Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Janchi
Lähetetty: 20.03.2018
20:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Vilkaisin sivulleni, kun kuulin monen hevosen kavioista tulevan kopseen lähestyvän seuruettani, eli minua, Galenaa ja Raufia. Vihreähiuksinen nuorehko mies ilmoitti minulle ylihienostuneesti, että Nierdalesin prinssi Nathanaël halusi liittyä seuraani, tuo vihreätukkainen ilmeisesti oli hänen jonkinsortin palvelija. Nyökkäsin tuolle hymyillen lempeästi, vaikka minua huvittikin hänen puhetapansa, koska Estarissa ei puhuttu aivan noin hienostuneesti. Mutta kiva, että minun ei tarvinnutkaan olla se, joka menee yllättäen jonkun muun luokse juttelemaan.

Pian prinssi asettui viereeni ratsastamaan ja avasi suunsa tervehtien. Hän ajatteli, että voisi ratsastaa kanssani tämän matkan kohti Dehrahia. Kuulemma voisimme vahvistaa suhteita toisimme.
"Mikäs siinä, matka kuluu varmasti nopeammin jutellessa kanssanne kuin vain ratsastaessa ja miettiessä mitä tuleman pitää", sanoin prinssille hymyillen. Hän myös toivoi, että matkani oli sujunut hyvin tähän asti.
"Matka on mennyt yllättävän hyvin, lukuun ottamatta muutamia kertoja, kun eksyimme laaksoa kohti tullessamme. Nyt toki väsyttää ja jännittää hieman, muuten ei ole ollut kummoisia ongelmia. Entä te, miten teidän matkanne mahtoi sujua?" Kerroin matkastani ja päätin myös kysyä Nathanaëlilta, miten hänen matkansa oli mennyt tähän asti.

// Sori tästä pitkähköstä tauosta. Tietokoneeni tosiaan hajosi ja nyt täällä on lainassa äitin tooooodella hidas tietokone ja tässä on ollut muutama tosi ikävä tekijä sen lisäksi niin ei oikein ropeintoakaan ole ollut sen takia. Mutta yritän nyt päästä tähän kiinni taas. Toivottavasti mun oma kone saadaan toimimaan niin pääsen useemmin ropettelemaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 25.03.2018
17:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

"Olemme helpottuneita ettette törmänneet suuriin vaikeuksiin matkallanne, leidi Mireya. Jumalat olivat meidän puolellamme matkan aikana, sillä pääsimme laaksoon ilman ongelmia, joutuen väistämään vain mitättömän määrän partioita. Avalon-herra, hänen isänsä on kunniotettu arkkipiispamme, pitää sitä suotuisana merkkinä tehtävämme onnistumisen puolesta, eiväthän jumalat jättäisi valtakuntiansa pakanavalloittajien hallintaan", Nathanaël vastasi Mireyalle, viitaten Avaloniin päin mainitessaan tämän nimen.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
16:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder seurasi sivusta, kun muut perilliset olivat hiljalleen alkaneet hakeutumaan toistensa seuraan. Prinssiä ei juuri itseään ajatus sillä hetkellä innostanut, hän oli jo valmiiksi tarpeeksi uupunut, eikä häntä todellakaan huvittanut yrittää näytellä hienostunutta kruunupäätä. Mieluummin hän oli rikollisen ystävänsä seurassa ja sanoi mitä sylki suuhun toi. Eikä Calder voinut olla varma, kestäisivätkö muut perilliset hänen huumoriaan tähän aikaan illasta. Toisaalta olisi ehkä järkevää kerätä porukka kokoon miettimään tarkempaa matkasuunnitelmaa. Prinssi malttoi tuskin odottaa näkevänsä Laucianin ilmeen, kun tämä kuulisi, ettei mitään kunnollista suunnitelmaa edes ollut. Muina miehinä hän päätti lähteä viemään keskustelua pois tulevasta sotaretkestä.

