Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  52  53  54  55  56  57  58  59  60  61  62  63  64  65  66  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 17.08.2019
02:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Käärme ei kuulemma tahtonut olla itsekseen, ilman isäntäänsä. Farran oli joskus kuullut käärmeiden olevan yksineläjiä ja ei kovin sylissä viihtyviä tapauksia mutta Calderilla oli todennäköisesti enemmän kokemusta ylikokoisista lieroista. Kruununprinssin omat lemmikit olivat arkipäiväisempää laatua, vaikka vain ylimystöllä oli varaa hänen koiransa tai hevosensa rodun edustajaan. Farran otti hyvän siemauksen oluestaan jatkaessaan rauhallista ruokailuaan. Illallisella ruuasta kuului nauttia hitaasti ja käydä mukavaa rupattelua muiden kanssa.

Pohjoisen prinssi ei ollut yhtä mieltä alkupaloista ja antoikin melkoisen rehellisesti mielipiteensä paikallisesta ruuasta.
Rehellisyys oli hyve mutta aina ei ollut sopivaa sanoa mitä sylki suuhun soi. Ei Farran ystäväänsä täysin syyttänyt, chilissä oli potkua ja punatukkainen ei ollut pohjoisessa tottunut etelän hienouksiin. Kruununprinssi yllättyi hetkellisesti Cainen kipatessa oman lautasensa sisällön hänen lautaselleen. Onneksi alkupala annokset olivat pieniä. ”Ai, kiitos? Nämä ovat hyviä,” Farran sanoi ja loihti kasvoilleen ystävällisen hymyn vaikka koki tilanteen hieman painostavana. Kaupunginjohtaja vaikutti ratkeavan liitoksistaan eikä Farran ollut varma miten tästä kömmähdyksestä toivuttaisi, onneksi Dorian päätti viedä miehen ajatukset muualle.

Calderkin naureskeli kevyesti tapahtuneelle ja toisenlaisessa tilanteessa Farrankin olisi voinut nähdä huumoria. Juuri sillä hetkellä hänellä oli tarjota vain väärennetty hymy, valkoinen valhe, että kaikki oli hyvin vaikka illalliset seilasivat hiljalleen kohti katastrofia. ”Erilaista, uudenlaista,” Farran sanoi kohteliaasti Calderille ja jatkoi annoksensa syömistä urheasti. Tummatukkaista prinssiä ei pieni polte haitannut ja olihan prinssi avoin uusien ruokalajien kokeilemiselle. Eniten prinssi jäi kuitenkin toivomaan että ruokailu sujuisi kaikkien muiden osalta rauhallisesti ja uusilta kömmähdyksiltä vältyttäisiin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.08.2019
00:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Skyler kertoi, ettei itsekään juuri hallinnut elementtiasettaan ja osasi käyttää sitä vain tavallisen aseen tavoin. Sekin oli jo enemmän, mitä Marcella asettaan hallitsi. Skylerin osaaminen oli kuitenkin aseettomassa taistelussa ja itsepuolustuksessa, mikä ei ilmeisesti sodan kannalta ollut kovinkaan hyödyllistä. No toki jos vastassa oli aseistettu armeija, niin ei siinä pelkin nyrkein oikein pärjätty. Mutta ei itsepuolustustaidoista nyt ikinä haittaa ollut, sellaisiakin tilanteita varmasti tulisi, jolloin oli pakko puolustautua ilman aseitakin itseään. ”Kieltämättä sotatilanteessa aseeton itsepuolustus ei ehkä ole kauheasti hyödyksi, mutta on siitä varmasti apua. Ei itsepuolustustaidoista ikinä haittaakaan ole ja tällainen täysimittainen sota on varmasti uusi kokemus monelle meistä.” Marcella vastasi, koska ainakin Skyleria oli valmistettu sitäkin varten, että hän osaisi puolustautua. Marcellan kohdalla oletus oli, että hänellä oli vartijat ympärillään puolustamassa häntä, ettei hänen tarvinnut itse osata. No nyt oli vain Akinyi suojana, tosin hän oli varmasti kymmenen miehen vartiokaartin veroinen yksistäänkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.08.2019
00:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai yritti selittää jostakin limaoliosta, joka pitäisi olla sotkettuna chilin kanssa, ettei se polttaisi. Caine vain tuijotti Dakaraita, eikä ymmärtänyt, mistä tämä edes puhui. No tästä ruuasta selvästi, mutta muuten meni kyllä huolella ohi. Caine oli kuitenkin katsonut parhaaksi antaa annoksensa Farranille, koska hän ei siihen enää koskisi. Toivottavasti kaikki ruoka ei ollut täällä tällaista. Farran hiukan kummissaan kiitteli ja väitti, että katkaravut limaoliossa olivat muka hyviä. ”Puuttuuko teiltä kaikilta makuaisti vai onko vika vain minussa?” Caine ihmetteli, koska kellään muulla ei näyttänyt olevan ongelmaa ruuan kanssa. Sitten hän tajusi olleensa ehkä hiukan töykeä, koska kokki oli varmasti yrittänyt parhaansa. Hän olisi itse antanut moiselle potkut, mutta ehkä täälläpäin tämä oli sitä priimaa. ”Anteeksi, meillä päin ei ole mitään tällaista. Hiukan turhan eksoottinen kokemus minulle. Ymmärrän, ettei ruuassa varmaan oikeasti mitään vikaa ole, vika on siinä, etten ole tottunut ruokaan, joka sattuu kun sitä syö.” Hän pahoitteli sitten Dakaraille, ettei ollut tarkoitus lytätä hänen ruokakulttuuriaan täysin. Isännälle hän ei viitsinyt alkaa huudella ja tämä keskusteli jo Chathan ja Dorianin kanssa jostain muusta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.08.2019
01:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakarai oli selittänyt Cainelle ruoka-aineksien pointtia juuri kyseisen ruokalajin suhteen olematta kuitenkaan itsekään alan ammattilainen, mutta sen verran hänkin tiesi kyseisestä ruokalajista, Caine näytti juuri siltä, ettei ollut tajunnut hölkäsenpöläystäkään Dakarain selityksistä. Harmi, kun kerrankin hänkin tiesi asioista jotain, mutta sitten hänen selityksistään kukaan ei juuri koskaan ymmärtänyt mitään. Niin Dakarain tuuria moinen... No aina ei voinut voittaa eikä edes joka kerta. Farran kuitenkin ilmeisesti tykkäsi ruuasta tai ei ainakaan ollut yhtä moukkamaisesti ilmoittanut sen olevan kamalaa. Toki Dakarai kuitenkin ymmärsi ruuan olevan varmasti osalle ainakin täysin uusi tuttavuus eikä hän siitä tokikaan moittinut. Kaikki eivät olleet tottuneet tuliseen ruokaan eikä se ollut Dakarainkaan lempiruokaa... Harva ruoka oikeastaan oli. Dakarai olisi mieluusti ilman ruokaa, jos vaan voisi elää ilman ruokaa, mutta se ei nyt ollut ihmiselle mahdollista. Kaikki ruoka kun ei ollut hyväksi ulkonäölle ja Dakarai oli omastaan hyvinkin tarkka kaikin puolin. Jopa kilon lihoominen tai vastaavasti laihtuminen oli ainakin lähes maailmanloppu Dakaraille, vaikka aika kukkakeppihän prinssi oli jo valmiiksi, ettei tehnyt kyllä hyvää prinssille muutenkaan laihtua yhtään enempää.

