Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 20.09.2019
20:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakaraista tuntui, ettei hän ollut kuin vasta nukahtanut, niin jo kiskottiin sängystä ylös siihen todellisuuteen, että viholliset olivat kovin hyökkäämässä kaupunkiin. Se siitä sitten ja prinssi alkoi olemaan hieman paniikissa jälleen kerran. Nopeasti piti kuitenkin kiskoa vaatetta päälle ja viikatetta esiin ja sen jälkeen pitikin jo kiirehtiä johtajan huoneelle, missä kaikki muutkin alkoivat olemaan(?). Calderia prinssi ei olisi edes halunnut nähdä, mutta se oli pienin murhe tällä hetkellä, koska kyllä hän sen tajusi, ettei Calder tässä ja nyt voisi häntä kuitenkaan tappaa, koska muut eivät kyllä antaisi. Calder alkoi joka tapauksessa kyselemään jotain toimintasuunnitelmaa johtajalta samantien. "Siviilit on määrä viedä turvaan neljään kaupungissa olevaan maan alla sijaitsevaan turvapaikkaan. Kutakin turvapaikkaa puolustaa oma ryhmänsä. Loput sotilaat ja taistelemaan kykenevät miehet puolustavat kaupungin suurta porttia ja muureja sekä muutenkin kaupunkia. Naiset, lapset, vanhukset ja sairaat ovat ne, joita turvapaikoissa on ainoastaan. Teidän porukan naiset ovat turvassa täällä Geron prinsessan maagin avustuksella. Myös Prinssi Dakarai ja Sir Deora jäävät tänne, koska kukaan ei tule taistelukentälle käsi katki poikki. Muut auttavat itse kaupungin ja turvapaikkojen puolustuksessa. Turvapaikkoja on puolustamassa omat ryhmänsä, mutta osa teistä voi lähteä heidän mukanaan auttamaan siinä. Loput enemmän tai vähemmän portin läheisyyteen", johtaja selitti. "Et sitten kuole, Chatha. Se on käsky", Dakarai tokaisi, koska oli kaikesta huolimatta alkanut tykkäämään henkivartijastaan, vaikkei hän ollutkaan tätä retkeä ennemmin hänen henkivartijanaan toiminutkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.09.2019
22:19
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Hyvä kun oli saanut silmät kiinni, niin jo oli joku tullut taas häiritsemään ja meluamaan sillä, että nyt oli sota menossa. no kai he sen tiesivät, sitä vartenhan he täällä olivat. No Cainellekin valkeni sitten, että kyse ei ollut siitä, että oli ylipäänsä sota, vaan vihollinen oli juuri nyt keksinyt, että oli hyvä yö hyökätä Viramiriin. Ja Caine kun luuli, ettei yö olisi aikaisemmasta voinut enää pahentua? Äkkiä oli pitänyt nousta ylös ja pukea vaatteet päälle. Koska nyt oli vähän niin kuin hätä tilanne, eikä kukaan ehtinyt auttaa Cainea naisten vaatteisiin, hän tyytyi ihan omiinsa. Haarniskan rintasuojuksen hän puki aluspaidan päälle kuitenkin ja peitti sen toisella paidalla. Se olisi ehkä paljastanut liian selvästi, että Caenezhista hän oli eikä mistään Urumiyasta, mutta ei hän silti sotaan lähtenyt ilman, koska ei nyt kuitenkaan niin hullunrohkea ollut. Ehkä tämä ei ollut oikea aika ja paikka miettiä valeasuja, mutta ei se nyt onneksi menoa juuri hidastanut.

Kun hän oli pukeutunut ja aseistautunut, hän lähti Deoran, Nathanaelin ja Avalonin kanssa alas ja johtajan työhuoneelle, johon muutkin olivat kokoontuneet. Nyt kun oli taas hiukan aikaa, hän käytti sen hiustensa sitomiseen, etteivät ne olisi liikaa tiellä. Tosin sitten Skyler saapui paikalle ja kauhistui, että mitä Kanille oli tapahtunut. Caine oli jo kysymässä, että kenelle, kun tajusi, että hänelle itselleen tietenkin. Sitten Deora sai kysymyksen, että mistähän Kani oli saanut mustelman naamaansa. Ai niin, hän oli jo unohtanut sen. Deora ei luonnollisesti tiennyt, koska vessareissu oli salaisuus. Sitten hän kyseli, mitä hänen rakkaalle Kanilleen oli tapahtunut. ”Oi ei mitään vakavaa… törmäsin vain pimeässä… seinään.” Caine vastasi, kun ei nyt tässä voinut aiheuttaa lisää sotkua sillä, että sai Calderin nyrkistä vessassa.

Sitten Gerosin maagi sanoi voivansa prinsessansa lisäksi muitakin jollain suojaloitsulla, mutta sitten hän muisti jotain muutakin. Eli Kaniehtiiolle antamansa turkoosin, jonka tarvitsi nyt takaisin. ”Niin minkä?” Caine ihmetteli, kunnes hänellä sytytti. Se kivi! ”Aa sen kiven! Olen kovin pahoillani neiti Akinyi, mutta se taisi jäädä huoneeseeni… Valitettavasti herätessäni ensimmäinen ajatus ei ollut kivien pelastaminen.” Caine pahoitteli, koska hänellä oli ollut vähän muuta huolehdittavaa siinä kohtaa. Johtaja puolestaan selitti toimintasuunnitelmaa, eli naiset ja Dakarai, sekä Deora jäisivät tänne Akinyin noitapiirin suojiin (ja luultavasti sen johtajan vaimo ja kersa myös?), koska käsi poikki ei ollut asiaa taistelukentälle rymyämään. ”Älä huoli Deo-kulta! Minä suojelen sinua!” Caine lupasi ottaen Deoran terveestä kädestä kiinni (?). ”Meillä on parantaja mukana, joten voimme suojautua johonkin täällä ja samalla auttaa haavoittuneita sotilaita. Ruokasali olisi ehkä tarpeeksi iso…” Caine ehdotti sitten, koska hän voisi auttaa parannuksessa myös ja Nierdalesin maagi oli ammattilainen ja muistakin olisi varmasti jotain apua siihen hommaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.09.2019
23:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella kun oli kuvitellut, että täällä muurien suojassa he olisivat nimenomaan turvassa, mutta nyt vihollinen oli hyökännyt ja he olivat loukussa tässä linnassa ja kuolisivat varmasti kaikki! Hyvä ettei Marcella pyörtynyt saman tien kun vain oli herännyt, kun vartijat tulivat kertomaan hyökkäyksestä ja siitä, että pian oli oltava valmiina palaverissa. No ei Marcella hyvällä tahdollakaan valmistautunut pian, jotain kohtuutta. Akinyin avulla (?) hän sai itsensä suhteellisen nopeasti jotenkin meneteltävään kuntoon, mutta hän ei alipukeisena suostuisi kuolemaan! Ei hän halunnut kuolla ylipäänsä, tietenkään, mutta jos oli ihan pakko, niin ilman korsettia se ei tapahtuisi! Sen verran johtajat saivat luvan odottaa, että Marcella oli vaatetettu jotenkin edustuskuntoon. Hänellä oli yllä matkaleninki, koska se oli jo valmiiksi pilalla aikaisemmasta taistelusta, joten turha ehjiä vaatteita oli mennä pilaamaan. Ja no toki siinä oli helpoin liikkua, että sekin hyvä puoli siinä asussa oli. Hiuksiaan hän ei ehtinyt laittaa, joten ne saivat jäädä kahdelle paksulle palmikolle.

