Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.09.2019
21:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Kissa taisi viedä Farranin kielen, mutta ilmeestä oli kyllä pääteltävissä, että hän ei alkaisi alempiarvoisiltaan käskyjä ottamaan. Mikä hän oikein kuvitteli? Että oli täällä vain hyvää hyvyyttä auttamassa ja ansaitsi saada osakseen muiden palvontaa? Koska Astoirwenissahan ei ollut sama tilanne ja he eivät tarvinneet itse apua muilta kuningaskunnilta? Miten Farran oli kasvatettu noin sokeaksi, ettei tajunnut oman kuningaskuntansa ahdinkoa vaan piti kiinni siitä kuvitelmasta, että Astoirwen oli vahva ja valloittamaton ja hänen isänsä oli voittamaton. No hänen isänsä istui valtaistuimellaan kivipatsaana ja kylät paloivat Astoirwenissakin sodan takia. Nyt ei ollut toki aikaa alkaa opettaa Farranille tapoja tai sitä, miten elämä ylipäänsä toimi, mutta tuo asenne ei voinut jatkua. ”Sir. Olen pahoillani, että joudun pyytämään teiltä vielä lupaa viimehetken muutoksiin. Olisiko täällä ketään, joka voisi opastaa minut ja prinssi Farranin toiselle väestösuojalle, kuin minne Nierdalesin prinssi lähetettiin? Nyt kun näen paremmin tilanteen, uskon, että kaupunkilaisten suojeluun on panostettava ensisijaisesti ja meistä olisi enemmän hyötyä siellä. Hyökkäyksen avuksi jää riittävän monta avustajaa ja jos se ei riitä, pääsemme kyllä apuun tarvittaessa.” Dorian sanoi katsomatta enää Farraniin. Häntä ei päästettäisi itse taisteluun sooloilemaan, jos ei osannut ottaa niiltä käskyjä, jotka täällä komensivat. Sitten Farran saisi tyytyä pysyttelemään taustalla ja oppimaan oman paikkansa. Nopeasti heille löytyi opas matkaan. ”Mennään, teidän korkeutenne, työt odottavat.” Hän sanoi kylmästi yhä Farraniin katsomatta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.09.2019
23:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Suunnitelmat oli suunniteltu ja Galena siirtyi ruokailuhuoneeseen osan ryhmän kanssa. Tähän ryhmään kuuluivat heidän porukastaan Akinyi, Skyler-neiti, Marcella-neiti, Dakarai-herra, Caine-herra ja Deora. Lisäksi mukana oli johtajan vaimo, jonka kanssa Galena oli keskustellut illallisella, tämän lapsi ja muita vieraita ihmisiä jonkin verran. Vartijan näköisiä tyyppejä jäi ulkopuolelle vahtimaan ovia. Akinyi alkoi tekemään suojaloitsua huoneeseen ja Galena alkoi etsiä valmiiksi sopivia rohtoja sillä välin kun osa lähti hakemaan sidetarpeita ja huopia. ”Vettä olisi varmaan hyvä alkaa lämmittämään jo valmiiksi, niin sitä on sitten heti, kun tulee tarvetta.” Galena sanoi sitten ja osa talonväestä sanoi hoitavansa sen ja katosivat ovesta keittiölle päin. Keittiössä olisi toki paras tehdä rohtoja, mutta ehkä Galenaa tarvittaisiin täällä. Galena alkoi miettiä, mitä kaikkea hän todennäköisesti tarvitsisi. Caine-herra hoitaisi varmasti pahimmat haavat miekallaan, mutta ilmeisesti sitä kannatti säästää vakavampiin tapauksiin, koska se kulutti prinssin voimia. Joten kipulääkettä ainakin, sitten varmasti verenhukkaa auttavaa rohtoa ja voimia palauttavaa, jos Akinyi tarvitsisi sitä loitsunsa ylläpitoon tai prinssi haavojen parantamiseen. Sitten ihan lämmintä vettä haavojen puhdistamiseen ja sidettä haavojen sitomiseen. Muut huoneessa olijat tekivät jotakin muuta, kuten siirtelivät huonekaluja pois tieltä, koska lattioille saatettaisiin tarvita makuupaikkoja potilaita varten. Huopia oli siksi hyvä hankkia paljon, jotta kaikille tarvitseville saataisiin paikka, eikä kylmällä lattialla tarvinnut värjötellä, sillä heidät olisi hyvä pitää lämpimänä. No toivottavasti niin pahoja tapauksia ei tulisi, että kovin moni joutuisi jäämään tänne toipumaan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.09.2019
13:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Kaikki pääsivät kaupungin johtajan huoneelle, jossa he pääsivät heti asiaan, kun johtaja alkoi selittämään toimintasuunnitelmaa, joka oli näppärä eikä Rauf ainakaan huomannut siinä mitään ei-niin-loogista. Tosin sitten se nenäkäs prinssi eli prinssi Nyrpeä päätti avata sanaista arkkuaan eikä siinä voinut varmaan muuta kuin hävetä vaan prinssin typeryyttä. Ja hänkö luuli olevansa viisaskin? Kyllä Rauf toki myönsi, ettei itsekään aina ollut se terävin veitsi, muttei hänellekään olisi tullut mieleenkään viedä suunnitelman kehittäjältä suunnitelmaa tämän nenän edestä noin röyhkeästi siihen malliin kuin olisi jotenkin ollut suunnitelman tekemisessä mukanakin, vaikkei oikeasti ollut tehnyt mitään koko asian eteen. No tyhmä mikä tyhmä. Johtaja oli kyllä siinä kohdassa katsonut prinssi Nyrpeän suuntaan eikä ilmeestään päätellen kyllä ollut hirveän otettu siitä, että joku toinen vei häneltä suunnitelman ja sen loppuhuipennuksen. Prinssi Turhake oli myös siinä kohdassa pyöritellyt vain silmiään siihen malliin, että helvetti mikä idiootti. Ei, että hänellä olisi kyllä itselläänkään varaa moisee, kun oli ollut sen verran monessa kohdassa itsekin pihalla, mutta taisi prinssi Nyrpeä kyllä viedä tällä erää pohjan ollessaan koko retken ajan muutenkin yhtä hyödyllinen kuin saapas pimeässä huoneessa. Turhakkeesta oli sentään ollut ainakin vähän hyötyä matkan aikana, vaikkakin vasta Viramirissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Johtaja päätti kuitenkin ottaa oikeutetun loppuhetkensä takaisin itselleen, minkä jälkeen kenelläkään ei ollut enää sanottavaa itse suunnitelmaan. Johtaja kuitenkin tarkensi vielä, että naiset, Käsipuoli, Turhake ja Caine-Kani-Caine jäisivät suojaan kartanolle ja lopulta kartanosta tuli parannuspiste. Prinssi Nyrpeä oli kyllä siinäkin kohdassa näyttänyt siltä, ettei olisi sulattanut asiaa, että niin moni tai joku tietty olisi jäänyt kartanolle. Siihen tämä ei kuitenkaan sanonut mitään, mikä ihan hyvä, ettei tarvisi hävetä enempää. Tämän jälkeen Dorian ehdotti vielä, miten jäljelle jäänyt ryhmä jakautuisi eli se sinihiusprinssi ja tämän sammalpää henkivartija lähtisivät puolustamaan niitä turvapaikkoja ja loput ottaisivat osaa itse kaupungin puolustamiseen. Rauf kuului kaupungin puolustus joukkoon ja olikin siitä ihan tyytyväinen, koska turvapaikkojen puolustus olisi varmasti tylsempää ja kartanolle jääminen olisi taas ollut sitäkin tylsempää. Mutta onni onnettomuudessa ja Rauf pääsi juuri sinne, minne olikin halunnut ja pian lähtivätkin matkaan kaupungin johtajan miehien kanssa ja pääsivät ulos. Kun Rauf pääsi ulos asti, kuuli tämä, kun Dorian otti Nyrpeän kanssa puheeksi tämän häpeää tuottavan egoilun ja mahtailuin, kun yhtään ei voinut näyttää kunnioituksen elettä muille vieraassa maassa luulen kai olevansa jokin mahtiprinssi sankarimatkallaan. Ei sillä, että Raufkaan pahemmin muita itsensä lisäksi kunnioittaisi. Raufin oli kuitenkin pakko jäädä kuuloetäisyydelle, jotta kuulisi, mitä Nyrppy siihen oikein vastaisi. No ei mitään, mutta asenne oli kuin pikku kakaran, jolta oli juuri kielletty jotain, minkä jälkeen Dorian teki päätöksen, että hän itse lähtisi prinssi Nyrpeän kanssa myös puolustamaan turvapaikkoja. Rauf ei voinut olla vahingoniloisempi, mutta poistui kuitenkin vähin äänin ottamaan omaa paikkaansa kaupungin puolustuksen kannalta ennen kuin joku keksisi viedä paikan häneltäkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.09.2019
16:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chathan oli jätettävä Dakarai Viramirin sotilaiden suojeltavaksi, mutta kyllä he asiansa osaisivat ja Chatha ja muut varmistaisivat, ettei hyökkäys etenisi kartanolle asti. Nierdalesin prinssi lähti palvelijansa kanssa omalle paikalleen auttamaan siviilien suojelussa ja muu ryhmä jatkoi eteenpäin kohti kaupungin muureja Calderin kysellessä suuntaa ja oppaan selittäessä tälle, että heidän sotilaansa taistelivat muureilla, kun hyökkäys alkoi, joten he suuntasivat porteille. Ennemmin tai myöhemmin vastaan todennäköisesti tulisi vihollisia, koska tuskin he ehtisivät portille asti joutumatta mukaan taisteluun. Tosin Dorian päätti vielä siirtyä siviilien suojeluryhmään prinssi Farranin kanssa, mikä oli hieman omituista. Toki siviilien puolustaminen oli erittäin tärkeä tehtävä, etenkin sitten, jos heidän voimansa ei riittäisi vihollisen pysäyttämiseen ennen sisemmälle kaupunkiin pääsemistä. Mutta Dorianin kaltainen voimakas astoirwenilainen sotilas olisi ollut paljon parempi pitää hyökkäyksessä mukana. Chatha jatkoi kuitenkin muun ryhmän mukana Dorianin ja Farranin erottua porukasta (?). Jäihän heidän ryhmäänsä Chathan lisäksi toki Laucian, joka oli ilmeisen pätevä taistelija, mutta Calder ja Rauf vähän epäilyttivät. Lisäksi Chatha oli nyt jäänyt keskenään vinemarilaisten kanssa ja Calderilla ja Dakarailla oli erittäin huonot välit. No nyt ei ehkä ollut aikaa alkaa pohtimaan sisäisiä ongelmia ja Chathallakin unohtui moisesta murehtiminen, kun vihollisia alkoi tulla näkyviin. Sodan melske alkoi kuulua ensin muun yleisen paniikin ja hälinän seasta, kun joukot ottivat yhteen. Niin, olihan täällä kaupunki täynnä Dehrahin omia sotilaita, joten kyllä he selviäisivät. Chatha otti paremman otteen piikkinuijistaan valmiina puolustamaan maataan, vaikka vihollisjoukko alkoi edessä näyttää lannistavan suurelta.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 24.09.2019
17:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder hieman yllättyi, kun Astoirwenilaiset päättivät sittenkin siirtyä puolustuslinjalle. Ei hän ymmärtänyt, miksi näin piti tehdä, mutta ei ollut hänen asiansa alkaa kyselemään syitä moiselle, eihän se edes hänelle oikeastaan kuulunut. Ei prinssi ollut niin hyvää pataa ulkomaalaisten kanssa, että olisi halunnut nämä välttämättä rinnalleen taistelutantereella. ”Mistäköhän tuokin nyt tuli...” Calder kuitenkin mutisi hiljaa itsekseen. Kyllä hän hieman utelias olisi, mutta ehtisi sitä kysyä myöhemminkin jos muistaisi. Sen sijaan prinssi jatkoi matkaansa muiden mukana kohti portteja, kuten oli neuvottu. Vaistomaisesti hän tarttui miekkansa kahvaan, valmiina hyökkäämään heti kun ensimmäinen vihollinen tulisi vastaan. Ainakin hän pääsisi samalla hieman purkamaan aikaisempaa ärsytystään Dakaraihin tällä tavoin. Ei kukaan tietäisi sitä, jos prinssi kuvittelisi dehrahilaisen naaman jokaisen vihollisen tilalle.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 24.09.2019
17:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Dorianin ja Nyrpeän erottua ryhmästä(?), matka jatkui lähemmäksi portteja ja muureja Chathan ja muiden dehrahilaisten sotilaitten johdolla. Mitä lähemmäksi he saavuivat, sitä selvemmin kuului hyökkäyksen äänet ja miekkojen kolina ja kolske. Rauf kaivoi miekan seuraksi vielä veitsen esiin, koska parempi sekin oli kuin ei mitään... niin siis miekan lisäksi ja saisi tehokkaammin hoidettua hommaa, kun oli molemmissa käsissä jotain, joilla laittaa ranttaliksi. Vihollisia tosin näytti olevan melkoinen määrä, että hommaahan olisi vaikka kuinka, mutta Rauf toivoi kuitenkin parasta. Ensimmäiset viholliset lähtivät kuitenkin jo tulemaan kohti, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä toimeen. Ei siinä oikein muukaan auttanut, jos mieli pitää henkiriepunsa. No pakeneminen oli toki toinen vaihtoehto, mutta se ei nyt tullut kuuloonkaan. Tästä ei enää voinut perääntyä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 24.09.2019
19:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Nikita oli tyytyväinen Ilian ja Sluchaynayan työhön. Kun portit oli auki, ja Farnasin joukot ryntäsivät sisään voimalla, Nikita nautti tulon esiripun nousemisesta. Sluchaynaya selvitti hänelle, mitä kaupungissa oli tapahtunut, ja kuullessaan uutiset mies hymyili tyytyväisesti. ”Hienoa työtä. Kerron johtoportaalle saavutuksistanne”, mies lupasi hymyillen julmasti. ”Tuhotkaa kaikki! Älkää jättäkö yhtäkään henkiin! Perillisen surmanneille on luvassa runsas palkkio!” Nikita yllytti joukkojaan. Hänen ajatuksensa oli polttaa koko kaupunki maan tasalle, varsinkin nyt, kun kaikkien valtioiden, paitsi ihan Gildomeran pohjoiskärjessä olevan Caenezhin, perilliset olivat paikalla. Näiden menetys tuhoaisi vastarinnan täysin, kukaan ei olisi ottamassa kuolevan kuninkaan paikkaa, kun sen kakara-maagin kirous oli tehnyt kruunupäästä selvää. Olihan niitä lapsia hallitsijaperheessä vielä muutama, mutta näistä ei olisi mitään vaaraa, kun Dehrah olisi menettänyt kaikista arvokkaimman aseensa. Ja he saisivat myös muut Gildomeran ihmeaseet siinä samalla. Nikita surmasi miekallaan edetessään kaikki vastaantulevat, oli kyseessä sitten sotilas tai siviili, mies tai nainen, lapsi tai vanhus.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 24.09.2019
22:10
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor

Odotuksen tunsi ilmassa, viholliset lähestyivät vääjäämättä puolustuslinjaa. Astoirwenin prinssi tiesi että pian olisi aika tarttua miekkaan ja käydä puolustamaan kaupunkia. Farranin yllätykseksi Dorian halusikin heidän vaihtavan paikkaa takalinjaan. (”Mitä kuvittelet sen hyödyttävän?”) Farran kysyi kotimaansa kielellä Dorianilta, nuorukaisen äänessä oli havaittavissa ärtymystä. Ei prinssi odottanut henkivartijansa vastaavan hänelle, olihan se jo selvää miten hänen haluttiin olevan vain hiljaa, joten miksi jatkaa keskustelua? Ainakin Farran oli mielipiteensä ilmaissut, vaikka Dorian päättäisi jättää tämän huomiotta.

Nuorukainen ei saattanut ymmärtää miksi heidän täytyi siirtyä. Olihan siviilien puolustaminen jaloa ja hyvä teko mutta Farran näki itsensä hyödyllisempänä etulinjassa tulimiekkansa kanssa. Olihan Calderin ryhmällä Dehrahin armeijan tuki ja kaikki mutta silti. Laucian osasi tapella mutta Farran ei mieltänyt tätä rintamataistelijaksi, Chathasta Farran ei tiennyt ja Rauf taas oli vain rappiojuoppo ja Calderin henkilökohtainen narri, jota piti jostakin syystä raahata mukana. Ehkä Calder halusi näyttää olevansa jonkinlainen hyväntekijä kun raahasi mukanaan hyväntekeväisyysprojektiaan.

Kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, lähti Farran seuraamaan henkivartijaansa väestönsuojalle. Ei Farran odottanut tulevaa taistelua innolla, vain mielipuoli nautti muiden tappamisesta. Se oli kuitenkin välttämätön paha sodassa jossa jokainen siirto maksoi verta. Mitä pikemmin taistelu olisi ohi, sen parempi. Sen jälkeen he itse pääsisivät suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan ja olisivat yhden askeleen lähempänä voittoa.