Mutta takaisin aiheeseen eli ruokaan... Tai lähinnä siihen puuttuiko muilta makuaisti kokonaan vai oliko Cainessa vain vikaa, kun Farran tosiaan oli ilmoittanut pitävänsä ruuasta. No ei Dakarai vaan tiennyt oliko muilla makuaisti mennyt, mutta melko varmasti hän sanoisi tähän, että tällä kertaa vika oli Cainen tottumattomuudessa tuliseen ruokaan. Seuraavaksi Caine pyyteli jo anteeksi käytöstään selittäen sitä sillä, ettei Caenezhissa tosiaan ollut vastaavaa ja hän ei ollut tottunut eksoottiseen tuliseen ruokaan. "En minäkään tulisuudesta aluksi tykännyt... Siis, kun ensimmäisen kerran maistoin. No en vielä toisella tai kolmannellakaan kerralla pitänyt... En varmaan edes neljännellä... Tai edes vielä kymmenellekään kerralla. En toki tarkasti osaa sanoa, milloin aloin kelpuuttamaan tulisuudenkin ruokaan valittamatta asiasta, mutta valituksistani huolimatta tulisia ruokia ei hävitetty Helvetin liekeissä, joten lopulta oli pakko tottua, jos meinasi syödä jotain", Dakarai selitti. "Tai siis... En toki tarkoita, että kaikki ruoka olisi tulista, mutta ruuan runsas maustaminen kuuluu täälläpäin asiaan olennaisesti. Mutta ei se teidän vikanne tietenkään ole, ettei ruoka ollut hyvää. Eivät kaikki tykkää kaikesta ja makuasioista on paha kiistellä. Palatakseni vielä aiempaan keskusteluunne prinssi Nathanaëlin kanssa... Karhun syöminen olisi varmasti eksoottinen... tai toisenlainen... tai ainakin uusi kokemus minulle", Dakarai jatkoi. Oikeastaan hän olisi mieluummin syömättä lihaa ollenkaan, mutta vanhemmat eivät olleet ajatuksesta samaa mieltä, koska liha oli aikalailla yksi pääraaka-aine Dehrahin ruuissa, halusi tai ei. Eikä siinä pahemmin kyselty Dakarain mielipiteitä sen enempää kuin maustamisenkaan suhteen. Lisäksi se olisi kaventanut Dakarain kelpuuttamia ruokalajeja entisesään hyvin niuskasta, vain välttämättömästä syömisestä. "Mutta pahoittelen kuitenkin sitä, ettei kukaan, edes minä, tajunnut varoittaa ruuan tulisuudesta. Mieleeni ei kaiketi vain juolahtanut, että chilinkaltaiset mausteet saattaisivat olla täysin uusi tuttavuus jollekulle", Dakarai pahoitteli vielä perään.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 18.08.2019
13:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Caine ihmetteli, että minkä takia ruokaan piti edes laittaa tappoaineksia. "Se lienee tottumiskysymys. Yleensä kulttuurit, joilla on tapana käyttää chiliä, käyttävät sitä useassa ruokalajissa", Nathanaël yritti selittää. Ei hän sitä sen kummemmin tiennyt. "Joidenkin mielestä pieni kipu tekee asioista nautittavampaa", Avalon sanoi, siemaisten heti perään viiniään yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta. Eivät nuoret prinssit siitä varmaan mitään tietäisi. Noh, eiköhän tuossa ollut tarpeeksi Cainen perään katsomista, kun tämä näköjään jo kippasi ruokansa Farranin lautaselle.

Avalon siirsi huomionsa takaisin Akinyihin. "Pahoitteluni tästä keskeytyksestä, neiti", hän sanoi hymyillen mahdollisimman hurmaavasti Akinyille. "Ikävää, että magianne vaatii kalliita kiviä. Mutta pidän halunne täydentää varastoanne mielessäni, jos saan jotenkin käsiini jalokiviä", Avalon sanoi, nojautuen samalla hiukan lähemmäksi Akinyitä, pyörittäen viinipikariaan käsiissään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 18.08.2019
15:13
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Ruuan tulisuus päätyi aiheuttamaan enemmänkin puhetta, aina siihen asti kunnes Caenezhin prinssi tarjosi sivistyneesti ruokansa Astoirwenin prinssille. Keskustelu magiasta keskeytyi siihen, kun Avalon-herra päätti myös ilmaista mielipiteensä asiaan. Eihän siinä, ei se Akinyitä häirinnyt, ja aivan miehen toisella puolellahan tämä kaikki tapahtui. Vähän erikoinen kommentti ehkä tilanteeseen, mutta se ei ollut naisen asia kommentoida. Tämän jälkeen vihreähiuksinen nierdalesilainen kääntyi takaisin hänen puoleensa, nojautuen lähemmäksi, Akinyin vetäytyessä saman verran kauemmaksi, kunnes muisti, että hänen toisella puolellaan istuikin se rikollinen. No hienoa, nyt hän olisi ansassa, sillä hän ei halunnut olla liian lähellä varastakaan. Naisen ilme muuttui nopeasti paria astetta viileämmäksi, ja ääni kylmemmäksi. ”Arvostan tarjoustanne, mutta minulle riittää varsin hyvin, mikäli vain siinä vaiheessa kerrotte, missä kyseinen jalokivikauppa on, niin käyn tekemässä ostokseni itse”, nainen vastasi. Toivottavasti Avalon-herran käytöksen muutos johtui vain viinistä. Mielessään hän valmistautui jo työntämään miehen kauemmaksi, mikäli tämä ei ottaisi vihjettä perääntyä hyvän sään aikana tosissaan. Pitikin mokoman mennä pilaamaan mielenkiintoinen keskustelu.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 18.08.2019
15:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Akinyi-neiti ei lämmennyt hänen tunnustelulleen. Avalon suoristuikin tuolissaan, tuijotellen omaan viininsä nolostuneena, ja vähän hämillään. Ei ollut hänen tapaistaan olla ihan noin päällekäyvä. Tosin, hän ei ollut ollut näin pitkään ilman seuraa varmaan ikinä, niin jos se vaikutti asiaan? Nierdalesista oli lähdetty jo kauan sitten, melkein kuukausi? Kunpa kulkuluvat saataisiin äkkiä, niin hänkin voisi ehkä päästä viettämään vähän aikaa yksin kaupungilla. Ruokapöytäkeskustelut olivat varmaan siinä sitten Avalonin osalta, Akinyi näytti ottavan hänen arviointivirheensä niin raskaasti, että sinnepäin oli varmasti turha yrittää enää mitään. Ei hän edes ollut varma, uskaltaisiko pyytää anteeksikaan. Vastapäätä istuvan Deoran kanssa hänellä ei edes ollut ideaa, mistä keskustella, ja prinssit tutustukoot toisiinsa ilman, että Avalon soppaa sen kummemmin alkaisi hämmentämään. Niinpä Avalon keskittyi ruokaansa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.08.2019
20:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai lohdutti, ettei hänkään ruuan tulisuudesta alkuun pitänyt, että ilmeisesti siihen vain tottui kun oli pakko. Vähän niin kuin sienikeittoon, koska siitä ei vain päässyt eroon. Onneksi kuitenkaan kaikki ruoka täälläkään ei ollut syömäkelvottomaksi maustettua, mutta ilmeisesti aika lailla mausteita täällä käytettiin. Ja enemmän kuin mihin Caine itse oli tottunut, vaikka toki heilläkin ruoka maustettiin, mutta joku kohtuus kuitenkin oli. Mutta ei Dakarai Cainea syyttänyt siitä, että ruoka oli pahaa. No hyvä niin koska kokkihan sen oli pilannut, ei Caine. Dakarai palautti kuitenkin keskustelun johonkin, mistä Caine oli puhunut prinssi Nathanaelin kanssa. Caine yritti olla näyttämättä helpotusta julki, kun joku vihdoin oli sanonut Nathanaelin nimen ääneen, ilman että hänen tarvitsi kysellä sitä. No ei se auttanut, koska nimi oli kauhean vaikea sanoa, joten todennäköisesti pieleen menisi, jos hän yrittäisi sanoa sitä.

