin, lantioon ja polviin, toivoen näin välttävänsä viemästä kenenkään henkeä. Hän onnistui suorissa hyökkäyksissä vielä hallitsemaan teriä jotenkuten, ja näin myös hallitsi iskun voiman, ja pystyi melko hyvin pudottamaan muutaman vihollisen sieltä täältä toiminnasta, jättäen jälkeensä liikkumiskyvyttömiä sotilaita. Homma toimi hieman hitaanpuoleisesti, sillä prinsessa ei vielä hallinnut, kuinka terät kutsuttiin takaisin, mutta oli oppinut kuitenkin keräämään vaijerin nopeasti takaisin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 23.01.2019
21:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Taistelu ei sujunut ollenkaan hyvin. Calderin tasapaino kärsi, kun hänen jalkansa haava säteili kipua, ja Raye ei ymmärtänyt yhtään epävakaan ratsastajan ajatuksia. Hevonen tanssahteli hämillään, vältellen vihollisten iskuja parhaansa mukaan, ja meno olisi ollut vähintäänkin koomista, jos tilanne olisi ollut toinen. Kaiken sen häslingin keskellä Calder ehti vain silmäkulmastaan nähdä, kun jokin vilahti hänen ohitseen. Sphintus oli jotenkin onnistunut kiemurtelemaan ulos matkapaikaltaan, ja säikähtäneenä noussut siipiensä varaan, ja nuolen lailla karannut turvaan taivaalle. Yllättyneenä ja hieman hätääntyen Calder yritti huutaa käärmeen perään, mutta turhaan, eihän eläimellä korvia ollut. Prinssi saattoi vain toivoa, että eläin seuraisi taistelua turvallisen välimatkan päältä korkeuksistaan, eikä pakenisi omille teilleen.

Laskien katseensa takaisin taistelukentälle taivaalta, siitä suunnasta jonne käärme oli karannut, Calder huomasi Nierdalesin prinssin ja tämän seuralaisen olevan vailla ratsujaan. Nähtävästi hän ei ollut ainut, jolla ei mennyt kovinkaan hyvin. Lähimpänä olevat viholliset olivat onneksi säikähtäneet käärmettä nähtävästi myöskin, että Calder saattoi ottaa näihin etäisyyttä. Hänen oli tehtävä nopea päätös, miten toimia, ja päätti, että parasta olisi mennä ainakin turvaamaan nierdalesilaisten selustat sillä välin, kun nämä löytävät takaisin hevostensa selkään. Irvistäen saadessaan kääntyessään muutaman uuden iskun selkäpuolelleen, hän suuntasi kaksikon luokse, joka liikkui hieman liian hitaan puoleisesti Calderin mielestä. ”Tarvitaanko taustatukea?” Calder kysyi, päästessään puhe-etäisyyden päähän näistä, pitäen kuitenkin edelleen katseensa vihollisissa. Ei prinssi voinut sanoa, olisiko hänestä pitkään apua, jos nämä eivät kiirehtisi, ollen itsekin on isompien ja pienempien haavojen peitossa, mutta parempi ainakin yrittää...

