Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 13.02.2018
13:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Deora oli jälleen saanut aikaan prinsessa Skylerissa pientä hymyä, kun oli kertonut, että prinsessa voisi kuitenkin kehittyä edelleenkin aseensa kanssa, vaikka nyt tuntuisikin vaikealta. Skyler kuitenkin vastasi tähän, että joskus kuitenkin olisi hyödyllistä syntyä johonkin asiaan täysin valmiina. Varmasti, mutta niin ei ollut. Jatkoi prinsessa myös, että voisi vaikka vaihtaa taistelutaitonsa aseen hallintaan, niin se saattaisi ehkä auttaa asiaa. Tämän jälkeen prinsessa tiedusteli vielä, että oliko se jotenkin reilukin vaihtokauppa. Mistähän tällaiseen oikeen päädyttiin? Deora ei oikein ollut varma, mitä asiaan pitäisi vastata, koska ei odottanut tuon tasoista kysymystä enää tuon ikäiseltä nuorelta naiselta, kun ikää kuitenkin oli mittarissa jo sen 20-ikävuoden verran ja nyt taso oli sitä, kuin kyseessä olisi joku pienempikin lapsi, joka kuvitteli voivansa tehdä vaihtokauppaa kyvyistään. Ei Deora kuitenkaan ajatuksiaan ulospäin näyttänyt millään tavalla. "Kaipa tuon voisi reiluksi vaihtokaupaksi laskea, mutta se ei kuitenkaan ole tarpeellista. Opitte varmasti aseen käyttöä, kunhan jaksatte keskittyä harjoitteluun", Deora vastasi, vaikkei uskonutkaan, että se keskittymisestä olisi kiinni, mutta kyllä uusien asioiden opettelu vaati keskittymistä ihan keneltä vaan.

Kun he pääsivät pohtimaan Deoran äitin tiukkaa kuria opetuksissaan, niin prinsessa pohti jo seuraavaksi, että olisiko hänenkin äitin pitänyt olla tiukempi hänen koulutuksessaan. "Ei välttämättä. Asiat voi opettaa myös rennommin... Tai oma koulutukseni taso lähinnä johtunee siitä, etten ole naispuolinen, vaan miespuolinen ja yleensä naiset hoitavat ns. sotilaalliset asiat. Pääsin ainoastaan äitini suhteiden avulla henkivartijaksi ja tietenkin kovan koulutuksen koulimana", Deora selitti asiaa hieman tarkemmin. Deorahan oli kuitenkin vain poikkeus. Olikohan hän ainoa? Ei hän ollut varma, mutta tiesi kuitenkin, ettei ollut kovinkaan yleistä nähdä miespuolista näissä hommissa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 13.02.2018
14:55
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caine vastaili Dakarain kysymykseen siitä, mikä Cainen nimen muistamisessa olikaan se huono puoli, mutta vastauksesta päätellen kyseessä taisi kyllä olla ihan vaan muutenkin aiheeseen liittyen humoristinen heitto alunperinkin. Dakaraita väsytti selvästi liikaa, kun ei nyt oikein tajunnut ottaa huumoria huumorimielessä. Kyllä hän ainakin omasta mielestään normaalisti huumorin heti ymmärsi, mutta nyt oli sen verran pitkät piuhat, ettei kyennyt ajattelemaan kunnolla. "Aivan... En minä täysin hereillä ollessani ole näin hidasjärkistä seuraa. Anteeksi typerät kysymykseni", Dakarai pahoitteli. Sitten kuitenkin sotaan ja siihen, ettei Dakarai henkilökohtaisesti itse nauttinut mitenkään siitä, että saattaisi joutua tappamaan tai lahtaamaan porukkaa tällä retkellä tai matkalla ehkä ennemmin. Caine ihmetteli siihen sitten, että vaikka Dakarai kuitenkin kanniskeli moista viikatetta mukanaan. "En kantaisi, jos ei olisi pakko. En nauti sillä huitomisesta, vaikka toki jotenkin osaankin sitä käyttää. Mutta jos olisin saanut valita, olisin valinnut jonkun hienostuneemman aseen", Dakarai vastasi. Näyttikö hän muka joltain, joka juoksisi lahtaamassa viikatteella muita kuin hullu konsanaan? Kyllä Dakarai kuitenkin sen tiesi, että varmasti joutuisi laittamaan porukkaa matalaksi, mutta niin kauan kuin velvollisuuksien välttely oli mahdollista, niin Dakaraihan myös vältteli.

Mutta siihen seikkaan kuitenkin, että Dakarai oli vaan lörpötellut tapansa mukaan ummet ja lammet Chathankin puolesta, muttei ollut kuitenkaan missään kohdassa esitellyt kyseistä miestä kenellekään tai no Cainelle. Hänen kanssaanhan hän puhui. Mutta Dakarai sai kuitenkin virheensä korjattua ja Chathankin esiteltyä, minkä jälkeen Caine tervehti myös Chathaa ja Chatha esitteli itsensä vielä sukunimenkin kera ja sen jälkeen he heittivät väliin pari sanaa Cathan aseista. Seuraavaksi Caine puolestaan esitteli oman hännystelijänsä, joka oli tai on nimeltään Jeremy, joka toimitti jotain henkivartijan virkaa, muttei ollut henkivartija viralliselta ammatiltaan, mutta se jäi sitten mysteeriksi, mikä tämän Jeremyn oikea ammatti oli. "Hei vaan sinullekin", Dakarai tervehti tätä Jeremy nimistä miestä.