Mutta se ei ollut asian pointti vaan karhu ja niiden syöminen. Joka olisi Dakaraillekin uusi kokemus. ”Niin no emme mekään nyt toki karhua joka aamiaisella syö, että kyllä se aika harvinainen juhlaruoka on. Mutta ei loppujen lopuksi niin eksoottinen, hieman voimakkaamman makuista kuin muu riistaliha.” Caine vastasi, koska ei ollut varma olivatko sienet ja muu sellainen kovinkaan eksoottisia muiden mielestä. No ehkä olivat, hänelle se vain oli niin normaalia, ettei osannut sanoa, mitä erikoista Caenezhin ruokakulttuurissa olisi. Dakarai puolestaan pahoitteli sitä, ettei kukaan ollut maininnut ruuan tulisuudesta. ”Ei se mitään, leipä on ainakin hyvää, jos kaikki ruoka tällä aterialla on samaan tapaan maustettu.” Caine lohdutti, mutta toivoi, ettei kuitenkaan. Koska ei hänkään pelkällä leivällä kovin mitkään jaksaisi.

Nathanaelkin selitti asiaan, että kyse oli vain tottumisesta erilaiseen ruokaan. Tämän palvelija lisäsi, että jonkun mielestä oli nautinnollista, kun sattui syödessä. Caine ei jaksanut ymmärtää, luulisi jännitystä ja kipua muullakin tavalla saavan, kuin laittamalla jotakin polttavaa maustetta ruokaan. No kai siinä sitten oli oma jokin outo viehätyksensä. ”Meilläpäin on kai vain niin helppo muutenkin saada kipua ja jännitystä elämään, ettei kukaan juuri ruokapöydässä sitä kaipaa.” Caine totesi vain siihen, mutta Avalonilla oli jo muut asiat mielessä tämän jatkaessa keskusteluta Gerosin maagin kanssa. Nainen kuitenkin antoi miehelle pakit ja tämä lannistui siitä melkoisesti. Raukka pieni. ”Älä välitä, ei aina ensimmäisellä kerralla heti voi onnistaa.” Caine lohdutti taputtaen miestä olalle (?) ja kaatoi sitten lisää mehua itselleen ja otti uuden leivän, kun ei nyt muutakaan voinut syödä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 18.08.2019
21:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakaraikin oli päässyt mukaan tähän karhun syömiseen tai siis siitä puhumiseen, eiväthän he karhua tällä hetkellä syöneet, Caine vastasi asiaan, etteivät hekään toki joka aamiaisella karhua hotkaisseet kitusiinsa. "Niin... No olisihan se aika tuhti aamiainen, jos näin olisi", Dakarai pohti asiaa, vaikka harvoin hän itse edes söi aamiaista, koska aamuisin ruoka ei vain uponnut ollenkaan. Se oli vaan jotenkin väärin Dakarain mielestä. Aamuisin hänellä ei edes ollut nälkä. Hän söi muutenkin ainoastaan nälkäänsä eikä yhtään sen enempää, muttei toki antanut itsensä nälässä kärvistelläkään, ellei se sitten siirtyisi muodin huipulle. Dakarai oli tarkkana myös siitä, mikä oli milloinkin viimeisintä muotia, koska ei halunnut jäädä mistään niin tärkeästä paitsi. Sehän olisi maailmanloppu, jos hän olisi ruma ja Dakarain mielestä prinssin, jos kenen pitäisi olla muodin huipulla ja tietää asioista (onneks sä et oo yhtään turhamaisempi XD). Mutta takaisin siihen karhuun... Se oli Caenezhissa ilmeisesti harvinainen juhlaruoka, muttei kuitenkaan eksoottinen ruoka, vaan jotenkin voimakkaamman makuinen kuin muu riista. "Ahaa... Mitä Caenezhissa sitten normaalisti syödään, jos karhu on vaan harvinainen herkku?" Dakarai kyseli lisää nyt, kun oli päässyt keskustelun makuun.

Seuraavaksi kuitenkin pahoitteluihin siitä, ettei kukaan ollut vaivautunut mainitsemaan Cainelle ruuan tulisuudesta. Olisihan se toki ollut ihan kohtuullista ja tarjoilijat olisivat voineet kyllä tarjoillessaan mainita asiasta, mutta ei sitten eikä Dakarainkaan mielessä ollut moinen ajatus käynyt. Cainesta se ei kuitenkaan mitään, koska ainakin leipä oli ilmeisesti hyvää, jos kaikki muu olisi tähän tapaan maustettu. "Jälkiruuat eivät onneksi ole, mutta hyvä, että edes leipä on hyvää", Dakarai vastasi asiaan, minkä jälkeen vielä Avalonin mainintaan siitä, että jotkut tykkäsivät, että ruoka teki kipeää. No ei Dakarai vaan, mutta hän oli jo tottunut, vaikka linnassa hän olikin vaatinut kokkia tekemään itselleen miedommin maustetun ruuan. Mutta ei hän nyt vieraissa sellaista kehdannut vaatia ja ei ruoka nyt niin tulista kuitenkaan ollut, että hänen edes olisi tarvinnut miettiä vaatimista. Oikeasti tulisen ruuan kanssa asiat varmasti olisivat toisin, koska ei ruuan hänenkään mielestä kuulunut sattua. Kyllä sitä kipua muualtakin voisi etsiä, jos halusi kipua.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.08.2019
00:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai kyseli sitten, mitä Caenezhissa sitten yleensä syötiin, jos karhu oli harvinaisuus. ”No se vähän vaihtelee vuodenajan mukaan. Talvisin aika paljon lihaa, mutta yleensä jotakin hirvieläintä, mutta se nyt riippuu ihan siitä mitä lihaa milloinkin on saatavilla. Kesällä syödään myös enemmän kalaa ja lintua ja kasviksia sitä mukaan kun niitä on. Syksyllä taas on enemmän kasvispainotteista ja sieniruokia kyllästymiseen asti.” Caine selitti. ”Mutta meillä käytetään maustamiseen lähinnä suolaa ja huomattavasti miedompia metsäyrttejä.” Caine jatkoi vielä, koska ei heillä ruoka maistunut tältä vaikka miten maustoi. Ei hän toki ollut mikään asiantuntija mausteissa ja ruuanlaitossa, sen verran osasi, että selvisi yksin useamman viikon metsällä nääntymättä nälkään.

