Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  47  48  49  50  51  52  53  54  55  56  57  58  59  60  61  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 13.08.2019
20:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

NAthanaëlin paikka löytyi prinsessa Marcellan vierestä ja Cainea vastapäätä. Toisella puolella vieressä istui Deora, ja Avalon oli Cainen vieressä. Prinssi odotti innokkaana ruokaa, viimeinkin saisi jotain kunnollista syötävää. Kyllähän heidän metsäruokansakin oli ravitsevaa, mutta ei se koskaan maultaan hovin ruualle pärjäisi. Nathanaël alkoikin syömään ruokaa hyvällä ruokahalulla, kunnes Caine aloitti keskustelun. "Ette te tietenkään häiritse, teidän kuninkaallinen korkeutenne", Nathanaël vastasi, pysähtyen hetkeksi miettimään, miten Cainea pitäisi puhutella. Oliko tämä nyt Caine vai Kani? Onneksi oli tälläinen kiertotermi. "Rannikolla, jonka lähellä meidän linnamme sijaitsee, syömme enimmäkseen kalaa. Sisämaahan päin mennessä painotus siirtyy enemmän lihaan. Jos muistamme oikein oppitunneiltamme, syömme paljon enemmän vihanneksia ja kasviksia Dehrahiin verrattuna. Jälkiruuaksi hovi rakastaa kakkuja ja piirakoita. Kansamme syö vähän yksinkertaisempia piirakoita. Mausteina käytämme enimmäkseen yrttejä ja muita miedompia mausteita verrattuna tämän hetkiseen ruokalajiin", Nathanaël selitti Cainelle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.08.2019
00:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine tajusi heti mokanneensa, kun toinen prinssi vastasi vähän liioitellun muodollisesti, ettei Caine häirinnyt häntä. Hän oli itse jättänyt puhuttelut pois, koska ei edelleenkään muistanut prinssin nimeä, eikä kehdannut kysyä sitä. Hän toivoi, että joku mainitsisi sen taas mahdollisimman pian. Tai jos ei, ehkä hän kysyisi salaa Avalonilta. Mutta kyllä se kieltämättä hienolta kuulosti, kun hänestä käytettiin nimitystä ”teidän kuninkaallinen korkeutenne”, koska ei häntä kukaan kotopuolessa niin puhutellut. Prinssi oli yleisin puhuttelumuoto. Virallista nimitystä käytettiin vain erittäin virallisissa tilaisuuksissa, koska… no ei hän näyttänyt miltään sotapäälliköltä eikä hän juuri edes saanut olla osallistumassa missään tärkeissä asioissa.

