Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 25.09.2019
20:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Homma näytti etenevän juuri kuten pitikin, kunnes Nikita tosiaan aloitti kamppailunsa sen punapään kanssa. Kyllä tämä puolustaa yritti, mutta oli selvästi ottanut jo osumaa, eikä tällä ollut edes kunnollista haarniskaa päällään(? Kai? Jos oli niin anteeksi ^^') Nikitalla sen sijaan oli sellainen, joten häneen ei ollut yhtä helppoa vain iskeä jonnekin. Lisäksi toisen taistelutyyli oli sen verran omaperäistä, ettei tämä välttämättä edes ollut koulutettu sotilas. ”Tavan maalaisjunttejako täällä pistetään jo taistelemaan kun ei armeijakaan osaa?” mies nauroi äänekkäästi. Tästähän tulisi helppo yö. Armottomasti hän painoi miekallaan toisen päälle, tullen aina lähemmäksi yrittäen samalla pakottaa toisen perääntymään ja näin horjuttaa tämän tasapainoa. Ei tämäkään mies lopulta tulisi olemaan Nikitalle muuta, kuin yksi uhri monien joukossa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2019
21:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SLUCHAYNAYA VNUTRENNYAYA GOLOVA

Dehrahilainen horjui selvästi ja Sluchaynaya oli hyvin mielissään tästä käänteestä. Miehelle oli ilmeisesti isketty vain pelotteeksi piikkinuijat käsiin, mutta vastus ei ollut kovinkaan kummoinen tämäkään. Sotilaaksi pääsi ilmeisesti todella heppoisella koulutuksella ja aseiden tehtävä oli lähinnä olla pelote. Eikä aikaakaan, kun dehrahilainen oli polvillaan, minkä jälkeen kyllä sai piikkinuijansa Sluchaynayan seuraavan iskun eteen ristiin, mutta Sluchaynaya huomasi selvästi toisen alkaessa väsymään. Sluchaynaya oli tietenkin taas hyvin mielissään, koska ei hänellä ollut aikaa yhden kanssa kovinkaan pitkään. Kaupunki oli vielä valloittamatta ja sotilaita riitti siinä missä tavallistakin kanssaa. Kaupunki ei ollut vielä palanut maantasalle, joten tehtävää oli kyllä vielä. Joten yhden dehrahilaisen rusentamiseen ei ollut aikaa hukata kovinkaan montaa iskua.

Sluchaynaya painoi voimalla sotakirvestään dehrahilaisen piikkinuijia vasten julma ilme kasvoillaan, kun dehrahilainen yritti saada toista piikkinuijaansa vapaaksi ja lisäsi voimaansa sitä mukaan, kun dehrahilainen laittoi vastaan(?). Aikansa rusennettua dehrahilaista Sluchaynaya siirtyi nopein liikkein pois dehrahilaisen edestä. Ellei dehrahilainen ollut ennakoinut mitenkään Sluchaynayan liikkeitä Sluchaynayan antaessa periksi ja siirtyessä edestä pois, dehrahilaisen oman vastavoiman pitäisi kaataa tämä maahan vatsalleen(?) (hieno selitys hei, toivottavasti tosta tajus ees jotain XD). Sluchaynayan ollessa nyt dehrahilaisen takana(?), hän iski vielä lopetusliikkeensä miekallaan suoraan dehrahilaisen selkään voimiaan säästelemättä(?).

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2019
21:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Tilanne alkoi menemään aika nopeasti pahaksi, vaikka Rauf olikin saanut kaupungin johtajalta jonkunlaisen varahaarniskan käyttöönsä (leikisti ainakin, koska kyl se varmaan on olettavaa, et ees jonkinlainen XD), koska ei sellaista omasta takaa omistanut. Mutta haarniska ei valitettavasti tehnyt Raufista sotilasta. Vihollisen sotilas taas oli selvästi koulutettu työhönsä ja tehnyt tuotakin varmaan monta vuotta. Rauf ei itse ollut sotakoulusta saanut, koska oli pakoillut hommia (tai en oo varma Vinemarin sotakoulutusmetodista, mut niin XD), mutta nyt vähintäänkin Rauf toivoi, että olisi saanut sellaisen... Tai siis ottanut vastaan sellaisen. Mutta Rauf ei ollut olettanut, että nyt seuraavaakaan taistelu olisi ollut yhtään sen pahempi kuin ensimmäinenkään, josta hän lähinnä oli selvinnyt oikeasti vain houkantuurilla. Ehkä hevoset olivat auttaneet viime kerralla ja tuoneet oman lisänsä, mutta nyt hevosia ei ollut ja tilanne oli toinen.

