Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 02.04.2018
17:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SEYMOUR

Seymour toivoi, ettei ollut antanut prinsessoille valheellista toivoa, että polttomerkkaus oli vanhentunut tapa. Hän itse ainakin halusi mielellään uskoa niin. Hän hieman säikähti ajatusta siitä, kun Marcella ehdotti, että mies kävisi kysymässä asiaa Dehrahin prinssin henkivartijalta. Sehän oli tuo mies nuiden hurjannäköisten piikkinuijien kanssa? Mieluummin Seymour olisi hypännyt pää edellä kalliolta. Hän ei halunnut edes harkita, mitä siitä olisi seurannut, jos hän loukkaisi ja suututtaisi moisia aseita käyttävän miehen. Ei hän voisi kertoa tulleensa kyselemään vain prinsessojen pyynnöstä, ettei miehen vihat siirtyisi näiden niskaan. Zeke ehkä onnistuisikin käänrämään jotenkin kysymyksen kuullostamaan kohteliaalta, mutta ei Seymour. Onneksi Marcella kuitenkin otti pian sanansa takaisin, eikä miehen tarvinnutkaan mennä ottamaan selvää polttomerkkauksesta. ”Kuten toivotte. Lupaan kuitenkin pitää silmäni auki ja ilmoittaa teille heti, mikäli huomaan jotain huolestuttavaa”, Seymour lupasi pienen nyökkäyksen kera. Ei hän aktiivisesti alkaisi vakoilemaan Dehrahilaisia, mutta tekisi minkä pystyisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.04.2018
21:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Ilmeisesti Dehrahin rajalla odottivatkin astetta isommat ongelmat, kuin he olivat kuvitelleet, koska sinne ei noin vain mentäisi salaa. Caine kuunteli, kun Dorian yritti tehdä suunnitelmia ja saada dehrahilaisilta tietoja, muttei juuri onnistunut saamaan niitä. Farran oli jo kovin päätä pahkaa vain murtautumassa porteista läpi, niin Farranmaista, mutta Dorianista se ei kuulostanut kauhean toimivalta strategialta. Ei tietenkään, liian helppoa ja yksinkertaista Dorianille. Caine yritti nostaa tunnelmaa, että olihan heillä luonnonvoimat apunaan, joten eihän heillä olisi hätäpäivää. Muut eivät juuri tainneet vakuuttua. Mutta ilmeisesti varsinaista suunnitelmaa alettaisiin tehdä, kun rajalla oltaisiin ja saataisiin käsitys tilanteesta sen toisella puolella. Caine olisi itse ampunut muutaman tulinuolen vihollisten joukkoon, nostattanut jokea ja tulta käyttäen tarpeeksi savua tai sumua, että siitä saisi näkö suojaa ja sitten kaaoksen keskellä livahtanut läpi. Mutta ehkä siitä puhuttaisiin sitten, kun olisi sen aika.

Mutta sitten suunnittelu jäi vähän siihen, kun Dorian oli yrittänyt kysyä lähimmän puolustuskaupungin tilanteesta, ja kumpikin paikallinen tiesi vain, että viimeisimmän tiedon mukaan, sitä ei oltu vallattu. Tosin Dakarai oli selvästi unten tarpeessa, raukka pieni. Toinen totesi vain Dorianille, että ihan näppärä suunnitelma ja hyvää ajatustyötä ja hyvä, että joku ajatteli hänen puolestaan. Caine yritti peittää naurahduksen yskäisyksi, mutta ei oikein ollut varma, miten hyvin onnistui. Raasu. Sitten Dakarai yritti ryhdistäytyä ja ilmoitti, että armeijan tuen avulla tosiaan voisi päästä eteenpäin. ”No katsotaan sitä sitten rajalla.” Dorian totesi ja yritti selvästi pitää hermonsa kurissa, vaikka taisi olla enemmän sitä meiltä, ettei tästä tulisi yhtään mitään tällä porukalla. ”Miten pitkä matka rajalta on Viramiriin? Ehdimmekö sinne tämän yön aikana vai pitääkö meidän pystyttää leiri matkan varrelle?” Caine puolestaan kyseli, vaikka ehkä pitäisi vaihtaa johonkin kevyempään aiheeseen, että Dakaraikin jaksaisi keskittyä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.04.2018
21:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli huomaavinaan, että Farranin henkivartija eli Dorian alkoi näyttämään hieman sen merkkejä, että ei helvetti, mitä pellejä tälle suurelle sotamatkalle olikaan otettu mukaan. No minkäs Dakarai mahtoi sille, ettei ollut mikään taistelunero tai suuri sotastrategi tai -ajattelija, joita kyllä Dehrahissa kovin arvostettiin. Dakarai ei ollut synnynnäinen nero, vaikka isänsä olikin sota-asioiden suhteen viisas mies. Dakarai oli keskittänyt elämänsä erilaisille asioille eli lähinnä muotiin ja kauneuteen ja kaikkeen sille välille. Häntä ei kiinnostanut sota ja aseiden heilutus ja nuori prinssi pitikin sitä lähinnä barmaarimaisena turhuutena. Valitettavasti kaikki eivät voineet tulla kaikkien kanssa toimeen ja sen takia sotia olikin ja kyllä Dakarai kuitenkin sen ymmärsi. Ei hän nyt ihan tynnyrissä kasvatustaan ollut saanut, vaikka niin voisi luullakin. Ongelma oli lähinnä se, ettei Dakaraita oikein vaan kiinnostanut sota-asiat ja hän olisi mieluusti laittanut jonkun toisen omasta puolestaan sotamatkalle.