Onneksi hän oli niin paniikissa hyökkäyksestä, ettei tajunnut hävetä sitä, miten kauheassa kunnossa hänen hiuksensa olivat, kun hän meni muiden seuraan johtajan työhuoneelle. Oli hänellä isän ruoska toki mukana, vaikka sekin olisi varmaan unohtunut, ellei Akinyi olisi huolehtinut sitä mukaan. Mutta ei Marcella sitä juuri voinut täällä käyttää, koska saattaisi hajottaa talon heidän niskaansa, joten paljoa hän ei nyt tässä hyökkäyksessä voinut tehdä. Hieman hän helpottui, kun johtaja sanoi, että naiset saivat jäädä tähän taloon turvaan ja Akinyi suojaisi heitä loitsuillaan. Sentään kukaan ei olettanut että hän olisi lähdössä sotimaan minnekään, ei sillä että tähän mennessäkään kukaan kauheasti oli olettanut ja hyvä niin.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 21.09.2019
00:07
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian olisi voinut nukkua vielä pari tuntia pidempään, kun heidät herätettiin. Lisäksi päässä jyskytti lievä päänsärky, ja heikko pahoinvointi. Tietysti se yksi kerta taas kun hän joi vähän liikaa viiniä, kaikki meni huonosti. Laucian voisi melkein puukottaa jonkun saadakseen ison tuopillisen vettä. Niinpä ensimmäisenä toimenaan Laucian kävi huoneen vesikannulla juomassa pari pikarillista. Olo helpottui vähän, ja Laucian pukeutui, lähtien muiden mukana huoneesta. Olisipa enemmän aikaa, sitten hän voisi ehkä pyytää siltä parantajanoidalta jotain lääkettä päänsärkyyn, mutta kai nyt oli pärjättävä ilman. Onneksi särky ei sentään ollut niin kova, että se pahemmin häiritsisi menoa.

Johtajan huoneessa Laucian nojaili seinään kuunnellessaan selitystä puolustusstrategiasta. Eipä se kummoisen tarkkaa ollut, mutta eihän sitä tarvinnut. "Menisin mielelläni alueelle, jossa on enemmän avonaisempaa maastoa. Aseeni ei ole kovin tehokas kapeassa paikassa", Laucian esitti toiveensa, kun johtaja oli listannut puolustuksen paikat. Kaipa joku kaupungin tunteva osaisi käskeä hänet sopivaan paikkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2019
00:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Dorian oli herännyt jo aikaisemmin siihen, kun Dakarai alkoi meluamaan Chathalle, kun Calder tappaisi hänet ja Cainen ja hän oli liian paniikissa nukkuakseen. Chathan rauhoittelut eivät toimineen ja lopulta prinssi vaati päästä henkivartijansa viereen nukkumaan. Dorian ei voinut kuin taas vain ihmetellä, minkä ikäinen Dehrahin prinssi oikein oli. Viisivuotias? No sentään tämä rauhoittui, kun Chatha päästi tämän viereensä ja rauha palasi ja Dorian saattoi itsekin jatkaa keskenjääneitä uniaan. Tosin sitä ei kauaa saanut jatkaa, kun hän heräsi uudestaan. Tällä kertaa siihen, että käytävällä oli alettu meluamaan, eikä Dakarain meluamiseen tällä kertaa.