Rauf yritti kuitenkin laittaa vastaan henkensä pitämisiksi niin hyvin kuin vain osaisi, mutta koska vastustajalla oli selvästi kokemusta paljon enemmän, Rauf oli auttamatta heti alakynnessä. Raufilla ei muutenkaan oikein ollut minkäänlaista suunnitelmaa toimintatapansa suhteen ja hän olikin lähtenyt aikalailla soitellen sotaan turvautuen lähinnä vain itsevarmuuteensa. Hänen kokemuksensa olivat suurimaksi osaksi nyrkkitappeluissa sun muissa pienemmissä kahinoissa pravuurinaan lähinnä vain kapakkatappelut. Niillä kokemuksilla ei hirveästi laitettu hanttiin ammattisotilasta vastaan eikä Rauf tuntunut saavan iskuillaan mitään aikaiseksi ja se alkoi nopeasti väsyttämään vinemarilaista. Sitten mies vielä alkoi nauramaan jotain, mutta joko Rauf ei vaan ymmärtänyt tai sitten ei vaan kuullut, koska hänen keskittymisensä oli lähinnä epätoivoisessa selviytymisessä. "Mikset sä jo kuole, perkele!!" Rauf huusi huitoen miekallaan vihollista kohti ja laittamalla muuten vastaan, mutta lopulta Raufin oli pakko alkaa perääntymään vähä kerrallaan sen alkaessa pikku hiljaa horjuttumaan punahiuksista ja samalla uuvuttamaan häntä entisestään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 25.09.2019
22:10
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Nikitan temppu toimi melko hyvin, kun hän sai punapään horjumaan ja perääntymään. Pian tämä varmasti menettäisi tasapainonsa ja kaatuisi, ja se olisi miehen loppu. Jotain tämä huusi Nikitalle, mutta mies ei vaivautunut edes huomioimaan miehen viimeisiä sanoja hänelle, mitä hän niillä olisi muutenkaan tehnyt? Kirjoittanut kirjan niistä? Kyllä hän muuten varmaan voisikin, mutta yleensä monien viimeiset sanat päätyivät olemaan vain älyttömiä tuskan huutoja, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Kun Nikita uskoi toisen tasapainon olevan tarpeeksi epävakaa, hän kevensi hyökkäystään tarpeeksi, että jaksoi pitää toisen tarpeeksi kaukana, ja iski metallihanskan suojaaman nyrkin toisen vatsaan. Kun mies oli kaksinkerroin(?) Nikita antoi tälle viimeisen armoniskun niskaan, aikeenaan jatkaa matkaansa kohti seuraavaa vihollista, mikäli punapää oli nyt kuollut.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 25.09.2019
22:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Vihollisen iskut olivat selvästi liikaa ja Raufin tasapaino petti lopulta melkein kokonaan. Ennen kuin niin kuitenkaan täysin tapahtui, sai hän jo melkoisen iksun suoraan vatsaansa. Siinä, jos missä meni ilmat pihalle ja Rauf vajosi polvilleen pidellen vatsaansa yskien ja köhien. Mutta ennen kuin hän enempää edes harkitsi ajattelevansa, sujahti vihollisen miekka haarniskan välistä suoraan Raufin niskaan ja se oli kerrasta laakiin ja nirri pois... Kun vihollinen kiskoi miekkansa mukaansa ja lähti, Raufin eloton ruumis kaatui maahan. Jäi sitten lantitkin saamatta. Julma elämä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.09.2019
22:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Vihollissotilas laittoi vastaan, kun Chatha yritti pitää tämän kirveen loitolla. Sitten tämä yhtäkkiä vetäytyikin syrjään, mikä olisi ehkä pitänyt ennakoida, mutta sitä oli hiukan myöhäistä katua siinä kohtaa, kun jo makasi maassa rähmällään. Chatha oli pudottanut toisen piikkinuijistaan, mutta hän ei voinut kuolla nyt. Hän oli luvannut Dakaraille… Hän yritti nousta ylös, kun tunsi, miten miekan terä viilsi häntä selkään. Jonkin verran haarniska toki suojasi, mutta isku osui silti pahasti Chathan suojaamattomaan yläselkään. Kivun lamaannuttamana hän lysähti maahan makaamaan, sodan häly alkoi kuulumaan kaukaisemmalta. Hän puristi kättään piikkinuijansa varren ympärille, yritti saada siitä vielä voimaa jatkaa ja nousta ylös. Mutta ei hän jaksanut enää nousta. Vähitellen häneltä alkoi kadota tietoisuus sodan kulusta, tuskanhuudot lakkasivat kuulumasta ja palavien talojen aiheuttama punertava hehku alkoi kadota yön pimeyteen. Chatha jäi lojumaan maahan lukuisten muiden jo menehtyneiden sotilaiden sekaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.09.2019
00:15
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calderin osalta kilpailu siitä, kumpi tappoi enemmän vihollisia, alkoi melko hyvin. Prinssi myös säästyi pahemmilta iskuilta, vaikkei tietenkään täysin vahingoittumattomana. Ongelmia alkoi kuitenkin tulla aivan toiselta taholta, kun viholliset alkoivat pistää kaupunkia palamaan. Calder oli jättänyt vesikirveensä kaupunginjohtajan asunnolle, koska oli ajatellut kahden suurikokoisen aseen kantamisen turhana hidasteena. Kuitenkin sadekuuro voisi tehdä kaupungille ihan hyvää, ja ei se siviilien vika ollut, että Calder vihasi Dakaraita ja Dehrahia.

Calder lähti siirtymään pois etulinjasta, sillä vesikirves olisi nyt valitettavasti saatava, tai kaupunki olisi tuhon oma, ja prinssille todennäköisesti jäisi paha maku suuhun siitä, että olisi voinut tehdä asialle jotain. Kovin pitkälle prinssi ei kuitenkaan ehtinyt paluumatkallaan, kun oli tunnistavinaan jonkun kuolleiden sotilaiden joukossa. Kyseessä oli Dakarain henkivartija, joka oli myös toiminut enemmän oppaana prinssinsä ollessa lähes hyödytön. Mies olisi tärkeä matkan suhteen, vaikka Calder olikin aikeissa jättää porukan heti aamulla. Voisi tämä kuitenkin osata kertoa, mikä reitti olisi paras maasta. Prinssi ihmetteli hieman itsekin, miksi edes vaivautui, mutta kuitenkin juoksi dehrahilaisen luokse. ”Hei! Ootko sä vielä hengissä?” hän kysyi, mutta toisen haavat näyttivät varsin vakavilta. Jos mies oli vielä hengissä, niin tuskin ainakaan kovin kauaa. Kokeillessaan tämän kaulaa Calderin kuitenkin onnistui vielä löytää heikko pulssi. ”Meillä on hieman keskusteltavaa huomenna, joten parempi olla kuolematta”, prinssi murahti, kun nosti miehen vaikeasti selkäänsä. Toisen aseet hän kuitenkin jätti sinne maahan makaamaan, ei Calderillakaan loputtomasti käsiä ollut. Nyt kun saisi vielä toisen raahattua sinne kaupunginjohtajan kartanolle, niin pääsisi mies paikattavaksi.

