Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  32  33  34  35  36  37  38  39  40  41  42  43  44  45  46  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.05.2019
07:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella ei ymmärtänyt, miten kaikki muut tuntuivat olevan niin rauhallisia. Vai olivatko he vain niin hyviä esittämään, että eivät muka yhtään olleet hermostuneita tilanteesta? Muiden puheenaiheet eivät saaneet Marcellaa yhtään rauhallisemmaksi, oliko heidän toitottaa jatkuvasti, että tässä suunnitelmassa suurinta osaa vetävä mies oli paatunut rikollinen ja jonka varassa heidän kaikkien elämä riippui? Jossain kohtaa varas putosi ratsailta, koska tämän prinssi roikkui tämän alas satulasta. Miten kukaan itseään prinssiksi kutsuva käyttäytyi noin… ala-arvoisesti? Sekin oli jo järkyttävää. Muita ei se seikka kuitenkaan huolettanut, vaan varkaan ratsastustaidot, että ei tästä hevosvarkaaksi ainakaan olisi. Tämän varkaan jossain killassa kuitenkin niitäkin oli ja kaikenlaista rötöstelijää. Vinemarkin varmasti arvosti, että heillä oli niin monitaitoista porukkaa. Miksi miehen piti oikein kehuskella sillä, että oli pohjasakkaa ja vaarallinen rikollinen joka kuului telkien taa? Luuliko hän, että se jotenkin parantaisi muiden oloa? No ei parantanut!

Sitten prinssi Farran ilmoitti mielipiteensä hevosvarkaista, että Astoirwenissa moisesta lähti henki tai vähintään käsi. Marcella vei käden suunsa eteen, hänen voi pahoin jo pelkästä ajatuksesta, että joltain katkaistaisiin käsi! Millaisten barbaareiden kanssa hän oikein liikkui!? Varas vain kehuskeli, että hän oli niin ammattilainen, ettei hirttoköyden välttely ollut vaikeaa. Miksi oli pakko puhua tappamisesta koko ajan? ”Ai teillä käytetään hirttotuomioita!?” Caine innostui ja kääntyi taas Calderin puoleen. ”Meillä yleensä käytetään kirvestä, mutta toki mikä vain ase ajaa saman asian.” Caenezhin prinssi pääsi itsekin mieliaiheeseensa. ”Onko teidän pakko puhua tästä aiheesta?” Marcella kysyi huonovointisesti, koska eikö se jo riittänyt, että kohta piti taas mennä kuoleman ja verenlennätyksen keskelle pelkäämään henkensä edestä. oliko siitä pakko puhua silloinkin, kun sitä ei tapahtunut ympärillä.

Metsänreuna tuli vastaan aivan liian pian ja Marcella toivoi, että voisi vielä vaihtaa ryhmää. no ei se varmaan yhtään parempi ollut, mutta ainakaan siellä ei olisi rikollisia johdossa. Prinsessa Skyler kysyi, että olivatko kaikki valmiina. Marcella oli jo niin kauhuissaan, ettei saanut sanaa suustaan. Mikä oli ihan hyvä, koska muuten hän olisi huutanut paniikissa, ettei todellakaan ollut valmista. Sitten Skyler muistutti Kania, eli Cainea, että odottaisi muitakin tällä kertaa. ”Ei se ole minun syyni, jos muut ovat liian hitaita pysyäkseen perässäni.” Prinssi vastasi huolettomasti hymyillen, kuin tässä oltaisiin menossa vain piknikille eikä sotimaan. Seuraavaksi prinsessa kysyi varkaalta, tiesikö tämä jo, mitä sanoisi portilla. Jos he nyt saisivat edes sanottua mitään, ennen kuin heidät tapettaisiin… Varkaan suunnitelma oli se, että he pakenivat aiheuttamaansa tulipaloa kauhuissaan. Ja jos he kykenisivät itkemään ja saamaan tarpeeksi sääliä vartijoilta, aina parempi. ”No prinsessa Marcellan ei tarvitse edes esittää, hän menee ihan täydestä noinkin. Hyvä jos ei pyörry.” Caine kommentoi Marcellan istuessa satulassa lakanan kalpeana ja kauhusta kankeana. Ei toki tulipalon takia, siitä hän oli jo toipunut tai oikeastaan hän ei edes tiennyt mistään tulipalosta mitään. ”Ja ei esittäminen minulle ongelma ole, jättäkää säälipisteiden keruu vain minulle!” Caine lupasi sitten hyvin itsevarman oloisena omista näyttelijäntaidoistaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.05.2019
13:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Vinemarilaiset näyttivät jatkavan ruokakeskustelujaan siinä, missä Skyler ja Caine puolestaan Farranin ja Cainen lapsuudesta, mistä Farran näytti ottavan nokkiinsa vähän turhankin kovin. Deora seurasi vain eteeltä keskusteluja, mitä kulloinkin käytiin, mutta ei puuttunut aiheisiin itse mitenkään, koska ei hänellä ollut oikein puhuttavaa aiheiden suhteen. Ei hän tiennyt, millainen ruokakulttuuri Dehrahissa oli eikä pahemmin myöskään Farranin lapsuudesta, joten tyytyi vain kuuntelemaan. Jossain kohdassa homma kuitenkin meni siihen, että Caine heitti vitsiä siitä, että Dehrahin ruokakulttuuri koostui myrkyistä, joista Laucian antoi seuraavaksi oman näytteensä ja putosi prinssinsä takia hevosensakin selästä. Tästä selvittyään Farran otti osaa keskusteluun sillä, mitä hevosvarkaille Astoirwenissä tapahtuisi, minkä seurauksena Marcella ei näyttänyt voivan kovinkaan hyvin. Myös Dakarai näytti melko järkyttyneeltä ja huomionsa herpaantumisen tähden oli melkein törmätä hevosineen päivineen vähän liian lähellä olevaan puuhun, mutta onnistui juuri ennen törmäystä välttämään sen.