Kun he pääsivät perille, Farran jäi Dorianin lähettyville. Eiköhän Dorian ollut jo mieleisensä paikan valinnut, eikä varmasti kuuntelisi prinssin vastaväitteitä jos prinssi itse sattuisi paikkansa valitsemaan. Kumma miten Farrania vaadittiin kunnioittamaan muita mutta muiden ei tarvinnut tehdä samaa hänelle. Kyllä Farran saattoi ottaa muiltakin vastaan käskyjä mutta oli jo absurdia olettaa että Farran vain hiljaa kuuntelisi muiden suunnitelmia ilman mielipiteitä tai koettamatta olla vaikuttamatta suunnitelman lopputulokseen, olihan siinä prinssin omakin henki pelissä. Vaikka kaupunginjohtaja miten janosi kunnioitusta, ei Farran koskaan tulisi olemaan mikään hiljainen ja nöyrä pelinappula tämän laudalla.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 24.09.2019
22:29
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Astorweinin prinssi ei selvästikään halunnut olla ihan vain komenneltavana, ja sai osakseen enemmän tai vähemmän mulkoilua muilta. Lauciania ei asia sen kummemmin liikuttanut suuntaan eikä toiseen, kun ei ollut toisen egon esittelyn kohteena. Parantajanoidan antama lääke toimi tehokkaasti ja nopeasti, ja siinä vaiheessa kun ryhmä pääsi ulos kartanosta kaupungin kaduille, ei Laucianin aikaisemmasta krapulasta ollut jäljellä enää merkkejä. Astoirwenin porukka yllättäen lähti puolustamaan siviilejä. No, siinäpähän menivät.

Jonkun aikaa kuljettua taistelun äänet alkoivat kuulua jo läheltä. Laucian käveli Calderin rinnalle. "Mitä jos päästetään vähän höyryjä ja otetaan kisa siitä, kumpi hoitelee enemmän vihollisia", varas sanoi taputtaen Calderia olalle. Sitten Laucian hölkkäsi vähän matkan päähän muista, antaakseen itselleen tilaa heiluttaa ruoskakeppiään ilman huolta, että se pureutuisi toverin lihaan. Toiseen käteensä Laucian veti tikarin, siltä varalta että joku onnistuisi livahtamaan ruoskan ohi lähelle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.09.2019
23:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Farran ei selvästi odottanut suunnitelman muutosta ja kyselikin salakielellään, että mitähän Dorian tästä kuvitteli hyötyvänsä. Eikö hän jo ollut kertonut, mistä syystä vaihtoi suunnitelmaansa? ”Toivottavasti sen, että mahdollisimman moni siviili säästyy tästä verilöylystä.” Dorian vastasi käyttämättä hovin salakieltä, koska ei tässä nyt mistään salaisuuksista puhuttu. He pääsivät suojalle, jossa sotilaat ohjasivat edelleen väkeä turvaan ja jäivät odottamaan. ”Ja koska tämä kaupunki mahtavine muureineen on yksi iso ansa ja vihollista ei kiinnosta, kuinka moni siviili kuolee. He polttavat koko kaupungin. Me emme voi käyttää samaa voimaa, koska meidän on suojeltava ihmisiä ja yritettävä tieten tahtoen olla tuhoamatta kaupunkia vihollisen puolesta. Siksi katsoin, että tilanne oli se, että meidän on parempi vahvistaa puolustusta täällä, kuin etulinjassa. Valitettavasti meillekin kyllä riittää työtä ennen kuin yö on ohi.” Dorian vastasi Farranille toivoen, että tämä osaisi varoa tulimiekkansa kanssa ja ettei tämä polttaisi koko kaupunkia maan tasalle ihan vain vihollisten riemuksi. Hän jätti sanomatta sen, että ei halunnut riskeerata mitään sillä, että Farranin ylpeys ei kestäisi ottaa käskyjä vastaan Dehrahin sotilailta. Hän voisi puhua siitä aiheesta sitten, jos he jäisivät henkiin tämän sodan jälkeen. Jos eivät, niin sittenhän koko asiaa ei tarvinnut enää edes murehtia.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2019
00:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Sota alkoi ja vihollisesta näki heti, että se oli tullut tänne tappamaan joka ikisen elävän olennon kaupungin muurien sisällä. Vaikka he olivat edellisessä yhteenotossa olleet alimiehitettyjä, silloin heillä oli hevoset alla ja tarkoitus päästä ohi. Nyt he olivat jalan ja kaupungin ahtaat kadut rajoittivat liikkumista ja kun pimeässä oli vaikea erottaa vihollista toverista, tämä sota tuntui heti lähtöön paljon haastavammalta. Vaikka heillä oli nyt kunnollinen armeija puolellaan, heidän oli onnistuttava tappamaan jokainen vihollinen, joka porteista tuli sisään. Vihamieliset huudot, kuolemaa tekevien tuskan parahdukset kaikuivat pian yössä. Kaupungin kadut kastuivat vereen ja kuolleita ja pahasti loukkaantuneita sotilaita kummallakin puolen makasi maassa. Kuolleisiin tovereihin oli vähällä kompastua, kun yritti päästä eteenpäin. Chatha taisteli piikkinuijillaan vastaan ja sen verran tehokkaat hänen aseensa olivat, että niiden osuman jäljiltä ei noussut yksikään vihollinen enää jatkamaan. Mutta kiireen takia hän ei ollut ehtinyt suojaamaan itseään kunnolla ja käytti matkalla mukana ollutta kevyempää haarniskaa. Minkä takia hän sai myös itse osumia, kun ei kyennyt jokaista miekansivallusta torjumaan. Mutta vielä toistaiseksi mitään niin vakavaa ei ollut tullut, etteikö hän olisi kyennyt jatkamaan. Chatha oli pian märkä tappamiensa miesten verestä ja oli siinä omaakin verta mukana. Ajankulkua oli vaikea hahmottaa, mutta taistelu alkoi ottaa voimille ja tuntui, ettei vihollisista tullut lainkaan loppua. Siellä täällä paloi taloja (?) ja tuskanhuudot kaikuivat joka puolella. Chatha iski taas seuraavaa kimppuunsa hyökkäävää vihollista piikkinuijallaan päähän, ja tämä kaatui maahan. Hän ei jäänyt katsomaan, jäikö tälle päätä harteille lyönnin jälkeen ollenkaan, kuollut tämä joka tapauksessa olisi. Ja niin taistelu jatkui.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2019
01:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SLUCHAYNAYA VNUTRENNYAYA GOLOVA

Sluchaynaya oli hyvin mielissään suoritukseensa, kun Nikita kehui häntä, mutta ei siinä nyt mitään sen kummemmin alettu miettimään, kun hyökkäys oli edessä. Ja pian tulikin käskyä vaan tappaa kaikki ja polttaa kaikki maantasalle. No sehän sopi Sluchaynayalle. Mies ei yhtään panisi moiselle käskylle vastaan. Enemmän kuin mielellään hän sen otti vastaan ja lähti sitten etenemään pimeydessä sisemmälle joidenkin tietenkin aina sattuessa eteen estelemään hänen etenemistään. Sluchaynaya niitti kuitenkin pitkän miekkansa ja sotakirveensä kanssa menemään kuin viimeistä päivää iskien dehrahilaisia sotilaita matalaksi ja päätä poikki ja suolisti porukkaa niin, että suolen pätkät ja veri vaan lensi. Ei hän tietenkään niin voittamaton kaveri kuitenkaan ollut, etteikö itse olisi osumaa ottanut yhtään, mutta se ei Sluchaynaya pahemmin häirinnyt tai haitannut, koska toisen silmänsä lisäksi mies oli menettänyt tuntoaistinsa kokonaan. Hän ei ollut toki kylläkään iskujen vakavuudesta yhtään varma, mutta ei se tahtia kuitenkaan haitannut, joten eivät iskut voineet ihan kuolettavia kuitenkaan olla. Välistä mustahiuksinen mies ampui tulinuolia kohti rakennuksia tähdäten ikkunoista sisään, mutta seuraavaksi vastaan tuli taas yksi dehrahilainen sotilas (Chatha). Sluchaynaya oli myös aikonut suolistaa tämän kadun poskeen muiden onnettomien luuserien seuraksi. Hän oli kuitenkin aikalailla toiminnanmiehiä, joten sen pidemmittä miettimättä hän iski miehen suuntaan sotakirveellään(?) yrittäen tietenkin tähdätä iskunsa kuolettavaan kohtaan, koska ei yhden kanssa ollut aikaa jäädä tanssimaan pitkäksi aikaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2019
02:02
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Chatha ei enää pystynyt seuraamaan, missä muut porukasta menivät, mutta piti vain toivoa, että he pärjäsivät. Taistelu oli muutenkin melko kaaos, koska palavassa kaupungissa sitä oli aika haastava kontrolloida mitenkään. Chathakin yritti lähinnä vain antaa oman panoksensa ja tappaa niin monta vihollista kuin vain onnistuisi. Seuraavaksi hän sai torjua sotakirvestä, joka oli vähän liian lähellä osua maaliinsa. Onneksi hän ehti saada piikkinuijansa eteen ajoissa ja saman tien iski toisen käden piikkinuijallaan kimppuunsa hyökännyttä vihollista (?).