Caine toipui kuitenkin äkillisestä ylemmyyden tunteesta, kun hän sai kysymykseensä vastauksen. Eli rannikolla ruoka oli kalapainoista ja sisämaassa syötiin enemmän lihaa. No sama Caenezhissakin, etelässä syötiin enemmän kalaa, koska siellä oli järvi mistä kalastaa. Mutta ilmeisesti Nierdalesissa syötiin enemmän vihanneksia kuin Dehrahissa. Jälkiruuista yleisimmät olivat kakut ja piirakat, mikä kuulosti hyvältä. Caenezhissa ei juuri jälkiruokia edes harrastettu, mikä oli sääli. Ja ilmeisesti mausteet olivat miedompia mitä Dehrahissa käytettiin. Caine vilkaisi lautasella olevaa epämääräistä ruokaa, johon hän ei ollut vielä uskaltanut koskea. Hän ei ollut ihan varma, mitä se edes oli. Näytti hiukan kalalta, muttei kuitenkaan. Hän oli toistaiseksi aloittanut leivällä, koska siitä hän tiesi, mitä se oli. ”Mutta ilmeisesti yhteistäkin on aika paljon… tiedätkö… tiedättekö mitä nämä merihirviönpoikaset ovat ja uskaltaako niitä maistaa?” Caine kysyi tökkien lusikalla epäilyttävän näköistä annostaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 14.08.2019
11:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi ei ehkä ollut odottanut Avalonin jatkavan aikaisempaa keskustelua, mutta miehen puhutellessa häntä nainen kääntyi tämän puoleen. ”Ei haittaa, keskustelen aiheesta varsin mielelläni, mikäli teitä kiinnostaa”, hän vastasi. Toinen oli kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Akinyi ei käyttänyt kuin jalokiviä, ja kyselikin seuraavaksi, eikö tavallinen kivenmurikka toimisi. ”Teoriassa toimisi kyllä, mutta tavalliset pikkukivet, joita voi vain poimia maasta, ovat hyvin hankalia käyttää. Ne eivät johda magiaa läheskään yhtä hyvin, ja ovat ominaisuuksiltaan usein varsin yksinkertaisia. Kivimagian harjoitteluun ne toimivat kyllä paremman puutteessa erinomaisesti, mutta lopputulos ei juuri ole vaivan arvoista, mikäli haluaa oikeasti hyödyllisiä tuloksia aikaiseksi. Jalokivet sen sijaan ovat paljon monikäyttöisempiä, ja niiden ominaisuudet vaihtelevat enemmän. Tokikaan en voi varmaksi kertoa jokaisen kiven ominaisuuksista tarkasti, mikäli en itse ole tutkinut niitä etukäteen, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että mitä harvinaisempi kivi on kyseessä, sitä paremmin se toimii, ja ominaisuudet ovat paljon hyödyllisempiä. Toivoisin tälläkin matkalla saavani laajennettua omaa varastoani tilaisuuden tullen”, Akinyi selitti. Hän innostui helposti magiasta puhuessaan, vaikka tämän neutraaleista kasvoista tai eleiden puutteesta ei voinut sitä mitenkään arvata. Nytkin nainen selosti kuin opettaja toiselle maagille kivistä, mutta tämä tosin oli itse ilmaissut kiinnostuksensa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 14.08.2019
14:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Caine ei uskaltanut maistaa ruokaansa, kun ei tiennyt, mitä katkaravut ovat. "Ette ole koskaan maistaneet katkarapua? Aivan, ette asu lähellä merta, josta niitä saisi. Ne ovat kyllä täysin syötäviä", Nathanaël vastasi. Ja ihan vakuudeksi sanoistaan, hän laittoi yhden katkaravuistaan suuhunsa. Pureskeltuaan ja nielaistuaan hän siemaisi vähän marjamehuaan hillitäkseen chilin polttoa, joka tosiaan oli hieman enemmän, kuin mihin hän oli tottunut. Ei onneksi kuitenkaan siinä määrin, että se olisi syömistä haitannut, kunhan vain söi rauhallista tahtia. Ei sillä, että Nathanaël nyt olisi muutenkaan alkanut ahmimaan. "Onkohan teidän valtiossanne jotain ruokaa, jota me emme löydä näin etelässä?" Nathanaël kysyi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 14.08.2019
15:12
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kaikki olivat löytäneet omat paikkansa ja Dakarai istui pöydän toisessa päässä. Johtaja puolestaan istui toisessa päässä, Dakaraita vastapäätä ja toisella sivullaan johtajalla oli seuranaan vaimonsa ja toisella lapsensa. Dakarain vierustoverit olivat Skyler ja Calder. Mutta ruokailu alkoi jokatapauksessa alkuruualla, mikä tietenkin oli olettavaa. Alkuruuaksi oli hyvin perinteinen Dehrahissa käytetty alkupala eli katkarapuja chilillä ja limettiaiolilla. Juomaakin oli tarjolla, totta kai, eli perinteisesti punaviiniä ja yleensä rinnalla jotain muutakin viiniä. Lisäksi oli olutta, jos viini ei maistunut ja sitten oli myös alkoholiton versio eli marjamehua ja vettä. Dakarai oli alkupalojen ajaksi tyytynyt vain veteen. Mutta tosiaan... kaikki saivat myöskin ruokansa, jolloin johtaja avasi ruokailun ja toivotti hyvää ruokahalua kaikille, minkä jälkeen alkoi syöminen ja kevyt puheensorina. Dakarai tyytyi jälleen lähinnä ainakin aluksi sivusta seuraajaksi, mutta ei voinut olla kiinnittämättä huomiotaan johtajaan, joka oli kiinnittänyt selvästi huomiotaan Caineen. Syy siihen oli mitä ilmeisemmin se, ettei Caine ollut enää niin sanottu Kani vaan oma itsensä eli Caine, mikä tarkoitti sukupuolenvaihdosta, jota johtaja ei kuitenkaan tajunnut. Sen sijaan mies katsoi Cainea hieman epäilevänoloisesti, koska Dehrahissa ei ollut hyvä juttu pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Dakaraista se oli typerää, koska jos voisi, niin kyllä Dakaraikin voisi mielellään pitää jotain kaunista mekkoa päällään, koska piti mekkoja kauniina - toki vain omaa silmiäänsä miellyttäviä mekkoja - joten voisi ihan hyvin pukeutua itsekin sellaiseen. Se ei kuitenkaan Dehrahissa onnistunut, joten silloin oli tyytyminen miehille tarkoitettuihin vaatteisiin. Onneksi niistäkin sai kauniita, jos löysi vaan osaavan ompelijan. Dakarai seurasi kuitenkin johtajan katsetta, joka kierteli aina välillä muissakin pöydän ympärillä olijoissa ja välistä tämä puhui jotain vaimolleen ja katsoi välistä taas Cainea ja söi välissä ja oli seuraavaksi, kun mitään ei muka edes epäilisi ja rupatteli vaan mukavia. Dakarai oli kuitenkin varma, että johtaja halusi selvästi ottaa asiaa esille, mutta ei toisaalta kuitenkaan vaan ollut viitsinyt, mutta no... olisihan se ollut toki epäkohteliasta, vaikka eipä sekään kovinkaan kohteliasta ollut vaan tökkiä ruokaa ja olla maistamatta sitä, mutta kuitenkin. Dakarai jatkoi joka tapauksessa omaa ruokailuaan miettien kuitenkin, että pitäisiköhän hänenkin yrittää jutella jotain vierustovereilleen. Toisaalta Calder oli Calder ja hänelle Dakarai ei juuri välittänyt jutella muutenkaan. Sitten oli Skyler, mutta Dakarai ei ollut varma, mistä voisi jutella prinsessan kanssa. Hän oli niin huono keksimään aiheita, varsinkin kun oli viettänyt suurimman osan elämästään sisaruksiensa kanssa eristyksessä ylihuolehtivien vanhempien kanssa, joten ulkopuolisiin ei juuri ollut mahdollisuutta saada kontaktia, saati jutella heidän kanssaan. Joten nyt aiheiden keksiminen tyhjästä oli kovin vaikeaa Dakaraille.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 14.08.2019
15:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Peli oli tosiaan loppunut ja prinssi Nyrpeä oli sen lopulta voittanut, mutta se oli vain houkan tuuria. Pian sen jälkeen joku palvelija tuli noutamaan heidät ruokalaisusaliin, jossa tosin oli ennaltamäärätyt paikat. Ei siinä sitten muuta kuin etsimään ja lopulta Rauf löysi oman paikkansa, joka lopulta löytyi jonkun hyvin ärsyttävän näköisen räkänokkakakaran ja Laucianin välistä. Sentään Laucian oli edes päätynyt lähelle. Calder oli sen sijaan joutunut prinssi Nyrpeän ja prinssi Turhakkeen väliin ja Rauf otti osaa kyseisen asian tähden. Muutkin löysivät paikkansa ja sen jälkeen ruokaa alettiin rahtaamaan pöytään ja samalla juomatarjoilukin alkoi. Rauf halusi mieluummin olutta, mutta päätti, että aikoisi testata myös viiniä nyt, kun ilmaiseksi sai, mutta sen hän päätti jättää pääruokaan. Alkupalat kuitenkin olivat äyriäisiä helvetillisillä mausteilla ja selvästi jollain kananmunan osalla, koska Rauf ei voinut sietää kananmunaa. Se haisi jo sen verran vastenmieliseltä ja maku oli vielä kamalampi. Äyriäiset eivät myöskään olleet juhlanaihe, joten Rauf toivoi, että pääruoka olisi sitten sitäkin parempi, koska alkupaloissa ei juuri ollut mitään syömistä. Onneksi tarjolla oli kuitenkin leipää.