Pian metsän reuna alkoi kuitenkin näkymään ja juuri ennen metsän rajaa he pysähtyivät. Skyler kyseli yleisellä tasolla muilta tässä kohdassa, että olisivatko kaikki valmiita tai lähinnä hämäämään lähtevä porukka. Deora kertoi omalta osaltaan olevansa valmis, minkä jälkeen vielä siihen, että millaista tarinaa he oikein tulisivat käyttämään portilla vartijoihin. Suunnitelma oli se, että hämäysryhmä yrittäisi ikään kuin hakeutua turvaan tulipalolta, jonka tosin olivat itse aiheuttaneet, mutta ei vartijoiden sitä tarvinnut tietää. Pääasia oli kuitenkin saada kerättyä kasaan mahdollisimman paljon säälipisteitä ja voisihan tuo toimiakin. Pitäisi vain olla uskottavat näyttelijäntaidot, jotka eivät kyllä olleet Deoran alaa, mutta ehkä sekin jo voisi auttaa, jos hän näyttäisi tarpeeksi surkealta. Ja näyttihän hän jo tavallaan valmiiksi siltä murtuneen kätensä kera ja sitten vähän lisäsurkeutta peliin, niin eiköhän se siitä... hänen osaltaan ainakin. Sitten oli Cainen mukaan niitä, joiden ei tarvisi edes vaivautua esittämään ja näyttihän Marcella Deorankin mielestä aikalailla kauhusta kankealta, mutta ilmeisesti muista syistä kuin tulipalosta. Tämän jälkeen vielä Cainen omakehuun, että hänellehän mikään ei olisi ongelma. Deora oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka itsevarmuus olikin usein hyvästä, niin liika sellainen oli yleensä pahasta ja se saattaisi johtaa ongelmiin. Mutta eipä Deora prinssiä tuntenut, joten saattoihan hän osata homman oikeastikin niin hyvin kuin väitti osaavansa, joten paha siihen oli mitään sanoa. "Ei ole minun asiani kyllä, mutta kannattaako taidoistaan olla ihan noin itsevarma?" Dakarai kuitenkin kyseli jotenkin varovaisesti ilmeisesti Cainelta asiaa. Niin no ihan ymmärrettävää toki häneltä, koska Dakarai oli itse ollut hieman pihalla lähes jokaisen asian ja taitojensa suhteen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.05.2019
18:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine malttoi tällä kertaa pysähtyä metsänrajaan odottamaan, että muutkin olisivat valmiita matkaan. Skyler keksi kysyä Laucianilta, että millä mahtavalla puheella hän aikoi portista murtautua. No sillä, että he pakenivat tulipaloa ja olivat aivan kauhuissaan siitä. No se palo oli pääosin Farranin syytä vaikka Caine hieman auttoikin. Mutta ei Cainella ollut ongelmia esittää, ei kai hän olisi ehdottanut voivansa pukeutua mekkoon ja esittää Skylerin siskoa, jos olisi ollut aivan onneton näyttelijä? Cainesta hän oli jo ollut riittävän vakuuttava, mutta Dakarai ei oikein ollut vakuuttunut. Tämä kehtasi epäillä Cainen taitoja ja vaikka tiesi hyvin itsekin, ettei asia kuulunut hänelle tippaakaan, niin sanoipa kuitenkin, ettei taidoistaan pitänyt olla liian itsevarma. ”Miksei muka? Tiedän kyllä mihin pystyn ja mihin en pysty.” Caine ihmetteli, koska miksei hän nyt saanut olla varma siitä, että pystyi tähän, kerta hän oli varma. Kai hän nyt itse tiesi paremmin kuin Dakarai, mitä osasi. Monessa asiassa Caine oli toki huono, mutta jos hänen piti esittää avutonta neitoa pulassa ja saada vartijat halukkaiksi auttamaan heitä, niin se onnistui kyllä Cainelta aivan luonnostaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.05.2019
22:59
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Kuinka yllättävää, että Astoirwenin kaltaisessa valtiossa, jossa meni yhden lempinimen takia alushousut solmuun, ei siedetty edes varkaita, vaan nämä mieluummin pätkivät raajoja toisiltaan. Sen jälkeen Pupu innostui Vinemarin rangaistusjärjestelmistä, kun Laucian otti asian puheeksi. ”Noh, narun päähän laittaminen on yksi keino, menee hieman tilannepohjaisesti, mutta pohjoisemmassa se on sitten suositumpaakin hommaa.” Calderia ei olisi haitannut jutella asiasta enemmänkin, kun Pupu alkoi kertoa Caenezhin rangaistuksista, vai oliko tuon nyt tarkoitus olla Urumiya-tietoutta. No ihan kuinka vain, ei aihe huono ollut prinssin mielestä, mutta ilmeisesti herkkähermoisemmat päättivät, ettei tämä sopinut heille. ”Ei tietenkään ole mikään pakko, prinsessa Marcella”, Skyler sanoi, ja vilkaisi katseellaan Pupua ja Calderia, koittaen katseella viestiä näitä ymmärtämään toista. ”Aina valmiina pelastamaan neitoja, gorilla-prinssi?” Calder kysyi, mutta sai takaisin vain vihaisen katseen ja kipakan käskyn olla hiljaa.

