Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2019
13:56
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha jatkoi matkaa eteenpäin, kohti edessä häämöttävää metsän rajaa, kuten suunnitelmaan kuului (ainakin leikisti). Häntä huoletti silti, että vaikka he metsän suojaan pääsisivätkin, vihollisia jäi taakse paljon ja edessä heidän tiensä katkaisisi taas muuri, jonka toiselle puolen olisi päästävä, jos he mielivät jatkaa Viramiriin. Ja sitä ennen heidän olisi pysähdyttävä ja levättävä ja hoidettava haavoittuneet. Hän oli aivan varma, että he jäisivät vielä kiinni, sillä näin isolla joukolla oli vaikea kätkeytyä metsäänkään kovin pitkäksi aikaa, vaikka metsällä kokoa olikin. Hän ei tiennyt, miten Vinemarin prinssin idea toimi, mutta huudoista päätellen ei mitenkään ihan penkin alle mennyt. Piti toivoa, että vihollisella menisi aikaa järjestäytyä, ennen kuin he lähettäisivät joukkoja taas heidän peräänsä. Ja todennäköisesti he ilmoittaisivat pian eteenpäin siitä, että he olivat päässeet läpi ja toisella puolen olisi vastassa vain entistä isompia ongelmia.

Chatha alkoi väsyä ja sen takia nämä epätoivoiset ajatukset alkoivat saada valtaa. Mutta Dakarai oli yhä hengissä ja he lähestyivät metsän rajaa. Ei aikaakaan, kun he ohittivat ensimmäiset puut (?) ja joutuivat hidastamaan vauhtia pimeässä metsässä. Chatha yritti hidastaa Ramsesta ohjaksista, mikä oli hieman haastavaa piikkinuijat käsissä. Hän alkoi vilkuilla taakseen, koska ei ollut ihan varma, mitä he nyt tekisivät, kun metsä oli saavutettu. Tähän nyt tuskin oltiin vielä jäämässä, mutta pitäisi varmaan varmistaa, että kaikki olivat mukana ja ettei heitä seurata. ”Pysähdytään hetkeksi.” Pitkä astoirwenilainen sotilas sanoi Chathan läheltä, kun he olivat ratsastaneet prinssi Farranin kanssa Chathan ja Dakarain lähettyvillä. ”Ovatko kaikki tallessa?” Astoirwenin prinssin henkivartija kysyi sitten katsoen porukkaa, joka oli jo ehtinyt puiden suojaan. ”Osa on vielä matkalla.” Caenezhin prinssi ilmoitti hengästyneellä äänellä. ”Nierdalesilaisten mukana tullut maagi ilmeisesti katosi jossain kohtaa sotaa, muista en ole tietoinen, sir.” Chatha kertoi, mitä oli kuullut Urumiyan prinsessan huutelevan. ”Olen täällä, anteeksi… Hevoseni pillastui eikä sitä saanut enää lähellekään mellakkaa…” Kuului vaimea naisen ääni hieman syrjempää ja kun Chatha kääntyi, niin siinähän se maagi oli poninsa kanssa kuin ei mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.02.2019
00:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Calder panikin töpinäksi, ja tilanne ei enää näyttänyt niin epätoivoiselta. Jollakin ihmeen kaupalla Laucianin hevonen ei pillastunut yllättävästä vedenpaisumuksesta, vaikka osa muista hevosista säikähtäkin. Ehkä se oli vain liian tyhmä ymmärtääkseen, tai niin Laucian ainakin uskoi. Muu ryhmä lähtikin liikkeelle, ja Laucian jäi odottamaan tullakseen ryhmän hännänhuippuna. Calderin perään pitäisi katsoa myös, tuommoinen temppu varmasti veti voimat vähiin, ja Laucian oli nyt tuon koristeellisen palvelijan lisäksi vielä hyvässä kunnos- tai ei sittenkään, palvelija sai juuri nuolesta kurotellessaan hevosen selästä jotain tähyillen. Kuitenkin ylipukeutunut parivaljakko jatkoi matkaansa muun ryhmän mukana, joten ei kai se kovin pahasti osunut, onneksi.

"No niin, Chiot, mennään, tuun ihan kannoilla", Laucian yritti patistaa Calderia menemään edeltä, tarkkaillen ympärillä vallitsevaa kaaosta. Tuon taulapään tuntien se haluaisi tulla itse ihan viimeisenä, vaikka olikin käyttänyt mehunsa jo. Laucian päätti käyttää varsijousensa vasaman tässä, ampuen sillä korkea-arvoisimman näköisen miehen näköpiiristään. Parhaassa tapauksessa se oli joku tämän joukkion komentajista, joka aiheuttaisi lisää paniikkia, moraalikatoa sekä kaaosta, kun kukaan ei olekaan enää komentamassa, jos ei, no, yksi vihollinen vähemmän heidän perässään. Vasama löysi maalinsa miehen silmien välissä, ja Laucian lähti Calderin kanssa(?) etemään. Jotenkin ratsastaminen sujui helpommin kun siihen ei keskittynyt liikaa, tosin ei Laucian sitä itse tajunnut.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.02.2019
14:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi sai lopulta muut kiinni muutaman puurivin takana. Viileän rauhallisella äänellä nainen käski ratsuaan hiljentämään vauhtia, kun tämä asteli muiden luokse. Hän kuuli, mitä miehet puhuivat, mutta maagin mielestä ei ollut järkevää jäädä vielä tähän. ”Mielestäni joku, joka on paremmassa kunnossa, voisi piiloutua ja jäädä odottamaan muita, ja ilmoittamaan, mihin suuntaan olemme jatkaneet tästä. Emme voi kaikki vielä pysähtyä täysin”, nainen ilmaisi mielipiteensä. Eivät he enää kovin kauas voineet paeta, mutta syvemmällä metsässä olisi toivottavasti turvallisempaa. Sanottuaan osuutensa Akinyi yritti kutsua prinsessaansa nimeltä ja ravistella varovasti Marcellaa hereille. Tämä pysyisi helpommin hevosen kyydissä, mikäli tämä heräisi ja nousisi istumaan kunnolla ja pitäisi itse kiinni.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.02.2019
14:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Kylmyys tuntui kiipeävän Calderin kättä pitkin, kunnes se valtasi hänen koko kehonsa. Prinssin ajatuskyky tuntui myös hieman hidastuvan, mutta ainakin hän huomasi, että temppu oli toiminut. Vihollisia ei ollut lähelläkään häntä, eikä nuori mies tiennyt varmaksi syytä, muttei myöskään valittanut uudesta tilanteenmuutoksesta. Hän kuuli Laucianin alkavan hoputtaa häntä liikkeelle, ja vilkaisi nopeasti varasta. ”Onko kaikki menneet jo?” hän kysyi, muttei huomannut enää ketään takanaankaan.