Pian melun syy selvisi, kun vartijat ilmoittivat, että kaupunkiin oli hyökätty. Dorian sai itsensä pian valmiiksi ja vaikka Dakarai taisi taas olla paniikissa, muttei Calderin takia tällä kertaa, niin he selvisivät kaikki (?) alas johtajan huoneelle palaveriin. Johtaja selitti suurin piirtein, miten kaupungin puolustusta oli järjestetty. Suurin ongelma tosiaan oli se, että siviilit piti saada pois sodan jaloista ja se, että heidän piti suojella heitä samalla kuin sotia vihollista vastaan. Mutta sentään tämä oli Dehrah ja täällä oli varauduttu sotatilanteisiin. Siviileitä varten oli maanalaisia suojia, mitkä toki olivat hyviä, mutta jos puolustus pettäisi, niistä tulisi turvan sijaan ansoja. Heidän ryhmänsä naiset, Dehrahin prinssi ja Urumiyan prinsessan henkivartija saivat jäädä johtajan taloon suojaan, kun taas muut liittyisivät kaupungin puolustamiseen. Laucian esittikin toiveensa päästä avoimeen maastoon taistelemaan, koska hänen aseensa toimi siellä paremmin. No mitä Dorian oli laittanut merkille, kaupungin kadut olivat aika ahtaita, etenkin kun sai varoa osumasta omiin. Sen takia perillisten aseistakaan ei olisi kauheasti apua, mutta sentään siitä jotain etua olisi. Vaikka kovin pahaa tuhoa ei voinutkaan levittää, koska se olisi vaarantanut omankin puolen sotilaita. ”Jos saan ehdottaa, prinssi Nathanaëlin ja Avalon-herran olisi ehkä parempi osallistua siviilien suojeluun. Muuten sijoittaisin joukostamme ne, jotka eivät jää tänne, osallistumaan itse puolustukseen.” Dorian ehdotti, sillä johtaja ei voinut tietää heidän joukkonsa soveltuvuudesta taistelutilanteissa. Cainesta olisi toki ollut apua muurilla, jos tälle olisi annettu lisää nuolia. Mutta ehkä tosiaan oli parempi, että hän suojasi prinsessoita täällä ja auttoi aseensa kanssa haavoittuneita.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2019
01:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena heräsi, kun talon miehet tulivat herättämään heitä, koska viholliset olivat päässeet kaupunkiin. Kamalan ikävä ajankohta. No ei sille toki mitään voinut, joten oli vain noustava ylös, vedettävä mekko päälle ja viitta kasaan, jonka päällä lattialla hän oli nukkunut, ja matkatavarat mukaan sängyn alta. Muilla kesti valmistautumisessa huomattavasti pidempään, mutta Galenalla nyt ei ollut paljoa vaatetta puettavana ja tavaratkin oli nopeasti pakattu. Ja hänhän ei jättäisi tavaroitaan vartiotta tänne, jos viholliset vaikka varastaisivat ne. Lisäksi hän voisi tarvita varusteitaan ja yrttejään ja olisi rasittavaa hakea huoneelta sitten, jos tulisi tarvetta.

He olivat päässeet alakertaan ja huoneeseen, jossa se aikaisempi mies oli, joka oli saada illallisella hermoromahduksen. Muut keskustelivat mustelmista ja sodasta ja sellaisesta, mutta koska Galena ei ollut kovin hyvä sota-asioissa, hän ei juuri voinut ottaa osaa siihen suunnitteluun. Mutta selvisi sentään se, että oli ollut hyvä idea ottaa matkatavarat mukaan, koska hänen parantajataitojaan tarvittaisiin todennäköisesti. Tosin nyt jo osalle voisi tehdä hyvää antaa jotain rauhoittavaa… Samalla kun Galena silmäili matkatovereitaan, hän huomasi, että se pitkä kalpea mies vaikutti aika riutuneelta. Galena tunnisti kyllä päänsäryn kun näki sellaisen, joten osasi etsiä miehelle tähän vaivaan oikeaa rohtoa, jota onneksi oli valmiina mukana. Galena kaivoi pienen puukupin ja pullon ruusujuurirohtoa matkatavaroistaan, annosteli tilkan kupin pohjalle ja meni tarjoamaan sitä miehelle. ”Tässä, tämä helpottaa päänsärkyä ja palauttaa voimia.” Galena sanoi ystävällisesti, koska ei sotaan sopinut mennä jo valmiiksi huonovointisena.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2019
01:56
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Hieman Chatha ihmetteli alkuun herätessään, että mitä Dakarai hänen vieressään teki, mutta muisti sitten tämän nähneen painajaista. Oli huomattavissa, että heidät herättäneet vartijatkin katsoivat hiukan ihmeissään, että mitähän oli tekeillä. Dakarai oli saada paniikin taas, kun vain kuuli hyökkäyksestä, mutta sai itsensä kuitenkin pystyyn ja puettua. Chathakin puki loput vaatteet päälleen ja haarniskansa ja sitten he olivat valmiit liittymään muiden seuraan johtajan työhuoneelle. Johtaja selitti tilannetta ja heti alkuun naiset ja prinssi saivat jäädä sisälle suojaan. Samoin prinsessa Skylerin loukkaantunut henkivartija jäi sisälle, kuten Cainekin, koska johtaja luuli tätä edelleen naiseksi. Ei voinut kuin ihmetellä, miten sokea tämä oli. Tai sitten se johtui vain siitä, että Chatha itse tiesi totuuden. Chathaa hieman arvelutti jättää Dakaraita, prinssi oli kuitenkin hänen vastuullaan. Mutta tämä oli kyllä varmasti sisällä ihan turvassa, jos Gerosin maagi vielä tekisi jotain suojaloitsuja ja oli täällä vartijoita ja Dakarai osasi kyllä tarvittaessa puolustaa itseään. Muuten hänellä ei ollut mitään valitettavaa Dorianin ehdotukseen heidän ryhmäjaostaan. Chatha kääntyi Dakaraihin päin, kun prinssi käski, ettei Chatha saanut kuolla. ”Ei huolta, teidän korkeutenne, se ei kuulunut suunnitelmiini.” Chatha vastasi. ”Olkaa tekin varovainen.” Hän lisäsi vielä, vaikka olihan prinssillä hyvä vartio talolla. Ei hänen tarvinnut olla huolissaan tästä.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 21.09.2019
02:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Tähtien tuikkiessa taivaalla alkuyö oli sujunut levollisessa tunnelmassa, huoneessa oli vallinnut rauha väsyneiden nukkuessa. Levon hetki katkesi kuitenkin ensimmäisen kerran Dakarain äänekkäästi vouhottaessa jostakin tapahtuneesta. Vouhotuksen syy jäi kuitenkin kruununprinssille epäselväksi, sillä hän vain vetäisi peittoa paremmin korvilleen ja nukahti uudelleen. Sinisilmäinen prinssi tiesi Dehrahin prinssillä olevan taipumusta ylidramaattisuuteen ja yleiseen typeryyteen, joten hän antoi asian olla. Jos kerran jotain oli oikeasti sattunut, hänen herätettäisiin varmasti uudelleen. Silloin oli vain parempi olla jokin parempi syy herättää hänen kuninkaallinen korkeutensa, sillä nuorukaisella oli taipumusta olla aamuäreä.