Lopulta päästiin metsän reunalle, kun Skyler päätti vielä alkaa käymään jotain varmistelukierrostaan lävitse, ja saikin ihan hyvin vastauksia. Laucian tiesi hommansa, kuten muutkin, paitsi se heikkohermoinen prinsessa, joka oli valmiina pyörtymään hetkenä minä hyvänsä, ja saikin siitä muutaman huomautsen. ”Prinsessa Marcella, koittakaa kestää. Ette onneksi ole yksin lähdössä portille. Siksi menemmekin isommalle ryhmällä, että kulku olisi turvallisempaa, meille kaikille”, Skyler koitti lohduttaa tätä, kun Calder taas kääntyi satulassaan ja alkoi kaivella jotain juotavaa itselleen. Ei ehkä helpoin ajatus, mutta miksipä ei tässä ottaisi hörppyä vielä kun ehti. Raye pysyi mukavan kiltisti paikallaan, kun Sphintus oli lähellä, ja lopulta prinssi saikin kaivettua itselleen viiniä juotavaksi. ”Se onkin sitten se tylsän osion vuoro meille”, Calder totesi hieman kyllästyneenä Raufille, odottaen että porttiryhmä menisi jo, ja he pääsisivät typerän muurin läpi, ja sen jälkeen voisi jossain kohtaa ehkä vihdoin saada jotain aamupalaakin.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.05.2019
12:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Metsän reuna alkoi vihdoin ja viimein näkymään, vaikka odottamistahan se toki tiesi toiselle eli sille ryhmälle, jossa Raufkin oli. Metsän reunalla Skyler alkoi käymään valmiuslistaa läpi ja kyllähän ainakin suurin osa oli ilmeisesti valmiita lähtöön. Marcella niminen heikkohermo tapaus tosin ei näyttänyt olevan valmis, mutta se ei tainnut olla enää uutta tässä vaiheessa muutenkaan. Lopulta myös lopullinen harhautussuunnitelma tuli puheeksi sen suhteen, mitä porteilla tulisi tapahtumaan, mutta se ei ollut Raufille mitenkään tärkeää, koska eihän hän edes kuulunut koko hämäysryhmään. Kunhan jotain toimivaa kehittäisivät ja sillä selvä. Suunnitelma kuitenkin vaati jotain näyttelijän taitoja ja kun Caine esitteli omansa omakehu loistaen vähän liiankin kauas, niin Dakarai tunsi parhaakseen mennä kyselemään, että kannattiko. Totta helvetissä kannatti! Itsevarmuus oli hyvä juttu, ainakin siis siinä määrin, jos tiesi mitä teki ja tiesi rajansa. Dakarai saikin vain Cainelta ihmettelyjä osakseen, että miksi ei muka olisi syytä uskoa taitoihinsa ja kyllähän Caine nyt tiesi, mihin pystyi. "Niin... Anteeksi... Totta kai tiedät", Dakarai vastasi tähän, mutta huomasihan sen nyt selvästi, että raukka oli niin kujalla, että oli selvästi itsestäänkin epävarma.

Seuraavaksi puhuttiin taas kuolemantuomioista tai eri maiden tuomioista ylipäätään, joista Raufkin oli saanut osansa joitain vuosia taaksepäin kasvoilleen. Pidemmän puoleiset etummaiset hiukset kuitenkin olivat sen verran ylipitkät, että peittivät aika hyvin tuon kyseisen rangaistuksen eli tatuoinnin hänen oikean silmänsä ympärillä. Hyvällä tuurilla muut, ellei Calderia ja Lauciania laskenut mukaan, eivät tietäisi asiasta mitään ja pitäisivät tatuointia vaan yhtenä osana Raufin tyyliä muutenkin. Ja olihan Raufilla muitakin tatuointeja eikä kasvotatuoinnitkaan olisi olleet mikään ehdoton ei. Ainut vain, ettei hän nyt ehkä kuitenkaan olisi rikoksiaan kasvoihinsa halunnut kirjata koko maailman nähtäville, mutta onneksi oli hiukset, jotka peittivät sen aika hyvin.