Seuraavaksi niihin naisiin ja sitä kautta siihen, että miten oikein olin jotenkin huippu, mutta ihan vaan siten, ettei Caine ollut odottanut mitään analyysiä asian suhteen, mutta odottaisi kuitenkin innolla, että pääsisi itse näkemään Dehrahin naiset. "Ai... Minä kun tykkään analysoida ties mitä asioita", Dakarai vastasi siihen ottaen samalla paremmin kiinni hevosensa suitsista. Mutta se naisista ja tuliaisista, koska sitten Caine halusi jotain selityksiä, että millaista linnassa sitten oli tai millainen se oli. Kamalaa ja aivan liian iso, jos sen lyhyesti ilmoitti. "Iso... Todella iso, kivinen... jokseenkin synkkä paikka. Palvelijoita on vaikka millä mitalla. Vartijoita on lähes joka asiaan. Sääntöjä ja etikettejä saa kuin marketin hyllyltä ja kysymättäkin. Kaikki on tarkkaa ja se on melkein nirri pois, jos etiketeistä piittaa. Kaikkeen odotetaan täydellisyyttä. Suoraan sanottuna se on aivan kamalaa", Dakarai sai vastattua juuri ennen, kun se Cainen hännystelijä päätti aloittaa jonkun oman show'sa ja Dakarai mietti vaan, että olipa huonosti koulutettu moukka. Tämän jälkeen tämä Jeremy ilmoitti, että hän on juu ammatiltaan metsästäjä eikä henkivartijaksi ala, että Caine saakoot pärjätä ihan yksinään. Oli mies kuitenkin vaivautunut paikalle ikään kuin lapsenvahdiksi. Dakarai mietti, että voisi hyvinkin kuvitella, miltä Cainesta tuntui, kun tämän Jemeryn ulosanti oli luokkaa moukka kertaa sata. Onneksi Chathalla oli tavat tai jos ei olisi ollut, hänet olisi suunnilleen mestattu. Jotain mies myös nauhrahteli perään kaiketi kuvitellen, että se kuittaisi kyllä perseilyn ja tapojen puutteen. "Ovatko käytöstapasi aina noin puutteelliset?" Dakarai päätti ihan suoraan kysyä tältä Jeremyltä, koska se häiristi prinssiä jonkun verran tai itsehän hän ei katsoisi sormiensa välistä sitä, jos Chatha alkaisi moukkamaiseksi aasiksi kaikkien kuullen, koska vaati käytöstapoja mieheltä myös ollessaan pelkästään hänen kanssaan kahdestaan. Ei, että olisi mitenkään Dakarain asia korjata jonkun toisen maan moukan virheitä, mutta meni jo. Dakarai oli tosiaan myöskin huomaavinaan, ettei Caine paljoa nauttinut tilanteesta, mutta yllätyskö tuo.

Lopulta Caine totesi, että olisihan se toki hyvä, ettei nuorena tarvinnut kuolla, kun oli pätevää henkilökuntaa ympärillä. "Se on kyllä hyvä... Erittäin hyvä", Dakarai totesi siihen, varsinkin, kun kyseessä oli tuollainen sählä. No, ei ollut Dakarain päänvaiva. Tosin seuraavaksi heidän seuraansa yritti päästä ilmeisesti se Astoirwenistä kotoisin oleva prinssi eli Farran ja hänellä näytti olevan seurassaan mukanaan joku astetta yrmympi kaveri. Caine ilmeisesti tunsi Farranin hieman paremmin, koska Cainen suunnalta keskustelu meni aika tuttavalliseksi samantien ja Caine aloitti sillä, miten matka oli mennyt. Sitä mukana tullutta yrmyäkin Caine tervehti ja yrmyn nimi puolestaan oli Dorian, jonka Caine oli selvästi myöskin tuntenut tai ainakin tietänyt jo pidemmän aikaa. Dorianista ei kuitenkaan paljastunut moukkaa vaan hän osasi hienosti hillitä hermonsa ja käyttäytyi arvonsa mukaan. Sen jälkeen Caine olisi toivonut törmäilevänsä jo aikaisemmin tähän Farraniin. Dakarai ei oikein tiennyt enää, mitä sanoa mihinkään, kun asiat eivät koskettaneet häntä ja Caine kuitenkin oli täysin uusi tuttavuus. Ihan mukavan oloinen kaveri ja todella rempseä. Farranista Dakarai ei oikein ollut vielä mitään mieltä. Kovin Dakarai kuitenkin yritti miettiä, miten voisi päästä juttuun mukaan paremmin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 13.02.2018
15:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler tiesi alkavansa lapselliseksi, mutta hänen oli pakko keksiä jotain hölmöä puheenaihetta voidakseen pysyä rauhallisena. Jotenkin hupsut aiheet tuntuivat kuitenkin helpottavan hieman hänen oloaan. ”Kumpa vain tietäisin, mistä sen harjoittelun voisi aloittaa. Äidin selitykset ovat vain niin... kummallisia. 'Kuvittele, että terät ovat osa sinua, ja liikuta niitä kuten liikutat käsiäsi tai jalkojasi.' Kenellä muka kasvaa tähtimetallista taottuja teriä käsistä, mietinpä vain?” Skyler huokaisi.