Kruununprinssillä ei ollut aavistustakaan tulevasta ja kuinka hän mieluummin heräisi jonkun vähäpätöisemmän syyn takia. Aamun aurinkokaan ei ollut ehtinyt suomaan pehmeää valoaan kaupunkiin kun hälytys tuli. Päivälle suunniteltu kaupunki kierros sai jäädä unholaan vihollisen kolkutellessa kaupungin porteilla. Astoirwenin kruununperillinen revittiin muiden tavoin höyhensaarilta eikä Farran tiedon saatuaan

jäänyt tuleen makaamaan, hän nousi kiireesti ylös ja vaihtoi vaatteensa ennätyksellisellä nopeudella. Soljet ja napit tottelivat kun ei ollut aikaa epäröidä ja vetkutella vaatteiden kanssa.
Tummatukkainen prinssi kiirehti henkivartijansa Dorianin kanssa kaupungin johtajan työhuoneeseen, jossa oli jo onneksi osa muistakin perillisistä paikalla. Keskustelu poukkoili aina puolustusstrategiasta aina Cainen tuoreeseen mustelmaan. Mikäli sen aiheuttaja oli muu kuin ”seinä” Farran laittaisi myöhemmin kyseisen henkilön kärsimään, sillä prinssi ei aivan uskonut Cainen kertomukseen kömpelyydestä. Se saisi odottaa, kunnes he saattoivat puhua ilman ylimääräisiä korvia ympärillä.

Asiat olivat kuitenkin laitettava tärkeysjärjestykseen ja juuri nyt jokaisen murheena oli kaupungin puolustaminen. Kaupungilla oli jo suunnitelma alamaisten suojelemiseksi ja Dorian lähti viemään suunnitelmaa määrätietoisesti eteenpäin. Prinssi Farran osasi jo aavistaa olevansa puolustusjoukoissa, velvollisuus taistella ja puolustaa kutsui häntä uudelleen. Se oli raskas mantteli kantaa mutta Farran ei antanut takaraivossaan kuiskuttelevan epävarmuuden ja jännityksen näkyä ulospäin. Farran hieman ihmetteli prinssi Dakarain jäämistä taloon suojaan, ei tällä ollut henkivartijaa taisteluun mutta eikö prinssin tehtäviin kuulunut alamaistensa suojelu? Tosin kyseessä oli Dakarai, joten rimaa ei voinut nostaa kovin korkealle. Astoirwenin prinssi tiesi että häneltä odotettiin paljon, olihan tuliprinssi ollut voitokas viimeksi käydyssä kahnauksessa. Oli kuitenkin outoa että naapurimaiden kuninkaalliset ja alaimaiset puolustivat kaupunkia sen oman prinssin piilotellessa kartanossa...

Onneksi kuitenkin Dorianin ehdottamassa ryhmänjaossa Farran jakaisi taistelukentän muiden taistelukuntoisten ja vahvojen kanssa. ”Onko kenelläkään vielä ideoita tai kritiikkiä? Aika käy vähiin,” prinssi sanoi totiseen sävyyn, heillä ei ollut paljon aikaa mutta toisaalta he eivät voineet myöskään käydä puolikkaalla suunnitelmalla matkaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.09.2019
12:03
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Vihdoin toiminnan aika oli tullut, Nikita oli odottanut tätä jo pitkään. Kaupungin piirittäminen oli turhauttavaa hommaa, kun ei saanut mitään aikaiseksi, joten porttien aukeaminen oli enemmän kuin hyvä uutinen. Sisälle soluttautuneet Ilia ja Sluchaynaya olivat tehneet työnsä erinomaisesti. Häikäilemättömästi mies määräsi joukkonsa hyökkäämään. Jokainen vastaan tuleva dehrahilainen oli oikeutettua tappaa, mutta pakoon kaupungista näitä ei päästettäisi. Varsinkin, kun nyt tiedettiin kaikkien Gildomeran valtioiden kruununperillisten olevan paikalla, nämä oli eliminoitava. Nikita johti joukkonsa porteista sisään, määräten koko kaupungin poltettavaksi kun he etenivät, suunnaten itse kohti kaupunginjohtajan taloa, jonka hän löytäisi vakoojiensa antamien ohjeiden avulla. Mies oli päättänyt, että tänään Gildomeran kansat saisivat kokea pahimman häviönsä, joka tulisi sinetöimään näiden häviön sodassa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.09.2019
13:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Caine väitti, ettei mitään vakavaa ollut sattunut ja hän oli törmännyt vaan seinään. "Aika mielenkiintoinen seinä, etten sanoisi", Deora vastasi takaisin, koska... no aika kovaa piti törmätä seinään, että tuollaista jälkeä saisi aikaan eikä siitä siitä siltikään tuollaista jälkeä tulisi. Mutta ei tässä nyt ollut aikaa alkaa miettimään sitä, mitä todella oli tapahtunut, koska kaupunki oli hyökkäyksen alla. Taino, johtajan kertoessa toimintasuunnitelmansa, sai Deora jäädä johtajan kartanolle naisten ja prinssi Dakarain kanssa. No ehkä se oli parempi tällä kertaa, kun hänen kätensä oli murtunut, mutta osasi hän myös yhden käden voimin laittaa hanttiin, koska oli sitäkin harjoitellut, jos sattuisi jotain. Toki kaksin käsin oli helpompi taistella, mutta olihan se toki hyvä jättää naisillekin joitain suojaamaan sellustaa. Ja koska Cainea luultiin naiseksi, oli siitä nyt ensimmäisen kerran hämäyksen jälkeen oikeastikin hyötyä, koska nyt naisten suojaaminen ei kaatunut ainoastaan Deoran ja Dakarain niskaan, jos kartanoonkin hyökättäisiin. Caine kuitenkin ilmoitti tähän, ettei hätää, koska hän suojelisi Deo-kultaansa ja otti Deoraa kädestä kiinni. Pitikö hänen oikeasti kestää tätä esitystä? Tämä oli naurettavaa touhua. Olisi edes ottanut leikkiinsä jonkun toisen. "Eikö sen pitäisi mennä toisinpäin, rakkaani?" Deora kuitenkin kyseli yrittäen olla mukana jotenkin kuitenkin näyttäen ilmein vaivihkaa, että antoi lempinimien kuitenkin olla. Seuraavaksi Caine ehdotteli, että Deoran ryhmä voisi hoitaa parantajan ansiosta ruokasalin puolella haavoittuneita, mikä ei ollut yhtään pöllömpi idea ja johtajasta ajatus näytti myöskin olevan hyvä.