Mutta no tuomioistakaan puhuminen ei heikkohermolle prinsessalle kelvannut - kuinkas muutenkaan - joten se kaiketi siitä aiheesta, koska ainahan kaikki kiva kiellettiin. Mutta seuraavaksi oli ilmeisesti toisen ryhmän vuoro mennä hoitamaan oman osuutensa ja tähän väliin Calder totesi, että nyt alkaisi sitten se tylsän osion vuoro. "Jep... Mutta kyllä tämä mekkoleikit voittaa mennen tullen", Rauf totesi, koska mieluummin hän pyörittelisi peukaloitaan ja kuolisi tylsyyteen kuin alentuisi pukemaan mekkoa päälleen mistään hinnasta. Jopa itse kuoleminen olisi parempi ratkaisu kuin nolata itsensä mekko päällä ja leikkimässä jonkun vajaamielisen siskoa ties minkä KaniPupuPuppeliini valenimen kera.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 22.05.2019
15:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Avalon katseli hymyillen naurustaan toipuvaa prinssiään. Onneksi tämän mieliala oli taas parempi. Avalon keskittyi taas paremmin muun ryhmän keskusteluihin, joissa puhuttiin eri rangaistuksista. Marcella-neiti oli näköjään aivan poissa tolaltaan. Prinsessa Skyler sentään yritti rauhoitella neitiä. "Prinsessa Marcella, jos sallitte minun ehdottaa", Avalon aloitti, ottaen hatun pois päästään, puhuttelihan hän nyt toisen valtion kruununperillistä suoraan. "Voisin tarjota teille osaamistani pappina, mikäli rukous auttaisi rauhoittamaan mieltänne. Vaikka en olekaan teidän uskontonne pappi, ehkä jumalanne kuuntelee minuakin, kun rukoilen Teidän Korkeutenne puolesta", Avalon tarjosi apuaan kumartaen niin syvään, kuin hevosen selässä kykeni. Ainahan olisi parempi, jos kaikki olisivat mahdollisimman rauhallisia, ja osa ihmisistä sai apua uskonnosta. "Tarjous ulottuu tietenkin myös muille, jos kukaan kaipaa uskonnollista tukea tällä matkalla, olen käytettävissänne parhaan kykyni mukaan", hän lisäsi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.05.2019
18:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Onneksi muut tajusivat lopettaa ällötyksistä puhumisen, kun Marcella sitä pyysi ja Skyler vielä sanoi ääneen, ettei siitä ollut tarvetta puhua. Hieman Marcellaa hävetti se, että hän ei kyennyt peittämään sitä, että oli ihan kauhuissaan tilanteesta. Mutta koska pelko oli liian voimaksa, hän ei tällä hetkellä edes tajunnut hävetä sitä kauheasti. Mutta kun muut alkoivat huomauttelemaan asiasta, niin häntä alkoi vaivata sekin asia vielä kaiken lisäksi. Prinsessa Skyler alkoi seuraavaksi lohduttamaan, ettei Marcellaa yksin portille oltu lähettämässä. No ei siitä mitään olisi tullut, jos oltaisiinkin lähetetty, koska ensinnäkään hän ei olisi mennyt. Skyler vakuutti vielä, että yhdessä meneminen oli turvallista, tai turvallisempaa kuin yksin meneminen, mutta ei se nyt turvallista missään määrin ollut. Mutta oli kai sekin lohtu, ettei yksin tarvinnut kuolla. Hän ei uskaltanut vastata, koska pelkäsi saavansa jonkin hermoromahduksen ja sitten häntä ei enää saataisi tästä mihinkään liikkeelle.

Marcella hätkähti, kun häntä kutsuttiin taas, tällä kertaa Nierdalesin prinssin palvelija. Tämä ehdotti, että voisi yrittää auttaa papin asemassa Marcellaa, vaikkei selvästi ollutkaan varma, auttaisiko se, kun mies oli harhaoppinen. Ei Marcellakaan tiennyt, olisiko siitä hyötyä vai vain haittaa, ottaa harhaoppiselta papilta apua vastaan. Mutta hänen oli pakko saada itsensä jotenkin rauhoittumaan, ei hän voisi tässä tilassa mennä mukaan, hän vaarantaisi vain kaikki. ”Kiitos, ehkä siitä voisi olla apua…” Hän sanoi sitten hieman epävarmasti, mutta toisaalta, ei kai tilanne hirveästi voisi ainakaan pahentua siitä mitä se jo oli? Seuraavaksi pappi tarjosi palveluksiaan muillekin noin niin kuin yleisesti matkan aikana.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 23.05.2019
14:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Prinsessa hyväksyi Avalonin tarjouksen rukoiluun, ja lähestyessään prinsessaa hän nopeasti kertasi mielessään sen vähän, mitä tiesi Gerosin uskonnosta. Se kyllä rajoittui siihen, että heillä oli yksi jumala, jolla ei ollut sen kummempaa nimeä kuin Jumala. Avalon nyökkäsi prinsessa Marcellan henkivartijalle tervehdyksen päästessään prinsessan lähelle. Pysähdyttyään prinsessan rinnalle, hän asetti edelleen kädessään olevan hatun hevosen takamuksen päälle odottamaan, että olisi taas soveliasta laittaa se omaan päähän. Avalon väläytti ystävällisen hymyn prinsessalle, ennen kuin risti kätensä ja painoi päänsä alas. "Oi Gerosin Jumala, Herra, en ole omia palvelijoitanne, mutta puhun nyt Teidän lapsenne puolesta. Teidän lapsenne on menossa kohti suurta koettelemusta, ja haluaisi pyytää Teidän varjelustanne pitämään hänet turvassa", tässä vaiheessa Avalon nosti kätensä Marcellan pään yläpuolelle, ja katseensa ylös taivaisiin. "Herra, suokaa lapsellenne siunauksenne, ja auttakaa häntä voittamaan edessä oleva koittelemus." Avalon pysyi hetken paikallaan, kädet Marcellan yläpuolella, ennen kuin laski kätensä. "Toivottavasti tästä oli edes vähän apua, arvon prinsessa. Toivotan onnea myös omasta puolestani", Avalon sanoi hymyillen, kumartaen sitten uudestaan syvään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.05.2019
19:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella suostui vierasmaalaisen papin apuun ja tuli lähemmäs, miten se nyt hevosten selässä onnistui. Marcella oli liian hermostunut edelleen, kyetäkseen vastaamaan miehen hymyyn ja hänestä tuntui, että muut vihasivat häntä, kun hän tuhlasi arvokasta aikaa itsekkäästi. Kuitenkin hän risti omatkin kätensä pidellen samalla hevosen ohjaksia, kun pappi risti omansa. Hän sulki silmänsä kun mies aloitti rukouksen. Ihan vakuuttavalta se kuulosti, vaikka ei nyt ihan virallisen kaavan mukaan mennytkään, mutta ehkä siitä olisi apua. Kovin kauaa muiden aikaa tähän ei onneksi tuhlautunut ja pappi osasi hoitaa asian tarvittavalla nopeudella, mikä ei ikinä olisi onnistunut gerosilaisilta papeilta. Kun Marcella avasi taas silmänsä, mies toivotti vielä omaltakin kannaltaan onnea matkaan. Marcella tunsi itsensä ehkä hieman rauhallisemmaksi nyt ja onnistui tällä kertaa jopa hymyilemään hieman takaisin. ”Kiitos, voin jo hieman paremmin.” Marcella vastasi, vaikka tiedä sitten miten kauan tästä olisi apua, ennen kuin paniikki taas iskisi. Hän oli kuitenkin kiitollinen, että joku ymmärsi häntä ja tajusi sen, ettei sotatanner ollut hänelle oikea paikka ja tahtoi oikeasti auttaa, eikä vain heitellyt vitsejä tai kertonut faktoja siitä miten kaikki kuolisvat jos keskittyminen herpautuisi hetkeksikin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.05.2019
16:29
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai ei kuulostanut kauhean vakuuttuneelta, kun hän pyysi anteeksi, että kehtasi epäillä Cainen tietämystä omista taidoistaan. No Dakarai vaikutti kyllä olevan aika hukassa itse ja hän oli aika monta kertaa jo luullut tietävänsä asioita, joista ei ollut yhtään perillä, joten ehkä hän siksi oletti, että kaikki olivat yhtä kujalla itsensä suhteen. Seuraava, joka oli ihan hukassa itsensä suhteen, oli prinsessa Marcella. Hän kyllä oli ollut ihan hukassa alusta lähtien, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että prinsessa pyörtyisi kohta uudestaan. Apu tuli hiukan odottamattomalta taholta, kun Nierdalesin hienohattumies, eli Avalon, tuli tarjoamaan sitä. Taisi olla neitojen pulasta auttaminen tälle aika sydäntä lähellä oleva asia, ei että siinä välttämättä mitään väärää olisi. Tämä lupasi auttaa rukoilemaan suojelusta prinsessalle tämän Jumalalta ja Caine ihmetteli jo, että luuliko mies oikeasti, että tuollainen mitään auttaisi? No ilmeisesti se apu kuitenkin kelpasi. Mies tarjosi hengellistä apuaan myös muille, jos sitä tarvittiin. No Caine ei kyllä tarvinnut, eikä uskonut, että Avalon Caenezhin henkiin saisi edes mitään yhteyttä, koska eihän heihin saaneet kuin shamaanit yhteyden. Ja jos tämä oli oikea ratkaisu, henget kyllä suojelisivat Cainea joka tapauksessa. ”Joko me ollaan valmiita ja joko voidaan mennä?” Caine kysyi, kun rukoilu kesti tuskastuttavan kauan ja tässä oltiin jo Dorianin ja muiden mieliksi odoteltu ihan riittävästi. Ei Cainea oltu luotu odottelemaan ja Viramiriin oli toivottoman pitkä matka vielä, jos portista edes selvittäisiin. Ja miksi ei selvittäisi, olihan heillä niin loistava suunnitelma sen varalle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.05.2019
20:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi pysyi rauhallisena ja hiljaa matkan ajan, eihän hänellä oikeastaan mitään erityistä sanottavaa ollut kun oli tehtävänsä tehnyt. Nierdalesilainen tiesi, mitä Akinyi oli tälle neuvonut, ja osaisi varmasti kysyä jos siinä oli epäselvyyttä. Sen sijaan Marcella voisi olla hieman ongelmallisempi tapaus tässä, jos menisi täysin paniikkiin. Uskottavaahan se olisi, mutta mieluummin olisi hyvä, että prinsessa kuitenkin pystyisi pitämään edes jotenkin vielä itsensä kasassa. Urumiyan prinsessa ja se samainen nierdalesilainen yrittivät tehdä parhaansa tämän rauhoittelemiseksi, mutta tiedä sitten kuinka hyvin tehosi. Caenezhin prinssi taas oli jo kovasti lähdössä, ja myös muukin porukka oli valmiita liikkumaan. ”Teidän korkeutenne, jos tunnette olevanne nyt valmis, niin meidän olisi hyvä lähteä liikkeelle”, Akinyi yritti hieman patistaa. Eivät he täällä metsässäkään voisi ikuisuuksiin vain odottaa kaikkien rauhoittumista, tai muuten he selviäisivät nopeammin irrottelemalla kivet muurista käsin yksi kerrallaan. Urumiyan prinsessa yritti vielä hymyillä myös Marcellalle rohkaisevasti, joten kai se olisi sitten Marcellan myöntymisen jälkeen lähdettävä heti, ennen kuin seuraava keksisi alkaa hermoilemaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.05.2019
02:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Lopulta muut alkoivat tulla kärsimättömiksi ja Caine tahtoi kovin jo matkaan. Akinyikin huomautti, että jos Marcella oli valmis, niin voitaisiin varmaan lähteä. ”Aivan, lähdetään vain…” Marcella sanoi, vaikkei ollutkaan ihan varma siitä, oliko kauheasti valmiimpi hommaan. Tai siis, kunhan Marcellaa auttanut mies saisi tehtyä sen loitsunsa muurin varalle, eikö heidän sitä pitänyt odottaa vielä ennen liikkeelle lähtöä? Marcella piilotti Akinyilta saamansa veitsen vielä paremmin viittansa alle ja paransi otetta Freyjan ohjaksista ja yritti parhaansa mukaan olla ajattelematta, mitä kaikkea kamalaa voisi tapahtua tässäkin tehtävässä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 27.05.2019