Aiheen vaihtuessa takaisin Deoran koulutukseen, mies muistutti, kuinka naiset yleensä hoitivat sotilaalliset asiat ja armeijan. Ja tottahan se oli, serkkunsa lisäksi Skyler tiesi vain enojensa, isänsä ja kahden vanhimman pikkuveljensä saneen taistelukoulutuksen. Seuraavana vuonna olisi kolmannen vuoro, jos sota sen sallii. ”No, se on kai jo niin vanha perinne, ettei kukaan enää kyseenalaista asiaa. Mutta olen onnekas, että Cornelia-täti koulutti sinut, sain hyvän henkivartijan hänen työnsä ansiosta”, prinsessa sanoi.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 13.02.2018
15:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Ilmeisesti kummatkaan prinssit eivät pitäneet siitä, että avasin suuni. Oma prinssini ilmeisesti ei halunnut sanoa mitään, mutta Dehrahin prinssi päätti avata suunsa ja kysyä onko käytöstapani aina niin huonot.
"Oi kyllä on. En näes kasvanut lellittynä linnassa saati saanut minkäänlaista koulutusta käytöstapojen suhteen. Minua on koulutettu pienestä pitäen ainoastaan metsästämään ja 13-vuotiaana jouduinkin jo hankkimaan itse ruoan pöytään elättäen isäni. Joten suonette anteeksi hyvä prinssi Dakarai, että en ole sanallisesti yhtä ansioitunut kuin te", hymähdin. Olipas ärsyttävää, mutta prinsseillä ja prinsessoilla oli tunnetusti oikeus moittia toisia maanrakoon.
"Jätän teidät rauhaan, jotta voitte puhua keskenänne korkealuokkaisesti ja hienostuneesti", sanahdin ja ravasin edemmäs, juuri kuin Farran pääsi Cainen ja muiden seuraan. Nyt varmaan Farrankin ajatteli, että olin täysin urpo ja huonokäytöksinen. Ihan sama, olin täällä muutenkin vain pitämässä huolta Cainesta, enkä tekemässä itselleni kavereita. Hidastin Aldavinurin käyntiin ja tarkkailin ympäristöä kuin haukka, ratsastin nyt ensimmäisenä enkä halunnut johdattaa ketään vaaraan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 13.02.2018
18:13
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Avalon seurasi vierestä, kuinka kaksoset rauhoittelivat prinssiä. "Kiitos, tietenkin luotamme teidän pitävän meidät turvassa, Dame, Sir" Nathanaël vastasi hymyillen ja nyökäten vuoron perään kummallekin kaksosista. "Tarvitsetteko vielä jotain, Teidän Korkeutenne?" Avalon kysyi samalla kun ensimmäiset lähtivät liikkeelle. "Emme, kiitos Avalon", prinssi vastasi ja lähti itsekin liikkeelle. Avalon jättäytyi hevosen mitan verran kaksosten ja prinssinsä taakse, jotta he eivät joutuisi kulkemaan liian leveästi tai lähekkäin, ja jotta kaksoset pääsisivät helposti prinssin suojaksi mikäli jotain tapahtuisi. Avalon mutisi hiljaa itsekseen nopean rukouksen, jossa pyysi jumalia suojelemaan retkikuntaa, ja etenkin prinssiä seuralaisineen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 13.02.2018
20:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli varmasti melkoisen pöyristyneen näköinen, kun tämä Jeremyksi esitelty mies alkoi vielä Dakarain kysymyksenkin jälkeen suoraan sanottuna aukomaan päätään itseään ylemmälle taholle. Tältä Jeremy-lahopäältä taisi selvästi puuttua kokonaan aivotkin käytöksestään päätellen. Kyse ei ollut enää vaan käytöstapojen puutteesta, vaan mieshän oli yksinkertaisesti ääliö. Jeremy myönsi ihan ääneen, että voi kyllä, kyllä hänellä oli huonot käytöstavat. Huonot käytöstavat mies laittoi kypsästi jonkun toisen viaksi. Ensin hän syytti ilmeisesti käytännössä Dakaraita siitä, että oli saanut kasvatuksen lellittynä linnassa. Seuraavaksi Jeremy syytti sevästi metsästyskouluttajaansa, joka taisi olla hänen isänsä. Samalla mies veti ihan kunnolla uhrikortin pöytään ja kerjäsi varmaankin sääliä tai jotain. Ja kuvitteliko hän saavansa sitä Dakarailta? Turha edes yrittää.

"Vai niin... Siitä on siis kyse. Nyt ymmärrän... Mutta, jos sallinette, niin tahtoisin silti antaa ilmaisen neuvon sinulle. Ole mieluummin sitten hiljaa, jos ei ole käytöstapoja tai aivoja, joita käyttää. Käytöstavat löytyvät kyllä ihan maalaisjärkeä käyttämällä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan", Dakarai vastasi rauhalliseen sävyyn Jeremy nimiselle miehelle, jospa hän ymmärtäisi asian silloin paremmin. Kaikkea sitä joutuikin tapaamaan matkallaan. Missähän junttilassa mies oli ollut kuin aivoja jaettiin? Dakarai ei tosin välttämättä halunnut edes tietää. Tämän jälkeen Jeremy veti herneen nenäänsä ja kuppi meni samalla nurin nyt pahimman kerran miehellä, jonka varmaankin pitäisi olla jopa vanhempi kuin Dakarai. Ja Dakaraiko oli turhamainen? Niin väitettiin, mutta tuo Jeremy veti kyllä pohjastakin pohjat. Sitten mies lähti kypsästi murjottamaan jonon kärkeen kuin kuningas konsanaan olettaen nyt varmaan, että hän saisi ottaa johdon ja jos ei saisi, niin hän alkaisi poraamaan. Kyllä oli kerrassaan miestä, ei voinnut kuin ihmetellä. Tuota korttia kuin käyttäysi Dehrahissa, niin pääsisi aika äkisti köyden jatkeeksi tai päätä lyhemmäksi. "Ja kuinka vanha hän olikaan?" Dakarai päätti ihan vaan kysäistä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 13.02.2018
21:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Skyler jatkoi siitä, ettei oikeastaan edes tiennyt, miten voisi aloittaakaan Urumiyan elementtiaseen käytön. Ikävä kyllä, mutta ei Deorakaan sitä tiennyt, koska hänelle ei oltu kerrottu asiasta edes perusteita. Hän vaan tiesi, miltä ase näytti. Prinsessa jatkoi myös, että hänen äitinsä selitykset aseen käytöstä olivat vain niin kummallisia ja kertoi sitten esimerkin äitinsä selityksistä. Sitten hän huokaisi perään, että kenellä muka kasvaa tähtimetallista taotut terät käsissään. Ei tietenkään kirjaimellisesti kenelläkään, mutta mistä sitä tiesi, ehkä se voisi auttaa asiaa, jos oppisi ajattelemaan niin? "Olen pahoillani, teidän korkeutenne, mutta tähän minäkään en osaa vastata", Deora pahoitteli, koska ei tiennyt aseen toiminnasta tuon taivaallista. Saattaisi ehkä tietääkin, jos asiasta olisi kerrottu, mutta ei oltu ja sille ei voinut juuri nyt mitään.