Mutta sitten Gerosin maagi alkoi olemaan huolissaan jostain kivenmurikasta ja Deora ei voinut käsittää, mutta kai se oli jotain naisten logiikkaa alkaa nyt kivistäkin vikisemään, kun hyökkäys oli päällä. Kai hänellä oli muitakin vastaavia kiviä, ettei nyt sitä ainokaistaan olisi Cainelle antanut? No kivet eivät onneksi olleet Deoran päänvaiva. Siitä kuitenkin taas oikeaan asiaan, kun Dorian ehdotti jakoa siten, että Prinssi Nathanaël ja Sir Avalon osallistuisivat siviilien suojeluun, mutta muut kaupungin puolustuksesta ottaisivat osaa kaupungin puolustusryhmään. Johtaja otti ajatuksen mielellään vastaan, koska eipähän hän voinut tietää, millaisia taitoja kaikki omasivat ja missä kunkin olisi parasta olla. "Ellei kenelläkään ole enää epäselvyyksiä, olisi syytä ryhtyä hommiin. Mitä kauemmin odotamme sitä enemmän vihollisilla on aikaa käynnistää hyökkäyksensä kunnolla", johtaja totesi seuraavaksi hänen miehiensä alkaessa jakautumaan ryhmiin ja valmistautumaan kartanolta lähtöä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2019
19:43
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Kaupunginjohtaja otti vastaan Dorianin ehdotuksen heidän joukkojensa järjestämisestä puolustuksen tueksi. Kellään ei ollut siihen paljoa lisättävää ja heidät varmaan ohjattaisiin oikeille puolustusasemille seuraavaksi. Sitten Farran löysi pitkästä aikaa äänensä ja kyseli hiukan turhan mahtailevaan sävyyn, että jos oli sanottavaa, niin sopi sanoa se nyt, koska aika oli lopussa. Varmasti totta, mutta Farranilta hiukan ehkä nyt unohtui, että hän ei ollut kotonaan. Johtaja onneksi jätti sen huomiotta ja ilmoitti saman asian itse, kuten johtajana kuuluikin, että jos kellään ei ollut muuta, voitaisiin laittaa toimeksi. Sisälle jäävät suuntasivat vartijoiden kanssa ruokasaliin järjestämään sinne puolustusta ja tilaa haavoittuneiden hoitoon (?) kun taas loput siirtyivät vartiopäälliköiden perässä kartanon pihamaalle (?). ”Teidän korkeutenne, ymmärrätte varmasti itsekin, mutta sanon sen vielä, koska sitä voi olla teidän vaikea hyväksyä. Emme ole kotona, me emme ole täällä niitä, jotka antavat määräyksiä tai sanovat, miten asiat tulisi hoitaa. Me olemme täällä auttamassa ja ottamassa käskyjä vastaan. Te joudutte ottamaan alempiarvoisiltanne käskyjä vastaan ja tottelemaan niitä, joten nielkää liika ylpeytenne. Sodassa ei ole sellaiselle sijaa.” Dorian mainitsi asiasta ihan varmuuden vuoksi, ettei sitten tulisi ongelmia, kun joku alemman luokan vartija tulisi komentelemaan Farrania.

He pääsivät pihalle ja suuntasivat siitä suoraan porteille. Koska hevoset oli tällä kertaa jätettävä talleihin, niistä olisi kaaoksen keskellä ahtailla kaduilla enemmän haittaa kuin hyötyä. Eikä niiden avulla välttämättä kovin nopeaa pääsisi, jos tiet olivat pahastikin tukossa. (?) Porttien edustalla Dorian huomasi pian Vargin (?), lähinnä siksi, että hän erottui muista sotilaista aika helposti. Dorian poikkesi sen verran, että kävi kertomassa hänellekin suunnitelman, jotta hän olisi perillä, eikä turhaan huolehtisi Cainesta. ”Varg!” Dorian sanoi kovaan ääneen, jotta mies huomaisi hänet. ”Olemme lähdössä auttamaan kaupungin puolustuksessa. Caine jäi sisälle auttamaan haavoittuneiden hoidossa. Sinun on varmaan paras pysyä täällä auttamassa.” Dorian kertoi Caenezhilaiselle, jotta tämä ei murehtisi prinssiään ja tiesi missä tämä oli. No toki Cainen tuntien tästä sai murehtia, vaikka hänet jättikin varsinaisen taistelun ulkopuolelle, koska ikinä ei voinut tietää, mitä tämä keksisi. Mutta asiansa sanottuaan, Dorian palasi muiden luo ja jatkoi muiden luo. Vihollinen ei vielä ollut päässyt tänne asti ja jos hyvin kävisi, ei pääsisikään, mutta ei sen varaan voinut laskea.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.09.2019
20:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
VARG

Varg oli liittynyt kaupunginjohtajan asunnon suojelijoiden mukaan, kun tätä ei päästetty siitä eteenpäin, vaikka mies kuinka yritti saada asiaansa ymmärretyksi. Hänen prinssinsä oli sisällä, ja Vargin oli saatava tietää, että kai tämä oli kunnossa! Mutta hänen murahtelunsa kaikuivat kuuroille korville. Näine hyvineen Varg oli joutunut hyväksymään paikkansa talon puolustusjoukkojen seurassa, kunnes talon ovet vihdoin aukesivat, ja ulos tuli porukkaa. Kuitenkaan tuttua punapäätä ei näkynyt näiden joukossa, ellei Caine ollut löytänyt jostain uutta valeasua itselleen. Mutta Varg halusi uskoa, että moiset leikit olisi nyt unohdettu. (Niinhän sinä toivot... xDD)