Nääntymisestä päästiin siihen, että tarvitsiko Cainen nähdä nälkää tämän illallisen jälkeen. Niin ei ilmeisesti ja ainakin jälkiruuan pitäisi olla syömäkelpoista. No toki jotain tukevampaakin olisi hyvä syödä, eikä vain leipää ja jälkiruokaa. Caenezhissa normaaliin ateriaan ei edes jälkiruuat kuuluneet, se oli aika harvinaista ylellisyyttä. Yleensä kesäisin syötiin vain marjoja ja hedelmiä, siis omenoita, koska eihän Caenezhissa muita hedelmiä kasvanut. Marjoissa oli sentään enemmän valinnanvaraa. ”Millaisia jälkiruokia täälläpäin syödään?” Caine kyseli, koska hän piti jälkiruuista. Hänen suosikkiruokaansa oli vasta paistettu leipä hunajalla, tai sitten paistetut omenat. Ja hunajassa kastetut ihan tuoreetkin omenat olivat hyviä ja oikeastaan Caine olisi voinut laittaa kaikkeen hunajaa jos se olisi ollut vain sopivaa. Lapsena hän olisi syönyt vain sitä ja laittanut sitä jopa lihan kanssa, siinä kohtaa kun hän halusi hunajaa sienikeittoonkin, niin äiti oli tehnyt sille touhulle lopun. Aina kaikki kiva kiellettiin.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.08.2019
01:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caenezhissa ruokatarjonta oli sidoksissa vuodenaikoihin ennemminkin. Talvisin kuljettiin lihapainotteisella ruualla, kun taas kesällä ruokailuun mahdutettiin myös kasviksia sitä mukaan, mitä niitä oli tarjolla. Syksyllä puolestaan mentiin ilmeisesti enemmänkin kasviksilla sekä sienillä... ilmeisesti kyllästymiseen asti. Dakarai tunsi kuitenkin sienien kohdalla inhonväristykset kehossaan, koska prinssi ei voinut sietää sieniä. "Toivottavasti emme ole Caenezhissa syksyn aikaan... En ole koskaan pitänyt sienistä", Dakarai totesi siihen väliin melko nopeasti. "Täälläpäin liharuokaa on kuitenkin aikalailla ympäri vuoden tarjolla tavallisimmista riistaeläimistä kaloihin ja lintuihin. Toki on myös hedelmiä, kasviksia ja marjoja... Talvet ovat sen verran leutoja ja lunta todella vähän ja todella harvoin. Se sulaa aika nopeasti. Olen kuullut, että vain eteläisissä osissa on tavattu lunta enemmän kuin muualla. En ole koko elinaikanani edes nähnyt lunta. Olisi kiva nähdä joskus eikä vaan tyytyä syksyn ja talven loputtomiin ja taas loputtomiin vesisateisiin", Dakarai selitti puolestaan. Caine puolestaan jatkoi vielä, että heilläpäin maustamiseen käytettiin kuitenkin lähinnä suolaa ja yrttejä. "Yrtit olisivat kyllä minustakin paljon parempi vaihtoehto kuin maustaa kaikki niin mausteiseksi, ettei ruuassa maistu muu kuin mauste... Toki makuasia eikä mielipiteeni asiasta kovinkaan pitkälle kanna, vaikka julistaisinkin mausteet pannaan. No ehkä sitten kuninkaana voin kieltää ne", Dakarai lisäsi perään ihan vain vitsillä, mutta sittenkin... pitäisiköhän hänen? Hänellä olisi valta silloin siihen!

Mutta vielä jälkiruokaan nyt, kun Dakarai ja Caine olivat ilmeisesti päässeet ruokakeskusteluissa vauhtiin kunnolla. Cainea nimittäin kiinnosti seuraavaksi millaisia jälkiruokia Dehrahissa oikein syötiin. Siinäpä vasta kysymys, koska ei Dakarailla henkilökohtaisesti ollut juurikaan kokemusta makeista herkuista, koska... no sokeri ei tehnyt hyvää hampaille eikä kasvoille eikä keholle... eikä oikeastaan millekään, joten Dakarai vältti makeita herkkuja. Kyllä hänellä jonkunlainen teoria kuitenkin oli Dehrahissa esiintyvistä jälkiruuista. "Pannacotta on erikoisuus täälläpäin. Sitä tarjotaan yleensä vain juhlissa ja kun talossa on vieraita. Myös ruusuvanukas on yksi erikoisuuksista... Sitä syödään yleensä vain kesäisin... ja silloinkin vain juhla-aikaan. Sitten on myös erilaiset marjavanukkaat, mutta ne lasketaan ihan tavallisiksi jälkiruuksi. Noiden lisäksi on monenlaisia erivariaatioita piirakoista... On marjapiirakkaa ja hedelmäpiirakkaa... Jopa kasvispiirakkaa ja niiden variaatioita. Sitten on erilaisia kiisseleitä ja hedelmäsalaatteja. On myös mantelikermaa, jonka kanssa on erilaisia marjoja tai hedelmiä. Se menee myös piiraiden päällä lisukkeena. Hmmm... mitähän sitten vielä...? No ainakin vohvelit ja pannukakut... Maitokuutiot. Niin ja sitten toki perus leivokset... eli pullat ja kakut. Siinä nyt ainakin jotain", Dakarai vastasi. "Millaisia jälkiruokia Caenezhissa sitten on?" Dakarai kysyi vielä ihan mielenkiinnosta vain.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.08.2019
11:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Farran ei paljoa Calderille enää vastannut, muuta kuin kommentoi ruuan olevan erilaista ja uusi kokemus. ”Oletanko siis, ettei ollenkaan vastaavanlaistakaan ole Astoirwenissä?” vinemarilainen kysyi. Sama kai hänen oli yrittää pitää keskustelua yllä. Muutkin vaikuttivat vertailevan omilla suunnillaan ruokakulttuurien eroja. No, kyllä sekin keskustelu kävisi, vaikka aika odotettavissa oleva aihe olikin. Ja kuulisi Calder ihan mielellään, mitä ruokaa muualla matkan aikana olisi odotettavissa. Samalla prinssi kuunteli puolittain muidenkin keskusteluja, saaden selville, että riista oli varsin yleinen ruoka suurimmassa osassa, vaikkakin toki myös kala ja ehdoton voittaja oli karhu. No sitä ei Calderkaan ollut ennen tullut maistaneeksi, joten se voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus, sitten joskus kun tässä Caenezhiin päästäisiin…

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.08.2019
11:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Marcella oli samaa mieltä, ettei aseeton puolustus paljoa auttanut sodassa, mutta ei siitä haittaakaan olisi. No kunhan tilanne ei karkaisi käsistä, niin kuin vaikka mekon puuttumisen vuoksi, niin ei moisille taidoille välttämättä toivon mukaan paljoa käyttöä tulisi. Ja joka tapauksessa sota olisi kaikille varmasti jo muutenkin aivan uusi kokemus. ”Kokemus, jota ilmankin olisi voinut elää”, Skyler totesi hieman surullisemmin, ”Olisin ollut iloinen, jos aseeton taistelu ja itsepuolustustaitoni olisivat jääneet vain tavaksi pitää kuntoa yllä, eikä oikeaan väkivaltaan olisi tarvetta.” Skyler ei olisi halunnut tuoda perhettään vaaraan, kuten nyt oli käynyt Deoralle ja tämän kädelle. ”Ah, anteeksi. Varmasti kaikilla on samat murheet ja huolet kotinsa ja läheisiensä suhteen, ei se ole yksin minun suruni”, Skyler kiirehti sanomaan. Hän ei halunnut latistaa tunnelmaa omalla huolehtimisellaan, varsinkin kun ei voinut kotinsa tilanteeseen mitenkään vaikuttaa, ja kaikki muutkin kantoivat varmasti samaa taakkaa harteillaan. ”Haluaisitteko vaihtaa keskutelumme johonkin keveämpään aiheeseen mieluummin?” prinsessa kysyi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.08.2019
13:12
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai valitti sitten, että toivottavasti he eivät olisi Caenezhissa syksyllä, koska hän ei pitänyt sienistä. Se kun itse yritti olla joutumatta täällä hirteen ja sitten muut eivät tajunneet varoa sanojaan. ”Tuota ei sitten kannata sanoa ääneen, jos joskus pääsemme täältä pohjoiseen.” Caine neuvoi, koska sienet olivat vakava asia Caenezhissa. No kaikki oli vakavaa siellä ja ylipäänsä ruuasta nirsoilu oli typeryyttä, kun sitä oli niin heikosti talviaikaan saatavilla muutenkin. Dakarai jatkoi, että heillä oli kyllä lihaa ympäri vuoden tarjolla. No täälläpäin oli varmaan muutenkin ruokaa paremmin saatavilla ympäri vuoden. ”Toki meilläkin, Urumiyassa, lihaa on ympäri vuoden. Talvisin ei vain ole muuta, lumihangessa kun ei oikein kasva mikään. Että kun syksyn sadonkorjuun jälkeen varastot hupenevat, liha on ainoa mitä voi saada ruuaksi, ellei osteta etelämaista täydennyksiä.” Caine selitti ja muistutti Dakaraita, että hän oli nyt Urumiyasta eikä Caenezhista.