Calder antoi Rayelle luvan lähteä liikkeelle, ja he suuntasivat sinne, minne muutkin olivat lähteneet. Vain muutamia vihollisia tuli enää vastaan, jotka eivät juuri aiheuttaneet ongelmia. Calder etsi myös katseellaan Raufia, haluten tietää varmaksi, että myös tämä oli jo päässyt vihollisten ohi. Tämäkään ei onneksi ollut jäänyt jälkeen(?) ja tuntien muiden selustan turvaamisen olevan hänen ja kavereidensa vastuulla, Calder piti parhaansa mukaan silmällä ympäristöä, ja huomata viholliset, jotka voisivat yrittää seurata. Näitä ei onneksi näyttänyt olevan paljoa, ja ne vähätkin kaatuivat helposti ja nopeasti. Prinssin mieli toimi hieman sumeasti, mutta ainakaan hän ei enää saanut enempää haavoja niskaansa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.02.2019
15:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Calder oli tehnyt jonkun hokkuspokkus tempun vedellä leikkien ja se oli ilmeisesti toiminut. Temppu toimi ilmeisesti niinkin hyvin, että myös omat joukot ottivat osumaa tai hevoset lähinnä saivat sätkyn. Rauf mietti, että se ei varmaan ollut tarkoitus, mutta ei voinut mitään ja oli se ainakin vihollisiin tehonnut eikä heitä ollut kimpussa enää yhtä paljoa, joten ehkä he eivät kuolisikaan matkalla sinne jonnekin... Viramiriin? Joku paikka toki olisi hyvä löytää ennen Viramiriin tunkemista eli lepäämisen ajaksi, koska tuskin he olivat menossa yhtäjaksoisesti väsyneenä ja haavoittuneena Viramiriin asti. Alkupään joukko näyttikin suuntaavan metsään, joka toki olisi ainakin poissa katseilta, mutta riittäisikö se todella suojaamaan heitä? No eipä siinä, he pääsivät metsään asti ja jossain kohdassa se toinenkin maaginainen näytti naamaansa taas ilmoittaen olevansa täällä ja pyyteli anteeksi hevosensa pillastumista. Ai oliko nainen ollut hukkateillä jossain kohdassa? Rauf ei ollut edes huomannut naisen puuttumista toisesta ryhmästä, koska aika huomaamaton tapaushan nainen oli kaikista risuistaan huolimatta. Mutta olikohan tässä nyt sitten kaikki? No Calder ja Laucian ainakin olivat tallella, mikä oli toki pääasia. Missähän se Calderin luikero mahtoi lymyillä tällä hetkellä? No se yksi henkivartija sarvipääprinsessansa kanssa kyllä näytti puttuvan vielä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.02.2019
15:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Muut olivat ilmeisesti suuntaamassa kohti metsää, joten Deora ohjasti myös itsensä Skylerin ja Skylerin hevosen kera kohti metsää yrittäen pitää samalla huolen siitä, ettei Skyler tippuisi järkytykseltään hevosensa selästä. Deora yritti myös samalla katsella ympärilleen siltä varalta, jos löytäisi omankin hevosensa vielä matkalla, mutta pahalta näytti. Arqua ei näkynyt missään eikä sitä voinut jäädä murehtimaan. Deora ei ollut vaan yhtään varma, miten kummassa aikoisi edetä tästä eteenpäin, jos hänellä ei olisi hevosta. Sekään ei ihan toimisi, että Deora tunkisi saman hevosen selkään Skylerin kanssa, mutta ei hän oikein voisi vaan jalan alkaa matkaa hoitamaan, koska jäisi jälkeen aika pian. No, mutta Deorakin pääsi lopulta Skylerin ja Neonílan kanssa metsälle, jossa kaikki muut (kai?) näyttivät jo olevan kaikki suhteellisen hengästyneen ja väsyneen oloisina, mutta olihan se tosiaan taistelu kerrassaan, että ihmekös tuo. Kukaan ei myöskään näyttänyt olevan kuollut ja myös Galena oli löytänyt tiensä taas takaisin, mikä tietenkin oli hyvä juttu. Kukaan ei siis ollut jäänyt jälkeen eikä joutunut hukkaan lopullisesti. Deoran onneksi jopa hänen omakin hevosensa oli löytänyt tiensä metsään muiden luo, joten sekin ongelma ratkesi sillä. Enää pitäisi vaan keksiä, mitä Deoran pitäisi oikein tehdä Skylerin kanssa, jos hän meinasi olla tuossa tilassa vielä pitkänkin tovin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.02.2019
18:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Loputtoman tyhjyyden lomasta Marcella alkoi hahmottaa ääniä. Tuttu ääni kutsui häntä nimellä. Hän alkoi vähitellen tulla taas tajuihinsa. Avattuaan hieman sinisiä silmiään, hän ei ensin havainnut mitään, kuin pimeyttä. Lopulta pimeästä alkoi erottua varjoja ja ihmishahmoja. Hän ei muistanut yhtään, missä oli ja mitä oli käynyt. Mutta hän tunnisti Akinyin äänen ja hetken päästä tajusi tumman varjon henkivartijakseen. Hän kuuli muitakin ääniä, joita ei tunnistanut. ”Minä voin kyllä jäädä!” Kuului jonkun ääni pimeydestä (Caine). ”Teillä sojottaa nuoli olkapäästä, ette todellakaan jää.” Kuului vanhempi miehen ääni seuraavaksi (Dorian). Miksi jollain olisi ollut nuoli olkapäässä, sehän oli kauheaa! ”Parempi pysyä yhdessä nyt, ettei seuraavaksi tarvitse lähteä etsimään toisiamme pimeästä metsästä.” Sama ääni totesi. ”Miksi olen metsässä?” Marcella ihmetteli ääneen melko heikolla äänellä, koska ei nyt yhtään tajunnut, mistä oli kyse. Päätä koski ja joka paikkaa särki ja olo oli kamalan kehno. ”Ovatko kaikki nyt paikalla? Jatketaan sitten matkaa, kuten dame Akinyi sanoi, tässä ei ole turvallista. Joten jaksakaa vielä hieman eteenpäin.” Se sama miesääni jatkoi, mutta mihin kummaan he olivat menossa? Kauhea päänsärky ja nyt taisi olla yö, miksi hän ratsasti ventovieraassa miesseurassa yöllä metsässä?

