Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.01.2019
15:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena oli jäänyt toisen seurueen kanssa kun hänen nierdalesilaiset matkakumppaninsa olivat menneet toiseen ryhmään. Galena oli tässä ryhmässä lähinnä siksi, että hän olisi suorassa hyökkäyksessä lähinnä vain tiellä, joten parempi pysyä siitä kaukana. Caonach oli hermostunut ja nainen yritti silitellä sen takkuista harjaa vielä, kun tilanne oli rauhallinen. Mutta sitten tuli lähtökomento ja portit kaadettiin kumoon ja kaikki lähtivät liikkeelle Galena viimeisimpien joukossa. Portin takana oli kauhea tungos ja valitettavasti se oli Caonachille aivan liikaa ja poni säntäsi päätä pahkaa portilta vain poispäin melskeestä, sentään ei takaisin laaksoon eikä onneksi joen toiselle puolelle, missä vihollisia oli kahta kauheammin. Mutta ei tämäkään hyvä ollut, kun kaikki muut raivasivat vihollisjoukossa tietä oikeaan kulkusuuntaan. ”Caonach! Väärä suunta!” Galena yritti saada poniaan ruotuun, mutta se oli toivotonta, sillä poniparka oli säikähtänyt pahemman kerran, eikä suostunut pysähtymään saati kääntymään takaisin. No ei tässä oikein voinut, kuin odottaa, että Caonach rauhoittuisi tai hypätä satulasta ja jälkimmäinen vaihtoehto ei tuntunut kovin suositeltavalta, joten huokaisten Galena tyytyi kohtaloonsa ja antoi ponin vain mennä niin pitkälle, kuin siitä tuntui, ennen kuin se kokisi olevansa turvassa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 29.01.2019
16:12
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Avalon sai vihdoin prinssinsä takaisin tämän hevosen selkään. "Oletteko kunnossa, prinssini?" Avalon kysyi, mutta Nathanaël vain tuijotti häntä selkeästi edelleen pihalla. Avalon toisti kysymyksen pari kertaa, mutta prinssi ei tuntunut tajuavan yhtään enempää, joten Avalon talutti Amadeon perässään Gillespien luokse, ja sitoi tämän suitset satulaansa. Avalon nousi itse ratsaille, ja tajusi sitten, että hänellä taikka prinssillä ei ollut heidän miekkojaan. Katsoessaan takaisin kohti paikkaa, johon he putosivat, Avalon näki Laucianin raahaavan hänen suurta miekkaansa, ja koska prinssin miekkaa ei näkynyt missään, hän oletti Laucianin poimineen senkin turvaan. "Herra Laucian, prinssi Calder! Olemme valmiita liikkumaan!" Avalon huusi heidän selustansa turvanneille. Rauf-herra oli näköjään myös ilmaantunut paikalle hetki sitten.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 29.01.2019
16:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Rauf tuli kertomaan heille suunnitelman muutoksesta, ja Laucian nyökkäsi tarpeeksi selkeästi, että Rauf näkisi hänen kuulleen mekkalan yli. Heti perään hattumies huusi takana, että he olivat valmiita liikkumaan. Heti, kun Laucian oli varma, ettei saisi iskua selkäänsä kääntyessään, hän säntäsi hattumiehen luo, ja ojensi tälle tämän miekan. "Mennään sen porttiryhmän luo", Laucian toisti miehelle, ei hän ollut ihan varma, oliko kaksikko kuullut Raufin aikaisemmin, kun olivat hieman kauempana hänestä ja Calderista. Laucian vilkaisi prinssiä, joka näytti, ja hevosen ollessa sidottuna palvelijansa satulaan todennäköisesti oli vielä toimintakyvytön, ja päätti pitää prinssin miekan vielä toistaiseksi itsellään. Hattumies ei pystyisi toista asetta heiluttamaan ison miekkansa rinnalla, tai se olisi yllätävää jos pystyisi, ja prinssi voisi nyt vaikka puhkoa silmänsä, kun tuntui koskettelevan päässään olevaa haavaa ahkerasti. "Palautan tän myöhemmin", Laucian ilmoitti Avalonille, osoittaen vyössään olevaa miekkaa, ja juoksi hevosensa luo, kiipesi sen selkään, ja lähti liikkumaan muiden mukana kohti porttia(?)