Sitten Dakarai sekoili jotakin heidän talviensa leutoudesta ja siitä, että vain etelässä oli lunta enemmän ja Caine vähän epäili, että täällä näin lämpimässä oli oikeasti lunta lainkaan. Ja etelään mentäessä vain lämpeni, niin miten siellä nyt lunta olisi yhtään? No Dakarai oli sotkenut matkallakin suunnat ja etäisyydet aivan täysin, joten ehkä hän ei ollut tässä aiheessa kauhean luotettava tiedonlähde. Dakarai ei kuitenkaan ikinä ollut edes nähnyt lunta ja halusi nähdä. ”Ei lumisissa talvissa kauheasti kehumista ole, aina on kylmä, ei ole ruokaa, mihinkään ei voi mennä, kun lunta on niin paljon ettei pääse kulkemaan, ihmisiä kuolee kun on liian kylmä ja ruoka ei riitä.” Caine lohdutti, kyllä hän talvista piti, lapsena enemmän kun ulkona tarvitsi vain leikkiä, mutta nykyisin kun olisi oikeasti pitänyt mennä metsästämään talvella, niin se oli aivan kamalaa. Vaatteet kastuivat heti ja koko matkan sai palella, hevosilla ei juuri kannattanut lähteä, oli liukasta ja vaarallista liikkua vuorilla.

Tästä taas ruoka-aiheeseen ja Dakarai suunnitteli jo kieltävänsä tuliset mausteet, kun hänestä tulisi kuningas. No ei ollut toivottavasti Cainen murhe enää siinä vaiheessa. Sitten puhuttiin jälkiruuista ja niitähän riitti jos jonkinlaista. ”Ruusuvanukas kuulostaa hyvältä! Laitetaanko siihen oikeasti ruusuja!?” Caine kysyi haaveilevasti, se kuulosti todella erikoiselta. Sitten Dakarai kysyi taas Caenezhin jälkiruuista, no saisi sitten itse hoitaa Cainen tyrmästä jos hän tämän möläyttelyiden takia sinne joutuisi. ”Ei meillä oikein harrasteta jälkiruokia. Kun ruoka on muutenkin hiukan kiven alla, niin jälkiruokia pidetään aika turhina. Kesällä ja syksyllä syödään marjoja ja omenoita, joskus hiukan jälkiruuan tapaisesti paistetaan omenoita ja tarjotaan hunajan kanssa. Oma suosikkini on vasta paistettu leipä hunajalla, mutta lapsena olisin laittanut hunajaa ihan kaikkeen, koska se oli hyvää. Äidistä se ei kuitenkaan sopinut sienikeittoon ja sellaiseen, joten sekin lysti kiellettiin.” Caine selitti ja kyllä oli taas niin ankeaa, kun kuuli mitä herkkuja muualla syötiin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.08.2019
16:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella oli samaa mieltä, ettei välttämättä olisi tarvinnut tätä sotakokemusta elämäänsä, mutta valitettavasti aina ei mennyt kaikki, kuten olisi toivonut. Skyler olisi pitänyt taistelutaitojen harjoittamisen mieluusti vain tapana ylläpitää kuntoa. Marcella ei tehnyt mitään kuntonsa ylläpitämiseksi, koska urheilu ei ollut kovin naisellista. Mutta sitten Skyler pahoitteli, että oli muillakin murheita kuin vain hänellä. ”Ei se mitään, prinsessa Skyler. Ymmärrettävää, että huoli omista läheisistä on ensiksi mielessä.” Marcella vastasi, oli hänelläkin vaikeaa olla murehtimasta Terisestä ja sairaasta isästä, jotka jäivät Gerosiin hänen lähdettyään. Sitten Skyler ehdotti kevyempään aiheeseen vaihtamista, muttei sitten ehdottanut mitään aihetta kuitenkaan. Marcella mietti hetken, mistä ei olisi niin masentavaa keskustella. ”Miten olisi huominen ostosretki, mikäli se järjestyy? No lähipäivinä varmasti, ainakin uskoisin niin. Onko teillä jotakin toiveita? En ole ihan perillä Dehrahin tämän hetken muodista, se eroaa Gerosin muodista aika paljon vaikka yhtäläisyyksiäkin on.” Marcella vaihtoi sitten ainoaan aiheeseen, mistä hänkin jotakin ymmärsi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 19.08.2019
16:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Mitä nyt niistä sienistä vielä, niin Caine neuvoi seuraavaksi jo, ettei sieniä kannattanut hakkua ääneen, kun pohjoiseen asti pääsisivät. Dakarai toi siinä kohdassa toista kättään nolostuneen näköisenä suunsa eteen tajutessaan, että oli sanonut sen ääneen. "Niin... Tuota... Ei minun ollut tarkoitus sitä ääneen julistaa... Anteeksi töykeyteni", Dakarai pahoitteli loppuun. Varsin noloa! Mutta se oli vain tullut möläytettyä yhtään sen enempää ajattelematta. Että pitikin sattua, hemmetti! Mutta sitten ympäri vuoden tarjolla olevaan lihaan ja Caine alkoi yllättäen puhumaan, että kyllä heillä Urumiyassa lihaa oli tarjolla ympäri vuoden, koska rehut eivät kasvaneet lumihangessa. Kaikki muu siitä selityksestä meni aikalailla ohi Dakarain korvien, kun hän kerkesi jo hämmentymään siitä, että heillä Urumiyassa. Eihän Caine Urumiyassa asunut oikeasti... Caine-parka oli tainnut nyt ottaa leikin hieman liian tosissaan. Ei kun hetkinen! Johtajahan ei tiennyt vielä totuutta siitä, että Caine olikin Caenezhin prinssi. Niin tietenkin... Olipas taas hidas sytytys... "Aivan... Siis Urumiyassa tietenkin... Heheh... menee maatkin jo sekaisin", Dakarai yritti korjailla. Onneksi johtajalla oli parempaa tekemistä Chathan ja Dorianin kanssa, joten ei tämä paljoa tainnut kuunnella, mitä Dakarai sössötti pöydän toisessa päässä.