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 24.01.2019
14:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian huomasi silmäkulmastaan Calderin perääntyvän. Tämä ei ollut Calderin tapaista, joten Laucian kääntyi katsomaan taakseen, ja näki nierdalesilaisten pudonneen hevosiensa selästä, ja Calderin menossa auttamaan heitä, vaikka olikin vahingoittunut jo paljon itse. Tsk. Laucian käänsi hevosensa myös apuun, joka oli innokas lähtemään pois vihollisten ja veren luota. Päästessään vähän lähemmäksi nierdalesilaisia, hän huomasi heidän aseensa maassa, varmaan siinä, missä he menettivät hevosensa. Tsk, he olivat onnekkaita, että Laucian oli huomannut ne, Laucian ajatteli samalla, kun hyppäsi pois hevosensa selästä napatakseen aseet mukaan. Hän sujautti kapean miekan vyöhönsä, ja raahasi isoa miekkaa vasemmalla kädellään perässään. Saatuaan aseet turvalisesti mukaan, Laucian Calderia suojaamaan kasksikon selustan keppiruoskansa avulla. Onneksi hevonen oli näköjään mennyt lajitovereidensa luokse, joten Laucian voisi hypätä takaisin elikon selkään heti, kun pääsisi eroon tästä isosta miekasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2019
16:56
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Homma alkoi mennä suoraan sanottuna päin prinkkalaa. Ensinnäkin vihollisia oli liikaa, hevonen oli ottanut osumaa ja ontui eikä Dorian itsekään ihan vammoitta ollut selvinnyt, vaikka mitään vakavampaa vahinkoa ei ollut tullut. Vasen käsivarsi oli tällä hetkellä pahin, mutta sekään ei onneksi ollut ihan käyttökelvottomassa kunnossa. Ja kaiken lisäksi Farran oli mennyt hukkaan kaikessa kaaoksessa ja Dorianilla oli liian kiire hakatessaan vihollisia miekalla palasiksi, että olisi ehtinyt etsiä tätä. No onneksi tämä näkyi aika selvästi palavan miekkansa kanssa, mutta vihollisia oli välissä turhan paljon. Lisäksi ryhmä oli mennyt hajalle muutenkin, eikä Dorian ollut varma, missä kaikki menivät. Nierdalesilaiset olivat räjäyttäneet itsensä taivaan tuuliin, sen verran Doriankin oli huomannut, mutta muista ei kyllä ollut tietoa. Dorian yritti saada reittiä raivattua päästäkseen nyt edes prinssinsä luokse, ettei tämäkin menisi ja kuolisi. Olisi varmaan parempi perääntyä ja lähteä toisen ryhmän luo, tällä tavalla he joutuisivat vain erilleen ja kuolisivat kaikki.

Säästääkseen vaurioitunutta kättään, Dorian käytti miekkaansa voin toisella kädellä ja vasemmassa hänellä oli kevyempi pitkäteräinen veitsi, jonka kärjessä oli väkäset. Hän yritti pitää hevosensa samalla kurssissa ja edetä kohti Farrania, kun molemmat kädet olivat kiinni tappamisessa, mutta tehokkaammin se kahdella aseella sujui, kuin yhdellä. Kovin nopeasti hän ei enää päässyt eteenpäin, koska hevosen loukkaantunutta jalkaa piti varoa. Hän yritti samalla katsoa, jos näkisi muita ryhmän jäseniä, jotta voisi käskeä heitä pyrkimään takaisin toisen ryhmän luo. Hän sattui huomaamaan Raufin lähettyvillä, eikä tälläkään selvästi kovin lujaa mennyt. Hän raivasi tietä tämän luo päästäkseen puhe-etäisyydelle. ”Rauf! Pyritään palaamaan takaisin toisen ryhmän luokse, täällä on liikaa vihollisia näin pienellä ryhmällä hoideltavaksi, parempi mennä toisen ryhmän avuksi!” Hän huusi tälle vielä ennen kuin jatkoi kohti Farrania, jonka lopulta saavutti. ”Oletteko kunnossa?” Hän tiedusteli selvittyään vihdoin omalle paikalleen prinssin rinnalle. Ainakin tämä oli elossa, mikä oli jo ihan positiivista.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.01.2019
15:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Raufin taistelut vihollisia vastaan eivät tosiaan olleet kovinkaan kummoisesti hoituneet eikä onni ilmeisesti ollut kääntymässä ihan näinä päivinä, koska vihollisia riitti yllättävän paljon. Haavat eivät myöskään pahemmin tilannetta pelastaneet, mutta sentään hän ei ollut kuollut, vaikka tätä menoa saattaisi ehkä kuollakin. Rauf ei selvästikään ollut myöskään ainoa, jolla ei mennyt hyvin, koska suunnitelma oli näköjään tyritty huolella ja muillakin oli yhtälailla ongelmia. Tämän lisäksi Raufilla ei myöskään ollut minkäänlaista hajua siitä, mihin oli hävittänyt (uudet) matkakumppaninsa, mutta toivottavasti he olisivat vielä hengissä. Olikohan kukaan ylipäätään kuollut?