Caine puolestaan kyseli seuraavaksi, miten pitkä matka rajalta olikaan Viramiriin. No siinäpä vasta kysymys, kun eihän Dakarai ollut itse siellä koskaan käynyt, mutta kai tässä oletettiin, että Dakarai jotain osasi tehdä. Kyllä prinssi toki karttaa osasi lukea eli siitähän se varmasti selviäisi, joten Dakarai kääntyi karttansa puoleen ja etsi sieltä ensin Viramirin tietäen toki jo valmiiksi, missä se kartalla sijaitsi. Kyllä prinssi nyt karttaa oli lukenut ennenkin, että tiesi teoriassa, missä mikin paikka Dehrahin sisällä sijaitsi. "Matkaa rajalta Viramiriin on noin 200 kilometriä, hieman päälle eli matkaa sinne kuluisi ilman pysähdyksiä tai minkäänlaisia lepohetkiä noin kaksi vuorokautta tai hieman yli. Lepohetkien kanssa pidempään... En sitten tiedä kuitenkaan, miten mahdollisia joidenkin leirien pitämiset siellä ovat ilman pelkoa tulla seivästetyksi tai muuten tapetuksi", Dakarai vastasi, kun oli tutkinut karttaa tarpeeksi hartaasti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.04.2018
13:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli tiedustellut Dakarailta, että mitenhän pitkä matka sinne Viramir nimiseen kaupunkiin oikein oli. Ihan vain, koska olihan se nyt kiva tietää, että jos sinne pyrittiin, niin miten suuri todennäköisyys oli ehtiä sinne ennen kuin kuolema korjaisi. Olisi hän sen itsekin kartasta voinut katsoa, mutta pimeässä ei jaksanut kurkotella tutkimaan muiden karttoja ja hänen omansa oli varmaan Jeremyllä, ellei ollut kadonnut. Mutta hetken karttaa tutkittuaan Dakarai vastasi, että sinne kaupunkiin olisi kahden päivän taival ilman pysähdyksiä. Eikä Dakarai tiennyt, miten turvallista oli leiriytyä matkan varrella ilman, että päätyisi seivästetyksi tai muuten tapetuksi. ”Harmi, olen liian kaunis kuolemaan niin raakalaismaisella tavalla…” Caine harmitteli. ”Jos kulkee tietä pitkin, me tuskin käytämme teitä, koska ne on vartioitu.” Chatha lisäsi, eli siitä tulisi vielä lisää mutkaa matkaan.”Dorian, miten me vältämme seivästetyiksi tulemisen? Isäni ei arvostaisi sitä kovinkaan suuresti ja tuskin äitikään siitä riemastuisi.” Caine kyseli sitten, koska tältä varmaan irtoaisi sellainen vastaus, johon voisi luottaa. Doriankin vaikutti kuitenkin hyvin mietteliäältä asian suhteen eikä tehtävä selvästi ollut helpoimmasta päästä hänellekään. Tai varmasti olisi, jos hän olisi yksin, mutta kun piti varmistaa, ettei joukko kuninkaallisia kuolisi matkalla, niin se oli ongelmallisempaa. ”Olemme juuri rajalla, parempi puhua suunnitelmista yhteisesti.” Dorian lopulta vastasi, mutta ei varmasti vain ollut ehtinyt keksiä tarpeeksi hyvää suunnitelmaa ja yritti vain esittää, että oli muka ratkaissut ongelmat.