Mutta sitten sotilaskoulutukseen, jonka yleensäottaen saivat vaan naiset, mikä oli Deorasta hieman ehkä ns. epäreilu sääntö, koska varmasti miehissäkin olisi osaajia ja se olisi vaan hyvä lisä armeijaan. Mutta sillekään Deora ei voinut mitään eikä myöskään tuonut ajatuksiaan mitenkään julki, vaan piti ne itsellään. Skyler kuitenkin sanoi siihen, että olihan moinen kaiketi jo vanha perinne ja kyllä niin ainakin oli Deoran äitin sanojen mukaan oli, vaikka Deora ei itse ollutkaan mikään perinteidenvaalija. Prinsessa kuitenkin jatkoi, että oli kuitenkin onnekas, kun Cornelia oli kouluttanut Deoran ja sen jälkeen kehui Deoraa, joka hieman ehkä jopa punastui sanoista. "No noh, älkäähän nyt, teidän korkeutenne. Tässähän ihan punastuu", Deora sanoi siihen, koska ei niitä kehuja kuitenkaan ihan joka päivä vastaan sadellut.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 13.02.2018
21:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

”Ei se sinun vilkasi ole, ei veljillenikään opeteta teristä mitään. Inocencia taas on vielä liian nuori aloittamaan harjoittelua. Jos vain opin käyttämään näitä, niin en takuulla anna äidin opettaa enää häntäkin yhtä kummallisilla neuvoilla”, Skyler kertoi. Oli kuninkaan tehtävä kouluttaa prinssit, mutta onneksi tämä oli myös huolehtinut tyttärensä koulutuksesta. Muutenhan Skyler ei osaisi taistella ollenkaan. Nyt kun prinsessa tarkemmin pohti asiaa, Urumiyassa tykättiin todella mennä vaikeimman kautta miesten koulutuksen kanssa...

Deoran mainitessa punastumisestaan sai prinsessan naurahtamaan. Hän kääntyi heti hieman satulassaan, nähdäkseen paremmin serkkunsa kasvot. Tämä kun niin harvoin näytti mitään tunteita, punastumisen näkemisen mahdollisuuskin tuntui, kuin se voisi tulla vain kerran ihmiselämän aikana. ”Totta, ehkä sinä hieman punaistuit”, Skyler vakuutti hyväntuulisesti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.02.2018
22:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Terise sanoi itsevarmasti, että niin he yrittäisivätkin parhaansa. Ei Marcellan huolet sillä kaikonneet, mutta alkoi hän hiukan rauhoittua ja uskoa hiukan, että eivät he ehkä heti kuolisi, kun astuisivat laaksosta ulos. Olihan heillä Zeke ja Seymour mukana ja matkalla oli monia, jotka vaikuttivat siltä, etteivät olleet ensimmäistä kertaa tekemisissä vastaavien asioiden kanssa. Ei hänellä vieläkään ollut kovin suurta luottoa tehtävän onnistumiseen, mutta tällä oli pärjättävä ja parhaansa tehtävä. Sitten Terise sanoi, että oli tosiaankin hyvä, että hän oli mukana, koska muuten Marcellalla ei olisi ketään, kenen kanssa juoruta. Ja nyt heillä oli mahdollisuus keskustella muista kuninkaallisista. ”Totta, on kiinnostavaa tavata muiden kuningaskuntien tulevia hallitsijoita.” Marcella myönsi, vaikka eipä hän panikoinniltaan kauheasti ollut ehtinyt tuttavuutta hieroa. Terise kysyikin sitten, mitä mieltä Marcella oli Astoirwenin prinssistä. Marcella hämmentyi ehkä hieman ja vilkaisi edempänä ratsastavaa pitkää prinssiä. ”Hmm… No ainakin hän on pitkä ja vahvan oloinen ja vaikuttaa siltä, että hallitsee taistelemisen. Ja onhan hän komea…” Marcella sanoi ja tajusi sitten mitä puhui. Hänhän oli kihloissa! Ei hänen sopinut katsella muita prinssejä täällä!

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 13.02.2018
23:40
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Liittyessään ystävänsä seuraan, Farran ei tiennyt ratsastaneensa myrskyn silmään. Cainen hovin metsästäjä oli nähtävästi ottanut jostakin nokkiinsa. Mies lähti ja ratsasti jonon kärkeen, minne tämä ei ainakaan Farranin mielestä kuulunut. Herra Gregoryn paikka oli Prinssinsä vierellä, vähintäänkin ehkä kelvollisena lihakilpenä, tämä kun ei ollut oikea henkivartija. Sen kyllä huomasi aivan liian pitkän matkan päähän. Toivottavasti Caine ei joutuisi kärsimään siitä.

Onneksi Cainella oli Farran, joka parhaansa mukaan yrittäisi katsoa ystävänsä perään. Koska sen ystävät tekevät, pitävät toistensa puolta; silloinkin kun taivas uhkaa kaatua niskaan tai kiinni jääminen tarkoittaisi luentoa isältä. Niistäkin lapsuuden huolettomista päivistä oli niin kauan. Niin se aika oli vain kulunut ja molemmat olivat kasvaneet lapsista nuoriksi miehiksi.