Mutta seuraavaksi Dorian pääsi paikalle ja ainakin jollain näytti vielä henki pihisevän, vaikka ei näyttänyt hänelläkään kaksisesti menevän. No aina ei voinut voittaa, mutta tämä taisi olla tämän urhean sotaretken loppu tätä menoa. Dorianin Rauf tosin huomasi ihan vain siksi, koska vanhempi mies huuteli hänen nimeään ja uusi suunnitelma oli se, että pitäisi palata toisen ryhmän luo avuksi, koska tämänhetkisessä osoitteessa oli liikaa vihollisia. Sen Raufkin oli kyllä huomannut, mutta turha siinä oli enää karjua vihollisten yli vastauksia asiaan, vaan Rauf yritti kovin hakea ensin toista ryhmää katseellaan ja kun hän lopulta hoksasi toisen ryhmän sijainnin kaiken melskeen keskeltä, niin yritti hän sitten päästä lähemmäksi kyseistä ryhmää. Ei se toki niin helppoa kuitenkaan ollut kuin hän oli suunnitellut, koska viholliset eivät olleet vieläkään samaa mieltä hänen kanssaan. Dorian puolestaan oli jo kadonnut teilletietämättömille jo jossain kohdassa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.01.2019
17:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
VÄLIAIKATIEDOTE!

Janchi joutui lopettamaan ajanpuutteen vuoksi, mikä vaikuttaa roolipeliin seuraavasti: Estarin kuningaskunta on pyyhitty maailmankartalta ja kuningaskuntien rajat ovat hieman muuttuneet, lähinnä rajat ovat laskeutuneet alemmas ja Dehrah on nyt eteläisin kuningaskunta, Vinemar ja Nierdales saivat myös hieman pituutta ja Gilmarin laakso jäi kokonaan Astoirwenin puolelle. Myös Caenezh ja Astoirwen kasvoivat hivenen kokoa, Geros ja Urumiya pysyivät aika koskemattomina.

Lisäksi nyt kun Mireyaa ei ole, kasvielementti yhdistyy Gerosin maa-aseeseen. Rauf siirtyi Calderin joukkoihin Vinemariin ja Galena Nathanaëlin joukkoihin Nierdalesiin. Caine jäi ilman mitään vahteja, joten karkasi vain itsekseen matkaan ja lapsenvahti seuraa jälkikäteen nyt kun Varg on tullut mukaan roolipeliin.

Ei kai sitten muuta, muuten pyritään jatkamaan samaan malliin.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.01.2019
22:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Nathanaël ei edes tajunnut, mitä tapahtui, kun yhtäkkiä jotain paiskautui häntä päin, pudottaen hänet hevosensa selästä. Seuraavaksi hänen tietoisuuteensa täytti sietämätön kipu. Prinssi ei pystynyt edes erottamaan, mihin päin kehoa sattui. Ajankulustakaan hänellä ei ollut aavistustakaan, ennen kuin tuskan aiheuttama sumu viimein hälveni, ja Nathanaël tajusi, että joku yritti nostaa häntä takaisin Amadeon selkään. Hetken haparoinnin jälkeen prinssi onnistui pääsemään takaisin ratsaille, ja näki, vaikka näkökyky olikin jotenkin ihmeellisesti vääristynyt, auttajansa olleen Avalon. Päähän edelleen sattui aivan kamalasti, ja ajattelu oli vaikeaa. Onneksi Avalon oli apuna. Tämä ehkä yritti sanoa jotain Nathanaëlille, mutta Nathanaëlin aivot eivät tuntuneet millään kykyenevän prosessoimaan sitä. Näkökään ei vieläkään toiminut tarpeeksi, että hän olisi voinut koittaa arvata Avalonin kysymyksen tämän kasvoilta. Avalon seisoi siinä hetken, varmaan toistaen kysymyksensä pariin otteeseen, ennen kuin siirtyi, Amadeo perässään, kohti Gillespietä. Miksi hän ei kyennyt millään ymmärtämään mistään mitään? Sentään prinssi ei pudonnut uudestaan, lihasmuisti ratsastuksen suhteen onneksi toimi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 27.01.2019
14:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi ratsasti omalla paikallaan portista läpi, kun se oli auki, ja hillitsi yllätyksensä, kuinka paljon vihollisia oli vastassa. Kai tämä olisi pitänyt olla odotettavissa, mutta tilanne silti suututti naista entisestään. Hänen omat suojauksensa ottivat heti iskuja vastaan, joutuen nopeasti tiukille. Akinyi yritti tehdä nopeaa arviota tilanteesta, joka oli siinä hetkessä hieman hankalaa, tuntien kivien mahdin nopeasti heikkenevän. Aikaa ei ollut siis paljoa tuhlattavaksi. Hänellä oli kaksi obsidiaania jäljellä, ja hän tähtäsi suureen vihollisjoukkoon kaiken sen voiman. Jos tämä saisi vihollisen pysymään edes hetken loitommalla, ja vielä tärkeämpää, loitolla Marcellasta.