Matka kaupunginjohtajan luokse ei ollut helppo, koittaa samalla kantaa tajutonta Chathaa (en nyt muista miten hyvin Calder muisti Chathan nimen mut näin on helpompaa...) ja pitää vihollisia loitolla. Kuitenkin lopulta muurit alkoivat näkyä, ja sen edustalla oli myös jonkun verran puolustustaistelua. Calder pääsi helposti läpi, kun Chatha tunnistettiin haarniskan perusteella Dehrahin sotilaaksi, ja prinssin kertoi näille kyseessä olevan Dakarain henkivartija. Joku palvelija otti Chathan Calderilta, luvaten parantajien tekevän minkä pystyvät. Vinemarilainen sen sijaan suuntasi suorinta tietä huoneeseen, jossa oli yöpynyt, heittäen verisen miekan vain sängylle, ja napaten kirveen mukaan. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi kunnolla harjoitellut kirveellä, mutta silloin se oli vielä onnistunut suhteellisen helposti. Päästyään aseen kanssa ulos Calder keskittyi ensimmäisenä nostattamaan sateen kaupungin ylle, ja pian pilvet kerääntyivät ja viileät vesipisarat alkoivat tippua taivaalta. Kun sade oli saatu aluilleen, prinssi häipyi kartanolta, muistellen parhaansa mukaan reittiä takaisin eturintamaan. Hänellä oli kuitenkin vielä kisa Laucianin kanssa kesken, ja hän oli tuhlannut jo aivan tarpeeksi aikaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.09.2019
00:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Huone oli aika hyvin saatu kuntoon, ennen kuin ensimmäisiä paikattavia sotilaita, ja joitain epäonnekkaita siviileitä, alettiin tuoda hoitoa saamaan. Nierdalesin maagi hoiti asiat aika pitkälti ja pyysi silloin tällöin apua johonkin. Caine hoiti vain vakavimmat haavat, koska hänen piti säästää voimiaan, joten sellaiset haavat, mihin ei voinut kuolla, puhdistettiin ja sidottiin ihan tavallisin keinoin. Kyllä heillä kaikilla oli välistä kädet täynnä tekemistä (?), kun sota oli jatkunut tarpeeksi kauan ja loukkaantuneita alkoi tulla. Kieltämättä Cainesta tuntui hiukan hyödyttömältä olla sisällä parantamassa, mutta ymmärsi kyllä, että hänen aseensa oli korvaamaton ja sillä saatiin pelastettua henkiä. Ja lisäksi jotkin sotilaat parantamisen jälkeen olivat taas kykeneviä osallistumaan sotaan sen sijaan, että olisivat jääneet toipumaan. Sekin toki auttoi tilannetta, kun miehiä ei jäänyt sisälle makaamaan haavoittuneina.

Homma alkoi sujua jo aika rutiinilla, kun sitten palvelijat raahasivat sisään tajuttoman sotilaan, joka oli sen verran veren peitossa, että oli paha sanoa, miten pahasti hän oli loukkaantunut. Caine katsoi ensin, että mies oli jo kuollut. Sitten hän tajusi tuntevansa tämän. ”Chatha…” Hän sanoi uskomatta silmiään, mutta ei tähän ollut nyt aikaa jäädä ihmettelemään. Chatha oli tajuton, sentään henki vielä kulki, vaikka aika heikosti. Caine oli mennyt saman tien tämän luo, kun palvelijat olivat asettaneet tämän yhden maahan asetetun huovan päälle, koska tämä näytti siltä, että tarvitsi apua ja pian. Parantajanoita oli myös tullut katsomaan tilannetta ja oli todennut tämän olevan elossa. Caine yritti etsiä sitä vakavinta haavaa, jonka lopulta löysi miehen selkäpuolelta. Hän kiskoi Chathan rintapanssarin auki ja leikkasi veitsellä tämän paidan selkämyksen saadakseen haavan nopeasti näkyviin. Putsattuaan enimmät veret pois, haavan vakavuus paljastui ja ei kyllä hyvältä näyttänyt. Caine otti parantavan terän ja vei sen Chathan selän haavalle ja alkoi parantaa haavaa. oli miehellä muutenkin haavoja ja ruhjeita, mutta selän haava oli selvästi vakavin.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.09.2019
01:07
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli auttanut lähinnä tuolien siirtelyssä ja keittiöstä aina puhtaan veden tuomisessa sitten, kun haavottuneita ja loukkaantuneita sotilaita tuli paikattavaksi ja hoidettavaksi. Verestä ja muusta ällöttävästä töhnästä Dakarai pysyi kuitenkin kaukana, koska ne olivat ällöttäviä asioita ja hän ei mieluusti halunnut edes nähdä moisia. Ei hän toki pyörtynyt verta nähdessään, mutta kyllä se ällötti häntä sen verran paljon, ettei kyennyt ainakaan koskemaan sellaiseen. Ei hänestä nyt muutenkaan haavojen hoidossa ollut apua, koska Dakarai oli prinssi, ei hänen tarvinnut edes tietää miten haavoja hoidettiin. Siihen oli aina alan ammattilaiset. Myöskään Deora ei ollut kyennyt ihan hirveän paljoa tekemään, koska tällä oli käsi edelleenkin murtuneena, mutta jos Deoran ja Dakarain työpanosta vertasi keskenään, niin Deora oli kyllä Dakarain panokseen verrattuna tehnyt hommia niska limassa kaikesta huolimatta.