Tuhahtaen kevyesti Farran vilkaisi loittonevaan metsäläiseen, ollen huomattavasti pettynyt. Hän oli odottanut nuorelta mieheltä enemmän mutta näköjään muutaman yksinkertaisen asian vaatiminen oli luonnon kasvatille liikaa. ” Herra Gregorylla on ikävä temperamentti, hän voisi hyvin ottaa mallia minun henkivartijastani Sir Dorianista. Sir Dorian on kuuliaisuuden perikuva. Kuten onkin jo sanottu, älkää vain antako happaman kuoren huijata. Sir Dorian on pätevä työhönsä. Kenties liiankin, siksi hän kulkee uskollisesti perässäni,” Farran sanoi mairealla äänellä, purren poskeensa ettei nauraisi. Doriania oli kiva kiusata välillä, etenkin kun Caine aloitti tämän kerrassaan huvittavan vehkeilyn, jossa oli olemassa oma vaaransa. Toivottavasti Caine vain nyt hoksasi mistä leikkimielisestä kiusoittelusta oli kysymys.

Hymähtäen huvittuneesti, Farran aloitti rauhallisella äänellään ystävänsä pelastamisen. ”Mutta unohdetaan huonotapainen metsäläinen, hän ei ole muistamisen arvoinen. On sääli ettemme kohdanneet aikaisemmin Caine mutta onneksi selvisimme molemmat tänne,” Farran jatkoi, maireus ja leikkisyys oli kadonnut sinisilmäisen äänestä. Tilalla oli tavallinen hyväntuulisempi Farran, jonka sanoissa oli toden sanoja. Dorian joutui leikkisän pilkan kohteeksi mutta eipähän hänen tarvinnut kestää masentunutta tai kiukkuista nuorta miestä. ”Dehrahin prinssi Dakarai, oletan? Toivottavasti matkasi sujui laaksoon kohtuullisen helposti”, Farran sanoi, siirtäen huomion kohteliaasti kolmanteen prinssiin. Oli kohteliasta antaa hänellekin suunvuoro ja vaihtaa aihetta johonkin muuhun.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 14.02.2018
18:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
ZEKE

Zeke oli Seymourin kanssa pysytellyt prinsessojen taustalla, ollen kuitenkin koko ajan valmiina toimimaan. Kumpikaan ei erityisemmin puhunut toisilleen, ja tulivat toistensa kanssa toimeen muutenkin vain juuri ja juuri kollegoina. He kuitenkin olivat pysytelleet kuuloetäisyyden päässä, vaikka esittävätkin, etteivät kuunnelleet mitä heidän prinsessansa puhuivat. Kuitenkin Marcellan alkaessa luetella Astoirwenin prinssin hyviä puolia hieman liikaakin Zeken mielestä, mies yskäisi hieman kovempaa, muistuttaen siskoksia, etteivät nämä suinkaan olleet yksin. Varsinkaan Marcellalta ei olisi kovin suostavaa kuulla moista, tämä kuitenkin oli kihloissa. ”Ei hätää”, mies kuitenkin hymyili, esittäen, ettei ollut kuullut mitään. Kuitenkin miehen äänensävyssä kuului pieni painotus, toivoen voivansa sillä viestiä prinsessalleen, ettei ollut tyytyväinen tämän sanoista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.02.2018
00:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena nyökkäili ymmärtäväisesti prinsessalle, kun tämä sanoi, että virkeänä oli mukavampi puuhastella ja teki viisaampia päätöksiä. Se piti kyllä ihan paikkansa, vaikka Galena aina silloin tällöin unohtikin nukkua, mutta sellaista nyt varmaan saattoi sattua kelle tahansa. Sitten Galenan lohdutuksiin, ettei tässä vielä ainakaan vaikuttanut olevan mitään hätää. Mireyasta se oli hyvä, mutta hän epäili, ettei osaisi suhtautua hätätilanteisiin kun niitä tulisi. Eikä hän ollut täysin tajunnut sitä asiaa, että he olivat menossa sotaan ja siinä asiassa oli vielä sulatettavaa. ”Niin varmasti onkin, en itsekään ole varma, mitä tulee tapahtumaan.” Galena myönsi. ”Mutta täällä on paljon osaavan oloista väkeä, he varmaan kyllä osaavat neuvoa ennen hätätilanteita ja niiden aikana.” Galena arveli. Mireya kuitenkin sanoi pitävänsä toivoa yllä, ettei vaaratilanteita tulisi kauheasti, ja että viholliset voitaisiin voittaa rauhanomaisesti puhumalla järkeä. Galena katsoi prinsessaa mietteliäänä. ”Olet kovin hyväsydäminen, mutta pelkään, että tässä tapauksessa ei kauheasti järkipuheet enää auta.” Galena arveli.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.02.2018
13:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Slyker sanoi seuraavaksi, ettei se ollut Deoran syy, ettei hän tiennyt mitään Urumiyan aseesta. Ei hänen veljilleenkään moisesta oltu mitään kerrottu ja vaikka olisikin, niin ehkä Deora ei muutenkaan olisi kuulunut siihen kastiin, että olisi saanut tietää aseesta mitään. Ei Deora siihen koskaan saisi varmaan koskeakaan. Korkeintaa hurjimmissa unissaan vaan, vaikkei prinsessan henkivartija nyt ollutkaan nähnyt Urumiyan aseesta unta muutenkaan. Jatkoi prinsessa myös perään, että jos oppisi itse vain käyttämään aseita, niin ei sitten antaisi äitinsä opettaa muita yhtä kummallisilla neuvoilla. "Saattaa kuningattaren puheissa aseen suhteen järkeäkin olla, mutta lienee parempi, etten ala arvostelemaan kenenkään opetusmetodeja sen tarkemmin, koska enhän minä edes tiedä, miten aseenne toimii. Mutta etteköhän tekin vielä opi sen salat", Deora jatkoi perään, vaikkei oikeasti oikein edes tiennyt, mitä vastata, koska ei hän yksinkertaisesti tiennyt kyseisestä aseesta mitään, joten ei hänellä ollut paljoa sanottavaa asiaan, joten juttu meni hieman itsensä toistamiseksi.