Tosin seuraavaksi Rauf kiinnitti huomiotaan siihen vieressään istuvaan räkänokkaan, joka toljotti Raufia silmät suurina ja välistä Raufin lautasta. "Etkö aio syödä noita?" lapsi kysyi osoittaen Raufin lautasta edelleenkin silmät suurina kiiluen. "Nefertum... Ei noin käyttäydytä pöydässä", johtaja yritti jotenkin mukamas vaivihkaa ojentaa kakaraansa. Mutta oli siinäkin nimi... "Anteeksi, isä", kakara vaikeroi siihen ja isipappa oli taas yhtä hymyä, kunnes kiinnitti huomiotaan ihan jonnekin muualle. Hieman katsottuaan tilannetta, Rauf tajusi, mitä johtaja oikein katsoi tai ketä. Hänen huomionsa oli kiinnittänyt selvästi Caine, jonka oli aivan alussa tavannut Kanina, joten sukupuolenvaihdos oli varmasti huomiotaherättävä ele. Sitä johtaja taisi seuraavaksi supattaa vaimonsakin kanssa ja vaimo vilkaisi nopeasti Cainen suuntaan, muttei kuitenkaan nähnyt asiassa ongelmaa. Hän ei varmaan ollut nähnyt Cainen Kani-vaihetta, mutta eipä Raufkaan ollut koskaan yhtä harakan näköistä akkaa. Ilmankos kakarakin oli noin ruman näköinen. Ja siitä lapsesta puheenollen, tämä toljotti jälleen Raufia, mutta käänsi katsettaan pian vastapäätä olevaan äitiinsä. "Äiti, miksi tolla miehellä on eripari silmät?" lapsi kysyi kovaan ääneen. "Nefertum... Ei ole kovinkaan soveliasta puhua toisesta ihmisestä tuolla tavalla", räkänokan äiti puolestaan yritti ojentaa lastaan. "Olen kovin pahoillani lapseni puolesta. Hän on hieman suulas ja innostuu herkästi", johtaja yritti pahoitella seuraavaksi, kun oli taas saanut huomiotaan Cainesta toisaalle. "Mitäpä tuosta... En loukkaantunut... ainakaan verisesti", Rauf mutisi loppuun. "Mitä niin? En saanut selvää loppuosasta" johtaja kysyi kuitenkin. "Ei mitään, sanoin vaan, että ompa hyvää ruokaa", Rauf korjasi, vaikka olikin vain maistanut hieman yhtä katkarapua ja muuten vetänyt leipää ja olutta. Sentään leipä ja olut oli hyvää. "Miten voit tietää, kun et ole edes maistanut ruokaasi?" se räkänokka kuitenkin kyseli jo seuraavaksi Raufilta. Miten tuo kakara hiljennetään?!

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 14.08.2019
16:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Istuttuaan paikalleen, Laucian asetteli kävelykeppinsä varovasti nojaamaan tuoliinsa, yrittäen asettaa sen niin, ettei se olisi kenenkään tiellä. Laucian katsoi hieman kummissaan ruokaa. Tälläistäkö ylimistö söi? No ei kumma, että Calder karkaili ulos palatsista, että saisi kunnon ruokaa. Hetken ruokaa ihmeteltyään, Laucian maistoi sitä. Ei se yllättäen maistunut pahalta. Laucian keskittyi aluksi lähinnä syömiseen, ei hän muille vierustovereille haluaisi puhua, ja Raufilla oli jo omat "huvit" menossa tämän vieressä olevan kakaran kanssa. Nuoli väistetty ottamalla Elin sukunimi omaksi tälle matkalle selkeästi, niin ei joutunut ihan noiden kakaroiden viereen. Jonkun ajan päästä Laucianin huomio kiinnittyi siihen, että Avalon ja Akinyi puhuivat jalokivistä. Ja neiti haluaisi laajentaa varastojaan? Aijai, tässähän olisi loistava bisnestilaisuus, jos nainen ei olisi täysin jäykkä oman moraalisen kompassinsa suhteen. Pitäisikö hänen tarjota osaamistaan? Tosin Chathan pirulainen oli vähän liian lähellä, sekin voisi hermostua, jos hän tarjoaisi varastelevansa hänen valtiossaan. Ehkä myöhemmin, jos hän saisi Akinyin kahden kesken, hän voisi tunnustella vesiä...

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.08.2019
17:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Nierdalesin prinssi ihmetteli sitä, ettei Caine ollut ikinä syönyt katkarapuja. Siis mitä oli? Tosin tämä tajusi sitten, ettei Caine ollut tottunut mereneläviin, koska Caenezh ei sijainnut meren lähellä ja järvi ei nyt ihan ajanut samaa asiaa. Mutta kyllä ruoka oli ihan syötävää eikä koristeeksi siihen tarjoiltu. Sitten prinssi pohti, olikohan Caenezhissa jotain ruokaa, mihin hän ei olisi tottunut. ”hmm… en ole ihan varma. Pohjoisessa syödään pitkälti lihaa, vesistöjen lähellä ja kesäaikaan toki enemmän myös kalaa, kun sitä on saatavilla. Kasviksiakin sen mukaan mitä niitä minäkin vuonna on saatavilla ja sieniruokia on paljon… Oletteko ikinä syöneet karhunlihaa? Se on ehkä sellainen, mitä vain meillä päin yleensä syödään.” Caine pohti, mutta ei ollut varma oliko samanlaisia ruokia myös muualla, varmaan vain erilailla valmistettuna.