19:02
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Kaikki alkoivat olla vihdoin valmiita, kunnes Calder muisti jotain, mitä oli viime taistelussa unohtanut, ja joka oli maksaa hänelle kalliisti. ”Cin, et karkaa ainakaan vielä minnekään”, prinssi tokaisi, tullen jälleen lähelle miestä. Hänellä oli edelleen viinileili toisessa kädessään, mutta onnistui kuin onnistuikin ohjaamaan Rayen varkaan vierelle. Prinssi tarttui Laucianin viitan kaulukseen, vetäen tätä hetkeksi lähemmäksi, ja muiskautti miestä poskelle(?). Kyllä hän olisi enemmänkin voinut tehdä, mutta oli jo oppinut, että Laucian oli liian ketterä prinssille, jos tämä yrittäisi liikaa. ”Tällä kertaa en halua olla ensimmäisenä puolikuollut kun päästään muurin toiselle puolelle”, prinssi totesi virnuillen. Hän ei ollut ikinä kärsinyt korttipeleissä tai taisteluissa, jos hän vain sai lainata Laucianin onnea tällä tavoin pikkuisen. ”...Ja tuosta on apua... miten?” Skyler kysyi lyhyen matkan päästä, sen näköisenä että olisi halunnut sanoa jotain aivan muuta, mutta hillitsi kuitenkin itsensä. ”Usko pois, siitä on”, Calder vastasi, urumiyalaisen pudistellessa päätään epäuskoisena. ”Mutta onni on jo jaettu, ei siitä sinulle enää riitä”, prinssi jatkoi virnuillen, ja päästi Laucianista irti. ”En taida haluta teidän kummankaan onneanne, kiitos paljon”, Skyler tokaisi takaisin, ja käänsi katseensa menosuuntaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.05.2019
00:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Marcella-neiti kiitti Avalonia, ja näytti voivan vähän paremmin ulkoisestikin. Kiitosten jälkeen Avalon hyvästeli prinsessan, ja palasi sitten prinssinsä rinnalle, painaen hatun takaisin päähänsä. "Jos kerran kaikki ovat nyt valmiita lähtemään, lienee minun vuoroni tehdä taikani. Mihin kohti muuria haluatte minun iskevän? Olisko tuonne noin hyvä?" Avalon kysyi, katsoen Dorian-herran puoleen, olettaen tämän antavan hänelle kohteen. Saatuaan maalitaulunsa (?) Avalon alkoi piirtää riimuja ilmaan, jotka jäivät siihen leijumaan hohtaen himmeästi. Saatuaan riimut piirrettyä, hän luki ne vielä kerran läpi, varmistaen, että ei ollut tehnyt virheitä, keräten samalla magiaansa kasaan. Käteen tatuoidut riimut kirkastuivat hitaasti niissä virtaavan magian mukaan. "Noin, syteen tai saveen", Avalon sanoi ja napsautti sormiaan. Riimut katosivat napsautuksen jälkeen, ja kädessä olevat riimut tummuivat lepotilaansa. Joitakin sekunteja napsautuksen jälkeen, muurilta kaikui kovaääninen rysähdys. Nyt vain oli rukoiltava, että se oli tarpeeksi harhauttamaan vihollisia porttiryhmän tieltä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.05.2019
00:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Calder tuli jostain Laucianin vierelle, ja varas vilkaisi kysyvästi prinssiä. Sitten riuhdottiin jo viitan kauluksesta lähelle, ja suukotettiin poskelle. Päästyään irti ja takaisin tasapainoon hevosensa selässä, Laucian pyyhki poskeaan kämmenselällään. "En edelleenkään usko, että olisin mikään onnenkalu, vaikka kuinka suukottelisit. Sattumaa vaan että sillon menee hyvin. Katsoisit vaan välillä ympärillesi etkä riehuisi kuin mielipuoli. Minun niin sanottu onneni on ihan puhtaasti omaa taitoani", Laucian nurisi. Skylerin kommentteihin Laucian ei reagoinut, ei hänellä oikein ollut mitään sanottavaa siihen. Sitten Nierdalesin maagi pasautti muuriin loitsunsa. Aika panna menoksi siis. Laucian lähti muun harhautusryhmän(?) mukana kohti porttia.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.05.2019
17:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Kun Farran melkein jo reipastui, Caine meni juoruilemaan hänen ensimmäisistä turnajaisistaan, jotka eivät menneet ihan nappiin. Dorian ei olisi välittänyt muistaa koko asiaa, hän ei vieläkään tiennyt, missä välissä Farran ja Caine onnistuivat karkaamaan häneltä ja kyllä sai taas hävetä niiden kahden takia. Farran alkoi murjottaa, kun Caine oli oma itsensä ja puhui mitä sylki suuhun toi. Luulisi Farranin jo tottuneen siihen. No siinäpä taas murjotti, ei Doriania yhtään haitannut, että prinssi oli hiljaa. Harvoin tämä sanoi mitään fiksua, kun avasi suunsa, joten mitä enemmän prinssi oli hiljaa, sen parempi. Muutama muukin voisi ottaa mallia. Sitten Farranin ylpeä astoirwenilainen heräsi sen verran, että murjotus jäi taka-alalle, koska hänen oli aivan pakko päästä kertomaan mielipiteensä hevosvarkaista. Dorian leikki, ettei kuullut. Onneksi porukan varas puhui itse sen verran itsevarmaan sävyyn omasta mahtavuudestaan välttää hirttoköydet, että ehkä hän ei pahastunut, kun kaikki joukolla kertoivat, mitä tälle mahdollisesti kävisi missäkin kuningaskunnassa vieraillessaan.