Dakarai oli aina siirtynyt syrjemmälle ja pois ihmisten jaloista ja muuten edestä, kun ei ollut mitään mitä hän voisi tehdä. Ja siinähän niitä sotilaita meni ja tuli, kun osa pystyi taas parannuksen jälkeen jatkamaan puolustusta. Kaikki eivät toki olleet pystyneet, mutta osa oli taas levon jälkeen jatkanut. Siitä Dakarai ei tiennyt, että oliko jokunen huoneeseen retkottamaan jäänyt sotilas kerennyt jo heittämään henkensäkin, mutta ei Dakarai kyllä ainakaan ollut vapaaehtoinen mennäkseen tarkistamaan sitä asiaa. Tosin sitten ruokasaliin taas kiikutettiin yhtä, joka oli verestä märkä lähes kokonaan, että paha sanoa kuka se edes oli, mutta hyvin ällöttävässä kunnossa tämä kyllä oli. Ei sillä, että Dakarai nyt olisi muutenkaan sotilaita tunnistanut, että ei kai silläkään nyt hirveästi merkitystä ollut, kuka se yksikin oli. Caine ja se metsäläismaagi olivat kuitenkin molemmat tutkimassa tapausta ja jonkun ajan päästä Caine sanoi jotain Chathasta vain Chatha, jolloin Dakarai käänsi katsettaan Cainen suuntaan. Dakarai oli juuri kysymässä, että missä hän muka Chathan näki, kunnes tajusi itsekin, että se epämääräisen näköinen sotilas ei ollut ihan kuka tahansa dehrahin sotilas tienposkesta, vaan kyseessä oli Chatha.

"Chatha!! EI!! Sinä lupasit, ettet kuolisi!" Dakarai parahti lähes kyynelet silmissään ja ryntäsi myöskin paikalle vähät välittämättä siitä, miten paljon verta ympärillä oli ja miten oli saanut nyt itsensäkin hieman vereen. Chatha pötkötti hyvinkin kuolleen näköisenä patjalla Cainen tutkiessa tätä. Dakaraille alkoi kuitenkin valkenemaan, ettei mies ehkä ollutkaan kuollut... vielä ainakaan. "Et saa kuolla käsiin! Taistele, Chatha!" Dakarai huuteli melkein hysteerisenä vierestä Cainen tutkimuksien jatkuessa. Pian vakavin haava kuitenkin löydettiin ja se löytyi Chathan selkäpuolelta. Caine kiskoi Chathan rintapanssarin pois ja seuraavaksi leikkasi tämän paidan auki. Dakarai oli tällä hetkellä tarttuneena Chathan toisesta melko verisestä kädestä kiinni ja puristi sitä omassaan toivoen, ettei Chatha menisi nyt kuolemaan. Tosin, kun Caine siirsi paidan riekaleet pois Chathan selän edestä paljastaen samalla tämän niskan, Dakarai huomasi siellä jotain. Numerosarja. Chathan niskassa oli numerosarja. "Orja... Chatha on VAIN orja?! Minun suojaksi sotaan on lähtetty orja! Siis orja!! Onko tämä joku vitsi?!" Dakarai parahti seuraavaksi eikä voinut ymmärtää, mitä ihmettä nyt oikein tapahtui. Kuningas oli laittanut vain orjan hänen suojakseen! Mitä helvettiä?!! Dakarai ei oikein osannut reagoida asiaan, mutta mitä helvettiä! Orja! Hänen suojakseen? Siis niinkö paljon isä hänestä välitti? Omasta pojastaan!