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 29.01.2019
17:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Deora oli hieman jännittynyt, kun h-hetki lähestyi koko ajan uhkaavasti, mutta silti hän oli tyynen rauhallinen, koska panikoiminen ei auttaisi mitään ja se pahentaisi vain tilannetta jo entisestään. Mutta kai se oli ihan normaalia, että ihmistä jännitti aina vastaavanlaiset tilanteet? Outoahan se olisi, jos missään ei tuntuisi. Deora vilkaisi kuitenkin vielä Skyleriin ja kyllä prinsessallakin näytti ihan hyvin menevän... päällisin puolin ainakin ja kaikki tiesivät paikkansa. Tai melkein ainakin, koska Dehrahin kruununperillinen oli aika sekavassa tilassa, että vaikutti siltä, että tämä pyörtyisi ihan kohta siihen paikkaan. No ei pyörtynyt kuitenkaan ja hyvä toki niin, koska sitten ilmeisesti iskettiin lähtömerkkiä pöytään, vaikka Deorasta se oli kyllä... no hieman outo merkki. Eikö sen olisi pitänyt olla... No aivan sama, Dehrahin prinssin henkivartija iski jo portit mäsäksi ja lähti prinssinsä kanssa matkaan. Eli ei tässä nyt enää voinut jäädä odottamaan jotain selkeämpää merkkiä. Aika pianhan se heidänkin vuoronsa koitti astua porteista sisään, joten Deora sanoi serkulleen, että nyt lähdettäisiin matkaan ja niin he astuivat Dehrahin muurin mäsäksi paiskatusta portista sisään. Muurien toisella puolella oli kuitenkin kaaos ja vihollisia oli joka sormelle ja varpaalle jakaa, mutta ei auttanut kuin jatkaa vaan matkaa dehrahilaisten perässä. Samalla Deora tietenkin yritti parhaansa mukaan pitää Skyleria silmällä ja huitoa miekallaan liian likelle tulevia vihollisia ja näiltä päitä poikki, että varmasti kuolisivat. No eivät kaikki iskut tietenkään päätä poikki vetäneet, vaan osa jäi puolitiehen, mutta pään ollessa puoliksi irti paikaltaan, niin kuolemaksi sekin koitti. Jotkut iskut osuivat vain haavoittavasti ja oli Deora itsekin muutaman nirhaman saanut, muttei mitenkään pahoja iskuja, joten matka jatkui.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 29.01.2019
17:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Chatha oli tosiaan hetki sitten näyttänyt muuriparan portille kaapin paikkaa ja sitten olikin jo pitänyt lähteä matkaan. Dakaraita pelotti ja jännitti edelleenkin, mutta matkaan päästyään, hän lähinnä yritti pitää itsensä kurssissa ja Chathan lähettyvillä, ettei kadoittaisi henkivartijaansa tai eksyisi matkalla. Paniikin ja pelon hautominen jäivät siis toissijaisiksi, koska paniikki ja pelko eivät taanneet hengissäpysymistä ja Dakarain päätavoite oli selvitä hengissä. Samalla hän yritti parhaansa mukaan näyttää maansa myrkkyviikatteen myrkkyvoimia liian lähelle tuleville vihollisille, joten ei haittaisi vaikka iskut eivät osuisi tappavasti, koska myrkky tappoi suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa. Tai jos ei tappaisi, niin ainakin halvaannuttaisi tai vääristäisi aisteja, joten joku muu ehkä tappaisi ne onnettomat silloin tai joku ehkä talloisi päältä, niin eiköhän silloin ainakin henki lähtisi. Veren paljous kuitenkin yökötti Dakaraita hieman, mutta toisaalta sekin oli pikkuseikka, joten ei hän veren paljouteen hirveän paljoa huomiotaan kiinnittänyt. Dakarai oli ihan kohtalaisen ylpeä itseensä, ettei ollut pyörtynyt jo muurilla eikä ollut kuollut... ainakaan toistaiseksi. Eikä Chathakaan ollut kadonnut, joten hän alkoi uskoa, että ehkä hän voisikin selvitä hengissä Viramiriin asti ja ehkäpä muutkin, jos eivät kaikki. Mutta sellaiseen ei ollut nyt aikaa hukattavaksi, koska hengissä pysymiseen piti edelleenkin keskittyä ja viikatteella huitomiseen ja siihen, ettei vahingossa huitaisisi väärää henkilöä, koska se olisi kovin ikävää.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 29.01.2019
18:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder ei ollut edes miettinyt nierdalesilaisten aseita, joten oli enemmän kuin loistavaa, että Laucian oli hoksannut napata ne mukaansa. Tämän jälkeen muilla tuskin olisi enää kitisemistä varkaan läsnäolosta, toivottavasti ainakaan. Prinssi taisteli ystävänsä avustuksella pitääkseen viholliset kauempana, ja kohta Rauf ilmestyi ilmoittamaan, että suunnattaisiin toisen ryhmän luokse. ”Loistavaa, ajattelinkin juuri että lihakilpenä oleminen on uusi kutsumukseni”, prinssi irvisti, sillä toisessa porukassa oli vähemmän taistelukokemuksen porukkaa, eikä hänellä ollut tämän vihollismäärän edessä kovinkaan luottavainen olo heidän selviytymiseensä. Hän vilkaisi nopeasti nierdalesilaisia, ja prinssi näytti ainakin olevan ihan poissa pelistä. Päättäen parhaimman vaihtoehdon olevan pysytellä näiden turvana, hän päätti ottaa pienen rykelmän johtajan roolin hetkeksi itselleen, kun nierdalesin prinssin palvelija ilmoitti heidän olevan valmiita. ”Selvä, yritetään toimia nopeasti, ja pysytellä vähintäänkin toistemme näköpiirissä”, Calder ilmoitti kuuluvasti, kiertäen nopeasti katseensa muissa. ”Jos on ylimääräistä aikaa, niin koitetaan pitää vihollinen