Kun Varg vihdoin kuuli nimensä kutsuttavan, mies oli yhtä aikaa helpottunut ja uudestaan huolestunut. Mitähän nyt? Dorian kuitenkin tuli kertomaan, että Caine oli turvassa sisällä, ja auttaisi siellä. Caenezhilaisena Varg oli olettanut, että prinssi olisi tullut mukaan taisteluun, mutta toisaalta tämä oli vielä varsin solakka, vaikkakin ketterä liikkeissään, niin saattoi hyvinkin olla parempi, että poika pysyi siellä missä oli turvallista. Lisäksi tämän isältään salaa lainaamien miekkojen parannuskyvyt tulisivat varmasti tarpeeseen, ja paremmin käyttöön rauhallisemmassa ympäristössä kuin taistelutantereella. Dorian ilmoitti vielä lähtösanoinaan, että Vargin olisi varmaankin parempi jäädä puolustamaan kaupunginjohtajan taloa, tehtävä, jonka mies otti mielellään vastaan. Murahtaen Varg nyökkäsi, kun Dorian palasi omien tehtäviensä pariin, ja Varg jatkoi omiaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.09.2019
20:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyi ei ollut yllättynyt, että Marcella oli hermoheikkona hyökkäyksen suhteen. Eihän se tietenkään ollut toivottua, muttei myöskään täysin odottamatonta. Näin olisi käynyt kuitenkin enemmmin tai myöhemmin. Autettuaan prinsessansa kohtalaiseen edustuskuntoon Akinyi siirtyi muiden mukana kuuntelemaan toimintasuunnitelmaa. Ilmoitettuaan itselleen suotuisimman paikan Akinyi sai jäädä huolehtimaan suojaloitsujen teosta kaupunginjohtajan talolle. Ikävä uutinen oli, etä Cainella tosin ei ollut mukana turkoosia palauttaa Akinyille, ja maagi huokaisi pudistellen päätään. ”No, sille ei voi nyt mitään, uskon ettei suojaus yhden kiven puuttumiseen kaadu”, nainen totesi, vaikka harmitti asia häntä silti hieman.

Kun tehtävät oli jaettu, Akinyi alkoi heti kaivamaan sopivia loitsukiviä. Hän siirtyi omalle paikalleen, alkaen kiertää huoneen reunoja ja asetellen kiviä paikoilleen, lausuen samalla loitsujaan aktivoidakseen niiden kyvyt. Yksi kerrallaan kivet loistivat hetken valoa, kunnes himmenivät. Hyvä, kaikki näytti sujuvan kuten piti. Vielä muutamaa kiveä käyttäen Akinyi myös voimisti omia aistejaan, että olisi jatkuvasti tilanteen tasalla, mitä kartanossa ja sen ympäristössä tapahtui. ”Selvä, nyt on valmista”, nainen ilmoitti hetken päästä. Olihan se hieman uuvuttavaa, kaiken kukkuraksi väsyneenä, mutta nyt ei ollut aikaa alkaa miettiä moisia yksityiskohtia. ”Ilmoitan heti, jos joku saapuu kartanon lähettyville. Suojaloitsu estää ketään pääsemästä sisälle, mikäli heidän aikeensa ovat satuttaa ketään sisällä.”

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2019
23:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Deoralle ei tainnut ihan mennä seinät läpi, mutta ei tässä nyt ollut aikaa pohtia seiniä. Kun Caine oli luvannut suojelevansa Deoraa, jolla oli yhä käsi paketissa, tämä luuli, että se menisi toisin päin. ”Ei toki kultaseni, sinä olet täällä suojelemassa siskoani ja minä olen täällä suojelemassa sinua.” Caine selitti. Luulisi Deoran nyt oikeana Urumiyalaisena tietävän, kuka suojeli ketä. Mutta sitten saatiin suunnitelmat suunniteltua ja oli aika ryhtyä tositoimiin. No Cainen homma ei ollut mikään hurjan vaarallinen, mutta vastuullinen kuitenkin. Ja hänen piti suojella prinsessoita ja auttaa haavoittuneita, koska siinä hänestä oli enemmän apua. Tosin Akinyi oli alkanut kysellä siitä kivestään, mutta ei Caine sitä tietenkään ollut tajunnut mukaan ottaa. Nainen vaikutti pettyneeltä ja sanoi, että ehkä suojaus onnistuisi ilman sitä kiveä. ”Voin kyllä hakea sen, jos se on oleellinen osa suojausta… Anteeksi, en tiennyt että se on niin tärkeä, enkä ajatellut asiaa yhtään.” Caine sanoi, koska nyt hänestä tuntui, että oli taas mokannut jonkun asian pahemman kerran.

Ilmeisesti ei kuitenkaan tarvinnut (?), koska he siirtyivät ruokasaliin ja gerosilaismaagi alkoi järjestellä kiviään ja mumista mystisiä ja loitsia jotain. Mutta sitten oli valmista ja suojaloitsu estäisi ketään tulemasta sisään, jos oli aikeena satuttaa jotakuta sisällä olijaa. Olipa näppärä loitsu. Caine halusi tuollaisen omaankin huoneeseensa Caenezhiin! Ikinä ei enää tarvitsisi pelätä Brunhildia! ”Kiitos, olet huippumaagi! No niin, mitä seuraavaksi… Pöytä ja tuolit pitää ehkä siirtää sivummalle… ja sitten varmaan olisi hyvä varautua jotenkin. Keittiö on varmaan lähellä, täällä ei varmaan saa lämmitettyä vettä. Jotain huopia ja sidetarpeita varmaan olisi hyvä saada.” Caine pohti, mutta ehkä täällä olevat palvelijat tiesivät mistä niitä saisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.09.2019
23:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
ILIA