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 27.02.2019
14:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

”Heidän on sitten parempi pitää kiirettä”, Akinyi vastasi, kun Astoirwenin sotilas ilmoitti, että olisi parempi odottaa muita. Maagi ymmärsi tämän logiikan, mutta suurella joukolla heidät huomattaisiin helpommin metsän laidassa. Onneksi loputkin saapuivat melko pian, ettei hänen tarvinnut asiasta alkaa tekemään ongelmaa. Samalla nainen kuuli, kuinka hänen prinsessansa alkoi osoittaa heräämisen merkkejä. ”Teidän korkeutenne, jos olette hereillä, niin koittakaa pitää kiinni mistä saatte, matka ei ole vielä ohi, emmekä ole vielä turvassa”, Akinyi ilmoitti, pitäen äänensä täydellisen rauhallisena. Toki hänen olisi tehnyt mieli auttaa prinsessaansa nousemaan istumaan sen sijaan että tämä vain makasi Alinafen selässä perunasäkin tapaan, mutta tällä hetkellä jokainen sekunti oli maagille arvokas.

Akinyi vilkaisi muiden tilannetta, yrittäen arvioida näiden kuntoa, ja huomasi, että heidän koko joukkonsa oli ottanut melko paljon ja pahasti vahinkoa. Häntä aikaisemmin auttanut Urumiyan prinsessa oli henkivartijansa sylissä täristen ja kauhuissaan, ja pahasti loukkaantuneena. Vinemarin prinssi, joka oli hänelle maagin aikaisemmin lainaaman onyksin velkaa, näytti myös olevan aika hyvin uuvuksissa, mutta ulkoisesti nainen ei osannut arvioida tämän tilannetta tarkemmin. Hieman ehkä epävakaan oloinen, kuin tällä ei olisi tasapaino täysin kohdillaan? Kumpikaan näistä ei ainakaan sanonut mitään matkan jatkumiseen, eikä Akinyilläkään ollut asiaan mitään lisättävää.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.02.2019
15:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Doriankin toivoi, että loput ehtisivät pian takaisin, ennen kuin Gerosin maagi saisi hermoromahduksen. Taisi olla jokin yleinenkin vaiva siellä päin? Sentään jokin asia kuitenkin sujui, nimittäin loppuja ei kauaa tarvinnut odottaa ja matkaa päästiin jatkamaan (?). Dehrahilaiset toki menivät edellä, vaikkei suunta metsässä nyt niin oleellinen ollut, kun tarkoitus oli päästä hetkeksi vain suojaan, että haavoittuneet saataisiin hoidettua. Mitään pitkää lepotaukoa tuskin ehtisi pitää, sillä metsä ei ollut kovin varma suoja ja heidän pitäisi jatkaa matkaa heti kun pystyttäisiin. Tosin edessä oli Dorianin muistikuvan mukaan seuraava muuri, että sekin pysäyttäisi jo hetkeksi, että keksittäisiin, miten siitä päästäisiin läpi. Gerosilaiset tuskin kykenivät samaan suoritukseen enää ja koko porukka ei kestäisi enää yhtään uutta hyökkäystä, joten oli riski herättää liikaa huomiota kaatelemalla muureja. Farran oli koko ajan seurannut varsin vaisuna perässä (?), hän todella oli väsähtänyt taistelusta. Caine nuokkui hevosensa selässä ja Dorian mietti, että jos haavojen hoito lepäisi liikaa tämän harteilla, niin mitähän siitäkin tulisi, kun prinssi oli jo nyt nukahtamispisteessä. Lopulta he pysähtyivät päästyään tarpeeksi syvälle metsään, sillä eivät he turvallista paikkaa löytäisi, vaikka raahustaisivat miten pitkälle. Parempi hoitaa haavoittuneet nyt kun oli vielä jotain parannettavaa, eikä kukaan tiettävästi ollut kuollut.

Dorian ratsasti Caenetzhin prinssin hevosen rinnalle ja ehti pysäyttää tämän, ettei tämä jatkaisi nukuksissa matkaa. ”Prinssi Caine, nyt olisi aika herätä…” Dorian sanoi. ”Mitä?! En minä nukkunut! Lepuutin vain vähän silmiäni…” Prinssi sanoi hätkähtäen hereille ja haukotteli sen verran leveästi, että se vei pohjan tämän vakuutteluilta. ”Paras hoitaa nyt loukkaantuneet jotenkin kuntoon, miten paha tilanne on?” Dorian tiedusteli laskeutuen ratsailta. ”Voin hoitaa haavat, niin niistä ei ole riesaa jatkossa. Mutta jos joku viitsisi auttaa irrottamaan tämän nuolen ensin, että saan omat haavani paikattua, jotta jaksan keskittyä muiden haavoihin.” Caine vastasi ja Dorian lupasi katsoa tilannetta, että saisiko nuolen helposti irti vai pitikö mennä vaikeamman kautta. ”Onko meillä pakollista tarvetta sytyttää tulta?” Dorian tiedusteli. ”No jos pelkkä haavojen hoito riittää, mutta minä tarvitsen tulta lääkkeiden tekoon, jos niille on tarvetta.” Hukassa ollut maaginainen vastasi.