ainakin Nathanaëlista kaukana. Muuten tyyli on vapaa”, prinssi lopetti nopean johtajuuden hetkensä. Hän ei välittänyt sillä hetkellä titteleistä sun muista, ja kutsui vieraan maan prinssiä tämän etunimellä. Hän ei myöskään edes yrittänyt määrätä heitä pysymään missään tarkassa järjestyksessä, sillä varsinkaan Laucianin ruoskasta hän ei halunnut enää saada osumaa muiden haavojensa seuraksi. ”Ja Cin, jos näet Sphintusta, sano!” Calder huudahti vielä lisäpyynnön varkaalle, jonka uskoi huomaavan käärmeen helpoiten, mikäli se oli lähettyvillä. Se oli nyt sitten syteen tai saveen, kun Calder suuntasi täyden huomionsa rynnätäkseen taas vihollisten sekaan, yrittäen yhtä aikaa edetä, pysyä hengissä, ja tarjota muille sen vähäisen suojan minkä siinä tilanteessa pystyi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 08.02.2019
18:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi piti parhaansa mukaan viholliset kaukana Marcellasta, mutta se tarkoitti, että hän itse joutui toimimaan samalla prinsessan lihakilpenä. Hän käytti nopeita loitsuja vähentääkseen vihollisen iskujen tehoa, sillä uusi hyökkäys viimeisellä obsidiaanilla olisi vain pahentanut hänen aikaisempia palohaavojaan. Nainen oli kuitenkin hyvin tietoinen, ettei tilanne voinut edetä näin. Vilkaistessaan Marcellaa hän kuitenkin päätti, että olisi tärkeämpää pitää vihollinen loitolla kuin tappaa näitä, jos kahdesta vaihtoehdosta oli päätettävä. Hän keskitti loput voimansa viimeisiin suojauksiin, vahvistaen näitä entisestään tarpeeksi, että hyökkäykset ainakin pysyisivät kauempana eivätkä osuisi häneen ja ennen kaikkea Marcellaan. Hän tarttui viimeiseen obsidiaaniin, vaikka se teki kuinka kipeää, ja päätti, ettei päästäisi kiven kaikkia voimia valloilleen, vaan iski lyhyitä iskuja isompien vihollisjoukkojen sekaan, toivoen niiden aiheuttavan edes jotain hämminkiä ja hyvällä tuurilla myös vahinkoa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 09.02.2019
09:59
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
VARG

Varg istui hänelle osoitetulla vartiopaikalla Dehrahilaisen sotilaan seurassa. Hän oli saapunut vajaa viikko sitten Dehrahiin, aikeenaan etsiä Caenezhista omin päin karanneen prinssin. Hän ymmärsi kyllä ajatuksen pojan tekojen takana, mutta valtakunnan elementtiaseen varastaminen ja mitään sanomatta kotimaansa jättäminen näin vaarallisella hetkellä oli hyvin ajattelematonta ja hätiköityä. Vargia oli heti prinssin kadottua alkanut huolestuttaa, kuinka tämä pärjäisi yksin, ja päättänyt lähteä Cainen perään, varmistamaan tämän olevan turvassa.

Varg oli osannut arvioida prinssin suuntaavan ensimmäisenä Gilmarin laaksoon, mutta sen jälkeinen suunta oli ollut täysin miehen omien arvailujen varassa. Hän toivoi, että perilliset suuntaisivat Dehrahiin, sillä se tuntui Vargista kaikista loogisimmalta suunnalta. Astoirwen oli sotilasvaltio, mutta vapauduttuaan se olisi ollut ansassa vihollisten keskellä. Olisi järkevämpää aloittaa takaisin valtaus rannikolta. Mies toivoi päätelleensä suunnan oikein, puhallellen savurenkaita piipustaan yöhön.

Saapuminen Dehrahiin ei ollut ollut helppoa. Oli ollut suorastaan ihme, että Varg oli onnistunut pääsemään valtion rajojen sisäpuolelle, saati sitten voittanut edes jonkinlaisen luottamuksen Viramirin asukkailta. Toki kaupunkilaiset pitivät häntä edelleen tarkasti silmällä, eivätkä keskustelleet hänen kanssaan – tosin kuka nyt vapaaehtoisesti edes hakisi mykästä miehestä rupatteluseuraa. Häneen suhtauduttiin varauksella, mutta kun Varg oli pitkien ja hermoja raastavien yritysten jälkeen saanut ilmaistua olevansa etsintätehtävässä, eikä aiheuttamassa ongelmia, hän oli saanut jäädä kaupunkiin, yhdellä ehdolla. Hänen olisi autettava kaupungin puolustuksessa, eikä mies saisi valittaa, mikäli joutuisi vaaralliseen tilanteeseen. Varg oli suostunut. Nyt hän saattoi enää vain toivoa ja odottaa, että Caine, hyvin todennäköisesti muiden perillisten seurassa, sattuisi samaiseen kaupunkiin tai sen lähialueille. Jo pieni tiedonmurunen olisi rauhoittanut Vargin mieltä suunnattomasti. Jokin merkki, mikä vain...

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.02.2019
13:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Farran sentään oli kunnossa ja vahingoittumaton, mikä oli loistavaa. Onneksi tämä ei ollut niin toivoton, etteikö pärjäisi omillaankin keskellä sotaa, vaikkei ollut koskaan ennen ottanut osaa oikeaan sotaan (no tuskin olet sinäkään XD) Mutta tulimiekka toki oli tehokas ase ja viholliset eivät helpolla päässeet vahingoittamisetäisyydelle. Ja toki Dorian tiesi, että Farranin sotakoulutus oli moitteeton ja hän kyllä osasi, enemmän häntä oli huolettanut, miten tilanne prinssiin vaikuttaisi ja menisikö tämä ihan lukkoon tosi paikan tullen. Mutta onneksi siitä ei näyttänyt olevan pelkoa. Enemmän pelkoa aiheutti se, miten Farran iski tulta miekastaan miten sattui, olisi ihme, jos kukaan omasta porukasta ei jäisi vahingossa alle.