”Lilin synttärit on muutaman päivän päästä...” prinssi mutisi puoliksi itsekseen. ”Hetkinen, ne todella on. Mitä minä teen, en minä täältä voi lähteä kesken kaiken, mutta en muistanut ostaa hänelle synttärilahjaa saati järjestämään ketään viemään sellaista hänelle”, Calder sanoi panikoiden. Jos hän ei olisi ollut ratsailla, hän olisi todennäköisesti ravistellut varasta olkapäistä. Kuinka hän oli saattanut unohtaa? Mitä hänen siskonsa nyt ajattelisi hänestä, isoveljestä joka unohti hänen syntymäpäivänsä? Surkeasti Calder tuijotti Lauciania, toivoen varkaalla olevan jokin ratkaisu tilanteeseen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.04.2018
16:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Hiljaisuuden laskeutuessa Laucianin ja Calderin välille Laucian keskittyi pysyttelemään hevosen selässä, seuraten ympäröivää tilannetta kuitenkin tarpeeksi ollakseen tietoinen muiden matkalaisten ryhmäytymistä. Laucian ei yllättynyt paljon, kun Calder yllättäen alkoi puhumaan Lilistä, eihän pentu koskaan Liliä pitkäksi aikaa unohtanut. Mutta Calderin päätymistä melkein paniikin partaalle Laucian ei odottanut. "Chiot, Chaton varmaan on tyytyväinen niin kauan kuin pääset hengissä takaisin, vaikka se olisikin myöhäinen lahja. Tai jos Eli on seurannut sinua niin tarkasti, hän varmaan huomaa puuttuva lahjan, tai Madame pelastaa nahkasi", Laucian vastasi koittaen miettiä mahdollisuuksia jotka rauhoittaisivat Calderia, sehän tästä vielä puuttuisi, jos pentu lähtisi päätäpahkaa takaisin Vinemariin viemään lahjaa.

(note: päätin tässä, että Laucianin isän äidinkielenä käytän ranskaa jonka perusteet isä on opettanut äidille ja äiti sitten Laucianille, ja sen takia Laucian käyttää Calderista lempinimeä Chiot, koiranpentu, ja Lilistä Chaton, kissanpentu)

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
17:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Vastahakoisesti Calder myönsi mielessään, että Laucianin ehdottukset saattaisivat hyvinkin toimia. Mutta silti prinssi ei pitänyt ajatuksesta, jossa hänen henkivartijansa toisi Lilianille syntymäpäivälahjan. Calder ei suostuisi uskomaan, että kyse olisi vain ystävällisestä eleestä, ja mitä jos Lilian ymmärtäisi asian väärin? ”Jos se nulikka sen menee tekemään, niin minä nyljen hänet elävältä”, Calder totesi pahaenteisesti. Lilian oli aivan liian nuori seurustelemaan prinssin mielestä, tyttöhän täytti kuitenkin vasta 15. Olkoonkin, että Calder itse oli ollut paljon ongelmallisempi saman ikäisenä. ”Mistä kaikesta tulenkaan olemaan Madamelle velkaa...” hän huokaisi lopulta. Prinssin pitäisi hommata jotain todella hienoa matkaltaan naiselle korvaukseksi. ”...Cin, ei sinulla sattuisi olemaan taskussa jotain nättiä korua hänelle valmiina?”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.04.2018
18:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian ohitti Calderin uhkauksen nylkeä Eli ilman kommenttia, hän ei edes tiennyt enää montako kertaa Calder oli tehnyt samanlaisen uhkauksen ja jättänyt sen toteuttamatta. "Varmaan joudut antamaan kohta Vinemarin Madamelle tätä menoa, ja sekään ei riitä", Laucian vastasi Calderin velkapohdiskeluun. Calderin seuraava kysymys jätti Laucianin hetkeksi sanattomaksi. "Miksi korukauppiaaksi sinä minua luulet?" Hän lopulta vastasi, alkaen kuitenkin kaivella piilotaskujaan, manaten hiljaa itsekseen kurottaessaan vaikeammin saatavilla oleviin taskuihin peläten putoavansa hevosen selästä sen takia. Lopputulos oli aivan kuten Laucian oli muistellutkin, läjä yksinkertaisia kulta- ja hopeakoruja, sormuksia, pari kaulanauhaa ja korvakoruja, joita hän piti mukana aina pikaisen rahantarpeen varalle. Hienojen korujen huono puoli oli, että ne olivat helpommin tunnistettavia ja herättivät enemmän huomiota, joten niitä ei kannattanut kantaa mukana turhaan. "Ei mitään edes hyvällä tahdolla hienoksi sanottavaa", Laucian vastasi palauttaen korut takaisin piiloihinsa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
18:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder huokaisi surkasti Laucianin mainitessa, että hänen pitäisi antaa koko valtio Madamelle. Ei se prinssiä oikeastaan olisi haitannut, mutta hän tiesi olevansa kohta naiselle tarpeeksi paljon kiitollisuuden velassa, ettei pystyisi sitä maksamaan. ”Mutta sinulla kuitenkin on jokunen hely taskun pohjalla vai mitä”, prinssi varmisti kun Laucian kysyi, luuliko Calder häntä korukauppiaaksi. Mutta kuitenkaan varkaalla ei ollut mitään, mikä olisi voinut auttaa prinssin pulasta. ”Kai minun on sitten vain annettava sinut jälleen hänelle...” Calder lopulta päätti. Madame kuitenkin piti vatkaan lauluäänestä eikä välittänyt tämän erikoisemmasta ulkonäöstä. ”Mikä sinun hintasi olikaan aina per yö?”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.04.2018
19:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian huokaisi hiljaa Calderin miettiessä hänen antamistaan Madamelle. Ei Lauciania esiintyminen sinällään haitannut, mutta Calderin häpeämätön tapa käyttää häntä kauppatavarana oli hieman vaikea pala ylpeydelle. Ehkä, jos elämä olisi mennyt toisin, Laucian olisi päätynyt laulajaksi äitinsä jalanjäljissä, mutta Laucianin lojaalisuus varkaiden killalle piti hänet lain väärällä puolella. "Kolme pulloa parasta viiniä", Laucian vastasi Calderin kysymykseen hinnasta.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
19:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder oli tyytyväinen ja uskoi tehneensä oikean päätöksen. Laucianin hinnat esiintymisestä eivät olleet saavuttamattomissa, toisin kuin jos hänen olisi itse pitänyt tehdä jotain. Eikä Madame luultavasti edes olisi ottanut valtaistuinta vastaan häneltä muutenkaan. ”Mähän arvasin, että sinuun voi aina luottaa”, prinssi totesi iloisesti. Hän olisi voinut halata Lauciania, mikäli he molemmat eivät olisi olleet sillä hetkellä hevosten selässä. Nyt hänen pitäisi vain keksiä jokin hyvä lahja siskolleen. Jotain, joka samalla toimisi anteeksipyyntönä myöhästymisestä. Varsinkin, kun prinssi ei tiennyt yhtään, kuinka kauan hän tulisi olemaan poissa kotoaan. ”Sinä onnekas mokoma, kun sinun ei tarvitse tällaisia edes miettiä”, Calder lopulta naurahti hyväntuulisesti.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.04.2018
20:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian kohotti olkiaan vastaukseksi Calderin kiitoksiin. Calderille Laucian ei myöntäisi, että Madamen esiintyjänä oleminen ei ollut mitenkään vaivaksi, kuhan se ei tullut Laucianin omien suunnitelmien tielle, sillä sitten Calder ei kohta välttämättä enää maksaisi hänelle siitä. "Ei kukaan sinuakaan pakota miettimään niitä, loppujen lopuksi ne ovat vain päiviä muiden joukossa", Laucian vastasi. Laucian muisti viettäneensä omaa syntymäpäiväänsä vain kerran elämänsä aikana, silloin kun Sheilah oli yllättänyt hänet metsämökissä vietetyn vuoden aikana. Eikä hän ollut koskaan oikeastaan kokenut tarvetta juhlia kenenkään muunkaan. Eivät ne mitenkään eronneet vuoden muista päivistä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
20:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Ne eivät ole vain päiviä”, Calder intti heti vastaan. Hän tunsi olevansa velvollinen olemaan hyvä isoveli siskolleen, sillä oli oikeastaan prinssin vika, ettei tällä ollut vanhempia. Ja siihen kuului ehdottomasti prinssin mielestä muistaa sellaiset asiat kuin syntymäpäivät ja vastaavat. Calder olisi varmastikin juhlistanut Lilianin ensiaskeleiden ja ensisanojen vuosipäiviä myöskin, jos vain olisi nuorempana kirjoittanut ne ylös jonnekin. ”Tai no ehkä ei enää sinulle... Nelikymppinen ukko joka juhlii syntymäpäiviään olisi vain hölmön näköistä”, Calder lopulta totesi pohdiskelevaan sävyyn. Milloinkohan Laucianin syntymäpäivä edes oli? ”Hetkinen, et kai sinä vain ole kateellinen?”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.04.2018
21:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Kateellinen? Siitäkö, että kukaan ei muista, että joskus vuosia sitten sinä kyseisenä päivänä satuin tulemaan maailmaan? En näe syytä, että se liikuttaisi ketään. Miksi juhlia toisen olemassaoloa vain yhtenä päivänä vuodesta, kun olemme kaikki olemassa vuoden jokaisena päivänä, ja kukaan ei tunnu pitävän sitä mitenkään merkittävänä? Eikö jokainen uusi päivä ole aihetta juhlia sitä, että olemme kaikki vielä täällä yhdessä, sillä lopulta tulee päivä, jolloin joku meistä ei enää ole kanssamme. Mutta silti ihmiset haluavat ottaa yhden päivän, jolloin he itse ovat kuin maailman keskipiste ja muut saavat jäädä syrjään. Vaikuttaa itsekeskeiseltä, eikö? Ihmiset unohtavat liian helposti, kuinka katoavaista elämä on" Laucian vastasi, muistellen haikeana kaikkia vuosien saatossa menettämiään ystäviä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
21:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder kuunteli hieman yllättyneenä Laucianin luentoa. Hän ei ollut varma oliko varas loukkaantunut hänen sanoistaan vai mikä tämän kaiken sai liikkeelle. Miehen äänensävystä kun ei sitten millään ottanut selvää, tämä kun puhui samaan sävyyn aina niin säästä niin sodastakin. Toki prinssi oli iloinen, että Laucian oli hengissä ja nyt siinä hänen mukanaan tällä sotaretkellä, mutta hänellä ei ollut mitään aikomusta myöntää asiaa koskaan ääneen. Tai ehkä korkeintaan vitsin muotoon puettuna jonkun toisen aiheen sivussa. ”...Vau. Sinä siis todella olet kade”, Calder totesi lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Ei hän oikein tiennyt, kuinka muutenkaan vastata. Ei hän tosissaan uskonut Laucianin olevan kateellinen. ”Hyvä on, milloin sinun synttärit sitten on? Minä yritän muistaa, mutta älä kuitenkaan odota liikoja.”

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.04.2018
22:19
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Joskus loppusyksystä, vaikka ei sillä mitään merkitystä ole", Laucian vastasi lyhyesti. Hän tunsi Calderin tarpeeksi hyvin, että tiesi tämän vain kaivelevan ja häiritsevän häntä, jollei hän vastaisi edes jotain. "...ja juuri ennen Persefonen päivää... joten 29.10." Laucian sai hetken laskelmoinnin ja miettimisen jälkeen viimein tarkan päivämääränkin mieleensä. "Mutta turha kuvitella että minä alan muistamaan kenenkään syntymäpäiviä, en ole tähänkään ikään mennessä muistellut, unohtaisin omanikin jos nenäkkäät kakarat eivät sitä jatkuvasti kyselisi, onneksi se on kuitenkin varsin helppo muistaa Persefonen takia", Laucian sanoi sitten vielä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 01.04.2018
22:22
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Prinsessa kertoi, että hän ei ollut matkustellut hirveästi, mutta kuitenkin jonkin verran, sillä hänen äitinsä haluaa pitää hyvät suhteet muihin kuningaskuntiin.