Dorian keskittyi kuitenkin ensin Cainen haavoittuneeseen olkapäähän ja aika ikävän syvälle nuoli oli uponnut. ”Yritän saada nuolen työnnettyä ulos, se tekee kipeää ja jos se on liian pahasti luiden välissä kiinni, joudun kiskomaan sen irti tai leikkaamaan.” Dorian kertoi prinssille, ei hän ollut mikään lääkäri, mutta Cainen ase saisi korjattua vahingot, jos Dorian tärvelisi tämän käden pahastikin yrityksessä. ”Kiitos näistä rohkaisevista sanoista.” Caine totesi ja puri sitten hammasta, kun Dorian painoi vasemmalla haavoittuneella kädellä tämän kättä saadakseen tukevamman otteen ja alkoi sitten toisella kädellä vääntää nuolta haavassa selvittääkseen, miten sen parhaiten saisi irti. Lopulta hän sai nuolen kärjen työnnettyä näkyviin Caine yrittäessä hillitä tuskanhuutoa kyyneleet silmissä, mutta pahin oli sentään jo ohi. Hän katkaisi nuolen pään ja siisti sen, ettei haavaan jäisi tikkuja, ja veti varren ulos. ”Noin, se on ohi.” Hän ilmoitti Cainen haukkoessa henkeä. Lopulta prinssi toipui sen verran, että pystyi käyttämään elementtimiekkaansa ja parantamaan olkapäänsä haavan. ”Noin, kenen tila on kriittisin?” Caine kyseli huomattavasti paremmassa kunnossa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.02.2019
16:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Ryhmän pysähtyessä Akinyi laskeutui hevosensa selästä, auttaen myös prinsessan samalla alas(?). ”Ymärrän, jos teillä on huono olo, matka-asentonne ei ollut kaikista mukavin”, Akinyi ilmoitti, ”Ratsunne jouduin antamaan pudotessanne Urumiyalaisten hoitoon, ja otin ruoskanne talteen. Suosittelen, että lepäätte nyt, mutta ilmoittakaa minulle heti, mikäli olonne käy huonommaksi.” Tämän sanottuaan hän etsi nopeasti Alinafen satulalaukuista viltin, jota prinsessa voisi käyttää istuinalustanaan, tai kääriytyä siihen mikäli tuntisi olonsa kylmäksi. ”Pelkään pahoin, että joudun vähän avustamaan muita, joten jos sallitte, niin poistun hetkesi.”

”En voi nyt enempää olla avuksi, mutta voin luoda kehän, jonka sisällä loukkaantuneiden haavat eivät ainakaan pahene. Tässä ei mene kauaa, jolloin suosittelen pahiten loukkaantuneiden siirtyvän kehän sisälle. Tai niin monen, kuin siihen mahtuu”, Akinyi ilmoitti, kun Astoirwenin sotilas alkoi tutkia Caenezhin prinssin haavaa. Hän joutui turvautumaan pienempiin magiaa säästäviin kiviin, joita ei edes usein käyttänyt, mutta oli ilmeisesti ollut järkevää ottaa mukaan. Mutisten loitsusanoja Akinyi laski maahan kiviä, jotka alkoivat pienesti hohtamaan. Kun kehä oli valmis, joskaan ei erityisen suuri, vajaat viisi metriä halkaisijaltaan, Akinyi asettui istumaan kehän reunalle uupuneena. ”Pyydän kaikkia vakavasti haavoittuneita siirtymään kehään, se on nyt valmis. Muistuttaisin myös, ettei kehä paranna mitään, estää vain enemmän verenvuodon ja ettei haavat ainakaan ehdi pahentua odotellessa. En jaksa pitää kehää yllä koko yötä, joten pyydän, että pitäisitte kiirettä.”

Akinyi katsoi porukkaa, joka oli aika rähjäisen näköistä. Urumiyan prinsessa itki edelleen verisenä henkivartijaansa nojaten, jotenkin täysin tietämättömän oloisena tästä maailmasta. Vinemarin prinssi taas tärisi, ja näytti nukahtavan hevosensa selkään, ja enemmän putosi kuin laskeutui. Tämän ratsu hirnahti tyytymättömästi, kun prinssin jalka ei pitänyt tämän laskeutuessa, ja pian jostain taivailta laskeutui käärme, kieräytyen tämän harteille. Samalla tuo tumpio alkoi lepertelemään otukselle tärisevällä, väsyneellä äänellä, ottaen tukea elementtiaseestaan, ja yrittäen vielä samalla pitää hevostaan kurissa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 28.02.2019
17:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai ja kumppanit pääsivät metsään suojaan katseilta ainakin hetkeksi... toivottavasti. Joitakin piti kyllä vielä hetki odottaa, mutta Dakarain laskujen mukaan kaikki alkoivat olla perillä pikku hiljaa. Jopa se hukkaan joutunut maagi oli löytynyt jälleen eli kaikki olivat kasassa eikä kukaan ollut edes kuollut, mikä oli toki hyvä juttu. Porukka kyllä näytti kuitenkin olevan haavoilla ja vammoilla, mutta ei Dakarai osannut arvioida, kuinka pahasti oli sattunut. Itse hän oli saanut vaan muutamia naarmuja ja ihan vaan pari haavaa, jotka eivät onneksi olleet pahoja eivätkä edes isoja. Chatha oli siis osannut suojaustoimenpiteet ja Dakarai sai myös olla kiitollinen edes jonkunlaisista taistelutaidoistaan, jotka olivat ikään kuin tulleet esille pakon saattelemina, koska hän ei ollut halunnut kuolla. Prinssi ei ollut oikein edes itsekään tiennyt piilevistä taidoistaan, mutta kai tosipaikka vaan pakotti kaikenlaiseen ja toi jopa piilossa olevia taitoja esiin.