Caine oli kuitenkin tapansa mukaan onnekas ja oli välttänyt Farranin holtittomat lieskat ja melko hyvin vihollistenkin iskut, kun vaikutti ihan omalta rasittavalta itseltään, kun vain pääsi Dorianin ja Farranin luokse kyselemään muiden menosta. Kun he olivat saaneet kuulumiset vaihdettua, he lähtivät kohti sitä ryhmää, jonka oli pitänyt lähteä edeltä Viramiriin, mutta taisteli luultavasti hengestään portin edustalla. (paitsi Galena joka on jo turvallisen välimatkan päässä keräämässä voikukkia) Sitten kun vain muutkin olisivat saaneet viestin perille ja pääsisivät paikalle. Dorian ratsasti Farranin toisella puolella ja Caine meni jo kovaa vauhtia hivenen edellä. ”Tuolla taitavat olla loput, ainakin herra voro… ja Rauf on siellä myös, eli viesti varmaan meni perille ja luulisi heidän prinssinsäkin olevan siellä.” Caine ilmoitti tähyillessään ilmeisesti muita puuttuvia. ”Ja tuolla on Nierdalesilaiset, he ovat yhdessä kaikki, joten ei hätää!” Caine ilmoitti sitten, joten kaikki varmaankin tiesivät, mitä tehdä, tai ainakin Raufille oli kerrottu asiasta. ”Voimme sitten keskittyä vain pääsemään itse toisen ryhmän luokse, jos heillä ei näytä olevan vaikeuksia edetä?” Dorian tiedusteli, koska ei itse ollut saanut porukkaa näköpiiriinsä, tiedä sitten miten Caine heidät oli hoksannut. (sil on arpaonnea toisin ku sulla) ”Jaa… eivätköhän he pärjää.” Caine totesi hetken tilannetta tarkkailtuaan. No toivoa sopi, että näin myös olisi.

Jonkin aikaa vihollismeressä tietään eteenpäin taisteltuaan, he olivat selvinneet joelle, jonka toisella puolella oli yhtä täydellinen kaaos, mitä tälläkin puolella. ”Farran! Kun vinemarilaiset ja nierdalesilaiset ovat päässeet joen yli, voitteko sytyttää vastarannan tuleen? Emme tarvitse tälle puolelle ihan heti lisää vihollisia, näissäkin on ihan tarpeeksi. Parempi, että he joutuvat kiertämään kauempaa, jos tahtovat seurata.” Dorian ehdotti seuraavaksi, jos sillä tapaa nyt voisi hiukan helpottaa omaa tilannetta. Toki siinäkin riskinsä oli, että poltti mennessään puolet Dehrahia ja meni sitten ehdottamaan jotain liittoa, mutta tässä nyt ei oikein ollut muutakaan tehtävissä, jos he tahtoivat selvitä edes Viramiriin asti hengissä kaikki. Ja Dehrahin kuninkaan poika oli mukana, ellei ollut jo kuollut, kuten voisi ihan hyvin olla. No sitten olisi enemmän seliteltävää.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 09.02.2019
15:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Calder oli ilmeisesti uranvaihtoa miettimässä prinssistä lihakilveksi, kun Rauf oli päässyt paikalle kertomaan uudesta suunnitelmasta. Taisi se toki sitäkin meinata, että Rauf ja Laucian pääsisivät myös uranvaihtopuuhiin. Niin siis, jos Laucian pysyisi hevosensa selässä edes joen toiselle puolelle. No oli toistaiseksi toki pysynyt, joten saattoi pysyä ihan Viramiriinkin asti. Nierdalesilaisilla puolestaan ei kovinkaan lujaa mennyt, kun prinssi oli selvästi poissa pelissä, kun hänen huomionsa oli hänen omassa päässään tai siinä olevassa haavassa. No pikku haaveri, ei se nyt ollut noin vakavaa. Sattuihan sitä aina välillä ja olihan se olettavaa sodassa. Positiivista oli kuitenkin, ettei hienohelmat olleet vielä kuolleet. Tai pahahan Raufin oli sanoa, kun ei hänellä ollut mitään hajua siitä toisesta ryhmästä ja siitä, kuinka moni siellä olisi hyvällä tuurilla hengissä vielä.