Kaikki oli tähän asti sujunut alustavien suunnitelmien mukaan, koska tieto ei kauhean hyvin liikkunut, niin ei oikein voinut tietää, jos jotain muutoksia oli tullut. Mutta sitten edellisaamuna kaupunkiin oli onnistunut pääsemään Dehrahin prinssi muiden Gildomeran kuninkaallisten kanssa. Ilia ei käsittänyt, miten he olivat päässeet kaupunkiin asti. Dehrahin rajalla, etenkin siellä mistä vihollisen arveltiin yrittävän tunkeutua läpi, oli heidän armeijansa vartioimassa, eikä noin pieni joukko ollut voinut selvitä siitä. Ja sitten Viramirin kaupunkia piirittivät heidän joukkonsa, joten miten ihmeessä he siitäkin olivat läpi päässeet? Ja koska päiväsaikaan he eivät Sluchaynayan kanssa voineet ottaa yhteyttä piirittäjiin, tilanne oli huolestuttava. Mutta ei auttanut, kuin edetä suunnitelman mukaan. Kun aika koitti, Ilia livahti toverinsa kanssa talosta ja suuntasi kaupungin muureille, jossa he hämäsivät puolustusta ja avasivat portit piirittäjille (?). Sen jälkeen Sluchaynaya jäi kertomaan piiritystä johtavalle kapteenille tilanteesta, kun taas Ilia suuntasi takaisin johtajan talolle, jotta voisi tarvittaessa auttaa sieltä käsin.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 22.09.2019
00:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder kuunteli suunnitelman sitä mukaa kun se kehittyi. Ei oikeastaan mitenkään yllättänyt, ainoa ongelma vain oli, ettei hän tuntenut kaupunkia. No, eiköhän täällä sotilaat osaisi hoitaa hommansa, ja kertoa minne piti mennä vihollisia odottamaan ja listimään. Prinssillä oli miekka mukanaan, hän ei halunnut tuhlata voimiaan maagiseen elementtiaseeseen, varsinkin kun epäili, että tuskin siitä olisi mitään mullistavaa hyötyä miekkaan verrattuna. Ainakin Calder itse jaksaisi pidempään, jos ei ole mitään taikatemppuja kuluttamassa voimia.

Lopulta päästiin matkaan, mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Calder ei jaksanut eikä oikeastaan halunnut olla tällä hetkellä osa porukkaa. Onneksi Dehrahin prinssi jäisi pois matkasta, niin tätäkään ei tarvitsisi katsella. Tosin nyt Calderin käsi ei voisi vahingossa vain lipsahtaa ja lopettaa taulapään elämää. Ei prinssi sitä nyt vakavissaan miettinyt, mutta leikki ajatuksella mielessään. Kun porukka oli päässyt ulos, Calder tarkkaili ympärilleen. ”Selvä, ja suunta on...?” hän kysyi, osoittaen sanansa sille toiselle heidän mukanaan kulkeneelle dehrahilaiselle, sillä tämän olisi ehkä paras toimia toistaiseksi tilanteen johtajana, kun hän tiesi varmastikin parhaiten, kuinka kaupungit tavallisesti olisivat Dehrahissa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.09.2019
00:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Johtaja sai tosiaan kerrottua suunnitelman toimintakaavan, minkä jälkeen muuten mihinkään reagoimaton pahvi eli Farran päätti sanoa painavan sanansa kuin mikäkin kuningas tai joku vastaava. Johtajaa tosin ei kiinnostanut, vaikka olikin vilkaissut Farranin suuntaan. Dakarai oli itsekin katsonut Farranin suuntaan siinä kohdassa, että mitä ihmettä hän oikein luuli määräävänsä Dehrahissa... ja vielä toisen talossa. Olisi varmaan korkea aika hänenkin tajuta, ettei ollut kotonaan vaan Dehrahissa, jossa ei muutenkaan toimittu samalla tavalla kuin Astoirwenissa. Johtaja joka tapauksessa jatkoi Farranin kämmin jälkeen kuin mitään ei olisikaan ollut, minkä jälkeen lähetti joukkonsa liikkeelle. Siinä samalla johtajan joukkojen lähtiessä heidän ryhmässään olleet kaupungin puolustuksen harteilleen ottaneet lähtivät myöskin. Dakarai jäi siis johtajan kartanolle Deoran, Cainen ja naisien kanssa. Niin ja tietenkin myös johtajan vaimo ja lapsi olivat jääneet kartanolle. Dakarai käänsi kuitenkin katsettaan seuraavaksi Cainen ja Deoran selityksien suuntaan, kun nämä yrittivät leikkiä kihlaparia ja pohtivat siinä, kuka olikaan suojelamassa ketä ja lopuksi Caine selitti, että Deora oli suojelemassa Skyleria ja hän Deoraa. Deora näytti siltä, ettei ihan halunnut ymmärtää moisen leikin päälle, mutta oli se ehkä saattanut mennä vähän liian pitkälle. Mutta ei se haitannut Dakaraita millään tavalla, joten siinähän leikkivät. "Aivan... Totta kai", Deora vastasi asiaan.

Dakarai siirtyi joka tapauksessa muiden samaan ryhmään kuuluvien kanssa ruokasaliin, jossa Marcellan henkivartija alkoi pohtimaan kiviä ja Dakarailla meni hieman ohi, että miten maagin kivet tai kivi oli joutunut jotenkin Cainelle. Cainella ei ollut kiveä, joten maagi joutui tyytymään muihin kiviinsä, vaikka selvästi naista harmitti, kun lempikivi oli kadonnut. Tai ei Dakarai muuten ymmärtänyt, miksi kivi oli noin tärkeä. No ei hän muutenkaan ymmärtänyt noituuksien pariin, mutta luulisi, että nainen olisi ottanut mukaan pari varakiveä, mutta ongelma kai ratkesi. Mutta sitten asiaan ja ilmeisesti pöytä ja tuolit pitäisi raivata edestä pois ja sitten Caine pohti jo vettä. "Juu, kyllä veden lämmitykset yleensä hoidetaan keittiön puolella. Se on käsittääkseni ihan tuossa oven takana", Dakarai tokaisi osoittaen oven suuntaan huoneessa. Tai sinne ainakin ne tarjoilijat olivat kadonneet tyhjine kippoine ja kuppeine ja sieltä myöskin tulleet tuomaan lisää ruokaa pöytään. Sitten kun tuli vielä huovista ja sidetarpeista puhetta, niin huoneessa olevat palvelijat sanoivat hakevansa sellaisia. Deora oli puolestaan alkanut kiskomaan tuoleja jo sivummalle ja Dakaraikin päätti antaa auttavan kätensä tuolejen siirtelyyn, koska sen hänkin sentään osasi. Tai ainakin paremmin kuin sotimisen ja Dakarai olikin huojentunut siitä, ettei hänen tarvinnut hoitaa kaupungin puolustusta. Toki se nyt oli ihan selväkin juttu, koska ei Dehrahissa kuninkaallisia muutenkaan nähty millään rintamalla. Sodanjohto hoidettiin aina jostain suojaisasta paikasta. Lisäksi lapsia ei laitettu miekka kourassa taistelemaan muutenkaan eikä Dakarain ikä riittänyt vielä sinne asti, koska ei ollut täysi-ikäinen. Pelottavasti se täysi-ikäisyyskin lähestyi koko ajan, mutta ei onneksi ihan vielä. Mutta takaisin asiaan eli tuoleihin ja myös johtajan lapsi halusi auttaa tuolejen työntelyssä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.09.2019
01:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SLUCHAYNAYA VNUTRENNYAYA GOLOVA