Lopulta oltiin ilmeisen valmiita lopettamaan turhat löpinät ja jatkamaan matkaa ja suunnitelmaa. Paitsi että Dorian odotti taas ihmettä sen suhteen, koska sitä ennen prinsessa Marcellan piti saada rukoilla… varmaan, jotta jumala ottaisi kiinni, jos tyttö pyörtyisi ja putoaisi ratsunsa selästä kesken tehtävän. Ei pitäisi aliarvioida tämän porukan viivyttelytaitoja, ne olivat aivan omaa luokkaansa. Ja koska tässä ei ollut vielä tarpeeksi typeryyttä, niin prinssi Calder koki tarpeelliseksi mennä pussailemaan varkaansa kanssa ennen eroa. No ehkä kävisi köpelösti, kai heidän piti saada varmuuden vuoksi hyvästellä toisensa kunnolla. Dorian ei jaksanut edes yrittää ymmärtää, mikä tätä porukkaa vaivasi. Vaikka Farranissakin kestämistä oli, niin sentään hän ei ollut tuollainen. Lopulta pappi sai messuttua ja muisti, että hänellä oli hiukan tärkeämpiäkin töitä. Sitten hän kysyi, mihin kohtaa muuria hän voisi tehdä sen mitä nyt oli tekemässä. Pitikö Dorianin kertoa joka asia erikseen? Dorian antoi siunauksensa tämän ehdotukselle, se oli tarpeeksi kaukana heidän nykyisestä sijainnistaan ja tarpeeksi lähellä metsää, jossa heidän uskottiin olevan. Sitten mies alkoi noitua ja Dorian oli aika varma, ettei tuosta mitään tulisi ja katsoi hiukan epäillen sinne suuntaan muuria, jota mies yritti räjäytellä. Avalon kuitenkin onnistui siinä mitä teki ja kauempaa muuria kuului pian räjähdys. Tällä kertaa Caine ei ehtinyt karata ensiksi, koska vorolla oli kovempi kiire pois ikävää surevan prinssinsä luota. ”Vihdoin! Mennään sisko, ennen kuin Laucian hoitelee kaiken yksin!” Caine sanoi ja lähti voron perään. Gerosilaisetkin lähtivät perässä, joskaan prinsessa ei ollut aivan yhtä innoissaan. Parantajamaagikin oli tällä kertaa paremmin hereillä, eikä jäänyt heti alkuun porukasta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 28.05.2019
18:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Prinssi Cainella oli taas vaihteeksi hervoton kiire päästä liikkeelle, kun taas toisilla ei. Nimittäin prinsessa Marcella oli seuraavaksi rukousta vailla. Avalon lupautui rukoilla prinsessalle kaiketi voimia tehtävän suorittamiseen ja niin edelleen ja niin edelleen. Deoran mielestä tässä oli odoteltu jo ihan tarpeeksi kauan eli jos vielä tämän aamun tai edes päivän aikana heidän pitäisi päästä porteillekin asti, niin tätä menoa se taitaisi olla haave. Mutta kun rukous oli suoritettu, niin eihän siinä vielä kaikki, koska seuraavaksi prinssi Calder, joka ei halunnut tulla kutsutuksi prinssinä, koki mahdotonta ja pakottavaa tarvetta mennä pussailemaan Laucianin kanssa hyvästiksi väkisin. No siitähän riemu repesi Laucianin puolelta ja Skyler pohti, että mitä moinen pusu auttaisi asiaa. Tuskin mitään, mutta eipä se Deoraa kiinnostanut. Häntä lähinnä olisi kiinnostanut jo päästä matkaan.

Viimein se kuitenkin tapahtui... tai ainakin melkein, mutta ensin Avalon alkoi loitsimaan hämyliloitsujaan ja hetken päästä muurilla posahti. Prinssi Dakarai näytti siinä kohdassa hieman toivottomalta kaiketi muurin vuoksi, kun siinä meni taas yksi muuri... tai osin ainakin... yhdestä kohdasta siis, mutta minkäs he sille mahtoivat, että Dehrah oli yksi helvetin muuri. "Muuri raukat... Eivät ne mitään ole tehneet... Emmekö voisi keksiä jotain muitakin ratkaisuja välillä kun vain muurien tuhoamisen? Kamala jälleenrakentamisen vaiva..." Dakarai nurisi, mutta voi voi. Ei voinut mitään ja ei hän niitä itse joutuisi kuitenkaan rakentamaan. Tämän jälkeen he pääsivät vihdoin kuitenkin miettimään lähtöä, mutta tällä kertaa Laucianille tuli jo kiire ennen kuin muut kerkesivät matkaankaan. Tämän jälkeen Prinssi Cainella oli jälleen kiire kaiketi voittaa Laucian, mutta sama se, kun vihdoin pääsi matkaan. Deora kannusti hevostaan matkaan ja katsoi, että Skylerkin pääsisi matkaan(?) ja sitten olikin enää matka portille hämäämään vartijoita. Deora toivoi myöskin, että hämäyksen hämäys eli muurin räjäyttäminen olisi ollut tarpeeksi hämäävää, ettei portilla sitten olisi älytöntä joukkoa vastassa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.05.2019
18:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Kun tässä oltiin vihdoin valmiita lähtemään, Skyler tunsi jännityksen taas kohoavan. Prinsessa kuitenkin päätti, ettei rukoukset häntä tässä tilanteessa auttaisi, kun ei Urumiyan uskonnossa edes ollut varsinaista jumalaa. Lisäksi Calder touhusi omia kummallisia vitsejään, mutta eipä se tältä mitenkään uutta ollut. Ehkä parempi, kun prinsessa ei kiinnittäisi tähän sen suurempaa huomiota, säästäisi ainakin hänen omaa mielenterveyttään.