Mutta tosiaan, edessä alkoi häämöttää laakson rajaa halkovan tunnelin suuaukko, jonka takana odottaisivat Dehrahin portit. ”Käyn sanomassa Jeremylle, että pysähdymme pitämään suunnittelupalaveria.” Caine ilmoitti, koska herra oli nyt päättänyt ottaa johdon, joten kai hänenkin pitäisi tietää, että ongelmia oli tiedossa liikaa ja hiukan päälle. Sen sanottuaan Caine kannusti Gwaedia kirimään eteenpäin, missä Jeremy piti mukavaa juttutuokiota Urumiyan prinsessan kanssa. ”Jeremy! Me pysähdymme tähän, koska meidän on suunniteltava, miten etenemme pidemmälle ilman, että koemme karmivan ja tuskallisen tappion heti porteista astuttuamme.” Caine ilmoitti suosikkimetsästäjälleen ja käänsi sitten katseensa prinsessaan väläyttäen hurmaavimman hymynsä tälle. ”Anteeksi häiriö, prinsessa Skyler, kiitos kun piditte huolen Jeremystä.” Hän sanoi, koska olihan se nyt kohteliasta huomioida kaunista neitoa tällaisellakin hetkellä, etenkin kun kyseessä oli naapurikuningaskunnan tuleva hallitsija.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.05.2018
19:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucianilla ei ollut vastausta enää Calderin kommenttiin hänestä jakelemassa synttärilahjoja, varkaathan nyt yleensäkin harvemmin jakelivat mitään. Hän siis antoi hiljaisuuden laskeutua heidän välilleen, ja palasi tarkkailemaan muita matkalaisia. Muilla ei ollut aavistustakaan, että Laucianin näkökyky ei juurikaan kärsinyt ennen kuin paikalla ei ollut valonlähteitä, ja silloinkin hän vain näki kaiken mustavalkoisena. "Kärkijoukot näyttävät katsovan jotain paperia, koosta päätellen karttaa, ja keskustelevan runsaasti. Muut eivät näytä tekevän mitään mikä herättäisi kiinnostusta", Laucian raportoi heikommin näkevälle toverilleen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.05.2018
20:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Hiljaa ratsastaminen ei ollut juuri haitannut Calderia, tietäen ettei Laucian ollut mitenkään kaikista puheliainta sorttia muutenkaan. Prinssi tiesi, että varas sanoi aina vain sen minkä tarvitsi ja suoraan ilman turhia koristuksia ja nöyristelyjä. Vanhemman miehen kertoessa tilanneraportin prinssin teki mieli virnistää huvittuneena, tämä kuullosti melkein hänen omilta vartijoiltaan, kun he puhuttelivat häntä. ”Nyt jo? Kaipa me sitten lähestymme rajaa. En vain millään jaksaisi miettiä mitään suunnitelmia vielä...” Calder huokaisi uupuneesti ja heitti päätään taakse leikkien dramaattista. Jos häneltä olisi kysytty, hän olisi halunnut ratsastuksen jatkuvan vielä, ettei hänen olisi tarvinnut miettiä mitään. Tai kuka sitä osasi sanoa, ehkä muut tekisivät kaiken ajatustyön.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.05.2018
20:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Calderin valitus suunnitelmien laatimisesta ei yllättänyt Lauciania. "No, pitäähän meidän varmistaa rajalla, että tilanne ei ole erilainen kun oletetaan ja laadittu suunnitelma on hyödytön, siinä olisi hyvin nopeasti itsemurhatehtävä edessä. Mutta ei asioiden varmistaminen ja pieni muokkaaminen pitäisi olla ongelma, en kuitenkaan usko että tilanne rajalla on suuresti muuttunut viimeisimmän tiedon mukaan, armeija nyt ei kauhean nopeasti liiku", Laucian huomautti. Hän muisti kaikki ne kerrat, kun oli melkein jäänyt kiinni jopa yhden vartijan ollessa odottamattomassa paikassa, joten hän saattoi vain kuvitella, kuinka paljon suunnitelmat voisivat muuttua sitten, kun vastassa oli kokonainen armeija kourallisen vartijoita sijaan. Liikkuvia osia oli aivan liikaa, että perilliset olisivat voineet laatia tarkkaa suunnitelmaa laakson palaverissä. Ja hän olisi itse tyytyväinen päästessään edes hetkeksi pois tämän elikon selästä ja jalkansa takaisin tukevalle maankamaralle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.05.2018
20:40
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Silläpä juuri, mitään suunnitelmaa ei ole, ja meidät kaikki pitäisi saada mukamas rajan yli.”, Calder tuhahti. Hänellä ei itsellään ainakaan ollut mitään ideaa, kuinka sellaisen olisi tarkoitus muka onnistua, ja vielä vähemmän malttia juuri nyt miettiä asiaa. ”Sinä ehkä olet eri mieltä, mutta minä en jaksa alkaa tehdä kokonaista suunnitelmaa alusta pitäen. Tosin eipä maasto ole muutenkaan tuttu, että voisin tuskin mitään hyödyllistä sanoa muutenkaan.” Jos Dehrah ei olisi ollut jo valmiiksi valtiona muurien takana piilossa, niin prinssi olisi voinut olettaa rajan ylittämisen olevan helppoa, sen kun vain kulkee läpi tai jos paikka on vihollisen hallussa, niin kolkata heidät. ”Tällaista joukkoa on pirun hankala yrittää piilottaa”, Calder vielä mutisi hiljempaa itsekseen. Hän ainakin oletti, että olisi parempi jos vihollinen luulisi heidän vielä olevan laaksossa, sen sijaan kuin että he vain ryntäisivät muureista läpi kuuluttaen saapuneensa.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.05.2018
21:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Toivon, että 'meillä ei ole suunnitelmaa' tarkoittaa, että nukuit palaverin läpi ja et vain tiedä siitä... Ei ole totta, me lähdemme jostain syystä aloittamaan muurien ympäröimästä helposti puolustettavasta valtiosta, ja te kakarat ette edes tee mitään suunnitelmaa sitä varten? Päätittekö, että kuollaan kaikki vain urheasti heti laakson porteille niin ei tarvitse vaivautua yrittämään? Bête comme ses pieds..." Laucian sanoi hieman normaalia terävämmällä äänellä, turvautuen erääseen isänsä kansaan kuuluvan matkalaisen hänelle opettamaan loukkaukseen. "No, sentään osa seuralaisista näyttää ikänsä puolesta omaavan aivot, ainakin tuo punavaatteisen pojun hännystelijä. Ehkä tästä vielä jollakin ihmeellä selvitään".