Calder puolestaan ilmoitteli seuraavaksi heidän pienelle joukkiolleen seuraavaa suunnitelmaa, jolla he mahdollisesti saavuttaisivat toisen ryhmän. Suunnitelma oli lähinnä se, että nopeaa toimintaa toistensa näköpiirissä ja ylimääräisen ajan salliessa hienohelmaprinssistä pitäisi pitää viholliset kaukana, mutta tyylisi olisi vapaa. Eli ei kun ranttaliksi vaan tai niin ranttaliksi kuin Rauf haavoittuneena enää pystyisi laittamaan. Eli matka jatkui nyt nierdalesilaisten kera ja pääpointti oli päästä keinolla millä hyvänsä toisen ryhmän luo ja ilmeisesti Calderin käärmettäkin pitäisi katsella, mutta eiköhän se ollut pikkuseikka nyt tässä tilanteessa tai niin Rauf ainakin ajatteli. Aina voisi ostaa uuden käärmeen kadonneen tilalle, mutta Calder nyt oli muutenkin sälyttänyt käärmeongelmansa Laucianille, joten Raufin ei tarvinnut edes leikkiä etsivänsä sitä otusta. No, jos otus nyt vastaan tulisi, voisi Rauf siitä kertoa. Rauf keskitti kuitenkin lähinnä huomionsa hengissä pysymiseen ja puolustamiseen eli vihollisien pilkkomiseen ja kyllä se nyt jotenkin tuotti tulosta ja määränpää lähestyi koko ajan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.02.2019
16:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Alun yllätyksen hyydyttyä Skyler alkoi saada tilanteesta kiinni. Hänestä tuntui pahalta satuttaa vihollista, mutta ainakin hän tiesi, ettei tappanut näitä. Suurimmaksi osaksi Deora piti huolen lähempänä olevista vihollisista, joten prinsessalla ei muutenkaan ollut hädän päivää. Hän kuitenkin piti koko ajan tilannetta ympärillään silmällä, siltä varalta, että jotain muuttuisi. Huolissaan hän vilkaisi siihen suuntaan, missä muut olivat taistelemassa, ja toivoi näkevänsä nämä jälleen pian, tietääkseen muiden olevan turvassa. Hetkinen, kun hän katsoi ympärilleen, hän huomasi, että se suojavarpuja muille jakanut nainen oli kadonnut. Skyler tiesi, ettei voisi poistua paikaltaan lähteäkseen etsimään naista, joten hän ilmoitti kovaan ääneen asiasta, toivoen muidenkin kuulevan hänet taistelun yli. ”Nierdalesin prinssin seurassa ollut nainen on kadonnut jonnekin!” Skylerin ääni pysyi vakaana, vaikka hän olikin huolissaan, yrittäen yhtä aikaa katsoa eteensä ja huomata naisen jossain. Hänen ei onnistunut löytää kiireessä naista katseellaan, mutta ainakin hän oli saanut ilmoitettua, että tämä oli kadonnut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.02.2019
17:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Kun tässä oltiin yritetty edetä jo jonkun aikaa, tuntui, etteivät he olleet päässeet portilta kovinkaan pitkälle ja ettei vihollisista ollut loppua lainkaan. Heti kun yhden iski maahan, tilalle tuli kaksi uutta. Eikä heidän ryhmänsä ollut tarkoitus edes pääsääntöisesti taistella, heillä ei ollut tarpeeksi kokeneita sotilaita, että tästä määrästä selvittäisiin. Chathalla oli itsellä täysi työ pitää viholliset loitolla Dakaraista, joka sentään oli saanut itsensä sen verran kasaan, että pystyi käyttämään viikatettaan. No Urumiyan prinsessa osasi taistella ja tällä oli kokenut henkivartija, mutta Gerosin prinsessa oli pelkästään tiellä taistelussa ja tämän henkivartijakin vaikutti loukkaantuneelta, mitä Chatha nyt näki. Sitten kuului kova naisääni, joka ilmoitti, että nierdalesilainen nainen oli hukassa. Chathalla meni hetki yhdistää tämä siihen taikaoksien jakelijaan, mutta tämä siis oli hukassa. Sekin vielä, heidän piti edetä, eivät he voineet alkaa tässä hullunmyllyssä etsimään ketään kadonneita. Piti vain toivoa, että tämä ei ollut saanut surmaansa, vaikka sekin varmaan aika todennäköistä oli. ”Emme voi tehdä muuta kuin pyrkiä pääsemään eteenpäin, kunnes toinen ryhmä tulee tueksi!” Chatha yritti huutaa takaisin, vaikka ei ollut varma tulisiko toisesta ryhmästä kukaan, ehkä heidätkin oli kaikki jo tapettu. Hän jatkoi Dakarain rinnalla etenemistä ja iski piikkinuijillaan liian lähelle osuvia vihollisia pois tieltä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.02.2019
22:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Ryhmä lähti etenemään Calderin johdolla. Avalon ei enää uskaltanut käyttää valmistelemiaan paperilappuja, ehkä hän oli aikaisemmin laittanut ne vääriin taskuihin, ehkä yhdessä pinossa oli yksittäinen väärä loitsu, mutta siitä häne ei voisi olla varma, ennen kuin pääsisi lukemaan laput, ja tässä vihollismeressä se olisi mahdotonta. Niinpä Avalon kirjoitti loitsunsa ilmaan, ja onnistui varsin tehokkaasti pitämään viholliset kaukana prinssistään lähettämällä aina tarpeen mukaan voimakkaan työtävän voiman vihollisia päin, joista ainakin lähimmät kaatuivat selälleen sen seurauksena. Taskuissa olevat paperit olisivat ohjanneet voimat tarkemmin ja todennäköisesti aiheuttaneet enemmän kaaosta, mutta tämä sai kelvata tältä erää. Avalon vilkuili aina mahdollisuuden tullessa prinssinsä vointia, mutta tämä ei osoittanut tointumisen merkkejä, mutta onneksi sentään ei näyttänyt olevan menossa huonompaankaan suuntaan. Kunhan prinssi pysyisi turvassa, kaikki olisi hyvin.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 13.02.2019
20:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Loistavaa, sen lisäksi, että joutui lapsenvahdiksi tuolle koristeelliselle prinssille, Calder halusi Laucianin etsivän Sphintusta, joka oli paennut taistelusta aikaisemmin. Rauf, korea palvelija ja Calder kyllä pitivät viholliset hyvin kurissa toistaiseksi, niin suuri ihme kuin se tätä vihollismassaa vastaan oli. Jos mokoma matelija aiheuttaisi liikaa ongelmia tänään, Laucian vaatisi Calderia sitomaan otuksen siivet seuraavalla kerralla, kun se nyt oli ollut pakko ottaa mukaan. Sopivan tilaisuuden tullen Laucian kuitenkin vilkaisi taivaalle, jossa Sphintus näytti lentävän korkealla, mutta kuitenkin seuraten Calderin menoa. "Tuolla ylhäällä se näyttäisi seuraavan meitä, joten en huolehtisi siitä liikaa juuri nyt!" Laucian huusi Calderille.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.02.2019
09:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli edetessään yrittänyt saada näköhavaintoa lopuista sotatovereista ja ilmoitti tietenkin Farranille ja Dorianillekin heti kun vain sai ensimmäiset näkyviin. Tosin hän ei ollut ihan varma, oliko heillä kaikki hyvin, Nierdalesin prinssi näytti olevan aika heikossa hapessa, mutta muut vaikuttivat olevan kunnossa ja heitä oli useampi siellä kuitenkin. Toki vihollisiakin oli muutama, että ei se nyt paljoa lohduttanut, että oli enemmän kuin kaksi miestä turvana, kun tässä oli yhtä kohti varmaan vähintään 30 vihollista kerralla tunkemassa päälle. He olivat jo onnistuneet pääsemään joelle ja Gwaed oli päässyt kahlaamaan vastarannalle Farranin ja Dorianin seuratessa perästä, vaikka Dorianin hevonen ontuikin pahasti. Ehkä sen haavan voisi parantaa, niin homma sujuisi nopeammin, mutta ei tässä nyt ollut aikaa, kun vihollisia tunki tielle. No jos loput saisi pidettyä joen väärällä puolella edes hetken, niin olisi aikaa tehdä pikaisia ensiaputoimia ennen kuin mentäisiin muiden avuksi.

Dorian ehdottikin Farranille vastarannan tuleen sytyttämistä, että viholliset pysyisivät omalla puolellaan, sillä niitä ei nyt kaivattu toiselle puolelle yhtään enempää. Ongelma oli, että toisella puolen oli vielä omia tovereita. Caine tähyili pimeään, jota liekit hieman valaisivat, mutta savu haittasi näkyvyyttä sitten senkin hyödyn edestä. Kun hän sai loput taas näkyviin, he olivat vielä harmittavan etäällä joesta (?). ”Menen hakemaan loput, odottakaa täällä!” Caine ilmoitti. ”Ei, pysykää te täällä…” Dorian yritti, mutta Caine oli jo kannustanut Gwaedin takaisin veteen ja raivasi tietä takaisin vastarannalle. Helppoa se nyt ei ollut, koska tiellä oli väkeä kuin muurahaisia muurahaiskeossa. Oli turha yrittää vain jäädä tappamaan kaikkia, koska siihen olisi mennyt ikä ja terveys, joten hän yritti lähinnä väistellä ja mennä vain ohi kun näki sopivan välin, josta pääsi etenemään. No ei siltä tappamiselta toki nyt välttyä voinut, mutta ei hän siihen jaksanut aikaansa tuhlata ja musta veriterä oli kuitenkin sen verran tehokas, että pelkkä viilto riitti, joten ei tarvinnut käyttää liikaa aikaa varmistamaan, että vihollinen kuolisi.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Cainen kärsivällisyyden tasolla ajateltuna, hän lopulta saavutti loppujoukon. ”Olettehan te kaikki vielä elävien kirjoissa! Tulin vain kertomaan, että Farran aikoo todennäköisesti räjäyttää koko joen tämän puolen ja hukuttaa liekkimereen, joten olisi suotavaa pistää töpinäksi.” Caine ilmoitti ja vilkaisi taaempana ratsastavaa Nierdalesin prinssiä ja tämän henkivartijaa, jonka tyylikäs hattukin oli vielä tallella. Hän ratsasti lähemmäs kaksikkoa ja vilkaisi prinssiä tarkemmin. ”Oletko kunnossa? Näytät kurjalta.” Caine kysyi, mutta prinssi kyllä vaikutti siltä, ettei tajunnut mistään ympärillä olevasta yhtään mitään. Ei hän kovin haavoittuneelta kyllä näyttänyt, no päässä