Kaikki oli sujunut näppärästi suunnitelmien mukaan, kun Sluchaynaya ja Ilia olivat soluttautuneet Viramir nimiseen Dehrahin kaupunkiin. Heidän mukanaan oli tietenkin myös muita soluttautujia, koska kaupunki oli sen verran suuri, ettei homma toimisi kovinkaan näppärästi vain kaksin. Oikean ajan koittaessa Sluchaynaya Ilian kanssa suuntasi kuitenkin kaupungin porteille suunnitelmanaan avata portit niin, että kapteeni Nikita ja muut pääsisivät sisään. Sen jälkeen Ilia jatkoi omaa tehtäväänsä eli hän lähti kaupungin johtajan kartanolle, jossa kruununperilliset majoituivat. Sluchaynaya itse jatkoi Nikitan eli johtavan kapteenin luo kertomaan yleisestä tilanteesta ja mainitsi myös sen, että Ilia lähti suunnitelman mukaan jo hoitamaan omaa hommaansa kaupungin johtajan pytingeillä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 22.09.2019
02:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Selvä, Nathanaël oli Avalonin kanssa suojelemassa siviilejä. Onneksi ei joutunut eroon hän oli mukana. Farrankin taas välistä sanoi jotain. Mukavaa, jos Farrankin alkaisi olla enemmän hereillä. Herra varas taas sai Galena-neidiltä ilmeisesti jotain lääkettä, ja kiitettyään neitiä otti lääkkeen sen kummempia mukisematta.

Sitten lähdettiinkin jo menemään kohti taisteluasemia. Nathanaël ja Avalon seurasivat heille määrättyjä oppaita(?) oikeaan paikkaan. Viholliset eivät olleet vielä saavuttaneet tätä osaa kaupungista(?) ja Avalon kiirehti heti valmistelemaan loitsuansoja vihollisia varten. Nathanaël taas paikansi paikalla olevan komentajan. "Herra, tehän olette täällä vastuussa? Halusimme vain tulla varoittamaan, että jos joudumme turvautumaan taika-aseeseemme puolustuksessa, tulette näkemään pelottavia otuksia. Ne ovat kuitenkin täysin hallinnassamme ja puolellamme, ulkonäöstään huolimatta. Pyytäisimme, että varoitatte miehiänne näin etukäteen, niin emme aiheuta turhaa paniikkia. Olkoon yhteistyömme antoisaa", Nathanaël kävi selittämässä. Prinssi vielä kyseli heidän puolustussuunnitelmansa pääkohdat.

Saatuaan mielestään tarpeeksi tietoa riensi kertomaan ne Avalonille, ja yhdessä he vielä rukoilivat sotaonnea. Nathanaël lähetti henkikaartinsa vahtimaan lähikatuja vihollissotilaita odotellessa. Nyt kun joutui odottamaan valmistelujen jälkeen, vieraan maan kansalaisten kohtalon turvaaminen alkoi kovin painamaan nuoren prinssin hartijoita. Vieressä seisova Avalon mutisi hiljaa vuoronperään tilanteeseen sopivia rukouksia, kädet leväten maahan eteensä iskemän miekkansa kahvalla. Avalonin hiljainen, matala ääni rauhoitti prinssiä, kauempaa kuuluvista lähestyvän taistelun äänistä huolimatta. Samalla mutina ei tuntunut sopivan tähän tilanteeseen ollenkaan, kun oltiin odottamassa uutta taistelua elämästä ja kuolemasta.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 22.09.2019
19:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Astoirwenin prinssi sai tuimia katseita osakseen koettamalla jouduttaa keskustelua eteenpäin eikä Farran oikein käsittänyt miksi. Hän koetti vain auttaa poloista kaupunginjohtajaa, jonka pakka mureni kaiken aikaa käsiin mitä pidemmälle hyökkäys pääsi etenemään. Tosin eipä voinut muutakaan odottaa, he tuntuivat olevan jähmeitä ja töykeitä kaikki. Mitä kaupunginjohtaja ja paikallinen prinssi olettivat? Prinssi Farran ei ollut mikään palkkasotilas jonka tehtävänä oli kuunnella käskyjä, hän oli mukana auttamassa taistelussa hyvää hyvyyttään vaikka olisi voinut hyvinkin kieltäytyä puolustamasta kaupunkia ja jäädä kartanoon toisten suojeltavaksi kuten Dakarai.

Muiden kiiruhtaessa asemiin ja valmistautumaan tulevaan taisteluun, Dorian vielä pysäytti Farranin saarnansa ajaksi eikä Farran voinut uskoa kuulemaansa. Dorian kehotti häntä nielemään ylpeytensä ja vain kuuntelemaan käskyjä kuin mikäkin rivisotilas. Mitä hän oli muka tehnyt väärin? Dehrahilaisten hauras egohan tässä oli se ongelma, jos he kerran jakelivat käskyjä, he varmasti pystyivät puolustamaan itse itseään. Hyökkäyksen alla oleva kaupunki kertoi Farranille aivan toista tarinaa joten dehrahilaisten se tässä olisi parempi osoittaa nöyryyttä ja kunnioitusta muille, jos he aikoivat päästä näkemään valoisamman tulevaisuuden. Valitettavasti Farranilla ei ollut aikaa läksyttää Doriania takaisin tämän sylikoiran asenteesta mutta jos nuorukaisella olisi taistelun jälkeen aikaa ja energiaa, Dorian saisi varmasti kuulla kunniansa.

Tummatukkaisella prinssillä ei ollut aikaa eikä energiaa uhrata närkästykselleen enempää. Nyt oli tärkeämpiäkin asioita hoidettavana. Kruununprinssi seurasi henkivartijaansa ulos ja Vargin kohtaamisen jälkeen hekin pääsisivät matkaan. Muun ryhmän mukana Farran siirtyisi kohti taistelua, kun sen aika oli.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com