//Bête comme ses pieds = yhtä tyhmä kuin omat jalkansa

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.05.2018
22:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Voi, enhän minä silloin olisi edes väsynyt jos olisin saanut tovin nukkua”, Calder vastasi iloisesti ja haukotteli. Hän ei ymmärtänyt Laucianin loukkausta, eikä siitä siksikään suuttunut. Tosin eipä prinssi kyllä muutenkaan juuri koskaan suuttunut loukkauksista. ”Mutta olet oikeassa, me kakarat olimme liian laiskoja tekemään suunnitelmia. Tai tyhmiä, kuka meistä on muka sotaa aikaisemmin käynyt? Mutta minähän en minnekään muurin juurelle kuole, kai sentään edes vähän sinun tuurista on pitänyt tarttua jo minuun kaikkien näiden vuosien aikana”, prinssi jatkoi huolettomasti. Kyllä hänen mieltään painoi huoli, mutta se jäi pahasti väsymyksen alle sillä hetkellä.

Käyden katseellaan läpi, kuka mahdollisesti oli kiinnittänyt Laucianin huomion, Calder lopulta tuli tulokseen, että tämän oli puhuttava Astoirwenin prinssin henkivartijasta. ”Astoirwen... No, voit hyvinkin olla oikeassa, että sieltä tulee osaavaa väkeä”, Calder totesi jo astetta keskittyneemmin, ”Mutta siinä kulttuurissa on varsin tiukkaa väkeä. Ehkä kaikista suurin vastakohta Vinemarille kaikista Gildomeran valtioista. Cin, älä missään nimessä kerro heille itsestäsi liikaa, ellei ole pakko.” Prinssi lausui viimeiset sanansa jo paljon hiljaisemmalla äänellä. Hän ei ehkä ääneen myöntäisi asiaa, mutta prinssi oli huolissaan ystävästään, mikäli muille selviäisi totuus tämän ammatista.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 19.05.2018
23:35
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Parempi olla että ei kuolla, sillä siinä tapauksessa saat huolehtia siitä, että viinipikarini on täynnä parasta viiniä tuonpuoleisessa aikojen loppuun asti siitä hyvästä. Niin paljon kuin haluaisinkin pitää ammattini täysin salassa porukalta, se voi olla vaikeaa... etenkin kun ammattitovereistani voi saada yllättävää apua. Ja jos se selviää vasta myöhemmin, reaktio voi olla vihamielisempi, kuin jos kerron alussa jo. Mutta sen verran olen kyllä samaa mieltä, että jätetään tarkka rikoshistoria mielikuvituksen varaan", Laucian sanoi mietteliäästi. Listahan oli 30 vuoden ryöstelyn aikana kasvanut valtavaksi... ja toivottavasti ehtisi vielä moninkertaistumaan ennen uran loppumista.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 20.05.2018
00:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Et sinä kovin kuolleelta minulle näytä, joten tuskin tämä retki paljoa pahempi voi olla”, Calder totesi leikkisästi. Hänen oli vaikea yrittää edes kuvitellal tilannetta, missä Laucian voisi menettää henkensä. Kuitenkin hän oli huolissaan totuuden kertomisesta muille perillisille. Prinssi kyllä luotti varkaan tietävän, millaisia riskejä asiaan liittyisi ja tämä osaisi kyllä itse pelata korttinsa oikein. Kuitenkin Calder olisi mieluummin säästänyt kertomisen siihen asti, kunnes Laucianin joutuisi ottamaan yhteyttä varkaiden kiltaan. ”...Päätös on sinun, milloin haluat kertoa. Mutta älä unohda, että varoitin. Jos muut ottavat asian liian raskaasti ja yrittävät käydä sinuun käsiksi, pakene”, prinssi lopulta vastasi, lyhyen tauon jälkeen. Laucian oli hänen hyvä ystävänsä, ja hän pitäisi tästä huolen, tapahtui sitten mitä hyvänsä. Se oli ollut Calder, joka oli miehen mukaansa mankunut, mutta ehkä hän ei ollut ajatellut asiaa täysin läpi. Laucianista kuitenkin voisi olla ryhmälle paljon hyötyä, juurikin varkaiden killan kautta, eikä mies ollut yhtään hullumpi taistelijanakaan. Calder saattoi vain toivoa muidenkin huomaavan ja ymmärtävän nämä asiat. Otsa hieman rypyssä Calder huomaamattaan puristi Rayen ohjia tiukemmin käsissään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.06.2018
15:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Ilmoitettuaan asiasta, Caine jäi odottamaan rajan tuntumaan muita. Toki tässä oli huono tehdä suunnitelmia, kun tie oli kapea ja joki virtasi vieressä, eikä saanut ryhmityttyä niin, että kaikki olisivat kuulleet hyvin. Caine yritti katsoa, oliko lähistöllä paremmin tilaa ryhmittäytyä, mutta olisi ehkä kuitenkin paras pysyä vielä suojaloitsun sisäpuolella, kunnes suunnitelma olisi tehty, joten levittäytyminen ei oikein onnistunut. No ei sitten auttaisi kuin huutaa, mutta sitten viholliset toisella puolella voisivat kuulla. Miksihän ihmeessä he eivät suunnitelleet laakson puolella? Toki sinne voisi mennä takaisin, mutta se olisi aika typerää. Kun Dakarai ja Farran seurueineen oli taas kirinyt Cainen (?) ja Jeremy ja Urumiyan prinsessakin olivat jääneet odottamaan suunnitelmaa (?), Caine pohti kenen tehtävä nyt sitten olisi johtaa suunnittelua. Dorian olisi pätevin varmaan, tai hänen