oli pikku naarmu. No jos sen saisi parannettua, ehkä prinssi tulisi taas tolkkuihinsa? Kannatti yrittää. Hän iski mustan terän seuraavaan onnettomaan lähelle osuneeseen viholliseen. ”Pitelisitkö tätä hetken, kiitos!” Hän totesi ja jätti miekan törröttämään tuskissaan valittavan miehen olkavarteen ja keskittyi Nierdalesin prinssiin, jonka nimi oli ollut sen verran pitkä, että oli vahingossa jo ehtinyt unohtumaan… Hän tarttui prinssiä rohkaisevasti toiselle hartialle ja painoi valkoisen terän lappean tämän pään haavan päälle ja keskittyi parantamaan haavaa (?). ”Onko nyt parempi? Kyllä me tästä selviämme, kaikki on ihan hyvin. Mennään nyt yhdessä muiden luo.” Hän jatkoi rauhallisesti hymyillen prinssille, että saisi tämän palaamaan taas tähän hetkeen. Tosin valitettavasti vihollisilla oli kauhea kiire saada huomiota ja Caine sai taas torjua seuraavaa iskua miekalla ja katsoi samalla, että oliko se toinen miekka vielä tallessa, mutta siinähän se miekkonen huusi yhä. Caine tarttui taas toiseen miekkaansa ja veti sen irti ja viilsi kiitokseksi sitten miestä kaulaan, ettei tämän tarvinnut kitua pidempään. ”Kiitos avusta.” Hän kiitti ja yhdisti sitten miekkansa yhdeksi aseeksi ja valmistautui auttamaan Nierdalesin henkivartijaa prinssinsä suojelemisessa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 14.02.2019
18:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder yritti parhaansa mukaan pitää vihollisia muista loitolla, mutta näin pienellä määrällä yhden suojelu tuntui lähes mahdottomalta. Prinssi sai nopeasti uusia, suurempia ja pienempiä haavoja, eikä Rayekään enää parhaimmassa kunnossa ollut. Tamma yritti itse hyökätä raivoisena myöskin vihollisen kimppuun, mikä hankaloitti Calderin tilannetta entisestään. Kun Laucian ilmoitti huomanneensa Sphintuksen seuraavan heitä ilmoista käsin, se sentään auttoi prinssiä palaamaan kokonaan hetkeen. Ei sillä, että se olisi juuri auttanut.

Calder ei odottanut Caenezhin prinssin ilmestymistä paikalle, mutta tämän saapuminen oli oikeastaan ihan hyvä asia. Ainakin olisi yksi taistelukuntoinen lisää pitämässä vihollisia loitolla. Tämä antoi nopean, hieman ehkä tarkemman selityksen suunnitelmasta, kuin Rauf, mutta päätavoite pysyi kuitenkin samana. Calder naurahti hieman kuivakasti. ”Niinkö, en olisi itsestäni enää kohta niin varma... Ja olisin onnellinen jos hän voisi räjäyttää ne jo nyt, mutta mikäpäs siinä...” Sen jälkeen Caine suuntasi Nierdalesin prinssin luokse, eikä Calder jäänyt katsomaan, mitä nämä tekivät. Kunhan vain päästäisiin vihdoin etenemään, niin se olisi tärkeintä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 15.02.2019
20:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Ensimmäinen asia, jonka Nathanaël viimein kunnolla tajusi, oli Caine, joka piti asettaan hänen päätään vasten, ja näin ollen tämän kasvot olivat lähellä hänen omiaan. Seuraava asia, jonka Nathanaël tajusi, oli silmissään olevat kyyneleet, jotka Caine aivan varmasti näki näin läheltä. Samassa nolostunut puna kohosi Nathanaëlin poskille, Caine varmaan pitäisi häntä nyt ihan heikkona ja lellittynä, kun oli heti itkemässä. Siis olihan se osittain totta, linnassa huolehdittiin, että hänellä olisi mahdollisimman vähän riskejä satuttaa itseään. "M-me olemme nyt kunnossa, kiitos teidän", Nathanaël vastasi Cainelle nyökäten. Nathanaël kuivasi silmänsä nopeasti hihaansa, nenäliinan kaivaminen povitaskusta tässä vaiheessa haaskaisi vain kallisarvoista aikaa. Avalon ojensi hänelle Amadeon ohjakset takaisin, ja Nathanaël tavoitteli miekkaansa vyöltään, mutta se ei ollut siinä. "Herra Varas poimi miekan mukaansa, ja lupasi palauttaa sen myöhemmin", Avalon kertoi. Nathanaël vilkaisi varkaan suuntaan, jolla näytti olevan kädet täynnä ympäröivien vihollisten kanssa. Onneksi hän pärjäisi ilmankin miekkaa. Hän tarttui henkitikariinsa. "Siegfried, Bartholomeo ja Galahad, tänne! Tehkää meille reitti!" Nathanaël kutsui thrallinsa portilta. Thrallit saapuivat nopeasti paikalle, ja asettuivat joukon kärkeen pelottelemaan ja raivaamaan vihollisia pois tieltä. Nathanaël alkoi loitsimaan henkiammuksiaan, jotta olisi itsekin hyödyllinen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.02.2019
12:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Prinssi alkoi toipua kun Caine sai parannettua tämän haavan. Tuskin se nyt oli suurin ongelma, koska haava oli aika mitätön loppujen lopuksi, mutta ehkä sen paraneminen auttoi havahtumaan taas tähän hetkeen? No ei Caine ollut varma, miten tällainen muihin vaikutti, mutta kovin moni muu ei ollut myöntänyt olleensa vastaavassa taistelussa ennen, tai ylipäänsä missään taistelussa. Ei Cainekaan tällaisessa, vaikkei tätä nyt sodaksi ehkä voinut sanoa, kun heitä oli vain kourallinen ja vihollisia oikea armeija. Joten tietenkin se oli pelottavaa, kyllä Cainekin pelkäsi, hänet vain oli koulutettu siihen, ettei se haitannut toimimista. Yleensä se iski vasta jälkikäteen, kun oli aikaa rauhassa miettiä, että miten läheltä olikaan liipannut ja mitä kaikkea typerää ja uhkarohkeaa itse oli tehnyt. Oli kuitenkin outoa nähdä joku itkemässä keskellä sotaa vain noin mitättömän naarmun takia, joten tuskin se pelkästä haaverista johtui. No ehkä sille ei nyt ollut aikaa ja prinssikin sanoi olevansa kunnossa. ”Hyvä.” Caine vastasi hymyillen prinssin henkivartijan ilmoittaessa, että varas oli ottanut prinssin miekan, mutta lupasi kyllä palauttaa. Kuulostipa vakuuttavalta. ”Jos palauttaa… ammattiylpeys voi tulla vastaan.” Caine totesi, mutta ehkä tämä ei valehtelisi miekan hukkuneen kesken taistelun ja oikeasti myisi sitä vain tilaisuuden tultua. Pääasia kuitenkin, että prinssi oli kunnossa ja pääsi taas itsensä herraksi ja olihan hänellä vielä tikari, että mitä siitä, jos miekka meni rosvon matkaan. Hän alkoi komentaa seuraavaksi jotakin ja Caine huolestui, että tämä oli romahtanut ja seonnut lopullisesti, kunnes tajusi mistä oli kyse. Eli niistä… mitä nyt olivatkaan, jotka oli lähetetty portille riehumaan ja nyt ne olivat täällä raivaamassa heille tietä takaisin muiden luo. ”Upeaa, olet mahtava! Matka muiden luo sujuu paljon helpommin näin!” Hän riemastui, sillä hän oli varautunut siihen, että tässä saataisiin raivata voimalla tie auki ja menisi aikaa, että edes joki olisi ylitetty. Mutta nyt he olisivat muiden luona aivan tuossa tuokiossa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.02.2019
12:55
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder taisteli parhaan taitonsa mukaan, pitäen viholliset mahdollisimman hyvin muista loitolla. Hän ei keskittynyt paljoa tovereihinsa, aina toisinaan vain vilkaisten, että nämä olivat hänen näköpiirissään ja elossa vielä ainakin toistaiseksi. Kun prinssi huomasi nierdalesilaisen mörköjen lähestyvän ja liittyvän heidän ryhmänsä mukaan, tämä väisti hieman sivummalle. Hän halusi mielellään pysyä otuksista suhteellisen kaukana, kieltäytyen näyttämästä kasvoillaan tai olemuksellaan pelkäävänsä näitä ehkä hieman. Kuitenkin hän tiesi mörköjen olevan heidän puolellaan, mikä ehkä hieman helpotti asiaa, kun taas viholliset näyttivät kauhistuvan näitä enemmän. Calderin tilannetta tämä helpotti mukavasti, hänellä ei ollut enää läheskään yhtä paljon vihollisia yksin itsellään taisteltavana, ja pärjäsikin vihdoin näitä vastaan. Ehkä tästä seikkailusta voitaisiinkin selvitä hengissä, ainakin ensimmäiselle etapille.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.02.2019
16:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Matka jatkui taistellen edelleenkin vihollisia vastaan, mutta jonkun ajan päästä ilmeisesti Caenezhin prinssi Caine saapui paikalle kertomaan tarkentavaa tilannetta, mutta jatkoi matkaansa sen matkassa olevan prinssin luo. Ei Rauf ollut varma, mitä kummaa Caenezhin prinssi meni tekemään, koska ei kiinnittänyt siihen huomiota, koska vihollisesta oli hieman riskialtista kääntää katsettaan toisaalle. Rauf ei mielellään halunnut enempää haavoja kehoonsa jo tulleiden lisäksi, vaikka ei antanutkaan niiden haitata elämäänsä tai taistelua. Pian tosin kuului Laucianin ääni sen Calderin käärmeen suhteen, että se oli löytynyt. Rauf ei henkilökohtaisesti itse käärmeistä piitannut ja pysyi niistä mieluummin etäällä, koska pelkäsi niitä jossain määrin, vaikkakaan ei tietenkään moista kenellekään koskaan menisi myöntämään. Mutta käärme lenteli kuulemma taivaalla jonkun matkan päässä, joten Rauf pystyi olemaan rauhallisin mielin ja jatkoi vaan vihollisten parissa miekalla heilumistaan. Tosin seuraavaksi paikalle tuli kolme kummajaista, mutta aivan... ne taisivatkin olla vaan ne Nierdalesin prinssin luomat örkkimörkit, vaikka melkoisia otuksia olivatkin. No olihan niistä hyötyä, joten ihan hyödyllisiä ne toki olivat, joten matka jatkui örkkimörkkien kanssa kohti jokea ja sen ylittämistä ja ennen kaikkea kohti sitä toista ryhmää.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com