Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  53  54  55  56  57  58  59  60  61  62  63  64  65  66  67  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Par
Lähetetty: 20.08.2019
18:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Sekä Caine että Dakarai molemmat näyttivät yllättyneeltä siitä, että Nathanaël ei tiennyt, että marjoja ja hedelmiä pystyi syömään sellaisenaan. "Opettajamme mielestä se, mistä ja miten ruoka tulee ei ollut ilmeisesti tärkeää tietoa meille...", Nathanaël selitti tyhmää kysymystään nolostuneena. Ei hän ihan täysin ymmärtänyt tätä selitystä kypsistä ja raaoista marjoista, mutta siitä hän voisi kysyä Avalonilta tarkemmin myöhemmällä ajalla, niin ei tarvitse nolata itseään enää tämän enempää.

Seuraavaksi Dakarai kysyi heidän omista jälkiruuistaan. "Meillä on paljon kermaisia herkkuja. Kakkuja kermakakuista charlotteihin, piirakoita, joissa on marjoja ja kermaa, éclaireja ja tuulihattuja, näin muutamana esimerkkinä", prinssi luetteli.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.08.2019
22:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai pohti seuraavaksi, että Cainella oli sienten suhteen sama asia kuin hänellä chilin kanssa, että siihen vain piti tottua. ”No tavallaan. Paitsi että sieniin ei kuole. Paitsi myrkkysieniin, niitä ei kannata syödä…” Caine myönsi, mutta olivat sienet hänestä silti pienempi paha. Sienistä kuitenkin vakavampiin aiheisiin, eli siihen, miten Caine selviäisi hengissä etelän kesästä. No ei varmaan mitenkään ja kun sota riehui vielä kaiken lisäksi. Olisivat tulleet edes talvella. Dakarai ehdotti, että huomisella ostosretkellä Caine voisi ostaa itselleen kevyempää vaatetta. No se hänellä oli ollut suunnitelmissa muutenkin ja jos hänen pitäisi nyt tosissaan ruveta kokopäiväisesti Kaniksi, niin hänhän tarvitsi sitten itsekin mekon. Tai johtaja ei kovin pitkään häntä täällä katselisi. Dakarai lupasi kuitenkin myös esitellä tämän hetken muotia. ”Kuulostaa hyvältä!” Caine innostui ja vaikeni, ennen kuin lisäsi, että Caenezhissa kun oli ollut sama muoti viimeiset 2000 vuotta. Hän ei halunnut näyttää niin juntilta kuin oli. Dakarain oli toki vielä mainittava, että hänen hienot vaatteensa olivat tietenkin sitä tämän hetken muotia, mutta se oli aika oletettavaa. Caine tyytyi vain katsomaan kateellisena, kun hänen seurallaan oli hienot vaatteet ja hänellä ei. Mutta se korjautuisi huomenna ja hän olisi kaikista muodikkain!

Muodista vielä säähän, että pääkaupunki oli tätä etelämpänä, joten siellä olisi kuumempi, muttei niin kuuma kuin ihan etelässä. Ehkä Caine selviäisi sitten hengissä sen aikaa, kun täällä oli oltava. Dakarai selitti sitten vielä Ruusujuhlasta, että se olisi viikon päästä, jos sota soisi, ja juhla kesti viikon verran. Ja silloin ruusut kukkivat parhaiten ja ruusuilla koristeltiin kaikki paikat ja niistä intoiltiin ja ruusuja myytiin kaikkialla. Tuntui hassulta intoilla jostain kukasta niin paljon ja Caineakin kiinnosti vain ruusuvanukas, vaikka toki ruusut kauniita kukkia olivat. Niitä ei juuri Caenezhissa ollut, mutta ketä se nyt olisi yllättänyt? Ruusuvanukkaasta päästiin yleisesti jälkiruokiin ja Nathanael ihmetteli tosiaan, että joku söi marjoja sellaisenaan. Dakaraikin sanoi, että Dehrahissakin niitä voi kyllä syödä sellaisenaan. ”Eivätkö ne kaikki muka olekaan myrkyllisiä täällä?” Caine ihmetteli ääneen. Hän oli ihan varma silti, että täällä oli pakko olla joku erityinen ruuanvalmistustapa, jolla myrkyllisestä ruuasta sai syömäkelpoista.

Ilmeisesti Nathanaelin opettaja ei ollut pitänyt tärkeänä sitä, että prinssi löytäisi metsästä itselleen jotakin ruokaa, jos vaikka eksyisi sinne. No ehkä sellainen ei ollut edes mahdollista Nierdalesissa, mutta kyllä Cainelle oli opetettu, mitä metsästä voi syödä ja miten siitä tehtiin ruokaa ja miten metsästetty riista nyljettiin ja niin edelleen. Ne olivat ihan perustaitoja, kaikki osasivat ne. Mutta ehkä hän olisi vain hiljaa tai muut pitäisivät häntä taas ihan metsäläisenä. Sitten Dakarai kyseli Nierdalesin jälkiruuista ja prinssi luetteli paljon nimiä, joista Caine ei tajunnut hölkäsen pöläystä. Charlotte oli varmasti naisen nimi, mutta sillä tuskin tarkoitettiin ihmissyöntiä… Kakut ja piirakat marjoilla ja kermalla Caine sentään tajusi, mutta loppu meni aivan ohi. Hän vain nyökkäili, kuin muka olisi ollut perillä, mistä puhuttiin. ”Kuulostaa todella hyvältä.” Hän sanoi, vaikkei hän tiennyt yhtään mitä jokin eklaire oli tai miten tuuli saatiin pysymään hatussa ja miten se liittyi jälkiruokiin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.08.2019
22:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Skyler selitti, ettei tiennyt muodista paljonkaan, mutta ei hänen olisi tarvinnut sitä sanoa, koska sen kyllä näki. Ei millään pahalla, mutta ilmeisesti edes Urumiyan mittapuulla Skyler ei ollut kauhean perillä muodista. Pitäisiköhän asiasta puhua tämän henkivartijan kanssa, ehkä Urumiyassa muoti oli enemmän miesten juttu, koska siellä oli kaikki muukin ihan päälaellaan jos muihin kuningaskuntiin vertasi. Toisaalta prinsessa sanoi nimenomaan palvelusneitojen huolehtivan asiasta, joten ehkä hän ei vain itse ollut perehtynyt asiaan. Se oli Marcellasta pöyristyttävää, kyllä tulevan kuningattaren täytyi olla perillä muodista. Mutta hän yritti olla näyttämättä järkytystään kasvoiltaan ja vain hymyili ja nyökkäili muka ymmärtäväisesti. Skyler kaipasi kyllä kipeästi apua, ei häntä tuollaisena voinut kuningattareksi päästää!