Syntyneeltä savulta Akinyi ei nähnyt, tekikö isku kuinka paljon viholliseen vahinkoa, mutta tunsi voimakkaan kivun kiipeävän käsivarttaan pitkin. Iskun voima oli potkaissut myös häntä itseään, ja nainen sai käyttää lähes kaiken tahdonvoimansa, ettei pudottaisi arvokasta kiveä maahan. Hänen sormensa ja kämmenensä oli palanut, kivusta päätellen mahdollisesti aika pahastikin. Oli kuin hän olisi koskenut kuumaan pannuun paljaalla kädellä. Kipu kiiri aina hänen kyynärpäähänsä asti, ja nainen kirosi hiljaa itsekseen. Hän veti kätensä takaisin, tarttuen molemmilla käsillään Alinafen suitsiin. Hänellä olisi vielä yksi kivi jäljellä, jolla voisi hyökätä nopeasti ja voimalla, ja sen hän halusi vielä toistaiseksi säästää, siltä varalta jos tilanne tästä vielä pahenisi, ja hieman myös antaakseen palaneelle kädelleen aikaa levähtää.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 27.01.2019
16:03
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Onnettaren hymyillessä suopeasti nuorelle prinssille, tämä urheasti kävi vihollistensa kimppuun tulisen miekan tehdessä selvää vihollisista. Sotilaiden keskellä varttuneella prinssillä ei ollut vaikeuksia puolustaa itseään, hän oli käynyt kovan koulun läpi parhaiden opettajien opastuksessa. Kova työ kantoi hedelmää ja sen Astoirwenin viholliset saivat tuntea nahoissaan tulen tarttuessa vaatteisiin ja terän viiltäessä armottomasti. Kyllä Farran tiesi että hän rampauttaisi tai tappaisi vihollisensa, sellaista sota oli. Farran oli sulkenut sydämensä vihollistensa kärsimykseltä. Jokainen joka tarttui miekkaan, tiesi ettei heillä ollut enää oikeutta valittaa kohtalostaan.

Siinä missä monet heistä olivat ottaneet osumia, Farran oli kunnossa, valmiina puolustamaan heidän pientä ryhmäänsä. Kauempana Dorian antoi komennon Raufille, tämän tulisi koettaa päästä toisen ryhmän luo. Dorian oli oikeassa, heidän tulisi päästä yhdeksi vahvaksi joukoksi. Pian Dorian ratsasti haavoittuneella hevosellaan prinssin luo. Farran katsoi henkivartijaansa huolestuneena, tämän tiedustellessa prinssin itsensä vointia. ”Minä olen kunnossa! ” Farran sanoi painokkaasti. Tämä ei voinut jatkua näin! Dorian oli haavoittunut eikä tämän hevonenkaan ollut säästynyt vihollisen iskuilta. Omaa typeryyttään viholliset silti ryntäsivät kohti Farrania ja lähettyvillä kärsivää Doriania.