Mutta seuraavaksi punastumiseen, joka sai Skylerin naurahtamaan ja kääntymään enemmän Deoraan päin, joka yritti saada vaan punaansa laskeutumaan, koska oli se hieman kiusallista punakkana hevosen selässä kököttää sen tähden, että kehujen vastaanottaminen oli aina hieman... no vaikeaa. Ja vaikeaa sen takia, ettei kehuja paljoakaan ole herunut. Enemminkin moitteita, ainakin Deoran äitin suunnalta. Skyler myös päätti todentaa, että kyllä Deora ainakin hieman punastui, johon Deora tyytyi enää vaan hymyilemään tai olisi vielä punaisempi, jos yrittäisi vielä sanoakin siihen jotain mukamas viisasta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.02.2018
14:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Jeremyn lähtiessä suunnilleen niskojaan nakellen, Farraniksi nimetty nuorimies jatkoi Cainelle, että tällä Jeremyllä oli ikävä temperamentti ja samaa mieltä asiaan oli kyllä myöskin Dakarai. Ilmeisesti kuitenkin tämä Farranin henkivartija, Dorian nimeltään, oli pätevä työssään. Onneksi Chathakaan ei ollut tuollainen moukkamainen juntti niin kuin Jeremy, joka luuli, että voisi puhua kuninkaallisille niin kuin lysti. Kai se olisi ollut ihan okei, jos Caine ja Jeremy olisivat olleet kahden kesken ja jos Caine sallisi moiset lapselliseen suuntaan menevät puheet aikuisen miehen suusta. Ei siinä mitään, mutta noin Jeremy oli vaan selvästi nolannut Cainen ja olisi saattanut saattaa Cainenkin huonoon valoon.

Farran kuitenkin jatkoi tämän jälkeen, että nyt olisi kuitenkin jo syytä unohtaa tuo huonotapainen metsäläinen eli Jeremy, minkä Dakarai ainakin voisi tehdä ihan mielellään, kun moisen moukan ajattelu alkoi jo niin sanotusti kuvottaa. Ei toki kirjaimellisesti, mutta kuvainnollisesti sanottuna. Pian Farran kuitenkin osoitti huomiotaan myös Dakaraille aloittaen sillä, että oletti Dakarain olevan Dehrahin prinssi ja Dakarai nimeltään. "Kyllä, olet olettanut aivan oikein. Sinä taisi olla Farran Astoirwenistä, vai muistanko väärin?" Dakarai varmisteli kääntäen samalla katsettaan tuohon ruskeahiuksiseen prinssiin. Farran jatkoi myös perään, että toivottavasti Dakarain matka Gilmarin laaksoon oli sujunut kohtuullisen helposti. "Kyllä, matkani sujui suhteellisen helpoissa merkeissä eikä matkakaan ollut mitenkään älyttömän pitkäkään, vaikka en täälläpäin tätä ennen olekaan ollut. Chatha - henkivartijani siis - osasi kuitenkin hyvin tänne, joten kunnia siitä kuulukoot hänelle. Mutta entä omasi matkasi?" Dakarai kyseli takaisin, koska olihan se kohteliasta. Chathan esittelyn kohdalla Dakarai oli taas hieman huitonut Chathan suuntaan. "Ja entä, Caine? Caenezh on kuitenkin kauempana. Miten matkasi sujui?" Dakarai jatkoi, koska tajusi, ettei ollut kysynyt vielä sitä ollenkaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 15.02.2018
19:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Deora uskoi Skylerin äidin sanoissa olleen järkeä? Prinsessa itse ei kuitenkaan millään osannut ymmärtään niitä. ”Jos sinulla on mitään ajatusta mitä hän tarkoitti, kerro ihmeessä. Ei haittaa vaikka se kuuloistaiskin omituiselta.” Nuori nainen oli varma, ettei mikään voinut kuulostaa kummallisemmalta kuin hänen äitinsä neuvot. Jos jokin Deoran idea auttaisi häntä pääsemään edes alkuun, niin hän olisi valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa.

Mitä Deoran punastukseen tuli, Skyler päätti olla kiusaamatta serkkuaan sen enempää. Itsekseen hymyillen hän suuntasi jälleen katseensa eteenpäin, miettien milloin he mahdollisesti saapuisivat Dehrahin rajalle. Hän ei ollut koskaan käynyt kyseisessä valtiossa, ja oli kiinnostunut näkemään, millainen se oli. Myös väsymys vaivasi hieman nuorta naista, mutta tämä kielsi itseään haukottelemasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.02.2018
19:50
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine ei voinut kuin tuijottaa suu auki erittäin kuninkaallisesti, miten Jeremy laukoi totuuksia Dakaraille siitä, että kyllä hänellä oli hienosti ilmaistuna moukkamaiset käytöstavat, koska ei kasvanut lellittynä linnassa. Mikä miestä vaivasi? Eihän hänellä toki ollut mitkään hienostuneet tavat, eivätkä tapaetiketit Caenezhissa edes kuninkaallisissa piireissä olleet sellaisia, kuin varmasti monissa muissa hoveissa. Caenezhin hovia ei hyvällä tahdollakaan voinut sanoa hienostuneeksi, siksi Caine halusikin osoittaa, ettei ollut mikään moukka jostain pohjolan perämetsistä vaan kuninkaallinen siinä missä muutkin. Sitten, astelee näyttämölle herra Jeremy Gregory, ja tekee itsestään täydellisen narrin ja samalla sai Cainenkin näyttämään juurikin niin juntilta, kuin mitä hän oli pelännyt muiden kuvittelevan. Ja kun Caine tiesi, että Jeremy osasi käyttäytyä, niin miksi hänen piti sitten tällaisella tärkeällä hetkellä päästää suustaan jotain noin typerää?