Mutta tosiaan, kun kaikki olivat taas kasassa, he jatkoivat matkaansa syvemmälle metsään Dakarain itsensä ja Chathan näyttäessä tietä, vaikka ei tässä hirveästi tietä tarvinnutkaan näyttää. Lopulta löytyi joku varteenotteva levähdyspaikka, jossa oli lähinnä tarkoitus hoitaa haavoitteneet ja loukkaantuneet kuntoon ja jatkaa matka aika pikaisesti sen jälkeen. Kaikki näyttivät Dakarain silmiin niin kuolemaa tekeviltä tai osa enemmän ja osa vähemmän, mutta kuitenkin. Ilmeisesti Caine oli kuitenkin saamassa seuraavaksi hommakseen parantaa loukkaantuneita, kunhan saisi ensin itse apua nuolen irroittamiseen kädestään. Dakaraita sattui jo ajatuskin oman kätensä olkapäähän nuolesta, mutta onneksi hän ei ollut saanut nuolesta oikeasti. Ja kun Dorian tarjoutui auttamaan, niin nuolen poisto, jos jokin näytti olevan yhtä tuskaa Cainelle, mutta se oli lopulta ohi. Samoihin aikoihin se porukan toinen maaginainen alkoi selittämään jostain kivikehästä, joka auttoi ilmeisesti haavoittuneita siinä, etteivät haavat pahenisi. Se Deora niminen henkivartija laskeutui siinä kohdassa hevosensa selästä ja auttoi Skylerinkin kyydistä pois(?) ja kuljetti Skylerin kehään(?) ja jäi itsekin kehän reunalle. No heillä ei selvästi lujaa mennyt ja myös Calder näytti siltä, että oli pahemmin haavoittunut ja veto pois. Ehkä he olisivat parannuksissa ne ensimmäiset.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 28.02.2019
17:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Maailma oli sumuinen sinisten silmien katseen alla. Hero laukkasi Whiten perässä, vaikka isännältään hevonen ei juuri ohjeistusta saanut. Kruununprinssi kyllä pysyi helposti satulassa, keho muisti kuinka satulassa istutaan, vaikka Farranin maailma olikin hetken vääristyneen harmaa ja äänetön.

Farran ei ollut täysin varma miten ja milloin he olivat saapuneet metsään mutta siellä he nyt olivat. Prinssi tiesi ettei vaara ollut kaukana, heidän olisi jatkettava matkaa mahdollisimman nopeasti. Farran ei ollut onnekseen loukkaantunut mutta niin moni muu oli, he kaipasivat välittömästi parantajien huomiota. Doriankin päätti olla heti hyödyksi ja lähteä viemään tilannetta eteenpäin. Caine parkakin sai osansa huomiosta eikä Farran kyennyt katsomaan kuinka nuoli työnnettiin nuoren miehen olkapään lävitse.

Astoirwenin kruununprinssi laskeutui satulasta, tietäen ettei olisi kovinkaan avuksi. Hän ei juuri haavojen hoitamisesta ymmärtänyt. Onneksi nuori prinssi tunsi hevoset ja niiden hoitamisen. Muiden ollessa kiireisenä, Farran silitti lepyttelevästi Heron kaulaa. ”Odota tässä,” Farran sanoi sille lempeästi. Orilla ei ollut kiire mihinkään, se koetti itsekin levätä ennen seuraavaa pyrähdystä. Seuraavaksi väsynyt ja sumuinen prinssi kiinni huomionsa kivuissaan olevaan Whiteen. Sen jalka vuosi edelleen verta, eikä Farran voinut olla tuntematta pistoa sydämessään. ”Ei hätää White,” Farran sanoi lempeästi ja silitti Dorianin hevosen kaulaa pitkin ja lempein vedoin. Farran otti satulalaukustaan vanhan rievun ja kaatoi sille pienen tilkan vettä. Sillä rievulla hän varoen puhdisti ja sitoi Whiten vuotavan haavan, jotta upea ratsu ei vuotaisi odottaessaan kuiviin.

Hirnahdus herätti hevosten suurena ystävänä tunnetun prinssin huomion, tämän isäntä ei selvästikään kyennyt hoitamaan hevostaan tällä hetkellä. Rauhallisesti nuorukainen käveli toisen prinssin luo. ”Mene hoidettavaksi, minä huolehdin ratsustasi,” Farran sanoi rauhalliseen sävyyn, jottei kimmastuttaisi vierasta hevosta pahemmin. Lempeän määrätietoisesti Farran talutti hevosen kauemmas käärmeestä, tälle samalla rauhoittavasti puhuen. Toivottavasti hevonen vain ymmärtäisi rauhoittua. Haavoittuneet saivat hoitoa sen paremmin osaavilta ja nuori kuninkaallinen hoiti oman osansa huolehtimalla hevosista.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.02.2019
18:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder enemmän putosi kuin laskeutui Rayen selästä, ja tuli siinä samassa hieman riuhtaisseeksi tamman suitsista, kun hänen oikea jalkansa ei kivulta pitänyt. Prinssi murahti muutaman epämääräisen sanan hevoselle, joita ei varmastikaan tarkimmatkaan korvat omaava olisi tunnistanut puheeksi. Hän oli umpijäässä, ja puristi edelleen mustaa kristallia ja kirvestä kädessään, tuntien varsinkin kiven terävien reunojen repivän hänen kämmeneensä pieniä verijuovia. Calder ei kuitenkaan tuntenut tuota kipua, hän ei tuntenut muuta kuin kylmyyden, ja hytisi kevyesti. Kirveen liikakäytössä oli raivostuttavat, ja prinssin mielestä myös hieman nolotkin, sivuoireet.

Sphintus laskeutui prinssin olkapäille, löydettyään isäntänsä, ja kiertyi tämän kaulan ympärille. Kuitenkin käärme pysytteli kaukana nuoren miehen ihosta, joka oli epämiellyttävän viileä. Myös prinssin kosketusta eläin pyrki hieman välttämään, mutta antoi lopulta tämän rapsuttaa itseään leuan alta, ennen kuin vetäisi päänsä pois. Prinssi naurahti uupuneesti käärmeen hassulle käytökselle. Mikä siinä oli hassua, sitä hän ei tiennyt itsekään...

Astoirwenin prinssi tuntui ilmestyvän kuin tyhjästä, sillä Calderin keskittyminen ei riittänyt juuri mihinkään tässä kunnossa. Häneltä kesti lyhyt tovi edes ymmärtää toisen sanat, mutta lopulta nyökkäsi ja mutisi jotain epämääräistä kiitokseksi. Hän alkoi kevyesti horjuen siirtyä kehää kohti, ja pudotti kirveensä ja sen minkä lie kristallin maahan, repien tärisevin käsin toisen saappansa pois, ja leikkien tutkivansa haavaa. Jos tässä olisi nuotio, prinssi varmaankin polttaisi mokoman kivunaiheuttajan umpeen. Häntä väsytti kuitenkin aivan liikaa tehdäkseen mokomalle mitään, ja veti typerän haavan piiloon lahkeen alle, ja sulki silmänsä hetkeksi.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.02.2019
18:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler oli jossain välissä tarrautunut serkkuunsa kiinni, ja puristi tämän takkia nyrkkeihinsä. Hänen paniikkinsa ei ollut kuitenkaan mennyt täysin ohi, mutta itku oli muuttunut äänettömäksi kyynelten virraksi, joka raidoitti prinsessan kasvoja. Prinsessa ei vastustellut, kun Deora laski hänet Neonílan selästä, puristi vain sen, minkä pystyi, miehen takkia edelleen. Aina välillä Skyler päästi pienen vinkaisun, kun jokin liike satutti hänen kylkeään, muttei edelleenkään ollut palannut täysin tähän maailmaan, vaikka ulkoisesti näyttikin hieman rauhoittuneen.