Kun Skyler sitten alkoi esittää toiveitaan, Marcella sai tosissaan tehdä työtä, ettei keskeyttäisi prinsessaa. Skyler tahtoi asustaan yksinkertaisen, että sitä olisi helppo kantaa matkatavaroissa ja että se olisi mukava päällä ja muutenkin helppo. Sitten tämä vielä kysyi, että oliko sellainen muotia. ”Ehkä Urumiyassa tai Caenezhissa… Dehrahissa… en oikein usko, valitan.” Marcella vastasi yrittäen olla mahdollisimman kohtelias. Gerosin ja Nierdalesin muoti oli hyvin samankaltaista, mutta Gerosin oli tietenkin hienostuneempaa ja muodikkaampaa. Dehrah tuli hyvänä kolmosena, mutta se oli aina hivenen arvaamatonta ja Marcella ei itsekään ollut ihan varma, mikä tällä hetkellä oli Dehrahissa muotia naisten keskuudessa. Johtajan vaimon asusta saattoi hieman päätellä, koska tuskin niin arvovaltaisen miehen vaimo epämuodikkaasti pukeutuisi, mutta ei hän kuningatar ollut ja kuitenkin perheellinen nainen eikä nuori prinsessa.

Seuraavaksi Skyler alkoi hyvin hiljaisella äänellä takeltelemaan, että olivatko kokopitkät hameet muotia, eli sellaiset, joiden helma kosketti maata. No Gerosissa ainakin poikkeuksetta, ei hieno nainen esitellyt jalkojaan julkisesti kengänkärkeä enempää. ”En toki ole Dehrahin muodin asiantuntija, mutta se mitä olen täällä nähnyt ja tiedän jotain aiheesta, niin kyllä täälläkin oletetaan hienostuneen neidin peittävän jalkansa kokonaan.” Marcella vastasi Skylerin kuiskiessa, että oli jo lainaleninkinsä kanssa ollut talloa helmalle jatkuvasti. ”Ei siinä ole mitään hävettävää…” Marcella valehteli hymyillen, vaikka häntä kyllä hävetti Skylerinkin puolesta moinen tohelointi. ”Jos ette ole tottunut jalat peittäviin leninkeihin, se vaatii totuttelua, Siihen on oma tekniikkansa. Alkuun voin neuvoa sen verran, että ottakaa mahdollisimman lyhyitä askeleita. Se helpottaa liikkumista, mekossa ei kuulu harppoa ja juosta. Ja portaissa helmaa voi toki sen verran nostaa, että se ei ole tiellä, kunhan ei liikaa…” Marcella yritti neuvoa, mutta hänestä oli outoa kertoa jollekin itsensä ikäiselle prinsessalle näin itsestään selviä asioita.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 20.08.2019
23:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Mitä vielä chiliin ja sieniin tuli ja Dakaraista se oli tottumiskysymys, niin kyllä toki tavallaan, mutta sieniin ei kuollut. Tosin sitten Caine lisäsi, ellei kyseessä ollut myrkkysieni. Eli toisin sanoen sieniin voi kuolla myös. "Aivan... Mutta ei täällä nyt sentään niin tulista chiliä ole, että siihen voisi kuolla, joten kuolemaa pitää kyllä hakea jostain muualta kuin chilistä, jos sitä etsii", Dakarai lisäsi jääden kuitenkin hetkeksi miettimään sitä myrkkysientä. Miltähän sellainen edes näytti? Dakarai ei kuitenkaan aikonut kysyä asiaa ääneen, koska ei halunnut näyttää asian suhteen juntilta enää yhtään enempää. Hän oli jo tarpeeksi sekoillut ilmansuunnissa ja melkein paljastanut Cainen Caenezhin prinssiksi, jota ei tapahtunut lähinnä vain siksi, että Dorian ja Chatha pitivät johtajan kiireisenä. Mutta ehkä se nyt sienistä, chilistä ja töppäilyistä, koska sitten muotiin eli ainoaan asiaan, jota Dakaraikaan ei voinut töpeksiä. Muotikierros kuulosti kuitenkin Cainesta hyvältä innostuksiin asti. "Hyvä juttu", Dakarai vastasi hymyillen.

Seuraavaksi he kuitenkin olivat taas Ruusujuhlassa ja sen aikataulussa, mikä jäi aikalailla siihen, kun jälkiruokiin pääsi taas yleisesti ja Nathanaël oli ihmetellyt marjoja ja omenoita ja niiden sellaisenaan syömistä. Dakarai oli sanonut myös, että kyllä Dehrahissakin oli marjoja, joita pystyi syömään sellaisenaan. Tai ei hän ainakaan itse mitään myrkkymarjoja tiennyt, koska eipä hänelle kukaan sellaisia ollut tarjonnut eivätkä rehut sun muut kasvit kiinnostaneet nuorta prinssiä niin paljoa, että olisi vaivautunut ottamaan asioista selvää. Hänellä oli tärkeämpääki tekemistä, kuten vaikka muodikkaana pysyminen ja ennen kaikkea kauniin näköisenä pysyminen. Tosin seuraavaksi Caine ihmetteli jo sitä, että eivätkö marjat olleetkaan myrkyllisiä täällä. "Kuka niin muka on väittänyt? Aivan... Olihan siitä toki jotain juttua ennen hämäämistä siellä metsän rajalla... Mutta eivät tietenkään ole... Tai ei ainakaan ne, mitkä itse tunnistan. On varmasti myrkyllisiäkin marjoja olemassa, mutta en ole tutkinut marjoja ja jos ruoka onkin myrkyllistä, niin maistajahan siinä kuolee enkä minä. Sääli hänen kannaltaan, mutta se vähän niin kuin on maistajan työn pimeä puoli. Sellaista sattuu, mutta elämä jatkuu", Dakarai totesi melko rennon rauhallisesti puhuessaan maistajaparkojen karummasta kohtalosta, jos myrkytetty ruoka tai juoma sattuikin eteen. Mutta ei Dakaraita kiinnostanut heidän kohtalonsa, se oli heidän hommansa. Hienoa toki, että jos ruoka olikin myrkyllistä, niin maistaja kuoli eikä hän, että kyllähän maistajat arvostuksen saivat siinä määrin Dakarain silmissä.