Seuraavaksi kuitenkin lumeen, jota Dakarai ei ollut ikinä nähnyt missään. Tosin seuraavaksi Dakarai alkoi miettimään sanomisiaan lumesta hieman tarkemmin, koska eihän etelässä lunta ollut. Siellä oli tätäkin lämpimämpää ja keskikesällä siellä ei ainakaan ollut kovinkaan hääppöiset olot kuumuuden takia. Dehrahin ihan pohjoisimmissa osissa sen sijaan oli lunta... tai oli ja oli... Ihan vähän vaan. "Siis ihan pohjoisosissa on lunta eikä etelässä. Anteeksi sekoiluni... Tarkoitin tietenkin pohjoista enkä etelää", Dakarai korjasi vielä, kun tajusi mennessään sanoissa sekaisin. Kyllä hän nyt toki oikeasti tiesi, missä ilmansuunnat olivat. Olihan hän vähän hitaalla käyvä tapaus, mutta kyllä hän ilmansuunnat tiesi. Hän oli vain mennyt sekaisin sanoissaan. Dakaraita ärsytti, millaisen kuvan hän oli antanut jo itsestään ja tietämyksistään. Mutta kuitenkin siihen lumeen, jota Dakaraikin haluaisi nähdä, mutta Cainesta talvessa ei ollut kehumista, koska aina oli kylmä ja ruokatilanne huono ja mihinkään ei voinut mennä ja ihmisiä kuoli. "Ei kuumuuskaan kyllä hyvästä ole. Kuumalla pitää kärvistellä, koska on sopimatonta olla liian paljastavissa vaatteissa ja edustavalta pitää näyttää joka tilanteessa. Etelässä varsinkin on kuuma... Keskikesä on aika tappavaa aikaa... kirjaimellisesti ja kun kuumuus alkaa jo heti keväästä. Eikä syksykään kylmä ole... No ei nyt hirveän lämminkään... vaan sellainen sopiva. Talvet ovat ainoastaan viileitä, mutta tosi harvoin tulee vastaan kylmää päivää. Sateita sen sijaan on aikalailla ympäri vuoden, mutta talvella ja syksyllä on pahimmat kuurot. Kesäisin sade taas tuo vaan entistä nihkeämmät ilmat ja olot mukanaan. Mutta ymmärrän kyllä, ettei ainainen kylmyyskään ole pidemmän päälle hyvä juttu, kun ääripäistä puhutaan. Neljä selkeää vuodenaikaa olisi paljon kivempi juttu, mutta täällä sellaisesta pääsee juuri ja juuri nauttimaan pohjoisen rajalla, jossa ei juurikaan edes asu muita kuin muurilla työskenteleviä vartijoita ja kunnossapitäjiä perheineen. Ja sielläkin talvi on melko lyhyehkön puoleinen ja vähäluminen", Dakarai selitti. Että kaipa dehrahilaiset olivat aikalailla tasoissa caenezhilaisten kanssa. Toisella puolella oli vaan aina kylmä ja toisella puolella kuuma äärirajoja myöten ja kummassakin oli omat ongelmansa... tai osin melko samanlaiset, mutta toisen maan ongelmat olivat kiinni kuumasta ilmasta ja toisen kylmästä.

Dakarai ja Caine pääsivät kuitenkin kevyempään aiheeseen eli jälkiruokiin ja Caine innostui ruusuvanukkaasta, että oliko siinä oikeasti ruusuja. "Ruusun terälehtiä... Niitä haudutetaan vedessä, että maku irtoaa. Lisäksi terälehtiä käytetään vanukkaan koristeluun. Ne ovat kyllä myös ihan syötäväksi tarkoitettuja. Ruusuvanukasta tarjotaan kesällä ruusujuhlan aikaan, jolloin kaikki intoilevat ruusuista", Dakarai selitti. Ruusujuhla oli ehkä ainoa juhla, joka oli Dehrahissa niin iso juttu, että myös ainakin rajanaapurit olivat siitä kuulleet nimellä ainakin mainittavan. Tai niin Dakarai ainakin uskoi olevan, mutta ei hän tiennyt sitä täysin varmaksi tiedoksi tai että oliko muista maista ihmisiä koskaan siinä juhlassa mukana. Mutta tuskin se juhla kuitenkaan ihan pohjoiseen asti oli nimeltä kantautunut. Tai ei Dakarai tiennyt... Saattoi sekin olla mahdollista, mutta ei Dakarai ihan uskonut, että juhla nyt niin nimekäs tapahtuma olisi, vaikka Dehrahissa se suuri juttu olikin. Ruusujuhlaa juhlittiin kuitenkin aina viikon ajan, jolloin ruusut olivat parhaimmillaan. Mutta mitä sitten Caenezhin jälkiruokiin, niin niitä ei juurikaan ollut, paitsi muutama eli marjoja ja omenoita ja paistettuja omenoita tarjottiin välillä hunajan kanssa. Cainen suosikki puolestaan oli paistettu leipä hunajalla. "Kuulostaa hyvältä... Täälläpäin ei hirveästi hunajaisia ruokia ole kyllä tarjolla", Dakarai vastasi Cainen vielä jatkaessa, että jos kukaan ei olisi kieltänyt, niin Caine olisi laittanut hunajaa joka paikkaan. Sienikeiton kohdalla hänen äitinsä oli kuitenkin tehnyt hunajalla läträämisestä lopun. "Sääli... Mutta niinhän se on, että kaikki kiva aina kielletään... Varsinkin täällä sääntö-Dehrahissa eli Sääntölässä, jossa melkein kaikki on kielletty", Dakarai totesi asiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.08.2019
19:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Avalonilla tuli yhtäkkiä jotain erimielisyyksiä tämän seuralaisen kanssa, ja Caine siitä vähän jo yritti lohduttaa Avalonia. "Eihän sitä aina, harvoin vaan tulee ihan näin jyrkästi", Avalon vastasi hiljaa surumielisen hymyn kera Cainelle. Nathanaël katsoi kysyvästi Avalonia, joka huomattuaan prinssinsä katseen, hymyili tälle rauhoittavasti. Kai Avalon sitten oli kunnossa?

Prinssin huomio siirtyi sitten takaisin keskusteluun, kun alettiin puhumaan jälkiruuista. Nathanaël kuunteli tarkasti, mitä Dakarai ja Caine kertoivat omistaan. "Ruusuvanukas kuulostaa meidänkin mielestämme kiinnostavalta. Meillä ei ole vastaavanlaista herkkua. Ja tuota... me emme ole koskaan syöneet marjoja tai omenoita ilman, että ne ovat jotenkin osa leivosta, joko täytteenä tai koristeena. Ovatko ne hyviä ihan raakanakin?" Nathanaël sitten kysyi vähän arkana. Oli varmaan taas ihan tyhmä kysymys muiden mielestä, kun puhuivat noin tottuneen oloisesti asiasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.08.2019
00:14
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarain ei ilmeisesti ollut tarkoitus haukkua sieniä ääneen, mitä tämä sitten pahoitteli jälkeen päin. ”Ei tarvitse pyydellä anteeksi, en itsekään nuorempana pitänyt yhtään. Nyt siihen on tottunut, vaikkei se mitään lempiruokaa edelleenkään ole. Mutta sitä vain ei kannata sanoa ääneen, jos ei halua ongelmia.” Caine vastasi, vaikka ehkä sienet olivat vain Gunnars-enolle sen verran henki ja elämä ja muita ei kiinnostanut negatiiviset mielipiteet sienistä. Mutta ylipäänsä se ei ollut hyvä asia Caenezhissa nirsoilla ruuasta, oli kyse sienistä tai jostain muusta. Dakarai näytti seuraavaksi putoavan kärryiltä ihan kokonaan, kunnes alkoi takellella, että totta kai Urumiyasta oli puhe eikä Caenezhista, että miten hänellä nyt noin maat sekaisin menivät. Tämä oli niin söpö mokaillessaan ja tajutessaan, että puhui ihan puuta heinää ja yrittäessään esittää, että tiesi oikeasti missä mennään. ”Sattuuhan sitä.” Caine vain vastasi vilkaisten pöydän toiseen päähän, mutta onneksi Dorian oli taas pelastanut hänet ja piti johtajaa kiireellisenä, ettei tämä ehtinyt kuunnella heidän puheitaan.

Caine keskittyi taas Dakaraihin ja yritti olla nauramatta, kun raukka sekoili taas ilmansuunnissa, että tietenkin hän tarkoitti, että pohjoisessa sitä lunta oli eikä etelässä. Mutta vaikka lumiset talvet eivät Cainesta olleetkaan niin hieno asia, mitä Dakarai tuntui kuvittelevan, ei kuumat kesätkään olleet vain hyvä asia. Koska täällä oli sopimatonta kulkea liian kevyissä vaatteissa ja sitten piti kärvistellä kuumuudessa. ”Ymmärrän kyllä, täällä on jo nyt minulle ihan liian kuuma. No lähinnä siksi, että vaatteitani ei ole suunniteltu näin lämpimiin oloihin.” Caine vastasi, koska hänestä tuntui, että hän oli jo ehtinyt polttaa ihonsa ja ainakin hänen pisamansa olivat tulleet taas turhan selvästi esiin, kuten aina kesällä. Caine kuunteli huolestuneena, miten etelässä olisi paljon kuumempi ja kesäkin oli vasta alussa. Hänhän kuolisi, jos ilma kuumenisi yhtään enempää! ”Toivottavasti meidän ei tarvitse mennä ihan hirveän etelään, en tiedä miten selviän hengissä jos siellä on paljon kuumempi kuin täällä nyt. Ja kesäkin on vasta alussa.” Caine huolestui seuraavaksi. Hän piti yleisesti ottaen kesästä, mutta Caenezhissa se nyt oli aika onneton muutenkin.