Tamma seurasi emäntäänsä kantavaa miestä aina taikakehän reunalle, jääden siihen seisomaan, kuin vahtiin. Varovaisesti eläin laski turpaansa nuuhkaistakseen emäntäänsä, ja jäi siihen seisomaan. Hän ei ymmärtänyt, mitä nämä ihmiset tekivät, ja aika tuntui kuin pysähtyneen hetkeksi. Tamma oli huolissaan, oliko tämä ajan pysähdys hyvä vai huono merkki, ja jäi uskollisen toverin tapaan ihmisten vierelle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.02.2019
19:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine alkoi olla sen verran väsynyt taistelusta, elementtiaseen käytöstä ja valvomisesta, että ei jaksanut koko matkaa metsässä ratsastettaessa pysyä hereillä. Onneksi Gwaed pysyi porukassa ilman vahtimistakin ja Cainekin pysyi satulassa. Joka paikkaa kolotti sen verran, ettei edes nuoli olkapäässä kauheasti häirinnyt, ei se juuri sattunut kun siihen ei koskenut. Lopulta he pysähtyivät ja Dorianin avustuksella Caine pääsi nuolesta eroon. Väsymys kyllä karisi sen tuskan ansiosta täysin, mutta pakko se oli saada irti, että hän voisi itse mitenkään parantaa haavaa. Ja jos hän ei saisi itseään kuntoon, hän ei jaksaisi auttaa muita pahemmin haavoittuneita. Hetki meni toetessa kivun aiheuttamasta järkytyksestä, ennen kuin Caine osasi taas toimia ja käyttää miekkaansa haavan hoitoon. Lämmin tunne täytti hänen käsivartensa ja kipu alkoi hellittää, kun parantava terä hoiti vaurioita kuntoon. Lopulta hänen kätensä oli taas kunnossa, kolotti sitä edelleen, mutta se nyt oli pieni vaiva.

Tällä välin Gerosin maagi oli auttanut prinsessansa maahan puun juurelle lepäämään ja Farran oli hoitamassa loukkaantuneita ja säikähtäneitä hevosia. Onneksi Farran oli hyvä auttamaan hevosia, sillä Caine pelkäsi kuluttavansa voimansa jo ihmisten auttamiseen ja saattoi tarvita itse palautumista, ennen kuin kykenisi auttamaan hevosiakin. Hänen ei ehkä olisi pitänyt käyttää sodassa mustan terän voimia niin innokkaasti harjoitusmielessä, fiksu olisi käyttänyt sitä tavallisena aseena ja säästänyt voimia parannustarkoitukseen. Hän ei ehkä olettanut, että joukko menisi hommaamaan itsensä tähän kuntoon. No ehkä hän olisi viisaampi ensikerralla. Chatha katsoi, että Dakarailla oli kaikki kunnossa ja auttoi tämän lepäämään (?) ja meni auttamaan nuotion kanssa keräämällä polttopuita samalla kun maagit hääräsivät toinen taikapiirin kanssa ja toinen penkoi ilmeisesti tarvikkeita lääkkeiden valmistukseen.

Osa oli saanut raahattua itsensä taikapiiriin, jonka piti estää haavojen paheneminen. Näppärää, tuollainen pitäisi itsekin opetella. Kelpasikohan siihen kivi kuin kivi? Ei varmaan. Koska kukaan ei valottanut loukkaantuneiden tilannetta, Caine päätti luottaa omaan arvostelukykyynsä. Hän nousi ylös maasta, missä oli istunut sen aikaa, kun Dorian ystävällisesti kidutti häntä. Hän siirtyi lähemmäs kehää, koska siellä niitä potilaita oli, ja yritti miettiä, kenestä olisi aloitettava. Skyler näytti siltä, että kärsi eniten, mutta toisaalta Calderin tilanne oli sen verran epävakaan oloinen, että ehkä tästä oli parempi aloittaa. Hän kumartui istueltaan horjuvan prinssin viereen ja yritti selvittää, miten pahasti tämä oli haavoilla. Veren määrästä päätellen jalassa oli pahin haava, joten Caine kääri lahjetta pois edestä ja tunnusteli haavan vakavuutta. ”Jäät tästä kyllä merirosvotarinan velkaa.” Hän ilmoitti ja viilsi sitten valkealla miekanterällä Calderin jalan haavaan (?) keskittyen parantamiseen. Saatuaan pahimman haavan kuntoon, hän tutki Calderin loppujen haavojen varalta. Mies oli kylmä ja tämän tila vaikutti todella pahalta ja käärme hieman epäilytti. ”Pysyt sitten ihan omalla puolellasi vaan.” Caine sanoi käärmeelle ennen kuin uskalsi työntää kätensä liian liki otusta. Ei se nyt varmaan vaarallinen ollut, mutta mistä sitä koskaan tiesi, jos se piti Cainea uhkana, kun tuli sen isäntää miekalla sohimaan? Ja ei Caenezhissa noin valtavia käärmeitä ollut, ei voinut ikinä olla liian varovainen. Mutta Lopulta hän ei löytänyt Calderista enää pahempia haavoja parannettuaan isoimmat ja vuotavimmat haavat, mutta paljon niitäkin oli. ”Sain haavat hoidettua, mutta hän on todella kylmä, joku osaavampi voi varmaan hoitaa hänet loppuun, minun taitoni eivät tämän pidemmälle riitä?” Caine huomautti, mutta irrotti nyt vielä veren tahriman viittansa ja peitteli Calderin sillä ensihädiksi. (?)