No se ei jäänyt siihen, koska sitten tuli tarinaa Jeremy raukan vaikeasta lapsuudesta, kun itse piti 13vuotiaana hankkia oma ruokansa ja ruokkia isäkin vielä kaiken lisäksi, joten ei siinä sitten ollut aikaa hienostopuhetta opetella. Sitten olisi varmaan pitänyt jäädä sinne metsämökkiin, jos haluaa käyttäytyä kuin metsämökkiläinen? Sitten Jeremy päätti, että hänpä lähtee ja jättää lellipennut hienostelemaan ihan keskenään. Hienosti hoidettu Jeremy, kerrassaan hienosti. Dakarai kyseli miehen lähdettyä, että kuinkahan vanha tämä oikein oli. Hyvä kysymys. ”Olen pahoillani, en tiedä mikä häntä vaivaa, ei hän nyt yleensä noin tahdittomasti käyttäydy.” Caine joutui pyytelemään anteeksi Jeremyn huonoa käytöstä. Aina sai itse kärsiä ja hävetä! Ja Caine kun oli luullut, että pahinta mitä tällä retkellä voisi tapahtua, olisi tasoa kuolema, mutta että julkinen nöyryytys omalta henkivartijalta ennen kuin oltiin edes kunnolla matkaan päästy?

Farrankin totesi, että Jeremyllä oli ikävä temperamentti. No kyllä juu lievästi sanottuna. Ja lisäksi Jeremy voisi ottaa mallia Dorianista, joka oli kuuliaisuuden perikuva ja pätevämpää miestä sai hakea, jos ei odottanut positiivista asennetta ja rupattelukumppania. Dorian oli yhtä ilmeetön kuin aina, kun hän kumarsi Dehrahin prinssille. ”Dorian Nightingale, minulle on erittäin suuri kunnia tavata Dehrahin tuleva hallitsija.” Mies tervehti vakavasti, nyt kun hänet oli Farranin pilkanteossa otettu puheeksi. Caine olisi ehkä voinut olla yllyttämättä heti Farraniakin ärsyttämästä häntä, ei Dorianissa varmasti mitään vikaa ollut. Toisin kuin eräissä… Siitä Caine saikin loistoajatuksen. ”Totta, voitko vaihtaa? Ota sinä Jeremy niin minä voin ottaa Dorianin!” Caine ehdotti, vitsillä totta kai, miksi Farran niin pätevän miehen vaihtaisi pois? Ja ei Cainekaan Jeremyä vaihtaisi, vaikka tällä hetkellä, vähän mieli tekikin.

Farranista Jeremyn voisi kuitenkin jo unohtaa. Helppohan hänen oli sanoa. ”Unohtaa? Minut on juuri hylätty ypöyksin pahaan maailmaan!” Caine valitti, mutta alkoi jo päästä yli tästä järkyttävästä tragediasta. Mutta Farranistakin oli sääli, etteivät he kohdanneet jo matkalla, mutta pääasia, että he olivat kumpikin päässeet tänne asti. Sitten Farran tervehti Dakaraita ja kyseli tämän matkasta, mihin Dakarai tervehti takaisin ja hyvinhän he olivat selvinneet lähinnä Chathan ansiosta, jonka tällä kertaa muisti myös esitellä. ”Chatha Tarik, teidän korkeutenne.” Dakarain henkivartija esittäytyi ehkä hivenen hermostuneen oloisesti. No ei hätää, Jeremyn jälkeen kukaan ei voinut tehdä enää itseään naurunalaiseksi. Sitten Dakarai kyseli Farranin matkan sujumisesta ja vielä Cainenkin matkasta, koska Caenezhista nyt oli hiukan pidempi matka, kuin Dehrahista tai Astoirwenista. ”Siinähän se, eipä pahemmin tullut ongelmia matkaan. Hiukan Astoirwenin rajalla oli vaikeuksia, minkä takia oli kierrettävä melkoinen taival.” Caine vastasi jo paremmalla tuulella ja melkein äskeisen nöyryytyksen unohtaneena. Onneksi Farran ja Dakarai olivat kumpikin hyviä tyyppejä eivätkä jääneet puimaan asiaa enää pidempään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.02.2018
21:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Kun Deora nyt oli vaan ilmoittanut, että saattoi kuningattaren sanoissa aseen hallinanopettelun suhteen olla jotain ihan järkeäkin tai pointtia, niin Skyler jatkoi siihen, että jos Deoralla olisi jotain ajatusta siitä, mitä prinsessan äiti oli tarkoittanut sillä, että asetta pitäisi ajatella käsien jatkeena, Deora voisi kertoa sen. Ja oikein ihmeessä myöskin. Prinsessaa ei myöskään haittaisi vaikka idea tai ehdotus kuulostaisi omituiselta. "Selvä... jos vaaditte, niin voinen minä oman arvioni kehiin heittää", Deora aloitti. "Jos äitinne sanoi, että asetta pitäisi ajatella käsien jatkeena eli osana itseään, niin eikö se voisi meinata sitä, että ase toimisi paremminkin niin kuin ajattelisi, ettei ase olisi edes ase, vaan osa käsiänne? Ehkä se menisi nyrkkitappelun tavoin? Sanoittehan, että osaatte taistella. Voisitte kokeilla sitä ainakin, jospa sellainen toimisi?" Deora ehdotti jotain vaihtoehtoa. "Mutta älkää pettykö, jos se ei toimi, koska minä en ole oikea ihminen neuvoaan kyseisen aseen käytössä. Kunhan vaan heitin ehdotuksen", Deora jatkoi perään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 15.02.2018
21:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli tosiaan joku aika sitten ihan vaan heittänyt ilmaa, että miten vanha se Jeremy olikaan oikeasti, niin Caine vastaili, että oli pahoillaan eikä tiennyt, mikä Jeremyä vaivasi. Jeremy ei kuitenkaan yleensä kuulemma käyttäytynyt tuolla tavalla. Dakarai kuitenkin uskalsi hieman epäillä, koska juurihan Jeremy oli Dakaraillekin oikein myöntänyt, että oli juurikin niin juntti kuin oli antanut ymmärtääkin eikä siis ymmärtänyt hyvien tapojen päälle mitään. Dakarai kuitenkin päätti olla sanomatta asiaa ääneen, koska tietenkin hänen epäilynsä saattoivat olla väärässäkin. Dakarai ei kuitenkaan uskonut, että Jeremy olisi mitenkään tehnyt poikkeusta äskeisestä käyttöksestään. Mutta minkäs teki... jotkut olivat idiootteja jo syntyessään. "Ei sinun tarvitse pahoillasi olla. Jeremynhän tässä pahoillaan pitäisi olla ja pyydellä käytöstään anteeksi sen sijaan, että juoksee jonon kärkeen kuin mikäkin päätön kana. Ei se nyt kuitenkaan sinun syysi ole, jos Jeremy ei ole kiinnostunut tapaopista vielä tuonkaan ikäisenä ja laittaa kaiken syyksi jotain todella naurettavaa vaan. Jokainen kuitenkin vastaa loppupeleissä itse omasta käytöksestään ja saa kärsiä siitä sitten. Tai niin minulle on opetettu", Dakarai lisäsi perään. "Dehrahissa moista käytöstä ei kuitenkaan olisi katsottu kovinkaan kauaa. Jeremy olisi päätynyt aika pikaisesti mestattavaksi. Mestaus kun tuntuu olevan tuomio kaikkeen orjuuden lisäksi. Jos rikos tai virhe ei ole niin paha kuin voisi olla, niin tuomio tulisi olemaan ikuinen orjuus, mutta muuten se on mestaus. Jos taas jää kiinni ihan pikkurikoksesta, niin se on sitten tyrmään ja tyrmän jälkeen ihmiskokeiden uhriksi. Jos senkin jälkeen on vielä hengissä, niin saa mädäntyä tyrmässä kuolemaansa asti. Kovat on tuomiot, että Jeremyn kannattaa kyllä osata käyttäytyä sitten Dehrahissa tai olla ainakin hiljaa, ellei halua kuolla. Ihan vaan varuiksi ajattelin kertoa nyt, kun ei vielä olla porteilla", Dakarai selitti asiaa.