Jälkiruokiin kuitenkin takaisin, kun Dakarai oli kysellyt myös Nathanaëliltä millaisia jälkiruokia heilläpäin sitten oli. Ihan vaan, koska oli se kohteliasta ottaa häntäkin enemmän mukaan puheenaiheeseen. Ja no... olihan se ihan mielenkiintoista kuulla, millä Nierdalesilaiset lihottivat itsensä. Ei, että Nathanaël läski tokikaan olisi, mutta... no ei Dakarai ymmärtänyt jälkiruuan päälle. Ei ollut hänen juttunsa. Niistä ei hyötynyt mitenkään. Nierdales kantoi kuitenkin maansa päällä kermaisia herkkuja. Juuri sellaisia, joita Dakarai ei ainakaan söisi. Tarkemmin tarjolla oli kermakakkua ja Charlotta. No tuskin sentään ihminen, mutta täytyi myöntää, ettei Dakarai ollut moisesta jälkiruuasta koskaan kuullut. Sekään ei nimittäin ollut sellainen aihepiiri, jolla Dakarai oikeasti tekisikin mitään. Mutta Charlotan lisäksi oli vielä jotain éclaireja ja tuulihattuja. Tuulihatut Dakaraikin tiesi, mutta éclairet - vai mitä olivatkaan - oli taas täysin mysteeri Dakaraille. "Selvästi siis jotain uusiakin tuttavuuksia", Dakarai tokaisi Cainen sanoessa, että hyvältä kuulosti. Dakarai ei ollut maistanut, joten ei osannut sanoa oliko noin, mutta jälkiruoka kun oli, niin eivät ne voineet olla hyviä. Dakarai ei tykännyt nimittäin makeasta...

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.08.2019
18:50
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai väitti vielä, ettei täällä muka ollut niin tulista chiliä, että siihen voisi kuolla, mutta Caine uskalsi epäillä. Jos ei ollut myrkyllistä sinänsä, niin kyllä tuohon kuolisi aivan varmasti, jos erehtyisi syömään vähänkin enemmän. Chilistä myrkyllisiin marjoihin, että kuka sellaista muka oli Cainelle taas väittänyt, että Dehrahissa oli kaikki myrkyllistä. No Cainen opettaja tietenkin, tai sitten hän oli keksinyt sen itse. ”Muistan vain, että sellaisesta olisi ollut puhe…” Caine vastasi, mutta ei kai Dakarai nyt salaisuuttaan paljastaisi, tai ei salaa voisi myrkyttää kaikkia. Täytyisi pitää Dakaraita silmällä. Dakarai väitti, etteivät ne marjat ainakaan myrkyllisiä olleet, jotka hän tunnisti. No hän nyt ei tunnistanut edes etelää pohjoisesta, joten Caine ei hirveästi siihen tunnistustaitoon luottaisi. Ja onneksi Dakarailla oli joku kuninkaallinen ruuan maistaja, joka maistoi ruuat myrkyllisyyden varalta ja joka siinä kohtaa kuolisi, jos niin ikävästi kävisi. Vitsihän se tietenkin oli, koska kuka sellaiseen hommaan muka rupeaisi? ”Aika kurja ammatti, toivottavasti siitä edes maksetaan hyvin.” Caine vastasi, vaikkei nyt toki tosissaan moista uskonut. Pitäisiköhän Nathanaelille kertoa, että kyseessä oli vitsi? Hän otti aina kaiken niin tosissaan ja eihän näitäkään ruokia täällä kukaan ollut maistellut. Tai sitten oli, mutta ei tässä pöydän ääressä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.08.2019
21:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caine vastasi myrkyllisiin marjoihin vain, että muisti vain, että sellaisesta oli ollut kyllä puhetta. Niin no ei Dakaraikaan sen tarkemmin muistanut kuka oli se, joka meni moista väittämään. Vitsillä tietenkin, mutta Dakaraista se oli aika kuiva vitsi, vaikka Dehrahin elementtiaseen elementti toki olikin myrkky. Ei se nyt kuitenkaan sitä sanonut, että kaikki muukin oli yhtä kuin myrkky. Ja jos olisikin, niin eihän Dehrahissa olisi ketään tai mitään, jos näin olisi. Täysin järjettömät vitsit ei vaan olleet edes leikisti hauskoja tai sitten Dakarailla oli vaan huono huumorintaju. Kyllä hän mielestään vitsejä ymmärsi, mutta ne olivat yleensä täysin toisenlaisia. Mutta se nyt kuitenkin vitseistä ja takaisin siihen myrkkyyn ja jos sitä olikin ruuassa, niin kyllä siihen maistaja kuoli ennen kuin Dakarai menisi lusikoimaan tai haarukoimaan sellaista ruokaa lautaselta ja kuolisi siihen. Caine vastasi tähän, että ammatti oli kovin kurja ja että kai maistajalle edes maksettiin kunnolla. "Orjalle vai? Ei orjille yleensäkään makseta. Rikkaat ja vähän vähemmänkin rikkaat voivat ostaa orjia ihan mihin tarkoitukseen haluavatkaan ja koska kukaan muu ei yleensä suostu maistajan virkaan, niin orjat sitten", Dakarai tokaisi ollen varma, että johtaja oli laittanut jonkun orjistaan maistamaan ruokaa, vaikka kukaan muu paikallaolijoista ei voisikaan sitä todistaa. Mutta koska kukaan ei ollut vielä kuollu, niin ruoka tuskin oli myrkyllistä. Mutta jos oli vähänkin arvovaltainen yksilö, niin maistaja taloudessa ei ollut mikään erikoinen näky.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.08.2019
22:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Johtaja oli kuiskinut vaimolleen ja näyttänyt siltä, että menettäisi hermonsa aivan millä hetkellä hyvänsä. Chathan oli ollut vaikea keskittyä ateriaan, kun hän odotti koko ajan, milloin tapahtuisi seuraava katastrofi. Sitten johtajan lapsi ärsytti Raufia, joka osasi onneksi pitää kerrankin mölyt mahassaan. Mutta sekin oli vain ajan kysymys, että miten pitkään. Onneksi Dorian otti kulkuluvat puheeksi ja johtajakin kiinnostui puhumaan aiheesta, kun Dorian muistutti siitä, että mitä nopeammin he saisivat luvat, sen nopeammin he voisivat lähteä täältä. Ilmeisesti asia oli jo hoidossa ja todennäköisesti luvat olisivat seuraavana päivänä valmiit. Sitten johtaja kysyi, että mitä sen caenezhilaisen kanssa nyt tehtäisiin, kun Caenezhin prinssi ei edes ollut mukana porukassa. Se olikin erittäin hyvä kysymys ja Chathalla ei ollut aavistustakaan, mitä hän tähän nyt muka vastaisi. Tätä Cainen tempausta ei oltu suunniteltu niin pitkälle. ”Niin tuota…” Hän aloitti ja yritti hakea tukea Dorianista, koska hän ei tiennyt yhtään, miten asiasta selvittäisiin ilman ongelmia. ”Caenezhin soturi liittyy joukkoomme ainakin siksi aikaa, kun olemme täällä. Olisi kaikin puolin paras, jos hänet voitaisiin vielä majoittaa tänne. Emme toki tahtoisi vaivata teitä enempää, mutta meidän on helpompi olla avuksi, kun koko joukko on yhdessä, eikä siroteltuna eri puolille kaupunkia.” Dorian sanoi sitten ja Chatha ei voinut kuin ihailla sitä, miten rauhallisena tämä pysyi. Tai no pysyi muutenkin ja kai tällä oli kokemusta Caenezhin prinssin tempuista muutenkin, tai näin Chatha oli ymmärtänyt. ”Kaipa se järjestyy… Yhdessä huoneessa taisi olla vielä sen verran tilaa.” Johtaja vastasi hieman vastahakoisesti. Taisi tarkoittaa sitä huonetta, jossa Caine nukkui salaa, koska tätä ei huolittu naisten kanssa samaan huoneeseen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 21.08.2019
23:19
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Avalon tavallaan tunnusteli jo Akinyin halukkuutta saada kiviä, ja sai tältä tiukan ilmoituksen, että neiti hankkisi ne itse. No omapahan on häpeänsä, jos ei kelpaa muiden apu. Mahdolliset jalokivet Laucian voisi aina myydä myöhemmin, sopivan kaukana varastuspaikalta.