Sitten seuraava potilas, nyt olisi varmaan prinsessan vuoro. Tämä vaikutti olevan ihan paniikissa maatessaan maassa. ”Onko hänellä muita haavoja, kuin tuo kyljessä oleva?” Caine kysyi prinsessan henkivartijalta polvistuessaan seuraavaksi tämän viereen alkaen aukoa sidettä. ”Ei hätää Skyler. Autan sinua ja hoidan haavasi kuntoon. Olemme toistaiseksi turvassa ja kaikki selvisivät hengissä taistelusta. Olet turvassa nyt, kukaan ei satuta sinua.” Caine yritti puhua jotain rauhallisesti tytölle samalla kun vei miekan terää tämän haavalle ja käytti sen parantavaa voimaa haavan parantamiseen. Toki oli vain ajan kysymys, koska heidät löydettäisiin, mutta koska Skyler oli sen verran shokissa olevan näköinen, niin hän ajatteli, että ehkä puhuminen rauhoittaisi tätä? Kun Skylerin kylki oli kunnossa, Caine nosti katseensa vieressä seisovaan henkivartijaan. ”Miten pahasti itse olet loukkaantunut?” Hän kysyi tältä, mutta alkoi jo tuntea uupumusta, mutta hoidettavia riitti vielä. Kyllä hän jaksaisi, olisi pakko. Kaikki muutkin tekivät osansa, joten hänkin hoitaisi omansa kunnialla loppuun.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 28.02.2019
19:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Skyler oli paniikin partaalla edelleenkin ja piti aika tiukasti Deoran takista kiinni. Deora yritti parhaansa mukaan rauhoitella serkkuaan, mutta aika kehnoin tuloksin ilmeisesti, koska Skyler oli paniikissa edelleenkin. Deora auttoi Skylerin kuitenkin siihen sen Gerosin maagin tekemään kehään, joka ilmeisesti jotenkin auttoi haavojen ja vammojen suhteen. Skyler oli kuitenkin siinä kunnossa, että parempi ehkä maata, joten Deora laski Skylerin makaamaan kehän alueelle ja jäi itse seisomaan Skylerin vierelle. Lopulta Deora kuitenkin kyykityis lähemmäksi ollen itsekin toki kehässä, lähellä sen reunaa yrittäen viedä mahdollisemman vähän tilaa, että kaikki halukkaat varmasti pääsisivät kehään. Seuraavaksi alkoi kuitenkin ilmeisesti se Caenezhin prinssin parannustuokio heti sen jälkeen, kun se Dorian niminen henkivartija oli vääntänyt nuolen pois Cainen olkapäästä. Ensimmäisen parannuksen sai kuitenkin Vinemarin prinssi, mutta kylmyydelle Cainekaan ei voinut mitään. Seuraava potilas olisi ilmeisesti Skyler ja prinssi halusi tietää, oliko Skylerilla muitakin haavoja kuin vain se kyljessä ollut, jonka Deora oli sitonutkin väliaikasesti matkan ajaksi. "Jotain pienempiä tuli vastaan(?), mutta kyljessä oleva on pahin", Deora vastasi kysymykseen. Prinssi alkoi kuitenkin hoitelemaan Skylerin haavoja ja yritti myös rauhoitella häntä samalla. Deora nousi uudestaan seisomaan ja pian Caine kyseli jo, että oliko Deora itse miten pahasti haavoittunut. "Sain selkään haavan... En ole varma, miten iso se on, mutta vuodosta päätellen kaiketi aika iso ja sen takia vakava. Sen lisäksi onnistuin murtamaan vasemman käteni ranteen. Muut ovat pikku haavoja ja ruhjeita, että niihin ei tarvitse välttämättä aikaansa hukata turhaa, koska näytätte sen verran väsyneeltä itsekin matkasta, niin parempi varmaan säästää voimia vakavien haavojen ja vammojen parantamiseen", Deora vastasi ollen samalla huolissaan prinssin omista voimista. Ei Deora tosin varma ollut, miten hyvin Caine murtumien parantamisen hallitsi, jos siis hallitsi edes, koska murtumat eivät mitenkään kyllä liittyneet vereen ja jos Caenezhin maan voima oli veri, niin tiedä häntä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.03.2019
00:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Kun he vihdoin pääsivät lepopaikalle, Laucian sitoi hevosensa puuhun. Calder ei näyttänyt hyvältä, pääsikin ensimmäisenä potilaaksi. Laucian käytti tämän ajan kaivellen satulalaukkujaan, vetäen esiin viltinsä, leilin "tuliviiniä", joka oli saanut lempinimensä lämmittävän vaikutuksensa ansiosta, matkakuppinsa ja ensiapureppunsa. Odotellessaan Laucian poimi läheltä kourallisen pieniä tikkuja, ja pari paksumpaa keppiä, joiden avulla hän saisi nuotion alulle odotellessaan parempia puita. Kun Caine siirtyi seuraavan potilaansa luokse, Laucian kävi heittämässä viltin Calderin päälle Cainen viitan lisäksi, ja kääri Calderin siihen. "Tuossa, siemailes tuota, se lämmittää sisältä", Laucian sanoi tarjoten mukillisen viiniä Calderille. Oletettavasti joku toinen laittaisi nuotion pian aluille, tai niin Laucian ainakin toivoi. "Jos joku tarvitsee pienien vammojen paikkausta, mä voin hoitaa sen", Laucian tarjosi apuaan ääneen, kaivellen ensiaputarvikkeitaan valmiiksi esille, jos joku uskaltaisi tulla hänen paikattavakseen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.03.2019
01:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Lepopaikalle saavuttiin vihdoin. Avalon melkein loikkasi alas hevosensa selästä, käsivarren vamma ei tuntunut haittaavan menoa, kiitos vielä vallitsevan shokin. Avalon riensi auttamaan prinssinsä alas hevosen selästä. "Prinssini, oletteko kunnossa? Tarvitseeko mikään muu vamma hoitoa?" Avalon kysyi, kiertäen samalla prinssinsä etsien merkkejä haavoista. Niitä ei onneksi ollut. "Olemme kunnossa, ruumiiseemme sattuu vähän, mutta emme usko meillä olevan muuta kuin mustelmia", prinssi vastasi. Hyvä. Avalon otti heidän hevosensa, ja sitoi ne talteen toistaiseksi.