tietojensa mukaan, saattoihan porukassa olla yhtä päteviä asiantuntijoita, joita Caine vain ei tuntenut. Mutta hän oli kuitenkin vain Farranin henkivartija… Dakarain varmaan pitäisi johtaa, koska Dehrahiin oltiin menossa, mutta äsken Caine oli saanut sen kuvan, ettei tämä ollut yhtään perillä asiasta ja oli muutenkin nukahtaa satulaan, joten tämä tuskin kykenisi pitämään mitään mahtavaa puhetta ja antamaan tilannekatsausta koko porukalle. No se selviäisi vain kysymällä. ”Dakarai, oletko valmis pitämään puheen ja kertomaan kaikille tilanteen ja suunnitelmat?” Hän kysyi sitten, koska voisi toki hyvin itsekin sen tehdä, kun kerta oli ollut mukana suunnittelussa ja tiesi saman mitä Dakaraikin, koska ilmeisesti tämä ei tiennyt juuri enempää kuin mitä oli jo kertonut heille.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 05.06.2018
17:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caine oli lähtenyt jossain kohdassa Dakarain muistikuvan mukaan ilmoittamaan suunnitelma-asiaa eteenpäin kohti kärkeä, jossa edelleenkin se moukaksi ilmoittautunut Jeremy kovin yritti leikkiä johtajaa. Jeremy oli ihme ja kumma kyllä myös saanut seuraakin jossain kohdassa eikä seura ollut karannut mihinkään, mikä oli Dakarain mielestä jo saavutus siltä mieheltä. Dakarai myhäili vaan mielessään, että onneksi Jeremyn kaltaiset moukat eivät olleet hänen ongelmansa. Mutta tosiaan... Caine oli vähän niin kuin jäänyt sille matkalleen tai sitten kärjessä oli jotain ongelmaa tai jotain. Dakarai kuitenkin päätti hieman kannustaa hevostaan kiriäkseen itsekin kärjen, koska halusi tietää, missä mentiin ja ilmeisesti aika alkutunnelmissa, kun Caine kyseli, että oliko Dakarai valmis pitämään jonkun puheen ja kertomaan, mikä tilanne oli ja mitä oli suunnitelmissa. "Puheen?" pääsi Dakarain suusta ehkä hieman paniikkiseen sävyyn, mutta aika hiljaa, joten Dakarai ei ollut varma kuinka hyvin kukaan sitä kuuli. No, tarkoituksena oli se, ettei kukaan olisi kuullut sitä. Dakarailla löi täysin tyhjää moisista puheista ja suunnitelmista sekä tilanteista sun muista. Se oli aina niin, kun joku pyysi häntä kertomaan tilanteista ja suunnitelmista. Tilanteet ja suunnitelmat vaan katosivat hänen päästään ja hänen päänsä täyttyi kaikista turhista ajatuksista.

"Ilman muuta, totta kai olen", Dakarai kuitenkin totesi lopulta kunnon vastauksen asiaan ja tällä kertaa kuuluvammalla äänellä. Oli vaan yksi mutta: hän ei ollut yhtään varma enää siitä, mitä he olivat käyneet läpi ja suunnitelleet. No, aina voisi yrittää, mutta fakta oli se, ettei Dakarai ollut mikään puhemies, jos häntä voisi edes mieheksi sanoa. "Niin... Suunnitelma... Tilanne... Tosiaan joo..." Dakarai aloitti ikään kuin pohjustamalla tulevaa puhettaan tilanteesta ja kaivoi samalla karttaa uudestaan esiin, kun oli kerennyt sen jo jossain kohdassa hukata jonnekin, vaikka hetki sittenhän Dakarailla se oli ollut käsissään. No, mutta kartta löytyi, mikä oli ihan hyvä alku puheelle ja sen pitämiselle. "Suunnitelmamme on siis se, että matkaamme kohti Viramiria, joka on Dehrahin toisiksi suurin kaupunkin, jossa on siis osaavaa väkeä ja tarkoituksemme olisi liittoutua Dehrahin sotilaiden kanssa yhteen ja laittaa viholliset pinoon. Suunnitelmassa on vaan yksi mutta... Tai aika montakin muttaa, mutta kuitenkin: emme tiedä tämänhetkistä Viramirin tilannetta. Viimeisen tiedon mukaan - josta on jo aikaa - Viramiria ei ole onnistuttu valtaamaan, mutta tilanne voi olla toinen nykyään. Lisäksi rajalta Viramiriin ilman taukoja tai muita pysähdyksiä on noin kaksi vuorokautta matkaa... siis ainakin. En usko, että voimme pitää sinä aikana lepohetkiä, koska Dehrah kuhisi vihollisia viimeisenkin tiedon mukaan. Nyt heitä voi olla jo enemmän ja tilanne kaaottisempi. Mutta tästä kaikesta huolimatta suunnitelma on ilmeisesti vieläkin se, että olemme matkalle Viramiriin tukemaan joukkoja tai astumaan suoraan itsemurharinkiin päättämään päivämme riippuen Viramirin tilanteesta sillä hetkellä, kun olemme siellä... Tai jos edes pääsemme sinne asti elossa. Kysyttävää?" Dakarai kysyi hienoakin hienomman puheensa jälkeen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 05.06.2018
20:12
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler pysäytti Neoníllan kuullessaan jonkun tulevan lähemmäksi, kääntyen katsomaan ja huomaten punapäisen Caenezhin prinsin Cainen tulevan heidän luokseen. Prinssi ilmoitti, että he pysähtyisivät vielä miettimään tarkempaa suunnitelmaa, mikä oli kyllä ihan hyvä asia, vaikka Skyler oli ehkä hieman typerästi odottanut Dehrahin väellä olevan sellainen jo valmiina. Vastaten hymyillen prinssin tervehdykseen Skyler jäi odottamaan muiden tulemista perässä, ja pian paikalle ratsastikin Dakarai, Dehrahin kruununperillinen.