Jonkin aikaa rupattelu varkaan ympärillä jatkui, kunnes hänen korvansa kuulivat sanan, joka sai hänen verensä kiehumaan kylmällä raivolla. Orjat. Ketunkolo sai puolustautua aina toisinaan ihmiskauppiaiden hyökkäyksiltä, ja toisinaan heikolla menestyksellä. Edes varkaiden kilta ei suostunut olemaan missään tekemisissä ihmiskauppiaiden kanssa. Laucian puristi kävelykeppinsä kahvaa, yrittäen rauhoittaa itsensä. Hän piti katseensa lautasessaan, sillä jos hän mulkoilisi ketään dehrahilaisista, hän ei ollut varma, pystyisikö pitämään itsensä hallinnassa. Tai vähintään siitä voisi tulla ongelmia, jos hän tuijottaisi väkeä murhanhimoisesti. Rauhoituttuaan vähän, Laucian alkoi silittelemään kepin kahvaa peukalollaan jatkaakseen itsensä rauhoittamista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.08.2019
23:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Kun Caine oli vitsaillut, että kai siitä myrkynmaistajan hommasta edes maksettiin hyvin, niin Dakarai ihan vakavissaan ilmoitti, että ei orjille nyt tietenkään mitään maksettu. Ja rikkaathan ostivat orjia mihin halusivat ja kun eivät muutkaan myrkyntestaajaksi halunneet, niin orjillehan se homma jäi. Caine vain jatkoi ystävällistä hymyä, muttei ollut enää niin varma, että Dakarai vitsaili asialla. ”Tuohan oli vitsi, vai mitä?” Hän varmisteli, koska jos ei olisi. No totta puhuen mitäpä se muuttaisi? Hommat piti hoitaa silti ja kyllä hän tiesi, että Dehrahissa orjia oli. Kuvitteli vain, että heitä käytettiin muurien rakennuttamiseen ja sellaiseen. Eikä testaamaan myrkkyjä. Kai orjista nyt hyvää huolta kuului pitää, vaikkei palkkaa maksettukaan? Ei Caine kyllä ollut edes varma, mistä niitä orjia sitten hommattiin, ei hän ollut tätä ennen juuri sievää päätään moisella vaivannut.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.08.2019
00:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder ei ollut erityisemmin ottanut osaa keskusteluun, mutta kuunteli kuitenkin, mistä toiset puhuivat. Pääosin keskutelu pyöri ruuan ympärillä, mikä ei ollut ollenkaan hassumpi puheenaihe, mutta sitten Dehrahin prinssi möläytti sanan, joka sai prinssin veren kiehahtamaan. Niin, täällä muurien luvatussa maassa tykättiin myös alentaa ihmiset esineiden tasolle. Calder ei voinut estää vihaista mulkaisua Dakarain suuntaan, kuinka kevyesti tämä kehtasi puhua ihmishengistä? Prinssillä ei ehkä ollut paljoa varaa puhua elämän tärkeydestä, mutta ihmisten vapaus oli hänelle lähes pyhä asia, niin hänet oli kasvatettu. Vapauden riisto ja orjuuttaminen olivat alhaisinta, mitä ihminen saattoi toiselle tehdä. Alkupaloja ei oltu edes saatu nautittua loppuun, mutta Calder päätti, ettei hän söisi enää ainakaan tällä aterialle yhtään mitään, ja työnsi lautasen kauemmaksi. Hän ei koskenut edes viiniin, vaikka alkoholin ystävä olikin. Vihaisena prinssi nojasi tuolin selkänojaan, risti käsivartensa, ja jäi odottamaan illallisen päättymistä. Hän ei aiheuttaisi tällä kertaa kohtausta, mutta hän oli vapaa kieltäytymään orjatyövoiman käytöstä. Ja saisipahan joku palvelija sitten hänenkin annoksensa päivän päätteeksi, jos tässä taloudessa mitään ihmisyyttä oli, mihin hän ei enää juuri uskonut. Sphintus hermostui heti isäntänsä yllättävästä mielialan muutoksesta, ja herkistyi katsomaan ympärilleen, valmiina puolustautumaan äkkiliikkeitä vastaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.08.2019
00:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakarai oli sanonut karut faktat siitä, ettei kukaan orjille mitään maksanut ja heitä ostettiin ihan siihen hommaan, kun tarvittiin, niin Caine vain hymyili siihen ystävällisesti. Dakarai oli melko varma, ettei Caine ollut ottanut selityksiä orjista edes tosissaan ja kuvitteli sitä vain vitsiksi. No mille orjille muka maksettiin? Ja mitkä orjat olivat niin ylhäällä, että saisivat oikeasti elämän tarjoiltuna hopealautaselta? Orjien elämä oli kurja, kyllä Dakarai sen myönsi ja ymmärsi, mutta ei ollut hänen elämänsä ja jonkun ne kurjatkin työt oli tehtävä. Ketään ei kiinnostanut, jos joku orja kuoli työssään, koska kyseessähän oli vain orja. Ikävää, mutta se oli vaan karu fakta ja orjia tuli aina lisää. Eivät estarilaiset olleet ainoita, jotka orjiksi päätyivät. Köyhyyttä löytyi Dehrahin karuimmista oloista sekä köyhälästä eli Zurasta. Köyhätkin lisääntyivät ja varmasti estarilaisetkin orjat. Kyllä niitä riitti, jos yksi onneton kuoli. Okei, huono homma orjille, karua, ikävää... ihan säälittää, mutta mieluummin joku muu kuin Dakarai itse. Mutta oli miten oli, Caine kyseli seuraavaksi, että olihan orjat vitsi tai jotain. Tai ainakin, että oliko orjien kokemukset maistelijoina vitsi. "Ei tietenkään ollut. Totta se oli joka sana. Jonkun sekin työ on joka tapauksessa tehtävä. Tokihan hommassa olisi varmasti muita, jos olisi halukkaita. Mutta totuus on, ettei ole, joten ongelma ratkaistiin orjilla. Ikävää heidän kannaltaan, myönnetään toki, mutta minkäs teet. En minä ainakaan ruokaani haluaisi kuolla. Ironistahan sellainen olisi... Ruoka, jonka oli määrä pitää minut hengissä koituikin kohtaloksi. Ei minun lautaselleni toki myrkkyä ole vielä tähänkään päivään asti päätynyt, että linnan orjat ovat sentään ihan hengissä vielä... Ainakin myrkytyksiltä", Dakarai selitti vakavana huomaten kyllä myös sivusilmällä, että Calder oli mulkaissut hänen suuntaansa aika pahasti, kun Dakarai oli orjista sanonut ensimmäisen kerran ääneen. "Mitä? En minä pysty asiaa tuosta noin vaan sormia napsauttamalla muuttamaan, vaikka sitten haluaisinkin. Orjia on ollut kautta aikojen. En ole varma edes, miten kauan, mutta kauan. En minä ihmisten orjuuttamisesta päättänyt. Minulta ei kysytty mielipidettä asiaan, joten turha mulkoilla noin", Dakarai totesi Calderille, joka työnsi seuraavaksi lautasensa sivuun. Valitettavasti moinen protesti ei lopettanut orjatyötä, että syömättömyys täällä toi ainoastaan hallaa Calderille itselleen. No ei Dakarai asialle mitään voinut ja syömättömyys oli Calderin ongelma, jos tämä meinaisi mennä oikein ruokalakkoon sen takia, koska ruuanlaitossakin sattui olemaan pari orjaa mukana.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.08.2019
00:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calderin mielipide Dakaraista oli juuri laskenut pohjalukemiin. Kuinka toinen kehtasi puhua omasta kansastaan tuohon tyyliin, kuin nämä eivät olisi edes ihmisiä? Mokoma hemmoteltu aatelinen sylikoira. Vinemarilaisen katse oli kylmä, kun hän käänsi katseensa Dehrahin prinssiin. ”Suurin ongelmani tässä on tuo teidän auttamaton typeryys. Puhut palvelusväestäsi”, Calder kieltäytyi sanomasta näitä orjiksi, ”kevyesti, kuin heillä ei olisi mitään arvoa, vaikka juuri heidän työpanoksensa takia olette hengissä. Eikä teillä ole edes sen verran kunniaa, että maksaisitte heille työstään. Ja ei, minulla ei ole enää nälkä, tällekin ruualle on varmasti paljon nälkäisempiä syöjiä omassa keittiössänne, eikä sitä tarvitse tänne tuoda typeriä ihmisporsaita enää enempää lihottamaan.” Calder puhui kyllä nyt kohteliaasti ja arvokkaasti, ääni vakaana ja päättäväisenä, mutta sivussa särähti prinssin ilmiselvä halveksunta Dakaraita, ja tätä kaupunginjohtajaa kohtaan, joka myös todennäköisesti piti orjia.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.08.2019
00:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Vaikka Skyler ei pystynyt sitä varmaksi sanomaan, oli hän melko varma, että Marcella saattoi hieman järkyttyä kuullessaan, ettei Skyler tiennyt muodista ja mekoista mitään. Se kuitenkin oli muissa valtioissa varsin yleinen vaate. Prinsessa kuitenkin arvosti, että toinen piti yllättyneisyytensä piilossa, eikä näyttänyt sitä ulkoisesti, säästäen samalla hänet enemmältä nolostumiselta.