"Järkevä ajatus äidiltänne, hän on viisas", totesin tuohon hymyillen pienesti. Katselin myös ympärilleni välillä. Vilkaisin myös taaksepäin, Cainea, siellä tuo jutteli toisten prinssien kanssa jostain, en kuullut joten en tiedä, että mistä. Enkä ollut menossa kysymään, ainakaan nyt, kun puhuin Skylerin kanssa. Pian neito kertoi, ettei ollut koskaan kuitenkaan päässyt käymään Dehrahissa asti.
"Itsekään en ole siellä käynyt, mutta tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millainen paikka se on", kerroin prinsessalle, etten minäkään ollut Dehrahissa käväissyt.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.04.2018
22:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Tietyllä tapaa Calderia huvitti, kuinka vähän Laucian välitti omasta syntymäpäivästään. Kuitenkin hän kuunteli, ja tuli mielessään nopeaan lopputulokseen, että tuskin muistaisi miehen syntymäpäivää. Hyvällä tuurilla hän muistaisi sen olevan Persefonen päivän tienoilla, mutta ei sen tarkemmin. Lopulta prinssi ei voinut enää estää itseään, vaan naurahti, kun Laucian sanoi nenäkkäiden kakaroiden kyselevän asiaa jatkuvasti. Vai oli hän kakara varkaan mielestä... Toisaalta ikäeron huomioon ottaen, tottahan se oli. ”Ollaan siis tasoissa. Sitä paitsi jo pelkkä ajatus sinusta jakelemassa synttärilahjoja... Ei, se olisi aivan liian outoa”, prinssi nauroi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.04.2018
22:56
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Mireyan ei tarvinnut lähteä tutustumaan kehenkään, kun joku muu teki sen hänen puolestaan. Hyvin värikäs seurue lähestyi heitä ja vihreähiuksinen mies ilmoitti hyvin virallisin ja huvittavin sanankääntein, että hänen prinssinsä tahtoi liittyä Mireyan seuraan. Prinssillä taas oli siniset hiukset ja kahdella muulla oli vaaleanpunaiset. Prinssi oli yhtä korupuheinen kuin palvelijansakin, tai ei Galena tarkalleen tiennyt, mikä vihreähiuksinen mies oli, mutta kunhan oletti. Galena oli jättäytynyt hieman jälkeen, koska pelkäsi alkavansa nauramaan Mireyan juttukavereille, sen verran huvittava puhetapa heillä oli. Mutta se oli kyllä myös kauhean kiinnostavaa, oli hauska yrittää arvata, mitä sanat oikeasti mahtoivat tarkoittaa. Suhteiden vahvistaminen luultavasti meinasi ainakin ystävyyttä, tuskin mitään vakavampaa suhdetta. Lisäksi prinssi puhui kaikkien heidän puolestaan, mikä oli melko erikoista. Mutta Galena nyt oli muutenkin enimmäkseen yksikseen ja ei oikein kuullut tuontasoista puhumista missään, joten se oli mielenkiintoista. Mireya ei kuitenkaan puhunut samalla tavalla, vaikka oli kuninkaallinen, mutta kai se oli jokin kulttuurillinen piirre? Kun prinssi selitti jonkun Avalon-herran oletuksista siitä, miten jumalat olivat heidän puolellaan, Galenan oli pakko tuoda käsi suun eteen tyrehdyttämään hihitystä. Ei siksi, että jumalpuheet olisivat jotenkin naurettavia, puhetapa vain oli kovin hupsu. Onneksi hänen mielipidettään ei kaivattaisi kuitenkaan tässä keskustelussa, joten hän voisi rauhassa keskittyä kuuntelemaan ja arvailemaan sanojen merkityksiä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 01.04.2018
23:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Sisareni, tuleva kuningatar, pohti olisikohan aatelisilla muodikkaampia vaatteita kuin muotokuvassa olleella henkilöllä. Ehkäpä pääsisimme näkemään asian omin silmin. Marcella sanoi, ettei perinteet tietenkään vääriä olleet, mutta vanhanaikaisuus kertoisi kyllä kuningaskunnasta paljon.