Hän odotti kuitenkin, kun toinen prinssi maistoi ensin katkarapujaan ja kun oli varma, ettei tämä kuolisi siihen, uskalsi maistaa itsekin. Se oli iso virhe. Hän ei ollut ottanut paljoa, mutta saman tien tunsi kamalaa poltetta suussaan ja hänen teki mieli sylkeä ruoka takaisin lautaselle. Mutta koska se olisi ollut katastrofaalinen etikettivirhe, hän pakotti itsensä nielaisemaan ja sitten se kammotus poltti kurkussakin. Hän tarttui mehupikariin ja joi lasin saman tien tyhjäksi, mutta se auttoi vain hetken. Hän nappasi hädissään vesikannun ja kaatoi lasiin ja sai juoda monta lasillista ennen kuin hiukan helpotti. ”Oletko ihan varma, että tätä voi syödä? Melkein kuolin…” Hän kysyi järkyttyneenä siitä, että joku oikeasti söi tällaista. Caine kuivasi silmiään, koska ruoka oli niin kamalaa, että itketti. Nyt hän ymmärsi, miksi hänelle oli väitetty, että Dehrahissa ruoka oli myrkyllistä, koska tämä oli kamalaa. Miten hän selviäisi täällä hengissä jos kaikki ruoka olisi tätä laatua? No onneksi leipä oli syömäkelpoista.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 14.08.2019
19:03
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Ruoka tuli sitten eteen, mikä oli ihan mukavaa. Sieltä täältä alkoi pikkuhiljaa kuulua keskustelun ääniä, mutta Calder ei jaksanut välittää. Farranin kanssa hän oli juuri huomannut eronsa, eikä uskonut, että Dakarainkaan kanssa juttu luistaisi yhtään sen paremmin. Vastapäätä prinssiä taas istui Skyler, jonka kanssa hän olisi ehkä voinut heittääkin jotain loukkauksia toisilleen, mutta sitä ei kuitenkaan olisi tässä seurassa katsottu hyvällä. Lisäksi Skyler oli liiankin tiukasti rakastunut nykyiseen kunnon prinsessan rooliinsa, eikä ruokapöytä ehkä olisi paras paikka alkaa testailemaan toisen hermoja. Lopulta ainoaksi seuraksi hänelle taisi jäädä Sphintus, joka tarkkaili ympärilleen täydessä ruokapöydässä. Tutut ihmiset olivat kaukana, joten käärme oli siitäkin syystä tiukemmin isännässään kiinni kuin yleensä.