Skyler huomasi melko nopeasti Dakarain hieman hermoilevan, tai ainakaan tämä ei juuri tuntunut olleen täysin valmis selittämään suunnitelmaa. Prinsessa hymyili tälle pienesti toiveenaan rohkaista nuorta prinssiä, mutta oliko sillä ollut vaikutusta? Tuskinpa vain, ainakaan kovin paljoa. Kun Dakarai oli saanut kerrottua kaiken, mitä ei tosin ollut kovin paljoa, ja Skyleria huolestutti erityisen paljon se, kuinka he eivät oikeasti tienneet yhtään, mihin tilanteeseen olivat astumassa. Kuitenkin huolen sijaan hän päästi kasvonsa rentoutumaan neutraaleiksi, yrittäen parhaansa mukaan vaikuttaa rauhalliselta. ”Itse asiassa melko paljonkin, prinssi Dakarai”, Skyler aloitti tunnustelevasti, kun tämä kysyi, oliko kysymyksiä. Prinsessalla todella oli aika paljonkin kysymyksiä, mutta ne saisivat nyt odottaa hetken. ”Ehkä olisi paras odottaa muutkin paikalle?” hän ehdotti, vilkaisten vielä taempana tulevia. Eihän hän tiedä, oliko matkalla hänen selkänsä takana kaikki muut keskustelleet yhdessä, mutta sen perusteella, kuinka kaikki olivat vielä omissa porukoissaan, hän uskalsi epäillä. Eniten Skyleria huoletti sillä hetkellä, ettei yksikään hevonen saati ratsastaja jaksaisi kahta vuorokautta laukata putkeen, ja miten he edes selviäisivät Viramiriin, jos koko matka kuhisi sotilaita?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.06.2018
20:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Leppoisa jutustelutuokio keskeytyi, kun edessäpäin alkoi selvästi tapahtua ja kärkijoukko alkoi pysähtyä. Marcellaa hirvitti, koska se tiesi sitä, että kohta pitäisi päästä laaksosta ulos vihollisten keskelle. Kun he olivat päässeet lähemmäs (?), Dehrahin prinssi alkoi kertoa suunnitelmista, tai ei oikein ollut alkuun varmaan, kertoisiko hän sittenkään yhtään mitään, mutta kyllä hän lopulta pääsi vauhtiin puheensa kanssa. Suunnitelma ei kyllä kuulostanut Marcellan korvaan yhtään lupaavalta, tai toki se osuus kuulosti ihan hyvältä, että he matkaisivat Dehrahissa toisiksi suurimpaan kaupunkiin ja saisivat sieltä sotilastukea. Mutta sitten se loppuosuus, että sinne kaupunkiin piti päästä ensin ja sitäkään ei tiedetty, olisiko se vain täynnä vihollisia, jos sinne edes päästäisiin. Matkaa olisi yli kaksi päivää ja taukoja ei muka voinut pitää, koska maa kuhisi vihollisia ja vaikka matkasta selvittäisiin, perillä voisi odottaa lisää vihollisia, ja oli erittäin epätodennäköistä, että Viramiriin asti edes päästäisiin ja kun portistakin pitäisi ensin päästä muurien toiselle puolelle ja sekin taisi olla helpommin sanottu kuin tehty. Lopulta prinssi kysyi, oliko jollain kysyttävää tästä suunnitelmasta. ”Minulla olisi kysymys, eikö meillä ole mitään parempaa suunnitelmaa?” Marcella kysyi, koska tuo kuulosti hänestä liikaa siltä, että saman tien voisi vain tappaa itsensä tässä ja nyt ja säästyä pahemmalta kärsimykseltä.