Kuolemanvaarallisista kesistä ja talvista päästiin hiukan mukavampaan aiheeseen, eli jälkiruokaan. Caine halusi päästä maistamaan ruusuvanukasta, se kuulosti niin hyvältä! Ja tehtiin oikeasti ruusun terälehdistä! Ja sitä tehtiin siis joillekin ruusujuhlille. ”Koska ne juhlat ovat? Toivottavasti ehdin maistamaan jossain kohtaa, kuulostaa niin hyvältä!” Caine haaveili, mutta ei täällä varmaan aikaa kauheasti ollut juhlia. Cainesta ruusuvanukas kuulosti kyllä paremmalta kuin hunajaleipä, mutta Dakarai taisikin vain kohteliaisuuttaan sanoa, että se kuulosti hyvältä. Tai sitten ei, koska täällä ei ilmeisesti käytetty hunajaa. ”Meillä käytetään sitä jonkin verran, tietenkin riippuen, miten sitä on kesän aikana saatu kerättyä.” Caine vastasi Dakarain harmitellessa sitä, että kaikki kiva kiellettiin ja ilmeisesti etenkin täällä sääntölässä, jossa kaikki oli kielletty. ”No sellaisen vaikutelman itsekin olen saanut, että täällä saa olla aika varovainen tekemistensä ja sanomistensa suhteen.” Caine myönsi, vaikka samahan se oli kuninkaallisissa piireissä missä vain, mutta kyllä Dehrah taisi viedä voiton siinä asiassa.

Caine oli yrittänyt saada Avalonia ryhdistäytymään pakkiensa jälkeen, mutta ilmeisesti hän ei ollut saanut näin jyrkkää kieltävää vastausta ennen. Ilmeisesti Nierdalesissa naiset olivat aika helppoja… ”Turha siitä on lannistua, hurmuri.” Caine lohdutti edelleen, vaikka ehkä ihan hyvä, että tätä palautettiin välillä takaisin maan pinnalle. Aika suuret luulot palvelijalla nimittäin oli, vaikka ehkä Caine oli väärä ihminen arvostelemaan sitä. Nathanaelkin osallistui jälkiruokakeskusteluun ja ruusuvanukas oli tällekin uusi tuttavuus. Ja tälle oli uutta myös se, että jotkut söivät omenoita ja marjoja ihan sellaisenaan, ilman että ne olivat jossain leivonnaisissa koristeena tai täytteenä. Ja sitten tämä oikeasti kysyi, että voiko niitä syödä raakana myös. ”Tietenkin voi, tai ainakin suurinta osaa, mitä meillä päin kasvaa.” Caine vastasi hiukan hölmistyneenä. ”Eikä niitä raakana syödä, tietenkin pitää odottaa, että ne kypsyvät ensin, mutta ei niitä tarvitse valmistaa tai kokata erityisesti mitenkään, että ne olisivat syömäkelpoisia.” Caine lisäsi koska ei tavallaan raakana kuitenkaan kukaan marjoja ja omenoita syönyt.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.08.2019
02:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caine sanoi, ettei Dakarain tarvinnut olla pahoillaan sienimöläytyksestään. Ei hän itsekään ilmeisesti ollut niistä nuorempana pitänyt, mutta oli lopulta kuitenkin tottunut niihin, vaikkei sienet olleetkaan suurinta herkkua vieläkään. Mutta sitä ei vaan kannattanut sanoa ääneen, jos halusi välttää ongelmia. "Teillä on siis ollut vähän sama juttu sienien kanssa kuin minulla chilin suhteen. Aikanaan tulisempiin ruokiin on vaan tottunut, vaikkei ne vieläkään ole suurin suosikkini", Dakarai vastasi, mutta eiköhän hän kuitenkin nyt kun tiesi, että sienet olivat ilmeisesti pyhä asia Caenezhissa, niin hän ei menisi moista enää uudestaan ääneen möläyttämään. Sienien jälkeen virheiden sattumiseen ja Caine oli tällä hetkellä edelleenkin leikisti Kani ja Urumiyan prinsessa, koska johtaja luuli niin. Caine vastasi vain, että sattuihan sitä. "Aivan", Dakarai vastasi puolestaan asiaan ollen kuitenkin kiitollinen siitä, että johtajalla oli muuta tekemistä tällä hetkellä, joten hän ei ollut kuullut Dakarain möläytyksiä.

Sekoiluista kuitenkin seuraavaan, mikä oli jo varsin noloa mennä ilmansuunnissa sekaisin tai sekaisin ja sekaisin... Siis sekoittaa nimet keskenään ja sanoa väärin. Mutta oli syy mikä hyvänsä, oli se kuitenkin melko noloa ja sai varmasti Dakarain näyttämään entistä typerämmältä. Dakarai lohduttautui kuitenkin tiedolla siitä, että Dehrahin muodista hän tiesi kaiken ja varsinkin aina sen, mikä oli huipulla milläkin hetkellä. Tämän hetken suurinta muotia oli kylmän sävyiset vaatteet sekä yksityiskohtaiset kuvioinnit ja kirjailut vaatteissa. Myös saman väriluokan erisävyiset vaatteet olivat heti kylmänsävyisten vaatteiden jälkeen suurta huutoa markkinoilla. Myös värikkäämmät meikit olivat nostaneet päätään rikkaiden joukossa. Tietenkin, koska eihän köyhimmillä edes ollut varaa meikkeihin. Köyhyys ei valittavasti koskaan tulisi olemaan muodissa. Toki hyvä Dakarain kannalta, koska miksi hän nyt nuhjuiselta nukkavierulta haluaisi näyttää? Se ei ollut yhtään eleganttia, kaunista eikä muodikasta.