Skylerin kertoessa, millaisia toiveita hänellä olisi mekkoa varten Marcella kertoi, ettei oikein uskonut sellaisen olevan muodikas. Harmi, ei Skyler halunnut mitenkään epämuodikas olla, mutta toisaalta ei hän halunnut kaikkia varoja tuhlata mekkoihin, kun varmasti niille rahoille tulisi jossain vaiheessa kipeämpääkin käyttöä. ”Harmi... Jos saan kysyä mielipidettänne, niin kumpi olisi mielestänne parempi, olla tässä vaiheessa säästeliäs, vaiko ostaa kerralla joku hienompi mekko?” Skyler kysyi. Ei hän toisaalta kehdannut epämuodikkaana muiden perillisten seurassa matkana, mutta rahavarat ja tulevaisuus huolestuttivat häntä silti.

Marcella oli myös kertoi, että hänen huomionsa mukaan pitkä hame oli pakollinen. Siis juuri sellainen, missä Skyler ei tuntenut osaavansa kävellä. Vaikka toinen sanoi, ettei asiassa ollut mitään hävettävää, Urumiyan prinsessaa hävetti silti. Onneksi tämä kuitenkin antoi vinkkejä, kuinka kävellä pitkien helmojen kanssa. Nyt vain se pitäisi muistaa, kun illallinen oli nautittu. ”Kiitos. Teidän, että tämän täytyy olla erittäin kummallista teille, neuvoa nyt minua kävelemään, mutta pelastitte minut oikeasti juuri suuremmin nolaamasta itseäni”, Skyler sanoi hymyillen varovasti. Oli ollut jo tarpeeksi noloa joutua vaihtamaan vaatteet sen vuoksi, ettei hänellä ollut mekkoa mukana ollenkaan.

Skyler oli keskittynyt niin keskusteluunsa Marcellan kanssa, ettei kuullut, mistä muut puhuivat, mutta saattoi lopulta aistia ympärillään muuttuneen ilmapiirin. Hieman huolestuneena hän vilkaisi muitakin pöydässä, huomaten muutamia kireämpiä katseita. Calder oli ainakin päättänyt jälleen suuttua jostain, tämän kehonkieli suorastaan huusi prinssin vihaisuudesta. Ei, ei taas uutta kohtausta, Skyler rukoili mielessään, mutta se taisi olla hieman myöhäistä jo.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.08.2019
01:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Calder kertoi seuraavaksi, että hänellä oli ongelma Dakarain auttamattoman typeryyden tähden, koska Dakarai puhui palvelusväestään niin kuin heillä ei olisi mitään arvoa, vaikka orjien takia Dakarai ylipäätään oli hengissä. Lisäksi Dakarailla ei ollut senkään vertaa kunniaa, että maksaisi orjille työstä. No ei hän kyllä muillekaan maksanut, jos se siitä nyt oli kiinni, koska kuningas ne palkat maksoi tai kuningatar. "Ikävää, että heidän kohtalonsa surettaa teitä, Prinssi Calder, mutta valitettavasti en pysty tekemään asialle mitään juuri nyt. Kuningas säätää tässä maassa lait ja minä satun olemaan vain prinssi, joten en voi tehdä asialle mitään muuta kuin ehkä sanoa asiasta isälleni ja toivoa, jospa häntä vihdoin kiinnostaisi, mitä hänelle sanon. Mutta vaikka orjat tekevätkin työnsä ilman rahallista korvausta, he saavat isäntänsä kodista katon päänsä päälle ja paikan, jossa elää, ruokaa ja vaatteita sen verran, kun on tarvis. Suurin osa orjista elää käsittääkseni ihan hyvää elämää, mutta toki on erilaisia isäntiä, jotka käyttävät valtaansa kodissaan toisella tavalla. Enhän kuitenkaan ole muiden kotiin kurkistanut, joten en valitettavasti voi tietää koko totuutta. Mutta vaikka he ovatkin orjia, eivät he ole sitä siksi, että tarkoituksella ketään tapettaisiin huonoihin työoloihin. Myös tavallinenkin kansa tekee kurjempia töitä... Toki yleensä vain siksi, jos ei ole varaa orjaan, mutta kuitenkin tekevät töitä ja jotkut tekevät, vaikka olisikin varaa orjaan. Eivät kaikki käytä orjatyövoimaa hyväkseen, mutta orjia nyt vaan on ja sille en voi yhtään mitään tällä hetkellä. Että ainoat suorat erot palvelijan ja orjan välillä ovat ne, että palvelijalle maksetaan palkkaa ja orjalle ei ja palvelija on vapaasta tahdostaan kyseissä työssä, kun orjat taas eivät... Eivät ainakaan kaikki, koska jos isänsä on inhimillinen orjaa kohtaa, orja tuskin laittaa siinä kohdassa pahakseen, vaikka tekisikin työtä ns. palkatta, koska periaatteessa palkka on katto päänpäälle ja ruokaa. On se parempi vaihtoehto silloin kuin elää taivasalla kerjäten ruokaa, almua ja sääliä ohikulkilta", Dakarai yritti selittää asiaa. "Mitä sitten syömättömyyteesi tulee, niin täälläpäin ei ole tapana kyllä säästää muille valmiiksi nokittua ruokaa, että se menee kyllä yleensä mahdollisille kotieläimille tai roskiin, koska palvelusväki - orjat mukaan lukien - saavat kyllä ruokaa elääkseen", Dakarai jatkoi vielä. Ei hän toki johtajan tavoista tiennyt, että miten tämä palvelusväkensä ruokki, mutta palvelusväkeä oli täällä kuitenkin enemmän, joten voisivat he nousta kapinaan, jos heitä kohdeltaisiin ihan täysin roskana.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.08.2019
01:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut, kun Dakarai ilmoitti, etteivät orjat tietenkään mikään vitsi ollut. Ja jonkun se myrkyn maistaminenkin oli tehtävä, että ikävä orjien kannalta mutta minkäs teki. Koska ei Dakarai halunnut ruokaansa kuolla, toki ymmärrettävää, mutta silti. Muutkin olivat huomioineet heidän orjakeskustelunsa ja Calder ilmeisesti otti sen astetta huonommin. Tai muut yrittivät olla kuin eivät olisi mitään kuulleetkaan, Calder mulkoili Dakaraita ja lopetti syömisen ja meni vissiin lakkoon. Siitä oli paisua sellainen riita, kun Dakarai puolusteli, ettei hän asialle tässä ja nyt mitään mahtanut, mikä oli toki totta sekin. Calder taas haukkui Dakarain typerykseksi, kun puhui niin kevyesti ihmishengistä tippaakaan piittaamatta siitä, että eläviä olentoja orjatkin olivat. Tähän Dakarai antoi taas kuulua oman kantansa ja tunnelma oli kääntynyt hyvin epämukavaksi ja pitojen isäntä näytti taas siltä, että kohta vietäisiin Calderia tyrmään. Cainekin oli sen verran järkyttynyt siitä, että orjat ja myrkyt eivät olleet vitsi, mutta alkoi pikkuhiljaa toipua. Hän ei halunnut, että tämä päättyisi kuten Vargin kanssa asiat aamulla.