Sinisilmäinen prinssi oli saanut tarpeekseen sitkeästä vihollisesta, joka tuntui menetyksistään ja riehuvasta palosta huolimatta yrittävän. Astoirwenin nuori kruununprinssi suuntasi salamoivan katseen vihollisiinsa, katsellen näitä nenänvarttaan pitkin korkealta sotaratsunsa selästä. ”Jos kerran niin toivotte, kuka minä olen teitä kieltämään? Jos sitä niin toivotte, voin auttaa teidät matkaan. Maallisten ruumiidenne ON AIKA PALAA TUHKAKSI!” Farran huusi, samalla kannustaen Heron takajaloilleen. Sivaltaessaan ilmaan, tulinen aalto iski kohti vihollisia. Se paloi sinisenä, kuin sepän ahjon kuumin tuli. Toivottavasti Dorian ymmärsi käyttää tilaisuuden hyväkseen ja liittyä toisen ryhmän seuraan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 27.01.2019
16:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf ei ollut vieläkään saanut näkökenttäänsä Calderia tai Lauciania, koska nämä menivät edelleenkin ties missä ja vihollisia oli edelleenkin liikaa, joten hirveän kauaksi aikaa Rauf ei voinut kiinnittää huomiotaan toisaalle. Hän ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaan yritti edelleenkin sinnikkäästi etsiä porukkaansa, koska kyllä heille nyt olisi syytä ainakin ilmoittaa. Ja jos muitakin olisi lähistöllä, niin samalla Rauf voisi asiasta heillekin tiedottaa. Viholliset olivat kuitenkin se ongelma tällä hetkellä tai lähinnä vihollisien ylivoimainen paljous heidän naurettavan pientä sotajoukkoaan vastaan ja kun yksin yritti rynniä läpi, niin vielä vaikeampaa.

Sinnikkyys kuitenkin ilmeisesti palkittiin lopulta, koska vihdoin ja viimein etsiminen tuotti tulosta ja Raufin silmiin osui ainakin Laucian, koska olihan varas aika silmiinpistävä tapaus tai ainakin jos Calderiin vertasi, koska tämä hukkui yöhön väriensä takia. Rauf käänsi hieman suuntaansa, jotta voisi päästä lähemmäksi Lauciania ja koska varas oli sillä suunnalla, olisi todennäköisesti Calderkin. Lähemmäs päästyään Rauf huomasi myös Calderin Laucianin lähettyvillä ja näytti paikalla olevan myöskin Nierdalesin prinssi ja tämän... hovinarri? No ei Rauf ollut varma, mitä kyseinen narri oikeasti edusti. No ehkä Nierdalesin prinssi ei narria ollut mukaansa ottanut, koska narria nyt sodassa ei yleensä tarvittu. "Suunnitelman muutos! Olemme kaikki menossa nyt sen toisen ryhmän luo, koska erillämme kuolemme suuremmalla todennäköisyydellä. Yhdessä olemme vahvempia!" Rauf ilmoitti melskeen yli, kun pääsi enemmän puhe-etäisyydelle. Hyvä vitsi... Yhdessä selvitään paremmin... Niin niin, näiden kruunupäiden kanssa varmasti selviääkin ja lehmätkin lentää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.01.2019
16:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Cainelta olivat nuolet loppuneet, vaikka niitä oli ollut ihan reippaasti mukana. Hän oli laittanut jousen pois ja käytti miekkojaan taistelussa ja oli jotenkin onnen kaupalla säilynyt itse ehjänä tähän asti. Kaksikätisesti erillään olevia Veriteriään käyttäen Caine ratsasti eteenpäin ja tajusi jossain vaiheessa, ettei hänellä ollut enää aavistustakaan, missä muu ryhmä meni. Tappamisen riemussa vain unohtui seurata muita, no sellaista sattui. Hän tähyili vihollisjoukon yli, joita oli vieläkin ihan rutosti, vaikka Caine oli tappanut jo vaikka kuinka monta ja ainakin haavoittanut vakavasti, sillä ei hän nyt kovassa menossa ehtinyt jäädä varmistamaan, kuoliko uhri vai jäikö vain kitumaan. No mustan terän ainakin pitäisi aiheuttaa kuolemaa vähäiselläkin osumalla, mutta Caine nyt ei ollut kauheasti harjoitellut sillä. No kyllä se tavallisen miekan tavoin ainakin toimi, jos ei muuten.