Itse ruuasta Calderilla ei ollut suuremmin valitusta. Kyllä sitä söi, vaikka prinssi oli tottunut tulisempaan. Myöskään viini ei ollut läheskään yhtä väkevää, kuin mitä kotona, mutta meni alas kaiken muunkin mukana. Tosin saattoi olla hyvin myöskin niin asian laita, että prinssi vain itse nautti kaikista väkevimmistä mauista. Chilit sun muut menivät helposti raakanakin alas ilman sen suurempia ongelmia. Tiedä sitten mitä mieltä muut olivat, mutta se ei prinssiä kiinnostanut yhtään sen enempää kuin muiden kanssa sosialisointikaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 14.08.2019
19:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Ei mennyt hyvin, ei todellakaan. Skyler tunnisti jo hajusta, että kyseessä oli jotain mereneläviä, joten niitä hän ei saisi alas vaikka mitä yrittäisi. Onneksi pöydässä oli sentään leipää, mutta ei sitäkään nyt voisi syödä mahdottomia määriä. Ainoa keino olisi ehkä yrittää huijata, että hän olisi liian keskittynyt keskuteluun, jotta muistaisi syödä. Kenties hän voisi samalla yrittää tutustua myös paremmin joko Marcellaan tai Dakaraihin, jotka olivat häntä lähimpänä. Dakaraihin olisi hyvä yrittää saada hyvät välit, varsinkin nyt kun oltiin Dehrahissa, mutta hän yöpyi Marcellan kanssa samassa huoneessa. Siksi prinsessa kääntyi lopulta Marcellan puoleen, mutta saisi Dakaraikin ottaa osaa keskuteluun, jos halusi. ”Anteeksi, prinsessa Marcella, mietin sitä huomista ostosreissua... Olen pahoillani, että vaivaan teitä näin, mutta en ole kovin tottunut mekkoihin ja... Pohdin että en kai ole kovin röyhkeä, kun näin pyydän apuanne? Vaikutatte selvästi tietävän aiheesta paljon enemmän kuin minä, joten olisin kiitollinen mistä tahansa neuvoista, mitä voisitte jakaa”, Skyler aloitti hieman epävarmasti. Hän ei edes ollut täysin varma, miten oli onnistunut kävelemään portaita astumatta helman päälle. Jo mekossa kävely tuntui niin erilaiselta, kuin hänen jalkojensa ympärillä olisi joku nätistä kankaasta tehty ansa. Ehkä hän ei ruokapöydässä kehtaisi kysyä kaikkien läsnäollessa, mutta myöhemmin hänen olisi pakko. Miten ihmeessä nilkkapituisessa mekossa oli tarkoitus kävellä!?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.08.2019
21:13
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcellan ateriointi alkoi melko verkalleen, koska hän ei erityisemmin pitänyt tulisesta ruuasta, joten sen nauttiminen kävi hitaanlaisesti. Sentään hän ei käyttäytynyt sen takia yhtä tahdittomasti kuin Caenezhin prinssi, mutta ei voinut barbaarilta paljoa vaatia. Prinsessa käänsi katseensa Skyleriin, kun tämä puhutteli häntä ja pahoitteli ilmeisesti häiriötä. Mutta hän pohti huomista ostosretkeä ja häntä huoletti se, että joutui vaivaamaan Marcellaa asialla, sekä se, ettei ollut tottunut mekkoihin. Se tuntui edelleen Marcellasta kovin kummalliselta, mutta olisi hänestäkin omituista joutua pukeutumaan housuihin. Ajatuskin kauhistutti. ”Älkää suotta murehtiko prinsessa Skyler, autan tässä asiassa teitä mielelläni. Myönnän, että minusta on outoa, että teidän kulttuurissanne naiset eivät ole tottuneet käyttämään mekkoja, sillä minulle se on opetettu lapsesta asti ja oikea pukeutuminen on käytöstapojen ohessa ollut se tärkein asia, mikä kuuluu hallita. ”Marcella vastasi Skylerille. ”En ole kovinkaan hyödyllinen sotaretkellä, ei minua ole koulutettu sotilaaksi. Vaikka olenkin tuleva kuningatar, ei kukaan Gerosissa oleta, että osallistuisin mihinkään vakavaan sotilaalliseen toimintaan. Jos voin edes näin olla avuksi, autan parhaani mukaan.” Marcella lisäsi, ettei Skylerin todellakaan tarvinnut kokea olevansa vaivaksi. Marcella koki koko tämän retken osalta, että hänestä oli pelkkää haittaa eikä yhtään mitään hyötyä. Sentään Skyler oli sotilas ja osasi puolustaa itseään, hän ei pärjäisi, ellei hänellä olisi Akinyita turvanaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 15.08.2019
11:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler ilahtui, kun Marcella suostui puhumaan hänelle, ettei hänen tarvinnut esittää, etteikö pitäisi ruuasta. Näin hän voisi välttyä olemasta ainakaan liian töykeä, ja samalla parantaa välejään toiseen prinsessaan. ”Se taitaa kieltämättä ehkä olla hieman erikoista, kun käsitykseni mukaan kaikissa muissa valtakunnissa naiset ovat tottuneet juuri mekkojen käyttöön. Kyllä Urumiyassakin mekkoja toki käytetään, mutta yleensä se on joko univormu tai mekko, ja suurin osa tuntemistani naisista suosii ensimmäistä”, Skyler selvensi. Hänen äitinsä käytti toisinaan, ja pikkusiskonsa jopa melko useinkin, mutta näille ne sopivatkin. Skyler oli itse aina ollut enemmän isänsä tytär, joten hänen kehonsa oli kehittynyt urheilullisemmaksi, ja mekot olivat pääosin jääneet kaapin takaosiin. Skyler ei ollut edes täysin varma, omistiko sopivia mekkoja kotonaan, niin harvoin hän oli niitä käyttänyt. Marcella tosin jatkoi, ettei olisi ollut kovin hyödyllinen sotaretkellä, koska ei ollut koulutettu sotilaaksi, vaikka olikin Gerosin tuleva kuningatar. Se taisikin olla aika yleistä muualla, ettei naisten oletettu kouluttautuvan sotilaiksi, mutta oli Marcella osoittautunut jo matkan aikana hyödyksi. ”Anteeksi, mutta mielestäni olette väärässä sen suhteen, ettettekö olisi olleet matkan aikana muutenkin hyödyksi. En ollut näkemässä sitä itse, mutta emmehän olisi edes päässeet lähtemään Gilmarin laaksosta ilman teidän apuanne. Ja ilman erillistä hyökkäysryhmää epäilen, olisimmeko päässeet edes ensimmäisen muurin ohi hengissä. Joten olette olleet minun mielestäni jo paljon hyödyksi”, Skyler muistutti. Kenties Marcella ei ollut sotilas, mutta tämä hallitsi kuitenkin aseensa, joka oli yksi heidän harvoista eduistaan vihollista vastaan.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 15.08.2019
21:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Astoirwenin prinssin käskystä huolimatta Rauf koki tarvetta hieroa köyhyyttään prinssien naamaan, Farran ei saattanut ymmärtää mokoman ajatuksen juoksua. Tämä sai ruokaa, sängyn ja katon päänsä päälle, kaikesta muusta hyvästä puhumattakaan ja silti tälle yksi hopealantti oli kuin elämänlanka. Farran uskoi että Calder kyllä maksaisi velkansa mutta heillä oli vähän isompia ongelmia puitavanaan. Prinssi ei yleensä tuominnut ihmisiä näiden varallisuuden perusteella ja oli mielellään antelias vähempiosaisiaan kohtaan mutta Rauf oli pelkällä käytöksellään karkottanut viimesenkin sympatian osaltaan.

Onneksi epämiellyttävän keskustelun rikkoi joku palvelusväestä, ilmoittaessaan illallisen alkamisesta. Ehkä hänen ei tarvitsisi kuunnella alemman luokan vätyksen nalkutusta enää tälle illalle. Astoirwenin kruununprinssi siirtyi muiden mukana illallissaliin, jossa oli heille jo paikatkin valittu valmiiksi. Se oli hyvinkin kätevää, kun vieraiden ei tarvinnut miettiä kenen viereen saattaisi istua.

Farran päätyi Calderin ja Cainen väliin, mikä oli aivan hyvä paikka. Farran ei tiennyt millaisella juttutuulella Calder oli mutta ainakin Cainen kanssa he saisivat varmaankin paremmin jutuilleen tuulta alle. Istuutuessaan paikalleen Farran huomasi Vinemarin prinssin raahanneen käärmeensä mukanaan illalliselle. Tummatukkainen prinssi piti kyllä eläimistä mutta lemmikkien paikka ei ollut illallispöydässä.”Calder, vaikka elämistä pidänkin, pystyttekö jättämään lemmikkinne ensikerralla pois pöydästä? Minua ei haittaa käärme ollenkaan mutta joku muu saattaa olla eri mieltä asiasta, Farran sanoi kohteliaaseen sävyyn, jättäen miehen tittelin pois jotta tämä aikuislapsi ei vetäisi hernettä nenäänsä.