Lopultakin kuitenkin päästiin liikkeelle, ja Skyler lähti heti siskonsa perään, vilkuillen samalla portille, kun piti toista silmällä. Hän silmäili myös, että kaikki muutkin pysyivät mukana, ja kaikki näytti menevän kuten pitikin. ”Tullaan”, Skyler vastasi siskolleen, pysytellen tämän lähellä. Lähempänä prinsessa huomasi portilla liikettä, jossa muutama vartija katsoi heidän suuntaansa, ilmeisesti valmiina kyselemään heiltä, minne porukka oli matkalla. Se oli nyt sitten syteen tai saveen. Täyteen varustukseen pukeutunut vihollisarmeijan vartija seisoi heidän edessään, keihäs pystyssä ja selkä suorana, odottaen että he pääsisivät tarpeeksi lähelle, ja kysymään mitä he oikein täältä hakivat.

”Mitäs porukkaa te oikein olette, ja millä asialla liikutte?” vartija kysyi, ja Skyler jäi hieman sivummalle Kaniehtiion vierelle, jättäen tilaa varkaalle ottaa paikkansa puhemiehenä. Hieman Skyleria häiritsi tapa, kuinka tarkasti vartija heitä tarkkaili, mutta se kuului kyllä tämän toimenkuvaan, joten mitään ei kai ollut tehtävissä sen asian suhteen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 29.05.2019
13:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Heidän lähestyessään porttia, Laucian veti viitan hupun päähänsä, ja alkoi teeskennellä yskivänsä tiheähköön tahtiin. Kun vartija alkoi puhuttelemaan heitä, Laucian otti paikkansa lähimpänä vartijaa. "Hyvä vartija, herra, asumme lähempänä ulointa porttia, ja heräsimme, kun ulkona oli jotain mekkalaa. Portin ympäristö oli tulessa, ja lähdimme pakoon pois alta", Laucian keskeytti puheensa teeskennellen yskänpuuskaa. "Anteeksi, savun hengittäminen vain pahensi yskääni. Haluamme päästä portin taakse pakoon sitä, mikä ikinä nyt täällä mellastaakaan tänä yönä. Olkaa armollinen herra, lapsenlapseni sai juuri tietää olevansa raskaana, ja savu ei ole hyväksi tulevalle lapselle", Laucian sanoi hetken päähänpiston mukaan, viitaten samalla Skyleriin ja Caineen päin. Toivottavasti jompi kumpi heistä osaisi ottaa kopin hänen heittämästään pallosta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.05.2019
13:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli seurannut uteliaana Avalonin loitsimista, kun tämä tuhosi Dakarain rakkaita muureja. Dakarailla oli tulla itku, kun muurit kärsivät, mutta mieluummin muuri kuin Dakarai itse. Sitten he saivat luvan lähteä ja Laucianin pirulainen ehti livistää sillä välin, kun Caine seurasi Dakarain draamaa! Joten hänen oli äkkiä kirittävä Skylerin kanssa, ettei jäisi mistään paitsi. Sisko tuli Cainen rinnalla ja hän itse oli kirinyt lähemmäs Lauciania. Marcella ja tämän maagi pysyivät hiukan taka-alalla, kuten se parantaja. Skylerin henkivartija taas pysytteli toki Skylerin lähellä ja koko porukka oli onneksi mukana. Caine vei vaivihkaa kättään tarkistamaan, että miekat olivat kunnolla piilossa, kun he lähestyivät porttia. Vartijat olivat selvästi varuillaan, kun olivat huomanneet heidän lähestyvän, mutta toistaiseksi kukaan ei selvästi pitänyt heitä uhkana. Nuolisadetta ei ainakaan vielä tuntunut olevan tulossa.

He pysähtyivät päästään tarpeeksi lähelle ja kun vartija alkoi kysellä heidän asiaansa. Caine antoi Laucianin hoitaa homman ja odotti Skylerin vierellä yrittäen samalla eläytyä rooliinsa. Laucian alkoi selittämään siitä, miten he olivat paenneet mellakkaa ja tulipaloa ja tahtoivat turvaan portin taakse. Sitten Laucian lapsenlapsi oli yhtäkkiä raskaana ja siinä kohtaa mies viittasi selvästi Cainen ja Skylerin suuntaan. No se tuli melko varoittamatta, mutta no… tällä mentiin ja he olivat jo saaneet vartijan huomion. ”Herra olkaa niin kiltti! Meillä ei ole enää mitään enkä tiedä mitä teen yksin lapseni kanssa… isoisäkin on niin sairas ja mieheni…” Caine alkoi anella yrittäen saada äänensä tärisemään muka itkusta ja loppuun hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi nyyhkyttää. Kun hän oli toipunut tekoitkustaan, hän yritti kerätä itsensä ja katsoi taas vartijaa vetoavasti. ”Olemme matkanneet koko yön ja tarvitsemme turvallisen paikan, emme voi jäädä metsään elämään kun raskauskin etenee… Lisäksi jouduimme lähtemään kiireellä, eikä meillä ole paljoa mukana ja loukkasin jalkani matkalla… Voisitteko mitenkään auttaa meitä?” Caine pyysi vielä niin surkealla äänellä kuin pystyi silmistään olemattomia kyyneleitä kuivaten. Samalla hän ojensi hieman mukamas kipeää jalkaansa, jota Skylerin mekon helma ei juuri peittänyt.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  32  33  34  35  36  37  38  39  40  41  42  43  44  45  46  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com