"Niinpä, toivottavasti he eivät kuitenkaan täysin kivikaudella elä", hihitin toteamukselleni hiljaa.

Seymour puhui arkkitehtuurista ja sanoi, ettei ihan tarkalleen tiennyt sen yhtäläisyyksiä näiden kahden valtakunnan välillä, mutta kuulemma rakennukset olivat korkeita ja niissä oli paljon ikkunoita. Luottopalvelijani sanoi odottavansa innolla, mikäli hänen tietonsa olisivat oikeita. Nyökkäsin tuolle hymyillen lempeästi. Itseänikin kiinnosti nähdä, millainen paikka Dehrah sitten mahtoi olla, arkkitehtuurillisesti, kurttuurillisesti ja totta kai muodiltansa. Rakas siskoni avarsi meitä tietämyksellään kertoen, että Dehrahissa rakastettiin muurien rakentamista. Miksi ihmeessä? Outoa. Ja että siellä oli toooooodella tiukka kuri. Siellä kuulemma polttomerkataan kansalaiset. Hyi kamala! Onneksi en ollut syntynyt Dehrahiin. Seymour oli kuitenkin sitä mieltä, että polttomerkkaaminen oli varmasti jo vanhentunut tapa eikä sitä tehtäisi enää.
"Toivottavasti olet oikeassa".

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 01.04.2018
23:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Minua huvitti vähän se, miten prinssi puhui jumalista. En kuitenkaan näyttänyt sitä ulospäin, hymyilin kauniisti ja nyökyttelin. Kaikilla on erilainen suhtautumistapa jumalaan tai jumaliin, eikä se minua haitannut.
"Hienoa, että teidänkin matkanne sujui hyvin, ettekä joutuneet vaikeuksiin. Toivotaan, että tämä suotuisa merkki pitää paikkaansa, että onnistumme tehtävässämme hyvin", puhuin samalla hymyillen. Oli hienoa, että jotkut sentään olivat luottavaisilla mielillä mukana matkassamme. Saisinpa vähän itsekin jostain rohkaisua tähän reissuun.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 02.04.2018
17:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Pieni hymy nousi hetkeksi Skylerin kasvoille kuullessaan Jeremyn kehuvan äitiään. Vaikka prinsessa usein ajatteli äitinsä olevan melkoisen hölmö, hän itsekin uskoi tämän olevan sopiva hallitsija Urumiyalle. Lisäksi Jeremy kertoi, ettei ollut myöskään käynyt aikaisemmin Dehrahissa. Skyler ei kokenut tehtäväkseen puhua omista opiskeluistaan kyseisen valtion kulttuuriin liittyen, ei ilman kokemusta takaamaan tietojensa paikkansapitävyyttä. Lisäksi prinsessa halusi yrittää pitää mielensä avoinna, eikä halunnut olla vastuussa, että maalaisi Jeremylle vääränlaisen kuvan Dehrahista. Hetken hän mietti, kysyisikö millaisin oloisia henkilöitä Dehrahin prinssi ja tämän henkivartija olivat, muistaen Jeremyn olleen aikaisemmin heidän seurassaan, mutta sen nuori nainen tulisi kyllä varmasti huomaamaan itsekin pian. ”Mielenkiintoista... Varmasti tämä matka tulee näyttämään jokaisesta valtiosta jotain, mitä ei tavan lomamatkalla tulisi huomanneeksi”, Skyler totesi hieman mietteliäänä. Hän ei itse ehkä olisi ajatellut matkaa mielenkiintoisena, prinsessa mieluummin halusi tehdä matkansa ja kulttuurivisiittinsä rauhan aikaan, mutta ei äkkiä keksinyt kuitenkaan parempaakaan sanaa.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com