Keskustelu keskeytyi hetkeksi, kun vieraille tarjottiin alkupalat. Kaupunginjohtaja oli päättänyt mitä ilmeisimmin tehdä vaikutuksen vieraisiinsa, kun lautaselta löytyi katkarapuja tulisessa mausteessa. Farran oli kuullut katkaravuista ja muistaakseen nähnytkin niitä jossakin, vaikkei silloin saanut tilaisuutta maistaa niitä. Farran maistoi saamaansa annosta avoimin mielin, ruoka oli erilaista kuin kotona mutta sehän matkailussa oli jännittävintä, uusien asioiden kokeminen. Katkaravut olivat itsessään hyviä, vaikka niissä olikin astetta tulisempaa maustetta. Chili oli melko uusi tuttavuus, vaikka polttelu olikin hieman ikävää, ei se suuresti Farrania haitannut. Katkarapujen kastike lievensi hieman chilin poltetta ja tarjottu olut oli melko hyvää. Caine ei vaikuttanut yhtä innostuneelta ruuan mausteisuudesta ja Calder hänen vieressään ei vaikuttanut välittävän mausteesta sen kummempia. ”Onko paikallinen viini hyvää? Olut on melko hyvää,” Farran jatkoi ystävälliseen sävyyn Calderille, osoittaakseen ettei heillä ollut pahaa verta välillään vaikka Farran huomauttikin Calderia tämän lemmikistä. Cainen kanssa Farran keskustelisi vähän myöhemmin, hänellä oli selkeästi mielenkiintoinen keskustelu meneillään eikä Farran tohtinut häiritä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 15.08.2019
21:54
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

"Karhua? Sitäkö petoa voi syödä? Meidän on vaikea kuvitella sitä, mutta maistamme kyllä urheasti, jos mahdollisuus tulee eteemme" Nathanaël kysyi, puoliksi innostuneena tulevasta uudesta kokemuksesta, puoliksi peloissaan, että miltä se karhu sitten maistuisi. Cainen ottaessa ensimmäisen katkarapunsa, Nathanaël aloitti syömään seuraavaa. Kesken katkarapunsa prinssi jäi vähän säikähtäneenä katsomaan, kuinka Caine joi monta lasillista vettä heti perään. Caine näytti aivan itkevän, ja sanoikin melkein kuolleensa ruokaan.

Nathanaël muisti vihdoin suussaan olevan katkaravun, ja kiirehti nielemään sen, jotta voisi vastata toisen kysymykseen. "M-me kyllä uskomme sen olevan syötäväksi tarkoitettua... Katkaravut itsessään a-ainakin ovat, s-syömme niitä usein... Anteeksi," Nathanaël selitteli epävarman hiljaisella äänellä. Prinssin onneksi Cainen vieressä istuva Avalon oli myös huomannut Cainen taistelut. "Hapan auttaa chilin poltteeseen, joten tuo keltainen tahna voi helpottaa, kuhan ette ole sotkenut siihen chiliä", Avalon neuvoi. "Aivan, me emme tulleet ajatelleeksi, että chilistä pitäisi varoittaa. Olemme pahoillamme, että emme huomioineet sitä", Nathanaël pyyteli vielä uudemman kerran anteeksi. Ei kai Caine nyt kuvittelisi, että hän tahallaan ilkeyttään kiusaisi noin? Nathanaël pyöritteli lusikkaa nolostuneena käsissään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.08.2019
00:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Skylerkin ymmärsi, että hänen tottumattomuutensa mekkoihin oli hiukan erikoista, kun naiset pukeutuivat mekkoihin kaikissa muissa kuningaskunnissa lähes poikkeuksetta. No Marcella oli aika varma, että Caenezhissa sekään ei ollut niin tarkkaa, mutta piti ajatuksensa ominaan. Tästä kuitenkin Marcellan omaan hyödyllisyyteen sotaa ajatellen. Skyler yritti puolustella häntä, että eiväthän he olisi päässeet edes laaksosta eteenpäin ilman Marcellan apua. ”Henkivartijani teki siitä suurimman osan. Totuus on, ettei minulle ole kunnolla opetettu elementtiaseen käyttöä. En ole tätä ennen juuri edes saanut pidellä koko asetta kädessä. Gerosissa hienon naisen ei kuulu kanniskella aseita, joten olen opetellut vain teoriassa ja saanut katsoa, kun isäni on näyttänyt, miten asetta käytetään. Kaikki mitä olen aseella tätä ennen tehnyt, on se, että olen harjoitellut kukkien kasvattamista.” Marcella sanoi, koska kyllä hän tiesi, että oli tässä ryhmässä se heikoin lenkki, jota muiden piti suojella ja joka ei juuri voinut auttaa tosi paikan tullen. Toisin kuin Urumiyassa, Gerosissa naisia ei koulutettu sotureiksi. Marcellan ei edes kuuluisi olla tällä retkellä mukana.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.08.2019
00:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Nierdalesin prinssi innostui karhuista, että voiko niitä oikeasti syödä. ”No eivät ne nyt mikään yleisin ruokalaji ole, niitä on aika haastava metsästää, mutta aina kun on saatavilla.” Caine vastasi, ainakin karhu oli turvallista syötävää kaatamisen jälkeen, eikä yrittänyt tappaa enää siinä vaiheessa, kun oltiin ruokapöydässä. Cainen reaktio tämän Dehrahilaisen ruokaelämyksen jälkeen oli ilmeisesti melkoinen, kun toinen prinssi alkoi vaivautuneesti taas takellella, että hän kyllä uskoi ruuan olevan syötävää, koska he söivät katkarapuja usein omassa maassaan. Sitten tämä pyysi anteeksi. ”No mutta eihän se nyt teidän vikanne ole, jos tämän murjun kokki yrittää tappaa vieraansa. Ei teillä ole mitään anteeksi pyydettävää. Ehkä täällä jännitystä haetaan tällä tavalla, minä en ole tottunut siihen, että ruokapöydässäkin saa vielä kaiken lisäksi pelätä henkensä edestä.” Caine vastasi toivuttuaan hieman tappoyrityksestä.