”Älkäähän nyt, ei tilanne ole niin paha kuin miltä se ehkä kuulostaa. Lisäksi tuossahan oli vasta osa suunnitelmasta, eli suunta, mihin lähdemme päästyämme Dehrahiin. Koska matkaan tulikin muutama mutka lisää, meidän on suunniteltava yhdessä paremmin. Ensi alkuun meidän olisi varmaan laitettava muutama tiedustelija selvittämään, mikä tilanne portin toisella puolella on ja onko siitä mahdollista päästä läpi ja jos ei, tarvitaan jokin harhautus, jolla vihollisen huomio saadaan pois portista. Eikä kukaan voi kahta vuorokautta ilman lepoa ratsastaa menemään, vaikka me voisimme, hevoset eivät, joten lepotaukoja on pakko pitää, oli vihollisia tai ei. Lähdemme kuitenkin yrittämään sitä kautta ja vaihdamme suunnitelmaa, jos sieltä ei heru muuta apua kuin armokuolema.” Se punatukkainen Caenezhin prinssi sanoi ja kyllä tuo nyt ehkä hiukan realistisemmalta kuulosti, mutta ei se Marcellaa juuri vakuuttanut enempää.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 05.06.2018
21:43
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakarai oli selittänyt aika ontuvan suunnitelmansa ja kysynyt, että oliko kysyttävää, niin ei varmaankaan olisi pitänyt yllättyä, että olihan sitä kysyttävää ja ilmeisesti kysymyksiä oli luvassa paljon. Skyler ei kuitenkaan aloittanut mistään kysymyksistä, joten ehkä se oli väärähälytys? Ehkä Dakarai olikin kertonut suunnitelman tarpeeksi tarkasti. Tai no... kyllä hän itsekin tiesi, että suunnitelma oli kuulostanut tuhoon tuomitulta heti alkuun ja se kuulosti typerältä Dakarain selittämänä, mutta Dakarai laittoi kaiken väsymyksen piikkiin. Ehkä hänen olisi pitänyt antaa jonkun viisaamman kertoa suunnitelma puolestaan, mutta hän ei halunnut antaa itsestään ihan niin typerää kuvaa, miltä ehkä saattoi ulospäin näyttää. Tosin pian Skylerilta tulikin kysymys tai no ehdotus, että muita pitäisi myös odottaa, mikä toki olisi ihan suotavaa, ettei tarvitse erikseen jollekin myöhäiselle kertoa suunnitelmia uudestaan ja uudestaan. Lisäksi Dakarai saisi ehkä hyvän syyn torkahtaa välissä... ehkä.

Torkkumiset saivat kuitenkin jäädä sikseen, koska yksi joukon perillisistä päätti kysyä, että eikö heillä olisi yhtään parempaa suunnitelmaa. "Pahoittelen, mutta en ole kovinkaan virkeässä tilassa tällä hetkellä eikä suunnitelmien luonti ole alaani, joten ehkä joku muu tekee paremman suunnitelman", Dakarai totesi siihen pahemmin miettimättä mitään, koska ei yksinkertaisesti jaksanut. Caine kuitenkin päätti ottaa seuraavan puheenvuoron selittäen asiaa hieman paremmin ja uskottavammin eikä suunnitelma kuulostanut enää niin tuhoon tuomitulta, mitä se kuulosti Dakarain selittämänä. Ehkä Dakarai oli vaan pessimisti? "Armokuolema kuulostaisi kyllä ihan hyvältä tähän väsymykseen ainakin... Haluatko kunnian Chatha?" Dakarai päätti kysyä lopuksi sulloen karttaa tavaroidensa joukkoon samalla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.06.2018
23:14
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Laakson rajalle kun saavuttiin, niin prinssi Dakarai joutui vaikeaan tilanteeseen joutuessaan kertomaan suunnitelmista koko porukalle. Prinssi ei tietenkään ollut kovin hyvin kuunnellut tai ymmärtänyt koko suunnitelmaa, väsynyt kun oli, joten antoi koko tilanteesta aika onnettoman kuvan melkoisen takeltelun jälkeen. Prinssi Caine yritti hiukan auttaa suunnitelman suhteen, kun Dakarai ensimmäisen kysymyksen jälkeen myönsi, ettei ollut parhaassa suunnitelmien suunnittelukunnossa tällä hetkellä. Kun Caenezhin prinssi oli maininnut siitä, että jos Vinemarista ei tulisi muuta apua, kuin armokuolema, niin sitten voisi vaihtaa suunnitelmaa sen suhteen, Dakarai päätti keksiä jotain todella typerää. Nimittäin hänestä armokuolema kuulosti hyvältä ja sitten kysymys, että halusiko Chatha kunnian. Kai tuo oli vitsi? Henkivartijan tehtäviin ei missään nimessä kuulunut suojatilleen armokuoleman jakaminen. ”Valitettavasti se ei kuulu toimenkuvaani, pikemminkin päinvastoin. Olkaa kärsivällinen, teidän korkeutenne. Kyllä kuolema aikanaan tulee, oli se armollinen tai ei, näillä näkymin sitä ei tarvitse edes odottaa kauaa muutenkaan.” Chatha vastasi vaimeasti, koska ei tämä nyt sopinut muitten korville, että hänen prinssinsä halusi kuolla ennemmin kuin pelastaa kuningaskuntansa. ”Ihan vinkkinä, jos olette noin väsynyt, olisi ehkä parempi olla hiljaa kuin puhella varomattomasti, tiedä mitä vääriä huhuja siitä voi lähteä liikkeelle.” Hän lisäsi vielä hiukan huolissaan, ei kai kukaan tosissaan tuollaisia kysellyt?