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.09.2019
02:25
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Cainen kävi sääli Dakaraita, kun hän tajusi mitä Chathalle oli käynyt. Tähän asti Dakarai oli vältellyt auttamasta missään, missä voisi sotkea itsensä vereen. Mutta kun hän tajusi, miten vakava Chathan tilanne oli, hän ei enää piitannut verestä, vaan tuli myös henkivartijansa rinnalle, kun Caine ja parantaja tutkivat hänen tilansa vakavuutta. ”Älä huoli, hän ei ole vielä kuollut, joten hänellä on mahdollisuus selvitä.” Caine lohdutti samalla kun paransi Chathan haavaa. Caine sai vakavimman haavan kuntoon, kun hänenkin silmäänsä osui jokin vanhempi vamma Chathan niskassa. Tosin kun tarkemmin katsoi, se oli selvästi ihoon poltettu numerosarja. Kyllä Caine oli jo kuullut siitä polttomerkistä, mikä kaikilla dehrahilaisilla oli, mutta numeroitiinko täällä myös joka ikinen kansalainen? Kuulosti aika… kontrollifriikiltä touhulta. Tosin sitten Dakarai alkoi höpistä jostain orjista. Miten ne nyt enää tähän liittyivät? Sitten Dakarai järkyttyi siitä, että Chatha oli vain orja. Siis mitä? ”Mitä oikein höpiset… ymmärrän, että olet paniikissa, mutta kyllä Chatha selviää…” Caine yritti rauhoitella Dakaraita samalla kun käänsi Chathan taas selälleen voidakseen katsoa parantajan kanssa, miten pahasti hän oli muuten haavoittunut.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.09.2019
02:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Väkeä tuli kyllä ihan liikaa. Onneksi omat osasivat sen verran varoa, etteivät tulleet liian lähelle nähtyään hänen säikeistetyn kävelykeppinsä toiminnassa. Verta lenteli ruoskan kaarrellessa myös Laucianin päälle, ja Laucian joutui välillä pyyhkimään verisiä hiuksiaan pois silmiltään. Vastustajat eivät olleet helpoimmasta päästä, koulutetut sotilaat olivat ihan eri luokkaa kuin kaduilla taitonsa oppineet. Naarmuja ja nirhaumia kertyi Laucianille itselleenkin. Väsytti, silmiä ja keuhkoja kirveli palavista taloista tuleva savu. Varkaalla oli liian kiire pitää itsensä ehjänä vahtiakseen, että Calder ja Rauf sekä muut pärjäsivät omilla tahoillaan.

Lopulta taivaalta alkoi sataa vettä. Laucian oli aika varma, että aikaisemmin taivas ei kyllä lupaillut sadetta, eli tämän oli oltava Calderin tekosia. No ainakin Chiot oli tällä hetkellä vielä hengissä, hyvä. Laucian kiepahti pois häntä kohti tulevan miekan tieltä, joka oli melkein päässyt yllättämään hänen keskittymisensä siirtyessä hetkeksi Calderiin. Laucian palautti keppinsä keppimuotoon, ja lävisti sillä vuorostaan hyökkääjänsä. Saatuaan keppinsä irti uudesta ruumiista, hän muutti sen taas ruoskaksi, ja sen avulla raivasi tiensä vähän kauemmaksi ruumiista, ettei kompastuisi siihen, väistellessään muita.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.09.2019
10:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler oli yrittänyt auttaa siinä missä pystyi, vaikkei se paljoa ollutkaan. Hän toimi kuten Galena ja Kaniehtiio häntä neuvoivat, haki vettä tai sidetarpeita niitä pyydettäessä, auttoi haavoittuneita löytämään lepopaikan, ja koittaen rauhoitella niitä, jotka olivat vielä tajuissaan. Skylerilla oli kyllä äitinsä tuuliterät sidottu käsiinsä, mutta niin kauan kun suojausta ylläpitävä neiti Akinyi ei kertonut, että hänen voimansa olisivat lopussa, prinsessa päätti, että voisi yrittää keskittyä avustamiseen.

Tilanne kuitenkin alkoi muuttua hiukan, kun tutumpi henkilö astui parannettavaksi. Skyler ei ensin huomannut, ollen auttamassa sillä hetkellä jotakuta toista, mutta Dakarain hätääntyneet huudot kiinnittivät prinsessan huomion. Raukkaparka, Chatha oli varmasti hänelle erittäin tärkeä. Skyler tuli lähemmäksi, siltä halusi kuulla itsekin, tulisiko mies selviämään. Sitten kuitenkin Dakarai sai uuden järkytyksen, kun ilmeisesti huomasi henkivartijansa olevan orja? Skyler ei ehkä oikein pysynyt kärryillä, mutta Dakarain ei ehkä olisi hyvä olla noin kaaottisessa mielentilassa huoneessa, joka oli täynnä loukkaantuneita, jotka taistelivat hengestään. ”Prinssi Dakarai?” Skyler kysyi lempeästi, koittaen saada toisen huomion, ”Ihan rauhassa nyt, kaikki kääntyy vielä hyväksi ja selviää varmasti.” Skyler oli nostanut kätensä toisen harteille. Isosiskon vaisto olisi sanonut, että halaus olisi varmasti rauhoittanut enemmän, mutta ei hän tuntenut Dakaraita kovinkaan hyvin, joten se olisi voinut olla hieman liikaa tässä tilanteessa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.09.2019
10:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder siirtyi takaisin taistelun keskelle, tällä kertaa kirveensä kanssa. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi taistellut taika-aseen kanssa, mutta pian homma alkoi luonnistumaan, kun hän sai taas paremmin tuntumaa aseeseen. Hän päätti, ettei sateen lisäksi käyttäisi enempää aseen maagisia kykyjä, säästääkseen omia voimiaan. Ja homma tuntui onnistuvan lopulta aika hyvin tutulla rutiinilla. Yksi vihollinen kuoli, jonka jälkeen prinssi hyökkäsi seuraavan kimppuun. Aina toisinaan myös Calder sai jokutsen uuden haavan itsekin. Sade hieman hankaloitti menoa, mutta ei ratkaisevasti. Jossain vaiheessa prinssi tunnisti Laucianin väen joukossa. Varas oli säilynyt siis hengissä, mutta eipä tuo nyt mitenkään yllätys ollut. Missäköhän Rauf viiletti? (manan maillahan se... xP) Tietäen ruoskan kyvyt Calder pysytteli kauempana varkaasta, ettei tulisi aseen tielle, hän oli nähnyt aseen aiheuttavan melko ikävää jälkeä osuessaan viholliseen. Kuitenkaan uteliaisuuttaan prinssi ei onnistunut pysäyttämään. ”Cin! Paljonko?” prinssi huusi, toivoen toisen kuulevan hänet kaiken ympärillä olevan melun keskeltä. Lisäksi hän halusi tietää, kuinka pahasti Chathan pelastaminen oli päätynyt aiheuttamaan hänelle vahinkoa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.09.2019
13:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Caine oli lohduttanut Dakaraita sillä, ettei Chatha ollut kuollut, joten hänellä olisi vielä mahdollisuus selvitä. Ilmeisesti myös Skyler oli kuullut Dakarain panikoinnit, mutta no aika kuuro pitäisi olla, jos ei olisi kuullut. Sen verran kovaa ääntä Dakarai taas vaihteeksi piti ollessaan varmasti myös melko lohduton näky. Tosin seuraavaksi Dakaraille oli paljastunut jo aivan toisenlainen totuus, koska Chatha olikin orja eikä oikeasti henkivartija. Dakarai ei ollut tätä ennen ikinä tavannut ainuttakaan orjaa Dehrahissa, vaikka tiesi sellaisia maassaan käytettävän ja miten orjat merkattiin. Hän ei olisi kuitenkaan uskonut, että olisi joutunut kohtaamaan orjaa tai ainakaan, että orjia käytettiin henkivartijoina. Vai oliko tämä vaan joku poikkeus tilanteeseen? Vai mistä tässä nyt oli kyse. Dakarai oli toki valmiiksi herkässä mielentilassa, joten totuus Chathan orjuudesta olikin ollut seuraava paniikin kohde.