Sitten hänen huomionsa kiinnitti valtava tuliaalto, joka pyyhkäisi vihollisen yli, eikä ollut vaikea arvata, kenen tekosia se oli. Hiukan katkerana Caine katseli Farrania, joka loisti aseensa kanssa. Haluaisikohan tämä vaihtaa? Tuliase oli paljon näyttävämpi kuin Cainen omat miekat… No sitä ei ehtinyt jäädä murehtimaan, kun taas oli vihollisia tiellä. Caine iski mustan miekanterän vastaan tulevan miehen kurkkuun ja veti sen ulos veren roiskuessa. Hänen vaatteensa olivat ihan veressä, mikä oli harmillista, mutta ei sille oikein mitään voinut. Pääasia, että veri ei ollut hänen omaansa. Mustassa miekan terässä sykki punaisia suonia verenvuodatuksen riemusta ja Caine tunsi aseen varressa asti samantapaisen sykkeen, mitä tunsi valkoista terää käyttäessään. Joten kai mustakin toimi, kuten kuului, kovin usein hän ei tappanut väkeä vain harjoitellakseen, joten ei tosiaan tiennyt, miten sen kuului käytännössä toimia. No se mies ainakin kuoli, ja Caine torjui seuraavaa iskua valkoisella terällä ja lähti ratsastamaan lähemmäs Farrania, nyt kun oli löytänyt edes jonkun omasta porukasta. ”Tämähän sujuu hyvin, tekin olette hengissä vielä! Vaikka ei kai kukaan vihollinen tulisi lähelle kun Farran polttaa kaiken tuhkaksi, mikä vain osuu tielle? Tiedättekö, miten muilla menee, kadotin kaikki näkyvistä, vihollisia kun on aika paljon.” Caine kyseli päästyään lähelle ja iski taas liian lähelle uskaltautuvaa vihollista miekalla. Dorian jaksoi myös puolustaa itseään ja Farrania, vaikka Farranin tulimiekka nyt jo oli aika takuuvarma puolustus. Dorian taas näytti hieman enemmän kärsineeltä kertoessaan uuden sotasuunnitelman, että pitäisi pyrkiä takaisin toisen ryhmän luokse, koska vihollisia tosiaan oli hiukan liikaa. ”Ihan hyvä pointti.” Caine myönsi. ”Tietävätkö muut jo, että suunnitelmaan tuli muutos?” Hän jatkoi. ”Ainakin kerroin Raufille, jonka luulisi kertovan muille vinemarilaisille, nierdalesilaisista en tiedä.” Dorian sanoi. Eli varmaan pitäisi yrittää etsiä heidät seuraavaksi. ”No varmaan paras mennä yhdessä, ettei taas ajauduta erilleen.” Caine totesi ja lähti etenemään kohti sitä ryhmää, jonka piti paeta huomaamatta, mutta hiukan pieleen meni.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 28.01.2019
21:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Punainen tuli nielee kaiken mitä se koskettaa, musta savu nousee taivaalle palavista teltoista ja kankaista. Kaikkea sitä punaista vasten erottui eräs punatukkainen prinssi ,joka saapui paikalle kahta miekkaansa kantaen. ”Caine!” Farran tervehti iloiseen sävyyn, samalla huitaisten miekallaan lähettyville uskaliaan sotilaan liekkeihin. He saattoivat olla keskellä hirveintä taistelua mutta Cainen saapuminen paikalle on aina ilon aihe. Dorian siinä vihollisia listiessään kertoi Cainelle suunnitelman lennossa vaihtumisesta. Punatukkainen prinssi ei turhia hätäillyt ja lähtikin edelle informoimaan muita suunnitelman muuttumisesta.