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 25.09.2019
17:14
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Porukka alkoi olla jo lähellä itse taistelua, kun yllättäen Laucian ehdotti pientä kisaa siitä, kumpi tappaisi enemmän porukkaa. Eikä prinssillä ollut mitään sitä vastaankaan, joten sama kai se oli ottaa haaste vastaan. ”Selvä, häviäjä tarjoaa seuraavan tavernareissun juomat”, Calder heitti. Vaikka hän vihasi Dehrahia ja sen sääntökulttuuria, luulisi täällä sentään nyt jotain juotavaa löytyvän. Ja tällä ärsytyksen määrällä sitä tultaisiin kuitenkin tarvitsemaan paljon. Prinssi itsekin kiiruhti nopeasti varkaan perään, kun tämä jo lähti ensimmäisiä vihollisiaan hoitelemaan päiviltä. Laucianilla oli tässä tilanteessa etu puolellaan, laajemmalle iskevän aseen kanssa, mutta se ei silti meinannut, että Calder aikoisi luovuttaa. Miekkansa kanssa prinssi hyökkäsi toiminnan sekaan, ja hommahan sujui taas jo paremmin, kun kyse oli tutusta ja turvallisesta kaupunkitaistelusta ja liikkuminen tapahtui omien jalkojen varassa hevosen sijaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 25.09.2019
17:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Nikitan lupaukset palkinnoista nostivat selvästikin hänen joukkojensa motiivia. Myös
Sluchaynaya siirtyi tappamaan typeriä kaupunkilaisia armottomaan tapaansa. Nikitakin alkoi tappamaan vastaan tulevia vihollisiaan, sillä siitähän hänelle maksettiinkin. Veteraanina hän nautti tilanteesta, kun tunsi itsensä voimakkaaksi, ja näki kauhun vihollisen silmissä. Saattoi siinä samalla vahingossa terä lipsahtaa johonkin siviiliinkin, joka oli typeryyksissään poistunut kotoaan. Minne lie oli kuvitellut olevansa matkalla... (sinne väestönsuojaan kenties?) Kohta hänen tielleen osui punapäinen mies, jolla oli tatuointeja kasvoissa (Rauf). No oli siinäkin kyllä melkoinen ilmestys, rumaa kansaa nämä dehrahilaiset kun pitää naamankin piirrellä koristeita, että olisi esiintymiskelpoisen näköinen. Joka tapauksessa Nikita nosti miekkaansa, ja hyökkäsi punapään kimppuun julmasti nauraen. Hän rakasti työtään aivan liikaa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2019
18:06
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SLUCHAYNAYA VNUTRENNYAYA GOLOVA

Sluchaynaya ei ihan osunut sotakirveellään maaliinsa, koska dehrahilainen sai torjuttua iskun, mutta onneksi vain juuri ja juuri. Hyvällä tuurilla seuraava osuisi! Dehrahilaisella oli piikkinuijat käytössään ja toisella niistä hän oli saanut torjuttua Sluchaynayan sen ensimmäisen iskun. Dehrahilainen yritti iskeä samantien takaisin Sluchaynayan kuitenkin kumarruttua pois piikkinuijan edestä ja yritti heti sen jälkeen itse iskeä dehrahilaista pitkällä miekallaan yrityksenään saada dehrahilaiselta jalat alta(?). Sen perään hän iski samantien jo uutta iskua, mutta tällä kertaa taas sotakirveellään, joka sekin oli tietenkin suunnattu kohti dehrahilaista sotilasta(?).