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 11.06.2018
14:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

"Totta", totesin Skylerille vielä, kun tuo sanoi, että tulisimme ehkä huomaamaan tällä matkalla kuningaskunnista jotain, mitä pelkillä lomamatkoilla tuskin huomaisi. Tämä reissu olisi kyllä jännittävä, muutenkin siis kuin että jännitti jäisikö henkiin vai ei. Pian kuulin takaani tutun äänen, Cainehan se minua huuteli ja lähestyi. Kuulemma nyt olisi aika pysähtyä miettimään suunnitelmaa.
"Selvä juttu", sanoin ja hidastin rakkaan hevoseni Aldavinurin vauhtia ja lopulta pysäytin sen lähelle Cainea. Sieltähän se minun mielestäni ärsyttävä prinssi Dakaraikin saapui pian ja Caine kysyi, oliko tuo valmis kertomaan tilanteesta ja suunnitelmista. Ja ilmeisesti prinssi oli. Dakarai aloitti puheensa ontuen, mutta kyllähän siitä sitten ehkä jotain selvää sai. Suunnitelma nyt vain ei kuulostanut tällä hetkellä kovin hyvältä, ainakaan tuon puheen ansiosta. Kauniimman sukupuolen edustajilla oli ymmärretävästi kysymyksiä suunnitelmaan liittyen, sillä suunnitelma ontui hieman, mutta ehkäpä siitä saataisiin vielä veistettyä parempi. Itse kuitenkin ajattelin olla ottamatta kantaa siihen. Caine onneksi osasi avata suunnitelmaa neidoille paremmin kuin Dakarai. Enkä yhtään ihmetellyt. Dakarai ei vaikuttanut yhtä hyvin sotilaallisesti koulutetulta kuin Caine.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 11.06.2018
15:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakaraita nolotti edelleenkin se, miten oli suunnitelman kertonut muille. Lähinnä nuori prinssi oli antanut itsestään vaan entistä idiootimman kuvan, koska ei ollut itsekään ollut ihan perillä suunnitelmasta. Se taas johtui ihan vaan siitä, että väsymys painoi mieltä ja oli enemminkin taakka tällä hetkellä. Dakarai halusi painua maan rakoon, josta kukaan ei häntä löytäisi ja siellä hän saisi ihan rauhassa nolata itsensä eikä kukaan olisi kuulemassa hänen typeryyksiään. Totuus nyt tietenkin oli myös sekin, ettei Dakarai ollut se kaikista viisain tai edes hyvä tekemään suunnitelmia tai ainakaan tuomaan niitä julki. Hän sai vaan itsensä kuulostamaan typerältä, kun toi suunnitelmiaan julki. Dakarain omassa päässä suunnitelma kuin suunnitelma saattoi kuulostaa tarkkaan laaditulta ja aukottomalta ja saattoi toki ollakin sitä välillä, mutta ulosanti teki suunnitelmista typerän kuuloisia. Ehkä hän vaan oli hieman sosiaalisesti kömpelön oloinen ja sanallinen ilmaisu vaati vielä oman harjoittelunsa, mutta karu totuus sekin, ettei prinssi oikein ollut tätä ennen puhunut kovinkaan suurelle joukolle. Se tosin oli varmaan näkynytkin aika pitkälle, mutta puheiden pitokin oli vaan puheiden pitoa. Eikä puheen pito mittaisi kenenkään todellisia taitoja, vaikka niin sanotun johtajan kuuluisikin saada puheillaan muu joukko puolelleen eikä saattaa itseään huonoon valoon ja kenties naurunalaiseksi.

Mutta sitten armokuolemaan, jota Dakarai oli pyytänyt Cainen parannellun puheen jälkeen. Chatha vastasi prinssin armokuolemakysymykseen, ettei se kuulunut hänen toimenkuvaansa vaan päinvastoin. Dakarain piti vaan olla kärsivällinen, koska kyllä kuolema korjaisi varmasti jossain kohdassa, oli se sitten armollinen tai ei ja näillä näkymin ei tarvinnut odottaa kovinkaan kauaakaan. Mies sanoi sen niin vaimeasti ja vakavalla äänellä, jolloin Dakarai katsoi henkivartijaansa. "En ollut tosissani... Harmitonta huumoria se vaan oli. Vitsi vitsinä", Dakarai tokaisi Chathalle, ettei tämän tarvinnut yöuniaan menettää vitsin takia. Okei, oli se hieman karu vitsi, jos otti huomioon sen, että vitsi oli meinannut sitä, että Dakarai olisi kuollut mieluummin kuin pelastanut kuningaskuntansa. Eihän hän nyt tosissaan kuolemaa ollut ajatellut. Ei hän voinut nyt kuolla. Hän oli liian kaunis kuolemaan. Chatha puolestaan jakeli prinssille vielä neuvoja, että jos väsyttää, niin kannattaisi olla vaan hiljaa, koska huolimattomat puheet saattaisivat laittaa vääriä huhuja liikkeelle. "Tokitoki... Ihan viisas neuvo, mutta vitsihän se vaan oli. Älä turhaa ole huolissaan", Dakarai totesi asiaan, vaikka armokuolema kyllä houkutti tällä hetkellä... Mutta vitsi vitsinä. Ei Dakarai oikeasti kuolla halunnut. Hänen huumorinsa oli vaan hieman pimeämmän puoleista.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com