Caine nousi seisomaan yrittäen pitää rennon huolettoman asenteen, kuin mistään orjista ei olisi ollut edes puhetta. ”Valitan jos keskeytän nyt tärkeät kiistanne, mutta erimielisyyksistä keskustelua voi kaiketi jatkaa muulloinkin, kuin illallisella? Tässä välissä, kun seuraavaa ateriaa odotellaan, haluaisin kiittää isäntäämme siitä, että on ottanut meidät kaikki niin hyvin vastaan. Olen omalta osaltani aiheuttanut hänelle paljon päänvaivaa. Pienenä hyvityksenä siitä, tahtoisin ilahduttaa teitä kaikkia musiikilla tämän illallisen yhteydessä, jos teille suinkin sopii!” Hän ilmoitti, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman naisellisena, koska tiesi, ettei nyt näyttänyt niin paljoa naiselta, kun vaatteet olivat väärät. Sen enempää lupia odottelematta Caine otti tuolin selkänojalle jättämästään kangaskassista viellensä ja siirtyi sen kanssa syrjemmälle pois ruokapöydästä ottaen tuolin mukaansa ja istui takaisin päästyään pois pöydän äärestä. Hän asetti viellen toisen polvensa päälle, keskittyi ja alkoi soittaa mahdollisimman rauhallista kappaletta, jotta tämä hiukan turhan paljon lämmennyt tunnelma vähän jäähtyisi.

https://www.youtube.com/watch?v=tXRYp0Bg8l8

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.08.2019
22:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder ei pystynyt siltikään pitämään Dakaraista, vaikka tämä kuinka koitti puolustella orjiaan. Tämä ei sanoissaan osoittanut mitään ymmärrystä ihmisten arvosta, ja voivotteli, ettei hän sille mitään voinut. Prinssistä näytti, että toinen sen sijaan, että olisi ottanut aktiivista asemaa valtakuntansa tulevana hallitsijana, piiloutui vain kuninkaan varjon taakse, pyrkien sillä välttelemään tekemästä itse mitään. Kyllä Calderkin tunsi vastuun välttelyn viehätyksen, mutta hänen silmissään Dakarai näytti vain kykenemättömältä, laiskalta ja kaikin puolin sopimatomalta häntä tulevaisuudessa odottavaan rooliin. Prinssi oli jo aikeissa tuoda ajatuksensa muidenkin tietoisuuteen, mutta sitten Caine päätti vetää kaiken huomion itseensä. Calder vilkaisi punapäätä sivusilmällä, kun tämä ilmoitti haluavansa pitää musiikkiesityksen kiitoksena kaupunginjohtajalle. Vinemarilainen ei keskeyttänyt toisen innokkuutta toimia, mutta hänen mielialansa ei musiikista huolimatta parantunut yhtään. Sen sijaan hän pysyi kylmän viileänä, haluttomana koskemaan ruokaansa tai viiniin. Ei ne edes olleet olleet mitenkään erityisen hyviä.

Sphintus katseli ympärilleen hämillään, koittaen paikantaa isäntänsä hermostuneisuuden lähdettä, ja käänsi katseensa pitkäksi aikaa ainoaan, joka liikkui paikaltaan. Tämä ei kuitenkaan tullut lähellekään, joten eläin ei lopulta kokenut paikaltaan liikkunutta ihmistä uhkana. Sen sijaan matelija piti päänsä korkealla, kääntäen hitaasti katsettaan vuorollaan jokaiseen paikalla olijaan, mutta ei silti liikkunut omalta paikaltaan prinssin harteilta. Tämä halusi kuitenkin toimellaan ilmaista, että vaikka ei tiennyt, kuka oli hänen isäntänsä pahantuulisuuden takana, hän oli hereillä, ja tulisi puolustamaan ihmistään, jos kyseinen tuntematon uhka uskaltaisi tulla lähelle.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.08.2019
23:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Calder ei sanonut enää mitään sen jälkeen, kun Dakarai oli sanottavansa sanonut. Huomasi hän kuitenkin, ettei Calder yhtään onnellisemmalta näyttänyt, mutta voi voi. Ei ollut Dakarain ongelma eikä Dakaraita henkilökohtaisesti ollut koskaan orjien olot haitanneet, koska eivät ne olleet hänen olonsa. Hänellä oli ihan mukava näin. Myönsi hän toki, ettei olisi kovinkaan hehkeää olla orja ja olihan se julmaa toki, mutta vaikka Calder kiukuttelisi asiaa miten paljon, ei Dakarai voisi muuttaa orjien kohtaloa tässä ja nyt toiseksikaan. Lisäksi kuningas ei ollut kaikista ymmärtäväisin Dakaraita kohtaan muutenkaan ja kyseisen miehen kanssa oli aika vaikea puhua tai sitten Dakarai oli kysynyt vaan vääriä kysymyksiä isältään. Mutta Dakarai ei kuitenkaan uskonut isänsä tuntien, että mies riemastuisi siitä, jos hän menisi sanomaan jotain orjien oloista tai siitä, miten väärin se oli. Tai väärin ja väärin... Kai se oli väärin... No julmaa toki... Okei, oli se väärin, mutta ei se asia kuitenkaan tässä sormia napsauttamalla muuttunut. Dakarai oli kuitenkin tyytyväinen, että Calder piti päänsä kiinni, koska ei välittänyt kuunnella enää toisen nillitystä asiasta.