Caine puolestaan kyseli vain, että mitä Dakarai oikein höpisi ja jatkoi, että ymmärsi toki hänen olevan paniikissa, mutta kyllä Chatha selviäisi. Dakarai ei tiennyt, mitä edes sanoisi. Pian Skyler tuli myös hieman vielä lähemmäksi lausuen prinssin nimen hieman ehkä kysyvään sävyyn, joten Dakarai oli hieman kääntänyt katsettaan prinsessaan, mutta laskenut kyllä melko pian katsettaan takaisin Chathaan. Skyler jatkoi myöskin rauhotteluihin ja oli nostanut samalla kätensä Dakarain harteille. Dakarai yritti lopulta kuivata hieman silmiään paitansa hihaan, etteivät kyyneleet enää häirinneet näkökykyä. Dakarai kääntyi katsomaan uudestaan ja paremmin Chathan niskassa ollutta merkkiä ja kyllä se oli edelleenkin numerosarja, jonka numerot olivat 1, 2, 5 ja 4, mikä kertoi siitä, että Chatha oli 1254. orja. Luku näytti hälyttävän suurelta Dakarain silmiin eikä ollut ymmärtänyt ikinä totuutta siitä, miten paljon orjia oikeasti olikaan. Caine kuitenkin käänsi Chathan aika pian selälleen, joten Dakarai oli joutunut myös irrottamaan otteensa Chathan kädestä.

"Kaikki dehrahissa asuvat polttomerkataan kyllä, mutta orjat saavat myös numerosarjan niskaansa, jotta heistä voisi pitää lukua samaan tapaan niin kuin ihan mistä tahansa asiasta, jonka voi ostaa. En ole koskaan tavannut orjaa oikeasti ja vaikka tiesinkin, että Dehrahissa on orjia, ummistin totuudelta silmäni. En osannut suhtautua asiaan, koska en tätä ennen ole nähnyt orjia tai ollut orjien kanssa tekemisissä... tietoisesti ainakaan. Tiesin kyllä myös, että orjia käytetään ties mihin, mutta että myös henkivartijana... Sen on pakko tarkoittaa myöskin sitä, että myös sotilaana. Mutta koska kyseessä on vaan orja, niin silloinhan... orja on vain lihakilpi. Ei orjia kouluteta... Ei sellaiseen ole aikaa, joten käytännössä he varmasti saavat hyvällä tuurilla nopean käytännönkertauksen ja suoraan vaan aseen kouraan ja ei kun taistelutantereelle. Ei orjien ole edes tarkoitus säästyä hengissä vaan olla lähinnä hidaste, parhaimmassa tapauksessa toki este... Miten julmaa... Miten olen ollut näin sokea ja tyhmä?!" Dakarai parahti loppuun moittien itseään. Calder oli ärsyttävä ja Dakarai vihasi häntä koko sydämestään ja teki pahaa myöntää totuus siitä niljakkeesta, mutta... Calder oli oikeassa... Dakaraista... ja orjista. Dakarai ei ollut tehnyt mitään, koska ei ollut halunnut tehdä, koska ei ollut käsittänyt totuutta eikä halunnut itsetietoisesti ottaa siitä selvääkään. Mutta nyt kun totuus oli vahingossa ikävän sattumuksen tapahduttua lävähtänyt hänen silmilleen, ei siltä voinut enää ummistaa silmiään.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.09.2019
16:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler huomasi, ettei hänen rauhoitteluyrityksensä ottanut onnistuakseen. Dakarai alkoi ihan toden teolla purkamaan Dehrahin orjakulttuuria, selittäen sen juuriaan myöten. Kuitenkaan prinssi ei ollut tiennyt, että näin lähellä häntä oli ollut orja kaiken aikaa. Prinsessa ymmärsi toisen järkytyksen, täytyi sen nyt olla aika kova isku, kun jotain mitä ei ollut todeksi uskonut, iskeytyi odottamatta päin kasvoja. ”Prinssi Dakarai, tulkaahan hieman tänne syrjemmälle, olette ihan paniikissa”, Skyler sanoi selvästi huolestuneena, ja talutti prinssin huoneen reunalle istumaan(?). ”Prinssi Dakarai?” hän kysyi lempeästi, yrittäen saada nuorempaan katsekontaktia, ”Helpottaisiko, jos joku palvelija toisi lasin vettä? Vai olisiko parempi siirtyä kokonaan toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan?” Yleensä ainakin Skyleria helpotti se, jos sai jotain käsiinsä. Teen keittämiseen ei ehkä haavoittuneiden hoidon keskellä ollut aikaa, mutta jollain Dakarai oli saatava rauhoittumaan. Se olisi sekä prinssin omaksi parhaaksi, sekä muidenkin, jos paniikki ei alkaisi leviämään.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.09.2019
17:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai laski katseena lopulta käsiinsä, joita piti sylissään ja jotka olivat Chathan veressä edelleenkin, koska Chathan käsi oli ollut veressä, joten Dakarainkin kädet olivat likaantuneet siitä nyt. Olivat hänen vaatteensakin hieman veriset, kun oli istunut polvilleen lattialle, joka oli ollut verestä tahmea ja siinä oli varmaan ollut monen muunkin verta, mutta varmaankin suurimmaksi Chathan nekin veret olivat olleet, koska oli verilammikoita toki yritetty siivota aina välillä. Dakarain vuodatuksen jälkeen, Skyler huolestui selvästi ja pyysi Dakaraita menemään hieman syrjemmälle. Dakarai ei halunnut jättää Chathaa yksin lattialle möllöttämään tai yksin ja yksin... olihan Caine ja se metsäläismaagi siinä, mutta Skyler taisi olla oikeassa tällä kertaa ja lopulta Skyler taluttikin Dakarain huoneen reunalla olevalle tuolille istumaan. Siihen Dakarai sitten istui aikalailla poissaolevana eikä ollut ihan tilanteentasalla enää. Dakarai ei varsinaisesti edes katsonut mitään, mutta toljotti lähinnä vaan yhteen suuntaan kuin sokea konsanaan, vaikkei tietenkään ollut sokea, mutta vastaavalla tavalla kuitenkin.