Sitten Avalon ystävällisesti antoi vinkin, että hapan auttaisi johonkin chiliin, eli siis tuo keltainen mössö katkarapujen kanssa oli sitä varten, että ruokaa voisi ylipäänsä syödä. ”Miksi ihmeessä joku laittaa ruokaan jotain, mikä tappaa, ja sitten vielä viereen jotain, mikä kumoaa sen? Eikö helpommalla pääsisi, jos jättäisi tappoainekset laittamatta ruokaan? Ehkä en edes yritä ymmärtää tätä dehrahilaista logiikkaa, menee yli hilseen.” Caine ihmetteli, koska ei tässä ollut mitään järkeä. Siis ensin haluttiin, että ruuan syöminen sattuu ja sitten on mössöä vieressä auttamassa, jos tuleekin katuma päälle? Prinssi pahoitteli vielä, ettei tajunnut varoittaa chilistä. Eikö se nyt ollutkaan katkarapua mitä syötiin? ”Ei se mitään, onhan tässä leipää…” Caine vastasi samalla kuin mukamas salaa kippasi katkarapunsa vieressään istuvan Farranin lautaselle.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.08.2019
01:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli alkanut seuraamaan jossain vaiheessa Cainen ruokailua, kun tämä tökki ensin katkarapuaan hyvin epäluuloisen näköisenä pohtien, että voiko kyseistä merihirviötä syödä. Nathanaël vakuutti kuitenkin, että syöväksi se oli tehty ja totta kai oli. Mitä varten se muuten pöydässä olisi ollut, ellei sitä olisi tarkoitettu suuhunpantavaksi? Koristeenako? Tuskin. Caine kuitenkin maistoi katkarapuaan, mutta näytti kyllä siltä, että olisi samantien sylkäissyt sen takaisin lautaselleen. Sen sijaan Caine kuitenkin päätti ottaa vesiöverit ja johtaja pöydän toisessa päässä kohotteli kulmiaan kummissaan ja näytti hieman kysyvältä ja hämmentyneeltä Cainen pöytätapoja kohtaan. Dakarai oli itsekin katsonut, että mikä tässä nyt oli ongelmana, kun ihan normaalia ruokaa tässä kuitenkin syötiin. Pian se kuitenkin selvisi, että ruoka oli yrittänyt tappaa Cainen ja Nathanaël säikähti sitä, ettei ollut varoittanut ruuan tulisuudesta ja pyyteli anteeksi tuhat kertaa. No kaksi kertaa vain, mutta melkein sama asia. Johtaja puolestaan katsoi Cainen touhuja edelleenkin kummissaan ja näytti kyllä siltä, että halusi puuttua tilanteeseen ihan kohta, ellei jo heti seuraavaksi.

Seuraavaksi Avalonin neuvoihin, että limettiaioli oli lautasella siksi, että sillä voisi ikään kuin huuhdella chilin maun. Caine ei kuitenkaan tajunnut ruuan pointtia, että ensin yritettiin tappaa, mutta sitten tulikin katuma päälle ja vedettiin rauhoittavat sörsselit nassuun, niin ei sitten kuoltukaan. "Itse asiassa limettiaiolin pitäisi olla sotkettuna chilin kanssa keskenään, ettei chili alkuunkaan tuntuisi niin polttavalta", Dakarai päätti korjata tai sanoa siihen väliin. "Ehkä kohdallenne sattui katkarapu, joka oli saanut vain chiliä päälleen?" Dakarai ehdotti syytä, miksi yksittäinen katkarapu oli tuntunut niin tuliselta. Johtaja näytti kuitenkin tällä hetkellä siltä, ettei kauhean kauaa enää kestäisi, jos joku vielä tekisi virheen sen jälkeen, kun Caine oli sanonut sanottavansa talon kokista. Johtajan vaimo sen sijaan yritti hillitä jotenkin kaiketi vaivihkaa miestään. Heidän lapsensa puolestaan oli purskahtanut pienoiseen nauruun, kun Caine oli saanut hepulin johtajan ollessa siitäkin käärmeissään. Caine puolestaan ratkaisi ongelman sillä, että kippasi ruokansa Farranille. "Voi herranen aika..." johtaja sanahti epätoivoisesti hieroen otsaansa samalla, kun vaimon edelleenkin yritti jotenkin rauhoitella miestään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.08.2019
11:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skylerin yritys rohkaista toista uskomaan omaan hyödyllisyyteensä ei täysin onnistunut. Hän ei voinut paljoa sanoa vastaankaan, kun ei ollut paikalla tai tiennyt paremmin. ”Mutta apu se on pienikin apu”, Skyler koitti uudestaan, ei enää yhtä itsevarmana. Ja nyt ainakin Marcella pääsisi kunnolla auttamaan häntä huomenna, ettei Skyleria leimattaisi sivistymättömäksi idiootiksi, tai vielä pahempaa, lähetettäisi vankilaan väärän pukeutumisen takia. Kun kyse oli Dehrahista, niin ei voinut olla koskaan varma.