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2019
18:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Rauf oli päässyt aika pian taistelun makuun ja oli saanut pari vihollista kaadettua edestään. Seuraavan kohdalla oli tarvinnut tosin yrittää jo enemmän ja Rauf oli saanut ensimmäisen haaverinsa, mutta vihollissotilas oli saanut kuolettavamman ja lopulta kuollut, kun Rauf oli iskenyt miekan vihollissotilaan suojauksen heikosta kohdasta sisään ja se siitä. Tosin ei siinä kauaa mennyt, kun vastaan tuli jo seuraavaa miestä (Nikita) ja ei kun kimppuun ja jotain mies siinä samalla nauroi. Mahtoi olla hauskaa ilmeisesti. Rauf yritti parhaansa mukaan puolustautua, mutta kyllä pimeys nyt vähän alkoi jo haittaamaan, koska kaikkea ei nähnyt niin hyvin ja pian hän olikin jälleen ottanut muutaman iskun lisää. Rauf ei kuitenkaan aikonut jäädä haavereitaan itkemään, vaan yritti tietenkin iskeä takaisin sen minkä osasi, mutta oli se selvästi huomattavissa, että jos ensimmäisiin vihollisiin vertasi, niin tämä osasi jo harmittavan hyvin. Eikä Rauf edes ollut mikään sotilas.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2019
18:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Vihollissotilas sai väistettyä Chathan hyökkäyksen, minkä takia hänen tasapainonsa horjui. Hän torjui yhä kirvestä toisella piikkinuijallaan, mutta sitten hän sai ikävän miekaniskun jalkaansa. Älähtäen Chatha putosi polvilleen maahan, kun haavoittunut jalka ei enää kantanut. Sitten oli taas kirvestä tulossa, mutta sen Chatha sai onneksi torjuttua nostamalla molemmat piikkinuijansa ristiin aseen eteen (?). Mutta tilanne vaikutti pahalta nyt kun hän oli loukannut jalkansa ja vihollinen oli niskan päällä. Chatha yritti työntää vihollisen kirvestä pois saadakseen toisen aseensa vapaaksi (?), mutta hänellä alkoivat olla voimat lopussa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 25.09.2019
19:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Eräs prinssin hengistä tuli kertomaan, että heitä oli lähestymässä 5 vihollissotilaan joukko. "Avalon-herra, ensimmäiset viholliset ovat tulossa, heitä on 5. Yrittäkää antaa minun lopettaa viholliset", Nathanaël ilmoitti Avalonille. "Pysykää kannoillani, prinssini. Yritän iskeä heidät kumoon teitä varten", tämä nyökkäsi, vetäen miekkansa maasta ja asettuen taisteluvalmiiksi. Joitakin hetkiä myöhemmin heidän näköpiiriinsä. Avalon säntäsi heti liikkeelle, ehtien yllättämään ensimmäisen vihollisen juoksemalla tätä päin, tuupaten hänet kumoon, kääntyen sitten sivaltamaan kohti muita vihollisia suurella miekallaan. Nathanaël oli juossut aivan Avalonin kantapäillä, ja sujahti Avalonin takaa puukottamaan maassa makaavaa pöllämistynyttä vihollista suoraan sydämeen taikatikarillaan. Hän piti katseensa tikarin kahvassa, ja veti tikarin heti irti, pysyen matalana Avalonin takana. Nathanaël yritti parhaansa mukaan olla ajattelematta käsille tulvinutta verta, joka oli yllättävän lämmintä. Tuntui kestävän ikuisuuden, ennen kuin vihollisen ruumiista ilmestyi viimein Thralli. "Käskemme sinua, auta meitä ja vihreähiuksista miestä, kukista neljä muuta!" prinssi komensi. Thralli puolittain kumarsi, hypäten sitten neljän muun kimppuun. Nyt kun tilannetta oli vähän tasoitettu, kolme neljää vastaan, Nathanaël liittyi itse mukaan kamppailuun.

Taistelu oli nopeasti ohi tältä erää. Toverinsa muuttuminen hirviöksi heidän silmiensä edessä oli mitä ilmeisemmin saanut viholliset epävarmoiksi ja vahingoittanut heidän moraaliaan, ja Nathanaël onnistui saamaan kolme Thrallia lisää. Viimeinen vihollinen sai kuollettavan iskun joltakin Thralleista ennen kuin Nathanaël ehti antamaan kuoloniskua tikarillaan. Prinssi ja Avalon uusine Thralleineen vetäytyivät takaisin kansansuojan aukiolle odottamaan seuraavaa vihollisjoukkoa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 25.09.2019
20:14
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

LAucian heilautti kättään Calderille merkiksi, että oli kuullut ja hyväksyi tämän ehdotuksen siitä, että häviäjä tarjoaisi juomat. Laucian juoksi vihollisrintaman lähelle, sivaltaen ruoskallaan 6 vihollista kurkkuun. Ensimmäinen isku oli aina niin helppo, koska kukaan ei odottanut kepin muuttuvan ruoskaksi. Toinen sivallus ei mennytkään niin hyvin, eräs vihollisista onnistui torjumaan sen, ja tarrautui sitten terien välissä olevaan säikeeseen. No juuri tälläisiä tilanteita varten Laucianilla oli tikarit, ja hän heitti sen tarkasti ruoskaa pitelevän vihollisen otsaan, siinä oli seitsämäs uhri. Saatuaan ruoskansa vapaaksi, Laucian syöksyi nappaamaan tikarinsa takaisin talteen. Kyllähän näistä tarpeen vaatiessa voisi luopua, mutta tällä kertaa sen noutaminen ei vielä ollut kovin riskialtista. Tästä eteenpäin Laucian oli vähän varovaisempi ruoskan iskujensa kanssa, olisi ikävää, jos joku ottaisi siitä jatkuvasti kiinni.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com