Mutta niin... ne pahuksen ilmansuunnat, jotka Dakarai oli kerennyt jo unohtamaan, kun oli alkanut pohtimaan muotia päänsä sisällä hieman hartaammin. Eli pohjoisessa sitä lunta toki jonkun verran oli, ei etelässä ja niin edelleen. Mutta mitä taas kuumuuteen tuli ja siitä kärvistelyyn, koska ei sitä voinut ihan alusvaatteilla tai pikkuhepenissä heruttaa menemään, vaikka miten olisi kuuma. Caine sanoi ymmärtävänsä yskän, koska hänellä jo nyt aivan liian kuuma, koska Cainen vaatteita ei oltu suunniteltu lämpimiin saati kuumiin oloihin. "Kenties huomisella ostosreissulla voinette ostaa kevyempää päällepantavaa? Voin samalla esitellä, millaiset vaatteet ovat suurinta muotia Dehrahissa tällä hetkellä", Dakarai vastasi innostuen asiasta ainakin sisäisesti, vaikka taisi se ulospäinkin hänestä näkyä, kun vihdoin pääsi aiheeseen, josta hän tietäisi kaiken, mitä ihmisen tarvitsi vain ikinä tietää muodista. "Itse asiassa tällä hetkellä päälläni oleva asu on yksi monista, joka edustaa tämänhetkistä muotisuuntausta", Dakarai jatkoi, mutta tietenkin oli. Mitä muutakaan se muka olisi ollut? Eihän hän nyt epämuodikas voisi prinssinä olla, se jos mikä olisi häpeällinen virhe! Mutta tosiaan, kun Dakarai oli selittänyt etelän tappohelteistä ja kun kesä oli nytkin vasta alussa, niin vielä kuumenisi kyllä, niin Caine alkoi selvästi näyttämään huolestuneelta aiheen vakavuudesta. Tämän jälkeen hän alkoi huolestumaan siitä, että toivottavasti kovinkaan etelään ei tarvisi mennä, koska se voisi viedä hengen. "No pääkaupunki linnoineen on kyllä jonkun verran etelämpänä, mutta ei sentään ihan etelässä. Pääkaupunki on aikalailla keskellä maata. On siellä lämmin... kuumakin toisinaan, muttei kuitenkaan tappohelteitä... Ainakaan näin kesän alussa, vaikka lämpöä kyllä riittää", Dakarai vastasi tai yritti lohduttaa, ettei nyt tappohelteitä vielä ollut kuitenkaan. Mutta toki kuumaan tottumattomalle nämäkin päivät saattoivat olla tukalia. Dakarai oli toki itse tottunut, koska oli elänyt koko ikänsä lämmössä, mutta ruskettumista hän vältteli viimeiseen asti. Tai ainakin siihen asti, kunnes se tulisi muotiin. Rusketus ei kuitenkaan ollut muotia tällä hetkellä.

Tappohelteistä ja kylmäkuolemista kuitenkin jälkiruokiin, joka oli aiheena ei-niin-vakava ja aika kevytmielinen. Jälkiruuista kuitenkin vielä tarkemmin ruusuvanukkaaseen ja vielä tarkemmin sanottuna ruusujuhlaan ja Cainea kiinnosti milloin sellaiset järjestetään. "Huomisen jälkeen ruusujuhlaan on viikon verran aikaa. Sitten juhlitaan viikon verran. Kaikkialla on ruusuja... Ruusuja käytetään kaikessa... Niillä koristellaan joka nurkka ja ruusuista intoillaan kyllästymiseen asti. Ruusujuhla on juhla, jota vietetään ystävien, tuttavien, rakkaiden ja perheen kanssa, mutta sinä aikana järjestetään myös erilaisia tapahtumia suurimmissa kaupungeissa... Niin ja myydään tietenkin josjonkinlaista ruusua... totta kai", Dakarai vastasi ja kertoi myös hieman tarkemmin itse juhlista ja miten ruusujuhlaa juhlittiin. Hyvällä tuurilla he todennäköisesti voisivat olla vielä silloinkin Dehrahissa. Toki se riippui ihan siitä, miten nopeasti asiat sai hoitumaan, mutta tuskin he yhdessä viikossa sotaa täälläkään voittaisi. Tosin ei sodan aikana nyt muutenkaan ollut samanlaista kuin ilman sotaa. Mutta kenties, jos se vanukas oli enemminkin se kiinnostuksen aihe, niin ehkä kokki voisi tehdä täällä joku päivä poikkeuksen ja tehdä ruusuvanukasta. Mutta tämän jälkeen vielä hunajaan, jota Caenezhissakin käytettiin lähinnä sen verran, miten nyt sai kerättyä milloinkin talteen. "Aivan... Niin tietenkin", Dakarai vastasi asiaan, joka johti suoraan siihen, että aina kaikki kiellettiin ja varsinkin Dehrahissa ja sellaisen kuvan Cainekin oli saanut, että varovainen kannatti olla lähes joka asian suhteen. "Totta..." Dakarai sanoi vielä asiaan, vaikka hänestä olisi hyvä kyllä olla hieman vapaamielisempi edes joskus, mutta ei kun kaikki oli niin haudanvakavaa.

Dakarai käänsi kuitenkin katsettaan seuraavaksi Nathanaëliin, kun tämäkin osallistui jälkiruoka-aiheiseen keskusteluun ruusuvanukkaan ollessa uusi tuttavuus myös hänelle. Tämän jälkeen prinssi kyseli vielä sitä, että voiko marjoja ja omenoita tosiaan syödä sellaisenaan. Dakarai näytti siinä kohdassa varmaankin taas varsin hämmentyneeltä moisesta kysymyksestä, koska... no totta kai pystyi. Miksi ei olisi pystynyt? No ei niitä toki raakana vedetty, koska eiväthän raa'at marjat ja omenat pahemmin maistuneet edes miltään tai sitten ne olivat vain pahoja. Pitihän niiden nyt kypsyä kuitenkin ensin. Caine tosin kerkesi jo vastaamaan asiaan ainakin sen puolesta, mitä heilläpäin kasvoi näyttäen kyllä hänkin ainakin hiukan hölmistyneeltä. "Myös Dehrahissa kasvavia marjoja voi kyllä syödä sellaisenaan", Dakarai puolestaan kertoi tai ei hän ainakaan ollut kuullut, että mitään marjaa ei voisi syödä ennen kuin sille olisi tehnyt jotain. Ehkä Nierdalesissa sitten oli marjoja, joita ei voinut syödä ennen kuin niille oli tehnyt jotain taikoja. "Mitä jälkiruokia Nierdalesissa tarjoillaan?" Dakarai jatkoi kuitenkin vielä jälkiruoka-aiheella, kun Nathanaëlkin oli ottanut osaa aiheeseen, vaikkei itse toki sellaisia edes syönyt. No ruusuvanukas oli poikkeus, koska se todella oli hyvää ja vain harvinainen herkku yhden tietyn viikon ajan vuoden sisällä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 20.08.2019
11:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Marcella oli onneksi ymmärtäväinen, eikä suuttunut Skylerille tämän huolehtiessa yksin oman kotimaansa ja perheensä turvallisuudesta. Varmasti toisellakin oli yhtä suuret murheet, mutta tämä oli onnistunut pitämään ne paljon paremmin sisällään. Anteeksipyytäväisesti hymyillen prinsessa kiitti ymmärryksestä, kunnes päästiin vaihtamaan aihetta, ja Marcella ehdotti uudeksi aiheeksi huomista ostosreissua. Siitä olisi kyllä varmasti ihan hyvä puhua, Skylerilla kun ei ollut mekoista minkäänlaista tietoa. ”En itse oikein tiedä muodista paljoa, kotona palvelusneidot ovat yleensä katsoneet, etten ole pukeutunut sopimattomasti. Mutta jos toiveita uskallan esittää, varmaankin ehkä jotain yksinkertaista? Sellaista, ettei kaikki matkavarat kuluisi vaatteisiini, ja jotka… no joissa olisi helppoa ja mukavaa olla? Onko sellainen muodikasta?” Skyler kysyi varovaisesti. Hän ei uskaltaisi ostaa mitään kovin näyttävää, kun ei ollut mekkoihin tottunut, onnistuisi vielä turmelemaan sellaisen ja sinne olisi nekin rahat menneet. ”Ja… tuota…” Skyler aloitti hieman varovaisesti hiljaisella äänellä. Hänen ehkä olisi hyvä kysyä neuvoa jo nyt. ”Onko täysipitkät hameet muotia? Sellaiset, jotka koskettavat maata? Koska… No, en oikein osaa kävellä tällaisessa. Meinasin jo monta kertaa astua helman päälle tänne tullessa”, Skyler myönsi lopulta nolostuneena, kuiskaten niin hiljaa kuin osasi. Hän ei halunnut lähistöllä olevan miesväen kuulevan, ettei hän edes osannut kävellä mekossa. Nyt vain piti toivoa, että Marcella sai selvän hänen lähes äänettömästä piipityksestään.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  52  53  54  55  56  57  58  59  60  61  62  63  64  65  66  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!