Marcella selvensi myös omaa harjoitteluaan elementtiaseensa kanssa, joka oli ollut pääosin teoriapohjaista, vierestä seuraamista, sekä kukkien kasvatusta. Gerosin ase oli hyvin erilainen jo muutenkin Urumiyan aseeseen verrattuna, ja kyseessä oli vielä vastakkaiset elementit, joten siinä Skyler ei kokenut voivansa paljoa olla avuksi. Lisäksi… ”Totta puhuakseni, en itsekään oikein hallitse vielä äitini terien käyttöä. Osaan vain käyttää niitä tavallisen aseen tapaan, mikä sekin on hieman monimutkaista. Mutta elementtivoimia en ole kyennyt hallitsemaan vieläkään, vaikka äitini on yrittänyt opettaa jo pitkään. Oma taisteluosaamiseni on aseettoman taistelun ja itsepuolustuksen puolella, mikä ei valitettavasti oikein sovellu sotatilanteeseen.” Viimeiset kolme vuotta Skylerin äiti oli yrittänyt opettaa tytärtään aseiden käytössä, mutta siitäkin ajasta tämä oli ollut lähes vuoden raskaana, odottaessaan prinsessan toistaiseksi nuorinta veljeä. Ja äiti oli tälläkin hetkellä raskaana, kuten Skyler oli saanut kuulla ennen matkalle lähtöä. Näistä asioista hän ei kuitenkaan ehkä kehdannut mainita Marcellalle, toinen pitäisi hänen äitiään täysin onnettomana kuningattarena, ja Skyler ei halunnut, että toinen epäilisi häneltäkin vielä samanlaista käytöstä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.08.2019
12:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calderin huomio kiinnittyi Farraniin tämän puhutellessa häntä. Hän ei ollut odottanut toisen aloittavan keskustelua, mutta ei se häntä haitannutkaan. Tosin vähemmän hauskaa oli, että toisen mielestä Sphintus ei kuulunut illalliskutsuille. ”Sphinks ei pysyisi rauhallisena yksin huoneeseen lukittuna”, Calder puolusteli rauhallisesti päätöstään. Ei ehkä uskoisi, mutta sen kokoinen käärme kyllä osasi aiheuttaa tuhoa, ja varsinkin Sphintus, joka osasi vielä kaiken hauskan päälle lentääkin. Ei se koiran tapaan haukkunut, juossut ympyrää, pissaillut nurkkiin ja purrut huonekaluja, mutta saattaisi kyllä tunkeutua sopiviin rakoihin, ja yrittää karata etsimään isäntäänsä. Ja paikan palvelusväki ei ehkä arvostaisi, jos puolitoistametrinen käärme jostain rakosesta yhtäkkiä lentäisi vastaan. Tosin mahdollisesti hyvällä lykyllä matelija olisi vain nukkunut, mutta prinssi oli niin tottunut lemmikkinsä läsnäoloon, ettei edes yleensä huomannut, minne kaikkialle kuljetti tätä mukanaan. Vinemarin kulttuurin mukaan käärme oli hallitsijan toinen puolisko jo muutenkin, ja Calderin kohdalla asia kyllä piti paikkansa.

Aihe kuitenkin vaihtui paikalliseen viiniin, toisen prinssin kehuessa ainakin oluen olevan hyvää. Calderin makuun juoma ehkä oli hieman laimeaa, mutta ei hän nyt sitä voisi ehkä suoraan möläyttää. ”Ei tämä pahaa kieltämättä ole, mutta erilaista mihin olen itse tottunut. Sopii ainakin ruokavalinnan kanssa yhteen”, prinssi arvioi. Ei hän nyt mitenkään ruoka-asiantuntija ollut, mutta kyllä hänelle kelpasi. Ruoka kuitenkin oli ruokaa, ja kunnon ateria tervetullut. Samalla Calder huomasi, kuinka Caine Farranin toiselta puolelta kippasi oman ruokansa kaverilleen, ja pieni huvittunut virne nousi vinemarilaisen huulille. ”Ilmeisesti sinullekin sitten ruoka maittaa”, prinssi totesi huvittuneena, toisen odottamattomaan annoksen lisääntymiseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.08.2019
13:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Ei Dorian toki illalliselta mitään katastrofia vähempää odottanutkaan, mutta saman tien oli ongelmia, kun Cainen pelleili sukupuolirooleillaan ja kaupunginjohtaja oli vain äärimmäisen hämmentyneen näköinen, että mistä tämän kohdalla taas oli kyse. Onneksi tämä näytti jättävän asian sikseen todella hyvien tapojen mukaisesti itse supistuaan vaimonsa kanssa asiasta. Dorian keskittyi kuitenkin omaan ateriaansa vaikka alkuruuassa ei ollutkaan kehumista ja viinikin oli kehnoa. No parempaa toki, mitä Astoirwenista sai, mutta hän suosi itse enemmän vinemarilaista. Koska Caine ei ollut ilmeisesti mielestään jo aiheuttanut tarpeeksi ongelmia, hän päätti aiheuttaa niitä nyt oikein tosissaan. Luonnollisesti kukaan ei tullut ajatelleeksi, ettei pohjoisessa tunnettu chiliä ja käytetty niin tulisia mausteita, ei Astoirwenissakaan, mutta Dorian nyt osasi kuitenkin käyttäytyä, vaikka ei ruuasta pitänytkään. Caine taas ei tajunnut, että kun hän valitti Nierdalesin prinssille, sen kuulivat kaikki muutkin. Johtaja näytti äärimmäisen tyytymättömältä Cainen mielipiteeseen tämän kokin taidoista, mutta Dorianista ihan miehen oma vika, kun ei ollut tajunnut ottaa vieraiden erilaisia tottumuksia huomioon ja esimerkiksi varoittaa ruuan tulisuudesta. Toki Cainekin olisi voinut pitää suunsa kiinni, ihan kohteliaisuus syistä, mutta reaktio oli sinänsä ihan ymmärrettävä.

Viimeinen pisara alkoi olla se, kun Caine erittäin sopimattomasti kaatoi ruokansa Farranille ja Johtaja näytti siltä, että räjähtäisi kohta. Dorian laski viinipikarin pöytään ja päätti, että oli aika johdattaa keskustelu johonkin muuhun, ettei johtaja ehtisi hermostua Caineen. Hän istui kuitenkin sen verran kaukana, että päätti puhutella ensin Chathaa. ”Meidän olisi varmaan hyvä tiedustella kulkulupien järjestymistä ja miten kauan siinä kestää. Emmehän tahdo olla täällä vaivana yhtään pidempään, kuin on tarve. Ja muutenkin, jos aiomme olla avuksi, meidän olisi hyvä pystyä kulkemaan mahdollisimman vapaasti, jotta olisimme perillä kaupungin tilanteesta.” Dorian sanoi rauhallisesti kuin Caine ei olisi mitään kohtausta koskaan aiheuttanutkaan. Chatha, joka vaikutti jo äärimmäisen hermostuneelta ja katsoi vaivihkaa johtajaa odottaen selvästi, milloin tällä palaisi pinna, kääntyi helpottuneena Dorianin puoleen. ”Olette aivan oikeassa, Sir Dorian.” Hän sanoi ja kääntyi sitten johtajan puoleen viemään tämän huomiota ruokapöytäkatastrofista mahdollisiin kulkulupiin vedoten siihen, että mitä nopeammin he saisivat ne, sitä nopeammin johtaja pääsisi heistä eroon.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  47  48  49  50  51  52  53  54  55  56  57  58  59  60  61  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!