Astoirwenin kruununprinssillä ei ollut ongelmia itsensä puolustamisessa, osasi nuorukainen itsekin mutta Dorianin apu ei ollut pahitteeksi. Vammoistaan huolimatta mies oli melkoinen vastustaja, hyvin pelottava varmastikin tavallisen rivisotilaan näkökulmasta. ”Mennään!” Farran komensi adrenaliinin jyllätessä kehossaan, kyllähän koko kansan kaamosmasennus tiesi itsekin mitä tehdä. Ei Dorian tarvinnut Farrania komentelemaan itseään. Reippaasti prinssinsä kannustamana Hero lähti punatukkaisen prinssin hevosen perään, Farranin samalla taistellessa vihollisia vastaan. Mitä kauempana viholliset pysyisivät toisesta ryhmästä, sen paremmin kaikki sujuisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.01.2019
15:02
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Kyllä oli huomattavissa, ettei prinssi ollut valmis tähän, mutta kuka nyt olisi? Ja prinssi oli kuitenkin vasta lapsi, joten ei tältä voinut paljoa enempää vaatiakaan. Mutta tänne hän ei voinut jäädä nyt oli vain pakko toimia, halusi tai ei ja vaikka kuinka pelotti. Chatha kuitenkin tekisi parhaansa, että prinssi selviäisi hengissä, mielellään vammoitta, mutta ainakin hengissä. Ja vaikka portin takana vihollisia oli järkyttävä määrä, hän ei onneksi enää toiminnan alettua juuri ehtinyt itse pelätä. Hän pyrki ratsastamaan mahdollisimman lähellä prinssiä ja raivasi tämän puolesta vihollisia edestä. Onneksi hänen aseensa olivat aika tehokkaat siinä hommassa, kun piti voimalla raivata tietä eteenpäin. Vihollisia oli kyllä sen verran, että olisi ihme, jos he selviäisivät Viramiriin asti. Matkaa oli paljon ja jos he eivät voisi levätä yhtään vihollisen takia, vastaan taisteleminenkaan ei sujuisi. No sitä oli turha murehtia nyt, kun taistelu oli vasta alkanut. Kauheasti muiden tilannetta Chatha ei kyennyt seuraamaan, hänellä oli tarpeeksi työtä sodassa ja siinä, että Dakarai ei menisi hukkaan. Mutta hän oli kiitollinen siitä, että tiesi etukäteen Nierdalesin prinssin hirviönluomiskyvyistä, koska olisi varmaan säikähtänyt hengiltä nähdessään ne mellastamassa. Tosin hänestä niiden piti osallistua toiseen sotaan, mutta ilmeisesti vihollismäärä oli sotkenut suunnitelmia. Chatha kuitenkin jakoi piikkinuijillaan iskuja jokaiselle, joka vain uskalsi iskuetäisyydelle ja jätti jälkeensä melko rumaa ja veristä sotkua, mutta ainakaan siitä sotkusta ei kukaan nousisi enää heitä uhmaamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.01.2019
15:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Hyvä kun muurista oli selvitty, niin sitten piti selviät itse sodasta. Hyvä ettei Marcella meinannut pyörtyä taas ties miten monennetta kertaa, kun lähtökomento tuli ja se dehrahilainen barbaari iski kauheilla aseillaan portin nurin. Ja sitten väki vain lähti liikkeelle. Marcella epäröi, hän ei ollut tähän yhtään sen valmiimpi kuin muurinmurtamiseenkaan, mutta ei voinut mitään. Akinyi lähti jo liikkeelle, joten pakko hänen oli seurata perässä. Portin takana oli maailmanloppu käynnissä ja Marcella painautui hevosen kaulaa vasten ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton ja pysyä poissa jaloista. Nuolia viuhui ja veri lensi ja Marcellaa kuvotti ja pyörrytti. Ja sitten hänen muka pitäisi yrittää kasvattaa jotakin köynnöksiä vihollisen hidastamiseksi? (koska se siirty nyt Mireyalta Marcellan niskoille se vastuu) Eihän hän nyt voinut irrottaa hevosen ohjaksista tai hän putoaisi ja kuolisi!

Marcella pysytteli tiiviisti Akinyin lähellä, koska tämän lähellä todennäköisemmin selviäisi hengissä hiukan pidempään. Hän luotti siihen, että hevonen tiesi mihin meni ja osasi seurata Akinyita ja sen verran katsoi itse, että piti ratsunsa oikeassa suunnassa, mutta pyrki välttämään katsomasta, mitä muualla tapahtui. Koska oli aivan varma, ettei kestäisi sitä näkyä yhtään tämän enempää. Lopulta hän nousi hivenen ryhdikkäämmin satulaansa ja vilkaisi tilannetta ja katui sitä samalla. Miten he voisivat selvitä tästä kaaoksesta hengissä? Mutta luvattu mikä luvattu ja muut tuskin katsoisivat hyvällä, jos hän ei auttaisi tässä yhtään, kun tilanne oli muutenkin tukala. Hän käytti ruoskaa ja yritti saada sillä kasvatettua maasta juuria ja köynnöksiä vihollisen tielle ja sen verran loitolle, ettei kukaan omasta ryhmästä kompastuisi niihin. Tämän hän osasi hivenen paremmin kuin maan muokkaamisen, mutta ei sekään nyt hänen vahvuuksiaan ollut. Mutta ehkä se nyt sentään hiukan auttaisi asiaa. Samalla hän yritti olla putoamatta ratsailta niin kovassa menossa ja olla saamatta nuolesta tai muusta aseesta.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com