Kuullessaan varkaan tarjoavan apuaan pienten haavojen sitomisessa, hän muisti saaneensa aikaisemmin osuman nuolesta. Ollessaan hevosten kanssa syrjemmällä, hän riisui takkinsa, sitten liivinsä ja viimeisenä paitansa, päästäkseen katsomaan käsivarttaan. Siinä oleva haava kannattaisi ainakin puhdistaa, Avalon mietti tutkiessaan sitä, ja laittoi sitten liivinsä takaisin yllensä, näin hän ei paljastelisi itseään sopimattomasti naisseurassa, mutta vaatteet eivät vaikeuttaisi hänen haavansa hoitamista. Avalon marssi sitten varkaan luokse. "Pyydän apuanne haavani hoitamisessa", Avalon sanoi, näyttäen käsivarttaan varkaalle, poistaen siitä kiristyssideriimut. "Ja kun nyt olen tässä, missä on prinssini miekka? Voisin palauttaa sen hänelle", Avalon kysyi varkaan tutkiessa haavaa. "Se on tuolla hevosen luona", Laucian vastasi nyökäten sitä kohti, samalla kun korkkasi haavojen puhdistusnesteensä. Laucian kaatoi sitä suoraan haavaan, ja se kirveli niin penteleesti, että Avalon sai purra hampaansa yhteen ollakseen huutamatta. Eivätkö rosvot varoita toisiaan, jos heidän aineensa kirvelevät niin, että voisi luulla kuolevansa! Myös varkaan siteensidonta oli kovakouraisempaa, kuin hovin hellien lääkintämiehien. No, haava oli nyt hoidettu, ja Avalon tietäisi, että ei päästäisi prinssiään varkaan hoitoon, jos ei olisi ihan pakko. "Kiitos paljon, herra", Avalon kumarsi varkaalle noustessaan ylös. Hän kävi noutamassa prinssin miekan, jonka hän palautti prinssille, joka seisoskeli vähän orvon näköisenä lähellä muita. Avalonin kävi vähän sääli prinssiään, joka ei osannut olla tilanteessa hyödyksi, kun ei koskaan joutunut, taikka saanut, tehdä itse mitään kotona hovissa, kun kaikkea varten oli palvelijat. Avalon kävi laittamassa paidan ja takin takaisin päällensä, ottaen samalla mukaansa omat ensiaputarvikkeensa, tarjoten myös omaa apuaan ääneen pienemmille haavereille.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2019
09:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Kun Skylerin henkivartija kertoi, että prinsessalla oli jotain pienempiä ruhjeita kyljen haavan lisäksi, Caine päätti tarkastaa senkin tilanteen. Ei Skylerilla mitään pahoja haavoja tosiaan löytynyt, muutaman viiltohaavan hän vielä paransi, niin ne eivät sitten ainakaan pääsisi tulehtumaan. Sitten prinsessan henkivartijan tilanteeseen ja hän sentään kykeni itse kertomaan omasta tilastaan. Helpompaa niin, ei tarvinnut itse kopeloida. Siksi hän oli prinsessankin tilaa kysynyt, koska ei se nyt ollut kauhean sopivaa naapurikuningaskunnan prinsessaa alkaa hiplailemaan haavoja etsiessä, mutta ei voinut mitään, kun tiedot olivat aika tyhjän kanssa. Ja tärkeintä oli se, että Skyler säilyisi hengissä ja toipuisi. Henkivartijalla oli kuitenkin selässä haava, jonka vakavuudesta hän ei ollut ihan varma. Lisäksi hän oli murtanut vasemman kätensä ranteen. Pahempi homma, sille Caine ei mahtaisi mitään. Muita pienempiä haavoja ei kuulemma tarvinnut hoitaa, koska mies huolehti Cainen omasta jaksamisesta. ”No katson, mitä voin tehdä, mutta pelkään pahoin, etten voi murtumille mitään.” Caine sanoi nousten väsyneesti pystyyn tutkiakseen miehen selän. Hän oli jo unohtanut nimen, jos sitä edes oli hänelle kerrottu. Silmänsäkin raukkaparka oli menettänyt, ei ollut helppo elämä.

Mutta nyt piti keskittyä oleelliseen. Caine alkoi parantaa selän haavaa, mikä näytti kyllä pahalta, ei Caine tiennyt miten paha haava oli kyseessä, hän vain paransi. Kun selkä oli kunnossa, hän katsoi muutamia niitä ”pikkuhaavoja” joista osa ei kyllä ollut mikään pieni naarmu, ja hoiti pahimmat, mutta yritti myös säästää omia voimiaan. Tämänkin jälkeen olisi autettavia. ”Joudut valitettavasti pyytämään joltain paremmalta lääkäriltä apua käden sitomiseen, mutta muuten haavojesi pitäisi olla kunnossa.” Caine vastasi ja katsoi sitten ympärilleen, kuka näytti seuraavaksi eniten kuolemaa tekevältä. Sitten hän käveli kivikehän väsänneen maagin luo, sillä tämän käsi näytti hyvin pahalta ja Dorian jaksoi kyllä odottaa. ”En tiedä paljon voin tehdä kädellesi, se näyttää aika pahalta… mutta jos sallit, voisin yrittää auttaa?” Caine varmisteli vielä, ennen kuin menisi tökkimään toisen kättä miekalla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2019
09:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Levähdyspaikka löydettiin ja Chatha oli auttanut prinssinsä alas ratsailta (?) ja kiinnittänyt hevoset puihin odottamaan, että niiden hoitamiseen olisi aikaa. Koska hän ei ollut itse muutamaa naarmua ja mustelmaa pahemmassa kunnossa, hän auttoi saamaan nuotion kasaan ja kun tuli oli sytytetty ja parantajamaagi pääsi sekoittelemaan lääkkeitään, Chatha palasi Dakarain luokse. ”Selvisitte hienosti, teidän korkeutenne. oletteko pahasti loukkaantunut?” Chatha kysyi, jotta voisi mahdollisesti auttaa haavojen kanssa, jos ne eivät olleet niin pahoja, että Caenezhin prinssin apua tarvittiin. ”Tarvitsetteko jotakin muuta?” Chatha kysyi vielä, tarkoittaen nyt tietenkin, että tilanteen asettamissa rajoissa.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com