Dakarai käänsi lopulta katsettaan hieman enemmän Skyleriin, joka yritti hakea katsekontaktia Dakaraista. Seuraavaksi tämä kyseli, että mahtaisiko lasi vettä helpottaa vai olisiko parempi siirtyä hetkeksi toiseen huoneeseen. "Ehkä... se vesi... auttaa..." Dakarai vastasi asiaan hieman hitaanpuoleisesti. Yksin hän ei kyllä halunnut lähteä mihinkään toiseen huoneeseen ja keittiössä hän saattaisi olla vaan edessä, koska se nyt ei kuitenkaan ollut mikään ihan älyttömän iso ja ehkä ruokasalista ei kannattaisi lähteä, koska eikö kivimaagin maaginen kivitaika käsittänyt kuitenkin vain ruokailusalin? Oikeasti Dakarai olisi halunnut mennä ulos asti haukkaamaan raitista ilmaa, mutta se nyt ei tietenkään tullut kuuloonkaan, koska sota jylläsi kaupungissa, joten se olisi sama kuin menisi suorittamaan itsemurhan. Joten ehkä veteen oli nyt sitten tyytyminen, vaikka ei Dakarai kyllä tehnyt asian eteen mitään, että saisi vettä, koska hänen ajatuksensa olivat ihan jossain muualla kuin siinä vedessä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 26.09.2019
17:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler sai Dakarain talutettua huoneen reunalle istumaan, mutta prinssi oli vetäytynyt täysin omaan maailmaansa. Kuitenkin prinsessa sai tämän hyväksymään, että juotava voisi tehdä ihan hyvää. Yrittäen lohduttaa toista hän silitti prinssin selkää, kunnes vesilasi saapui. Skyler kiitti palvelijaa, ja ojensi lasia Dakaraille. ”Tässä, jos se hieman helpottaisi”, hän sanoi lempeästi. Prinssin juotua sen verran kuin halusi urumiyalainen otti tältä lasin, ja laski syrjään, ettei se vahingossa tippuisi ja särkyisi lattialle. Skylerilla ei ollut mielessä paljoakaan, miten voisi auttaa Dakaraita. Kotona hänen sisaruksensa eivät juuri itkeneet, ja nuorimmillakin kyseessä oli ollut yleensä kaatunut jälkiruoka tai haaveri. Ei mitään koko elämän mullistavaa. Skyler jopa hieman toivoi, että prinssi olisi edes itkemällä päästänyt tunteitaan ulos, kuin että jumittautuisi sisäiseen maailmaansa. Sitten hän keksi melko hölmön ajatuksen, mutta ainakin sitä voisi yrittää. Skyler otti takkinsa päältään, jonka alla oli edelleen musta alusasu, joka ainakin Urumiyassa oli vielä hyväksyttävä vaate julkisesti. Takin prinsessa sen sijaan nosti Dakarain päälle, peittäen parhaansa mukaan prinssin näkyvistä (?), ja veti toisen halaukseen. ”Nyt voit itkeä. Kukaan ei näe, enkä minä kerro kenellekään”, Skyler kuiskasi hiljaa, ettei kukaan ylimääräinen kuulisi, silittäen prinssin selkää.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 26.09.2019
18:00
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Jossain vaiheessa Laucian kuuli Calderin kysyvän häneltä huutamalla, montako hän oli jo päästänyt päiviltä. "37!" Laucian huusi takaisin. Kyllä se tuntuikin, että väkeä oli tullut tapettua kauheat määrät. Vaatteet olivat jo valmiiksi märät verestä, ja Calderin luoma vesisade ei sillä rintamalla auttanut asiaa yhtään. Eturintama oli kuitenkin pidettävä vankasti paikoillaan, joten Laucian yritti parhaansa mukaan säästellä koko ajan väheneviä voimiaan uhraamatta kuitenkaan liikaa tappavuutta. Luovuttaisivat jo! He kuitenkin pitivät puolensa tähän asti ainakin Laucianin nähden(?), yllätyshyökkäyksestä huolimatta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 26.09.2019
18:23
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Jonkun ajan päästä vesi ilmestyikin paikalle jonkun kartanon palvelijan toimesta. Skyler otti kupin tältä vastaan ja ojensi sitä sitten Dakaraille, joka otti sen vastaan verisin sormin toljottaen vettä kupissaan jonkun tovin, mutta joi sen kuitenkin pois, minkä jälkeen Skyler hoiti kupin syrjään. Oli se ehkä hieman auttanut prinssin tilaa, mutta ei se kuitenkaan itse tilanetta kuitenkaan muuttanut. Dakaraista tuntui siltä, että haluaisi vaan pillahtaa itkuun ja juosta piiloon julmaa maailmaa, mutta se ei nyt ollut vaihtoehto ja kaikesta huolimatta Dakarai koki, ettei voinut vaan vollottaa menemään julkisesti kaikkien kuullen niin kuin mikäkin vauva. Mieli teki kyllä, mutta sen sijaan Dakarai tyytyi vaan nieleskelemään kyyneleitään yrittäen pidetellä niitä kovin myöskin tulemasta. Alkoi hän olemaan kuitenkin vähän paremmin maailman menossa kuitenkin mukana jo, mutta tunnepohjalta prinssi oli edelleenkin hyvin herkässä tilassa.