Dakarai kuitenkin käänsi katsettaan tähän Dorian nimiseen mieheen, joka esittäytyi Dorian Nightingaleksi ja hänelle oli oikein erittäin suuri kunnia tavata Dakarai. "Ilo on täysin minun puolellani", Dakarai vastasi miehen melko vakaviin tervehdyksiin. Tämän jälkeen päästiin kuitenkin siihen, että Caine olisi halukas vaihtamaan Jeremyn ja Dorianiin. Kuka vaan kelpaisi tuossa tapauksessa vaihtokaupassa, mutta ymmärrettävää, että kyseessähän oli vaan vitsi. Sen Dakaraikin sentään tajusi, vaikka taisi taas nukkua puoliksi. Seuraavaksi Chatha oli esittäytymissä Farranille, kun tällä kertaa Dakarai oli muistanut esitellä hänetkin, mutta sen jälkeen vielä siihen, että mites matkat olivat sujuneet. Cainen matka oli mennyt ihan vaan siinä eikä pahempia ongelmia ollut sattunut. Astoirwenin rajalla oli kuitenkin ollut hieman vaikeuksia, minkä takia piti kiertää. "Mutta pääasia, että kaikki kuitenkin löysivät tiensä tänne", Dakarai virkkoi siihen yrittäen seuraavaksi kiinnittää taas sitä viikatettaan kiinni hevosensa sivupuolelle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.02.2018
15:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Hetken Skyler mietti Deoran ehdotusta. Se voisi hyvinkin olla ainakin kokeilemisen arvoinen idea. Mutta sitä hän voisi yrittää vasta ryhmän pysähdyttyä, prinsessa ei halunnut vahingossa ampua teriään kenenkään takaraivoon. ”Kiitos, Deora. Jo siitä on runsaasti apua, että jaat ajatuksesi kanssani. Et voi kuvitellakaan, kuinka turhauttavaa on yrittää oppia jotain täysin uutta ilman minkäänlaista aloituspistettä”, Skyler sanoi hymyillen. Ehkä ehdotus toimisi, ehkä ei, sillä ei ollut väliä. Väliä oli sillä, että nyt nuorella naisella olisi jotain, mitä edes yrittää seuraavan harjoittelumahdollisuuden tullessa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.02.2018
22:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Hyvä jos Marcella ehti itse huomata, mitä oli vahingossa lipsauttanut, kun takaa jo kuului erittäin paheksuva yskäisy. Marcella vilkaisi takanaan ratsastavaan Zekeen ja Seymouriin ja soimasi itseään huolimattomuudesta, onneksi ketään muuta ei ollut kuuloetäisyydellä. Zeke kuitenkin hymyili ja sanoi, ettei muka ollut mitään hätää, mutta äänensävystä huokui vähän muuta. ”E-en tarkoittanut mitenkään sillä lailla, enhän edes tunne prinssiä, ihan vain millaisen ensivaikutelman hänestä nyt olen saanut… Tarkoitin, että hän vaikuttaa kunnolliselta ja asialliselta ja tietää selvästi olevansa sotaretkellä ja on selvästi saanut koulutusta siihen, mitä voi odottaa, kun on Astoirwenin kaltaisesta kuningaskunnasta kyse…” Marcella yritti hiukan takellellen selitellä hiukan hätääntyneenä. Ja minkä hän sille voi, jos joku mies oli komea? Ei se hänen vikansa ollut, ei se ollut aviorikos! No eihän hän kyllä ollut vielä edes aviossa, mutta ei se ollut pettämistä, jos sanoi mielipiteen toisen ulkonäöstä! Ei hän ollut edes ajatellut mitään hävytöntä!

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!