Mutta mitään sen enempää ei kuitenkaan tapahtunut enää orja-asian suhteen, koska seuraavaksi Caine ponnahti paikaltaan pystyyn ilmoittaen, että halusi esittää ohjelmanumeron johtalle kiitoksena kaikesta. Johtajakin käänsi katsettaan Caineen ollen selvästi edelleenkin hyvin epäilevän ja osin tuomitsevan näköinen Cainen suhteen. Ihan toki ymmärrettävää, kun mies luuli edelleenkin Cainen olevan nainen eikä mies ja hänen vaatteensa olivat... no hyvin sopimattomat naiselle. Caine kuitenkin veti sen pitemmittä puheitta viellen esiin ja alkoi soittamaan Dakarainkin seuratessa soittoa. Olihan Caine kyllä taitava ja ainakaan Dakarain ei tarvinnut kuunnella Calderin päänaukomista jostain niinkin mitättömistä otuksista kuin orjat. No ei Dakarai henkilökohtaisesti tai tietoisesti ollut koskaan ollut orjan kanssa tekemisissä itse (etpä XD), joten ei hän osannut suhtautua asiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.08.2019
20:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Skyler harmitteli sitä, etteivät epämuodikkaat mekot olleet muodissa, eikä Marcella nyt oikein kyennyt ymmärtämään, miksi tämä ylipäänsä olisi halunnut jonkun epämuodikkaan asun. Kun idea juuri oli hankkia täydellinen ja muodinmukainen asu, joka kelpasi Dehrahin seurapiireihin. No sekin selvisi, kun prinsessa kysyi Marcellan mielipidettä siihen, kannattiko nyt säästää rahaa vai ostaa saman tien hienompi mekko. ”En toki osaa sanoa tarjonnasta ja Dehrahin hinnoista, lisäksi kun meillä ei ole aikaa teetättää täydellistä asua mittatilaustyönä, koska se kestäisi liian pitkään ja tarvitsette mekon mielellään heti. Voimme toki paikanpäällä tehdä vertailua ja asiantuntijat varmasti tietävät paremmin tämän hetken muotitilanteen. Mutta mielestäni nyt ei ole oikea hetki alkaa liian säästeliääksi, jos varaa kuitenkin on. Parempi ostaa laadukas ja hyvä leninki.” Marcella neuvoi, vaikka ei hän yleensä ikinä ollut mukana ostamassa omia asujaan. Hän vain tilasi ja joku muu hoiti maksut.

Mekko-ongelmasta päästiin siihen ongelmaan, että miten mekon kanssa kuului liikkua. Skyler kiitti Marcellaa neuvoista, joiden ansiosta hän ei nyt täysin nolaisi itseään. ”Ei kestä kiitellä. Olen varma, että totutte mekossa liikkumiseen kyllä nopeasti.” Marcella vastasi hymyillen, tietämättä, miten väärässä olikaan. Kun prinsessat olivat keskustelleet sivistyneesti muodista, muut vähemmän sivistyneet olivat taas vaihteeksi alkaneet riidellä. Aihe oli tällä kertaa se, että Calder syytti Dakaraita orjuuden puolustelusta ja Dakarai puolusteli itseään, että hän ei asialle tässä ja nyt voinut mitään, vaikka Calder miten pahoitti siitä mielensä. Aivan, täällä käytettiin orjia… mutta ei kai sellaisia likaisia otuksia sentään sisällä työskennellyt? Ties mitä tauteja niistä tulisi!? Marcellaa alkoi kuvottaa, että joku likainen orja oli mahdollisesti osallistunut tähän aterian valmistukseen. Toivottavasti ne olivat edes pesseet kätensä…

Marcella palasi takaisin maan pinnalle, kun Caine päätti nostaa junttiuden tasoa olemalla äänessä. Ja sitten tämä sanoi esittävänsä ohjelmanumeron tässä nyt kesken aterian ja kesken riitelyn. Kai se oli yritys lopettaa riita? Marcella yllättyi, että Caenezhin prinssillä oli oikeasti soitin mukanaan ja tämä aikoi soittaa sitä. Eikö kukaan oikeasti meinannut estää tätä? Marcella varautui jo pahimpaan, mutta yllättäen prinssi vaikutti osaavan soittaa. Kieltämättä ihan hyvä suoritus metsäläiseltä. Tunnelma oli kyllä selvästi laskenut, eikä musiikki tuntunut juuri rauhoittavan tilannetta, mutta se ei tuntunut Cainea häiritsevän. Hän sai kappaleen loppuun, nousi ylös, meinasi kumartaa, mutta muisti sitten olevansa Skylerin sisko ja niiasi. Mikä näytti erittäin typerältä, kun hänellä oli miesten vaatteet viime vuosituhannelta… Prinssi otti viellensä ja tuolinsa ja palasi pöydän ääreen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 23.08.2019
23:25
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Ja taas iskivät kulttuurierot ryhmän melkein oman sisällissodan partaalle. Tällä kertaa riidan aiheena oli orjuus. Olihan se todella ikävää, että osa Dehrahin kansasta ei saanut itse tehdä päätöksiä omasta elämästään. Mutta kuten Dakarai jo selitti, ei sitä järjestelmää mitenkään saisi yhdessä yössä purettua. Eikä pelkästään sen takia, että orjanomistajat nyt tietenkin vastustaisivat muutosta kynsin ja hampain. Orjille pitäisi myös saada järjestettyä uuden elämän eväät. Nathanaël piti ajatuksensa omana tietonaan, tuijotellen vain lautastaan, sillä hän ei halunnut lietsoa kumpaakaan osapuolta tätä enempää ottamalla puolta.

Caine päätti ilmeisesti yrittää rauhoittaa tunnelmaa alkamalla soittamaan. Ja hienosti Caine osasi myös soittaa. Nathanaël katsoi Cainen soittoa, ja kun tämä lopetti, taputti kohteliaasti ja kevyesti päälle. Jumalten tähden, antakaa tilanteen nyt rauhoittua taas toistaiseksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.08.2019
18:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli kyllä huomannut, miten kaupunginjohtaja mulkoili häntä, mutta päätti ettei ota mallia Dakaraista ja ala valittamaan asiasta. Hän oli kuin ei muka moista edes huomannut, jos halusi valittaa hänen vaatteistaan ja olla totaalinen moukka, niin sai tulla sanomaan sen ihan ääneen. Caine ei selittelisi asiaa, jos kukaan ei siihen erikseen selitystä tulisi vaatimaan. Kun hän sai soitettua, hän palasi takaisin pöydän ääreen ja pakkasi soittimensa takaisin kassiin tuolin selkänojalle. Ei Caine ihan tätä ollut suunnitellut, vaikka olikin ottanut viellensä mukaan sitä varten, jos saisi tilaisuuden hiukan hyvittää sitä kaaosta, jonka oli aiheuttanut. Tunnelma oli kyllä mennyt jo pilalle ja Cainenkin oli vaikea leikkiä, ettei mitään katastrofia ollut tapahtunut. Pääateriaa odotettiin edelleen, joten tästä tulisi kyllä pitkä ilta jos tunnelma ei yhtään kohoaisi. ”Mitä piditte?” Caine kysyi mielipidettä esityksestään, ihan vain, että saisi nyt jotain puheenaihetta, kun tässä piti kuitenkin istua. Ei hän halunnut pilata mahdollisuutta tutustua muihin kun siihen oli tilaisuus.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  53  54  55  56  57  58  59  60  61  62  63  64  65  66  67  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com