Tosin seuraavaksi Skyler alkoi yhtäkkiä riisuuntumaan, mutta ei Dakarai nyt niin kovin huomiota siihen käänteeseen kiinnittänyt. Johtaja olisi varmaan saanut halvauksen kyllä, mutta onneksi johtaja ei ollut paikalla, jotta voisi nähdä moista tilannetta. Takistaan Skyler kuitenkin väsäsi nopeasti jonkun piilottelumajan (tai sen paniikkimajan XD) peittäen sillä Dakarain (ja itsensä??) näkyvistä. Tämän jälkeen prinsessa kietoi kätensä Dakarain ympärille halaukseen ja hetki meni, että Dakarai asiaa oikein tajusi, mutta kietoi itsekin kätensä lopuksi prinsessan ympärille. Tilanne ei ollut kaikista hyväksyttävimmistä päästä Dehrahissa, koska vastaanlaiset välit oli tarkoitettu lähinnä perheen jäsenien välille, kihlajaisparille, naimisissa oleville sekä muuten sukulaisille. Dehrahissa sitä ns. tuntemattomampien tai edes kavereiden kesken ei ollut kovinkaan soveliasta alkaa näyttämään hellyyttä ketään kohtaan, ainakaan julkisesti. Muutenkaan hellyys ei Dehrahissa kuulunut julkiseen kuvaan. Mutta Skyler kuitenkin kuiskasi seuraavaksi, että Dakarai voisi itkeä ihan vapaasti nyt, koska kukaan ei nähnyt eikä Skyler aikonut kertoa. Ei Dakarai kuitenkaan ihan vollottamaan kehdannut alkaa niin, että koko huone raikuisi, mutta antoi prinssi joka tapauksessa jollain tavalla tunteiden tulla ulos enemmän tai vähemmän itkun muodossa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.09.2019
18:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai oli selvästi yhä paniikissa Chathan takia, mutta Caine ei ihan käsittänyt, mistä tämän orjaselitykset oikein kumpusivat. Kunnes Dakarai selitti asiaa tarkemmin ja se poltettu numero Chathan niskassa tarkoitti sitä, että hän oli orja. Eli ei kaikkia kansalaisia toki numeroitu, orjat vain. Caine käänsi katseensa Dakaraista yhä tajuttomaan Chathaan, jonka haavoja parantaja nyt hoiti, kun Caine oli hoitanut sen vakavimman. Chatha siis todella oli oikeasti orja? Eikä Dakarai edes tiennyt, että hänen henkivartijansa olikin orja. Hiukan erikoista. No Cainella ei ollut nyt aikaa pohtia tätä ongelmaa ja Skyler oli onneksi tullut hoitamaan Dakarain paniikkia, joten hän jatkoi omia töitään. Linnan palvelijoista sentään oli apua, koska nyt Skyler ja Dakarai olivat pois pelistä, Gerosin maagi hoiti kivikehäänsä (en mä tiedä voiks se tehä jotain siinä samalla…) ja tämän prinsessalla oli täysi työ jo siinä, ettei pyörtynyt itse. Marcellasta ei juuri hyötyä ollut, eikä tämä mitään edes tehnyt, ellei joku erehtynyt pyytämään apua jossain. Ja mihinkään hirveän haastavaan tätä ei voinut pyytää auttamaan, koska ei prinsessa osannut. Ja jos tämä olisi joutunut lähellekään haavoittuneita, hän olisi todennäköisesti vain pyörtynyt ja ollut sitten itse hoidettavana. Joten eniten hän auttoi, kun oli poissa tieltä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com